Sivu 292 – Hidasta elämää

En ole tehokas hitaasta elämästä huolimatta – vaan sen ansiosta

Luin Löydä elämän taika -kirjastani arvostelun, jossa kirjoittajaa vaivasi tarinassani yksi ajatus. (Ehkä useampikin, mutta tämän hän mainitsi ääneen.) Hieman tiivistetysti se oli tämä:

”Miten valmentaja, joka kirjoittaa niin paljon, pitää luentoja ja ylläpitää vielä blogiakin ja verkkokursseja, oikeasti voi pysähtyä noin ja antaa vain ajatusten virrata päiväkausia?”

Hyvä kysymys – ja kymmenen vuotta sitten olisin ihmetellyt samaa. Silloin mottoni oli ”Enemmän on enemmän”.

Kysymykseen tiivistyy uskomus, joka meillä on tuottavuudesta. Kuvittelemme yhä, että täytyy olla kiireinen voidakseen olla tehokas.

Kuvittelemme yhä, että täytyy olla kiireinen ollakseen tehokas.

Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2017 ymmärtäisimme jo paremmin. Tehokkuuden salaisuus ei oikeasti ole enää salaisuus.

Kyse EI ole siitä, että mystisillä kikkakolmosilla onnistuisin olemaan tehokas ja tuottava siitä huolimatta, että minulla on tapana ottaa säännöllisesti aikaa palauttavalle olemiselle ja ajatusten vapaalle virtaamiselle.

Päinvastoin, olen tehokas ja tuottava juuri sen ansiosta, että olen hidastanut elämääni. Saan paljon enemmän aikaan, kun en enää yritä olla tehokas yhdeksästä viiteen joka päivä. Kirjoitukset ja kurssit syntyvät hetkessä, kun tiedostamaton mieleni saa tilaa.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luovan kierron vaiheita. Kun jokin projekti on tullut valmiiksi, on irtipäästämisen vuoro. Jos tehtävä on ollut pieni, palautuminen voi tarkoittaa viittä syvää hengitystä tai viiden minuutin venyttelyä. Jos tehtävä on ollut suuri, palautuminen voi viedä päiviä. Joka tapauksessa silloin, kun mieleni vielä toipuu edellisestä ponnistuksesta, en yritä aloittaa mitään uutta.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luonnollista rytmiäni. Joku voi olla tehokkaimmillaan aamun varhaisina tunteina – minua ei silloin kannata pyytää kertomaan edes omaa nimeäni. Sen sijaan aloitan päiväni itseni hoitamisella, vaikkapa kävelyllä, joogalla tai meditaatiolla. Työt aloitan juoksevista asioista, vasta sitten ryhdyn luovempiin tehtäviin.

Aamupäiväni näyttää ehkä tehottomalta, mutta loppupäivästä ja alkuillasta (jolloin on minun luovin aikani) saan muutamassa tunnissa valtavasti aikaan. En yritä jatkaa tekemistä loputtomiin: puolentoista, korkeintaan kahden tunnin pätkissä syntyy parhaiten valmista. Sitten tarvitaan jo taukoa. Tämä on minun yksilöllinen rytmini, sinun rytmisi voi olla toisenlainen.

Tässä kohtaa minulta kysytään usein, että miten näitä ohjeita voi muka toteuttaa normaaleissa töissä (mitä ne ikinä ovatkaan). Vastaus: sillä tavalla ja siinä mittakaavassa kun kyseisessä työssä on mahdollista.

Joka ammatissa ei tietenkään ole mahdollista pysähtyä pitkiksi ajoiksi oleilemaan ja kuunnella pelkästään itseään. Mutta samat periaatteet toimivat kaikkialla. Tauottaminen ja palautuminen työpäivän sisällä sekä pitkällä aikavälillä ovat kirkkaan mielen, luovuuden ja tehokkuuden salaisuus, eivät este.

Aina en voi valita, millaisille päiville luennot ja deadlinet asettuvat – mutta voin valita sen, millaista virettä itseltäni vaadin. Voin kirjoittaa erinomaisen luvun kirjaan tai pitää onnistuneen koulutuksen väsyneenäkin, kunhan en väkisin piiskaa itseäni samanlaiseen suoritukseen kuin hyvässä vireessä. Väsyneenä en kaipaa sisäisen kriitikon ylimitoitettuja vaatimuksia vaan ymmärrystä ja hoivaa. Vaalin mielessäni sitä tunnetilaa, jossa olen, hyväksyn epätäydellisyyteni, ja kas, yhtäkkiä jaksan paremmin. Oman olotilansa ymmärtäminen vapauttaa energiaa.

Lepohetkien tuominen työpäivän lomaan edes pieninä annoksina lisää sekä työtehoa että hyvinvointia. Ylikuormituksen riski poistuu, uupumuksen haitat vähenevät. Lomat eivät enää kulu palautumiseen, vaan ne voi käyttää elämästä nauttimiseen.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät sulje toisiaan pois, ne kulkevat käsi kädessä.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät sulje toisiaan pois, ne nimenomaan kulkevat käsi kädessä. Älä keskity siihen, mikä sinun työpäivässäsi ei ole mahdollista, vaan mieti mieluummin, mikä on mahdollista. Sen jälkeen sinäkin voit ihmetellä, miten aikaansaava voit olla – et hidastamisesta huolimatta, vaan sen ansiosta.

Kuvat: depositphotos.com

Ihana kamala pinkki ei jätä ketään kylmäksi – vaaleanpunainen viestii rakkautta ja naisellisuutta

Onko silkkaa sattumaa, että rintasyöpäkampanjan väriksi on otettu vaaleanpunainen? Ei tietenkään. Kyseinen värihän edustaa meille rakkautta, feminiinisyyttä, iloa, hehkeyttä, söpöyttä, heleyttä, naisellisuutta, rauhaa jne… Mikä olisikaan osuvampi väri tuolle sairaudelle, missä osa feminiinisyydestä joudutaan toisinaan leikkaamaan pois ja mikä vielä pari vuosikymmentä sitten vei ihmisen usein hautaan. Nykyäänhän toki niin ei ole.

Tuo suloisuuden ja rakkauden väri on haluttu liittää kampanjaan, joka edustaa juuri tuota feminiinisyyttä ja parantumista.

Roosa nauha -kampanja on mitä mainioin esimerkki värin voimasta.

Vaaleanpunainen

feminiinisyys
rakkaus
herkkyys
söpöys
rauha

Kuulin tarinan naisesta, joka sanoi, että jos hän selviytyy aggressiivisesta rintasyövästään ja rankoista hoidoista, hän tulee lopun elämäänsä käyttämään pinkkiä ja niin hän myös teki.

Pinkki

voima
seksuaalisuus
ilo
kepeys
intensiivisyys

Vaaleanpunainen ja erityisesti pinkki herättävät eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisten mielestä ei ole mitään ihanampaa kuin tuo suloinen väri tuhansine eri sävyineen. Toisissa se taas herättää inhotusta, ällötystä, liikaa söpöilyä. Joskus kauan sitten värin koettiin jopa alistavan naista ja sen väitettiin edustavan vanhaa alistettua naiskuvaa.

Itse koin pitkään olevani jotenkin bimbo ja blondi, kun käytin kyseistä väriä. Kunnes valmistuttuani maisteriksi Aalto yliopistosta, ystäväni risti minut ”pinkkimaisteriksi”. Mutta meni siis pitkään, ennen kuin tajusin, että voin kulkea kokopinkissä ja vaaleanpunaisissa vaatteissa, huulet pinkiksi punattuna selkä suorassa, rinta rottingilla, olematta tyhmä tai jotenkin ei-vakavasti otettava NAINEN.

Värivalinnat usein kertovatkin tarinaa ihmisestä ja hänen senhetkisestä tunnetilastaan. Jos nainen inhoaa pinkkiä, mitä hän kertoo silloin itsestään? Mitä osaa hän inhoaa itsessään niin kovin paljon? Onko jokin osa naiseudesta, rakkaudesta, suloisuudesta tai söpydestä piilossa?

Entäpä mitä se taas kertoo naisesta, joka aina käyttää pinkkiä tai vaaleanpunaisesta. Ehkä sen, että on kova kaipuu juuri tuohon rakkauden tilaan. Toisaalta se myös kertoo siitä, että on kovin sujut, häpeilemättä, oman naiseutensa ja söpöytensä kanssa.

Harald Arnkil kirjoittaa kirjassaan Värit havaintojen maailmassa, kuinka eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että punaisiin peliasuihin sonnustauteuneet urheilijat voittivat ottelunsa useammin kuin muihin väreihin sonnustautuneet pelaajat. Toisen tutkimuksen mukaan taas pelaaja mustassa peliasussa koettiin agressiiviseksi. Molemmilla väreillä on myös vahvoja kognitiivisia symbolimerkityksiä, jotka voivat vaikuttaa pelaajien asenteisiin. On siis kyse myös pukeutumisen vaikutuksesta minäkuvaan.

Mitä mustiin pukeutuva haluaa viestittää itsestään? Entäpä mitä valeanpunaiseen pukeutuva ihminen haluaa viestittää itsestään? Mitä taas aina beigeen pukeutuva tai beigeksi kotinsa sisustava kertoo omasta senhetkisestä tunnetilastaan?

Värillä on siis väliä ja vaikutus emootioihin, mutta voidaanko niillä suoraan tuottaa sellaisia tuntemuksia kuin ilo, suru, rauhoittuminen, agressiivisuus jne.? Voisiko väreillä jopa manipuloida ihmisiä?

Arnkil kirjoittaa, kuinka yhdysvaltalaiset tutkijat Patricia Valdez ja Albert Mehrabian suorittivat perusteellisen tutkimuksen selvittääkseen värien väitettyjä ja todellisia vaikutuksia tunnereaktioihin. Tulokset puhuivat sen puolesta, että väreillä on kyky herättää ihmisissä emotionaalisia reaktioita. Tutkijat huomasivat, että vastaukset tukivat ainakin käsitystä univormujen ja pukujen hyökkäävyydestä ja dominoivuudesta.

Toisessa tutkimuksessa oli haastateltu työhön tulijoita. Mustiin pukuihin ja bleisereihin pukeutuneet ihmiset arvioitiin pätevämmiksi kuin vaaleisiin pukeutuneet. Täten siis ihminen voi manipuloida tilannetta esim. juuri työhaastattelussa, ottelutilanteessa tms. Ottakaa minut vakavasti, olen ihan älykäs, haluan päättää ja voittaa tämä ottelun, työhaastattelun, väittelyn, perheriidan etc.

Vaaleanpunaista väriä käytettiin jo 1970- ja 80-luvuilla Yhdysvalloissa eräiden vankiloiden eristysselleissä. Sen on väitetty rauhoittavan agressiivisia vankeja.

Tutkimuksista selvisi, että vaaleanpunaista väriä lähinnä olevat vaaleat ja vähän kylläiset eli haaleammat, pehmeämmät, ei niin intsensiiviset värit arvioitiin vähiten hyökkääviksi, ja magentansävy sai kaikista sävyistä vähiten hyökkäävyyspisteitä.

Väreillä siis on väliä ja kiistaton vaikutus emootioihin ja jopa käyttäytymiseen. Värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän niiden tummuudesta, vaaleudesta ja kylläisyydestä kuin itse sävystä, kirjoittaa Arnkil.

Näin ollen perinteiset jaot punainen, sininen, vihreä jne. ja niiden suorat psykologiset vaikutukset eivät pidäkään paikkaansa, enemmänkin on kyse sävyn tummuusasteesta. Esimerkiksi ihmisen aktiivisuus ja toiminta lisääntyvät värin kylläisyyden lisääntyessä, eli mitä voimakkaampi tai intensiivisempi esimerkiksi pinkin sävy on, sen aktiivisemmaksi ihminen muuttuu. Ei ole siis sattumaa, että esimerkiksi sairaaloiden seinät ovat haaleita ja vaaleita. Potilaille yritetään saada aikaiseksi rauhallinen olotila.

Tummat värit koettiin dominoiviksi ja vaaleat miellyttäviksi. Värien miellyttävyyteen vaikutti enemmän siis vaaleus ja tummuus kuin itse sävy. On siis vissi ero vaaleanpunaisella ja intensiivisellä pinkillä, minkä viestin itsestämme annamme, tai yhtälailla mitä väriä elämäämme milläkin hetkellä kaipaamme tai tarvitsemme niin pukeutumisen kuin sisustamisen osalta.

VINKKI:

Jos kaipaat rakkautta ja feminiinisyys on piilossa, pukeudu vaaleanpunaiseen tai sisusta jokin nurkkaus asunnostasi suloiseksi roosaksi. Jos kaipaat hieman voimaa, kietaise voimakkaampi pinkki vaate päällesi tai maalaa yksi seinä asunnostasi kirkkaan pinkiksi.

Seuraavassa kirjoituksessani perehdyn juuri värien tilallisiin vaikutuksiin ja ominaisuuksiin. Tulossa pinkki pläjäys sisustusta. Pysy siis kuulolla 🙂 Tämä värikylläinen talo löytyi Chilestä. Katsele ympärillesi, näetkö värejä vai harmautta. Mitä se kertoo tämän hetkisestä tunteestasi, entä mitä mahdollisesti kaipasit lisää elämääsi?

Lähde: Harald Arnkil, Värit havaintojen maailmassa 2011

Pihan salamatkustaja ja muita luonnon ihmeitä

”Aamun harmaasta nuttusi neulo, auingonkukkien siemenet seulo, kylvä ja varro.” (tuntematon)

Luonto on pukeutunut energiseen, heleään vihreään. Kevät on edennyt hitaasti mutta vääjäämättä alkukesään. Sini- ja valkovuokkojen kukinta on jo ohi. Vuorossa ovat upean siniset kevätkaihonkukat (mikä ihana nimi!), kullerot ja kielot availevat nuppujaan. Luonto valmistautuu juhlakuntoon juhannukseksi, joka lähestyy pikavauhtia viileän kevään jälkeen.

Muutama vuosi sitten ihmettelin pihapuun juurelle ilmestynyttä pientä, yksinäistä keltaista kukkaa. Tutkimisen tuloksena se osoittautui keltavuokoksi, mitä en ollut ennen nähnyt näillä leveyksillä. Mistä se kotimäelle oli tullut, mietin? Lopulta hoksasin, että varmaankin salamatkustajana aikoinaan Kangasalalta tuodun tammen taimen juuristossa.

Vuosi vuodelta se on lisännyt kukintaansa. Tänä omituisen viileänä alkukesänä siinä on kukkia ennätysmäärä. Käyn päivittäin tervehtimässä sen auringonkeltaista energiaa pursuavaa kukintoa. Kitken ympäriltä vuohenputken alkuja, ne kun valtaavat alaa ja tukahduttavat herkät kasvit alleen. En millään ehdi hävittää tuota kiusallista kasvia syömällä, en vaikka käyttäisin ruoakseni pelkästään niitä ja kestitsisin niillä vieraatkin. Sitäpaitsi pihalla kasvaa monta muutakin syötävää villikasvia.

Pihamaalla keltaisenaan kukkiva voikukka tuo mieleen kesäisen muiston. ”Tunnetko sinä voikukan”, kysyi ystäväni kerran. Voikukan? Tottahan minä nyt voikukan tunnen. Keltaisen ja pyöreän kukinnon, pihallahan niitä on valtoimenaan, vastasin ihmeissäni. Menimmepä sitten ulos katselemaan tuota kukkaa lähemmin, kun ystäväni totesi tutkimisen olevan paikallaan. Istahdimme pihanurmikolle keltaisen voikukkameren keskelle ja oppitunti alkoi. Varovasti ja hellin sormin ystäväni ”selasi” kukan terälehtiä ja näytti kädestä pitäen, miten kukinto on muodostunut kahdenlaisista terälehdistä. Oppitunti oli tosiaan paikallaan, totesin nolona. Sitä luulee tuntevansa jonkin asian, mutta tarkempi perehtyminen auttaa huomaamaan, miten sokea voi olla varsinkin ns. tavallisina pitämilleen asioille.

Tällä ystävälläni oli tapana tutkia luonnon kukkia lenkkeillessään pitkin polkuja ja metsäteitä. Läheltä ja kärsivällisen pikkutarkasti katsellen hän perehtyi kukkien olemukseen. Ei hän suinkaan välttämättä edes tiennyt jonkin kukan nimeä, mutta hän osasi kuvailla sen rakenteen. Hän pani merkille pieniä yksityiskohtia ja rakasti vaatimattomimmankin näköisiä kedon kukkia, itse asiassa varsinkin niitä. Erityinen kärsivällisyyden osoitus oli se, kun hän istui seuraamassa, miten kurkkuyrtti kasvimaalla pikkuhiljaa avasi sinisen kukkansa. Siinä vieressä istuen koko ajan! En voinut käsittää, miten hän jaksoi, kärsivällisyys kun ei kuulu omiin hyveisiini.

Ystäväni on jo kauan sitten muuttanut tutkimaan taivaallisia kukkatarhoja. Minä katselen luontoa ympärilläni, sen vihreyttä ja uusiutumisen voimaa. Elän vahvasti tässä päivässä ja opettelen edelleen tuota kärsivällisyyttä.

Vaihdevuodet kruunaavat naiseuden

Kirjoittaja Elina Harjula vietti lapsuutensa Tanzaniassa, kasvaen eri rotuisten ja -kielisten lasten kanssa sisäoppilaitoksessa. Myöhemmin hän etsi paikkaansa maailmasta opiskellen ja tehden töitä kymmenessä eri maassa. Elina kirjoittaa omalla blogisivullaan savannisisko.fi ajatuksia juurettomuudesta, tarinoita reissuista maailmalla, sekä mietteitä ikääntymisestä naisena.

Vaihdevuosihäpeä

Naisen hormonimuutos on edelleenkin vaiettu tapahtuma joissain kulttuureissa. Asiasta puhuminen saattaa hävettää vielä Suomessakin ja vaihdevuosia pidetään yleisesti ikävänä tapahtumana, joka mukamas johtaa naiseuden ja seksuaalisuuden menettämiseen.

Vaihdevuodet voi kokea myös tervetulleena muutoksena elämässä, ja lopulta kuukautisten poisjäämisen helpotuksena. Hormonimuutokset eivät välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita, ja samoille vuosille tupsahtanut huonovointisuus saattaakin johtua huonoista elintavoista, sairaudesta tai käsittelemättömästä tunnestressistä.

Mahdollisuus muutoksille

Vaihdevuodet ovat myös mielellinen muutosmatka ja siten hieno mahdollisuus henkiseen kasvuun. Anteeksiannon, kiitollisuuden ja rakkaudellisuuden löytyminen luo onnellisuutta, ja niiden kautta avautuu mahdollisuudet mihin vain. Muutos alkaa sen haluamisesta, ja ajatustensa tiedollisesta muokkaamisesta kohti uutta valittua olotilaa. Tähän auttavat meditointi ja visualisoiminen, tai rukous.

Monella naisella vaihdevuosien aikana herää luovuus, uudenlainen päämääräisyys, sekä halu tehdä jotain itselle merkityksellisempää. Elinvoima ja intuitio vahvistuvat, ja valinnat pulppuavat enemmän sielusta, kuin ympäristön odotuksista.

Itsehoito on tärkeintä

On monta tapaa helpottaa hormonimuutosten aiheuttamia epämukavuuksia ja jopa hävittää oireet. On itsestään selvää miten tärkeää on syödä terveellisesti, liikkua päivittäin, nukkua tarpeeksi, ja ylläpitää myönteinen suhtautuminen yleensäkin elämään. Näiden lisäksi kannattaisi testauttaa hormonitasonsa selvittääkseen mahdollisen lisähormonitarpeen. Monet saavat apua estrogeenista. Estrogeenia tarjoavat gynekologit saattavat kuitenkin tuputtaa aikapommin sellaiselle, jolla on estrogeenidominanssi. Olen itse käyttänyt USAsta tilaamaani luontaista progesteronivoidetta jo useamman vuoden ajan pitämään estrogeenin kurissa. Suomesta voiteita ei vielä ole saatavilla.

