Sivu 141 – Hidasta elämää

Helpotatko jatkuvasti toisten tunteita? – Näin tunnistat överiempatian parisuhteessa, työssä ja ystävyydessä

Ajatteletko, että ollaksesi empaattinen sinun on otettava toisten raskaat tunteet itsellesi?

Jos koet, että sinun on tunnettava toisten hankalat tunteet heidän puolestaan, vaikka se kuormittaa sinua, vedät empatian överiksi.

Kun herkkä ja voimakkaasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa kaikenlaiset tunteet eivät ole sallittuja, hän voi kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.

Silloin hän ei pelkästään aisti toisten tunteita, vaan ottaa myös niiden helpottamisen omalle vastuulleen. Hän uskoo, että hänen täytyy tuntea myös toisten hankalat tunteet, koska he eivät halua tai pysty tuntemaan niitä itse.

Kun selviytymismallinamme on vetää empatia överiksi, yritämme usein laukaista stressiä ja palauttaa tasapainoamme antamalla vieläkin enemmän huomiota, energiaa ja huolenpitoa muille myös aikuisina.

Olemme jatkuvassa selviytymisen tilassa, jossa yritämme tehdä itsestämme oikeanlaisen, kelvollisen, riittävän ja hyväksytyn muiden silmissä. Tätä tapahtuu niin parisuhteissa, töissä, ystävyyksissä kuin muissakin suhteissa.

Överiempaattinen parisuhteessa

Kun överiempaattinen on parisuhteessa, hän voi käyttää todella paljon voimavarojaan toisen tunteiden aistimiseen ja tulkitsemiseen. Hän tekee parhaansa pysyäkseen kartalla toisen tunnetason tarpeista ja vastatakseen niihin ennen kuin toinen edes ehtii sitä pyytää.

Omat tunteensa ja tarpeensa hän jättää sivurooliin. Vastineeksi hän toivoo samalla mitalla huomiota, huolenpitoa, hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta kuin mitä hän antaa. Monesti hänen odotuksensa jäävät kuitenkin kohtaamatta. Tuloksena on väsymys ja syvä pettymys itseen, toiseen ja suhteeseen.

Usein överiempaattinen muuntaa parisuhteessa myös tunne-energioita, joilla ei ole suhteen kanssa mitään tekemistä, vaan joita hänen kumppaninsa patoaa tai kerää mukaansa suhteen ulkopuolelta.

Jos överiempaattisen kumppani ei osaa vapauttaa hänessä itsessään nousevien tai muualta mukaansa keräämien tunteiden latausta itsestään, hän tuo ne suhteen piiriin ja voi tiedostamattaan purkaa ne herkkään ja empaattiseen kumppaniinsa helpottaakseen raskasta oloaan.

Tästä muodostuu suhteeseen överiempaattista rankasti kuormittava dynamiikka, jossa hän ottaa jatkuvasti vastaan puolisonsa raskaita ja jännitteisiä tunnekuormia ja purkaa niitä hänen puolestaan oman herkän kehonsa kautta.

Mikäli tilanne jatkuu muuttumattomana kuukausia tai vuosia, se voi johtaa överiempaattisen loppuun palamiseen ja suhteen väistämättömään päättymiseen, jotta överiempaattinen voi saada voimansa takaisin.

Överiempaattinen töissä

Töissä överiempaattinen lukee jatkuvasti yhteisön tunneilmapiiriä ja siinä tapahtuvia muutoksia.

Hän kuulostelee työ- ja tiimikavereitaan, esihenkilöitään, yhteistyökumppaneita ja muita työyhteisön jäseniä ja sopeuttaa tunnetilojaan ja toimintaansa niin, että tehtävät ja projektit etenisivät mahdollisimman sujuvasti.

Hän on usein tunnollinen ja käyttää paljon energiaa työnsä ja työyhteisönsä miettimiseen. Hän kantaa vastuuta sekä omista että muiden tekemisistä. Hän uskoo, että mikäli hän ylittää itsensä ja auttaa muita tekemään samoin, hänen panoksensa huomataan.

Hän yrittää ole tekemättä itsestään liikaa numeroa ja odottaa, että hänen työnsä tulokset tuovat hänelle hänen ansaitsemansa arvostuksen. Usein hän kuitenkin päätyy vain tekemään lisää ja kantamaan enemmän vastuuta ilman tunnustusta, palkankorotuksia tai ylennyksiä. Ne näyttävät menevän muille.

Överiempaattinen ystävyydessä

Ystävänä överiempaattinen on se, johon muut ovat yhteydessä silloin, kun he tarvitsevat rajatonta kuuntelijaa huolilleen ja haasteilleen.

Purettuaan rasittavia tuntojaan överiempaatiselle heidän olonsa helpottaa, kun taas överiempaattinen kokee olonsa voimattomaksi. Hän ottaa raskaat tunnekuormat vastaan ja muuntaa ne omalla ajallaan, jos hänellä sitä on.

Hän kertoo itselleen, että mikäli hän jaksaa kuunnella vielä tämän kerran, avautuu hänellekin tilaa tulla kuulluksi sitten, kun hän sitä eniten tarvitsee. Monesti henkilöt, jotka ovat kertoneet tuntikaupalla omia asioitaan, eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan överiempaattiselle tukea, kun hän sitä eniten tarvitsisi.

Sinä saat käyttää empaattisia kykyjäsi myös itsesi hyväksi

Vaikka olisit käyttänyt empatiakykyäsi itseäsi kuormittavasti suurimman osan elämästäsi, sinun ei tarvitse jatkaa niin. Sinä saat käyttää empaattisia lahjojasi myös itsesi hyväksi.

Kun laajenet ulos överiempaattisesta selviytymismallistasi, et enää valjasta herkkyyttäsi ja empatiakykyäsi toisten ihmisten tunteiden työstämisen, jotta olisit heille kelpaava ja riittävä. Lopetat itsesi hylkäämisen siksi, että täyttäisit tietyt ehdot, jotta saisit hyväksyntää, arvostusta, turvaa ja rakkautta muilta.

Nuo ehdot ja niiden täyttäminen ovat tehneet tärkeän tehtävänsä, koska ne ovat auttaneet sinua selviytymään. Et kuitenkaan tarvitse niitä enää, vaan voit antaa vapaan, voimallisen, arvokkaan ja rakastavan itsesi astua esiin niiden takaa ja käyttää empaattisia kykyjäsi niin, että nautit niistä itsekin.

Irti överiempatiasta -kirja auttaa sinua kasvamaan ulos överiempaattisen toiminnan kaavasta ja suuntaamaan herkkyytesi voiman elämään, jossa voit hyvin ja joka tuntuu aidosti omaltasi. Katso ja tilaa kirja täältä!

Nämä 5 asiaa jokaisen parin kannattaa käydä yhdessä läpi – Ne vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka hyvä suhteessa on olla

”Turvallisuus ja luottamus ovat avain siihen, että suhteessa on tilaa myös haavoittuvaisille asioille.”

Näitä tutkailemalla voi myös mahdollisesti löytää kohtia, joiden inhimillinen kehittäminen lisäisi turvan kokemusta suhteessa.

Turvalliset vuorovaikutustaidot. Mitä se sitten on? Se on tunneilmastoa, jossa saa nostaa myös vaativia ja herkkiä asioita esiin. Monesti tämä kohta ontuu siksi, että joko pelkäämme toisen reaktiota omasta historiastamme johtuen emmekä uskalla tuoda esiin itselle aidosti tärkeitä asioita. Turvallinen kommunikaatio on tutkivaa, se on sitä että pyritte olemaan samalla puolella VAIKKA olisitte eri mieltä ja pyritte viitseliäästi selvittämään mahdollisia tulkintoja ja oletuksia. Ei mikään helppo nakki, koska harvoin olemme nähneet tästä mallia. Turvallisia vuorovaikutus taitoja VOI onneksi harjoitella.

”Aina saa tuoda esiin asioita, jos jokin mietityttää. Tutkitaan yhdessä”.

”Ymmärsinköhän oikein että ________?”

”Voi olla että ymmärsin väärin, tarkoititko että _________?”

Asenne siitä, että suhteessa esiin nousevat kipukohdat ovat mahdollisuus lisätä itsen ja toisen syvempää tuntemista. Voisi sanoa, että suhteessa joskus vääjäämättä aktivoituu jotkut omat selviytymismallit ja reaktiot. Onko se vetäytymistä, jähmettymistä, vänkäämistä, defensiivisyyttä, mitä kenelläkin. On viisautta opetella tunnistamaan itsessä, miten käyttäytyy suojautuneessa tilassa ja tutkimaan: Mikä kipukohta tässä takana oikeastaan onkaan? Jos suhteessa on turvallinen tila tuoda myös vaikeita asioita esiin, nämä kohdat voivat olla hyvin korjaavia. Vaikka tie sinne ainakin itselläni on kulkenut monesti häpeän kautta. Pelkäsin, että jos paljastan pelkoni ja tulkintani, että toinen syyttäisi minua niistä. Uskallus kertoa peloista ja häpeästä huolimatta on kannattanut. Se on ollut minulle tärkeää niin oman kasvuni kannalta, mutta myös mahdollistanut suhteessani syvempää yhteyttä ja läheisyyttä.

Balanssi läheisyyden ja erillisyyden välillä. Kun suhteen turva on kunnossa, erillisyys ei ole uhka suhteelle. Turvallinen kiintymys itseasiassa usein lisää tervettä erillisyyttä: On tilaa keskittyä myös ihan oman elämän juttuihin. Jos suhteessa on turvaton olla, erillisyys voi tuntua toiselle uhalta ja toinen taas saattaa käyttää erillisyyttä alitajuisena vallankäytön välineenä. Toiseen taikka suhteeseen hukkuminen ei ole tarkoitus, eikä se tuo todellista turvaa sekään. Keskustelkaa hyväksyvässä hengessä tarpeistanne läheisyyden ja erillisyyden suhteen, ja päivittäkää keskustelua. Tarpeet ja toiveet elävät kanssamme, ja saattavat muuttua eri kohdissa.

Suhteen pelisääntöjen sopiminen. Tämä voi tuntua joskus vähän tekniseltä ja epäromanttiselta. On kuitenkin hemmetin epärealistista odottaa, että ”kyllä se oikea vaan tietää”. Ei tiedä automaatiolla. Nyrkkisääntönä on se, että selkeys tuo turvaa, epäselkeys turvattomuutta. Sopikaa ja keskustelkaa, mitkä on teidän suhteenne pelisäännöt? Nämä keskustelut voivat jännittää. Moni pelkää olevansa nipo, jos haluaa keskustella pelisäännöistä. Kyse ei ole toisen rajoittamisesta, vaan nimenomaan reiluudesta ja avoimuudesta. On enemminkin kummallekin reilua, että sävelet ovat tietyiltä osin selvät.

Mikä on ok, mikä ei ole ok?

Mikä on juuri teidän tapauksessa suhteen puolella olemista?

Kyky tukeutua ja antaa toiselle tukea suhteessa. Jos niskavillat nousi pystyyn, niin ei ihme. Aikamme tuntuu välillä ihannoivan itse pärjäämistä vähän liikaakin. Kyky tukeutua toiseen ei tarkoita laisinkaan sitä, että olisi jotenkin takertuva taikka heikko. Toki on tärkeää, että emme jää epätoivoisena roikkumaan sellaisessa ihmisessä, joka ei joko pysty tai halua olla saatavilla. Vastavuoroinen tunnelma siitä että saa tukeutua ja saa olla tukena, tuo suhteeseen aitoa läheisyyttä ja turvaa.

Toimituksen vinkki yhteyden vahvistamiseen parisuhteessa

Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Mutta miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?

Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista. Tutustu kortteihin sekä käyttökokemuksiin TÄÄLLÄ.

Kuinka oppia ilmaisemaan omia rajoja rakentavasti? – Rajojen avulla näytät, miten sinua tulee kohdella ja vahvistat aitoa yhteyttä

Rajat ovat liikkuvainen ja eläväinen asia, ei mikään sisäinen säännöstö, jota noudattaessasi alat vihdoin voimaan paremmin. Rajaaminen on omasta hyvinvoinnistasi, elämänvoimastasi ja ilostasi huolehtemista. Kun ei rajaa, on vaikeaa tuntea lempeää, voimauttavaa yhteyttä itseen. Usein ankealla fiiliksellä itsestä on yhteys rajattomuuteen; siihen, että ei koe riittävästi turvaa suojata ja huolehtia itsestään. Rajat eivät kuitenkaan ole toisten vastuulla, eivätkä rajat ole muuri ketään ”hyväksikäyttäjiä” tai ”ylitallojia” vastaan. Opetat itse toisia siitä, kuinka sinua kohdellaan – ja rajaamisen ensimmäinen steppi on alkaa kohdella itseään lempeämmin eli alkaa opetella sisäisen turvan luomista. Sen myötä alkaa saada yhteyttä omaan vihaan (positiiviseen aggressioon), jonka kautta alkaa tunnistaa, mitä haluan ja mitä en ja kuinka toimin sen puolesya.

Rajojen puolesta toimitaan ja tehdään valintoja, niitä ei tarvitse selitellä. Olen itse käynyt tarpeistani kauppaa sen sijaan, että olisin vain sanonut ei ja joo sen mukaan mikä itselle oikealta tuntuu ja ilmaissut suoraan ja rehellisesti, että mä en hei tykkää tästä, tämä ei tunnu hyvältä. Olen ikään kuin kysellyt toisilta, onko mun ajatukset ja tunteet sulle ok. Olen ymmärellyt, selittänyt sisäisyyttäni, joustanut omalla kustannuksellani, antanut toisten purkaa minuun tunteitaan, kannatellut, kuunnellut, miellyttänyt ja kompannut huono-itsetuntoisia saadakseni turvaa ja hyväksyntää. Kaikki tuo on kummunnut omasta, tunnistamattomasta turvattomuudesta ja häpeästä: uskomuksesta, etten ole riittävän arvokas tullakseni rakastetuksi juuri tällaisenani, näine rajoineni, tarpeineni, haluineni, ei-haluineni ja toiveineni.

Selviytymistaktiikkani rajatomuudessa (eli turvattomuudessa) on ollut vetäytyminen ja kontrolloiminen. Olen pitänyt itsepäisesti kiinni siitä mitä minä haluan ja siitä, että minullehan ei tod. tule kukaan kertomaan miten hommelit tehdään. Hyvää siinä on tietysti itsenäisyys ja uskollisuus itselle. Mutta kun rajat falskaavat, ketään ei voi päästää ihan lähelle, ainakaan pitkäksi aikaa.

Rajaaminen on läheisyyden ja etäisyyden tervettä säätelyä

Lähellä oleminen on läheisriippuvuudesta eheytymistä. Läheisriippuvuus syntyy turvattomuuden ja tunteidensa kanssa yksinjäämisen kokemuksissa. Niiden kautta opimme uskomuksia itsestämme ja maailmasta ja luomme selviytymis- ja puolustuskeinoja, joiden kautta yritämme saada tarpeemme täytettyä.

Emotionaalinen intiimiys sekä toisten että itsensä kanssa paradoksaalisesti kysyy sisäistä turvaa ja sen myötä toimivaa suhdetta omaan vihaan, eli omaan neutraaliin elinvoimaan ja erillisyyteen. Erillisyys on sitä, että oppii täyttämään omia tarpeitaan eikä ole enää riippuvainen muista. Samalla se on paradoksi: saamme tarvita myös muita.

Kontrolli on turvattoman tapa yrittää säädellä läheisyyttä ja etäisyyttä, mutta harmihomma siinä on se, että koska se kumpuaa turvattomuudesta, aidosti lähelle ei pääse ennen kuin turvaa on tullut lisää.

Rakentavaa rajojen ilmaisua voi opetella:

Puhu ITSESTÄSI, älä toisesta: kerro, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei tunnu hyvältä – harjoittele tätä jonkun luotettavan kanssa, jonka kanssa et pelkää hylätyksi tulemista
Rajaaminen on OMIEN toiveidesi, tunteidesi ja tarpeidesi ilmaisua
…ja siksi rajaaminen onkin niin kuumottavaa: se on näkyväksi tulemista, oman himmaavan häpeän läpi kulkemista ja siitä vapautumista – teet omaa sisäisyyttäsi itsellesi tärkeäksi ilmaisemalla sitä toisillekin
Rajaaminen ei ole nurkassa narisemista eli passiivis-aggerssiivisuutta, toisen päälle hyökkäämistä, olettamista, tulkitsemista, muurin pystyttämistä, vihjailua, itsensä puolustamista terrierinä eikä minkään sisäisten säännösten toteuttamista
Rajojaan ilmaistessa voi olla jämäkkä ja lyhytsanainenkin, ei tarvitse alkaa selitellä miksi haluaa tai tarvitsee tai ei halua jotakin:
”Hei mä huomaan, että mua alkaa kuormittaa / väsyttää nyt, kun me puhutaan koko ajan vain sun asioista”
”Tästä eteenpäin voin tehdä sovitun verran ylitöitä kuukaudessa, ja haluaisin löytää joko takarajan sille, että ylityöt loppuvat tai erillisen korvauksen”
”Mua ottaa pannuun, kun täällä on aina tällainen kaaos – voitaisiinko tehdä asialle jotain?”
”Mä huomaan, että nyt mua kiukuttaa / harmittaa tosi paljon, kun mulla on tunne, ettei mua kuunnella olleenkaan”
Rajaaminen on pohjimmiltaan vastuunottamista omista tunteista ja niiden rehellistä ilmaisua toiselle, ei tulkintojen tekemistä toisen toiminnasta
Toisen toiminnasta voi puhua oman kokemuksen kautta: ”mussa hei herää sellainen tunne, että mä jään vähän jalkoihin, kun me puhutaan koko ajan vain susta”
Avointa, sydänaukista, haavoittuvaista kommunikaatiota voi harjoitella – ja usein se on myös tapa selvittää, valitseeko toinen osapuoli harjoitella samaa – esimerkiksi ihmissuhteissa se antaa olennaista informaatiota siitä, onko tämä itselle sopiva suhde nyt
Keskusteluja voi jatkaa – kaikkea ei tarvitse eikä ehkä voikaan saada yhdessä puhelussa / kohtaamisessa / muutaman viestin kautta selväksi – voi sopia, että jatketaan asian tutkimista yhdessä, vaikka tämä tekeekin nyt kipeää
Jotta voit asettaa rajoja, tarvitset ennen kaikkea turvaa – harjoittele rajaamista pienin askelin ensin luotettavien tyyppien kanssa – ei tarvitse haastaa itseään / todistella mitään puskemalla itseään rajaamiseen, johon ei tunne olevansa valmis

Rajat syntyvät turvasta, ja myös luovat turvaa joka vahvistaa yhteyttä. Rajojen kautta itse asiassa kutsutaan toista läheisyyteen: selvitetäänkö hei tätä asiaa? Tietysti rajaaminen sisältää toiveen, että tulee kuulluksi ja nähdyksi, ja että omat tarpeet voisivat täyttyä.

Rajojen opetteleminen on kenties elämänmittaista matkaa, ei mikään kerralla kuntoon -projekti. Rajamme muuttuvat ja vaihtelevat tilanteiden mukaan; joskus itseään täytyy suojata esimerkiksi kuormittumiselta enemmän, toisinaan aikaa haluaa priorisoida itselle supertärkeään projektiin, joskus voimavarat kuluvat vaikeassa elämänkohdassa räpiköimiseen.

Myös rajojen ilmaisua saa ihan rauhassa harjoitella. Jos ei uskaltanut sanoa ei tai jotenkin vähän epämääräisesti tulikin suostuneeksi johonkin, mikä ei tunnu niin hyvältä, voi palata takaisin ja ottaa asian uudestaan puheeksi. Samoin ihmissuhteissa: jos ei heti tule kuulluksi, ei se tarkoita, että toinen ei halua kuulla. On ihan okei ottaa keskusteluissa uusia kierroksia ja palata selvittämään asiaa. Ja toisaalta: aina kaikki eivät pysty hyväksymään rajojamme ja hepuloivat niistä, vaikka asettaisimme niitä kuinka sydänaukisesti ja myötätuntoisesti. Rajat ovat aika herkkäkin asia; niissä voimaantumisemme tulee näkyväksi, ja joskus peili on liian kipeä toiselle kohdattavaksi.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kaksi sanaa, jotka muuttivat suhteeni itseeni – ja yllättäen myös muihin

Louise Hay kirjoitti ensimmäiset self-help -kirjansa jo 1980-luvulla. En ole koskaan lukenut hänen kirjojaan, mutta eräässä toisessa kirjassa siteerattiin häntä. Sitaatti oli näinkin yksinkertainen:

Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni täysin.

Meinasin ohittaa sitaatin asenteella ”Olen kuullut tämän tuhat kertaa.”, mutta jokin siinä kuitenkin jäi viehättämään minua. Rakastan yksinkertaisia asioita.

Minusta tuntui, että itsensä rakastaminen sisältää itsensä hyväksymisen, joten aloin hokea itselleni ”Rakastan itseäni.” – välillä ääneen, välillä hiljaa mielessäni ja sydämessäni.

Huomasin, että ”Rakastan itseäni.” -lauseen ajatteleminen nosti hymyn huulilleni, toi minulle turvallisen tunteen ja loi positiivista tunnetta elämästä. Minussa nousi myös luontaista, hykerryttävää kiitollisuutta: ”Ajatella, että saan elää vapaana ihmisenä tällä kauniilla planeetalla, tässä upeassa kehossa ja olla minä!”

Rakastan itseäni = Rakastan kaikkeutta

Aloin toistaa ”Rakastan itseäni.” myös hankalissa tilanteissa. Toistin sen mielessäni ennen hankalaksi kokemaani puhelua, joka jännitti minua. Puhelu meni hyvin. En pelännyt vaan olin rento, sillä olin luonut itselleni turvallisen olon.

Sanoin nämä kaksi sanaa itselleni myös kesken riidan, ja yhtäkkiä mieheni tuli halaamaan minua.

Huomasin, että luomani turva ja rakkaudellinen ilmapiiri muuttivat minua lempeämmäksi. Tämänhän ei pitäisi olla mikään yllätys, mutta hämmästyin silti sitä, miten voimakas muutos oli! Koin myös selkeästi enemmän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, enkä kiinnittänyt enää niin voimakkaasti huomiota maailman epäkohtiin.

Kokemani rakkaus sai ja saa edelleen armon ja myötätunnon virtaamaan sydämessäni. Kun vahvistan rakkautta jatkuvasti, olen rennompi ja rakastavampi.

Välillä eksyn uhrin rooliin, ja yhteys rakkauden tunteeseen katoaa. Silloin en ole oma itseni, vaan elän todeksi traumojani. On aivan valtavan tärkeää luoda itselleen turvaa, ja mikä olisikaan turvallisempaa kuin rakkaus.

Itseään voi rakastaa monella tasolla

Rakastan itseäni: egoani, mieltäni, kehoani

Rakastan itseäni: sisäistä lastani, sisäistä vanhempaani

Rakastan itseäni: rauhaa ja rakkautta, syvintä olemustani

Kun rakastan kaikkea rajallista itsessäni, tarjoan itselleni turvallisen elämän ja mahdollisuuden kehittyä hyväksyvässä ilmapiirissä.

Syvin itseni taas on rauha, joka on sinut kaiken elämän ja kuoleman, kaiken tapahtuvan kanssa. Kun rakastan rajatonta itsessäni, hyväksyn sen osana itseäni. Hyväksyn tietoisen, rakkaudellisen osan itseäni ja annan sen tulla esiin – kuin rakkaus rakastaisi itseään.

Rauha minussa on iätön ja yhteydessä kaikkeen olevaan. Siksi rakastamalla itseäni rakastan myös sinua, muita ihmisiä, koko maailmaa ja kaikkea olemassa olevaa. Uskon rakkauden voimaan. Kun me kaikki rakastamme itseämme, hehkumme kiitollisuutta, armoa ja rakkautta. Silloinhan me voimme elää rauhassa. 💜

Tutustu Mitran Meidän vuosi – Lempeä matka parille -tehtäväkirjaan täältä.

Näitä asioita läheinen ihmissuhde ei saisi koskaan viedä

Kysyin Instagram-seuraajiltani, että mitä läheinen ihmissuhde ei koskaan saisi meiltä ihmisiltä viedä.

Vastaukset olivat upeita, suuri kiitos niistä! Vastauksissa tuli esiin juuri ne tärkeimmät ja vaikuttavimmat asiat, jotka ylläpitävät niin fyysistä, kuin psyykkistäkin jaksamista, sekä terveyttä ja jotka takaavat meille sellaisen elämän, jossa voi ihan oikeasti voida hyvin ja olla onnellinen.

Vastauksia oli ihana lukea, niistä huokui vahvuus, varmuus ja kokemus.

Kirjoitan kyseiset vastaukset tähän alle sinunkin luettavaksesi.

Näitä asioita läheinen ihmissuhde ei koskaan saa viedä:

Rakkautta.

Kaikkea kaunista, johon kerran uskoit.

Toivoa.

Uskoa itseen.

Uskoa elämää kohtaan.

Kaikkea energiaa.

Sisäisen lapsen iloa.

Jaksamista.

Elämäniloa.

Elämänhalua.

Mielenrauhaa.

Yöunia.

Itsetuntoa ja itsen arvostamista.

Omanarvontuntoa.

Uskoa itseen ja omiin kykyihin.

Itsemääräämisoikeutta.

Omista elämänarvoista luopumista.

Omia unelmia ja harrastuksia.

Oikeutta omiin mielipiteisiin.

Uskoa, luottamusta ja itsetuntoa.

Vapautta ja lupaa olla oma itsensä.

Oikeutta tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenä.

Tunnetta siitä, että olen riittävä juuri tällaisena.

Oikeutta pitää kiinni rajoistaan.

Tasapainoista ja turvallista arkea.

Kodin rauhaa ja turvallista tunnelmaa.

Lasten kokemusta turvallisesta kodista ja turvallisista vanhemmista.

Luottamusta ihmisiin.

Ystäviä ja muita läheisiä.

Normaaliuden rajan hälventymistä.

Henkistä ja fyysistä terveyttä.

Viimeisiä rippeitä sietokyvystä.

Vapautta.

Syytä elää.

Ajatella, kuinka kauniita ja terveitä ihmissuhteet olisivatkaan, kun me kaikki huolehtisimme näiden asioiden toteutumisesta niin omassa, kuin läheistemmekin elämässä.

Tämän haaveen toteutumiseksi on ensimmäinen askel itsessä, siinä kuinka minä itse voin vaikuttaa näiden asioiden toteutumiseen omassa elämässäni ja saada ne ensin näkyväksi itselleni.

Ja muistathan jälleen: voimme muuttaa vain itseämme, omaa toimintaamme, ajatuksiamme ja sitä myötä nyös tunteitamme. Niistä olemme vastuussa, ihan jokainen meistä.

Tukea epäterveestä suhteesta lähtemiseen ja siitä toipumiseen löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.

Estääkö pelko toisen suuttumisesta pitämästä puoliasi? – Jos et uskalla vahvistaa rajojasi, luovutat elämäsi ohjat toisille

Kun puhutaan rajojen asettamisesta, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Mitä rajat ovat?

Rajat ovat ehtoja ja sääntöjä, jotka
– kertovat, mikä sinulle on ok ja mikä taas ei
– huolehtivat antamisen ja vastaanottamisen tasapainosta
– säätelevät voimavarojasi, kuten aikaa, energiaa, omaa voimaa ja jaksamista
– määrittyvät tarpeidesi mukaan ja
– vahvistavat omaa voimaasi.

Rajat ovat tapa säädellä elinvoiman ja energian virtausta. Ne auttavat hahmottamaan, mihin sinä päätyt ja mistä toinen ihminen alkaa.

Rajat voidaan jakaa suojaaviin ja hillittyihin rajoihin.

Suojaavia rajoja tarvitset kaikissa ihmissuhteissasi oman voimasi säilyttämiseen. Suojaat siis itseäsi muiden pyynnöiltä ja tunteilta.

Hillitsevät rajat puolestaan toimivat toisinpäin: ne suojaavat muita ihmisiä sinulta. Et siis käyttäydy toisia ihmisiä kohtaan miten sattuu vaan kunnioitat heidän tilaansa.

Mistä tunnistat, että et uskalla asettaa rajoja? Pelko toisen suututtamisesta estää sinua pitämästä puoliasi. Suostut kaikkeen, mitä sinulta pyydetään. Vastaat muiden tarpeisiin ja unohdat omasi. Annat toisten kaataa tunteensa päällesi silloinkin, kun sinulla ei ole kapasiteettia kannatella heitä. Päiväsi kaikki tunnit ovat muiden ihmisten käytettävissä, jos niin pyydetään.

Jos tämä jatkuu pitkään, elinvoimasi hiipuu.

Mitä rajattomuudesta seuraa?
– Menetät voimasi, jäät monenlaisten tilanteiden uhriksi.
– Energia vuotaa ulkopuolellesi: joku muu päättää elämästäsi kuin sinä. Et ole enää oman elämäsi ohjaksissa.
– Valheellinen harmonia toisen ihmisen kanssa säilyy, mutta tilalle tulevat sisäiset ristiriidat.
– Lopulta rajattomuudesta seuraa itsensä hylkääminen. Et enää uskalla olla omalla puolellasi etkä muista omia tarpeitasi.

Kurkkaa myös Katrin kirja:

Toivotko, että toisten tunteet eivät vaikuttaisi sinuun niin kuormittavasti?

