Haluatko elämääsi parempia ihmissuhteita? Sinun tehtäväsi on opettaa muille, miten sinua tulee kohdella

Sain taas vähän aikaa sitten neuvon, että ”sun täytyy ensin oppia rakastamaan itseäsi”, siis saadakseni parisuhteen. Hämmennyin. Enkö muka jo rakasta itseäni? Toki minulla on omat epävarmuuteni ja kipupisteeni, mutta mielestäni olen kuitenkin melkoisen hyvä tyyppi. Mitä sillä itsensä rakastamisella oikein tarkoitetaan? 

Olen koettanut jo ahkerasti kehittää itseäni ja purkaa haitallisia toimintamallejani, jotta en sabotoisi omia ihmissuhteitani. Jossain vaiheessa koinkin suuren läpimurron alkaessani hyväksyä itseäni paremmin. Miten paljon pitää itseään rakastaa, että se riittää? Vai pitäisikö minun olla täydellinen, jotta voisin saada parisuhteen? Minusta kun tuntuu, etten tule olemaan täydellinen vielä silloinkaan, kun arkun kansi pamahtaa kiinni.

Sekin vähän loukkaa, että yleensä tuo ”rakasta itseäsi” -neuvo tulee ystävältä, joka on jo itse parisuhteessa. Onhan heilläkin omat epävarmuutensa, eivätkä hekään aina rakasta itseään täydellisesti. Miksi minun pitäisi?

Itsensä rakastaminen on tosi vaikea käsite. Oivalsin, että jos vaihdetaankin sanan rakastaminen tilalle sana arvostaminen, on helpompi ymmärtää, mistä on kyse. Parhaiten itsensä arvostamisen voi mitata sillä, millaisia ihmissuhteita kutsumme elämäämme.

Päästätkö deitit riman ali?

Olen joskus lukenut, että itseään voisi oppia rakastamaan esimerkiksi siten, että hemmottelee itseään, pukeutuu kauniisti ja ostaa itselleen kukkia. Toki itsensä rakastaminen näkyy yleisessä hyvinvoinnissa. Mutta pelkkä omaan ulkokuoreen keskittyminen ei välttämättä vielä tarkoita itsensä rakastamista – asia voi olla jopa päinvastoin. Liika itsensä räplääminen voi olla myös pakenemista oikeista tunteista. Kukkien ostaminen voi todella ilahduttaa itseä, mutta lopulta se on hieman sama asia kuin laittaisi laastaria murtuman päälle, jos ei ole kohdannut todellisia ongelmiaan.

Yksin ollessa voi olla helppoa rakastaa itseään. Tasapaino järkkyy viimeistään silloin, kun elämään tuleekin toinen ihminen, joka laukaisee kaikki vanhat pelot ja traumat (ja silloin ei auta, vaikka maljakossa olisi tulppaaneja). Itse asiassa juuri toisen ihmisen kautta pääsemme todella peilaamaan, miten paljon rakastamme ja arvostamme itseämme.

Terve itserakkaus ja itsensä arvostaminen heijastuvat tapaan, miten antaa toisen kohdella itseään, mitä hyväksyy ja miten itse käyttäytyy. Se taas näkyy standardeissa, joita olemme asettaneet deitti- ja kumppaniehdokkaille vähintäänkin tiedostamatta. Onko rima niin matalalla, että deitin ei tarvitse nähdä mitään vaivaa treffien eteen, koska pelkäät, että hän ei haluakaan nähdä? Saako deitti katoilla ja ilmaantua elämääsi uudestaan ihan milloin haluaa? Jäätkö roikkumaan sellaisenkin tyypin perään, joka ei missään vaiheessa lupaa sinulle sitoutumista? Annatko anteeksi asioita, vaikka niistä tulee sinulle paha mieli?

Mitä vähemmän arvostat itseäsi, sitä hanakammin olet valmis keksimään syitä, miksi kannattaa tapailla miestä (tai naista), jossa on ainakin joitain tosi hyviä ominaisuuksia. Ei ehkä luotettavuus tai sitoutumiskyky, mutta ainakin teillä on hauskaa silloin kun tapaatte! Itseään rakastava ja arvostava ihminen taas ei anna mahdollisuuksia sellaiselle, joka ei osoita kunnioitusta takaisin.

Ei ne sanat, vaan teot

Etenkään ahkerasti deittaillessa ei voi olla tapaamatta moukkia ennemmin tai myöhemmin. Kyse ei vielä välttämättä ole siitä, ettetkö rakastaisi itseäsi. Varsinkaan digiaikana ei voi aina tietää, kuka sinulle kirjoittelee ja kenet tapaat. Mutta siinä vaiheessa, kun tapaatte ja huomaat, että sinua ei kohdella niin kuin pitäisi, siitä alkaa sinun vastuusi. Silloin sinun tulee osoittaa, mitkä ovat sinun standardisi. Sinä opetat, miten ihmiset kohtelevat sinua.

On tärkeää muistaa, että standardeja ei aseteta vain puheen tasolla. Käytöksesi kertoo, mikä on arvosi – ihan niin kuin deitin käytös kertoo hänen mielenkiintonsa ja vaivansa tasosta. Jos olet kertonut, että haluat kunnon suhteen, mutta saatkin tekstareita vain myöhään perjantai-iltaisin, silloin et vastaa niihin, etkä varsinkaan tapaa häntä. Muuten annat merkin siitä, että tätä sinäkin haluat, etkä oikeaa suhdetta. Käyttäydy kuten ihminen, joka arvostaa itseään.

Kinkkisiä tilanteita tulee eteen tämän tästä, mutta voit ajatella, että ne testaavat sinua: miten paljon sinä rakastat itseäsi? Parhaimmillaan tilanteet selkiyttävät sinullekin, mitkä ovat omat tarpeesi. Itseluottamuksesi nousee, kun huomaat, että sinä olet puikoissa, eivätkä muut voi pompotella sinua.

Mutta vaikka sinun ei tarvitse suvaita mitä tahansa käytöstä, sinun ei myöskään kannata menettää malttiasi heidän vuokseen, jotka eivät kykene parempaan. Voit ilmaista toiveesi ja kantasi rehellisesti ja fiksusti. Jos sen jälkeen deitti ei petraa, sinun kannattaa jatkaa matkaa löytääksesi unelmien kumppanin.

Eliminoidessasi väärät miehet (tai naiset) elämästäsi teet tilaa oikeille. Jos standardisi ovat synkassa itsearvostuksesi kanssa, jaksat kyllä odottaa sellaista, joka kohtelee sinua hyvin. Se on itsensä rakastamista, koska sinä haluat sinulle vain parasta. Haluathan?

Kirjoitin standardeista laajemmin kirjaani Sinkun elämää. Kohdat on lyhennetty ja päivitetty tätä blogipostausta varten.

 

Sinkkujen oma Facebook -voimaryhmä Hidasta sinkkuelämää löytyy täältä. Liity mukaan!

Maailman herkullisin ja mehevin porkkanakakku – Voisiko se olla tämä?

Rakastan kakkuja, jotka ovat täynnä makuja. Mielestäni kakkujen toinen, yhtä tärkeä ominaisuus, on mehevyys. Tässä kakussa on makuja ja kosteaa mehevyyttä juuri oikeassa suhteessa.

Kakun mausteet, kuten kaneli, neilikka, inkivääri ja kardemumma suorastaan hyväilevät makunystyröitä. Ananasmurska ja porkkanat puolestaan mehevöittävät makuelämystä juuri oikealla tavalla.

Porkkanakakku on gluteeniton ja voit valmistaa sen halutessasi myös kokonaan ilman valkoista sokeria.

PORKKANAKAKKU OHJE

2 dl mantelirouhetta

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl mantelijauhoja

1 dl kaurajauhoja

2 dl kookossokeria/ tai intiaanisokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl psylliumia

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

0,5 tl suolaa

1 prk ananasmurskaa liemineen

2 porkkanaa raastettuna

1,5 dl kookosöljyä

4 kananmunaa

KUORRUTE – JA KAKUN TÄYTE

Maidoton versio: 3 prk påMackan maustamatonta ”juustoa”

TAI

Maidollinen versio: 400 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl tomusokeria

3 rkl appelsiininmehua ja sen kuoriraaste

 VAIHE 1) Sulata kookosöljy vesihauteessa ja raasta porkkanat

VAIHE 2) Yhdistä kaikki kuivat aineet sokeria lukuun ottamatta

VAIHE 3) Vaahdota kananmunat ja sokeri

VAIHE 4) Yhdistä varovasti sekoittaen kuivat aineet, ananasmurska, porkkanaraaste ja kookosöljy kananmuna-sokerivaahtoon ja sekoita

VAIHE 5) Voitele ja jauhota kakkuvuoka ja paista kakkua uunin keskiosassa 175 asteessa, noin 50 minuuttia

VAIHE 5) Sekoita yhteen kaikki kuorrutteen ainekset. Leikkaa porkkanakakkupohja keskeltä kahtia ja voitele täytteellä. Yhdistä osat ja voitele täytteellä myös kakun päällinen

Kohtalo on olemassa, mutta voimme itse vaikuttaa sen suuntaan

Uskotko, että ihmisellä on jokin ennaltamäärätty tehtävä tai polku, jota tässä elämässä kannattaisi kulkea? Vai kuulostaako sana kohtalo ahdistavalle ja voimattomalle: aivan kuin asioille ei voisi tehdä mitään, sillä jokin suurempi voima on päättänyt toisin?

Kundaliinijoogafilosofian mukaan nämä molemmat ovat totta.

Suomen sanalle kohtalo on englanninkielessä kaksi vastinetta fate ja destiny, ja näillä on iso ero. Käännetään fate kohtaloksi, mutta destiny voitaisiin kääntää sallimukseksi.

Kohtalo ja sallimus ovat olemassa yhdessä ja yhtä aikaa, ja joka hetki voimme valita käyttäytyvämme jommankumman mukaan.

Kohtalo on karminen polkumme. Se tarkoittaa, että tässä hetkessä elämme menneiden tekojemme seurauksia. Karma on syyn ja seurauksen laki. Se ei itsessään ole mitenkään paha tai huono, vaan teoillamme ja valinnoillamme yksinkertaisesti on seurauksia. Kohtalo kasvattaa karmaa eli tehtäviä, toimia ja ajatuksia, jotka meidän on myöhemmin kuljettava loppuun tai ratkaistava.

Sallimus on elämän flow, joka on ”karman yläpuolella” se tarkoittaa karman vastakohdan, dharman mukaista elämää. Dharmiset teot ovat linjassa sielun viisauden ja oman tehtävämme kanssa. Samalle olemme kuitenkin linjassa myös kohtalomme kanssa, sillä juuri kohtalo tuo eteemme harjoittelun, oppimisen ja itsetutkiskelun paikkoja, joiden avulla voimme löytää dharman ja sallimuksen.

Olennaista on se, että sekä kohtaloa että sallimusta tarvitaan: karma saa meidät syntymään tähän maailmaan, ja syntyminen ihmiseksi antaa mahdollisuuden purkaa tätä karmaa ja löytää dharmansa. Voidaankin sanoa, että oman polun löytäminen on elämän tarkoitus.

~

Omaa polkuaan ei kuitenkaan löydä ajelehtimalla, sillä silloin seuraa kohtaloaan ja kerää jatkuvasti lisää karmaa (ja saa joogan oppien mukaan uuden mahdollisuuden kaikkeen tähän taas seuraavassa elämässä). Sallimuksen seuraaminen on aina valinta, eikä se välttämättä ole helppoa.

”Kun sisäistä tilannetta ei tiedosta, ilmenee se ulkoisena kohtalona.” –Carl Jung

Ennen kuin voi valita, on tiedettävä mitä tahtoo. Koko universumi oikeastaan odottaa, että ilmaiset oman tahtosi. Sinun on lähetettävä kutsu, jotta Ikuisuus voisi astua sisään. Mitään tässä maailmassa ei tapahdu sinusta irrallaan, sinulla on täysi valta vaikuttaa omaan elämääsi.

Tarve tai haluaminen ei ole rikos. Se on itse asiassa onnellisen elämän edellytys. Valittaminen on tavallaan halun korruptoitunut muoto. Jokainen valitus kertoo jollakin tavalla siitä, mitä haluaisin. Siksi myös tällaista sisäistä puhetta kannattaa kuunnella, mutta uhriutumisen sijaan tarttua asian suhteen positiivisiin toimiin.

Tahto edellyttää voimaa, sitoutumista, valintoja ja vahvaa napaa, mutta dharman todeksi eläminen on meditaation tulos. Omaa polkuaan ei siis löydä myöskään puskemalla.

Elämän pienin partikkeli on hyvyys, puhdas rakkaus, josta kaikki lopulta rakentuu. Se on sinunkin sydämessäsi, ihollasi ja hengityksessäsi. Sieltä löytyy sallimus, jonka pohjalta valinnat muuttuvat selkeiksi, vaikkakaan eivät välttämättä helpoiksi. Oman polkunsa löytää antautumalla tälle hetkelle, hengitykselle ja totuudelle oman sydämensä sykkeessä.

Uusi vuosi: Lupaathan nämä 5 asiaa itsellesi? – Sano tarvittaessa EI, päästä tarvittaessa irti ja kerro rehellisesti, mitä koet

Olisiko tässä 5 lupausta, jotka voisit tehdä uuden vuoden kynnyksellä?

1. Lupaan, että muiden asiat eivät ole omiani tärkeämpiä

Selvitä, mikä on sinulle tärkeintä, arvokkainta ja merkityksellisintä. Sitten tee ratkaisusi ja valintasi niin, että ne tukevat sinun elämäsi tärkeimpiä asioita. Sano tarvittaessa EI, päästä tarvittaessa irti ja kerro rehellisesti, mitä koet. Koska olet sen arvoinen!

2. Lupaan, että kuuntelen sydäntäni enemmän kuin muiden toiveita

Jos jokin on varmaa, niin se, että muun maailman toiveet, vaatimukset ja odotukset eivät lopu. Aina on jokin impulssi, johon pitäisi vastata. Tee siis päätös, että otat joka päivä edes minuutin aikaa itsellesi niin, että muistat kuka olet, miksi olet täällä ja mitä haluat elämässäsi tehdä. Tämä on sinun elämäsi!

3. Lupaan, että teen yhden asian, joka pelottaa

Joskus pienikin rohkeuden askel muuttaa asioita paljon. Ensinnäkin se antaa kokemusta siitä, että PYSTYN, SELVIÄN ja EHKÄ OLENKIN EDES PIKKAISEN ROHKEA. Toisekseen se liikauttaa sisälläsi jotain, joka on ollut jumissa siihen saakka, koska olet pelännyt. Pieni liikahdus voi saada aikaan ison liikahduksen – sellaisen, jota et ennalta osannut edes kuvitella.

4. Lupaan, että ainakin yritän

Jos et koskaan yritä, et voi tietää, miten sinun käy. Yleensä pelkäämme niin paljon epäonnistumista tai muutosta, että emme edes yritä. Entä jos yrittäisit, katsoisit mihin se vie ja arvioisit sitten, mitä teet seuraavaksi? Liian moni hieno asia jää siihen, että emme edes yritä.

5. Lupaan, että en elä tätä vuotta kuin edellistä (tai edellisiä)

Jos kaipaa elämäänsä jotain muutosta tai uutta, on uskallettava muuttaa jotain omassa elämässään. Joskus pienenkin muutoksen tekeminen voi saada aikaan uutta virettä elämään, joka taas innostaa ja kannustaa tekemään muita muutoksia elämässä. Joku on sanonut, että älä elä samaa vuotta 75 kertaa ja kutsu sitä elämäksi. Saattaa olla jotain perää tuossa. Elämä on muutoksessa muutoinkin, uskaltaudu elämän muutoksen virtaan ja anna sen yllättää!


Tervetuloa mukaan Unelmien vuosi 2020 -verkkokurssille tarttumaan rohkeammin itselle tärkeisiin asioihin ja omiin unelmiin! Lue lisää TÄSTÄ.

 

Unelmien vuosi 2022 – 12 askelta kohti unelmia päiväkirjatyöskentelyn avulla

Hidasta elämää -uutiskirjeen (ent. klubi) tilaajille kurssi -30% (norm. 39,90€, NYT 27,93€). LIITY TILAAJAKSI TÄSTÄ. (Mikäli olet jo tilaaja, saat ale-tilauslinkin meiliisi 2.1.2022 SEKÄ 14.1.2022)

Itselle tärkeät asiat jäävät helposti arjen ja kiireen jalkoihin. Ne unohtuvat, kun niin moni juokseva, kiireisempi tai akuutimpi asia jyrää yli. Nupuillaan oleva innostus ja oman sydämen herääminen kuihtuu, kun muut asiat ympärillä saavat enemmän huomiota.

Entä jos vuosi 2022 olisi SINUN vuotesi, SINULLE tärkeiden asioiden vuosi? Entä jos antaisit tämän vuoden ajan vähän enemmän huomiota sille, mikä on sydämessäsi odottamassa, että sinä alat ottaa sen todesta? Vuosi 2022 on SINUN unelmien vuosi, jolloin voit rauhassa tutkailla sitä, mikä sinua innostaa, kiinnostaa ja kutkuttaa.

Unelmien vuosi on vuoden mittainen mutta kevyt verkkokurssi Sinulle, joka haluat kulkea kohti omia unelmia entistäkin syvemmin – mutta leppoisasti ja rauhassa pohdiskellen.

Kurssi sisältää 12 pientä askelta – jokaiselle kuukaudelle oman teemansa. Kurssin tehtäviä voi pohdiskella kalenteriin, päiväkirjaan tai irtopapereille sopivana hetkenä. Kurssi on suunniteltu siten, että oma unelma ei unohdu arjen jalkoihin, vaan se pysyy pinnalla koko vuoden ajan.

Kurssi ei ole raskas tai työläs, vaan se on suunniteltu kevyeksi osaksi arkea – päiväkirjamaiseksi pohdinnaksi läpi vuoden.

Unelmien vuosi sopii esimerkiksi Unelmakarttakirjan jatkoksi, mutta kurssi ei edellytä aiempia kursseja/kirjoja.

Jokainen teema auttaa lähemmäksi itseä, omaa elämää ja unelmaa:

  • Ennakko: Irti vanhasta
  • Askel 1, tammikuu: Uusi alku unelmille
  • Askel 2, helmikuu: Arvostuksen äärellä
  • Askel 3, maaliskuu: Tervetuloa elämä ja unelma!
  • Askel 4, huhtikuu: Unelma-arki – nyt!
  • Askel 5, toukokuu: Uteliaisuudesta unelmiin
  • Askel 6, kesäkuu: Heipat puskemiselle
  • Askel 7, heinäkuu: Hyvän kierre
  • Askel 8, elokuu: On aika!
  • Askel 9, syyskuu: Syvyyden luomisvoima
  • Askel 10, lokakuu: Elämän aikataulu
  • Askel 11, marraskuu: Haaveisiin hiljentyminen
  • Askel 12, joulukuu: Anna mennä


Kurssin hinta 39,90€ 27,93€ sisältää:

  • Huom! Kurssin voi ostaa ale-hintaan vain Hidasta elämää -uutiskirjeen tilaajat. Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. (Jos olet jo tilaaja, saat ale-linkin meiliisi 2.1.2022 sekä 14.1.2022!)
  • Jokaisen kuun alussa lyhyen alustuksen jokaiseen teemaan.
  • Jokaisen kuun alussa teeman mukaisen pohdintaharjoituksen tehtäväksi omaan kalenteriin tai päiväkirjaan.
  • Jokaisen kuun puolessa välissä muistutuksen, jonka avulla voit tehdä lisäpohdintaa muistikirjaasi.
  • Kaksi meditaatiota kuunneltavaksi (maaliskuu ja marraskuu)
  • Jokaisen kuun lopussa selkeyttävän kiteytystehtävän.
  • Keskustelumahdollisuuden muiden kurssilaisten kanssa.
  • -20% -ale-koodin Hidasta elämää -puodin unelma-tuoteperheen tuotteisiin.
  • Kurssialustan käytön koko vuodeksi 2022. 

Kurssilta saat:

  • Uskoa, toivoa ja rohkeutta kuunnella sitä, mikä tuntuu itselle tärkeältä.
  • Välineitä sisäiseen vahvistumiseen ja omien unelmien toteuttamiseen.
  • Muistutusta siitä, että sinun juttusi ovat tavoittelemisen arvoisia.
  • Sanna Wikströmin suunnitteleman vuoden mittaisen prosessin, joka sopii arkeen.
  • Luottamusta elämään.

Voit osallistua kurssille ale-hintaan liittymällä Hidasta elämää -uutiskirjeen tilaajaksi. LIITY TILAAJAKSI TÄSTÄ.

9 voimauttavaa kysymystä vuodesta 2018 – Mikä oli niin kivaa, että teit sitä vain tekemisen ilosta?

Vuodenvaihde on hyvää aikaa reflektoida mennyttä vuotta. Millaisia oppeja vuosi 2018 toi sinulle? Mikä liikutti, pysäytti, yllätti? Varaa itsellesi aikaa n. 20 minuuttia ja vastaa kysymyksiin muistikirjaasi intuitiivisesti kirjoittaen.

1. Mikä on ollut niin kivaa, että unohdit arvostella itseäsi?

2. Mikä oli niin kivaa, että teit sitä vaan tekemisen ilosta? 

3. Mikä sai sinut liikuttumaan? 

4. Millaisissa tilanteissa koit vapautuneisuutta? 

5. Missä hetkissä olit eniten ytimessäsi? 

6. Mikä tuntui kannattelevan sinua, silloin kun tuntui vaikealta?

7. Keiden kanssa koit merkittäviä kohtaamisia?

Katso vielä lempeästi ja uteliaasti tulevaisuuteen, vuoteen 2019

8. Jos uskaltaisin rakastaa itseäni vielä enemmän en enää…

9. Jos uskaltaisin rakastaa itseäni syvemmin sallisin….

 

Harjoitus on hitusen muokattu kirjastani Ole itsellesi armollinen löytyvästä kirjoitusharjoituksesta


Tutustu Eevin ohjaukseen skypessä tai Tampereella täältä

”Arvokkain on hän, joka tuo sinut kotiin, vaikket tiennyt olevasi hukassa” – 5 voimarunoa rakkaudesta

Rakkaus on parantava voima ♥ Tässä sinulle 5 voimarunoa rakkaudesta. Lisää voimauttavia kuvia ja Sielunsopukoita-runoja löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta.

Nyt menemme kohti valoa – pahin on takana!

Joka vuosi tuntuu, että syksyn ja talven pimeys tulee yhtä yllättäen. Joka vuosi tulee yllätyksenä, kuinka nopeasti valo vähenee ja kuinka työläältä pimeässä eläminen tuntuu.

Tutkimuksissa on todettu, että pimeä vaikuttaa toisiin ihmisiin vahvemmin kuin toisiin. Minä kuulun siihen porukkaan, joka todella joutuu laittamaan keskiöön pimeydestä selviytymisen – ettei aina väsyttäisi ja että jaksaisi ihan tavalliset asiat. Ja olisihan se ihanaa, että elämästä voisi myös nauttia pimeän aikaan eikä vain selviytyä!

Nyt taitamme taas talven selän ja alamme kulkea kohti valoa. Vaikka valopäivät eivät merkittävästi pitene alkuun, ne pitenevät. Jokainen päivä meillä on minuutti, sitten kaksi, enemmän valoa. Pelkkä valoa kohti kääntyminen on ollut ihana toivon pilkahdus.

Yksi hassuimmista selviytymiskeinoista minulla on se, että avaan moisio.fi-sivustolta puhelimeni välilehdelle oman paikkakuntani auringonnousu ja -laskuajat. Vaikka en silmällä näe valon lisääntyvän, voin katsoa kalenteria, jossa – toden totta – joka vuosi valon määrä näyttää lisääntyvän. Tutkailen päiväkahvia juodessa: ”joo, tuossa meillä on jo 20 minuuttia enemmän valoa”. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta minun mielelleni tämä on toimiva selviytymiskeino.

Tässä joulu- ja tammikuun auringon nousu- ja laskuajat Helsingissä (kuvakaappaus moisio.fi-sivustolta):

 

 

 

Kaksi muuta pimeydestä selviytymiskeinoa ovat:

1) Keltaiset tulppaanit. Keltainen on kevään väri, ja tulppaani on kevään kukka. Mikä siis parempi kevään merkki kuin auringonkeltaiset tulppaanit tammikuussa!

2) Appelsiinit! Moni muistaa varmaan mainoksen: ”Jaffat tulloo!” jossa mummo painelee potkukelkalla keväthangilla ja linnut laulavat taustalla. Jaffat siis tulloo keväällä, ja onhan appelsiini kuin miniaurinko, jossa on paljon piristävää c-vitamiinia.

Millaisia pimeästä selviytymiskeinoja sinulla on?

5 vinkkiä, joiden avulla voit tyynnyttää oman mielesi ja lapsen raivarit – Kiukuttelun takana on aina jokin tarve

Vaikka olisi muuten elämässä konflikteja voimakkaasti välttävä, enemmänkin muita miellyttävä kuin omien puoliensa pitäjä, äitinä luultavasti jokainen tietää ne hetket kun omalle lapselleen ärähtää, hermostuu ja taantuu itse kiukuttelemaan kuin pieni lapsi. Näitä hetkiä seuraa usein syvä syyllisyydentunne. 

Eletään edelleen aikaa, jossa vallitsee äitimyytti. Tähän myyttiin vaan ei tunnu inhimillisyys mahtuvan. Sen lisäksi että yritämme olla hyviä äitejä, aikamme ihanteisiin kuuluu olla myös hyvä puoliso, ystävä, työntekijä ja tietysti hyvässä kunnossa. Missä kohdin unohtuu, että äiti on edelleen ihminen jolla on omat haavansa, arat kohtansa ja kipupisteensä?

Lapsen syntymän jälkeen mitä luultavimmin edessä on enemmän tai vähemmän valvomista ja väsymystä. Se alentaa terveitä defenssejämme, ja saa normaalisti viilipytynkin reagoimaan herkemmin. Väsyneenä, stressaantuneena ja kuormittuneena omiin haavoihimme osuu helpommin. Niissä hetkissä kun itse kiukuttelemme tai reagoimme tavoilla jolla emme haluaisi, johonkin omaan kipupisteeseen on osunut. Ärtymyksen ja vihan takana on jotain kipeämpää, jotain herkempää ja haavoittuvaisempaa. Pelkoa, surua, avuttomuutta. Jotain jonka kanssa olemme mitä luultavimmin jääneet itse yksin lapsena. 

Tällöin oman lapsen itku, kiukuttelu tai viha saattaa nostaa oman haavan pintaan. Lapsen suhteen ei kuitenkaan koskaan auta jos itse heittäytyy kiukuttelemaan. Kokeiltu on! Siksi tarvitaan oman tunteen rehellisen hyväksymisen lisäksi itsensä rauhoittelun taitoja. Sen sijaan että yritämme niin kovin saada lasta rauhoittumaan/nukahtamaan/pukemaan, tai mitä hyvänsä – mitä jos muuttaisimme perspektiiviä niin että minun on viisainta rauhoitella itseäni ensin. 

Luultavasti jokainen vanhempi tietää hetken, kun haluaisi saada lapsensa toimimaan tai tuntemaan tavalla joka olisi itselle mieluinen. Inhimillistä. Mutta silloin olemme kiinnittyneet johonkin, mikä ei ole kontrollissamme. Viimeistään tahtoiän aikaan huomaamme että lapsillamme on omat tunteensa, ajatuksensa ja reaktionsa. On todella ymmärrettävää haluta niihin vaikuttaa, mutta ne ovat suoran kontrollimme ulottumattomissa.

En voi saada toista tuntemaan jotain muuta, mitä hän tuntee. Varsinkaan, jos koko energiani viestii painostusta, kiirettä ja kireyttä. Käytännössä kaikista parhaiten toimii se, että pysähdymme huomaamaan omat ajatuksemme, tunteemme ja reagointitaipumuksemme. Sitä kautta pystymme parhaiten tukemaan ITSEÄMME ja lasta hänen intensiivisillä hetkillään. 

Muutama tärkeä kohta muistin tueksi. Nämä lukevat minulla ihan oikeasti jääkaapin ovessa. Ja silti toki hetkittäin unohdan.

1. Vaali yhteyttä, itseesi ja lapseen

Vänkäämällä tai kiukuttelulla mikään ei mene läpi. Yhteyskatkokset ovat normaaleja kaikissa suhteissa, mutta palaa myötätuntoisesti yhteyteen kun huomaat että homma ei luista. Rajat voi myös vetää myötätuntoisesti. Huolehdi yhteydestä itseesi. Se on ennen kaikkea myötätuntoista suhdetta omiin tunteisiisi, itsellesi rakastavana aikuisena olemista. Yhtä lailla kun olet lapsellesi turva ja rakkauden lähde, muista antaa sitä myös itsellesi. Joskus se on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Mutta tee parhaasi. 

2. Kiukuttelun takana on aina jokin tarve

Lapsella ja aikuisella. Mikä se tarve on? Joskus jotain ihan konkreettista, ruokaa, lepoa, syliä. Joskus kuulluksi ja nähdyksi tuloa. Ehkä aikuinen kaipaa omaa aikaa ja mahdollisuutta kokea olevansa merkityksellinen muutenkin kuin äitinä. On aikuisuutta hyväksyä, että joka ikinen hetki emme pysty täyttämään kaikkia tarpeitamme (muuten olisin itse ainakin nukkunut 1000 tuntia enemmän).

Lapsi taas tarvitsee ikätasolleen sopivaa tukea pettymyksien äärellä, ja joskus me aikuisetkin. Jo se, että tarve kuullaan ja tunnistetaan, auttaa. Pyri kartoittamaan itsesi ja lapsesi ydintarpeet ja pyri pitämään niistä huolta – ilman että teet siitä täydellisyysprojektin. Voit olla varma, että tässä tulee kompurointia silti, koska aina tulee flunssia, niskakakkoja tai jotain muuta yllättävää.

3. Lapsi on peili

Suhde omaan lapseen on ainutlaatuinen ja syvä. Riippumatta siitä, onko lapsi persoonaltaan enemmän erilainen vai samanlainen, lapsi toimii suurena, kirkkaana peilinä sille, mitä itsessä tapahtuu, mitä on ehkä sisälle haudattu.

Ystävääni lainatakseni, kuka tahansa jaksaa leikkiä henkistä viikonlopun ajan – lapsi ja arki näyttävät sen, kuka olet väsyneimmilläsi ja vaikeimmillasi. Tämä tarjoaa rehellisen ja syvän eheytymisen matkan omien tunnehaavojen äärelle. Ja apua ja tukea saa pyytää! Älä jää yksin. Älä sinä hylkää itseäsi.

Tämä neljäs kohta ei ole jääkaappini ovessa, mutta se voisi hyvin olla.

4. Tunnista triggerisi

Onko se väsymys, kiire, liian kovat odotukset, itku, kiukuttelu, yöheräilyt vai jotain muuta? Jokaisella on omansa. Tunnista milloin olet herkkä ärsyyntymiselle ja valitse jo etukäteen keinoja, joilla voit tukea itseäsi. Ärsytys on myös kehollinen stressitila, jolloin kierrokset käyvät kovilla ja heittävät kuin bensaa liekkeihin. Pura ärsytystä huumorilla, tanssilla, hengityksellä tai, jos pystyt, pieni itkukin purkaa latautunutta tilaa. Lopuksi jaan oman hätäensiapuharjoitukseni, jonka yritän muistaa tehdä, kun huomaan pinnani kiristyvän. 

5. Ensiapu hengityshetkiin, joissa triggeri laukeaa

5-5-5. Eli hengitä sisään niin että lasket hitaasti viiteen. Pidätä hengitystä niin, että lasket viiteen. Ja hengitä ulos niin, että lasket viiteen. Jatka 3 minuutin ajan. Jos mitenkään mahdollista, älä reagoi mihinkään muutamaan minuuttiin. Joskus se ei ole mahdollista, mutta onneksi useimmiten on. Rauhoita itsesi ensin, toimi ja puhu vasta sitten.

Hengityksen lisäksi nimeän tunteen. ”OK, nyt huomaan, että hermostun. Nyt minun tehtäväni on rauhoitella itseäni ja kehoani”. Hengittele mielellään ainakin 2–3 minuuttia näin, jotta kierrokset pääsevät laskemaan. Hae tarvittaessa tukea tunnetyöskentelyyn. Yksin ei tarvitse jäädä, eikä avun pyytäminen ole merkki siitä että on ”huono äiti” vaan päinvastoin – on vastuullisuutta hakea apua asioihin, joiden kanssa on herkillä.

Vanhemmuuden vaikeat hetket ovat parhaimmillaan niitä, missä opimme eniten. Ärsyttävä klisee, mutta niin totta. Jatketaan opettelua.


Eevin itsetuntemusohjaukseen skypessä tai Tampereella voi tutustua täältä

20 ikimuistoista päivää vuodelta 2018 – ”Se päivä, jolloin puolustin itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni”

Kysyimme Facebookissa ja Instagramissa Hidasta elämää -lukijoilta, mikä päivä teille on jäänyt erityisesti mieleen vuodesta 2018. Tässä 20 poimintaa ihmiselämän pienistä ja suurista mieleenpainuvista hetkistä – kannustukseksi meille jokaiselle.

1. Se päivä, jolloin puolustin itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni asettamalla rajat, ettei minua kohdella kuin kynnysmattoa. Matka itseen ja itsensä arvostamiseen alkoi. Matka on pitkä ja tuskallinen, mutta tulen selviämään.

2. Olin edellisenä päivänä synnyttänyt pienen tyttären, ja seuraavana päivänä tuli esikoiseni katsomaan vauvaa. Siitä hetkestä lähtien esikoinen on huolehtinut pikkusiskostaan. Siinä ensikohtaamisessa äidin sydän suli.

3. Jokainen päivä on kasvattanut minua vastoinkäymisillä, positiivisuudellaan tai vain tavallisuudellaan. Jokaikinen päivä on ollut elämisen arvoinen.

4. Vuosi on ollut ehkä yksi elämäni raskaimmista. Luopumisen tuskaa.. Mutta kesällä festareilla ystävien kanssa yhtenä kauniina iltana huomasin, miten leveästi hymyilin ja totesin että rakkaimmat ne pysyy rinnalla. Vaikka välillä vaivun epätoivoon, niin aina on aamu uusi, jolloin voi hymyillä edes hetken.

5. Erityisen hyviä päiviä on ollut tänä vuonna monta. En osaa nimetä yhtä, joka olisi ylitse muiden. Tärkeintä on ollut se, että niitä päiviä on ollut enemmän kuin viime vuonna. Siitä olen kiitollinen.

6. Surullisen kevään päätteeksi sain ajokortin. Aurinko paistoi sinä päivänä kirkkaasti siniseltä taivaalta, kesä oli alkamassa ja tuntui että on päässyt pimeydestä valoon.

7. Ei ehkä ole tiettyä päivää, vaan tämä koko syksy on ollut itsensä hakemista ja selviytymistä. Kunnes tajusin, että kyllä ne asiat siitä vielä järjestyy ja mä selviydyn.

8. Uskaltauduin 17 vuoden tauon ja vuosien pohdinnan jälkeen mennä mukaan kuoroon. Mikä voimaantumisen tunne laulaa!

9. Tämän vuoden kohokohta oli se, kun löysin uuden kumppanin, jonka kanssa saan tuntea olevani erityinen, tärkeä ja ennen kaikkea rakastettu.

10. Se päivä, kun hevosemme potkaisi minua leukaan ja minut kiidätettiin sairaalaan. Olen elossa. Elämä ei ole aina itsestäänselvyys.

11. Vuosi on ollut kaikkiaan raskas ja vaikea. En osaa yhtä ainoaa tapahtumaa sanoa, kaikista olen oppinut itsestäni jotain. Aina merkitys ei aukea heti, joskus sitä täytyy kelailla enemmän.

12. Se päivä, kun sain käydä nukkumaan omaan kotisänkyyn vauvani kanssa noin kuukauden yhteisen sairaalassa nukkumisen jälkeen.

13. Päivä, jona ymmärsin, että äidin terve itsekkyys on koko perheen paras.

14. Kun selkääni kasvoi siivet ja kasvoin itseni kokoiseksi, juuri tarpeeksi suureksi, ja sain ääneeni aivan uudenlaisen varmuuden ja kuuluvuuden!

15. Kuluneesta vuodesta paljon on valtavan väsymyksen takia unohtunut, mutta muistan kyllä sen päivän, jona alkoi tapahtua asioita väsymyksen helpottamiseksi.

16. Opin yksi kaunis päivä tekemään villasukat. Se oli tämän vuoden paras päivä

17. Päivä, jolloin sain kuulla, että äidin syöpähoidot ovat auttaneet.

18.  Yksi erityinen päivä oli juhannusaatto, jolloin kahden nuorimmaisen lapseni kanssa valloitimme Saanatunturin ja olimme juhannuskokolla Kilpisjärven rannalla.

19. Päivä, jolloin hartaasti odotettu muutto viimein tapahtui. Samaisena päivänä lopetin tupakoinnin 35 vuoden sauhuttelun jälkeen.

Elämämme unohtumattomimmat hetket koskettavat syvästi. Mutta joskus jokin päällisin puolin vähäpätöinen asia voi kasvaa merkitykseltään niin suureksi, että sekin painuu mieleen pitkäksi aikaa.

20. 27.7.2018. Se oli päivä, jolloin naapuri leikkasi nurmikon.

Kun uskaltaa näyttää omat heikkoutensa ja toinen seisoo silti vierellä – Ihmissuhteen vahvuus punnitaan haasteissa

Ei ole itsestäänselvyys, että toisen ihmisen kanssa pystyy viettämään kolme kuukautta kymmenessä neliössä tulematta hulluksi. Nämä kuukaudet  ovat olleet omanlaisensa ihmiskoe: tässä ajassa ehtii nähdä väistämättä molemmista kaikki puolet.

Ennen lähtöä puntaroimme, onko tiivis yhteiselo suhteellemme uhka vai mahdollisuus. Sovimme jo ennen reissua, että kaikki tunteet ovat matkalla sallittuja ja omaa tilaa saa niin paljon kun haluaa. Melkein kolme kuukautta myöhemmin ihmettelimme, kun mitään ristiriitoja ei ollut ollut, eikä omaa tilaa juurikaan ollut tarvittu. Mitä elementtejä ystävyydessämme on, jotta se toimii näin hyvin?

Matka on opettanut valtavasti. Se on näyttänyt, mitä hyvät ihmissuhteet parhaillaan voivat olla, ja toisaalta muistuttanut siitä, kuinka itse voin olla paras mahdollinen ystävä vastavuoroisesti. On helppo nauttia iloisen ja hyväntuulisen ihmisen seurasta, mutta ihmissuhteen todellinen vahvuus punnitaan silloin, kun haasteita tulee vastaan. Hyvä ja terve ihmissuhde ei automaattisesti tarkoita, että siinä oleminen on aina helppoa.

Jos toista näkee silloin tällöin, antaa vain palasia itsestään. Haasteet tulevat eteen usein nimenomaan arjen jakamisessa, oli kyseessä sitten ystävyyssuhde tai parisuhde.

Toimivan ihmissuhteen avaimet

1. Kyky ja halu kuunnella ja ymmärtää toista

Jokainen haluaa tulla aidosti kohdatuksi ja kuulluksi tunteineen ja reaktioineen. Siksi yksi tärkeimmistä elementeistä toimivassa ihmissuhteessa on toisen kuunteleminen herkällä korvalla, samalla itseään toisesta peilaten. Tärkeintä on yrittää, ystävä kyllä huomaa sen. Aina toista ei voi eikä tarvitse ymmärtää, mutta jo yritys voi viedä pitkälle.

2. Kyky tarkkailla omia toimintatapoja ja asenteita

Turvallisessa ihmissuhteessa voi opetella kykyä reflektoida omaa käytöstään. Vapaus olla oma itsensä ei tietenkään tarkoita oikeutta olla ihmissuhteessa kurja, epälojaali tai epäluotettava. Omia toimintatapoja voi oppia muuttamaan, jos ne ovat haitallisia ihmissuhteille.

Kun toisen käytös ärsyttää, on hyvä osata pohtia, miksi niin käy. Onko kyse todella toisesta ihmisestä, vai jostakin piirteestä tai ongelmasta, joka on minussa itsessäni? Kun haluaa todella ymmärtää toista, on myös valmis nopean reagoimisen sijaan ensin punnitsemaan perimmäisiä syitä, vaikka olisi luonteeltaan kuinka äkkipikainen tahansa.

3. Tulla hyväksytyksi täysin omana itsenään

Turvallinen ihmissuhde antaa tilaisuuden nähdä ja näyttää kaikenlaiset tunteet. Tuosta turvallisuudesta kumpuaa mahdollisuus näyttää itsensä kokonaisena ilman pelkoa tulla hylätyksi tai hyväksikäytetyksi. On palkitsevaa, kun uskaltaa näyttää omat heikkoutensa ja huomaa, että silti tämä toinen ihminen seisoo vierelläni. Kun tulee kohdatuksi kokonaisena, on helpompi ottaa myös vastaan toisen ihmisen kaikki puolet.
Huonot ihmissuhdekokemukset saattavat jättää mieleen haitallisia uskomuksia ja pelkoja, jolloin voi olla vaikea avata itseään uusissa ihmissuhteissa. Luottamuksen uudelleen rakentaminen voi vaatia aikaa, mutta sitä on mahdollista opetella turvallisessa suhteessa.

4. Yhteinen halu löytää ratkaisu

Ristiriitoja tai ongelmia ei kannata pelätä. Parhaassa tapauksessa haasteet ja niihin yhdessä löydetyt ratkaisut kasvattavat ja vahvistavat suhdetta entisestään.

Ihmissuhteessa on hyväksyttävää kohdata vaikeuksia. Se, miten niihin käydään käsiksi, on merkityksellistä.

3 keinoa, joiden avulla kiireen tunne voi hellittää – Kiireeni helpotti, kun tajusin, että voin valita levollisuuden


Jokainen meistä tuntee jossakin vaiheessa kiirettä ja joutuu pyrkimään kohti suurempaa tehokkuutta ulkoisten vaatimusten takia. Mutta yhdelle persoonallisuustyypille kiireestä ja suorittamisesta on tullut lähes jatkuva ja luonteenomainen tapa elää. Hänellä suurempaa tehokkuutta vaatii hänen sisäinen piiskurinsa, sillä vain loistokkaiden suoritustensa kautta hän uskoo olevansa kelpaava ja hyväksytty.

Jos lähes kaikella tekemiselläsi on tavoite, jonka pyrit saavuttamaan nopeammin, paremmin tai menestyneemmin, olet todennäköisesti enneagrammityypiltäsi kolmonen. (Muista enneagrammityypeistä voit lukea täältä.) On sitten kyse aamupalan minuuttiaikataulusta tai isojen projektien maaliin saamisesta, tehokkuus ohjaa toimintaasi. Sisäinen piiskurisi saa sinut tekemään enemmän ja pyrkimään olemaan paras siinä, mitä teet. Uskot, että vasta menestyneenä sinulla on lupa, aikaa ja mahdollisuus levätä. Valitettavasti ilo saavutuksistasi ei kestä kauan, sillä voit sisäisen piiskurisi mielestä aina olla vielä parempi, tehokkaampi ja menestyneempi.

Lisäämällä kiireettömyyttä ja levollisuutta elämääsi voit vapautua sisäisen piiskurisi loputtomista vaatimuksista.

Kolme vinkkiä

joilla voit pysäyttää jatkuvasti eteenpäin pyrkivän toimintasi muutaman kerran päivässä ja rauhoittaa sisäistä painettasi.

1. Hengitä tietoisesti vähintään kolme kertaa rauhallisesti sisään ja anna ulospuhalluksesi olla pitkä ja levollinen. Tunne, miten paine ja kiire valuu sinusta ulos uloshengityksen mukana. Tietoinen ja rauhallinen syvähengittäminen on nopein ja helpoin tapa rentouttaa aivojasi.

2. Joka kerta kun juot teetä tai kahvia, ota muutama siemaisu tietoisesti. Tunne, miten sormesi koskettavat kuppia, miten kätesi nostavat sen huulille, miten huulesi tuntevat kupin, miten neste valuu suuhusi. Aisti teen tai kahvin tuoksu, tunne sen lämpö ja maku. Ja erikseen päätä, milloin nielaiset nesteen ja tunnustele, miten pitkään tunnet sen matkan ruokatorvessasi.

3. Kun tunnet kiireen tykytyksen sisälläsi, sano itsellesi, että sinulla on aikaa kaikkeen olennaiseen samalla syvähengittäen ja rentouttaen kehosi. Kehosi ja mielesi rentoutuessa tunne, miten luottamus sisälläsi kasvaa. Voit tehdä kaikki aikomasi jutut, mutta voit tehdä ne luottaen ja levollisesti. Sinulla todellakin on aikaa kaikkeen oleelliseen. Ja voit valita levollisuuden.

Mihin sinulla on kiire?

Tutustu myös kiireen tunteeseen. Kiire todellakin on tunne. Ja tunteet ovat kehossa tuntuvia fysiologisia reaktioita, joiden taustalta yleensä löytyy jokin ajatus, tulkinta, muisto tms. Tuntiessasi kiireen, voit kysyä itseltäsi, missä kohdassa kehoa kiire tuntuu ja mikä ajatus aiheutti tuon tunteen. Voitko mahdollisesti vaihtaa tuon ajatuksen tai tulkinnan sinun hyvinvointiasi paremmin palvelevaan ajatukseen?
Kysy myös itseltäsi, mihin sinulla on kiire. Läheistesi luo? Hoitamaan ihmissuhteitasi? Antamaan aikaa itsellesi? Vai tekemään lisää töitä? Saavuttamaan tavoitteesi? Menestymään?

Itse enneagrammikolmosena muistan, miten järkyttynyt olin, kun tajusin minulla olevan kiire tekemään lisää töitä. Oivallus oli käänteentekevä, koska en minäkään sitä halua. Niinpä lähdin lisäämään seesteisyyttä elämääni yksinkertaisesti toteamalla, että levollisuus on valinta. Yhä annoin itselleni yhä luvan tehdä paljon, sillä kalenterin tyhjentäminen oli liian pelottavaa. Mutta tein asioita levollisesti ja toisto toistolta opetin itseni uskomaan, että aikaa on kaikkeen olennaiseen. Vähitellen entisestä kärsimättömästä ja stressaantuneesta hyperkiireisestä on tullut huomattavasti itselleen ja muille mukavampi ihminen, joka hyvin harvoin enää tuntee kiirettä, vaikka yhä nauttii tekemisen meiningistä.

Uskon vahvasti, että levollisuus on valinta.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image