Satujen prinsessa ja prinssi elävät aina elämänsä onnellisena loppuun asti. Vaan entä me oikeat ihmiset oikeassa maailmassa, kuinka me elämme yhteisen taipaleemme onnellisina loppuun asti?
Tosimaailmassakin tapaa vuosikymmeniä yhdessä olleita pariskuntia, jotka ovat edelleen äärettömän rakastuneita toisiinsa. Vaikka kuherruskuukausi on jo siirtynyt muistoihin, on syvä rakkaus toista kohtaan edelleen läsnä. Heitä kohdatessa tulee miettineeksi, kuinka se on mahdollista? Kuinka he säilyttävät rakkauden kaikki nuo vuodet? Tässä koottuna tapoja, joilla he varjelevat rakkauttaan.
1. He kuuntelevat toisiaan.
Kommunikoinnin puute on suhteiden suurin kompastuskivi. Toisen kuunteleminen on äärimmäisen tärkeää. Oli asia mikä hyvänsä, kommunikointi johtaa syvempään suhteeseen, jossa oppii jatkuvasti uutta toisesta ja itsestään. Tiedostamalla toisen tarpeet, toiveet, pelot ja kivut, voi olla hänen tukenaan vaikkei aina samaa mieltä olisikaan. Syvemmän ymmärryksen myötä tulee myös syvempi rakkaus.
2. He arvostavat toisiaan.
Olisi hulluutta pitää toista itsestäänselvyytenä, sillä kaikki meistä ansaitsevat lämpöä ja arvostusta. Koska kukaan ei ole täydellinen, tulee huomioida myös toisen ”puutteet” kunnioittavasti. Kun toista kohtelee kunnioituksella, saa todennäköisemmin itse samaa kohtelua. Ilmaise rohkeasti, kuinka syvästi toista arvostat ja kuinka paljon hyvää hän elämääsi tuo. Vanha sanonta ”kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan” ei todellakaan ole palturia.
3. He antavat toisilleen anteeksi.
Koska ihmiset ovat erilaisia, välillä toista loukkaa tahattomasti. Tällöin on anteeksianto paikallaan. Jokaiseen suhteeseen kuuluu myötä- ja vastoinkäymisiä, risuja ja ruusuja. Älä turhaan pakene konflikteja vaan jää rohkeasti selvittämään niitä. Keskustelu ja anteeksianto pitävät suhteen tasapainoisena. Muista, että rehellisyys maan perii ja juuri eroavaisuutenne tekevät teistä lyömättömän tiimin.
4. He nauravat yhdessä.
Nauru vähentää stressiä, tuottaa iloa ja vahvistaa yhteyttä. Luokaa yhteisiä muistoja ja antakaa naurun sitoa sydämenne yhteen. Ottakaa reilusti kaksinkeskeistä aikaa ja hassutelkaa yhdessä. Ja huomio, ihan aikuisten oikeasti aikuisillakin on lupa leikkiä!
5. He ovat kilttejä toisilleen.
Toisen huomioiminen on elintärkeää rakkaudelle. Olemalla lempeä ja puhumalla nätisti ilmaiset rakkaallesi välittäväsi hänestä. Rakkauden voi ilmaista muutoinkin kuin sanomalla ”minä rakastan sinua”, ja itseasiassa juuri tuo oma tapasi kertoo ainutlaatuisesta rakkaudestasi. Kun ilmaiset rakastavasi, pysähdy hetkeksi todella tarkoittamaan sitä. Kiltteys toista kohtaan lisää arvostusta ja rakentaa luottamusta.
6. He flirttaavat.
Rakkauden alkutaipaleella flirttiä riittää, mutta pyri viljelemään sitä myös myöhemmin suhteessa. Flirtti ei ole pelkkiä sanoja vaan kehonkieltä ja tekoja. Flirtti kertoo toiselle, että olet edelleen hulluna häneen.
7. He tahtovat säilyttää rakkautensa.
Arvostakaa rakkauttanne ja tehkää yhdessä asioita sen säilyttämiseksi. Puuhatkaa yhteisten asioiden parissa ja ottakaa aikaa toisillenne. Olkaa avoimia ja kilttejä toisillenne. Ajoittain on myös hyvä viettää aikaa yksin, sillä toisen ikävöiminen muistuttaa kuinka tärkeä tämä onkaan. Pieni kaipuu syventää rakkautta ja tekee kotiinpaluusta ja jälleennäkemisestä entistä ihanampaa.
Kun katsoin sitä miestä silmiin, aika ja paikka hävisivät. Siirryin iäisyyteen, jossa kaikki oli kirkasta ja selvää. Tuntematta häntä lainkaan tunsin hänet jo läpikotaisin. Siinähän sinä oletkin. Elämäni mies.
Tunne oli merkillinen ja minulle vieras. En ollut koskaan aiemmin tuntenut näin. Minulla ei ollut tapana ihastua vieraisiin ihmisiin — lämpenen uusille ihmisille hyvin hitaasti. Ja silti: rakastuin heti.
Tai olikohan se edes rakkautta? Kaikki vain avautui silmieni edessä. Tyyni, rauhallinen, kiihkoton varmuus siitä, että etsintäni oli loppunut. Oli alkamassa uusi aikakausi.
Niinhän minä luulin. Suhteesta ei koskaan tullut mitään. Tutustuimme, ystävystyimme, viihdyimme yhdessä. Jännitettä, vetoa, sähköä ilmassa. Ei mitään muuta.
En ole kokemuksineni ainoa. Eräällä pitämälläni kurssilla osallistujat saivat esittäytyessään kertoa särkyneiden rakkauksiensa tarinat. Kuulin vastaavia kertomuksia loputtoman määrän. Yhä vain uusia versioita varmuudesta, sielunkumppanuudesta, kohtaamisesta vailla vertaa. Jokin vain loksahti paikalleen. Kuin palapeli. Kaksoisliekki. Kun tietää sanomatta, mitä toinen ajattelee. Mikään ei voisi mennä pieleen.
Ja silti, kaikki oli mennyt pieleen. Sillä, ettei mitään tapahdu, sillä että ei päästä alkua pidemmälle, sillä että arjesta ei selvitä, sillä että loukataan verisesti ja ettei lopputulos olekaan kaunista katseltavaa. Alun varmuus ei tarkoittanutkaan sitä, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Alun ja lopun välinen ristiriita on tyrmäävä. Sietämätön. Vaikeasti käsiteltävä. Miksi? Miksi alun lupaus ei ollut lopun totuus?
Minäkin uskoin alkuun pitkään. Pitempään kuin olisi pitänyt. Irrotin otteeni odotuksesta hitaasti, sillä kirkas varma tunne oli luonut odotushorisontin, jossa viipyilin pitkään. En osannut uskoa, ettei mies olisi Se Oikea.
Jos mies ei ollut Se Oikea, oliko hän Se Väärä?
