Jos olemme kohdanneet toistuvaa tarpeidemme mitätöimistä, ohittamista tai surullisimmillaan niistä häpäisyä, opimme usein mallin, jossa alamme itsekin mitätöimään ja häpeämään tarpeitamme. On aikuisuutta ymmärtää, että ihan joka ainokainen hetki tarpeemme eivät voi täyttyä, ja se on myös elämää, mutta jo se, että tunnistamme tarpeemme, auttaa meitä kohtaamaan kivun, jonka tarpeiden täyttymättömyys usein meissä herättää. Tällöin voimme löytää itseämme kohtaan parhaimmillaan myötätuntoa, sen sijaan että lähtisimme turruttamaan kaipuutamme vaikkapa addiktioiden ja erilaisten sijaistoimintojen taakse.
Inhimillisiä tarpeita ovat mm.
– Tarve kokea olevamme turvassa, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti
– Tarve saada kokea tukea ja rohkaisua
– Tarve tuntea yhteyttä, tuntea olevamme rakastettua ja ilmaista omaa rakkauttamme
– Tarve saada kuulua ja osallistua
– Tarve tuntea olevansa omana itsenään arvokas ja merkityksellinen
– Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi
– Tarve ilmaista myös rajoja ja tulla kunnioitetuksi niidenkin äärellä
– Tarve saada toteuttaa itseään ja olla itsenäinen
Emme tietenkään lapsena (tai aina aikuisenakaan) osaa ilmaista tarpeitamme suoraan, vaan ne ilmenevät epäsuorasti, joskus myös esim. kiukuttelun ja ”hankalana” olemisen kautta. Jos tällöin tulemme mitätöidyksi, opimme aika äkkiä sulkemaan myös oman luontaisen yhteyden tarpeisiimme. Mutta tarpeet eivät katoa minnekään. Onneksi omia syvempiä tarpeita voi alkaa tunnistamaan myös aikuisuudessa.
Jos on kasvanut kodissa, jossa tarpeita on (mitä luultavimmin tiedostamatta ja pahaa tarkoittamatta) mitätöity, voi olla arvokasta harjoitella sanomaan itselleen: Minun tarpeeni mahtuvat tähän maailmaan.
Tarpeet eivät tee meistä itsekkäitä, ne tekevät meistä ihmisiä! Ja silti me olemme aikuisena vastuullisia siitä miten ilmaisemme tarpeitamme. Pyrkimys tehdä valintoja niin, että omat tarpeet tulisivat huomioiduksi ei ole lainkaan sama asia, kuin se että pyrkisi impulsiivisesti kyynärpää taktiikoilla tekemään mitä vaan saadakseen haluamansa.
Osa ihmissuhteiden haasteita voi olla se, että tarpeemme ovat erilaisia eri kohdissa. Toisen tarve ei ole ”väärä” vaikka se ei olisi sama, mitä itse siinä kohtaa priorisoisi. Vastavuoroisessa ja tasapainoisessa suhteessa kummankin tarpeet saavat olla totta yhtäaikaa ja parhaimmillaan yhdessä voidaan käydä keskustelua siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso uusi Tunnekarttatehtäväkirja täältä.
Kahden vaalean keksin väliin on pursotettu vaniljalla maustettua kermaa ja tahmeaa maapähkinävoita. Herkku on gluteeniton ja valmistettu kokonaan ilman valkoista sokeria.
VAIHE 1) Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja intiaanisokeria yhteen. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita hyvin.
VAIHE 2) Yhdistä kaikki kuivat aineet omassa kulhossaan ja lisää seos sitten märkien aineiden joukkoon.
VAIHE 3) Kääri taikina muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa ainakin 1h.
VAIHE 4) Jauhota leivontataso ja pyörittele jähmeä taikina jauhoissa. Kauli taikina ohueksi ja paina esimerkiksi pienen juomalasin suulla pyöreitä pipareita.
VAIHE 5) Nosta piparit esimerkiksi lastalla tai veitsen kärkeä apuna käyttäen leivinpaperin päälle ja paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 10 minuuttia
Huom! Taikina on mureaa, joten leivontaa helpottaa kylmän jähmeä taikina sekä hyvä jauhottaminen.
Vaniljakerma
1 dl vispikermaa
1 tl vaniljaa
Hunajaa makeudeksi oman maun mukaan (tarkasta maku)
VAIHE 1) Vaahdota kerma ja mausta se vaniljalla ja hunajalla
Kokoa keksit näin:
Lusikoi keksien päälle makeuttamatonta maapähkinävoita ja pursota pähkinävoin päälle vaniljakermaa. Laita toinen keksi täytteen päälle ja nauti.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev. lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Mistä löytää toivoa, kun on epätoivoinen olo? Kysyimme tätä kirkkoherra Kari Kanalalta.
”Usein ajatellaan, että toivoa tarvitaan siihen, että meillä olisi hyvä tulevaisuus. Mutta toivoa tarvitaan tähän päivään – siihen, että meillä on elämässä merkitystä ja mielekkyyttä. Toivo on myös sitä varten, että uskallamme heittäytyä, haavoittua ja rakastaa”, Kari Kanala sanoo.
Tässä Karilta 5 asiaa, jotka auttavat pitämään yllä toivoa epätoivonkin hetkellä:
1. Älä yritä selvitä yksin
”Aikuisena ei ole välttämättä helppo ottaa apua tai kädenojennusta vastaan. Ajatellaan, että pitäisi selvitä yksin. Vaikeita asioita kokeneet ihmiset ovat yleensä sisukkaita, mutta sisu ei riitä kaikkeen. Anna toisen ihmisen välillä kannatella, sillä sylin tarve ei pääty lapsuuteen, vaan jatkuu koko elämän.
Jos sinulla ei ole syliä, etsi sellainen. Syli voi olla seuraa tai joku ihminen, joka voi olla tukena. Jos olet lähellä toista ihmistä, huomaa hänet ja se, mitä hän tarvitsee.”
2. Tee arjesta hyvää pienillä teoilla
”Moni tuntee olonsa turvattomaksi ja toivottomaksi. Vastalääkkeitä ovat hyvä arki ja se, että tuntee itse, että oma elämä on merkityksellistä. Etsi siis elämääsi mielekkäitä asioita, joilla on merkitystä. Hyvä arki tarkoittaa pieniä hyviä asioita, jotka toistuvat yhä uudelleen. Toivo ja turvallisuuden tunne heräävät yksinkertaisista asioista.”
”Jos olet parisuhteessa ja keität kahvia, keitä toisellekin. Kun teet munakasta, tee toisellekin. Kun viet roskat, tule takaisin.” – Kari Kanala
3. Ota yhteyttä edes yhteen ihmiseen
”Joulu on mahtava tekosyy lähettää joulukortti tai soittaa, ja siten avata uudelleen yhteyttä toiseen ihmiseen. Meille saattaa tulla huono omatunto siitä, ettei kaikkiin ihmisiin pysty, jaksa, muista tai ehdi pitää yhteyttä. Mutta ota yhteyttä vaikka yhteen ihmiseen.”
4. Käytä näitä neljää sanaa
”4 sanaa, joilla pääsee jo pitkälle, ovat hei, kiitos, anteeksi ja kippis.
Hei-sanalla on vahva viesti. Miten päivä alkaa? 98-prosenttisesti se jatkuu samoin kuin se on mennyt tähänkin asti.
Kiitos ja anteeksi ovat sanoista tärkeimmät. Vaatii paljon pyytää anteeksi ja vielä enemmän antaa anteeksi. Mutta anteeksi saaminen on tärkeintä. Syvintä on kiitos läheisistä ihmisistä ja rakkaista, siitä, että elämässä on mieltä ja merkitystä.
Kippistä ei kannata käyttää joka päivä. Arki menee siitä pilalle. Mutta on tärkeää löytää elämään myös hetkiä, joissa voi siirtyä arjesta juhlaan.”
5. Nauti jostain sinulle tärkeästä asiasta
”Sinun oma juttusi voi olla mikä tahansa asia, josta innostut. Minulle se on jalkapallojoukkue Arsenalin hyvä alkukausi.”
Tämä on se hetki vuodesta, kun kehotetaan unelmoimaan ja asettamaan tavoitteita uudelle vuodelle. Muuten ei ainakaan saa sitä, mitä haluaa!
Tavoitteissa piilee taikansa, mutta myös vaaransa. Tavoite voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Itse olen niiden avulla saavuttanut myös uupumuksen…
Jos sinäkin olet joskus uuvuttanut itsesi ylisuorittamalla, on hyvä olla tarkkana, miten ja millä asenteella tavoitteita asetat (jos ollenkaan).
Muista silloin nämä neljä asiaa:
Ydintarpeet. Mistä tarpeesta tavoitteesi kumpuaa? Moni tavoittelee asioita siksi, ettei muuten usko riittävänsä. Pitäisi olla pidemmällä, parempi, enemmän kuin nyt, jotta kelpaisi. Mutta mikään ulkoinen tavoite ei voi paikata sisäistä riittämättömyyden tunnetta. Tärkeämpää on opetella riittämään itselleen tässä hetkessä. Riittämisen tunteesta on kevyempää suunnistaa kohti uutta – siksi että jokin kiehtoo tai tuntuu omalta suunnalta, ei siksi, että muuten et tunne riittäväsi.
Suhtautuminen. Millä energialla suhtaudut tavoitteeseesi? Takerrutko siihen tiukasti vai osaatko antaa sille (ja itsellesi) tilaa hengittää? Pakonomainen tarve päästä tavoitteeseen voi viedä elämästä ilon – ja voimat. Uskalla unelmoida, mutta uskalla myös päästää irti unelmasta. Ehkä se toteutuu eri tavalla kuin nyt osaat ajatella. Joustavuus vie sinua oikeaan suuntaan leppoisammin.
Voimavarat. Paljonko sinulla on voimavaroja juuri tälle tavoitteelle – ihan oikeasti? Tee sen verran kuin suosiolla jaksat. Älä suunnittele ylioptimistisia aikatauluja äläkä tunge elämääsi liian täyteen. Jos tila loppuu, loppuu myös joustonvara. Ei ole tilaa yllätyksille eikä vastoinäkymisille, eikä ole aikaa pitää huolta itsestään. Ja jos et pidä huolta itsestäsi, ei tavoitteen saavuttaminenkaan tuo iloa kovin pitkään.
Tasapaino tämän hetken ja tavoitteen välillä. Kumpi on tärkeämpää, matka vai päämäärä? Sinulla voi olla suunta elämässä, mutta jalat on hyvä pitää tukevasti tässä hetkessä. Älä tuijota pelkästään lopputulosta vaan tuo huomio usein tähän hetkeen. Kohtaa rehellisesti se tilanne, jossa olet nyt. Tiedosta voimavarasi ja tunnustele, onko juuri nyt hyvä edetä – ja jos niin miten. Tämän hetken totuus on ainoa piste, mistä voit lähteä minnekään.
Ja muista myös: joskus tilanne voi olla se, ettet juuri nyt tiedä yhtään, minne olet menossa tai mitä elämältäsi haluaisit. Ehkä elämä on uuvuttanut sinut niin, että ainoa tavoitteesi on selviytyä hetki hetkeltä. Silloin on tarpeen vain antautua. Pysähtyä lepäämään siinä hetkessä, kun vanha tarina on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut. Ennemmin tai myöhemmin sumu hälvenee.
Lisää uupuneen toipilasmatkasta voit kuunnella Katri Syvärisen kirjasta Löydä elämän taika (löytyy äänikirjapalveluista).
Ymmärrän kirjoittavani arasta aiheesta ja siksi suosittelen tätä kirjoitusta ensisijaisesti heille, joilla narsistisen suhteen päättymisestä on kulunut jo hyvän aikaa ja vaikeista kokemuksista toipuminen on alkanut ja edennyt ja on saatu myös ulkopuolisten apua, sekä tukea.
En koskaan ohjaa keskustelua terapia-asiakkaidenikaan kanssa terapian alkuvaiheessa tai terapian jo hieman edettyäänkin siihen, että ”No mitä sinä itse teit, jotta toinen osapuoli toimi niin kuin toimi? tai ”Miten sinä itse olisit voinut toimia tuossa tilanteessa toisin, jotta lopputulos olisi ollut toinen?”
Narsistisisissa suhteissa ei ole olemassa oikeudenmukaista tasavertaisuutta, jonka kautta voisi terveellä ja luotettavalla tavalla tutkailla omaa osuutta tapahtuneisiin tai suhteen tilaan.
Narsistiset suhteet perustuvat narsistisen persoonan patologiselle valehtelulle, manipuloinnille, sekä erimuotoiselle kaltoinkohtelulle ja väkivallalle.
Valmius katsoa itseä ja omaa toimintaa mahdollistuu tavallisesti vasta sen jälkeen, kun narsistisessa ihmissuhteessa koettu kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö on saatu kerrottua ja purettua pala palalta ihmisen kanssa, joka hyväksyy ja ymmärtää ja ennen kaikkea uskoo tarinan sellaisenaan.
Aika on hyvä apu, mutta sen täytyy saada ensin kulua.
Suhteen jälkeen
Narsistisen suhteen kuormittavuutta ja väkivaltaa on vaikea, joskus jopa mahdotonta ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.
Hyvin yleisiä seurauksia noista suhteista ovat mm. erilaiset traumadiagnoosit, pitkäaikainen stressi, ahdistus, uniongelmat, väsymys, uupumus, sekä fyysiset kivut ja kehon monimuotoinen oireilu pitkään jatkuneen varuillaan olon ja taistele/pakene -tilan jälkeen.
Edellä mainitsemieni narsistisen suhteen aiheuttaminen oireiden ja sairauksien jälkeen on pitkä matka siihen, että voisi sanoa ihan todella oppineensa suhteesta jotain tai jopa ihan oikeasti kasvaneensa ihmisenä.
Kuinka kasvaa jonkin sellaisen jälkeen joka ihan todella ja ihan oikeasti rikkoi ihmiskehoa ja mieltä, niin sisältä kuin ulkoa?
