Talous takkuaa ja pienempiä lyödään pataan, niin valtioiden kuin nuortenkin kesken. Ebola karkaa ja Isis virtaa Kaksoisvirtojen mailla.
”When the going gets tough…”
Yhä useampaa ilmiötä on vaikea ymmärtää ja syylliset olisi hyvä löytää. Samoin kuin vastuulliset.
Mitä monimutkaisempi asia, sitä suurempi on tarve löytää yksinkertaisia totuuksia.
Markkinat eivät vedä ja valtio vie sekä varat että voiman. Viskinkin. Jonkun pitäisi tehdä jotain. Jonkun. Viranomaisen, poliitikon tai yhteiskunnan. Kunhan eivät lisää byrokratiaa.
Eikö se Arkadianmäki ole siellä sitä varten, että säädetään lait ja ohjataan yhteiskuntaa? Ja eikö se markkinatalous ole sellainen, että se ohjaa parhaalla tavalla resurssien käyttöä ja talouden pyörimistä?
”Kyllä” ja ”ei”. Molempiin kysymyksiin.
Puolueiden ideologia on ihmisten kirjoittamaa. Yhteisön ja sen kulttuurin. Vuosisataisen työn ja toiminnan tulos, jonka toteuttajat me valitsemme määrävälein. Samoin kuin talouden teoriat ja uskomukset, joiden sisältö tosin päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä välillä.
Toistan vielä. Yhteiskunnan ja sen talouden teoriat ja uskomukset eivät ole yhteiskunnasta riippumatonta tiedettä, vaan kulttuurimme ja uskomustemme tulos, joka päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä aikavälillä. Näin siksi, että teorioiden ja niiden rajallisten laskelmien olettamukset on tehty sen kulttuurin vaikutuksesta, jossa tutkijat ja päättäjät ovat eläneet.
Kyllä, olen saanut herätyksen kulttuuriin ja unilukkarina on toiminut muuan Strongholdin isäntä. Uskon, että unilukkareita tarvitaan ja että on hyvä hetki tulla tietoiseksi kulttuuristamme, jotta ymmärrämme minkä asioiden äärellä on hyvä olla erityisen hereillä. Katsoa peiliin ja todeta, että myös huonot käytännöt, hyvä-veli –järjestelmät ja erilaisuuden ymmärtämättömyys ovat tuotosta siitä, mikä on ihmisten kesken virallisesti tai sanattomasti todettu toimivaksi ja joka on siksi muuttunut maan tavaksi ja toiminnan normiksi. Isommissa tai pienemmissä yhteisöissä.
Olemme siirtymässä yhtenäiskulttuurista useamman totuuden maailmaan. Maailmaan, jossa totta ovat samaan aikaan jopa vastakkaiset näkemykset. Ja jos oikein hyvin käy, opimme ymmärtämään ja hyväksymään nämä erot.
Tätä ymmärtääkseni luen siis Jari Sarasvuota ja komppaan häntä vahvasti.
”Väsyneenä, pettyneenä, peloissaan ja helpomman vaihtoehdon houkuttelemana ihminen paljastaa kulttuurin ehdoilla ilmenevän tosiluonteensa.”
Oivallus, jolla voi selittää monia hämmentäviä ilmiöitä ajassamme. Tällainen kulttuurimme vain on. Kotimaassa, maanosassamme ja laajemminkin. Ei käy kiistäminen. Onneksi tietoisuus auttaa parannukseen ja löytyy yksilöitä ja ryhmiä, joiden olemisen ja tekemisen kautta kulttuuri rakentuu. Myös parempaan suuntaan. Tietoisuuden heräämiselle on nyt otollinen maaperä.
Yliviljellyt inhimilliset vahvuudet ovat luoneet meille kasvuympäristön, joka haastaa nyt riittävän väkevillä ongelmilla, jotta huomaisimme tarpeen kyseenalaistaa vallitsevia uskomuksia.
Ja nyt syntyvässä muutoksen tilassa herää pakon synnyttämä uteliaisuus tehdä asioita eri tavalla. Ajatella ja tuntea eri tavalla. Arvostaa ja kunnioittaa eri tavalla.
Alamme ymmärtää, mistä ihmisyys ja inhimillisyys oikeasti koostuvat. Siitä kokemuksesta, jonka mukaan asioilla voi olla merkitystä, vaikka se ei koskettaisi minua juuri nyt, enkä nähtävissä olevassa tulevaisuudessakaan hyötyisi siitä henkilökohtaisesti. Löydämme johtajuuteen uutta sisältöä ja uusia keinoja. Tai oikeastaan löydämme ne uudelleen. Nuotiopiirin ja sille ominaisen arvostavan dialogin. Kunnioittavan kohtaamisen ilon. Siksi ”Vain elämää” koskettaa piirissä istujia.
Uusvanhojen metodien ohella kieleemme nousee uusvanhoja käsitteitä, jotka saavat uuden merkityksen ja joita käytetään harkiten, kuin maistellen niiden hitaasti kehittyvää aromia. Armo, pyhä, sielu, luottamus, kunnioitus. Käsitteitä, jotka ovat olleet monen arkitodellisuudessa hetken hautautuneina kulttuurimme teknistaloudellisen paradigman hyökyaaltoon.
Äläkä ymmärrä minua väärin, kunnioitan syvästi heitä, jotka suunnittelevat siltoja, käyvät kauppaa ja rakentavat koneita joiden avulla vähäisemmätkin meistä saavat mahdollisuuden elää ja toimia.
Molempia tarvitaan ja siksi on hyvä, että tulenkantajia löytyy säännöllisesti. Suosin sekä-että ratkaisuja, metaa ja fysiikkaa. Arvostan molempia suuresti.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut paljon kärsimyksestä, itsestäni ja rakkaudesta. Kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman valintoja, askeleita, jotka eivät olleet helppoja ottaa, mutta jotka ovat tuoneet minua lähemmäksi itseäni. Ehkä tärkein opetukseni on ollut että en ole taistellut vastoinkäymisiäni vastaan, vaan hyväksynyt ne. Samoin kuin väärät valintani, joita ilman en olisi tänään tässä, oppineena, kokonaisempana.
Suuri osa ihmisen kasvusta tapahtuu kivun kautta. Helppo elämä harvoin haastaa perusasioiden äärelle. Omat viimevuotiset elämäntapahtumat ovat avanneet minussa uusia väyliä ymmärtää ihmisen kokonaisvaltaisuutta ja sitä kuinka tärkeää on kunnioittaa itsessään olevaa pyhää. Logoterapiassa nimitämme sitä hengeksi.
Logoterapia on armon filosofia. Keskeisiä teemoja ovat mahdollisuus aloittaa aina alusta, toivon läsnäolo jokaisessa hetkessä, anteeksi antaminen niin itselle kuin muille, mielihyvästä ja avuttomuudesta luopuminen (ja näin vastuun ottaminen omasta elämästä) sekä suuntautuminen maailmaa ja ihmisiä kohti. Näin olet lähempänä omaa ainutlaatuista elämäntarkoitustasi.
Tavoitteilla on taipumus mahdollistua, koska asetamme fokuksen, sisäisen kompassimme päämääräämme kohti. Se on järjellistä ja kiitollista. Usein se tarvitsee kuitenkin kuria kaverikseen. Kuri voi kuulostaa kurjalta, mutta se on mahtava sparraaja, joka myös muistaa palkita ohjattavansa. Käytän omissa haasteissani ja asiakkaiden valmennuksessa menetelmää, jonka olen nimennyt lempeäksi kuriksi. Siinä särkyneelle annetaan vain yksi tehtävä, olla hetkessä menettämättä toivoa. Keskustelun kautta etsimme motiiveja sille, miksi haluamme pitää siitä kiinni. Usein se on yksinkertaisesti sitä, että luottaa siihen että kaikki voi olla huomenna toisin, ja usein onkin. Vielä useammin se johtuu näkökulman muutoksesta, jota asenteeksikin kutsutaan.
Logoterapian herätelauseessa kysytään: Mitä elämä kysyy sinulta tänään? Elämä nimittäin kysyy meiltä useita asioita joka hetki. Se myös näyttää meille upeita asioita ja mahdollisuuksia ja kun sinulla on kutsumus, uskallat katsoa niitä ja näkemäsi kutoutuu kauniiksi synkroniaksi. Minulle näitä ihmeitä ovat olleet logoterapeuttisen maailmankäsityksen, erityisherkkyyden tunnistamisen ja eronneiden sielunmaiseman nivoutuminen yhteen työssäni.
Rakkaussuhteen päättyessä elämän tarkoitus usein hämärtyy hetkeksi aikaa, ihmisellä on silloin kivun tuntemisen lisäksi tilaisuus oman elämänsä uudelleen luomiseen ja kokemiseen. Kuinka se onnistuu, on pitkälti kiinni siitä millaisessa seurassa nämä kasvuhetket elämässään viettää. Saako tukea ja jaksaako uskoa, edes huomiseen.
Marikalta voi tilata myös yksityistä kasvuvalmennusta ja keskusteluaikoja eroprosessointiin Lisätietoa kaikista: http://www.uudenelamanvarit.fi/
Lapsena minua kiusattiin koulussa, ja koin lukuisia pahan mielen hetkiä. Hetkiä, jolloin itkin, kun toisten sanat satuttivat. Mutta myös hetkiä, jolloin päätin, että minähän en itke.
Päätös tuntui silloin vahvalta ja ainoalta oikealta. Ikään kuin olisin pukenut ylleni panssarin, jota kavereiden sanomiset eivät läpäisseet. Oman sotahaarniskani. Vuosi vuodelta se muuttui vahvemmaksi.
Tosiasiassa panssari ei estänyt minua haavoittumasta. Se oli kuin puudutusaine, joka esti minua kohtaamasta pahinta tuskaa, mutta haavat syntyivät silti.
Ihmisen mieli pyrkii välttämään kipua. Siksi sillä on monenlaisia suojamekanismeja, jotka auttavat kohti miellyttävämpää tai edes siedettävämpää olotilaa.
Mutta joka kerta, kun päätät olla kohtaamatta jotakin tunnetta, puet yllesi suojakuoren. Se on kuin jähmeästä materiaalista tehty kokovartalohaalari, joka ei todellakaan istu päällä mukavasti, mutta se palvelee siinä hetkessä ja suojaamistarkoituksessa kelvollisesti. Et pääse tuntemaan ihosi pehmeyttä tai kuuntelemaan kehosi viestejä, mutta se ei tunnu silloin olennaiselta. Pääasia, että selviytyy.
Vähitellen haalari alkaa kuitenkin hiertää. Ehkä kerroksia kertyy vähitellen uusia. Joka kerta, kun yrität mukautua ulkopuolelta tuleviin odotuksiin, puet itsellesi uuden suojakuoren. Joka kerta, kun annat itsesi ymmärtää, että et ole riittävän hyvä sellaisena kuin olet, kiskot taas uutta kerrosta yllesi.
Uudet suojakerrokset vaikeuttavat luontaista liikkumistasi entisestään. Ne estävät sinua näyttämästä mitään itsestäsi ulospäin. Samalla kosketus positiivisiinkin tunteisiin heikkenee. Jos et halua kerran tuntea, et sitten tunne enää oikein mitään.
Alun perin hyvässä tarkoituksessa käyttöön otettu mekanismi ylenpalttisesti käytettynä tekee pahimmillaan ihmisestä robotin, joka on ohjelmoitu miellyttämään jatkuvasti muita sekä reagoimaan toisten tarpeisiin ja odotuksiin, jotta ei kokisi enää enempää ikävyyttä. Jotta olisi tarpeeksi. Lopulta yhteys omaan sisimpään ja omiin tarpeisiin on kokonaan poikki.
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla ikuisesti. Yhteys on sisäisen työn, hoitavien ja rakastavien ihmissuhteiden sekä ehkä myös ulkopuolisen avun kautta palautettavissa. Useimmat haavatkin paranevat, kun niihin vain uskaltaa kurkistaa. Puhdistaminen kirvelee hetken, ja tunteiden kokeminen voi toki olla pelottavaa – mutta niin saakin olla. Pelkokin on vain inhimillistä.
Jossain kohtaa kuitenkin huomaa, että eivät tunteet sittenkään tapa, päinvastoin. Pahan olon vastustaminen ja vahvuuden näytteleminen vievät paljon enemmän energiaa kuin tunteiden hetkellinen kohtaaminen ja hyväksyminen. Itku puhdistaa ja se varmasti loppuu aikanaan.
Toivon, että vielä joskus tunteiden käsittelemisen merkitys ymmärretään tässä maailmassa aivan eri tasolla ja tavalla kuin nyt. Tunteista lähtee aivan kaikki.
Kesän grillailujen jälkeen olisi hyvä muistaa omaa suolistoaan, vaikka suurempia vastaongelmia ei olisikaan. Hyvin yleinen syy erilaisiin vatsavaivoihin on suoliston bakteerikannan epätasapainotila eli dysbioosi, joka voi ilmoittaa itsestään hyvinkin eri tavoin.
Suolistobakteerit koostuu useista eri bakteerikannoista ja niiden välillä tulisi vallita tasapaino. Tasapaino järkkyy kuitenkin helposti erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. Sitä häiritseviä tekijöitä on mm. lääkkeet, alkoholi, pitkittynyt stressi, kuitujen tai entsyymien puutos, ehkäisypillerit, sokeri, prosessoitu ruoka, säilöntäaineet ja liiallinen lihan ja muun happovoittoisen ravinnon syönti. Nämä voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä hyvinkin monimuotoisia ongelmia joista mainittakoon mm. närästys, turvotus, vatsakivut, ripuli, ummetus, ilmavaivat ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Joillain myös bakteerikannan tasapainotila ei edes oireile suolisto-oireina. Muita dysbioosista kertovia oireita voi olla mm. masennus, hiivatulehdukset, väsymys, ihottumat ja muut iho-ongelmat, päänsärky, yliherkkyydet, allergiat, astma sekä erilaiset alentuneen immuniteetin oneglmat kuten toistuvat flunssat, poskiontelontulehdukset. Yleensä pitkittynyt epätasapainotila johtaa pidemällä aikavälillä laukaisijana muunlaisissa terveysongelmissa. Kuten tiedetään, suolisto tuottaa suuren osan hormoneistamme, sekä on myös vahvasti yhteydessä hermostoomme, jotensen osallisuutta hormonihäiriöihin ja hermostollisiin ongelmiin ei voida sulkea pois.
Suolistoa kannattaa siis hoitaa ihan jatkuvasti. Pahemmaksi menneet suolisto-ongelmat on toki hyvä hoitaa ammattilasten opastuksella, mutta arjessa jokainen voi hoitaa omaa suolistoaan syömällä oikeanlaista ravintoa. Suolistomme pääasiallinen tehtävä on kaiken syömämme ravinnon pillkkominen ja muuttaminen energiaksi erilaisten imeytymisprosessien myötä. Ei siis ole ihme että suolisto-ongelmiin ensisijainen ja monesti tehokkain hoito on huolehtia syömämme ruoan laadusta ja sen madhollisimman hyvistä ravintoarvoista. Suolistoystävällisessä ruokavaliossa kannattaisi suosia runsaasti tuoreita ja kevyesti höyrytettyjä kasviksia, marjoja, siemeniä, pähkinöitä. Maitotuotteet voivat monasti aiheuttaa ärsytystä suolistossa, mutta jos maitotuotteita kuitenkin käyttää, niin olisi hyvä valita hapanmaitotuotteita. Ongelmat voimakkuudesta riippuen ruokavaliossa olisi hyvä välttää erityisesti gluteeniviljoja, sokeria, maitotuotteita, liiallista punaista lihaa, sekä prosessoitua tai tehotuotettua ruokaa. Varsinkin lääkekuurien aikaan suoliston tukeminen laadukkailla maitohappobakteereilla on tärkeää, mutta niiden käyttäminen päivittäin on ehdottomasti järkevää.
Tässä olisi resepti ihanan herkulliseen tapaan pitää huolta tuosta suoliston bakteerien tasapainosta. Samalla voit säilöä viimeisimmät yli jääneet syysomenat hyvään tarkoitukseen. Vielä bonuksena tämä omenaihme tasoittaa veren sokeria hämmästyttävän hyvin, joten on todella testaamisen arvoinen. Ehkä paras tapa aloittaa aamu, koska se pitää hyvin nälkää ja antaa elimistölle sen tarvitsemia ravintoaineita. Tämä resepti on asiaan hyvinkin perehtyneen Michael Ashin käsialaa, joka on yksi funktionaalisen lääketieteen ”guruja”. Reseptin hyviin ominaisuuksiin voit perehtyä tarkemmin hänen alkuperäisestä kirjoituksessaan täältä.
Olen muunnellut alkuperäistä reseptiä hieman tähän sen mukaan mitä itse olen kokenut hyväksi.Lisäsin hiukan nesteen määräää ja itse tykkään syödä tätä myös erilaisten siemenien, sekä reilumman marjamäärän kanssa. Siemenet ja pähkinät kannattaa vain aina muistaa liottaa vedessä yön yli. Tämä herkku säilyy oikein hyvin jääkaapissa, joten voi huoletta tehdä aina useamman päivän annoksen kerrallaan.
Huom! Jos sinulla on suolistossa todettu hiivasyndrooma tai epäilet sellaista, testaisin tätä reseptiä vasta kun hiiva on taltutettu. Sillä vaikka tähän ei lisättyä sokeria tulekaan on tässä luonnon oma sokeri kuitenkin mukana. Ja hiivallehan kelpaa ihan kaikki sokeri.
Omenaihme
1. vaihe
800 g omenalohkoja (noin 6 kpl/1 kg omenaa) jos omena ei sovi, voit kokeilla päärynää
2 – 4 dl vettä
1,5 – 2 dl luomurusinoita
2 – 3 tl ceylonin kanelia
2. vaihe
Nämä lisätään aina ennen tarjoilua 1:n annokseen:
1 Saccharomyces boulardii kapseli 250 mg. Jos vain on kapselinmuodossa, jonka pystyy avaamaan. Jos ei, niin nielaistaan erikseen (saccharomycesiä löydät helposti luontaistuotekaupoista).
1 annos hyvälaatuista maitohappobakteeria. Jos vain on kapselinmuodossa, jonka pystyy avaamaan. Jos ei, niin nielaistaan erikseen. (Esimerkiksi Biomedin, Biolatten tai Bioteekin maitohappobakteerit on varmasti laadukas vaihtoehto).
50 – 100 g maustamatonta luomujogurttia, soijajogurttia tms maidotonta versiota
10 – 20 mantelia (yön yli liotettuna)
20 – 50 g mustikoita
1 tl manukahunajaa (ei välttämätön, mutta hyvä vaihtoehto jos haluaa lisää makeutta)
1 rkl auringonkukansiemeniä (ei välttämätön), yön yli liotettuna
1 rkl kurpitsansiemeniä (ei välttämätön), yön yli liotettuna
Pese ja lohko omenat (voit myös halutessasi kuoria ne). Laita omenat kattilaan, lisää vesi, rusinat ja caylonin kaneli. Laita kattila kuumalle liedelle ja keitä seosta kokoajan sekoitellen noin 20 min tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja menettäneet hiukan rakennettaan.
Hyvien vaikutuksien takaamiseksi tätä omena seosta olisi hyvä nauttia kerrallaan 1 – 1,5 omenan verran. Hyvä tapa on jakaa koko seos noin 6 osaan ja pakastaa tai säilö se annoksina jääkaappiin. Nauti aina yksi annos lämpimänä tai kylmänä 2. vaiheen lisukkeiden kera.
Irtipäästäminen ei tarkoita luovuttamista. Joillakin asioilla vain sattuu olemaan ”viimeinen käyttöpäivä”.
20 merkkiä siitä, että on aika toimia ja päästää irti:
1. Ajatuksesi harhailevat enemmän muistoissa kuin nykyhetkessä. 2. Tilanne aiheuttaa enemmän kipua kuin iloa. 3. Odotat, toivot ja anot, että ihminen, paikka tai tilanne muuttuisi. 4. Olet omahyväinen, tylsistynyt ja harmistunut. 5. Kuvio ei muutu, vaikka yrität korjata sitä. 6. Sinusta tuntuu, että kukaan ei kunnioita eikä kuuntele sinua. Tunnet olosi yksinäiseksi. 7. Tilanne estää sinua muuttumasta ja olemasta oma itsesi. 8. Jäät odottamaan ja toivomaan, että asiat kääntyisivät parempaan päin. 9. Itket enemmän kuin naurat ja rakastat. 10. Tunnet itsesi uupuneeksi emotionaalisesti, henkisesti ja fyysisesti. 11. Olet menettänyt intohimosi ja hilpeytesi. 12. Ydinuskomuksesi ja arvosi ovat muuttuneet ja uhraat sen, mitä oikeasti olet. 13. Et pidä enää hauskaa. 14. Pelkäät, että tämä on parasta, mitä tulet saamaan. 15. Piilottaaksesi kivun, pakotat itsesi hymyilemään. 16. Kadotat itsesi ja lakkaat unelmoimasta. 17. Pidät kiinni pelosta tuntematonta kohtaan. 18. Tunnet sisimmässäsi, että pidät kiinni sellaisesta, josta tulisi päästää irti. 19. Vapauden tunne tuntuu laajalta ja avoimelta. 20. Uskot parempaan elämään.
Lapsella sanotaan olevan vaihe vaiheen perään. Minun henkinen kasvuni on myös edennyt vaiheissa. Tyttäreni sairastuminen oli paistinpannulla päähän-tyylin herätys, eikä se pannu ole sen jälkeenkään ihan toimettomana ollut. En pysty kontrolloimaan vaiheitani sen enempää kuin lapsikaan voi vaikuttaa vaiheisiinsa. Jokainen vaihe on ollut tarpeellinen ja opettava. Vaiheet pitää hyväksyä, pitää antaa niiden tulla ja mennä, mutta niihin ei pidä uppoutua liikaa.
Ensimmäinen vaihe oli lukea kaikki mahdolliset henkiset kirjat. Osallistuin kursseille ja luennoille, kävin imemässä viisaampien neuvoja, sillä en vielä luottanut omaan viisauteeni tarpeeksi. Ihastuin siihen kollektiiviseen hurmioon, joka vallitsi henkisissä tapahtumissa. Kalenterini oli täynnä menoja ja tavoitteena oli itseni kehittäminen. Janosin henkisyyttä, arki oli tylsää ja vaikutti tarpeettomalta. Lentelin egoistisessa hurmiossa tapahtumasta toiseen ja tunsin tyytymättömyyttä kotioloihin, olinhan löytänyt syvemmän viisauden!
Sitten tuli vaihe, jolloin mikään tapahtuma ei enää vedonnut minuun. En pystynyt keskittymään kirjoihin. Hiljennyin kotiini integroimaan kaiken kuulemani ja lukemani sisääni. Aloin uskoa, että me kaikki olemme yhtä viisaita, me kaikki olemme yhtä. Koemme vain asiat eri tavalla, eri ajassa, sielunsopimuksemme mukaan. Piti sovittaa uusi ymmärrys parisuhteeseen ja arkeen lasten kanssa. Piti oppia tunnistamaan ego, nöyrtyä takaisin tavalliseksi ihmiseksi, nähdä arvo ja oppimisen mahdollisuus jokaisessa arjen hetkessä.
Olen onnekas, että minulla on suuri perhe ympärilläni, tasapainoittamassa taipumustani ylilyönteihin. Jos uppoudun liikaa oman pääni sisälle analysoimaan ja ymmärtämään, niin unohdan elää elämää. Syvempi ymmärrys on koukuttavaa ja on haastavaa tutkia omia rajojaan.
Tällä hetkellä enimmäkseen uin mudassa tai liitelen korkealla, tasaista maata minulle tarjoillaan harvemmin. Syvän tietoisuusvaiheen sisällä en saa oikein tehtyä mitään. Olemiseni rajoittuu sekaviin ajatuksenpätkiin, joista en saa otetta, sillä ne ovat tunteista kumpuavia, uudistavia ja tuntemattomalla tavalla merkittäviä. Pitää vain olla ja antaa vyöryä. Olen kuin koomassa, uin liimassa ja odotan että sieluni käy läpi jotain, mitä en aina edes ymmärrä sen käyvän läpi. Jos vastustan tätä prosessia, tulen yleensä kipeäksi. Sieluni ohjaa minut sellaiseen tilaan, mikä minulle kulloinkin on parasta. Kesti kauan ymmärtää ja hyväksyä tämä, kuunnella ja antautua vietäväksi.
Syvän ja matalaenergisen vaiheen jälkeen lähden aina liitoon. Ideoita kumpuaa niin, etten pysy perässä. Luovuuden määrä on rajaton, kirjoitan koneella ja odotan kärsimättömästi, että kirjaimet tulisivat näytölle yhtä nopeasti kuin niitä kirjoitan. Syleilen ja rakastan elämää, riemuitsen kun ymmärrän kaikki selkeääkin selkeämmät ajatukseni. Olen todella kiitollinen tästä vaiheesta, mutta muistutan itseäni siitä, että liitovaihe ei ole parempi kuin matalan energian vaihe, molempia tarvitaan. Ei ole valoa ilman pimeyttä.
Näiden kahden vaiheen aikana on muistettava myös elää. Molemmat vaiheet ovat jumittavia, toinen sängyn pohjalle, toinen tietokoneen eteen. Huomaan näiden vaiheiden vaihtelevan niin tiheästi, että tietoisena oleminen merkitsee minulle sitä, että tiedostan kummassa vaiheessa mennään ja sitten muistutan itselleni, että olen tavallinen ihminen, jolla on perhe. Olen tullut tänne elämään tavallista elämää.
Koomassakin pitää tehdä ruokaa ja siivota. Vääntäytymällä väkisin leikkimään pihalle lasten kanssa, tasapainoitan jumitusta. Liitovaiheessa tasapainotan oloani hiljentymällä ja keskittymällä lasten kanssa palapeliin sekä lukemalla iltasatuja, vaikka kuinka tekisi mieli koneen ääreen luomaan uutta.
Eräs viisas nainen on sanonut minulle: ”Ole niiden lastesi kanssa, kukaan henkinen opettaja ei voi sinulle opettaa yhtä paljon kuin omat lapsesi.”
En tässä vaiheessa tarvitse mitään henkisiä tapahtumia. Minun pitää jo uskoa, että sisältäni ja kotoani löytyy kaikki tarvittava viisaus. Minulla on upeat lapset, jotka osaavat helposti kiskoa minut tasaiselle maalle, jos annan heille siihen mahdollisuuden.
Kun olen hukkua ajatuksiini, on parasta lähteä lasten kanssa metsään. Lasten ilolla ja luonnon kauneudella ei ole rajoja. Siellä tietoisuuteni laajenee näkemään elämäni suuremmaksi kuin minun ajatukseni. Siellä ajatuksia ei edes tarvita.
Tolle sanoo: ”Jos et pysty olemaan läsnä edes normaaleissa olosuhteissa, kuten istuessasi yksin kotona, kävellessäsi metsässä tai kuunnellessasi jotakuta, niin et tietenkään kykene pysymään tietoisena, kun jokin menee pieleen tai kohtaat vaikeita tilanteita ja ihmisiä. Nuo haasteet ovat testejäsi tietoisuustilastasi.”
Minulle suurin henkisyyden mittari tällä hetkellä on se, miten hyvin osaan olla rauhan tilassa perheeni kanssa kotona. Pyykkivuorten, ruuan laiton ja kinastelevien lasten ympäröimänä, eläen tavallista elämää. Mittari heiluu vielä kovasti, joten tämä tasapainon etsimisen vaihe kestänee tovin.
”Makuasioista ei voi kiistellä” -sanonnan voi hyvin laajentaa koskemaan myös kokemuksia: ”Kokemuksista on turha kiistellä”. Miksi sitten kiistelemme?
Ego kokee erilaisuuden uhkana
On ihmeellistä, kuinka helposti ihmisen ego kokee erilaisuuden uhkana ja haluaa olla aina oikeassa. Siksi ego antautuu yhä uudestaan väittelemään mielipiteistä, tunteista ja kokemuksista. Se on oikeastaan aika huvittavaa, vaikka egolle se on totisinta totta. Egojen keskinäinen väittely tuottaa harmi kyllä vain rikottuja hetkiä. Voittoisan egon tyytyväisyyskin on haihtuvaa sorttia, koska kohta ego löytää uuden kilpailutilanteen ja väittelyn.
Ihmisten erilaisuus ja erilaiset kokemukset eivät oikeasti ole uhka, kuten sisäinen todellinen minämme tietääkin. Jokaisella on oma kokemus ja vapaus olla omanlainen toisia kunnioittaen. Moninaisuus on rikkaus. Se antaa ajattelemisen aiheita, uusia näkökulmia elämään ja on myös kasvattavaa. Pelkästään kaltaistensa kanssa ruusutarhassa eläminen voisi toki olla harmonista, muttei välttämättä kovin kehittävää. Haasteet pakottavat pysähtymään ja kohtaamaan itseä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.
Kokemuksesi on tärkeä
Avoin ja utelias mieli niin omaa kuin toisen kokemusta kohtaan luo yhteyttä sen sijaan, että egomme taistelisivat siitä kuka on oikeassa. Voimme edellyttää toiselta kunnioitusta kokemustamme kohtaan ja vähintään itse kunnioittaa omaa kokemustamme. Emme kuitenkaan voi vaatia toista kokemaan samoin tai olemaan samaa mieltä kuin me.
Se etteivät toiset aina ymmärrä kokemustasi, ei tarkoita sitä ettei se olisi tärkeä. Kova kuori – niin omasi kuin toisenkin – voi pelästyä herkkyyttä ja olla torjuva sen vuoksi. Vähättely voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että toinen kokee toisin eikä ymmärrä muuta. Jokainen on vastuussa omasta kokemuksestaan ja myös siitä kertomisesta toisille silloin kun se on tarpeen.
Avoin kokemusten vaihto avartaa
Kohtaaminen molemminpuolisen kunnioituksen ja avoimuuden hengessä on ihmeellinen kokemus. Saat olla se mitä olet. Ei tarvitse esittää tai yrittää olla mitään muuta. Saat kertoa omasta kokemuksestasi ilman että kukaan kiistää, arvostelee tai väittelee siitä. Sallit myös toisen olla sellainen kuin hän on. Hyväksynnän valo lämmittää sydämet, ja rauha asettuu taloksi. Silloin molempien maailmankuva ja sydän saa mahdollisuuden avartua.
Näin voimme kohdata myös herkkien ja vähemmän herkkien kesken. Uteliaina ja hyväksyvinä niin omaa kuin toisen kokemusta kohtaan. Erilaiset ihmiset ja kokemukset täydentävät toisiaan. Herkän kokemus voi tuoda vivahteita, syvyyttä ja uusia näkökulmia. Vähemmän herkkä näkee asiat usein yksinkertaisemmin ja joskus raikkaan suoraviivaisesti. Jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä ja antinsa yhteiselollemme.
Aina hyvä kohtaaminen ei ole mahdollista. Silloin voi olla viisainta suojella itseään, pysytellä hiljaa, poistua paikalta, puolustautua tai pyytää apua. Joka tapauksessa Sinulla on aina mahdollisuus harjoitella itsesi ja toisten kohtaamista hyväksyvästi.
Rakasta kokemustasi ja päästä siitä irti
Miltä tuntuu katsoa kokemustasi ja tunteitasi aitoina ja alkuperäisinä? Kun vaalit niitä sisälläsi kuin kalleimpia aarteitasi, koskemattomina, kauniina, vahvoina, Sinun omina kokemuksinasi. Kun tunnet kokemuksesi ja tunteesi pystypäin, arvostaen niitä juuri sellaisina kuin ne ovat.
Puhdas kokemus ja tunne tuntuu yleensä kehossa, soluissa ja aistien kautta. Ajatukset, sanat ja mielipiteet astuvat askeleen kokemuksen ulkopuolelle, eivätkä siksi koskaan täysin voi kuvata sisäistä kokemusta. Senkin vuoksi sanoilla taisteleminen on aika turhaa tai ainakaan se ei tapahdu asian ytimessä.
Samalla ehkä huomaat, että vaikka tunteesi ja kokemuksesi ovat todellisia ja oikeutettuja Sinulle, ne ovat ohimeneviä elämän ilmiöitä, virtaavia ja muuttuvia kokemuksia, eivät siis perimmäinen totuus. Voit havainnoida kokemuksiasi lempeän hyväksyvästi tietäen, että niistä voi päästää myös irti ja antaa niiden mennä, kun ne ovat ensin saaneet huomiosi ja hyväksyntäsi.
Mitä Sinä koet ja tunnet juuri nyt? Se on totta. Se on osa muuttuvaa elämän virtaa.
Me herkkyytemme säilyttäneet ja kuorten sisältä pikku hiljaa vapautuneet olemme muutoksen tekijöitä. Eläköön herkkyys ja herkät kokemukset!
Tyttäreni nauraa kirjapinolleni, sillä kirjojen nimet eivät lupaa mitään kepeää lukuelämystä. My house is killing me –kirja huvittaa kyllä nimenä minuakin. Siihen ei kirjakaupassa tartu kukaan muu kuin homeista ja monikemikaaliyliherkkyydestä kiinnostunut tai sisäilmaongelmille altistunut. Tai sitten minunlaiseni intohimoisesti aivoterveyteen hurahtanut.
Olen tuoksuallergikko ja altistunut sisäilmaongelmille. Virallisella termillä puhutaan Sairas rakennus -syndroomasta. Voin toimia nenälläni jopa homenuuskijana. Bongaan heti jo kerrostalojen rappukäytävistä, että tässä talossa on kosteusongelmia tai hometta. Haistan myös ihmisten vaatteista, että heillä taitaa olla kotona kosteusvaurio tai hometta. Julkisista tiloista on tänä päivänä niin moni paikka homeessa, että ihan hirvittää. Helsingin kaupunginteatterin teatterielämyksistä en voi kovinkaan usein nauttia, sillä siellä on sellainen sisäilmaongelma, joka saa keuhkoni tukkoon. Tunne on samanlainen kuin joku painaisi rautavannetta voimalla rintaa vasten.
Tainnuttavan keuhkotuntemuksen koin pari vuotta sitten myös Helsingin yliopiston päärakennuksen suuressa luentosalissa. Kiertelin nostalgisena yliopistolla ja kävelin kyseiseen saliin muistelemaan lopputenttiäni, joka kruunasi maisteriksi valmistumiseni. Mutta jo ensi metreiltä tajusin, että salissa on sisäilmaongelma, on pakko päästä heti pois. Rautavanne ehti onneksi vain hetken puristua rinnan ympärille. Sairas rakennus –syndroomassa oireilu voi nimittäin helpottaa tai jopa hävitä, kun kontaminoituneesta tilasta pääsee pois.
Kavahdan myös vanhojen junavaunujen ummehtunutta ja pistävää hajua. Samettiset ja kulahtaneet penkit ovat imaisseet itseensä kosteutta ja pölyä. Hajucocktailiin sekoittuu myös ihmisten ominaishajua, pistävää parfyymiä, hiuslakkaa, märkiä takkeja, jopa virtsan löyhkää. Tuoksuyliherkkänä joukkoliikenteessä matkustaminen ei ole totisesti aina herkkua.
Hyvästi hajuvedet ja hyasintit
Tuoksuille herkistyneenä olen välillä piinaava läheinen. Haistan enemmän ja vahvemmin kuin muut. En kestä voimakkaita pesuaineita, vahvoja hajuvesiä, hyasintteja. Saan puistatusta ja pahoinvointia vahvasta hienhajusta, tupakansavusta, maaleista, liuottimista ja pakokaasuista. Kun aikoinaan asuimme sellutehtaan läheisyydessä, yöt menivät tietyn tuulen puhaltaessa ympäri taloa kävellessä, kun katkut kiemurtelivat sisätiloihin. Rikin lemu oli niin puistattava, että vieläkin oksettaa.
Nuorempana en ollut niin herkkä, vaan tiedän nyt herkistyneeni hajuille sisäilmaongelmille altistumisen myötä. Homeelle altistuminen tapahtui salakavalasti todennäköisesti jo koululaisena. Muistan selvästi, kuinka minua ällötti tietyn koulun makeahko haju, johon sekoittui pesuaineita ja ruuankäryä. En nuorena tietenkään osannut aavistaa, että olin matkalla kohti sisäilmaoireilua. Siksi ihmettelen todella paljon kuinka kevytkenkäisesti homekouluihin, -sairaaloihin, -virastoihin ja -päiväkoteihin suhtaudutaan. Korjauksiin ei riitä rahaa ja väärillä korjaustavoilla luodaan lisää surmanloukkoja. Homekoulut ovat mielestäni terveyden- ja mielenterveydenkin sieppareita. On paradoksaalista, että lasten pitäisi jaksaa opiskella hermomyrkkyjä sisältävässä sisäilmassa. Niin ja opettajien opettaa… Eihän kenenkään pää kestä toistuvaa myrkytystä päivästä ja vuodesta toiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan langaton sähkömagneettinen säteily saa homekasvustot villiintymään. Ja mihinkäs meillä Suomessa ollaankaan matkalla? Kohti langattomia kouluja…
Homeesta hajuihin
Homeet kannattaa ottaa vakavasti, sillä kyse on aivoihin vaikuttavista hermomyrkyistä. Homealtistuksen on tutkimuksissa todettu aiheuttavan fyysisiä, neurologisia, kognitiivisia ja emotionaalisia oireita. Salakavala home hyökkää hengitysteihin, niveliin ja päähän. Home voi saada muistin takkuilemaan ja migreenin yltymään. Tutkimusten mukaan pitkäaikainen altistuminen homeelle ja kosteusvaurioille voi lisätä niin ADHD:n, Alzheimerin taudin kuin MS-taudin riskiä. Syövästä, astmasta ja nivelsairauksista puhumattakaan.
Homeelle tai kosteudelle altistunut herkistyy usein myös hajuille ja monille kemikaaleille. Meitä tuoksuyliherkkiä on 10-40 prosenttia väestöstä, valtaosa herkistyneistä on naisia.
Homealtistus ilmenee mitä moninaisimmin oirein, siksi oireilun alkuperää voi olla vaikea jäljittää. Joku masentuu, ahdistuu, kärsii kroonisesta väsymyksestä ja muistihäiriöistä. Toisella taas pettävät hengitystiet: poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset seuraavat toisiaan, yskä pitkittyy ja silmiä kirvelee ja pistelee. Kolmatta huimaa ja rintaa puristaa, ja neljännellä nivelet turpoavat ja tulehtuvat. Allergiat, astma ja limakalvoärsytykset ovat tavallisia.
Tieto lisää tässä tapauksessa tuskaa. Aika moni suomalainen elää kodissa, joka on terveydenkaappari ja tuota tietoa on todella monen vaikea sulattaa. Karu totuus on nimittäin se, että yli 50 prosenttia suomalaisesta rakennuskannasta on kosteusvaurioista tai homeessa! Varovaisten arvioiden mukaan 25 prosenttia suomalaisista sairastuu jossakin vaiheessa elämäänsä homeesta.
Kosteus- ja homeongelmat eivät ole pelkästään vanhojen talojen haaste, vaan monet upouudet asunnotkin voivat olla potentiaalisia homepesiä. Tänä päivänä rakennetaan nopeasti eikä jakseta odotella betonin kuivumista, selluvillat rötköttävät vesisateessa kipsisten seinälevyjen kaverina. Kun kaverukset ovat kostuneet, on sisäilmaongelman syntyminen hyvin todennäköistä.
Homekouluja on 25 prosenttia kaikista kouluista. Sairaaloista 15 prosenttia kaipaa äkillistä korjausta homeiden takia. Lisäksi 75 prosenttia päiväkodeista on vakavasti sisäilmaongelmaisia. Noita 60- ja 70-luvun tasakattoisia kouluja ja virastoja katsellessa voi jo haistaa homeen ulos asti.
Toivo elää
Vaikka tieto tekee kipeää, se myös kannustaa tekemään valintoja oman ja läheistensä hyvinvoinnin eteen. Mitä sinä teet, jos lapsesi viettää arkipäivät hermomyrkyllisessä päiväkodissa? Tai jos murrosikäisesi viettää ison palasen päivästään umpihomeisessa koulussa? Entä mitä sinä lääkäri sanot, jos potilaasi toipuu leikkauksesta homemyrkkyjen saastuttamalla teho- tai vuodeosastolla? Lääkärinä saatat tietää, että homeisella osastolla leikkauksesta toipuvien kuolleisuus voi nousta hurjiin lukemiin.
Kun on homeiden myrkyllisyyden oivaltanut, ei sitä voi painaa villaisella. Jos minä joutuisin työskentelemään homeisessa työpaikassa, vetoaisin työturvallisuuslakiin ja laittaisin hengityssuojaimen ensin itselleni ja kehottaisin sitten muitakin tekemään niin. Arvostan aivojani, keuhkojani, maksaani, verisuoniani ja niveliäni niin paljon, että suojaudun kunnolla tai lähden hometta karkuun enkä jää sankarillisesti tuleen makaamaan. Homeen kanssa ei kannata leikkiä. Sen leikin häviää aina.
Toivon silti, että vaikka voit järkyttyä lukemastasi, et lannistu tai masennu. Aina on toivoa ja aina voi tehdä jotain oman terveyden ja läheisten terveyden tähden. Pienillä arkisilla valinnoilla voi tehdä paljon silloinkin, jos ihmettelee mikä kumman susi on syönyt kaikki voimat tai tuntee joutuneensa flunssien ja kummallisten kipujen syöksykierteeseen.
Vahvista itseäsi vihreällä
Aivan ensimmäiseksi ala vahvistaa itseäsi. Buustaa kehoa, suolistoa ja ikiomaa myrkynputsaria, maksaasi. Homealtistuksessa maksa-reppana joutuu todella koville. Syö runsain määrin vihreää: nauti vihreitä vihanneksia, nokkosta, pinaattia, voikukkaa, spirulinaa ja siankärsämöä. Vältä sokeria ja viljatuotteita. Nauti maitohappobakteereita, mutta muista, että hapatetut ja maitohappokäytetyt vihannekset ja juurekset eivät välttämättä sovi sisäilmaongelmille altistuneelle. Heitä hyvästit myös usein hometoksiineja sisältäville maapähkinöille ja maissille. Puhumattakaan makeisista ja limsoista.
Hommaa ympärillesi runsaasti ilmaimurikasveja. Suosi kultaköynnöstä, viirivehkaa ja rönsyliljaa. Hanki kotiin tai työpaikalle myös tehokas ilmanpuhdistaja, joka oikeasti puhdistaa ilmaa eikä kierrätä saastunutta ilmaa sisätiloissa. Jos kärsit ihmeellisistä ja toistuvista infektioista, osta kaikki kodin pesuaineet hajusteettomina ja suosi hygieniatuotteissakin vain hajusteettomia vaihtoehtoja. Luonnonmukaisissakin tuotteissa on harmillisesti tuotteita, jotka ei sovi homeille ja kosteudelle altistuneille. Ulkoile ja voimaannu luonnossa. Harrasta myös kiitollisuutta ja anna aivoillesi hermomyrkkyjen sijaan ihanaa lepoa mindfulnessin, hoitavan musiikin ja meditaation avulla. Tärkeintä on pysyä pinnalla ja hakea jokaisesta päivästä jotakin hyvää.
Seuraavassa blogipostauksessa jatkan hometeemalla ja keskityn ravintoon ja ravintolisiin sekä omiin yrityksen ja erehdyksen kautta omaksuttuihin ruokavalintoihini. Maksan terveys nousee väistämättä enemmän tapetille kun puhutaan homeista ja homeille altistumiselle. Ei maksa vaivaa, kun sitä muistaa pitää tyytyväisenä. Kun maksa voi hyvin, myös aivot ja suolisto hurraavat tyytyväisyyttään.
Ja vielä sokerina pohjalla WHO:n listaus Sairas rakennus –oireyhtymästä kärsivien oireista:
Silmien, nenän ja kurkun ärsytys sekä yskä
Ihon kuivuus, punoitus ja kutina
Heikkous, päänsärky, keskittymiskyvyn puute
Toistuvia hengitystieinfektioita
Äänen käheys, vinkunat ja hengenahdistus
Pahoinvointi ja huimaus
Lisääntynyt tai muuttunut herkkyys hajuille ja tuoksuille
Olen kuluvalla viikolla kuullut ihmisten usein sanovan sitä, että elämä on yhtä kriisistä toiseen kulkemista – ”kriisistä kriisiin”, kuten Ismo Alanko osuvasti laulaa. Aika osuva on minusta muukin kuin pelkkä otsikko – kannattaa vilkaista laulun sanoja.
Kriisit jaetaan tavallisesti kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehityskriisejä tai elämäntilannekriisejä ovat esimerkiksi lapsen syntymä, ”viidenkympin villitys” ja eläkkeelle siirtyminen. Ne ovat siis kriisejä eri elämänvaiheisiin siirryttäessä. Tällaiset tapahtumat voivat olla positiivisia tai negatiivisia, mutta jotka joka tapauksessa haastavat ihmisen voimavaroja.
Traumaattiset kriisit ovat äkillisiä tapahtumia, joihin liittyy suuri tunnejärkytys ja jonka käsittelyyn ihmisen omat voimavarat eivät hetkellisesti riitä. Traumaattisen kriisin voi laukaista esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, vakava sairastuminen, uskottomuus ja niin edelleen.
Johan Cullbergin mukaan kriisillä on neljä vaihetta: sokki-, reaktio-, läpityöskentely- ja uudelleensuuntautumisen vaiheet, joista kaksi ensimmäistä muodostavat kriisin akuutin vaiheen. Useinkaan kriisi ei kulje näppärästi ja nätisti vaihe vaiheelta vaan joskus joudutaan astumaan kriisissä yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse. Yleensä kuitenkin, ei aina, tulee aika, jolloin kriisi asettuu osaksi omaa elämänkaarta eikä arpeuduttuaan muistuta enää ihan joka päivä niin kipeästi olemassaolostaan.
Kriisi on usein hyvin kipeä henkinen matka, joka haastaa ihmisen koko olemuksen muutokseen. Kriisi on tilanne, joka järkyttää oman elämän tasapainoa ja jossa aiemmin opitut ongelmien ratkaisukeinot eivät toimi. Sanana kriisi tarkoittaa käännekohtaa mutta myös mahdollisuutta.
Se teoriasta ja sitten varsinaiseen pohdiskeluun. Jostain syystä lasteni kanssa puhuimme siitä, milloin he olivat oppineet kävelemään. Ja muistin, miten heidän vauva-aikoinaan ihailin luonnon viisautta saattaa ihminen kahdella jalalla käveleväksi otukseksi. Vauva vahvistaa viisaasti eri lihasryhmiä: opettelee kannattelemaan päätään, punnertaa pystyasentoon istuakseen ja maassa masullaan maatessaan on lentoon lähtevässä asennossa selän lihaksia vahvistaakseen, näin ainakin maalaisjärkisesti ajattelen. Ihmistaimi saa usein palkinnon sinnikkäästä harjoittelusta ja nousee noin vuoden iässä pystyyn ja ottaa ensimmäiset askeleensa.
Ymmärsin, että samalla sisäsyntyisellä sinnikkyydellä meillä ihmisillä on pyrkimys selviytymiseen. Kriiseistä ja muista elämän haasteista lähdemme alun järkytyksen jälkeen tiedostamattomasti kulkemaan kohti kohtaa, jossa voimme varovasti sanoa selviytyneemme. Ja aina on poikkeuksia, mutta aika usein kuitenkin lähdemme uudelleen kurkottamaan kohti valoa, nousemme taas jaloillemme kuten tapaamme sanoa.
Polvilleen putoaminen on käännekohta. Ei ole enää paluuta vanhaan elämään vaan vaaditaan paljon surutyötä ja muuta psyykkistä työtä sen hyväksymiseksi, että elämä on lopullisesti muuttunut. Siinä matkan varrella itsekin muuttuu – joku joskus kyynistyy ja katkeroituu, mutta moni myös viisastuu ja vahvistuu.
Se mikä minua itseäni tässä hetkessä puhuttelee, on se, että kun itse kriisin myötä muuttuu, joutuu hetken elämään vähän kuin tyhjässä tilassa ennen kuin löytää sen uuden elämän, johon itse sopii.
Kriisi on myös mahdollisuus. Kun ei enää oikein sovi vanhaan elämään, on mahdollisuus alkaa luoda uutta. Minun kokemukseni mukaan elämä itse auttaa tässäkin: koen, että näinä hetkinä näytetään paljon erilaisia asioita ja vaihtoehtoja aivan kuin kysyttäisiin, mitä ihminen todella haluaa. Siinä sitten voi kuljeskella ja poimia koriin kaikenlaista herkkua; ottaa ja jättää ja jos vielä osaisin nauttia – korillinen kun ei taida koskaan tulla valmiiksi.
Voisikohan vajaasta korista ja jo pelkästä matkanteosta oppia nauttimaan?
Millaisia herkkuja sinun korissasi on? Herkkujen herkkua ehkä ja joukossa jotain vanhentunutta ja pois heitettävää?
Mikä siinäkin on, että vanhentuneiden herkkujen pois heittäminen on niin vaikeaa?
Ja miksi joskus herkkukorin runsaudesta tuntee syyllisyyttä?
Ja miksi kaverin kori näyttää niin paljon herkullisemmalta kuin oma?
Tätä se elämä kai on: oman korin täydentämistä ja tyhjentämistä sekä korin kunnon tarkistamista ja paikkailemista myös. Kriisiä kriisin perään ja herkkuhetkiäkin silloin tällöin.
Minulle tuli valmennettavaksi monilla mittareilla menestynyt, kunnianhimoinen ja tunnollinen yrittäjä. Hän oli kuitenkin stressaantunut ja väsynyt. Saadakseen haluttuja tuloksia aikaan hän oli tottunut tekemään paljon asioita nopeassa rytmissä.
Toimintamalleillaan hän oli saavuttanut paljon, mutta samalla tekemisen intensiteetti ja sen taustalla olevat uskomukset olivat saaneet hänet siihen tilaan, että hän oli avun tarpeessa.
Valmennusprosessin alkaessa ymmärsin pian, mistä ongelmat johtuivat. Ylisuorittamisen malli oli saatava lempeästi ohjattua tarkoituksenmukaisempaan suuntaan.
Haaste tuli vastaan, kun aistin, että valmennettavani odotti myös valmennusprosessilta samaa intensiteettiä, johon hän oli muuallakin tottunut. Hänen maailmassaan parhaat tulokset syntyivät tekemällä enemmän, paremmin tai nopeammin. Kun en antanutkaan hänelle liutaa haastavia kotitehtäviä, vaatinut tai puskenut häntä, hän koki alkuun valmennuksen tehottomaksi.
Jo Einstein mainitsi aikoinaan, että ongelma ei lähde samalla ajattelulla, jolla se on syntynyt. Henkilökohtaisessa kehittymisessä se tarkoittaa usein sitä, että jos jokin asia tuntuu mielessäsi tutulta ja helpolta, saat luultavasti aikaan samoja tuloksia kuin ennenkin. Mieli pyrkii löytämään mukavuutta ja välttämään kipua, joten monesti vanha ajatusmalli on mielelle turvallisin, vaikka se ei pitkällä tähtäimellä parhaita tuloksia tuottaisikaan.
Jos olet tyytyväinen tuloksiin, jatka ihmeessä samalla ladulla kuin tähän asti ja nauti siitä. Jos taas haluaisit saada elämääsi hyödyllisempiä käyttäytymismalleja, miellyttävämpiä tunnetiloja, toimivampia ihmissuhteita tai parempia elinolosuhteita, muutos kannattaa aloittaa omista ajatuksista asti.
Ajatusmallien muuttamista voisi verrata muihin elämäntapakorjauksiin, vaikkapa liikunnan aloittamiseen tai ruokavalion parantamiseen. Ensimmäiset treenit saavat sykkeen korkealle ja lihakset jumiin. Terveellinen ruoka saattaa aluksi laittaa vatsan sekaisin. Mielikin voi reagoida detox-oirein. Terveellisemmät ajatusmallit tuntuvat ehkä aluksi oudoilta yksinkertaisesti siksi, että ne ovat uusia ja vieraita. Saatat ehkä jopa ajatella, että uusi tapa ei ole sinua varten. Mutta kun keho ja mieli tottuvat, ne myös kiittävät.
Ymmärrän valmennettavaani enemmän kuin hyvin. Kun on vuosikausia tai jopa -kymmeniä paahtanut suorittamismoodissa, hidastaminen saattaa konkreettisesti sattua. Vaikka järjen tasolla tietäisi, mikä itselle on hyväksi, tunne kiljuu toista. Keho on tottunut jännittyneisyyteen, mielen rentoutumislihakset eivät ehkä ole saaneet harjoitusta sitten lapsuusvuosien. Kun ne laittaa ensimmäisen kerran hommiin, ne huutavat hoosiannaa. Vieressä säännölliseen treeniin tottuneet kontrolli- ja pyrkimismuskelit ihmettelevät hetkellistä työttömyyttään.
Sama tuska voi koskea vaikkapa sitä hetkeä, kun opettelee vetämään rajoja ja sanoo ensimmäisen kerran EI. Mutta epämukavuuden tunteesta ja sisäisen äänen vastusteluista pääsee yli. Uudet ajatus- ja toimintamallit ovat aikuisenkin opittavissa.
Suorittamista ei voi lopettaa suorittamalla itsensä kehittämistä mahdollisimman tehokkaasti. Kun täydellisyyden tavoittelija haluaa päästä eroon perfektionismista, hänen on opeteltava hyväksymään, että prosessi ei etene täydellisesti. Juju on juuri siinä, että hänen ei tarvitse yrittää noudattaa jokaista saamaansa vinkkiä sataprosenttisen oikein. Monesti tärkein oppiläksy ei olekaan tehtävä, joka sinulle annetaan, vaan se, kuinka suhtaudut itseesi sitä tehdessäsi. Ja kun opit olemaan itsellesi lempeämpi ja hyväksyvämpi suoritustasosta riippumatta, olet jo pitkällä.
Hidastaelamaa.fi -sivuston toinen perustajista, hyvinvoinnin sekatyöläinen Sanna Wikström vieraili Juha Häkkisen ja Maija Ilmoniemen vieraana HelsinkiReal-ohjelmassa.
Oletko koskaan kokeillut uutta diettiä, joka lupasi sinulle uuden elämän, sekä kehon muutamassa viikossa? Oletko koskaan tehnyt itsellesi lupausta, jota et pystynyt yli kuukautta kuitenkaan pitämään? Oletko koskaan kokeillut painonpudotusta, ilman pitkäaikaista tulosta? Ehkä olet yksi niistä, joka elää tässä ajassa kokien paineita, ehkä jopa ahdistusta ja stressiä siitä, miltä sinun kuuluisi näyttää? En tiedä sinusta, mutta minä ainakin olen sitäkin kokenut. Tämän tekstin tarkoitus on löytää muutamia toimivia keinoja, jotta näin ei tarvitsisi olla. Tämä on painonhallinan uusi aika, joka etsii vastauksia ajattomista viisauksista, jotka ovat olleet täällä aina olemassa. Kaivetaan niitä esiin ja löydetään sisäinen potentiaalimme.
Paino
Mikä on optimaali paino? Mikä on täydellinen keho? Miltä näyttää hyvinvoiva ihminen? Paino ihannointi määritellään monesti ulkoisten ajatusmallien perusteella, jotka suurin osa nappaa yhteiskunnallisista ihanteista. Tämä antaa alkusysäyksen lähes mahdottomalle tehtävälle. Ulkoistamme oman onnemme ja myös sen miltä meidän kuuluisi näyttää, jonkun toisen käsiin, toisen ihanteisiin, sekä ajatusmalleihin. Paino on monille ihmisille elämän mittainen taistelu tanner, jota koskaan ei saada hallintaan ja sen parissa pyörii enemmän negatiivisia ajatuksia, kuin iltauutisissa. Miksi? Se onkin hyvä kysymys, joka saa aikaan monia syvemmälle meneviä ajatuksia, kumpuamaan sisämmästämme. Miksi en kelpaa tällaisena? Miksi en voi löytää omaa onneani, juuri siitä painosta minkä PÄÄTÄN itselleni hankkia / pitää? Ja ennenkaikkea mitä oikeastaan painonpudotuksella yritän itselleni hankkia? Voi olla, että moni ei koskaan kysy itseltään kysymystä syvemmistä motiiveista. Mikäli tavoitteena on painonpudotus, jonka voimme määritellä tavoitteeksi / päämääräksi, on tärkeää kurkata asiaa hieman syvemmälle.
MIKSI haluan pudottaa painoa? Mikä on MOTIIVINI tämän tavoitteen taustalla? Vastauksena voi olla, halu pudottaa 5,678kg itseltään, tai se voi olla halu mahtua niihin housuihin, joissa olit kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin jos tarkastelemme näitä motiiveja, monesti taustalta löytyy MENETTÄMINEN. Haluan pudottaa, täten menettää painoa, päästää jostain irti. Jälleen kerran kysymys nousee, MIKSI? Mitä sitten tapahtuu, jos pudotat painoa, miten näkisit itsesi eri tavalla? Hyväksyisitkö jotenkin kehosi syvemmin, rakastaisitko itseä enemmän, tai rakastaisiko sinua joku aidommin, mikäli kehostasi lähtisi muutama kilo? Optimaalipainoa ei ole olemassakaan. Me näemme kaaviot, joissa muodostetaan massoille sopiva määritelmä painosta. Perustuuko suositukset johonkin tieteelliseen tutkimukseen, johonkin osuvaan määritelmään, joka määrittää sen kunka paljon meillä pitäisi painaa. Näkemykseni mukaan eivät, vaan ne perustuvat keskiarvoihin ja ympäri pyöreisiin määritelmiin. Silti näitä eletään todeksi, aivan kuin painokaaviot olisivat pyhä graali, jota juotuamme, taivaat aukenevat, tähtien ollessa oikeassa linjassa, lintujen laulaessa pyhiä sävelmiä. Oikeastiko? Se on hyvä kysymys se.
Stressi
Jos olet lukenut tekstejäni, ehkä tiedät, että minulle kehotietoisuus on tärkeää. Se, että me tullaan enemmän kehoomme, kuulemme kehon viisautta parhaan mahdollisen kyvymme mukaisesti, mahdollistaa monia prosesseja käyttöömme. Myös painonpudotuksessa tämä on suunnattoman tärkeää. Kuinka monesti ihmiset aloittavat uuden ”DIEtin”, kuuntelematta koskaan sitä, miltä se kehossa tuntuu? Minä ainakin olen siihen nuorempana syyllistynyt useaan otteeseen. Kehomme ei ole tyhmä, se on suunnattoman viisas kokonaisuus, joka pyrkii kaiken aikaa auttamaan meitä, olemaan puolellamme, tukemaan matkaamme täysin rakastavasti. Mutta annetaanko me sille mahdollisuutta tehdä omaa osaansa, vai luotammeko ulkoiseen tietoon enemmän, kuin kehomme viisauteen? Kun meillä on nälkä, se on signaani jostain, jota on hyvä kuunnella, tukahduttamisen sijaan. Kun meillä sattuu, se on signaali jostain. Jostain syvemmästä, kuin pelkästään, kuinka saan kivun heti ja nyt pois kehostani.
Keho, stressi ja painonpudotus kulkevat käsi kädessä. Stressi, tuo ihana reaktio, joka voi olla puolellamme, tai meitä vastaan määrittää hyvin pitkälti sen, onnistummeko kehollisissa tavoitteissamme. Mikäli otamme painonpudotuksen tavoitteeksemme stressaantuneesti, pakonomaisesti, ei väksin puurtaminen auta kehon omia mekanismeja toimimaan halutulla tavalla. Mitä enemmän meillä on stressihormonit yllä (mm. kortisoli), sitä vähemmän meillä on kehon rakentavat, rasvaa polttavat hormonit toiminnassa. Kysymys mikä on hyvä kysyä aina, kun syömme; Olenko kehossani? Miltä minusta tuntuu? Olenko rentoutunut, vai olenko ärsyyntynyt jostain? Yksi syy, miksi hidastaminen, rukous tai meditaatio toimii ennen ruokailua, on varmasti niiden tuodessa meitä enemmän tähän hetkeen, rauhoittaen kehoa, pienentäen mm. kortisolin määrää samalla. Stressi ei ole paha, mutta sen vaikutus on hyvä myöntää ja ymmärtää elämässämme.
Ilo
Toivoisin, että miettisimme meidän kauneusihanteitamme omasta näkökulmastamme. Se on haasteellista tässä ajassa, kun meitä pommitetaan mainoksilla, ihannekuvilla, erilaisilla autuaaksi tekevillä tuotteilla joka kulman takaa. Oman äänen kuuntelemin alkaa olla entistä tärkeämpää tässä markkinavoimia kumartavassa ajassa. Mistä löytäisimme ilon ja leikkimielisyyden koko tähän touhuun? Mistä voisimme lähteä liikenteeseen omassa elinvoimaisuuden metsästyksessämme? On sitten tavoitteena painonpudotus tai energisyyden löytäminen, parhaimpina keinoina näkisin innostuksen, ilon ja voimaantumisen kautta lähestymisen näitä aiheita.
Meille on jo ihan riittävän pitkään painotettu nihkeyden, kiristämisen ja kieltäytymisen polkua, joka ei tue meidän täydellistä kukkaan puhkeamista. Painonhallinta on iso bisnes, joka tietää mitä tekee. Tavoitteena on saada tuotteita myytyä mahdollisimman paljon, mahdollisimman usein. On aika murtaa vanhat kahleet ja löytää voimavarat meistä itsestään, sisältä päin kumpuavaa elämäniloa. Meistä jokainen on sen arvoinen ja jokaisen synnyinoikeus on kokea hyvää oloa omassa kehossaan, riippumatta siitä millainen onni sinulla kävi synnytys arpajaisissa.
9 askelta auttamaan matkaasi
1. Hengitä.
Hengitä 5-10 kertaa syvään ennen kuin syöt. Happi on parhaita kehomme elvyttäjiä ja tuo meidät huolista tähän hetkeen.
2. Kuuntele.
Kuuntele mitä kehosi kaipaisi tässä hetkessä syötäväksi. Keho pyrkii keskustelemaan meidän kanssa jatkuvasti, pyrkien opastamaan meidän ruokavalinnoissamme. Kuuntele mikä olo sinulla on ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen. Ystävysty oman kehosi kanssa.
3. Rentoudu .
Mitä enemmän pystymme rauhoittamaan kehoamme ruokailu hetkinä, sitä enemmän pääsemme parasympaattisen hermoston puolelle, joka mahdollistaa ruuansulatuksen ja rennon, rauhoittuneen mielen.
4. Pysähdy
Jokaista ruokailua ennen pysähdy hetkeksi, edes muutamaksi sekunniksi. Tällöin pystymme tekemään valintoja, reaktiivisuuden sijaan. Valitsemme ruokamme monesti täysin hetkessä tulevien impulssien kautta, jotka olemme itsellemme opettaneet. Pysähdy, kuuntele ja ennenkaikkea tee valinta itse mitä syöt!
5. Kiitollisuus .
Miten suuri ero kehossa koettuun kokemukseen on silloin, kun siirrymme syyttelemisestä ja kurjuudesta, kiitollisuuteen. Vaihtamalla ainaiset ”ei saa”- syönnit, ”kyllä kiitos” – asenteeseen, ennenkaikkea raikkaaseen, ravitsevaan ja täyttävään ruokaan, saamme kiitollisuuden lisäksi mahdollisuuden tarkastella omaa hyväksyntäämme ravinnon parissa. Voimakas sana – kiitos.
6. Jatka eteenpäin.
Kun olet syönyt, päästä irti ruokailusta. Monesti jäämme miettimään, murehtimaan ja jopa itseämme syyttelemään syödystä ruasta. On aika päästä tästä tuhoisasta tavasta irti. Syö ravitsevasti, olemalla kiitollinen ja päästämällä irti, kun olet syönyt. Jopa ”repsahtamalla” päästä irti kaikesta itsesyytöksestä. Keskity elämiseen itsessään.
7. Tee valinta .
Teemme jatkuvasti valintoja. Kun käyt kaupassa, ravintolassa, ystävien luona, juhlissa, kuka päättää mitä syöt? Sinä, koska itse valitsemme aina mitä suuhumme laitamme. Tee valintoja, jotka tukevat sinun tavoitteitasi. Ymmärrä valintojen vaikutus pitkällä juoksuvälillä.
8. Ota vastuu.
Nyt jos, koskaan on aika ottaa vastuu omiin käsiin. Olemme tulosta siitä, mitä valintoja olemme elämässämme tehneet. Ovatpa ne olleet mitä tahansa, omista ne. Omista jokainen osa kehostasi, ylpeästi ja vastuun kantaen. Mikäli syytät jostain syystä itseäsi, ota vastuu siitäkin ja opetellaan päästämään irti tästä syytöksen kierteestä. Ottamalla vastuun, taakka helpottuu, koska emme pääse enää itseämme karkuun. Otetaan vastaan tämä mielenkiintoisena haasteena ja mahdollisuutena muokata kehomme ja elämämme meidän mieleiseksi. Vastuu on sinulla, otatko kopin?
9. Nauti saavutuksista .
Ja se tärkein, nauttia matkasta kohti saavutuksia. Nauti jokaisesta salaatista, jokaisesta ravitsevasta aamupalasta, lounaasta, päivällisestä. Nauti siitä, kuinka tiedät mikä olo erilaisista ruokalajeista sinulle tulee. Nauti siitä, kuinka tunnet, kuinka kehosi hyrisee ravitsevan kala-aterian jälkeen. Nauti siitä, kuinka tunnet elinvoimaa kunnon munakas – salaatti aamiaisen jälkeen. Nauti jokaisesta hetkestä, jokaisesta suupalasta, jokaisesta askeleesta, joka vie sinua lähemmäs kohti tavoitettasi. Mikäli et vielä sitä osaa, niin aina voimme ruveta harjoittelemaan. Elämä on tarkoitettu elettäväksi täysillä, ilman kompromisseja, ilman kurjuutta. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, tehdään se yhdessä!