Elimistön olemassaolevaa hormonituotantoa kannattaa ylläpitää lopettamalla tupakointi ja minimoimalla alkoholin käyttö. Tupakka haurastuttaa luita, vähentää estrogeenituotantoa ja jäykistää verisuonia. Nämä kaikki nopeuttavat hormonimuutoksia, vanhentavat ja haittaavat verenkiertoa, mikä vaikuttaa suoraan mm.seksuaaliseen kyvykkyyteen. Myös miehillä.

Genitaalialueen huoltaminen

Huollamme automme teknisiä osia ja siivoamme kotimme kaappeja. Vaihdevuosien aikana olisi tärkeää huoltaa myös genitaalialuettamme, vaikka ajatus tuntuisikin vieraalta.

Lantionpohjalihasten huono kunto voi johtua esim.estrogeenin vähentymisestä, ja aiheuttaa virtsan karkailua ja kykenemättömyyttä saada orgasmi. Lihakset voi onneksi kuntouttaa jumppaamalla ja harjoitus-kuulilla. Seksi on myös erinomainen hoitokeino lihasten ja hermoston toimivuuden parantamiseksi.

Emättimen kuivuus ja limakalvon ohuus saattavat aiheuttaa toistuvia tulehduksia alueella, tai kipua. Näitä voi hoitaa limakalvoille laitettavilla estrogeenivoiteilla, tai hormonittomilla voiteilla, kuten kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Limakalvoja voi vahvistaa varovaisella, paikallisella hieronnalla, mikä vilkastuttaa niiden verenkiertoa. Hieronnan voi tehdä yksin tai kaksin, apuvälineellä tai ilman, seksin ollessa jälleen hyvä hoitokeino limakalvojen kunnon kohentuessa.

Naiseksi herääminen

Rakastu itseesi muutoksen keskellä. Rakastu rintoihisi. Rakastu jokaiseen kurviisi, joka hehkuttaa naiseuttasi. Voimaannu rypyistä, jotka kehystävät viisaita silmiäsi. Kunnioita peilikuvaasi, joka pursuaa elämän kokemuksia ja aistikkuutta.

Koskettele ja halaa. Rakastele niin usein kuin mahdollista. Koe olevasi hyväksytty ja rakastettu kehon muutoksista huolimatta. Oksitosiini ja muut hyvänolon hormonit pitävät nuorekkaana ja viriilinä, ja kasvattavat naisena olemisen nautinnollisuutta.

Rohkene paljastaa herkkyytesi. Jos elämässäsi on mies, anna hänelle valta ottaa vastuuta. Anna hänen avata sinulle ovet, kantaa ostoksesi ja olla vahvana kumppanina rinnallasi. Anna miehen rakastua sinuun uudestaan ja nauttia omasta miehisyydestään.

Miehen kanssa tai ilman, vaihdevuodet antavat naiselle mahdollisuuden heittäytyä täysillä uudenlaiseen ultra-feminiinisyyteen. On aika lähteä lumoavalle seikkailulle elämän toiseen vaiheeseen naisena.

Entä jos oireet ovatkin paranemisen alku – ei sairastumisen merkki

”Vatsaani kouraisi aina kun kuulin hänen äänensä.” ”Minulla on vatsassa perhosia joka kerta, kun joudun avaamaan suuni yleisön edessä.” ”Se on sellainen vatsanpohjan tunne – se kertoo minulle, että kaikki ei ole tilanteessa hyvin jo paljon ennen kuin saan mitään muita todisteita siitä.” ”Minulla on ollut lapsesta asti tällainen stressivatsa.”

Viime viikkoina olemme voineet lukea sekä ulkomaalaisilta että suomalaisilta sivustoilta uutisia lapsuuden traumojen, aivojen rakenteellisten muutosten ja ärtyvän suolen yhteyksistä. On todella hienoa, että näitä yhteyksiä on alettua tutkia. Tutkimus lähti liikkeelle isommassa mittakaavassa 90-luvulla amerikkalaisen Kaiser Permanente –laitoksen laajasta tutkimuksesta, jossa osoitettiin lapsuuden stressikokemusten ja monien aikuisina ilmenevien kroonisten sairauksien yhteys.

Aivotutkimuksen avulla on saatu todisteita siitä, että lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja kykyä stressinsäätelyyn. Ylisukupolviset traumat ja esimerkiksi pelot siirtyvät epigeneettisesti muuttaen DNA:n ilmentymistä.

Toisaalta meillä on jo tietoa siitä, miten joustavat ja muovautuvat aivot ovat: jos kaltoinkohdeltu pieni lapsi pääsee turvaan ja saa osakseen rakkautta ja läheisyyttä, aivomuutokset voivat korjaantua hyvinkin nopeasti. Tai jos esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on kunnostauduttu traumoja huomioivaan ja turvallisuuden tunnetta lisääviin tapoihin kasvattaa ja opettaa, nämä keinot vähentävät huomattavasti lasten ja nuorten oireilua ja parantavat koulumenestystä.

Suolisto-ongelmat ovat vain yksi esimerkki siitä, miten keho joutuu stressille alttiiksi, kun koemme yllättäviä ja ylivoimaisia traumoja elämässämme. Onhan myös niin, että kaikki traumoja kokeneet eivät oireile vatsallaan, vaan enemmän psyykkisin oirein tai vaikkapa kroonisin kivuin. Vaikka näitä yhteyksiä on löydetty valtavasti, jokainen ihminen on yksilö, jolla on oma tarinansa. Se mikä on yhteistä kaikille, on kehomielen jatkuva pyrkimys tasapainoon.

Oireet ovat minulle aina merkki kehon ja mielen pyrkimyksestä tasapainoon. Ajattelen myös, että trauma on paranemisen alku. Kun olen kääntänyt ajatukseni tällä tavoin voimauttaviksi, olen vapautunut uhriutumisesta ja siitä ajatuksesta, ettei toivoa voi enää olla paranemisen suhteen.

Tulevaisuudessa näen paljon mahdollisuuksia sellaisten uusien hoito- ja terapiamenetelmien esille tulossa, jotka huomioivat ihmisen kokonaisena. Perinteisesti olemme jakaneet hoitomenetelmät joko kehon hoitoihin tai psyykkisten oireiden hoitoon ja terapiaan. Tämä keinotekoinen kahtiajako ei vielä näe ihmistä kokonaisena. Valitettavasti tämän seurauksena monet ihmiset ovat myös jääneet vaille tarvitsemaansa hoitoa, koska erillään pidetyt hoitomuodot eivät ole olleet riittävän integratiivisia.

Täydentävien hoitojen puolella on jo monia hoito- ja terapiamenetelmiä, joihin on sisäänrakennettu oletus kokonaisen kehomielen kohtaamisesta ja hoitamisesta. Ihmisellä on myös erityislaatuinen kyky kokea vertauskuvallisesti kehomielen yhteyttä tarinan ja käyttämiemme sanojen kautta, kuten kirjoituksen alussa mainitut kommentit sen todistavat.

Eräs tuttuni kirjoitti hiljattain seuraavasti: ”Traumainformoidussa hoitamisessa siirrytään yhä enemmän kysymyksestä ’mikä sinua vaivaa?’ kysymykseen ’mitä sinulle on tapahtunut?’ ja pohditaan miten tämä tapahtuma edelleen vaikuttaa elämääsi.” Minä uskallan kysyä tätä yhä uudelleen itseltäni ja asiakkailtani. Kysymys on mahdollista nähdä myös lahjana. Niin monen ihmisen olen kuullut kommentoivan minulle: ”Sinä olet ensimmäinen ihminen, joka minulta tätä kysyi.”

Kun koettujen elämäntapahtumien yhteys oireisiin avautuu, avautuu samalla uusi polku kohti paranemista <3

En minä, eikä kukaan muukaan

voi tehdä sitä matkaa puolestasi.

Sinun on tehtävä se aivan itse.

– Walt Whitman –

Artikkelikuva: Anne Toivonen

Erityisherkkä ihminen, tulkitsetko liikaa? Aina ei kannattaisi

Erityisherkkyys on ominaisuus, johon liittyy amerikkalaisen tutkijan Elaine Aronin mukaan neljä ominaisuutta. Nämä ovat kiteytetty Eväs-muistisääntöön, näiden piirteiden pitäisi olla jollain tavoin tunnistettavissa kaikissa erityisherkissä. Se, kuinka voimakkaasti kukin ominaisuus kenessäkin näkyy, vaihtelee.

EVÄS
E: Empaattisuus ja emotionaalisuus (kyky liittyä toisen henkilön tai olennon tunnemaisemaan)
V: Vivahteiden vaistoaminen (kyky reagoida ympäristön ja tunnemaailman yksityiskohtiin)
Ä: Ärsykkeiden väsyttävä vaikutus (aistiärsykkeistä helposti ylivirittyminen eli väsyminen ja kaipuu omaan rauhaan)
S: Syvällinen ja pohtiva (Asioiden yhdisteleminen toisiinsa ja intuitiivisuus)

Herkkä ihminen voi aiheuttaa tarkoilla tuntosarvillaan itselleen ongelmia. Koska hän helposti ja mielellään tarkkailee muita ihmisiä, voi hän helposti ylitulkita muiden ihmisten käytöstä ja siksi helposti syyllistää itseään tilanteissa, joissa hänen itsetuntonsa on muutenkin koetuksella.

Jos on altis priorisoimaan muiden ihmisten tunteet yleensä omiensa edelle ja sopeuttamaan käytöstään sen mukaan, mitä tuntee toisten odottavan itseltään, on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ei tee näin. Suora johtapäätös on usein se, että hänessä itsessään täytyy olla jotain vikaa. Joillekin herkille ihmisille riittää mielen pahoittamiseen jo hyvin pienetkin asiat. Ikävää on, että tällaisen tilanteen jälkeen herkkä ihminen voi pitkäänkin soimata itseään ja omaa epätäydellisyyttään.

Tosiasia on, että herkät ihmiset myös vaistoavat hyvin nopeasti, jos heistä ei pidetä tai heitä vieroksutaan. He kuuntelevat tarkasti ja näkevät ihmisten välillä olevia jännitteitä. He antavat helposti tilaa huomionhakuisille ja poistuvat paikalta, kun tuntevat olonsa epämukavaksi. On sanottu, että herkkä ihminen vaistoaa hylätyksi tulemisen uhkan samalla tarkkuudella kuin norsu sateen saapumisen kilometrien päästä.

Jos olet herkkä, sinun olisi tärkeätä tiedostaa, että ihmisillä on hyvin moninaiset syyt käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Kaikki ei ole palautetta tai reagointia sinusta johtuvista syistä. Kaikille ihmisille ei ole luontaista reflektoida jatkuvasti ympäristöään ja ottaa muita huomion. Se ei tarkoita, että he eivät pitäisi sinusta tai että he osoittaisivat sinulle mieltään. Toisaalta ilkeiden ihmisten seurassa on hyvä muistaa, että mulkku on mulkku todennäköisesti useimmille ihmisille, ei vain sinulle. Se, että joku kohtelee sinua huonosti ylentäen itseään on osoitus vain hänen oman sielunmaisemansa heijastumasta ulospäin, ei sinun arvostasi.

Jos sinä kuulut erityisherkkiin ihmisiin, olisi hyvä, että pyrkisit pehmeästi karaisemaan itseäsi. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa on mahdollista tulla toimeen edes sen hetken mitä todellisuus minäkin hetkenä vaatii. Kun rohkeasti menee tilanteisiin ja kuuntelee toista ihmistä hänen maailmankuvastaan käsin, oppii myös itsestään lisää. Herkkä ihminen olettaa siis helposti toisen ihmisen ilkeyden itsestään ja omasta huonoudestaan johtuvaksi, vaikka se yleensä johtuu vain siitä, että toinen on mitä on ja ilmentää sitä omalla huonolla käytöksellään. Hän ei siis anna palautetta sinusta vaan itsestään.

Riippuvuuksien takana on pohjimmiltaan kaipuu yhteyteen

Viimeisimpien tutkimusten mukaan addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen.

Taustalla on syvä kipu. Haava ja kokemus hylätyksi tulosta. Uskomus, että ei ole itsenään arvokas. Tämä kipu ja uskomus voi olla haudattuna niin syvälle, ettei siihen ole yhteydessä.

Addiktiot ovat keino yrittää lääkitä tuota kipua. Sitä musertavaa yksinäisyyden tunnetta, joka on jäänyt syvälle sisälle.

Tämä tekee addiktioista ymmärrettäviä. Ne ovat kaikkea muuta kuin järjen asioita.

Addiktiot eivät ole läheskään aina ns. klassisia alkoholiongelmia. Yhtälailla voi olla addiktoitunut huomioon, työhön, terveyden metsästämiseen, ihmissuhteeseen, jonkun ihmisen muuttamiseen.

Oleellista ei ole se MITÄ tekee, vaan se miten siihen suhtautuu. Jokainen addiktoitunut tietää kyllä sen tunteen. Sen, että kokee että on pakko. Että ei kestä ilman.

Ihmisen käyttäytymiselle on aina olemassa syy.

Vaikka käyttäytyminen näyttäisi ulospäin täysin järjettömältä, on sille olemassa jokin hyvinkin looginen syy. Ihminen hakee joko helpotusta tai välttää jotakin.

Jos emme pääse eheyttämään alkuperäistä haavaa, löytää addiktio lähes aina jonkun uuden muodon. Nimimerkillä, kokeiltu on. Pelaamista. Syömisen kontrollointia. Rakkausaddiktiota. Läheisriippuvuutta. Self-help addiktiota.