Rakkaudesta puhuttaessa meillä menee helposti sekaisin rakastumisen ja rakastamisen käsitteet. Kun ajattelemme rakkautta, ajattelemme helposti rakastumista. Huumaa, varmuutta, kaiken muun katoamista, dyadia. Ihoja, jotka ovat toistensa voimasta pehmeitä ja voittamattomia.
Mutta rakkaus toteutuu hetkessä. Jatkumona, jokaisessa hetkessä. Päätös tehdään jokaisessa hetkessä – ei ainoastaan alussa ja lopussa. Alun varmuus sai minut epätarkkaavaiseksi nykyhetken ja sen todistusaineiston suhteen. Teki sokeaksi teoille ja sanoille, joita en olisi sietänyt, jollen olisi kuunnellut, nähnyt ja kokenut niitä alun varmuuden läpi.
Alun jälkeen päättelin lopun, enkä ollut hereillä hetkinä siinä välissä.
Hän oli se oikea. Se oikea näyttämään tien jonnekin, jonne kuljin jonkun toisen kanssa.
Se Oikea on hän, johon rakastut oikeista syistä. Itsellesi valehtelematta ja kirkkaana. Se Oikea on hän, jonka kanssa rakastuminen syvenee rakkaudeksi. Se Oikea on hän, jonka kanssa onnistutte toisianne kunnioittaen kasvamaan yhdessä, toisianne tukien mutta toistenne puolesta elämättä. Se Oikea on hän, jonka kanssa juot aamukahvisi. Hän, jolle sanot hyvää yötä. Hän, joka on unelmaa ja mielikuvaa todellisempi. Lämmin ja hengittävä, ja silti kuin olisi liian hyvää ollakseen totta. Sellaisena kuin on. Mitään muuttamatta.
***
Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness-konseptin sivuilla.
Mitä sinussa tapahtuu, kun kuulet omaa nimeäsi kutsuttavan?
Oman nimen kuuleminen saa erittäin todennäköisesti aikaan reaktion. Hyvin usein jotakin jännittyy, tiedostetusti tai tiedostamattomasti: Mitä nyt? Kuka? Mitä minulta odotetaan? Tai: Miten voin palvella? Tai: Ei, ei nyt!
Omaan nimeen assosioituu hyvin paljon. Se on mantra, jota kuulemme jatkuvasti.
~ ~ ~ ~
Olin vuosia sitten mukana harjoituksessa, jossa toinen ihminen kutsui minua nimeltä salin päästä ja minun piti tunnustella omaa vastahakoisuuttani tai halukkuuttani vastata kutsuun.
Mistä kohdasta liike kohti kutsujaa lähtee? Miten paljon toteutan muiden tahtoa ja miten paljon omaani? Miten hyvin sinä pystyt rentoutumaan omaan nimeesi?
(Jännittyminen tarkoittaa aina energian supistumista. Hyvä harjoitus on pyrkiä tietoisesti rentoutumaan tähän hetkeen. Se lisää omaa voimaa ja mahdollisuutta kuulla myös sisäistä kutsua.)
~ ~ ~ ~
Ulkoiset kutsut on nimittäin helppo kuulla, mutta sisäisiä kutsuja suurin osa meistä huomioi heikommin.
Intuitio lausuu jatkuvasti kutsuaan pehmeällä äänellä. Monesti jätämme menemättä, kun intuitio kutsuu (tai väitämme, ettemme kuule sitä).
Mitä sinussa tapahtuu, kun itse kutsut itseäsi, miltä oman nimen sanominen kuulostaa? Tavoitatko itsesi? Voisitko kuunnella omaa kutsuasi enemmän?
Se on vaistonvaraista, todellista sielunäänen puhetta.
~ ~ ~ ~
Clarissa Pinkola Estes kirjoittaa piinkovassa, juoksevan suden lailla hengästyttävässä kirjassaan ”Naiset, jotka matkaavat susien kanssa” intuition seuraamisesta näin:
Useimmissa tilanteissa on parasta lähteä, kun sinua kutsutaan (tai työnnetään) ja kun sinulla on jonkinlainen kyky olla viekas ja sinnikäs, kuin jäädä odottamaan, vastustella ja pitkittää asiaa, kunnes henkiset olosuhteet järkähtävät ja raahaavat sinut sinne verisenä ja mustelmilla. Aina ei ole mahdollista olla valmis. Kun sinua kehotetaan lähtemään, säästä energiaasi eteenpäin jatkamiseen vastustelemisen sijasta.
Intuitio valitsee tien, joka edullisin omalle psyykelle, hienovaraisin mahdollinen, terveellisin ja turvallisin. Se ei tietysti läheskään aina tarkoita sitä, että mieli olisi samaa mieltä.
~ ~ ~ ~
Minulle oman nimeni lausuminen kuulostaa äidin kutsulta kotiin. Aivan kuin olisin nukahtanut metsämättäälle ja havahtuisin äidin lempeään ääneen. Silti unohdan tai kieltäydyn usein kuulemasta houkuttelevaa kutsua.
Viime viikkoina olen harjoitellut: olen kutsunut itseäni usein. Välillä mieleni on riuhtonut puolelta toiselle kuin paniikissa oleva kissaeläin.
Kun mieli on kaaoksessa, tiedän olevani toden äärellä. Kun mieltä ei kerta kaikkiaan voi kuunnella, on viimeistään käännyttävä intuition puoleen. Ja opeteltava luottamaan vaistoon.
Joogan oppien mukaan naisen intuitio on ”16 kertaa” suurempi kuin miehen. Siksi erityisesti naisen kannattaa tutustua omaan sisäiseen ääneen, vaistoon ja viisauteen.
Pinkola Estes kirjoittaa myös:
Ei ole suurempaa lahjaa, jonka äiti voi tyttärelleen antaa, kuin luottamus oman intuition paikkansapitävyyteen. Intuitio siirtyy vanhemmilta lapsille mitä yksinkertaisimmalla tavoilla: ”Sinulla on hyvä arviointikyky. Mitä uskot piilevän kaiken tämän takana?”
Sinulla on hyvä arviointikyky. Luota siihen. Kutsu itseäsi.
Muistatko vanhan lorun: kolme sanaa sinulle – ole ystävä minulle? Mitä jos se menisikin näin: olen ystävä minulle – sen annan myös sinulle.
Tapasin ihanan uuden ihmisen. Suhteemme alku oli intensiivinen: puhelut ja tapaamiset kestivät tuntikausia. Pian ystäväni halusi kommunikoida ja jakaa kanssani enemmän kuin minulla oli aikaa ja energiaa. Koin kuormittuvani. Minulle on huipputärkeää, että ihmissuhteeni ovat vastavuoroisia. Hommeli lähtee tietysti siitä, että yhdessä tuntuu hyvältä. Kummatkin saavat tarvita, tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ei tarvitse venyä mutkalle, jotta suhteessa sopu säilyy, tai jotta saa mitä tarvitsee. Suhde ei myöskään voi perustua siihen, että toinen kantaa ja toinen on kannettavana.
Olin pian ystäväni kanssa tilanteessa, jossa minulle oli epäselvää, olenko kamu vai terapeutti. Asia painoi minua – ja myös ystävääni, joka aisti perääntymiseni. Kuulostelin, mitä rakkaus tekisi. Päätin puhua suoraan. Voima siihen syntyi kunnioittavasta suhtautumisesta omiin tarpeisiini: haluan, että elämässäni on tasapainoa. Tilaa itselleni. Tarvitsenitseäni. Myös, jotta minulla on antaa ja jakaa toisten kanssa.
Monille omien tarpeiden sivuuttaminen on automaattinen toimintamalli. Selviytymiskeino, joka synnyttää marttyyriutta ja uhriutta; käymme kauppaa hyväksynnästä ja läheisyydestä. Täysin inhimillistä, koska näin olemme oppineet. Mutta koska halumme ja tarpeemme ovat viestejä todelliselta minältämme, niiden sivuuttaminen on minuuden ohittamista. Jos haluaa voimaantua, on alettava kuulostella tarpeitaan ja uskallettava toimia elämänsä hyväksi. Itsensä suoraan ilmaiseminen on parasta, mitä toisellekaan voi antaa: silloin näyttäytyy toiselle rehellisesti sellaisena kuin on. Tarpeidensa kuuleminen on ystävyyttä.
Ladatessani aatokseni syyttelemättä ja vaatimatta tiskiin, uusi ystäväni loukkaantui. Häntä harmitti, etten ollut ilmaissut asiaa aiemmin. Kerroin, etten ollut valmis olemaan niin suora – olen itsekin prosessissa omien tarpeideni ja halujeni sallimisessa itselleni. Kerroin, että minulla on suhteeseemme niin paljon luottamusta, että haluaisin viedä sitä tasapainoisempaan suuntaan. Jos se ei toimisi, voisin myös päästää ”meistä” irti. Ymmärtäisin, jos ystäväni tarvitsisi jotakin muuta kuin mitä minulla oli antaa.
Terapeutti Carita Hellstenillä on hieno ilmaus: suhdetta voisi ainakin silloin tällöin katsella kirahvin silmin. Vähän etäämmältä, korkeammalta. Mitä tämä suhde nyt tarvitsee? Suhde itseeni, toiseen ihmiseen tai johonkin asiaan? Mikä minulle tai meille tekisi nyt hyvää? Se mikä tekee sinun sielullesi hyvää, tekee usein toisillekin hyvää tavalla tai toisella.
Suhteemme uuden ihanan ystäväni kanssa on rehellisimpiä, joita meillä kummallakaan koskaan on ollut. Ystävyytemme ei perustu sille, että tarvitsemme toisiamme (mihinkään tiettyyn). Tykkäämme toisistamme. On ilo olla minä – ja jakaa elämää juuri hänen kanssaan.
Vastaanotolleni psykofyysiseen fysioterapiaan on vuosien varrella tullut yhä enemmän epämääräistä ahdistusta potevia naisia ja miehiä. He hakevat apua kehollisesta terapiasta, koska ovat havahtuneet siihen, miten kehollisia ahdistusoireet ovat. Ahdistus on mielen luomaa, mutta se asuu kehossa.
Ahdistukseen liittyy usein unettomuutta, masennusta, pelkoa ja kehollisista oireista erityisesti hengitysvaikeuksia ja paineen ja puristuksen tunnetta rintakehällä tai vatsalla. Lisäksi siihen voi liittyä lihasjännityksistä johtuvia kipuja, pistelyä tai poltteen tunnetta raajoissa, vapinaa ja suolistovaivoja. Asiakkaat kokevat usein voimakasta ylivirittyneisyyttä. Se, ettei näille oireille tunnu aluksi löytyvän selitystä, pahentaa entisestään ahdistavaa oloa.
Suurin osa ihmisistä haluaa päästä ahdistuksesta eroon keinolla millä hyvänsä, ja on täysin luonnollista ajatella niin vaikeassa tilanteessa. Voisiko ahdistusta silti tarkastella uudella tavalla? Mitä jos en kiirehtisikään eroon pääsemisessä, vaan tutustuisin ahdistukseeni, juuri sellaisena kuin sen tunnen?
Ahdistuskin kuuluu elämään. Voisiko olla jopa niin, että ahdistuksella olisi minulle jotakin kerrottavaa – jos sillä olisikin jokin hyvä tarkoitus?
Aluksi on hyvä ymmärtää se, miten keho yrittää mukautua mielen luomaan ahdistusreaktioon. Pitkäkestoinen ahdistus kun luo molemminpuolista epäluottamusta. ”Isäntä/emäntä” ei luota kehoon ja keho ei pysty luottamaan isäntäänsä tai emäntäänsä, koska tämä toimii tilanteissa niin reaktiivisesti, ettei keholla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä luomaan suojapanssareita, aktivoimaan virittynyttä tilaa ja olemaan valmiudessa, jos jotakin vaarallista tapahtuu.
Ahdistus on usein pintatunne, joka kätkee alleen jotakin itselle merkityksellistä ja samalla liian vaikeaa asiaa tai tunnetta kohdattavaksi sillä hetkellä. Yritämme alitajuisesti työntää tätä vaikeaa tunnetta pois tietoisuudestamme, ja siksi alamme luoda tunnepanssareita kehoomme. Ensimmäinen reaktio on hengityslihasten jännittyminen. Tämän vuoksi ahdistuneella ihmisellä on usein puristavaa oloa rintakehällä, kurkussa, pallean ja vatsan seudulla. On vaikea hengittää, ja sen vuoksi ahdistunut ihminen alkaa haukkomaan happea. Syntyy ylihengitystila, joka voi pahimmillaan aktivoida paniikkikohtauksen.
Ahdistuneenakin voi opetella kuuntelemaan kehoa ja hengitystä. Tämä ei välttämättä ole aluksi helppoa. Se on kuitenkin avain siihen ymmärrykseen, mitä keho ja alitajunta yrittävät syvemmällä tasolla viestittää. Kannattaa aloittaa lyhyistä, muutaman minuutin kehollisista läsnäoloharjoituksista, ja kokeilla niitä ensin turvallisessa paikassa ja sellaisessa hetkessä, jolloin olo on tasaisempi. On tärkeää löytää itselle ja keholle lempeä, turvallinen ja myötätuntoinen tila, johon on mahdollista palata joka kerta kun ahdistus nostaa päätään. Tässä tilassa on mahdollista kuunnella omia tunteitaan ja ajatuksiaan neutraalimmin.
Jos ahdistukseni pitäisi sisällään hyvän tarkoituksen, mikä se olisi?
Mistä ajatuksesta tai tunteesta joudun jostakin syystä pitämään kiinni?
Mitä ajatusta tai tunnetta en ole valmis hyväksymään tai kohtaamaan sellaisena kuin se on?
Suhteessa tulevaisuuteeni, mitä pelkään tai minkä koen uhkana, mihin en voi luottaa?
Mikä minulle voisi olla ahdistuksen vastatunne? Rauha, luottamus, turvallisuus, vai jokin muu?
Kiitä itseäsi aina kun pysähdyt kysymään ja kuuntelemaan.Kun rohkaistut kerta toisensa jälkeen kohtaamaan ahdistuksen ja sen miten keho ahdistusta ilmentää, alat kuulla pinnan alla olevia viestejä. Jos ahdistuksen alta nousee traumaattisia muistoja, voi olla tarpeen käydä niitä läpi traumanhoitoon erikoistuneen ammattilaisen kanssa. On aina hyvä tiedostaa, että uhkaava tunne on vain aivojen tekemä tulkinta, ei totuus tämänhetkisestä tilanteesta.
Keho virittyy, mutta keholla voi olla sinulle muutakin sanottavaa. Kuuletko sitä? Luottaisitko vähitellen omaan kehoosi?
Käytän itse ja ohjaan asiakkailleni TRE-, EFT- ja BBAT-menetelmiä sekä kehon ja hengityksen kuuntelua, jotka kaikki omalla viisaalla tavallaan auttavat lisäämään tiedostamista ja sitä kautta kehon ja mielen välistä luottamusta. Kaikissa menetelmissä on sama olettamus, että kehomieli on viisas ja se pyrkii joka hetki homeostaasiin, tasapainoon.
Ahdistuskin on osa tätä prosessia, osa elämää. Kun ajattelet näin, voit vähitellen päästää irti tarpeesta paeta ahdistusta ja sen alla olevia tunteita, ja sen sijasta voit opetella kohtaamaan ahdistuksen kaikesta epävarmuudesta ja pelosta huolimatta. Voit rauhassa pysähtyä tuntemaan ja kuulemaan – juuri nyt et voi muuta – riittää että elät, olet ja hengität – elämä kyllä kantaa. <3
Kehomme ja mielemme ovat viisas kokonaisuus, jolla on kyky hoitaa itseään. Stressi ja kiire voivat kuitenkin vieraannuttaa meidät kehostamme, jolloin emme osaa enää kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme. Katso Karita Palomäen Kehon viisaat viestit -kirja täältä.
Oksitosiini tunnetaan “rakkaushormonina” sen monien hyvien vaikutusten vuoksi. Oksitosiinin yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa lapsi maailmaan synnytyksessä, mahdollistaa maidontuotanto imetystä varten ja muodostaa rakastava ja huolehtiva äiti-lapsi-suhde. Oksitosiini herättää hoivavietin ja on yhteydessä mielihyvän tunteeseen.
Tästä hyvänolon hormonista on tehty lukuisia tutkimuksia ja sen on havaittu lisäävän empatiaa, anteliaisuutta, yhteistyöhalua ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Oksitosiini helpottaa sosiaalisten vihjeiden ja ilmeiden tunnistamista sekä saa muut tuntumaan helpommin lähestyttäviltä. Lisäksi oksitosiini alentaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja ja hermostuneisuutta. Kaiken kukkuraksi oksitosiini edistää myös uskollisuutta.
Oksitosiini osallistuu yksiavioisen suhteen solmimiseen ja ylläpitoon. Eläinkunnassa lajien välillä on eroa oksitosiiniherkkyydessä, mikä on yhteydessä niiden parinvalintaan. Ihmisillä oksitosiinin on havaittu estävän parisuhteessa olevia miehiä lähestymästä vieraita naisia. Oman puolison näkeminen vapauttaa hyvänolon hormoneja, mutta samanlaista efektiä ei tapahdu kun nähdään vieraita naisia, vaikka he viehättäviä olisivatkin.
Oksitosiinin hyvät vaikutukset ovat herättäneet keskustelua sen lääkinnällisestä käytöstä. Voisiko hormonivalmiste tuoda sosiaalisuuden kanssa kamppaileville helpotusta? Hormonin hyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia ongelman luonteesta eikä toistaiseksi ole saatu yhtenäisiä tuloksia sen lääkekäytöstä.
Sosiaalisilla ihmisillä oksitosiini lisää yhteistyöhalukkuutta ja luottamusta, mutta sosiaalisuudesta ahdistuneilla se näyttää vähentävän yhteistyöhalukkuutta ja luottamusta sekä lisäävän aggressiivisuutta. Voiko olla, että oksitosiini vahvistaakin valloillaan olevaa tilaa tai mielen taipumusta?
Eräs tutkimus vertaa oksitosiinia alkoholiin. Oksitosiinin tavoin alkoholi lisää anteliaisuutta, vähentää pelkoja ja edistää ryhmään kuulumista. Toisaalta alkoholi sekoittaa moraalisia päätöksiä ja lisää aggressiivisuutta. Koska tutkimus on vasta alussa ei siitä pitäisi päätellä oksitosiinin olevan vaarallista. Toistaiseksi tutkijat haluavat, että oksitosiinin käyttöön sosiaalisten ongelmien lääkkeenä suhtaudutaan varauksella.
Koska tähän asti on raportoitu enemmän hyviä kuin huonoja vaikutuksia, pysykäämme uskossa oksitosiinin hyvyydestä. Sitä ei kuitenkaan voida kiistää etteikö se olisi ihmisille hyödyllinen ja jopa elintärkeä hormoni. Jo se, missä tilanteissa oksitosiinia erittyy kertoo sen edistävän terveyttä. Tässä vielä muutama vinkki, kuinka voit tarvittaessa lisätä omia oksitosiinitasojasi:
1.kosketa – halaa ja suukota
2. kehu – puhu kauniisti muille ja itsellesi
3. ole läsnä – kuuntele toista ihmistä
4. naura – tartuta hymyä ja levitä naurua
5. meditoi – pysähdy, rauhoitu, tyhjennä mielesi ja tunne tasapaino
Avioero resonoi aina myös muihin ihmissuhteisiin. Lapset reagoivat vanhempiensa eroon, olivatpa pieniä tai suuria. Myös aikuiset lapset käyvät läpi vanhempiensa uutta tilannetta, joskus vahvasti kantaa ottaen. Vuosien kuluessa lapset käyvät uusien ikävaiheiden myötä yhä uudelleen läpi vanhempiensa erotarinaa ja oman elämän vaiheet nostavat siitä uusia näkökulmia esiin.
