Sivu 260 – Hidasta elämää

Pelkäätkö, että kumppanisi jättää sinut? – Paras tapa estää pelkojesi toteutuminen on keskittyä siihen, mitä haluat suhteelta

Kirjoittaja Anneli Pohjola on yrittäjä, skeematerapeutti, kognitiivinen lyhytpsykoterapeutti, mindfulnessohjaaja ja voimavarakeskeinen työnohjaaja. Anneli on kirjoittanut blogia tunnelukoista vuodesta 2013 saakka.

Kirjassaan Havahtuminen Anthony de Mello siteeraa muinaista kiinalaista tietäjää Tranxua näin:

”Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssisoljen, hän on jo hermostunut. Kun hän ampuu kultaisen palkkion tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia, ja joutuu pois tolaltaan. Hänen taitonsa ei ole muuttunut mutta palkinnot hajottavat hänet. Hän välittää! Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve sekoittaa hänet.”

Tapahtuuko juuri se, mitä eniten pelkäät?

Sama ilmiö tapahtuu, kun pelkäät jatkuvasti vaikkapa parisuhteessa, että kumppanisi pettää tai jättää sinut. Silloin huomiosi ei ole ihmissuhteen hyvinvoinnin ylläpitämisessä, eikä se ihminen ja persoona, joka oikeasti todella olet, pääse esiin.

Olet muuttunut joksikin, joka keskittää huomionsa vain siihen, että kumppani toimisi ja olisi sinun haluamallasi tavalla sinulle olemassa. Tämä on tietysti inhimillistä, mutta vie fokuksen pois olennaisesta, eli juuri siitä mitä toivoisit olevan, siis kestävä ja hyvä parisuhde.

Jos keskityt siihen, että et saa tulla petetyksi tai hylätyksi tai että et saa kokea suhteessa tai elämässä vaikeuksia, niin silloin keskityt juurikin näihin asioihin. Keskityt vahtimaan ja vaatimaan, että sinua ei hylätä. Ajattelet, että jos et koko ajan ole varuillasi ja koita estää mahdollista hylkäämistä sinut hylätään. Kuvittelet, että voit estää hylätyksi tulemisen vahtimisella.

Näin alat jatkuvalla epäilyllä ja vahtimisella työntää toista pois päin, vaikka toiveesi on juuri päinvastainen.

Tietenkään kukaan ei halua tulla petetyksi tai jätetyksi. Mutta et voi saada vahtimalla toteutumaan uskollista parisuhdetta. Voit vain antautua haavoittuvaksi, jos olet mielestäsi löytänyt hyvän ja arvoisesi ihmisen.

Onko sinulla uskomus, että sinä voit murehtimalla estää jotain tapahtumasta?

Et voi. Tulet hylätyksi taikka et tule hylätyksi, sitä ei voi tietää. Mutta jos lakkaat huolehtimasta ja välittämästä sellaisesta, mitä et voi hallita, niin silloin keskityt juurikin siihen, mitä elämä on nyt ja miten haluaisit toimia suhteessa. Keskityt tekemään parhaasi omalta osaltasi ja vain omalta osaltasi, koska muuta et voi. Silloin olet oma viehättävä itsesi ja keskityt elämässä siihen, mikä on hyvää ja mitä haluat vahvistaa.

Keskity siis siihen, miten sinä toimit.

Huomaa, että jos elät uskomuksessa, jossa sinun tulee keskittyä ihmissuhteissa ”voittamiseen” eli siihen, että ihmiset toimivat kuten sinä haluaisit kuvitellen, että toisten ihmisten tekemiset tekevät sinut onnelliseksi, huomaa, että tämä on väärä tavoite ja pyrkimys.

Ala keskittyä siihen, miten sinä voisit toimia, jotta sinulla ja läheisilläsi olisi mahdollisimman hyvä olla. Ala keskittyä siihen mikä on hyvää ja mitä toivoisit lisää. Mieti miten sinä omalla toiminnallasi voit kasvattaa tuota hyvää.

Mustasukkaisuus liittyy hylätyksi tulemisen pelkoon ja vajavuuteen; siihen, että ei usko itse olevansa toiselle merkityksellinen ja tärkeä.

Toki voi olla myös niin, että ajautuu toistuvasti suhteeseen ihmisen kanssa, joka myös todellisuudessa pettää, ja näin vahvistaa itsessään olevaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja sitä kautta mustasukkaisuutta.

Sen sijaan, että toimisit mustasukkaisuuden tunteen ohjaamalla tavalla, raivoamalla, syyttämällä, vahtimalla, epäilemällä, pyri keskittymään mustasukkaisuuden tunteeseen. Kuuntele ja katsele miltä se tuntuu, mitä se sanoo, mitä se yllyttää sinua tekemään.

Kuuntele ja katsele tuota tunnetta ja kysy siltä, mihin se pyrkii suhteessa sinuun. Tekeekö se sinulle hyvää vai pahaa.

Kiitä tunnetta siitä, että se yrittää suojella sinua. Kiitä ja kerro, että sen keinot ovat vääriä ja sinä tiedät paremmin.

Lue lisää Avaamon blogista.

Näetkö kaikki elämäsi värit?

Kiinnitin talvisena päivänä Ateenassa huomiota siihen, että ihmiset olivat pukeutuneet aivan yhtä synkästi kuin Suomessakin talvella on tapana. Koko katukuvassa näkyi yksi ainoa väripilkku, yksi sinapinkeltainen takki. Tokaisin lapselleni: ”Täälläkin kaikki on pukeutuneet mustaan.” Lapseni katsoi minua kummissaan: ”Miten niin, eihän täällä näy mustaa missään!” Olin hämilläni. Hän jatkoi: ”Minullakin on tämä ihana tummanharmaa villatakki – se on minusta niin piristävä! Ja katso näitä kaikkia muitakin värejä – ihanaa tummanliilaa, tummanvihreää, tummanruskeaa, -sinistä, -luumua…!” Hämmästelin lapseni näkemystä, mutta tosiaan, kun katsoin tarkemmin, aloin itsekin nähdä värien kirjon ympärilläni.

Synkkä tummuus muuttuikin silmissäni kauniiksi värien leikiksi.

Huomasin, että olin jaotellut värit vain kirkkaisiin, joita pidin väreinä, ja tummiin, jotka kuuluivat kaikki kategoriaan musta. Jäin miettimään, kuinka paljon elämässäni lokeroin muitakin asioita samalla tavalla, tunnistamatta niiden hienosyisiä vivahteita ja monimuotoisuutta.

Kuinka paljon minulta jääkään huomaamatta vain siksi, etten pysy avoimena erilaisille sävyille.

Lokerointi kaventaa näköalaa. Näkemällä ihmiset ja asiat vain sellaisina kuin olen päättänyt ne nähdä, suljen pois paljon erilaisia mahdollisuuksia.

Tunnistamalla ja kunnioittamalla asioiden elävyyttä, monimuotoisuutta ja erilaisia vivahteita luon pohjaa uusille vaihtoehdoille. Havaitsemalla pienet yksityiskohdat ja sävyt voin tunnistaa hiljaiset viestit ja löytää uusia mahdollisuuksia yllättävissäkin yhteyksissä.

Kiireessä ja stressaantuneena en kykene erottelemaan asioiden nyansseja. Aivojen ollessa kuormittuneet niiden kapasiteetti ei riitä erittelemään hienovaraisia piirteitä ja vivahteita, vaan ihminen on ja toimii hyvin mustavalkoisesti. Stressaantuneena erottelen kaiken hyvin karkealla tasolla: hyvä – paha, hyödyllinen – hyödytön, tärkeä – yhdentekevä. Väsyneenä ja kuormittuneena uraudun ja kangistun vanhoihin kaavoihin.

Henkinen tila ja väljyys, avoimuus, joustavuus ja hengittävyys auttavat näkemään ja arvostamaan värien kirjoa.

Pysähtymällä ja hellittämällä hetkeksi, kerään itseni henkisesti yhteen paikkaan ja teen havaintoja ympärilläni. Huomaa tumman luumun ja tumman viininpunaisen ero ja kaikki harmaan eri sävyt. Henkinen avoimuus lisää kykyäni selviytyä hektisessä elämässä ja auttaa minua myös uusiutumaan.

Uskaltamalla heittäytyä elämän väreihin, niihin tummiinkin, asiat alkavat taas tuntua joltakin ja elämä alkaa maistua.

Teksti julkaistu kirjassa Lasten oppeja äideille.

Lisätietoa Eveliina Salosen vetämistä johtamisen ja työyhteisöjen valmennuksista tästä.

Onko sinua katsottu lapsena rakastavin silmin? – Hyväksyvän katseen voiman voi oppia vielä aikuisenakin

Varhaislapsuus on tärkeä ajanjakso, koska elämämme ensimmäiset vuodet ovat hermostollisen kehityksen herkkyyskautta. Syntyessämme meillä on miljardeja hermokytkentöjä, potentiaaleja, jotka vaikuttuvat sisäisistä ja ulkoisista tapahtumista ja joista muodostuu se ”käyttöliittymä”, jolla toimimme elämässämme.

Vaikka elämämme ensimmäiset 20 vuotta ovat parasta aivojen muovautuvuusaikaa, kyky aivojen ja hermokytkentöjen muuntumiseen jatkuu vanhuuteen asti. Toki hyvin erilaiset tekijät, kuten perimä, vaikuttavat siihen, millaiseksi käyttöliittymämme muodostuu. Tärkein tekijä varhaislapsuudessa – ja ehkä koko eliniän – on kuitenkin kohtaamamme vuorovaikutuksen laatu. Vauvoina tarvitsemme hoivaa ja turvaa.

Oletko koskaan miettinyt, millä tavoin sinua on lapsena katsottu silmiin?

Jo vastasyntyneellä vauvalla on kyky hahmottaa äidin kasvot parhaiten ollessaan äidin rinnalla. Vauva on kuin puhdas tyhjä paperi, valmiina ottamaan vastaan kaiken rakkauden ja hoivan huoltajiltaan heti ensimmäisistä elinhetkistä alkaen.

Vaikka tämäkin asia on ollut itselleni kovin tuttua neljän lapsen äitinä, havahduin toden teolla asiaan vasta neljännen lapseni syntymän jälkeen. Kerron tämän tarinani syvällisemmin kirjassa Lasten oppeja äideille. Olin “iltatähteni” kanssa erityisen läheinen, koin että ensimmäisten kuukausien ajan juuri tämä lapsi tarvitsi täydellistä läsnäoloani sekä öin että päivin.

Havahduin aivan erityisellä tavalla katseidemme kohtaamisen voimaan. Nyt vasta ymmärsin kunnolla rakastavan katseen merkityksen. Kuinka paljon tunteita ja hiljaista, intuitiivista tietoa kulkikaan noissa hetkissä, kun katseemme lukemattomia kertoja kohtasivat.

Nämä olivat herkälle äidille myös hyvin hoitavia hetkiä. Kukaan äiti ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Kehoni muisti lukemattomia tapahtumia omasta lapsuudesta, kun en ollut saanut osakseni rakastavaa ja hyväksyvää katsetta. Opin tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää, koin olevani viallinen. Mutta mikä tärkeintä, pystyin ymmärtämään ja antamaan anteeksi äidilleni ja muille kohtaamilleni aikuisille. Oivalsin sen, että en itsekään ole ollut äitinä läheskään täydellinen, ja silti voin armahtaa myös itseni.

Koen, että tämä on samalla paras lahja omille lapsilleni. Kun kykenen olemaan itselleni ja muille armollinen, lapsenikin kykenevät näkemään itsensä armon valossa.

Rakkaudelliseen katsekontaktiin sidottu eheyttävä energia sukeltaa syvälle hermostoomme ja vaikuttaa positiivisella tavalla käyttöliittymäämme. Polyvagaaliteorian mukaan vagus- eli kiertäjähermo on evolutiivisesti jakautunut kahteen osaan. Takimmainen osa vastaa hengissä selviytymisestä lamaantumisreaktion kautta. Etummainen osa vastaa rauhoittumisesta ja levollisuudesta. Kun koemme olevamme turvassa muiden ihmisten kanssa, voimme rentoutua ja rauhoittua.

Vaikka kokisitkin, että olet elämässäsi saanut liian vähän rakkaudellisia ja hyväksyviä kohtaamisia, koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa tilannetta ja opettaa omaa käyttöliittymääsi uusiin, rauhoittaviin hermokytkentöihin. On mahdollista opetella katsomaan itseään hyväksyvästi ja rakastavasti silmiin peilin kautta. Voi päättää sopivissa tilanteissa olla itse se ihminen, joka katsoo ensin toista ystävällisesti silmiin ja laittaa siten hyvän kiertämään.

Tämä tuntuu olevan melkoinen haaste monelle suomalaiselle. Mutta mitä jos sinä ja me kaikki lupaisimme, että katsoisimme edes kerran päivässä toista, ventovierastakin ihmistä, hyväksyvästi silmiin. Olisiko se mahdollista? Mitä arvelet, että elämässä alkaisi tapahtua sen seurauksena? Itse uskon, että vain hyvää.

