Sivu 47 – Hidasta elämää

”Tämä sattui sieluuni” – Perhe nukkuu vuohien kanssa, jotta hyväosaiset saavat sängyt

Kirjoittaja Henna Heinonen on päiväkodinjohtaja /// Kuvat: Henna Heinonen

Kuuntelen hiljaa yön ääniä.

Ne ovat ihan jotain muuta, kun omassa sängyssä koti Suomessa, jopa pimeys on toisenlaista.

Nepalin vuoristokylässä, nepalilaisen ystäväni kotona oma arkeni unohtuu ja uppoan toisenlaiseen elämään.

Sänky olkipatjoineen tuntuu ja tuoksuu toisenlaiselta, nurkasta kuuluu pikkuisten hiirten vipellyksen ääni. Hindut eivät tapa mitään elävää turhaan, niinpä hiiret saavat asustaa huoneen nurkissa rauhassa. Tänne täytyisi saada kissa, mietin samalla kun pohdin, että ei kai se vipellä sänkyyni.

Kuumuus, kosteus ja pimeys tuntuu vahvasti. Illalla oli ollut valtava ukkosmyrsky, sähköt, jotka on saatu vasta vajaa vuosi sitten kylään on ollut pitkään jos pois. Se ei muuta mitään muuta, kun sen että olemme taskulamppujen varassa. Ruoka laitetaan edelleen vuorella nuotiolla tai talossa avotulella lattialla. Sähköä riittää vain pieneen valoon. Vuohet ja buffalot on viety sisätiloihin, perhe nukkuu osaksi vuohien kanssa, sillä he ovat suuri sydämellisyydessään antaneet meille vuoteensa.

Vuoristoperheet ovat monet hyvin köyhiä. Perheet, jossa elävät isän, äidin ja lapsien lisäksi isovanhemmat ja sukulaiset, jotka eivät ole syystä tai toisesta avioituneet, muodostavat tiiviin yhteisön. Kulttuuriin kuuluu edelleen vahvasti vanhempien järjestämät avioliitot. Lapsiliitot eivät ole enää sallittuja, mutta kulttuuri on juurtunut syvälle. Vanhin poika jää pitämään taloa ja maatilkkua, jos sellainen on. Hänen harteilleen jää vanhempien ja isovanhempien elättäminen. Talouteen jää myös sisarukset, jos he eivät löydä perhettä.

Eletään hyvin omavaraisesti. Töitä ei vuoristossa ole. On tultava toimeen omillaan. Lapsilla on perheessä omat tehtävänsä, paimentaa vuohia, auttaa kotitöissä. Jos varaa on koulupukuun ja koulutarvikkeisiin lapset voidaan laittaa kouluun. Monella ei kuitenkaan ole. Varsinkin tyttöjen lukutaidottomuus on suuri haaste Nepalissa. Lukutaidottomuus, kouluttautumattomuus. Nämä tuovat tullessaan taas omat haasteet. Ilman koulutusta sinun ei ole mahdollisuus työllistyä ulkopuolelle. Ilman koulutusta ja lukutaidottomana et voi tietää mitä maailmalla tapahtuu, olen automaattisesti ulkona yhteiskunnasta.

Arki vain soljuu vuoristossa, on pakko soljua. Aamu alkaa karjanhoidolla, koti- ja maatilantöillä, ruuan hankkimisella, ja kun ilta tulee ja pimeys laskeutuu, on aika käydä levolle. Jos lapset on vara laittaa kouluun, koulumatkat voivat olla pitkiä ja haastavia. Ja silti, nämä ihmiset ovat hyväntuulisia ja avoimia, he jakavat kaikesta vähästään ja huolehtivat kuin olisin osa perhettä.

En voi olla tuntematta syyllisyyttä omasta hyväosaisuudestani. Nämä ihmiset eivät edes tiedä, miltä kuulostaa mokkamasteri aamulla lämpimän suihkun jälkeen, kun kaadan kuuman kahvin kuppiini ja siirryn aamuteeveen ääreen ennen töihin lähtöä. He eivät tiedä, miten valitsen vaatteeni kaapista ja pakkaan työkassiini jääkaapin uumenista edellisenä iltana tekemäni eväät, syön ennen kuin menen töiden jälkeen kuntosalille. Elämäni on niin erilaista.

Nepalilaisissa kaupungissa elämä on vielä julmempaa. On pakko tehdä työtä. Eletään pienesti ja ahtaasti. harvoilla Ihmisillä on oma koti ja piha, monet ovat vuokralla pienissä kerrostaloasunnoissa. Mies elättää perheen. Vaimojen paikka on kotona lasten kanssa. Monet tulevat vuoristosta kaupunkeihin paremman elämän toivossa, mutta elämä voi yllättää. Jos työtä ei ole, tai aviomiehelle tapahtuu jotain, olet pulassa. Kaupungeissa puuttuu perheen tuki ja turva, kaupungeissa eletään nykyaikaisemmin ja se vaatii paljon.

Kaupungin laitamilla olevissa slummeissa rikollisuus ja kulkutaudit riehuvat. Nepalissa ei ole ei minkäänlaista yhteiskunnallista tukiverkostoa. Hyväntekeväisyysjärjestöt yrittävät pelastaa mitä köyhässä maassa on pelastettavissa, mutta varsinkin koronan jälkeen ihmiset ovat todella ahtaalla. Turistien tuoma työllisyys on minimissä, sillä korkeiden lentohintojen ja maailman laajuisen inflaation takia ihmiset eivät liiku samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Tapasin Katmandussa Mankan temppeliaukiolla kodittomia äitejä ja lapsia. Vein heille lastenvaatteita ja kenkiä, mitä olimme tuoneet Suomesta, jaoimme ruokaa. Tämä sattui sieluuni niin kovin, että nieleskelin itkua. Ei siksi, että he olisivat olleet niin kurjan näköisiä tai huonokuntoisia vaan siksi, miten vilpittömästi he ottivat apuamme vastaan. En koskaan unohda pientä poikaa, joka sai elämänsä ensimmäiset lenkkarit: kuinka hänen silmänsä loistivat ne kädessä ja kuinka hän laitoin ne ylpeänä jalkaan.

Tai nuori äiti, pieni poika sylissään. Hän puhui hyvää englantia, joten saatoin vaihtaa hänen kanssaan muutaman ajatuksen. Poika lähetti minulle lentosuukon kiitokseksi vaatteista ja kengistä ja äiti sanoi:

”Olen kiitollinen kaikesta, mitä teiltä sain, vaatteista, kengistä, mutta eniten olen kiitollinen siitä, että on vielä ihmisiä, jotka välittävät.”

Meidän viemä apu on kovin pientä. Mietin, onko siitä loppujen lopuksi mitään hyötyä, se on kuin pisara valtavassa meressä, mutta jos me hyväosaiset antaisimme kaikki sen pienen pisaran, saisimmeko me siitä edes pienen puron aikaiseksi?

3 tapaa auttaa ja osoittaa myötätuntoa maailman lapsille:

1) Lahjoita valitsemasi summa digilippaan kautta – pienikin summa auttaa. Lahjoittamaan pääset tästä.

2) Osta Hidasta elämää -puodista valikoitu tuote, josta me lahjoitamme 5€ keräykseen. Katso nenäpäivätuotteet tästä.

3) Jaa tämä sisältö. <3

Hidasta elämää -keräysaika 23.10.-5.11.2023

Esimerkkejä, mitä rahalla voidaan tehdä:

– Hidasta elämää -yhteisön tavoitteena on saada 150 tyttöä turvaan sukuelinten silpomiselta (yht. 4500€)

5 € puhdasta vettä 15 lapselle vuodeksi
10 € koulutarvikkeet lapselle lukukaudeksi
30 € lukukauden koulu- ja ruokamaksut lapselle
10 € lääkkeet ja hoito tappavia tauteja vastaan
20 € hedelmäpuita ja siemeniä kotipuutarhaan
30 € tyttö pääsee turvaan sukuelinten silpomiselta

Miltä narsistinen suhde ja siitä toipuminen tuntui? Runo 80 eri ihmisen antamista sanoista

Kysyin Instagram ( @jenni_kiviniemi ) seuraajiltani vastausta kysymyksiin: Millä yhdellä sanalla kuvailisit narsistista suhdetta ja millä yhdellä sanalla kuvailisit narsistisesta suhteesta selviytymistä ja toipumista?

Kokosin 80 eri ihmisen vastauksista runon/tarinan, joka tuokoot narsistista kaltoinkohtelua ja samalla lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ääntä kuuluviin ja jonka toivon myös antavan vertaistukea, sekä lohtua samaa kokeneille.

Miten oli mahdollista hukkua kahden todellisuuden väliin, painajaismaisen tuskaisaan ja tukahduttavaan häkkiin, vankilaan, jonka jopa kaikessa epäuskossaan luuli olevan turvallinen?

Kuinka ymmärtää uuvuttavaa vuoristorataa, joka nostatti taivaisiin ja siirsi helvetistä toiseen kammottavilla ahdistavilla siivillään?

Miten saisi järjesteltyä mielessään tuon arvaamattoman ja häiriintyneen olennon luoma kaaos ja petos, joka syöksi mielen, sekä kehon pakokauhun valtaan pelotellen täydellisellä sekoamisella, josta ei enää heräisi?

Tyyneys tuntui mahdottomalta, vaikeudelta, josta vapautuminen herätti yksinäisyyden pelon.

Itsen jälleen löytyminen olisi uusi mahdollisuus, jossa traumat ehkä vain odottaisivat jälleen heräämistään.

Milloin tämä häiriintynyt ja riuduttava, kuristava helvetti saisi päätöksensä? Vai olisiko vapaus vain ahdistava ja hukuttava turha toive, jonka varaan ei kannattaisi laskea?

Mutta koska minut oli tehty selviytymään ja koska tiesin mielettömän vapauden yhä odottavan, nousin lopulta tuhkasta, kuin tulipunainen Fenix.

Sen silkkisten siipien havina hälvensi sumun ja rikkoi näkymättömät kalterit, joiden vuoksi luulin kuolevani.

Lopulta säihkyvät valonsäteet nousivat mustan aukon ylle huutaen: sinä olet vapaa.

Tuntuuko, että pimeät päivät vievät kaikki mehut?

Satu Rasa on Espoossa asuva kolmen lapsen äiti ja terveysviestinnän ammattilainen. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat talvisin mielihyvähormoneita nostavat avantouinti ja latinalaiset tanssit. Satu toimii yrittäjänä markkinointiviestintätoimistossa. Kaamosväsymyksen kanssa kamppaillut Satu kartoittaa erilaisia keinoja helpottaa pimeän vuodenajan aiheuttamaa väsymystä ja alakuloa kirjassaan Kaamosväsymys – Pimeän kauden selviytymisopas (Viisas elämä 2023).

Tuntuuko, että pimeät päivät vievät kaikki mehut? Et ole yksin, sillä pimeän talven aiheuttamista oireista kärsii 85 prosenttia suomalaisista. Hyvä uutinen on se, että voit vaikuttaa pienillä arjen teoilla siihen, kuinka tiukasti talvi ottaa sinut otteeseensa.

Pitkällä talvikaudella palautumiseen ja hyvän mielialan ylläpitoon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kun teet joka päivä pieniä tekoja mielialasi kohottamiseen, pysyy mielialahormonien määrä koko ajan tasaisesti korkealla.

Nämä kolme hyvän olon hormonia virkistävät, tuovat onnellisuuden tunteita ja auttavat parantamaan ihmissuhteita. Pimeänä aikana niiden määrää kannattaa tietoisesti pyrkiä lisäämään.

Iloa tuova tekeminen synnyttää piristävää ja motivoivaa dopamiinia

Dopamiini on erityisesti halun ja motivaation molekyyli. Ohje dopamiinin nostamiseen on yksinkertainen: käytä omaa iloasi kompassina. Dopamiinia virtaa, kun teet jotakin itsellesi mieluista, esimerkiksi tanssit, leivot tai maalaat tauluja. Oman sisäisen valon löytäminen tätä kautta auttaa jaksamaan arjen vastoinkäymisiäkin paremmin.

Talviarjessa on erityisen tärkeää raivata tilaa omille harrastuksille. Itse vaihtelen tekemistä mielialan mukaan – toisinaan saan iloa kodin sisustamisesta, kun taas toinen päivä saattaa hurahtaa keittiössä ruokaa laittaen. Olen jo vuosia harrastanut myös ns. dopamiini-pukeutumista, eli erityisen kirkkaiden värien käyttämistä talvisin. Pilkkopimeällä oranssi toppatakki on kuin huutomerkki, joka piristää varmasti.

Valo lisää onnea hehkuvaa serotoniinia

Serotoniini on aivojen välittäjäaine, jota kutsutaan myös onnellisuushormoniksi. Täällä pohjoisessa aivomme eivät toimi täysin samalla tavalla vuoden ympäri. Pimeä talvikausi saa sisäisen kellomme jätättämään ja esimerkiksi serotoniinin tuotanto on niukempaa talvisin.

Suomalaiset ovat tuttu näky Espanjan aurinkorannikolla talvisin. Tämä ei ole ihme, sillä auringonvalo nostaa nopeasti serotoniinin määrää. Koti-Suomessa serotoniinin saa nousemaan esimerkiksi liikkumalla ulkona valoisaan aikaan ja meditoimalla.

Minulle itselleni on ollut tärkeää ymmärtää, että ihminen on tosiaan trooppinen laji. Toisin sanoen on aivan normaalia, että auringonvalon puute tuntuu luissa ja ytimissä. Herätän itseni uuteen päivän talvisin kirkasvalolampun avulla – ilman sitä tuntuu, ettei kehoni aivan ymmärrä uuden aamun koittaneen. Lisäksi kerään talvikaudella kaikki mahdolliset luonnon auringonsäteet talteen. Jo parinkymmenen minuutin kävelylenkki luonnossa kesken työpäivän antaa lisää virtaa.

Rakkaiden seura saa avoimuutta lisäävän oksitosiinin virtaamaan

Oksitosiini on yhteyden, läsnäolon ja kiintymisen hormoni. Sitä erittyy yhteydessä muihin ihmisiin, olemmehan yhä laumaeläimiä, joiden terveydelle yksinäisyys on myrkkyä.

Hyggeily, eli esimerkiksi villasukat jalassa lautapelien pelailu ystävien kanssa, on oksitosiinia nostavaa täsmähoitoa talven pimeyden aiheuttamiin oireisiin. Oksitosiinia saa kohotettua myös esimerkiksi luonnossa liikkumalla ja löytämällä yhteyden luonnon tai jonkun suuremman voiman kanssa.

Oksitosiinia arkeen tuovat myös esimerkiksi toisen ihmisen halaaminen ja lemmikkieläimen silittäminen.

Jos pimeys uhkaa puristaa mehut sinustakin, ota kaikki keinot käyttöön.

Kaamosväsymys – Pimeän kauden selviytymisopas paneutuu kaamosväsymyksen oireisiin ja syihin nykytutkimuksen valossa.

Kirja esittelee monenlaisia apukeinoja perinteisistä metodeista kokeilevampiin kaamosoireiden kaatajiin.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

OHJELMA: Hidasta elämää I love me -messuilla 20.-22.10.2023

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan hyvän mielen tuotteisiimme, kuulemaan inspiroivia esityksiä ja juttelemaan Hidasta elämää -kirjoittajien ja toimituksen kanssa! Täältä pääset hankkimaan messulippusi.

Messupisteemme on auki koko messujen ajan: perjantaina 20.10. klo 10 – 19 sekä lauantaina 21.10. klo 10-18 ja sunnuntaina 22.10. klo 10-18. Löydät meidät osastonumerolla 7k128.

Tutustu inspiroiviin Hidasta elämää -messuesityksiin tästä:

Perjantai 20.10.

Tukea erityisherkän hyvinvointiin

Suvi Bowellan ja Johanna Elomaa

Forum -lava klo 13.00 – 13.30

Oletko hyvin herkkä tai onko sinulla herkkä läheinen? Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, mutta sitä ei silti aina tunneta tai ymmärretä kovin hyvin. Moni herkkä saattaa kokea olevansa jotenkin vääränlainen, vaikka herkkyys tuo myös ihania piirteitä ja vahvuuksia elämään. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan, miten herkkä voi panostaa hyvinvointiinsa, jaksaa paremmin ja ymmärtää itseään syvemmin.

Hidasta elämää -kirjailijat Johanna Elomaa ja Suvi Bowellan pohtivat tässä paneelikeskustelussa erityisherkkyyden vaikutuksia elämään. Johannalta on juuri ilmestynyt herkkyyttä käsittelevä lastenkirja (Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit, Hidasta elämää/Bazar 2023) ja Suvi Bowellan on tunnettu herkkyyteemaisista kirjoistaan (mm. Helpotusta erityisherkän elämään, Hidasta elämää/Otava 2022). Suvilta on myös ilmestynyt Herkän voimakortit, joita herkkä voi käyttää hyvinvointinsa tukena. Haastattelijana Hidasta elämää -hyvinvointimedian tuottaja Maaria Tommila.