Jos toivot, että toisten tunteet eivät vaikuttaisi sinuun niin kuormittavasti, on mahdollista, että menet liikaa mukaan toisten tunteisiin oman jaksamisesi kustannuksella.

Vaikka ei ole sinun tehtäväsi helpottaa toisten tunteita, olet todennäköisesti ollut monta kertaa tilanteessa, josta selviytyminen on vaatinut sinua keskittymään siihen, mitä tunteita muissa nousee ja sopeuttamaan itseäsi niiden mukaisesti.

Mikäli aistit voimakkaasti toisten tunteita ja otat niiden tuntemisen vastuullesi, toimit mallin mukaan, jonka olen nimennyt överiempatiaksi.

Kun toimit överiempaattisesti, vedät empatian ja myötäelämisen kykysi yli ja käytät sitä itseäsi kuormittavasti. Et erota, mihin sinun tunnetason toimialueesi päättyy ja mistä toisen vastuu tunne-energioistaan alkaa. Uskot, että sinun täytyy helpottaa ja poistaa muiden raskaita tunteita, jotta riität ja jotta tilanteet sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti.

Mitä latautuneempi tilanne, sitä herkemmin suuntaat tuntosarvesi toisten tunteisiin ja muokkaat omia tunnetilojasi, ilmaisuasi ja toimintaasi niihin sopiviksi. Tätä tapahtuu niin pari- ja lähisuhteissa, perhe- ja sukulaissuhteissa, työelämässä, ystävyyksissä kuin muissakin vuorovaikutustilanteissa.

Koska olet jatkuvassa valmiudessa keventämään toisten tunne-energioita, olet investoinut paljon voimavarojasi ihmisiin, jotka ulkoistavat raskaat tunteensa toisten koettaviksi. He odottavat, että muut ottavat heidän tunteensa koettavikseen, jotta heidän ei tarvitsisi tuntea niitä.

Koska yrität pelastaa muita heidän hankalilta tunteiltaan, olet tehnyt ylen määrin tunnetyötä toisten puolesta. Moni suhteesi on saattanut rakentua sen varaan, että olet keskittynyt ensisijaisesti muiden tunteisiin. Sama se, miten kuormittunut olet itse ollut.

Syyllistätkö itseäsi toisten tunteista?

Empatiakyky eli monitasoinen kykymme myötäelää toisten kokemuksissa on keskeinen osa ihmisyyttämme. Sen avulla luomme yhteyksiä, joissa voimme tulla molemmin puoleisesti nähdyiksi, kuulluiksi ja tuetuiksi.

Jos kuitenkin vedämme empatian jatkuvasti yli niin, että menemme autopilotilla mukaan toisten tunteisiin kuin ne olisivat omiamme, siitä tulee taakka.

Kun toimimme suhteissamme överiempaattisesti, tunnemme syyllisyyttä toisissa nousevista tunteista, vaikka ne eivät liittyisi meihin millään tavalla. Jos emme onnistu helpottamaan toisen olotilaa, syyllistämme itseämme usein lisää.

Miksi tuosta henkilöstä tuntuu tuolta? Olenkohan tehnyt jotain, mikä aiheuttaa sen? Mitenköhän minun pitäisi nyt olla, jotta voisin helpottaa tilannetta? Pitäisiköhän minun sanoa jotain? Vai olenko hiljaa? Että konfliktilta vältyttäisiin ja voisimme edetä hyvässä hengessä? Ja niin edelleen.

Ajaudumme kierteeseen, jossa kelaamme jatkuvasti, johtuiko jonkun epämukava tunne meistä ja olisiko meidän pitänyt toimia toisin, jotta tilanne olisi mennyt paremmin. Uskomme, että meidän täytyy aina ensin poistaa toisten vaikeat tunteet ja täyttää heidän tarpeensa. Vasta sitten voimme tulla itse huomioiduiksi.

Kun hoidat itseäsi, överiempatia helpottaa

Kun överiempaattisesti toimiva lunastaa paikkansa sopeuttamalla itseään toisten tunteiden mukaisesti, hän sivuuttaa jatkuvasti omat tunteensa ja tarpeensa. Koska hän uskoo, että on hänen vastuullaan täsmätä olotilansa toisten tunnetiloihin, hän ei useinkaan ennätä tuntea omia tunteitaan silloin, kun ne hänessä tapahtuvat.

Hän on näkymättömän tunnetyön vapaaehtoinen, jonka aika ja voimat menevät isolta osin kuormittavista suhteista ja tilanteista selviytymiseen. Kun yksi kuormittava kierros saa päätöksensä, seuraava odottaa jo vuoroaan.

Jos käytämme empaattisten lahjojemme voiman toisten perusteettomaan ja yksipuoliseen kannatteluun ja väsytämme sillä itsemme, emme pääse koskaan kokemaan sitä kevyttä ja virtaavaa luomisvoimaa, joka meissä on ja jota voisimme kanavoida kykyjemme avulla myös toisten tueksi niin, että hyödymme ja saamme siitä iloa itsekin.

Siksi on ratkaisevaa, että empatian överiksi vetävät katkaisevat uuvuttavan kierteen ja ohjaavat voimakasta myötätunnon energiaansa myös itsensä hoitamiseen. Silloin se, miten he käyttävät empaattisia kykyjään muita kohtaan, tasapainottuu kuin itsestään.

Kun olemme tasapainoisesti empaattisia, osaamme tehdä turvallista tilaa muille kokea kaikkia tunteitaan. Vaikka aistimmekin toisissa nousevat tunne-energiat, emme enää mene heidän tunnetonteilleen siinä uskossa, että on meidän vastuullamme, pystyvätkö he elämään tunteidensa läpi ja koheneeko heidän olonsa.

Kun kasvamme ulos överiempatiasta, emme enää valjasta empatiakykyämme toisten tunteiden työstämisen, jotta olisimme kelpaavia, riittäviä ja rakastettavia. Sen sijaan voimme antaa vapaan, voimallisen, arvokkaan ja rakastavan itsemme astua viimein esiin. Sen, joka on herkkyydessään ja empatiakyvyssään aidosti ja voimallisesti läsnä sekä itselleen että muille.

Nämä 3 asiaa ovat tasavertaisen parisuhteen tunnusmerkkejä

Olen kirjoittanut paljon turvattomista kiintymyssuhteista. Mitä tasavertaiseen suhteeseen sitten kuuluu?

On toki hyvä muistaa, että hyvissäkin suhteissa on joskus haasteita, konflikteja ja kriisejäkin. Se miten näitä vaativia asioita käsitellään on ratkaisevaa. Jokainen meistä tuo myös suhteeseen mukanaan menneisyydessä opittuja malleja, jotka eivät ole välttämättä aina kovin toimivia. Vaatii rohkeutta uskaltaa katsoa myös omia varjoja ja ottaa ne vastuulleen.

Onneksi suhteessa on myös mahdollista lisätä turvaa ja tasavertaisuuden kokemusta, kun kumpikin sitä haluaa ja on oikeasti valmis tuomaan asioita sanoista tekoihin. Ihmisyys on myös keskeneräisyyttä ja parisuhteessa jos missä tämän kohtaamme.

Mitä osa-alueita tasavertaiseen suhteeseen sitten kuuluu? (Ja onneksi kaikkia näitä asioita voi harjoitella!)

1️⃣ Me- henki. Tämä näkyy toisen huomioimisena mm. päätöksien teossa (versus sooloilu). Tämä tuo tunteen kunnioituksesta. Luonnollisestikaan toisen huomioiminen ei tarkoita sitä, että kaikki tulisi tehdä yhdessä tai aina tulisi olla prikulleen samaa mieltä. Jo toisen huomioiminen ja yhdessä keskustelu siitä mikä on meille hyväksi, tuo turvaa. Jos toinen taas toimii aina oman mielensä mukaan keskustelematta ja huomioimatta toista, voi tästä tulla olo että toinen ei oikein arvosta suhdetta. Siitä ei ole välttämättä kyse, vaan ehkä ihan opitusta tavasta.

Mistä asioista on sinun mielestäsi hyvä keskustella ja sopia yhdessä?

2️⃣Avoin kommunikaatio. Joo joo, miten tähän muka itsestään selvään asiaan aina palataan kun puhutaan parisuhteista? Varmasti siksi, että kommunikoimattomuus tai epäsuora kommunikaatio johtaa helposti oletuksiin ja tulkintoihin, jotka voivat mennä hyvin paljon pieleen. Avoimuus on myös mahdollisuus aitoon läheisyyteen. Kun kertoo avoimesti vaikkapa omista toiveista, tunteista ja yhtälailla peloista, päästää toisen lähelle. Se on arvatenkin pelottavaa ja voi nostaa esiin kysymyksiä siitä, tuleeko torjutuksi tai hylätyksi.

Avoimuuden ilmapiiriä voi vahvistaa myös sillä, että harjoittelee kuuntelemaan. Avoimuus kysyy luottamusta ja turvallista tilaa. Luokaa suhteeseen tilaa, jossa viestitte omasta kokemuksesta käsin ja ottakaa tavaksi tarkistaa: Ymmärsinkö oikein että ….? Tarkoitatko sitä että ….? Huomaan että tämä herättää minussa tulkinnan että …..

Mitä asioita sinun on vaikea kommunikoida? Mitä pelkäät että tapahtuu, jos tuot nämä aiheet näkyville?

3️⃣ Kunnioitus. Tasavertainen suhde on kunnioittava suhde. Mitä se sitten tarkoittaa? Se on myös sen ymmärtämistä ja hyväksymistä, että toinen on oma yksikkönsä, oma persoonansa jolla on omat näkemykset, taipumukset ja tahto.

Toisen ihmisarvioa, persoonaa ja oikeutta tehdä elämässä omat valintansa tulee kunnioittaa. Kunnioitus ei tarkoita sitä, että mikään ei koskaan ärsyttäisi tai etteikö meillä olisi omasta mielestämme parempia ideoita ja tapoja mielessä….mutta me kunnioitamme toisen yksilöllisyyttä. Läheisriippuvissa ja epäterveissä suhteissa on lähes aina jotain pyrkimystä muuttaa toista tai toisen käytöstä. Siihen voi olla monia syitä (ja myös hyvin ymmärrettäviä sellaisia). On tärkeää muistaa, että se kuka toinen on ihmisenä ja se miten hän KÄYTTÄYTYY ovat kaksi eri asiaa. Jos ei pysty hyväksymään kumppania sellaisena kuin hän on tai jos suhteessa on jokin niin turvaton kuvio meneillään, että voidaakseen kokea turvaa jonkin olisi isosti muututtava, on ehkä tarpeen pysähtyä sen vaikean kysymyksen äärelle: Voinko voida tässä suhteessa hyvin?

Tasavertaisessa suhteessa täytyy olla tila kertoa, jos jokin toisen käyttäytymisessä loukkaa tai herättää turvattomuutta.

Erilaisuus on lahja ja rikkaus. Miten kauniit voivatkaan olla sanat ”En halua muuttaa sinussa mitään”. (Ja silti sukkasi lattialla saattavat joskus ärsyttää).

Tunteet vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme itseemme, muihin ihmisiin ja maailmaan. Hankalat tunteet saattavat kuitenkin kuormittaa kohtuuttomasti. Tunteiden kanssa on onneksi mahdollista opetella pärjäämään missä tahansa elämänvaiheessa. Tässä apuna voi olla esimerkiksi täytettävä Tunnekarttakirja, jonka voit tilata täältä.

Tämä yksinkertainen neuvo voi saada riidan ratkeamaan

Usein yksinkertaiset neuvot ovat parhaita. Ne ovat usein myös niin yksinkertaisia, että niitä ei tahdo kuulla ja ne on helppo sivuuttaa. Tämä seuraava ajatus on juuri tätä, mutta ehdottomasti yksi toimivimmista, mitä tulee riitojen ratkaisemiseen. Jos ja kun olet auttamassa konfliktin ratkaisemisessa, niin kuuntele aina riidan molemmat osapuolet ja heidän sanottavansa avoimesti. Lähtökohtaisesti ihan aina.

Tämä ajatus on hyvin yksinkertainen, mutta olen omassa elämässäni saanut huomata kerta toisensa jälkeen, mitä tämä toimiva seikka kohti sovinnollisempaa ympäristöä sivuutetaan. Asiassa yritetään päästä toimivaan ratkaisuun ilman, että tarinan ja riidan toinen puoli jää kokonaan tai lähes kokonaan kuulematta. Lähtökohtaisesti ei ole olemassa riitaa ilman vähintään kahta osapuolta. Mieleen piirtyy usein kuva mustasta ja valkoisesta, mutta todellisuudessa näin on harvoin. Kyse on enemmänkin harmaan erilaisista sävyistä.

Kuuntele aina molemmat osapuolet…Lähtökohtaisesti ihan aina.

Tilanne on myös siinä mielessä haastava, että ensimmäinen oman versionsa kertonut saa helposti puolelleen sovinnossa auttavan ulkopuolisen henkilön. Toisesta riitapukarista voidaan maalata kamala työpaikkakiusaaja tai hiekkalaatikon ilkeä kuningas ja mieleen piirtynyt yksipuoleinen ajatus lähtee ohjaamaan koko tilannetta. Tämä on seikka, mikä on hyvä tiedostaa riidan sovittelijana. Mieli lähtee helposti laukalle ja omaa ajattelua on hyvä muistaa kyseenalaistaa. Helposti käy niin, että ”on olemassa totuus ja sitten se sinun versio”.

Mainittakoon tähän väliin, että oikeaoppisesti sovittelija ei valitse työssään puolta. Hän toimii neutraalisti tilanteessa ja sikäli vastakkaisilla tarinoilla ei ole väliä. On olemassa muutamia tärkeitä piirteitä, joita riidassa apuna olevan olisi hyvä pitää mielessä sovintoa tehdessä. Oman sävyn olisi hyvä olla arvostava, hyväksyvä, aito, uskottava ja luotettava. Tähän listaan lisäisin vielä erikseen korostaen yhden tärkeimmistä: ei moralisoiva. Kyse on paljolti siitä, että ensin rakennetaan luottamus ja sen jälkeen puhutaan vaikeista asioista.

Helposti käy niin, että ”on olemassa totuus ja sitten se sinun versio”.

Käytännössä se, että toinen osapuoli jää kuulematta voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että kotona yksi lapsista juoksee vanhemman syliin itkien. Sisarus on lyönyt hiekkalapiolla päähän. Tämä saa lohdutusta ja toinen saa rangaistuksen tulematta kuulluksi. Lyöminen on ilmeinen merkki siitä, että on tehty väärin. Mutta mikä on johtanut siihen, että näin tapahtui?

Usein yksikertaiset neuvot ovat parhaita.

