Omassa systeemissäni on ollut ohjelmointi siitä, että hyvää saa vastaanottaa vain tekemällä älyttömästi — ja tämä on ajanut aikanaan sekä uupumiseen että ylipäätään kaiken tekemiseen vaikeimman ja tuskaisimman tien kautta. Olen jollain tapaa alitajuisesti kokenut, että ”selviytymisen” kautta tulleet onnistumiset ovat ainoa tapa saada mitään.
Kun se hyvä, onnistuminen tai odotettu lopputulos jostain on sitten tullut, sitä on ollut äärimmäisen hankala ottaa vastaan.
Poisopettelu jatkuvan tekemisen ja puurtamisen limbosta on vienyt melkein kymmenen vuotta, ja toisinaan se on edelleen harjoitusta.
Harjoitusta pysäyttää itsensä ja omat ajatuskelat silloin, kun hommat meinaa lähteä lapasesta.
Harjoitusta sallia itselleen hyvää nyt, joka päivä.
Harjoitusta olla välittämättä siitä, miten ”kuuluisi” missäkin iässä elää ja miten muut elävät — ja edetä omaa tahtia sen mukaan mikä tuntuu oleelliselta, sillä uuvahtaneen ihmisen paraneminen voi alkaa vain hidastamisesta.
Kun oman arvomaailman keskiöön on vuosien mittaan laskeutunut hitaus, lepo ja tekeminen sen kautta, on se tarkoittanut minulle myös sitoutumista siihen, että opettelen joka päivä elämään eri tavalla kuin nopea maailma ympärillä.
Hidastavalla ihmisellä voi olla edelleen tavoitteita, minullakin on, mutta niitä kohti ei tarvitse puskea pikajuoksua, niihin pääsee usein vähemmälläkin vaivalla, ja vähemmällä selviytymisellä.
Olen oivaltanut, että lopulta onnea ja tyytyväisyyttä tuo aivan tavalliset asiat,
kuten se, että saa herätä aamuisin omassa tahdissa.
Ottaa aikaa tärkeille asioille, ihmisille.
Valita omia lepopäiviä ja saunoa arkena, keskellä päivää.
Olla offline ja tehdä välillä jotain, mikä ei kehitä mihinkään.
Ja hyvin kontrastisesti — mitä hitaampaan elämään sitoudun, sitä enemmän tuntuu, että viimein riitän.
Toimituksen vinkki: Rauhoitu ja palaudu hidastamalla tahtia
Hitaammassa tahdissa -kortit ovat sinulle, joka…
…koet vaatimukset koviksi ja elämänrytmin hengästyttäväksi.
…kaipaat keinoja palautumiseen.
…tunnet olosi usein uuvahtaneeksi – sekä mentaalisesti, emotionaalisesti että fyysisesti.
…kaipaat lempeitä ja helppoja harjoituksia rauhoittamaan kehoa: kiihtynyttä sydämensykettä, painetta päässä, kuristusta kurkulla jne.
…haluat muistuttaa itseäsi päivittäin siitä, että nopea vauhti ja tehokkuus eivät ole elämässä tärkeimpiä, vaikka ympäröivän maailman vaatimuksista niin voisi päätellä.
…haluat löytää rauhoittavia harjoituksia ennen nukkumaanmenoa – tai mihin aikaan päivästä hitaampaa hetkeä tarvitsetkaan.
Projektio on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen. Voi olla helpompaa nähdä toisessa ihmisessä ongelma kuin kohdata se omassa itsessä. Projisointi voi liittyä vuorovaikutukseen, tunteisiin tai toimintaan. Me kaikki projisoimme toisinaan, ja se on inhimillistä.
Omien projektioiden tunnistaminen lisää mielen joustavuutta
Projektio on tiedostamatonta toimintaa, mutta siitä voi tulla tietoiseksi tutkimilla omaa mieltään ja ihmissuhteitaan. Omien projektioiden tunnistaminen vahvistaa mielen joustavuutta, koska olet valmis käsittelemään omia kasvunpaikkojasi. On tärkeää huomata sekin, jos joutuu toisen ihmisen projisoinnin kohteeksi. Tilanne kannattaa silloinkin käydä ensin läpi oman vastuun osalta, ettei tuloksena olisi turhauttava syyttelykierre.
Voi olla vaikeaa huomata, kuinka projektio ilmenee. Psykologi Katja Myllyviita kommentoi asiaa Helsingin Sanomien haastattelussa 23.2.2024. Hän muistuttaa, ettei varoitusmerkkien (red flagien) näkeminen toisessa ihmisessä aina kerro siitä, että olisi jotain varottavaa, vaan voi olla, että näemme toisessa sen mitä pelkäämme tunnistaa itsessämme. Sijoittamalla toiseen oman negatiivisen piirteen tai tunteen vältymme näkemästä sitä, eikä meidän tarvitse kohdata ja käsitellä piirrettä itsessämme.
Teetkö herkästi tulkintoja muiden käytöksestä?
Jos huomaat tekeväsi herkästi tulkintoja muiden ihmisten käytöksestä, kannattaa se hyödyntää oppimiskokemuksena. Jos vaikka teet havainnon, ettäkaverisi on ärtyisä, passiivinen tai kriittinen, voit pohtia, ovatko nämä asioita, joista omassa käyttäytymisessäsi haluaisit päästä eroon. Voi myös olla, että sinua kiukuttaa jokin sellainen asia toisessa, jonka kiellät itsessäsi tai itseltäsi. Jos taas tuntuu, että toinen syyttää sinua perusteettomasti, voit pyrkiä rakentavaan keskusteluyhteyteen hänen kanssaan. Voit kysyä, mitä toinen tarvitsee tai kertoa, että haluaisit kuulla lisää hänen ajatuksistaan. Myönteinen kiinnostus ja toisen kuunteleminen herättävät luottamusta, ja voitte oppia toisistanne uusia asioita.
Jos keskustelukumppanisi ei kykene avoimeen, suoraan ja arvostavaan keskusteluun, ei kohtaaminen todennäköisesti tuota mitään hyvää. Hyökkäykseen, syyllistämiseen, puolusteluun tai ilkeilyyn turvaaminen ovat esimerkkejä käytöksestä, joka hajottaa ennemmin kuin rakentaa. Teet itsellesi palveluksen jättäytymällä tällaisen keskustelun ulkopuolelle.
Osallistuin vuonna 2016 psykoanalyytikko Pertti Simulan koulutukseen, josta mieleeni jäi lause: Kaikki mitä näen toisessa, on jollain tavoin itsessäni. Olen palannut siihen monesti kuluneiden vuosien aikana. Lause muistuttaa siitä, että olemme lajitovereina samankaltaisia, mutta myös siitä, että olemme peilejä toisillemme. Voimme saada tavattoman paljon tietoa itsestämme vuorovaikutussuhteidemme kautta. Turvallisissa suhteissa näitä oivalluksia on kiinnostava jakaa yhdessä.
Korjaavaa palautetta on ehkä välillä paikallaan antaa, mutta rakkaudellinen, vahvistava palaute on kaikkein tärkeintä, jotta voimme kukoistaa ja kehittyä. Milloin sinä viimeksi sanoit toiselle ihmisille jotain sellaista, joka sai hänen loistamaan?
Luottamattomuudella ja riskien havainnoinnilla on elämässä oma kiistämätön paikkansa. Sillon, kun olemme kokeneet kovia, tämä mekanismi voi kumminkin käydä ylikierroksilla ja raivata tietä siellä, missä kaunis pöpelikkö voisi ennemmin sulostuttaa elämäämme.
Näemme mörköjä siellä, missä niitä ei joko ole – tai missä epävarman lisäksi on jotain vielä painavampaa, aitoa hyvää asiaa.
Rakkauteen luottamattomuus on kummankin osapuolen tappio. Niin sen, joka sinua rakastaa, kuin sinun itsesi. Mutta kun ei luota, ei luota! Oletko löytänyt itsesi joskus kyseisestä tilanteesta? Sellaisesta, jossa oikeastaan haluaisit voida luottaa, mutta et tiedä, miten.
Loin tämän tekstin tarkastellakseni viittä luottamukseen liittyvää havaintoa, joista saattaa olla apua:
1. Luottamattomuus ei välttämättä ole lopullista
Luottamattomuus ei ole päätepysäkki, josta ei pääse enää koskaan minnekään. Pysäyttävää se kyllä on, vaikeaakin. Usein luottamattomuuden kanssa eletään vuosikausia jos ei sitten koko loppuelämää. Vasta kun tarve luottaa uudestaan kasvaa menettämisenpelon (tai muun trauman) yli, olemme valmiita menemään eteenpäin.
Jotkut eivät koskaan saavuta tuota tilannetta, koska motivaatio ei ole riittävä. Tietoisuus odottavasta palkinnosta tai sen menettämisestä, mikäli emme opettele jälleen luottamaan, ei ole kirkas.
Joskus kuitenkin löydämme itsemme tilanteesta, jossa luottamattomuuus alkaa vaivata jo itseämmekin. Haluaisimme oppia luottamaan, antaa vielä kerran mahdollisuuden rakkaudelle. Silloin on aika alkaa luoda uutta raidetta. Se ei ole se sama vanha, joka joskus petti ja hajosi, vaan jokin ihan uusi. Jonkin täytyy olla uudella tapaa.
2. Luottaminen on aina riski
Siitä ajatuksesta, että toisille luottaminen olisi jotenkin pedattua ja varmaa, on hyvä päästää irti. Mitä vaan voi tapahtua! Kenelle vain.
Luottaminen on aina tietynlainen riski, valinta katsoa rohkeasti (ja silti hyvään uskoen), kuinka käy. Ei tietää, vaan katsoa.
Luottamus vaatii sopivaa päätöksentekoa, riskinottoa:
Okei, en ihan täysin luota, että kaikki päättyy kuten toivon, mutta uskon nyt, mitä sanot. Haluan uskoa. Valitsen uskoa.
Ja vaikka joku muu olisi joskus satuttanut minua, annan luottamukselle vielä kerran mahdollisuuden.
Koska sinä et ole he. Ja koska minä en halua luulla tietäväni kaikkea valmiiksi ja siten rajata onnistumisen kokemusta pois.
3. Luota itseesi ja hyväksy vaihtoehdot
Kun hyväksymme senkin mahdollisuuden, että kaikki menee eri tavalla kuin toivoisimme. Ja kun näemme, että selviäisimme silti ja eläisimme eteenpäin. Silloin luottamusta ei tarvitse rakentaa hätäpäissään ja palavasta tarpeesta. Pakosta onnistua. Tärkeintä on luoda hyvä elämä itsellemme. Sellainen, joka kantaa, vaikka joku ihminen (tai asia) ei olisikaan jäädäkseen.
Hyvästä elämästä ja onnellisuudesta käsin luottamus ja sopiva riskinotto on helpompaa. Kaikki ei riipu jostain ulkoisesta, se on vain mahdollista bonusta. Silloin luottamus myös useammin kannattaa. On parempi tavoitella kiehtovia asioita, kuin varalta jättää kokeilematta – ja jos joku osoittautuu huonoksi, on parempi luopua siitä, kuin jäädä toivomaan siltä jotain muuta. (On olemassa asioita ja ihmisiä, joihin yksinkertaisesti ei kannata luottaa!)
Kun voimme henkisesti hyvin ja seisomme jaloillamme, luottamuksen ei tarvitse olla tyhmää tai sokeaa. Se voi olla rohkeaa ja rakkaudellista ja parhaimmillaan toimia kuin työkaluna uusien alueiden valloittamisessa. Myös silloin, kun saman asian tiimoilta on joskus tullut takkiin. Siinä piilee elämän kauneus: parantavan kokemuksen mahdollisuus ja uudenlainen ympyrän sulkeutuminen.
4. Näe ja tunne aito asia ”merkkien takana”
Me kaikki koemme asiat omilla tavoillamme. Toiselle rakkautta on viestailla päivät pääksytysten, toisille vastaava käytös voi tuntua ahdistavalta ja liialliselta. Toiselle rakkautta on ostaa lahjoja ja muistaa kaikki merkkipäivät, toiselle koskettaa, halata ja olla läsnä. Toisen ihmisen ”rakkauden kieli” voi olla erilaista kuin omamme, ja silloin helposti tulkitsemme, ettei tämä rakastaisi meitä – ollen usein harmillisen väärässä.
Virhetulkintojen ja jatkuvan luottamattomuuden sijaan ravitsevampaa olisi opetella uskomaan siihen rakkauden tuntemukseen, jonka intuitiivisesti vaistoamme. Ja myös muistaa se silloin, kun epävarmuus iskee.
Jos vaadimme, että kaikki menee tuntemallamme tavalla, valitettavan usein menetämme aidon hyvän – ja usein myös ainutkertaisen – asian. Sinä et osannut rakastaa minua minun tavallani, joten sinä et rakastanut minua ollenkaan, on yleinen ja kovin surullinen syytös. Surullinen siksi, että usein rakkautta on ollut, varsin aitoakin, ja se ei meille kelpaa. Jäämme yksin ja niin myös toinen.
Voisiko sittenkin olla myös niin, että me emme osaa rakastaa toista sellaisena, kuin tämä on?
5. Menneisyyden kipu puhuu
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole menossa pettämään ja juonimaan selän takana heti kun silmä välttää tai heistä ei hetkeen kuulu. Kaikki ihmiset eivät myöskään hylkää meitä – koskaan! Kun kohtaamme epäluottamusta, usein kysessä on oma epävarmuutemme, omat traumamme ja kipumme, jotka juontuvat kauas menneisyyteen. Siksi toinen ihminen ei koskaan voi korjata meitä yksin, ilman omaa päätöstämme luottaa ja tulla vastaan. On myös itsestämme kiinni alkaa tehdä positiivisempia ja luottavaisempia tulkintoja.
Joskus olemme kahden vaiheilla. Voisinko vain luottaa ja heittäytyä? Vai pitääkö minun aina olla varuillaan ja pelätä pahinta? Tulkita merkkejä, ilmeitä, viestejä? Kaiken hajoamista?
Niinä arvokkaina hetkinä, kun aavistelemme, ettei syytä olla luottamatta ehkä sittenkään olisi, luomme orastavaa tietoisuutta siitä todellisuudesta, joka odottaa meitä jo kulman takana. Jossa kaikki on parempaa, rohkeampaa ja heittäytyvämpää kuin ennen. Siellä tunnemme oman arvomme emmekä ole enää vaarassa tippua tyhjyyteen.
Niin, mihin ihmeen tyhjyyteen?
Sinä selviät kaikesta ja sinulla tulee aina olemaan Sinut. Eikä se ole mikään alakuloinen tsemppaus, vaan inspiroiva totuus. Sinulla tulee olemaan aina kaikki mitä tarvitset!
Sydämellä, Riikka
Intuitiivisista tulkinnoista ja muista palveluistani voit lukea alta tai täältä.
Unet voivat auttaa löytämään ratkaisuja isoihin kysymyksiin ja ruokkia luovuutta. Ne myös tarjoavat pääsyn sellaiseen, johon on muuten vaikea saada yhteyttä. Kimmo Svinhufvudin kirjoittama Unien salat – Opas tiedostamattomaan (Otava, 2024) lähestyy unia kuvina ja symboleina, jotka tuovat elämään merkitystä. Tässä kolme keskeistä unisymbolia kirjasta.
Tapahtumapaikat unissa
Lähes aina unen alussa esitellään tapahtumapaikka ja päähenkilöt. Niiden avulla voit hahmottaa, mitä kysymystä uni unennäkijän elämässä käsittelee.
Unet sijoittuvat usein jonkinlaiseen taloon tai rakennukseen. Jos uni sijoittuu lapsuudenkotiisi, voisiko se käsitellä suhdettasi tuohon aikaan ja paikkaan ja perheeseen? Vai onko kyse ”kodista” vertauskuvana, sisäisenä kotina?
Ihmiset unissa
Unen tulkinnan kannalta on hyödyllistä ajatella, että kaikki unet kertovat sinusta ja että unessa esiintyvät henkilöt ovat symboleita, jotka edustavat jotain sinussa olevaa.
Jos unessa esimerkiksi esiintyy tuttu ihminen, hän saattaa edustaa jotain sellaista puolta itsessäsi, joka on enemmän tai vähemmän tietoinen. Jos et tunne unen henkilöä tai se ei ole kukaan valveillaolon maailman ihminen, tämä kenties edustaa pikemminkin tiedostamatonta puolta sinussa ja jonkinlaista arkkityyppistä hahmoa.
Eläimet unissa
Unien eläimet voivat edustaa eläimellistä, kesyttämätöntä puolta itsestämme: vaistoja, haluja, aggressiota, intuitiota.
Uni voi kertoa siitä, miten suhtaudumme tai miten kannattaisi suhtautua näihin puoliin itsessämme. Onko vaistonvarainen puolemme villieläin, joka pelottaa meitä? Vai onko tuo puoli meissä kesytetty kotieläin, jonka kanssa meidän on hyvä elää, tai kenties sylikoira, joka lojuu tiedottomuuden tilassa sohvallamme? Tai tuntuuko meistä, että vaistonvarainen puolemme on sittenkin alistettu ja häkkiin suljettu villieläin, joka ei pysty toteuttamaan itseään?
Unien salat – Opas tiedostamattomaan antaa taustatietoa unista ja unien näkemisestä sekä selkeät ohjeet unien tallentamiseen ja tulkitsemiseen. Kirjan löydät äänikirjapalveluista ja kirjakaupoista. Hanki omasi Suomalainen.comista TÄÄLTÄ.
Useimmat meistä ovat luomisen virran sivustaseuraajia. Istumme turvallisesti joen rannalla katsomossa puhuen siitä, kuinka muiden luovuus virtaa. Joen penkalla yleisössä on turvallista kommentoida muiden tekemisiä.
Ne, jotka kokevat joen kutsun ja astuvat veteen luomaan, tuntevat sen voimat ja uivat sen pyörteissä ja virtauksessa.
Mestarit, jotka ovat olleet joessa pitkään, suuntaavat ylävirtaan ja sukeltavat syvemmälle. He eivät enää tunnista eroa joen ja itsensä välillä. Mestarit ovat yhtä joen kanssa.
Luomisen virtaus kutsuu meitä aina luokseen. Kun ymmärrät, mitä tuo joki haluaa sinulta, löydät luomisvoimasi, joka voittaa epäonnistumisen pelon.
Todellinen muutos tapahtuu, kun heittäydyt joen penkalta katsojan roolista mukaan virtaan luomaan. Parhaimmillaan sinua kannattelevat usko ja omistautuminen, jotka eivät salli sinun levätä uidessasi yhä pidemmälle.
Joskus saatamme niellä tunteemme niin pitkään, että kun viimein ilmaisemme rajamme, se tapahtuu varsin kiukkuisesti. Toisessa ääripäässä on anteeksi pyytävä ja yliselittelevä tapa yrittää asettaa rajat. Kumpikaan ei oikein toimi. Rajat on parasta asettaa kohteliaasti, selkeästi ja anteeksi pyytelemättä.
Rajan asettaminen ei ole mikään ”minä vastaan muut” -tilanne. Rajojaan ei myöskään tarvitse puolustella. Tässä hyväksi havaittu neljän askeleen tapa asettaa rajat:
1. Tiedosta rajasi.
Jotta rajoja voi ylipäätään asettaa, on tunnistettava missä omat rajat menevät. Pohdi tarpeitasi, arvojasi, periaatteitasi, itsellesi tärkeitä uskomuksia ja prioriteetteja. Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin?
2.Ilmaise rajasi.
Pyri olemaan selkeä. Voit ilmaista syyn rajallesi, mutta älä sorru selittelyyn. Selittely vesittää usein koko viestin ja saatat päätyä väittelyyn rajoistasi. Esimerkki rajan selkeästä ilmaisusta: ”Tällä hetkellä minulla ei ole aikaa sitoutua sellaiseen. Kiitos kuitenkin, että ajattelit minua.”
3. Vahvista rajasi.
Meillä ihmisillä on taipumus ymmärtää asiat niin kuin itse haluamme. Läheisesi voi esimerkiksi ajatella, että olet liian herkkä ja rajasi on ylireagointia. Voi siis olla tarpeen varmistaa, että viesti meni perille niin kuin sen tarkoitit.
4. Päätä mitä rajan rikkomisesta seuraa ja toimi sen mukaisesti.
On hyvä miettiä ja ilmaista se, mitä rajan rikkomisesta seuraa. Jos on ollut lepsu rajojensa kanssa, ihmiset saattavat testata uusia rajojamme sivuuttamalla ne. Näissä tilanteissa on oltava valmis seisomaan sanojensa takana ja toteuttamaan se, mitä on päättänyt. Muuten vesitämme omat rajamme.
Kun ilmaisee rajansa, on hyvä välttää syyttelyä, aggressiivisuutta, puolustelua tai selittelyä. Viesti menee parhaiten perille, kun tiedostamme itse, mikä on meille tärkeää ja osaamme ilmaista sen rauhallisen jämäkästi ja selkeästi.
Kaipaatko tukea omien rajojesi tutkimiseen ja rohkeutta asettaa niitä? Uutuuskirjani Nyt riittää – rajat kiltteydelle on selkeä ja käytännönläheinen opas kaikille, jotka kaipaavat ymmärrystä ja neuvoja rajojen asettamiseen.
Kyky antaa anteeksi ja hyväksyä toisen ihmisen epätäydellisyyttä on kaunista ja myös hyvin tarpeellista, koska eihän kukaan ole täydellinen.
Taitoa joustaa tarvitaan tukemaan ihmissuhteiden toimivuutta ja ylläpitämään sitä myötä myös yhteyttä toiseen ihmiseen.
Suurena poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin satuttavat suhteet, joissa toinen osapuolista toimii narsistisesti.
Narsistinen -sanalla tarkoitan siis ei-diagnosoitua narsistia, ihmistä, joka käyttäytyy kuitenkin hyvin narsistisesti: äärimmäisen itsekeskeisesti, julmasti, toista hyväksikäyttäen ja pelkästään omia etuja korostetusti ajaen jopa väkivaltaisin keinoin.
Satuttavissa/narsistisissa suhteissa pätee valitettavasti seuraava sääntö, jonka vuoksi suhteen tila voi lopulta vain pahentua:
Mitä enemmän ja mitä sairaalloisempia asioita ja tapahtumia ymmärrät ja annat anteeksi, sitä enemmän viestität satuttavalle/narsistiselle ihmiselle, että sinulle voi tehdä melkeinpä mitä tahansa ja sinä lopulta ymmärrät ja sinun luoksesi voi aina kuitenkin palata.
Silloin kun ihminen kokee olevansa jopa kaikkien lakien yläpuolella, oikeutettu kaikkeen, omistavansa kaiken ei suhteessa voi olla tasavertaisuutta, jossa esimerkiksi molempien arvo ihmisenä tai toiveet ja tavoitteet olisi tasapainossa tai saman arvoisia.
Kun hyväksymme nämä faktat ja uskallamme todeta niiden olemassaolon voimme säästyä lukuisilta murheilta ja kääntää katse itseemme todeten:
Annan anteeksi itselleni sen, etten ymmärtänyt ja uskaltanut suojella itseäni aikaisemmin ja annan itselleni luvan poistua sellaisen ihmisen luota, joka tekee minut sairaaksi ja vie minulta kaiken.
Suuntaa siis anteeksianto ennemminkin itseesi kuin sellaiseen, missä anteeksiannosta ei seuraa mitään muuta kuin enemmän tuskaa.
Lisää tietoa satuttavista ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Katso täältämyös tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!
Narsistiseen suhteeseen lähtee kaksi rajatonta ihmistä
Narsistiseen suhteeseen lähtee aika usein kaksi rajatonta ihmistä. Se jolla on oikeus rajattomasti tehdä toiselle ikäviä asioita ja kohdella tosi huonosti. Narsistisiin piirteisiin liittyy oikeutuksen tunnelukko, joka oikeuttaa tekoja sekä riittämättömän itsekontrollin tunnelukko, joka tekee sitä, ettei tunnelukon omaava ihminen osaa asettaa itselleen rajoja esimerkiksi päihteidenkäytön suhteen. Eli hän on rajaton moneen suuntaan.
Narsistin uhri sitä vastoin omaa usein uhrautumisen tunnelukon. Uhrautuva ihminen hylkää helposti omat tarpeensa ja rajansa toisen kanssa ja ryhtyy palvelemaan toista itsensä unohtaen. Narsistien uhrit ovat usein kykenemättömiä asettamaan toiselle rajoja, ehkä siksi, etteivät itsekään tunnista rajojaan. Heidän ylitseen ja lävitseen on ehkä jo lapsena kuljettu.
Narsisti käyttää oman toimintansa oikeutuksena monenlaisia manipulointikeinoja. Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden: vastuun sysääminen uhrin niskaan ja sitä kautta syyllisyyden herättäminen. Kun ihminen syyllistyy, on hän aika heikoilla itsensä ja sen toisen kanssa. Narsisti osaa pelata syyllisyys-vastuunpakoilupeliä hyvin taitavasti.
Narsisti saa uhrin epäilemään itseään
Tuolla pelillä narsisti saa uhrin epäilemään itseään ja katsomaan itseään peiliin. ”Ehkä olinkin liian vaativa?”, ”Ehkä se olinkin minä, joka sysäsin hänet pettämään”, näin uhri saattaa ajatella ja alkaa hyvittää oletettuja tekojaan.
Mutta tuolle pelille tulee suhteessa usein loppu. Uhri alkaa ajan saatossa, aika usein, hermostua. Hän alkaa puolustaa itseään eikä niele enää kaikkea sitä, mistä häntä on syytetty. Ja narsisti hermostuu takaisin, saattaa raivota ja huutaa, mököttää viikkoja tai paeta muuten paikalta.
”Joko rajasi alkavat näkyä ja kuulua?”
Narsistinen ihminen ei tykkää yhtään siitä, että toisella on rajat ja häntä palvellut ei ole enää käytettävissä samaan tapaan kuin aiemmin. Usein uhrin kiukku ja huuto liittyvät siihen, että uhrin rajat alkavat löytyä. Kiukku kertoo siitä, että toinen osuu omalle tontille ja sen tontin rajoille on asettunut Viha-niminen ritari.
Parhaimmillaan narsistinen ihminen, tai kuka tahansa rajoja rikkova ihminen, opettaa rajoja.
Kuuntele rajojasi. Ala nauttia siitä, että rajasi alkavat löytyä. Rajat kertovat siitä, mihin sinä päätyt ja mistä se toinen alkaa. Alat itsenäistyä ja erillistyä ja niin kuuluu ollakin. Näkymättömästä Ninnistäkin tuli näkyvä sillä hetkellä, kun hänen rajansa rikottiin ja hänen vihansa heräsi.
Onko mieleesi jäänyt joku tärkeä viisaus, minkä olet kuullut esimerkiksi vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi? Monet vanhemmat neuvovat lapsiaan arkisiin askareisiin liittyvissä asioissa tai esimerkiksi raha-asioissa. Itsekin muistan kuulleeni monenlaisia neuvoja, miten pärjätä hyvin elämässä. Tärkeitä ohjeita ovat myös kertoneet koulujen opettajat. Kaikkien ohjeiden joukosta tärkein neuvo oli; uskalla unelmoida.
Lapsena ja nuorena vertailemme itseämme helposti kavereihin. Voimme ajatella, että meillä ei olisi samoja mahdollisuuksia saavuttaa unelmiamme. Meillä kaikilla on oma historiamme ja olemme saaneet hyvin erilaiset eväät elämään. On totta, että miljonäärille huvilan ostaminen on realistisempi haave kuin pienituloiselle. Monen haaveen kohdalla luomme kuitenkin mielessämme sellaisiakin esteitä haaveen suorittamiselle, mitä oikeasti ei ole olemassakaan.
Minä haaveilin jo lapsena siitä, että minusta voisi joskus tulla kirjailija. Haaveilin siitä, että voisin kirjoittaa työkseni erilaisia tekstejä, oli se sitten satukirjan tarinoita, lehtijuttuja, runoja tai markkinointitekstejä. Yläkoulussa opettaja kuitenkin keskittyi kieliopin arviointiin niin paljon, että tekstin sisältö jäi sivuseikaksi ja arvioinnit olivat lannistavia. Minulle kielioppi oli vaikeaa, mutta päässä pulppusi monenlaisia ideoita. Keskinkertainen todistus kädessäni peruskoulun jälkeen päätin, ettei minusta voisi ikinä tulla kirjailijaa. Päätin lähteä opiskelemaan ihan muuta alaa. Kuitenkin kaikkien vuosien ajan mielessä pyöri isäni neuvo, että omiin unelmiin piti uskoa. Erityisesti niihin piti uskoa silloin, jos muut ihmiset ympärillä eivät uskoneet että unelman voisi saavuttaa.
Aika kului ja monen mutkan kautta saavutin oman unelmani. Haaveen toteutuminen vaati paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta erityisesti uskoa omaan unelmaan. Sama asia pätee monen muunkin ihmisen elämässä. Pystymme oppimaan uusia asioita, pystymme muuttamaan asioita omassa elämässämme, että unelmat muuttuvat realistisemmiksi. Kaikki tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos jaksamme uskoa onnistumiseen. Elämän aikana meille kertyy paljon isoja ja pieniä haaveita. Ehkä kaikki niistä eivät toteudu, mutta jokainen unelma on silti yhtä arvokas ja tärkeä.
Millaisia elämänohjeita sinä antaisit parikymppiselle itsellesi?
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
Kirjoittaja HannaPelttari haluaa teksteillään tuoda maailmaan lisää valoa, rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Luonto, kirjoittaminen ja kanssakulkijoiden vertaistuellinen auttaminen on hänen sydäntään lähellä. Hanna on kokenut uupumuksen ja läheisen menettämisen sekä näkymättömän maailman avautumisen. Hän on aiemmalta koulutukseltaan KTM ja keskittyy nykyään energiahoitamiseen Energiasielu-yrityksessään.
Hanna Pelttari
Mitä on vapaus? Viimeisen vuoden aikana olen tunnistanut vapauden yhdeksi tärkeimmistä arvoistani ja sitä haluan elämässäni jatkuvasti vahvemmin ilmentää. Vapaus ajasta ja paikasta sisältyvät tähän toki myös, mutta ensisijaisesti vapaus tarkoittaa minulle mahdollisuutta elää sydämestäni käsin, tehden ja luoden sitä mikä tuntuu syvällä sisimmässäni merkityksellisimmältä ja herättää suurinta kiitollisuutta.
Haluan myös vaalia vapautta ajatella ja tuntea ilman itse asetettuja tai ulkopuolelta tulevia rajoitteita – voin unelmoida mistä vain haluan ja uskoa minkä tahansa olevan minulle mahdollista.
Tämä on mitä suurinta vapautta, kun siihen antaa itselleen luvan. Usein mielemme rajoittaa tätä vapautta omien uskomustemme muodossa, mutta kun lopulta kyseenalaistamme niitä, saatamme havahtua huomaamaan, etteivät ne olekaan totta vaan ainoastaan elämämme aikana omaksuttuja valheellisia käsityksiä ja vain suppeasta kokemusperäisestä otannastamme johdettuja yleistyksiä. Voisitko pysähtyä hetkeksi pohtimaan tätä ajatusta? Huomaatko sen kohdallasi todeksi tai herääkö tästä oivalluksia?
Uskallus kohdata kaikki tunteet tuo vapautta
Uskallus ja kyky kohdata koko ihmisyyteen kuuluva tunnekirjo kaikessa laajuudessaan tarjoaa myös valtavan vapauden kokemuksen, sillä vapautuminen tunteiden vallasta niiden kohtaamisen kautta luo sisäistä turvaa ja näin vapauttaa vaikeiksi kokemiemme tunteiden välttelystä.
Kyky kannatella itseään vaikeidenkin tunnekokemusten äärellä on tie rajattomaan vapauteen. Tämä taito kehittyy harjoittelemalla ja ensisijaisesti kehollista turvan tunnetta vahvistamalla sekä hermostoa rauhoittamalla. Työ vaatii usein sinnikkyyttä, mutta edistyksen huomaaminen on kaiken vaivan
arvoista.
Vapautta on olla oma itsensä
Itsensä ilmentäminen aitona ja autenttisena omana itsenään on myös mitä suurinta vapautta. Itsetuntemuksen ja itsearvostuksen vahvistuessa ulkoisista odotuksista ja roolivankiloista vapautuminen käy helpommin, kun myös omat rajat selkiytyvät ja rohkeus olla aidosti oma itsensä kasvaa. Ah, miten ihanalta tuntuukaan, kun uskaltaa tiputtaa harteiltaan odotusten viitan ja vapautua kaikin tavoin omaksi itsekseen!
Uupuksesta toipumisessa vapauden tärkeys korostuu
Usein myös uupumuksesta toipuessa vapauden vaaliminen on monin tavoin jopa välttämätöntä ja sen merkitys korostuu valtavan suureksi. Hermosto ei ehkä lainkaan kestä ulkopuolelta asetettuja vaatimuksia, vaan kaiken tekemisen on oltava omaehtoista ja jopa sydämen kutsumuksesta kumpuavaa.
Vapaus, väljyys ja mahdollisuus hetkessä elämiseen itseään kuunnellen ovat uupumuksesta toipuvalle ensiarvoisen tärkeitä. Toki meillä kaikilla on asioita, jotka ”on vain hoidettava”, mutta kun pyrkii huolehtimaan kaikesta ”pakollisesta” omaan tahtiin jo hyvissä ajoin ennen määräpäivää, ei kiire pääse yllättämään eikä tästä aiheudu ylimääräistä stressiä ja kuormitusta.
Mitä vapaus on sinulle? Miten voisit arjessasi ja elämässäsi vaalia sitä? Uskallatko astua vapauden virtaan?
Ihan tavalliset, arkisetkin asiat ja muistot ovat tärkeitä ja niitä kannattaa vaalia. Niiden avulla voimme ymmärtää paremmin itseämme ja toisiamme. Usein ne jäävät kuitenkin puhumatta ja tärkeät kysymykset kysymättä. Toimittaja, runoilija ja kirjailija Maria Vakkuri kertoo, miksi omaa elämää ja sen kaikenlaisia tapahtumia kannattaa muistella ja kertoa niistä myös läheisille. Marialta on juuri ilmestynyt oman tarinan kertomiseen innostava Elämäni sanoina – Muistojen kirja (Bazar, 2024).
Maria Vakkuri
Miksi menneitä kannattaa muistella ja kirjata ylös?
– Muistojen kirjoittaminen auttaa käsittelemään niitä asioita, joita omassa historiassa on tapahtunut. Alat ehkä muistaa asioita, joita et ole aiemmin muistanut. Jos tuntuu siltä, että elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä eikä mitään hyvää ole tapahtunut, tulet huomaamaan, että hyviäkin asioita muistuu mielee, kun eteen tulee kysymys, joka laittaa pohtimaan elämää eri kantilta.
Toisaalta huonoistakin kokemuksista kirjoittaminen antaa luvan tuntea niitäkin tunteita, kun niistä saa kirjoittaa eikä niitä tarvitse piilotella. Saattaa olla, että ensimmäistä kertaa pystyy sanomaan ääneen tai kirjoittamaan, että minulle on käynyt näin ja ajattelen näin ja minusta tuntuu tältä.
Kun elämää katsoo taaksepäin osana historiaa, on äärimmäisen voimauttavaa huomata, että kun olin nuori ja minulle kävi näin, se tuntui maailmanlopulta. Nyt ymmärrän, että selvisin kuitenkin kaikesta. Kun asioita kirjoittaa muistiin, ne asettuvat omassa päässä oikeisiin mittasuhteisiin.
Sukupolvien ketjussa tarinoiden kirjoittaminen on äärimmäisen tärkeää. Näin seuraavat sukupolvet saavat tietää, millaista elämää olet viettänyt. Oma pappani kuoli ollessani 11-vuotias, enkä osannut kysyä häneltä oikein mitään muuta kuin hänen lempisuklaapatukkaansa. Hän oli kuitenkin ollut sodassa ja hänellä olisi varmasti ollut vaikka mitä mielenkiintoisia tarinoita. Silloin en osannut niistä kysyä, eikä sitten enää ollut mahdollista kysyä.
Jos kaikki kirjottaisimme omaa elämäntarinaamme, se auttaisi jälkipolvia ymmärtämään tarinoitamme ja meitä. Samalla eletyn elämän arvostus nousee, kun saadaan tietää, mitä kaikkea ollaan nähty ja koettu. Sukututkimusta tehdessä aina löytyy tieto, milloin ihminen on syntynyt ja kuollut, mutta kaikkein kiinnostavin jää puuttumaan: se, mitä on tapahtunut siinä välissä.
Erityisesti pariskuntien, sisarusten ja ystävien tai läheisessä suhteessa olevien ihmisten on hyvä käydä muistoja yhdessä läpi. Se auttaa ymmärtämään toisen näkökulmia elämään ja asioihin, kun saa kuulla, mitä hän on kokenut ja miten hän kokemuksiinsa suhtautuu. Läheisistä ihmisistä voi avautua ihan uusia puolia.
Sisarusten kohdalla näkee, että vaikka on kasvettu samassa kodissa ja samassa ympäristössä, kaksi ihmistä voi silti kokea ja nähdä asiat täysin eri tavalla. Kun näistä jutellaan yhdessä, sekin voi auttaa käsittelemään muistoja ja ymmärtämään elämää.
Miksi omia elämänkokemuksia voi olla vaikea muistella ja sanoittaa?
– Toimittajan työssä olen huomannut, että moni ajattelee, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään kovin merkityksellistä. Arkisten hetkien merkitystä ja arvoa ei ehkä osata nähdä.
Monesti ajatellaan, että elämän merkittävät tapahtumat ovat niitä, jotka yhteiskunta määrittelee merkittäviksi, esimerkiksi naimisiinmeno, kihlautuminen, perheen perustaminen tai omakotitalon ostaminen. Jos oma elämä ei olekaan kulkenut näiden klassisten virstanpylväiden kautta, voi tuntua vaikealta kertoa omista kokemuksista. Saatetaan jopa kokea, että jos ei mahdu näihin raameihin, niin elämä on jotenkin epäonnistunut.
Osa muistoista pyyhkiytyy helposti mielestä pois. Monia elämän hyviä asioita pidetään itsestäänselvyytenä, jos ne ovat pieniä ja arkisia. Vuosien päästä niitä ei ehkä edes muista. Negatiiviset asiat taas saattavat jäädä hyvinkin voimakkaina tunnemuistoina mieleen, muttta niistä puhuminen voi olla vaikeaa. Jos lapsuudenkodissa on ollut sellainen kulttuuri, että vaikeista asioista ei puhuta ääneen, voi aikuisenakin olla vaikea puhua niistä.
Olen kursseillani huomannut, että jos tapahtumia ei oikein meinaa muistaa, niin siitä voi olla apua, että kuulee toisen muistelevan omia kokemuksiaan. Muistoista puhuminen muiden ihmisten kanssa voikin olla paras keino auttaa itseäkin muistamaan.
Miten Elämäni sanoina -kirja auttaa sanoittamaan muistoja?
– Kirjan kysymykset on mietitty siten, että eri ikäiset ihmiset pystyvät yhtä lailla käyttämään kirjaa. Lapsi voi täyttää sitä päiväkirjan tapaan sitä, kun asiat tulevat ajankohtaisiksi. Eläkeiässä kirjaa voi myös täyttää muistelmatyyliin ja kerrata elämänvaiheitaan.
Kirjassa kysytään tarpeeksi tarkkoja yksityiskohtia. Niissä pyydetään esimerkiksi palaamaan omassa mielessä takaisin lapsuuteen, vaikkapa siihen, mitä oli joulupöydässä ruokana. Tarkkojen kysymysten avulla on helppo muistella.
Helposti vastattavien kysymysten avulla tulee esiin myös eri elämänvaiheiden tunne-elämän näkökulma: kysymyksissä käsitellään esimerkiksi tapahtumia, iloja, suruja pelkoja ja haaveita. Kirjassa käydään myös elämän eri kerrokset aika perusteellisesti läpi. Ei siis tarvitse olla huolissaan siitä, että onko minulla mitään sanottavaa tai tuleeko tästä pintapuolinen.
Lisäksi kirja tuo mukaan yhteiskunnallisen ulottuvuuden, joka auttaa ymmärtämään elämää monesta eri näkökulmasta. Kysymysten avulla käsitellään esimerkiksi sitä, millainen poliittinen ilmapiiri Suomessa oli nuoruudessa ja annetaan viitekehys sille, millainen on ollut se maailma, johon olet syntynyt, jossa olet elänyt ja mitä olet siitä ajatellut. Tämä auttaa myös ymmärtämään itseä ja peilaamaan elämää.
Maria Vakkurin Täytettävä Elämäni sanoina – Muistojen kirja voi toimia myös inspiraationa koko oman elämäntarinan kirjoittamiseen. Sen voi ottaa mukaan illanistujaisiin tai jutella kysymyksistä oman kumppanin kanssa. Kirjan kysymyksiä voi käsitellä myös läheisten tai sisaruksien kanssa juttelemalla tai itseksesi pohdiskellen.
Aina kaikissa muissa tuntuu olevan vika. Red flägejä siellä ja täällä. Mitäs jos onkin niin, että olenkin itse yksi suuri hälytysmerkki, mutta en vain ole tajunnut sitä? Voiko se olla mahdollista, kun pyrin olemaan aina niin mukava kaikille? Jos tilanne on tämä, niin sitä suuremmalla syyllä asiaa olisi hyvä pohtia. Saatat nimittäin manipuloida jatkuvalla syötöllä vuorovaikutustilanteita tiedostamatta. Syynä tähän voi olla tarve miellyttää ja olla tykätty, mutta samalla kyse on pyrkimyksestä hallita ympäristöä.
Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta.
Tarvetta miellyttää voidaan tarkastella esimerkiksi symbolisen interaktionimin kulmasta, jonka mukaan minäkäsitys muodostuu vuorovaikutuksessa. Eli ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta käsin ja muokkaa käytöstään sen mukaan, mitä ajattelee muiden ajattelevan hänestä. Samalla mukaudutaan näihin oletettuihin odotuksiin ja pyritään saavuttamaan hyväksyntää. Miellyttäjä siis luo itsestään haluamansa mielikuvan muille, jonka muut mahdollisesti omaksuvat ja tämän jälkeen miellyttäjä uskoo oman roolinsa paremmin.
Usein ajattelemme, että vuorovaikutuksessa epäeettisesti toimiminen on kulmikasta, kylmäkiskoista ja töksäyttelevää. Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta. Samalla voidaan puhua myös manipuloimisesta. Miellyttäjä pyrkii olemaan kaikkien pitämä ja näyttäytyy helposti epäitsekkäältä, mutta ei ole sitä. Samalla nimittäin toisten yksilöiden autonomia tehdä vapaita päätöksiä heikkenee.
Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi.
Miellyttäjä pyrkii hyvään kartellen konflikteja sekä asioista suoraan puhumista, mutta kerää helposti toisille tunnevelkaa. Ihanan pörröiselle on haastavampi ilmaista itseään suoraan ja jos näin toimii, saattaa miellyttäjä syyllistää siitä: ”kun minä olen tässä ollut niin kauhean mukava, niin miksi nyt sitten sanot niin suoraan”. Niin mukava, mutta myös niin marttyyri.
Miellyttäjä saattaa jälleen kerran onnistua manipuloimisessa ja saa vuorovaikutustilanteen etenemään haluamallaan tavalla. Samalla toisille jää paha olo, mitä voi olla vaikea hahmottaa. Mitä oikein tapahtui? Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi. Hakeudun helpommin sellaisen uuden tuttavuuden seuraan, joka on rosoinen ja ilmaisee myös eriävät mielipiteet selkeästi.
Miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää.
Pörröinen miellyttäjä ei todellisuudessa kykene luomaan syvää yhteyttä muihin ihmisiin sen pelossa, että tulisi aitona itsenään hylätyksi. Samalla myös miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää. Miellyttäjä on jatkuvassa ristiriidassa todellisen itsen kanssa.
Mielestäni erityisen haastavaa tilanteessa on se, että toimintamalli on usein tiedostamatonta ja näyttäytyy jopa hyveenä. Tilanne on kerroksinen ja kuvailisin sitä kauniiseen lahjapaperiin käärittyyn elähtäneeseen ja haisevaan asiaan, mikä olisi syytä käsitellä. Tämän sisältä löytyy nimittäin todellinen persoona, rehellinen ilmaisu ja rakastettavampi autenttinen yksilö. Tilanne on silti inhimillinen ja sitä voi lähteä purkamaan vaikka niin, että alkaa reflektoimaan omia ajatuksia, motiiveja sekä tunteita vuorovaikutustilanteissa. Keskeistä olisi opetella ilmaisemaan itseään rehellisesti.
Väitän, että vuorovaikutuksen tärkein työkalu on empatia ja tein siihen liittyen gradun ”Empatia on kova juttu” . Vilkaise, jos siltä tuntuu. Mukana super mielenkiintoiset haastateltavat. Tutustus myös mun ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.
