Oman tehtävän löytäminen elämässä on iso osa onnellisuutta. Elämäntehtäväsi, oma tehtäväsi, ei tarkoita aina yhtä ja samaa työtä. Se voi hyvinkin näyttäytyä erilaisina työtehtävinä vuosien varrella. Uramuutosprosessin tarve voi nousta pienestäkin tyytymättömyydestä tilanteessa, jossa kaikki on periaatteessa ihan hyvin. Joku viisas on todennut, että todellinen muutos tapahtuu, kun samanlaisena pysymisen tuska on suurempaa kuin muuttuminen.
Kenties tyytymättömyyden mittasi on tullut täyteen, tai olet pakon edessä etsimässä uutta työtä pelonsekaisin mielin. Ehkä tilanteesi on ihan hyvä, mutta kaipaat syvempää merkitystä. Vai kutkuttaako jonkun pidempään kyteneen unelman toteuttaminen elämäntilanteen muututtua? Kenties petyit yrittäjyyteen ja etsit nyt toimivampaa ratkaisua? Oletko vastavalmistunut, alanvaihtaja tai työuran loppupuolella? Onko työllistyminen pitkittynyt tai erityisen vaikeaa?
Onnellisen työelämän rakentaja Riikka Pajusen uutuuskirja Omaa tehtävää etsimässä – Löydä vahvuutesi ja intohimosi auttaa sinua kohti omannäköistäsi työelämää. Kirja sisältää seitsemän käytännön askelta ja 27 työkalua, joiden avulla tunnistat vahvuutesi, intohimosi ja saat työelämällesi suunnan kokeneen uravalmentajan opastamana.
Tässä Riikan viisi vinkkiä kohti unelmatyötäsi:
1. Tunnista ja hyväksy nykytilanteesi. Oletko urakriisissä? Mistä saisit tukea irtipäästöön vanhasta ja toimimattomasta? Mitä tekosyitä käytät siihen, ettet voi tehdä muutosta parempaan? Sinulla on avaimet omaan hyvinvointiisi, älä luovuta oman elämäsi valtaa työnantajalle, puolisolle tai kenellekään. Kerää ympärillesi kannustajat ja perusta 3-4 hengen sparrausryhmä, joka koostuu samassa tilanteessa olevista ihmisistä.
2. Ole oma itsesi rohkeasti. Mikä sinulle on oikeasti tärkeää elämässä? Kuinka paljon aikaa haluat käyttää töihin? Miten voisit tunnistaa ja kunnioittaa omia rajojasi vielä selkeämmin? Voisitko kysyä itseltäsi joka päivä: Mitä minä tarvitsen juuri nyt voidakseni hyvin ja ollakseni onnellinen? Muista, että jokainen ikä on oikea ikä tehdä uramuutos.
3. Tunnista intohimosi ja kiinnostuksesi. Tee kartta siitä, mitkä asiat tuottavat sinulle iloa, mikä inspiroi sinua ja mikä innostaa sinua juuri nyt. Se on todennäköisesti jotain aivan muuta kuin muutama vuosi sitten! Tärkein elementti unelmatyössä on aito motivaatio, joka kumpuaa sisältäsi. Mitä sisimpäsi kuiskii?
4. Tunnista vahvuutesi ja osaamisesi. Vahvuus on taito, johon liittyy intohimo. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, mutta vain yksi sinä. Sinulla on lahjoja, joita muilla ei ole. Mitä sinulta useimmiten kysytään? Minkä tekeminen sujuu luonnollisessa flow:ssa? Mitä osaat ja haluat osata?
5. Etene kohti unelmatyötäsi. Unelmatyö voi olla mikä tahansa työ. Se on tekemistä, jossa arvosi toteutuvat, vahvuutesi ovat käytössä, intohimon liekki sytyttää itsesi, ja osaamisellasi autat muita. Analysoi tyytyväisyytesi nykytyössä ja tuunaa sitä tarvittaessa enemmän sinun näköiseksi. Voit hyvin neuvotella kaikesta pomosi kanssa. Visioi villisti, mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista ja et voisi epäonnistua. Kysele ihmisiltä, jotka tekevät jo sitä, mitä sinä haluaisit tehdä.
Työpaikalla täytyy olla tunnin päästä, tuli torkutettua vähän liian pitkään ja nyt täytyisi nopealla aikataululla viedä lapset hoitoon. Voi kun kaikki sujuisi nyt joustavasti ja mukavasti tänä aamuna. Tämä tilanne ja toive aamujen sujuvuudesta on tuttu monessa lapsiperheessä. Lapsi kuitenkin aistii kiireen tunnun ja turhautuu jatkuvasta hoputuksesta. Tilanne on valmis, kun ei kiireessä löydykään mukaan juuri sitä lelupäivän lelua, jonka lapsi haluaisi viedä tänään päiväkotiin ja edessä on hurjat itkupotkuraivarit.
Lapsi ei ole tahallaan hankala
Lasten aivojen tunteiden säätelyn keskus on kehittymisen vaiheessa. Kun lapsi saa raivarit, hän ei ole tahallaan hankala, vaan hänen aivojensa alueet, jossa mm. tunteiden säätely tapahtuu ei ole vielä niin kehittynyt, jotta hän pystyisi selvitä tästä tilanteesta samaan tapaan kuin aikuinen pystyy. Lapsi tarvitsee aikuisen apua säätelemään tunteensa ja lainaamaan aikuisen tunteiden säätelyn taitoja, kunnes ne pikkuhiljaa kehittyvät lapsen varttuessa ja taitojen kasvaessa. Aikuisen täytyy aina auttaa lasta säätelemään voimakas tunne.
Rauhoita ensin itsesi
Jo pelkästään tämä tieto, että lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan hänen aivojen tunteiden säätelyn alueet eivät vielä pysty säätelemään tunnetta, voi auttaa meitä vanhempia pysymään rauhallisena ja säätelemään omia tunteitamme. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Varsinkin, jos katastrofiajatukset alkavat jyllätä siitä, miten tulee myöhästymään töistä ja saa vielä myöhästelijän maineen tai itsekriittiset ajatukset heittävät bensaa liekkeihin, että etkö sinä ikinä opi olemaan torkuttamatta, saati sitten muista ajoissa jo illalla varautua lelupäivään, olet maailman huonoin äiti.
Itsemyötätunto rauhoittaa
Itsemyötätuntokursseillani lähdemme harjoittelemaan taitoa, kuinka omien haastavien tunteiden äärellä voimme ottaa itsemme myötätuntoiseen lempeään syliin ja kuiskata omaan korvaan ne sanat, jotka eniten auttaisivat sillä hetkellä, kuten ”ei hätää, kaikki järjestyy. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen”. Itsemyötätunto rauhoittaa meitä.
Rauhoita myös lapsi ensin, ratkaise tilanne vasta sitten
Rauhallisen aikuisen on helpompi toimia ja saada yhteys lapseen sekä rauhoittaa häntä sanoittaen lapsen tunnetta lapselle ja osoittaen samalla myötätuntoa lasta kohtaan kuten ”ymmärrän, että tunnet surullisuutta ja vähän ehkä vihaisuuttakin, että lelua ei löydy. Ei hätää, kyllä kaikki järjestyy. Olen tässä, tule syliini.” Vasta tämän jälkeen lapsen pikku hiljaa rauhoituttua voidaan lähteä miettimään ratkaisua tilanteeseen.
Hannen itsemyötätunto- ja mindfulnesskursseihin voi tutustua tästä
Olen työssäni usein kohdakkain yleisen uskomuksen kanssa: ”minun pitää ensin tietää mitä haluan tehdä, jotta voin kulkea unelmani suuntaan”. Todella moni pohtii, mikä olisi itselle oikea elämänsuunta, mille ryhtyisi ja olisiko itsestä siihen. Luulo siitä, että pitäisi tietää vastaukset etukäteen on turvattomuutta, lapsen mielessä syntynyt alitajuinen uskomus, että kun osaan toimia oikein, minut hyväksytään eli olen turvassa ja saan mitä haluan ja tarvitsen. Moni toteuttaa tätä uskomusta vielä pitkälle aikuisuuteen – kenties koko elämänsä –ja ihmettelee, miksei ole löytänyt rohkeutta tai selkeyttä, miksi ovet ovat olleet itseltä suljettuja.
Mitä jos ei tarvitsisikaan tietää mitä haluaa tai mikä minusta tulee isona, jotta voi antaa elämässään sijaa ihanille, innostaville jutuille? Mitä jos ei tarvitsisikaan tietää, mitä sitten seuraa, jos alkaa keskittyä enemmän kiinnostuksensa kohteisiin sen sijaan, että arki on suorittamista ja vähän onttoa – tai hemmetin raskasta? Mitä jos ihan pienin askelin voisi raivata elämäänsä tilaa sellaiselle, mikä innostaa ilman, että sen tarvitsee heti johtaa hienosti kuulentoon tai elämäntehtävän kirkastumiseen? Mitä jos saisi oppia ja opetella uutta, tehdä muutakin kuin sitä mitä meistä niin moni tekee: toteuttaa sitä ammattia ja niitä juttuja jotka eivät välttämättä olekaan oma intohimo, mutta joihin tuli syystä tai toisesta päädyttyä? (Esimerkiksi koska nuo asiat olivat hyväksyttäviä eli toivat alitajuisesti jonkinlaista turvaa).
Rohkaisun sana: kuka tahansa meistä voi minkä ikäisenä tahansa oppia tukemaan itseään kasvussaan ja uuden oppimisessa, uusiin suuntiin kulkemisessa. Se on itsenäistymistä, erillistymistä ja kypsymistä. Olennaisinta ei todellakaan ole tietää, miten asiat olisivat itselle mahdollisia ja miten omat unelmat toteutetaan, vaan kokea riittävästi turvaa jotta voi ottaa uusia askeleita tänään.
Tuota turvaa voi ulkopuolisen avun kanssa oppia luomaan itselleen, ja usein ulkopuolista apua tarvitaankin, jos itseään on valtavan kauan nitistellyt ajatellen, ettei yhtään tiedä mitä haluaa, tai ettei itsestä ehkä ole juttuihin jotka kutsuisivat.
Luulemme, että epävarmuus tai kirkkauden puute ovat este. Ajattelemme mustavalkoisesti että pitää tietää minne on menossa ja mitä siitä seuraa
Kysymys on siitä, että oppii kasvamaan ja oppii oppimaan. Oppii sietämään kysymysten tiloja ja epävarmuutta. Kannattelemaan turvattomuuttaan, tukemaan itseään elämässä eteenpäin, aukeamaan kuin kukka. Kohtaamaan matkalla pakkasöitä ja takatalvia, aurinkopäiviä, tuulen tuiverruksia. Uskon, että kasvu ja avautuminen ovat luonnollinen evoluution kutsu jokaisessa meissä elämän loppuun saakka.
Pulma on siinä, että moni meistä ei ole oppinut oppimaan eikä kasvamaan varhaisissa vuorovaikutussuhteissaan, nuoruudessaan ja nuoressa (tai myöhäisemmässä) aikuisuudessaan. Se voi kuulostaa hassulta, mutta tarkoitan tätä: luulemme, että epävarmuus tai kirkkauden puute ovat este. Ajattelemme mustavalkoisesti että pitää tietää minne on menossa ja mitä siitä seuraa. Ihmettelemme, miksi elämä jumittaa ja miksi on tyhjiöitä: kaikki ihan jees, mutta silti jotenkin täyttymyksetön olo.
Nuo epävarmuudet, onttoudet ja hämmennys ovat kutsua kasvuun, ei lopputulos tai merkki siitä että itsessä on valuvika ja rohkeuden vakava puute, kuten moni meistä luulee. Onttous, jumi ja ahdistus ovat kutsu ottaa selvää omista ilon, innostuksen ja kiinnostuksen aiheista. Luulo siitä, että on jotenkin pihalla, on usein alitajuinen kohta meissä kun oma kasvu on jäänyt jotenkin tukematta tai kesken. Jossakin kriittisessä vaiheessa emme saaneet rakkaudellista kannustusta, että hei kulta, olet rakas ja tärkeä sellaisena kuin olet, riität. Kun on niin turvassa ja rakastettu, on paradoksaalisesti vapaa kasvamaan ja kohtaamaan kaikkea sitä mutaistakin, mitä omassa sisäisyydessä voi liikkua.
Oppimiseen ja kasvuun liittyy vaikeita tunteita; koko tunteiden kirjo. Oppimisessa, aikuisenakin, yhdistyy leikki, ilo, seikkailun tuntu, turhautuminen, takapakit, oman häpeän kohtaaminen, epätoivo, toiveikkuus. Ihanteellisesti oppimisen oppia voi saada jo lapsena, mutta tosi moni meistä suomalaisen häpeäkulttuurin kasvateista ei ole oppinut mokaamaan, kannattelemaan ja tukemaan itseään keskeneräisenä, nauttimaan itsestään ja elämästä, suojaamaan voimavarojaan ja rajojaan – olemaan prosessissa jossa lopputuloksista ei ole hajuakaan (vaan aina pitäisi olla jotenkin jotain täydellisen hienoa ja valmista loihtimassa ja suorittamassa).
Ajattelen, että yksi parhaista asioista, joita äiti voi lapselleen antaa, on uskaltaa päästää irti; luottaa rakkauteen ja omaan riittävyyteensä niin paljon, ettei lapsen tarvitse olla äidin jatke tai elämän täyttymys, mikään todiste siitä, että jotain hyvää nainen on saanut aikaan. Kun äiti on hyväksyvässä suhteessa häpeäänsä, lapsella on tilaa olla mitä on ilman, että äidin tarvitsee ottaa jatkuvia tunnontuskia.
Ajattelen, että yksi parhaista asioista, joita äiti voi lapselleen antaa on uskaltaa päästää irti; luottaa rakkauteen ja omaan riittävyyteensä niin paljon, ettei lapsen tarvitse olla äidin jatke tai elämän täyttymys, mikään todiste siitä, että jotain hyvää nainen on saanut aikaan. Jos äiti hyysää lapsen yllä yrittäen ohjata ja suojata jälkikasvuaan pettymyksiltä ja ylipäänsä inhimillisiltä tunteilta, pelolta, vihalta, surulta, ilolta, riemulta, rakkaudelta, ei lapsi opi kannattelemaan itsessään noita inhimillisiä, kasvun kannalta ihan välttämättömiä tunteita. Silloin on hirveän vaikea kulkea elämässä kutsuvaan suuntaan, koska ei luota siihen, että pärjää tunteidensa kanssa (jotka nousevat esiin koko kirjolla, kun tavoittelee unelmiaan ja halujaan). Jos äiti on liikaa lapsessa kiinni, lapsen olemus ja menestys elämässä ovat naiselle todiste siitä mitä tämä on äitinä. Se on valtavan raskas taakka lapselle kantaa, vielä aikuisuudessakin. Kuten myös se, ettäetäisyyttä on ollut liikaa. Kumpikin tuottaa nähdyksi jäämättömyyden kokemusta. Ja tietysti äiti tarvitsee äitiyteensä rakkautta, tukea ja turvaa. Eikä koskaan ole myöhäistä.
Itselleen voi oppia aikuisena olemaan isä ja äiti – luoda turvaa ja antaa itselleen kannustusta ja rakkautta sellaisena kuin on. Siinä oikeastaan on kaikki, mitä kasvuun ja siivilleen nousemiseen tarvitaan. Ei tarvita erityislahjakkuuksia eikä erityisrohkeuksia, erityisherkkyyksiä, erityistemperamentteja tai erityislupia. Moni meistä tarvitsee aikuisena riittävästi pontta ymmärtää, että hei mä saan ottaa apua vastaan, jos omassa sisäisyydessä jokin kovin jumittaa. Ei kenenkään tarvitse kärsiä jumeista koko elämäänsä.
Tänään olen itselleni kiitollinen siitä, että olen uskaltanut (eli saanut riittävästi turvaa myös ulkopuolisen avun kautta) erillistyä, tulla omaksi itsekseni ja sen verran riippumattomaksi toisten mielipiteistä, että uskallan haavoittuvaisesti ottaa riskejä, tavoitella sitä mitä haluan ja sanoa ei sille mitä en halua. Olen kiitollinen äidilleni, joka on uskaltanut päästää minusta irti, ja joka on ilmentänyt esimerkkiä naisesta, joka toteuttaa itseään ja kulkee omia polkujaan.
Kun on tilaa ja lupaa tunteilleen, on tilaa kasvulle
Kasvuun kasvaminen ja oppiminen on sitä, että oppii ymmärtämään ja muistamaan, että askeleita saa ottaa, ja että on ihan luonnollista, että steppailut ovat varsinkin aluksi epävarmoja, ja että itseluottamus syntyy pikku hiljaa. Eihän lapsikaan kävelemään opetellessaan mieti, että mihin tässä nyt pitää päätyä, vaan impulssi on vain eteenpäin ja ylöspäin, kohti ihanaa maailmaa ja kutsuvia seikkailuja.
Vielä aikuisenakin voi oppia, että suuntaa saa vaihtaa, tukea saa pyytää, ja että on ihan luonnollista, että muta osuu tuulettimeen. Elämässä ovat läsnä kaikki tunteet, eivätkä ne ole ”negatiivisia” tai ”positiivisia”, vaan elämänvoiman neutraalia virtaa systeemissämme. Kun on tilaa ja lupaa tunteilleen, on tilaa kasvulle.
”Kaikki on ihan hyvin mutta jotain tuntuu puuttuvan” -elämä on seurausta siitä, että jollakin tapaa kasvaminen itsensä tukemiseen on jäänyt hiukan kesken. Se on sitä, että ei ole ihan turvaa kokea kaikkia tunteitaan. Silloin kun on lupa ja turvaa kaikkiin tunteisiin, on lupa kasvuun ja uuden oppimiseen, siihen elämän prosessiin, johon myös kivut kuuluvat ja joka tekee elämisestä niin mehevää, merkityksekästä, syvää ja täyteläistä.
Tervetuloa valmennukseen ja konsultaatioon Helsingissä tai Skypen kautta. Lue lisää tästä.
Vaaditko sinäkin usein itseltäsi liikaa? Mietitkö, miten saisit katkaistua itsekriittisyyden kierteen? Seuraavat 5 voimarunoa ovat muistutukseksi Sinulle ❤️
Tässä on banaanikakku, joka suorastaan hemmottelee makunystyröitäsi. Paitsi, että kakku on superherkullinen, hellii se kehoa ja se on helppo valmistaa. Kakun koostumus on mehevän kostea ja sen pehmeän vaniljainen maku saa havittelemaan uutta palaa.
Kuten mainitsin, ohje on helppo. Sinun ei tarvitse kokea olevasi jauhopeukalo onnistuaksesi tässä leivontatuokiossa. Ainekset vain yhdistetään, sekoitetaan ja paistetaan. Banaanikakun toinen viehätys on siinä, että sitä voi nauttia hyvillä mielin koko perhe, vauvasta vaari-ikäisiin. Nimittäin ravinnerikkaista ainesosista valmistettu kakku sopii hyvin myös jo jopa sormiruokailuiässä oleville vauvoille.
Banaanikakku on gluteeniton, maidoton ja se on valmistettu ilman sokeria.
PEHMEÄ BANAANIKAKKU
3 kananmunaa
3 kypsää banaania
2 dl mantelijauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 dl sulatettua kookosöljyä
1,5 tl ruokasoodaa
1 vaniljatanko
1 tl kardemummaa
pieni ripaus suolaa
VANILJA-KOOKOSKERMA
200 g kovaa kookoskermaa
1 vaniljatanko
VAIHE 1) Tee vaniljatankoon viilto pituussuunnasta ja rapsuta sisältä vaniljan siemenet esimerkiksi veitsen kärkeä apuna käyttäen.
Yhdistä kakkupohjan kaikki ainekset ja pyöräytä ne sekaisin tehosekoittimessa.
VAIHE 2) Voitele irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 180 asteessa, noin 30 minuuttia, kunnes pinta on paahtunut kauniisti.
VAIHE 3) Anna kakun jäähtyä. Vatkaa jääkaappikylmä kookoskerma kovaksi vaahdoksi. Mausta valmis vaahto vaniljatangon siemenillä. Halutessasi kookoskermaan lisää makeutta lisää joukkoon esimerkiksi loraus hunajaa.
Tuntuuko, että pää hajoaa? Edessä kaikki ja ei mitään? Omat voimavarat heikentyneet?
Uramuutos, kuten kaikki muutostilanteet, voivat viedä energiaa. Eteesi voi tulla uudenlaisia jännittäviä tilanteita, mutta samalla kasvat ja kehityt täydempään potentiaaliisi. Ota tilanteet rauhallisesti vastaan, valmistaudu ja pidä ykkösprioriteettinasi oma hyvinvointisi.
Listaa huolenaiheesi ja erota toisistaan ne asiat, joihin voit vaikuttaa ja ne, joihin ei kannata käyttää energiaa.
Tiedät ehkä hyvin, että myönteiset ajatukset, unen laatu, ravinto ja harrastamasi liikunta vaikuttavat hyvinvointiisi. Päivittäiset rutiinisi ratkaisevat kuitenkin sen, saatko niistä hyödyt itsellesi.
Mitä teet ensimmäiset 15 minuuttia herättyäsi? Entä mitä teet viimeiset 15 minuuttia ennen nukahtamistasi?
Oman ajankäytön ja ajattelun laatu määrittää eniten elämäsi laatua.
Jokainen meistä saa joka päivä uuden lahjan, uudet 24 tuntia käyttöönsä. Miten käytät ne, on oma valintasi. Vakavasti sairastuneet, onnettomuuksiin joutuneet ja muut kuoleman porteilla käyneet oivaltavat lähes poikkeuksetta ajan olevan lahja, joka nähdään arvokkaimpana mitä on. Terveille se on usein vihollinen tai niukka negatiivinen resurssi.
Kahdeksan vinkkiä hyvinvoinnin vahvistamiseen arjessa
1. Pyhitä aamun ensimmäiset minuutit itsellesi. Kuulostele, mikä sinussa on elossa juuri nyt. Mitä tunnet, mitä tarvitset ja mitä toivot alkavalta päivältäsi? Sano sisäisesti jotain rohkaisevaa, mikä virittää päivääsi positiivista energiaa.
2. Lisää hyvänolon hormoneita kehoosi: venyttele, liiku, käy ulkona, juo vettä, hoida kehoasi.
3. Tee kotiisi tai työhuoneeseesi paikka, jossa ”sielusi lepää”. Jos kaikki tuntuu kaoottiselta, hae voimaa turvapaikastasi.
4. Tee loppuviikosta suunnitelma tulevalle viikollesi. Määritä yksi tärkeä tavoite ja rytmitä (esim. työnhaun) toimenpiteet eri päiville sopiviksi paloiksi: some-aamupäivä, puhelinsoitot kiinnostaville työnantajille, sparraajien tapaaminen, tiedonkeruuhaastattelut. Lisää mukaan harrastuksesi ja muut mieltäsi piristävät asiat.
5. Tee päivän alussa päivän vaikein ja tärkein työ, tai edes osa siitä. Palastele isolta tuntuvat tehtävät pieniin palasiin ja aloita heti. Lykkääminen syö kaiken energiasi, joten tunnista ja hoida haastavat jutut heti.
6. Pidä taukoja. Laita kännykkä muistuttamaan tauoista. Kuuntele lempimusiikkiasi täysillä, tanssi, hypi trampoliinilla, käy lenkillä tai meditoi työpaikan sohvalla, tee mitä haluat. Salli itsellesi lataavaa lepoa työskentelyjaksojen välissä.
7. Huomioi tarpeesi. Kysy itseltäsi ja laita kysymys näkyville: Mitä tarvitsen juuri nyt? Kunnioita tarpeitasi ja salli niiden toteutuminen joka päivä. Jos jokin lataava tekeminen peruuntuu, siirrä se, mutta älä unohda sitä.
8. Tee jotain rauhoittavaa viimeinen tunti ennen nukahtamista. Ota rutiiniksesi vaikka itsellesi ja perheenjäsenellesi esitetty kysymys: Mitä hyvää tänään tapahtui, mikä oli päivän kivoin juttu?
Voit tehdä mitä vain, muttet kaikkea samaan aikaan. Elämä on suora lähetys, valitse viisaasti!
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Kevät on villin kokin kulta-aikaa, koska minne ikinä luonnossa menetkin, kaikkialla näkyy ruokaa. Marjojen ja sienten lisäksi, luonnosta löytyy yllättävän paljon syötävää, joka sopii vihannekseksi, mausteeksi, teeksi ja rohdoksi. Kevät on mitä parhainta aikaa puhdistaa kehoa villivihannesten voimalla, herkutella parhailla luonnon antimilla, innostua ruuanlaitosta ja nauttia luonnon kokonaisvaltaisesta parantavasta voimasta.
Ruoka olkoon rohtomme
Villivihanneksiin on hyvä tutustua ihanien reseptien kautta, kerätä alkuun itselle tuttuja kasveja ja lisätä uusia makututtavuuksia mukaan pikkuhiljaa. Monet luonnonkasvit ovat myös mietoja rohtokasveja. Villivihannekset ovat vähäkalorisia, joten niiden avulla voi keventää ruokavaliotaan. Painonhallinnan ohella villivihanneksilla on lukuisia muita terveyttä edistäviä vaikutuksia kuten lisääntynyt mielen virkeys, stressin väheneminen, parantunut suoliston toiminta, parempi immuniteetti ja tulehdusten esto. Ne toimivat ennalta ehkäisevinä ja hoitavina poistaen kehosta kuona-aineita. Kuona-aineita kertyy elimistöön vuosien varrella ja varsinkin talven jälkeen saatamme kärsiä kevätväsymyksestä, iskias-säryistä ja nivelien kolotuksista. Villivihannes -puhdistuskuurit tai silkka villiyrteillä herkuttelu tarjoaa mitä parhaimpia suojaravinteita keholle lisäten hyvinvointia ja elinvoimaa.
Vihreät vitamiinipommit
Villivihanneksina käytetyt luonnonkasvit sisältävät useita kymmeniä kertoja enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin mm. tavallinen lehtisalaatti tai pinaatti. Villivihanneksissa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, kasvihormoneja, entsyymejä, antioksidantteja, orgaanisia happoja, rasvahappoja, haihtuvia öljyjä, kuituja ja mm. polyfenoleja, jotka nostavat ihmisen vastustuskykyjä. Omega-3-rasvahappoihin kuuluvaa α-linoleenihappoa on villivihanneksissa paljon. Niissä on runsaasti bioaktiivisia aineita ja ihmisen terveydelle hyödyllisiä puolustusmolekyylejä. Monissa villivihanneksissa on erittäin paljon folaattia, jokavahvistaa hermoja, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, parantaa veriarvoja, vahvistaa antioksidanttipuolustusta sekä suojelee muistia. Villivihanneksissa on runsaasti C-vitamiinia ja monia erilaisia fenoleita.Ne ovat erinomaisia antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöä hapettumisvaurioilta. Ne myös osallistuvat immuunipuolustukseen, ehkäisevät allergioita, torjuvat bakteereja ja viruksia sekä suoliston haitallisia bakteereja.
Villivihannesten ja yrttien keräys
Tärkeintä on tuntea keräämänsä kasvit ja tietää, että ne ovat myrkyttömiä. Kasvit kerätään kuivalla säällä ja keruuastiaksi käy esim. kori, jossa kasvit voivat olla mahdollisimman väljästi. Poimi terveet ja virheettömät kasvinosat villiruokaan kun ne ovat vielä pehmeitä esim. omalta pihaltasi tai muuten puhtailta alueilta, ei kaupungeista tai teiden varsilta.
Tärkeää on olla liikkeellä oikeaan aikaan: lehdet kerätään ennen kukintaa, kukat juuri puhkeamisensa jälkeen, koko kasvi kukinnan aikana, juuret varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja kuoret keväällä. Siemenet, marjat ja hedelmät poimitaan luonnollisesti niiden ollessa kypsiä. Oikeaan aikaan kerääminen on tärkeää kasvin vaikuttavien aineitten kannalta. Aamu on ihana aika lähteä luontoon ja kasvit ovat kasteen jälkeen täynnä elinvoimaa.
Yrtit on poimittava puhtaalta alueelta, jotenon hyvä syy samoilla syvemmälle metsän rauhaan.On hyvä välttää asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten läheisyyttä. Teitten varsilta yrttejä ei liioin voi poimia: valtateihin on pidettävä 300-500 metrin välimatka, maanteihin vähemmän (alkaen 100 metristä, liikenteen määrästä riippuen) ja kärryteillä on huomioitava pölyraja. Niin ikään vältetään alueita, joilla on käytetty keinolannoitusta tai torjunta-aineita, ja vanhoja saha-alueita, joilta voi löytyä jäämiä kyllästeistä, sekä kaatopaikkojen ympäristöä. Islanninjäkälää ei voi kerätä radioaktiivisilta alueilta (ilmatieteen laitokselta saa tietoja laskeumista). Nokkosta kerättäessä varotaan navetan seinustoja ja muita runsaasti typpeä sisältäviä kasvupaikkoja, sillä nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka ihmisessä muuttuu nitriitiksi estäen veren hapenottokykyä. Nokkonen kerätään tästä syystä myös aurinkoisena päivänä, jotta nitraatti pystyy muuntumaan aminohapoiksi.
Kerättäessä on kuitenkin muistettava jokamiehen oikeuden rajat: toisen tonttia on kunnioitettava ja suurien yrttimäärien keräämiseen on myös saatava maanomistajan lupa, samoin kuin puiden lehtien, neulasten, kuorten, mahlan, jäkälien ja sammalten keräämiseen. Lupa tarvitaan myös silloin, kun kasveja kerätään myyntiin. Kunnon kerääjä kunnioittaa luontoa ja jättää pienet esiintymät ja suojeltavat sekä uhanalaiset lajit koskematta eikä kerää suurtakaan esiintymää kokonaan. Kasveja on kohdeltava hyvin: esim. horsman lehtiä kerättäessä katkaistaan koko kasvi eikä irroteta pelkästään lehtiä kasvavasta kasvista. Luonto kiittää kauniista kohtelusta!
Villiinny villivihanneksiin
Jos villivihannekset ovat sinulle uusi maailma, näistä kolmesta voimayrtistä on hyvä aloittaa: nokkonen, voikukka ja siankärsämö.Mikä nautinto on kerätä kevään ensimmäinen villivihannes-salaatti.
Nokkonen
Nokkosesta (Urtica dioica) saadaanrunsaasti hivenaineita ja vitamiineja sekä tukea luustolle ja hermostolle. Se vahvistaa munuaisia, jotka rasittuvat etenkin stressin vaikutuksesta. Nokkonen ennaltaehkäisee virtsatietulehduksia, poistaa kehosta nesteitä ja turvotusta. Nokkonen elvyttää suoliston toimintaa, tasaa verensokeria ja verenpainetta. Se kohottaa verenkuntoa, nostaa hemoglobiinia aneemisella ja väsyneellä.Jos Kippari-Kalle olisi tämän tiennyt, se olisi vaihtanut pinaatin nokkoseen, koska sen rautapitoisuus on pinaattiin nähden 7-kertainen. Nokkonen sisältää myös 60 kertaa enemmän piitä kuin tavallinen lehtisalaatti. Piitä ihminen tarvitsee aivojen, sydämen, verisuonien sekä ihon terveyteen. Samoin nokkosen sisältämä kalkki on hyvin imeytyvässä muodossa. Lisäksi nokkonen elvyttää asetyylikoliinin avulla aivojen välittäjäaineiden toimintaa. Näin nokkonen elvyttää muistia ja aivotoimintaa, sekä estää allergioita. Nokkosen siemeniä on käytetty myös potenssilääkkeenä.
Nokkosta kannattaa käyttää kaikenlaisessa ruoanlaitossa ympäri vuoden. Se on antioksidantti- ja ravintoainepommi, täynnä pohjolan auringon elinvoimaa. Vain mielikuvitus on rajana mihin kaikkeen nokkonen sopii. Kokeile keittoihin, smoothieihin, jogurtin ja puuron päälle, paistoksiin, pizzoihin, nokkospestoon. Kokeile ja löydä omat lempparisi.
Voikukka ja Siankärsämö – kevätenergiaa maksalle
Voikukan lehdet ovat valtava A-vitamiinin lähde. Niissä on 20 kertaa enemmän karotenoideja kuin porkkanassa. Kukat ovat pehmeän makuiset ja oivat myös salaatissa. Myös sen varsia voi käyttää ja juuria voisi paistaa, jos vain viitsisi niitä nostaa maasta. Voikukan juurikahvi on vanhanajan maksaa hoitava kahvinkorvike.
Siankärsämön lehdet ovat voimakkaan mausteisia. Käytä niitä vihersalaatissa silloin kun ne ovat vielä nuoria. Siankärsämö vahvistaa koko olemusta, nostaa vastustuskykyä, hoitaa ruoansulatusta, keuhkoja ja puhdistaa elimistöä. Se on Suomen kansan ykkösyrtti – tuhattaituri vaivaan kuin vaivaan.
SUOMEN LUONNON KASVIT JA NIIDEN KÄYTTÖ
(esimerkkejä)
Villivihanneksiaja rohtoyrttejä voi talven varalle myös kuivata, pakastaa tai hapattaa.
Kuivia yrttirouheita voi kätevästi lisätä ruokien ja smoothien sekaan. Myös hapattaminen on oiva tapa säilöä villivihanneksia ja hapatuksessa muodostuu kasvissyöjälle tärkeää B12 -vitamiinia. Villivihannesten hapatus tapahtuu samaan tapaan kuin hapankaalin valmistus. Kokeile mm. vuohenputkea, nokkosta, voikukan nuppuja ja lehtiä.
Kun yrttejä ei käytetä heti tuoreeltaan, ne laitetaan kuivumaan mahdollisimman pian keruun jälkeen, etteivät ne kuumene keruuastiassa. Kuivauslämpötila, jossa kasvin entsyymit säilyvät, saa olla korkeimmillaan vähän alle +40oC. Yrtit kuivataan varjoisassa paikassa ohuena, ilmavana kerroksena puhtaiden ritilöitten tai papereitten tai puhtaan kankaan päällä. Kuivuminen tapahtuu 2-4 vrk:ssa, kosteus on tuolloin 9-14 kosteusyksikköä, mikä merkitsee jopa 70 % painon menetystä alkupainosta. Kuivat yrtit on hyvä murskata heti, ne pakataan tiiviisti kaksinkertaisiin paperipusseihin tai mieluiten tummiin lasipurkkeihin, jotka säilytetään viileässä ja kuivassa auringonvalolta suojattuna. Pussiin tai purkkiin merkitään kasvin nimi ja keruuaika. Yrtit säilyttävät tuoksunsa ja makunsa sekä tehoaineensa usean vuoden ajan, mutta kun saa uuden sadon, voi ylivuotiset yrtit käyttää hyvin vaikkapa jalkakylpyihin.
Kuivatut yrtit tuovat luonnon elinvoimaa jokaiseen vuoden aikaan. Jos itsellä jää villivihannekset keräämättä, Frantsilan luomu Nokkosmurske ja Aurinkovoima –viherjauhe ovat täynnä vitamiineja ja hivenaineita.
VILLIVIHANNEKSET KEVÄISEN PUHDISTUSKUURIN TUKENA
Keväinen vihersmoothie
Murskaa tehosekoittimessa villivihannesten lisäksi ja maun mukaan luovasti mm. omenaa ja liotettuja pähkinöitä ja/tai 1/2tl pellavansiemeniä sekä vaikka koivunmahlaa nesteeksi. Saat näin uutta energiaa päivääsi
Vihermehu
Jos haluat oikein tehokkaasti puhdistaa kehoasi, tee villivihanneksista esim. omenan, porkkanan, sellerin ja punajuuren kanssa mehua mehulingolla. Juo sitä yksi mukillinen pari kertaa päivässä. Pidä loppumehu jääkaapissa.
MUITA HERKKUJA
Horsmapaistos
Aikaisin keväällä kun horsmat pistävät päätään noin 15cm:ksi, ne ovat paistettuina herkullisia. Niiden ohut kuori on hieman karvasta, jolloin sen voi ensin vedellä pois. Ne voi myös höyryttää ja laittaa voisilmän mukaan – ovat kuin parsaa.
Villivihannessalaatti:
kerää mm. mustaviinimarjan, vuohenputken, voikukan, siankärsämön, savikan, piharatamon, litulaukan, peltokanankaalin ja koivun lehtiä, pieniä horsman alkuja sekä kuusenkerkkiä. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Tarjoile salaattikastikkeen kera, jossa on esim. 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä, ½ osaa sitruunanmehua ja maun mukaan vähän hunajaa.
Osa villikasveista on myös mausteita. Kerää niitä voileivän päälle ja mausteiksi mihin vaan. Kokeile!
Keväinen kasvis-nokkoskeitto
½ litraa nokkosen lehtiä yht. noin 2dl porkkanan, sellerin, palsternakan, perunan ja tomaatin paloja – kasvikset voi jättää myös kokonaan pois 1-2l vettä (osa maitoa, jos haluat) ¼ – 1/2dl maissitärkkelystä tai kokojyvävehnäjauhoja mausteeksi kuminaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, valkopippuria ja soijakastiketta tai suolaa
Suurusta vesi maissi- tai kokojyväjauhoilla sileäksi. Paloittele kasvikset ja lisää ne seokseen ja keitä noin 5 minuuttia niin, että juurikkaat ovat puolikypsiä. Lisää huuhdellut ja murskatut nokkoset ja mausteet ja anna hautua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoile vaikka lämpimän ruisleivän tai rieskan kera, jonka valmistuksessa voit myös käyttää nokkosta ja muitakin villivihanneksia. Jos käytät pelkkää nokkosta, laita mausteeksi meiramia, kuminaa ja valkopippuria suolan lisäksi ja tee samalla tavalla kuin pinaattikeitto. Jos vähennät nesteen määrää, saat muhennoksen.
Voikukan lehtikääryleet
keitetty ohra-, riisi-, tattari- tai hirssipuuro porkkana- tai muita juuresraasteita vuohenputken lehtiä timjamia, kuminaa, basilikaa sekä mustapippuria maun mukaan soijakastiketta tai suolaa maun mukaan
Sekoita ainekset keskenään ja levitä kokkareeksi suurikokoisten pestyjen voikukan lehtien päälle. Kääri lehdet sivuistaan ensin keskelle ja sitten lehden pituussuunnassa kerälle. Kääriminen tapahtuu helpoiten, jos lehdet on kastettu ensin kuumaan veteen. Paista kääryleitä öljyssä tai voissa pari minuuttia pannulla tai 200 asteisessa uunissa. Tarjoile keväisen villivihannessalaatin ja nokkosmuhennoksen kera.
Yrttinen villivihannesvoi
½ kg voita 3 dlkylmäpuristettua luomu kasviöljyä (esim. oliivi) 2 dlvettä persiljanippu 3 dlmustaviinimarjan lehtiä
Vaihtoehtoisesti maun mukaan mm. persiljaa, mäkimeiramia, ranskalaista rakuunaa, rosmariinia tai jauhettua kuminaa. Vatkataan huoneenlämpöisinä tehosekoittimessa voidemaiseksi. Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
Kiinnostuitko villivihanneksista ja niiden käytöstä? Tutustu Frantsilan Luomuyrttitilan kursseihin aiheesta TÄÄLLÄ.
Itsensä kehittäminen on itsensä ja elämänsä tietoista ohjaamista kohti vapautta, onnellisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Kun tiedät mitä haluat, voit kirkastaa tavoitteitasi ja poistaa mielesi rajoitteita niiden saavuttamiseksi. Uskon, että useimmilla meistä on tarve kulkea kohti parempaa. Rajoittavista uskomuksista tietoiseksi tuleminen voi muuttaa elämää ratkaisevasti paremmaksi.
Mutta entä jos sitä varten ei tarvitsisi tulla paremmaksi ihmiseksi?
Entä jos mielen rajoista ei tarvitsekaan vapautua täysin?
Voisinko olla vapaa myös silloin, kun mukana kulkee pelkoja, epävarmuutta ja vanhaa kuormaa?
Eräs asiakkaani kertoi äskettäin, että hän tunnisti retriittimme aikana itseltään kipeän haavan. Se nosti hänessä tunteita pintaan ja hän pohti, miten jatkaa elämää tuon satuttavan havainnon myötä. Hän halusi tietää, voiko rajoittavista uskomuksista oikeasti päästä kokonaan eroon. Se on hyvä, mielenkiintoinen ja tarpeellinen kysymys. En rehellisesti sanottuna tiedä vastausta. Eri asia on, tarvitseeko niin edes tapahtua.
Sinussa voi samaan aikaan olla paitsi heikkouksia ja haavoja, myös uskomatonta vahvuutta ja sitkeyttä. Voit pelätä ja kuitenkin tehdä sen, mikä sinua pelottaa. Voit olla epävarma ja silti toimia. Ehkä uskot, että et osaa jotakin, mutta voit alkaa harjoitella. Ehkä uskot, että et ole ansainnut hyvää, mutta voit silti ottaa sen vastaan, häkeltyneenä ja ihmeissäsi.
Jokaisen horjuvan askeleen myötä pelkosi, epävarmuutesi tai rajoittava uskomuksesi muuttaa muotoaan. Se on ehkä edelleen tallella, mutta jotain on liikahtanut uuteen suuntaan. Seuraavan askeleen ottaminen on jo helpompaa. Rajoittava uskomus ei ole ainoa piirre sinussa – sinussa on myös luontaista voimaa, joka vain on hautautunut rajoitteiden alle.
Sinun ei tarvitse korjata itsessäsi mitään. Hyväksyntä paradoksaalisesti korjaa sitä, mikä sinussa tuntui väärältä. Anna sen, mikä joskus on mennyt rikki, näkyä ja tuntua. Heikkouden myöntäminen voi sattua, mutta se on mitä kauneinta itsensä hoitamista ja vahvistamista. Kun otat itsessäsi lämpimästi vastaan kipeimmänkin kohdan, olet kokonaisempi kuin koskaan.
Näin uskomus muuttaa muotoaan: 1. Tietoisuus. 2. Hyväksyntä. 3. Uudelleenmäärittely.
Tietoisuuden ja hyväksynnän jälkeen voimauttavin vaihe on kipeän kohtansa määritteleminen uudelleen. Ehkä et olekaan riittävä ja arvokas haavastasi huolimatta, vaan nimenomaan sen ansiosta. Ehkä elämäntarinasi kaoottisin vaihe onkin oppiläksy, josta vielä syntyy elämäntehtäväsi. Rakastan joskus kuulemaani sanontaa ”Your mess is your message”. Se mikä elämässäsi on tuntunut sotkulta, onkin viestisi maailmalle. Kun tunnistat ja omistat haavoittuvuutesi, olet valmis astumaan aitoon voimaasi, jossa heikkouksia ei tarvitse hävetä, vaan niistä voi ammentaa. Oma voima on eheyttä juuri sellaisena kuin olet, sotkuinesi kaikkinesi.
Kokonaiseksi tuleminen ja kaaoksen kääntäminen voitoksi ovat Katri Syvärisen joogatuntien teemoja Namaste Himos -joogafestivaalilla 16.-18.8.2019.
Jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana muutoksia, käännekohtia, joissa oman elämäntarinan luku vaihtuu kokonaan uuteen. On aikoja, jolloin iloa ja kauneutta löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista, hetkiä, jolloin suru käpristää sydämen ja paikkoja, jolloin pitää vain uskaltaa laittaa silmät kiinni ja hypätä. Näissä tienristeyksissä kaipaamme toisten ihmisten tukea ja läsnäoloa.
Kirjailija Johanna Elomaan uutuuskirja Suuria hetkiä toimii joka kodin käsikirjastona, josta voit poimia lohdullisia ja rohkaisevia ajatuksia itselle, ystävälle tai läheiselle elämän taitekohtiin. Kirjasta löydät sopivat sanat hääparille, valmistuneelle, eronneelle, läheisensä menettäneelle ja tukea tai inspiraatiota kaipaavalle.
Johanna uskoo, että jokainen elämänkokemuksemme vahvistaa sisäistä voimaamme. Tässä Johannan 5 asiaa, jotka kannattaa muistaa, kun elämä tuo eteesi muutoksia:
1. Älä pelästy muutoksen tuomaa stressiä – se kuuluu asiaan
Elämän suurimmat stressitilanteet liittyvät muutokseen. Oli muutos sitten lähtöisin ilosta tai surusta.
Stressaavimmat elämäntilanteet ovat tutkimusten mukaan läheisen kuolema ja parisuhteen päättyminen. Mutta heti niiden jälkeen tulevat iloiset muutokset — muutto uuteen kotiin ja työpaikan vaihtaminen.
Ihminen on syntyjään muutosvastarintainen. Suuri osa meistä saattaa kokea positiivisenkin muutoksen jopa fyysisenä kipuna, sairastumisena tai henkisenä ylikuormittumisena.
2. Ole armollinen itsellesi – jälkikäteen jossittelu ei kannata
Ihminen on harvoin täysin valmis tuntemattomaan. Koskaan ei ole takeita siitä, että uusi alku olisi vanhaa parempi. Jos muutos liittyy unelman toteuttamiseen, milloinkaan ei ole varmuutta siitä, että unelmasta tulisi täysin totta tai että unelma olisi ollut kaiken muutosvimman väärti. Muutoksen tai uuden tarinan aloittamisen tietää oikeaksi vasta jälkikäteen.
Jälkikäteen jossittelu ei kuitenkaan kannata. Päätös on syntynyt kussakin hetkessä olevan tiedon ja taidon seurauksena. Siksi päätös, jonka olet tehnyt, on aina oikea.
3. Muutoksen voi tehdä pienin askelin
Suuria päätöksiä voi tehdä myös pienin askelin. Jos suunnittelee uranvaihtoa, on kenties helpompaa aloittaa se nykyisen työn ohessa ja tunnustella mahdollisuuksia ennemmin kuin irtisanoutua ja perustaa oma yritys saman tien. Voi olla järkevää ottaa aikalisä parisuhteeseen ja muuttaa hetkeksi eri osoitteisiin kuin myydä kaikki ja päättää ero kertaheitolla. Joskus on järkevämpää aloittaa uusi alku pienin askelin nyt kuin tehdä suuri loikka myöhemmin.
Muutos on pienenkin unelman toteuttamista; uuden kurssin aloittamista, uuden ystävyyssuhteen solmimista, kodin sisustamista harmaasta violetiksi.
4. Älä kasaa muutokselle liian suuria paineita
Suurille muutoksille lastatut odotukset eivät aina vastaa todellisuutta. Joskus on tavoitellut vahingossa haavekuvaa. Mutta toisaalta siitä syystä muutoksen on uskaltanut tehdäkin. Vaikka määränpää ei lopulta olisikaan täsmälleen sellainen kuin oli ennalta kuvitellut, elämänkirjan sivuille jää muutoksesta aiheutunut matka. Tieto siitä, että ylitti itsensä ja käytti voimia, joita ei kuvitellut olevankaan. Löysi rohkeuden yrittää.
5. Älä pelkää epäonnistumista – se on mahdollisuus
Muutoksen edessä pelottaa monesti epäonnistuminen. Silti paradoksaalisesti epäonnistumisen pelko antaa myös mahdollisuuden onnistua. Sillä jos ottaa pelostaan huolimatta riskin, se kertoo unelman tärkeydestä ja vahvuudesta. Silloin on aidompi mahdollisuus onnistua.
Jos aikaa seksille ei tunnu löytyvän kiireisen arjen keskellä, se löytyy ehkä yllättävästä paikasta – kalenterista!
Sopikaa yhteisestä ajasta, jonka vietätte omassa makuuhuoneessanne tai jossain muussa rauhallisessa tilassa. Käyttäkää aika suhteen hoitamiseen, halailuun, koskettamiseen, rakasteluun ja syvälliseen keskusteluun sen mukaan, mikä teistä kummastakin tuntuu oikealta juuri siinä hetkessä. Kannattaa ehkäpä käyttää termiä ”parisuhdeaika”, jos aikaa seksille tuntuu tuovan paineita. Seksi ei suju käskystä!
Parisuhdeaika on hetki, jossa voitte:
nauttia toistenne seurasta
rentoutua yhdessä
nauraa ja pitää hauskaa yhdessä
rakentaa luottamusta ja läheisyyttä
päästä toisianne lähelle
vahvistaa yhteyden tunnetta
unohtaa arkiasiat
keskittyä rakkauteen
antaa erootiikan ja seksin tapahtua, jos se tuntuu luontevalta.
Älkää jutelko parisuhdeaikana arkiasioista.
Tämä vahvistaa tärkeää viestiä: arkiasiat voivat odottaa, suhteenne ei voi.
Sopikaa aika sellaiseen kohtaan päivää, jolloin muut asiat eivät kaipaa välitöntä huomiota
Sopikaa aika sellaiseen kohtaan päivää, jolloin ette ole väsyneitä. Jättäkää illalla sarjat, WhatsApp-viestittelyt ja muut häiriötekijät väliin, jotta teillä on virtaa.
Ladatkaa akkuja ennen yhteistä aikaa. Suihku, kävely, lenkki, venyttely… mikä palauttaa sinua, mikä kumppaniasi? Molemmilla teistä saattaa olla erilaisia tarpeita ja keinoja palautua.
Jos arkenne on todella kiireistä, aloittakaa vähästä. Varatkaa vaikka puoli tuntia yhteistä aikaa, jos tuntikin on kiven alla.
Kun tiedätte, että parisuhdeaika on kalenterissa, se auttaa teitä jaksamaan. On ihanaa odottaa yhteistä kohtaamista!
Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Pelko tuleeko hyväksytyksi, pelko miten selviää, pelko epäonnistumisesta, pelko virheiden tekemisestä, pelko yksinjäämisestä, pelko omasta terveydestä…
Erilaiset pelot ovat osa ihmisyyttä. Pelko on yksi perustunteistamme, josta ymmärrettävästi haluamme usein äkkiä eroon. Näin saattaa olla, että suojaudumme itsekään näkemästä pelkoamme, esim. ylisuorittamisen tai kontrolloimisen taakse. Mutta pelko ei katoa niin, sen päälle vain tulee ahdistusta.
Kysyy rohkeutta sallia ja suostua katsomaan pelkoaan. Sitä ei tarvitse selittää, järkeillä, meikata kauniimmaksi. Riittää, että lempeästi sanoo itselleen ”Nyt mua pelottaa”.
Pelon salliminen ja kohtaaminen ei tarkoita pelolla mässäilyä. Ainakin oma mieleni osaa syöttää hyvin yksityiskohtaisia kauhuelokuvia siitä, miten pahimmat pelkoni toteutuvat. Tämä ei ole pelon kohtaamista. Minun on täytynyt opetella vetämään raja omalle mielelleni. Hyväksyn pelon tunteen, olen sen kanssa, mutta mieleni kauhuelokuville sanon jämäkästi SEIS. Ne eivät kyllä useinkaan lopu ihan heti, vaan saan usein jämäkästi toistaa intentiotani rajata.
Kun tunne saa rauhassa tulla nähdyksi eikä vastaantaistelluksi, voi olla hyvä hetki kysyä itseltään: ”Miten voisin tukea itseäni tässä?”
Joskus myös ns. realitychekit eli todellisuustarkistukset auttavat, eli pelkojen realistisuuden tarkistaminen. Pelko saa olla ja on osa ihmisyyttä. Sen noustessa tarvitsemme itsestämme rakastavan aikuisen lämpöä ja tukea.
Miten sinä voisit tukea itseäsi, silloin kun tunnet pelkoa – antamatta sen tehdä valintoja puolestasi?
Haluatko harjoitella olemaan itsellesi armollisempi?
Luultavasti tiedätkin jo, että se ei onnistu pelkällä tahdonvoimalla, eikä se onnistu kieltämällä vaikeita tunteita kuten riittämättömyyttä, itsevihaa ja häpeää. Verkkokurssilla käsitellään armottomuuden takana olevia syvempiä syitä ja harjoitellaan inhimillisiä keinoja luoda itseen hyväksyvää, levollista ja myötätuntoista suhdetta.
Eevin Ole itsellesi armollinen verkkokurssi on nyt tarjouksessa 29€ (norm. 59€)
Pyysimme teitä Facebookissa ja Instagramissa jakamaan parhaan opin, jonka olette saaneet äidiltä tai isoäidiltä. ♥ Kiitos tunteita herättävistä vastauksista. Valitsimme niistä muutamia jaettavaksi:
”Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, voi olla hiljaa.”
”Ennen kuin tuomitset toisen käyttäytymisen, tutkiskele ensin mikä on sen takana.”
”Vihaisena ei mennä nukkumaan.”
”Joskus pitää vain olla.” – äidin oppi
”Luonnon tutkiminen ja ihastelu: kevään ensimmäiset kukat tai kaunis auringonlasku.”
”Edesmenneen äitini sairastaessa syöpää lapsuuteni ajan, hänen tärkein oppi oli sen kaiken tuskankin keskellä: ”Älä koskaan luovu toivosta””.
”Siivoa vähän vähemmän ja ole lasten kanssa vähän enemmän (95v. mummilta).”
”Nukutaan yön yli ja katsotaan asiaa sitten uudelleen.”
”Ei sole niin justhiinsa.” – Tarkoittaa sitä, ettei elämässä tarvi pingottaa, päteä tai suorittaa, vaan tavallinen riittää.
”Asioilla on tapana järjestyä, ja se on pitänyt tähän mennessä paikkaansa aina.”
”Rakas mummoni sanoi aina, että ”maasta se pienikin ponnistaa”, joka silloin lapsen mielestä liittyi eniten ihmisten kokoon, mutta näin aikuisena tuossa lauseessa osaa nähdä muitakin puolia.”
”Kaikki elämä on arvokasta.”
”Niin pahaa asiaa ei olekaan, mitä ei voisi äidille kertoa.” Tämän ovat kuulleet myös tyttäreni.
Nämä ihanat kirjat löydät Suomalaisen kirjakaupan myymälöistä ja verkkokaupasta