Jos pariskunnan omat vanhemmat ovat olleet lähellä perhettä, muuttuvat suhteet heihinkin uusiksi. Kuka olen nyt appivanhemmilleni, kun olen ex-puoliso? Kuinka omat vanhempani näkevät minut nyt, kun olen eronnut? Kuinka minä näen vanhempien suhteen oman eroni kautta? Uusien puolisoiden ja mahdollisten bonuslasten myötä tilanteeseen tulee lisää haastetta. Myös kuviot ystäväpiirissä vaihtuvat, osa kavereista tulee lähemmäksi, osa häviää taustalle. Ihmissuhteiden merkitykset muuttuvat.
Ero pakottaa katsomaan itseään uudessa valossa, siksi myös muut ihmissuhteet arvioidaan uudelleen. Rakkaussuhteen päättyminen tarjoaa aina mahdollisuuden kasvuprosessiin ja osana tätä muutosta tapa olla vuorovaikutuksessa maailman ja ihmisten kanssa muuttuu. Osa kokee tärkeäksi vahvistaa omia rajojaan suojaamalla itseään tuhoavilta tai energiaa vieviltä ihmissuhteilta. Osa haluaa vaihtaa muiden auttajan roolista enemmän itseä ja omia tarpeita kuuntelevaan olotilaan. Joskus läheisten on vaikea ymmärtää näitä ratkaisuja, jonka tähden osa suhteita katkeaa, mutta osa syvenee ja saa uusia sävyjä.
Mitä vahvemmin on elänyt parisuhteessaan toisen odotuksista käsin, sitä voimakkaammin eron jälkeen voi tuntea eläneensä jonkun toisen elämää. Uudessa maisemassa voi olla todella voimauttava kokemus todeta, että nyt minulla on valta omaan elämääni. Saan päättää keiden kanssa vietän aikaani ja mitä teen tulevaisuudellani. Voin sanoa ääneen, mitä haluan ja elää tämän halun mukaan.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet koko nimensä eroprosessin seurauksena, vaihtaneet ammattiaan, tai löytäneet ideologisen kodin, jossa hengittää vapaammin. Moni kokee kehollisuutensa uudelleen, löytää tapoja ilmaista itseään taiteen tai liikkumisen keinoin. Kaikki nämä asiat vaikuttavat myös ihmissuhteisiin ja niiden merkityksellisyyteen. Ero haastaa aina myös identiteetin, joka on peilimme muihin ihmisiin.
Kriisin keskellä ihminen on havahtuneessa ja avautuneessa tilassa jossa aukeaa mahdollisuus kokea asioita, jotka eivät mahdu normiarjen keskelle. Ihminen on ikään kuin herkemmin auki mahdollisuuksille ja kohtaamisille. Moni hoitava suhde saa alkunsa tällaisessa tilanteessa. Tällainen kasvusuhde voi olla merkittävä kokemus, jonka vaikutukset pysyvät elämässä kauan.
Kriisi ravistaa, tunteet ottavat kovaa. Mutta antautuessaan prosessille antaa mahdollisuuden uudelle elämälle, aidolle suhteelle omaan itseen. Siinä ei ole kyse itsekkyydestä, vaan mahdollisuudesta tulla itselleen läheiseksi ja samalla tilaisuudesta kasvaa oman potentiaalinsa kokoiseksi.
Rakkaussuhteen päättyessä naamiot putoavat. Vaikka tilanne on kipeä, antaa uusi avoimuuden tila mahdollisuuden katsoa omaa elämää sellaisena kuin se on. Tähän on nyt tultu. Tuolta minä tulin ja tänne olen päässyt. On seisahduksen ja arvioinnin aika. Kuten parisuhdetta, ei ystävyyssuhteitakaan voi arvottaa niiden pituuden mukaan. Joskus on hyväksyttävä, että matka jatkuu eri suuntiin. Jos valitsee kasvun mahdollisuuden, ei kipua voi välttää, mutta rohkeus kohdata haasteet antaa mahdollisuuden uudenlaiseen itsetuntemukseen. Parhaimmillaan rehellisempään ja samalla antoisampaan elämään.
Tiedäthän tuon ajatuksen ja siihen liittyvän kalvavan tunteen, joka saa sinut pienentämään itseäsi? Se estää sinua seuraamasta unelmiasi, sanomaan poikkeavan, aidomman mielipiteen tai menemästä keskellä työpäivää ulos nauttimaan auringonpaisteesta.
Mitäköhän muut ajattelevat?
Tuo lause sisältää yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelon: jos en toimi kuten muut odottavat, yhteiskunta edellyttää tai vanhemmat ovat opettaneet, minut torjutaan, jään yksin, joudun kokemaan häpeää, joudun katuojaan.
Siksi tuo ajatus on niin suuri este sen edellä, että toteuttaisimme itseämme täysillä. Näyttäisimme kaikki tunteemme, toteuttaisimme hullut ideamme, vaihtaisimme ammattia, jos edellisen ammatin aika on ohi tai aloittaisimme uuden harrastuksen, vaikka emme osaisi sitä yhtään.
Tuo lause pitää meidät mukavuusalueella, mutta sillä on hintansa: samalla se pienentää meidät ja teemme ratkaisumme pelon ohjaamana, tukahdutamme inspiraatiomme tai sisällämme asuvan leikkisän lapsen, joka haluaisi ilmaista vapaasti kaikkia puoliaan.
Tämä pelko on minullekin kovin tuttu: jos tulen näkyväksi kaiken sen innostuksen ja ihmiselämää suuremman rakkauden kanssa, joka elää sisälläni, kääntävätkö muut selkänsä? Pitääkö minun rajoittaa sitä, millä tavalla haluaisin ilmaista itseäni ja toimia yhteiskunnan realistis-kyynisen puhetavan tai työelämän jäykkien normien mukaan?
Elizabeth Gilbert kirjoittaa Big Magic -kirjassaan siitä, miten pelko kulkee AINA käsi kädessä luovuuden kanssa. Hän puhuu pelolle näin:
Rakas pelko,
luovuus ja minä menemme nyt road tripille yhdessä. Ymmärrän, että tulet mukaan, koska aina tulet. Tehtäväsi on saada minut paniikkiin aina kun keksin kiinnostavan idean. Ja olet loistava työssäsi. Tässä ajoneuvossa on tilaa meille kaikille, joten tervetuloa mukaan, mutta ymmärrä tämä: minä ja luovuus olemme ainoita, jotka tekevät päätöksiä matkan varrella*.
Minä uskon, että pelko kulkee käsi kädessä paitsi luovuuden, myös kaiken sen ilon, rakkauden ja inspiraation kanssa, joka vie meidät ulos normaalista. Siitä tavasta, jolla aikuisen on yhteiskunnassamme totuttu toimivan.
Pelko nostaa päätään, kun meidän pitäisi paljastaa, ettemme ole vain tiettyyn, ennalta määrättyyn boksiin rajoittuneita ihmisiä, vaan isoja, rönsyileviä sieluja, jotka haluavat joka solullaan tuntea olevansa elossa.
Pelon mukana olo on tiedostettava ja hyväksyttävä, sillä jos pelkoa yrittää tukahduttaa tai torjua, se alkaa vaikuttaa tiedostamattomalla tavalla syvyyksistä. Pysäyttää meidät, aiheuttaa kateutta, kontrollointia, tuomitsemista, vähättelyä.
Joten tästä eteenpäin aion sanoa pelolle aina kun se nostaa päätään ja yrittää rajoittaa minua: tervetuloa mukaan, kiitos kun yrität pitää minut turvassa omalla rajoittuneella tavallasi. Ota mukava asento takapenkiltä, minä ajan.
“Vesi on tullut, vesi on tullut!” ilakoi naapurini puhelimessa. Samalla kylpyhuoneestamme kuului putkien korinaa, kun vessasäiliö täyttyi vauhdilla. Puhdas ja kirkas vuoristovesi virtasi jälleen talomme putkistossa – jee!
Jouluisin sytytämme neljä kynttilää majatalomme pihalla: Yhden kaukana oleville perheenjäsenille, toisen kaukaisille ystäville, kolmannen universumille, voimalle, jumalalle. Neljäs kynttilä sytytetään kunakin vuonna eri asialle. Viime jouluna sytytimme tuon jokerikynttilän vedelle.
Ystävämme Vinka ja Ivana olivat jouluun mennessä olleet ilman juoksevaa vettä jo pari viikkoa, kiitos jäätyneiden putkien. He asuvat kylällämme, ovat osa jatkettua perhettämme ja auttavat myös majatalon töissä. Eivätkä he olleet vesipulmien kanssa yksin.
Niinpä kynttilä vedelle – jotta sitä riittäisi kaikille ja että aikanaan sulavat putket pysyisivät avoinna.
Viime kuussa vedestä oli puutetta koko kylällä, myös meillä majatalolla ja lopulta kotonakin. Yhtäällä putket jäätyivät, toisaalla oli putkirikkoja. Majatalollamme on oma vesisysteemi, mutta pahimpien pakkasten aikaan jäätyivät putket sielläkin. Niinpä elämä talolla, missä kaksi vapaaehtoistyöntekijäämme asuu, keskittyi vedenkäytön suunnitteluun ja lumen sulattamiseen.
Ihminen, nuukakin, kuluttaa hurjat määrät vettä vuorokaudessa. Vesivessaa on vaikea vetää, mikäli vettä ei ole. Ja jos vessaa ei vedä, niin no, arvaatte miten se vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen. Naaman ja hampaiden pesu. Tiskit ja pyykit. Aika pian on pakko pestä muutakin kuin naama. Ja onhan majatalolla myös eläimiä, koirat, kissat ja vuohet.
Juomavettä saamme talon lähellä olevasta lähteestä. Matka lähteelle on kuitenkin talvisin melko hankala, joten aamupesulle ja pyykkäämiseen lumen sulatus oli kuitenkin helpoin vaihtoehto.
Vettä säilöttiin ja pihistettiin. Vedettiin vessa vain joka toinen kerta. Katsottiin peiliin ja todettiin, että tällä tukalla pärjää vielä ihan hyvin. Jätettiin keittiön lattia pesemättä, sillä eipä meillä ollut vieraitakaan: tammikuu onneksi on vuoden hiljaisin kuukausi.
Kotona vesikatko sattui samaan syssyyn mieheni ulkomaanmatkan kanssa, tottakai. Reissun aikana kylää palveleva kunnallinen vesiputki pamahti rikki muutama sata metriä meiltä etelään ja minä ja lapset jäimme vedettä. Kolmen päivän ajan toin lunta vatikaupalla hellalle sulamaan.
Onni onnettomuudessa: uutta lunta satoi tauotta!
Se, ettei käsiä voinut pestä valuvan veden alla, eikä hanasta voinut juoksuttaa raikasta juomavettä lasiin, kävi raskaaksi. Jos katko olisi jatkunut, olisin pian ollut pulassa pyykätessäni lasten vaatteita lumivedellä. Tilanne oli lopulta nopeasti ohi, mutta juokseva vesi tuntui ihmeelliseltä. Kuinka kätevää, kuinka siunattua!
Mieheni palattua kotiin, saatiin järjestettyä vesikuviot myös majatalolle. Huutoilakointia sielläkin siis! Nyt, pari viikkoa tapahtumien jälkeen, olen ehkä jo liiankin tottunut. En enää naura ilosta aivan joka kerta, kun avaan hanan…
Kynttiläperinteemme on eräänlainen rukous, vähintäänkin rakkauden osoitus. Lähetämme ajatuksia ja rakkautta perheelle, ystäville ja universumille. Ja tänä vuonna siis vedelle. Ehkä vesikatkos johtui juuri siitä kynttilästä, tiedä tuota, mutta jälkikäteen ajatellen olen kiitollinen muistutuksesta.
Vaikka elämä vuorella on muuttanut maailmankuvaani ja myllertänyt arvojani, huomaan, että tietyt asiat ovat mielessäni itsestäänselvyyksiä. Puhtaasta vedestä on maailmalla pula, mutta Bosnian vuoristossa se on varma ja luotettava rikkaus. Siinä määrin luotettava, että vettä lorotetaan huoletta silloinkin, kun se ei ole välttämätöntä.
Vesi on pyhä elementti, elämänehto.
Raikas, kirkas, puhdas vesi on käsittämättömän tärkeää. Alkavan kevään kynnyksellä, luonnostaan sulavien lumien aikaan, toivon muistavani kohdella vettä ja vesistöjä aiempaa lempeämmin ja tietoisemmin.
Smoothie on yksi parhaista tavoista aloittaa päivä. Sen tekeminen on helppoa ja siitä saa halutessaan niin ravintorikkaan, että muuta aamupalaa et tarvitse. Se on täydellinen aamiainen varsinkin kiireisiin aamuihin ja erityisen hyvin se soveltuu vatsaongelmaisille, sillä se ei vaadi ruoansulatukselta niin paljon. Marjoissa, hedelmissä ja manteleissa on paljon entsyymejä, joten heikomminkin toimiva ruoansulatus kiittää kun aamiaisen jälkeen jää energiaa vielä muidenkin kohon entsyymien tuotantoon. Muistathan kuitenkin pureskella myös smoothiesi, jotta keho tietää saaneensa ruokaa ja ruoansulatuksen toiminta käynnistyy?
Smoohien raaka-aineita kannattaakin testailla ja vaihdella omien mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan. Monipuolisen smoothien ”peruskaavana” on kuitenkin hyvä pitää sitä, että sisällytät siihen aina jotain hyvälaatuista:
Smoothieen sopii hyvin hiukan kirpeämmätkin marjat aina punaviinimarjoista marja-aronioihin, mitkä muutoin saattaa helposti jäädä pakkasen pohjalle. Tässä reseptissä käytin nyt marja-aroniaa ja karviaista, mutta ne voi hyvin korvata esim. viinimarjoilla, mustikoilla, mansikoilla jne. Makeutta smoothieen saa säädeltyä taateleiden ja hedelmien määrällä tai lisäämällä joukkoon hiukan esim. luomuhunajaa.
Minä tykkään lisätä marjasmoothieihin myös tuoretta pinaattia tai jotain muuta lehtivihreää, mutta sen voi toki halutessaan myös jätää pois. Muista, että jos haluat nälän pysyvän varmasti loitolla aina lounaaseen saakka, kannattaa pähkinöiden tai manteleiden lisäksi joukkoon lisätä hiukan hyvälaatuista proteiinijauhetta, hampunsimeniä tai vaikka muutama luomukananmuna, jolloin riittävä proteiinin saantikin on taattu. Myös rasvan tärkeys kannattaa muistaa. Esim. ruokalusikallinen kookosöljyä, avokado, tai chiasiemenet tuo smoothien makuun täyteläisyyttä ja auttaa jaksamaan.
Vinkki! Voit maksimoida smoothiesi entsyymipitoisuuden laittamalla siemenet ja pähkinät edellisenä iltana vesilasiin likoamaan, jolloin niiden entsyymitoiminta käynnistyy. Aamulla kaada liotusvesi pois ja käytä normaaliin tapaan.
Marja-aronia-smoothie
5 dl vettä
kourallinen manteleita (liotettuna)
kourallinen pähkinöitä tai siemeniä (liotettuna) cashew, hassel- tai pekaanipähkinä sopii hyvin, samoin kun hampun- tai auringonkukan siemen
1 – 2 rkl chiasiemeniä (voi korvata myös 1-2 tl psylliumkuitua)
1/2 luomubanaani
kourallinen marja-aroniaa
kourallinen karviaisia
kourallinen tuoretta pinaattia
5 taatelia (tai 1 tl luomuhunajaa)
1 rkl kookosöljyä tai puolikas avokado
Laita kaikki ainekset blenderiin, sekoita ja nauti 🙂 Muista että jos haluat proteiinipitoisemman smoothien, niin lisää joukkoon muutama rkl proteiinijauhetta, hampunsiemeniä tai yksi raaka luomukananmuna.
Eläminen tietoisesti on yksi parhaista tavoista, joilla voit muuttaa elämäsi. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo tarkoittaa sitä, että olet täysin läsnä tässä hetkessä, ja täysin tietoinen aisteistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi.
Kun olet täysin läsnä kussakin hetkessä ja tilanteessa, ympäristösi hienovaraiset ilmiöt tai tapahtumat eivät mene sinulta ohi, ja pystyt paremmin ennakoimaan tulevia tapahtumia. Tämä äärimmäinen tarkkaavaisuus auttaa sinua reagoimaan paremmin ympäristöösi sekä olemaan paremmin yhteydessä oman kehosi, tunteidesi, ajatustesi ja henkisyytesi kanssa.
Kuulostaako haastavalta tai vaikealta – tai jopa supervoimalta, jollaista sinulta ei vain löydy? Hienoimpia asioita tietoisessa läsnäolossa on se, että voit ottaa sen osaksi lähes kaikkea, jota teet tai jota tapahtuu omassa elämässäsi päivittäin. Tässä 6 +1 vinkkiä, miten pienillä tavoilla voit harjoittaa tällaista tietoista läsnäoloa oman tavallisen arkesi keskellä joka päivä.
1. Ota täysi yhteys kaikkiin aisteihisi
Ensimmäinen askel kohti läsnäoloa on ottaa täysi yhteys fyysisiin aisteihisi. Tutkimukset ovat osoittaneet tämän olevan helpointa, kun teet jotain toistuvaa tai tuttua, kuten astioiden tiskaaminen käsin, pyykkien taittelu tai jopa videopelin pelaaminen.
Esimerkki: Kun tiskaat astioita, koita keskittyä ja olla läsnä hetkessä niin paljon, että haistat ilmassa leijuvan saippuan tuoksun, tunnet veden lämmön, kuulet veden valuvan altaaseen, näet vaahtokuplien ainutlaatuiset muodot veden pinnalla. Jos astioidesi tiskaamisesta huolehtii kone, voit harjoitella tätä samaa, kun peset omia käsiäsi.
Kun ankkuroidut täysin omiin aisteihisi, alat huomata asioita ympärilläsi enemmän kuin aiemmin. Voit havaita, että väreistä tulee ikään kuin kirkkaampia, ruoka tuoksuu ja maistuu intensiivisemmin, ja saatat jopa aistia vaatteiden ja kankaiden tuntuman voimakkaammin.
2. Tarkkaile hengitystäsi
Sinäkin hengität – ainakin toivottavasti! – koko ajan. Joka kerta kun vedät henkeä, voit hyödyntää sitä löytääksesi yhteyden takaisin omaan keskukseesi ja tarkkaillaksesi itseäsi. Aisti hengityksesi jokainen tuntemus, ja jos hengityksen mukana nousee pintaan ajatuksia tai tunteita, tarkkaile niitä ilman että otat niihin kantaa. Ne ovat siinä, sinä hyväksyt ne ja arvostat niitä, ja jatkat hengittämistä.
Niin kauan kuin hengitämme normaalisti, emme tule ajatelleeksi, kuinka pyhää ja voimakasta hengittäminen on. Tukehtumiskokemuksen tai astmaan sairastumisen ei tulisi olla ainoa syy tuntea suurta kunnioitusta sitä uskomatonta elämää ylläpitävien molekyylien vaihtumista kohtaan, mikä tapahtuu jokaisella hengenvedolla. Olemme joka hengityksellämme jatkuvasti yhteydessä luontoon ja kaikkeen ympärillämme.
Vinkki: samalla kun luet tätä lausetta, koeta tarkkailla hengitystäsi: hengitätkö nenän vai suun kautta, hengitätkö syvään vai pinnallisesti, tuntuuko hengityksen kehossasi synnyttämä liike hartioissa, rintakehässä, selässä, vatsassa… Sinun ei tarvitse muuttaa hengityksessäsi mitään, voit vain tarkkailla sitä, mitä sinussa luonnollisesti tapahtuu, kun hengität. Jos haluat, voit ottaa tarkkailun lopuksi tietoisesti muutaman syvemmän hengityksen, vetäen nenän kautta keuhkot täyteen happea ja puhaltaen ilman suun tai nenän kautta ulos niin, että keuhkosi tyhjenevät kokonaan. Miltä tällainen hengittäminen tuntuu verrattuna aiempaan?
3. Syö tietoisesti
Tuntuuko tutulta: ensimmäinen suupala ruokaa täyttää sinut onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteilla, mutta jokainen suupala sen jälkeen on vain sen ensimmäisen tuntemuksen jahtaamista. Elämme maailmassa, jossa syödään epäterveellisesti – ja usein liikaa. Kun hidastat ruokaillessasi vauhtia ja aistit jokaisen suupalasi sekä fyysisesti että myös tunteidesi kautta, ruokailun merkitys muuttuu, kun huomiosi siirtyy lyhyen hetken kestävästä tyydytyksestä pidemmän ajan vaikutuksiin.
Tietoinen syöminen tarkoittaa sitä, että keskityt rauhassa jokaiseen haarukalliseen tai lusikalliseen, jonka viet suuhusi: tunnustelet sen tuoksua, lämpöä, rakennetta, makua ja miten kaikki nämä muuttuvat ruokailun aikana; pureskelet ja nielaiset rauhassa, ennen kuin otat seuraavan suupalan suuhusi.
Kysy itseltäsi ruokailun aikana ja jälkeen, miltä sinusta tuntuu. Jättikö ateria sinulle tasapainoisen, onnellisen ja energisen olon, vai tunnetko olosi raskaaksi, hitaaksi ja negatiiviseksi? Saatat huomata saman tien, että terveellisesti syöminen saa kehosi, mielesi ja henkesi tuntumaan kevyemmältä ja selkeämmältä. Tietoinen syöminen voi myös auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi siitä, miten ruoka vaikuttaa meihin, ja auttaa sinua saamaan paremmin hallintaan tämän polttoaineen, jota syötämme itseemme.
4. Kävele tietoisesti
Liike on upea tapa tutustua tietoiseen läsnäoloon. Jokainen uusi askel voi olla seikkailu, kun sukellat syvälle omiin aisteihisi ja tunnet vaikkapa tuulen selässäsi. Tietoinen kävely on oivallinen keino tarkkailla ajatuksiasi ja tunteitasi, ikään kuin ulkopuolisena, kolmantena osapuolena ja ymmärtää niitä korkeammalla tasolla.
Seuraavan kerran kun kävelet, olipa kyseessä ulkoilulenkki, työmatka tai vaikkapa ruokakaupan käytävä, tarkkaile esimerkiksi sitä, millaista tietoa ympäristöstä saat kehosi kautta. Voit keskittyä aistimaan, millaisella alustalla kävelet, mitä ääniä kuulet ympäristöstäsi, miltä liike tuntuu kehossasi… tai voit vain keskittyä laskemaan jalkasi jokaisella askeleella tietoisesti ja rauhallisesti maan pinnalle ja nostamaan sen siitä hetken kuluttua jälleen pois.
Maa ottaa sinut vastaan jokaisella askeleella. Ottamalla rauhallisia, tietoisia, maan pinnan aistivia askelia pystymme helpommin muistamaan äiti maan ja luonnon merkityksen elämällemme.
5. Pysähdy tekemisen välillä
Kun jotain tapahtuu, esimerkiksi kun puhelimesi piippaa, sinun ei tarvitse rynnätä reagoimaan siihen saman tien. Kokeile sen sijaan tietoisesti tarkkailla tekemisen ja tehtävien välisiä taukoja. Kun nenäsi kutiaa, tarkkaile kutiamista, tarkkaile haluasi raapia kutinaa. Kun mielesi tekee räplätä puhelintasi, tarkkaile haluasi ojentaa kätesi ja tarttua puhelimeesi. Miten hassu asia mielihalu onkaan! Se ei ole hyvää eikä huonoa, se vain on.
Hyödynnä tekemisen välisiä taukoja rauhoittuaksesi, ottaaksesi yhteyden takaisin omaan kehoosi, siirtyäksesi tietoisesti ja keskittyneesti tekemisestä toiseen, sen sijaan että antaisit elämän pyyhkäistä sinut mukaansa ja heilauttaa tilanteesta toiseen kuin kaarnalaivaa aalloilla.
Pysähtymisen ei tarvitse kestää pidempään kuin sekunnin. Kenenkään ei tarvitse huomata, että pysähdyt. Voit vain hengittää ja tarkkailla, miksi olet aikeissa tehdä seuraavan asian. Tämä tapa auttaa sinua erityisesti miettimään ennen kuin reagoit, hengittämään syvään ennen kuin puhut, ja ottamaan yhteyden itseesi ennen kuin toimit. Nämä kyvyt voivat olla kullanarvoisia seuraavalla kerralla, kun joudut haastavaan tilanteeseen.
6. Kuuntele keskittyneesti
Kun kuuntelet jonkun puhetta, älä kuuntele vastataksesi. Sen sijaan rauhoita mielesi ja koita sisäistää, mitä kyseinen henkilö sanoo. Kiinnitä huomiosi hänen sanoihinsa, äänenpainoihin, kehonkieleen, siihen, mitä ympärillänne tapahtuu ja mitä tunteesi viestivät. Tämä on erinomainen hetki pitää ajatuksesi hiljaisena.
On paljon helpompi hiljentää mielensä silloin, kun otat vastaan uutta informaatiota. Jotkut ihmiset voivat sammuttaa ajattelunsa kuin napista painaen, mutta useimmilla meistä mieli tuntuu jatkuvasti kulkevan valonnopeudella hidastamisen sijasta. Kokeile kirjaimellisesti ajatella hidastetusti ja keskity täysin siihen henkilöön, jonka kanssa olet tekemisissä, tai tilanteeseen, jossa juuri nyt olet.
Tämä tekniikka ei päde vain puheeseen. Mene puistoon tai metsään tai muualle luontoon ja kuuntele silmilläsi, korvillasi, nenälläsi ja tuntoaistillasi. Koe maailma kaikkien aistiesi kautta. Haista maa, kosketa puun pintaa, kuuntele lintujen laulua. Eläimillä on mitä uskomattomimpia refleksejä, koska ne ovat suurimmaksi osaksi aina täysin läsnä hetkessä. Ota niistä mallia.
+1 Meditoi päivittäin
Vaikka kaikki yllä mainitut asiat ovat itsessään jo meditaatiota, tietoinen päätös käyttää muutama hetki päivästä meditoimiseen on hyvin voimallinen valinta. Tällöin sallit itsellesi hetken tarkkailla, hengittää ja vain olla. Kuinka usein annamme itsellemme luvan aitoon taukoon kaikesta – edes mielessämme? Luultavasti emme tarpeeksi usein.
Meditaation ei tarvitse olla mitään ihmeellistä tai suurieleistä. Kaikkein yksinkertaisimmillaan voit, vaikka vain 5–10 minuutin ajan, pelkästään sallia itsellesi aikaa keskittyä hengittämiseen, ottaa yhteys jälleen omaan itseesi, keskittää huomiosi takaisin kehoosi ja olla läsnä juuri siinä hetkessä ja paikassa, jossa olet.
-kirjassaan siitä, miten pelko kulkee AINA käsi kädessä luovuuden kanssa. Hän puhuu pelolle näin:
