Minun lapsuudessani sukupuoliroolit elivät ja voivat hyvin. Säännön vahvistavia poikkeuksia lukuun ottamatta, pojat keskittyivät leikkimään omia leikkejään ja tytöt omiaan. Poikia rohkaistiin rämäpäisyyteen ja fyysisiin mittelöihin, joiden tuottamat pettymyksen kyyneleet nielaistiin nopeasti ja vaivihkaa, ennen kuin kukaan ehti huomata. Tyttöjä taas puettiin prinsessoiksi ja ohjattiin ihmissuhde- ja hoivaleikkien pariin.
Meille pojille lähetettiin viesti, että maailmassa pärjää kilpailemalla ja on parempi olla vähän kovempi kuin muut. On parempi peittää ja kitkeä vaikeat tunteet. On parempi purra hammasta kuin itkeä. Silti ihmettelemme miksi hoiva-ala on edelleenkin pääsääntöisesti naisten juttu ja miksi kilpailuun perustuva bisnesmaailma ei vieläkään houkuttele naisia yhtälailla kuin miehiä. Osaisiko joku laskea yhteen yksi plus yksi?
Vaikka tilanne onkin parantunut ja monet jo tunnistavat ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuuden, on todelliseen tasa-arvoon edelleen matkaa. On edelleen matkaa siihen, ettei sukupuolemme rajaisi mahdollisuuksiamme toteuttaa itseämme juuri meille luontaisimmalla tavalla tai ohjaisi tulevaisuuden suunnitelmiamme.
Itse olin herkkä ja hentorakenteinen poika. Sain osani ajalle tyypillisestä homottelusta ja neidittelystä, vaikka olinkin hyvä urheilussa ja supervoimani oli osata sulautua joukkoon. Vaikka välillä kaveripiirissäni ahdasmielisyys nosti päätään, tärkeintä oli, että kotona minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin. Valitettavasti moni kaverini ei varmasti ollut yhtä onnellisessa asemassa.
Jos tunteista ei ole rohkaistu ja opetettu puhumaan, saattaa tiukan paikan tullen monen pojan ja pojasta kasvaneen miehen ulospääsy vaikeasta tilanteesta olla antaa nyrkkien puhua. Tuskin on pelkästään sattumaa, että Suomi on naisille EU:n toisiksi turvattomin maa.Asioiden muuttaminen lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta. Siitä miten me aikuiset puhumme lapsillemme.
Vanhempi. Anna myös poikasi olla heikko ja tarvitseva. Rohkaise pientä miehenalkua itkemään ja puhumaan tunteista.
Näytä, että ihminen voi olla vähän kaikkea ja on juuri hyvä niin.
Vastaanotollani tapaan viikottain pareja, joiden suuri toive on oppia ymmärtämään toisiansa paremmin. Tahto tähän sanoitetaan kuitenkin usein toisin eli negaation kautta. Aika on päätetty varata, koska jotain ikävää on tapahtunut.
Usein se liittyy luottamuksen menettämiseen, vuorovaikutuksen, läheisyyden tai seksuaalisuuden ongelmiin. Parisuhdekriisi voi tulla yllättäen, mutta useimmiten se on ollut jonkinlainen prosessi, jonka alku voi olla molemmilta piilossa, ennen kuin aletaan keriä tapahtumia taaksepäin.
Tiedetään että parisuhteissa riidellään eniten rahasta, siivoamisesta, seksistä, lasten kasvatuksesta ja ajankäytöstä. Ne eivät ole kuitenkaan syitä, miksi ihmiset eroavat. Itse asiassa parit jotka uskaltavat ilmaista negatiivisia tunteita rakentavasti toisilleen, osaavat ilmaista myös myönteisiä tunteitaan avoimemmin. Mitä rohkeammin kerromme siis ajatuksistamme kumppanillemme, sitä vähemmän meidän tarvitsee käyttää erilaisia naamioita, joiden taakse jäämme piiloon tunteidemme kanssa ja näin koemme myös todennäköisemmin läheisyyttä kumppanimme kanssa. Älä siis pelkää kertoa mitä ajattelet, toivot tai mistä unelmoit. Sanat kutovat välillenne parempaa yhteyttä.
Me ilmaisemme tunteitamme, tahdomme tai emme. Mykkyyskin on viesti tai se että välttelet kumppaniasi syventymällä harrastuksiisi. Kuitenkin, jos kätkeydymme hiljaisuuden muurin taakse on suurempi vaara, että kumppanimme alkaa tulkita käyttäytymistämme omien oletustensa mukaan.
Oletukset taas perustuvat hänen kokemuksiinsa suhteestanne, mutta myös hänen aiempiinsa suhteisiin ja vielä kauemmas, hänen kiintymyssuhdemalliinsa. Tässä on jo monta paikkaa, kuinka kaikki voi alkaa mennä vikaan nopealla tahdilla.
Voi vaikka olla että sinulla on huolia työssä, joita et jostain syystä halua tai voi jakaa kumppanisi kanssa. Puolisosi kuitenkin huomaa poissaolosi ja huolestuu. Hän ehkä ajattelee, että olet tyytymätön suhteeseenne tai että olet ihastunut johonkin toiseen henkilöön. Jos kumppanisi strategia on vetäytyä tilanteesta, voit sinä puolestasi alkaa ajatella, että kumppanisikaan ei enää välitä sinusta.
Tunteiden ilmaiseminen on merkityksellistä parisuhteessa, mutta tunne jota ilmaisemme, ei vielä välttämättä viestitä kumppanillemme sitä, mikä on meille tärkeää tai miksi tunnemme hetkessä juuri niin kuin tunnemme.
Tunteiden takana on aina tarve, ja tarpeiden tunnistaminen ja niistä kertominen on vielä tärkeämpää, ettei väärintulkintoja pääse syntymään.
Yksin tehtävä tarvekartoitustehtävä
Voit tutustua omiin tarpeisiisi pitämällä muutaman päivän ajan päiväkirjaa tunteistasi ja kysymällä itseltäsi joka kerta tunnistaessasi tunteen: Minkä tarpeen tyydyttymisestä tai tyydyttymättömyydestä tämä tunne syntyi?
Ydintarvetehtävä pareille
Jos et ole milloinkaan miettinyt, mitkä ovat sinun ja kumppanisi ydintarpeita, niin nyt kannattaa aloittaa. Ydintarve vastaa kysymykseen: ”Mistä tarvitsen tunteakseni itseni onnelliseksi suhteessani?” Voitte myös tehdä kumppanisi kanssa listat, joihin te molemmat kirjoitatte omat ja kumppaninne ydintarpeet, jonka jälkeen keskustelette siitä, kuinka hyvin toisenne tunnette. Läheisyyden edellytys on avoimuus ja tämä todennäköisesti vahvistaa yhteyden kokemustanne.
Parisuhteen keskustelukortit vahvistavat yhteyttä ja auttavat puhumaan tärkeistä asioista
Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Parisuhteen keskustelukorttien avulla avaatte tärkeitä keskusteluja, jotka avaavat ja parantavat yhteyttä välillänne, vaikka se olisi päässyt jo katkeamaan.
Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista.
Käyttäjien palautteisiin ja kokemuksiin Parisuhteen keskustelukorteista voit tutustua TÄÄLLÄ.
Yksineläjille – eli trendikkäämmin sinkkutalouksille – pitkät kotonaolojaksot ja lomat vaikuttavat kovin eri lailla kuin perheyksikköihin. Itsensä kanssa oleminen korostuu entisestään ja tämä voi välillä ahdistaa. Vapaaehtoinen tai Vilkkumaan laulun sanoin “kutsumaton vapaus” voi muuttua yksinäisyydeksi. Yksinolo on välillä mukavaa, jos se on valinta. Yksinäisyys ei ole valinta.
Kun markettien lehdet kirkuvat otsikoissaan, miten kotona olo tai loma on lisännyt läheisyyttä ja yhdessäoloa perheissä, sinkku kääntää päänsä toisaalle, syvään huokaisten. Seuraavan lehden vielä ilmoittaessa, kuinka seksielämä on saanut rajun piristysruiskeen, on sinkku valmis tiputtamaan pienen ostoskorinsa takaisin lähtötelineeseen.
Tässä muutama ajatus, joiden avulla arki saattaa rullata kevyemmin.
1. Henkinen kasvu
Joudut olemaan itsesi kanssa joka tapauksessa nyt paljon, joten käytä se aika jotenkin hyväksi. Lue tai kuuntele kirjoja. Kirjoita, jos saat siihen purettua energiaa tai pahaa oloa. Luovuus voi myös pulpahtaa pintaan, kannattaa olla herkällä korvan senkin suhteen. Monet ovat aloittaneet uudelleen esimerkiksi jonkun nuoruuden harrastuksen.
2. Lepo
Nyt on lupa levätä. Nuku pitkät yöunet ja ota huoletta päikkärit. Lepo ei varmasti mene hukkaan ja on mainio sekä terveellinen tapa tappaa aikaa.
3. Ravinto ja liikunta
Ruoan valmistaminen on terapeuttista. Voit kokeilla rauhassa uusia reseptejä ja vain itsellesi. Ehkä myös hieman terveellisempiä vaihtoehtoja hulluimpina hetkinä.
Myös liikunta auttaa jäähdyttämään pääkoppaa, kun ahdistaa. Metsäterapiaa ei syyttä mainosteta, luonnossa liikkuminen rauhoittaa huomaamatta.
4. Haaveile
Mikään ei kestä ikuisesti – tuskin siis yksin elokaan. Joten mieti, mitä todella haluat elämältäsi jatkossa, pieniä ja isoja asioita. Tee haavekarttoja tulevaisuuden unelmistasi ja tavoitteistasi, tätä kautta ne muuttuvat näkyviksi.
Aika monella elämän suunta ja arvot tulevat muuttumaan.
5. Ole kiitollinen
Ehkä tämän hetken suora tai välillinen tarkoitus on pysäyttää ihminen, joten jarruta hetkeksi ja mieti. Sinulla on todennäköisesti kaikki kuitenkin enemmän kuin hyvin. Ole kiitollinen, mitä sinulla on jo elämässä ja mitä olet saavuttanut. Sen jälkeen iltapäivälehtien lööpitkin ovat pelkkää paperia.
Kun kriisi iskee, ihmiset reagoivat eri tavoin ja turvautuvat tuttuihin selviytymisstrategioihinsa. Yksi alkaa etsiä peloissaan tietoa netistä, toinen alkaa meditoida ja rauhoittaa mieltään. Kolmas lähtee luontoon, neljäs treenaa rankasti, viides kirjoittaa päiväkirjaa. Minä alan usein repiä tilanteesta huumoria.
Olen kirjoittanut kolme kirjaa, jotka pohjautuvat omiin kriiseihini. Kirjoitin hauskan kirjan selkäkivuista, kerroin hauskasti melanoomaan sairastumisestani ja henkisestä polustani, sekä ainakin paikoin nauroin sinkkuelämälleni. Aina eivät rankat elämäntilanteet tietenkään naurata.
Esimerkiksi selkäkivuista oli helpompi kirjoittaa hauskasti vasta jälkeenpäin, kun pystyin etäisyyden päästä näkemään eri tilanteiden koomisuuden. Toisaalta heti melanoomadiagnoosin saadessani aloin heittää niin hurttia huumoria kuin suinkin, jotta sain pidettyä pääni kasassa kaikki ne epävarmuuden kuukaudet, jolloin vasta selvisi, että syöpä ei ollut levinnyt.
Tässä nykyisessä hurjassa maailmantilanteessa aloin niin ikään ensimmäiseksi katsoa tilannetta koomisten silmälasien läpi. Asun Espanjassa ja olen nyt kuudetta viikkoa ulkonaliikkumiskiellossa. Ei täällä neljän seinän sisällä kökkiminen tietenkään mitään herkkua ole, mutta olen kestänyt tämän paremmin jälleen viljelemällä huumoria.
Ensin nauroin itse karanteenille, koska tilannehan on ollut täysin absurdi. Kun esimerkiksi vien koiran ulos pissalle, otan mukaan meidän molempien passit poliisien varalta. Alun jälkeen aloin nauraa muille asioille, kuten koirani hassuille ilmeille, omille pelleilyilleni tai vaikka tv-sarjoille.Janoan iloa ja naurua, jotta pystyn säilyttämään mielenterveyteni, voimavarani ja vireyteni tämän lusimisen keskellä.
Mille on lupa nauraa?
Huumori on siitä vaikea laji, että huumorin eri tyylilajeja on erilaisia, samoin kuin huumorintajuja (ja myös huumorintajuttomuutta ilmenee toisinaan). Mitään kattavaa listaa onkin turha tehdä aiheista, joille on lupa nauraa. Kaikki on kiinni tilanteesta ja siitä, miten vitsi on muotoiltu.
Jonkun vitsi voi olla todella loukkaava samasta aiheesta, josta toinen pystyy vitsailemaan huvittavasti siksi, että se paljastaa meidän ihmisten naurettavuuden. Joskus terävä huumori on kaikkein nokkelin keino tuoda esiin vaikeita asioita sellaisessa muodossa, että sen pystyy ottamaan vastaan. Huumorin avulla voi oivaltaa jotain tärkeää.
Hyvä sääntö on se, että nauretaan mieluummin asioille kuin ihmisille. Kuitenkaan tämäkään ei ihan aina pidä paikkaansa, jos vaikka ajatellaan poliittista satiiria. Mutta ainakin se, jos nauraa itse itselleen, vapauttaa aihepiirit. Minun oma tapani katsoa ja kommentoida maailmaa on varmastikin sukuvika. Jos jonkin asian voi ilmaista tavallisesti, tylsästi tai hauskasti, teen sen mieluiten hauskasti.
Minulla on myös tapana viljellä itseironiaa. Tietenkään esimerkiksi krooninen selkäkipu tai syöpä ei ole hauska asia itsessään, mutta minulla on oikeus nauraa omalle syövälleni, jos haluan. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta nauraa toisen syövälle. Tai vaatia, että nyt olisi pakko nauraa vaikkapa taloudelliselle ahdingolle tai yksinäisyydelle. En myöskään itse pysty nauramaan aina ihan kaikelle. Huumori on vapaaehtoista, mutta hyödyllistä. Itselleen nauraminen on hyvä taito, joka tekee elämästä keveämpää ja hauskempaa, jos siihen kulloinkin kykenee.
Muutkin saavat nauraa kanssani, kun hassuttelen, mutta jos minulle nauretaan, sen oikeutus riippuu sävystä. Huumorilla ja ilkeilyllä on selkeä ero: jos vitsailu kohdistuu vain yhteen henkilöön muiden nauraessa vieressä, eikä tämä henkilö itse naura mukana, kyse on yleensä ilkeilystä. Etenkin jos tämä toistuu. Toisaalta, jos huumoria ei ole kohdistettu henkilökohtaisesti keneenkään ja yksi porukassa närkästyy, se ei tarkoita sitä, etteivätkö muut saisi nauraa. Sellaista vitsiä ei ole vielä keksittykään, joka naurattaisi joka ikistä ihmistä. Jos huumori tuntuu jotenkin loukkaavan tai närkästyttävän, kannattaakin itse miettiä, mihin arkaan kohtaan vitsi ehkä osui itsessä.
Naurun terveysvaikutukset
Huumoria ei aina välttämättä arvosteta kovin paljon, koska sitä pidetään kevyenä ja siksi ei niin tärkeänä. Voi myös hyvin olla, että jo tämä kirjoitus herättää joissakin kovasti vastustusta, että miksi vaikeille asioille pitäisi nauraa. Nauraminen on kuitenkin terveellistä niin henkisesti kuin fyysisesti. En lähde luettelemaan sen terveysvaikutuksia, koska ei kukaan naura niiden takia. Ihminen nauraa ilon tarpeeseensa.
Muistan, kun olin parikymppisenä ollut masentunut pitkän aikaa. Minulla oli ollut syömishäiriö ja elämäni oli ollut aika mustaa. Tuntui, etten ollut nauranut ikuisuuksiin. Sitten eräänä päivänä tv:stä tuli Lucy Show ja se klassikkojakso, jossa Lucille Ball oli pestattu töihin viinirypäleitä polkemaan.
Sitä fyysistä komiikkaa on mahdotonta kuvailla sanoin, mutta muistan vieläkin, miten minulla alkoi nauru pulputa ja miten hyvältä se tuntui. Olin taas elossa!Oli suuri mielenterveysteko katsoa sitä ohjelmaa. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että huumori yksi tärkeimmistä elämää ylläpitävistä voimista.
Tyhjensin pian ex-työhuoneeni kaappeja vanhoista tavaroista ja kansioista.
Löysin papereita, joissa oli vielä entinen nimeni. Tuntui oudolle, etten muistanut olleeni koulutuksessa siellä tai kirjoittaneeni ohjeistuksia tuosta. Muistiinpanoja kauniilla ja huolellisella käsialalla, jolla en enää kirjoita. Allekirjoituksena tyttö ennen avioliittoa, lapsia ja rivitalonpätkää.
Niistä hetkistä on yli 10 vuotta. Muistan sen tytön. Aikuisiän alkumetreillä tuoreena ammattilaisraakileena olin uudesta työpaikastani niin ylpeä, että pakahduin joka kerta, kun sain sanoa tittelini ja työpaikkani ääneen. Hymyilin joka kerta, kun edes mietin sitä. Halusin tulla oikeaksi Ammattilaiseksi ja hamusin uutta tietoa, oppia ja kokemusta.
Nyt yli vuosikymmen myöhemmin, katselen työhuoneeni sekamelskaa haikeana, mutta tyynesti. Nyt on aika. Unelmat ovat nyt muuttuneet. Ja niitä on kuunneltava. Kokeiltava uutta, uskallettava luopua nyt, kun ovi on avoinna muutokseen.
Mistä tietää, että hetki on oikea? Mistä tietää, ettei myöhemmin kadu? Mistä tietää, onko päätös oikea, vai vain tyhmyyttä tai kykenemättömyyttä olla onnellinen siihen mitä on? Mistä tietää kantaako maa, kun maailma pelottaa nyt kaikkia?
Ei mistään.
Mutta sen tietää, kun aika on. Sen tietää selittämättömästä sisältä kumpuavasta rauhasta uutta elämää kohtaan. Siitä, että tietää varmaksi, ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos ei nyt ottaisi nenästä kiinni ja hyppäisi.
Silloin voi luopua kauniisti ja varmoin ottein.
