Vain haavoittuvaisina voimme päästä lähemmäs itseämme ja muita – Siksi lempeä sisus on paksua nahkaa parempi

Ehkä sinäkin olet toivonut joskus itsellesi paksumpaa nahkaa tai kovempaa kuorta, ettei elämä satuttaisi niin kovasti. Ehkä myös sitä, ettei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita. Että voisi vain kiertää tai ylittää ne, kun kohdalle sattuvat. Voin tunnustaa, että ajatus on käynyt tämän syyskuun aikana omassakin mielessäni. Sen verran olen vaikeiden tunteiden kanssa aikaani viettänyt.

Paksun kuoren rakentaminen on kuitenkin huono vaihtoehto, sillä sitä projektia johtavat ego, pelko ja häpeä. Ja loppupelissä tuo näennäisesti paksu nahka, kuten ohitetut tai muiden syyksi vieritetyt tunteetkin ovat todella huteria ja ajan mittaan kestämättömiä suojatoimia.

Pelko huteran rakennelman romahtamisesta vaanii koko ajan jossain taustalla ja suojatoimet käyvät yhä enemmän energiaa vaativiksi ylläpitää. Tuloksena saattaakin olla jotain toivotusta aivan päinvastaista. Vaikkapa juuri äärimmäinen ja epäterve ohutnahkaisuus.

Paksun nahan sijaan on viisaampaa kasvattaa itselleen luja ja lempeä sisus. Sisus, jonka voi paljastaa maailmalle haavoineen, keskeneräisyyksineen ja kasvukipuineen. Sellaisenaan hauraan vahvana, rikkinäisen ehjänä ja epätäydellisen täydellisenä. Kauneimpana, mitä on. Ihmisellisenä.

Sellaisen sisuksen kasvattaminen edellyttää myös kivuliaiden tunteiden vastaanottamista ja niiden kanssa olemista, niistä vastuun ottamista. Tunteilla on aina asiaa ja jokin tarkoituksensa, jota on hyvä pysähtyä kuulemaan.

Itselleni oli tärkeää muistaa kivuliaimpina hetkinä myös se, että tunteminen on tervettä. Tunteeton ihminen – tai ehkä paremminkin ihminen, jolla ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa, ei ole hyvinvoiva. Hän on jotenkin tyhjä. Hänellä ei myöskään voi olla ymmärrystä toisen ihmisen tunteita kohtaan eikä siten aitoa empatiakykyä. Näiden puuttuessa hänellä ei myöskään ole kykyä pintaa syvempiin kohtaamisiin ja  ihmissuhteisiin.

Luja ja lempeä sisus on aidon minän ydin. Ydin, jonka ansiosta sinulla ei ole piilotettavaa, puolustettavaa, hävettävää eikä pelättävää. Sen johdosta sinussa ei myöskään ole mitään vähennettävää eikä lisättävää. Olet totta, se riittää.

Omana itsenään oleminen mahdollistaa myös aidon kohtaamisen ja syvän yhteyden muiden ihmisten kanssa. Tietää olevansa tarpeeksi ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään miellyttämättä ja joksikin muuksi muuntautumatta. Ymmärtää olevansa arvokas ilman saavutuksiaan, mainettaan, työtään, taitojaan, ulkonäköään tai varallisuuttaan. Aitona omana itsenään ei tarvitse todistella rakastettavuuttaan esimerkiksi epätoivoisesti ja vauhdilla suhteesta toiseen vaihtaen.

Omana aitona itsenäsi olet rehellinen ja uskollinen paitsi itsellesi myös kaikille läheisillesi, ja se on paras lahja, minkä voit antaa. Läheisesi, ystäväsi ja yhteistyökumppanisi tietävät sinun olevan luotettava ja tarkoittavan todella sitä, mitä sanot tarkoittavasi. Kun olet aito ja rohkea oma itsesi, myös he voivat olla sitä.

Voit lukea lisää rohkeudesta olla oma aito itsensä kirjastani. Kirjan voit tilata täältä

Eicca Toppinen: ”Vapaus on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Muusikko, musiikintekijä ja Apocalyptica -bändin sellisti ja perustajajäsen Eicca Toppinen kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen. Juttu on tehty mainosyhteistyössä Johnny Knigan kanssa.

ISYYS – Vanhemmuus on yksi elämän mullistavimpia asioita. Yhtäkkiä me ollaan vastuussa jostain muusta kuin itsestämme. Isyys on tutkimusmatka myös itseen, koska lapsen kehitysvaiheet herättävät itsessä monenlaisia tunteita ja muistoja elämästä. Lapset osaa mennä meidän suojausten läpi. Siinä mielessä isyys on yksi isoimpia ihmisenä kasvamisen kokemuksia.

KILTTEYS – Yksi motoistani on “be kind always”. Riippumatta siitä, mitä meillä on meneillään, meidän tulee pyrkiä olemaan aina kilttejä, mutta samalla pitää ymmärtää, että kiltteys ei ole miellyttämistä. Kiltteys on sitä, että kunnioittaa toisia ihmisiä ja elämää kaikissa muodoissa.

RAKKAUS – Rakkaus on kaiken perusta. Toisin kuin meidän yhteiskunnassa annetaan ymmärtää, että rakkaus olisi vain parisuhteellinen asia, se on universaali asia, ja siihen sisältyy rakkaus kaikkea kohtaan ja pyrkimys olla rakastava kaikkia kohtaan.

TASAPAINO – Henkinen tasapaino tulee tästä mieleen ensimmäisenä. Tasapaino on yhteyttä itseensä ja operoimista sieltä käsin. Mitä paremmassa yhteydessä on itseensä, sitä vähemmän oma tasapaino heiluu.

TUNTEET – Minulle tunteet ovat mahdollisuus oppia jotain uutta itsestäni. Olen oppinut toivottamaan kaikki positiiviset ja negatiiviset tunteet tervetulleiksi.

SIELU – Olen aina ajatellut lapsesta lähtien, että sielu on energiaa, joka ei katoa. En varmuudella vielä tiedä, mutta ehkä se on niin, että meidän sielu on osa jotain universaalia tietoisuutta. Voi olla tai voi olla, ettei näin ole. En ole varma, mutta tämä ei ole mahdoton ajatus. Buddhalaiset meditaatiot ja itämaiset opit pohjautuvat ajatukseen sielun yhteydestä ympäröivään maailmaan. Siinäkin valossa asia voi hyvinkin olla niin. En tiedä varmuudella, enkä 100% usko mihinkään, mutta asiat voivat olla mahdollisia.

VAPAUS – Vapaus on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat tässä hetkessä, ilman meidän uskomuksia tai meidän menneiden kokemusten värittämää linssiä. Silloin voimme toimia ja tehdä valintoja ja ratkaisuja vapaudesta käsin.

ULKOPUOLISUUS – On kokemus, joka tulee siitä, että me kuvitellaan, että meidän pitää kuulua johonkin ulkoisista oletuksista johtuen. Yritetään kuulua jonnekin, mihin ei ehkä todellisuudessa tunnuta kuuluvamme, mistä seuraa erilaisuuden kokemus.

RAJAT – Rajoista tulee tärkeimpinä mieleen henkilökohtaiset rajat, eli meidän henkilökohtaisten rajojen suojaamisen tärkeys. Ei anneta ihmisten kävellä meidän yli, eikä anneta toisille ihmisille valtaa kontrolloida meidän tunteita.

ITSENÄISYYS – Tähän kiteytyy vapaus, henkilökohtaiset rajat, kyky rakastaa itseään ja tehdä itselleen itsensä kannalta oikeita valintoja rehellisesti.

YHTEISÖLLISYYS – Yhteisöllisyys on erittäin tärkeää ja toivon, että sitä olisi enemmän meidän suomalaisessa yhteiskunnassa, koska me tarvitaan toisiamme ja meidän kuuluu auttaa toisiamme parhaan kykymme mukaan.

Katso Eicca Toppisen haastattelu Hidasta elämää -studiolta:

Millaisia ovat Eicca Toppisen kokemukset herkkyydestä ja ulkopuolisuuden tunteista? Miten hän on yhdistänyt menestyksekkään musiikkiuran ja perhe-elämän? Miten Eicca on löytänyt uskallusta elää elämää, joka on itselle totta? Petri Silaksen ja Eicca Toppisen yhteisteos Eicca – Yhdistävä tekijä kokoaa Eiccan elämänvaiheet yksiin kansiin. Katso uutuuskirja täältä.

Tunteet ovat rikkautta, jotka muistuttavat, että riippumatta elämän kipeistä kulmista olemme edelleen elossa

Sanotaan, että elämää voi elää kahdella tavalla — joko niin ettei mikään ole ihmeellistä tai niin että kaikki on ja todellakin tuntuu siltä.

Herkkänä ja voimakkaasti tuntevana ihmisenä olen toisinaan pohtinut, millainen panssari pitäisi olla, jotta tunteet eivät olisi niin intensiivisiä ja voimakkaita. Joskus pelkästään oma ihon pinta tuntuu niin huokoiselta, että kaikki menee läpi ja koskettaa syvältä.

Mutta riippumatta siitä, miten kipeää joskus ottaa, valitsen tunteiden laajan skaalan ja voiman sen harmaan massan sijasta, jossa  joskus vuosia masennuksen kourissa vietin. Sillä lopulta, tunteet kertovat elämästä jota eletään – elämästä, jossa rohkenee kokea ja antaa sen kaikkien sävyjen koskettaa.

Herkkyys on lahja jonka arvon helposti unohtaa, joten mitä, jos antaisikin tunteen olla muistutus, että edelleen rintalastan alla sydämesi lyö,
edelleen keuhkosi pumppaavat ilmaa ulos ja sisään,
edelleen kehosi kykenee tuntemaan, mitä on rakastaa, luopua, koskettaa, liikahtaa ja tulla liikutetuksi.

Muistutus siitä, että riippumatta kaikesta läpi käydystä saat yhä olla täällä. Se on arvokasta, jos jokin.

Ihmisenä olemisen ei ole koskaan luvattu olevan helppoa, mutta mitä jos kyky tuntea tekee siitä sen arvoista?
Ja mitä järkeä olisikaan koko elämässä, jos ei uskaltaisi antaa itsensä kokea tai avata sille sydäntään?

Katso ja kuuntele runoteos tekstistä:

Hidasta elämää -toimituksen 6 vinkkiä I love me -messuille

Mainosyhteistyössä I love me -messut

I love me -messutapahtuma tuo esiin sisäisen ja ulkoisen hehkusi 20.-22.10.2023. Tapahtuma kokoaa Helsingin messukeskukseen saman katon alle muodin, kauneuden ja hyvinvoinnin kiinnostavimmat brändit ja tuoreimmat trendit tarjoten tietoa, elämyksiä ja inspiraatiota.

Tämän syksyn messuohjelmassa on laajasti mukana myös rakastettuja Hidasta elämää -kirjailijoitamme. Lisäksi voit tulla moikkaamaan meitä messupisteellemme sekä ihastelemaan Hidasta elämää -kirjoja ja kortteja. Lue lisää Hidasta elämää -esityksistä ja messupisteestämme täältä.

Olemme poimineet sinulle nämä kuusi tärppiä I love me -messuohjelmasta. Mitkä näistä haluaisit nähdä ja kokea? Koko messuohjelman löydät täältä.

1. Elastinen: Eteen ja ylös!
 

Mitä kaikkea voimmekaan saada aikaan positiivisella energialla ja miten sitä vaalitaan? Kimmo Laiho, eli taiteilijanimeltään tunnettu Elastinen, on valtakunnan tunnetuimpia artisteja ja kiistatta yksi Suomen positiivisimmista ihmisistä. Tule kuulemaan menestyneen artistin ja rakastavan perheenisän kokemuksia hänen uransa varrelta. Luvassa on sydäntä lämmittävä keynote -esitys!

Paikka: Areena-lava

Aika: Perjantai 20.10.2023 klo 17:30 – 18:10

2. Katri Syvärinen: Äitihaava
 

Oletko kärsinyt vaikeasta äitisuhteesta? Et ole yksin. Äitihaava kuvaa äiti-tytärsuhteiden kipukohtia. Ilmiö tuo valoon juurisyyt äitihaavan taustalla ja tarjoaa vertaistukea naisille, jotka kokevat jatkuvaa riittämättömyyttä haastavasta äitisuhteesta johtuen. Kun kohtaat äitihaavasi, voit elää vapaammin ja tutustua itseesi entistä syvemmin.

Hidasta elämää -kirjailija Katri Syvärinen on tuonut Äitihaava-kirjallaan (Hidasta elämää/Bazar, 2023) suuren yleisön tietoisuuteen haastavien äiti-tytärsuhteiden vaikutukset. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan Katrin puheenvuoro äitihaavasta!

Paikka: Forum-lava

Aika: Perjantai 20.10.2023 klo 14:30 – 15:00

3. Shirly Karvinen: Itsensä hyväksyminen
 

Juontaja ja yrittäjä Shirly Karvinen on kulkenut pitkän ja ajoittain kivisen tien kohti itsensä hyväksymistä. Tänä päivänä Shirly kokee, että hän on oppinut sekä oman arvonsa että pitämään itsestään huolta. Miten tämä on tapahtunut?

Tule kuulemaan Shirlyn kokemuksia erilaisuudesta, elämän käännekohdista ja itsensä hyväksymisestä. Tämä puheenvuoro vahvistaa sisäistä itsearvostustasi ja muistuttaa siitä, että jokainen on kaunis omalla tavallaan.

Paikka: Areena-lava

Aika: Perjantai 20.10.2023 klo 16:30 – 17:00

4. Kristiina Komulainen ja Jukka Vänskä: Opi taitavaksi riitelijäksi ja kesytä arjen konfliktit
 

Ovatko vanhat riidat jääneet kytemään tai päädytkö läheisesi kanssa aina samaan riitelyn kehään? Riidat eivät katoa niitä välttelemällä, mutta joskus riitelyyn saattaa jäädä myös jumiin. Miten päästä riidoista eteenpäin, löytää yhteisymmärrystä ja parantaa ihmissuhteita?

Viestinnän konkari, sovittelija ja poliisiksi valmistunut Kristiina Komulainen sekä vankilapastori ja sovittelija Jukka Vänskä antavat tässä puheenvuorossa vinkkejä, miten arjen ristiriitoja voi lähestyä rakentavasti. Kristiina ja Jukka ovat yhdessä laatineet Riidan ratkaisu -kortit, joiden avulla riitoja voi ratkoa tehokkaammin. Nappaa tästä puheenvuorosta mukaasi käytännönläheiset vinkit, jotka oikeasti toimivat!

Paikka: Forum-lava

Aika: Lauantai 21.10.2023 klo 14:00 – 14:30

5. Julle Takanen ja Sanna Wikström: Hyväksy valot ja varjot itsessäsi
 

Jokaisessa meissä on sekä valoa että varjoja. Syväsukella eri puoliisi ja opi hyväksymään itsesi tällä elämyksellisellä mindfulness-matkalla, jonka vetävät yhdessä hahmoterapeutti ja Hidasta elämää -bloggaaja Julle Takanen sekä mindfulness-ohjaaja ja Hidasta elämää -hyvinvointimedian toinen perustaja Sanna Wikström. Jullelta on ilmestynyt syksyllä 2023 Valot ja varjot minussa -hyvinvointikortit. Tervetuloa mukaan kokemaan lämminhenkinen itsetuntemusmatka!

Paikka: I love jooga – Sali A

Aika: Sunnuntai 22.10.2023 klo 13:00 – 13:45

6. Kirsti Kuosmanen: Hehkuvan naisen voimavuodet

Luulitko, että viidenkympin lähestyessä elämä muuttuu harmaaksi ja *pim* – olet vanha? Psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja näyttelijä Kirsti Kuosmanen antaa tässä puheenvuorossa menopaussiin liitetyille myyteille kyytiä ja kertoo, miksi menopaussi voi olla transformaatio, jonka aikana nainen löytää elämälleen uuden suunnan, tarkoituksen ja uudenlaisen seksuaalisen kukoistuksen.

Kirsti Kuosmaselta on ilmestynyt uutuuskirja Hehkuvan naisen voimavuodet (Hidasta elämää/Bazar, 2023), jossa hän käy läpi sekä omia että erilaisten naisten inspiroivia kokemuksia menopaussista. Tervetuloa inspiroitumaan kirjan aiheista!

Paikka: Forum -lava

Aika: Sunnuntai 22.10.2023 klo 12.00 – 12.30

Kirjailijaklubi: Hehkuvan naisen voimavuodet – Keskustele vaihdevuosista Kirstin kanssa

Kirsti Kuosmanen kutsuu sinut esityksensä jälkeen tutkimaan kanssaan vaihdevuosien aikaa henkisenä matkana ja seikkailuna, joka on yksi elämän suurimmista ja syvimmistä muodonmuutoksista.

Lämpimästi tervetuloa työpajaan keskustelemaan voimavuosista inspiroivana elämänvaiheena ja tapaamaan kirjailijaa! Kirjailiklubiin ilmoittaudutaan messuilla etukäteen.

Paikka: halli 7, osastonumero 7d140

Aika: Sunnuntai 22.10.2023 klo 12.30 – 13.30

Miksi joskus on niin vaikeaa myöntää olevansa väärässä? – Virheensä myöntävää ihmistä usein arvostetaan enemmän

Olemme ihmisiä ja kukaan meistä ei ole virheetön tai sataprossasesti aina oikeassa. Olemme epätäydellisiä ja tämän asian pitäisi olla päivänselvää, mutta miksi joidenkin ihmisten on niin hankala myöntää olevansa väärässä? Tai miksi erityisesti joidenkin ihmisryhmien tuntuu olevan vaikea myöntää tehneensä virheen? Tässä ajassa sosiaalisen median täydellisyyttä ihannoiva ilmapiiri ei ainakaan auta asiassa. Ihmisyydessä kyse ei ole täydellisyydestä vaan inhimillisyydestä.

Tämän asian suhteen usein olemme myös sen äärellä, että millaista kuvaa haluamme antaa itsestämme. Voidaan puhua julkisista kasvoista, mihin liittyy tapa esiintyä. Kyse on eräänlaisesta esityksestä missä luomme mielikuvaa omasta pätevyydestämme. Paikka, jossa taas saamme levähtää omien julkisten kasvojen ylläpitämiseltä on usein koti, missä myös valmistaudumme toisten ihmisten edessä esiintymiseen. Mikäli tämä aihe kiinnostaa vuorovaikutuksen tutkimuksen kulmasta, niin suosittelen tutustumaan esimerkiksi sosiologi Erving Goffmanin kasvoteoriaan (face theory).

 

Ihmisistä, jotka kykenevät myöntämään epätäydellisyytensä pidetään enemmän.

 

Vuorovaikutuksen kulmasta katsottuna kyse on myös siitä, että miten onnistumme ylläpitämään tuota luotua kuvaa, mikäli kasvojen menettäminen on mahdollista. Jos kasvojen menettäminen uhkaa, yksilö saattaa esimerkiksi alkaa välttelemään tiettyjä aiheita tai kääntää asian huumoriksi. Tapahtuu ennaltaehkäisevää toimintaa, jotta emme joutuisi tuntemaan häpeää ja hämmennystä.

Kasvojen menettäminen voi tapahtua esimerkiksi niin, että olemme hetkellisesti pois siitä roolista, mitä olemme muiden edessä pyrkineet itsestämme luomaan. Goffman käytti tästä termiä be in wrong face ja se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opettajan roolissa oleva ei hetkellisesti kykene esiintymään vakuuttavasti. Hän saattaa esimerkiksi unohtaa jotakin asiantuntijuuteensa kuuluvaa sisältöä tai takellella termeissä.

 

Monesti käykin niin, että kiinnitymme tunteella itse itsestämme luotuun kuvaan ja koemme olevamme hyväsyttyjä, kun julkiset kasvomme hyväksytään.

 

Toinen tyypillinen tapa menettää kasvot liittyy usein siihen, että olemme väärässä roolissa väärässä paikassa: be out of face. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tilanteessa, kun päiväkodin pihassa omalle lapselle leperrellessä ohi sattuu kulkemaan henkilö, jonka kanssa muussa yhteydessä aikaisemmin olemme käyneet tiukkaa neuvottelua työympäristössä. Emme tuossa hetkessä kykene tuomaan sitä puolta itsestämme esiin kahteen eri suuntaan, mitä ehkä haluaisimme.

Usein haastavissa tilanteissa myös tuemme toinen toistemme esitystä. Autamme ylläpitämään toisen kasvoja, jotta he tekisivät samoin myös meille. Monesti käykin niin, että kiinnitymme tunteella itse itsestämme luotuun kuvaan ja koemme olevamme hyväsyttyjä, kun julkiset kasvomme hyväksytään.

Pyrimme siis usein luomaan valitsemaamme mielikuvaa itsestämme muille yksilöille ja jossakin tilanteessa väärässä oleminen voi mielestämme heikentää asiaa. Monelle väärässä oleminen tarkoittaa sitä, että on epätäydellinen ja samalla arvoton. Yksilö ei mahdollisesti ole hyväksynyt sitä, että me kaikki tosiaan olemme epätäydellisiä. Toinen taas ei halua olla heikko ja olettaa, että jos ei myönnä virheitään, niin vaikuttaa muiden silmissä vahvemmalta. Todellisuudessa tilanne on juuri päinvastoin: ihmisistä, jotka kykenevät myöntämään epätäydellisyytensä pidetään enemmän.

 

Väärässä olemisen myöntäminen on aina myös kahden kauppa. Miten omalla käytöksellä voimme helpottaa toisen ”käsi pystyyn virheen merkiksi” -hetkeä?

 

Kolmas tyypillinen syy, miksi voi olla niin vaikea myöntää olevansa väärässä johtuu siitä, että yksilö ei arvosta totuuden puhumista. Petokseen vuorovaikutuksessa liittyy usein myös se, että valheen puhuja vähättelee usein myös sisällön vaikutuksia muissa yksilöissä ja heidän suhteutumistaan puhujaan.

Loppuun haluan vielä korostaa sitä, että miten väärässä olemisen myöntäminen on aina myös kahden kauppa. Miten omalla käytöksellä voimme helpottaa toisen ”käsi pystyyn virheen merkiksi” -hetkeä? Tuonko ympärilleni ilmapiiriä, jossa virheiden kanssa on toisen turvallista astua eteen vai kenties luon ivallista kenttää, missä toisen on pysyttävä lujasti sanojensa takana? Kyse on tulemisesta puolitiehen vastaan tai siitä, että toinen saa kunniallisen tien vetäytyä.

Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

4 asiaa, joiden muistaminen on tärkeää, jos elämässäsi on vaativa ihmissuhde

Vaativat ihmissuhteet voivat olla erittäin kuormittavia. En nyt tarkoita suhdetta, jossa on välillä konflikteja (täysin normaalia) vaan  tarkoitan suhteita,  joissa toinen usein pyrkii valta-asemaan, pyrkii alistamaan tai käyttäytyy muutoin hyvin epäkunnioittavasti toistuvasti ja kaavamaisesti. (Ei siis yksittäisessä konfliktissa esimerkiksi kerran vuodessa tai hetkittäin elämän kriisissä).

Tässä 4 asiaa, joiden tiedostaminen ja hyväksyminen voi olla tärkeää muistaa, jos elämässä on vaativa ihmissuhde

  1. Toisen käytöstä emme voi muuttaa, mutta voimme muuttaa suhdetamme toiseen

Tämän asian hyväksyminen sisältää sen, että sallii itsensä tuntea mitä tuntee. Ja sitten on pysähdyttävä miettimään, että koska suhteen realiteetit ovat nyt nämä, mitä se minulle tarkoittaa? Miten voin suojata itseäni, miten voin kunnioittaa itseäni?

  1. Toisen käytös kertoo hänestä, ei sinusta

Kun kohtaa epäkunnioittavaa käytöstä, monessa meissä saattaa herätä ajatuksia, että minussa täytyy itsessä olla jotakin vikaa, kun hän kohtelee minua noin.Se ei ole totta. Ihminen joka voi itsensä kanssa hyvin, ei alista. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, ja käyttäytyminen kertoo aina ihmisestä itsestään. Riippumatta siitä miten ihminen sinua kohtaan toimii, voit arvostaa itseäsi.

  1. Saat suojata itseäsi, ja sen voi tehdä asiallisesti + jämäkästi

Mitä vaan ei tarvitse ottaa vastaan. Aikuisena sinulla on mahdollisuus valita millaisiin ihmissuhteisiin liityt, millaisia suhteita haluat vaalia elämässäsi. Se ei tee kenestäkään itsekästä. Valitettavasti meillä ei ole aina kuitenkaan sellaista luksusta, että satuttavan suhteen voisi täysin eliminoida elämästään. Tällöin erityisesti tarvitsee terveitä rajoja. Rajat voi ilmaista jämäkästi, sekään ei ole itsekkyyttä tai ilkeyttä (jota ei voi koskaan suositella). Älä alistu, mutta älä myöskään hyökkää.

  1. Sinä ansaitset tasavertaisia ja kunnioittavia ihmissuhteita

Muistathan tämän. Ja palauta mieleesi niitä asioita elämässäsi, joissa olet turvassa ja kunnioitettu. Keskity mahdollisimman paljon omaan hyvinvointiisi ja asioihin jotka tekevät sinulle aidosti hyvää. Se ehkä kuulostaa kliseeltä, mutta ei ole sitä syyttä. On tärkeää että voit keskittyä niihin asioihin elämässäsi, joihin sinä voit vaikuttaa ja mihin vaativa ihmissuhde ei pääse ulottumaan.

 

Kiitos! 5 tilannetta, joissa on erityisen hyödyllistä keskittyä kiitollisuuteen

5 tärkeintä hetkeä keskittyä kiitollisuuteen

Aamuisin

Heräsin ennen usein rasittuneena. Rasitukseni pääasiallinen syy oli se, että minun pitää nousta aikaisemmin kuin haluaisin. Muita rasituksen aiheita nousi kuin itsestään: ulkona on pimeää, hiukseni ovat takkuiset… mitä nyt vaan.

Olen nyt pari kuukautta herännyt ajatellen ensimmäiseksi jotain mukavaa, kuten: ”Kiitos siitä, että saan herätä taas uuteen päivään. Kiitos tästä lämpimästä kodista, onpa mukava vuode!”

Kun harmittaa, ärsyttää tai turhauttaa

Ärsytyksen tunne saa ainakin minut helposti valtaansa. Ladon sen päälle liudan tympeitä ajatuksia, jotka saavat minut ärsyyntymään lisää. Olen keskittynyt kiitollisuuteen nyt jo muutaman kuukauden ajan ja huomannut eron – kiitollisuus nousee nykyään yllättävän nopeasti näissä tilanteissa!

Ei haittaa, vaikka paprika putosi lattialle ja sai aikaan sotkun. Saan laittaa ihanaa ruokaa tässä kotoisassa keittiössä minulle tärkeille ihmisille. Oivallan sen, miten hyvin minulla on asiat, aina uudelleen ja uudelleen. En siis yritä olla kiitollinen, vaan koen aitoa kiitollisuutta.

Kun mieleen tulee negatiivinen ajatus

Kiitollisuus katkaisee negatiiviset ajatukset tehokkaasti. Oloni on todella vapautunut ja kevyt, kun oivallan kerta toisensa jälkeen, että saan keskittyä kiitollisuuteen ja sivuuttaa negatiiviset ajatukset, jotka eivät kerro mistään syvemmästä tarpeestani vaan pilaavat pelkästään mahdollisuuteni nauttia hetkestä.

Riidan yhteydessä

Varsinkin ns. turhan riidan yhteydessä kiitollisuuteen keskittyminen voi auttaa huikeasti! Yhtäkkiä laajennat näkymääsi siitä, että jokin pieni asia ärsyttää sinua siihen, että sinulla on elämässäsi uskomattoman paljon hyvää.

Iltaisin

Voit valita, miten jätät päivän taaksesi. Voi olla hyödyllistä purkaa negatiivisia kokemuksia, mutta se on hyvin eri asia kuin lietsoa niitä. Kun jätät päivän taakseesi kiitollisena, sillä silloin sinulta ei mene ohi se, että olet elossa ja sekin on ihmeellinen mahdollisuus. Elämä tuntuu joskus hyvältä heti, kun sen antaa tuntua hyvältä.

Miten keskityt kiitollisuuteen?

Se on todella helppoa!

  • Aloita sanomalla kiitos, joko ääneen tai mielessäsi. Jo tämä pysäyttää negatiivisen ajatuskelan korvaamalla turhan, pään sisäisen valituksen. Ja jo yksi kiitos-sana raikastaa oloa, syventää hengitystä ja saa joskus suun hymyyn. Ääneen sanotuilla asioilla väitetään olevan voimakkaampi vaikutus. Kokeile, huomaatko eron!
  • Lisää sanan kiitos perään jotain, josta olet ihan aidosti kiitollinen, jotain pientä tai suurta. Ei ironiaa eikä teennäisyyttä, vaan jotain aitoa.

Siinäpä se – kokeile heti!

Syvennä kiitollisuuttasi kehoasi ja elämääsi kohtaan Mitran kirjan avulla: Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi!

”Relaa, sillä mikään ei ole hallinnassasi” – 6 tapaa oppia luottamaan elämän virtaan

Freia Luminka on ranskalaismiehensä ja löytökissansa kanssa Guadeloupella, Karibialla asuva psykologi ja intuitiivi, joka valmentaa verkkovälitteisesti ryhmissä ja kahden kesken naisia astumaan omaan voimaansa. Freiaa kiehtovat eritoten ihmisen piilevät voimavarat ja intuitio. Hänen erityisosaamistaan ovat myös ehkäisevä väkivaltatyö ja naisen aggression kysymykset. Freia on asunut, vieraillut, tehnyt vapaaehtoistöitä ja työskennellyt monella mantereella ja ammentaa nykyisessä sydämen työssään mentorina ja valmentajana koko kulkemastaan polusta.

Kellun selälläni joessa ja sen virta vie minua kevyesti eteenpäin. Olen sademetsässä ja aurinko siivilöityy ultravihreiden puiden lehvistön läpi ja oloni on valtavan vapaa. Elämä kantaa, olen sen varassa ja osa jotain suurempaa. Tiedän, milloin on aika nousta jaloilleni ja olla joutumatta isompaan virtaukseen. Kelluminen vaatii syvän luottamuksen elämän virtaan, antautumisen. 

Yksi elämän lukuisista paradokseista on, ettei elämän virtaan opi luottamaan muuta kuin luottamalla siihen. Meidän rajalliset ihmismielemme koittavat aina puntaroida vaihtoehdot x, y ja z ja ymmärtää, mikä voisi olla parhaaksi ja mikä mennä pieleen. Vaikka ponnistaisimme kaiken kertyneen tietotaitomme, tulee reitillä aina olemaan muuttujia, joita emme keksineet tai voineet ennalta huomioida, hyvässä tai pahassa. Kaikki ennalta jännitetty voikin lopulta ratketa tuhat kertaa kauniimmin kuin mieli ikinä keksisi spekuloida. 

Olemme yhtä aikaa elämiemme aktiivisia rakentajia ja luojia ja silti kaiken läpäisee antautuminen arvaamattomalle. Antautumisen ja valitsemisen jatkuvan tanssin myötä olemme sekä pieniä että suuria yhtä aikaa. Oman mikrokosmoksemme valtiaita ja makrokosmoksen nöyriä matkalaisia.  

Elämän virralle antautumista voi vahvistaa arkisilla, helposti toteutettavilla harjoituksilla: 

  1. Kirjoita tajunnanvirtaa – virta kuin virta. Kirjoittaminen on yhteyttä itseesi, ja antamalla kynän kuljettaa, paperille voi piirtyä olennaisia seuraavia askeleita otettavaksi. Samoin se voi nostaa esiin, mitä epäröit ja jännität. Aamusivut eli muutama sivu kynää nostamatta paperista antaa itsellesi luvan antautua virralle.
  2. Jätä viikkoon päiviä tai iltoja, joihin et buukkaa valmiiksi mitään. Valitse uusi reitti tai asia, jota et ole ennen kulkenut. Haasta itsesi olemaan tietämättä, miten asiat menevät. 
  3. Kellu – et tarvitse sademetsän jokea kelluaksesi veden varassa. Uimahallin lämminvesialtaat ovat oiva paikka antautua veden varaan, kellukkeilla tai ilman. Tunne olevasi kannateltu. Ystävän kanssa onnistuu myös kellutella toisianne. 
  4. Tanssi ja liiku – virtaus on myös kehossa. Jos mieli on jumissa eikä löydä reittejä, räväytä lempibiisi kaiuttimiin ja anna kehosi kertoa. Olemme 70-prosenttisesti nesteitä, virtaavuuden luonto on siten meidän systeemissämme. Anna itsesi muistaa tämä uudelleen. 
  5. Mene luontoon – etsiydy virtaavan veden äärelle. Purot, joet ja kosket muistuttavat kaiken liikkuvasta ja muuntuvasta luonnosta. Katso, kuinka vesi ottaa lehtiä kuljettaakseen. Luonto muutenkin muistuttaa antautumisesta, se ei taistele muutosta vastaan vaan riisuu kesäkukoistuksensa syksyyn surutta. 
  6. Palaa hengitykseen – ”ei minulla oikein ole aikaa tehdä hengitys- tai rentoutusharjoituksia” on suurin valhe. Hengitys on yhden hengenvedon päässä. Kassajonossakin voit palata hengitykseesi. Hengitys on elämän virta, sen ikuinen liike sisään ja ulos. Yhtä varmasti kuin se kulkee, voit luottaa elämään. 

Mikä on oman voimamme rooli, jos kuitenkin joudumme jatkuvasti vastakkain sen tosiasian kanssa, ettei elämä ole aina itsemme kontrolloitavissa, vaan pahoja ja ei-toivottujakin asioita tapahtuu ja jutut eivät mene kuten toivomme? Tämä on minusta yksi ihmiselämän kiinnostavimpia kysymyksiä. Valitsemme ja antaudumme, antaudumme ja valitsemme taas ja taas. Omassa voimassaan oleva tietää, milloin on aika olla puskematta ja antautua. Milloin on aika päästää irti ja antaa universumin näyttää seuraavat stepit. Milloin on aika olla aloillaan ja täyttämättä koko kalenteriaan hälinällä, jotta kuulisi itsensä ja mitä uusi elämänvaihe itseltä pyytää. 

Omaa voimaa on olla hylkäämättä itseään ja valita elämän risteyksissä sydämensä mukaan. Uskaltaminen vaatii ei-tietämiselle altistumista: teet jotain, mitä et ole tehnyt ennen ja minkä seurauksia et voi tietää. Se jännittää ja pelottaa, ja teet silti. Vasta sitten voit tietää, kuinka virta kantaa. Kun sen on tuntenut kerran, siihen tahtoo uudestaan. Luottamus lisää luottamusta. 

Tarvitset omaa voimaasi navigoidaksesi elämän kaiken toivotun, ei-toivotun, odotetun ja yllättävän lävitse. Oma voima on sitä, että valitsee itsensä uudelleen ja uudelleen. Sanoo kyllä sisimmälleen, sille kuka juuri sinä olet eikä kukaan muu ja seuraa sydämensä biittiä. Omaa voimaa on vetää rajat sinne, missä koet, että nyt riittää. Aina on lupa tarkistaa, mihin sitoudut ja mille annat aikasi ja huomiosi. 

Mutta kuinka ihmeessä uskaltautua elämän virtaan, jos se on aiemmin paiskannut karikkoon tai tarjoillut muita ei-toivottuja maisemia? Kyllä, karikkoja on, ja kaikki on mahdollista. Kontrolli, kova suorittaminen ja virheiden karttaminen lienevät meidän ihmisten ykkösmetodeja koittaa masteroida kaikkea ja saada arki tanssimaan oman pillin mukaan. Sillä voi jotkin karikot väistää, mutta lopulta kovinkin suorittaja joutuu nöyrtymään: ei meistä kukaan voi pidellä kaikkia ohjia käsissään. Antautuminen vaatii kontrollista irtipäästämistä, kellumaan asettumista ja luottamuksen aktiivista valitsemista, mokaamisenkin uhalla. 

”Relaa, sillä mikään ei ole hallinnassasi”, kuiskaa virta.

Mukavuusalue ei ole aina se paras alue – Myötäilykin voi olla mukavuusalueelle jumittamista

Omalla mukavuusalueella toimiessa olo tuntuu turvalliselta, itsevarmalta ja no – mukavalta. Hommat ovat hanskassa ja tietää mitä pitää tehdä ja miten. Ei tule vastaan suuria haasteita tai stressitekijöitä, kun pysyy niissä asioissa ja toimintatavoissa, jotka taatusti osaa ja tuntee.
Muiden myötäilykin voi olla mukavuusalueella olemista. Tuntuu turvalliselta, kun ei tarvitse ilmaista omia ajatuksiaan, myötäilee vain muita. Yhtyy samanäänisten kuoroon.

Psykologinen mukavuusalue on kuvitteellinen kehä ympärillämme. Ja sen ympärille voi kuvitella venymisalueen tai oppimisalueen – epämukavuusalueeksikin sitä voisi kutsua – alueen, jossa asiat eivät ole tuttuja ja siksi siellä on paljon epävarmuustekijöitä.

Kasvu ja oppiminen edellyttävät sitä, että astuu hetkeksi ulos omalta turva-alueeltaan tuonne venymisalueelle ja kokeilee jotain uutta. Kuten avaa suunsa tilanteissa, joissa yleensä vaikenisi.

Kaikki elävä kasvaa ja kehittyy ja tietylle toiminta-alueelle jumittuminen estää kasvun. Mukavuusalueella on myös ikävä tapa kutistua, jos siellä oleskelee pitkään. Mitä kauemmin pysyy vain tutulla tontilla ja varoo haastaville laidoille menoa, sitä pienemmäksi liikkumatila käy. Riskien ja epämukavuuden välttely nakertaa aluetta pikkuhiljaa pienemmäksi ja pienemmäksi.

Oman kasvun ja kehittymisen kannalta olisi tärkeää välillä piipahtaa siellä, missä olo tuntuu epävarmalta ja jopa epämukavalta. Alueella, jossa ei voikaan kontrolloida kaikkea. Alueella, jossa oppii uutta.

Jos miettii rehellistä kommunikaatiota ja omien ajatusten ja kokemusten sanottamista, niin pientä alkuvenyttelyä voi olla vaikka kysymyksen esittäminen niissä tilanteissa, joissa yleensä on hiljaa kun muut keskustelevat ja tekevät päätöksiä.

”Kerrotko vähän lisää tuosta?” on turvallinen lause, jonka voi heittää jollekin keskustelijoista. Availla omaa ääntään kysymällä.

Kun oppii osallistumaan keskusteluihin kysymyksillään ja huomaa, että muut kuuntelevat voi mennä pidemmälle uuden oppimisalueelle ja kertoa omia mielipiteitään, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Tässä voi auttaa, kun muistuttaa itseään siitä, että me kaikki ihmiset olemme yhtä arvokkaita ja jokaisen mielipide on ihan yhtä arvokas tai vähäpätöinen kuin muidenkin.

Voi antaa itselleen luvan osallistua asioihin. Ottaa äänioikeuden elämässä.

Epämukavuusalueella piipahtamisen jälkeen voi käydä levähtämässä ja hengähtämässä taas omalla mukavuusalueellaan. Keräillä voimia uuteen venymiskokemukseen.
Ja kas kummaa, mukavuusalueen kutistuminen on lakannut, kun on uskaltanut piipahtaa välillä epämukavuusalueella ja kokeilla uutta.

Rajojen venyttely voimaannuttaa ja hiljalleen mukavuusalue alkaa laajentua. Uudesta tulee tuttua ja turvallista. Ja sitten voi taas sopivalla hetkellä venytellä vähän lisää ja laajentaa elämän- ja kokemusten piiriä entisestään.

Vinkkejä omalta mukavuusalueelta ulos astumiseen löytyy uudesta Rohkeasti rehellinen -kirjasta. Sieltä voi lukea myös millaisia kokemuksia muilla on ollut, kun he ovat alkaneet venytellä toimintansa rajoja itselleen suotuisampaan suuntaan.

Jumittuneen tilanteen voi taklata pienenpienellä teolla, jolla voi olla mahtava voima


Joskus tunnemme itsemme lamaantuneiksi suurten tavoitteiden edessä. Tai suhteellisen pienessäkään asiassa emme pääse eteenpäin, koska emme vain löydä ulospääsytietä. Tai arjessa emme saa aloitettua yksinkertaistakaan tehtävää, koska emme vain onnistu tarttumaan asioihin.

Usein olemme jumissa myös valintojen ja päätösten edessä. Päätösten tekeminen voi tuntua kohtuuttoman vaikealta. Sillä mitä lähemmäksi päätöksen tekemistä tullaan, sitä suuremmaksi kasvaa pelko epäonnistumisesta tai väärästä valinnasta. Varsinkin, jos päätettävällä asialla on iso merkitys omassa elämässä.

Jumiutumisen voi havaita myös porukassa tai työtiimissä, jossa pyritään ideoimaan uudenlaisia ratkaisuja vanhaan ongelmaan tai yritetään löytää uudenlaisia näkökulmia asiaan. Yleensä niin aktiivinen pää on totaalisen ontto tai korkeintaan siellä pyörii vanha tuttu ratkaisu kuin paikallaan rahiseva levy. Niinpä tuloksena on lamaantunut hiljaisuus.

Mielemme jumiutumisen takana on pelko. Olemme kuin pieniä, kivenkoloon jähmettyneitä liskoja, jotka pelkäävät joutuvansa pedon kitaan. Vaikka evoluutio on tuonut meidät jo kauas kivenkolosta, aivomme osaavat yhä mennä lukkoon pelon aiheuttamasta stressistä. Pelko on kuin se kuuluisa sapelihammastiikeri. Sitä ei parane herättää, jos haluamme löytää ratkaisuja.

Miten hiivitään kohti ratkaisuja ja muutosta

Tärkeää on, ettei yritetäkään ratkaista koko pulmaa kerralla, vaan mennään pienenpieni askel kerrallaan. Kannattaa kysyä itseltään, mikä voisi olla pienin mahdollinen teko, muutos tai valinta, jolla pääsen eteenpäin. Etsimällä mahdollisimman pieniä ratkaisuja aivomme pysyvät rentoina ja luovina.

Kun vastaisuudessa joudut tilanteeseen, joka ei etene tai johon haluat muutosta, niin ohjaa mielesi löytämään mahdollisimman pieni teko tai askel kohti haluamaasi kyseisessä tilanteessa. Pienet askeleet vievät yllättävän tehokkaasti suuriinkin tavoitteisiin.

Voit käyttää pienuuden logiikkaa niin työprojekteissa kuin kotitöissäkin. Olen huomannut sen toimivan niin siivouspäivänä kuin kirjoituskammon iskiessä. Usein se ensimmäinen pienenpieni askel vie huomaamatta seuraavaan. Kun aivot saavat toimia rennosti ja pelkäämättä, niin ratkaisuja ja keinoja rupeaa kummasti löytymään.

Pienuuden voimaa voi käyttää myös tunnetasolla. Silloin kun ei tunnu hyvältä, kannattaa kysyä itseltään: Mikä ajatus tosi minulle tässä tilanteessa hitusen paremman olon? Isoa muutosta ei tarvitse tavoitella, vain pikkuisen parempi olo riittää. Tästä voit lukea lisää aiemmasta blogistani.

Pienuuden logiikkaa sopii myös ihmissuhteiden pyörteisiin. Jos kalenterisi on täynnä etkä ehdi tavata ystävääsi, niin mikä pienenpieni teko kertosi hänelle, miten tärkeä hän on sinulle? Tai mikä olisi se pikkuinen teko, joka saisi kotiin tulevan perheenjäsenen tai puolison tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi?

Tai jos parisuhteessa haasteita ja kaipaa esimerkiksi enemmän hellyyttä tai läheisyyttä, se saattaa tuntua todella suurelta, koko parisuhdetta uhkaavalta puutteelta. Yleensä suuret odotukset ja vaatimukset kaivavat maata jalkojemme alta. Silloin voi kysyä itseltään, mikä olisi se pienenpieni teko, jonka itse voisin tässä tilanteessa tehdä. Usein esimerkiksi läheisyyttä on helpointa lisätä pienesti, kevein kosketuksin.

Myös riitatilanteiden jälkeen voi antaa aivoilleen tehtävän löytää mahdollisimman pieni askel kohti konfliktin sopimista. Kokemukseni mukaan aivot löytävät sen hyvinkin helposti. Suurempi homma on vakuuttaa egolleen, että askel todella kannattaa ottaa. Mutta jos askel on riittävän pieni, egokin lähtee siihen helpommin mukaan.

Pienenpienillä myönteisillä teoilla on valtava vaikutus arkeemme. Pikkuisetkin teot vapauttavat meidät lamaannuksesta ja tekevät meistä aktiivisia oman elämämme toimijoita, mikä lisää itsearvostusta ja hyvää mieltä. Ja jos joka päivä otamme pienenpienen askeleen kohti haluamaamme, vuodessa saavutamme jo merkittävän muutoksen.

Lue lisää siitä, miten voit rentouttaa aivojasi ja voida paremmin kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen 

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Vaihdevuosina naisen tunteet myrskyävät, mutta mikä on mylläkän suurempi tarkoitus?

Kun olemme vaihdevuosien vahvassa muutosprosessissa, tunteemme pulppuavat entistä herkempinä. Siitä on tehty ongelma tässä yhteiskunnassa, jossa emme saisi olla tuntevia olentoja. Meitä kannustetaan poissulkemaan suurin inhimillinen ominaisuutemme: tunteminen ja tunteet tuomitaan noloiksi, lapsellisiksi ja naurettaviksi. Varsinkaan negatiivisia tunteita ei saisi näyttää. Tämä johtaa suureen kyvyttömyyteen kestää konflikteja ja ratkaista niitä rakentavalla tavalla.

Alas painetut tunteet

Meidät on opetettu kilteiksi tytöiksi: sellaiset menevät eteenpäin, eivätkä ainakaan julkisesti näytä tai jaa surujaan ja murheitaan. Tukahdutetut tunteet jäävät kehoomme ja pidemmän päälle aiheuttavat fyysisiä ja henkisiä sairauksia. Onkin tärkeää, että koet kaikki tunteesi ja ystävystyt myös epämiellyttävien tunteittesi kuten pelon, surun, häpeän ja raivon kanssa.

Vaihdevuosien aikana monet naiset luopuvat sopeutujan ja miellyttäjän roolistaan. Silloin nousee vahva tunne: ”Nyt riittää!”. Tämä voi kanavoitua rajojen asetteluksi henkilökohtaisessa elämässä tai nainen voi nousta barrikadeille hänelle tärkeitten asioiden puolesta. Menopaussin aikana nainen heittää hyväksytyksi tulemisen romukoppaan ja kilteiltä tytöiltä kielletyt tunteet, kuten raivo, alkavat purkautua.

Naishormonit

Hormonitasojen vaihtelu vaikuttaa tunteisiin. Vaihdevuosien alussa tunteiden ailahteluun vaikuttavat alhainen progesteroni hormonitaso ja korkea estrogeeni hormonitaso. Myöhemmin ailahtelu liittyy muutoksiin aivojen energiatuotannossa. Lisäätymiskykyisessä iässä aivosi ja hermostosi tottuivat tasaiseen rytmiin, kun estrogeenin ja progesteronin tasot nousivat ja laskivat kuukautiskierron myötä.

Vaihdevuosien aikana estrogeenin tuotanto vähenee ja tämän myötä aivojen energiataso putoaa 25%. Tämä on väliaikainen tila, kun aivosi uudelleen ohjelmoituvat ja sopeutuvat. Tähän vaiheeseen kuuluvat tunteiden ailahtelu, uniongelmat, aivosumu ja kuumat aallot. Onnistunut uudellenohjelmointi palauttaa normaalin energiatason aivoissa ja keski-ikäisen naisen aivosi, hermostosi ja tunteesi toimivat taas tasapainoisesti.

Tunteillasi on viesti sinulle

Tunteet ovat opettajia. Siksi hyvät tunteidenkäsittely- taidot ovat avain henkilökohtaiseen kehitykseen ja henkiseen kasvuun. Ne eivät ole merkki hysteriasta tai mielenterveyden ongelmista. Tunteet ovat kuin virtaavaa vettä. Jos vesi saa virrata vapaasti ja raikkaasti, kaikki on hyvin, mutta jos rakennamme patoja tai esteitä, jossain vaiheessa tulee räjähdys: padot murtuvat ja vesi etenee tuhoavalla voimalla.

Kun pystyt käsittelemään ja integroimaan hankalat tunteet, pystyt avautumaan enemmän ihmisyyden iloihin. Kuuntele siis, mitä tunteesi haluavat kertoa sinulle, ja hyvästele ne kiitollisena, kun niiden on aika mennä.

 

Keski-ikäisen naisen tunteista, voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

Sisäinen turvattomuuden tunne voi johtaa katastrofiajatteluun – Miten pysäyttää jatkuvien uhkakuvien kierre?

 

Voimakas ja jatkuva sisäinen turvattomuuden tunne voi saada aikaan kaikenlaista kärsimystä, joka rajoittaa arkielämää ja lopulta uuvuttaa. Minkälaisten linssien läpi sinä havainnoit maailmaa? Täyttyvätkö ajatukset uhkakuvilla, peloilla, katastrofiajattelulla, varautuneisuudella ja valppaudella vai suhtaudutko kaikkeen levollisen tyynesti luottaen siihen, että selviät aina kaikesta?

Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen: “Jatkuva selviytymistilassa eläminen vie valtavasti voimia – syynä voi olla pitkäkestoinen stressi tai traumaoireilu” jonka voit lukea linkistä. Tämän kirjoituksen aihe sivuaa samaa teemaa, mutta kirjoitan syvemmin tunteista sen takana.

 

Erilaiset syyt voivat nostaa pintaan turvattomuuden tunteen. Usein turvattomuutta on koettu jollain tavalla lapsuudessa, mutta myöhemmätkin isot elämänmuutokset, vaikeat kokemukset tai traumat voivat aiheuttaa turvattomuuden tunteita eri elämänvaiheissa. Jos turvattomuuden kokemus on syntynyt jo varhaisina vuosina, saatat syvästi uskoa, että “maailma on turvaton paikka”. Kyse on voimakkaista alitajuisista peloista ja uskomuksista, jotka ovat kietoutuneet yhteen ja jopa vääristävät ajattelua jollain lailla. Elämä näyttää synkältä ja vaaralliselta sekä tuntuu jatkuvalta kamppailulta. Tasapaino järjen ja tunteiden välillä voi olla hukassa.

Sisäisesti turvaton ja pelokas ihminen yleensä pelkää jotain tulevaa katastrofia tai uhkaa, mutta todellisuudessa pahin on jo tapahtunut: menneisyydessä. Haavat syntyivät kenties kauan sitten ja alitajuntaan sekä kehoon on jäänyt niistä voimakas “muistijälki”. Uskot ehkä pelkääväsi tulevaa, mutta todellisuudessa saatat vältellä vanhoja tuskallisia kokemuksia aktivoitumasta sisälläsi. Koska vanha kokemus ja siihen liittyvät tunteet ovat vielä purkamatta, mieli pyrkii välttelemään haavaa ja siitä aiheutuvaa kipua viimeiseen asti. Suojaksi voi syntyä erilaisia selviytymis- ja kompensaatiokeinoja.

 

Pelko alkaa hallita ajatuksia ja toimintaa rajoittaen, supistaen ja kaventaen päivittäistä elämää. Lisäksi jatkuva pelko tekee ylivireiseksi, jopa hysteeriseksi ja lopulta avuttomaksi sekä voimattomaksi. Pelon ottaessa vallan, taannut “liskoaivojen” tasolle, jolloin et pysty keskittymään muuhun, kuin hengissä selviytymiseen. Tämä hätätila on pitkään jatkuessaan äärimmäisen kuluttava tila, eivätkä siinä järkeily tai järkipuhe useinkaan auta.

 

Mikä sitten on peloista pahin? Kokemukseni mukaan se on kuolemanpelko. Kuolemanpelko voi ilmentyä eri muodoissa: pelkäät omaa kuolemaa, pelkäät menettää jonkun läheisen, pelkäät sitä edeltävää mahdollista kipua, tuskaa, sairautta tai loukkaantumista, pelkäät luopumista, surua tai muita tunteita jne. Kuolemanpelko on monille tabu eli aihe, josta ei uskalleta puhua. Kuolema on kuitenkin yhtä luonnollinen asia kuin syntymä: jokainen kohtaa sen joskus. Tämän takia sitä tulisi uskaltaa käsitellä jokaisen henkilökohtaisen uskomusjärjestelmän mukaisella tavalla.

Olen kuullut sanottavan, että kaikkien pelkojen juuri on kuolemanpelossa. Jos pohdit hetken omia pelkojasi, huomaatko niiden johtavan lopulta tähän?

 

Olen myös kuullut sanottavan, että meillä on lopulta vain kaksi ydintunnetta: pelko ja rakkaus, jotka ovat toistensa “vastavoimat”.
Voiko pelko olla pohjimmiltaan rakkauden puutetta? Mikäli näin on, pelolla on sinulle äärimmäisen tärkeä viesti – kenties sen tarkoitus on näyttää sinulle, mikä osa sinua ei vielä ole löytänyt rakkautta ja turvaa?

Tunteiden ja ajatusten torjuminen tai välttely ei koskaan ratkaise tilannetta. Jos havaitset itsessäsi voimakkaita pelkoja ja niistä aiheutuvaa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta, voisiko olla aika hyväksyä ja käsitellä ne? Ei vain ajattelemalla, vaan monitasoisesti ja turvallisessa ilmapiirissä kohdaten.

Turva löytyy sisältä

Vaikka turvan tunne syntyy lopulta sinun sisäisenä kokemuksena, ei sinun tarvitse yrittää väkisin yksin löytää sitä. Jokaisella meistä on syvä tarve yhteyteen toisten kanssa. Vakaus ja turva löytyvät siis kokemuksesta, että olet hyväksytty omana itsenäsi ja todelliset ajatukset sekä tunteet saavat tulla näkyviksi. Myös ne kaikkein vaikeimmat pelot.

Turvan tunteen vahvistuessa keho ja ennen kaikkea hermosto alkaa rauhoittua ja rentoutua. Vahvistus toimii myös toisinpäin: voit tietoisesti rentouttaa kehoa erilaisilla rentoutusharjoituksilla tai -hoidoilla ja samalla voimistaa turvan kokemusta vaikka sisäiseen lapseen liittyvillä mielikuvaharjoituksilla.

Mikäli turvattomuutesi on jatkunut pitkään, todennäköisesti tarvitset kanssasäätelyä eli turvallista vuorovaikutusta, jossa opit kohtaamaan pelkoja ja rauhoittamaan itsesi. Kenties pelko auttoi sinua suojautumaan ja selviytymään kauan sitten, mutta on palvellut jo aikansa. Voit hiljalleen päästää siitä irti ja antaa rakkaudelle enemmän tilaa elämässäsi. Yhteys toisiin ihmisiin on turvallista.

 

Turvan tunnetta ja turvallisen elämän kokemusta on hyvä vahvistaa monitasoisesti ajatuksissa, tunteissa, fyysisillä harjoituksilla, sosiaalisissa tilanteissa ja henkisillä tasoilla. Ei siis ole olemassa mitään pikakaistaa tai oikotietä onneen, vaan polku tarkoittaa pitkäjänteistä itsetuntemuksen, itsemyötätunnon ja itsesäätelykeinojen löytymistä. Kyse on oman sekä toisten ihmisten inhimillisyyden ja haavoittuvuuden kohtaamisesta läsnäolon tilassa.

Kaikki me olemme joiltain osin kesken, hauraita ja haavoittuneita, mutta ihmisinä aina yhtä arvokkaita. Kun opit havaitsemaan pelkopohjaiset automaattireaktiot ja ajatukset, voit tietoisesti tuoda sisäiselle lapsellesi turvaa ja vakautta. Hankalissa hetkissä turva ja toivo voi löytyä hyvin arkisista asioista tai omien tunteiden näkyväksi tekemisestä jollekin toiselle.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image