Läheisriippuvuudesta toipumisen 5 vaihetta – “On normaalia, että tunteet vaihtelevat laidasta laitaan”

Läheisriippuvaisen ei ole välttämättä helppoa kohdata omaa todellista tilannettaan, kuten ei muidenkaan addiktien ole. Kun ihminen on siinä pisteessä että hän hakee apua, takana on pitkä ja usein piinallinenkin oman tilanteen hyväksymisen prosessi.

Sveitsiläinen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross esitteli kuoleman kohtaamisen tuottaman suruprosessin viisi vaihetta: kieltämisen, vihan, “kaupankäynnin”, masennuksen ja hyväksymisen. Hän on saanut työstään paljon kiitosta, ja näiden hyväksymisen vaiheiden on huomattu toistuvan kuoleman hyväksymisen lisäksi monissa muissakin yhteyksissä, kuten vaikkapa erokriisissä ja addiktioiden myöntämisessä itselleen.

Tutkitaan tätä prosessia läheisriippuvuuden kannalta. Huomaa kuitenkin, että tämä prosessi on hyvin eläväinen. Kaupankäynnin kohdasta ihminen voi palata hetkittäin takaisin vihan ja kieltämisenkin vaiheisiin. 

1. Kieltämisen vaiheessa läheisriippuvainen ei myönnä ongelmaa. Läheiset saattavat olla huolissaan, mutta läheisriippuvainen suojelee kumppania ja suhdetta kynsin hampain. Hän ei halua nähdä suhteen todellista tilaa, sillä hän myös saa suhteesta jotain. Kieltäminen on defenssi, joka suojaa jonkin vielä liian aran ja kipeän asian käsittelemiseltä.

Ihminen voi olla kieltämisen tilassa pitkään, jopa vuosia. Hälytysmerkkejä on kyllä ollut nähtävissä, mutta niitä ei vaan halua nähdä. Usein täytyy tapahtua jotain riittävän kipeää, että kieltämisen kupla viimein puhkeaa.

Kukaan ei tiedä, mikä se ”riittävän kipeä” kullekin on. Kenellekään ei toivo kipua, mutta joskus vaan kipu riittää meidät herättämään. Kuplan puhjetessa kukaan ei kaipaa ”Mitäs minä sinulle sanoin?” kommentteja, vaan ihmistä tueksi. 

2. Vihan vaiheessa läheisriippuvaisen kieltämisen kupla on puhjennut. Hänen omat selityksensä, tai kumppanin selitykset, eivät mene enää läpi.

Vihan vaihe on tärkeä realisoitumista tukeva vaihe. Se jollain tapaa herättää eloon. Näin on todella käynyt ja tämä koskee! Viha herättää siihen, että näin ei voi enää jatkua. Vihan vallassa ei ole kuitenkaan viisainta tehdä päätöksiä, sillä tunnekuohuissa tehdyt päätökset harvoin kestävät.

Vihan vaiheessa läheisriippuvainen näkee suhteessa tapahtuneet epäkohdat, loukkaukset ja kenties valheetkin. Nyt hän näkee kaiken sen, jota ei kieltämisen vaiheessa suostunut kohtaamaan.

3. Kaupankäynnin vaiheessa läheisriippuvaista alkaa epäilyttämään. Ehkä kumppanin teot eivät olleetkaan niin pahoja? Olihan niille kuitenkin hyvä selitys. Ehkä kumppani raitistuukin. Ehkä tämä oli ihan tavallinen parisuhde riita. Ehkä kaikki selviääkin.

Kaupankäynnin kohta on hyvin ristiriitainen. Läheisriippuvainen ikäänkuin alkaa uudelleen puolustamaan suhdetta ja kumppaniaan. Läheisriippuvainen käy kauppaa: Ehkä suhde toimisi, jos minä vaan relaisin. Ehkä suhde toimisi, jos en vaan itse olisi niin vaativa.

Kaupankäynnin kohta on monelle eronneelle tuttu. Suhde on jo päätetty, mutta jonakin yksinäisenä iltana sitä kaipaakin entisensä luokse. Tällöin ns. eroseksi tyypillisimmin tapahtuu. Läheisriippuvaisen olisi hyvä kaupankäynnin vaiheessa muistuttaa itseään siitä realismista, mitä suhteessa olo todella olikaan.

Toivo on ihmisyydessä valtavan arvokas tunne, mutta läheisriippuvaiselle toivo voi olla myös riippuvuutta ruokkiva tunne. Kaupankäynnin kohdassa on hyvä kirkastaa omia rajoja ja tarpeita ja koittaa hengitellä tämän vaiheen epämukavuuden läpi. Saa kaivata. Saa olla ikävä. Itseään ei kannata syyttää kaipuun tunteista.

Mutta muista myös, että jos mitään ei muuta, mikään ei luultavasti muutu. Muista, että kaupankäynti on normaali vaihe, mutta sekään ei kestä ikuisesti.

4. Masennuksen vaiheessa läheisriippuvaisen saattaa tuntea itsensä turraksi. Asiakkaani kuvaavat usein tässä kohdassa ”Olevansa vähän liiankin rauhallisia”. Joillekin tämä vaihe on taas häpeän ja lamaantumisen aikaa.

Läheisriippuvainen alkaa käsittämään, miten iso ja kokonaisvaltaisesti elämää kuormittava asia läheisriippuvuus onkaan. Saattaa tuntua siltä, että ei sen työstämiseen ole voimia tai resursseja. Tekisi mieli unohtaa koko homma. Tässä kohdassa kerää voimia. Lepää. Anna itsesi levähtää. Tiedä kuitenkin, että matka jatkuu. Ja sinulla on voimia kohdata tilanne. Sinä saat pyytää apua ja saat tarvita tukea. Keskity myös ihan tavallisiin asioihin, niihin mitkä arjessa menevät omalla painollaan.

5. Hyväksymisen vaiheessa läheisriippuvainen alkaa hyväksymään että läheisriippuvuus on olemassa ja että se koskettaa itseä. Kaupankäynti jää vähemmälle ja hän on valmis myöntämään ja omistamaan tilanteen haastavuuden. Tässä kohdassa apuun hakeutuva ihminen on usein hyvin valmis esimerkiksi terapia- tai ohjausprosessiin. Hän on valmis katsomaan myös itseään, omaa lapsuuttaan ja sitä miksi hän toimii niinkuin toimii.

Hän ei kanna enää niin paljoa häpeää, etteikö se estäisi häntä sanomasta kipeitä ja ristiriitaisiakin asioita ääneen. Tässä kohdassa läheisriippuvainen tietää, että jonkin on muututtava. Ja hän haluaa olla aktiivinen osa sitä muutosta sen sijaan, että katsoisi tilannettaan sivusta.

Hyväksymisen vaihe ei tarkoita sitä, että todellisuuden kohtaaminen olisi millään lailla miellyttävää. Se voi olla edelleen hyvin arkaa ja kipeää. Tässä kohdassa juuri nimen saaminen omalle haasteelle voi olla helpotus. 

Terapiaan ja ohjaukseen voi ja kannattaa toki hakeutua, vaikka ei olisikaan vielä hyväksymisen vaiheessa. On myös normaalia, että vaiheet ja tunteet vaihtelevat. Kieltämisen vaiheessa terapiasta tai ohjauksesta ei luultavasti ole vielä kovinkaan suurta hyötyä. Valitettavasti usein meitä täytyy sattua henkisesti aika paljonkin, ennen kuin olemme valmiit katsomaan läheisriippuvuuttamme rehellisesti silmiin.


Läheisiippuvuudesta toipumisesta voit lukea lisää Eevin uudesta Ymmärrä itseäsi ymmärrä suhteitasi -kirjasta.

Syvennä yhteyttä tunteisiisi ja opi terveitä tunnetaitoja. Kurkkaa Ymmärrä tunteitasi – tunnetaitokortit:

Miten suhtautua itseen lempeämmin ja hyväksyvämmin? Tutustu Ole itsellesi armollinen -kortteihin:

Ole itsellesi armollinen -opaskirja tarjoaa työkaluja vaikeiden tunteiden ja ajatusmallien kohtaamiseen. Tutustu kirjaan:

Irti kehokriitisyydestä ja kohti suurempaa rakkautta – Olet täydellinen juuri tuollaisena

Kehokriittisyys omaa ja muiden kehoja kohtaan ei ole harvinaista. Riittämättömyys ei kuitenkaan koskaan poistu sillä, että treenaisimme entistä kovempaa tai muokkaisimme kehoa erilaisin operaatioin. Kun olemme vihdoin tyytyväisiä vatsaan, siirtyy huomio kaksoisleukaan, alleihin, silmäpusseihin, vinoon hampaaseen, muhkuraisiin reisiin tai ihon pintaverisuoniin. Pahimmillaan kaikkiin näistä. Ei ole niin täydellistä, etteikö siitäkin löytyisi yksi ryppy.

Riittämättömyyttä ja kriittisyyttä ei voi kitkeä kehon kautta, sillä ne eivät alun alkaenkaan sijaitse kehossa. Kehossa, joka on syntynyt täydelliseksi juuri sellaisenaan. Elämän kannattelijaksi. Kulkuneuvoksi, joka mahdollistaa loputtomat rikkaat kokemukset elämämme matkalla.

Riittämättömyys ja kriittisyys sijaitsevat mielen perukoilla. Ne juontuvat äitiemme tapaan vähätellä kehojaan, kivuliaisiin hetkiin, joissa olemme kokeneet noloutta ja huonommuutta, jatkuvaan tietoisuuteen siitä, miltä mainosten (epäluonnolliset) ihannekuvat näyttävät. Vertailuuun, josta emme juurikaan puhu, mutta joka silti on todellista.

On toki aivan ok muokata kehoaan ja koettaa näin vastata oman kriittisen mielen tarpeisiin. Se ei kuitenkaan poista rakkautemme ja onnellisuutemme ehdollisuutta. Se ei nollaa kriittisyyttä linsseistä, joiden läpi katselemme maailmaa.

Kehokriittisyys on vankila

Se löytää aina jostain uutta huomautettavaa. Se vaikuttaa itsevarmuuteen, ihmissuhteisiin ja seksuaalisuuteen. Pahinta on, että kehokriittisyys vaikuttaa omaan tunteeseemme omasta itsestämme, vaikka olisimme yksin emmekä näkisi ristin sielua. Yksinkertaisesti, et voi rakastaa itseäsi jos et hyväksy kehoasi.

Kehokriittisyys on se pieni ääni, joka tuhoaa tunnelman, kun tanssahtelet ja yhtäkkiä vilkaiset peiliin. Vaikka peilikuvassa on miljoona kaunista asiaa, kehokriittisyys pakottaa katseen sinne, missä jälleen kerran on muka vikaa. Kehokriittisyys jumittaa ihmisen tietylle tasolle, jossa vallitsevat tietyt ajatuskaaret, vaikka muitakin tasoja olisi saatavilla. Kuin linnunpoikaseksi, joka ei vielä ole huomannut siipiä selässään.

Käännös kohti positiivista

Kehokriittisyys on täysin mahdollista kääntää kehopositiivisuudeksi. Se vaatii usein hieman töitä: vanhan kyseenalaistamista ja korvaamista uudella, paremmalla.

Kehokriittisyydestä irtautuminen lisää omaa onnellisuutta, vapautuneisuutta ja elämäniloa. Se lisää hulluttelua ja heittäytymistä, eheyttää seksuaalisuuden haavoja ja syventää tyytyväisyyttä ja ylpeyttä omasta itsestä. Elämäntilanteesta, iästä tai sukupuolesta riippumatta sillä on annettavaa aivan jokaiselle. Oletko valmis kokeilemaan, mitä annettavaa tällä muutoksella on juuri sinulle?

Näiden asioiden tarkastelu on juuri nyt mahdollista taideterapeuttisen Hidasta Elämää-kotiworkshopin kautta (hinta 9,90/kpl):

Irti kehokriittisyydestä taideterapian avulla

Kaipaatko eroon kriittisyyden äänestä, kohti syvempää itsesi hyväksymistä? Taideterapia on antoisa ja tehokas tapa käsitellä omaan kehoon liittyvää suhtautumista. Tämä Riikka Lauanteen workshop auttaa sinua käsittelemään kehonkuvaasi, tiedostamaan siihen liittyviä ajatuksia ja muuntamaan kehokriittisyyttä kehopositiivisuudeksi. Workshop sisältää kaksi videonauhoitetta sekä kolme taideterapeuttista tehtävää. Voit varata kurssin tekemiseen n. 60 minuuttia.Tarvitset: värikynät ja paperia (halutessasi myös vesivärit käyvät hyvin). Workshop on käytössäsi kaksi viikkoa.  OSTA WORKSHOP TÄÄLTÄ.

Ihanin kevätterveisin,

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

 

 

Onko mitään kaduttavampaa kuin että oma elämä jäisi elämättä?

Kuolinvuoteella lienee himpun verran myöhäistä kaihota oman elämättömän elämän perään. Niin surullisesti isolle osalle ihmisiä tuntuu kuitenkin käyvän. Australialainen saattohoitaja Bronnie Waren on listannut kuolevien katumuksen aiheita ja ehdoton ykkönen listalla on se, ettei ole ollut rohkeutta elää omannäköistä elämää.

Miten sitten elää, ettei tarvitsisi katua?

On kyse valinnoista. Siitä, että tietää mitä ja minkälaista elämää haluaa, mikä on oma unelma – oma juttu – ja tekee mahdollisimman paljon valintoja, jotka palvelevat sen toteutumista, omaa hyvinvointia.

Miksi niin moni kuitenkin tekee kaduttavia valintoja?

Esimerkiksi siksi, että valintoihin liittyy aina vastuu ja vastuun kantaminen puolestaan vaatii rohkeutta, jota meiltä usein uupuu. Olemme huomattavasti taitavampia pakoilemaan kuin kantamaan vastuuta. Kun asiat eivät mene nappiin, voi sitten osoitella sormella syyllisiä.

Löydämme lahjakkaasti syitä ja selityksiä sille, miksei oma elämä ja tekeminen voi olla ideaalia. Repertuaaria riittää uhriutumisesta heikoksi heittäytymiseen. Kun on uhri, ei millekään voi mitään, kohtalo päättää ja riepottelee. Kun on heikko, ei tarvitse olla vastuussa vahvana olemisesta. ”Ei pysty, ei kykene, väärät olosuhteet, väärät ihmiset, väärät tähdet, väärät kaikki.”

Voimme kokea aitoa sisäistä vapautta ja sen tuomaa hyvinvointia vain, jos teemme omaehtoisia valintoja ja kannamme niistä täyden vastuun.

Mistä rohkeutta tehdä hyviä valintoja?

Valinnoissa auttaa se, että opettelee kuuntelemaan oman sydämensä puhetta. Sydämen tietoa, joka kumpuaa elämämme aikana kertyneen viisauden, tunteiden sekä moninaisten aistimusten yhdistelmästä. Tietoa, jota pidän tietojen tietona.

Sydämen puheen kuuleminen ja siihen luottaminen ei toki ole helppoa. On helpompaa ja hyväksytympääkin kuunnella järkeä. Sydämen puheen kuuleminen vaatii pysähtymistä ja herkkiä aistiantenneja omien hienovaraisten tuntemusten huomaamiseksi. Sydän puhuu vahvasti kehollisuuden sekä tunteiden välityksellä. Jokin asia voi näyttää järjen valossa fiksulta, mutta outo epämukavuus kehossa kertoo jotain aivan muuta.

Järki ja ego toimivat tietoisesta, rationaalisesta mielestä käsin, sydämen puhe kumpuaa tiedostamattomasta. Mitä rationaalisemmin ja järkevämmin ajattelemme ja toimimme, sen varmemmin kadotamme yhteyden tärkeitä viestejä tuovaan intuitiiviseen herkkyyteemme, tunteisiimme ja aistimuksiimme.

Jos annamme järkemme, egomme tai muiden ihmisten puheen vaikuttaa tärkeisiin valintoihimme ja päätöksiimme sydämemme puheen sijaan, hylkäämme samalla omat arvomme, unelmamme ja hyvinvointimme. Oman juttumme.

Miksi kannattaa kuunnella sydämen puhetta?

Olen oppinut luottamaan sydämeni puheeseen. Sydän puhuu arvojeni kanssa samaa kieltä, on aina puolellani ja tahtoo hyvää. Vaikka järkeäkin toki tarvitaan, en ole sen hyvästä tahdosta aina kovin vakuuttunut, sillä ego työntää vaateliasta nenäänsä turhan paljon sen asioihin.

Olen seurannut ehkä vahvimmin sydämeni puhetta vaihtaessani aikoinaan hammaslääkärin työn laulamiseen. Samalla vaihdoin myös vakaan toimeentulon epävakaaseen ja arvaamattomaan. Vaihdosta on pidetty rohkeana, kuten myös useita muita sen jälkeen seuranneita elämänvalintojani. En ole itse oikein osannut pitää niitä erityisen rohkeina, koska sydämeni puhe on ollut niin palavaa, ettei vaihtoehtoja ole ollut.

Ajattelenkin, että jos palo omannäköiseen elämään ja tekemiseen on vahvaa, voittaa se pelon. Ja onko toisaalta mitään pelottavampaa ja samalla surullisempaa kuin se, että oma elämä jäisi elämättä, kuten enemmistöllä alussa mainitsemistani parantumattomasti sairaista.

Vastuunkanto siitä, missä olet, mitä on ja etenkin siitä, mihin olet menossa, on elämän mittainen harjoitus. Jos haluat paremman loppuelämän, sinun on opeteltava tekemään parempia valintoja.

 


Voit lukea aiheesta lisää kirjastani Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua.

Kun epävarmuus on ainoa, mikä on varmaa – Voiko epätietoisuuden keskellä olla rauhassa?

“Me tiedämme vain sen, että emme tiedä”, sanoi viisas joogaopettajani.

Meillä ihmisolennoilla on kovin suuri tarve tietää. Tahdomme tietää tulevaisuuden. Tahdomme tietää, mitä siellä tapahtuu. Tahdomme tietää, ketä me itse olemme, ja toisinaan sen vuoksi yritämme sulloa itseämme mitä erilaisimpiin bokseihin ja ahdistumme, kun emme aivan mahdu niihin. Meillä on loputon tiedonhalu, ja mitä enemmän tiedämme, sen turvallisempi olo meillä on.

Kun osaamme tutkia, miettiä, laskea, ja analysoida omaa itseämme, kehoamme tai ympärillämme tapahtuvia asioita, on helppo uskoa vakaasti olevansa kontrollissa, elämä täysin hallinnassa omissa hanskoissa.

Sitten tapahtuu jotakin, joka heittää kaiken päälaelleen, ja hanskat hukkuvat. Toisinaan tuo keikahdus on isompi, toisinaan pienempi. Koostaan huolimatta yhtälailla isosti se järisyttää pakettia. Ja yhtäkkiä, ainoa mikä on varmaa, on epävarmuus.

Tämän hetken maailmanlaajuisen tilanteen vuoksi moni on joutunut pysähtymään epävarmuuden äärelle, minäkin.

Minäkään en tiedä, mitä lähikuukausina tapahtuu.
En tiedä, mihin suuntaan työni kehittyvät.
En tiedä, pysymmekö terveenä.
Minä en tiedä, kauanko tämä erikoinen tilanne kestää.
Kaiken keskellä kissamme karkasi mökillä tuntemattomaan maastoon, emmekä tiedä, löydämmekö sitä.

Kun kuulin joogaopettajani sanat, minua alkoi hymyilyttää. En tiedä tulevaisuudesta, ja ymmärsin, että juuri nyt minun ei tarvitsekaan tietää.

Sillä epätietoisuus antaa minulle mahdollisuuden olla läsnä. Tietämättömyys tulevaisuudesta antaa luvan keskittyä siihen, mitä on nyt. 

Läsnäolo ei tarkoita sitä, että jäisi lamaantuneena tuleen makaamaan – tulevaa saa ja on hyväkin suunnitella.

Sen sijaan se voi tarkoittaa sitä, että hiljalleen luopuu tarpeesta yrittää ymmärtää, lokeroida tai kontrolloida – itseään ja elämää. Sitä, että kuiskaa murehtivalle mielelle yhä uudelleen ja uudelleen: kuulen sinut, mutta nyt ollaan tässä, ei huomispäivässä. Sitä, että kohtaa kontrollintarpeen takana olevan tunteen hetki kerrallaan. Kääntyy kohti omaa kehoaan, ja kannattelee itselleen tilaa kokea kaikkea sitä, mitä itsessä on sisällä. Se voi tarkoittaa sitä, että antaa itselleen luvan löytää iloa pienistä yksityiskohdista. Kiitollisuutta siitä, mikä on hyvin.

Lopulta voi kysyä itseltään: voisinko löytää rauhan epätietoisuudessa?

Voisinko keskittyä siihen, mitä aistin? Voisinko hengittää hiukan syvempään? Voisinko nähdä, mikä ympärilläni edelleen luo turvaa? 

Elämä on epävarmaa, vain sen me tiedämme. Silti tuon epävarmuuden keskeltä on mahdollista löytää jotakin, mihin luottaa. Jotakin pysyvää. Voimakasta.

Sinä avasit silmäsi tänäkin aamuna. Maa pysyy jalkojemme alla. Viimeisetkin jäät sulavat, muuttolinnut palaavat ja kevät saapuu kuitenkin – se on varmaa. Tuon kaiken voi huomata vain, jos uskaltaa aistia ja hengittää elämää tässä hetkessä, sellaisena kuin se ympärillä avautuu.

Ei sellaisena mitä se oli eilen, eikä sellaisena mitä se ehkä on huomenna – vaan sellaisena, mitä se on nyt.

Ja nyt.

Ja nyt.


Rauhaa epävarmuuden keskellä voi löytää myös joogan ja kirjoittamisen avulla. Tervetuloa osallistumaan Juuret – Löydä rauhaa kaaoksenkin keskellä -koti-workhopiin. Työpaja kutsuu sinut pysähtymään aina läsnäolevan kehosi äärelle – löytämään juuria läsnäolosta sekä liikkeestä sen kanssa. Tarvitset joogamaton/alustan, tyynyn, sekä kynän ja paperia. Lue lisää ja osallistu. 

30 tapaa lepuuttaa mieltä metsässä ja kokea vahva yhteys luontoon

Yhteys maahan, juurtuminen, maadoittuminen… Rakkaalla kokemuksella on monta nimeä.

Juurtuminen on yksi tärkeimpiä kokemuksia, joita on. Se on aivan samalla tärkeyden tasolla kuin rakkaus tai läsnäolo.

Syvä juurtuminen on läsnä tulemista kehoonsa ja suurta rakkautta maahan. Kun nämä tapahtuvat, niin tuntuu, että on todella mukana elämässä ja kokee syvää kehollista elävyyden kokemusta.

Usein juurtumiseen liittyy rauhoittumisen, rauhan ja turvan kokemus. Samoin juurtumiseen liittyy myös kokemus osallisuudesta. Puu, orava oksalla, laulava lintu ja polkua kävelevä ihminen ovat samassa elämän veneessä kanssani nyt täällä maan päällä.

Paras paikka juurtua on tietenkin luonnon keskellä.

30 vinkkiä juurtumiseen metsässä

1. Katso metsää tarkkaavaisesti ja löydä erilaisia vihreän, ruskean ja harmaan sävyjä.

2. Seuraa muurahaisen tai kovakuoriaisen taivalta tovi pieniä yksityiskohtia samalla katsoen.

3. Haistele sammalta.

4. Haistele puun kaarnaa.

5. Haistele maata.

6. Sulje silmät ja kuuntele (unohda kaikki muut aistit).

7. Istu kalliolle, sulje silmät ja tunnustele kädelläsi kalliota.

8. Sulje silmät ja tunnustele puun kaarnaa sormillasi.

9. Maista koivun silmua, mustikan tai kanervan kukkaa (keväällä).

 

10. Nojaa puuta vasten.

11. Halaa puuta – valitse puu seuraamalla intuitiivista vaistoasi.

 

12. Lepää kalliolla ja tee kalliolle sulaminen.*

13. Ota pienet päiväunet turvallisessa paikassa metsässä (kera herätyksen).

14. Tee metsään uppoutuminen tai osia siitä.*

15. Kävele paljain jaloin.

16. Tömisytä paljaita jalkojasi alla olevaa kalliota vasten.

17. Hyppele ylös alas samalla puhalla kovaa suusta ulos huu huu huu…

18. Ota halausote itsestäsi hengitä sisään ja ulos. Ulos hengityksillä päästä kädet putoamaan alas ja kaikki jännitykset pois ja samalla anna syntyä ääni haaaaaa… toista muutama kerta.

19. Ravistele lempeästi kehoasi ja eläydy aivan kuin uppoaisit hiljalleen kallion sisään. Päästä suun kautta ääntä samalla.

20. Taputtele kehoasi ylhäältä alas kohti jalkoja. Käytä erityisesti aikaa jalkojen taputteluun. Pidä suu auki.

 

21. Pyydä metsää juurruttamaan sinut ja kiitä.

22. Palvele metsää – kerää esimerkiksi roskia. Tämä todella toimii.

23. Etsi ja löydä oma voimapaikkasi – lepää, nauti ja kiitä.

24. Omalla maallasi ole taivaaseen pukeutunut eli alaston tai hyvin vähissä vaatteissa.

25. Ui luonnonvedessä.

26. Hiero maata tai savea ihollesi (vain jos ihosi on täysin terve!).

 

27) Ota leveä matala asento (kuin sumopainija) ja hitaasti tömisyttäen etene. Kuvittele ja eläydy kuin painaisit 1000kg – koe painon kokemus.

28) Istu tai seiso. Näe ja eläydy aivan kuin jalkapohjistasi kasvaisi paksut ja tukevat juuret syvälle maan ja kallion sisään.

29) Tee seisomameditaatiota – seiso silmät kiinni, jalat vähän koukussa ja kädet aavistuksen irti reisistä. Seuraa huomiollasi hengitystä tai vain ole.*

 

30) Vietä päivä metsässä. Tai vielä parempi – ole täysi vuorokausi metsässä.

 

Mitä kaikkia olet jo näistä tehnyt? Mitä kaikkia aiot tulevana kesänä ja nyt jo keväällä tehdä?

 

*Nämä ja paljon muuta ihanaa juurruttavaa löytyvät  Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

 

 kuvat: (Unsplash) Helen Sepp /  Tommi Selander /  Dave Robison + Jarko Taivasmaa (oma voimapaikkani)


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

Mitä tehdä, jos ei ole mahdollisuutta kosketukseen, halauksiin ja fyysiseen läsnäoloon?

Kirjoittaja Heini Salmi on Herkästi vahva -hyvinvointivalmentaja, kirjailija ja fysioterapeuttiopiskelija. 

Keho kaipaa kosketusta, mieli on rauhaton. Olisipa minulla joku vierelläni.

Yksinäisyys ja kokemus yksinäisyydestä eroavat mielestäni kovasti toisistaan. Uskon, että voimme kokea yksinäisyyttä, vaikka ympäristömme täyttyisi muista ihmisistä. Toisaalta voimme fyysisesti olla yksin, mutta kokea yhteisöllisyyden tunteen hyvinkin vahvana.

Olimme sitten parisuhteessa, kaveriporukassa tai työpaikalla, kaipaamme tulla kuulluiksi, nähdyiksi ja kyllä, oikeanlaisissa tilanteissa myös kosketetuiksi. Kosketuksessa on voimaa. Mitä voimme tehdä, kun meiltä viedään fyysinen läsnäolo, kosketusta ei enää ole saatavilla, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen hankaloituu?

Yksinäisyyden tunne pääsee helposti valloilleen, se linnoittautuu kehomme jokaiseen soluun. Pelko nostaa päänsä. Lukuiset kysymykset täyttävät ajatuksemme; Miten selviän tästä? Koska tämä loppuu? Olenko ainoa, joka kokee näin?

Haluan luottaa ja uskoa siihen ajatukseen, että haastavat elämäntilanteet on luotu parhaiksi oppitunneiksi. Ne eivät ehkä siinä hetkessä näyttäydy niin, ja ajatusta voi olla vaikea ylläpitää. Sekin on mielestäni enemmän kuin hyväksyttävää. Voimaantuminen vaatii aikansa. Piikkilanka ympärillämme voi pistellä pitkäänkin, ennen kuin onnistumme selvittämään solmut ja pyristelemään siitä irti.

En myöskään usko, että kukaan selviää täällä täysin kivuitta. Toinen saattaa kokea piikit kivuliaampina kuin toinen, mutta jokaisella on varmasti omat solmunsa avattavana. Olen monesti miettinyt, miksi yksinäisyys on niin vaikea kohdata, mistä tämä tunne kohoaa, kumpuaa ja ennen kaikkea, mitä sille olisi tehtävissä?

Paljon puhutaan ja kirjoitetaan siitä, miten paetaan epämukavia tunteita esimerkiksi päihteiden, irtosuhteiden tai vaikka uhkapelien maailmaan. Helppoa ja houkuttelevaa – ehkä, mutta myös hyvin hetkellistä. En usko, että kukaan haluaa näistä itselleen ainoaa ratkaisumallia tunteiden käsittelyyn.

Saako yksinäisyydestä puhua? Saako kertoa kaipaavansa kosketusta? Saako sanoa, että kokee oman äänensä jääneen kauas hiljaisuuteen? Saako haluta tulla kuulluksi ja nähdyksi? Kyllä, kyllä ja kyllä saa! Oikeastaan minun tekisi mieli sanoa, että ehdottomasti täytyy saada.

Valitettavasti sekään ei aina riitä. Ymmärsin tämän itse kantapään kautta. Kokemus sattui. Olin uskaltanut tehdä ensimmäisen siirron ja avata suuni, aihe kun on hyvin arka. Takaisin sain kuitenkin vain kylmän kädenpuristuksen, vaikka olisin kaivannut lämmintä ja halaavaa syliä. Tänä päivänä kiitän siitäkin kokemuksesta. Se avasi silmäni.

Vastaanottaja ei ehkä juuri siinä hetkessä osannut käsitellä viestiäni ja reagoida siihen. Se voi tuntua pahalta, mutta ajattelen, että se oli vain elämän oppitunti, yksi läksy muiden joukossa. Niin minulle kuin myös hänelle. Tämän jälkeen aloin pohtia, keskittyisinkö ympäristön sijaan etsimään vastauksia itsestäni.

Ympäristön viesteihin en voi vaikuttaa, mutta minulla on täydet oikeudet omaan kirjoitukseeni. Päätin muokata viestini uudelleen ja tällä kertaa lähettää sen itselleni. Saanko puhua yksinäisyydestä? Saanko kokea oloni yksinäiseksi? Saanko kertoa kaipaavani kosketusta? Saanko sanoa, ettei ääneni kuulu tarpeeksi tai en koe tulevani nähdyksi? Hyväksynkö minä itse omat tarpeeni? Haluanko tehdä töitä niiden täyttämiseksi?

Kun opettelin vastaamaan itselleni hyväksyvästi, huomasin myös ympäristön vastaanottavan viestini uudella tapaa. Kannustaisinkin miettimään, miten ja mitä kirjoittaisit itsellesi? Kuinka vastaanotat oman viestisi? Sen sijaan, että haet lämpöä ulkopuolelta, mitä jos aloittaisitkin siitä, kuinka lämmität itse itseäsi?

Rakkaudella

Herkästi Vahva, Heini Salmi

Keskity siihen mihin voit vaikuttaa – se vapauttaa, rentouttaa ja saa sinut voimaan paremmin

Me emme voi aina vaikuttaa kaikkeen siihen mitä meidän ympärillämme tapahtuu.

Me emme voi aina pelastaa koko maailmaa ja kaikkea sen asukkaita, joka ikinen sekunti.

Se voi tuntua raskaalta, uuvuttavalta ja ahdistavalta, mikäli niin yrittää jatkuvasti tehdä, ilman, että kuitenkaan maailma muuttuu.

Mutta me voimme valita paljonkin elämässä.

Me voimme valita sen, mihin keskitymme. 

Ja sitä kautta voimme valita asiat, mihin keskitymme ja mitä päätämme kasvattaa elämässä.

Sinä voit valita sen, mitä syöt, miten liikut, milloin menet nukkumaan ja kuinka paljon panostat omaan hyvinvointiisi näinä aikoina. Voit myös opetella rentoutumaan entisestään, tiettyjen harjoitusten ja esimerkiksi luonnon kautta.

