Elämä maistuu jos koen eläväni merkityksellistä elämää, saan ehdottoman hyväksynnän sellaisena persoonana kuin olen, sitoudun arvojeni mukaiseen hyvään, pystyn muuttamaan ajatteluani teoiksi ja olen oppinut säilyttämään kohtuullisen myönteiset tunteet vastoinkäymisissä.
Kokemus elämän merkityksellisyydestä kumpuaa siitä, että tunnistaa olemassaololle tarkoituksen. Tarkoitus syntyy kytköksestä johonkin itseään suurempaan asiaan tai ilmiöön kuten yhteisöihin, taiteisiin, luontoon tai uskontoon.
Myönteiset ihmissuhteet perustuvat hyväksyntään, joka on niin kokonaisvaltaista, että oman itsen muuttaminen tai mukauttaminen toisenlaiseksi ei tule mieleenkään. Tällaisessa hyväksynnän tilassa ihmisestä vapautuu luovuutta. Turvallisuus antaa mahdollisuuden ottaa riskejä ja ajatella uusilla tavoilla. Kaikenlainen edistys edellyttää kykyä nähdä nykyiselle tilalle vaihtoehtoja.
Voiko ihminen koskaan olla ylpeä itsestään jos hän toimii omien syvimpien arvojensa vastaisesti? Sitoutuminen omien arvojen mukaisiin tekoihin lisää itsekunnioitusta. Ihmisenä olemisen heikkous on siinä, että tekomme ovat erisuuntaisia kuin ajattelumme. Kiireen kulttuuri on omiaan vieraannuttamaan meitä itsestämme. Emme ehkä edes tunnista niitä asioita, joita pidämme luovuttamattomina.
Tavoitteiden muuttaminen teoiksi tuottaa aikaansaamisen kokemuksia. Tämä tekstikin syntyy osittain juuri aikaansaamisen tarpeen motivoimana. Asioiden loppuunsaattaminen on ihmiselle tärkeää juuri aikaansaamisen kokemukseen pääsemiseksi. Ajattelusta on hyötyä, mutta lopulta vasta teot ratkaisevat. Teot muuttavat ympäröivää todellisuutta, mutta tekojen laadun ratkaisee ajattelu.
Myönteisten tunteiden säilyttäminen vastoinkäymisissä lisää palautumiskykyä. Vastoinkäymisiä tarvitaan, sillä valkoista ei ole olemassa ilman mustaa. Kiitollisuus siihen mitä on, on mahdollista jos tunnistaa myös nykytilan vastakohtia. Myönteisten tunteiden säilyttämisessä auttaa moniin mahdollisuuksiin havahtuminen. Elämälle on mahdollista löytää useita hyviä reittejä.
Suomalainen olemassaolemisen ihanne korostaa materiaalista menestystä, vaikka materiaaliset perustarpeemme ovat jo tyydytettyjä. Valtavirtaistuneen kapean olemassaolemisen ihanteen vuoksi saattaa tulla tunne siitä, että oma elämä on sivuraiteilla, vaikka se onkin raiteilla. Haasteena suomalaisessa yhteiskunnassa onkin meidän kansalaisten henkisten perustarpeiden parempi huomioiminen niin yksilöiden ja yhteisöjen tasoilla kuin politiikassakin.
Pitäisikö meidän yhteistuumin ryhtyä kannattelemaan toinen toistemme kukoistamista? Aineettomien hyvän elämän tekijöiden vahvistuminen ei ole keneltäkään pois – päinvastoin. Niiden lisääntymisellä ei myöskään ole rajoja kuten materiaalisilla hyvän elämän tekijöillä väistämättä on.
Kesällä meillä pohjoisessa riittää valoa. Auringon paiste lisää kehon yang-energiaa, eli kuumentaa ja saattaa häiritä unen saamista. Vapauta kehosi jännitykset ja rentouta mielesi kehoa viilentävällä ja rauhoittavalla joogaharjoituksella ennen yöunta. Joogaliikkeet avaavat ja venyttävät kehoa aktiivisen päivän päätteeksi.
Muista myös tutut vinkit: viilennä ja pimennä makuuhuone, sekä vältä iltasyöpöttelyä ja juo kamomilla- tai tulsiteetä. Laita kännykän hälytysäänet pois hyvissä ajoin ennen lepoa.
Jokaisen joogaharjoituksen avain on hengitys. Hengitä nenän kautta sisään ja ulos, hitaasti ja laajasti. Jokaisessa asanassa eli asennossa on tärkeintä ottaa yhä uudelleen yhteys tietoiseen hengitykseen. Anna pienen hymyn nousta kasvoillesi jos tunnet jännittyväsi harjoituksen aikana. Voit viipyä asennossa puolesta minuutista kahteen minuuttiin, tai niin kauan kun tuntuu hyvältä. Kokeilemalla tiedät.
1. Rintakehän avaus selinmakuulla
Aseta rullattu matto tai kaksin taitettu tyyny sydämen alle selän puolelle ja laskeudu hitaasti sen päälle. Koukista polvet ja tuo kantapäät lähelle lantiota. Anna polvien avautua sivuille ja tuo jalkapohjat yhteen. Hengitä ensin syvälle vatsaan ja kun huomaat hengityksen laajenevan, kiinnitä huomio rintakehään, miten se nousee ja laskee. Nauti lonkkien avautumisesta (jos lonkkien avaus sattuu, voit joko laittaa tyynyt polvien alle korotukseksi tai jättää polvet koukkuun kohti taivasta). Kädet voit tuoda rennosti pään taakse (jos hartiat tuntuvat kiristävän tiukalta, jätä ne mieluummin alaviistoon). Lopuksi voit ottaa rullan pois selkäsi alta, ojentaa jalat ja tuoda kädet vatsan päälle. Tunne, kuinka vatsa kohoaa sisäänhengityksellä ja laskee uloshengityksellä. Rentoudu ja tunne kiitollisuutta omasta kehostasi ja tästä hetkestä.
2. Koko selän kierto makuulla
Aloita selinmakuulla polvet koukussa jalkapohjat lattiassa. Kääntele päätäsi ja keinuttele polviasi rennosti puolelta toiselle. Tunne miten painovoima auttaa sinua liikkeessä. Kuuntele miltä selässäsi tuntuu. Sulje silmät ja keskity hengittämään. Huomaa miten keuhkosi tyhjenevät ja täyttyvät. Tuo lopulta molemmat polvet toiselle puolelle, ja jää hengittämään pariksi minuutiksi. Avaa vastakkainen käsi yläviistoon. Voit tukea taakse jäävän käden tyynyn avulla. Toista molemmat puolet.
Lopuksi pyöristä selkä. Tuo polvet vatsan päälle ja heijaa jalkoja puolelta toiselle.
Epävarmuuden sietokyky on inhimillisyyden peruspilareita. Se on kuin kokeneen judokan tasapainoinen asento, jota vastustajan liikkeet eivät horjuta. Tasapainon puuttuessa elo tuntuu uhatulta, ja uhattu ihminen antaa liskonaivoilleen vallan. Kun työ tai ihmissuhteet horjuvat ja maailma pyörii kaaoksessa, oikea ajattelu sammuu. ”On tehtävä jotain. HETI!”
”Yhteiskuntasopimus.”
”Kreikan tragikomedia.”
”Mielenilmauksia erivärisissä kuplissa.”
”Suvaitsemattomuutta somessa.”
Jotkut surffaavat epätoivoisesti aallon harjalla pysyäkseen ja toiset tarttuvat kiekkomailaan saadakseen hallinnan tunteen edes jostain konkreettisesta.
Hallinnan tunne on mielenkiintoinen asia. Se on toisaalta tarpeellinen jaksamiselle, mutta yhdistyessään vahvaan pelkoon sen tarve voi karata käsistä.
Silloin turvaa saadakseen joutuu yliyksinkertaistamaan kokemaansa ja tulkitsemaan maailmaa hyvin tiukasti rajaten. Kolmen kohdan listat ovat muodissa. Näkökenttä kapenee. Ja kun riittävästi yksinkertaistaa ja mustavalkoistaa, voi parhaassa tapauksessa tuntea maailman ympärillään lopulta olevan ennustettavissa.
Kunnes koittaa se hetki, jolloin tajuaa hallinnan tarpeen olleen lumelääke. Parhaimmillaan se on varjellut epäonnistumisilta ja pahimmillaan suodattanut ihmisen elävien kirjoista. Joskus ne ovat yksi ja sama. Riskien karsinta on mahdollisuuksien rajoittamista. Hyvin suunniteltu onkin puoliksi hukattu.
Viisaus on tässä; on hyvin vähän absoluuttisesti huonoja ja absoluuttisesti hyviä asioita. Tietenkin niitäkin on. Totta kai. Mutta. Elämä parhaimmillaan kuhisee valintojen rajapinnalla. Kun viisivuotiaan fillari pysyy jännityksestä huolimatta pystyssä, tai ihmissuhteeseen uskaltaa heittäytyä, vaikka tekisi mieli huutaa pelosta, syntyykin voittajan tunne. Riskinotosta. ”Maailma on tässä, ota ja elä!”
Peloille ja intohimoille on paikkansa. Ne ravistavat ihmisen hereille autopilotilta. Herännyt ihminen ihmettelee ja nostaa tietoisuutensa tasoa. Ottaa selvää asioista ja katselee niitä kärsivällisesti eri kulmista. Kuulee, oikeasti kuulee, toisia ihmisiä ja ymmärtää, miten erilaiset elämänkokemukset ja koettelemukset ovat muokanneet erilaisia tapoja reagoida asioihin. Nämä selviytymisstrategiat ovat joskus repiviä joskus rakentavia, olennaista on ymmärtää, että kaikille niille on syynsä. Ovat sitten hyviä tai huonoja.
Kun ymmärrys kasvaa riittävästi, voi siirtyä reagoinnista tarkasteluun ja olemassa olevien asioiden hyväksymiseen. Silti ilmiöiden olemassaolon hyväksyminen ei tarkoita, etteikö asiasta voisi olla eri mieltä ja ettei asioita haluaisi muuttaa. Voi pistää itsensä likoon sen puolesta, minkä kokee oikeaksi. Voimakkaastikin.
Ennen kuin voi muuttaa mitään, pitää kuitenkin hyväksyä muutettavan asian olemassaolo. ”Tuossa se on ja tuolta näyttää. Mitenköhän siihen voisi vaikuttaa? Mistä se on tullut ja miksi? Mikä on sen tarina?”
Vaikka elämä edellyttääkin kuolemaa ja inhimillisen kasvun dynamiikka myös koettelemuksia, on yksi asia jonka nimeen vannon. Kanssaihmisten kunnioittaminen. Ristiriitaisissakin tilanteissa, ja erityisesti niissä.
Suvaitsevaisuudella on oma tarinansa, samoin kuin suvaitsemattomuudellakin. Suvaitsevaisuus voi olla selviytymistarina, jolle ei näe vaihtoehtoa. Aivan kuten suvaitsemattomuuskin. Mikään tarina ei ole elämälle vieras, mutta vaihtoehdottomuus on. Elämä löytää aina uomansa. Kaikelle on vaihtoehtoja.
Yhteiskuntasopimus voi tavoitella yhteistä hyvää tai olla oman edun tavoittelua räikeimmillään. Tai sekä-että.
Samat asiat nostavat eri ihmisille pintaan erilaisia reaktioita, kunkin omasta tarinasta käsin oikeaksi perusteltuna. Ristiriidoista huolimatta dialogi ja keskinäinen kunnioitus olisi kuitenkin saatava aikaiseksi, jos halutaan aidosti kestäviä ratkaisuja.
En silti usko puhtaaseen relativismiin. On olemassa testejä, joiden perusteella pystyy arvioimaan toimintansa oikeellisuutta ja oikeutusta.
”Mikä on oikea motiivi ajatuksilleni ja teoilleni? Torjunko pelkoa vai onko vaikuttimeni aidosti palvella ihmisiä, itseäni ja maailmaa jonka jaamme.”
Jos tuo näyttää pumpulipilvikuplalta, niin eikö se sittenkin ole jollain tavoin tolkullisempi motivaation tulkinta, kuin se iänikuinen ”fight or flight”? Ilman minkäänlaista teoreettista viitekehystä, uskon ihmisen olevan jo aavistuksen kehittyneemmällä tasolla. Ainakin parhaina päivinään.
Elämän paradokseja on sekin, että rakkaus voi olla pelottavampaa kuin viha. Rohkeutta voi osoittaa niin monella tavalla.
Eckhart Tolle: Läsnäolon voima – Tie henkiseen heräämiseen
(Basam Books, 2002)
”Et koe arvokkaaksi aikaa, vaan sen ulkopuolella olevan pisteen, läsnä olevan hetken. – – Se on ainoa todellinen asia. Se on kaikki mitä on. Ikuinen nykyhetki on se tila, jossa koko elämäsi ilmenee, ainoa asia, joka säilyy muuttumattomana. Elämä on nyt. Ei ole ollut aikaa, jolloin elämäsi ei olisi ollut nyt, eikä tule koskaan olemaankaan. Lisäksi vain läsnä oleva hetki voi johdattaa sinut mielen ahtaiden rajojen tuolle puolen.”
Teos tiivistettynä
Henkisen kirjallisuuden klassikko johdattaa lukijansa kohti henkisiä ulottuvuuksia tarkkailijaksi asettumisen avulla. Päästäksesi puhtaaseen läsnäolon tilaan on sinun ymmärrettävä, kuinka voit irtautua mielesi kahleista, sillä mielesi haluaa sinun elävän menneisyydessä tai tulevaisuudessa nykyhetken sijasta. Tollen mukaan havaitsematon mieli, ego, on ohjaksissa, jos et ole läsnä tarkkailevana tietoisuutena.
Kirja kannustaa huomioimaan, mitä mielessäsi tapahtuu, ja millaisia tunteita samalla koet. Tarkkailijan aseman saavuttaessasi sinun on helpompi huomata haitalliset ajatukset ja esimerkiksi negatiivisen kärsimyskehosi herääminen, joka ruokkii pelkoa ja ahdistusta. Moni meistä odottaa esimerkiksi parempaa työtä, asuntoa tai valaistumista. Se tarkoittaa, ettemme kunnioita läsnä olevaa hetkeä ja olemme siten ristiriidassa sen kanssa.
Myöskään ongelmia ei Tollen mukaan ole. On vain tilanteita, jotka käsitellään, tai jotka hyväksytään ja niiden annetaan olla. Jos keskityt vain tähän hetkeen, huomaat, ettei sinulla ole yhtäkään ongelmaa juuri nyt. Ongelmiksi nimittämämme asiat sijaitsevat usein esimerkiksi tulevaisuudessa, ja ne menettävät huomattavasti teräänsä, kun riistämme niiltä ongelma-tittelin.
Mitä opin kirjasta?
Itselleni kirjan tärkein anti oli tarkkailijan roolin opettelemisessa, ja erityisesti kärsimyskehon tarkkailussa. Kirjan avulla ymmärrän nyt entistä enemmän mieleni toimintaa, ja se avasi ajatteluuni uusia näkökulmia. Esimerkiksi, pystyn toisinaan ennen suuttumistani lopettamaan suuttumuksen etenemisen, kun huomaan, ettei minun oikeastaan tarvitse kiihtyä.
Kirjassa kuvataan myös muun muassa harjoitus, joka auttaa keskittymään läsnä olevaan hetkeen, omaan kehoon ja sen sisäiseen energiaan. Tämän harjoituksen avulla olen pyrkinyt parantamaan yhteyttäni tähän hetkeen ja omaan kehooni.
Kenelle kirja on hyödyllinen?
Kirja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään itseään henkisesti. Itse vasta muutamia henkisyyttä käsitteleviä kirjoja lukeneena pidin teosta selkeänä ja ymmärrettävänä, eikä liian kaukaisena ”vanhaan” ajattelutapaani verrattuna. Kirjaan on helppo palata uudelleen ja uudelleen.
Erityistä apua kirjasta voivat myös saada henkilöt, joilla on usein ahdistus- tai pelkotiloja tai muita negatiivisia tuntemuksia, sillä kirjan avulla niiden syntyä voi ymmärtää paremmin ja siten ehkäistä. Jos lisäksi haikailet tulevaisuuteen tai vellot menneisyydessä, voit löytää kirjasta helpotusta.
Maailma ympärillämme onnistuu luomaan illuusion täydellisyydestä. Tarinat romansseista ja unelmatyöstä, kauneusihanteet ja onnelliset perheet – ei ihme, että luulemme täydellisyyden odottavan nurkan takana tai että kaiken pitäisi olla täydellistä.
Monet ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tuhoavaa tällainen ajattelu voi olla. Tässä on viisi syytä siihen, miksi täydellisyyteen uskominen saattaa aiheuttaa tyytymättömyyttä monilla elämän osa-alueilla.
1. Täydellisyyden tavoittelu estää sinua sitoutumasta/olemasta tyytyväinen parisuhteeseesi
Odotellessamme sitä täydellistä kumppania, kieltäydymme niistä hyväsydämisistä ja hauskoista, tosin ei tarpeeksi pitkistä/ fiksuista/rikkaista potentiaalisista kumppaneista. Se on ihan ok, jos haluat olla sinkku. Usein me kuitenkin kaipaamme parisuhdetta, mutta kieltäydymme läheisyydestä vähemmän täydellisen ihmisen kanssa.
Jos olet parisuhteessa, täydellisyyteen uskominen aiheuttaa kumppanisi aliarvostamista. Vertaamme häntä tähän fantasiamme täydelliseen kumppaniin, huomaten kaiken mitä hänestä puuttuu, sen sijaan, että arvostaisimme ja tukisimme hänen epätäydellisyyksiään.
2. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut inhoamaan ulkonäköäsi Viisi kiloa pois ja olen tyytyväinen kroppaani. