Hetki itselle.
Lataa ja tulosta itsellesi 16-sivuinen Lisää tunnetta kotiin -tehtävävihkonen, jossa on sisustussuunnittelijan vinkkejä värien käyttöön sekä tehtäviä, joiden avulla hahmotat omaa kotiasi uudella tavalla. Lisäksi voit pohtia kodin väritystä sen kannalta, mitä tunnetta kotiisi kaipaat.
Lataa tehtävävihko TÄSTÄ – lataaminen ei edellytä kirjautumista tai tietojen jättämistä!
Sisustusvihkosen tarjoaa Hidasta elämää -lukijoille:
Ilo syntyy pienistä hyvän mielen asioista ihan tavallisen arjen keskellä. Usein se yllättää, miten pienillä sanoilla ja teoilla voi saada toisen ihmisen ilahtumaan – ja ilahtua samalla itsekin.
Tässä 10 vinkkiä, joilla voit piristää jonkun päivää ja osoittaa, että välität.
1. Hymyile. Helpoin ja tehokkain tapa tuottaa hyvää mieltä toiselle on hymyillä. Hymy on merkki ystävällisestä ja hyväntahtoisesta asenteesta, joten hymyilemällä saat muut ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi.
2. Kuuntele. Jos haluat osoittaa toiselle ihmiselle, että arvostat häntä, kuuntele, mitä hän haluaa kertoa. Kuuntelemalla voit auttaa ystävää lopettamaan negatiivisuudessa vellomisen. Kun yrität vilpittömästi ymmärtää toisen tilannetta, se osoittaa, että olet kiinnostunut hänestä ja hänen tunteistaan.
3. Kerro, että arvostat. Sano toiselle jotain kivaa. Jos huomaat kivannäköisen vaatteen, uuden kampauksen tai iloisen ilmeen, osoita, että huomasit. Aito, vilpitön kohteliaisuus piristää aina.
4. Kannusta. Elämä koettelee meistä jokaista, joten ketään tuskin voi kannustaa ja tsempata liikaa. Voisitko sinä olla se, joka innostaa eikä se, joka lyttää? Pari pientä sanaa riittää. Tai yllätä iloisesti vaikka Tsemppitarroilla tai Reippaustarroilla.
5. Kerro jotain hauskaa. Joskus nauru on parasta lääkettä. Jaa kavereille hauska video tai sattumus, joka on saanut sinut nauramaan.
6. Puhu ystävällisesti. Tämä unohtuu arjessa liian helposti. Kiitä palveluksesta tai hyvästä työstä. Sano, että uskot asioiden järjestyvän. Tai kerro, että luotat kaverisi kykyihin ja taitoihin.
7. Anna pieni lahja. Oletko koskaan antanut kukkia tai pientä lahjaa ilman mitään sen kummempaa syytä? Kukkakimppu (vaikka virtuaalinenkin) kurjana päivänä nostaa taatusti hymyn huulille.
8. Kerro ystävälle, perheenjäsenelle tai ihanalle työkaverille, että hän on sinulle tärkeä. Se ei ole noloa. Se on ihanaa ja siitä tulee teille molemmille tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa.
9. Soita tai lähetä kiva viesti. Usein käy niin, että otamme yhteyttä vain silloin, kun on jotain asiaa. Aivan yhtä hyvin voit soittaa ilman syytä. Ihan vain kysyä mitä kuuluu, jutustella ja höpötellä. Siitä tulee kiva olo, kun ystävä muistaa.
10. Kerro ystävälle, että hänen ei tarvitse pärjätä yksin. Sano, että kuuntelet ja olet tukena silloinkin, kun hänellä on vaikeaa.
Lähde: Inspiring Tips
Poikkeuksellinen maailmantilanne myllertää nyt monen mieltä. Tätä tekstiä kirjoittaessani koronavirus-epidemia on saanut elämämme sekaisin. Toisiin tilanne vaikuttaa enemmän ja toisiin vähemmän, mutta kaikilla on huolia, pelkoja ja epävarmuutta omalla tavallaan. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi haavoittuvuudessaan.
Nyt, kun joudumme rauhoittamaan elämäämme, vetäytymäänkin, tarjoutuu meille paras harjoitus ihmisinä. Tämän tajusin, kun istuin bussissa pari päivää sitten.
Suurin koronavirushämmennys oli juuri astunut myös Suomeen ja bussiyhtiö oli vasta tehnyt muutoksen totuttuihin toimintatapoihin. Kuljettajan lipunmyynti oli päätetty lopettaa, jotta vältyttäisiin rahanvaihdolta ja sen mahdolliselta altistamiselta tartunnoille. Tämä tieto ei ollut varmasti tuoreudessaan kovin montaa matkustajaa vielä tavoittanut.
Bussiin tuli kaksi ihmistä, jotka tarjosivat kuljettajalle rahaa ostaakseen liput. Heidän käytöksensä oli asiallista, ja yllätys valtava, kun bussikuski suuttuikin heille silmittömästi. Hän alkoi ripittää matkustajia siitä, kuinka ajattelemattomia nämä olivat kysyessään lippuja tällaisessa tilanteessa ja haukkui heidän käytöstään törkeäksi, kun matkustajat ihmettelivät kuinka liput sitten saisivat.
Seurasin tapahtumaa etupenkissä ja näkemäni sattui. Oli ilmiselvää, että myös kuljettaja oli hämillään ja peloissaan, mutta hänen tuohtumuksensa tuntui kohtuuttomalta. Hän olisi voinut kertoa asian rauhallisesti ja muistaa kehottaa matkustajia ostamaan lippunsa mobiilisovelluksella. Tilanne oli epäreilu, sillä kuljettaja haukkui asiakkaat törkeiksi ja ajattelemattomiksi – ajattelematta samalla itse vaihtoehtoa, jonka lipun ostoon olisi voinut tarjota. Tilanteen seurauksena lannistunut mieli valtasi koko bussin, jossa varmasti jokainen koki jo valmiiksi epätoivoa viime aikojen tapahtumista.
Jaan tämän kokemuksen kanssasi siksi, että se on osuva esimerkki ihmisen mielen käyttäytymisestä hädän ja pelkojen hetkellä. Vaikka kuljettajan toiminta oli todella tökeröä, toisaalta se oli hyvin inhimillistä. Tämä tapahtuma osoittaa, miten toimimme helposti tunteesta käsin ja kuinka tuhoavaa tuo voi kokonaisuudelle olla. Tuolloin ei tule nähneeksi toista eikä muista ajatella, kuinka syvät jäljet toimintamme saattaa heihin jättää.
Toivo ja epätoivo ovat valintoja. Ne vahvistuvat tai heikentyvät kohtaaminen kerrallaan. Olemme kaikki yhtä lailla haavoittuvia, ja hädän hetkellä meillä on vastuu ja velvollisuus myös toisistamme. Tämä vastuu on tunnistettava sekä kehitettävä kykyä nähdä kohti yhteistä. Emme ole me vastaan muut, vaan me yhdessä. Toivo on jokaisen tehtävä.
Millä tavoin toimimalla sinä lisäät toivoa maailmaan? Millaisella asenteella autat nyt parhaiten?
Useat meistä ovat aivan ymmärrettävästi kokeneet olonsa epämukavaksi viime viikkojen uutisia lukiessa. Terveydenhuolto ja maailman talous horjuvat. Palveluita laitetaan tauolle ja ihmisiä kehotetaan tekemään etätöitä. Tuntuu kuin tutuksi tullut elämä olisi hetken aikaa tauolla.
Kun arkemme kokee horjahduksen, alammekin kaivata sitä ihan tavallista ja joskus jopa tylsäksi kutsuttua arkeamme.
Uhkaavat tilanteet saavat olomme tuntumaan epävarmalta. Epävarmuuden äärellä on tilaa myös näkökulmille. Ahdistavina hetkinä voimme pysähtyä tarkastelemaan asioiden valoisampia vaikutuksia. Pelko, uhka ja epävarmuus tarjoavat meille mahdollisuuden samalla myös pysähtymiseen. Kiireisen arjen ja suorittamisen keskellä unohdamme usein olla läsnä itsellemme sekä läheisillemme.
Kun elämä hidastuu, kuulemmekin yhtäkkiä ajatuksiamme ja omia tarpeitamme kirkkaammin, paremmin. Ja kun kuulemme mitä tarvitsemme, on mahdollisuus tehdä muutoksia nykyiseen.
Pysähtyminen on mahdollisuus. Pysähtymällä voimme lisäksi pohtia omaa ajankäyttöämme ja kulutustottumuksiamme uudesta näkövinkkelistä.
Yhdysvaltalaisen jo edes menneen psykologin Abraham Maslown Maslow’n tarvehierarkia on kiinnostavan ajankohtainen. Teoriahan korostaa kysymyksiä, mitä ihminen tarvitsee hengissä pysymiseen.
Teoriaa kuvataan usein pyramidina, jossa pohjalta löytyy meidän perustarpeet biologisen selviytymisen kannalta ja huipulta kohta, joka liittyy ihmisen omiin oivalluksiin, kuten itsensä toteuttamiseen.
Olemme olleet Suomessa jo pitkään monelta osin hierarkian korkeimmalla asteella. Keskustelemme valtavasti sekä mediassa, että omassa arjessamme itsensä toteuttamisesta ja arvostuksesta yhteisöissämme.
(Haluan korostaa, että yksittäisten ihmisten kohdalla erot tarpeiden tasoissa ovat toki suuria lukemattomista eri syistä. Kaikilla ei luonnollisesti ole mielessä eteneminen uralla tai se mitä naapurin Risto minusta ajattelee, jos rahat eivät riitä edes tonnikalapurkkeihin puhumattakaan macahamppuproteiinismoothieista).
Kriisin aikana yhteiskunnassa korostuvat tarvehierarkian alemmat portaat. Tämän olemme nyt kokeneet myös omakohtaisesti. Olemme palanneet hyvin monella eri tavalla näiden perustarpeidemme äärelle, esimerkiksi siten, että mietimme riittääkö kaupan hyllyiltä vessapaperia jokaiselle.
Kun tunnet ahdistusta omasta tai ympäristösi tilanteesta, kokeile pysähtyä hetkeksi perustarpeittesi äärelle. Hengitä syvään ja rauhoitu. Mene esimerkiksi metsään ja hengitä raitista ilmaa. Metsällä on tutkitusti parantava vaikutus. Verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonitasot alenevat. Anna aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kuuntele, tule kuulluksi ja ole läsnä tässä hetkessä. Kysy itseltäsi mitä SINULLE kuuluu?
Kun keholle ja mielelle tarjotaan otolliset olosuhteet, kuten riittävästi lepoa, stressittömät olosuhteet, terveellistä ravintoa ja raitista ilmaa, toimii myös kehon oma immuunipuolustus paremmin.
Voisimmeko siis vaikeissakin tilanteissa kyetä miettimään sen mukana tulevia muita vaikutuksia, kuten sitä, että:
Ja kun työelämässä tulee vastaan rajoituksia, voi etätöiden mahdollisuus kasvaa niissäkin yrityksissä, joissa etätöitä ei ole aikaisemmin tehty.
Ja entäpä tämä villi kortti?
Mitä jos maaseutuja pitkään vaivannut näivettyminen, kääntyisikin päälaelleen ja jälleen uuteen kukoistukseen, kun kaipaamme takaisin lähemmäksi luonnollisia juuriamme? Ehkä etätöiden nouseminen yhdeksi normaaliksi tavaksi tehdä töitä mahdollistaisi sujuvan asumisen myös kantakaupunkien ulkopuolella.
Mitä kaikkea nouseekaan näkyviin, kun maa ikään kuin pysähtyy? Asetuin perheeni kanssa olemaan paljon kotona, tosin se on meille tavallista. Sain yhtäkkiä aikaa pohdiskella elämääni, jota en ole hetkeen ehtinyt oikein tarkkaan ajatella ja antamaan todellista aikaa lapsilleni, joita arjessa on välillä melkein ikävä siksi, että kaikkeen hössöttämiseen menee niin paljon energiaa.
Uskon, että kaikessa on mukana korkeampaa viisautta. Joku viisaus tässä kaikessa on. Oma ajatukseni kiertyi miettimään, mitä hyvää poikkeustilanne voi yksittäiselle ihmiselle tarjota.
Osaan kyllä ajatella sitäkin, mitä kaikkea huonoa tästä voi seurata: taloudellista ahdinkoa, ahdistusta, yksinäisyyttä, sitä että perheet, joissa on muutenkin vaikeaa, voivat alkaa voida vieläkin huonommin. ”Herttasen perheissäkin” saattaa pinna palaa, kun alkaa olla tylsää ja väki kaipaa normaaleihin arkipuuhiin ja sosiaalisiin ympyröihin. Haluan tässä tekstissä kuitenkin tuoda esiin joitakin erityistilanteen hyviä puolia.
Poikkeustilanne voi tarjota:
1. Pysähtymisen mahdollisuuden
Koska olet ihan oikeasti viimeksi pysähtynyt itsesi ja mahdollisen perheesi äärelle? Mitä jää, kun normaali arki lakkaa ja elämästä tulee toisenlaista kuin mitä se on saattanut jo vuosia olla? Oletko kaivannut pysähtymistä? Ehkä pysähtymistä voisi toteuttaa jatkossakin?
2. Mahdollisuuden omien arvojen tarkistamiseen
Pysähtyneessä olotilassa saattaa tulla mieleen se, miten ja mihin aikansa normaalisti käyttää. Joskus tulee elettyä elämää, jossa itselle arvokkaimmat asiat jäävät kiireen ja suorittamisen jalkoihin.
Usein sanomme, ettei meillä ole valinnan mahdollisuutta, taloudellisista ja muista syistä johtuen, vaikka tosi usein onkin. Rajoitteitakin on ja oikeita syitä, mutta monesti syy on ainoastaan se, ettemme näe tai uskalla katsoa sitä, että voimme valita. Kyse on omasta elämästämme, jonka luojia me itse olemme.
3. Aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille
Voisiko väljemmän arjen käyttää nyt siihen, että aikaa jää omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen? Vaikka jumppa- tai kuntosali on kiinni ja joukkokokoontumiset kehotettu peruuttamaan, meidän on mahdollista ulkoilla, nukkua, syödä huolellisemmin ja antaa aikaa niille asioille, jotka itselle tekevät hyvää.
4. Mahdollisuuden tärkeiden asioiden esiintulolle
Pysähtyminen voi nostaa pintaan monenlaisia asioita omasta sisimmästä: tunteita, tarpeita ja tarvetta tai halua muutokseen. Mitä kaikkea tämä tilanne paljastaa?
Mitä olen ilman työyhteisöäni? Kuinka yksinäiseksi itseni koen, jos en käy työpaikalla tai harrastuksissa? Miltä aika lasten tai kumppanin kanssa näyttää? Miten hyvin tai miten huonosti elämässäni voin? Millaisen elämän todella haluaisin? Ja mitä pelkoja tämä kaikki nostaa pintaan?
5. Aikaa kodin siivoamiselle
Milloin viimeksi siivosit kodin oikein kunnolla? Putsasit niin, että kämpästä lähti vanha roina ja jäljelle jäi vain se, mitä todella tarvitset ja mikä tuottaa iloa?
Monesti on nimittäin niin, että kun oma koti on sekaisin, oma mielikin on sekaisin ja päinvastoin. Kun siivoat kotiasi, siivoat myös sisintäsi. Siksi tämä kevyeltä kuulostava mahdollisuus voi olla aika iso juttu.
6. Yhteisöllisyyden heräämisen uudelleen
Miten ihanaa olisi, jos tämä kaikki voisi tuottaa yhteisöllisyyden aktivoitumisen. Että alkaisimme tehdä yhteistyötä yksin puurtamisen sijaan. Että naapuriavusta tulisi taas totta ja läheisistä ihmissuhteista huolehtimisesta vanha, uusi arvo. Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta. Nähdään ne lapset ja aikuiset, joilla on nyt vaikeaa ja yritetään oikeasti auttaa.
7. Luottamuksen kasvua
Mitä elämässä oikein muuta voi kuin yrittää olla sekä järkeä että tunnetta? Ja kun näitä kahta tasapuolisesti viisaasti käyttää, ei voi kuin nostaa kädet taivasta kohti ja antautua luottamukseen. Luota siihen, että kaikki järjestyy kyllä.
Poimin Toivon kortit-korttipakasta alla olevan lauseen. Voisiko se sopia tähän hetkeen?:
”Voitko hyväksyä kaiken sen, mitä nyt on? Senkin voi pyrkiä hyväksymään, ettei aina pysty hyväksymään.”
Ennaltatietämisen ja selkeyden tarve on meille luontaista. Haluamme tietää, hallita, kontrolloida, ennustaa todennäköisyyksiä ja minimoida riskejä. Varautua ja varmistella. Yllättävät uhat ja varmuuden puuttuminen aiheuttavat meissä hämmennystä, epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa ja pahimmillaan jopa hysteriaa ja paniikkia.
Mutta onko varmaa olemassakaan? Milloin vain voi tapahtua mitä tahansa hallitsematonta, vaikka kuinka varautuisimme ja varmistelisimme. Elämä on oikukasta ja yllättävää. Ainoa varmuus on epävarmuus.
Pelko itsessään on elämää suojeleva tunne ja on ok pelätä aina silloin tällöin. Mutta uhkaavalta tuntuvassa tilanteessa on hyvä pysähtyä miettimään, kannattaako omaa (samalla myös kanssakulkijoiden) pelkoa vahvistaa, vai ei.
Kukaan meistä ei tiedä tulevasta mitään, joten sen liiallinen murehtiminen ja uhkana näkeminen on turhaa ja hyvin stressaavaa. Ovathan maalailemamme uhkakuvat vain mielikuvia, oman mielemme lennokkaita tuotoksia.
Mieli ei erota, tapahtuuko jokin asia todella vai kuvittelemmeko vain sen tapahtuvan. Tämän vuoksi murehtiminen ja jonkin ikävän asian odottaminen vaikuttaa mieleemme lähestulkoon yhtä stressaavasti kuin jokin todella tapahtuva ikävä asia. Vaikutusta vahvistaa vielä se, että mielen mielipuuhia on huolien ja pelkojen melkoinen paisuttelu.
Stressivaikutus kulkeutuu myös kehomme jokaiseen soluun. Solubiologi Bruce Lipton on tullut esimerkiksi tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ajatuksemme ja niistä muodostuvat uskomuksemme vaikuttavat solujemme terveyteen kaikkea muuta voimakkaammin.
Vastustuskykyään voi vahvistaa monin tavoin, mutta uskon Liptonin tavoin vakaasti siihen, että oman mielemme mieletön voima on vaikuttavin tekijä energioidemme vahvaan ja vapaaseen virtaukseen. Terveenä, vastustuskykyisenä ja hyvinvoivana pysymiseemme.
Ajatusten, ahdistuksen tai pelon vastustaminen ja poispakottaminen ei toimi.
Voit sensijaan kohdata pelkosi rakkaudella. Keittele sen kanssa vaikka aamukahvit ja istahda samaan pöytään jutustelemaan joksikin aikaa. Kysele ja kuuntele, mitä se sinulle haluaa kertoa. Mikä sen syvin viesti oikein onkaan.
Voit myös suhteuttaa pelkoasi terveellä tavalla. Mitä ja mikä se pelkäämäsi ”pahin” oikein on? Miten todennäköistä on, että se tapahtuu? Mitä todisteita sinulla on siitä, että se tapahtuu?
Pelkoa, kuten muitakin vaikeita tunteita voi liennyttää tehokkaasti keskittymällä hengityksen rauhoittamiseen ja huomion kohdistamiseen kehon tuntemuksiin. Kehosi on otettu huomiostasi, mikä jo sekin osaltaan saa sen rentoutumaan. Hengityksen rauhoittaminen rauhoittaa ylivirittyneen kehon lisäksi ajatustesi sekamelskaa.
Myönteisyys vahvistaa solujasi. Voit korvata huolissa ja peloissa vellovia ajatuksiasi keskittymällä hyviin ajatuksiin ja asioihin. Korvaa stressiä aiheuttava ajatus rauhaa vahvistavalla. Ajatus kerrallaan, lempeästi suostutellen.
Voit myös vähentää pelkoa lisäävää tieto- ja mielipidetulvaa, joka velloo stressaavan asian ympärillä. Sinun ei tarvitse jumittua muiden maalaamien kauhukuvien äärelle, eikä viettää aikaasi niitä paisuttelevien ihmisten seurassa.
Älä kuitenkaan jätä itseäsi yksin huolesi kanssa. Juttele rauhallisten ja myönteisten ihmisten kanssa. Altistu heidän tartuttamilleen tyyneys- ja viisausviruksille. Mieti myös, miten voisit itse kaiken epävarmuudenkin keskellä tartuttaa kanssakulkijoihisi levollisuutta ja luottamusta siihen, että kaikki järjestyy.
Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.
Sitä niin tahtoisi olla onnellinen. Maksimoida elämänsä ja napsia siihen kaikki hyvät – kuin paratiisin omenat. Ottaa ilon, rauhan ja rakkauden. Ajatella, että kaikki paha tapahtuu jossain muualla. Jollekin muulle.
Mutta sellaistahan se ei ole.
Minulle ennen sanottiin, että olet tuollainen pumpulissa kasvanut. Kultalusikkaa ei ojennettu laman lapsille, mutta onnellisia aurinkoja sitäkin enemmän. Sitä kun elelee tiukasti yhteiskunnan normien ja odotusten mukaan, niin ei tuppaa vaikeuksiakaan niin paljoa tulemaan.
Mutta ei elämän vaa’assa paina pumpulit tai kultalusikat. Ei hyväntekeväisyys, kiltteys tai kunnollisuus. Ei mikään ihmisen hyvyys tai pahuus silloin, kun luonto liikauttaa suupieltään vinoon.
Minäkin menin elämässäni hetkeksi vinoon. Luotin siihen, että elämä kantaa ja lentokoneista voi hypätä. Aloin elää. Aloin etsiä, mikä on minulle oikein, mikä minun totuuteni on. Miksi oikein olen täällä?
Luotin pumpuliin, mutta edessäni ammotti miinakenttä. Entinen suora polkuni oli vain muisto, ja nyt allikoita näkyi silmänkantamattomiin.
Ensimmäinen miina sattui paljon, sillä se vei uskon satuihin. Prinsseihin ja prinsessoihin ja punaisiin tupiin. Toinen miina sattui eniten, sillä se vei uskon siihen, että ne isot pahat asiat sattuvat aina jollekin muulle. Ne sairaudet, joita katsotaan tv-ruudulta ja joihin lahjoitetaan hyväntekeväisyyskonserteissa rahaa, eivät tapahdu minun kotonani.
Onnettomuudet tapahtuvat aina joillekin, joita huokaillaan kahvipöydissä. Minun lapseni ovat terveitä, eikä minun rinnoistani löydy kyhmyjä. Minun kohtuni on ehjä ja hallittavissa. Minun lastani ei kukaan kiusaa, enkä ikinä joudu hautaamaan ketään liian aikaisin.
Jossakin vaiheessa tajusin, että kukaan ei selviä ilman miinoja. Kukaan ei kulje polkuaan kaatumatta, polviaan kolhimatta. Elämään kuuluu ilo ja suru. Terveys ja sairaus. Myötä ja vasta.
”Elämässä kuuluukin ryvettyä”, sanoi Tommy Hellsten ja vieräytti rinnastani kiven. ”Kukaan ei voi odottaa kivutonta, ongelmatonta elämää.”
Tajusin, että olin miinakenttäni keskellä taistellut elämää vastaan. Polkenut jalkaa ja huutanut ”minä haluan mun pumpulin”. Kuvitellut, että ansaitsen ainoastaan puron solinaa ja linnunlaulua. Rakkautta, eikä yhtään anarkiaa.
Välillä luonto muistuttaa, kuinka pieniä herkkiä höytyviä me olemme. Se muistuttaa, että joskus epätodennäköinen voi olla täydellisen todennäköinen. Kuinka pieniä murheita meillä on, ja kuinka vähän voimme kontrolloida yhtään mitään. Kuinka merkityksetön juuri pidetty kokous on, kuinka typerää on kantaa vuosien takaista kaunaa tai kuinka raskasta on vastustaa elämää sellaisena kuin se on.
Luonto ei ole hyvä tai paha. Se vain on.
Tänään ei voinut mennä kauppakeskukseen, ei leffaan eikä teatteriin. Suunnittelemani matka peruuntui ja yhtäkkiä oli aikaa ei millekään. Kuljin metsässä ja kuuntelin, kuinka vanhat puut narisivat toisiaan vasten. Mietin, että minä olen kyllä ihminen, jonka päälle nuokin puut varmaan kaatuvat.
Sitten mietin, mitä pumpulimaailmani Puh sanoisi. ”Niin, mutta ajatteles jos ei kaadu”, se toteaisi.
Nalle Puhille minä minun reaalimaailmastani käsin vastaisin: Niin, ja jos ne kuitenkin kaatuvat, niin sitten selvitään siitäkin.
Me olemme ihmisinä nisäkkäitä, joilla on biologiamme puolesta helposti aktivoituva uhkajärjestelmä, joka on ollut ja on selviytymisen kannalta elintärkeä. Uhkajärjestelmä on helposti ylivirittyvä ja sen ottaessa vallan, voi elämä alkaa tuntumaan pelkojen ja huolien täyteiseltä.
Onneksi voimme myös tietoisesti aktivoida turvajärjestelmäämme, joka auttaa löytämään levollisuutta ja turvaa vaikeiden tunteiden ja aikojen äärellä.
Videolla jaan harjoituksen jonka voi opetella tekemään itsekin. Harjoitus on hyvä mm. aktivoituneen tunnelukon työstämiseen kuin myös itsensä turvaamiseen vaikeiden tunteiden äärellä.
💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla
💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa
💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja
💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan
💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin
💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin
💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä
Tervetuloa mukaan 19.10. alkavalle kurssille tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €). Tarjous voimassa 26.10.2023 saakka. Voit käydä kurssin omaan tahtiisi helmikuun 2024 loppuun asti.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä
Verkkokurssi tunnelukoista – Näin voit tunnistaa ja työstää tunnelukkoja
Suuteleminen ei ole sama kuin pussaaminen. Usein arjessa suuteleminen katoaa ja pussaaminen tulee tilalle.
Huuliemme kautta voimme kertoa antautumisestamme ja yhteydestämme kumppaniimme. Suudelmassa on voimaa, herkkyyttä, rakkautta, intohimoa, kiintymystä, rohkeutta, kiihkeyttä, halua, läsnäoloa, merkitystä. Siinä on pehmeyttä, syvyyttä, tunteita. Sen kautta olemme seksin ytimessä.
Suudelmassa yhdymme syvemmin kuin mitenkään muuten. Suudelmat vaihtuvat arjessa ja alkuhuuman hiivuttua pusuihin ja nopeisiin suikkasuihin. On eri asia suudella kuin pussailla. Suutelemalla voimme syventää suhdettamme. Voit pohtia yksin tai kumppanisi kanssa millainen suutelija sinä olet.
Kun suutelet ovatko huulesi kovat ja jännittyneet vai pehmeät, rennot ja antautuvat?
Päästätkö kumppanisi ahtautumaan itseesi huulin, hampailla, kielellä?
Maisteletko kumppaniasi suudellessanne?
Amerikkailainen parisuhdeammattilainen John Gottmann on puhunut ja kirjoittanut kuuden sekunnin puolesta. Itse olen lisännyt siihen kaksi sekuntia. Puhun ja kirjoitan paljon kahdeksan sekunnin suudelman puolesta. Numero 8 on itsessään kuin suudelma; loputon, vuorovaikutuksellinen, kaartuva, soljuva, ääretön kalleelleen käännettynä.
Joskus saatamme kokea itsemme taitamattamaksi seksissä. Suuteleminen on mielestäni myös seksiä. Emme opi seksitaitoja kuin harjoittelemalla, sama pätee suutelemiseen. Jos koet epävarmuutta suutelemisessa pyydä kumppaniasi kertomaan mikä tuntuu parhaimmalta. Uskalla antaa ja ottaa vastaan palautetta.
Jokaisella on oma tapansa suudella ja saatamme tykätä myös erilaisista suudelmista. Usein juuri suun rentous on tärkeää. Kovilla huulilla, jäykällä leualla ja terävällä kielellä harvoin suudelmasta tulee niin itselle kuin kumppanille mieluista. Jotkut tykkäävät, että suudelmasta saa kuulua myös ääntä. Keskustele kumppanisi kanssa siitä mikä teille on mieluisinta.
Itse tulen hyvälle tuulelle, kun näen ihmisten suutelevan toisiaan. Jokainen julkinen rakkaudenosoitus tuo minusta maailmaamme rakkautta näkyväksi. Suudelmat, pusut, halaukset, kädestä pitäminen, kosketus ovat asioita, joita maailmassa saisi olla paljon enemmän. Kaikki nämä ovat myös arkisia seksitemppuja parhaimmillaan. Niitä voi jakaa niin muiden läsnäollessa kuin lasten ollessa hereillä. Silloin seksiäkin tulee arkeen ja seksin suorituspaineet vähenevät!
Harjoittele kumppanisi kanssa uudenlainen, teidännäköinen suudelma. Suosittelen kokeilemaan myös kahdeksan sekunnin suudelmaa. Mikään ei estä teitä suutelemasta pidempäänkin! Tärkeää olisi kuitenkin suudella vähintään kerran päivässä pidempään.
Tuntekaa suudelmanne pyörteet, kaarevuus, vastavuoroisuus. Antautukaa suudelman kautta toisillenne. Olkaa läsnä ja tuntekaa mitä pidempi suudelma saa teissä aikaan.
Olen saanut lukemattomia reseptitoiveita koskien vegaanista porkkanakakkua. Enkä ihmettele, porkkanakakku on myös minun suosikkini. Rakastan sen mausteisuutta sekä mehevää koostumusta. Tätä reseptiä kehittelin jonkin aikaa, sillä halusin lopputuloksesta aivan erityisen mehevän.
Koska vegaanisessa ruokavaliossa ei käytetä lainkaan eläinperäisiä raaka-aineita, vaati kananmunien pois jättäminen pientä pohdintaa. Eikä siinä vielä kaikki, halusin että resepti palvelee samalla myös teitä, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota ja niitä, jotka haluavat vähentää turhaa sokerikuormaa arjessa. Tämän kakun makeus tuleekin ainoastaan taateleista, ananaksesta sekä porkkanasta.
Ja voi hyvä tavaton, tästä tuli kakkujen kakku! Porkkakakku on mehevän kostea ja jopa ruokaisa. Ja sen lempeä mausteisuus koukuttaa. Tässä kakussa on huomattavasti perinteistä porkkanakakkua paremmat ravintoarvot sekä hyvä määrä kuituja. Tulet ihastumaan!
VEGAANINEN PORKKANAKAKKU
18 kpl kuivattuja taateleita
1 purkki ananasmurskaa
4 dl porkkanaraastetta
200 g kookosöljyä
2,5 dl kaurajauhoja
2,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
0,5 tl inkivääriä
1 rkl psylliumia
1,5 dl kauramaitoa
ripaus suolaa
VAIHE 1) Liota kuivattuja taateleita hetki kuumassa vedessä, jotta ne pehmentyvät entisestään. Soseuta taatelit sauvasekoittimella tahnaksi. Sulata kookosöljy.
VAIHE 2) Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet.
VAIHE 3) Yhdistä kuivien aineiden joukkoon, taatelisose, raastetut porkkanat, ananasmurska, kauramaito sekä juokseva kookosöljy. Sekoita huolellisesti.
VAIHE 4) Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjakakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa, noin 30 minuuttia.
CASHEW-VANILJATÄYTE
4 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl Taylor & Colledgevanilla pastea
2 rkl kookosöljyä
makeudeksi esimerkiksi kookossiirappia tms.
koristeluun:
mantelirouhetta
kaurakermaa
VAIHE 1) Liota cashewpähkinöitä yön yli vesihauteessa
VAIHE 2) Sulata kookosöljy vesihauteessa
VAIHE 3) Soseuta kaikki aineet yhteen sauvasekoittimella. Lisää makeutta oman makusi mukaan
VAIHE 4) Anna kakun jäähtyä ja halkaise se. Täytä cashew-vaniljatahnalla.
VAIHE 5) Koristele kakku esimerkiksi kaurakermalla sekä rouhituilla manteleilla
Hyvinvointivalmentaja ja kirjailija Tara Langen vieraana kolmannessa Keittiöpsykologiaa-jaksossa on tuottaja Elina Leppälä.
“Osaatko sinä olla myös kiltti itsellesi? Vai oletko sinä aina se listan viimeinen”, Tara herättelee Elinaa pohtimaan kysymyksillään suhdettaan itseensä.
Katso koko keskustelu videolta:
Kuvauspaikka: Keittiömaailman A la Carte Rigato -keittiö
Kurkista Keittiömaailman ihaniin erilaisiin keittiövaihtoehtoihin TÄSTÄ.
Jakso 1: Turvallisen, tuntevan parisuhteen kulmakivet – Voiko parisuhteessa kasvaa samaan tahtiin?
Jakso 2: Löydä työsi merkitystä – Työ saa tuntua arvokkaalta ja kivalta!
Yksi terveen itsetuntemuksen ja kunnioituksen teema on elämää suojelevat rajat. Rajojen tehtävä on tuoda emotionaalista turvaa ja selkeyttä.
Elämää suojelevat rajat eivät siis kahlitse, vaan ne itseasiassa vapauttavat tilaa luovuudelle ja vapaudelle. Rajattomuus herättää enemmin tai myöhemmin turvattomuutta ja hämmennystä. Siitä jää usein epäselkeä ja jotenkin huojuva olo.
Mitä luultavimmin ihan jokaisella meistä on ollut ihmissuhteita, jotka pysyvät pystyssä tasan niin kauan kuin rajat eivät ole selkeitä. Toinen usein jollain tavoin alitajuisesti hyötyy siitä, että et ole tunnistanut tai ilmaissut rajojasi. Onkin surullisen yleistä, että itsetuntemuksen tiellä tulee vastaan tilanne missä jokin ihmissuhde ajautuu kriisiin: Kestääkö toinen ja suhteemme, jos pyydän keskustelemaan rajoista? Suuttuuko hän? Syyttääkö hän?
Kuten viisas ystäväni hiljattain muistutti: Kun alat vetämään rajoja, ensimmäisenä älähtävät ne, jotka ovat hyötyneet siitä, että sinulla ei ole niitä. Auts.
Rajakeskustelut ovat lähes poikkeuksetta jollain tavoin epämukavia. Ne sisältävät pelon toisen loukkaamisesta, toisen reaktiosta ja jopa suhteen päättymisestä.
Näissä kohdissa kysyn aina itseltäni: Toivoisinko, että toinen kertoo minulle vastaavasti rajoistaan? Vastaus on ollut aina kyllä. Me emme voi tietää, ellei mellle kerrota. Haaste taitaa olla enemmänkin se, että tunnistammeko itsekään rajojamme.
Usein hylätyksitulon, uhrautumisen, alistumisen ja hyväksynnän haun tunnelukot estävät meitä asettamasta rajoja. Tämän seurauksena jollain tavoin vääjäämättä pienennämme itseämme, pidämme itseämme kuin poteron suojissa. Poterossa pysyminen alkaa ennen pitkää käymään ahtaaksi. Ahtaat kohdat elämässä ovat meille isoja kysymyksiä: Voitko vielä jatkaa näin? Mikä sinussa kysyy uskallusta ottaa oma herkkä voimasi käyttöön?
Rajateema on ollut kirpaisevan tuttu teema elämässäni. Olen niin kovin pelännyt syytetyksi tuloa, konfliktia tai hylätyksitulon kokemusta että pitkään olin hiljaa silloin kun olisi ollut tarpeen ilmaista rajani ja tarpeeni. Sillä tiellä väsyy ja kokee itsensä aika äkkiä hyvin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Rajattomuus on vähän kuin alitajuinen keino ostaa hyväksyntää ja rakkautta.
Rajojen harjoittelu on minulle ollut yksi vaikeimpia juttuja itsetuntemuksen tiellä. Se on kysynyt välillä isoja, välillä pieniä askelia. On pelottanut, on ahdistanut, kädet on tärisseet. Osa ihmissuhteista on päättynyt, osa vahvistunut ja voimistanut yhteyttä.
Rajojeni kunnioitus on lisännyt merkittävästi turvallisuuden kokemusta sekä myös tervettä itsekunnioitusta. Se on tehnyt tilaa tasavertaisille, aidosti välittäville ja autenttisille ihmissuhteille, jotka eivät kysy minua taipumaan pajunvarrelle pitääkseni suhteita pystyssä.
Merkkejä siitä, että rajoja on hyvä pysähtyä kuuntelemaan
Yksi rajojen tunnusmerkki on ärtymyksen ja vihan tunteet. Usein ihmisellä joka on pitkään ylisopeutunut, viha ilmenee enemmänkin sisäisenä kiukkuna ja passiivisaggressiivisuutena kuin suorana vihana, mutta monelle myös painekattilan purkautuminen on tuttu ilmiö. Siksi vihan ja ärtymyksen tunne onkin ihan tärkeä kompassi: Mitä olisi hyvä selkeyttää tai rajata?
Lapsena et voinut osata tunnistaa tai vetää rajojasi. Aikuisena rajat ovat kuitenkin omalla vastuullamme. Vain sinä lopulta tiedät. Mikä on minulle tässä suhteessa ok, mikä ei?
Rajat voi ilmaista arvokkaasti
Rajojen ilmaisu kysyy kommunikoinnin taitoja. Joskus luultavasti läikkyy yli ja siitä ei kannata olla itselleen liian ankara. Mutta lähtökohtaisesti pidän viisaana ja nöyränä ajatusta, että itsensä puolella voi olla toista kunnioittaen. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä, voimme silti olla toisiamme kohtaan kunnioittavia.
On ihan erilaista vastaanottaa viesti joka henkii uhmaa ja ”Sinä aina” -mentaliteettia kuin viesti joka alkaa ”Huomaan että tätä on vähän vaikea kertoa, voisitko keskustella kanssani minulle tärkeästä aiheesta?”.
Rajoja ilmaistessa on hyvä myös olla valmis siihen, että toinen ei ehkä kykene yhteistyöhön tai keskusteluun. Olisi hienoa ja ihanaa, jos kykenisi. Aina se ei ole realistista, onneksi joskus kuitenkin on. Voitko siitä huolimatta olla terveellä tavalla itsesi puolella ja pysyä siinä mikä on sinulle totta?
