Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Kuusenkerkät ovat kuusen vaaleanvihreitä versoja eli vuosikasvaimia, jotka ovat parhaimmillaan kesäkuussa ennen kuin neulaset muuttuvat tummemmiksi ja kovemmiksi. Tämä herkullisen raikas ja terveellinen smoothieresepti löytyy Virpi Mikkosen kirjasta Kiitos hyvää kesää.
Kuusenkerkkäsmoothie
2 rkl kuusenkerkkiä (noin 30 kpl)
2 omenaa
1 avocado
1 limen mehu
4-5 dl kauramaitoa
jääpaloja
Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi smoothieksi. Tarjoa jääpalojen kanssa tai hienonna jääpalat smoothien joukkoon, jotta saat juomasta kylmää ja raikasta.
Villiyrttivinkki! Kuusenkerkät ovat kevään lempparini villiyrttien saralla. Kuusen vaaleanvihreitä vuosikasvuja voi poimia keväästä alkukesään. Pehmoiset kerkät ovat mahtavan ravinteikas lisä smoothien sekaan ja sopivat myös salaatteihin, muhennoksiin ja teehen. Itse napsin niitä useimmiten sellaisenaan ja pakastan tuoreita kerkkiä talven varalle. Muista että kuusenkerkkien poimimiseen tarvitsee maanomistajan luvan. – Virpi Mikkonen
PS. Kuusenkerkkä on todellinen vitamiinipommi. Siinä on runsaasti C-, K1- ja A-vitamiinia. Monet kuusenkerkkää nauttineet ovat kokeneet saavan apua mm. väsymykseen, yleiskunnon parantamiseen, hengitystievaivoihin ja suun hyvinvointiin. (Lähde: Luonnonvarakeskus LUKE). Kuusenkerkkä on myös valittu vuoden 2021 rohdoskasviksi.
Lisää helppoja ja hyvää tekeviä reseptejä löydät kirjasta Kiitos hyvää kesää 💛☀️
Meillä ihmisillä on tapana toistaa menneisyyttämme, jota olemme itse kokeneet.
Tunteet, uskomukset ja tavat tulevat opituista kaavoista, joita emme edes välttämättä itse muista ja huomaa.
Näyttelemme menneisyyden näytelmää tässä hetkessä, vaikka kovasti haluaisimme ”mennä eteenpäin”. Menneisyyden tärkeät henkilöt (vanhemmat, sukulaiset yms.) saavat uudet kasvot kumppanissamme, lapsissamme, läheisissä ystävissämme.
Siirrämme menneisyyden tähän hetkeen tunteina, odotuksina, uskomuksina, asenteina, fantasioina ja tarpeina.
Me harvoin nähdään toista ihmistä sellaisena, kuin hän on – useammin oman historiamme värittämänä hahmona. Kun ihastumme tulisesti, ihastummeko todella ihmiseen, vai enemmänkin omaan heijastamaamme ideaaliin? Usein huomaamme pettyvän, kun toinen henkilö ei olekaan sitä mitä odotimme fantasiassamme.
Me jokainen kannamme vanhempien tarinoita, isovanhempien kokemuksia, sukumme tunnemaisemaa ja koko lajimme historiaa mukanamme. Eikä se ole huono asia, se vaan on.
Ihmeellistä näyttää olevan se, että meillä on kyky muuttaa tarinaa. Voimme tulla tietoisemmaksi siitä tavasta, jolla toimimme ja halutessamme muuttaa tarinaa toisenlaiseksi. Tämä on ihan käsittämätöntä, jos sitä miettii. Me emme ole historiamme vankeja, vaikka se meihin vaikuttaakin, vaan voimme todella vaikuttaa siihen millaisen kokemuksen tästä elämästä saamme. Ja myös se, että mitä siirrämme eteenpäin tuleville sukupolville.
Usein se vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, epämiellyttävien tunteiden ja piirteidemme kohtaamista, harjoittelua ja ihmisiä, jotka voivat tukea matkaa. Se myös vaatii enemmän hyväksymistä, kuin syyttelyä menneisyyttä ja siellä olevia ihmisiä kohtaan. Mikäli vastustamme ja syytämme, helposti annamme oman vastuumme pois, jollekin toiselle.
Muutos alkaa siitä, että tekee päätöksen, johon sitoutuu. Se ei vaadi, kuin yhden ihmisen, joka päättää valita toisenlaisen polun edettäväksi. Muutos alkaa pienistä omistautuneista askeleista ja niiden säännöllisistä ottamisesta. Itselle armollisuus ja samaan aikaan rehellisyys auttaa kivasti, jotta matkasta ei tule pelkkää puurtamista tai pelkkää välttelyä.Bon voyage!
Vuonna 2007 Facebookista ampaissut hyvinvointibrändi Hidasta elämää saa vahvistusta omistukseen ja hallitukseen Niko Nordströmistä, joka on tehnyt pitkän uran musiikkibisneksessä levy-yhtiöiden toimitusjohtajana Suomessa ja maailmalla
Hidasta elämää on koko sen taipaleensa ajan ollut brändin perustajien Sanna Wikströmin ja Pequ Niemisen omistuksessa. Kaksikko avasi hidastaelamaa.fi -sivuston vuonna 2010 ja taustayhtiö perustettiin 2014. Niko Nordströmin ammatillinen näkemys ja vahva kiinnostus henkistä hyvinvointia kohtaan tulevat vahvistamaan Hidasta elämää Suomi Oy:n toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Niko Nordström on viimeiset vuodet toiminut maailman kuudenneksi suurimmalla musiikkimarkkinalla Warner Music Australasian presidenttinä. Palattuaan vuodenvaihteessa takaisin Suomeen Warner Music Finlandin toimitusjohtajaksi, Nordström toi mukanaan henkisen hyvinvoinnin tuulahduksen toiselta puolelta maapalloa.
– Ilman panostusta henkiseen hyvinvointiin on miltei mahdotonta menestyä tai kokea hyvää elämää. Haluan olla mukana vahvistamassa ja laajentamassa henkisen hyvinvoinnin kenttää Suomessa. Hidasta elämää on loistava ja arvostettu brändi sen eteenpäin viemiseen, Nordström sanoo.
Uuden vahvistuneen omistuksen kautta Hidasta elämää jatkaa yhä tarmokkaammin missiotaan parantaa ihmisten kokemusta elämästä.
– Olemme enemmän kuin pelkkä media. Pidämme missiotamme tärkeämpänä ja ohjaavampana tekijänä kuin yhden liiketoiminta-alueen valitsemista: etsimme koko ajan uusia formaatteja ja kumppaneita, joiden kanssa voimme viedä missiotamme eteenpäin,sanoo Hidasta elämää Suomi Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja päätoimittaja Sanna Wikström.
– Olen työskennellyt Nikon kanssa musiikin ja huippuartistien parissa yli 20 vuotta ja arvostan häntä suuresti niin ammattilaisena kuin ystävänä. Nikon mukaan tuleminen kääntää uuden sivun Hidasta elämää -hyvinvointimedian tarinassa. Kiinnostus hyvinvointia kohtaan on lisääntynyt valtavasti ja siihen tarpeeseen pyrimme vastaamaan jatkossakin laadukkailla mediasisällöillä, tuoteperhettä kehittämällä ja uusia yhteistyökumppaneita etsimällä, sanoo Hidasta elämää Suomi Oy:n toimitusjohtaja Pequ Nieminen.
Vuonna 2010 perustettu nettisivusto hidastaelamaa.fi on kasvanut Suomen suurimmaksi hyvinvointikanavaksi. Vuonna 2020 sivustolla vieraili 3,7 miljoonaa kävijää ja sen sosiaalisen median kanavia seuraa yli 400 000 ihmistä. Sivuston taustayhtiö Hidasta elämää Suomi Oy tuottaa verkkosisällön lisäksi omia hyvinvointituotteita sekä kirjoja yhteistyössä Otavan kanssa. Osana yhtiön liiketoimintaa on vahvassa kasvussa oleva verkkokauppa Hidasta elämää -puoti.
Lapselle myötätunnosta voi puhua ystävällisyytenä. Myötätunto tarkoittaa, että tahtoo toiselle hyvää. Iloitsee, suree ja innostuu toisen kanssa. Myötätuntoa on helpompi kokea, jos tykkää toisesta, mutta voimme valita olla myötätuntoisia myös sellaisia ihmisiä kohtaan, joita emme tunne. On tärkeää muistaa olla kiltti myös itseään kohtaan.-Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Aivan pikkunaperoina nostelimme veljeni kanssa kesämökin pihalta erilaisia koppakuoriaisia lasimaljaan. Teimme niille nurmikosta pedit ja tikuista kiipeilytelineet. Ihastelimme ötököitä lasin läpi kuin elämän ihmeitä ja esittelimme niitä ylpeinä vanhemmillemme. Yhdellä kuoriaisella oli sinisävyinen kilpi ja toisella punareunainen ja pitkulainen. Suru oli suuri, kun aamulla kuoriaiset olivat kiivenneet uudesta kodistaan ulos ja ystävämme kadonneet iäksi. Kai jossain sisällämme ajattelimme, että sinne ne kuuluvat, vapauteen. Ihan niin kuin mekin.
Se oli ehkä ensimmäisiä muistojani siitä, että aivan pienillä lapsilla on uskomaton taito ja ilo kohdata kaikki elävät olennot ihmeellisinä ja arvokkaina. Myöhemmin koulussa aletaan vertailla ja osoitella erilaisuutta vähän arvostellen. Ajattelemaan, että parempi olisi, jos kaikilla olisi samanlainen kilpi, joko sininen tai punareunainen, niin ei ainakaan tuijotettaisi.
Ainakin minulle kokemus läpi kouluajan oli vähän sellainen. Ehkä tänä päivänä lapset ovat jo vähän valveutuneempia.
Miten toivoisinkaan, että tämän sukupolven lapsista kasvaisi vähän myötätuntoisempia kuin meistä, erilaisuutta arvostavia uniikkeja yksilöitä.
Hidasta elämää -kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit on kuvaus erilaisuuden voimasta ja myötätunnon tärkeydestä. Kirjan avulla haluan auttaa lapsia ymmärtämään erilaisuuden arvon ja jokaisen elävän olennon merkityksen maailmassa. Uskon nimittäin, että jokaista elävää olentoa arvostamalla ja ottamalla huomioon jokaisen ihmisen erityispiirteet, maailmasta tulisi sopuisampi ja rauhallisempi paikka.
Arvostus muita eläimiä ja heidän erilaisuuttaan kohtaan on avain kaikkeen.
-Ellinoora Elefantti, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit
P.S. Myötätunto voi olla eriskummalliselta vaikuttavan tyypin ottamista mukaan leikkeihin. Ja toisen kuuntelemista.
HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritkertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Tavalla tai toisella runsaus on aina ollut elämässäni.
Runsautta on ollut päänsisäinen maailma, luovuus, mielikuvitus. Koen, että myös se tapa, jolla olen lapsena katsonut maailmaa, on ollut runsas. Kaikki se kauneus, kaikki ne mahdollisuudet… Tätä kohti olen pyrkinyt palaamaan viimeiset vuodet. Kertonut itselleni, että aarteita voi vieläkin löytää. Ja tehdä mitä vain.
Olen elänyt myös materiaalista runsautta parhaani mukaan. Vaikka se ei tuonut täyttymystä sydämeeni, se ilahduttaa minua edelleen – vai pitäisikö sanoa jälleen.
Me henkisen polun kulkijat lankeamme usein siihen ansaan, että alamme tuomita tietynlaista runsautta ja hehkuttaa toisenlaista. Minäkin tein joskus niin, mutta se johtui siitä, että olin elänyt hyvin pinnallisella tasolla ja kaipasin valtavasti jotain syvempää.
Lopulta kuitenkin kaikki runsaus on runsautta. Usein vieläpä erilaiset runsaudet kulkevat käsi kädessä, kun taas puute lisää puutetta. Sain sittenkin nauttia kaikesta, ilman muttaa.
Näe runsaus totuudessa
Olen pyrkinyt fyysiseen runsauteen, kauneuteen ja loistoon samasta syystä kuin joskus meistä jokainen. Toki pyrin siihen edelleen, mutta laskemalla rimaa olen huomannut, ettei totuuden muuttaminen, buustaaminen ja viilaaminen ole välttämättä sen runsaampaa kuin pohjalla piilevä totuus. Kaikkein runsainta on nähdä runsaus totuudessa.
Se on joskus myös haastavinta.
Aikoinaan elämässäni oli pitkä ajanjakso, jolloin runsautta oli ympärilläni yllin kyllin, mutta näin vain surua ja puutetta. Todellisuudessa oirehdin syvemmän luottamuksen ja kohtaamisen puutetta (jota rakkaudeksikin voisi kutsua). Elämä oli vertailevaa ja muille näyttämistä. Mitä vähemmän arsenaalia, sen huonompi. En kokenut, että elämässäni olevaa ainutlaatuista runsautta nähtiin tai arvostettiin (jälkikäteen näen, etten itse tehnyt niin). Piti olla juuri tietynlaista, kovaa maailman valuuttaa.
Mielentila
Koen runsauden olevan paljon vahvemmin mielentila ja kyky nähdä kuin miljardi euroa puhtaana käteen.
Jossain päin maailmaa löytyy sellainenkin ihminen, jolle miljardi ei riitä. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas löytäkseen ihmisen, joka ei näe omaa kauneuttaan tai erityisyyttään – toisinaan pelkkä peiliin katsominen riittää. On ihmisiä, joiden elämään virtaisi vaikka kuinka paljon ihailua ja rakkautta, mutta heidän sydämensä on kiinni. He eivät voi vastaanottaa sitä runsautta, joka yrittää heidät tavoittaa.
Tasokorotus
Runsaus vaatii sydämen, sielun ja mielen avaamista. En varsinaisesti tiedä, miten se tehdään – silti harjoittelen ja kehityn.
Aavistelen, että runsaus on lähtenyt jälleen lisääntymään elämässäni sen jälkeen, kun arvottomuus, pihistely ja itseni näkeminen todellisuutta pienempänä ja avuttomampana nousivat esiin jostain uumenistani.
Jotain selittämätöntäkin siinä oli, sillä yhdessä kohtaa vain aloin tuntea, että elämääni on tulossa tasokorotus lähes joka osa-alueelle. Ja niin myös tapahtui.
Sain työn, jota voin tehdä etäältä silloin kun se minulle sopii. Löysin unelmieni maisteriohjelman, hain ja pääsin sisään. (Suoritin sen matkoineen menestyksekkäästi juuri ennen koronaa!) Voin kehossani entistä paremmin ja paremmin. Kohtasin lisää haitallisia uskomuksiani. Pääsin kirjoittajaksi ihanaan Hidasta Elämää-yhteisöön. Sain noteerausta kyvyistäni ja siitä, mikä olen. Kaupan päälle sain lapsen, jonka olimme toivottaneet tervetulleeksi jo reilusti yli 10 vuotta sitten. Väitän vieläpä, ettei tämä putki tule päättymään – vastahan se on alkanut!
On minulle tapahtunut ikäviäkin asioita. Jopa yksi toisensa perään niin, että voisin kokea itseni epäonniseksi ja valittaa kurjaa kohtaloani. Mutten koe! On ollut sairaalaa ja huolta ja vaikka mitä. Mutta entä sitten. Näen runsauden ja valitsen katsoa sitä kohti. Se on asia, joka on häkellyttävän totta.
Runsaus ei alkanut virrata luokseni siksi, että ansaitsin sen nyt. Olin aina ansainnut sen. Ja kun nyt katson taaksepän, näen runsauden myös siellä. Siellä se oli, joka hetkessä!
Havaintoni on niin merkittävä, että koen rikkauden, runsauden ja elämästä nauttimisen olevan uusi teemani. Sanoma, jonka haluan tarttuvan! Runsaus näkyykin mm. instagramissani, maalauksissani ja oikeastaan aivan kaikessa.
Mystinen runsaus
Vaikka tasokorotukseni on merkittävä, edes se ei vedä vertoja sille mystiselle runsaudelle, jota voisin kutsua myös jonkinlaiseksi energiaksi.
Se piilee ihmisten tavassa olla omia itsejään, ilmaista totuutta, luovuuttaan. Tavassa saada suuhunsa oikeat sanat oikealla hetkellä. Aistia toistensa mielentilat. Tuo runsauden energia piirtää kuvioitaan ilmaan saaden ihmiset murtamaan kaavansa ja tekemään jotain toisin. Niin että maailma huokaa helpotuksesta ja jokin on pysyvästi muuttunut. Se saa ystävykset nauramaan tikahduksiin ja uskomaan sittenkin elämän makeuteen. Se saa kynttilät syttymään, tähdet tuikkimaan ja aamuun olevan loputtomasti aikaa.
Millainen maailma olisikaan, jos meillä olisi tuota runsautta yhä enemmän eikä vain satunnaisina armon murusina!
Ja oikeastaan meillä onkin. Ongelma on vain, että pidämme luukut kiinni hyväksyen kiireen, stressin ja riittämättömyyden normaaliksi osaksi elämää. Runsaus leijailee kaikkialla ympärillämme pääsemättä kunnolla sisään.
Runsauden virta
Ethän koskaan sorru ajattelemaan, ettei sinulla ja sinussa ole mitään erityistä. Ettei elämässäsi pulppua runsauden virtaa. Olet väärässä. Jos tapaisimme ja juttelisimme, voisin hyvin pian kertoa muutaman syyn, miksi olet sangen rikas.
Minulle henkinen polku on runsautta. Hiljattain oivalsin, että jopa sairauteni ja se, että saan oppia parantamaan itseäni on sitä. Niin myös nämä kirjaimet, jotka valuvat tähän näytölle sinun luettavaksesi. On rikkaus, että saamme jakaa tarinoitamme lukemalla ja kirjoittamalla.
Jokainen on etuoikeutettu jossain asiassa. Jokaisella on jotain asiaa yllin kyllin. Tunnistatko oman runsautesi? Osaatko laittaa sen paperille ranskalaisin viivoin?
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Saan työskennellä paljon nuorten kanssa, myös terapeutin ominaisuudessa sekä kouluttaa nuorten kanssa työskenteleviä. Olen surullinen ja pettynytkin siihen, millaiset paineet me aikuiset ja yhteiskunta luomme nuorille. Heidät opetetaan elämään suorituskeskeistä elämää ja he kuulevat tarinaa siitä, että mikään ei riitä. Täytyy menestyä lukiossa ja jo yhä nuorempana, että pääsee lukioon. Lukiossa on suoritettava ja luettava totta kai pitkää matematiikkaa tai sinusta ei tule yhtään mitään. Suorita, suorita, suorita! Se tarina painona repussa me etenemme kunnes pääsemme eläkkeelle. Tulipa suoritettua!
Tämäkö on tehnyt meidät onnelliseksi? Sekö on onnellisuuden ydin? Vai onko se vaan uskomus, jota ehkä tiedostamattakin jaat eteenpäin. Kenties uskomus siitä, että sinun arvoasi ihmisenä mittaavat sinun suorituksesi ja saavutuksesi. Me emme voi muuttaa historiaa, mutta me voimme vaikuttaa siihen, mitä ja kenen tarinaa kerromme eteenpäin ja elämme todeksi omassa elämässämme tänään ja tässä.
Entä jos tavatessasi nuoren hänen valmistujaisissaan tai ihan vaan arjen keskellä jakaisitkin hänelle jotain arvokasta ja autenttista siitä paikasta itsestäsi, joka on oikeasti lisännyt onnellisuuttasi.
Tätä ennen voisimme pysähtyä myös oman itsemme äärelle. Sen kysymyksen äärelle, mikä on minulle arvokasta, miten haluan tätä elämää elää. Entä jos kirjoittaisit jo tänään itsellesi onnittelupuheen 80 vuotis-syntymäpäivillesi. Mistä sinä haluat tulla puheessa muistetuksi?
”Askel kerrallaan olen mennyt eteenpäin rohkeasti elämään ja itseeni luottaen. Jokaisesta askeleesta nauttien. Hämmästellen, miten jokainen kompastuminen on minua kasvattanut ja kuinka paljon ne ovat opettaneet. Olen ollut läsnä tällä matkalla, muistanut kiittää päivittäin. Huomannut sen kaiken kauniin ympärilläni, ne rakkaat matkakumppanit, joille olen sanoin ja teoin osoittanut, miten tärkeä osa tätä matkaa he ovat, arvostanut. Iloinnut ja rakastanut, surrut ja itkenyt. Rakastunut elämään yhä uudelleen ja uudelleen.
Olen seissyt rakastavasti oman itseni puolella. Pyrkinyt kohtelemaan itseäni samalla rakkaudella, lempeydellä ja kunnioituksella, kuin kaikkia niitä ihmisiä, joita rakastan syvästi. Löytänyt hiljaisuuden kauneuden. Sitoutunut minulle merkityksellisten asioiden edistämiseen tässä maailmassa. Kiire ei ole ollut mihinkään, miksi olisikaan, tässä valmiissa maailmassa, jossa me olemme jo perillä, mutta emme koskaan valmiita. Hyväksyen, että asiat on juuri oikein näin. ”
Valitse kertoa ja elää todeksi omaa arvokasta tarinaasi. Se saa tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ps. Sukunimeni on vaihtunut, jos uusi nimeni ihmetyttää. Senkin takana on omakohtainen tarina siitä, miten haluan tätä elämää elää.
Lämpimästi tervetuloa koulutuksiini tai valmennuksiini tästä.
Jos on jäänyt tunteidensa kanssa varhaisissa vaiheissaan yksin, pitää pärjätä, suorittaa, tietää, osata,
menestyä, onnistua, ymmärtää, voimautua, säkenöidä ja ties mitä jotta voisi tulla rakastetuksi ja voida hyvin (alitajuisen luulonsa mukaan). On siis oppinut puolustus- ja selviytymiskeinoja sen sijaan että olisi oppinut tietämään ja uskomaan, että omat tunteet, tarpeet ja rajat ovat okei. Tai että toisiin voisi nojata ja luottaa turvassa, että saa tulla ihan lähelle ja näkyväksi juuri sellaisena kuin on. Että toinen voikin kuulla, haluta sinulle hyvää ja tukea voimautumisen prosessissa. Että saa ottaa vastaan apua ja avautua. Olla mitä on – myös tietämätön, pihalla, ihmeissään, kaikissa tunteissaan ja samalla myös se aivan ihmeellinen tyyppi joka jokainen meistä on.
Itsensä rakastaminen / voimautuminen / sisäinen vanhemmuus on sitä, että alkaa oppia itseään uudella tavalla. Saankin tuntea, saankin tarvita, saankin voimautua lempeästi ja olla kuka olen. Silloin sydän aukeaa ja puolustus- ja selviytymiskeinot käyvät yhä tarpeettomammiksi. Oppii tekemään uusia valintoja arkisissa tilanteissa. Oppii ilmaisemaan totuuttaan, asettamaan rajoja, arvostamaan itseään, olemaan kritisoimatta itseään niin paljon, suorittamaan vähemmän ja nauttimaan enemmän. Alkaa sisäistää, että riittää itsenään. Että omat tunteet ja tarpeet ovat okei. Silloin ei tarvitse suojautua ja puolustautua niin paljon. Ja titti-dii, silloin elämänvoima alkaa vapautua itselle merkityksellisen toteuttamiseen ja omien sydänpolkujen kulkemiseen. Tulee tilaa ja turvaa tulla lähemmäs itseään ja toisia – ei tarvitse pelätä enää (alitajuisesti), että läheisyydessä tulee toisten hylkäämäksi tai tallomaksi.
Haavoittuvuus on esimerkiksi sitä, että ilmaisee tunteensa ja tarpeensa, itkee, kiukustuu, suree, innostuu, iloitsee, avaa itseään ja tunnelmiaan rehellisesti. Kertoo ja näyttää sitä mitä sisäisyydessään kokee. Ei puolustaudu tai hyökkää, ei vastuuta toisia tunteistaan ja tarpeistaan. Ei tarvitse vetää roolia: menestyjän, auttajan, tietäjän, henkisen, rakkaudellisen, itsensä pienentäjän. Saakin olla ihan kokonainen oma itsensä, pieni, heikko, haavoittuvainen, säkenöivä, ihmeellinen, ainutlaatuinen, voimallinen, kaikenlainen minä. Tällainen mahdollisuus on aikuisuudessa olemassa, vaikka sitä lapsuudessa ei olisi ollut.
Jeesaajan avulla voi alkaa harjoitella. Ja myös näin: kertookin jollekin läheiselle tai luotettavalle rehellisesti, että tänään musta tuntuu tältä. Tai pyytää apua tai tukea. Tai kosketusta – voitko halata? Haavoittuvuus voi olla läsnä siinäkin, missä ei sanota mitään – ollaan vaan läsnä. Ja sitä voi harjoitella itsensäkin kanssa. Sen sijaan, että jatkaa ikuista to do -listaansa, voisiko hetken istua tässä ja olla saamatta aikaan yhtään mitään?
Lempeästi ja lämpimästi tervetuloa opettelemaan ihan juuri sinuna täydesti olemista, sydänaukisuutta, haavoittuvaisuutta ja hyvän vastaanottamista rakastetulle Olet parasta mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssilleni. Sitä saa käydä omaan tahtiin kesän ajan elokuun loppuun asti, mukaan voi ilmoittautua milloin vain. Kurssilla runsaasti myös uutta matskua.
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Moikka! Ihanaa, että olet täällä. Me ollaan Lotta Riekki ja Laura Kiviaho. Tervetuloa lukemaan meidän blogia parisuhteesta, rakkaudesta ja näiden tuomista oivalluksista. Mukana kulkee tietysti myös meidän koiruli Lyyli.
Ollaan viime aikoina pysähdytty rakkauden kielien äärelle ja pohdittu niiden merkitystä meidän parisuhteessa. Ollaan ymmärretty niiden tärkeys, kauneus ja ennen kaikkea se, kuinka paljon sen oman, mutta myös toisen rakkauden kielen tunnistaminen vahvistaa ja selkeyttää parisuhdetta. Jos tuntuu, että suhteessa mennään eri rytmissä, kannattaa tutustua rakkauden kieliin. Oletko ilmaissut, mitä juuri sinä kaipaat ja minkälaisista rakkaudenosoituksista nautit? Tiedätkö, mitä kumppanisi toivoo sinulta?
Gary Chapmanin mukaan rakkauden kielet jakautuvat viiteen kategoriaan: fyysinen kosketus, myönteiset sanat, laatuaika, lahjat ja teot.
LOTTA: Se on ollut tärkeä oivallus, että meillä kahdella on erilaiset rakkauden kielet, vaikka meissä muuten onkin paljon samaa ihmisinä. Ollaan alettu nähdä ja myös antaa rakkaudenosoituksia enemmän arjessa, kun tiedän, miten sä osoitat mulle rakkautta ja samaan aikaan tunnistan, mitkä asiat on sulle niitä, jotka saa sut tuntemaan olosi rakastetuksi.
LAURA: Kyllä! Mitä enemmän oon tutustunut itseeni ja hypännyt syvälle oman sydämeni syövereihin, sitä selkeämmiksi omat haluni ja tarpeeni ovat muodostuneet. Sen myötä pystyn pyytämään asioita, joista nautin ja saan iloa. Meidän suhteen kautta oon päässyt tutustumaan omaan rakkauden kieleeni, koska sun kosketus saa koko kehoni varpaita myöten kihelmöimään. Kehoni myös huutaa kosketuksen kaipuuta, jos se on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle. Niinä hetkinä, kun sun kosketus yltää taas iholleni, tunnen läsnäolon ja koko kehoni maadoittuu. Se on ihana fiilis.
LOTTA: Mulle pienet teot ja huomioon ottaminen eri tavoin arjessa on niitä merkittävimpiä asioita, joista tulee rakastettu ja arvostettu olo. Ei niinkään päivittäiset rakkaudentunnustukset tai hipsutukset. Siitä tulee hyvä mieli, kun näen, että oot ajatellut mua. Oli kyse sitten ilahduttamisesta tai mun elämän helpottamisesta sillä, että viet mua ajokortitonta paikasta toiseen. Vaivan näkeminen kumppanin eteen silloin, kun toisen ei tarvitse sitä erikseen pyytää, on mulle tosirakkauden osoitus. Meidän Lyylin kohdalla taitaa täyttyä kaikki mahdolliset rakkauden kielet – on rapsutuksia, leikkiä, herkkuja ja paljon yhteistä aikaa.
LAURA: Lyyli <3 Välillä suhteessa saattaa syntyä etäisyyttä niinkin pienestä asiasta kuin siitä, että ei osata lukea toistemme ajatuksia ja oletetaan, että se, mistä itse tykkää, niin siitä tykkää myös automaattisesti toinen. Jokainen meistä haluaa tulla rakastetuksi ja huomioiduksi, joten sillä, että ollaan tunnistettu toistemme tarpeet, ollaan saatu kyllä vielä enemmän rakkautta suhteeseen ja itselläni on ainakin sellainen fiilis, että pystyn tuomaan iloa sun päiviin ja päinvastoin. Ihanaa, että pystytään vastaamaan toistemme tarpeisiin sekä osoittamaan toisen tärkeys ja arvokkuus. Uskon, että suhde voi hyvin, kun me molemmat tullaan osaltamme kuulluiksi ja nähdyiksi. Saadaan vastaanottaa ja antaa rakkautta niin itsellemme kuin toisillemme.
LOTTA: Parisuhteissa niin kuin muissakin ihmissuhteissa usein itselle pienet ja merkityksettömät asiat saattavat olla sille toiselle juuri niitä maailman suurimpia ja tärkeimpiä. Miksi silloin ei muka ottaisi huomioon toisen tarpeita?
Käy tutustumassa Lauran rakkausvalmennukseen tästä!
Elämän pyörähtäessä sijoiltaan myönteisen asenteen ylläpitäminen on todella haastavaa. Vaikka elämän vaikeuksien – sairastumisen, irtisanomisen tai läheisen menettämisen – keskellä arjesta vielä jotenkin selviäisikin, tuska, pelko tai epävarmuus tulevasta saattaa velloa nilkkojen ympärillä valmiina vetämään toistuvasti epätoivon syövereihin.
Viime talvena oma elämämme tipahti raiteiltaan, kun suunnitellun tulevaisuutemme pohja yllättäen katosi alta. Tiesin armollisuuden itseä ja omia tunteitaan kohtaan olevan parasta, mitä tilanteessa saatoin tehdä. Sallia itselleen ikävät tunteet, sillä ne ovat ihan luonnollisia reaktiota tilanteeseen. Ja näin pyrin tekemäänkin, vaikka aina se ei ole helppoa, sillä kukapa haluaisi antaa luvan kipeästi sattuville tunteille.
