Miksi mies vetäytyy ja pakenee luolaansa?

Oletko koskaan kokenut tunnetta, että sinulla ja kumppanillasi menee hyvin, kunnes jokin muuttuu salamannopeasti? Mies sulkeutuu, hiljenee, häviää paikalta, joko fyysisesti tai emotionaalisesti, usein molemmin tavoin. Miksi näin tapahtuu ja mitä voimme oppia tästä?

Yleistettynä, mies ja nainen suhtautuvat stressiin eri tavalla. Mies ”taistelee, pakenee tai jäätyy” kun taas nainen haluaa jakaa, kontaktoitua ja tuntea emotionaalista turvaa. Roolit voivat olla (ja usein nykyaikana ovatkin) myös toisinpäin. Useiden miesten tapa reagoida stressiin on sulkeutua, tarkastella asiaa, peilata, pohtia ja etsiä ongelmaan ratkaisua. Kun mies haluaa mennä luolaan, onko hänen hyvä antaa vain mennä? Vai pitäisikö häntä auttaa? Mikä häntä vaivaa?

Hyvä ymmärtää, miksi mies pakenee ja sulkeutuu

  • Se on aikaa latautua.
  • Se rauhoittaa ja tasapainottaa, täten myös vahvistaa hänen omaa olemistaan. Vetäytyminen tuo mahdollisuuden löytää hänen oman keskuksensa.
  • Hyväksy ja anna hänen mennä.
  • Kyse ei ole (välttämättä) toisen ihmisen tai ihmissuhteen väheksymisestä.
  • Minkään ei tarvitse olla ”vialla” tai ”huonosti”, kun mies tarvitsee omaa aikaa. Usein kuitenkin jokin stressaava tilanne voi luoda tarpeen vetäytymiseen.
  • Häntä ei tarvitse auttaa tai tehdä onnelliseksi (pienemmissä tilanteissa siis, järjen käyttö on sallittua).
  • Mikäli mies on uupunut, todennäköistä on, että hänen testosteroninsa on korvaantunut estrogeenillä (aromataasi). Mikäli tätä jatkuu pitkään on seurauksena ylipaino ja valittava ukko! Vetäytyminen auttaa kuormituksen vähentämisessä, auttaen testosteronia jälleen palautumaan. Tämän vuoksi useat miehet tykkäävät katsoa tv:tä, lukea lehteä tai nykyään meditoida ja tehdä omia projektejaan. Tämä ei tarkoita tietenkään pelkkää vetäytymistä tai omia puuhasteluja. Tunnistatko onko kyseessä todellinen tarve (usein muutamista tunneista korkeintaan muutamaan päivään) vai jatkuvaa laiskottelua, joka ei palvele kumpaakaan.

Miksi mies sulkeutuu? Tähän kysymykseen on monta syytä, mutta näkisin että nämä ovat yleisesti taustalla:

  • Hän kokee väheksyntää läheisessä ihmissuhteessa.
  • Hän kokee ”tarpeettomuutta”, eli häntä ei tarvita mihinkään.
  • Hän on ylikuormittunut ja kaipaa nollausta (minkä hiljaisuus usein tuo miehelle).
  • Hän on peloissaan. Varsinkin läheisessä ihmissuhteessa vetäydymme silloin kun pelkäämme ihmissuhteemme puolesta. Varsinkin silloin kun kumppani tuo jollain tasolla ilmi epävarmuutensa miestä kohtaan esille.
  • Toki on mahdollista, että hän on paskiainen eikä välitä kenestäkään. Sekin on aina mahdollista, mutta monesti taustalla voi siinäkin olla pelko ja osaamattomuus.
  • Häntä loukataan epäsuorasti, viittaamalla esim. siihen mitä asioita on vielä tekemättä. Vaikka tarkoitus sanomisessa olisi hyvä, se voi hukkua tunteisiin. Usein asiat ovat pieniä, mutta miehet ovat yllättävän herkkiä otuksia, varsinkin silloin, kun he ovat avanneet sydämensä. Silloin pienikin asia voi hermostuttaa, koska se avaa vanhoja haavoja, usein lapsuudesta. Näihin usein ylireagoimme, koska hermostomme antaa vanhan ärsykkeen, jonka tunnemme kehossamme. Usein asia liittyy äitisuhteeseemme. Mutta keskitytään nyt tähän hetkeen, mitä voimme tehdä, sekä miehenä että naisena?

On hyvä ymmärtää, että voimme harjoitella toimintatapojamme. Kaiken ei tarvitse olla ennalta määrättyä, kuinka toimimme ja miten reagoimme. Voimme harjoitella (myös miehinä) emotionaalista viisauttamme. Äärimmäisen tärkeää on huomioida meidän keskushermostomme, johon olemme saaneet nuoruudessamme ärsykkeen, jota kannamme mukanamme koko elämän. Tai ainakin siihen asti kunnes asetamme ”käyttöjärjestelmäämme” uuden ohjelman. Käyttöjärjestelmällä tarkoitan meidän koko olemista, erityisesti tässä yhteydessä meidän keskushermoston oppimaa ohjelmointia lapsuudesta. Tämä ”ohjelma” on se sama reagointitapa, jota toteutimme lapsena kun äiti (tai muu läheinen) torui tai neuvoi meitä. Mielellä ymmärrämme, että nykyinen ihmissuhteemme ei ole vanhempamme mutta hermosto ei tätä eroa näe. Se vain toteuttaa sille opetettua ohjelmaa.

Opettelemalla voimme kasvaa, kehittyä ja luoda myös uudenlaisia tapoja meidän olemiseen, reagointiin ja ennen kaikkea rakastamiseen! Tämä on miehisyyden vallankumous, jota suuri osa ei ole vielä koskaan kokenut! Nyt voimme opetella rakkauden samurai taitoja täysin uudella tavalla.

Mutta mistä lähteä liikkeelle?

  • Ymmärrä (sekä mies että hänen kumppaninsa), että kyseessä on vain tunnereaktio. Jo tämän sisäistäminen voi olla ison muutoksen mahdollistaja. Me emme ole tunteemme, meillä on tunteita.
  • Kysy itseltäsi, mitä tässä tapahtuu, mikä on totta! Usein tapahtumat joita koemme, eivät ole samoja mitä oikeasti tapahtuu! Monesti olen kysynyt kumppanilta, että mitä tarkoitit sanoillasi. Kumppanin selittäessä ymmärrän, että en ymmärtänyt mitään. Olen keksinyt tarinan omassa päässäni (tai hermostossani).
  • Päätä jo etukäteen toimintamallisi! Tämä on tärkeää, sillä tunteiden keskellä emme ajattele järkevästi. Tilanteessa on turha enää yrittää miettiä mitään oleellista. On hyvä päättää etukäteen miten toimia, jos puukko iskeytyy liian syvälle. Itselläni on toiminut seuraavat:
    1. Sulje silmät, hengitä syvään ja rentouta keho.
    2. Mikäli homma lähtee lapasesta, mene toiseen huoneeseen, makaa, rentoudu ja toista 1. kohdan toimet.
    3. Ja sitten kun nekään ei auta, niin lähde ulos kävelylle. Usein vahvan hengityksen, puhinan ja mekastamisen kanssa. Tämä on toiminut joka kerta tähän asti. Palaa vasta kun hermosto on rauhoittunut ja aivot saavat jälleen happea ja verta. Selvitä tilanne.

Yksi merkityksellinen oivallus oli se, kun tajusin, että vetäytymisestä palaa mieluusti, jos on jotain syytä palata. Eli toisin sanoen palaamiselle  on merkitys. Mikäli minua tarvitaan, minulla on merkitys eli voin antaa omista superlahjoistani maailmalle. Kuulostaa kornilta, mutta me olemme hassuja otuksia. Me (tai minä ainakin!) haluamme olla sankareita, erityisesti meidän rakkaille. Se on yksi parhaita tuntemuksia kun koen, että olen antanut jotain hyvää, jotain rakkaudellista maailman kauneimmalle otukselle. Nainen jos uskaltaa avata sydämensä, lähestyä pehmeästi, rakastavasti, se sulattaa miehen sydämen erittäin nopeasti. Tämä on tietenkin mahdottoman pelottavaa ja sen takia moni ei sitä käytä, koska mahdollisuus torjumiseen on olemassa. Mutta omassa kokemisessani, kumppanini tätä tehdessä, se on välitön sydämen avaaja. Toki vastuu ei ole pelkästään naisella, myös miehen on tärkeää opetella tätä ja sosiaalisia taitoja. Mutta sanonpa vaan vielä kerran, teillä naisilla on paljon avaimia mitä voisitte käyttää meidän jäyhien sydämien avaamiseen. Riskinsä, mutta hei, elävässä elämässä niitä on aina!

Ennen kuin päästän sinut harjoittelemaan, niin on hyvä muistaa, että kaikki on mahdollista. Me (sekä miehet että naiset) voimme kehittyä rakastamaan syvemmin ja aidommin. Ei ole pakko, mutta kasvaminen on erittäin mahdollista. Useille meistä ei ole annettu järkeviä toimintamalleja, puhumattakaan rakkauden käyttö-opasta. Ne ovat taitoja, joiden eteen meidän pitää työskennellä, jotta opimme niitä käyttämään todellisessa elämässä.

Yllä olevat asiat ovat tietenkin yleistyksiä ja eivät päde kaikkiin tilanteisiin. Oletan että sinä lukijana osaat navigoida omassa elämässäsi tarpeellisiin suuntiin. Mikäli miehesi ainoastaan makaa sohvalla katsoen tv:tä, puhuen sinulle alentavasti ja sabotoiden omaa sekä sinun elämääsi, on todennäköistä että sinulla on poika talossa. Lue lisää pojista ja miehistä TÄÄLTÄ.

On myös äärimmäisen hyvä muistaa, että vetäytyminen olisi hyvä päättää aina yhdistymiseen, yhteyden luomiseen. Mikäli elämä on pelkkää vetäytymistä, ilman yhteentulemista, kyseessä on jotain muuta, kuin mitä tässä tarkoitan. Ymmärrän, että monilla naisilla on ehkä huonoja kokemuksia miehistä, vetäytymisestä, niinpä tämäkin on helppo lukea haavojen kautta. Siitä nousee seuraava ajatus.

Mikäli kohtaat tämän hetken menneisyyden haavoilla, ei tulevaisuus ole välttämättä niin rakkaudellinen kuin se voisi olla.

Ymmärrän myös sen, että roolisekoittumisen vuoksi myös nainen voi kokea suurta tarvetta luolaansa. Varsinkin nykyajan suurissa vaatimuksissa tämä on erittäin ymmärrettävää. Useat ihmiset käyttävät paljon voimavaroja eteenpäin menemiseen, käyttäen testosteroni tyylistä elämäntapaa alustanaan ja silloin tarpeet ovat erilaiset. Toivon, että otat tämän tekstin enemmän peilausalustana, kuin ahdasmielisenä ehdottomuutena.

Sinulla, minulla ja meillä on valtavan suuri rakkauspotentiaali käyttämättä. Me voimme oppia valjastamaan joka solumme kokemaan ja vastaanottamaan valtavaa rakkautta. Usein meidän läheiset ihmissuhteemme ovat loistava paikkoja harjoitella hyväksyntää, irti päästämistä ja uusien toimintamallien oppimista. Me olemme suuri rakkauslahja tälle maailmalle. Uskalletaan itsemme loistaa ja annetaan läheisten ihmistemme loistaa myös!

Terveisin
Rakkauden samurai

Kurkkaa Teemun kirja Miehen vuoro tuntea:

28 asiaa, joihin sinulla on lupa – toteutuvatko nämä sinun elämässäsi?

Yksi asia on varmaa, inhimillinen kasvu ei ole kaikille samaa. Ei ole olemassa mitään sääntökirjaa, joka sanoo mitä kaikkien tulisi tehdä tai olla tekemättä kasvaakseen.

Se mikä aidolle kasvulle tuntuu olevan yhteistä, on se että se tuo ihmistä lähemmäs ydintään, herkästi ja vahvasti.

Inhimillinen kasvu voi olla esimerkiksi:

  • Sitä että harjoittelee olemaan omalla puolellaan
  • Sitä että sallii sen ettei tiedä, ja ottaa aikansa tunnustellakseen mikä on itselle totta
  • Sitä että uskaltaa sanoa elämälle kyllä
  • Sitä että uskaltaa sanoa ei
  • Sitä että ottaa aikalisän
  • Sitä että pyytää tukea
  • Sitä että voi olla itse keskeneräinen ja silti myös muille tukena
  • Sitä että tunnistaa omat rajansa, sellaisissakin asioissa joita pidetään yleisesti ihailtuna
  • Sitä että kuuntelee rehellisesti mikä on itselle inhimillistä ja realistista, riippumatta ihanteista
  • Sitä että hyväksyy että on myös tarpeen levätä ja katsoa netflixiä jäätelökulhon kera
  • Sitä että harjoittelee pyytämään anteeksi, myös itseltään
  • Sitä että harjoittelee antamaan anteeksi, myös itselleen
  • Sitä että hyväksyy senkin, että ei kykene olemaan kokoajan läsnä

  • Sitä että itsensä tuomitsemisen sijaan, pyrkiikin ymmärtämään
  • Sitä että hyväksyy itsessä nousevan vastustuksen
  • Sitä että harjoittelee hyväksymään raadollisienkin ajatuksien ja tunteiden nousemista
  • Sitä että ottaa vaikeat asiat puheeksi
  • Sitä että ei “rehellisyyden nimissä” kaada omaa p*skaansa toisen niskaan
  • Ja sitä että jos niin tekee, uskaltaa pyytää anteeksi
  • Sitä että harjoittelee istumaan epämukavien tunteiden kanssa, ei siksi että se olisi urotyö vaan siksi, koska tietää että sisäinen levollisuus ei löydy pakoon juoksemalla
  • Sitä että on armollinen itselleen siitä, että ei aina kykene istumaan vaikeiden tunteiden kanssa
  • Joskus se on sitä että uskaltautuu jollekin kurssille
  • Joskus se on sitä, että uskaltaa olla menemättä ja harjoittelee arjessaan aiempien kurssien oppeja
  • Se on erottelukykyä, mikä tuntuu minulle todelta ja mikä ei
  • Sitä että uskaltaa ottaa paikkansa elämässä, herkästi ja vahvasti
  • Sitä että uskaltaa antaa muille tilaa olla mitä he ovat
  • Sitä että hyväksyy, että täällä tuskin kukaan tulee valmiiksi, eikä tarvitsekaan
  • Sitä että vaikka miten haluaisi nähdä asiat sydämellä, ei aina heti näe. Ja voi silti rukoilla, että kun on valmis, voi sydän nähdä sen mitä on tarkoitus nähdä.

Se on sitä että vaikka miten haluaa kasvaa, pyrkii muistamaan että on tässä ja nyt kokonainen, riittävä ja rakastettava, kaikkine inhimillisyyksineen.

Mitä inhimillinen kasvu on sinulle?

Kvinoa-avokadosalaatti pursuaa vitamiineja ja kutkuttaa makuhermoja koukuttavasti

Ihastu salaattiin, jossa kvinoan rapeus kietoutuu kermaisen pehmeästi avokadoon. Tämä lounasvaihtoehto suorastaan pullistelee upeita ravintoarvoja ja saa sinut lusikoimaan lautasellesi aina vain lisää kehoa hellivää herkkua.

Avokadon hedelmäliha on paitsi lempeän herkullisen makuista, se on myös täynnä upeita ravinteita. Avokado sisältää runsaasti pehmeää tyydyttymätöntä rasvaa. Pehmeä rasva on elimistölle hoitavaa ja se auttaa muun muassa alentamaan kolesterolia. Avokado sisältää myös kaliumia sekä B-, E- ja K-vitamiineja.

Kvinoa puolestaan on ihastuttava, hieman pähkinäisen makuinen, proteiinipitoinen siemenkasvi, joka on hyvien ravintoarvojen lisäksi täysin gluteenitonta.

KVINOA-AVOKADO-LEHTIKAALISALAATTI

Ohjeesta tulee noin 5 annosta

10 dl punaista kvinoaa 

3 luomu avokadoa

1 luomu sitruuna

1 ps lehtikaalia

suolaa

VAIHE 1) Huuhtele kvinoa siivilässä ja keitä kypsäksi ohjeen mukaan suolassa maustetussa vedessä. Huuhtaise kypsä kvinoa.

VAIHE 2) Revi lehtikaalista noin suupalan kokoisia paloja leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Jätä varsi käyttämättä. Lorauta kaalien pintaan oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Levitä huolellisesti sormia apuna käyttäen öljy-suola seos kaalien pintaan ja paahda uunin keskiosassa 180 asteessa kunnes kaalin palat rapistuvat hieman.

VAIHE 3) Halkaise avokadot ja poista siemen. Lusikoin sisus leikkuulaudan päälle ja muusaa kevyeksi muusiksi. Purista pintaan sitruunan mehu sekä ripaus suolaa ja sekoita.