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Suvi ja Johanna tavattavissa klo 13.45

Suvi nostaa Hidasta elämää -kortteja halukkaille klo 14-15

Myötätuntoa itselle -mindfulness -tunti (45min)

Reija Könönen

I love jooga – Sali B klo 13.30 – 14.15

Vaaditko itseltäsi usein vähän liikaa? Oletko rehellinen omille tunteillesi, vaikka ne olisivat hankalia? Oletko itsellesi hyvin ankara, jos epäonnistut? Itsemyötätunto on sitä, että kohtelee itseään kuin ystävää – erityisesti silloin, kun kohtaa vaikeuksia. Se on sitä, että ainaisen kritisoinnin sijaan alamme löytää hellyyttä ja lempeyttä itseämme kohtaan.

Huom: Tunnille ilmoittaudutaan etukäteen paikan päällä I love jooga -alueen infopisteellä ja osallistujia mahtuu mukaan rajallinen määrä. Ilmoittautuminen alkaa aamulla klo 10. Lue lisää ilmoittautumisesta I love me:n sivuilta.

Mindfulness-valmentaja, NLP-ohjaaja ja myötätunto-opettaja Reija Könönen vie sinut lempeillä mindfulness-harjoituksilla itsemyötätunnon äärelle. Reijalta on ilmestynyt yhdessä Sanna Laakkion kanssa Rohkeasti rehellinen -uutuuskirja (Hidasta elämää/Bazar, 2023). Lempeästi tervetuloa mukaan!

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Reija tavattavissa klo 14.30

Äitihaava

Katri Syvärinen

Forum -lava klo 14.30 – 15.00

Oletko kärsinyt vaikeasta äitisuhteesta? Et ole yksin. Äitihaava kuvaa äiti-tytärsuhteiden kipukohtia. Ilmiö tuo valoon juurisyyt äitihaavan taustalla ja tarjoaa vertaistukea naisille, jotka kokevat jatkuvaa riittämättömyyttä haastavasta äitisuhteesta johtuen. Kun kohtaat äitihaavasi, voit elää vapaammin ja tutustua itseesi entistä syvemmin.

Tietokirjailija Katri Syvärinen on tuonut Äitihaava-kirjallaan (Hidasta elämää/Bazar, 2023) suuren yleisön tietoisuuteen haastavien äiti-tytärsuhteiden vaikutukset. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan Katrin puheenvuoro äitihaavasta!

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Katri tavattavissa klo 15.15

Katri nostaa Hidasta elämää -kortteja halukkaille klo 15.30 – 16.30

Lauantai 21.10.

Opi taitavaksi riitelijäksi – Näin kesytät arjen konfliktit

Kristiina Komulainen ja Jukka Vänskä

Forum- lava klo 14.00 – 14.30

Ovatko vanhat riidat jääneet kytemään tai päädytkö läheisesi kanssa aina samaan riitelyn kehään? Riidat eivät katoa niitä välttelemällä, mutta joskus riitelyyn saattaa jäädä myös jumiin. Miten päästä riidoista eteenpäin, löytää yhteisymmärrystä ja parantaa ihmissuhteita?

Viestinnän konkari, sovittelija ja poliisiksi valmistunut Kristiina Komulainen sekä vankilapastori ja sovittelija Jukka Vänskä antavat tässä puheenvuorossa vinkkejä, miten arjen ristiriitoja voi lähestyä rakentavasti. Kristiina ja Jukka ovat yhdessä laatineet Riidan ratkaisu -kortit, joiden avulla riitoja voi ratkoa tehokkaammin. Nappaa tästä puheenvuorosta mukaasi käytännönläheiset vinkit, jotka oikeasti toimivat!

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Kristiina ja Jukka tavattavissa klo 14.45

Kristiina ja Jukka nostattavat Riidan ratkaisu -kortteja halukkaille klo 15 – 16

Lempeyttä keholle -joogahetki (45min)

Emmi Ohraniemi

I love jooga – Sali A klo 14.00 – 14.45

Tässä lempeässä hetkessä pääset laskemaan arjen kierrokset alas ja pysähtymään myötätuntoisesti itsesi ääreen. Luvassa matalan kynnyksen hermostoa rauhoittavia ja kehoon vieviä harjoitteita, jooga-asanoita ja levollista liikettä sympaattisen joogaopettaja Emmi Ohraniemen johdolla. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Emmi Ohraniemi on kuvataiteilija, Kotona kehossa -kirjan (Otava/Hidasta elämää 2020) toinen kirjoittaja sekä joogaopettaja. Emmin intohimona on kehoyhteyden vahvistaminen, hoitava liike ja elämän kokeminen kehon kautta. Emmiltä on myös ilmestynyt kehoyhteyttä vahvistavat Lempeyttä keholle -hyvinvointikortit yhdessä runoilija Susanna Jussilan kanssa.

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Emmi tavattavissa klo 15

Emmi nostattaa Lempeyttä keholle -kortteja halukkaille klo 15.15 – 16

Kohtaa pelkosi, muuta asenteesi

Harri-Pekka Pietikäinen ja Eija Hinkkala

Forum -lava klo 14.30 – 15.00

Meistä jokaista pelottaa joskus, mutta miten rohkaistua elämään omannäköistä elämää peloista huolimatta? Miten oma asenne vaikuttaa siihen, mihin uskomme pystyvämme elämässä? Tule löytämään uusia näkökulmia pelkojen kohtaamiseen, rohkeuden kasvattamiseen ja asenteen muuttamiseen.

Tässä paneelikeskustelusta tietokirjailijat Harri-Pekka Pietikäinen ja Eija Hinkkala pohtivat pelon, rohkeuden ja asenteen merkitystä elämässä. Harri-Pekalta on juuri ilmestynyt Tunne pelkosi, vapaudu elämään -tietokirja (Hidasta elämää/Bazar 2023) ja Eijalta Muuta asenteesi, muuta elämäsi -tietokirja (Hidasta elämää/Bazar 2023). Haastattelijana Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Sanna Wikström.

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Harri-Pekka ja Eija tavattavissa 15.15

Kamala Luonto

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen

Hidasta elämää -messupiste klo 12-13

Tapaa Kamala Luonto -sarjakuvantekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen! Rakastetut Kamala Luonto -hahmot heräävät henkiin, kun Jarkko piirtää sarjakuvaa livenä messupisteellämme. Tervetuloa seuraamaan livepiirtämistä ja juttelemaan sarjakuvan luojien kanssa!

Sunnuntai 22.10.

Hehkuvan naisen voimavuodet

Kirsti Kuosmanen

Forum -lava klo 12.00 – 12.30

Luulitko, että viidenkympin lähestyessä elämä muuttuu harmaaksi ja *pim* – olet vanha? Psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja näyttelijä Kirsti Kuosmanen antaa tässä puheenvuorossa menopaussiin liitetyille myyteille kyytiä ja kertoo, miksi menopaussi voi olla transformaatio, jonka aikana nainen löytää elämälleen uuden suunnan, tarkoituksen ja uudenlaisen seksuaalisen kukoistuksen.

Kirsti Kuosmaselta on ilmestynyt uutuuskirja Hehkuvan naisen voimavuodet (Hidasta elämää/Bazar, 2023), jossa hän käy läpi sekä omia että erilaisten naisten inspiroivia kokemuksia menopaussista. Tervetuloa inspiroitumaan kirjan aiheista!

Kirjailijaklubi: Hehkuvan naisen voimavuodet – Keskustele vaihdevuosista

Työpaja -alue 12.30 – 13.30

Kirsti Kuosmanen kutsuu sinut tutkimaan kanssaan vaihdevuosien aikaa henkisenä matkana ja seikkailuna, joka on yksi elämän suurimmista ja syvimmistä muodonmuutoksista.

Huom: Työpajaan ilmoittaudutaan etukäteen työpaja-alueella (halli 7) I love me:n henkilökunnalle ja osallistujia mahtuu mukaan rajallinen määrä. Ilmoittautuminen alkaa aamulla klo 10. Lue lisää ilmoittautumisesta I love me:n sivuilta.

Lämpimästi tervetuloa työpajaan keskustelemaan voimavuosista inspiroivana elämänvaiheena ja tapaamaan kirjailijaa!

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Kirsti tavattavissa klo 13.45

Valot ja varjot minussa – Hyväksy valot ja varjot itsessäsi (45min)

Julle Takanen ja Sanna Wikström

I love jooga – Sali A klo 13.00 – 13.45

Jokaisessa meissä on sekä valoa että varjoja. Syväsukella eri puoliisi ja opi hyväksymään itsesi tällä elämyksellisellä mindfulness-matkalla, jonka vetävät yhdessä hahmoterapeutti ja Hidasta elämää -bloggaaja Julle Takanen sekä mindfulness-ohjaaja ja Hidasta elämää -hyvinvointimedian toinen perustaja Sanna Wikström. Jullelta on ilmestynyt syksyllä 2023 Valot ja varjot minussa -hyvinvointikortit. Tervetuloa mukaan kokemaan lämminhenkinen itsetuntemusmatka!

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Julle ja Sanna tavattavissa klo 14

Julle ja Sanna nostavat Hidasta elämää -kortteja halukkaille klo 14.15-15.15

Parisuhde paremmaksi

Eevi Vuoristo ja Marika Rosenborg

Klinikka-lava klo 13.00 – 13.30

Mitkä ovat hyvän parisuhteen kulmakiviä ja miten omaa suhdetta voi vaalia ja parantaa? Kuinka selättää parisuhteen haasteet yhdessä yhteyttä menettämättä? Millä tavoin itsetuntemus ja tunnetaidot vaikuttavat parisuhteeseen?

Tässä paneelikeskustelussa parisuhdeterapeutit Eevi Vuoristo ja Marika Rosenborg pohtivat sitä, mistä hyvä parisuhde koostuu ja miten omasta parisuhteesta voi pitää huolta. Heiltä ilmestyy syksyllä 2023 Tunnekarttakirja (Hidasta elämää/Bazar, 2023). Eevi ja Marika ovat tehneet yhteistyössä myös suositut Parisuhteen keskustelukortit. Haastattelijana Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Pequ Nieminen.

Esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä:

Eevi ja Marika tavattavissa klo 13.45

Eevi ja Marika nostavat Hidasta elämää -kortteja halukkaille klo 14-15

Vaikeita asioita käsitellessä on hyvä muistaa ottaa välillä myös happea – Ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä

Kun lähtee omalle itsetutkiskelun polulle ja kohtaamaan sisimpänsä kivuliaita osasia, tunnelukkoja tai kiintymyssuhdemalleja saati puhumaan niistä ääneen, ollaan todella intensiivisten asioiden äärellä.

Ja koska ihmisyyteen kuuluu myös tarve ja halu analysoida ja korjata asioita, voi käydä helposti niin, että omaa toipumista alkaa jollain tavalla suorittaa. Ikään kuin itsessä olisi jotain perustavanlaatuista vialla, vain siksi, että alkaa nähdä tarkemmin omia varjopuoliaan.

Mutta mitä jos niin ei olekaan? Ja mitä, jos parantumiselle ei tarvitse laittaa aikarajaa?

Olen oman elämän varrella huomannut, miten tärkeää on palata syvyyksistä pinnalle. Syvyyksissä voi harjoitella olemaan turvallisesti omien tunteiden kanssa, yksin ja yhdessä, mutta yhtä tärkeää on muistaa, ettemme ole projekteja. Olemme ihmisiä. Ja valmiiksi raskaiden asioiden keskellä elämä voi muuttua turhan intensiiviseksi, jos ei muista huomata mitä kaikkea muuta on olemassa samaan aikaan.

Kuuntelin taannoin podcastia, jossa haastateltava kertoi etsivänsä kamalimpienkin elämän tilanteiden keskeltä iloa. Sillä ilo on aina jossain, sielläkin, mistä sitä voi olla hyvin vaikea löytää.

Itse olen löytänyt suurta nautintoa siitä, että voin omien kasvuprosessien keskellä (joita muuten on aina meneillään, siitä ei pääse mihinkään) nauraa absurdeille käänteille, tilannekomiikalle, hassuille sanomisille tai teoille. Siitä, että kaiken vastapainoksi oppii nauramaan itselleen ja elämän ajoituksille. Siitä, että voi välillä ottaa totaalisen tauon ja lähteä tanssimaan tukka hulmuten, katsoa Netflixiä sohvannurkassa ajattelematta yhtikäs mitään tai nauraa osuville ja sarkastisille meemeille ystävän kanssa aivan kippuralla.

On tärkeää antaa keholle ja mielelle lepoa ja hersyvyyttä, nautintoa ja muistutusta siitä, miten arvokasta ja kaunista ihmisenä oleminen kuitenkin on sotkuisuudestaan huolimatta.

Elämässä on aina läsnä kaikkia puolia, ja syvimmänkin kivun keskellä ilo ja keveys majailee jossain nurkassa.
Jos katsot tarkkaan, mistä sinä löydät sen tänään?

”Itseluottamukseni on kasvanut, kun olen opetellut reagoimaan pelottavien asioiden edessä” – Näin pelon kohtaaminen palkitsee

Menettämisen pelko, huijarisyndrooma ja hylätyksi tulemisen pelko ovat esimerkkejä peloista, jotka ohjailevat toimintaamme ja valintojamme ihan tavallisessa arjessa. Kaikkia meitä pelottaa joskus, ja se tuntuu pahalta. Siksi saatamme suojata itseämme peloilta niin tarmokkaasti, että emme huomaa, miten vahva ote niillä on elämästämme.

Vasta kun huomaamme ja tunnistamme pelkomme, voimme kohdata niitä ja jopa toimia peloista huolimatta – siihen saakka pelkomme ohjailevat meitä. Kun uskallamme kohdata pelkojamme, se ruokkii rohkeutta ja vapauttaa voimia tehdä tekoja ja tärkeitä valintoja. Tästä kirjoittaa tietokirjailija, toimittaja ja Toipuva arkajalka -blogia kirjoittava Harri-Pekka Pietikäinen uudessa kirjassaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään (Bazar 2023).

Pelko pitää meidät turvassa – mutta voi myös estää toimimasta

Pelon tunne on olemassa meissä, jotta pysyisimme turvassa. Pelko saa meidät välttämään vaaraa. Usein peloissa ei kuitenkaan ole kyse todellisesta vaarasta.

– Elämme päivittäin uskoen tarinoihin, joiden todenperäisyys on pitkälti vain uskomus tai yhteinen sopimus. Monet pelot ovat tällaisia. Kun omia pelkoja alkaa syynätä ja tutkia syvemmältä huomaa usein, että oma suhteellisuudentaju on kasvanut vinoon. Pelkäämme asioita tai ihmisiä, joiden toteutumisen todennäköisyys on perin pieni. Samaan hengenvetoon teemme päivittäin asioita automaationa, joissa voi tilastollisesti sattua vaikka ja mitä. Monet pelot eivät kestä järkiperäistä tarkastelua, jonka vuoksi niiden kyseenalaistaminen alkaa sen myötä olla jo lähes velvollisuus, Harri-Pekka toteaa.

Monissa peloissa ei ehkä ole järkeä, mutta sitäkin enemmän niissä on voimaa.

– Jos olemme oppineet pitämään jotain asiaa pelottavana, voi olla vaikea muuttaa sitä käsitystä. Ei riitä, että asian ymmärtää, se pitää myös sisäistää. Vaikka osaisimme järkeillä pelon pois, kehomme saattaa yhä reagoida voimakkaasti sen alla. Tällöin on oleellista opettaa keholla uusi tarina, jossa pelko ei ole hallitseva tekijä. Se ei ole nopea pyrähdys vaan pitkäjänteistä työtä vaativa prosessi.

Miksi kannattaa uskaltaa?

Entä jos pelkojaan vain väistelisi? Jättäisi asioita tekemättä ja sanomatta silloin, kun alkaa ahdistaa.

– Pelon kohtaamisessa oleellista roolia näyttelee reagoiminen. Jos emme reagoi, lamaannumme. Pitkäkestoisena ja toistuvana lamaantuminen kasvaa halvaantumiseksi. Se on tila, jossa olemme täysin alistuneita pelon vakan alle. Pyrimme juurikin välttelemään sitä.

Ihminen tarvitsee tietyn määrän autonomian tunnetta voidakseen hyvin. Jo pelkästään sen vuoksi on tärkeää kokea, että pystyy reagoimaan sellaisissakin tilanteissa, jotka pelottavat. Se ei tarkoita supersankaritekoja vaan ihan sitä, ettei jähmety ja pakene pelon edessä vaan kohtaa sen silmästä silmään. Lopputuloksesta riippumatta tärkeintä on se, että reagoi.

Uutisvirran patoaminen voi helpottaa huolia

Maailmassa tapahtuu koko ajan pelottavia asioita, ja uutiset voivat lietsoa monenlaisia pelkoja. Miten niihin on viisasta suhtautua?

– Jatkuva kohina ja siihen liittyvä huoli kuormittaa hermojärjestelmäämme voimakkaammin kuin kenties luulemmekaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää kyetä suojelemaan itseään pelottavilta asioilta, joihin itselläsi ei ole vaikutusvaltaa.

On totta, että uutisvirtaa seuratessa maailmasta saa usein karun ja lohduttoman kuvan. Samaan aikaan omassa elämässä harvemmin on juuri sillä hetkellä mitään kovinkaan pelottavaa. On perin kliseistä keskittyä olemassa olevaan hetkeen ja hengitykseen, mutta niinhän se on, että kliseet ovat usein totta.

Oleellisin muutos suhtautumisessa pelkoihin ei lähde ulkopuolista maailmaa tarkkailemalla vaan ennemmin omaa itseään ja sisintään tutkimalla. Ja tiedotusvälineistäkin on syytä pitää välillä taukoa. Mikäli King Kong saapuu kaupunkiin, usko pois, saat kyllä tietää siitä, vaikka et scrollaisikaan kerran tunnissa läpi uutisvirtaa.

Pelon kohtaaminen palkitsee

Mitä omiin pelkoihisi tutustuminen ja niitä kohti meneminen on antanut sinulle tai miten se on muuttanut elämääsi?

– Se, että olen opetellut reagoimaan pelottavien asioiden edessä, sen sijaan että olisin lamaantunut, on voimistanut itseluottamustani ja tunnetta autonomiasta.

Kun tiedän kykeneväni selviytymään myös pelottavien asioiden ja ihmisten edessä, ruokkii se omaa elinvoimaisuuttani. Tästä kumpuava kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy toivon mukaan myös ulospäin ympäristöön, jossa olen siedettävämpi kanssakulkija.

Tietysti itselleni on myös vanhempana tärkeää, että voin oppia alituisesti tukemaan paremmin omia lapsiani niiden asioiden ja elämäntilanteiden keskellä, jotka jännittävät ja pelottavat. Oleellista on, että silloin uskaltaa reagoida, sen sijaan, että lamaantuu.

Lue lisää koskettavista ja samaistuttavista tutkimusretkistä kohti elämän jännittäviä ja pelottavia asioita Harri-Pekan uutuuskirjasta Tunne pelkosi, vapaudu elämään.

Vertaistukena toimivat tarinat käsittelevät avoimesti kirjailijan omia pelkoja, sukupolvelta toiselle periytyviä pelkoja sekä pelkoja, jotka leimaavat koko yhteiskuntaamme.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Riippuvuuden taustalla voi olla arvottomuuden kokemus – ”Kukaan ei nähnyt sitä pelkoa, joka varjeli herkkää ja haavoittuvaista sisintä”

Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.

Kasvoin ympäristössä, jossa mikään ei ollut varmaa. Aikuisiin ei voinut luottaa. Mitä tahansa saattoi tapahtua. Turvattomuus, päihteiden käyttö, häpeä köyhyydestä. Nämä traumaattiset tapahtumat eivät itsessään olleet syitä riippuvuuksiin, vaan oleellista oli se, kuinka tulkitsin ne. Ne uskomukset, jotka noista tulkinnoista kumpusivat, ovat olleet riippuvuuteeni polttoaine läpi elämäni. Olen arvoton. En ole rakkauden arvoinen.

Näiden uskomusten ajamana pikku-Susanna oppi olemaan itsenäinen ja huolehtimaan itsestään. Otin kantaakseni omien ja aikuisten tunteiden raskaan taakan. Puuhastelu tarjosi keinon pitää haastavat tunteet käsivarren mitan päässä. Vaikka kuinka pinnistelen ja ponnistellen, miksi minusta kuitenkin tuntuu siltä, etten kuulu joukkoon, että olen jollain tavalla viallinen?

Minua kehuttiin siitä, kuinka hän on ikäistään kypsemmän oloinen ja osaa toimia kuin aikuinen. Kukaan ei nähnyt sitä pelkoa, joka varjeli herkkää ja haavoittuvaista sisintä.

Jo alakoulun ensimmäisillä luokilla selailin Suosikkia haaveillen rokkimaailman vapaasta ja vastuuttomasta elämästä. Tiesin jo silloin, että päihteet ovat vastaus kärsimykseeni. Ei siis ollut ihme, että heti ensimmäisestä kunnon kännistä jäin riippuvuuden salakavalaan koukkuun. Minulla oli keino pitää itseni suojassa ja salassa.

Jokainen uusi parisuhde, jokainen nousuhumala, jokainen tilille tullut rahasumma, jokainen Instagram-tykkäys, jokainen uusi vaate oli lupaus siitä, että kaikki helpottaa, että kohtaamatonta ei tarvitse kohdata. Miksi sitten kipu vain kasvaa? Tyhjyys tyhjenee? Pimeys pimenee?

Myös raittiina voi mennä pohjaan, eli siihen sille tasolle, mitä alemmas ei halua enää mennä. Olen ollut siellä. Paradoksaalisesti tie vapauteen on tullut sen kautta, että olen uskaltanut mennä läpi. Läpi lapsuuden traumojen, läpi toksisten uskomusten, läpi pimeyden ja suojamuurien.

Rohkeuteni ei ole riittänyt ja vielä siihen, että olisin päässyt pimeyden ytimeen asti, sanattomiin traumoihin. Rohkeuteni kuitenkin kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä, hengitys hengitykseltä. Jokainen kohtaaminen aidon itseni kanssa antaa minulle ja kokemuksen siitä, että tänä päivänä voin valita. Voin valita olematta tarttumatta riippuvuuksiini. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Kaikki on hyvin.

Olen arvokas. Olen rakkauden arvoinen.

Erityisherkkä tarvitsee paljon unta, mutta kärsii usein uniongelmista – Mikä avuksi?

Olen ollut aina herkkäuninen ja kärsinyt siitä. Partioleirit, leirikoulu, rippileiri, retriirit, työreissut, mökkireissut, lomamatkat – mikä tahansa muutos omiin rutiineihin on saanut unen entistä heikommaksi muutaman päivän ajaksi. Samaa tarinaa kuulen asiakkailtani. Mikä avuksi kun nukkumatti ei tule?

Tavanomaista herkemmät tarvitsevat enemmän unta kuin keskivertoihmiset, mutta kärsivät usein univaikeuksista. Melkoinen dilemma. Aivojaan voi onneksi opettaa rentoutumaan ja omaan vireystilaan voi vaikuttaa. Aina se ei ole helppoa ja joskus ylikierroksilla käydessä mahdottoman hankalaa, mutta harjoittelemalla ja säännöllisyydellä saa aikaan tuloksia. Herkkänä ihmisenä joutuu pitämään itsestään ekstrahyvää huolta. Se tarkoittaa esim. sitä, että pitää kiinni tietyistä hyvistä rutiineista, miettii mitä syö ja juo ja mihin aikaan, ja menee riittävän ajoissa nukkumaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin huomaa hyvien tapojen vaikutuksen. Joku saattaa pitää sinua tylsänä tai joustamattomana, mutta omasta unesta huolehtiminen kannattaa.

Kokeile näitä keinoja

Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta se, kuinka aloitamme päivämme vaikuttaa yöuniin. Jos heräämme joka aamu kovaääniseen herätyskelloon, nousemme kiireessä, selaamme samantien puhelinta ja siirrymme heti herättyämme työmoodiin, se vaikuttaa suurella todennäköisyydellä siihen, miten tyynesti nukumme. Aivot oppivat pysymään valppaina reagoidakseen seuraavana aamuna odottavaan stressiin. Onneksi ne voi myös opettaa rauhoittumaan unille. Tässä vinkkejä, miten autat kehoasi ja mieltäsi rentoutumaan iltaisin ja muutama apukeino myös siihen, miten saa ylikierroksia rauhoitettua.

Aamurutiini

Hyvä uni alkaa paradoksaalisesti jo heräämisestä. Parasta olisi herätä luonnollisesti ilman herätyskelloa. Se on nykypäivän aikataulutetussa elämässä haasteellista, mutta kannattaa kokeilla vaikka sarastusvaloa eli lamppua, joka kirkastuu pikkuhiljaa ja herättää lempeämmin kuin kovaan ääneen korvan juuressa hälyttävä herätyskello. Nouse vuoteesta rauhassa venytellen. Älä säntäile sinne tänne noustuasi, vaan liiku tietoisen rauhallisesti ja koita ylläpitää rentoa olotilaa. Anna puhelimen olla ja nauti kupponen kuumaa kaikessa rauhassa. Ota pieni hetki itsellesi.

Iltapäivällä/alkuillasta

Prosessoi päivän tapahtumia ja niiden aikaansaamia tunteita vaikka kirjoittamalla hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. Kirjoita ylös myös kaikki sellainen, mikä sinun on muistettava seuraavaa päivää ajatellen. Näin ajatukset eivät pyöri päässä sänkyyn mentyäsi.

Illalla

Hidasta tietoisesti tahtia. Älä katso liian nopeatempoisia tai muuten stimuloivia ohjelmia tai lue ikäviä uutisia. Hengitä kevyen rauhallisesti, hidasta kävelytahtia ja tahtia millä teet asioita. Kerrot tällä tavoin kehollesi, että on aika rauhoittua. Tee sellaisia asioita, jotka rentouttavat, esim. lämmin suihku, rauhallisen musiikin kuuntelu, käsityöt, jne.

Sänkyyn mennessä

Pyhitä makuuhuoneesi unelle. Pidä se siistinä ja tee vuoteesta kutsuva ja mukava. Tuuleta, jotta ilma on raikasta ja pidä makuuhuoneen lämpötila viileänä. Voit kuunnella jonkin rentouttavan meditaation, sipaista ranteisiin rentouttavaa eteeristä öljyä tai hieroa iholle rentouttavaa magnesiumöljyä, listata mielessäsi kiitollisuuden aiheita tai lausua iltarukouksen. Mieli oppii yhdistämään nämä rentouttavat rutiinit nukahtamiseen.

Jos uni ei tule tai heräät keskellä yötä

Jos olo on poikkeuksellisen levoton, kannattaa kokeilla jotain rauhoittavaa harjoitusta. Tässä muutama idea.

Hengitystekniikka

Hengitä hiljaa nenäsi kautta ja laske 4:ään. Pidä hengitystäsi laskien 7:ään. Hengitä hitaasti ulos suun kautta laskien 8:aan. Toista tämä sykli noin 6 kertaa ennen kuin palaat normaaliin hengitykseen.

Suun teippaus

Moni hengittää tietämättään öisin suun kautta. Nenähengitys parantaa unen laatua. Suuteippi on ollut monelle herkälle avuksi paremman unen saamisessa.

Mielikuvaharjoituksia

Kokeile jotain näistä tai kehitä oma tekniikkasi:

Kuvittele että makaat riippumatossa, joka keinuu hitaasti ja rauhallisesti. On pimeää ja kuulet ympäriltäsi jotain ihanan rauhoittavaa ääntä (tai sitten on täysin hiljaista). Voit kuvitella että olet ulkona ja lempeän pehmeä tuulenvire hyväilee ihoasi.
Kuvittele että kävelet rennosti polkua alaspäin jossain kauniissa ja rauhoittavassa maisemassa. Olosi muuttuu rennommaksi ja rennommaksi joka askeleella. Voit käydä vaikka pehmeälle mättäälle nukkumaan tai antaa itsesi nukahtaa askelten monotoniseen rytmiin.
Puhu itsellesi mielessäsi rauhoittavasti, myötätuntoisesti ja rakkaudella. Voit lausua itsellesi positiivisia asioita, kuten ”Olen ihana”, ”Olen arvokas”, ”Kaikki on hyvin”, ”Olen hyvien asioiden arvoinen”. Usein uni tulee kesken lauseen ja nukahdat myönteinen ajatus mielessäsi.

Kurkkaa myös kirjani Helpotusta erityisherkän elämään. Sieltä löytyy lisää vinkkejä erityisherkän hyvinvointiin.

”Oli elämää mullistava kokemus, kun aloin kohdella itseäni hyvin” – Reija Könönen ymmärsi nelikymppisenä, miten ankara hän oli aina ollut itselleen

Kirjoittaja Andy Hopi luotsaa vuosittain Tampere-talossa järjestettävää Täysii-seminaaria, joka järjestetään tänä vuonna 12:tta kertaa. Tässä koko kansan tapahtumassa puhujat jakavat rohkeasti omat samaistuttavat ja rosoisetkin tarinansa, joista saat monipuolisia näkökulmia ja eväitä henkilökohtaiseen kasvuusi.

Kuvittele itsesi tilaisuuteen, jossa joudut aivan yllättäen ja täysin valmistautumatta pitämään puheen. Tihenevätkö sydämenlyöntisi pelkästä ajatuksesta?

Esiintymispelosta kärsinyt Reija Könönen joutui tällaiseen tilanteeseen ystävänsä syntymäpäivillä. Reija oli tottunut siihen, että esiintymisistä selviäminen oli vaatinut etukäteen vimmattua valmistautumista. Prosessiin kuului myös itsensä moittiminen jälkikäteen, koska valmistautumisesta huolimatta kaikki ei kuitenkaan ollut sujunut täydellisesti. Tällä kertaa jokin oli kuitenkin muuttunut. Reija nimittäin istui puheen jälkeen alas.

Ennen hän olisi mennyt syrjään häpeämään, koska puhe ei ollut mennyt niin hyvin kuin hän olisi sen halunnut menevän. Nytkin hän tunnisti häpeän tunteen tulevan vierailulle, mutta tunne jatkoi pian matkaansa. Syöminen sai jatkua rennoissa merkeissä. Tietoisuuden valtasi ymmärrys, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Reilun vuoden verran aktiivisesti tehdyt harjoitukset olivat toimineet.

Polku jota seuraamalla löytyi jatkuvasti uutta

Vuonna 2005 Reija oli stressaantunut ja nukkunut huonosti, joten hänen huomionsa kiinnitti rentoutusopastajakurssin esite. Hän ajatteli, että jos kurssilla opetetaan muita rentoutumaan, niin siinä samalla varmaan oppii rentoutumaan itsekin. Puolen vuoden kurssi antoi oppia siitä, miten paljon omilla ajatuksilla voi elämäänsä vaikuttaa.

Tämä oli alku polulle, jota seuraamalla on jatkuvasti auennut jotain uutta. Omasta toiminnasta tietoiseksi tuleminen toi Reijalle ymmärryksen, miten paljon hän oli elänyt omaa elämäänsä automaattiohjauksella. Reija oppi myös tunnistamaan tarkemmin omia tunteitaan, kun ennen hänellä oli ollut vain epämääräisen paha olo.

Oli merkittävä muutos, kun oppi ymmärtämään paremmin itseään ja sisäistä puhettaan. Reija huomasi, kuinka suuri merkitys hyvinvointiin on omilla ajatuksilla – ja miten niihin voi vaikuttaa.

Itsemyötätunto avautuu syvällisemmällä tasolla

Aberdeenin yliopistossa yhdistyi kaksi intohimoa, ihmismielen toiminta ja Skotlanti. Ison-Britannian saaren pohjoisosassa sijaitsevassa opinahjossa oli mahdollista kouluttautua mindfulnessin maisteriksi. Opinnot sisälsivät paljon harjoitteita.

Rohkeasti Reija pääsi myös yli kielimuurista, vaikka välillä joutuikin sanomaan sen minkä osasi sen sijaan mitä olisi halunnut sanoa. Opintojen isoin oivallus liittyi itsemyötätuntoon. Toki Reija oli tästä kuullut ennenkin, mutta tällä kertaa käsite aukesi syvällisemmällä tasolla. Reija ymmärsi, kuinka ankara hän oli itseään kohtaan ollut ja vaatinut itseltään ihan kohtuuttomia. ”Oli elämää mullistava kokemus, kun oikeasti aloin kohdella itseäni hyvin”, hän sanoo.

Jo ennen opintojen aloittamista Reijan sydäntä lähellä olivat olleet erityisesti Skotlannin saaret, joilla hän käy ystävänsä kanssa saarikierroksilla. Mitä pienempi saari, mitä vaikeampi päästä, sen parempi!

Rohkeasti rehellinen

Taustalla on usein monia erilaisia uskomuksia, jos emme uskalla olla rohkeasti rehellisiä. Usein mietimme, mitä sanoistamme seuraa ja mitä muut niistä ajattelevat. Mietimme, pystymmekö täyttämään sen, mitä luulemme muiden meiltä odottavan. Tällöin emme ole oman elämämme pääroolissa, vaan annamme ihmisten yhteisössä äänioikeutemme pois.

Jo lapsuudessa on saattanut muodostua uskomus, että oma mielipiteemme ei ole tärkeä tai oikeanlainen tai meillä ei ole oikeutta sanoa sitä. Rohkeasti rehellinen -kirja sai alkusysäyksen, kun Reija tapasi työkuvioissa Sanna Laakkion. Vaikutuksen Reijaan teki Sannan olemus, joka oli mukavalla tavalla suora, mutta samalla kuuntelevainen. Reija tiedusteli, voisiko hän haastatella Sannaa, jotta voisi ammentaa oppia häneltä. He tapasivat useamman kerran ja ystävystyivät. Yhdellä kävelyllä Töölönlahdella nousi idea kirjan kirjoittamiseen aiheen tiimoilta.

Moni kirjaa varten haastatelluista ihmisistä kertoi, että kun he ovat lähteneet puhumaan omaa totuuttaan, he ovat saaneet valtavasti lisää energiaa. Vie nimittäin suunnattomasti voimia, jos yrittää olla joku muu, kuin oikeasti on. Tällöin ihminen elää jatkuvasti valmistautuen ja ennakoiden, on aina vähän varuillaan.

Kun tästä tulee tietoiseksi ja uskaltaa päästää irti asioiden turhasta kelailusta etu- ja jälkikäteen, energia alkaa virrata aivan eri tavalla. Kun on rehellisesti oma itsensä, laskeutuu mielenrauha. Elämä muuttuu rennommaksi, vapaammaksi ja täydemmäksi. Eräs kirjaa varten haastatelluista henkilöistä pääsi jopa eroon ahtaan paikan kammostaan, kun uskalsi alkaa puhua omaa totuuttaan.

Rehellisyyden vastakohtana Reija ei näe epärehellisyyttä, vaan piiloutumisen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla ”totuuden torvi”, joka vain toitottaa rehellisesti omaa näkemystään. Tärkeää on myös arvostaa ja kuunnella muita.

Rohkeasti rehellinen -kirja (Bazar 2023) julkaistiin päivänä, jolloin haastattelin Reijaa. Päivän voidaan ajatella olevan kirjan syntymäpäivä. Tämä syntymäpäivä on merkittävä päivä heille, jotka saavat kirjasta rohkeutta puhua omaa totuuttaan. Jos olet piilotellut itseäsi ja ajatuksiasi, rohkaisee Reija nousemaan samaan linjaan muiden kanssa. Ei ylemmäs, ei alemmas, vaan samaan linjaan.

Lisää Reija Könösen ajatuksia pääset kuulemaan Täysii-seminaarissa Tampereella.

TÄYSII 2023 -seminaarin teemana on YHTEYS, josta puhumassa ovat 12 eri alan huippuosaajaa, mm. Sanna Wikström, Reija Könönen, Mitra Vasara ja Ilkka Koppelomäki. Seminaari järjestetään Tampere-talossa lauantaina 18.11.2023.

Kirjoittamalla tilauksen yhteydessä Lisätiedot-kohtaan alennuskoodin HIDASTA, saat lipuista 10%:n alennuksen sekä TÄYSII 2022 -seminaarin videotallenteet (arvo 47 €) kaupan päälle.

Lisätietoja ja liput löydät TÄÄLTÄ.

Kirje uudelle kumppanille narsistisen suhteen jälkeen – Rakkaus ja turvallinen läsnäolo voivat parantaa vaikeimmatkin haavat

Uusi suhde ja jokin mitä uusi kumppani sanoo tai tekee voi triggeröidä narsistisen suhteen jälkeen joskus hyvinkin ennalta arvaamattomasti.

Vanhat raskaat kokemukset saattavat nostaa päätään vieden kehon ja mielen synkkään menneeseen, ravisuttaen mustilla muistoillaan ja herättää epäilyksen:

Mitä jos kaikki se entinen kauhu onkin jälleen alkamassa uudestaan tai mitä jos en koskaan pääse yli entisestä?

Ja vaikka suhde ja uusi kumppani olisi luotettava, sekä turvallinen, voivat vanhat kokemukset ja niiden jättämät jäljet kehossa ja mielessä puskea esiin tuskallisella tavalla.

Mitä raskaampaa narsistinen kaltoinkohtelu on ollut ja mitä pidempään se on kestänyt, sitä syvemmät jäljet se meihin ihmisiin tavallisesti jättää.

Jotta saisit toipua rauhassa ja jotta kehosi ja mielesi, jokainen muistosi saisi hoivaa, sekä luottamusta nykyhetken turvallisuuteen, tarvitset aikaa ja myöskin toisten ihmisten ymmärtävää tukea.

Uuden kumppanin on tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja hyväksymään mennyt elämäsi ja kokemuksesi. Menneiden muistojen aiheuttamat haasteet nykyhetkessä ja suhteessa sinuun ja häneen eivät ole reiluja tai kivoja, mutta lähtökohtaisesti ne on on tärkeä hyväksyä, jos niitä ilmenee.

Jokainen meistä kantaa menneen elämän muistoja itsessään ja parhaimmassa tapauksessa saamme hoivata toinen toistemme haavoja, yhdessä rakkaan ihmisen rinnalla.

Jotta uusi kumppanisi ymmärtäisi kokemustasi menneessä narsistisessa suhteessa, halusin kirjoittaa hänelle kirjeen, jonka voit halutessasi näyttää hänelle (jos kuvaukseni vastaa kokemuksiasi) tai kirjoittaa oman muokatun versiosi.

Kirje uudelle kumppanillesi, narsistisen suhteen jälkeen

Olet saanut rinnallesi luomakunnan kauneimpia piirteitä omaavan olennon, herkän ja paljon kokeneen ihmisen.

Uskon hänen tuntevan elämän pienimmätkin värähtelyt niin sinussa, kuin hänessä ja kaikessa elävässä organismissa ympärillänne. Hän luultavasti aistii ihmisten olotiloja ja ilmapiiriä, ja voi pienimmistäkin eleistä tulkita niiden tarkoituksia tai merkityksiä.

Tuo herkkyys on lahja ja supervoima, sekä välillä hyvin raskas taakka kantaa. Se on voinut myös hioutua lisää pakon sanelemana väkivaltaisen ja ennalta arvaamattoman ilmapiirin ja sairaalloisen ihmisen aikaansaamana, jotta on voinut pysyä suojassa väkivaltaiselta kohtelulta.

Jos kumppanisi on kokenut narsistista kaltoinkohtelua ja huomaat hänessä nousevan aika ajoittain vaikeita, kuin pakonomaisia ajatuksia ja tunteita, jotka aiheuttavat hämmennystä tai kitkaa välillenne haluaisin sinut tietävän seuraavaa:

Narsistisen suhde on yksi raskaimmista ja sairaalloisimmista suhteista, jossa henkinen väkivalta näyttelee tavallisesti pääosaa ja jonka jättämät jäljet voivat näkyä vielä pitkään suhteen jälkeenkin ja todella myös ilman syytä. Tämä on tavallinen ja yleinen seuraus väkivaltaa kokeneilla.

Häntä on mahdollisesti loukattu, petetty, alistettu, uhkailtu, kiristetty ja peloteltu niin monella tapaa, että usko itseen ja muihin on voinut olla kadoksissa pitkään. Ja siltikin hän on uskaltanut lähestyä sinua, ottaen samalla riskin, jossa mieli huutaa epäilevänä: Uskallanko luottaa tai miksi en pysty luottamaan, vaikka kuinka haluaisin?

Parasta mitä voit hänelle antaa on kertoa, että hän on turvassa, eikä nyt ole mitään hätää. Turvallinen ja rauhallinen läheisyys tuo lohtua, jota meistä jokainen tarvitsee.

Kun sanasi vastaavat tekojasi ja toisin päin, vahvistaa se hiljalleen luottamusta, jonka hän on kerran menettänyt.

Ja vaikka hän järjellä tietäisikin, että sinuun voi luottaa on normaalia, että tunteet tulevat jälkijunassa ja osa mielestä tarvitsee paljon vakuuttelua ymmärtääkseen, ettei enää ole hätää.

Luottamus ihmisiin ja myös siihen, että hän uskoo maailman pitävän sisällään ihmisiä, jotka eivät halua hänelle pahaa korjaantuu ajan kuluessa, mutta se vaatii konkretiaa: pieniä rakkaudellisia sanoja ja tekoja, päivittäin.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, ettei sinun tarvitse pelätä, tehtäväsi ei ole mahdoton.

Rakkaus ja turvallinen, sekä luotettava läsnäolo riittävät usein parantamaan yhdessä ajan kanssa hyvin vaikeitakin haavoja.

Ja jos sinulla tai hänellä on tunne, ettei mikään auta, ei tässä maailmassa tarvitse jäädä yksin, vaan ammattilaisten tukea ja apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.

”Eiköhän tehostaminen työpaikoilla ole jo nähty” – Voisimmeko löytää uusia tapoja pitää ihmisistä huolta?

Johtajana ja johtajien valmentajana toiminut Risto Kuulasmaa työstää tv-projekteja Los Angelesissa ja järjestää Davosiin Maailman talousfoorumin yhteyteen ohjelmaa, joka yhdistää yritysjohtajat ja isot henkiset ja alkuperäiskansojen johtajat. Hänen yhteistyökumppaneinaan ovat olleet mm. Deepak Chopra, Sadhguru ja Sri Sri Ravi Shankar. Lisäksi Ristolta on ilmestynyt kirja Kaikki valo maailmassa (Bazar 2023), joka pohtii ihmisenä olemisen ydintä.

Miten työelämän ja henkisyyden yhdistelmä sopii mielestäsi yhteen?

– Näen ne hyvin integroituneena. Yritän katsoa asiaa holistisesti. Yrityksessäkin on tietynlainen energia, pelot ja uskomukset, jotka kaikki vaikuttavat liiketoimintaan sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Tuntuu siltä, että maailmalla ollaan vähän valmiimpia siihen, että henkinen puoli tulee mukaan myös työhön. Se yhdistyy yleiseen kestävyysajatteluun, vihreään siirtymään ja uusiin energiamuotoihin. Mielestäni se on hyvä kehityssuunta.

Vietämme ison osan elämästämme töissä, kun olemme kahdeksan tuntia päivässä kollegojen kanssa. Ollaan mielenkiintoisten aikojen äärellä, kun etenkin Suomessa työhyvinvointi on suorastaan romahtanut. THL:n viimeisimmän tutkimuksen mukaan noin puolet työikäisistä kokee olevansa kuormittuneita ja joka kahdeksannella on itsemurha-ajatuksia. Masennus on suurin työkyvyttömyyden syy Suomessa. Tässä alkaa olla merkittävä kriisi käsillä, ja äkkiseltään tuntuu siltä, että nyt kaivataan uusia suuntia ja lähestymistapoja.

Mikä voisi parantaa ihmisten vointia työelämässä?

– Nykymaailma kaipaa holistista otetta hyvinvointiin, varsinkin nyt, kun tilanne on tämä ja luvut näin retuperällä. Ensimmäinen kysymys on, ottaako työpaikka lisää roolia ihmisten hyvinvoinnissa?

Nyt on niin, että jos on jotain ongelmia, niin mennään juttelemaan lääkärille tai yrityksen HR-osastolle. Mutta voisimmeko löytää uusia tapoja siihen, että työelämässä kaikista pidetään enemmän huolta?

Yksi käytännön idea voisi olla vaikka kiitollisuuspalaveri: Voisiko työpaikalla pitää kerran viikkoon kiitollisuuspalaverin, jossa kerrotaan, mistä ollaan kiitollisia? Kiitollisuus on tutkitusti yksi elvyttävimmistä asioista.

Veikkaukseni on, että työhyvinvointi nousee yrityksissä keskeisimmäksi menestyksen mittariksi. Silloin nähdään helposti se yhteys, että kun ihmiset voivat hyvin, niin yleensä myös tulos paranee.

Eiköhän tehostaminen työpaikoilla ole jo nähty. Tarvitaan uusia työkaluja. Tässä kriisin vaiheessa emme voi enää soveltaa menneitä työkaluja, sillä ne eivät selvästikään ole toimineet. Luulen, että ollaan menossa sitä kohti, että myös ihmisten henkinen puoli huomioidaan työpaikalla.

Olet valmentanut yritysjohtajia, minkälaisia teemoja valmennuksissa nousee?

– Asiakkaita on kahta sorttia: palautuvia ja avautuvia. Palautuvat usein ovat menneet jonkin myllyn läpi. He ovat ehkä myyneet yrityksensä tai he ovat johtajia, jotka ovat siinä tilassa, että takki on tyhjä. Usein heillä on myös jokin palkkio saavutettuna, esimerkiksi varallisuutta on, mutta ontto ja tyhjä kuori jäljellä. Heidän kanssaan aletaan hakea palautumisen tapoja ja merkityksiä.

Avautuvat ovat usein asiakkaita, joilla on intuitio, että hyvin menee, mutta tässä ei ollut vielä kaikki. He ovat tunnistaneet, että potentiaalia olisi enemmän. Silloin lähdetään jossain kohtaa henkisen avautumisen suuntaan. Tehdään töitä pelkojen ja rajoittavien uskomusten kanssa – ja niitähän meillä piisaa. Ne kulkevat mukanamme lapsuudesta ja nuoruudesta.

Miten se vaikuttaa työpaikalla muihin, kun johtajat käyvät läpi omaa prosessiaan?

– Eiköhän me olla kaikki nähty, että jos pomo voi hyvin, niin tunnelma on erilainen. Jos meillä on johtaja, joka on ihan lopussa tai kireä, niin kyllä se saastuttaa työpaikan ilmapiirin saman tien.

Hyvä harjoitus on listata omat pelot ja omat uskomukset ja käydä ne läpi. Se on helpottavaa ja myös aavistuksen huvittavaa, varsinkin jos pystyy jakamaan niitä muille. Että voiko tosiaan olla tällainenkin pelko! Mielikuvituksemme on vain rajana sille, mitä kaikkea voimmekaan pelätä. Tämän harjoituksen voi tehdä koko yrityksen tasolla myös siten, että pohditaan, mitkä ovat meidän firman pelot ja rajoittavat uskomukset.

Risto Kuulasmaan teos Kaikki valo maailmassa syventää näkökulmaa ihmisenä olemisen ja henkisen kasvun teemoihin.

Voit tutustua kirjaan ja hankkia sen itsellesi TÄÄLLÄ.

Risto Kuulasmaa Tunna Milonoffin haastattelussa Kaikki valo maailmassa -kirjan julkistamistilaisuudessa:

Tuntuuko arjessa pysähtyminen mahdottomalta? – 3 tapaa luoda itselle nautinnollinen hengähdyshetki

Hektisen työpäivän kiireessä uskomme usein, ettei pysähtyminen ole mahdollista. Päivän työkuorma ei anna minuuttiakaan periksi, ja nautintomahdollisuus tuntuu häämöttävän jossain kaukana, ehkä illassa tai viikonlopussa. Loputtoman usein me kiristämme tahtia, kun sitä pitäisi hellittää. Mutta nautinto kulkee mukanamme mielessämme, juuri silloin kun sitä eniten kaipaamme. Sen käyttöön ottaminen on vain opettelua vaille.

Viivähdä rakkaassa paikassa, joka rentouttaa sinua

Laita silmäsi kiinni ja tuo silmiesi eteen kaunein maisema, mitä olet nähnyt. Laajenna kuvaasi niin suureksi, ettei muuta näköpiirissä olekaan. Keskity tuon paikan tuomaan tunteeseen sinussa, tuo esille tuoksut, joita paikassa saat nuuhkia ja kuuntele tuon kohteen äänimaisemaa. Mitä tuttua ja kaunista kuuletkaan? Kuvittele itsesi tuohon paikkaan nauttimaan, pysähdy tunnelmaan, jonka se saa sinussa aikaan. Hengitä vapaasti ja rennosti paikan rauhaa itseesi ja viivähdä siinä niin kauan, että kehosi ja mielesi saavuttaa rauhan.

Mielikuvamatkalla pääset irti kiireestäsi, milloin ja missä vain

Luo turvahetki, jonka sylissä saat käpertyä

Valu turvahetkeen, jossa sinun on lämmin, rento ja rauhallinen olla. Onko se viltin alla, kaunis kahvikuppi kädessä, lempisarjasi lumoissa ja villasukat tuoden lempeyttä kylmiin varpaisiin? Vai rakkaasi kainalossa, jossa saat rauhallisia sanoja ”ei ole mitään hätää” ja silityksiä, juuri niin lempeästi kuin kaipaat? Vai onko turvahetkesi vanhassa kotitalossasi ruokapöydän ääressä, ympärillä niin tuttua ja tavallista ja suussa korvapuustia, jota olet maistanut satoja kertoja ennenkin? Millaiseen turvahetkeen pääsetkään?

Turvapaikkasi kulkee aina mielessä mukanasi

Sensuelli ja aistillinen mielikuvahetki saa mielesi ja kehosi virkistymään

Viivähdä eroottisessa, antaudu tuntemaan kiihotuksen tunteesi mielessäsi ja pysähdy aistilliseen hetkeen. Millaista sensuellia kosketusta voisit tuntea ihollasi? Kun viet mielesi kohtaan, joka kaipaisi kosketusta, pian sitä saatkin. Voisiko se olla lempeää tai jopa kuumaa, ihan vain siinä, keskellä kaikkea? Mihin kuvaan eroottisissa muistoissasi voisit hetkeksi jäädä? Mitä tapahtuisi, jos kehosi nauttisikin hetken tuntemuksista, joita aistilliset, sensuellit hetket saavat sinut nauttimaan?

Mielesi on taukopaikkasi, jonka voimin pääset minne tahansa kauniiseen paikkaan, turvalliseen hetkeen tai sensuelliin kokemukseen ja saat hetken taukoa kaikesta siitä, missä päivän aikana huristelet menemään. Vapaus on sitä, että tuo kaikki kulkee kaiken aikaa mukanasi ja on käytössäsi, kun sitä tarvitset. Millaiseen nautintoon voisitkaan tänään sukeltaa?