Onneksi samoihin aikoihin eräässä etäkoulutuksessa kuulin kiitollisuudesta kirjan Rakastu elämääsi! kirjoittaneen Marika Borgin sanovan: ”Kiitollisuuspäiväkirjan pitämisessä ei ole mitään ihmeellistä hyvinä päivinä. Todellisen voimansa se näyttää elämän haasteissa.”Tuo ajatus pysäytti minut, sillä olin todellakin keskellä haasteita.
En yrittänytkään olla kiitollinen elämäämme ilmaantuneista muutoksista. Sen sijaan päätin käyttää kiitollisuutta ja kiitollisuuspäiväkirjaa välineenä tunteideni, mm. surun, pelon, huolen ja epävarmuuden, kuuntelemisessa. Päätin olla kiitollinen joka kerta, kun huomasin jokin ikävän tunteen sisälläni ja annoin sille luvan olla. Ja joka ilta tutustuin syvemmin päivän aikana huomaamiini tunteisiin.
Jotta löysin aidon kiitollisuuden tunteen, otin vedenkeittimen säännölliseksi lämmittelyesimerkiksi. Ihastelin mielessäni, että minun ei tarvitse etsiä mistään polttopuita nuotion alle eikä hakea kilometrien päästä juomakelpoista vettä kattilaan. Tunsin arvostavaa ihmetystä ja kiitollisuutta, koska saan puhdasta vettä hanasta ja sähköä pistorasiasta. Sillä onhan se aivan uskomattoman hienoa, että vajaassa minuutissa minulla on kiehuvaa vettä teemukiini kaadettavaksi, ilman ponnisteluja ja vaivannäköä.
Kun olin lämmittelyssä löytänyt kiitollisuuden tunteen, avasin kiitollisuuspäiväkirjani ja kirjoitin sinne vähintään kolme, hyvin pientäkin asiaa, joista olin sinä päivänä kiitollinen.
Sen lisäksi kirjoitin kipeistä tunteistani: Olen kiitollinen, että tunsin tänään surua / ärtymystä / pelkoa / huolestumista, tms. tunteita, joita olin tunnistanut. Se kertoo minulle, että… ja sitten kirjoitin ylös mieleeni tulevia ajatuksia. Huomasin, että antautuessaan kuuntelemaan sisintään, sieltä kumpuaa uskomatonta tarkkanäköisyyttä.
Omalla kohdallani usein tuli esiin luottamuksen puute. Minulla oli hätä tilanteestamme enkä osannut luottaa asioiden järjestyvän, ilman että itse olen hampaat irvessä ja kädet savessa vääntämässä asioita mallilleen. Niinpä lisäsin aamuisiin hiljentymishetkiini luottamuksen – jokaisella sisäänhengityksellä annoin itseni täyttyä luottamuksella ja jokaisella uloshengityksellä annoin pelon ja huolen valua itsestäni ulos. Näin sain vähän kerrallaan vahvistettua luottamustani tulevaan.
Eräänä iltana kiitettyäni epävarmuuden tunteesta, tajusin kirjoittavani: Epävarmuus kertoo minulle, että kaikki on auki ja avoinna. Joten kaikki hyvätkin vaihtoehdot ovat avoinna. Kaikki hyvä elämässä on avoinna edessämme!
Voit vain kuvitella, miten vahvasti tuo näkökulman muutos vaikutti minuun ja tunteisiini. Yhtäkkiä hätä oli haihtunut. Tulevaisuus ei näyttänytkään yhtä pelottavalta eikä suru menetetystä yhtä massiiviselta. Oli jossain määrin jopa innostavaa ajatella kaikkea uutta ja tulevaa. Tuo ajatus muodostui kantavaksi poluksi, jota pitkin oli turvallista edetä epävarmuudenkin keskellä.
Nyt taaksepäin katsoessani ihmettelen itsekin, miten tyynenä ja kohtuullisin hyvillä mielin selvisin rankan ajanjakson läpi. Aina ei tarvita koko elämää syleilevää kiitollisuutta ja myönteisyyttä. Saa olla surullinen ja pettynyt.
Mutta elämän ja tunteiden myllertäessä pieni kiitollisuuden murunen voi auttaa löytämään ajatuksen, joka kannattelee tilanteessa eteenpäin. Silloin voi huomata, että kipeilläkin tunteilla voi olla hopeareunus.
Ensimmäinen Hidasta elämää -satukirja on julkaistu! Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -satukirjan on kirjoittanut Hidasta elämää -bloggari ja kirjailija Johanna Elomaa.
Kirja kertoo ainutlaatuisuuden tuomista vahvuuksista ja siitä, mitä erilaisista ominaisuuksista ja tunteista voi oppia. Jokainen on erilainen ja siksi täysin ainutlaatuinen. Kirjassa päästään seikkailemaan viidakkoon, kun Oliver Oranki kadottaa äitinsä. Siitä seuraa sademetsäseikkailu, jossa jokainen auttaa – ehkä huomaamattaankin – omilla vahvuuksillaan, omana itsenään.
Johannalle orangit ovat tuttuja, sillä hän on ollut hoitamassa orankeja niille suunnatussa kuntoutuskeskuksessa Indonesiassa. Sademetsien hakkuut ja ihmisten ajattelemattomuus ovat tehneet orankien elämän haastavaksi omassa kodissaan. Tässä kirjassa päästään kurkkaamaan myös orangin näkökulmasta, miltä ihmisen toimet näyttävät. Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -kirja lisää myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan – itseä, muita ja luontoa.
Kysyimme Johannalta tarkemmin kirjan teemoista:
Kirjoitat kirjassa lapsille ainutlaatuisuudesta. Mikä on sadun ydinviesti jokaiselle lapselle?
– Jokainen meistä on omine erityispiirteinemme ainutlaatuinen yksilö. Haluan korostaa satukirjassani sitä, miten erilaisuus ei ole ainoastaan hyväksyttävää, vaan siinä on sellaista supervoimaa, joka auttaa meitä yhdessä saavuttamaan suuria asioita. Osoittamalla myötätuntoa muita kohtaan ja ymmärtämällä muiden erilaisuutta, maailmasta tulee sopuisampi paikka, jonne mahtuu kaikenlaisia tyyppejä karvaan tai karvan alle katsomatta.