VAIHE 4) Yhdistä kaikki aineet kolhossa, lisää tarvittaessa suolaa.

 Salaatin energiasisältö/ 100g

263 kcal

Proteiinia 9 g

Hiilihydraatteja 36,3 g

Rasvaa 7,7 g

Aivoissasi on avain elämänmuutokseen

Kirjoittaja Sanna Spohr on Health Coach -kouluttaja ja Hyvinvointiakatemian perustaja. Hyvinvointiakatemiassa koulutetaan tulevia Health Coacheja ymmärtämään hyvinvointia syvällisemmin, jotta he voivat inspiroida ja ohjata muita terveempään ja onnellisempaan elämään sekä kokea tekevänsä merkityksellistä työtä.

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olet jumissa, vaikka todella haluaisit saada elämäntapasi kuntoon… koska haluat vihdoin saada oman parhaimman itsesi loistamaan kaikkien nähtäville?

Et todellakaan ole yksin tässä tilanteessa.

Tämä yleinen dilemma johtuu yhdestä yksinkertaisesta asiasta, mitä et ehkä ole tiedostanut: Mikäli pyrit muuttamaan itseäsi ja tapojasi vain ulkoisesti, tarkastelematta mielen toimintaa pintaa syvemmältä, muutoksesta ei yleensä tule vielä pysyvää.

Iso osa elintapasairauksista pystyttäisiin ehkäisemään verrattain pienillä elämäntapamuutoksilla. Miksemme sitten toteuta näitä muutoksia? Koska tieto ei automaattisesti johda omien tapojen muutokseen. Parhaat valmentajat tietävät tämän erittäin hyvin.

Jos nimittäin tieto ratkaisisi, olisimme jo selättäneet elintapasairaudet aikoja sitten ja olisimme kaikki terveitä – ovathan suomalaiset yksi maailman terveystietoisimmista kansoista. Todellisuudessa muutos ilman tukea, selkeää systeemiä ja vastuuttamista on kuitenkin haastavaa.

Toki myös sopivasti oikeanlaista tietoa tarvitaan, mutta lisäksi olisi tärkeää katsoa elämää aavistuksen pintaa syvemmälle. Usein on esimerkiksi helpompi napata jotain makeaa suuhun kuin käsitellä kiperää ongelmaa tai haastetta elämässä.

Entäpä jos kaikki mielitekosi, terveysvaivasi ja oireesi ovatkin viestejä, joilla on positiivinen tarkoitus… auttaen sinua astumaan parhaaksi versioksi itsestäsi?

Kun kolme elintärkeää aivojärjestelmääsi toimivat harmoniassa, alkaa todella tapahtua

Hiukan asiaa yksinkertaistaen meillä on kolme aivojärjestelmää: liskoaivot, limbinen järjestelmä ja neokorteksi.

Liskoaivot, joihin liittyy esimerkiksi “taistele tai pakene” -reaktio, haluavat pitää kiinni kaikesta vanhasta: jos tietty käytös ei ennenkään ollut hengenvaarallista, sitä kannattaa jatkaa. Oli siinä järkeä nykytilanteessa tai ei.

Neokorteksi eli “ihmisaivot” edustavat loogista puolta ja merkityksellisyyttä, ja tämä puoli haluaa puolestaan oppia uutta, kehittyä ja mennä eteenpäin.

Limbinen järjestelmä eli “nisäkäsaivot” edustavat tunteita ja sukkuloi edellisten kahden aivonosasi välissä.

Sisäiset ristiriidat eri järjestelmien välillä johtavat siihen, että muutos ei etene halutulla tavalla tai ole pysyvää.

Varmasti tiedät joko omasta elämästäsi tai lähipiiristäsi esimerkin, jossa jokin muutos on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, mutta sitten “tuli vähän muuta”. Ja hetken päästä “tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista”.

Syitä epäonnistumisille haetaan usein itsen ulkopuolelta: tuli juhlia tai työkiireitä tai riitaa kumppanin kanssa tai mitä tahansa, joka esti tällä kertaa onnistumasta. Varsinainen syy “jumiin” jäämiselle tavoitteiden kanssa on kuitenkin, että alla vaikuttavat syyt on vielä käsittelemättä.

Parhaimmillaan valmennus pureutuu eri aivojärjestelmien väliseen dialogiin siten, että sisäisten ristiriitojen sijaan saadaan aikaan sisäinen harmonia, jossa sekä arvo- että tunnetasolla muutos tuntuu hyvältä ja pystymme lisäksi selittämään sen itsellemme järjellä.

Kaikista järjestelmistä on saatava ”vihreää valoa”, jotta muutos olisi mahdollista. Muutos ei myöskään saa uhata perustarpeitamme, kuten turvallisuuden tunnetta, hyväksytyksi tulemista tai joukkoon kuulumista.

Useimmat haitalliset alitajuiset uskomukset liittyvätkin siihen, millaisia meidän tulisi olla muiden silmissä. Eli miten käyttäytyä tai mitä omistaa tunteaksemme olomme turvallisiksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sekä kuuluaksemme joukkoon muiden kanssa. Näistä uskomuksista voi muodostua este etenemiselle tietoisesti haluamaasi suuntaan.

Haitalliset uskomukset ovat kuin kuminauha – harhaile liian kauas niin tulee näpeille!

Uskomuksia voisi ajatella ikään kuin kuminauhana vyötärösi ympärillä. Kuminauha on toisesta päästä kiinni pylväässä, joka edustaa tässä lähtöpistettä elämäntapamuutoksiin tähdätessä. Mitä kauemmas pylväästä ja lähtöpisteestä etenet, sitä kireämmälle nauha kiristyy vyötärösi ympärillä.

Ellemme oivalla miten työstää uskomuksia eli muokata tai jopa katkaista sisäinen kuminauha, se lopulta joko kiskaisee meidät takaisin lähtöpisteeseen. Tai jopa lähtöpistettä taaemmas! Tämä lannistava kokemus on monille tuttu esimerkiksi laihdutusyrityksistä – joista suurin osa epäonnistuu. Siinä tämä alitajuisen uskomuksen palauttava efekti näkyy erityisen selvästi, jopa fyysisesti.

Jos mietitään ruokavaliomuutoksien aikaansaamista, oleellista ei ole tarkastella ainoastaan mitä syömme, vaan myös sitä, “mikä meitä syö”. Eli jokin negatiivisena kokemamme tapahtuma on saattanut jättää meihin syvän jäljen ja sitä seuraavan uskomuksen, joka ei kuitenkaan enää nykyhetkenä palvele hyvinvointiamme.

On tietysti hyvä myös kysyä, onko kaikkien edes tarpeen muuttua tietyn muotin mukaiseksi. Sillä terveyshän ei aina näy ulospäin, vaikka näin meille media toistuvasti uskottelee varsin voimallisesti.

Onnistunut muutos säteilee eteenpäin kaikille elämän osa-alueille

Eräs valmennukseen tullut naisasiakas oli entinen kova bilettäjä, joka elintapamuutoksen myötä kiinnostui drinkkien sijaan lähinnä vihermehuista. Muutos ei koskenut pelkästään elintapoja, vaan ulottui paljon laajemmalle koko hänen elämäntapaansa.

Hän innostui joogasta ja henkisestä puolesta, sekä hakeutui esimerkiksi työhön, joka oli linjassa näiden muutosten kanssa ja jossa hän pystyi kokemaan tekevänsä jotakin merkityksellistä. Muutoksen tehtyään hän ei kuitenkaan enää saanut kutsuja entisten kavereidensa juhliin. Muutama “ystävä” taisi jopa ärsyyntyä hänen lisääntyneestä energiastaan ja aikaansaavuudestaan eri elämän osa-alueilla. Jopa oma kumppani suhtautui epäillen: tuo nyt on tuollainen villitys, se menee ohi.

Tässä kohtaa olisi ollut niin helppoa kääntyä vanhoihin tapoihin, etenkin kun hän samaan aikaan koki omat, aivan perustavaa laatua olevat tarpeensa selkeästi uhatuiksi. Valmennuksessa kyseinen asiakas kuitenkin ymmärsi, että ympäristön reaktioista huolimatta hän eteni täysin arvojensa mukaista tietä. Se ei ollut alkuun helpoin tie, mutta kuitenkin sellainen, mihin hänen oma sisäinen viisautensa kutsui.

Myös kehon viestit olivat lopulta aika yksiselitteisiä:

Päästettyään irti vanhoista ajatusmalleista, jotka eivät enää palvelleet muutosta, hänen pitkäaikainen ihottumansa rauhoittui.

Samalla yöunet paranivat ja hänen oli omien sanojensa mukaan helpompi hengittää. Toki elämään kuului edelleen normaaleja nousuja ja laskuja sekä tunteiden koko kirjoa, mutta elämä alkoi tuntua enemmän oman näköiseltä.

Onnistuminen vaati paitsi rohkeutta myös pintaa syvemmälle menemistä. Pysähtyminen hetkeksi omien syvimpien tarpeiden, arvojen ja uskomusten äärelle on hyvin erinäköinen tie muutoksiin kuin perinteisesti markkinoitu “kaikki mulle heti tänne nyt” -tyyppinen pikakuuri.

Pysyvä onnistuminen vaatii hidastamista, pysähtymistä ja ennen kaikkea rehellisyyttä itseään kohtaan. Silloin voit alkaa poistaa esteitä positiivisen muutoksen tieltä. Kaikeksi onneksi nykyajassa tähänkin on edistyksellisiä oppeja, tietoa ja kannustusta runsaasti saatavilla!

Jos haluat viedä oman hyvinvointisi uudelle tasolle sekä auttaa myös muita eteenpäin omalla hyvinvointipolullaan, lähde nyt mukaan Helsingissä alkavaan vuoden mittaiseen, ammattiin valmistavaan Int Health Coach® -koulutukseen.

>> Lue lisää täältä! <<

Onko tämä perinteinen voimaliemi kovin terveystrendi? – 5 merkittävintä vaikutusta

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Oletko jo kuullut Luuliemestä?

Luuliemi on luonnollinen superjuoma, jonka käyttöhistoria yltää yli 2 500 vuoden päähän. Kyseessä on ikivanha ravintolisä, jonka ajatuksena alunperin oli hyödyntää koko eläin, ei vain lihaa luiden ympäriltä. Sen aikaiset ihmiset huomasivat, että luuta oli kuitenkin vaikea pureskella. Kuin sattumalta keksittiin keino lämmittää luita vedessä heittämällä sekaan kuumia kiviä. Niin luita alettiin hauduttaa pitkään ja lempeästi, saaden talteen myös luiden sekä luuytimien arvokkaat ravinteet.

Nopeasti liemellä huomattiin olevan vaikutuksia myös terveyteen. Näin ylijäämästä muodostui kallisarvoinen raaka-aine. Onkin epäilty, että jopa Hippocrates käytti luulientä aikanaan.

Luuliemi on luonnollinen ja monipuolinen yhdistelmä erilaisia ravinteita, jotka tukevat toinen toisiaan. Sen käytöllä on monia merkittäviä hyötyjä ja sitä onkin käytetty jo vuosisatoja mm. allergioihin, sekä hengitysteiden ja nivelten tukemiseen. Säännöllisesti nautittuna se edistää hyvinvointia ja auttaa moniin vaivoihin.

Seuraavassa listattuna merkittävimpiä vaikutuksia:

1. Vatsan ja suoliston hyvinvointi

Luuliemenkin sisältämän gelatiinin ja kollageenin on tutkittu vahvistavan suoliston kuntoa. Luuliemi on helposti sulavaa ravintoa, joten myös sen ravinteet imeytyvät helposti elimistön käyttöön. Terve suolisto imeyttää syömämme ruuan sisältämät ravinteet sekä vähentää yliherkkyyksiä, allergioita ja läpäisevyyttä. Myös suolistobakteeriemme on ilo elää hyvinvoivalla alustalla.

2. Vahvempi vastustuskyky

Vahvempi suolisto on vahvempi vastustuskyky. Terveellä suolistolla on kokonaisvaltainen vaikutus kehoon, myös immuunijärjestelmään. Esimerkiksi vuotava suoli lisää tulehdustilaa, kun vahingoittunut suolisto päästää haitallisia partikkeleita elimistöön. Kollageeni, gelatiini sekä aminohapot proliini, glutamiini ja arginiini auttavat suolistoa eheytymään ja näin ollen parantamaan vastustuskykyä.

3. Terve iho, hiukset ja kynnet

Gelatiini ja kollageeni pitävät ihon, hiukset ja kynnet terveenä ja hyvinvoivana. Kollageeni on sidekudoksen proteiini, jonka valmistuskyky ihmiskehossa heikkenee iän myötä. Iho on suoliston peili, sanotaan. Näin ollen terve suolisto heijastuu myös ulospäin.

4. Voidetta nivelille

Gelatiini on myös nivelten rakennusainetta. Se auttaa pitämään nivelemme joustavina ja terveinä. Gelatiinin lisäksi luuliemi on myös hyvä kondroitiinisulfaatin, glukosamiinin ja kollageenin luonnollinen lähde. Liemeen liuenneina ne imeytyvät helposti elimistön käyttöön ja ravinteita päästään hyödyntämään tehokkaammin.

5. Puhdistaa elimistöä

Nykypäivänä altistumme useille ympäristöstä tuleville myrkyille. Luulientä pidetäänkin hyvänä puhdistajana sillä se edistää maksan kykyä poistaa elimistöstä haitalliset aineet, sekä auttaa alentamaan elimistön tulehdustilaa. Luuliemen sisältämät kalium ja glysiini tukevat sekä solujen että maksan puhdistumista.

Luuliemi on lämmittävä, ravinteikas ja parantava apu moneen vaivaan.

Luuliemen valmistaminen

Luuliemen valmistusta varten tarvitset laadukasta putkiluuta, mieluiten riistaeläimen tai ruoholla syötetyn. Luun on hyvä olla poikki sahattua ja juuri sen verran että ne mahtuvat pataan tai kattilaasi. Tämän jälkeen pataan lisätään vettä, sen verran että luut peittyvät juuri ja juuri. Mukaan kannattaa laittaa vielä muutama ruokalusikallinen omenaviinietikkaa, jolloin ravinteet liukenevat liemeen tehokkaammin.

Tämän jälkeen liemen annetaan rauhassa hautua miedolla lämmöllä 1–2 vuorokautta. Voit tarvittaessa lisätä välissä vettä, jos nesteen pinta laskee luiden alapuolelle. Noin vuorokauden jälkeen poista luut liemestä, voit nautiskella luuytimen sellaisenaan tai lusikoida sen liemen joukkoon. Lisää liemen joukkoon haluamiasi yrttejä, villiyrttejä, mausteita, kuten laakerinlehtiä, inkivääriä, kurkumaa ja mustapippuria, kasviksia, kutensipulia, valkosipulia, selleriä ja porkkanaa, sekä suolaa ja hieman omenaviinietikkaa. Anna liemen porista miedolla lämmöllä mausteineen kannetta tunnin verran.

Nauti liemi sellaisenaan, säilö, pakasta, tai käytä ruokiin tai juomiin. Huomaa, että gelatiinista johtuen liemi hyytyy jäähtyessään. Se kuitenkin nesteytyy uudelleen lämmittäessä. Jäähtyessään pinnalle kertyy rasvakerros. Älä kuitenkaan poista tätä arvokasta, jumalten voiksikin sanottua kerrosta, tuo rasva nimittäin sisältää runsaasti hyödyllisiä, terveyttä tukevia ravinteita. Sitä voi käyttää paistamiseen, ruokien maustamiseen tai sen voi nauttia yhdessä liemen kanssa.

Paahdettu tomaattikeitto (Tämä ja 11 muuta reseptiä Biomedin Luuliemioppaassa -> Lataa tästä.)

1 kg tomaatteja
500 g kirsikkatomaatteja
6-8 valkosipulinkynttä
2 sipulia
6 luu- ja luuydinuutejääpalaa
2 rkl luomuvoita
2 rkl oliiviöljyä
puoli punttia basilikaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Puolita tomaatit (kirsikkatomaatteja ei tarvitse puolittaa), kuori valkosipulit. Kuori ja lohko myös sipulit. Levitä kasvikset pellille, ripottele päälle oliiviöljyä ja paahda 225 ºC 20-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hetki.

Soseuta paahdetut kasvikset liemineen joko blenderissä tai isossa kattilassa sauvasekoittimella. Lisää vettä kunnes saat haluamasi koostumuksen. Blendaa sekaan myös luu- ja luuydinuutejääpalat, voi, basilika ja balsamiviinietikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti!

Ellet pysty, jaksa tai ehdi itse valmistamaan luulientä, voit kokeilla Biomedin valmistamia valmiita luuliemijääpaloja. Suomalainen luu- ja luuydinuute on valmistettu pohjoisessa äärimmäisissä olosuhteissa vaeltaneesta porosta. Poro on karaistunut syömään kitukasvuisia, mutta ravinteikkaita Lapin luonnonkasveja. Sisulla se selviää haastavistakin ajoista. Poro onkin yksi puhtaimmista ja laadukkaimmista kotimaisista raaka-aineista.

Löydät 12 ilmaista reseptivinkkiä luuliemen käyttöön TÄÄLTÄ.

Pieni Contura -takka ratkaisi ison haasteen mökkilämmityksessä

Sisältöyhteistyö: Suomen Sisustustakka Oy ja Contura-takat

Juttelin Suomen Sisustustakka Oy:n edustajan kanssa mökillämme olevasta vuolukivitakasta. Mökkimme on pieni, 28-neliöinen, 80-luvulla rakennettu pyöröhirsimökki. Pidämme mökkiä talvisin peruslämmöllä noin kuudessa asteessa. Haaste isossa vuolukivitakassamme oli kahdenlainen:

Ensinnäkin takka oli valtavan suuri pieneen tilaan. Kun mökin ovesta astuu sisään, se tulee vastaan ensimmäisenä.

Toinen, suurempi haaste siinä liittyi lämmittämiseen. Kun perjantaina saapui mökille, vuolukivitakka oli tietenkin varannut kiviinsä kylmyyttä. Sisällä oli usein kylmempi kuin ulkona. Luonnollisesti ison takan lämmittäminen vei aikaa. Parhaimmillaan lämpöä saatiin kunnolla vasta sunnuntaina iltapäivästä, kun oltiin lähdössä kotiin. Ongelma korostui talvella, koska takan palaminen vaatii paljon ilmaa, ja korvausilmaksi mökin sisälle virtasi lisää kylmää (pakkas)ilmaa. Kesällä taas, kun mökillä ollaan pidempiä aikoja, takkaa ei tarvita.

Keskustelujen tuloksena päädyimme vaihtamaan takan Conturan valkoiseen ja huomattavasti pienempään takkaan (malli Contura 596 style; vieläkin pienempiä malleja on saatavilla). Pohjatyöt teimme itse (vanha takka purettiin ja myytiin eteenpäin, ja katsoimme pari laatoitusvideota YouTubesta), ja Suomen Sisustustakka teki asennuksen parissa tunnissa.

Nyt koko tila tuntuu paljon isommalta, kun takka on sirompi. Saamme myös valoa takasta, kun myös sivuilla on ikkunat, joista loimun valo pääsee tilaan.

Mutta se suurin ja merkittävin asia: Koska takka on ilmakiertoinen, saamme jo ensimmäisestä pesällisestä lämpöä tupaan. Kun on muutamalla pesällisellä saanut peruslämpöä mökkiin, voi viimeisen pesällisen aikana ilmakierron sulkea, ja silloin takassa oleva lämpömakasiini alkaa varata lämpöä.

Ymmärsin kyllä jo keskustelujen pohjalta erilaisten takkojen erilaisia ominaisuuksia, mutta käytännössä takan vaihtaminen vaikutti valtavasti etenkin siihen päivään, kun lasten kanssa saavumme mökille.

Kuvissa voin välittää vain visuaalisen muutoksen, kunpa voisin välittää myös lämmön ja muun fiiliksen <3

Kiltin tytön syndroomaa parantamassa – kehu ja kannusta tulisia tyttöjä!

Törmään usein samaan tyttöön kun vien poikaani kouluun. Tämä tyttö on oikea rämäpää. Huutelee tai laulaa kovaan ääneen, ja jos kävelee poikien kanssa samaa matkaa, on selkeästi ryhmän pomo ja energisin kaikista.

Tämä tyttö on vähän ärsyttänyt minua ja olen ajatellut, että huhhuh, mikä tyyppi – mikä palo silmissä ja mikä riitaa haastava ilme. Toivottavasti ei leiki minun kullannuppuni kanssa, kun on noin raju!

Ärsytyshän on lahja, jota pitää aina tarkastella. Tämä oli aika helppo. Tyttöjenhän kuuluu olla kilttejä ja hiljaisia! Muistin, miten minua häpäistiin koulussa, lannistettiin olemaan tottelevainen ja kunnollinen. Miten englanninopettaja heitti minut aina ulos luokasta (hän kun lausui sanoja väärin ja yritin vain auttaa) ja miten käsityönopettaja aina mulkoili minua ja haukkui tekeleitäni. Musiikinopettaja taisi oikeasti vihata minua.

Eilen kuuntelimme lasteni kanssa niitä lauluja, joita minä olen ala-asteella kuunnellut. Mieleeni tulvi lisää muistoja ja ihmettelin outoa, jotain todella kaukaista, jopa itselle tunnistamatonta epävarmuuden tunnetta. Se halusi tulla esiin, kohdatuksi, mutta en ymmärtänyt sitä.

Tänään törmäsin taas tuohon tyttöön. Yllätys. Ymmärsin heti mistä oli kyse. Pysäytin pyöräni ja sanoin hänelle, että hän vaikuttaa aivan mahtavalta tytöltä. Miten rohkea, energinen, sanavalmis ja täynnä tulta hän on!

“Sinunlaisesi tytöt tulevat muuttamaan maailmaa. Älä ikinä anna kenenkään sammuttaa tuota tulta, ole aina just sinä, jooko?”

Tyttö ensin nolostui ja katseli maata. Sitten hän nosti katseensa ja virnisti silmät tuikkien: “Mun äitikin sanoo mua aina tuliseksi.”

Pyöräilin kotiin ja purskahdin onnen kyyneliin. Itkin jotain, mitä en muista, jotain minkä kehoni ja alitajuntani oli valmis päästämään pois.

Vanhempani olivat kannustavia ja rakastavia, mutta miten paljon sitä koululaisena tarvitseekaan muiden kuin vanhempiensa vahvistusta ja hyväksyntää.

Ensimmäisen syklin aikana, 0–7-vuotiaana, lapsi uskoo kaiken hänelle sanottavan olevan totta. Hän kerää uskomuksia itsestään ja ympäristöstään ja on turvassa vanhempiensa huomassa.

Toisen elämän syklin aikana, 7–14-vuotiaana, lapsi alkaa laajentaa maailmankuvaansa ja kyseenalaistaa vanhemmilta opittuja uskomuksiaan. 7–14-vuotias on hyvin herkkä ja meidän tulisi vaalia tuota herkkyyttä, josta kumpuaa suuri voima.

Vaikka vanhemmat olisivat maailman rakastavimpia, alkaa lapsi luonnollisesti kouluiässä kyseenlaistaa tätäkin. Olenko todella rakastettava, muidenkin kuin vanhempieni mielestä?

Lapsi kysyy kuka minä olen suhteessa toisiin – ystäviini, opettajiini ja muihin aikuisiin? Nähdäänkö minut, kuullaanko minua, hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen? Tuotanko pettymystä vai onko minulla merkitystä, tuonko iloa ihmisille vai olenko riesa?

Jos koulumaailman kokemukset riittävyydestä tai rakastettavuudesta eivät vastaa aikaisempaa kodin kokemusta, lapsi on taipuvainen uskomaan enemmän uusinta kokemusta. Siksi muilta tulevat kommentit – kannustavat ja latistavat – pääsevät syvälle.

Katso koululaisia hymyillen ja ihaillen – kuten olisit toivonut, että sinua katsellaan. Kuuntele koululaisia – kuten olisit toivonut, että sinua kuunnellaan. Sano muutama sana ja huomaa – kuten olisit toivonut, että sinut huomataan.

Kannusta ja kehu, niin parannat samalla omaa sisäistä lastasi.

Retriiteilläni yksi voimallisimmista harjoituksista on ollut kohtaaminen sisäisen lapsen kanssa. Kun on rentoutuneena silmät kiinni, voi muistella ja nähdä kuvaa itsestään tietyn ikäisenä. Mitä tuolle lapselle haluaisi sanoa ja mitä hän haluaisi sanoa sinulle? Harjoitukselle pitää antaa aikaa, sillä se lapsi on syvällä, odottaa rauhassa.

Muistot ja sitä tukevat tapahtumat tulevat pinnalle aina kun olet niitä valmis vapauttamaan.

Tunteita ei kannata yrittää kontrolloida, mutta tunteiden säätelytaidoista on paljon hyötyä

En usko, että tunteita voisi kontrolloida. Tai sanotaan suoraan: niitä ei voi kontrolloida. Yritetty on.

Jos tunteita yrittää kontrolloida, joutuu käyttämään usein tosi kurjalta tuntuvia selviytymiskeinoja, kuten suorittamista, perfektionismia, addiktioita, miellyttämistä tai vetäytymistä. Ja näistäkään keinoista huolimatta tunne ei katoa.

Kaikki selviytymiskeinot ovat yllättävän loogisia, kun tutkii tarkemmin ihmisen taustaa ja elämän historiaa. Joltain kipeältä tunteelta on oikeasti täytynyt suojautua, kun ei ole ollut muita keinoja. Se taas luo mieleen uskomuksen: “Selviän, kunhan XXXX”.

Osa inhimillistä elämää on se, että se sisältää kaikki tunteet. Ihan jokaiselle meistä. 

Ja koska myös voimakkaat tunteet hallitsemattomina saattavat saada meidät reagoimaan tavoilla, jotka myöhemmin harmittaa ja tuo vaan lisää haasteita, on viisasta harjoitella tunteiden säätelytaitoja. Tunteiden säätely on tunteiden hallintaa. Emme voi kontrolloida, mitä meissä nousee, mutta voimme hallita, mitä valitsemme tehdä tunteen noustessa.

Hallinta ei siis suinkaan tarkoita sitä, että tunteet voisi tai pitäisi blokata pois. Minulle tunteiden hallinta tarkoittaa tunteiden hyväksymistä ja reaktiivisuuden sijaan terveempien ja itselle parempien selviytymiskeinojen käyttämistä ja niiden harjoittelua. (Ja vaikka “paasaan” asiasta, harjoittelen tätä itse ihan yhtälailla edelleen!)

Useinkaan haaste ei ole itse tunteessa, vaan siinä mitä tunnemme tunteesta. 

Saatamme tuomita itsemme vihan tunteesta.

Saatamme hävetä epävarmuuttamme.

Saattaa olla, että kun olemme peloissamme ja huolissamme, suojaudumme hyökkäämälllä.

Joskus taas arvostelua ja konfliktia pelätessämme vetäydymme ja menemme omaan kuoreemme.

Emme voi kontrolloida tunteitamme mutta reaktioitamme voimme opetella kohtaamaan inhimillisesti ja myötätuntoisesti. Siihen hyviä esimerkkejä on mm. meditaatio, hengitysharjoitukset, kirjoittaminen tai esim. terapiassa tai jossain muussa ohjauksessa tunnesäätelyn harjoittelu.

Kuuntele lisää tunteiden säätelytaidoista podcastilta, jolla käsitellään mm. seuraavia teemoja:

  • Mistä on kyse, jos helposti räjähtelee puolisolleen
  • Mustasukkaisuuden kohtaaminen inhimillisesti
  • Mitä sitten, jos ei uskalla puhua puolisolleen tarpeistaan ja toiveistaan
  • Miten voi harjoitella ”istumaan tunteiden kanssa”
  • Miten lähteä harjoittelemaan ymmärrystä reaktioiden sijaan

Nyt otetaan paukku luulientä energiavajeeseen

Pari viikkoa sitten vietimme ystävien kanssa kekriä. Jätimme kesälle hyvästejä herkkupöydän ääressä, tanssien, laulaen, nauraen ja ehkäpä hieman ylensyöden ja juoden…

Ilta jatkui pikkutunneille eikä uni tohtinut tulla heti silloinkaan, sillä nauru ja tanssi energisoivat niin paljon. Aamulla maistui C-vitamiini, alfalipoiinihappo ja NAC. Oikeastaan olisin kaivannut zumia eli sitruunalla terästettyä luulientä, mutta sitä ei huushollissamme ollut.

Keväällä nautimme ystävyyden ilosta Kreetalla. Keskustelimme paikallisen ystävämme kanssa siitä kuinka tietyt paikalliset tavernat ovat auki aamuyöhön, jotta tanssi-illoista palaavat voivat käydä tankkaamassa zumia eli sitruunalla terästettyä luulientä. Paukku on tarpeen rakittelun ja järjettömän transsimaisen tanssimisen jälkeen kun keho tarvitsee hyvin imeytyvää energiaa, antioksidantteja ja ravinteita.

Luuliemi on nyt niin in ja monet terveystietoiset keittelevät herkkua oman hyvinvointinsa parantamiseksi. Hullun lehmän taudin eli BSE:n kurjimuksen nähneenä terveystoimittajana neuvon keittelemään tuota palauttavaa juomaa mieluummin luomueläimen tai riistaeläinten luista. Luomuliha, riista (hirvi ja poro) ja luomuluut ovat eettisempiä valintoja. Ja loppupeleissä myös turvallisempia.

Muistatko BSE:n?

Asuin 1990-luvulla viisi vuotta Lontoossa ja silloin BSE eli hullun lehmän tauti alkoi vyöryä jokaisen tietoisuuteen. Tauti levisi eläimiin ihmisen manipuloinnin ja ahneuden kautta. Luontaisesti kasviksia syöville eläimille, lehmille eli märehtijöille, syötettiin eläinperäistä raaka-ainetta eli lihaluujauhoa. Raha ratkaisi ja ahneus sairastutti noin 200 000 eläintä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Iso-Britanniassa sairastuneita nautoja oli eniten eli 185 000. Suomessa löydettiin yksi tautitapaus vuonna 2001.

Kuvat riehuvista, vapisevista, hermostuneista ja vimmaisista naudoista levisivät uutisten välityksellä ympäri maailmaa. Hullun lehmän tauti on nimensä veroinen, se syö naudan aivot ja aiheuttaa edetessään kummallista käyttäymistä: riehumisesta, vapinaan ja pakkoliikkeisiin.

Yhä edelleen muistan otsikot ja uutisoinnit, joissa kokonaisten tilojen nautoja poltettiin, jotta epidemian tavoin levinneestä taudista päästäisiin eroon. Muistikuvissani roihuavat valtavat navetat ja karja palaa kuin toisen maailman sodan kurjimuksessa.

Laatu ratkaisee ja luo turvaa

Muistan myös tavallisen kansan kauhun kun kävi ilmi, että saastunut liha saattaa sairastuttaa myös ihmisen. Naudanlihan kulutus romahti ja ihmiset olivat peloissaan. Vaara vaani lautasella ja moni todellakin pelkästi sairastuvansa aivoja syövään ja tappavaan Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnokseen.

Tilanne oli päällä pitkään ja moni entinen naudanlihan syöjä, joka muistaa BSE:n, valitsee edelleen lautaselleen mieluummin muuta eläintä kuin nautaa. Tai sitten nauta on luomua. Laatu on hyvää  ja laatu voi olla turvallisempaa.

Tuontilihaluujauhon käyttäminen märehtijöiden ruokinnassa kiellettiin Suomessa vuonna 1990 eikä kotimaisellakaan lihaluujauholla ole saanut ruokkia märehtijöitä vuoden 1995 jälkeen. Euroopan Unionin asetus vuoden 2001 alusta ulotti lihaluujauhon käyttökiellon myös siipikarjan ja sikojen rehuihin.

Jo vanha kansa tiesi hyödyt

Naudanlihaa, possua tai broileria en syö ollenkaan oman terveyteni ja eläinten asiattoman ja epäeettisen kohtelun tähden. Ruokavalioni on kasvipainotteinen mutta syön kalaa ja riistaa pienessä määrin.

Mutta joisinko zumia, sitruunalla terästettyä luulientä? Joisin, ja olen juonutkin. Eläin, jonka luista se on keitetty, on kasvanut Kreetan vuoristossa vapaana, syönyt luonnosta kaikenlaista vihreää ja myös yrttejä. Eläin on elänyt hyvän elämän eikä sitä ole pakkoruokittu sille luontaisesti kuulumattomalla rehulla. Ja se sitruuna, jolla luulientä on terästetty, on myös paikallista lähiruokaa. Usein tavernanpitäjän omasta pihasta ja sukulaisen tontilta poimittu. Laatu maistuu ja laatu ratkaisee!

Luuliemen voimaan siis uskon, ja vanha kansakin on tiennyt sekä luuliemen että kalaliemen puhtia antavan voiman. Luuliemellä on vahvistettu väsähtänyttä oloa, hoidettu iho-ongelmia, kohennettu yleiskuntoa sairauden jälkeen ja kunnostettu etenkin kolottavia niveliä.

Itse en jaksa luulientä keitellä, joten minua ilahduttaa markkinoille tullut poronluista valmistettu luuliemi, jota voi hankkia kotiin jääpaloina eli sopivina annoksina esimerkiksi kaamoksen karkoittajaksi. Luuliemi antaa virtaa ja hellii aivoja ja niveliä. Omaa annostani terästän tuhattaituri siankärsämöllä ja luomusitruunalla. Kippis!

Lue lisää luuliemestä täältä.

“Eiks se oo parempi, että sanoo suoraan?” – Miksi tyly ja hallitsematon tunteenpurkaus ei ole rehellisyyttä

Kiihkeiden nettikeskustelujen aikana tuntuu siltä, että mitä tahansa tolkutonta tunnepurkausta puolustellaan rehellisyydellä. “Kato mä nyt vaan halusin olla avoin.” “Eiks se oo parempi että sanoo suoraan?”

Tavallaan on – mutta aina suoruudessa ei ole kyse rehellisyydestä. Päällimmäisten tunteiden oksentaminen ärsytyksen aiheen päälle ei yleensä ole rehellisyyttä lainkaan vaan puolustusmekanismien ylikorostunutta toimintaa. Puolustautumalla paikataan kyvyttömyyttä ja haluttomuutta kohdata se, mikä itseä pohjimmiltaan harmittaa, pelottaa tai surettaa.

Kaikkein suurinta rehellisyyttä olisi kurkistaa peiliin ja kysyä itseltään, mitä en tässä asiassa uskalla itselleni tunnustaa. Mitä minä kaikkein eniten juuri nyt kaipaisin?  

Tällä hetkellä moni avaa omia tunnelukkojaan. Mutta samaan aikaan on menossa myös laajempi, kollektiivinen kehitys. Meidän henkiset blokkimme eivät ole vain meidän, vaan niissä on mukana vuosisatojen taakka.

Kuorma on peräisin ajoilta, jolloin itsensä ilmaiseminen ja avoimena oleminen ei ollut vaihtoehto. Mutta nyt olemme suuren asian äärellä, kun harjoittelemme tunnetaitoja, kukin omalla tahollaan, samaan aikaan kaikki yhdessä. Ja se ei aina ole ihan helppoa.

Lisää Katri Syvärisen pohdintaa rehellisyydestä ja myötätunnosta itseä kohtaan Taikaelämää-podcastin kolmannessa jaksossa: 

Sapattivapaa luo tilan elämänmuutokselle

Kirjoittaja Rosita Juurinen on reissaava läppäriyrittäjä, matkabloggaava “vapausmentori”, joka on tehnyt oman elämänmuutoksen burn out kynnykseltä voidakseen elää omannäköisempää ja riippumattomampaa elämää.

Suloinen rauha laskeutuu sieluun ja olemukseen. Kiireen tuntu hellittää ja läsnäolo palaa. Yhtäkkiä voikin vain olla, hengitellä rauhassa, tehdä asioita hötkyilemättä. Pysähtyä katsomaan ja näkemään. Haahuilla, jos haahuiluttaa.

Tahtoisiko vaihtaa maisemaa, aloittaa jotain uutta kiehtovaa, ehkä jatkaa sitä vanhaa projektia, joka on hautautunut alituisen kiireen alle? Toteuttaa tietty pitkään mielessä pyörinyt haave? Vai ihan vain ladata akkuja? Nyt kun siihen on aikaa.

Työhönpaluu häämöttää riittävän kaukana niin, että se ei oikein edes kosketa. Ei ainakaan häiritse sitä levollisuutta, joka on läsnä juuri tässä ja nyt.

Puhun siis tietenkin irtiotosta. Sapatista tai vuorotteluvapaasta, ehkä ferrissläisestä “minieläkkeestä”. Muutamasta kuukaudesta vuoteen kestävästä tauosta työelämään. Tilasta ja tilaisuudesta pysähtymisen myötä olla ja oivaltaa. Tilasta, jossa voi löytää itsensä ja kutsumuksensa uudestaan.

Jos kuormitus ja kiire ovat jo pitkään nakertaneet elinvoimaa ja arjen oravanpyörästä on tullut hyvinvointia heikentävä tekijä on selvää, että pysähtyminen voi tarjota hyödyllisen uudelleenarvioinnin tilan. Tässä tilassa saattaa käynnistyä kehityskulkuja ja ilmetä sivuvaikutuksia, jotka muuttavat ihmistä ja tämän elämää tavoilla, joita ei ole osannut aavistaakaan.

En tiedä montaakaan ihmistä, jotka olisivat ihan ennallaan tällaisen vapaajakson jälkeen. Itsekin olen yksi heistä.

Tauko suorittamisesta kasvun ja muutoksen alustana

Hektinen elämä muuttuu helposti autopilotilla pyöriväksi suoritteiden sarjaksi. Teemme mitä meiltä odotetaan, reagoimme erilaisiin ympäristön tarpeisiin ja vaatimuksiin. Yritämme olla parempia, nopeampia ja aikaansaavempia. Säntäilemme sinne tänne. Koska meidän pitää tehdä, pitää hoitaa, pitää mennä. Ja kiiruusti mielellään.

Tästä kiireisestä sarjasuorittamisesta tulee kuin vaivihkaa normaalia elämää, puurtamista, josta voi jossain vaiheessa alkaa kadota ilo. Positiivisen ja inspiraation johtaman tekemisen sijaan huomaakin vetävänsä perässään pakkojen painavaa kivirekeä vuodesta toiseen.

Kun sitten viheltää pelin poikki lopulta aikalisän merkiksi, niin sumu alkaa hälvetä ja asioita voi nähdä ja kokea uudessa valossa. Pysähtyminen antaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella omaa elämää ja työtä. Mitä kaikkea sitä tekeekään vain tavan ja velvollisuuden takia? Tai tuttuuden ja helppouden vuoksi? Siitäkin huolimatta, että into ja ilo olisivat olleet tekemisestä jo pitkään tipotiessään. Entä vastaako oma elämä sitä, kuka tällä hetkellä olet? Viekö se siihen suuntaan, jonne haluat mennä?

Maantieteellinen etäisyys antaa vielä oman erilaisen horisontin elämän tarkasteluun. Onko se oma elämä nykypuitteissaan tai nykysijainnissaan paras tapa elää jatkossakin? Vai pitäisikö harkita korjausliikkeitä? Itse sain sapattivapaallani kipinän yhä pidempiin oleskeluihin ulkomailla eikä siltä tieltä ole ollut enää takaisin kääntymistä.

Tauko säntäilyelämästä voi olla yksi parhaita oivalluttajia ja suunnanmuutoksen mahdollistajia. Et ehkä edes ajatellut etsiväsi mitään uutta suuntaa, mutta hidastamisen myötä huomaatkin ohjautuvasi jollekin uudelle kiehtovalle polulle, jonka päässä vilahtelee uusia innostavia määränpäitä. Ja voi mahdoton miten hyvältä se tuntuukaan!

Mitä enemmän ihminen pysähtyy havainnoimaan elämäänsä, itseään, heräten ohjautumaan omista syvemmistä tarpeista käsin, sitä todennäköisemmin hän, hänen elämänsä ja olonsa alkaa muuttua. Sapattivapaalla näille muutosta edistäville oivalluksille muodostuu ihan erityinen, otollinen tilansa.

Ehtii eri tavoin kuulostella sitä, mikä tuntuu oikeasti itsestä hyvältä ja inspiroivalta tässä hetkessä. Kuulostella, mikä mahdollisuus tai tulevaisuuden visio saa isoimman perhosparven lehahtamaan vatsassa ja mikä innostuksen säihkeen syttymään silmiin. On nimittäin varsin todennäköistä, että luovuus ja ideat alkavat virrata, kun kiireen häly omassa pääkopassa vaimenee.

Fyysisiä ja henkisiä hyötyjä

Fyysisellä puolella stressitasojen lasku voi vaikuttaa olotilaan ja olemukseen piankin, kun ihminen alkaa todennäköisesti syödä, juoda ja nukkua toisin kuin stressin ja kiireen täyteisessä elämässä. Mitä kuormittuneemmassa tilassa ihminen on ollut, sitä suurempia muutokset ja olotilan kohennukset luonnollisesti voivat olla.

Muutokset käynnistyvät, kun keho alkaa pyytää ja saada ravintoa sekä lepoa ihan eri lähtökohdista kuin stressaantuneena. Se ei yhtäkkiä kaipaakaan kiireissä ahmittuja valmis- tai pikaruokia, lohtu- tai palkitsemisherkkuja. Ei ole välttämättä tarvetta rentouttaville drinksuille, ainakaan kovin usein. Unta riittää ja stressin aiheisiin heräilyt jäävät pois.

Mitä parempaan tasapainoon keho ja mieli stressin hälvetessä pääsevät, sitä vähemmän ihminen kaipaa huonompaan tilaan vieviä aineita tai tapoja. Ja pikemminkin suunta on aivan päinvastainen. Hyvästä olosta käsin ihminen pääsee helpommin miellyttäviin flow-tiloihin, joissa asiat etenevät vähemmillä ponnisteluilla ja uudet innostavat ideat alkavat ryöpsähdellä.

Tässä vielä yhteenvetolistaa vapaajakson hyötynäkökohdista, joita olen omakohtaisesti havainnut ja joista myös muut ovat raportoineet.

  • Stressin ja sen aiheuttamien oireiden lievittyminen
  • Keskittyminen ja elämänhallinnan tunteet lisääntyvät
  • Läsnäolo paranee
  • Fyysinen kunto ja mieliala kohenee, paino voi pudota
  • Uusien mahdollisuuksien näkeminen, houkuttelevien suuntien avautuminen
  • Arjesta poikkeavien asioiden ja elämäntyylin kokeilun mahdollisuudet
  • Rohkeuden lisääntyminen ja kynnys uskaltaa uusia asioita madaltuu
  • Energia, luovuus ja innostus palaavat
  • Ideoiden ja oivallusten virtaus
  • Mahdollisuus käyttää aikaa johonkin itselle tärkeään
  • Tärkeysjärjestys kirkastuu
  • Tilaisuus ja perustelu “kerran elämässä” -kokemuksille
  • “Mitä minä oikeasti haluan” -kysymys voi saada päivitetyn vastauksen

Mihin kaikkeen nämä hyödylliset muutokset voivat sitten lopulta johtaa, on toki yksilöllistä. Mutta varmaa on, että oman minän uudistuessa perusta mahdolliselle suuremmallekin muutokselle tulee valetuksi.

Elämänrikkaus investointikohteena

Joku saattaa miettiä uralle aiheutuvaa riskiä, menetettyjä ansioita tai pitkän ajan säästöjen hupenemista sapattivapaaseen. Mutta onko se luopumista ja tuhlaamista, jos säästöilleen saa hyvän vastineen, ehkä korkojen kanssa? Voiko vapaajaksolla saatuja kokemuksia, oivalluksia, oman hyvinvoinnin kohentumista edes mitata rahassa?

Nähdäkseni vapaan eteen tehty työ ja siihen käytetty raha ovat mainioita vaihtokauppoja ja merkittäviä investointeja omaan (ja mahdollisesti läheisten) hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Onko rahalle ja ajalle lopulta näitä parempia sijoituskohteita?

Silloin kun viralliseen vuorotteluvapaaseen ei ole ole oikeutta tai mahdollisuutta vapaajakson järjestäminen vaatii tiettyjä ponnisteluja, käytännön järjestelyjä, sopivan talousstrategian etsimistä ja sen toteuttamista. Toteutus voi viedä muutaman vuodenkin, mutta mahdollisuuksia löytyy. Riittävän innostava päämäärä takaa, että matkanteostakin voi nauttia.

Oletko jäänyt koukkuun kärsimykseen?

Auts. Ei ole ehkä kovin ihailtavaa myöntää, että on taipuvainen addiktoitumaan kärsimykseen. Niin minulle on kuitenkin käynyt.

Kärsimykseen addiktoituminen EI ole sitä että kohtaa ja tunnistaa inhimillisiä kipuja, pelkoja ja arkoja kohtiaan. Se on itseasiassa kivulias keino välttää kohtaamasta herkempiä, syvempiä tunteita.

Minulle kärsimysaddiktio on  sitä, että odotan rankaisua, kulman takana odottavaa pettymystä ja torjutuksi tuloa lähes jatkuvasti. Se on myös sitä, että ylianalysoin sen sijaan, että yksinkertaisesti myöntäisin että “Nyt koskee.”

Taipumus nähdä asiat kärsimyksen silmin on totuttu ja  kovin inhimillinen tapa. Se ei ole ihmisen heikkous, eikä siitä kannata ketään tuomita tai arvostella.

Ihminen, joka addiktoituu kärsimykseen, on usein kokenut suurta tunnetason kipua. Kipu on silloin tuttua. Jos kipua ei ole nähty rakastavin silmin tai sitä ei ole ollut keinoja käsitellä myötätuntoisesti, jokin ihmisessä jää huutamaan näkyväksi tuloa.

Kärsimysaddiktin maailmaa ohjaa alitajuinen uskomus: Jos varaudun kipuun, se ei satu niin paljon. Terveisin, oman elämänsä asiantuntija aiheen tiimoilta.

Kärsimyksen väheksyminen harvoin, jos koskaan, auttaa. Kokemus tuntuu ihmiselle aina todelta, vaikka ulkopuolisena näkisikin myös kaiken sen hyvän ja kaikki ne mahdollisuudet jotka toiselle ovat auki. Jos hän vaan itse näkisi.

Erään retriitin aikana, jolloin olin kaksi päivää itkenyt silmiä päästäni, kolmantena päivänä nauroin sydänjuuriani myöten sitä, että “Ei mun elämä oo yhtään niin vaikeaa ja dramaattista, kun mä olen luullut!”

Ehkä tälle oivallukselle tuli tilaa, kun olin ensin saanut surra pois suremattomia suruja.

Miksi kärsimykseen sitten addiktoituu?

Alla muutama esimerkki:

  • Se on tuttua. Tavallisuus ja tasaisuus voi pelottaa.
  • Se on totuttua. Elämässä on ollut kipua, ja mieli ajattelee että jos kokoajan on varuillaan, ei sitten satu isosti.
  • Siihen on saattanut identifioitua. Kärsimys voi tuoda tunteen omasta tarkoituksesta.
  • Se voi palvella jotain tarvetta. Sillä ehkä saa huomiota, myötätuntoa tai huolenpitoa.

Kärsimysaddiktion vastakohta ei ole positiivinen ajattelu. Positiivinen ajattelu voi olla pakonomaisena saman kolikon kääntöpuoli. Taustalla on pelko ja epävarmuus. Keinot maskeerata pelko ja kipu vaan ovat toisenlaisia.

Toinen välttää kohtaamasta haavoittuvuuttaan kärsimykseen addiktoitumalla, toinen taas pakonomaisella positiivisuudella. Kumpikin tapa pitää sisäistä levottomuutta yllä.

Ja kummassakaan tavassa ei ole mitään väärää tai häpeällistä, sellaisia me ihmiset usein olemme. Koitamme keinoillamme selvitä.

Usein vasta silloin, kun oma selviytymiskeinomme satuttaa enemmän kuin antaa, olemme valmiita laskeutumaan herkkyytemme. Herkkyyteen laskeutuminen on sitä, että antaa sen tuntua mikä tuntuu. Se ei ole ihan helppoa.

Eikä aina edes mahdollista, jos meillä ei ole terveitä tunteiden säätelykeinoja, joiden avulla voimme luottaa, että selviämme vaikeistakin tunteista.

Kun kärsimysaddikti minussa nostaa päätään, koitan tehdä ns. todellisuustarkistuksen. Todellisuustarkistus erottaa ajatukseni ja tunteeni siitä, mitä ihan oikeasti on käynyt. Se tuo tähän hetkeen.

Todellisuustarkistuksen voi tehdä vaikka seuraavilla kysymyksillä:

  • Mitä tunnen?
  • Minkä tulkinnan olen tehnyt?
  • Mitä ihan oikeasti tapahtui?
  • Mikä on tässä totta?
  • Mitä muita mahdollisia tapoja on nähdä asia?
  • Entä jos kaikki menee ihan hyvin?

Negatiivisuuden tai  ylitöpositiivisuuden sijaan voi harjoitella herkkää ja vilpitöntä toiveikkuutta.

Se on herkkää ja epävarmaakin avoimuutta sille, että kaikki saattaa mennä ihan hyvin kuitenkin. Ei täydellisesti, mutta ihan riittävän hyvin. Inhimillisesti.

Kasvu ei ole kaikille samanlaista. Jollekin on oikeasti kasvua uskaltautua myöntämään, että omassa elämässä on myös kipua. Sitä että on itsekin inhimillinen, tunteva ihminen. Jollekin kasvua on taas hyväksyä kipuilu JA suostua katsomaan mikä on tässä ja nyt hyvää, tavallista, kannattelevaa ja läsnä.

Eevin Ole itsellesi armollinen verkkokurssi on nyt tarjouksessa 29€ hintaan maaliskuun ajan.

Verkkokurssi sopii sinulle joka:

🌿 Tunnistat vaativasti itseltäsi kohtuuttomasti
🌿 Koet usein riittämättömyyden ja/tai viallisuuden tunteita
🌿 Olet taipuvainen suorittamaan ja ”vetämään överiksi” – ehkä olet useamman kerran havahtunut toistavasi samanlaisia kaavoja
🌿 Tunnistat että pinnan alla on käsittelemättömiä asioita
🌿 Haluat opetella suhtautumaan itseesi armollisemmin ja hyväksyvämmin

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

https://hidastaelamaa.fi/2021/02/ole-itsellesi-armollinen-verkkokurssi/#369f2eb4