Sivu 308 – Hidasta elämää

Tunteiden näyttäminen helpottui Suomen suurimmassa hyvinvointimediassa

Kyllä, suomalaiset kokevat myös hyviä tunteita, vaikka ne eivät aina näy nettikeskusteluissa. Ja kyllä, suomalaiset kertovat myös positiivisesta tunnereaktiostaan mielellään. Tämä näkyy Hidasta elämää -sivustolla käytössä olevan React & Share -palvelun avulla, joka antaa lukijoille helpon tavan reagoida artikkeleihin.

Suomen suosituin hyvinvointimedia Hidasta elämää lisäsi keväällä 2016 artikkeliensa loppuun uudet reaktionapit. Lukijoilla on nyt mahdollisuus ilmaista artikkelin herättämä tunne nimettömänä yhdellä painalluksella. Sivuston lukijat ovat näyttäneet tunteensa reaktionapeilla jo yli 200 000 kertaa.

”Vaikka tunteiden näyttämistä ei pidetä meidän suomalaisten vahvuutena, uskallus omien tunteiden ilmaisemiseen verkossa näyttäisi olevan luontevaa. Samalla kun monilla keskustelualueilla nähdään ylilyöntejä ja purkauksia, olemme halunneet kannustaa jättämään myös positiivista jälkeä verkkoon”, kertoo Hidastaelamaa.fi -sivuston perustaja Pequ Nieminen.

”Kannustavan ilmapiirin luominen sekä teksteihin että reaktioihin on ollut alusta asti tapa parantaa ihmisten kokemusta elämästä. React & Share -palvelu on tukenut meillä tätä missiota loistavalla tavalla. Myös bloggarimme ovat olleet innoissaan seuratessaan tekstien synnyttämiä tunnereaktioita”, jatkaa Pequ Nieminen.

Hidasta elämää oli yksi ensimmäisistä suomalaisen React & Share -palvelun käyttäjistä. React & Sharen räätälöitävät reaktionapit ovat auttaneet jo yli 800 sivustoa maailmanlaajuisesti saamaan ymmärrettävää palautetta sisällöistään.

”Hidasta elämää on ollut meille loistava ympäristö kehittää palveluamme, sillä sivuston lukijat ovat poikkeuksellisen aktiivisia ja sisältö on lähtökohtaisesti tunteita herättävää. Sisältöön reagoiminen ja tunteiden jakaminen on ollut numeroidenkin valossa lukijoille hämmästyttävän luontevaa”, React & Sharen perustaja Timo Virtanen iloitsee.

”Samalla kun uutta sisältöä tuotetaan kiihtyvällä tahdilla, lukijat vaativat sisällöltä yhä parempaa laatua. Sisältöjen laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen on yksi sisällöntuottajien vaikeimmista tehtävistä. Haluamme tarjota kirjoittajille, medioille ja yrityksille helpon tavan saada lukijoilta laadullista palautetta sisällöistä”, kertoo asiakkuusjohtaja Antti Aalto React & Sharesta.

Mieli huutaa monenlaisia viestejä – erota niistä tuhoisimmat

Vietän kevättä parhaillaan Intian Rajasthanissa. Kirjoitan toista kirjaani, joka kertoo koston kierteestä, anteeksiannon vaikeudesta, mutta lopulta rakkaudesta ja rauhasta. Se kertoo myös sisäisistä äänistä, sellaisista joita kannattaa kuunnella, mutta myös sellaisista, joita ei missään nimessä kannata.

Täällä Intiassa ei ole oikeastaan koskaan eikä missään hiljaista. Luulisi sen tekevän mielestäkin meluisan. En tiedä johtuuko se melusta vai siitä, että yksin minulla on aikaa keskittyä kuuntelemaan myös sisintäni ja sieltä kumpuavia viestejä. Joka tapauksessa viestit kuuluvat täällä vahvemmin. Toisia äänistä yritän kuunnella tarkasti, toisista pyrin pääsemään eroon vaikka väkisin.

Äänitorvia erotan itsessäni ainakin kolmenlaisia.

Sydämen ääntä…

…eli omaa intuitiotani yritän kuunnella korvat hörölläni. Se kertoo usein ilman sanojakin, miten toimia ja mihin suuntaan kulkea. Toki se voisi minusta puhua enemmänkin, antaa selkeämpiä ohjeita. Mutta se antaa murusia, joiden avulla suunnistaa vähitellen oikeaan.

Järjen ääni…

…on ainakin useimmiten se kovaäänisin ja sen viesti vaihtelee riippuen siitä, millä tuulella se milloinkin on. Monesti järjen ääni kannustaa ja kertoo, että pärjään kyllä. Onnistun, jos kovasti yritän. Toisinaan se kyseenalaistaa ja kritisoi, tiedustelee onko tekemisissäni tolkkua. Sitäkin on hyvä välillä miettiä, muttei antaa sille ylivaltaa.

Muiden äänet…

…ovat ne hämmentävimmät äänet, kaikista hyödyttömimmät äänet, jotka kumpuavat jostain poissuljetusta ja ikävästä. Ne äänet eivät kannusta eikä niitä kannata polkuja valitessa kuunnella. Mutta ne kannattaa tunnistaa ja niistä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pian eroon.

Ne ovat ääniä, jotka olemme jossain vaiheessa elämäämme sisäistäneet ja identifioineet itseemme. Ne äänet ovat saaneet uskomaan, että olen vähemmän kuin joku toinen. Ja niistä äänistä eroon pääseminen vaatii ponnistuksia.

Ne saattavat olla lapsuudesta mukana kannettuja vanhempien ääniä, jotka kehottivat tavoittelemaan vähemmän. Tai sen yhden ala-asteen opettajan, joka sanoi, että olet ylivilkas, yliaktiivinen, yli tai ali sitä tai tätä, muttet koskaan sopiva.