Millaisia tunteita ja ominaisuuksia kirjassasi käsitellään?
– Oliver Oranki kadottaa kirjan alussa äitinsä savuavalle metsälle ja joutuu jättämään palavan kotinsa taakseen. Matkan aikana Oliver kohtaa menetyksestä aiheutuvaa surua ja ikävän tuomaa painoa sydämessä. Niitä tunteita hän työstää uusien ystäviensä kanssa.
Ylivilkkaasta Milla-Maria Makakiapinasta tulee rauhallisen Oliverin paras ystävä. Introvertti Galle Gibbonapina opettaa Oliverille hiljaisuuden ja rauhan tärkeyttä ja erityisherkkä Pilvi Perhonen sen, että herkkyydessä on voimaa.
Oliver kohtaa matkallaan myös epävarman Liina Lehtisammakon, pelokkaan Santeri Sarvikuonon sekä ennakkoluuloja koko elämänsä kohdanneen Petteri Pyyttonin.
Mitkä kirjan tunteista tai ominaisuuksista ovat sinulle itsellesi kaikkein tutuimpia ja miten ne ovat näkyneet elämässäsi?
Olen kipuillut aina riittämättömyyden tunteen kanssa, ja toisinaan peilistä katsoo edelleen epävarma Liina Lehtisammakko. Silloin itseään pitää muistuttaa omista erityistaidoistaan.
Erityisherkkänä ja vahvasti tuntevana ihmisenä samaistun myös Pilvi Perhosen siipien sisään, ja toisinaan joudun edelleen selittelemään muille oman tilan tarvetta.
Kuten Punto Pahkasika, minutkin on joskus heitetty porukasta pois ja osaan tuntea, miltä joukon ulkopuolelle jääminen tuntuu. Se on tehnyt myöhemmällä iällä luottamisen muihin joskus haastavaksi.
Oletko kokenut aina olleesi arvokas ja oikeanlainen sellaisena kuin olet?
– Omaa arvoani ja paikkaani maailmassa olen joutunut hakemaan vielä aikuisenakin. Lapset ovat usein turhan raadollisia toisiaan kohtaan. Pitkään ajattelin, että olen turhan ujo, syrjäänvetäytyvä, vartaloltani liian lättänä ja aivan liian käkkärätukkainen.
Siksi kirjassani myötätunto ja sen näyttäminen muille kulkee läpi tarinan punaisena lankana. Haluan myös osoittaa, että monesti ennakkoluulot muita kohtaan osoittautuvat elämässä vääriksi.
Kun katsot aikaa taaksepäin lapsuuteesi: Millaista tukea ja turvaa olisit itse silloin kaivannut? Miten tuo näkyy kirjassasi?
– Peloista puhuminen oli ainakin minulle vaikeaa. Siihen ei kauheasti rohkaistu. Piti olla reipas ja pärjätä. Pelot hävettivätkin, eikä niitä sopinut oikein tunnustaa.
Monen lapsen elämään kuuluu myös surua menetyksestä. Surun tunnetta ja sen käsittelyä on hyvä pohtia jo varhain, jotta surusta tulisi tunteena vähemmän kummallinen ja siitä olisi siten helpompi päästää irti.
Kirjassa koetan tuoda esiin sitä, että kaikenlaisista tunteista voi puhua ja niitä voi myös näyttää muille ilman häpeää tai pelkoa siitä, että muut tuomitsevat.
Minkä yhden lauseen haluaisit poimia kirjastasi viestiksi jokaiselle aikuiselle ja lapselle?
– ”Koskaan ei voi tietää, mikä kulman takana odottaa tai mitä karvan tai nahan alla piilee.”
Kirjan on taittanut ja kuvittanut Satu Kontinen.
Tutustu kirjaan ja sen ikäsuosituksiin tarkemmin TÄÄLTÄ.
Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, mistä kaikesta olet elämässäsi selviytynyt? Minkälaisista kolhuista ja kriiseistä olet ponnistanut eteenpäin? Mitä hiljaisia taakkoja olet kenties kantanut mukanasi, kunnes on ollut tarpeeksi turvallista hellittää?
Välillä tekee hyvää katsoa taaksepäin ja kiittää itseään kaikesta siitä, minkä läpi on tullut kahlattua toisinaan sumuisinkin silmin, sisin hädästä syrjällään.
Kun elämä pakottaa meidät selviytymään, keho ja mieli heräävät taisteluun ja keskittävät energiansa siihen, mikä on nyt välttämätöntä. Arjen kannattelussa sivuun saattavat hetkellisesti jäädä liian voimakkaat tunteet ja hiljaiset hetket, jolloin sisäinen maailma uhkaa kaatua niskaan. Kaikki tämä on inhimillistä, silloin kun kehosi ja mielesi ovat selviytymismoodissa.
Pahimman järistyksen laannuttua on jälleen aikaa ja tilaa tutkailla sitä, mikä on ehkä jäänyt kohtaamatta. Tunne siitä, että kaikki on hyvin, vahvistuu pikkuhiljaa ja myös keho saa mahdollisuuden hellittää.
Toipumisvaiheessa herää usein halu antaa itselleen enemmän huomiota ja sallia hyvän olon löytää takaisin.
Vaikka takana ei olisi suurempaa kriisiä, myös pitkittynyt stressaava elämänvaihe tai monesta eri suunnasta kasaantuvat kuormitustekijät, voivat saada sisäisen tasapainon hetkeksi keikahtamaan. Se on normaalia, mutta jossain vaiheessa on hyvä tarkistaa henkisen vaakakuppinsa lukemia ja tarvittaessa lisätä arkeensa keventäviä ja elvyttäviä hetkiä. Mitä tahansa se sinulle tarkoittaakin, salli sitä itsellesi.