Väkivalta on aina väärin, siihen voi tosin olla jokin syy johon olisi myös syytä puuttua. Tässä tapauksessa kyse voi olla vaikka siitä, että lyönnin kohteeksi joutunut on ensin rikkonut kaikki toisen tekemät hiekkakakut. Nopeasti katsottuna meillä on tilanteessa vain yksi paha ja yksi hyvä, mutta näin se todella harvoin on. Olipa kyse sitten kuinka vakavista haasteista, niin taustalla voi olla paljonkin tapahtumia ja niistä seuranneita tunteita. Tämä sama asia toistuu myös isompien tyttöjen ja poikien hiekkalaatikoilla.

Lisää toimivia käytännön keinoja riitatilanteiden selvittelyyn ja ratkaisuun löydät Riidan ratkaisu -korteista.

Tutustu Komulainen.eu nettisivuihin tästä.

Liian empaattinen myötäelää muiden murheita voimakkaasti ja on vaarassa uupua itse

Mikäli olet överiempaattinen eli sekä aistit voimakkaasti että otat liikaa vastuuta toisten tunteista, käytät empatiakykyäsi itseäsi kuormittavasti.

Sinun ei kuitenkaan tarvitsee jatkaa näin, vaan saat nauttia herkkyydestäsi ja käyttää empatiakykyäsi myös itsesi hyväksi.

Tunnistatko itseäsi näistä?

Koet, että muut purkavat raskaita tunne-energioitaan sinuun
Tunnet syyllisyyttä ja syyllistät itseäsi toisten tunteista
Koet, että sinun täytyy tuntea toisten tunteita heidän puolestaan
Tunnet toistuvaa turvattomuutta ja ahdistusta
Olet jännittynyt, ylivirttynyt ja väsynyt
Sinun on vaikeaa tuntea omia tunteitasi ja tarpeitasi
Koet olevasi pois omasta keskuksestasi
Et tunnista rajojasi ja osaa asettaa niitä selkeästi
Tunnet olosi voimattomaksi, koska jumitat tilassa, jos et pääse pois
Sinulle ei jää voimavaroja luoda elämää, joka tuntuisi aidosti hyvältä, totuudelliselta ja omaltasi

Jos vedät empatian toistuvasti yli, aistit toisten tunteita kuin ne olisivat omiasi. Sen lisäksi uskot, että on sinun vastuullasi helpottaa niitä. Täsmäät olotilasi toisten raskaisiin tunne-energioihin ja otat niitä kantaaksesi, jotta ne hälvenisivät.

Kun sopeutat itseäsi jatkuvasti toisten tunteisiin, sivuutat omat tunteesi ja tarpeesi eikä sinulle jää tilaa palautua. Tästä syntyy uuvuttava kierre, jossa odotat, milloin saisit vihdoin muilta takaisin sitä, mitä annat heille. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Koet jatkuvaa riittämättömyyttä ja mietit, oletko vääränlainen, koska et pysty korjaamaan toisten hankalaa oloa, vaikka miten yrittäisit. Yhteytesi itseesi heikkenee ja voi katketa kokonaan.

Sinä saat nauttia herkkyydestäsi

Kun vedät empatian överiksi, ajattelet, että jos toinen kärsii, sinun täytyy ottaa hänen kärsimyksensä kantaaksesi, jotta toimit myötätuntoisesti.

Tämä ei kuitenkaan ole totta. Voit käyttää empaattisia kykyjäsi muiden auttamiseen niin, että ne eivät kuluta sinua toistuvasti loppuun.

Jotta voit toimia uudella tavalla, on ratkaisevaa, että opit ohjaamaan empaattista energiaasi myös itsesi hoitamiseen.

Koska överiempaattisen toimintamallin syntyminen ei ole älyllinen prosessi, myöskään mallista ulos kasvaminen ei tapahdu vain järjen avulla. Se edellyttää sinua kuormittavassa kierteessä kiinni pitävien tunnelatausten hoitamista myös kehollisesti ja energeettisesti.

Kun sinun omat tunnetason kipupisteesi helpottavat, et enää koe tarvetta täsmätä olotilaasi autopilotilla toisten raskaisiin tunne-energioihin, jotta ne hälvenisivät. Voit palata itsessäsi voimaan, turvaan ja rakkauteen, jotka olet kadottanut. Samalla myös empatiakykysi tasapainottuu kuin itsestään.

Kun empatiakykysi tasapainottuu, osaat tehdä turvallista tilaa muille tuntea kaikkia tunteitaan ilman, että yrität helpottaa niitä tuntemalla niitä heidän puolestaan.

Näin voit tulla myötäelämisen mestariksi, joka on kotonaan koko ihmisyyden tunneskaalan kanssa, muttei kuitenkaan ota enää kaikkia maailman murheita vain omille harteilleen.

Kurkkaa uutuuskirja:

Voit olla kiltti ilman että unohdat itsesi – rajojen asettaminen on itsensä kunnioittamista

Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut voimakas tarve miellyttää. Esimerkiksi lapsena teeskentelin jouluaattona, etten tunnistanut joulupukiksi tekeytynyttä naapuria, jottei vanhemmilleni tulisi paha mieli. Vastaavia, näin jälkikäteen hieman huvittaviltakin vaikuttavia tilanteita, tulee mieleen muitakin.

Olen myös vältellyt viimeiseen asti kaikkia konflikteja ja ristiriitatilanteita, kuten herkillä ja empaattisilla ihmisillä on usein tapana. Ikävä kyllä nämä sinällään hienot ja jalot ominaisuudet johtavat helposti omien tarpeiden ja todellisen minuuden hautautumiseen ympäristön toiveiden, vaatimusten ja niistä tehtyjen oletusten alle. Kaiken taustalla on inhimillinen tarve tulla pidetyksi ja hyväksytyksi.

Olenkin usein kadehtinut ihmisiä, joilla ei näytä olevan tarvetta miellyttää muita. Koen kuitenkin, että ”oikein käytettynä” miellyttämisen tarve ilmenee ystävällisyytenä ja huomaavaisuutena. Sen sijaan ongelmia tuottaa, jos se näkyy lähinnä omien tarpeiden ja rajojen polkemisena ja unohtamisena sekä sitä kautta päätymisenä itselleen epämieluisiin tilanteisiin ja ratkaisuihin.

Uskoin aiemmin, että jos kieltäydyn jostain tai tuon oman eriävän mielipiteeni esiin, minusta ei enää pidetä tai jos pidetään, niin pidetään hankalana ihmisenä. Viime aikoina olen opetellut ajattelemaan toisin.

Rajojen asettaminen, jos mikä on itsekunnioitusta ja jos et kunnioita itseäsi, niin miten voisit odottaa muidenkaan kunnioittavan sinua?

Nykyään ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa toisia rehdisti silmiin ja sanoa tarpeen tullen ei tai uskaltavat rohkeasti nostaa hankalan asian keskusteluun. Liian kiltti ja miellyttämisen haluinen nimittäin päätyy herkästi toisten kynnysmatoksi ja itsestäänselvyydeksi. Jossain kohtaa tämä ihana omat tarpeensa sivuun laittava ja aina muita auttava ihminen väsähtää ja seuraukset ovat ikäviä.

Meidän herkkien miellyttäjien ei pidä muuttua vain omaa etua ja hyvinvointia ajatteleviksi ihmiskilpailijoiksi. Kuitenkin jotta voimme kasvaa, kukoistaa ja levittää hyvää ympärillemme, meidän on syytä muistaa aina silloin tällöin asettaa etusijalle oman elämämme tärkein henkilö eli itsemme. Tämä ei ole itsekkyyttä tai piittaamattomuutta, vaan rakkautta.

Lukuvinkki: Kurkkaa myös Ilarin runokirja Kiitos, että rakastat minua silti

Vähättely ei auta ADHD-diagnoosin saanutta aikuista – Jokainen haluaa tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi tilanteessaan

On lauantaiaamu ja jumitan.