Joskus myös vaihtoehtoja ei edes ole. Joku tekee päätöksen puolestasi. Sulkee vanhat ovet väkivalloin, eikä kysele houkutteleeko uusi. Mutta usein silloinkin uusi tie osoittautuukin paremmaksi kuin entinen.
Tommy Tabermann sanoo runossaan Eksymättä et löydä perille, että ne, jotka eivät kulje suoria teitä, vaan eksyvät poluilta ja rypevät polvensa mennessään, tulevat säihkyvin silmin ja outoja hedelmiä säkissään.
Näin minäkin uskon.
Lopuksi katson itseäni silmiin käytävän peilistä. Kasvoissa muutama uurre jo. Mietin itsekseni: “14 vuotta. Olit ihan eri ihminen silloin, mutta kuitenkin sama”.
14 vuoden päästä muistan ehkä tämän hetken. Katson silloinkin jonkun työpaikan peiliin ja muistan tämän naisen. Eri tyyppi, mutta kuitenkin sama.
Sellaista elämä on. Kasvamista ja muuttumista. Sitä, ettei ole ikinä valmis. Joskus se on tarttumista uusiin oviin ja käsiin – sai valita tai ei. Silloin on uskallettava antaa itselleen lupa altistaa polvensa kolhuille ja nostaa katseensa omituisiin hedelmiin.
Ja minä olen päättänyt uskaltaa. Sillä luopumisessa loppu onkin alku.
Koirat tekevät meille hyvää. Ne tarjoavat vilpittömän ystävyytensä. Ne saavat meidät aamulla sängystä ylös, ulos ja lenkille. Ne tutustuttavat uusiin ihmis- ja koiraystäviin. Ne näyttävät meille asioita, joita emme muuten huomaisi. Ne ovat kanssamme elämän parhaimpina ja pahimpina hetkinä. Ja jos vain haluamme, ne opettavat meille paljon itsestämme.
Kun ajattelen koiriani, tunnen, että minulla on lukemattoman monta syytä kiitollisuuteen. Tässä niistä kymmenen.
1. Koirani ei koskaan arvostele minua, vaan hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. 2. Koirani katsoo minua ja näkee minut kauniina. Katseiden kohtaaminen ja oman koiran koskettaminen saavat aikaan hyvän olon tulvahduksen niin koiralle kuin omistajalle. Jo oman koiran ajatteleminen saa hyvää oloa tuottavan oksitosiinin virtaamaan. 3. Koirani ilahtuu vilpittömästi joka kerta nähdessään minut – eikä epäröi näyttää sitä. 4. Koirani ei salaile mitään vaan näyttää avoimesti tunteensa. Minun ei koskaan tarvitse miettiä, että mitäköhän se nyt ihan oikeasti tuolla tarkoitti. 5. Koirani kuuntelee kaikki ajatukseni. Se ei kritisoi, tuomitse tai yritä ratkaista mitään. Se vain on siinä ja hyväksyy. 6. Koirani ei kiukuttele niistä hetkistä, kun en ole sen seurassa. Sen sijaan se iloitsee yhteisistä hetkistä. 7. Koirani ei puhu minusta pahaa selkäni takana. 8. Koirani ei ole vahingoniloinen, kun mokaan. 9. Koirani antaa minulle aina uuden mahdollisuuden. 10. Koirani ei ole ihminen, mutta jos haluan, sillä on kyky tehdä minusta parempi ihminen.
Kysyin hiljattain eräältä parantumattomasti sairaalta 80-vuotiaalta, pelkääkö hän kuolemaa. Vastaus oli tiukka EI, ja että tästä on nyt pidettävä tunteet erillään. Jäin ymmälleni. Ovatko tunteet todella niin kamalia ja hävettäviä, että niitä pitää peitellä viimeiseen asti? Kuitenkin yksi kuolinvuoteella suurta katumusta herättävistä asioista on juuri se, että ei ole ollut rohkeutta ilmaista tunteitaan.
Meitä on pitkään opetettu hillitsemään ja hallitsemaan tunteitamme. Joidenkin ylpeilyn aihe on ollut vaikkapa se, ettei ole koskaan suuttunut. Tai, ettei ole aikuisena enää itkenyt muiden nähden. Myös se, että on pystynyt (muka) pitämään tunteet tunteina ja asiat asioina. Aivan kuin tunteiden kokeminen ja muille näyttäminen olisivat jokin kiusallinen ja hävettävä sairaus.
Tunteet ja niiden ilmentäminenhän ovat merkki hyvästä terveydestä. Kaikki tunteet – ne äärimmäisetkin – kuuluvat ihmisenä olemiseen.
Viimeisimpien aivotutkimusten mukaan tunteet kulkevat mukanamme kaikkialla ja kaikessa, ja vaikuttavat ajatteluumme sen kaikilla tasoilla. Rationaalisista rationaalisimmallakaan (usein henkilön oma näkemys) ihmisellä ei ole nappulaa, jolla hän voisi kytkeä tunteet halutessaan off-tilaan.
Tunteet ovat tärkeitä oppaitamme. Ne kertovat, mihin suuntaan meidän kannattaa kulkea, mitkä ovat arvomme ja minkälaisilla asioilla on meille merkitystä.
Koska tunteet ovat järkeä vahvempi vaikuttaja, olemmekin usein avuttomia ja hukassa niiden väkevän voiman edessä. Yritämme sitten hädissämme ja häpeissämme tunkea tunteemme piiloon. Pois näkyvistä. ”Sitä, mitä ei näe, ei ole.”
Arvotamme tunteita hyviksi ja huonoiksi, sallituiksi ja ei-sallituiksi, myönteisiksi ja kielteisiksi. Kielteisiksi mieltämiämme kartamme erityisesti. Totta on, että jotkut tunteet tuntuvat terävämmiltä ja kivuliaammilta kuin toiset, mutta se ei tee niistä huonompia.
Tunteet ovat erittäin kehollisia, siksi ne myös todella tuntuvat, mikä lienee yksi syy niiden välttelyyn. Ainakin niiden kipeää tekevämpien. Sydän särkyy surusta, pää halkeaa vihasta, keuhkot eivät saa happea tyrmistykseltään ja sappi kiehuu kiukusta. Epämiellyttävää. Mutta meistä ketään ei suojella vaikeiltakaan tunteilta.
