Ihmisillä on erilaisia toiveita rakkauden ja kumppanin suhteen. Usein nämä toiveet vaihtuvat vuosien aikana moneen kertaan. Elämä opettaa meille jokainen hetki uusia asioita itsestämme ja rakkaudesta, siten opimme paremmin ymmärtämään, millainen ihminen sopii parhaiten rinnallemme.
Lapsena ja nuorena mietimme usein toisten ihmisten ulkonäköä, millainen tyttö- tai poikaystävä olisi paras vaihtoehto. Kaverikirjaan oli kirjoitettu top 5 lista parhaista tytöistä tai pojista. Samaan aikaan toivottiin, että itse löytäisi nimensä ihastuksen listalta.
Sitten ajan kanssa ymmärsimme, että ulkonäkö ei ollutkaan kaikista tärkein asia kumppanissa.
Teininä tai nuorena aikuisena koetut ensirakkaudet opettivat meille usein sen, että suurinkaan ihastus ei välttämättä kestä ikuisesti. Tästä alkoi oppiretki siihen, kuinka monimutkainen asia rakkaus on.
Maailma on täynnä kliseisiä lauseita, millainen on täydellinen parisuhde. Jotkut etsivät ratkaisua horoskoopeista, toiset kokeilevat onneaan Tinderissä ja jotkut oppivat monen sydänsurun kautta, mitä ainakaan eivät parisuhteelta halua.
Ehkä elämän yksi tärkeimmistä ohjeista rakkaudessa onkin se, että ei ikinä kannata etsiä rinnalleen täydellistä kumppania. Jos vaatii toiselta täydellisyyttä, täytyy jatkuvasti miettiä, osaako itse olla toiselle täydellinen kumppani.
Jos opimme sietämään toistemme heikkouksia ja myöntämään myös omat virheemme, silloin parisuhteessa on tilaa hengittää. On helpompi korjata yhdessä rikkinäisiä sydämiä rakkaudella ehjäksi, kuin surra jokaista täydellisen rakkauden mielikuvaan tullutta säröä.
Usein me häpeilemme haavojamme, elämän meihin jättämiä jälkiä ja pyrimme peittämään ne sielumme syvyyksiin. Kuitenkin jokainen meistä kohtaa kipua ja surua. Jokainen meistä menettää jonkun. Arpemme eivät kuitenkaan tee meistä vähemmän rakkauden arvoisia, vaan lopulta todellinen kauneutemme asuu niissä.
Tässä kolme lohduttavaa rakkausrunoa hoitamaan haavojasi.
Yksi yleinen ongelma pitkissä riitatilanteissa tuntuu olevan se, että osapuolilla on pakkomielteinen tarve pitää kiinni kyseisestä ihmissuhteesta sellaisenaan. On ajatus siitä, että jos on kerran oltu läheisiä, niin siihen tilaan tulee pyrkiä koko loppu elämä. Tämä voi olla jopa tiedostamaton syy jatkuviin konflikteihin. Luontaisesti suhde saattaa olla syystä tai toisesta hiipumassa ja esimerkiksi ystävyyden sijaan tuttavuus olisikin parempi vaihtoehto tai parisuhteen sijaan ystävyys. Tilaa pusketaan kuitenkin väkisin johonkin sellaiseen, mitä ei siinä hetkessä enää ole olemassa.
On hyvä ymmärtää, että erilaiset vaiheet ihmissuhteissa on normaalia. Osa niistä tuo meitä lähemmäksi yhteyteen ja osa niistä taas etäännyttää.
Kaikkien ihmissuhteiden ei ole tarkoitus jatkua tai pysyä läheisenä koko loppu elämän ajan. Tämän asian hyväksyminen on keskeistä monen riitatilanteen sovintoon saattamisessa ja samalla kyse on elämän laadusta. Olen työssäni nähnyt paljon tilanteita, missä väkisin läheisenä pysymisen estää minkään asteiseen sovinnollisen suhteen. Jos ei olla enää läheisiä niin sitten yritetään väkisin olla läheisiä ja tapellaan jatkuvasti. Haemme usein ratkaisuja, joita voi kutsua yhdellä sanalla: utopia.
On hyvä ymmärtää, että erilaiset vaiheet ihmissuhteissa on normaalia. Osa niistä tuo meitä lähemmäksi yhteyteen ja osa niistä taas etäännyttää. Vuorovaikutuksen tutkimuksen puolella on pystytty erottelemaan esimerkiksi neljä vaihetta, joiden aikana rakennamme läheistä suhdetta. Ensin on aloittaminen, jolloin yhteys avataan. Sen jälkeen tulee kokeilun vaihe ja tutustutaan. Tätä voi seurata vahvistaminen, jolloin suhteen erityislaatuisuus tulee huomatuksi. Lopulta jaetaan paljon tietoa itsestä toiselle ja tapahtuu yhdistyminen. Moni suhteista ei etene tähän vaiheeseen asti jolloin pysymme tuttavina tai kavereina.
Haemme usein ratkaisuja, joita voi kutsua yhdellä sanalla: utopia.
Se, että suhteessa päästään syvimpiin kerroksiin vaatii suhteelta vaihdantaa: kun minä kerron sinulle tämän henkilökohtaisen asian itsestäni, niin sinä annat jotakin vastineeksi. Muuten suhde jää helposti yksipuoleiseksi syvyyden suhteen.
Mutta siinä missä on luonnollista tulla läheiseksi jonkun kanssa, on yhtä luonnollista etääntyä. Suhde saattaa hiipuu ihan omalla painollaan eli kasvoimme erilleen. Etääntyminen voi tapahtua seuraavan viiden vaiheen läpi. Ensin huomio keskittyy itseen ja alkaa erottuminen, mitä seuraa se, että vuorovaikutus harvenee ja muuttuu vähemmän henkilökohtaiseksi. Tämän jälkeen usein viestitään enemmän negatiivisia tunteita, jonka jälkeen otetaan fyysistä ja henkistä etäisyyttä. Lopuksi suhde päättyy.
Toisinaan taas hiipunut suhde saattaa jossain kohtaa lähentyä uudestaan omalla painolla.
Siinä etääntyminen yhtenä esimerkkinä, mutta on hyvä muistaa että koko prosessi harvoin on täysin lineaarinen yhteen suuntaan. Usein ihmissuhteeseen mahtuu myös vaiheita, jossa lähentymisen ja etääntymisen aikana liikutaan edestakaisin eri vaiheiden välillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että toisinaan taas hiipunut suhde saattaa jossain kohtaa lähentyä uudestaan omalla painolla.
Luin hiljattain tutkimuksesta, missä oli perehdytty asetelmaan ”parhaat ystävät”. Tutkimus osoitti, että tietyllä aikajänteellä vain harvat ystävyyssuhteet, joissa oltiin oltu bestiksiä olivat kestäneet. Jos suhde on määritelty näin absoluuttiseki (paras), niin tällaiset suhteet loppuvat helposti kokonaan. Odotukset ovat jälleen kerran utopistisia. Jos kerran on oltu bestiksiä, niin siitä voi olla vaikea siirtyä kaveriasteelle. Usein suhde sitten kuolee kokonaan, se on joko tai.
Ihmissuhteet ovat muuntuvia suuntaan ja toiseen. Sen hyväksyminen helpottaa melko paljon omaa hyvinvointia. Tänään ystävä voi olla huomenna kaveri ja parin vuosikymmen päästä jälleen ehkä läheinen ihminen. Tai sitten jotakin muuta.
Olemme laatineet yhdessä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskän kanssa Riidan ratkaisu -kortit. Korttien avulla voi ratkaista joko sellaisen riidan, missä itse olet osallisena tai auttaa toisia riidan ratkaisemisessa. Tutustu kortteihin täällä.
Joskus tuntuu siltä, että joidenkin asioiden ja aikakausien tulee antaa palaa tuhkaksi asti. Loppua niin loppuun, että lopulta melkein jokaisella aistillaan voi tuntea sen, että tämä aika on nyt päättynyt. Jos aiemmin ei vielä ollut varma, nyt on selkeää, että on siirryttävä eteenpäin.
Vanhasta irti päästäminen on jännittävää, sillä vanha on tuttua ja uusi mahdollisuus aina tuntematon. Tekisi mieli roikkua kaikessa siinä samassa, mistä kuitenkin tietää jo kasvaneensa ulos. Joskus saattaa tarvita pienen tauon ennen muutosta. On tarve kerätä ensin voimia, antaa periksi ja pysähtyä sieluun asti. Kuitenkin jokainen henkäys vie jo uutta kohti, jokainen askel muodostaa uutta polkua.
Joskus siirtymä voi olla rituaalimaisen selkeä kuten uuden vuoden alkaminen. Joskus siirtyminen uuteen tapahtuu tavallisena arkipäivänä. Se voi käydä salamannopeasti tai sitten matelevan hitaasti. Näkisin, että muutoksen juuret alkavat usein kuitenkin jo kaukaa, tapahtuipa itse siirtymä sitten missä tahdissa vain. Muutos on voinut itää, hautua, kypsyä ja odottaa hetkeään jo hyvän aikaa.
Jotta voisi siirtyä, on kuitenkin irrotettava siitä, mikä pitää kiinni entisessä. Hypättävä kynnyksen yli ja jatkettava matkaa.
Viime aikoina näistä asioista irti päästäminen on tuntunut itselleni tärkeältä ja vapauttavalta. Ne eivät kaikki ole nopeita tai välttämättä edes lopullisia muutoksia. Joistain asioista on tuntunut yllättävänkin helpolta viimein irrottaa, osaa taas tulen harjoittelemaan todennäköisesti läpi elämän.
Nämä kaikki ovat kuitenkin suuntaviivoja, joita kohti jo kuljen. Ehkä jokin näistä puhuttelee sinuakin. Kun päästät irti, voit avautua kaikelle sille hyvälle, joka odottaa sinua.
Päästän irti…
Siitä, mikä ei tapahtunut.
Ihmisistä, jotka eivät kuulu matkalleni enää pidempään. Kiitän, kaipaan ja kuljen sitten eteenpäin.
Turvattomuudesta. Olen kotona siellä, missä olen.
Kärsimättömyydestä. Siitä, etten malta odottaa ja luottaa.
Kontrollista, suorittamisesta ja itseni selittämisestä muille.
Särkyneestä sydämestä.
Liiallisesta kiltteydestä, miellyttämisestä ja rajattomuudesta.
Kyvyttömyydestä antaa anteeksi.
Epävarmuudesta. Olen kuka olen.
Pelosta, etten ehdi. Kaikelle on aikansa.
Ilottomuudesta ja leikittömyydestä. Sallin keveyttä riippumatta olosuhteista.
Pelosta olla niin oma itseni kuin olen. Olla niin suuri ja niin pieni, niin samanlainen kuin muut ja samalla ainutlaatuinen.
Rakkauden pelosta. Avaudun niin itseäni kuin muita kohti.
Odotuksista, miten asioiden pitäisi mennä, missä järjestyksessä ja milloin.
Huolista, vatvomisesta ja muiden energioista, jotka eivät kuulu minulle.
Mistä sinä haluat päästää irti?
Sydämellä, Maaria
Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit jokaiselle, jonka usko rakkauteen on joskus ollut koetuksella, mutta sydän on yhä auki rakkaudelle. Kortteja voit käyttää yhdessä uuden tuttavuuden, oman kumppanin, ystävän tai itsesi kanssa. Pakka sisältää yli 120 kysymystä ja 60 herättelevää ajatusta. Lue lisää täältä.
Psst. Tykkäsitkö tästä blogikirjoituksesta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
Unelmat ovat olleet minulle rasittava aihe. Unelmieni minä, asunto, työ, harrastukset, parisuhde… äh. En ole halunnut suunnata elämääni sitten kun -haaveisiin, jotka estävät minua olemasta kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Haluan olla tyytyväinen nyt.
Unelmieni minä – lisää vain hymy!
Silti minullakin on muutama toive sydämessäni. Suurin niistä on tämä: Kunpa olisin lempeämpi, valoisampi ja armollisempi. Jokainen epäonnistumiseni on mielestäni erottanut minut unelmieni minästä, lisännyt välimatkaa siihen millainen olen ja millainen haluaisin olla.
Tein vähän aikaa sitten höpsöksi leimaamani mielikuvaharjoituksen, jossa kuvitellaan unelmien minä ja annetaan sen ikään kuin sulautua itseen. Harjoituksen avulla ymmärsin, miten lähellä unelmieni minä on todellisuutta monessakin hetkessä.
Mielikuvissani lempeyden lisääminen vaatii paljon sisäistä työtä ja olosuhteiden muutoksia – eli valtavasti asioita. Todellisuudessa monessa hetkessä riittää vain se, että hymyilen – eli suhtaudun avoimemmin, tuon esiin positiivisuutta ja viestin toisille hyvää. Tämä toimii loistavasti esimerkiksi kaupan takkuilevassa jonossa. Minulla ei ole sinänsä mitään sisäistä tarvetta rasittua jonottamisesta, joten voin aivan yhtä hyvin hymyillä ja asettua tilanteeseen avoimesti.
Lisää rakkaita ihmisiä, lisää haastetta
Tämä toimii useimmiten todella hyvin, kun olen yksin. Kun pakkaan lisätään väsynyt mies ja lapset, lipuu unelmieni minä kauemmas. Miten hankalaa onkaan hymyillä, kun muut sekoilevat, unohtelevat asioita ja riitelevät!
Monissa hetkissä on silti helppo valita. Voin kävellä lapsen huoneeseen ja ottaa hänet syliin tai kuunnella häntä lempein silmin. Silloin olen unelmieni minä: lempeä olento, joka luo turvaa läheisilleen. Voin myös jäädä selailemaan lehteä tai somea ja ärsyyntyä turhasta – vaikkapa lukemistani artikkeleista.
Kuten kaikki asiat, myös unelmieni minä tulee esille pienissä asioissa. Se on joka hetken mahdollisuus.
On sydämeni toive olla lempeä ja rakastava. Se ei ole kiiltokuva, jota tavoittelen mielessäni. Unelmien minä on lempeä mielentila, ei mikään superversio minusta. En luule, että kelpaan vain olemalla vieläkin lempeämpi tai etten riitä tällaisena. En halua muuttua ”täydelliseksi versioksi itsestäni”, vaan toimia arjen pienissä hetkissä hieman pehmeämmin. Joskus onnistun, joskus en. Jotkut asiat ja teot ruokkivat selkeästi pikkumaisuutta, jotkut taas lempeyttä.
Lempeys ja positiivisuus nousevat sydämen olemuksesta, mutta ne vahvistuvat myös teoilla. Voin valjastaa mieleni skannaamaan ja ehdottamaan minulle tekoja, jotka vahvistavat lempeyttä ja armollisuutta minussa. Ja hiljentyä, jotta sydämeni voima pääsee tulemaan vapaasti esiin. 💖
Löydät tästä Mitran ihanan tehtäväkirjan Meidän vuosi – lempeä matka parille! P.S. Vuoden matkan parisuhteeseen voi aloittaa minkä tahansa kuukauden alusta. ☺️
Mitä pidemmän aikaa ja mitä raskaampia ja satuttavimpia asioita on joutunut kokemaan parisuhteessa, sitä lempeämmin suosittelen suhtautumaan uuden vuoden toiveisiin ja tavoitteisiin.
On todellakin ihan ok ja täysin riittävää, vaikka koko ensi vuosi menisi palautumiseen ja toipumiseen.
Voit siis suosiolla luopua huippuluokan tehokkaista treenitavoitteista, työelämän hurjimpien saavutusten tehtailemisesta tai kodin sisustuslehtimäisen järjestyksen jatkuvasta ylläpidosta.
Pitkään kestäneen psyykkisen kuorman jälkeen, jota narsistiset suhteet tunnetusti aiheuttavat, väsyttävät myös kehon, eikä kehokaan voi jaksaa loputtomiin.
Hahmota lempeämpi tuleva uusi vuotesi
Ota esiin kynä ja paperia ja istahda mielipaikkaasi. Vedä päällesi pehmeä lämmin viltti ja hengähdä syvään.
Etsi itsestäsi lempein mahdollinen kohta kehosta ja mielestä ja kirjoita ylös vastaukset alla oleviin kysymyksiin.
Loin nuo kysymykset sinulle uutta tulevaa aikaa varten, jonka tarkoituksena voit pitää pääasiassa sitä, että sinä palaudut ja voimaannut sellaiseen energiaan ja olotilaan, jossa kenenkään ihmisen pahuus ei enää koskaan pääse rikkomaan tärkeintä: sinua.
Vastaa siis seuraaviin kysymyksiin ihan rauhassa ja kaikista lempeimmästä ajatuksestasi käsin
Haluan jättää taakseni…
Kipeät asiat, joista aion luopua…
Haluan tuntea enemmän…
Haluan kokea enemmän…
Haluan nähdä enemmän…
Ihmiset, joiden lähellä haluan olla…
Kaikista eniten toivon itselleni…
Lopuksi toivon sinulle taianomaista siirtymää uuteen aikaan, jossa nuo kaikki toiveesi toteutukoot.
Narsistiset suhteet aiheuttavat yleensä hyvin syyllistävää ja vähättelevää sisäistä puhetta.
Kaiken järjettömyyden keskellä ainoa järkevä syy tai selitys on ehkä helpompi löytää itsestä kuin manipuloivasta ihmisestä.
”Ehkä sekin tosiaan oli minun syy. Sen vuoksi tämä kaikki tapahtuu. Minun täytyy yrittää muuttua.”
Näin mieli saa edes jonkin vastauksen kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka eivät muuten millään meinaa jättää rauhaan.
Tärkeintä narsistisissa suhteissa on kuitenkin ymmärtää se, että tapahtunut ei ole sinun syysi ja se mitä ajattelet ja tunnet on normaalia seurausta kohtelusta jota olet joutunut kokemaan ja moni muukin reagoi tähän ihan samalla tavalla.
Voit käyttää alla olevia esimerkkilauseita vahvistaaksesi lempeää ja myötätuntoista puhetta itseä kohtaan
Ei näin: ”Ehkä olen vain kuvitellut kaiken tai reagoin liian vahvasti.”
Suosi tätä:”Kokemukseni ovat totta ja todellakin tapahtuneet.”
Ei näin:”Minun ei pitäisi ajatella tai tuntea näin”.
Suosi tätä:”Reaktioni ovat normaaleja ja terveitä tässä tilanteessa”.
Ei näin:”Minun ei saisi olla pois tolaltani, ei hän ehkä edes tarkoittanut sitä niin.”
Suosi tätä:”Vaikka hän sanoo, ettei tarkoittanut pahaa, se loukkaa ja sattuu silti ja on ihan normaalia tuntea näin”.
Ei näin:”En varmaan edes ansaitse parempaa, olenhan itsekin toiminut typerästi.”
Suosi tätä:”En ole täydellinen, eikä minun tarvitse olla. Arvostan itseäni ja ansaitsen hyvää.”
Korvaavia ja korjaavia armollisia ja lempeitä lauseita on tarjottava ja hoettava aivoille useita useita kertoja, jotta ne alkavat muistamaan uutta lempeämpää tarinaa.
Muistathan siis aina napata kiinni itsestäsi silloin, kun vanha haitallinen tarina alkaa jälleen soittamaan samaa surullista ja ahdistavaa lauluaan.
Aivot oppivat kyllä uutta, mutta ne tarvitsevat siihen sinun apuasi.
Lisää apua, tukea ja käytännön neuvoja satuttavasta suhteesta toipumiseen löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.
Meditoinnilla on lukuisia tieteellisesti todistettuja hyötyjä, jotka sinäkin voit saavuttaa. Aloita lyhyestä harjoituksesta – kehitä mieltäsi ja lisää hyvinvointia!
Lyhytkin meditaatioharjoutus säännöllisesti auttaa sinua rakentamaan lisää hyvinvointia arkeesi. Nämä 8 tieteellisesti todistettua hyötyä sinäkin voit saada arkeesi.
Mitä hyötyjä meditoinnista sitten on?
1. Meditointi vahvistaa positiivisia tunteita. Kun arki on harmaata, pienellä panostuksella saat aikaan ison eron voinnissasi!
2. Paranna vastustuskykyä meditoimalla! Kyllä vain – meditaation avulla voit jopa parantaa vastustuskykyä. Stressitasojen laskiessa vastustuskykykin paranee.
3. Meditointi on helppo keino vähentää ahdistusta. Ahdistus on tuttu tunne meille kaikille. Meditointi on yksinkertainen ja helppo tapa tehdä hyvää mielenterveydelle. Keskittymällä hengitykseen ja nykyhetkeen saat pysäytettyä ahdistavia ajatuskierteitä ja ahdistus vähenee.
4. Selviydyt paremmin arjen haasteista! Meditoinnilla voit parantaa stressinsietokykyä ja psyykkisestä stressistä palautumista sekä keskittymiskykyä! Kun harjoittelet keskittymistä, opit suuntaamaan huomiosi yhteen asiaan kerrallaan.
5. Kun tunteet kuohuvat, meditointi voi auttaa – meditointi auttaa tunteiden säätelyssä.Melko yksinkertainen tapa rauhoittaa mieltä ja käsitellä tunteita! Keskittäessäsi huomiosi yhteen asiaan, kuten hengitykseen, tunnekuohu rahoittuu automaattisesti.
6. Meditointi vähentää negatiivisiksi koettuja tunteita. Esimerkiksi vihamielisyyden, masennuksen, väsymyksen ja jännittyneisyyden tunteet helpottavat meditoinnilla. Meditoidessa voit antaa vaikeiden ajatusten olla ja keskittyä nykyhetkeen. Voit myös saada uusia näkökulmia tuntemuksiisi, kun tarkkailet niitä hieman eri kulmasta.
7. Onko luovuus hukassa? Meditointi vaikuttaa tutkitusti positiivisesti luovuuteen ja tarkkaavuuteen. Meditaatioharjoitus sopiikin mainosti ennen luovaan työhön ryhtymistä. Ota hetki aikaa itsellesi ennen kynään tai pensseliin tarttumista. Kun rikotaan tavanomainen ajatuskehä, voi mieleen pulpahdella jotain uutta ja inspiroivaa!
8. Meditointi on myös yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä selviytymiseen. Kun opit keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, työ ei tunnu enää yhtä kaaottiselta. Voitkin katsoa tilanteita ulkopuolisen silmin, saat uusia näkökulmia. Voit myös oppia ymmärtämään itseäsi työntekijänä paremmin.
Sinäkin voit saavuttaa nämä meditoinnin hyödyt. Jokaisen kokemus on yksilöllinen, ja vain kokeilemalla voit selvittää, millaisia hyötyjä sinä koet.
5 minuuttia päivässä riittää. Löydä uusi päivän paras hetki!
Aloita meditointi Hetki itselle -meditaatiopankin avulla.
Hidasta elämää -median rauhoittava Hetki itselle -äänipalvelu on luotu rakkaudella kaikille unettomille, levottomille, huolestuneille, stressaantuneille, kiireisille, ahdistuneille, tunteiden kanssa kamppaileville sekä levollisuutta, keveyttä, rentoutusta ja rauhoittumista kaipaaville.
Palvelu sisältää yli 100 meditaatiota, joista löydät omat suosikkisi. 💛
Tänä vuonna olen löytänyt toivon palasia mitä pienimmistä hetkistä. En ole löytänyt niitä yksin mietiskellessä vaan toisten ihmisten kanssa jaetuista hetkistä. Osa on ollut läheisiä, osa tuntemattomia. Ehkä olen itse auennut ihmisenä hieman enemmän, sillä olen tuntenut toisten ihmisten lämmön paljon selkeämpinä aaltoina ja virtauksina kuin vielä koskaan ennen. Tälläkin hetkellä eniten toivoa minulle antaa, että ihan pian pääsen halaamaan läheisiäni, kun menen jouluksi kotiseudulleni.
En ehkä aiemmin ole ihan täysin ymmärtänyt toivon syvintä merkitystä, vaikka olen niin luullut. Toivo on jäänyt hieman ontoksi sanaksi, jonka kuulen aina aika ajoin, mutta jonka tarkoitus on kutistunut korvissani kirjaimiksi. Olen ehkä alkanut suhtautua siihen hieman kyynisesti, ajatella, että eihän mikään kuitenkaan oikeasti koskaan muutu. Ajelehdin vain muiden mukana tässä universumin kaaoksessa, jossa hallitsemattomasti törmäilen ihmisiin, itseeni, mahdollisuuksiin ja mahdottomuuteen. Mikään ei ole juuri nyt tuntunut ottavan muotoaan, ei asettuvan rauhaisasti, vaikka kuinka toivoisi.
Olen ehkä alkanut ajatella, että toivo olisi vain jotain, joka kuuluu tietyissä tilanteissa mainita tai johon epätoivon partaalla hetkittäin ripustaudutaan, mutta tietääkö kukaan, mitä se on? Mistä toivo on tehty? Mistä se ilmaantuu? Ja onko sitä silloinkaan, kun kuvittelen sen?
Minun on ollut vaikea ottaa vastaan sanoja toivosta, sillä en halua olla epätoivoinen. Haluaisin olla pärjäävä. Itsenäinen. Vaikka en oikeasti edes haluaisi, mutta ehkä haluaisin muiden näkevän minut pärjäävänä silloinkin, kun en pärjää yksin. Silloinkin kun värisen kuin syksyn irtoava lehti ja lentelen vailla suuntaa, olen toivonut, ettei kukaan huomaisi haurauttani, mutta kuitenkin osuessani kohdallesi, ottaisit minut kiinni.
Kun katselen ympärilleni, huomaan, että meitä leijailevia lehtiä on muitakin. Ensin näen vain lähimmät, sitten kaukaisemmat lehdet ja lopulta lehtiä maailman ääriin. Lukemattomasti leijuvia värin pilkahduksia, jotka auringon valoon osuessaan säteilevät kuin ihmeiden sirpaleet ja tuntuu, kuin taivas ei olisikaan enää ammottava aukko kysymyksiä ilman vastauksia vaan täynnä kauneutta.
En ole hukassa yksin. En ole koskaan ollutkaan. Tuntuu, ettei yhdessä muiden kanssa voi edes olla hukassa. Kun elämän tuulenpuuskissa huomaakin lennähtelevänsä yhdessä, vaikkakin jokainen hieman omia reittejään, on kuin olisi yhteisellä matkalla. Eikä määränpää tunnu enää niin pelottavalta, ei edes oleelliselta. Lennän vierelläsi ja sinä minun.
Tänä vuonna toivosta on vihdoin ja viimein tullut minulle enemmän kuin sana. En enää pelkää, että se paljastaisi tarvitsevuuteni ja epätoivoni, sillä se onkin valaissut inhimillisyyteni. En vieläkään tiedä, mistä toivo on tehty, mutta tiedän, miltä toivo tuntuu.
Toivo on jokaisessa laskevassa illassa ja koittavassa aamussa, jokaisessa lempeässä sanassa, katseessa, ajatuksessa. Sinussa, minussa ja hänessä. Tunnen sen. Se on siinä, että pääsee jouluksi kotiin tai siinä haaveessa, että vielä jonain päivänä pääsee kotiin. Kodin voi myös tehdä toivosta, olla kotona toivossa.
Toivo on sitä, että voi luottaa silloinkin, kun ei voi luottaa. Toivoa on viimeiseen henkäykseen asti. Ja sen jälkeen.
Toivo on aina olemassa. Erityisesti silloin, kun on pimeää.
Toivon sinulle toivoa.
Sydämellä, Maaria
Rakkauden etsijän keskustelukorttien avulla voit avautua rakkautta kohti, olipa kyseessä sitten uusi tuttavuus, oma kumppani, ystävä tai sinä itse. Nosta kortti, vastatkaa vuorollanne ja antakaa keskustelun avautua. Nämä keskustelukortit sisältävät 60 ajatuksia herättävää tekstiä ja yli 120 kysymystä. Tutustu täältä.
Psst. Voit seurata minua Instagramissa ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.
Joulua ennen ihmiset kertovat usein stressaavansa, että kaikki valmistelut ehditään tekemään valmiiksi ennen jouluaattoa. Joulusiivous täytyy tehdä hyvissä ajoin, jouluruoat täytyy valmistaa tai miettiä pitkä ostoslista, mitä ruokia täytyy hakea kaupasta.
Monessa kodissa murehditaan lisäksi joulunajan aikatauluja. Missä kyläpaikoissa pitäisi käydä, mihin kaikkeen riittää aika? Kaiken tämän lisäksi moni murehtii vielä sitä, että saa ostettua kaikille läheisille tarpeeksi hienoja lahjoja.
Mieti hetki, mitä asioita sinä muistat lapsuuden jouluista, tai itsellesi tärkeistä jouluista?
Minä muistan sen, että ennen joulua seinille ripustettiin vanhoja perinteisiä joulujulisteita. Keittiön yläkaapista nostettiin pöydälle laatikko, jossa oli joulukoristeita vuosikymmenten ajalta.
Muistan, että haettiin isän kanssa omasta metsästä tupaan sopiva kuusi. Aattoaamuna kuusi koristeltiin hienoilla värikkäillä koristeilla. Jokainen sai laittaa koristeita kuuseen, isä asetti viimeisenä tähden latvaan.
Pihalle tehtiin paljon lumilyhtyjä, että pukki näkisi illalla tulla kylään.
Hyvät muistot syntyvät pienistä asioista, yhdessä vietetystä ajasta ja kiireettömyydestä.
Harva aikuinen miettii, että parhaat joulumuistot liittyvät lahjoihin tai siihen, että koti oli erityisen puhdas jouluna.
Miksi siis murehdimme näitä asioita ennen aattoa, kun voisimme keskittyä siihen, että luomme hyviä muistoja ilman turhaa stressiä.
Mitä jos tänä vuonna tekisitkin itsellesi erilaisen muistilistan joulua varten?
1. Tee joulusta itsesi näköinen, sinun ei tarvitse miellyttää muita.
2. Vietä jouluna aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, älä kutsu ketään kylään vain velvollisuuden vuoksi.
3. Ole itsellesi armollinen. Joulu saapuu jokaiseen kotiin, vaikka siellä olisi sotkua.
4. Älä osta kalliita joululahjoja vain tavan vuoksi.
5. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Muista pyytää apua, osta jotkut ruoat kaupasta ajan säästämiseksi.
6. Älä murehdi, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Elä hetkessä ja nauti joulun tunnelmasta.
Usein sanotaan, että toisia kohtaan on helppoa olla ymmärtävä ja myötätuntoinen, itselleen kriittinen. Omat vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta kuin toisten ja haastavat persoonallisuuden piirteet haluttaisiin poistaa sen sijaan, että ne hyväksyttäisiin osana itseään. Aika ajoin olisi tärkeää pysähtyä arjen keskellä pohtimaan, millaista sisäistä puhetta käyt itsesi kanssa.
Kun mokaat tai koet jonkin piirteen itsessäsi vähempiarvoiseksi kuin jonkun toisen piirteet, miten reagoit? Ruoskitko itseäsi jumittaen lamauttavien ajatusten kehään tai ohitatko tilanteen olan kohautuksella ajatellen, että ei se mitään, olen silti hyvä näin? Jos ajatukissa itsesi ruoskiminen on sinulle luontaista, voit opetella tunnistamaan ja siten myös pysäyttämään ikävien ajatusten kehän.
On inhimillistä haluta onnistua, olla osaava ja pidetty. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Kukaan ei ole taitava kaikessa. Kenenkään ei tarvitsekaan olla täydellinen ja taitava kaikessa — näin sanomme toisille, mutta sama toteamus itselleen on vaikeampi antaa. Kuinka hienoa olisikaan, jos hankalalla hetkellä voisimme sisäisesti halata itseämme, puhua itsellemme kauniisti ja kunnioittavasti. Voimme loistaa niissä asioissa, jotka osaamme ja antaa toisten loistaa niissä, jotka eivät ole itsellemme luontaisia.
Joskus ruoskan iskut kohdistuvat tekoihin tai persoonallisuuden piirteisiin, toisinaan taas ulkoiseen olemukseen. Olemme kaikki erilaisia, miten siis edes voisi luokitella, kuka on toista parempi? Seuraavan kerran, kun haluaisit moittia itseäsi puristavasta farkun napista tai vaikkapa kömmähdyksestä töissä, voit pysähtyä miettimään, miten vastaavassa tilanteessa puhuisit parhaalle ystävällesi. Todennäköisesti suhtautuisit lämpimästi, etsisit kannustavia sanoja ja osoittaisit myötätuntoa häntä kohtaan. Voisitko tehdä saman itsellesi?