Lopulta on täytynyt uskaltaa alkaa kohtaamaan sitä kipua, joka on addiktion takana. Se tie on kaikkea muuta kuin selkeä ja seesteinen. Se tie ei ole sellainen, että itkenpäs kerran ja sitten se on siinä. Eheytyminen kysyy aikaa.

Se kysyy lämpöä, turvaa ja yhteyttä. Aitoa välittämistä ja vilpittömyyttä. Toistoja. Vanhan tunnekuorman purkamista. Lepäämistä.

Se tie on haavoittuvainen ja herkkä. Välillä tuntee olonsa aivan keskeneräiseksi. Ja se on ihan ok.

Kyllä, tarvitaan käytännön muutoksia. Mutta ennenkaikkea ihminen kaipaa hyväksyntää. Yhteyttä. Lämpöä. Myötätuntoa.

Haluan kirjoittaa tästä siksi, että tiedän että en ole ainoa. Tiedän miten moni kokee olevansa näiden asioiden kanssa yksin. Tiedän miten kipeältä tuntuu, kun luulee että itsessä on jotain vikaa. Se ei ole totta.

Addiktio voi sanana tuntua jyrkältä ja toivonkin että sen ympärillä olevia tabuja voidaan purkaa. Sillä pohjimmillaan, addiktioissa on kyse kaipuusta yhteyteen ja rakkauteen. Jotka ovat erittäin inhimillisiä tarpeita jotka koskettavat meistä ihan jokaista.

Aloita siitä, että voit sallia itsesi olla juuri siellä missä olet.

Askel eteen vai askel taakse – anna tunteen ohjata tahtia

Joka tikapuun tasolta aukeaa eri näkymä ja mitä ylemmäs tikapuita kiipeät, sen kauniimpi ja avarampi on maisema. Mutta ei siellä huipulla voi aina nököttää maisemia ihaillen. Välillä pitää käydä matalalla tankkaamassa ja ravitsemassa itseään, käydä oppimassa itsestään, että saa voimaa kiivetä uudelleen, ehkä jopa hieman ylemmäs kuin viime kerralla. Elämä on yhtä kiipeilyä voiman maailman ja puskemisen maailman välillä.

Tikapuun tunteita ei ole tarkoitus suorittaa järkeillen, kiiveten systemaattisesti alhaalta ylös kohti voimaa ja rakkautta. Tunteita ja elämää ei voi kontrolloida. Ei ole mitään tavoitteita eikä oikeaa järjestystä tuntea. Ota luonnolliset tunteesi mielenkiinnolla vastaan ja luota niihin, niin alat luottaa myös itseesi. Älä lannistu, jos tiput voimistasi alemmille tasoille, niin on tarkoituskin. Kertaus on opintojen äiti ja suurimmat oppiläksyt opitaan alempana olevien, perustavaa laatua olevien tunteiden avulla. Niiden on tarkoituskin viedä sinun voimasi hetkeksi, jotta hidastaisit ja oppisit rauhassa uutta.

Me kaikki olemme voimaa, henkistä voimaa, mutta elämme maallista elämää, ja siksi puskevat tunteet ovat luotettavimpia suunnannäyttäjiämme maallisella matkallamme.

Tunne-elämäsi voi olla tasaisen turvallista tai yltäkylläisen rikasta, saat itse valita. Voit loikata suoraan häpeästä rakkauteen, kiivetä surusta hyväksyntään tai pelosta rohkeuteen. Jos pusket tunteitasi vastaan ja tukahdutat ne kehoosi raskaaksi painolastiksi, on sinun vaikeampaa kiipeillä ja varsinkin loikata. Alat jumittaa vain yhdellä tai kahdella tasolla, jolloin elämästäsi tulee niukkaa ja kapeakatseista. Energiasi on tukossa ja pelko ottaa vallan.

Tikapuita on siis tarkoitus kiipeillä ylös ja alas, sillä vaikka me kaikki haluaisimme leijua onnellisina ja vapaina voiman maailman tasoilla, emme pysy siellä, ellei perusta ole kunnossa.

Tätä perustaa on syytä käydä vahvistamassa aika ajoin, ja elämä kertoo sinulle milloin. Kun olet ymmärtänyt kunkin tunteen antaman opetuksen sinulle, tämä tunne PUSKEE sinua jälleen ylös voimaasi ja saat taas nauttia maisemista, niin kauan kun on taas aika laskeutua ja voimaantua vielä enemmän. Sinun pitää vain antautua tunteillesi ja elämällesi – ja voima on sinun!

Tikapuun eri tunnetasoilla viihdytään kauemmin kuin toisilla, sen mukaan onko tunteen oppi ja energia sisään- vai ulospäin suuntautuvaa. Tunteet ovat energiaa eli voimaa, ja niiden energia tulee ja menee. Energia virtaa joko hitaasti ja raskaasti tai kevyesti ja nopeasti. Tunteen energia ohjaa sinua rakkaudella kohti voimaasi, sinulle sopivaan tahtiin.

Puskevat tunteet maadoittavat sinua ja johdattavat sinua ottamaan sopivan suuruisia askeleita sinne, mihin sinun pitää mennä. Häpeä, apatia ja pelko ovat sisäänpäin kääntynyttä energiaa, sillä nämä tunteet opettavat sinulle jotain tärkeää itsestäsi. Näillä tasoilla suuntaat katseen sisimpääsi ja näillä tasoilla viihdyt kauemmin kuin ulospäin suuntautuneissa tunteissa.

Häpeä on kaiken voiman alku. Se opettaa empatiaa ja kasvattaa voimaa rohkeasti, rauhassa ja harkiten. Häpeä auttaa sinua tunnistamaan henkiset rajasi, joiden sisällä sinulla on turvallista olla.

Apatia opettaa kohtaamaan tunteita ja tunnemyrskyjä ja ymmärtämään niistä saatavaa johdatusta ja voimaa. Se opettaa arvostamaan avun ja tuen vastaanottamista, perhettä ja yhteisöä.

Pelko opettaa ottamaan vastuuta omasta voimasta, jolloin ylität itsesi eli egosi, voiman vartijasi.

Syyllisyys, suru, himo, viha ja ylpeys ovat ulospäin suuntautunutta energiaa. Nämä tunteet opettavat sinulle asioita itsestäsi muiden ihmisten ja ympäröivän maailman avulla.

Syyllisyys opettaa myötätuntoa ja tervettä itsekkyyttä sekä auttaa sinua löytämään fyysiset rajasi – tasapainon olemisen ja tekemisen välillä.

Suru auttaa hyväksymään sen mitä et voi muuttaa, ja parantamaan sen minkä voit. Otat vastuuta koko maailmasta ja uskallat rakastaa menetyksenkin uhalla. Surun avulla opit irtipäästön taidon, sillä suru opettaa, että mikään ei ole pysyvää.

Himo auttaa sinua löytämään tasapainosi nopeasti, viemällä sinut tehokkaasti toiseen ääripäähän, jotta ymmärrät tulla sieltä keskemmälle. Kertaat häpeän ja syyllisyyden oppeja himon avulla.

Viha opettaa hidastamaan takaisin luonnon tahtiin. Vihan avulla voit vetää terveitä rajoja ja suunnata sen energian vääryyksien korjaamiseen. Kertaat apatian ja surun oppeja vihan avulla.

Ylpeys opettaa nöyrtymään, jotta voit ylittää egosi ja päästä voimaasi. Ole ylpeä itsestäsi ja saavutuksistasi, mutta älä takerru niihin ja tee niistä voimasi korviketta.

Tunnista puskemisen maailman tunne ja tiedät mihin se ohjaa sinua. Jos tunne on sisäänpäin käännyttävä, nauti rauhasta, suojele itseäsi ja vetäydy. Jos se on ulospäin suuntautuva, nauti elämästä ja opi sen tuomista kokemuksista. Puskevat tunteet ovat parhaita ystäviäsi jos haluat oppia tuntemaan itseäsi.

Kun olet ymmärtänyt kunkin tunteen antaman opetuksen sinulle, tämä tunne PUSKEE sinut ylös voimaasi ja saat taas nauttia maisemista, niin kauan kun on taas aika oppia lisää. Mitä suuremman muutoksen keskellä olet, sitä useimmin tulee käytyä juuri perustavanlaatuisimmissa tunteissa – laskeudu siis auliisti alemmas. Mitä alempana käyt, sen ylemmäs pääset.

Liian kiltti ihminen voi satuttaa itseään pahasti – Tunnistatko itsessäsi näitä piirteitä?

Kiinnostuin kiltteyden teemasta toden teolla siinä vaiheessa kun huomasin joutuvani toistuvasti tilanteisiin, joissa minun oli pakko harjoitella itseni puolustamisen taitoa. Aivan kuin elämä olisi sanonut: ”Nyt sinun on korkea aika oppia tervettä rajanvetoa” toimittamalla eteeni ihmisiä ja tilanteita, joissa kiltteyden ja miellyttämisen tarpeeni aiheuttivat minulle isoja hankaluuksia. Jouduin yhtäkkiä ihmeellisten hyökkäysten kohteeksi ja henkilökohtaisessa elämässäni minusta tuntui siltä, etten koskaan saanut sitä mitä kaikkein eniten kaipasin.

Vääränlainen kiltteys aiheuttaa henkistä ja fyysistä kipua. Liian kiltit kärsivät tyypillisesti alakulosta, masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, sekä kivuista ja kolotuksista, joille ei löydy mitään varsinaista elimellistä syytä. Tunteiden tukahduttaminen alkaa tuntua kehossa ja jatkuva taipuminen ja itseään vastaan tekeminen toisia miellyttääkseen saattaa pitkässä juoksussa kostautua jopa vakavana sairautena. Tämän sain todistaa oman äitini kohdalla. Se oli herätys, jonka tarvitsin, sillä huomasin itsekin sairastuneeni liialliseen kiltteyteen. Mitä nämä liiallisen kiltteyden oireet sitten ovat? Tässä joitain tyypillisimpiä toimintamalleja:

Tukahdutat suuttumuksesi ja kohdistat vihasi itseesi.
Käyttäydyt passiivis-aggressiivisesti.
Huomaat antavasi enemmän kuin saat.
Sinun on hankala ilmaista todellisia tunteitasi ja mielipiteitäsi.
Asetat muiden tarpeet aina omiesi edelle.
Annat helposti periksi ja taivut toisten tahtoon.
Haluat ylläpitää sopua hinnalla millä hyvänsä.
Vaadit itseltäsi paljon ja ajattelet, että suoriutumalla hyvin saat rakkautta ja hyväksyntää.
Tunnet itsesi usein väsyneeksi, näkymättömäksi ja yksinäiseksi.

Ylikiltti ihminen skannaa jatkuvasti ympäristöään, arvuuttelee mitä toiset häneltä odottavat ja koittaa parhaansa mukaan vastata näihin odotuksiin jo etukäteen. Se on valtavan väsyttävä tapa elää. Liiallinen kiltteys ei millään tavalla palvele myöskään kiltin ihmisen läheisiä. Kiltti on oikeastaan varsin epäreilu, sillä hän ei paljasta todellisia tunteitaan, ei kerro mitä oikeasti haluaa ja odottaa että muut osaisivat arvata mitä hän tarvitsee. Ylikiltti voi helposti muuttua marttyyriksi, joka syyllistää muita siitä, ettei saa haluamaansa. Hän yleensä kaipaa jatkuvaa vakuuttelua omasta kelpaavuudestaan hauraan itsetunnon ylläpitämiseksi ja se voi olla lähipiirille uuvuttavaa.

Kiltteys on suojautumis- ja selviytymiskeino, joka on monesti syntynyt sellaisten kokemusten pohjalta, joissa olemme lapsena kokeneet ettemme olekaan hyväksyttyjä ja rakastettuja sellaisina kuin olemme, tai olemme joutuneet kokemaan turvattomuutta. Vanhemmistaan täysin riippuvaisena lapsi kehittää keinoja, joilla turvata oma paikkansa perheessä ja vähintäänkin ulkoisten tarpeittensa tyydyttyminen.

Miten liiallisesta kiltteydestä sitten toivutaan? Yksi tärkeimmistä asioista on alkaa rakentaa rakastavampaa suhdetta itseensä ja lakata pelkäämästä sitä, että tulee hylätyksi jos ei aina tee niin kuin muut haluavat.

On olennaista ymmärtää olevansa nyt aikuinen joka osaa pitää huolen itse itsestään. Vääränlaisesta kiltteydestä toipumisen prosessi pitää sisällään traumojen purkamista, tukahdutettujen tunteiden käsittelyä, omien mielipiteiden ilmaisemisen opettelua, omien tarpeiden tunnistamisen opettelua ja rajojen vetämisen harjoittelua. Oikealla tavalla kiltiksi ei opita yhdessä päivässä, viikossa tai kuukaudessa, mutta joka ikinen päivä on mahdollisuus ottaa askelia kohti entistä terveempää suhdetta itseen ja muihin ihmisiin. Palkkiona saa kyvyn rakastaa ja arvostaa itseään, paremmat ihmissuhteet, terveemmän kehon ja elämän, jossa voi olla se kuka haluaa ja saada niitä asioita joita sydän halajaa.

Kurkkaa kiltin voimakortit:

Jokaisen ihmisen sisällä asuu totaalinen hölmö ja jokaisessa hölmössä asuu viisaus

Vierastan sitä, kun ihmiset määrittelevät itsensä tiukasti lokeroon: ”Katsos, minä olen tällainen introvertti” tai ”positiivinen ihminen” tai ”pessimisti” tai ”myöhästelijä”.