Joskus ääni voi olla vanhojen pihakavereiden tai koulun käytävillä huudelleiden tyttöjen tai poikien, joiden mielestä vaatteesi olivat rumia, takapuolesi liian suuri tai rintasi littanat.

Ja vaikka pihan lapset ja huutelijat menivät jo, epävarmuus jäi. Ja edelleen peiliin katsoessa saattaa miettiä istuvatko nämäkään vaatteet tai näyttääpä vartaloni taas epäsuhdalta.

Pakenemalla äänet pysyvät perässä pelottavina ja tuntemattomina. Mutta pelottavaa saattaa olla myös kääntyä ympäri ja kohdata ne. Mutta silloin saattaa huomata, että perässäni on vuosia kulkenut ainoastaan avioeroaan läpikäynyt viidennen luokan opettaja tai se luokan epävarmin tyttö, joka oli kateellinen äidin tekemästä erikoisesta hameesta.

Ja kun tunnistan, tarkasti kuuntelemalla, keiden ääniä olen perässäni vuosikausia roikottanut, voin ehkä hymähtää, kysyä huutelijoilta, että onko tuo tosiaan kaikki, mitä sinulla on? Eikö tosiaankaan mitään muuta? Ja sitten voin vaikka päästää niistä äänistä irti.

P.S. Tänään sanon mielen lannistaville viesteille ja niiden takana seisoville ihmisille ei kiitos. En raahaa niitä mukanani enää yhdenkään mutkan taakse.

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos, 2016)

> TILAA UUTUUSKIRJA TÄSTÄ <

Mummokin on joskus karkkia piilotellut!

Seison ruokakaupassa jugurttihyllykön edessä ja lasken eri jugurttilajeja, pääsen kahteenkymmeneen erilaiseen ja lopetan laskemisen, eivät suinkaan lajit loppuneet vaan oma kärsivällisyyteni. Jugurttilajitelma ei ole ainoa runsaudessaan. Maitoakin saa eri laatuisina ja -värisinä yhdellä silmäyksellä arvioiden saman verran kuin jugurttejakin. Valittavana on jopa pohjaanpalamaton maito! Leipää on niin monta sorttia, että en ala laskemaan. Sanontaa ”nyt otti ohraleipä” tuskin enää muistetaan. Ohraleipä kuuluu leipävalikoimaan ja onkin todella maukasta. Kaikenlaisia ruokatarvikkeita on suorastaan mielikuvituksellisia määriä.

Olen syntynyt toisen maailmansodan lopun aikoihin ja elänyt varhaislapsuuteni pulavuosina. Pikkutyttönä kävin lähikaupasta kahvia ja sokeria, jotka silloin olivat korttituotteita. Muistan ne värilliset paperit, joille oli painettu ruutu kutakin ostettua pakettia kohti, eikä niitä voinut suinkaan ostaa mielin määrin. Kauppias leikkasi ruudun pois, kun kahvia tai sokeria osti, sillä kauppa joutui tekemään tilityksen myydyistä tuotteista valvontaviranomaisille. Sokeripulasta johtui sitten se, että kaikki makea maistui tosi hyvältä. Suklaa oli harvinaista herkkua. Kerran setäni oli tuonut Helsingistä tuliaisiksi rasiallisen suklaata. Sitä tummanpunaista rasiaa säilytettiin piirongin laatikossa.

Sain syödä pienen palan suklaata päivässä eikä mikään makumuisto ole yhtä taivaallinen kuin se suklaan maku silloin

Tietysti lapsena makuaistimukset ovat vahvoja eikä ainakaan omani ollut mennyt pilalle liioista herkuista. Myöhempinä vuosina meitä oli viisi sisarusta jakamassa yhtä lakritsapötkyä, harvoin sitäkään oli tarjolla, nyt voin syödä yksin vaikka koko pussillisen lakuja, mutta parhaimmalta se taisi maistua parin sentin pätkänä silloin lapsuudessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, heillä oli karkkipäivä kerran viikossa, koska hammaslääkärit suosittelivat silloin sellaista käytäntöä.

Minä taas himoitsin varsinkin lakritsaa usein, joten piilottelin tuota mustaa herkkua milloin minnekin itseäni varten ja usein söin kerralla niin paljon, että vähään aikaan ei tehnyt lisää mieli.

Pulavuosina oli pulaa paitsi ruoasta, myös vaatteista ja kengistä, kenties kaikesta tarpeellisesta. Lapsuuteni aikaan isäni oli suutari. Hän oli tehnyt minulle pienet, mustat nahkasaappaat. Äiti kertoi, että kun olimme matkustaneet junalla Tohmajärvelle mummolaan, olivat jotkut samassa vaunussa olleet kyselleet, mistä lapselle on löytynyt noin hyvät saappaat? Äiti tietysti ylpeänä kertonut ne tytön isän tekemiksi. Minulla on vieläkin tallessa ne pienet lestit. Ajan patinoimina ja naarmuntuneina ne ovat kunniapaikalla lipaston päällä. Isä vaihtoi ammattinsa suutarista kirvesmieheksi, kun kauppoihin alkoi tulla valmiita kenkiä.

Toisinaan pysähdyn ajatuksissani ihmettelemään tätä kehitystä puutteesta runsauteen. Kun kaukaa lapsuuden hämärässä ovat muistot pulavuosista, ymmärrän olla kiitollinen kehityksestä – ehkä juuri siksi, että olen nähnyt puutteen ajan. Aamuaterialla katselen pöytääni, jolla on antimia monista paikoista läheltä ja kaukaa: banaania Costa Ricasta, mustikoita lähimetsästä, punaherukoita pihan pensaasta, ruisleipää Vaasasta, jugurttia Riihimäeltä, kahvia Brasilasta, juustoa Kuusamosta, herneen versoja tupani ikkunalaudalta. Kasvatin versot kotimaisista luomuherneistä, jotka oli pakattu pussiin Naantalissa. Usein syödessäni mietin, miten suuri joukko ahkeria ihmisiä onkaan mahtanut tehdä työtä ateriani eteen, ja ajatuksissani kiitän ja siunaan heitä kaikkia.

10 vinkkiä uuden suunnan etsijälle – Yksi pieni askel on alku matkalle kohti unelmaa

Joskus tuntuu, ettei ole aavistustakaan, mitä elämässä seuraavaksi pitäisi tehdä tai mihin suuntaan lähteä. On se sitten valmistumisen kynnyksellä, ihmissuhteen päättyessä tai muuten vain esiin putkahtanut tunne, tietämättömyys tulevasta saa jämähtämään paikalleen. Mikä tahansa ajatuksissa pyörivä muutos tuntuu pelottavalta ja ajatus askeleen ottamisesta mihin suuntaan hyvänsä herättää vastustusta.

Kuitenkin juuri tuo yksi pienikin askel on alku matkalle, joka vie kohti kutsumusta ja unelmaa.

Luottamus omaan ääneen ja sisimpään tukee matkalla. Uskalla siis ottaa askel kohti tulevaisuutta, kohti todellista kutsumusta. Sinä pysyt vierelläsi.

1. Pidä tuumaustauko.

Ota hetki aikaa pohtiaksesi elämääsi. Vietä hetki täydellisessä hiljaisuudessa ja kuuntele itseäsi. Mitä sinulla on sanottavana? Mitä sinä kaipaat? On tärkeää ymmärtää, vastaako se mitä tällä hetkellä teet tavoitteitasi ja unelmiasi. Mikäli näin ei ole – älä huolestu – tämä tarkoittaa vain sitä, että olet matkasi alussa.

2. Pidä mielessä se, mitä sinä arvostat.

Tuntemalla omat arvosi ja intohimosi pystyt paljastamaan todellisen kutsumuksesi helpommin. Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä? Kirjoita tämä itsellesi ylös. Mikä tekee elämästäsi juhlaa sen jokaisena päivänä? Tai jos se ei sitä vielä ole, mikä voisi tehdä elämästäsi sen suuren lahjan joka se todella on?

3. Anna anteeksi ja opettele päästämään irti.

Menneisyys on muovannut meitä ja on osa meitä tänäkin päivänä. Se ei kuitenkaan määritä meitä täysin. Voimme minä hetkenä hyvänsä aloittaa puhtaalta pöydältä ja valita uuden suunnan elämällemme. Hyväksy siis menneisyytesi ja anna anteeksi sen sisältämät loukkaukset. Päästä irti pettymyksistä, virheistä ja katumuksesta. Et tarvitse näitä tunteita enää. Valjasta vapautunut energia kohti tulevaa, kohti oman itsesi ja kutsumuksesi löytämistä.

4. Luota itseesi ja elämääsi.

Muista, että jokaisena hetkenä olet juuri parhaassa iässä ja aina on paras hetki aloittaa mitä vain mitä haluat. Älä vertaa itseäsi muihin, korkeintaan näe ero eilisen ja tämän päivän itsesi välillä. Huomaa positiivinen muutos elämässäsi.

5. Olet oman elämäsi hallitsija.

Kukaan muu ei pysty paljastamaan taitojasi ja kykyjäsi vaan tämän prosessin vastuu kuuluu sinulle. Hetkenä jona ymmärrät sen, olet täysin vapaa liikkumaan mihin suuntaan tahansa. Vain oma mielikuvituksesi on rajana.

6. Anna itsellesi lupa erehtyä.

Me kaikki teemme virheitä ja erehdymme. Myöhemmin huomaamme niiden olleen erittäin tarpeellisia kasvullemme. Anna siis itsesi tehdä hupsutuksia ja kohtele näitä pääomana, joka myöhemmin muuntautuu opiksi. Ole lempeä ja salli määrittelemätön määrä erehdyksiä. Jos emme joskus erehtyisi, emme voisi tehdä paljon muutakaan.

7. Nauti matkasta.

Keskity prosessiin ja nykyhetkeen. Tunne ilo ja mielihyvä siitä, mitä olet tekemässä. Toisinaan tulokset ottavat aikansa, mutta joskus ne tulevat nopeastikin. Luota siihen, että matkasi johtaa haluamaasi suuntaan. Antaudu rohkeasti muutokselle.

8. Ole luova.

Viljele luovuutta myös jokapäiväiseen arkeesi. Tämä voi alkuun tuntua haastavalta, mutta aloita jostakin yksinkertaisesta. Voit vaikka kokata erikoisen illallisen tai yllättää rakkaasi jollakin omatekoisella lahjalla. Laula suihkussa kovaan ääneen tai kävele töistä kotiin eri reittiä kuin yleensä. Kun keksit yhden luovan teon, muut seuraavat perässä.

9. Etsi uusia mahdollisuuksia.

Vaikka mukavuusalueesi olisi kuinka mukava hyvänsä, se ei välttämättä anna sinulle sitä mitä todella tarvitset. Käytä eteesi tulevat mahdollisuudet kokeilla uusia asioita ja oppia uutta. Vaikka tuntuisi, ettei tämä uusi asia auta sinulla polullasi kohti tulevaisuutesi kutsumusta, saatat saada vihiä seuraavasta askeleesta oppimisen polulla.

10. Älä säikähdä yllätyksiä.

Toisinaan kutsumus saattaa tuijottaa sinua suoraan silmiin. Se voi olla jotakin erittäin yksinkertaista ja selkeää. Vaikka et olisi sitä aiemmin huomannut, ei hätää. Kun alat etsiä ja annat sille tilaa, se näyttäytyy.

Lähde: brightside.me

Oletko koskaan kokenut mbuki-mvukia?

Mitä paremmin osaamme eritellä tunteitamme, sitä paremmin selviämme elämässä. Tietoisuus erilaisista tunteista ja kyky eritellä niiden hienosyisiä vivahteita lisää kykyä selviytyä vastoinkäymisistä sekä auttaa hallitsemaan stressiä. Se parantaa myös kognitiivista kyvykkyyttä sekä auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa. Nämä kaikki kyvyt ovat kovaa valuuttaa nykyajan työelämässä.

Yleensä tunnistamme kuitenkin vain ne tunteet, jotka olemme oppineet nimeämään. Parhaimmillaan vanhemmat opettavat lapsen tunnistamaan tunteensa nimeämällä ne sanallisesti: ”kylläpä sinua nyt harmittaa” tai ”onpa ihanan iloinen asia”. Ne tunteet, joille ei ole sanoja, jäävät usein tietoisuutemme ulkopuolelle ja vaikuttavat havaintoihimme, johtopäätöksiimme ja toimintaamme tiedostamattomasti.

Opettelemalla nimeämään enemmän erilaisia tunteita, opimme myös tunnistamaan täysin uusia kokemusmaailmoja. Tämä auttaa hahmottamaan maailman moniulotteisuutta sekä käsittelemään erilaisia ilmiöitä ja tapahtumia itsessämme ja ympäristössämme. Tunnerepertuaarin laajentaminen auttaa myös elämään hetkessä sekä näkemään uudenlaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Eri kielissä erilaisia tunteita kuvaavien sanojen määrä vaihtelee. Suomen kielessä tunnesanoja on laskettu olevan noin 500. Tämä asettunee globaalin vertailun keskivaiheille. Yksi suomen kielen uniikeista tunneilmauksista on maailmallakin paljon myönteistä huomiota saanut sisu. Samoin morkkis, myötähäpeä ja jaksaminen ovat sanoja, joiden merkitystä ei suomalaiselle tarvitse selitellä, mutta joiden kääntäminen esimerkiksi englanniksi ei yhdellä sanalla onnistu.

Monien muidenkin eri kielien kautta voi tavoittaa aivan uusia tunneilmauksia. Tunnistatko joskus itsessäsi esimerkiksi tagalogin gigilin – vastustamattoman halun koskettaa tai halata jotakuta jota rakastat tai pidät valloittavana? Taikka japanin wabi-sabin – katoavaisuuteen ja epätäydellisyyteen liittyvän lohduttoman ylevän kauneuden tunteen? Entä oletko koskaan kokenut mbuki-mvukia – äkillistä halua vähentää vaatteita mukaansa tempaavan tanssin innoittamana?

Kirjoitus perustuu BBC:n 26.1.2017 julkaisemaan David Robsonin artikkeliin ”The ’untranslatable’ emotions you never knew you had” sekä Tim Lomasin tutkimuksiin https://www.drtimlomas.com/positive-lexicography

Hieman keveämpi mustikka-vanilja raakakakku

Mustikka-vanilja raakakakku on ihastuttava jälkiruoka, josta löytyy keholle tarpeellisia ainesosia tyhjien hiilihydraattien sijaan. Raakakakkujen loistavat ravintoarvot ovat peräisin ravinnerikkaista raaka-aineista kuten erilaisista pähkinöistä, siemenistä ja öljyistä. Valkoinen puhdistettu sokeri on puolestaan korvattu muun muassa marjoilla, hedelmillä, hunajalla, agavesiirapilla tai kookossokerilla. ”Raaka” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kakku valmistetaan kuumentamattomista raaka-aineista ja näin ollen sen kaikki hyödylliset ainesosat kuten vitamiinit, entsyymit ja muut ravintoaineet ovat yhä tallella.

Puhtaista ja runsaista ravintoaineista huolimatta kakut saattavat olla melkoisia kaloripommeja. Kevensinkin tätä kakkua siten, että jätin kakkupohjasta kokonaan pähkinät ja öljyn pois. Makean muovailtava kakkupohja syntyy käden käänteessä kaurahiutaleista ja kuivatuista taateleista.

MUSTIKKA-VANILJA RAAKAKAKKU

(tehdään yhteen isoon irtopohjavuokaan)

KAKKUPOHJA

3 dl kaurahiutaleita

3 dl kuivattuja pehmeitä luomu taateleita

ripaus suolaa

VAIHE 1) Poista taateleista niiden mahdolliset kivet. Sekoita tehosekoittimessa yhteen kaikki kakkupohjan aineet. (Tarvittaessa saat pehmennettyä taateleita liottamalla niitä pari tuntia lämpimässä vedessä)

VAIHE 2) Painele tahmea taikinamassa tiukasti leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle

VAIHE 3) Laita pohja hetkeksi jääkaappiin ja valmista sillä välin kakkutäyte

TÄYTE:

6 dl luomu cashewpähkinöitä (liota vedessä minimissään 2h – 4h)

2 tl vaniljajauhetta

6 dl mustikoita

1 dl luomu hunajaa

1 dl luomu kookosöljyä

2-3 dl vettä

1 puristettu luomu sitruunan mehu

VAIHE 1) Sulata kookosöljy juoksevaksi lämpimässä vesihauteessa

VAIHE 2) Sekoita kaikki aineet, mustikoita lukuun ottamatta yhteen tehosekoittimessa. Tarkista maku ja lisäile mausteita tai makeutta tarvittaessa.

VAIHE 3) Kaada jäiset mustikat kulhoon ja sekoita muu täyte kevyesti lusikkaa apuna käyttäen mustikoiden joukkoon.

VAIHE 4) Ota kakkupohja pois jääkaapista ja vuoraa myös sen reunat leivinpaperilla. Kaada mustikkatäyte kakkupohjan päälle ja anna jähmettyä seuraavaan päivään joko jääkaapissa tai muutama tunti pakastimessa. Säilytä valmis kakku jääkaapissa, jolloin se säilyttää ryhdikkyytensä.

7 voimakuvaa sinulle, joka tavoittelet sisäistä selkeyttä

1. Sisimpäsi kuunteleminen on elämäsi tärkein asia

Olemme jokainen täällä suorittamassa omaa elämäntehtäväämme. Yleensä siihen luonnostaan liittyy toisten tukeminen ja kannatteleminen. Joskus tarvitsemme enemmän aikaa itsellemme. Opettele tunnistamaan, mikä on sinun tämän hetken tilanteesi ja tuo syvimmät ajatuksesi esille.

2. Rahalla ei saa elämän tärkeimpiä asioita

Ihmisellä on alkukantainen vietti ponnistella ja selviytyä omassa viidakossaan. Nykypäivänä se tarkoittaa monelle mahdollisimman paljon töitä työnantajalle asfalttiviidakossa. Asioiden saavuttaminen ja riittävä toimeentulo tuottaa onnellisuutta, mutta tärkeää on osata myös irtautua rahaan liittyvistä ajatuksista, muuten jää paljon kokematta ja meistä tulee oman elämämme sivusta katselijoita, kun haluamme olla ohjastajia.

3. Tue ja rohkaise niitä, jotka yrittävät ylittää itsensä

Jokainen tietää, kuinka tärkeää on ollut saada edes yhdeltä ihmiseltä tukea, silloin, kun omat ratkaisut eivät ole olleet perinteisiä. Elääkseen hyvää elämää, on joskus tehtävä ratkaisuja, joita kaikki lähipiirissä eivät hyväksy. Muuten päädymme elämään muiden, emmekä itsemme, näköistä elämää.

4. Elämän ei kuulu olla aina helppoa

Anna itsellesi anteeksi se, että olet päätynyt haasteiden ja ongelmien keskelle. Se kuuluu kasvamiseen ja kehittymiseen, joka jatkuu koko elämän. Kasvua ei ole vain nuoruus, vaan aikuisena kehitymme erityisesti ajatuksissamme ja henkisesti.

5. Rakkaudelliset ihmissuhteet tuottavat onnellisuutta

Läheiset ihmissuhteet vaikuttavat tutkimustenkin mukaan terveyteemme. Vaikka meillä on nykypäivänä paljon sellaista työtä, jossa tarvitsemme terävää ajattelua, ei pelkkä ajattelu ja asioiden saavuttaminen pidä meitä tyytyväisenä. Tarvitsemme myös läheisyyttä, lämpöä, rakkaudellisia katseita ja luottamusta.

6. Auta toisia, vaikka tiedät, etteivät he pysty auttamaan takaisin.

Tee yksi hyvä teko päivässä tutuille tai tuntemattomille viikon ajan ja voit huomata sen vaikuttavan myönteisellä tavalla omaan olotilaan. Välillä on aika kääntyä sisäänpäin, mutta pääasiassa elämä on tarkoitettu elettäväksi – yhdessä muiden kanssa merkityksellisten tavoitteiden eteen ponnistellen.

7. Keskity niihin asioihin, joissa syvällä sisimmässäsi tiedät olevasi hyvä

Usein ajaudumme nuoruuden valintojemme perusteella töihin, joita emme ehkä myöhemmin enää valitsisi. Se ei tarkoita, etteikö töillämme olisi ollut merkitystä muille ja itsellemme. Ajatuksemme ja mielenmaailmamme muuttuvat läpi elämämme ja siksi on luonnollista, että jossain kohtaa saatamme alkaa haluamaan jotakin muuta. Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä kulkemaan kohti unelmia. <3

Inhosin ja kiusasin kehoani 15 vuotta – Vasta kun opin kuuntelemaan sitä, aloin voida paremmin

Vuosi 1996. Olen 14-vuotias ja rantalomalla otettu kuva aiheuttaa kauhun väristyksiä. Näytän lihavammalta kuin kuvassa vieressä oleva ystäväni! Erityisesti vatsan seutuun en ole tyytyväinen. Johtopäätös: minun pitää laihduttaa.

Seuraavan vuoden ajan teen 4–5 normaalin viikoittaisen pesäpallotreenin lisäksi lähes joka ilta vatsalihasliikkeitä ja tarkkailen syömisiäni. Vuoden päästä lomakuva näyttää paremmalta ja vatsalihaksetkin näkyvät. Olen tyytyväinen, mutta samalla pelkään repsahdusta ja lihomismörköä.

Kuulostaako tutulta ja normaalilta?

Ei ihme, sillä 84 % suomalaisista naisista on tyytymätön painoonsa ja haluaisi laihtua. Tämä surullinen tulos tuli Taloustutkimuksen ja Yleisradion Vaakakapinan tekemässä tutkimuksessa, jossa kysyttiin painonhallintaan liittyvistä asenteista. Kaiken lisäksi tyytymättömyys kehkeytyy yhä nuorempana.

Missä vaiheessa kehostamme tuli objekti, jota meidän pitää inhota ja projekti, joka pitää saada kuntoon?

Miten oma tarinani sitten jatkuu?

Seurasi yli 15 vuoden kausi, jolloin käytin valtavasti energiaa painoni tarkkailuun ja oman kehoni inhoamiseen. Mitään oikeaa syytä ei ollut, sillä en ollut missään vaiheessa ylipainoinen.

Erityisinhokkiani vatsaa en pystynyt kunnolla edes katsomaan vuosikausiin. Lopputuloksena minulla oli epämääräisiä ruuansulatus- ja vatsavaivoja ja joka ikinen syöty herkku tuntui jäävän vyötärölle kiinni.

Ihan kuin vatsani olisi ollut masentunut ja sairas vain sen takia, että minä inhosin sitä.

Ruoka oli minulle myös keino tukahduttaa stressiä ja epämiellyttäviä tunteita. Löysin itseni usein iltaisin jääkaapilta ahmimassa seisaaltaan kaikkea mitä käsiini sain. Ja tätä piti tietysti kompensoida treenaamalla lisää ja lisää. Mikä johti väsymykseen, yhä ikävämpiin tunteisiin ja niiden pakenemiseen suorittamisella ja syömisellä.

Solmu oli valmis ja siinä yhdessä mytyssä lapsuudesta peräisin olleet asenteet omaa kehoani kohtaan, liiallisella suorittamisella ja liian vähäisellä levolla aiheutunut krooninen stressi sekä vuosien tukahdetut tunteet, jotka oli panssaroitu (treenatun) kuoren alle.

Kohti omannäköistä elämää

Viimeiset vuodet olen purkanut ja aukaissut solmua. Vyyhti lähti purkautumaan, kun ensimmäistä kertaa oikeasti pysähdyin itseni äärelle joogaretriitin ja siellä löytämäni meditaation myötä.

Vähitellen opettelin hyväksymään ja rakastamaan itseäni – jopa vatsaani! Aloin jutella sille mukavia, silitellä sitä ja kiitellä, miten hyvää työtä se tekee. Loin joogan ja mindfulness-harjoittelun avulla uutta yhteyttä kehooni.

Sen sijaan että katsoin kehoani vain ulkoapäin arvostellen, aloin tuntemaan asioita sisältä käsin.

Milloin tarvitsen lepoa, liikuntaa ja ruokaa sekä millaista ruokaa? Miltä minusta tuntuu ja voisinko antaa tunteiden tulla? Minkälaiset uskomukset ohjaavat minua, ja ovatko ne totta?

Lopputuloksena liikunnan määrä väheni alle puoleen entisestään – minulle sopivaan määrään, ahmiminen loppui ja muutama ylimääräinen kilo katosi aivan itsestään. Lisäksi vatsani lopetti oireilun ja on nykyään yksi suosikkikehonosistani.

Omakohtaisten kokemusteni takia oli mahtavaa saada olla mukana suunnittelemassa Vaakakapinaa, Yleisradion vuoden 2017 ajan kestänyttä painonhallinnan vallankumousta, jossa toimittaja Jenny Lehtisen johdolla lopetetaan laihduttaminen ja aloitetaan elämä.

Tuo elämä tarkoittaa kehopositiivisuutta, itsensä hyväksymistä kaikkine puolineen, solmujen aukaisemista, omannäköisen, nautinnollisen elämän löytämistä sekä hyvien asioiden tekemistä itselle.

Samalla voi jopa “vahingossa” laihtua.

Lue myös toimittaja Jenny Lehtisen vieraskynä: Ihmisen arvoa ei mitata puntarilla.

Älä käytä positiivisuutta tukahduttamaan tummia tunteita – Ainainen hyväntuulisuus käy raskaaksi

Elämme hyvin positiivissävytteistä aikaa. Hyvinvointi tuntuu tarkoittavan iloa, kiitollisuutta ja reippautta.

Moni kiltti ihminen tietää, miten raskasta on olla aina hyvällä tuulella ja joustaa.

Luin Hesarista, kuinka mindfulness-harjoittelu työpaikoilla voi olla vaarallinen trendi. Tartuin tekstiin hämmästyneenä: miten hengittäminen ja keskittyminen voi olla vaarallista?

Seuraavasta hengenvedosta ei tietysti koskaan voi olla täyttä varmuutta. Ja onhan esimerkiksi lenkkeilykin vaarallista, voi vaikka kaatua… Elämä tosiaan on täynnä riskejä.

Kävi ilmi, ettei mindfulness tietenkään ole vaarallista (päinvastoin), mutta vaarallista harjoittelusta voi tehdä se, että liian suuri työtaakka kuitataan mindfulnesilla: hengittele hetki ja jaksat taas painaa kiitollisena. (Ai etteikö meidän firmassa muka otettaisi henkilöstön hyvinvointia huomioon!)

Tämä on kieltämättä riski – sama, joka liittyy positiiviseen ajatteluun.

~ ~ ~ ~

Mindfulness ei poista liian raskasta työtaakkaa, eikä positiivinen ajattelu poista elämästä vastoinkäymisiä.

Positiivinen ajattelu ottaa huomioon vain puolet elämästä. Mitä tapahtuu pimeydelle, kuonalle, epämukaville tummille tunteille, jos niitä yrittää sulkea pois maailmastaan?

Tunteet ovat sielun kieli. Et voi estää itseäsi tuntemasta, et voi valita tunteita, sulkea niitä pois tai edes olla välittämättä. Muuten ne varastoituvat johonkin kehon kolkkaan ja jäävät muhimaan ja kasvamaan alitajuntaan.

Tunteet ovat nimittäin totta ja antavat tärkeää informaatiota. Ärtymys kertoo, että olen sujahtamassa pois tasapainostani, joku tönii ja horjuttaa minua. Kiukku kertoo, että nyt vaaditaan reipasta ja päättäväistä energiaa tämän tilanteen selvittämiseksi.

Yhteiskuntakelpoiseksi koulutettu mieli sanoo, etten saa olla vihainen, en saa olla ärtynyt, ei tässä ole mitään syytä kiukkuun. Mutta nämä ovat mielen sanoja, eivät sielun.

Voitko hyväksyä, että tunnet kateutta, tai että hermostuttaa, jännittää, pelottaa, kaduttaa? Voitko suoda itsellesi sen, että ajoittain olet sekaisin ja päättämätön?

Sinä et ole yhtä kuin tunteesi, tunteet ovat viestejä sinusta sinulle.

Itke siis itku loppuun. Antaudu sille, ota askel taaksepäin ja katso omaa suruasi. Anna sen kertoa, mitä se on kertomassa.

~ ~ ~ ~

Vaikka olisit kuinka hämmentynyt, voit jatkuvasti olla varma, että kehosi on tässä sinun kanssasi (on aina ollut), hengitys kulkee sisään ja ulos (on aina kulkenut – ja jos seuraavaa hengitystä ei tulisikaan, tämänhetkiset ongelmat muuttuisivat kirjaimellisesti olemattomiksi), painovoima vetää sinua puoleensa (on aina vetänyt). Hädän hetkelläkin, ”minä olen”.

”Minä olen” on ytimekäs, mutta voimakas mantra. Vaikken mitään mistään muusta tietäisi ja vaikka kaikki tuntuisi romahtavan ympärillä, ei siitä pääse mihinkään, että minä olen.

Kokeile: Sano itsellesi sekä sisään- että uloshengityksellä hiljaa mielessäsi ”Minä olen”. Keskity hengittämiseen, keskity mantraan ja anna sen tuoman rauhan, selkeyden ja varmuuden vallata koko keho.

~ ~ ~ ~

Tasapaino ei ole positiivinen ääripää. Tasapaino on rauha keskellä myllerrystä. Rauha ei tarkoita tunteettomuutta (voi pojat, tietoisuus omista tunteista kasvattaa tunneskaalaa roimasti), vaan pientä etäisyyttä tunteen energiaan: olen tässä ja vaikka minussa on suuri tunne, olen paljon muutakin. Samanaikaisesti minussa on läsnä valtava rauha.

Kun on kerran saanut kiinni rauhasta jota myrskynsilmässä voi kokea, haluaa sinne uudestaan. Se on niin paljon enemmän kuin vain positiivinen ääripää. Se on täyttä elämää.

Yh-äidin 10 parasta vinkkiä vanhemmuuteen

Joskus mietin, että yksinhuoltajuus tekee vanhemmuudesta yksinkertaisempaa. [Yksinhuoltajuus-termiä käytetään tässä yhteydessä sen todellisessa merkityksessä, eli tarkoittaen vanhemmuutta ilman toista vanhempaa.] Minulla ei kertakaikkiaan ole aikaa, voimia tai rahaa osallistua vanhemmuuden mestaruuskilpailuihin, jotka vaikuttavat olevan käynnissä jatkuvasti.

Joten sinäkin voit vähän relata, tässä parhaat neuvoni 5 vuoden kokemuksella:

1. Aamulähdöt

Noin 2-vuotiaasta ylöspäin lapsi voi hyvinkin pukeutua itse, jos vaatteet ovat sopivalla korkeudella. Suomalainen haalariteknologia pääsee edes kerran oikeuksiinsa näinä epätalvina, kun viet hellemekkoisen (ja onnellisen) lapsesi päiväkotiin.

2. Ruokailut

Lapsi syö ruoka-aikaan, jos hänellä on nälkä. En ole vielä kertaakaan kuullut länsimaisen lapsen kuolleen nälkään. Useamman vanhemman olen kyllä kuullut tulleen hulluksi yrittäessään väkisin syöttää lapsiaan.

3. Vuorovaikutus

Sen sijaan, että kuskaat lapsia kaikenlaisiin harrastuksiin, tee heidän kanssaan yhdessä asioita. Kuten ruokaa. Tai paikkojen siivousta. Maalatkaa seinä. Tehkää kampauksia. Kootkaa Ikea-kaappi. Jutelkaa samalla. Mikä päivässä on ollut parasta? Mikä kurjinta? Kerro myös oman päiväsi kohokohdat ja kurjimmat hetket. Ylläty, kun lastasi kiinnostaa.

4. Nukkuminen

Lue ikään sopiva iltasatu aina samaan aikaan. Sano hyvää yötä. Mene tekemään omia asioitasi.

5. Koti

Anna olla. Oikeasti. Sovi siivoustunti viikossa (tai silloin kun tulee vieraita) ja jokainen hoitaa oman tonttinsa.

6. Raivarit

Tarkoitan tässä enemmän lasten kuin vanhempien raivareita. Mutta molempien varalta kannattaa sopia etukäteen toimintamalleja ja merkitä kotiin mahdolliset väliaikaset poistumisreitit tilanteen rauhoittamiseen.

7. Ystävät

Pidä huolta, että sinulla on ystäviä. Et todella halua olla ainoita aikuisia lapsesi elämässä. Lisäksi sinulla pitää olla muutakin elämää kuin lapsesi. Myös lapsen on syytä oppia konkreettisesti, ettei hän ole universumin keskipiste. [7.1 Deittaile viisaudella. Vaikka Tinder-treffit olisivat kuinka onnistuneet, varaa silti aikaa ennen kuin tuot uuden ihmisen lastesi elämään.]

8. Väsymys

Kun et jaksa mitään, anna lapselle iPad tai muu ruutu. Tunne kuuluvasi onnekkaaseen osaan väsyneiden vanhempien loputtomassa maailmanlaajuisessa joukkossa, koska voit tehdä niin.

9. Avun pyytäminen

Ihmiset ovat kummallisen halukkaita auttamaan, jos apua vain uskaltaa pyytää. Monenlaisessa perheen arjessa voi tuntua, ettei jaksa – sellaista on vanhemmuus. Mutta silloin pitää kysyä apuja muilta.

10. Myönteisyys

Iloitse siitä, että sinulla on maailman ihanimmat lapset. Ja monilla menee sitä paitsi vielä huonommin, et sentään ole yksinhuoltaja 😀

Minna Jaakkola
suunnittelija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry.

(PS. Versio tästä blogista on julkaistu 2 vuotta sitten täällä. Samoilla hyvillä neuvoilla mennään edelleen ja lapsetkin vaikuttavat kasvavan ihan ok :))

”Kun tie on kaunis, on tarpeetonta kysyä mihin se vie” – 7 voimakuvaa Sinulle

Rakkaus on kuin kaunis tie ja kaunis tie vie kohti kauniita asioita. Seuraa sydäntäsi ja uskalla rakastaa ♥ Lisää voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

@hidasta

Kuinka sinä reagoit syyttelyyn?

Avaat silmäsi, edessäsi on rakas ihminen, joka alkaa kertomaan sinulle tarinaa. Tarina menee jokseenkin näin.

”Olet hassunnäköinen, itseasiassa näytät väsyneeltä, jokseenkin kulahtaneelta. Mikä sinua vaivaa, oletko sairas, ehkäpä jopa parantumattomasti. Olet myös välillä tosi outo, et tee yhtään niin kuin haluaisin. Miksi et voi toimia niin kuin järkevät ihmiset toimii. Et tee sitä, etkä tee tätäkään.”

(Tässä vaiheessa mieli alkaa jo valmistautumaan, rakentamaan suojakuoria. Mieli on jo keksinyt ainakin 4 syytä, miksi rakkaasi/ystäväsi on väärässä ja sinä oikeassa. Se alkaa etsimään tilaisuutta iskeä takaisin, kertoa kuinka oikeassa sinä oikeasti oletkaan.)

Mutta lista jatkuu, koska olet myös usein väärässä paikassa, tekemässä vääriä asioita, etkä yhtään tee niitä tärkeitä asioita, jotka edesauttaisivat sanojan tarkoitusperiä.

(Tässä vaiheessa mieli kuulee tarinan, kuinka huono ihminen hän onkaan. Kuinka epäonnistunut yksilö elämän kauneudessa. Harhautunut sielu, jolla ei ole kotia ja jota kukaan ei rakasta. Mieli haluaa kostoa, se haluaa oikeutusta tälle emotionaaliselle teloitukselle. Mieli on jo täysin valmiuksissa iskemään, purkamaan pahan olonsa ja lyömään toisen myös maahan. ”Koska minuun sattuu, myös sinuun on satuttava”, se kertoo.)

Siinä vaiheessa kun listassa on 49 asiaa, missä sinä olet täysin epäonnistunut yksilö, on mittasi täysi. Räjähdät minä sekuntina hyvänsä. Kuorma ja taakka on niin valtava, että et kestä enää…

Pysäytetään hetkeksi. Mitäs tässä tapahtuu? Keho luulee, että se on hyökkäyksen alaisena, hirmupetojen saaliina ja tuottaa ”taistele/pakene/jäädy” reaktiota, mikä todellisuudessa ei juuri auta tätä tilannetta, koska reaktiivisuus lisääntyy ja järjen ääni hiljenee.

Todellisuudessa mieli pelkää koko olemuksensa puolesta, sillä se kuvittelee hetken, että sitä ei rakasta kukaan. Koska mieli ei osaa (pieni lapsi parka) vielä erottaa tätä tapahtumaa lapsena koetuista hetkistä äidin ja isän kanssa, se pelkää ja siksi suojautuu, eli hakee kostoa ja mahdollisuutta hyökätä.

Takaisin tilanteeseen. Pysähdyn, hengitän, päästän irti ja katson rakastani. Aloitan hyökkäykseni täydellä voimalla. Kaikkea haluamaani vastaan, suoristan selkäni, katson syvälle silmiin ja sanon ne ilkeät sanat, jotka kyseinen ihminen todella ”ansaitsee”.

Minä rakastan sinua.

Halaamme, hymyilemme ja päästämme tarinoista irti. Ei siksi että mieli sitä haluaa, vaan koska se on ainoa asia mitä todella ansaitsemme. Voi valita haluaako olla oikeassa, vai haluaako oikeasti rakastaa koko olemuksellaan ja näyttää voimansa olla menemättä emotionaaliseen pyörremyrskyyn mukaan. Haluanko käyttää koko elämäni kritisointiin ja siihen kuinka surkeita ihmiset ovat, vai päätänkö ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani, tunteistani sekä onnestani.

Siksi kysyn itseltäni ensin mitä minä haluan? Kunnes ymmärrän, että se tuo pitkän listan asioita, joita toisten ihmisten pitäisi pystyä täyttämään, joskus jopa yhden ihmisen. Tämä luo valtavat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään, koskaan. Kysyn siis toisen kysymyksen, mitä minä voin tuoda toiselle ihmiselle? Mitä minä voin antaa lahjaksi tälle maailmalle tänään?

En suostu marttyyrimaisesti nielemään kaikkea, mutta voin valita sen kuinka suhtaudun elämän tuomiin haasteisiin tänä päivänä. Ja ennen kaikkea kuinka reagoinnin jälkeen toimin ja teen maailmasta paremman paikan elää, sekä itselleni että rakkailleni.