Kuinka löytää vielä joskus itsestä sellainen puoli joka kertoisi ihmisille tai koko maailmalle kuinka tämä kokemus opetti ja itse asiassa auttoi kasvamaan ihmisenä?
Kasvun merkit
Seuraavat listaamani kohdat eivät ole ainoita edellytyksiä toipumiselle, eivätkä ehdottomia tai ainoita merkkejä siitä, että olet kasvanut ihmisenä narsistisen suhteen jälkeen.
Jos mikään kohdista ei ole toteutunut tai edes tunnu omalla kohdallasi mahdolliselta, ei hätää. Anna itsellesi aikaa, armoa ja suuri määrä itsemyötätuntoa.
Pyydän sinua myös tallentamaan mieleesi lauseen:
On ihan todella ok olla rikki ja väsynyt narsistisen suhteen jälkeen. Mitä se kertoisikaan sinusta, jos kaikki tuo kaltoinkohtelu jota koit ei olisi tuntunut missään?
Näistä seuraavista merkeistä voit tunnistaa kasvaneesi ihmisenä narsistisen suhteen jälkeen:
1. Ymmärrät historiaasi
On melko yleistä ja hyvin ymmärrettävää, että saatamme nykyisissä suhteissa tiedostamattamme hakea parantavia kokemuksia menneisyyden vaikeisiin ihmissuhteisiin liittyen. Näin ollen kumppaneiksi voivat valikoitua sellaiset ihmiset, jotka saattavat muistuttaa esimerkiksi omaa vanhempaa tai entistä kumppania.
Mikä olisikaan parempi tapa korjata lapsuuden vaille jäämisen tunnetta, kuin aikuisuuden parisuhde ja siellä noiden tarpeiden täyttyminen vihdoin ja viimein? -ajattelee mieli, ymmärtämättä kuitenkaan, ettei esimerkiksi tunnekylmä ja narsistisesti käyttäytyvä persoona pysty muuhun kuin rikkomaan yhä enemmän ja enemmän.
Tiedostaessamme syitä sille, miksi viehätymme esimerkiksi erittäin ulospäin näyttävän varman oloisesta, tilan ja ihmisten haltuunottavasta persoonasta, joka tekee kaikki päätökset puolestamme ja kehuu meitä enemmän kuin kukaan muu, olemme jo askeleen pidemmällä.
Ymmärtämällä miksi valitsemme ennemminkin tunnekylmän ja överejä riskejä ottavan hoivattan persoonan, kuin vakaan ja rauhallisen oloisen ihmisen olemme jälleen pidemmällä itsemme ymmärtämisessä.
Ymmärtämällä itseä, omaa historiaa, ihmisiä menneisyydessämme, heidän käyttäytymistä meitä kohtaan voimme olla pidemmällä sen ymmärtämisessä miksi valitsee ehkä samaa tuttua ja kuitenkin niin turvatonta.
Ja kaiken tuon ymmärtäminen on ehto muutokselle, ehto sille, että voimme tehdä tulevaisuudessa täysin toisenlaisia päätöksiä.
2. Olet tietoinen elämänarvoistasi
Pidätkö rehellisyyttä ja toisten hyvää kohtelua tärkeänä asiana ja pyrit itse toimimaan niin?
Soimaako omatuntosi jos valehtelet tai olet kohdellut jotain huonosti?
Hyvä!
Elämänarvoihisi lukeutuvat siis ainakin rehellisyys ja toisten hyvä kohtelu.
Edellä mainitut eivät varmastikaan sisältyneet narsistiseen suhteeseen muuten kuin sinulta hänelle päin ja sait valitettavasti tuntea joka solullasi sen mitä tapahtuu, jos päätyy toteuttamaan ja palvelemaan vain toisen ihmisen arvoja.
Narsistinen ihmissuhde voi hyvinkin opettaa meitä olemaan tietoisia omista elämänarvoistamme ja vaalimaan, sekä vaatimaan niitä jatkossa kaikissa ihmissuhteissamme.
3.Olet tietoisempi rajoistasi
Rajat suojaavat arvoja ja ovat kuin turvamuuri, jonka läpi ei ole lupa mennä. Rajat suojaavat meitä myös kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Narsistisessa suhteessa rajoja on valitettavasti turha yrittää saada toimimaan.
Narsismiin kuuluu olennaisena osana rajattomuus ja se mikä on hänen on vain ja ainoastaan hänen, mutta se mikä on sinun on aina narsistisen persoonan mielestä myös hänen.
Rajoista voidaan ja usein yritetäänkin taistella, mutta turhaan. Tärkein ja hyödyllisin oppi onkin se, että osaa asettaa rajat itselle.
Kuinka kauan minä yritän, jotta saisin tämän toimimaan?
Kuinka paljon minä joustan ja yritän keskustella ja sovitella, jotta kaikki palaisi ennalleen?
Missä kohtaa minä itse vedän rajan itselleni ja opettelen etsimään ratkaisua toisaalta?
4. Sinusta on tullut terveesti itsekäs
Narsistisessa suhteessa omat tarpeet ja toiveet eivät tule kuulluksi, eikä narsistinen persoona osaa/halua/välitä ottaa niitä millään tapaa huomioon, paitsi silloin, jos hän haluaa saada jotain itselle (siis manipuloi).
Ainoa keino saada itsensä näkyväksi on lopulta ymmärtää ja hyväksyä, ettei narsistinen suhde tule koskaan tarjoamaan vakaata ja turvallista tilaa ja vastuu itsestä on vain ja ainoastaan itsellä.
Terveesti itsekäs ihminen osaa olla jämäkkä sanoa ”ei” ja hän osaa suojella ja puolustaa itseä.
Terveesti itsekäs ihminen uskaltaa tarttua uusiin haasteisiin ja hän välittää ja arvostaa itseään ja pitää itseä tärkeänä.
Terve itsekkyys suojelee omaa jaksamista ja auttaa asettamaan itsensä etusijalle vanhingoittamatta tai haluamatta kuitenkaan tietoisesti tehdä pahaa muille.
Tervettä itsekkyyttä ei pidä sekoittaaa ns.terveeseen narsismiin. Poistaisin tuon sanaparin olemassaolon mielelläni kokonaan. Narsismi on vakava ja jopa vaarallinen mielenterveyden häiriö, eikä narsismissa valitettavasti ole mitään sopivaa tai tervettä.
5. Arvostat itseä ja omaa aikaasi
Narsistisissa suhteissa ei-narsistinen osapuoli alkaa hiljalleen menettämään omaa itsearvostusta, itsetuntoa ja itseluottamusta kaiken narsistisen kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyn seurauksena.
Omasta ajasta luovutaan usein siksi, että se on yksinkertaisesti helpompaa, kuin taistella oman ajan puolesta, jota narsistinen persoona pyrkii väkivalloin rajaamaan.
Omasta ajasta luopuminen voi pitää edes jollain tapaa rauhan maassa. Vaikkakaan sekään ei lopulta auta.
Itsearvostuksen palutuminen on yksi haastavimmista asioista narsistisen suhteen jälkeen.
Jotta itseä oppii ihan oikeasti arvostamaan vaatii se mm. runsaasti aikaa, itsemyötätuntoa, armollisuutta itseä kohtaan, turvallisuuden ja luottamuksen tunteen palautumista, sekä hyviä sosiaalisia suhteita, joissa omat elämänarvot ja rajat toteutuvat.
Ja lopuksi muistathan, ettei ole kiire.
Kirjoitan massiivisista sisäisistä muutoksista, joiden syntymisen tuleekin tapahtua hitaasti. Vain siten syntyvät ihan aidot oikeat sisäiset muutokset ja siihen sinulla on kaikki maailman aika.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Levollisuus nousee siellä, missä itseään auttaa lempeästi olemaan juuri sen kanssa mitä just nyt on. Mielenrauha ei saavu, kun tekee oikeat jooga-asanat, elämän vaikeat jutut ratkeavat tai kun vihdoin hommelit rauhoittuvat. Mielenrauha saapuu, kun itsensä puolella oppii olemaan ihan kaikessa. Kun kuulee, mitä milloinkin tarvitsee ja antaa (myös muilta pyytämällä) sitä itselleen.
Levollisuus on myös elämän prosessiin luottamista; ei aina ole levollinen ja hyvä olo. Elämä haastaa kasvuun, sydämen avautumiseen, uuden oppimiseen. Joskus ei näe yhtään selkeästi. Toisinaan on hirmu turvaton. Joskus asiat tuntuvat raskailta ja vaikeilta, ja selviytymiskeinot (suorittaminen, kontrolli, muiden kannattelu, itsen sivuuttaminen, miellyttäminen, turruttaminen jne.) jumahtavat päälle. Ei se mitään! Kaiken keskellä voi oppia luomaan itselleen turvaa ja hoivaa, pysähtymään, lepäämään, rauhoittumaan. Kun tämän oppii, vaikeissakaan kohdissa ei enää käänny itseään vastaan ja itseään voi auttaa selviytymiskeinoista lempeyteen ja lepoon.
Minulle tuottaa levollisuutta just nyt sen syvästi uudelleen muistaminen ihanan Havaijin-matkani myötä, että huomaan missä kaikessa olen lähtenyt taas kannattelemaan muita ja pienentämään tai sivuuttamaan itseäni. Muistan, että olen oman elämäni tärkein henkilö siinäkin mielessä että olen itse vastuussa hyvinvoinnistani ja ilostani. Olen antanut itselleni – ehkä syvemmin kuin koskaan – luvan toimia sen mukaan miltä itsestäni tuntuu.
Juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen mahdollisimman paljon itseni kanssa olemista, joulufiilistelyä, lepoa, itseni hoivaamista – ja sosiaalista elämää vain juuri sen verran kuin spontaanisti tuntuu hyvältä. Muhistelen omia luovia juttujani, teen asioita jotka ravitsevat minua. Teatterilippuja on ostettu, taidekursseille ilmoittauduttu, suunta on kaikkeen sinne, mikä tukee uuden luomisessa ja siinä mikä tuo iloa ja kepeyttä.
Yksi ihana asiakkaani sanoi sessiossa kotva sitten, että vaikka hän tekee asioita joiden toivoisi tuovan rauhaa, kuten liikkuu luonnossa, ei se levollisuus siitä yhtään lisäänny, kun hän alkaa suorittaa sitä hommelia.
Tämä on niin yleistä Alamme suorittaa, kun haluamme ”päästä jonnekin” eli toisin sanoen poispäin jostakin. Mutta levollisuuden ydinhommeli on oppia olemaan sen kanssa mitä on. Asioiden, tunteiden ja sisäisten totuuksien kohtaamisesta nousee levollisuus, ei siitä että asioiden pitää muuttua jotta mä voin tsillata. Tämä on yleensä ihan alitajuinen kela mutta myös syy sille, miksi on vaikea löytää rauhaa. Me voimme löytää rauhaa, vaikka asiat olisivat miten. Joskus levollisuus on haastavampaa kuin joskus muulloin, mutta elämässä voi oppia työkaluja, jotka auttavat palaamaan asioiden kanssa olemiseen. Sama joogaharjoitus voi auttaa tuomaan rauhaa tai se voi lisätä levottomuutta – kyse on alla olevasta motiivista. Teenkö tämän, jotta pääsen pois jostakin tai kohti jotakin, vai tukeakseni itseäni pehmeästi tässä ja nyt?
Levollisuuden olennaisuuksia
1. Levollisuus on sisäistä turvaa
Levollisuus on sisäistä turvaa, joka nousee hermoston säätelystä. Tätä voi oppia. Levottomuus / ahdistus liittyvät hermoston yliviritykseen, ”liika” levollisuus ja jumahtaneisuus liittyvät aliviritykseen. Olennaista on oppia työkaluja, joilla säädellä hermostoa.
2. Levollisuus on omista tunteista ja tarpeista kopin ottamista
Vain sisäisen turvan myötä voi kuulla tunteitaan ja tarpeitaan. Se auttaa hiivuttamaan selviytymiskeinot kuten suorittamisen, miellyttämisen ja itsen sivuuttamisen, jotka ovat alitajuisia ja epäsuoria tapoja pyrkiä turvaan eli levollisuuteen, ja jotka eivät IKINÄ toimi. Olennaista on oppia tunnistamaan selviytymiskeinojaan ja valitsemaan toisin.
3. Levollisuus on lepoa ja pysähtymistä, elämän balanseerausta
Lepääminen, pysähtyminen, rauhoittuminen. Olennaista on oppia tapoja palauttaa itsensä yhteyteen itsensä kanssa, ja tunnistaa mikä kaikki alkaa viedä pois yhteydestä itseen.
4. Levollisuus on myös levottomuuden hyväksymistä
Levollisuus ei tarkoita, ettei mikään paina, huoleta tai stressaa vaan sitä, että voi oppia olemaan lempeästi ja itselle hyvää valiten sen kanssa mitä nyt on. Olennaista siinä ovat tunne- ja tarvetaidot.
5. Levollisuus on tietoinen valinta keskittyä hyvään ja itsensä jeesaamiseen
Mihin huomiosi keskität? Siihen mitä kohti haluat kulkea ja mihin sydän kutsuu vai siihen mikä kaikki blokkaa? Levollisuus nousee siellä missä valitset luottaa itseesi ja siihen mikä sinulle tuntuu hyvältä. Se on tietoista, päättäväistä, vastuullista toimintaa oman hyvinvointinsa puolesta, ei sitä ettei koskaan pelota tai ole epävarma tai epäileväinen olo.
6. Levollisuus on omaan hyvinvointiin priorisoimista (joka ei tietenkään tarkoita itsekkyyttä)
Levollisuus ei tarkoita toisten tyytyväisenä pitämistä. Usein huomaamattamme pyrimme siihen: jos mä nyt huolehdin siitä että kaikilla on kaikki mahdollisimman hyvin, niin mä voin tsillata. Mutta kas kummaa, jotenkin sitä hetkeä ei ikinä tule. Levollisuus nousee aikuisesta vastuullisuudesta omaa hyvinvointia kohtaan, sen priorisoimisesta.
7. Levollisuus on sen tunnistamista, mikä nyt riittää missäkin
…eli on olennaista oppia tunnistamaan ja tomimaan sen mukaan, mikä nyt riittää. Usein sen tunnistaminen todellakin on prosessi! Ja silloin kun sykityttää, syki menemään.
8. Levollisuus on lupaa olla keskeneräinen reissulainen
Missään näistä ylläolevista asioista ei tarvitse onnistua, niitä ei tarvitse suorittaa, niissä ei tarvitse olla hyvä. Yhteyden syventäminen omaan sydämeen on kenties elämänmittainen reissu, sen äärelle saa palata, sitä saa opetella. Lempeyden kautta. Ja ilon!
Kun sallii itselleen rajansa, tunteensa, vastuunsa ja sydänvoimansa, itseään ja tunteitaan pystyy myös ilmineeraamaan yhteyttä luovasti ja jämäkästi. Mutta jotta tälleen aikuisesti pystyy olemaan lähellä, on pystyttävä olemaan myös erillinen, omilla jaloillaan. Ja sehän se justiin tuottaa syvää levollisuutta myös.
Levollista joulun aikaa <3
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Vaikka elämässäsi on tapahtunut raskaitakin asioita, olet silti pyrkinyt eteenpäin, joskus sokkonakin. Etkä vain pyrkinyt, vaan kun katsot taaksesi, huomaat että myös liikkunut ja päässyt. Olet tullut kauas ja voit onnitella siitä itseäsi tänään, sinä vahva ja rohkea sielu!
Kaiken jälkeen sinulla on kokemus siitä, kuinka elämästä selvitään. Eikä vain juuri ja juuri tai miten sattuu, vaan sittenkin aikamoisen hyvin. En selviytymisellä tarkoita sitä tilaa, jossa loit itsellesi selvitymismallin ja pakenit menneitä kokemuksia laput silmillä. Vaan tätä uutta, jossa vähä vähältä opit kuuntelemaan itseäsi ja oikeasti, ihan oikeasti menemään eteenpäin, uudenlaiseen elämään. Iso hali ja aplodit sinulle!
2. Ainutlaatuinen sinä
Tapasi olla, elää ja liikkua autenttisena sinuna on kaunista. Lisää sitä!
Usko minua. Älä vertaa. Olet uniikki sekoitus kaikkeutta. Sinussa on jotain, mitä muissa ei. Huomaisit sen parhaiten, jos voisit katsoa itseäsi ulkopuolisen silmin. Et vain ehkä ole tottunut kutsumaan itseäsi kauniiksi, mutta sitä sinä todellakin olet. Kaunis ja ihana. Ja seksikäskin, jos tahdot! 😉
3. Hassu ja innostunut
Kun ihastut johonkin asiaan tai ihmiseen (tai vaikkapa koiranpentuun), se tunne on sinussa niin vilpitöntä, söpöä ja ihanaa! Kun pidät jostakin kovasti, on kuin lamppu syttyisi sisälläsi ja silmäsi alkaisivat loistaa. Rakkauden taajuus huokuu sinusta. Olet ihan rusetilla ja polvillasi (ainakin kuvainnollisesti) etkä tiedäkään olevasi silloin aivan yhtä ihastuttava kuin tuo kohde jota katsot tai mietit! Etsiydythän siis ihanien ja positiivisten asioiden pariin mahdollisimman usein, se tekee sinulle hyvää.
4. Uusiutumiskykysi
Kykysi uusiutua ja oppia uutta on ihailtavaa. Heittäydy vain rohkeasti, kaikki tulee menemään hyvin! Kykysi kuunnella aidosti eikä ajatellen, että joo joo, tiedän jo kaiken. Se on jotain hyvin kaunista ja arvokasta.
Tämän elämän aikana sinä olet elänyt niin monta eri elämää – ja tulet vielä elämään. Ja kuinka taitavasti sinä siirryt ja kasvat aina kun aika on. Kun sitä miettii, jää suu auki.
5. Intuitiosi, sisäinen viisaus
Olet hyvin todennäköisesti elänyt lapsuutesi aikana, jolloin missään ei puhuttu itsemyötätunnosta, voimaantumisesta tai oman sisäisen äänen kuuntelusta. Ja katso, minne sinä olet tullut! Sinussa on sisällä vahva intuitio, joka johdattaa oikeille urille, joskus vaikean kautta, mutta lopulta kumminkin.
Et ole aikasi tuotos, et edes sukupuusi. Olet jotain vielä paljon enemmän. Ja kun mietit tarkkaan, sinä tiedät kyllä sen. ❤️
Ihanin terveisin,
Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
Mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan ja Moreenin kanssa. Huivin ohje on kirjasta Siskoni mun ja muita neuleita (Moreeni, 2022)
Suklaisen ruskea pitkä Mestaripiirros-huivi on saanut inspiraationsa Niina Laitisen suositusta Mestaripiirros-sukkamallista. Huivissa yhdistyvät pörröinen mohair ja tencelmerinovilla. Nopeasti valmistuvan huivin kuvioraportti on helppo oppia ja mukava neuloa. Jos haluat huivistasi hiukan suurikokoisemman ja muhkeamman, voit valita langaksi ohjeen lankaa paksumman Novita 7 Veljestä Nature -langan.
Kohoneulekaavioissa kavennusten ja lisäysten vuoksi neulottavaa kerrosta ei voi suoraan verrata alla olevaan kerrokseen. Aina kannattaa neuloa kerros kerrallaan välittämättä alemmasta kerroksesta.
Luo kaksinkertaisella langalla 83 s ja neulo 1 krs oikein työn nurjalla puolella. Aloita kohoneule ruutupiirroksen 1. kerrokselta: neulo oikeasta reunasta 3 s, toista mallikerta 3 kertaa ja neulo vasemmasta reunasta 5 s. Neulo ruutupiirroksen kerrokset 2–16. Toista sitten ruutupiirroksen kerroksia 17–28, kunnes huivin pituus on noin 195 cm. Neulo vielä kerrokset 29–36. Päätä s:t neulomalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
VIIMEISTELY
Höyrytä valmis huivi kevyesti. Pese valmis huivi käsin.
Siskoni mun -kirjasta löydät Niina Laitisen rakastettuihin neulemalleihin perustuvia neulepuseroita ja -takkeja, torkkupeiton sekä pienempiä neuleita kämmekkäistä baskeriin. Innostavaa neulottavaa löytyy niin aloitteleville kuin edistyneille neulojille.
Yksi yleinen teema, johon törmään psykologin asiakastyössäni on, että sosiaalisten tilanteiden kohtaamisesta huolimatta sosiaalinen jännittäminen ei helpota. Yleinen logiikka sosiaalisen jännittämisen helpottamiseen on seuraava; Kun kohtaat jännittäviä tilanteita riittävästi, jännittäminen helpottaa. Kun hyppäämme uimatornista kymmenen kertaa, niin kymmenennellä hypyllä pelkoreaktio ei ole enää niin suuri, koska olemme oppineet aiemmista hypyistä, että hyppy on lopulta vaaraton.