Jo edellisenä päivänä suunnittelin ja visualisoin, mitä kaikkea olisi hyvä tehdä vapaapäivänä. Koti on mullin mallin. Jos saisin edes yhden huoneen siistiksi, kenties myös imuroisin? Pyykkikori pursuaa, ja poikakin valitti, ettei ole enää puhtaita sukkia. Niin ja sitten olisi laitettava järjestykseen kolmen kuukauden tositteet kirjanpitäjälle. Kahdesta yrityksestä. Tässä kohtaa mieleni ja kehoni stoppaa. Jos vielä jatkaisin tätä tekemättömien töiden listaa ja mitä minun PITÄISI tehdä, lamaantuisin, ja lamaannus kestäisi vähintään 24 tuntia.

Päätän keskittyä kännykkään sen sijaan, vain hetkeksi. Yhtäkkiä huomaan aikaa kuluneen pari tuntia kännykän ja netin selailuun. No, se on minulle ihan tuttu juttu, enkä enää sitä stressaa. Hoidinhan siinä seassa myös useamman työasian, vastasin sähköposteihin, maksoinpa mobiilipankissa yhden laskunkin. Edes jotakin hyvää…

Niin, nyt siis päästään siihen lauantaiaamuun! Herään kahdeksan paikkeilla, jumitun pariksi tunniksi sängyn pohjalle. Selaan kännykkää. Asiasta toiseen, sovelluksesta toiseen. Välillä katson mielenkiintoisen Youtube-videon. Ja jossakin välissä hoidan pari työasiaakin, siinä seassa. Vastaan ystävälle. Sitten pistän Spotifysta soimaan jotakin räväkkää (Hanoi Rocks toimii lähes aina 🙂 ), että pääsen ylös ja aamupalalle.

Aamupala on minulle yksi harvoista rutiineista. Syön kunnolla ja sellaista, joka täyttää vatsaa pidemmäksi aikaa. Ehkäpä tämä on jollain tavalla intuitiivisesti opittu malli, koska päivisin unohdan syödä, nälkä saattaa herättää vasta kahden-kolmen aikaan iltapäivällä. Ja koska vapaapäivinä lapsetkin nukkuvat pidempään, ei kukaan kaipaa lounasta ainakaan ennen kahta.

Aamupalan jälkeen katson äkkiä läppäriltä pari tärkeää asiaa, juutun taas sinne tekemään kymmentä muutakin asiaa. Yksi työasia kaipaa tarkistusta eräästä kirjasta. Valokuvamuistini tietää, että kirja löytyy makuuhuoneestani tietystä kirjapinosta. (Olen kirjafriikki, omistan satoja kirjoja, joista harvoja koskaan luen loppuun asti.) Kymmenen metrin matkalla makuuhuoneeseen unohdan jo, miksi olen menossa sinne.

Pysähdyn eteiseen miettimään. Samalla näen, että eteisen lattialla lojuu vessanpuhdistusaine. Ollut siinä pari viikkoa, mutten ole aiemmin huomannut. Vien sen vessaan. Samalla muistan, että keittiön työtasolle on viikkokausiksi jäänyt uusi hammasharjapakkaus ja deodorantti. Haen ne ja tuon vessaan. Päätän pestä vessanpöntön, kun se ainekin nyt on täällä asti. Pesen myös peilin.

Palatessani muistan sen kirjan ja haen sen. Huoneessani näen lattialla kasan vaatteitani ja muistan ne pyykit. Vien käytetyt vaatteet kylppäriin ja saan kun saankin sen pesukoneen päälle, josta olen tyytyväinen. Menen keittiön pöydän ääreen, jossa läppärini on. Mitä olinkaan tekemässä? Ai niin, se kirja jäi sittenkin sinne makkariin. Ja kaikki alkaa alusta…

Tätä on ADHD/ADD-henkilön elämä, ainakin minun. Toisaalta itse olen jo tottunut tähän, mitäpä muuta osaisin ajatella. Aivoissani on alati aktiivinen, monikaistainen moottoritie, jossa välähtelee sekunnissa useita toisiinsa liittymättömiä asioita. Läheskään kaikista niistä en saa kiinni, mutta tuo liikenne kuormittaa minua sekä psyykkisesti että fyysisesti. Tekee vähintään sisäisesti levottomaksi. Jumittaa. ADHD:ssa kun on tutkitusti kyse siitä, että aivojen hermosolujen välittäjäaineista, mm. dopamiinista ja noradrenaliinista, on synnynnäisesti pulaa. Noradrenaliini kun auttaisi ryhtymään, toimimaan ja fokusoimaan, dopamiini ylläpitämään mielekkyyttä ja nauttimaan, motivoitumaan.

Tässä ei siis ole kyse siitä, että silloin tällöin multitaskaa ja jumittaa. Jokaisella on joskus tällaista menoa arjessa. Mutta jos toiminnanohjauksen ja impulssikontrollin pulmat, jatkuva ”multitaskaaminen” ja se, ettei saa ryhtymisen jälkeen tehtyä asioita loppun asti, on jokapäiväistä, on se arjessa iso ongelma. Kyse on janasta, oletko kummassa päässä janaa vai jossakin keskivaiheilla.

On niin surullista sekä itse kokea että kuulla muilta kaltaisilta, miten heidän aikuisena saatua ADHD-diagnoosia vähätellään. Tyypillisesti voi kohdata ihmettelyä, vertailua ja jopa suoranaista kieltämistä. Tätä voi tapahtua jopa sote-ammattilaisten taholta, mikä on käsittämätöntä.

Jokainen ihminen haluaa tulla kohdatuksi ja validoiduksi tilanteessaan. Mietithän sinä, joka kohtaat ADHD-piirteisen ihmisen, miten kohtaat hänet, kunnioitatko häntä ja hänen tarinaansa? Et ole kulkenut hänen elämäänsä, hänen saappaissaan. Jos et pysty ymmärtämään, olisi parempi siinä tapauksessa olla kommentoimatta omia mielipiteitään. Mikäli kommenttisi vastaanottanut henkilö hiljenee, voit olla varma, että hän lamaantui puheestasi, koska hän on pahimmassa tapauksessa joutunut kuulemaan sitä liian monta kertaa ja todennut, että on parempi pysyä hiljaa. Kukaan ei ymmärrä. Olen ulkopuolinen, outolintu.

Sen sijaan, että sanot: ”No tuollaistahan nyt on kaikilla, minullakin”, ”ADHD kyllä tuntuu olevan nykyään muotidiagnoosi”, ”Mut eihän sulla nyt voi ADHD:ta olla, sähän oot tosi rauhallinen tyyppi ja pärjäät työelämässä!”, voisitko sanoa jotakin tämäntapaista:

”Miltä sinusta tuntuu, kun arkesi on kertomasi kaltaista, olen halukas kuuntelemaan?”
”Jos voisin olla jollakin tavalla avuksi tai tueksi, kerrothan minulle.”
”Toivon, että saat tarvitsemaasi apua ja tukea tilanteeseesi.”

P.S. Tämäkin teksti syntyi impulssin viedessä ja koska jumitin muissa suunnitelluissa asioissa 🙂 Onneksi olen jo oppinut hyväksymään sen, että näin elämässäni tapahtuu. Pystyn luomaan paljon hyvää, ja voin siten suunnata ainakin ajoittain huomioni siihen, että luovuuteni ja impulsiivisuuteni – ja joskus myös jumittuneisuuteni – voi olla myös lahja <3