“Me voimme äiteinä, lapsina, puolisoina, missä tahansa roolissa, vahvistaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Katseen kautta tämä yhteys menee syvälle, katse ei valehtele. Katseiden kohtaaminen on samalla niin herkkä hetki, että joskus voi olla ylivoimaista jäädä siihen hetkeen. Kun siihen uskaltautuu, näemme toistemme ihmisyyden. Voimme hyväksyä toinen toisemme sellaisena kuin olemme, jokainen yhtä aikaa keskeneräisenä ja samalla niin täydellisenä.”

Ote kirjasta Lasten oppeja äideille

Lähteenä käytetty myös psykologi, aivotutkija Tiina Parviaisen luentoa (21.4.2018, Hämeenlinna).

Lisätietoa psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.

Kuinka ihmeessä rakastaa, kun kukaan ei opeta meille miten se tehdään!

Kirjoitin kirjani Elinvoimaisen miehen kirja se ajatus mielessä, mitä meille ei opeta koulussa. Siihen kun vielä lisätään sukupuolen odotukset vanhasta maailmasta, niin kyseessä on kohtuullisen iso soppa tärkeitä asioita, joita kukaan ei meille opeta.

Kun istuit koulun penkillä, niin tuskin kukaan puhui syvähengityksen tarpeellisuudesta sinun kehollesi. En usko, että siellä opetettiin pitämään huolta kehostasi luonnollisen elämän kautta. Koulussa opetettiin taitoja, joilla pärjää yhteiskunnan luomissa rakenteissa, ei ihmistä koskettavissa tärkeissä teemoissa.

Yksi kiehtova ajatus on se, että suurin osa ihmisistä ymmärtää sen, että ihmissuhteet ovat suunnattoman tärkeitä hyvinvoinnillemme. ”Elämäsi laatu määrittyy ihmissuhteidesi laadusta” sanotaan. Silti tämä ehkä tärkein asia jää meille opettamatta! Miksei kukaan opeta sitä kuinka rakastetaan, kuinka avataan sydän, kuinka hallitaan omaa stressitasoa ja kuinka otamme vastuuta omasta kasvustamme, sen sijaan että syyttäisimme toisia ihmisiä! Näitä ei opeteta, niinpä niitä todella harva myöskään osaa.

Siihen soppaan kun liitetään stereotyyppiset ajatukset miehen mallista – ”ei itke”, ”ei näytä tunteitaan” ja ”ei puhu eikä pussaa” – niin kyseessä on minun päässäni ainakin todella iso ero siitä mitä odotetaan ja kuinka paljon siihen panostetaan. Tässä ajassa parisuhteessa odotetaan suuria taitoja, joita ei kylläkään missään opeteta.

Tarvitaan isoa kulttuurillista muutosta, jotta saamme ihmislähtöiset arvot takaisin ykköspaikalle. Tarvitaan uusia tapoja nähdä miehisyyttä, naiseutta ja ihmisyyttä. Tarvitaan enemmän pysähtymistä ja kysymysten kysymistä: ”mikä toimii ja mikä ei”, ”mitä taitoja minulla pitää opetella”, ”millaisen roolimallin haluan kumppanilleni ja maailmalle antaa”.

Itse olen miehenä kokenut, että olen ollut todella hukassa näiden asioiden kanssa. En ole saanut mallia kuinka hoidan homman kotiin. Tässä tapauksessa rakkauden kentällä. Nämä asiat ovat kuitenkin vaikuttamassa valtavasti meidän terveyteemme, jaksamiseemme sekä siihen, kuinka merkitykselliseksi koemme elämän. Minulle ne ovat tärkeimpiä asioita, joista haluan myös sinua muistuttaa.   Minua on auttanut nämä seuraavat asiat:

Keskeneräisyyden myöntäminen

Olemalla rehellinen sille, että olen oppilas. Olen kasvamassa ihmisenä, enkä tiedä kaikkea. Olen joskus hukassa omasta olemisestani rakkauden kentällä, enkä tiedä siihen kaikkia vastauksia. Ennen yritin peitellä kaikilla elämän osa-alueillani sitä, että olisin keskeneräinen. Tällä peittelyllä en kuitenkaan poista tilaa, vaan pidän sen vaan muilta piilossa. Näinpä en myöskään pääse siinä kehittymään ja kasvamaan johonkin toiseen tilaan. Niinpä eväsin itseltäni kasvun. Kun uskalsin vihdoin myöntää, että olen keskeneräinen, mahdollistin vihdoin ja viimein myös uusien asioiden tulemisen elämääni.

Tietämällä, että on toisia tapoja elää

Usein me ihmiset pidämme ajatuksiamme ainoana totuutena. On hyvä aina välillä muistuttaa itseään siitä, että on myös muita tapoja. Toisenlaisia vaihtoehtoja elää elämäänsä. Jo tietämällä, että on vaihtoehtoja, voi punnita niiden tarpeellisuutta. Se voi olla joillekin kuormittavaa vaihtoehtojen loputtomuudessa, mutta se voi olla myös joillekin vapauttavaa, kun ymmärtää, että muutos on mahdollinen.

Anna aikaa, sillä muutosten tekeminen vie oman aikansa

Erityisesti kun puhutaan syvistä rakenteista, joita rakkauden kentällä on. Siellä on syvimmät haavamme, ne asiat, joita emme halua katsoa suoraan silmästä silmään. Anna siis aikaa, jotta pääset etenemään koko ajan syvemmälle omaan itseesi ja sitä kautta syvemmälle toisen ihmisen sydämeen. Kyseessä on enemmänkin matka, kuin itsessään täydellisen elämän havittelu.

Uskalla tuntea elämää

Me olemme tulleet tänne elämään elämää, emme välttelemään sitä. Kuitenkin huomattavan ison ajasta käytämme siihen, että emme kokisi elämää. Turrutamme päihteillä, viemme huomion ruudulle, välttelemme tuntemasta isoja asioita, jopa niitä miellyttäviä tuntemuksia. Voit tehdä tietoisen päätöksen siitä, haluatko kokea elämää kaikissa sen väreissä vai tyytyä mustavalkoiseen kokemukseen. Molemmat ovat hienoja valintoja, mutta tee kuitenkin valinta sen sijaan, että eläisit elämää automaattisena valintana. Automaattiset valinnat ovat usein opittuja tiedostamattomia tapoja.

Ole rohkea ja anna elämän tuntua kaikissa väreissään. Välillä se sattuu ihan vitusti ja kaikki tuntuu olevan perseestä, mutta silloin se tuntuu myös täydelliseltä rakkaudelta ja valolta aika ajoin. Molempia tarvitaan, jotta kasvumme menisi eteenpäin. Usein jopa ”varjopuolien” tunteminen vie meitä enemmän eteenpäin kuin pelkässä valossa tallustelu.

Koska meille ei opeteta kuinka rakastaa, vastuu jää meille itselleen. Haluammeko ottaa haasteen vastaan ja alkaa opettelemaan. Iällä tai sukupuolella ei ole mitään väliä, voit aloittaa opiskelun ihan milloin vaan. Oppimismahdollisuutesi ovat rajattomat, sillä kukaan ei ole määrittänyt sitä lopullisesti mitä voit oppia. Kysymys kuuluu, haluatko oppia rakastamaan vielä syvemmin?

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on suolistoa tukeva maitohappobakteerivalmiste Acidophilus, sillä on vaikea rakastaa, jos vatsa on kuralla.

”Kiitos, että muistutit minua siitä, miltä tuntuvat perhoset vatsassa” – 5 voimakuvaa rakkaudesta

Onko sinulla elämässäsi ihminen, joka saa sinut nauramaan ja joka muistuttaa sinua perhosista vatsassa? Lisää voimakuvia rakkaudesta löydät Instagram -tililtämme @hidasta.

@hidasta

Mitä rakkaus merkitsee sinulle? Jaa ajatuksesi ja keskustele aiheesta Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

On ok sanoa ”Minulle ei sovi”, kun haluat säästää voimiasi

Oma voima ei tarkoita kovuutta. Oma voima on herkkää voimallisuutta. Kuin liekki, josta kukin meistä saa elinvoimansa. Jos liekki käy jatkuvasti heikolla, se kuluttaa.

Oman voiman suojaaminen on taito. Näin uskon. Sillä ottajia löytyy, niitä jotka mielellään ammentavat muidenkin voimasta. Eivät varmasti tahalleen tai tarkoituksella.

Kunnioita toisen voimaa ja pidä huolta omastasi. Kun kohtaamme toisemme omasta voimastamme käsin, ei kohtaaminen kuluta tai vie energiaa.

Saat suojata omaa voimaasi ja salli se myös toisille.

12 vinkkiä riitojen ja pattitilanteiden selvittelyyn: Yksi suurimpia harhaluuloja on, että asiat ratkeavat järjellä

Miksi ihminen toimii riitatilanteessa, kuten toimii? Miten toisen saa ymmärtämään ja luottamaan? Miten päästä eteenpäin pattitilanteesta? Valtakunnansovittelija Minna Helle kertoo Järki ja tunteet -kirjassaan (Otava 2018) neuvottelujen konflikteista ja jakaa oppinsa ihmisestä riitatilanteessa. Olipa kyse sitten parisuhteesta, ystävyyssuhteista tai väännöstä työpaikalla, Helle antaa loistavia vinkkejä toisen kohtaamiseen – kokeneen valtakunnansovittelijan pehmeällä jämäkkyydellä!

Tässä 12 kirjasta poimittua vinkkiä ihmisten väliseen suhteeseen:

1. Luota

”Luotan siihen, että löydän hankalissakin tilanteissa sen viisauden, mitä kulloinkin tarvitaan. Siksi en stressaa liikaa etukäteen siitä, miten jokin vaikea riita ratkeaa.”

2. Tunnista tunteet

”Tunteiden merkitystä aliarvioidaan. Neuvottelijan tärkeimpiä taitoja on osata tunnistaa omat ja muiden tunteet ja yrittää ymmärtää ja hallita niitä niin hyvin kuin vain voi. Yksi suurimpia neuvottelupöydässä pärjäämisen harhaluuloja on vankka usko siihen, että asiat ratkeavat järjellä. Eivät nimittäin ratkea.”

3. Älä ole liian kiltti

”Ei ole hyväksi olla liian kiltti. Tunnen ihmisiä, jotka eivät koskaan suutu eivätkä sano takaisin, vaikka toinen osapuoli kuinka lataa törkeyksiä suustaan. Mikäli tällaisessa tilanteessa ei reagoi mitenkään, syntyy tilanteesta loputon suo. Törkeydet ja pompotus eivät lakkaa, vaan ne jatkuvat ja voimistuvat. Siksi on tärkeää ilmaista selvästi ja tiukasti, että ei tällaista hyväksy. Huonoa käytöstä ei kannata koskaan palkita.”

4. Älä uhkaile tai pakota

”Olematta psykologi minusta tuntuu, että ihmiset ovat luontaisesti allergisia uhkailevalle käyttäytymiselle. Jos heitä yritetään pakottaa toimimaan jollakin tietyllä tavalla, he eivät taatusti toimi niin. Jos lasta pakotetaan syömään vihanneksia, alkaa hän luultavasti inhota niitä. Samalla tavalla toimii aikuinen, jota yritetään pakottaa johonkin.”

5. Kuuntele

”Kuuntele siis kuin olisit ensitreffeillä. Kun haluamme tehdä vaikutuksen uuteen ihmiseen, josta olemme kiinnostuneita, kuuntelemme herkeämättä. Katsomme silmiin ja reagoimme toisen puheeseen ilmeillä ja eleillä, jotka osoittavat kiinnostumista ja arvostamista.”

6 . Ole avoin

”Avoimuus herättää luottamusta, jota tarvitaan, jotta ihmiset ovat valmiita lähtemään mukaan uusiin asioihin. Jakamalla tietoa mahdollisimman avoimesti taas edistetään parhaiden uuden oppimista. Kun antaa paljon, saa paljon.”

7. Muista, että jokaisella on omat kokemukset

”Ihmiset katsovat maailmaa omien tunteidensa, kokemustensa ja arvojensa kautta. Samasta tilanteesta voi syntyä eri ihmisille aivan erilainen kuva, koska he huomaavat eri asioita, kokevat niitä omalla tavallaan ja arvottavat niitä eri tavalla. Asiat, jotka näyttäytyvät omassa mielessä faktoilta, eivät välttämättä ole sitä jonkun toisen näkökulmasta.”

8. Uskalla puhua myös suoraan – ja taas: kuuntele

”Tietyissä tilanteissa on uskallettava olla suorapuheinen. Suoraan puhumisen jälkeen täytyy taas olla valmis kuuntelemaan, mitä toisella on asiasta sanottavana ja käymään keskustelua esille tulevista näkemyseroista ja niiden syistä.”

9. Älä tuijota titteleita, katso ihmistä

”Kenenkään työura tai tausta ei kerro koko tarinaa sitä, millaisia ihmisiä he ovat. ”

10. Myönnä virheesi

”Virheiden myöntäminen on meille todella vaikeaa, vaikka niitä tapahtuu kaikille. Usein ongelma on suurempi itsellemme kuin muille. Oma kokemukseni on, että ihmiset suhtautuvat toisten virheisiin yllättävän myötämielisesti etenkin silloin, kun ne tuodaan avoimesti ja rehellisesti esille. ”

11. Aseta itsesi toisen asemaan

”Vannon empatian nimeen. Jos ei kykene ymmärtämään toisten näkökulmia, on vaikeaa tai kenties mahdotonta saada ihmisiä puolelleen ja innostamaan heitä mukaansa. On tärkeää asettaa itsensä toisten asemaan ja tarkastella maailmaa sieltä käsin.”

12. Pyydä anteeksi

”Aito anteeksipyyntö on yksi yksinkertaisimmista asioista, joilla voi korjata tulehtuneita vuorovaikutussuhteita. Se ei maksa antajalleen mitään (paitsi mahdollisen kolhun egossa), mutta merkitsee saajalle todella paljon. Anteeksipyyntö voi ratkaista riidan, jonka taustalla on kyse loukatuksi tulemisen tunteesta ja useissa riidoissa näin on.”

3 tapaa ankkuroitua itseensä – jos et ole kotonasi sinussa, olet jatkuvasti maailman armoilla

Mainosyhteistyö – Artikkelin tarjoaa Namaste Himos -joogafestivaali

Voimakuva somessa kannustaa nyt, että ole rohkeasti oma itsesi. Maailma kuitenkin kasvatti toisin. Sinutkin on luultavasti palkittu rohkeuden ja aitouden sijaan miellyttämisestä, tottelemisesta, sopeutumisesta siihen, mikä on yleisesti hyväksyttyä. On vaikea olla oma itsensä, jos omaa itseä ei ole vuosikymmeniin ollutkaan.

Kun ihmisen sielu ohjataan tiettyihin uomiin, fyysinen olemus seuraa perässä. Keho ei uskalla olla enää vapaa, leikkisä ja joustava, niin kuin se lapsena oli. Keho oppii, että senkin on oltava tietynlainen, jotta se tulee hyväksytyksi: istua kiltisti paikallaan, treenata lujaa, näyttää mallinukelta, jota ei oikeasti ole olemassa. Tällöin keho asettuu muottiin ja sielu katoaa sen uumeniin, hukkuu tästä maailmasta kokonaan. Yhteiskunnassa ei ehkä ole ollut paikkaa sen kaikille ainutlaatuisille piirteille, ajatuksille, luovuudelle ja unelmille.

Mutta entä jos kehosi ja sielusi luontaiset ominaisuudet päästettäisiin vapaaksi? Entä jos ne tuotaisiin yhteen niin, että kaikki se mitä sisimmässäsi olet, näkyy sinusta jo kauas?

Sielusi ei olisikaan enää piilossa päiväkirjan salaisilla sivuilla, vaan syvimmät toiveesi ja elämäntarinasi, kaikki se mitä todella tunnet ja koet, tulisi näkyväksi ja virtaisi vapaasti koko kehosi lävitse.

Kehosi saisi luvan välittää syvimpiä tunteitasi: iloa, vapautta, elämisen riemua, joskus pelkoja ja epävarmuuttakin. Ehkä se ei haluaisikaan toistaa tuttua treeniohjelmaa tai istua toivottomassa lysyssä sohvannurkassa, vaan juosta mieluummin kesäsateen halki ja hypätä lätäkköön, opetella tekemään kärrynpyöriä, tanssia villisti ja maata nurmikolla. Ehkä se haluaa unohtaa kaikki säännöt ja ilmaista vain sen ominta energiaa!

Sielun ja kehon vahva yhteys tarkoittaa oman voimansa löytämistä ja itsensä rohkeaa ilmaisemista. Jos sinun on vaikea ankkuroitua itseesi elämän melskeessä, näillä kolmella pienellä harjoituksella tuot kehosi ja mielesi yhteen. Voit valita harjoituksista yhden tai tehdä vaikka kaikki peräkkäin, tässä järjestyksessä. Viisi minuuttia kuhunkin harjoitukseen riittää mainiosti.

Hengitä ja rentoudu. Asetu selinmakuulle ja anna kehon olla. Lähde hengittämään vuorotellen kohti eri kehon osia. Sisäänhengityksellä täytä keuhkot, uloshengityksellä puhalla rentoutta ja läsnäoloa käsiin, jalkoihin, lantioon, vatsaan, hartioihin… Käy koko keho läpi ja ole läsnä jokaisessa solussasi.
Valitse vapaa liike. Laita suosikkibiisisi soimaan ja lähde liikkeelle. Älä yritä tanssia minkään mallin mukaan vaan anna kehon ohjata liikettä. Yksi liike johtaa toiseen, toinen kolmanteen, anna kehon ja mielen jumien vapautua luvan kanssa.
Luo rajat. Kun ulkomaailman odotukset kaatuvat päälle, istu alas ja sulje silmät. Tuo huomiosi kehon rajojen sisäpuolelle. Jokaisella hengityksellä anna painosi laskeutua maata vasten, mutta säilytä rento ryhti. Tunne, miten keräät oman voimasi kehoosi. Anna voiman vahvistua.

Omana itsenään oleminen tarkoittaa sitä, että elät sydämesi viestejä todeksi koko olemuksellasi: sanoissasi, tunteissasi, kehossasi. Olet aito esimerkki siitä, mitä sanot ja mihin uskot. Näytät, mitä tarkoittaa aito ja rehellinen itsensä rakastaminen. Silloin sinua eivät maailman myrskyt heilauta.

Katri Syvärinen ohjaa Namaste Himos -joogafestivaaleilla pe 20.7. elämyksellisen yin- & yang-joogaharjoituksen, joka auttaa ankkuroitumaan omaan itseen sekä liikkumaan harmonisessa suhteessa ympäristöön. Luvassa on myös luento teemalla Taikaelämää – luottamusta ja hyväksyntää elämän pyörteisiin. Tutustu uuden joogafestivaalin ohjelmatarjontaan täällä.

Muista tämä kun valitset hoitajaa tai henkisen alan koulutusta

Auttamistyötä tekevällä – oli hän sitten enkelikouluttaja tai lääkäri tai mitä tahansa siltä väliltä – on vastuu pysyä tietoisena oman toimintansa motiiveista ja siitä, kuinka hän vaikuttaa toisten ihmisten elämään. Hyvä auttaja muistaa inhimillisyytensä, tunnistaa kasvun paikkansa ja tekee työtä myös oman hyvinvointinsa ja tasapainonsa eteen. Näin esimerkiksi oma ja asiakkaan kokemusmaailma ei sekoitu, ja auttaja pystyy säilyttämään myötätuntoisen, mutta objektiivisen otteen asiakkaidensa asioihin.

Teen hoitotyötä ja kuulen asiakkailtani monenlaisia tarinoita siitä, kuinka he ovat tulleet kohdatuiksi ja kohdelluiksi vaikkapa lääkärin vastaanotolla, hierojalla, energiahoitajalla, tai terapeutin vastaanotolla. Hiljattain asiakkaani kertoi lääkärin kivahtaneen lapselle, jolla oli avomurtuma, että älä kitise kuin pikkuvauva. Jokainen ammattilainenkin on inhimillinen ihminen ja välillä pelko, stressi, kunnianhimo ja oman henkilökohtaisen elämän kriisit saavat tarkkavaisuuden herpaantumaan. Siinä paikkaa on hyvä ottaa aikalisä, ja muistaa se, kuinka tärkeiden asioiden kanssa ollaan tekemisissä, kun käsitellään ihmisten sielunelämää ja terveyttä. Auttamistyöhön ei kuulu epäystävällisyys, itsekeskeisyys, ahneus, vallanhimo, ihailun tarve, ylimielisyys tai kaikkivoipaisuuden tunne. Muiden auttamisesta ei myöskään tulisi tehdä välinettä itsensä terapioimiseen.

Hyvä ja vastuuntuntoinen auttaja osaa ja uskaltaa katsoa itseään rehellisesti ja työstää kipupisteitään niin, että voi toimia mahdollisimman vilpittömästi ja arvostavasti suhteessa asiakkaisiinsa. Rakkaudessa pysyminen ei aina ole helppoa, mutta elämä ojentaa aina auttavan kätensä sille, joka sitoutuu tekemään rakkauden työtä.

Alla muutamia asioita, joista tunnistaa hyvän ja ammattitaitoisen auttajan, kun kyse on tänä päivänä kovin suosituista täydentävistä hoitomuodoista.

Hyvä auttaja:

kuuntelee, kysyy ja kannustaa
osaa hallita omat tunteensa hoitotilanteessa
ei latele ehdottomia totuuksia, vaan houkuttelee asiakkaansa viisauden esille esittämällä hyviä kysymyksiä
ei painosta asiakastaan käymään hoidoissaan tai koulutuksissaan
osaa luoda luottamuksen ilmapiirin ja on luottamuksen arvoinen
ei anna ymmärtää olevansa ainoa, joka voi jossain asiassa auttaa
auttaa asiakastaan löytämään itselle parhaat ratkaisut
kunnioittaa asiakkaansa valinnanvapautta
kunnioittaa asiakkaansa yksityisyyttä ja arvomaailmaa
kunnioittaa myös muita hoitajia ja hoitomuotoja
pyrkii tekemään itsestään mahdollisimman nopeasti tarpeettoman; auttaa siis asiakastaan löytämään oman voimansa sen sijaan, että rakentaisi riippuvuussuhdetta
on realistisen rehellinen sen suhteen miten hän osaa auttaa ja miten ei osaa auttaa
toimii eettisesti ja vastuullisesti myös palveluitaan mainostaessaan
panostaa omaan ammattitaitoonsa ja itsensä kanssa työskentelyyn aktiivisesti

Kuuntele intuitiotasi sen suhteen, kenen puoleen käännyt. Tunnustele millainen olo sinulla tulee kyseisestä ihmisestä ja hoitomuodosta ja tutustu asiakaspalautteisiin. Itse valitsen kaikki opettajani, hoitajani ja myös lääkärini sen perusteella, millainen olo kehooni tulee häntä ajatellessani tai hänen kuvaansa katsellessani: tunnenko oloni laajenevan ja rauhoittuvan, vai tunnenko epämääräistä oloa ja supistavaa tunnetta. Hyvä ja laajeneva tunne kertoo minulle siitä, että suunta on oikea.

Kun toimii rakkaudellisesti, vilpittömästi, kunnioittavasti ja rehellisesti, sekä muistaa nöyryyden ja kiitollisuuden, syntyy kaunista jälkeä. Hoitoon ja koulutuksiin hakeutuvalle koen tärkeäksi muistuttaa, että olet tasavertaisessa asemassa hoitajaasi ja opettajaasi nähden. Kukaan meistä ei ole toisen yläpuolella. Henkisten kykyjen, kuten selvänäköisyyden omaaminen, ei tarkoita automaattisesti korkeaa tietoisuuden tasoa ja sydämen viisautta. Korkein viisaus ja hyvää tekevä voima syntyy yhteydestä puhtaan rakkauden energiaan ja se yhteys on tasavertaisesti annettu kaikille, jotka sen haluavat löytää. Elämä antaa meille jokaisen päivän jokaisena hetkenä mahdollisuuden valita rakkaus.

Lämpimästi tervetuloa henkilökohtaiseen tapaamiseen ja koulutuksiin tästä.

”Mitä syvempi haava on ollut, sitä vahvempi minusta on tullut” – 9 ajatusta vaikeiden tunteiden kohtaamisesta

Kysyimme teiltä lukijoilta Facebookissa, millaiset tunteet ovat vaikeimpia kohdata ja miksi. Vaihtoehdot olivat yksin jääminen, läheisen menettäminen, huolet, kiusaaminen tai pelko ja sen kohtaaminen.

Tällaisia vastauksia annoitte:

”Huolet. Niitä tuntuu tulevan välillä ovista ja ikkunoista, ja ne seuraa jatkuvasti mukana. Vaikka kuinka koittais itelleen selittää, että kaikki järjestyy taas varmasti parhain päin. Onneks on myös hetkiä, jollon huolista pääsee ees hetkellisesti eroon ja irti, ja voi todeta, että tästäkin selvisin hengissä, jälleen kerran .”
”Yksin jääminen. Vaikka entisenä koulukiusattuna pitäisi varmaan valita kiusaaminen, niin pahempaa kuin itse ”kiusaaminen” oli siihen liittyvä yksin jääminen, eristäminen muista ja porukasta ulos sulkeminen. Toivoisi, että siinäkin tilanteessa jokaisella olisi joku ystävä, jonka kanssa voisi aikaansa ja ajatuksiaan jakaa. Kaikki apukeinot kouluissa ja perheissä näiden asioiden käsittelyyn on tarpeen!”
”Läheisen menettäminen. Se tuntuu lohduttomimmalta, tunteeseen kietoutuu lähimmäisen rakkautta, ikävää ja tunne siitä, että joutuu turvautumaan muistoihin, joissa ei voi enää elää. Onneksi muistoihin voi palata ja kantaa lähimmäistä sydämessään ja sielussaan, kuin pienen pientä timanttia.”
”Pelko on ollut itselleni vaikein kohdata. Usein asioita pelkää kun on epätietoinen mitä tuleman pitää. Myöhemmin huomaat pelot kuitenkin turhiksi, koska elämällä on tapana mitä vaikeimmassakin tilanteessa selvittää asiat parhain päin. Ei ehkä silloin tai niin kuin itse ne haluaa, mutta asiat selvää lopulta kuitenkin.”
”En koskaan ole edes jäänyt yksin, mutta pelko siitä on aina ollut kova – vasta aikuisena tunteen kanssa on alkanut päästä sinuiksi. Yksin oleminen (itse valittu sellainen) on puolestaan varsinkin nykyään täyttä luksusta!”
”Pelko ja sen kohtaaminen. Se jäi lapsuudesta asti kaveriksi eri valepuvuissa ja vuodesta toiseen se muuttui tutummaksi, eikä se niin kauhea kaveri enää olekaan.”
”Yksin jääminen. Mitä syvempi haava on ollut, sitä vahvempi minusta on tullut.”
”Ajattelen niin, että kaikki nämä mainitut ikävät asiat kohtaamme jossain vaiheessa elämäämme ja jokainen ”hoitaa” nämä omalla tavallaan. Toiset joutuvat ponnistelemaan ”kovemmin” kuin toiset. Toivon kaikille rohkeutta ja voimaa ottaa apua vastaan jos ja kun sitä on saatavilla.”
”Läheisten menettäminen on haastavinta. Elämä on joskus epäreilua. Sen vuoksi on muistettava rakastaa ja olla läsnä joka päivä.”

Millaisia tunteita sinun on vaikeaa kohdata? Voit osallistua keskusteluun jakamalla tunteesi keskustelualueellamme TÄÄLLÄ.

Lue myös: Lasten tunteet ovat yhtä isoja kuin aikuisen – ota todesta nämä 5 lapselle vaikeaa kokemusta

Teot ratkaisevat toteutuuko unelmasi

Ilman oikeanlaisia tekoja jää unelmasi – Sun Juttusi – vain unelmaksi.

Arjen pienet teot kannattaa valita huolella, sillä juuri ne arkipäiväiset, äkkiseltään merkityksettömiltä tuntuvat valinnat vaikuttavat siihen, millaista elämämme on.

Tekemällä omaa hyvinvointiamme ajatellen huonoja valintoja, tuhlaamme tulevaisuuttamme. Tekemällä kaiken aina samalla tavalla, pysyy kaikki samana. Emme voi odottaa muutosta parempaan.

Haluamme usein kuitenkin tässä ja nyt (arjessa) jotain helppoa. Helppoa, mutta huomattavasti huonompaa, kuin jokin vähän vaikea, mutta myöhemmin paljon parempi ja pysyvämpi.

Jos valitsemme useimmiten helpon, mutta pidemmälle katsottuna huonon, emme arvosta itseämme emmekä elämäämme.

Tekosyitä

On helppo valita helppo, koska muutoksen kynnys on korkea ja huisin pelottava. Kynnyksen ylittäminen tuntuu usein mahdottomalta.

Mielikuvituksemme ryhtyy tuottamaan suurella innolla kaikenlaisia tekosyitä.

Tekosyiden repertuaarista voi valita vaikkapa valitsemattomuuden. Sen taakse voi piiloutua valittamaan kovaa kohtaloaan ja ankaria olosuhteita. Voi syyttää muita omasta tyytymättömyydestä.

Omien mahdollisuuksien huomaaminen ja tiedostaminen on tärkeää, mutta niiden pohtiminen ja pyöritteleminen ei pelkästään riitä. ”Täytyy miettiä” on usein myös tekoihin ryhtymisen lykkäämistä.

Suunnittelu on tarpeellista, mutta pitkittyessään sekin voi olla sijaistoimintaa ryhtymiselle. Muka järkevältä vaikuttavaa puuhastelua, jonka varjossa välttelemme aloittamista.

Olemme varsin taitavia kehittelemään muitakin sijaistoimintoja.

Vitkastelukin kuuluu tekosyiden ryppääseen. ”Kyllä minä sitten huomenna ryhdyn, tänään en ehdi, jaksa, viitsi.” On kuitenkin melko luultavaa, että sitä, mitä emme tee tänään, emme tee huomennakaan.

Tekosyitä löytyy aina. Koemme pelon myöntämisen noloksi, on fiksumpaa piilottaa pelko sijaistoimintoihin ja äkkiseltään järkevältäkin kuulostaviin pelkoa peitteleviin, tekaistuihin perusteluihin.

Tekosyiden ja helppojen valintojen hinta vain on korkea. Liian korkea.

Oma elämä jää elämättä.

Oikea aika ryhtyä on nyt

On hyvä muistaa, että ei ole pelkäämätöntä ihmistä. Rohkea tunnistaa, tunnustaa ja hyväksyy pelkonsa eikä anna sen estää unelmiensa toteutumista. Hän ryhtyy pelosta huolimatta. Ryhtyminen itsessäänkin vähentää pelkoa jo huomattavasti.

On tilanteesi mikä tahansa, sinä päätät elämästäsi. Vain sinä voit tehdä valintoja ja tekoja, jotka muuttavat elämääsi paremmaksi.

Tsekkaa suuntasi

Tekeminen ilman suuntaa ei sisällä mielikuvaa sinusta ihmisenä, jolla on ulottuvillaan monia mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja arvojaan, voida hyvin ja kokea onnea.

Tiedosta ja valitse suuntasi.

Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että on aina tiedettävä tarkalleen mitä tekee. Usein on vain mentävä kohti tuntematonta, uskallettava tehdä virheitä ja tehdä asioita omalla tavallaan. Kokeilla ja katsoa, mihin itsestä on. Oppia.

”Elämä on kokeilua ja mitä enemmän kokeilet, sen parempi.” – R.W. Emerson

Luovu haittaavista kuvitelmistasi

Mielemme ja tunteemme syöttävät meille ajatuksia, uskomuksia, oletuksia ja perustelemattomia pelkoja. Kuvitelmia siitä, ettemme osaa, kykene ja pysty. Ettei meillä ole unelmiemme toteuttamiseen vaadittavia voimavaroja.

On viisasta ja välttämätöntä päästää irti kuvitelmista ja uskomuksista, jotka estävät sinulta paremman loppuelämän.

Alitajuntasi lempeä uudelleen ohjelmointi on mahdollista ja välttämätöntä.

Ota ilo tavaksesi ja ryhdy tekemään

Ilokin on tapa. Jos et ole ”syntymäiloinen”, on tapaa mielestäsi ehkä vaikea hankkia.

Uuden tavan hankkimiseen (harjoitteluun) menee aikaa parikin kuukautta, mutta ilon hankkiminen kannattaa.

Ilo auttaa ponnistelemaan, onnistumaan sekä käsittelemään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

Olemme iloisina luovia ja aikaansaavia. Lisäksi ilo ja nauru ovat soluillemme hyväksi. Vanha kansakin sen jo tiesi, että nauru pidentää ikää.