Tai toisesta ihmisestä todettuna: ”Se nyt on sellainen katkeroitunut vanha ukko” tai ”vihainen ihminen” tai ”egoisti” tai ”aina pahalla päällä”.

Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti absoluuttista ääripäätä: ei ole pelkkää vihaa tai katkeruutta, ei pelkkää sairautta tai kipua – toisaalta ei myöskään ainoastaan positiivista tykitystä.

Tasapaino on kuin keinulauta. Hetkittäinen balanssi löytyy ääripäiden välistä.

Kaikista meistä löytyy intro- ja ekstroverttiä, optimismia ja pessimismiä, egoilua ja epäitsekästä rakkautta. Jos lukitsee itsensä yhteen ääripäähän, ei anna koko elämälle ja tunteiden kirjolle mahdollisuutta olla olemassa. Se tekee elämästä köyhempää.

Oman itsen (ja muiden ihmisten!) erilaiset puolet saattavat hämmentää: miksen ymmärrä itseäni?

Tämä johtuu siitä, että ääripäät tuntuvat ristiriitaisilta, ne ovat paradokseja keskenään. Miten pimeä ja valo voivat olla samaan aikaan läsnä? Ja silti on olemassa hetki, jossa pimeä vaihtuu valoksi ja päinvastoin, eikä se tapahdu veitsellä leikaten. Ääripäät tarvitsevat toisiaan ollakseen olemassa.

Yhtäaikaisten, ristiriitaisilta tuntuvien tunteiden sietäminen kuuluu elämään. Meissä kaikissa on monenlaisia vastakohtia ja polariteetteja. Meillä kaikilla on monenlaisia persoonia, kasvoja ja tarinoita.

Minussa on kyky rakastaa ja helliä, mutta toisaalta myös kyky täyteen välinpitämättömyyteen. Meissä jokaisessa on kauniita ja karmeita puolia, sillä olemme ihmisiä. Se on todellisuutta. Ja se on oikeastaan aika vapauttavaa.

Älä kiellä omaa varjoasi; sellaisia puolia, joista et ole niin ylpeä. Polariteetin toista päätä ei ole olemassa ilman toista. Ääripäitä ei kannata nähdä taisteluna, eikä toista puolta kannata yrittää tuhota itsessään, sillä se tuhoaa toisenkin. Jokaisen viisaan naisen tai miehen sisällä asuu totaalinen hölmö ja jokaisessa hölmössä asuu viisaus.

Eikä kannata yrittää pysyä vain keskitiellä, vaan käyttää molempia puolia, koko kapasiteettiaan.

Ääripäiden tunnistaminen itsessä on merkityksellistä henkisen kasvun tiellä, se on tärkeä askel kohti kokonaista minua. Polariteetit luovat sisäisiä ristiriitoja, mutta jos voin hyväksyä, että minussa on monia puolia, saa näiden ristiriitojen kitka ison kipinän aikaiseksi: se on elinvoimaa!

Kokeile omiin polariteetteihisi tutustumista harjoituksella: Kirjoita ylös erilaisia ominaisuuksia, joita sinussa on a) omasta, b) puolison, c) äitisi, d) työkaverin, e) sellaisen ihmisen mielestä, jonka et usko pitävän sinusta jne. Kirjoita kritiikittömästi kaikki mitä mieleesi tulee.

Käy sitten lista läpi ja ryhdy yhdistelemään vastakohtia toisiinsa ja muodosta niistä pareja. Saat tulokseksi todennäköisesti erikoisia yhdistelmiä, kuten säteilevän epävarma, rohkea vetäytyjä, itsekäs joogi, leppoisa taistelija… Voitko hyväksyä, että sinussa on kummatkin puolet ja että ne ovat toisinaan läsnä eri aikaan, mutta joskus myös samanaikaisesti?

Tämän ja muita arkielämän joogaharjoituksia löydät kirjasta Viihdy omassa arjessasi – mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle.

Mehevät porkkana-kaurarieskat saavat mielihyvähormonit hyrräämään

Tätä reseptiä kehitellessäni keskitin huomioni kolmeen asiaan: herkulliseen makuun, pehmeään koostumukseen sekä terveellisyyteen. Mehevistä porkkana-kaurarieskoista tulikin juuri tällaisia. Pelkästään uunista tupruava rieskojen tuoksu sai mielihyvähormonit hyrräämään ja veden herahtamaan kielelle. Ensimmäinen puraisu pehmeää rieskaa vahvisti sen, että uunipellillinen hupenisi parempiin suihin siltä seisomalta.

Ohje on maidoton ja gluteeniton.

PORKKANA-KAURARIESKAT

Ohjeesta tulee noin 8 pientä rieskaa

4-5 porkkanaa (noin 400g)

3 dl kaurahiutaleita

1 tl psylliumia

1 tl soodaa

1 tl suolaa

loraus hunajaa

loraus porkkanoiden keitinvettä

VAIHE 1) Kuori ja pilko porkkanat. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitinvesi talteen ja jäähdytä.

VAIHE 2) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa ja pyöräytä sykäyksinä valmiiksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa taikinan joukkoon porkkanoiden keitinvettä.

VAIHE 3) Lusikoi taikinakokkareita leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja muotoile ne pieniksi rieskoiksi kostein sormin. Paista 250 asteessa, noin 10-15 minuuttia.

Tunnetko sinä tämän naisen?

On nainen, joka kuvailee synnytystä pitkänä orgasmina.
On nainen, joka olisi kuollut synnytykseen ellei olisi ollut maratoonari ja fyysisesti vahva.
On nainen, joka masentui vauva sylissään.

Tunnetko tämän naisen?

On nainen, jolta poistettiin munasarjat ennen kuin hän sai yhtään lasta.
On nainen, joka synnytti yhden lapsen ja adoptoi kaksi.
On nainen, jolle oli sanottu, ettei hän koskaan voisi saada lasta, ja nyt hän on äiti.
On nainen, joka on haudannut lapsensa.

Tunnetko tämän naisen?

On nainen, joka on tehnyt abortin.
On nainen, joka ei halua lapsia.
On nainen, joka on saanut keskenmenon.
On nainen, jolla on 8 lasta.
On nainen, joka ei rakasta lastaan.

Tunnetko tämän naisen?

On nainen, joka asuu autossaan.
On nainen, jolla on 2 lasta, omakotitalo, mies ja koira.
On nainen, joka rakastaa naisia.
On nainen, joka rakastaa miehiä ja naisia.
On nainen, joka rakastaa itseään.

Tunnetko sinä hänet? Hän tarvitsee ymmärrystäsi.

Valokuva: Kaboompics.com

Täältä löydät koottuna kaikki aiemmat kirjoitukseni.