Kaunis sisäinen puhe on taito, jonka voi oppia harjoittelemalla. Oppiminen vaatii, että tunnistat epävarmuuden hetken ja pysähdyt siihen miettimään, millaisia vaihtoehtoja sinulla on. Usein ruoskimme itseämme, joskus projisoimme tunteen johonkuhun toiseen. Vaihtoehtona on kuitenkin myös antaa itselleen lempeitä ajatuksia ja sanoja, joskus myös ääneen muille kerrottuna. Kun tätä toistaa riittävän usein, voi huomata, että sisäinen kriitikko hiljenee vähitellen ja herää huutelemaan aina vain harvemmin.
Rakastan joulua. Mutta vielä enemmän rakastan matkaa jouluun. Jouluun valmistautuessa koen joulumielen virtaavan kaikista voimakkaimmin ja lämpöisimmin.
Nuorempana en ymmärtänyt joulun valmistamisen mieltä lämmittävää kokemusta, vaan usein kehitin itselleni armottoman joulustressin. Pääni sisäisen sääntöviidakon mukaan kaiken piti olla tarkasti järjestyksessä, täydellisen puhdasta ja jääkaappi täynnä oikeita jouluruokia. Jopa tunnelmallakin oli omat kriteerinsä.
Väsäsin itse karamelleja ja väkersin omin pikkukätösin joulukoristeita. Ja aatonaattoiltana itku kurkussa, herpes-rupi huulessa hakkasin rosollia, jota olen aina inhonnut ja joka aina joulun jälkeen heitettiin lähes kokonaan roskiin. Noina vuosina puolisollani oli sanonta, että Aulin joulu ei tule ilman jouluitkua.
Asuessamme Madridissa ja ollessani reisimurtuman takia liikuntakyvytön tajusin, kuinka vapauttavaa onkaan luopua itse itselleen kehittelemistä vaatimuksista.
Muistan, miten aatonaattoiltana raskaan markettireissun jälkeen makasin olohuoneen sohvalla ja kaipasin miestäni vessojen pesusta seurakseni. Kello lähestyi jo puoltayötä ja alakuloisena tuijotin terassin oven pielessä seinään nojaavia kirveitä, joita oli käytetty takkapuiden pilkkomisessa takapihalla. Niidenkin olisi pitänyt jo olla varastossa, sillä perinteisestihän kirveiden ei uskota lisäävän joulurauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten kesken.
Mutta silloin päätin, että meille tulee joulu, vaikka kirveet olisivatkin paikallaan kuusen kupeessa iankaikkisesti. Ja hyvä joulu siitä tulikin.
Sen jälkeen olemme viettäneet monenlaisia jouluja hyvinkin erilaisissa paikoissa. Perinteiset jouluruuat ovat menettäneet Pakko olla –luonteensa. Brasiliassa jouluumme ei kostean ilmaston takia kuulunut edes pipareita. Ainoastaan joulupuuro on keitetty kaikkialla, missä olemme asuneet, ehkä helposti saatavien ainesosien takia.
Myöskään joulukuusi tai lukemattomat koristeet eivät ole pakollisia joulutunnelman luomiseksi. Rion pieneen hotellihuoneistoomme emme halunneet ostaa yhtään joulukoristetta. Sen sijaan teimme punaisesta kangassuikaleesta rusetin oveen ja ripustimme jouluvalot sypressiin.
Jouluun liitetään usein myös luminen maisema, ja kieltämättä hiljalleen leijailevat lumihiutaleet ovat hyvin jouluisia, mutta tumma tähtitaivas voi tropiikissakin keskellä kesää avata oven joulun hiljaisuuteen.
Koska elämässämme joulu on niin monta kertaa muutettu eri muotoon tai joulun rönsyt riisuttu pois, olen oivaltanut oman jouluni syvimmät salat. Joulu ei tulekaan ulkoisesta saavuttamisesta, asioiden valmiiksi saamisesta, vaan joulun ydin on sisäisessä matkassa jouluun.
Kaikki puuhasteleminen tai rauhoittuminen siten, että se saa sydämen laajenemaan ja lämpimät tunteet virtaamaan, ohjaa oikealle reitille. Se on ainoa, mitä joulun tunnelmaan tarvitaan.
Minun joulupolkuni kulkee kynttilöiden ja jouluvalojen hehkussa, joulumusiikin soidessa joulukortteja askarrellen ja joulukirjeitä kirjoittaen. Kuuntelen hiljaisuutta sisälläni, aistin miten hyvä mieli siivittää kynäni liikkeitä ja ajattelen syvää kiitollisuutta tuntien kaikkia rakkaitani. Siinä se on. Joulu.