Monille meistä arjen elvytystä tarjoaa luonto. Myös jooga, meditaatio ja suorituspaineista vapaa liike ovat hyviä keinoja auttaa kehoa ja mieltä takaisin tasapainoon. Tärkeintä on löytää ne tavat ja rutiinit, jotka toimivat juuri sinulle. Kun seuraava järistys saapuu, saattaa olla, että juuri näistä pienistä hyvän olon hetkistä löytyy se tasapainottava ankkuri, joka saa sisäisen selviytyjäsi huokaisemaan hetkeksi.
Lisää paranemisesta ja oman kehosuhteen vahvistamisesta voit lukea kirjasta Kotona kehossa:
Teksti on tuotettu mainosyhteistyössä Like Kustannuksen kanssa.
Jarkko Stenius, kuvaaja Ville Juurikkala
Nyrkkisankarin paluu (Like Kustannus, 2021) kertoo kaunistelemattoman ja väkivaltaisen tositarinan siitä, miten Jarkko Stenius muuttui adrenaliinikoukussa olevasta huippu-urheilijasta pohjalle pudonneeksi katkokävelijäksi, joka lopulta oppi ottamaan vastuuta itsestään ja löysi elämäänsä tyyneyttä, tasapainoa ja onnellisuutta.
Jokainen meistä joutuu elämässään tilanteeseen, jossa ymmärrämme, että meidän täytyy muuttaa jotain. Muutoksen tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa.
Matkalla vanhasta uuteen tulee väistämättä vastaan myös pettymyksiä ja epäonnistumisia, mutta niiden sietämistä voi oppia. ”Ihmisyyteen kuuluu olla heikko, ja helpompaa olisi, jos kaikki sen myöntäisivät”, Stenius toteaa.
Tässä 8 onnellisen elämän oivallusta entiseltä nyrkkisankarilta.
1. On turha käyttää aikaansa menneisyyden katumiseen
“Minulla on vain yksi elämä enkä tiedä koska se loppuu, ja siksi kieltäydyn elämästä vajavaisuuksieni, pelkojeni ja heikkouksieni kautta.”
2. Yritä olla ajattelematta, mitä muut ajattelevat
”En voi muuttaa ihmisten ajatuksia. Voin muuttaa vain omaa käyttäytymistäni. Me emme ole sellaisia kuin me sanomme olevamme emmekä myöskään sellaisia kuin joku muu sanoo meidän olevan. Me olemme sitä mitä me teemme ja sitä mitä me jätämme tekemättä.”
3. Muutos ei usein tunnu hyvältä, kun se on kesken
”Muutokseni ikävintä aikaa oli se, kun en voinut enää tukeutua vanhoihin toimintatapoihin, ja uudet eivät vielä toimineet. Välillä mulla oli epäonnistunut olo, kun uusi suunta ei tuntunutkaan pelkästään hyvältä. Mutta ennen kaikkea tunsin itseni pieneksi ja yksinäiseksi. Tuntui kuin matkani olisi ollut pahimmassa vaiheessaan, ja niin se taisi ollakin.”
4. Yritä muuttaa mieluummin itseäsi kuin muita
”On ihmeellistä, että ihmiset opettavat lemmikkikoiransa kierimään ja tekemään muita temppuja, mutta kun pitäisi muuttaa omia käytöstapoja, nostetaan kädet pystyyn. Olen kiitollinen, että olen tehnyt työtä henkisen puoleni kanssa. Matka on ollut pitkä ja välillä vaikea, mutta sillä tiellä on kannattanut pysyä. Vanha suosikkitunteeni viha käy kylässä yhä harvemmin ja tietoinen läsnäoloni tässä hetkessä pysyy päivästä toiseen lähes katkeamattomana.”
5. Vaikka tuntisit nyt vain synkkiä tunteita, tulevaisuus voi olla toinen
”Vihaaminen on helppoa. Siksi niin monet jäävät siihen kiinni. Minä onnistuin taistelemaan itseni takaisin valoon. Iloa ja kiitollisuutta ei annettu mulle, vaan ne oli etsittävä, otettava, rakennettava itse.”
6. Läsnäolo on elintärkeää
”Mindfulness on hieno sana. En tiedä kuka sen on keksinyt, joku bisnesmies varmaan. Kiteytettynä se tarkoittaa, että me ollaan läsnä meidän elämässä. Ei koko ajan menossa johonkin. Ei valveunessa. Vaan tässä. Tietoinen läsnäolo on vastaus moniin – ehkä jopa kaikkiin – elämän ongelmiin. Tai ei se läsnäolo sun laskuja maksa, mutta läsnäolon kautta voi oivaltaa ne asiat, jotka tekevät elämästä merkityksellisen. Sen kautta voi löytää etsimänsä vastaukset.”
7. Tunnista ja tiedosta omat rajasi
”Omien rajojen puolustaminen anteeksi pyytelemättä on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Olen ymmärtänyt, että tarvitsen paljon omaa aikaa, ja hyväksyn sen ominaisuuden itsessäni. Väsähdän sosiaalisissa tilanteissa aika nopeasti.
Myös somessa on tärkeää huolehtia rajoistaan. Muhun ottaa välillä yhteyttä ihmisiä, jotka luulevat, että olen ilmainen vas- tausautomaatti, jolta voi kysyä mitä vain. Annan itselleni oikeuden siirtää heidät roskakoriin vastaamatta mitään. Myöskään känniviestejä en enää jaksa. Jurrisössötyksestä on miljoona kilometriä oikeaan muutokseen.
Hukkasin puhelimeni sim-kortin vuosia sitten, ja sen mukana melkein kaikki numerot. Sen jälkeen en ole enää vastannut tuntemattomiin numeroihin. Muhun saa yhteyden vain somekanavien kautta ja sähköpostilla, ja mielestäni se riittää. Jos en jaksa keskustella jostain asiasta, sanon, että otetaan uusiksi joku toinen kerta. Ei maailma tarvitse enää supersuorittajia, jotka pystyvät kaikkeen. Koin tehneeni jo tarpeeksi, ja päästin irti.”
8. Onni tulee, kun ruokit hyvää
”Mistä onni tulee? Tekemällä niitä asioita, jotka ruokkivat onnen tunnetta ja jättämällä vähemmälle ne, jotka tuottavat pahoinvointia. — Ensimmäinen iso, hyvä oivallukseni elämässäni oli se, kun ymmärsin alkaa tavoitella omaa unelmaani, itseni näköistä elämää, en esimerkiksi äitini tai yhteiskunnan.”
