Ehkä sinäkin olet toivonut joskus itsellesi paksumpaa nahkaa tai kovempaa kuorta, ettei elämä satuttaisi niin kovasti. Ehkä myös sitä, ettei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita. Että voisi vain kiertää tai ylittää ne, kun kohdalle sattuvat. Voin tunnustaa, että ajatus on käynyt tämän syyskuun aikana omassakin mielessäni. Sen verran olen vaikeiden tunteiden kanssa aikaani viettänyt.
Paksun kuoren rakentaminen on kuitenkin huono vaihtoehto, sillä sitä projektia johtavat ego, pelko ja häpeä. Ja loppupelissä tuo näennäisesti paksu nahka, kuten ohitetut tai muiden syyksi vieritetyt tunteetkin ovat todella huteria ja ajan mittaan kestämättömiä suojatoimia.
Pelko huteran rakennelman romahtamisesta vaanii koko ajan jossain taustalla ja suojatoimet käyvät yhä enemmän energiaa vaativiksi ylläpitää. Tuloksena saattaakin olla jotain toivotusta aivan päinvastaista. Vaikkapa juuri äärimmäinen ja epäterve ohutnahkaisuus.
Paksun nahan sijaan on viisaampaa kasvattaa itselleen luja ja lempeä sisus. Sisus, jonka voi paljastaa maailmalle haavoineen, keskeneräisyyksineen ja kasvukipuineen. Sellaisenaan hauraan vahvana, rikkinäisen ehjänä ja epätäydellisen täydellisenä. Kauneimpana, mitä on. Ihmisellisenä.
Sellaisen sisuksen kasvattaminen edellyttää myös kivuliaiden tunteiden vastaanottamista ja niiden kanssa olemista, niistä vastuun ottamista. Tunteilla on aina asiaa ja jokin tarkoituksensa, jota on hyvä pysähtyä kuulemaan.
Itselleni oli tärkeää muistaa kivuliaimpina hetkinä myös se, että tunteminen on tervettä. Tunteeton ihminen – tai ehkä paremminkin ihminen, jolla ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa, ei ole hyvinvoiva. Hän on jotenkin tyhjä. Hänellä ei myöskään voi olla ymmärrystä toisen ihmisen tunteita kohtaan eikä siten aitoa empatiakykyä. Näiden puuttuessa hänellä ei myöskään ole kykyä pintaa syvempiin kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin.
Luja ja lempeä sisus on aidon minän ydin. Ydin, jonka ansiosta sinulla ei ole piilotettavaa, puolustettavaa, hävettävää eikä pelättävää. Sen johdosta sinussa ei myöskään ole mitään vähennettävää eikä lisättävää. Olet totta, se riittää.
Omana itsenään oleminen mahdollistaa myös aidon kohtaamisen ja syvän yhteyden muiden ihmisten kanssa. Tietää olevansa tarpeeksi ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään miellyttämättä ja joksikin muuksi muuntautumatta. Ymmärtää olevansa arvokas ilman saavutuksiaan, mainettaan, työtään, taitojaan, ulkonäköään tai varallisuuttaan. Aitona omana itsenään ei tarvitse todistella rakastettavuuttaan esimerkiksi epätoivoisesti ja vauhdilla suhteesta toiseen vaihtaen.
Omana aitona itsenäsi olet rehellinen ja uskollinen paitsi itsellesi myös kaikille läheisillesi, ja se on paras lahja, minkä voit antaa. Läheisesi, ystäväsi ja yhteistyökumppanisi tietävät sinun olevan luotettava ja tarkoittavan todella sitä, mitä sanot tarkoittavasi. Kun olet aito ja rohkea oma itsesi, myös he voivat olla sitä.
Voit lukea lisää rohkeudesta olla oma aito itsensä kirjastani. Kirjan voit tilata täältä