Voidaan myös valita panostaa enemmän läheisiimme ja sitä kautta yhteisömme toimintaan.

Ei tarvitse tehdä kaikkea, mutta tehdään niitä asioita, jotka vievät meitä eteenpäin ihmisenä.

Keskity siihen mihin voit vaikuttaa. 

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed.

4 upeaa kokemusta, jotka metsä voi meille antaa – Onko luonto saanut sinutkin tuntemaan näin?

Tämä teksti pohdiskelee, minkälaisia kokemuksia metsämystikko voi ammentaa luonnosta tietoisesti tai huomaamattaan. Uskon, että moni suomalainen on metsämystikko ja ihan tietämättään.

Minkälainen mystikko on?

Kun katsoin hieman mystikko-termin (mystic) määritelmiä, niin löysin kuvausta, että mystikko etsii ja arvostaa kokemuksia älyn toisella puolella. Samoin mystikkoa kuvailtiin ihmiseksi, joka etsii kokemusta yhteydestä ja ykseydestä.

Mystikko ei ole siis lukutoukka vaan enemmänkin kuin perhonen, joka heittäytyy lentämään universumin tuuliin, syviin kokemuksiin. Metsämystikko tietenkin etsii ja löytää olemustaan värisyttäviä yhteyskokemuksia metsissä.

Löydän itsestäni aimo annoksen metsämystikkoa. Keräsin tähän neljä kokemusta, joita olen itse kokenut ja huomannut myös muiden kokeneen. Kuinka monta sinä olet näistä kokenut? Oletko muuten käyttänyt näiden samojen kokemusten kuvailuun toisenlaisia sanoja?

1. Hiljaisuus sisimmässä ja ympärillä

Rauha. Metsä on hiljaisessa meditaatiossa. Puut ja kasvit eivät ole uppoutuneet ajatuksiinsa. Eläimetkin elävät elämäänsä tässä ja nyt. Kaiken läpäisevä syvä hiljaisuus kutsuu pois mielestä ja tulevaan ja menneisyyteen uppoutumisesta. Vaikka luonnossa kuuluukin usein ääniä, niin tämä hiljaisuus tuntuu olevan kaiken taustalla kuin syvänä hiljaisena valtamerenä. Sen hennot kuiskaukset kutsuvat, välillä mielensä porinaan niin väsyneen, kulkijan syvään hiljaisuuteen.

2. Elinvoima kehossa ja kaikkialla ympärillä

Elinvoima ja elämä ympäröi metsässä kulkijaa. Kun hidastaa ja pysähtyy, niin jokaisella sisäänhengityksellä elämä ja vitaalisuuden kokemus tuntuu kuin etsivän mahdollisuutta sukeltaa sisään syvälle kehoon ja olemukseen. Kun metsässä viettää sitten useamman tunnin, niin se tapahtuu – jokin syvällä olemuksessa tulee ravituksi. Patterit täyttyvät. Sitten elinvoima alkaa ylitsepursuta. Oletko joskus tavannut ystäväsi, joka on ollut monta päivää metsissä ja, kun itse olet viettänyt aikaa kaupungissa? Tuollaisessa kohtaamisessa saattaa selkeästi huomata syvän vitaalisuuden tuossa metsien ravitsemassa.

3. On vain yksi – ykseys

Mystikolla on kaipausta ykseyteen itseään suuremman kanssa. Ehkä edelliset kokemukset mahdollistavat syvän hellittämisen ja sitten se voi tapahtua, kun mielen pörinäkään ei ole huomiota viemässä, syvä kokemus. Kokemus, että on yhtä metsän kanssa.

Jokin ”minä” on siirtynyt pois tavallisesta roolistaan kaiken keskellä. Perspektiivi on muuttunut. Tällöin kokee itsensä vain yhtenä luontokappaleena muiden joukossa. On vain osana iso kuvaa. Ihmisenä on rakentunut samoista räjähtäneiden tähtien synnyttämistä raskaammista alkuaineista kuin kaikki muu elävä ympärillä. On vain yksi luonto, jossa on aina ollut osana, ja joka jatkuu siitä puun juurelta tähtiin ja spiraaligalakseihin.

4. Juuret ja maa

Tämä on ehkä tärkeämpi kokemus kuin mikään meditatiivinen oivallus tai muu. Kokemus, että palaa syvään yhteyteen kehon ja maan kanssa. Eräs henkinen opettaja sanoi, että ihmiset eivät ole todella ”inkarnoituneet”. Eli he eivät ole koskaan todella tulleet läsnä kehoon, yhteyteen maan ja elämän kanssa. Monet elävät välitilassa.

Metsä, kallio ja maa kutsuvat tänne rakastamaan kehoa, maata ja elämää ympärillä. Vain syvä rakkaus uskaltautuu tulemaan tänne ja tuntemaan elossa olemisen. Tuntemaan maan ja kehon maailmassa, jossa kaikki on epävarmaa, muuttuvaa ja hetkellistä. Metsä kutsuu ihmisen osaksi elämää!

 

Yhdessä nämä kokemukset vahvistavat toinen toisiaan ja ovat kuin voimallinen spiraali elämään laskeutumiseen. Aina joku syvä kokemus metsässä saa jokin puristuksen heltiämään olemuksen uumenissa ja auttaa laskeutumaan vielä syvemmälle kehoon ja elämään. Tuntemaan, aistimaan ja elämään vielä aavistuksen syvemmin.

Mitä muita syviä kokemuksia sinä olet kokenut metsissä ja luonnon keskellä?

 

Tällaiseen metsämystikon matkaan metsiin ja elämään opastaa myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirja.

 

 

Unsplash kuvat: Thomas Galler / Deglee Degi


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

“Katson sinua ja näen loppuelämäni” – 5 voimakuvaa rakkaudesta

Onko sinun elämässäsi ihminen, jonka nähtyäsi tiesit, että suuri seikkailu on alkamassa? Lisää voimakuvia rakkaudesta löydät Instagram -tililtämme @hidasta.

3 tapaa, jotka auttavat jaksamaan paremmin töissä – Kysy mitä työkaverille oikeasti kuuluu

Elämme tällä hetkellä aikaa, joka koettelee meitä paitsi yksilöinä, myös kansakuntana ja yhteisöinä. Meiltä vaaditaan jatkuvan epävarmuuden tilassa päivittäin joustoa ja kärsivällisyyttä. Poikkeustilaan olisi helpompi asennoitua, jos sillä olisi selkeä päättymispäivä, mutta tämän uhkan edessä olemme voimattomia ja tietämättömiä. Kukaan ei osaa tarkalleen sanoa kauanko vielä täytyy joustaa. Resilienssimme on kovalla koetuksella.

Resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky tai mielen kimmoisuus on ominaisuus, johon vaikuttavat synnynnäiset ominaisuudet, kasvatus ja elämänkokemukset. Toiset ovat siis luonnostaan resilientimpiä ja toipuvat vastoinkäymisistä nopeammin. Hyvä uutinen on se, että resilienssiään voi kehittää. Resilienssin kasvaessa ihmiselle kehittyy taitoja, joiden avulla elämän vastoinkäymiset on helpompi kohdata. Näitä taitoja ovat esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi.

Työelämä ei ole entisellään

Suomalainen työelämä on muuttunut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin edeltävään kymmeneen vuoteen yhteensä. Kasvottoman ja ehdottoman tunkeilijan edessä olemme aseettomia, on tehtävä se mitä voidaan, rivakasti ja jämäkästi. Yritysten on pitänyt tehdä nopeita päätöksiä ja isoja muutoksia, joista kaikki eivät varmasti ole olleet helppoja.

Ihailen monien organisaatioiden julkituomaa inhimillistä ja suoraselkäistä otetta – kerrankin tuntuu, että ihmisten turvallisuus ja yhteisön tukeminen astuu liiketoiminnan rinnalle – ellei joissain tapauksissa jopa ohi. Moni organisaatio on joutunut tarkistamaan ja todistamaan arvonsa käytännössä toimintansa kautta. Siitä tunnen myötäylpeyttä.

Kevään mittaan yritysten on siis pitänyt hidastaa, ellei peräti pysähtyä, mikä tämän blogin kirjoittajana tuntuu samaan aikaan hyvältä ja kamalalta. Toiveeni hitaammasta työelämästä on toteutunut – mutta millä hinnalla. Yritysten kaatuminen tai inhimilliset kärsimykset lomautusten ja irtisanomisten muodossa eivät luonnollisestikaan olleet osa toivettani.

Organisaatiokin voi kehittää resilienssiään

On sanomattakin selvää, että taloudellisesta ahdingosta toipuminen tulee viemään pitkään. Kun puhutaan yrityksen kyvystä sopeutua vaikeuksiin ja voittaa ne, keskitytään usein liiketoiminnallisiin, hallinnollisiin ja taloudellisiin manöövereihin. Kaikkea tätä pyörittävät kuitenkin ihmiset, ja liian usein unohdetaan ne inhimilliset erityispiirteet, joista voima sopeutumiseen ja korjausliikkeisiin syntyy.

Keskusteluissa verkostoni kanssa moni on todennut, ettei katso enää maailmaa samoin kuin vielä kuukausi sitten. Poikkeustila haastaa paitsi organisaatioiden, myös ihmisten asenteita, arvoja ja uskomuksia. Usein juuri haastavissa elämänvaiheissa yksilön vahvuudet nousevat selkeämmin esiin. Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Ja tässä kohtaa astuu kuvaan ryhmäresilienssi. Mitä voimme tehdä jo nyt, jotta palautuminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti?

Kolme vinkkiä ryhmäresilienssin lisäämiseen

1. Kohtaa ihminen ihmisenä

Kuule ja näe työkaveri/asiakas/kumppani kokonaisena, nyt jos koskaan on lupa keskittyä työasioiden ohella siihen, mitä hän kokee ja tuntee. Ottamalla omat ja muiden tunteet todesta ja vakavasti, luodaan henkistä yhteyttä, joka etätöissä helposti katoaa. Konkretian tasolla: kysy, miten keskustelukumppanilla tänään menee äläkä tyydy “hyvin” vastaukseen, vaan kysy avoimin kysymyksin (joihin ei voi vastata kyllä tai ei) lisää toisen voinnista ja voimavaroista.

2. Tarjoa apuasi arjen haasteisiin valmentavalla otteella

Toisen vilpitön kuuleminen ja pyyteetön tahto auttaa arjen pienissä ja suuremmissa haasteissa kasvattaa toivoa. Älä neuvo, vaan kysy, saatko auttaa. Kysymällä syventäviä kysymyksiä ja antamalla toiselle tilaa pohtia, autat häntä oivaltamaan itse. Epätoivon hetkellä kannusta ja rohkaise tarvittaessa.

3. Luo optimismia ja toivoa

Suomalainen “realistinen” tapa suhtautua työhön ja sen haasteisiin ei vastoinkäymisten hetkellä toimi. Kriittisyys johtaa negatiiviseen kierteeseen ja toivon kadottamiseen, kun taas uusi näkökulma ja toiveikkuus lisäävät optimismia ja avaavat mahdollisuuksien ovia.

Jos keskustelukumppanillasi on siipi maassa ja toivo hukassa, on sinun tehtäväsi tuoda tilanteeseen valoa. Huom! Optimismia voi harjoitella itse keksimällä aina kolme positiivista vaihtoehtoa yhtä negatiivista mielen väittämää kohtaan. Se vaatii aluksi enemmän työtä, mutta helpottuu harjoittelemalla.

Harjoittelusta puheen ollen – resilienssissä on se mahtava puoli, että toipumiskyky nopeutuu harjoittelemalla. Ja nythän meillä on mitä oivallisin harjoitusmaasto!

Vahvuudet avuksi jälleenrakennukseen

Kun jälleenrakentamisen aika koittaa, on aika ryhtyä toden teolla palauttamaan organisaation voimavaroja ja rakentamaan kasvua yhteisöllisesti.

Johtoryhmissä osataan ehkä luetella organisaation vahvuudet, mutta se ei vielä riitä. Kuinka moni johtoryhmä tuntee yrityksen piilevät voimavarat eli henkilöstönsä vahvuudet? Tarkoitan nyt jokaisen työntekijän, yksittäisen ihmisen piileviä voimavaroja. Siellä on nimittäin käyttämätöntä pääomaa vaikka millä mitalla!

Yksilöiden vahvuuksien selvittäminen ja käyttöönotto vaatii rohkeutta nähdä johtaminen aivan uudella, disruptiivisella tavalla. Ja kuinka sattuikaan – olemme jo hyvällä alulla, sillä poikkeustila on jo haastanut meidät ajattelemaan asioita luovasti uudesta näkökulmasta nyt, kun totutut lainalaisuudet eivät pädekään. Se vaatii myös luottoa ketjun jokaiseen pelaajaan ja kiinnostusta heidän ainutlaatuisia kykyjään kohtaan. Sillä nämä kyvyt ovat kuin aarrearkku – pääomaa jota vastoinkäymiset eivät vie, vaan kasvattavat.

Kuinka vahva on sinun organisaatiosi resilienssi ja kuinka se valjastetaan pitämään alus pinnalla?

Sanna Salovuori
Ratkaisukeskeinen valmentaja & coach

Kuva: Unsplash / Simon Matzinger

Lue lisää kirjoittajista täältä.

Vaikealla hetkellä emme usein kaipaa neuvoja, vaan sitä, että joku kuuntelee sydän auki

Mitä jos läheisen tunteen äärellä voisi vain olla läsnä? Ilman syväanalyyseja tai korjausyrityksiä ja ”piristämisiä”? ⁠ ⁠ Ihmissuhteiden lahja on sekin, että voi tulla niin syvästi kohdatuksi, lohdutetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on – myös hankalissa tunteissaan. Siihen riittää, että toinen on läsnä, vaikka omatkin pelot / riittämättömyys / syyllisyys heräisivät. ⁠

Kaikki me oikeastaan haluamme vain tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteyden ihme on siinä, että kun toinen tulee kuulluksi, yleensä toinenkin tulee (jos ihmissuhde on lähtökohtaisesti terveellä pohjalla) – sitten voidaan keskustella, että hei mitä sä tässä koet, mitä sussa tapahtuu, kun mussa tapahtuu tällaista? Sen myötä voi tutustua toisen haavoihin pikemminkin kuin defensseihin, ja vitsi mikä rakkauden lahja se onkaan.

Mutta ensin tarvitaan sitä tunteen äärellä oloa.

 


Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.

Vastaanotto poikkeusaikana myös etänä <3

 

Tehdään yhteisöllisyydestä ja luontoarvoista tärkeitä – nyt on aika luoda parempi tulevaisuus

Kuuntelin Toivon Kärjen Uuden edessä-laulun. Satojen suomalaisten muusikoiden yhteistyössä tekemä hyväntekeväisyyskappale kertoo viime viikkojen ajan hengestä; toiveesta, että kuljemme kohti suurempaa yhteisöllisyyttä. Espanjalaisten huippumuusikoiden vastaava hyväntekeväisyyslaulu loi mielestäni yhtä koskettavan tunteen yhteen hiileen puhaltamisesta.

Kevään poikkeustila tuntuu laajentavan ihmiselle luontaista yhteisöllisyyden tunnetta lähipiiristä maan- ja maailmanlaajuiseksi. Sosiaalisesta mediasta näkee ja kuulee ihmisten kommentteja heidän kokemuksistaan eristäytymisestä ja ne ovat hyvin samantapaisia ympäri maailman.

Tunsin suurta yhteisöllisyyden ja ylpeydenkin tunnetta, kun Suomessa tehtiin päätöksiä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tuli luottavainen olo siitä, että joku pitää meistä huolta ja valtion tasolla tehdään parhaansa ihmishenkien suojelemiseksi. Etenkin kriisin alussa huomasi, että esimerkiksi nuoret eivät vielä ajatelleen kovin yhteisöllisesti, mikä on luonnollista, mutta kokonaisuudessaan ihmiset ovat ottaneet muuttuneet olosuhteet hämmästyttävän hyvin vastaan ja haluavat selkeästi suojella itsensä lisäksi heikompiaan.

Nyt on hyvä saada kokemuksia maailmanlaajuisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nyt on hyvä miettiä, miten haluamme toimia kriisin jälkeen? Palaammeko samoihin vanhoihin tottumuksiimme?

Meillä kaikilla ihmisillä on yhteinen ilmasto ja luonto. Toivon, että kestävällä tavalla tuotettu ravinto, vaatteet ja muut kulutustavarat tulevat nostamaan suosiotaan. Pienet arjen valintamme ja tekomme tulevat määrittelevät koko tulevaisuutemme suunnan. Moni haluaa nyt osoittaa tukeaan vanhuksille, pienipalkkaisille, pientuottajille. Myös liikkumiseen varmasti jatkossa moni kiinnittää entistä enemmän huomiota. Onko se varmasti tarpeellista? Vai voisinko esimerkiksi osallistua tapaamiseen kotisohvalta, tehdä enemmän etätöitä tai tilata verkosta?

Aiemmin minulla kului yllättävän paljon aikaa erilaisten asioiden hoitamiseen: esimerkiksi postissa, kirjastossa, apteekissa, auton pesussa tai kaupassa käymiseen. Uskon, että tässä on monella paljon järkeistämistä, mikä voi vaatia suunnitelmallisuutta. Itse käyn nyt kerran viikossa ruokakaupassa ja muilla mahdollisilla asioilla. Huomaan, että pärjään hyvin, kun teen viikon aikana listan, mitä kauppakerralla pitää hoitaa. Olen myös lisännyt verkkopalveluiden käyttöä tilatakseni kauppoihin haluamani tavarat valmiiksi noudettaviksi, jolloin voin tehdä ajattelutyön rauhassa ja useampaan otteeseen kotona. Toivon, että jatkossakin pystyn hieman yksinkertaistamaan ja minimalisoimaan arkeani.

Ympäristö on hyötynyt, kun ihmiset ovat enemmän kotona. Venetsian kanaaleihin ovat palanneet delfiinit, pekingiläiset näkevät taivaan savusumujen väistyttyä, Himalajan siluetti näkyy taivaanrannassa taas intialaisiin kyliin ja taivaat ovat kirkastuneet maailman suurkaupungeissa Los Angelesista Pariisiin. Ihminen on osa ympäristöään ja niinpä esimerkiksi allergiat ja astmat ovat vieneet vähemmän ihmisiä sairaaloihin, kun ympäristö on puhdistunut.

Kuten moni viisas on sanonut, erilaisia uhkia vastaan “taistelussa” ei kuitenkaan monesti kannattaisi oikeasti asettautua taistelu -tilaan, koska silloin keho asemoituu myös fysiologisesti taistelemaan tai pakenemaan. Tämä lisää stressihormoneja ja heikentää immuunipuolustusta. Parempi asenne voisi olla elämänmyönteinen huomion suuntaaminen niihin asioihin, joihin omassa arjessa voi vaikuttaa, ja jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä ja luottavaisuutta siihen, että kyllä tästä selvitään.

Maailmassa on ollut kriisejä ennenkin ja esivanhempamme ovat niistä selvinneet. Ihmisillä on luontainen hieno kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Esi-isämme ovat olleet evoluution selviytyjiä, siksi me olemme tässä. Nyt on meidän vuoromme koota voimamme ja tukea maailman kansalaisina yhdessä luonnon ja ympäristön elvytystä, jota niin virukset kuin me ihmiset olemme osa. <3

 

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image