Toki myös halkeamme onnesta ja repeämme riemusta, poskemme punoittavat innostuksesta ja silmämme säihkyvät onnesta. Mutta liian moni ”aikuisesti käyttäytyvä” ei anna näidenkään hyvää tekevien tunteiden näkyä.
Eivät tunteet, vaan niiden tukahduttaminen, uhkaa terveyttämme. Herkkä ja viisas kehomme voi kehitellä tukahdutetuista tunteista monenlaisia kremppoja ja sairauksia. Padottujen tunteiden painekattila saattaa sekin räjähtää silmille täysin yllättäen ja hallitsemattomasti, aiheuttaen kiukkureaktioita, joita sitten vasta joutuukin nolostelemaan.
Tunteet on turvallisinta kohdata hyväksyvästi ja sellaisenaan, ne terävimmätkin. Kohdata uteliaana ja tiedustella, mitä niillä on meille kerrottavanaan, sillä niihin on aina jokin syy ja niillä on aina jokin viesti.
Kun jokin kipeää tekevä tunne alkaa nousta, on hyvä pysähtyä ja keskittyä hengittämään rauhallisesti. Aistia, missä kohdassa kehoa tunne tuntuu, hengitellä sitä kohti ja antaa sen kertoa viestinsä kaikessa rauhassa.
Tunteet tulevat ja menevät ja kun ne kohtaa hyväksyvästi ja vastuullisesti, ne menettävät terävyytensä. Niistä tulee kerta kerralta vähemmän kivuliaita ja epämiellyttäviä.
Tunteita voi purkaa kirjoittamallakin. Kun olet yksin kynän, paperin ja tunteesi kanssa ja kirjoitat vain itsellesi, et ainakaan loukkaa ja satuta ketään toista. Voit kirjoittaa vaikka tunnepäiväkirjaa.
Tuntuu kenties kummalliselta, mutta mitä enemmän pihtaamme todellisia tunteitamme vältelläksemme esimerkiksi konflikteja, sen vaikeammaksi teemme sekä oman että lähellämme olevien muiden olon ja elämän.
Avoimuus omista tunteista on suurta rehellisyyttä ja uskollisuutta omaa itseä ja samalla myös muita kohtaan. Myös yksi hyvinvointimme ja hyvän elämän tärkeimmistä asioista.
Tunteiden merkityksestä voit lukea lisää esikoiskirjastani, jonka voit tilatatäältä
Kevääseen herännyt luonto ja kasvava lämpö houkuttelevat pihalle. Kaiken sisällä istumisen ja globaalin kriisin keskellä on hyvä muistuttaa itseään perusasioita; missä on maa ja missä taivas ja mihin minä sijoitun niiden välillä.
Ulkona on helpompi muistaa maaperän tiiviys ja se ystävällinen kannattelu, jota painovoima meille jatkuvasti tarjoaa; se pitää meidän paikallaan kaiken turbulenssin keskellä. Ulkona on myös helpompi muistaa elämän laajuus; kuinka äärettömän korkealle taivas kurottuu.
Maadoittuminen on tärkeä taito. Se tarkoittaa itsensä rauhoittamista siihen paikkaan, missä on. Silloin ei tarvitse etsiä omaa paikkaansa, vaan voi havaita olevansa juuri tässä. Maadoittuminen tarkoittaa painovoiman tunnistamista – mutta samalla myös sen huomaamista, että painovoiman lisäksi meihin vaikuttaa jatkuvasti myös sen vastavoima, toinen yhtä suuri voima, joka vetää ylöspäin, pidentää selkää ja nostaa päätä. Näiden kahden voiman avustuksella meistä jokainen kuljettaa sydäntään tässä maailmassa.
Maadoittumisesta voi saada sellaisen mielikuvan, että kannattaisi kiinnittyä maaperään. Todellisuudessa kannattaa kuitenkin kiinnittyä omaan sydämeensä, mutta antaa maan ja taivaan voimien auttaa siinä.
~ ~ ~ ~
Omaan sydämeensä juurtuneen ihmisen on helppo totella sisäistä viisauttaan. Se on itse asiassa vapautta, sillä silloin ihminen on vapaa muiden mielipiteistä ja muiden ihmisten tottelemisesta.
Ilman omaan sydämeen maadoittumista eli sisäistä auktoriteettia ihminen ajelehtii paikasta toiseen vailla suuntaa ja sisäistä tienviittaa. Silloin hän ei voi olla todella onnellinen.
Sydämeen juurtuminen auttaa kuulemaan päätöksentekotilanteissa sisäisen viisauden ja tekemään viisaita valintoja. (Myös valitsematta jättäminen on valinta, mutta silloin luovut omasta voimastasi ja jätät vastuun hyvinvoinnistasi muille. Jos et tee päätöksiä omasta elämästäsi, ajelehdit.)
Omaan sydämeen sitoutuminen on onnellisuuden edellytys. Joogamestari Yogi Bhajan sanoi, ettei sitoutuminen aloita mitään vaan sitoutuminen itsessään on loppu. Sitoutuminen tarkoittaa, että tekosyyt katoavat. Tai kuten oma henkinen opettajani Shiv Charan Singh sanoo: ”Onnellisuuden hinta on valittamisen lopettaminen.”
Ihmisyyden polulla meistä jokainen tekee matkaa kohti omaa sydäntään. Heräilevä luonto, metsän juurakkoisuus, mullantuoksu ja vahvat puunrungot tekevät maan energian muistamisesta helpompaa. Muista katsoa myös taivaalle ja tunne senkin energia.
Taivaan ja maan välissä, hengitä omaan sydämeesi, anna sen avautua tuntemaan, sydänjuuria myöten.
~ ~ ~ ~
Noora kirjoittaa samoista aiheista ja elämän oppilaan polusta ajankohtaisessa kirjassaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää –puodista.
Itsetuntemus ei tarkoita sitä, että osaamme luetella vahvuutemme työpaikkahakemukseen. Eikä myöskään sitä, että juutumme valittamaan vikojamme ja puutteitamme. Aito itsetuntemus on sitä, että ymmärrämme mielemme logiikkaa. Miksi reagoimme, tunnemme ja toimimme niin kuin teemme. Se on toimintatapojemme ja puolustusmekanismiemme huomaamista, ymmärtämistä ja niiden taakse näkemistä.
Aito itsetuntemus on myötätuntoista hyväksyntää mielemme toimintaa ja tunteidemme vaihteluita kohtaan. Silloin ymmärrämme, että meissä on paljon enemmän syvyyttä, hyvyyttä ja kauneutta kuin päällepäin näkyy.
Itsetuntemuksen avuksi on kehitetty erilaisia persoonallisuusteorioita, jotka kuvaavat, minkälaisia eri tyypit ovat. Enneagrammi-persoonallisuusmalli poikkeaa muista siinä, että se ei pelkästään kerro, miten eri tyypit toimivat, vaan se kuvaa myös toiminnan takana olevat tarpeet ja niistä kumpuavat uskomukset ja motiivit. Se kuvaa yhdeksää erilaista persoonallisuustyyppiä. Jokaisella niistä on selkeä oma, mutta alitajuinen toimintalogiikkansa ja selviytymisstrategiansa, joiden avulla ne uskovat sopeutuvansa ja selviytyvänsä tässä maailmassa.
Kun tunnistamme oman tyyppimme ja sen toimintalogiikan, meillä on mahdollisuus vapautua automaattisista tavoistamme. Voimme tietoisesti valita tai lainata muilta tyypeiltä paremmin kuhunkin tilanteeseen paremmin sopivia toimintatapoja. Tehokkaana tyyppinä tiedän tehokkuuden olevan loistava ominaisuus työskennellessäni, mutta ihmissuhteissa se tuottaa lähinnä ongelmia. Niinpä ystäväni murheita kuunnellessani olen oppinut valitsemaan tehokkuuden tilalle myötätunnon ja kannustavuuden.
Ennen kaikkea enneagrammi kertoo, että olemme paljon enemmän kuin persoonallisuutemme. Se auttaa meitä näkemään ydinolemuksemme koko laajuudessaan voimavaroineen ja potentiaaleineen ja arvostamaan sitä. Samaistuessamme persoonallisuuteemme pienennämme itseämme ja tyydymme olemaan vähemmän, mitä todellisuudessa olemme. Silloin persoonallisuus hallitsee mieltämme ja meistä tulee paheksuvia, puolustelevia ja vaativia niin itseämme kuin muita kohtaan. Emme uskalla kohdata maailmaa ja muita ihmisiä ilman puolustusmekanismejamme.
Enneagrammin avulla alitajuiset selviytymisstrategiat tulevat näkyviksi, joten voimme ymmärtää, miksi olemme niin kuin olemme. Tapamme toimia, ajatella ja tuntea näyttäytyy jollakin tavalla järkeenkäyvänä. Mutta samalla tajuamme, miten toimimattomia strategiamme ovat ja miten ne ovat rajoittaneet omaa ydinolemustamme. Vapaudumme persoonallisuustyyppimme vankilasta.
Olemassaolomme perusta on läsnä oleva itsetuntemus, jossa tunnistamme ytimemme, todellisen luonteemme. Läsnäolossa tiedämme, että tosiasiassa me olemme ehjiä, kauniita ja kokonaisia. Mitään ei puutu, mikään ei ole rikki. Avautuessamme ydinolemuksellemme emme kuitenkaan menetä persoonallisuuttamme. Lakkaamme vain samaistumasta siihen, jolloin näemme todellisen itsemme persoonallisuuden takana. Meistä tulee hyväksyvämpiä itseämme, mutta myös muita kohtaan, koska ydinminuutemme pääsee ilmentämään itseään persoonallisuutemme kautta.
Kokemuksemme elämästämme on heijastus sisäisestä maailmastamme. Jos emme ymmärrä syvempää itseämme, minkäänlaiset yritykset tehdä itsestämme onnellisempia eivät onnistu. Pysyvä, myönteinen muutos alkaa itsemme ymmärtämisestä ja hyväksymisestä. Enneagrammi näyttää tien aitoon ihmisenä kasvamiseen. Kuitenkaan mitään ei tarvitse muuttaa eikä itsestään tarvitse tehdä parempaa. Kaikki hyvät ominaisuutemme ovat meissä jo valmiina. Onnellisuus on alati meissä. Meidän tarvitsee vain tiedostaa persoonallisuutemme harha ja yliminämme uskomukset. Kun hyväksymme ne, niin ne lakkaavat hallitsemasta elämäämme ja vapaudumme onnellisuuteen.
Kursivoitu teksti on lainaus kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka avaa 9 erilaisen persoonallisuustyypin tapaa ajatella, tuntea ja toimia sekä olla onnellisia.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa Onnellisuusluento TÄSTÄ.
“En halua sinua enää elämääni, koskaan.” Nämä sanat ovat vaikuttavimmat ja vaikeimmat, mitä olen kuullut. Niin lyhyt lause lopettaa niin paljon, tuo niin paljon tuskaa ja surua. Ja lopulta opettaa ja kasvattaa.
Ero puolisosta voi tulla varoittamatta ja silloin poikkeuksetta ainakin toisen sydän särkyy. Suhteen loppuminen vaikuttaa myös ympäristöön, eniten mahdollisiin lapsiin, mutta myös perheeseen ja ystäviin.
Miten selvitä eteenpäin tilanteesta, kun ero on tullut yllätyksenä? Toipumisen kesto vaihtelee, mutta valitettavasti se on yleensä pidempi mitä aluksi kuvittelee.
Tässä kuitenkin omasta kokemuksesta jotain käytännön asioita, jotka voivat helpottaa ahdistusta ja tuskaa. Kaikkea en todellakaan ole tehnyt kuten opetan, mutta ehkä siksi hieman ymmärränkin, mitä olisi pitänyt jättää tekemättä tai tehdä. Myös tekemisen järjestys vaihtelee ja muuttuu koko ajan. Välillä palaat ruutuun yksi.
Jos yksikään keino auttaa edes hetkeksi, silloin tämän lukeminen kannatti.
1. Ota rauhallisesti
Erittäin vaikea toteuttaa, kun eropäätös on paiskattu päin näköä. Tunteet risteilevät siellä täällä ja mistään ei saa otetta. Eikä tarvitsekaan saada. Yllättävä ero on shokki ja ihminen reagoi siihen varmasti. Pidättäydy kuitenkin ensimmäiset viikot, kuukaudet tekemästä isoja päätöksiä. Shokkivaiheessa muuttaminen toiselle paikkakunnalle, lemmikin hankinta, työpaikan vaihto yms. voi aluksi tuntua helpottavalta, mutta ei välttämättä ole sitä enää puolen vuoden päästä. Tulet todennäköisesti myöhemmin tekemään isoja elämänmuutoksia, mutta heti ei ole sen aika.
2. Pyydä apua
Kerro läheisillesi tilanne. Kerro suoraan, ettet voi hyvin ja toivot heiltä tukea ja apua. Ihmiset ymmärtävät ja auttavat mielellään. Voit huomata kuitenkin muutoksia kaveripiirin dynamiikassa. Välttämättä se paras ystävä ei olekaan paras henkilö auttamaan tässä elämäntilanteessa. Joku muu henkilö voi taustalla nousta tärkeäksi. Pidä lähelläsi ihmiset, joilla on tunneälyä käsitellä tilannetta. Tunnistat kyllä ne tyypit äkkiä. Tärkein kontakti eroprosessin aikana voi olla joka puolituttu, joka on kokenut saman. Ole läheistesi kanssa, vaikka se tuntuisi välillä raskaalta. Tulet tarvitsemaan heitä vielä usein ja he sinua.
Jos läheisten apu tuntuu riittämättömältä, mene rohkeasti ammattilaiselle. Todennäköisesti joku ystävistäsi on jo tehnyt saman ja osaa suositella sinulle ammattiapua. Muista, että kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Kaikki.
3. Pysäytä aika
Taas vaikea asia. Pyri ottamaan tunti ja päivä kerrallaan. Älä mieti tulevaa liikaa, vaan keskitä ajatuksesi tähän hetkeen. Älä mieti entisen puolisosi elämää ja etenkään hänen mahdollista uutta kumppania. Mahdoton asia toteuttaa, teet joka tapauksessa näin usein. Kun mielesi eksyy polulta, koita vain palata sinne mahdollisimman pian. Aika on sinun vihollinen ja paras ystävä samalla. Ajan kuluminen on raastavan hidasta, mutta joka hetki vie parempaan päin. Välillä toipumisessa tulee takapakkia rajustikin, mutta se kuuluu ihmisen mielen kiemuroihin.
4. Elä tunteet
Aika kliseinen neuvo, mutta toimiva. Todennäköisesti olo on jatkuvasti turta, mutta välillä itkettää. Välillä viha nousee. Kun tämä synkkä olo nousee rinnasta, itke kunnolla. Ei se asiaa muuta, mutta helpottaa hetkeksi. Itke niin usein, kun itkettää. Viha on hyvä tunne, se puhdistaa ja polttaa vanhaa. Laita vaikka huonekaluja palasiksi, niitä exän ostamia, jos se auttaa. Vihaa ja surua ei saa päästää yhdessä hautumaan, niistä muodostuu katkeruus. Katkeruus vain pidentää prosessia ja ei ole hyödyllinen tunne kellekään.
5. Pois silmistä, pois mielestä
Jos mahdollista, älä ole missään yhteydessä exääsi. Tämä tuntuu aluksi erittäin kivuliaalta, jos teillä on pitkä historia takana. Mutta nopeuttaa eroprosessia, varsinkin jos toisella on vielä voimakkaat tunteet. Tulet lähettämään viestejä varmasti, kun ikävä tai masennus iskee. Nämä kuitenkin valitettavan harvoin auttavat ja lisäävät vain kurjaa oloa. Lähetä viesti vaikka jollekin ystävälle sen sijaan.
Pyydä jotain ystävääsi ottamaan kaikki muistot hänestä/teistä ja säilyttämään. Ei kannata tuhota kaikkea, joskus niihin voi ehkä palata, kun haavat ovat kiinni.
Lopeta exän sometilien seuraaminen heti. Ei tule onnistumaan käytännössä, mutta yritä. Tämä kyttääminen sattuu vain sinuun. Entinen puolisosi on eropäätöksen ilmoitettuaan jo asiaa miettinyt ja on asiassa näin ollen huomattavasti pidemmällä. Päivityksissä exäsi ehkä iloitsee uudesta elämästään ja mahdollisesti jo jonkun muun kanssa. Voi tehdä hyvää poistaa kaikki sometilit kokonaan ja palata siihen maailmaan vasta kun olo on parempi.
6. Syö ja nuku
Yöunet voivat mennä pitkäksi aikaa alussa ja ruokakaan ei maistu. Koita kuitenkin saada nukuttua, aluksi vaikka lääkkeiden avulla. Pää sekoaa varmasti, jos unettomuus jatkuu pidempään. Unen kirous voi olla, että näet vain painajaisia tai palaat vanhaan elämääsi joka yö. Tämä tekee aamuista vaikeita, mutta ajan myötä unet muuttuvat. Panosta laadukkaaseen ravintoon. Jos määrällisesti safka ei maistu, syö vähemmän, mutta mahdollisimman hyvin.
7. Korkki kiinni
Minimoi päihteiden käyttö. Ne tarjoavat helpon tien muutaman tunnin huumaan ja helpotukseen, mutta ahdistus tulee takuulla kymmenkertaisena takaisin. Alkoholi toimii lopulta masentajana ja et kaipaa sitä tunnetta lisää. Tiedät kyllä hetken, kun viinilasi tuo taas hyvän olon, eikä yritä peittää huonoa.
8. Liiku ja urheile
Liikunta auttaa. Se voi olla mitä vain, mutta fyysinen rasitus vie ajatuksia pois ja auttaa nukahtamaan. Urheilu voi olla itsensä rääkkäämistä sietokyvyn rajoille tai hidastempoisempaa luonnossa kävelyä. Mikä vain itselle parhaiten sopii. Ja fyysisen kunnon nosto auttaa myös itsetuntoon.
9. Kuuntele musiikkia
Kaikki ihmiset reagoivat musiikkiin. Kuuntele musiikkia ja täysillä. Kuuntele surullisia kappaleita ja välillä iloisia renkutuksia. Musiikki kanavoi tunteitasi ja helpottaa oloa hieman. Tässä kohden ihminen on niin auki, että myös musiikin sanoitukset avautuvat eri lailla. Myös muut taiteen muodot ovat nyt lähempänä sisintäsi ja voit saada niistä enemmän irti kuin ennen.
10. Kirjoita
Ei tarvitse olla kirjailija, jotta voi kirjoittaa asioita paperille. Voit pitää päiväkirjaa, jos se auttaa jäsentämään mielesi oikkuja. Joskus voit raapustaa kirjeen, jossa haukut maan rakoon entisen puolisosi, hänen ystävänsä, perheensä. Älä kuitenkaan lähetä tätä.
Jos sinusta tuntuu, että asioita jäi sanomatta, kirjoita nekin. Kun olo joskus helpottuu, voit ehkä lähettää tämän kirjoituksen exällesi. Se ei asioita muuta, mutta on hyvä saada kaikki sinulle tärkeät jutut sanotuksi.
Pelot tulevat aivan uudella tavalla ylös erossa. Niitäkin voi kirjoittaa ja vaikka nakata paperin jonnekin kaappiin piiloon. Ja palata taas, kun pelot palaavat. Joku päivä voit jonkun peloista vetää yli tai polttaa koko pelkolapun.
11. Ympäröi itsesi hyvillä asioilla
Laita puhelimen ja tietokoneen näytönsäästäjäksi kuva, mikä rauhoittaa tai piristää. Olkoon se sitten mikä vain. Pääasia, että kuva vie ajatukset edes sekunniksi muualle tilanteesta. Osta kukkia kotiisi. Hanki tauluja ja huonekaluja joista pidät. Hanki uusi astiasto. Osta vaikka haluamasi auto, jos siihen on mahdollisuus.
12. Ole yksin
Ystävien ja perheen seurassa kannattaa viettää aikaa. Mutta ole myös yksin, jos siltä tuntuu. Joskus parasta seuraa kaikesta huolimatta olet sinä itse. Joudut käsittelemään ikävät asiat kuitenkin lopulta yksin päässäsi. Tälle prosessille on hyvä antaa aika ja paikka, vaikka se niin kivulias onkin. Sitä ei kannata lykätä koko ajan eteenpäin.
13. Uudet rutiinit ja uudet oaikat
Mene toiseen kauppaan ostoksille, vaihda kuntosalia, tapaa uusia ihmisiä, hanki uusi harrastus. Päivittäisten rutiinien vaihto auttaa keskittämään ajatukset hieman muualle ja et ehkä myöskään törmää entiseen kumppaniisi vahingossa.
Mene paikkoihin, joissa et ole käynyt, mutta jotka ovat olleet pitkään mielessäsi. Valitse sellaisia kohteita, joissa ei ole mitään yhteistä historiaa. Maisemanvaihto ja uudet ihmiset piristävät. Vieras ympäristö voi laukaista ahdistusta, jos et valmis.
14. Älä tee exästä yli-ihmistä
Mieli on pirullinen. Rakastat vielä entistä puolisoasi, mutta et voi saada häntä. Aika pian hänestä muodostuu täydellinen ihminen, ilman vikoja. Hän on kuin mystinen yli-ihminen, unet ja todellisuus vielä sekoittuvat usein stressitilassa.
Pysähdy ja kaivele ajatuksiasi tarkasti. Muistele, mikä hänessä aina ärsytti, muista riitoja. Vaikka kirjaa julmasti ylös, mitä asioita vihasit hänessä tai teidän elämässä, sama kuinka raadollisia. Joskus auttaa myös tavata entinen puoliso, jos tähän pystyy. Ainoana motiivina voi olla todeta, että hän on vain ihminen, kaikkine virheineen.
15. Myönnä ja anna mennä
Joskus kestää kauan myöntää itselleen, että asiat ovat näin ja ne eivät muutu. Mieli keksii mitä uskomattomimpia tapoja saada puoliso takaisin, turhaan. Vaikka järki tietää asian, tunteet eivät anna yhtään myöten. Asian myöntäminen on kuitenkin iso askel eteenpäin. Älä petä itseäsi sillä ajatuksella, että haluat olla vain ystävä, jos näin ei aidosti ole. Hyvä mittari on miettiä, oletko varauksetta onnellinen hänen uudesta elämästään. Voi olla, ettette koskaan pysty olemaan ystäviä tai se tapahtuu vasta vuosien päästä.
Älä myöskään uhraa ajatuksia siihen, että palaatte yhteen. Se voi joskus tapahtuakin, mutta anna itsellesi rauha. Päästä irti toisesta, se lopulta vapauttaa sinutkin.
16. Anna anteeksi
Lopulta pystyt antamaan anteeksi entiselle kumppanillesi. Siihen menee aikaa ja vihan sekä surun tunteet on käsiteltävä ensin. Vaikein asia voi kuitenkin olla antaa itselleen anteeksi. Eroprosessin aikana varmastit mietit, mitä virheitä olet tehnyt ja mitä tekisit toisin ja syytät itseäsi tapahtuneesta. Jos olisit tehnyt näin tai tämän toisin, olisimme yhä yhdessä.. Kehä on loputon. Ole itsellesi armollinen, teit niin kuin silloin parhaiten osasit.
Tunne ei voi koskaan vallata sinua kokonaan. Pystyt aina tarkkailemaan tunteitasi läsnäolostasi käsin, sydämestäsi käsin – rakkaudellisesti, rauhallisesti ja lempeästi.
Jos sinusta tuntuu, että tunne meinaa vallata sinut kokonaan, tee pieni ajatusleikki ja kysy itseltäsi:
“Onko tämä tunne juuri minun? Mikä tekee tunteesta omani? Älä tyydy ensimmäiseen, mielestä nousevaan vastaukseen: “Totta kai se on minun, minähän sen tunnen.”, vaan hiljenny hetki tunteen äärelle.
Onko jokin suru tai tietty määrä surua juuri sinun? Vai onko se vain surun ilmentymää?
Onko sinussa jokin osa, johon tunne ei vaikuta? Mikä tuo osa on?
Keskity ja kuuntele hetki sitä osaa sinussa, johon tunne ei vaikuta. Anna hengityksesi virrata ja anna samalla tunteen tulla esiin. Mikään tunne ei voi uhata todellista itseäsi. Voit tarjota itsellesi turvallisen tavan kokea tunteita olemalla läsnä.
Tunteiden kokeminen ei voi viedä sinua mihinkään eikä pois mistään. Olet aina tässä.