Nyt se on tieteellisestikin oikeaksi osoitettu, solujemme telomeerit pitenevät ilosta. Pitkät telomeerit ennustavat hyvää terveyttä ja pitkää ikää.

Suuret asiat koostuvat pienistä asioista. Jos pienet asiat jäävät tekemättä, ei voi tapahtua suuriakaan. Tämä on melkein aina unelmien toteutumattomuuden taustalla.

Katso nenääsi pitemmälle, valitse viisaasti ja tee arjessasi oikeita pieniä ja parempaan loppuelämään johtavia asioita. Joka päivä.

Aloita unelmasi – Sun Juttusi – toteuttaminen sisäisestä vastustuksesta huolimatta. Aloita nyt.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Miksi olo tuntuu ontolta, vaikka elämässä asiat ovat ihan hyvin?

Kun elämä tuntuu hyvältä, olo itsen kanssa tuntuu hyvältä. Ja toisin päin: kun alkaa arvostaa itseään, alkaa tehdä valintoja, jotka tuntuvat sydämessä hyvältä. Se voi olla jotain ihan muuta, kuin mitä olisit ajatellut tai mikä mikä sopisi elämäsi jatkumoon tai siihen, mitä sinulta kenties odotetaan. Todella usein asiakkaani kertovat, että elämässä asiat ovat ihan hyvin, mutta olo on vähän tyhjä tai ontto.

Silloin elämä voi olla järkevää, hallittua, suorittavaa, kontrolloitua, tarkkaan mietittyä, aikataulutettua ja sääntöihin perustuvaa pitäisien täyttämistä pikemminkin kuin sen mukaan pötkyttelemistä, mikä itseä ilahduttaa, ravitsee, innostaa ja kutsuu. Tosi inhimillistä! Mutta silloin myös yhteys omaan kehoon ja tunteisiin on jollain tapaa katkolla. Tulee paahtaneeksi sisäisten vaatimustensa kuumotuksessa ja kritisoi itseään, kun ei pysty kaikkeen. Tai sitten tekee jatkuvasti asioita, joita ei haluaisi tehdä: suostuu, venyy, joustaa, vääntäytyy mutkalle ja hoitaa velvollisuuksia.

Jos ei muista (tai uskalla) pysähtyä kuulostelemaan, missä menen ja miltä elämä tuntuu, keskittyy vain selviytymiseen, suoriutumiseen tai siihen miltä itse ja oma elämä vaikuttavat muille. On tarve sutia joitakin tunteita sivuun, jos ne eivät oikein sovi kuvioon tai niihin ei ylipäänsä ole yhteyttä.

”Kuvioon sopimaton” tunne voi olla esimerkiksi olo siitä, että jotakin puuttuu, vaikka kaikki on ihan hyvin. Sitten sättii itseään ja koittaa vain sopeutua, vaikka sydän ihan oikeasti yrittää kertoa, että hei, nyt jokin ei ihan natsaa. Sydämesi aidot tunteet ovat ihan sallittuja!

Moni saa opetella koko tunnehomman aikuisena ihan alusta. Jos olo on ontto, tyhjä tai jatkuvasti uupunut tai stressaantunut, sydän ja tunteet ovat jollakin tapaa sivuun lakaistuja.

Sydämen kautta eläminen tarkoittaa, että alat arvostaa enemmän sitä, miltä sinusta tuntuu kuin sitä, mitä sinusta ajatellaan, miltä asiat näyttävät ja mitä sinun ”pitäisi” tehdä, tuntea, kokea tai saavuttaa. Sydämen elossa ”pitäisit” ja pelot eivät sanele elämäsi sisältöä vaan se, mikä oikeasti tuntuu kulloinkin itselle oikealta. Hassua kyllä, syvään iloon saa yhteyden, kun saa tuntea kaiken mitä tuntee, eikä selittele tunteitaan ja aistimuksiaan muuksi. On lupa – eli sisäistä turvaa – olla surullinen, vihainen, turhautunut, ahdistunut, jännittynyt, innostunut, megariemuissaan – mitä milloinkin.

Vaikka eläisit kiireistäkin arkea, on olennaista, että se perustuu sille, että sinusta tuntuu hyvältä elämän isossa kuvassa. Jos jatkuvasti sivuuttaa sydäntään, olo elämässä ei yleensä ole kovinkaan levollinen. Paperilla ei voi voida hyvin.

Mutta miten tunteisiin saa yhteyden? Miten syvään iloon ja innostukseen saa yhteyden?

Tekemällä sitä, mikä ilahduttaa, päivittäin. Se on meille usein yllättävän haastavaa. Ajattelemme usein huomaamattamme, että a) ilo ja nautinto pitää ansaita b) ettei pieni ilkamointi siellä täällä ratkaise elämän isoja dilemmoja tai tuo rakkautta, yhteyttä tai innostusta, jota kaipaamme.

Hassua kyllä, se on valtavan iso tekijä elämän kirkastumisessa. Juuri nautinnon salliminen itselle alkaa avata tietä kaikkiin tunteisiin, sisäiseen ääneemme ja rohkeuteen toimia sen mukaan, itseä kunnioittavasti. Kun itselleen alkaa sallia hyvää, elämän iso kuva alkaa kirkastua sisäisen turvan myötä.

Harmillisen usein tyydymme jauhamaan asioita päässämme, etsimään ratkaisuja ja vaatimaan itseltämme rohkeutta ilman, että ruokkimme ja ravitsemme ilon, innostuksen ja rohkeuden löytymistä. Kyllä siinä vähemmästäkin olo tyhjenee ja into katoaa, jos arki perustuu sille, että miellyttää muita eikä anna itsensä tuntea sitä mitä oikeasti tuntee ja ajatella mitä ajattelee. Jos elää muita varten, ei oma sydän saa tarpeeksi happea.

Mitä ilahduttavaa voisit juuri nyt sallia itsellesi? Jotakin ihan pientäkin? Itsellesi konkreettisesti tilaa raivaamalla raivaat tilaa sisäisyydellesi. Silloin myös alat priorisoida iloosi, intohimoosi ja siihen, mihin sydän kutsuu – vaikka et vielä edes tietäisi mitä se on. Harvemmin kellekään yhtäkkiä landaa ajatus siitä, mitä haluaa tehdä loppuelämäänsä ilman, että sydämensä haluja hoivaa päivittäin.

Kutsuuko sinua oikeasti ystävän tapaaminen vai kaipaisitko yksinoloa? Onko pyykkivuorta ihan pakko setviä tänään – voisitko viettää illan lempikirjaasi lukien? Olisiko tänään sittenkin tilaa mennä lenkille, keskittyä hetkeksi itseesi?

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatiooni tästä.