Täysin sama periaate pätee suurimmaksi osaksi sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen, mutta ei aina. On valtava määrä yksilöitä, jotka työssään tai vapaa-ajallaan kohtaavat sosiaalisia tilanteita säännöllisesti ja silti jännittävät niitä. Tässä on usein taustalla pyrkimys sosiaalisen jännittämisen piilottamiseen, joka kumpuaa herkkyydestä muiden ihmisten negatiivisille arvioille.
Piilottamisen taustalla on usein uskomus, että muut ihmiset arvioivat meitä jännittämisemme vuoksi negatiivisemmin. Usein ihmiset kuvaavatkin esimerkiksi esiintymistilanteissa, että eivät jännitä niinkään itse tilannetta, vaan juuri oman esiintymisjännityksensä näkymistä muille ihmisille. Monella ydinpelkona ei siis ole varsinaisesti itse sosiaalinen tilanne, vaan oman jännittämisen näkyminen muille kyseisessä sosiaalisessa tilanteessa.
Kun yksilöt pelkäävät tulevansa negatiivisesti arvioiduksi oman jännittämisensä vuoksi, he kokevat usein pakottavaa tarvetta piilottaa oma jännittämisensä. Jännittämisen piilottaminen puolestaan käynnistää itsetarkkailun kokemusmallin, jossa suuri osa energiasta menee piilottamisen onnistumisen tarkkailuun. Kun keskitymme sosiaalisen tilanteen ja muiden ihmisten sijaan siihen, kuinka hyvin onnistumme jännittämisemme piilottamisessa, korjaavat positiiviset kokemukset menevät meiltä ohitse. Tämän vuoksi aivomme eivät koskaan opi, että hyppy sosiaaliseen tilanteeseen oli pohjimmiltaan vaaraton. Voimme kuitenkin pyrkiä korjaamaan asiaa seuraavien ohjeiden avulla:
1.Anna jännittämisen elää omaa elämäänsä pyrkimättä siitä eroon. Kun et pyri jännittämisestä eroon, se menee nopeammin ohi, etkä jää siihen samalla tavalla lukkoon.
2.Anna jännittämisesi näkyä muille ihmisille. Kun annat jännittämisesi näkyä muille ihmisille, opit huomaamaan, että muut eivät suhtaudu siihen yhtä negatiivisesti kuin kuvittelet.
3.Kerro jännittämisestäsi avoimesti muille ihmisille. Kun puhut jännittämisestäsi avoimesti muille, huomaat, että muut suhtautuvat sinuun kannustavammin kuin kuvittelet.
Jännittäjät usein kertovat minulle, että haluaisivat oppia suhtautumaan sosiaalisiin tilanteisiin rennommin. Avain ei kuitenkaan ole siinä, että oppii suhtautumaan sosiaalisiin tilanteisiin rennommin, vaan siinä, että oppii suhtautumaan omaan jännittämiseensä rennommin.
Kun näytämme jännittämisemme muille avoimesti, kohtaat ydinpelkoamme, että jännittämisen paljastuminen muille olisi vaarallista. Toki joku saattaa ajoittain huomauttaa jännittämisestämme jotain ikävää. Tätäkään ei pidä kuitenkaan pelätä, vaan tämä on kuin hierontaa juuri oikeaan kipupisteeseen. Tämän seurauksena opimme sietämään paremmin negatiivisia arvioita ja opimme, että vaikka ne saattavat tuntua hetken ikävältä, niihin ei kuole.
Kurkkaa myös Joni Martikaisen uusi Rohkaisukirja ujoille, joka käsittelee mm. sosiaalisten tilanteiden jännittämisen helpottamista, sosiaalista herkkyyttä sekä käytännön keinoja löytää tasapaino.
Joulu on maagista aikaa. Eikä vain siksi, että kultaiset köynnökset koristavat kuusta ja on loma, ja perheet mahdollisesti kokoontuvat yhteen – vaan ihan oi-ke-as-ti.
Yule eli joulu oli olemassa jo kauan ennen kuin limutehtaan joulupukki punaisessa nutussaan alkoi vierailla kodeissamme. Siis se naapurin setä. Yulea on vietetty yleensä 21.12. eli talvipäivänseisauksen kohdalla. Se on valon juhla, ja valoa on syytäkin juhlia kun syksyn ja talven pimeyden pisin aika on voitettu, ja valon määrä alkaa jälleen lisääntyä. Valoa houkutellaan esiin kynttilöin ja tuoden tuiketta talven pimeyteen – tai jos pakkasherra on meitä suosinut, hohtamaan kilpaa valkoisten hankien kanssa. Keskitalven tunnelma on toiveikas, kun uusi sykli kohti valoa ja kasvua taas käynnistyy. Me teimme sen! Nyt päivät kirkastuvat ja mielet niiden mukana.
Vaihtoehto joulukuuselle
Kuuselle on Yulen juhlinnassa olemassa vaihtoehto: puuhalon rituaalinen polttaminen. Puu kaadetaan tätä varten jo keskellä kesää. Se kuivuu koko syksyn ja talven keskellä se sitten yhteisöllisesti poltetaan. Tuhka kerätään talteen seuraavaksi vuodeksi suojaamaan vahingoilta. Minä ehkä levittäisin sen kodin ympärille suojaavaksi piiriksi ja ripottelisin kukkapenkkeihin. Rituaali on alkujaan germaaninen, kuten moni meille omaksuttu juhlapyhien tapa toimia. Skandinaviassa halko esiintyy edelleen – kynttilänjalkana! Muistan jopa askarrelleeni puukäsitöissä alakoulussa vastaavan: pölli laitettiin halki
ja porattiin tuikuille reiät. Puiseen halkoon voi myös kirjoittaa toiveita ja kiinnittää paperinauhaa ja sitä solmiessa tehdä toiveita tulevalle vuodelle.
Perinteiset esineet ja käsityöt elävät kanssamme ilman, että välttämättä tiedostamme niiden alkuperäistä merkitystä. Lapsuuteni kodissa tehtiin suuresta kelomännystä jätkänkynttilä. Se roihusi usein joulun aikaan etupihan syvässä hangessa. Sen ympärillä ei 80-luvulla kuiskittu tietoisesti toiveita hangessa, mutta rutikuiva puu paloi suurella liekillä valaisten jopa lähimetsän reunan ja oli vaikuttava näky keskellä talven kylmyyttä.
Pukilla pelottelua ja muita perinteitä
Suomalaisen perinteen pukki oli kaikkea muuta kuin se punaiseen nuttuun pukeutunut, hou-houta hohottava limsafirman edustaja. Meillä sarvipäinen ukko viskasi säkillisen perunoita tupaan – siis jos oltiin oltu kiltisti. Kun oma lapseni kasvaa, olisikin hauskaa korvata mukava valkopartainen pukki sarvipäisellä kolistelijalla. Se huutelisi rappukäytävässä “Onko täällä kilttejä lapsia?” niin uskottavasti, että tuhmat aikuisetkin pakenisivat piiloon sängyn alle. Vähän säpinää joulupyhiin!
Lapsuuden kotini traditioihin on kuulunut joulusaunan jättäminen lämpimäksi myös tontuille: viimeiset löylyt heitetään aina saunatontun saunottavaksi. Teen yhä näin, vuodenajasta riippumatta. Saunatonttu on syytä pitää tyytyväisenä, jotta säilyy saunarauha (eikä sauna pala). Jouluna tontuille jätetään kuusen alle tai tonttuoven eteen pipareita ja pientä purtavaa.
Käsitöihin uppoutuminen tuo läsnäoloa
Käsitöitä tehdessäni ja askarrellessani olen luomisen kautta yhteydessä joulunajan magiaan. Tämä taika liittyy vahvasti kotiin, kiitollisuuteen, lepoon, perheeseen ja kestävään rakkauteen.
Joulunajan runsaita ja luonnollisia koristeita voivat olla sarvet ja olkipukit, kävyt ja kuivatut sitrushedelmäviipaleet, havut ja rusetit. Appelsiineihin voi upottaa mausteisen tuoksuisia neilikoita (näitä vien lahjaksi kauniiseen silkkinauhaan solmittuna). Talven ja valon juhlan maagiset värit ovat punainen, joka edustaa menestystä, intohimoa, juurevuutta ja hyvää onnea. Ikivihreät ikuista elämää ja runsautta. Valkoinen kirkkautta ja talven valoa, sekä kultainen aurinkoa, voimaa ja energiaa.
Tärkeintä on, että voimme tehdä joulusta omamme näköisen! Jouluun pätee mielestäni sama kuin häihin; jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain…maagista!
Artikkelikuva: Photosplash | Anita Austvika. Artikkeli on julkaistu aiemmin Minä olen -lehdessä.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä:
Erityisherkkänä tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa ympärilleni – myös juhlapyhinä. Etenkin joulu on monissa kodeissa, perheissä ja ystäväpiireissä yhdessä olon aikaa. Aikaa, jolloin kokoonnutaan kaikki saman pöydän ääreen ja vietetään tiivisti aikaa saman katon alla.
Joulun suuret tunteet
Jouluun liittyy usein vahvasti myös tunteet – oli ne sitten myönteisiä tai kielteisiä, mukavalta tai ikävältä tuntuvia tunteita. Joillekin joulu voi olla suuren ilon tai surun aikaa, toisille siihen liittyy suorituspaineita ja toiset haluavat unohtaa koko juhlan. Erityisherkkä kokee nämä kaiken kirjavat tunteet normaalia voimakkaampina.
Kun tuntee suuria tunteita ja aistii herkästi, ympäröivä joulutunnelma voi tuntua helposti yllättävänkin stressaavalta ja raskaalta, vaikka kaikki olisi hyvin. Myös intensiivinen aika läheisten kanssa on usein ihanaa, mutta samalla se voi olla voimia vievää. Kivatkin asiat ja tunteet voivat uuvuttaa – etenkin erityisherkkää.
Tästä syystä tarvitsen herkkänä paljon omaa aikaa palautuakseni – tämä pätee erityisesti joulun alla. Palautumisen tarve tarkoittaa, että koen halua vetäytyä omiin oloihini ja hiljaisuuteen. Usein myös fyysinen lepo on tarpeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö viihtyisi läheisteni seurassa tai koe tarvetta viettää heidän kanssaan aikaan.
Tarvitsen vain kaiken yhdessäolon vastapainoksi tavallista enemmän rauhallista omaa tilaa ja mahdollisuuden ladata akkujani, jotta normaali toimintakykyni palautuisi ja voin nauttia yhteisestä ajasta kunnolla.
Tarvitsen herkkänä paljon omaa aikaa palautuakseni – tämä pätee erityisesti joulun alla.
Ylivirittymisen riski
Erityisherkkänä ihmisenä hermostoni on normaalia herkempi, minkä vuoksi kehoni ja mieleni myös ylivirittyvät tavallista herkemmin. Etenkin, jos palautumista on liian vähän, meno äityy liian vauhdikkaaksi tai ärsykkeitä poukkoilee joka suunnalta.
Ylivirittyminen tarkoittaa kehon hetkellistä stressitilaa, jossa tyypillisiä oireita ovat muun muassa sykkeen kohoaminen, ärsyyntyminen, keskittymiskyvyn heikentyminen, ahdistuneisuus ja aivojen käyminen ylikierroksilla. Ylivireystila ei tarkoita pelkästään yliaktiivisuutta, vaan itselläni se oireilee myös väsymyksenä, aivosumuna, sisäisenä levottomuutena ja haluna olla yksin.
Arjen rutiinit ovat yksi asia, jotka suojelevat usein ylikuormitukselta, mutta pitkien juhlapyhien aikana ne saattavat jäädä taka-alalle ja sekin saattaa aiheuttaa omia haasteita herkän kehossa sekä mielessä. Kiireen tuntu, kovat äänet ja kirkkaat valot ajavat elimistöni hälytystilaan hyvin herkästi. Tämän takia koen tärkeäksi minimoida ympäröivät ärsykkeet ja kaikenlaiset joulun ohjelmanumerot niin hyvin kuin mahdollista.
Tuntosarvet eivät lomaile
Erityisherkkyyteen kuuluu vahvasti myös aistien herkkyys, intuitiivisuus ja empaattisuus. Havaitsen herkästi ympäristön pienimmätkin vivahteet ja yksityiskohdat sekä ihmisten mielialat, tunnetilat ja tarpeet – kuten myös niiden muutokset. Usein ne ovat asioita, joita normiherkkä ihminen ei välttämättä havaitsisi – ainakaan niin nopeasti.
Huomaan hetkessä, jos jollain perheenjäsenellä on huono mieli. Kun istun perheen kanssa joulupöytään, aistin yleisen tunnetilan ja sen eri nyanssit saman tien. Jos ilmapiiri tuntuu jotenkin kireältä, koen sen erilaisina tuntemuksina kehossani. Mieleni analysoi tahtomattanikin joulun eri tunnelmia ympärilläni – tulkitsen ja luen rivien välistä havaitsemiani viestejä, niin sanallisia kuin sanattomia. Eikä tätäkään ominaisuutta voi kytkeä halutessaan pois päältä. Herkän tuntosarvet eivät lomaile joulunakaan.
Tärkeintä on oppia pitämään huolta tästä ihanasta herkkyydestä, jotta sen lahjasta voi nauttia parhaimmalla mahdollisella tavalla – etenkin itse, mutta myös ympärillä olevat ihmiset.
Kiireen tuntu, kovat äänet ja kirkkaat valot ajavat elimistöni hälytystilaan hyvin herkästi. Tämän takia koen tärkeäksi minimoida ympäröivät ärsykkeet ja kaikenlaiset joulun ohjelmanumerot niin hyvin kuin mahdollista.
Vinkit, miten jaksaa paremmin jouluna:
Tutustu omaan herkkyyteesi ja opi tunnistamaan oma mukavuusalueesi.
Kerro herkkyydestäsi läheisillesi. Kerro, miten se näkyy sinussa.
Muista, että herkkyys on voimavara, ei heikkous.
Tee juhlasta rohkeasti omannäköisesi huomioimalla herkkyytesi.
Kiinnitä huomiota ympäröivien ärsykkeiden minimoimiseen.
Muista omat rajat. Kaikkeen ei tarvitse venyä. Ei edes jouluna.
Ota aikaa palautumiselle ja huolehdi omasta ajastasi, vaikka se tuntuisi ensin väärältä.
Rauhoita juhlapyhien ohjelmaa. Mieti, milloin vireystilasi on parhaimmillaan ja mitä kaikkea jaksat?
Suhtaudu itseesi ja muihin lempeydellä – vähempikin riittää.
Kuuntele itseäsi ja kehoasi – älä pakota itseäsi superyksilön rooliin.
Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.
Kaamosajan pimeys, ruuhkaiset kauppakeskukset, paljon tapahtumia, konsertteja, juhlia, joulutoreja… kaikkea tiivistettynä muutamaan hassuun viikkoon vuodessa. Joulunalusaika on monella täynnä menoa ja meininkiä. Kivaakin tekemistä voi olla liikaa, jolloin kaikkeen alkaa turtua ja ilo katoaa suoritusten jalkoihin.
Vielä muutama vuosi sitten muistan jo marraskuun alussa vetäneeni aina syvään henkeä ennen kuin sukelsin loppuvuoden sakeaan suorituspilveen. Juhlakausi alkoi kahden lapsen syntymäpäivillä marraskuussa ja jatkui iloisesti jouluun asti koulun ja harrastusten joulunäytösten ja konserttien merkeissä. Jossakin välissä sitten lahjaostoksia, pikkujouluja, joulukorttiaskarteluita, kodin koristelua ja ties mitä muistamisia mummeille, kummeille, naapureille, työkavereille, opettajille, päiväkodin hoitajille jne. Muistettavien asioiden ja metatyön määrä triplaantui aina joulun alla ja sisäinen stressitaso sujuvasti siinä mukana. Pahimmillaan vietin monet joulupyhät vielä vuorotöissä, koska olivathan ne rahakkaita pyhiä. Seuraavan kerran happea sain yleensä vasta tammikuussa.
Nykyään osaan jo ottaa rennommin. Olen jättänyt paljon taakse sellaisia “velvollisuuksia”, joita kuvittelin olevani velvollinen tekemään tai joiden tekemättä jättäminen nosti aiemmin huonon omatunnon pintaan. Olen opetellut irtipäästämään myös monesta jouluperinteestä, joita en aiemmin osannut edes kyseenalaistaa. Tein asioita vanhasta tottumuksesta, enkä suinkaan omasta todellisesta halusta.
Sanotaan, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja sen oivaltaminen on minulle ollut ratkaiseva tekijä. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa “kummasta jää lapsilleni paremmat muistot: siitä, että suoritan pakolla ja pinna kireällä muka-jouluun-kuuluvat-velvoitteet vai rentoutumalla ja tekemällä asioita sydämestäni?” Valitsin kääntyä jälkimmäiseen tapaan sekä keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin, jotka oikeasti merkitsevät.
Pimeä vuodenaika kutsuu luontaisesti hiljentymään, hellittämään ja pysähtymään. Luonto on vetäytynyt lepoon ja niin olisi meidän ihmistenkin hyvä tehdä. Olemme osa luontoa ja sen kiertokulkua ja meissäkin on syvään koodattuna levon tarve. On suorastaan hulluutta lisätä kierroksia ja säntäillä kovalevy punaisena paikasta toiseen, jos oikeasti keho ja mieli kaipaa hiljaista tilaa. Oletko koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan omia odotuksia ja asenteita joulusta? Jos jokin vaatii sisälläsi suorittamaan ja juoksemaan paikasta toiseen, niin kenen ääni tai mikä tunne se todellisuudessa on? Mitä oikeasti kaipaat juuri nyt? Mistä kumpuavat uskomukset ja perinteet? Olisiko aika jättää joitakin perinteitä pois?
Minkälainen olisi sinun unelmien joulu tunnelmaltaan? Voisitko mennä sitä kohti sisäisesti jo nyt?
Mistä syntyy sinun joulutunnelma? Tunnelma tarkoittaa sinun sisäistä tunnetilaa. Minkälaisessa tunnetilassa vietät loppuvuoden viimeiset viikot ja päivät? Jääkö sinulla aikaa pysähtyä ja peilata taaksepäin myös kulunutta vuotta ja sen tuomia kokemuksia sekä oppeja? Loppuvuosi ja erityisesti joulukuu olisi hyvä varata aidosti aikaa kääntyä sisäänpäin ja tehdä itsensä kanssa tilinpäätös kuluneen vuoden tapahtumista. Elämä ei ole mikään suoritusputki, jonka läpi vain juostaan kieli vyön alla. Omasta oravanpyörästä on hyvä hypätä välillä sivuun ja tarkastella kaikkea eri näkökulmista. Mikä on sinulle tärkeää eli mistä et halua luopua ja toisaalta mikä on tullut tiensä päähän? Mistä olet henkisesti valmis päästämään irti?
Omia valintoja ja päätöksiäni helpotti huomattavasti, kun aloin punnita asioita enemmän sydämellä kuin mielellä. Pystyin helposti luopumaan mm. joulusiivouksesta, joulukorttien tekemisestä, itsetehdystä jouluruuasta sekä suurimmasta osasta lahjojen ostoa. Oikeasti haluan tarjota lapsilleni kiireettömän joulun, iloa pienistä asioista, enemmän läsnäoloa ja rennon tunnelman. Huomasin joulun nimittäin herättävän omankin sisäisen lapseni eloon! Sisäinen lapseni rakastaa joulua, joulukoristeita, yhteistä oleilua ja sitä hiukan maagista joulun tunnelmaa. Sekä suklaata ;).
Mikään lahjavuori tai viimeisen päälle suunniteltu joulumenu ei korvaa poissaolevaa, kiukkuista, päihtynyttä tai väsynyttä vanhempaa. Huomasin, että sisäinen lapseni myös suri edelleen niitä menneisyyden jouluja, kun kuningas alkoholi vei vanhempien huomion ja läsnäolon pois. Otin nekin sisäisen lapsen kokemat surun ja turvattomuuden tunteet syliini ja mielikuvissani kannattelin itseäni läpi vaikeiden muistojen. Sitä suuremmalla syyllä annan nyt sisäisen lapseni nauttia turvallisesta perhejoulusta, sillä oivalsin, että siinä on kaikki mitä joululta todella haluan.
Mikäli sinä haluat punnita omia valintojasi ja sitä teetkö asioista sydämen vai järjen autopilotilla niin tässä sinulle vinkki: sydämestä annetut lahjat, toivotukset ja kortit eivät vie antajaltaan voimia, vaan saavat aikaan molemminpuolisen ilon! Pelkät järkiratkaisut eivät yleensä jätä lämmön ja ilon tunnetta jälkeensä, vaan tuntuvat pikemminkin raskailta. Se mistä käsin asioita teet tai toimit merkitsee enemmän kuin se, paljonko saat aikaan.
Sydän olkoon siis joulun ajan kompassi tästä eteenpäin! Rauhallista joulunaikaa sinulle ja läheisillesi.
