Jengi ei enää jaksa tätä tahtia töissä! – Mielenterveyshaasteista 4,6 miljoonaa päivää poissaoloja

Yhä useampi työikäinen saa sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriön vuoksi, selviää Kelan tiedotteesta. Kela maksoi vuonna 2018 sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella yhteensä 4,6 miljoonalta päivältä. Määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna puolella miljoonalla päivällä: vuonna 2017 määrä oli 4,1 miljoonaa päivää.

Mielenterveyden häiriöt ovat nyt yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Noin 74 300 työikäistä sai viime vuonna sairauspäivärahaa niiden perusteella. Vuodesta 2016 mielenterveyden häiriön perusteella päivärahaa saaneiden määrä on kasvanut yli neljänneksen (27 %).

”Työelämän muutokset ja vaatimusten lisääntyminen sekä yhteiskunnan rakennemuutokset saattavat heijastua työssä jaksamiseen”, Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren pohtii.

Olin itse onnekkaasti jo 27-vuotiaana musertumassa työtaakan alle, ja onnekkaasti jo 29-vuotiaana jouduin valvomaan kaksi vuotta sairaan lapseni ja silloisen mieheni syövän takia. Olin onnekas, koska minut pysäytettiin ajoissa. Lakkasin yrittämästä sillä tavalla kuin kuvittelin, että minulta odotetaan. Jouduin jo silloin pohtimaan:

  1. Mikä on todella tärkeää?
  2. Millaisista asioista olen valmis luopumaan, jotta elämäni kevenisi?
  3. Mitä käytännön elämän eroa on ilmauksilla ”minun on pakko” ja ”minun unelmani on”?
  4. Miten voin muuttaa ajatteluani, että minullekin olisi omassa elämässäni tilaa?
  5. Jos tämä olisi viimeinen päiväni, mitä olisin tehnyt toisin?

Niin kauan kuin itse suostumme, selittelemme itsellemme, syytämme muita, pinnistelemme, pyristelemme ja puskemme, niin kauan mikään ei muutu – ainakaan parempaan. Ongelma vain on löytää vastaus kysymykseen: jos en tee niin kuin täällä ”kuuluu tehdä”, niin mitä tekisin sen sijaan?

Minulla vei viisi vuotta käsitellä ja uudelleenjärjestellä ylläolevia kysymyksiä ja löytää niihin omia vastauksiani. Ja hitto, että se olikin vaikeaa! Kouraisi syvältä, koska jouduin itseni äärelle. Eikä se ollut kivaa. Helpompaa oli suorittaa oletettua hyvän ihmisen elämää pää kainalossa kuin katsoa peilistä, kuinka vinoon olin itse kasvanut.

Ja hei: kuukahtaminen on ok. Mutta sieltä ei aina tarvitse nousta uudelleen samaan taistoon. Joskus voi kuukahtaa vähän lisää, ja nousta hiljalleen omaan kukoistukseen. Silloin kun on hieman aikaa pysähtyä – sairauslomalla, lomalla tai työttömänä – voi ryhtyä kysymään ylläolevia kysymyksiä itseltään – yhä uudellen.

Vastaaminen ei aina ole kivaa, mutta lupaan, että se kannattaa. Se saattaa viedä enemmän aikaa kuin haluaisi, mutta silti se kannattaa. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin sinun elämäsi – sellaisena kuin itse sen haluat elää.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: