Freia Luminka on ranskalaismiehensä ja löytökissansa kanssa Guadeloupella, Karibialla asuva psykologi ja intuitiivi, joka valmentaa verkkovälitteisesti ryhmissä ja kahden kesken naisia astumaan omaan voimaansa. Freiaa kiehtovat eritoten ihmisen piilevät voimavarat ja intuitio. Hänen erityisosaamistaan ovat myös ehkäisevä väkivaltatyö ja naisen aggression kysymykset. Freia on asunut, vieraillut, tehnyt vapaaehtoistöitä ja työskennellyt monella mantereella ja ammentaa nykyisessä sydämen työssään mentorina ja valmentajana koko kulkemastaan polusta.
Kellun selälläni joessa ja sen virta vie minua kevyesti eteenpäin. Olen sademetsässä ja aurinko siivilöityy ultravihreiden puiden lehvistön läpi ja oloni on valtavan vapaa. Elämä kantaa, olen sen varassa ja osa jotain suurempaa. Tiedän, milloin on aika nousta jaloilleni ja olla joutumatta isompaan virtaukseen. Kelluminen vaatii syvän luottamuksen elämän virtaan, antautumisen.
Yksi elämän lukuisista paradokseista on, ettei elämän virtaan opi luottamaan muuta kuin luottamalla siihen. Meidän rajalliset ihmismielemme koittavat aina puntaroida vaihtoehdot x, y ja z ja ymmärtää, mikä voisi olla parhaaksi ja mikä mennä pieleen. Vaikka ponnistaisimme kaiken kertyneen tietotaitomme, tulee reitillä aina olemaan muuttujia, joita emme keksineet tai voineet ennalta huomioida, hyvässä tai pahassa. Kaikki ennalta jännitetty voikin lopulta ratketa tuhat kertaa kauniimmin kuin mieli ikinä keksisi spekuloida.
Olemme yhtä aikaa elämiemme aktiivisia rakentajia ja luojia ja silti kaiken läpäisee antautuminen arvaamattomalle. Antautumisen ja valitsemisen jatkuvan tanssin myötä olemme sekä pieniä että suuria yhtä aikaa. Oman mikrokosmoksemme valtiaita ja makrokosmoksen nöyriä matkalaisia.
Elämän virralle antautumista voi vahvistaa arkisilla, helposti toteutettavilla harjoituksilla:
- Kirjoita tajunnanvirtaa – virta kuin virta. Kirjoittaminen on yhteyttä itseesi, ja antamalla kynän kuljettaa, paperille voi piirtyä olennaisia seuraavia askeleita otettavaksi. Samoin se voi nostaa esiin, mitä epäröit ja jännität. Aamusivut eli muutama sivu kynää nostamatta paperista antaa itsellesi luvan antautua virralle.
- Jätä viikkoon päiviä tai iltoja, joihin et buukkaa valmiiksi mitään. Valitse uusi reitti tai asia, jota et ole ennen kulkenut. Haasta itsesi olemaan tietämättä, miten asiat menevät.
- Kellu – et tarvitse sademetsän jokea kelluaksesi veden varassa. Uimahallin lämminvesialtaat ovat oiva paikka antautua veden varaan, kellukkeilla tai ilman. Tunne olevasi kannateltu. Ystävän kanssa onnistuu myös kellutella toisianne.
- Tanssi ja liiku – virtaus on myös kehossa. Jos mieli on jumissa eikä löydä reittejä, räväytä lempibiisi kaiuttimiin ja anna kehosi kertoa. Olemme 70-prosenttisesti nesteitä, virtaavuuden luonto on siten meidän systeemissämme. Anna itsesi muistaa tämä uudelleen.
- Mene luontoon – etsiydy virtaavan veden äärelle. Purot, joet ja kosket muistuttavat kaiken liikkuvasta ja muuntuvasta luonnosta. Katso, kuinka vesi ottaa lehtiä kuljettaakseen. Luonto muutenkin muistuttaa antautumisesta, se ei taistele muutosta vastaan vaan riisuu kesäkukoistuksensa syksyyn surutta.
- Palaa hengitykseen – ”ei minulla oikein ole aikaa tehdä hengitys- tai rentoutusharjoituksia” on suurin valhe. Hengitys on yhden hengenvedon päässä. Kassajonossakin voit palata hengitykseesi. Hengitys on elämän virta, sen ikuinen liike sisään ja ulos. Yhtä varmasti kuin se kulkee, voit luottaa elämään.
Mikä on oman voimamme rooli, jos kuitenkin joudumme jatkuvasti vastakkain sen tosiasian kanssa, ettei elämä ole aina itsemme kontrolloitavissa, vaan pahoja ja ei-toivottujakin asioita tapahtuu ja jutut eivät mene kuten toivomme? Tämä on minusta yksi ihmiselämän kiinnostavimpia kysymyksiä. Valitsemme ja antaudumme, antaudumme ja valitsemme taas ja taas. Omassa voimassaan oleva tietää, milloin on aika olla puskematta ja antautua. Milloin on aika päästää irti ja antaa universumin näyttää seuraavat stepit. Milloin on aika olla aloillaan ja täyttämättä koko kalenteriaan hälinällä, jotta kuulisi itsensä ja mitä uusi elämänvaihe itseltä pyytää.
Omaa voimaa on olla hylkäämättä itseään ja valita elämän risteyksissä sydämensä mukaan. Uskaltaminen vaatii ei-tietämiselle altistumista: teet jotain, mitä et ole tehnyt ennen ja minkä seurauksia et voi tietää. Se jännittää ja pelottaa, ja teet silti. Vasta sitten voit tietää, kuinka virta kantaa. Kun sen on tuntenut kerran, siihen tahtoo uudestaan. Luottamus lisää luottamusta.
Tarvitset omaa voimaasi navigoidaksesi elämän kaiken toivotun, ei-toivotun, odotetun ja yllättävän lävitse. Oma voima on sitä, että valitsee itsensä uudelleen ja uudelleen. Sanoo kyllä sisimmälleen, sille kuka juuri sinä olet eikä kukaan muu ja seuraa sydämensä biittiä. Omaa voimaa on vetää rajat sinne, missä koet, että nyt riittää. Aina on lupa tarkistaa, mihin sitoudut ja mille annat aikasi ja huomiosi.
Mutta kuinka ihmeessä uskaltautua elämän virtaan, jos se on aiemmin paiskannut karikkoon tai tarjoillut muita ei-toivottuja maisemia? Kyllä, karikkoja on, ja kaikki on mahdollista. Kontrolli, kova suorittaminen ja virheiden karttaminen lienevät meidän ihmisten ykkösmetodeja koittaa masteroida kaikkea ja saada arki tanssimaan oman pillin mukaan. Sillä voi jotkin karikot väistää, mutta lopulta kovinkin suorittaja joutuu nöyrtymään: ei meistä kukaan voi pidellä kaikkia ohjia käsissään. Antautuminen vaatii kontrollista irtipäästämistä, kellumaan asettumista ja luottamuksen aktiivista valitsemista, mokaamisenkin uhalla.
”Relaa, sillä mikään ei ole hallinnassasi”, kuiskaa virta.
