Kiitos sinulle, mysteeri nimeltä mies!

Kyllä minä huomaan, vaikka en aina ymmärrä sanoa. Arvostan, kuulen ja ihailen. Ajattelen sinusta hyvää.

Isä

Kannoit, kun en enää jaksanut hiihtää.

Ostit minulle pesäpallomailan ja opetit pelaamaan.

Heitit kanssani palloa olohuoneessa – sain ottaa koppia uudestaan ja uudestaan.

Arvioit pyynnöstäni kaikki uimahyppyni, kun hypin pää edellä altaaseen.

Katsoit uutisia, luit lehteä ja korkkasit oluen.

Otit minut mukaan harrastuksiisi. Sain seikkailla mukana, osallistua.

Sinun käsiisi sain luvalla purkaa kiukkuni, kun kiukutti.

Ihailit äitiäni varauksetta ja se pohjusti myös minun itsetuntoni.

Hankit minulle tyynyliinan, jossa lukee: ”Onni suosii rohkeaa!”

Sain sinulta myös vaatteen, jossa luki: ”Olen painoni arvosta kultaa.”

Rakastit syvästi, se on päivänselvää.

Halusit antaa osasi yhteiseen hyvään.

Välillä tahtisi tuntui hitaalta, mutta nyt mietin: oli siinä viisautta.

Myöhemmin hoidit usein lapsiani. Heillä oli paikka elämässäsi ja sylissäsi.

Tuit varauksetta, kun tarvitsin tukea.

Lähdit tästä elämästä yllättäen. Silloin opin, että olemme kukin vain askeleen päässä kuolemasta. Monet yhteiset vuodet piirtyivät äkisti yhteen hetkeen: sinun tutut, rakkaat kätesi.

Muistan kättesi lämmön. Ja vaikka en joskus toisi haudalle kynttilää, sydämessäni palaa liekki joka päivä.

Kun katsot minua valokuvasta, silmäsi välittävät rakkautta. Yritän joskus ohittaa katseesi, koska aina en jaksa kohdata surua. Näet minut silti, kulmankin takaa. Kiitän rakkaudestasi – ja yhä vastaat: ”Aina.”

Mies

Olet se isä, joka elämässäni vielä on: lasteni isä. Olet se, jonka viereen käperryn illalla, ja jolle ihoni puhuu. Kaikkien kiireisten päivien päätteeksi kaipaan lämpöäsi. Se on tuttua, myös tulta.

Sinussa on niin monta puolta ja vaihetta! Sinuun on mahdoton kyllästyä ja silti on riittävästi asettumisen kykyä. Ehkä se on suhteemme salaisuus.

Puujalkavitsisi naurattavat keskellä sotkuista keittiötä.

Soitat kitaraa, rumpuja ja jazzia vähän liian lujaa, sydämestäsi.

Rakastat kosketusta.

Et pompi lasten pillin mukaan (paitsi aika usein).

Pelaat Unoa ja Kimbleä – usein ehdotat sitä lapsille.

Teet suuren lasagnen, josta riittää seuraavaankin päivään.

Autat kavereita talkoissa.

Viet lapset uimaan.

Huomioit naiseuteni.

Kaappaat kainaloon, kun kävelen ohi.

Näet tulevaisuuden.

Innostut asioista ja runoilet yllättävästi.

Fiksaat asioita – järjestit juuri työkalupakkisi.

Pidät huolen, että lapsetkin osallistuvat.

Kun jotain päätät, olet hyvin perusteellinen.

Korjaat suuntaa sopivasti, etkä jää paikoillesi.

Uskalsit isäksi jo nuorena.

Näytät rehellisesti tunteesi, myös ne haastavat.

Aina en sinua ymmärrä, mutta ymmärränkö itseänikään?

Kestät suuren perheen tuoman intensiivisyyden, vaikkei se ole helppoa.

Teet jatkuvasti töitä perheesi eteen.

Olet hyvä mies!

”Olet istuttanut siemenen elämän kukkaruukkuun”, sanoi tytär isälleen.

Haaveesta huolimatta kaikista ei tule isää. Rakkaudelle ja vastuulle on silti tilausta. Joskus isä voi olla puolikas tai lähes olematon, vaikka olisi ihan kokonaan jonkun isä. Toisinaan side ei ole biologinen, mutta arjesta tai sisimmästä käsin kuitenkin mittaamaton.

Elämän Miehet, kiitos teille! Rakkaudesta ja raameista. Myös isoisät, esi-isät, appiukko, miespuoliset ystävät, opettajat ja poika. Kuva mysteeristä nimeltä mies rakentuu jokapäiväisissä kohtaamisissa kanssanne.

 

Lisää rakkaudesta ja elämän mysteereistä Etsijän kirjassa:

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: