Omalla mukavuusalueella toimiessa olo tuntuu turvalliselta, itsevarmalta ja no – mukavalta. Hommat ovat hanskassa ja tietää mitä pitää tehdä ja miten. Ei tule vastaan suuria haasteita tai stressitekijöitä, kun pysyy niissä asioissa ja toimintatavoissa, jotka taatusti osaa ja tuntee.
Muiden myötäilykin voi olla mukavuusalueella olemista. Tuntuu turvalliselta, kun ei tarvitse ilmaista omia ajatuksiaan, myötäilee vain muita. Yhtyy samanäänisten kuoroon.
Psykologinen mukavuusalue on kuvitteellinen kehä ympärillämme. Ja sen ympärille voi kuvitella venymisalueen tai oppimisalueen – epämukavuusalueeksikin sitä voisi kutsua – alueen, jossa asiat eivät ole tuttuja ja siksi siellä on paljon epävarmuustekijöitä.
Kasvu ja oppiminen edellyttävät sitä, että astuu hetkeksi ulos omalta turva-alueeltaan tuonne venymisalueelle ja kokeilee jotain uutta. Kuten avaa suunsa tilanteissa, joissa yleensä vaikenisi.
Kaikki elävä kasvaa ja kehittyy ja tietylle toiminta-alueelle jumittuminen estää kasvun. Mukavuusalueella on myös ikävä tapa kutistua, jos siellä oleskelee pitkään. Mitä kauemmin pysyy vain tutulla tontilla ja varoo haastaville laidoille menoa, sitä pienemmäksi liikkumatila käy. Riskien ja epämukavuuden välttely nakertaa aluetta pikkuhiljaa pienemmäksi ja pienemmäksi.
Oman kasvun ja kehittymisen kannalta olisi tärkeää välillä piipahtaa siellä, missä olo tuntuu epävarmalta ja jopa epämukavalta. Alueella, jossa ei voikaan kontrolloida kaikkea. Alueella, jossa oppii uutta.
Jos miettii rehellistä kommunikaatiota ja omien ajatusten ja kokemusten sanottamista, niin pientä alkuvenyttelyä voi olla vaikka kysymyksen esittäminen niissä tilanteissa, joissa yleensä on hiljaa kun muut keskustelevat ja tekevät päätöksiä.
”Kerrotko vähän lisää tuosta?” on turvallinen lause, jonka voi heittää jollekin keskustelijoista. Availla omaa ääntään kysymällä.
Kun oppii osallistumaan keskusteluihin kysymyksillään ja huomaa, että muut kuuntelevat voi mennä pidemmälle uuden oppimisalueelle ja kertoa omia mielipiteitään, kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Tässä voi auttaa, kun muistuttaa itseään siitä, että me kaikki ihmiset olemme yhtä arvokkaita ja jokaisen mielipide on ihan yhtä arvokas tai vähäpätöinen kuin muidenkin.
Voi antaa itselleen luvan osallistua asioihin. Ottaa äänioikeuden elämässä.
Epämukavuusalueella piipahtamisen jälkeen voi käydä levähtämässä ja hengähtämässä taas omalla mukavuusalueellaan. Keräillä voimia uuteen venymiskokemukseen.
Ja kas kummaa, mukavuusalueen kutistuminen on lakannut, kun on uskaltanut piipahtaa välillä epämukavuusalueella ja kokeilla uutta.
Rajojen venyttely voimaannuttaa ja hiljalleen mukavuusalue alkaa laajentua. Uudesta tulee tuttua ja turvallista. Ja sitten voi taas sopivalla hetkellä venytellä vähän lisää ja laajentaa elämän- ja kokemusten piiriä entisestään.
Vinkkejä omalta mukavuusalueelta ulos astumiseen löytyy uudesta Rohkeasti rehellinen -kirjasta. Sieltä voi lukea myös millaisia kokemuksia muilla on ollut, kun he ovat alkaneet venytellä toimintansa rajoja itselleen suotuisampaan suuntaan.
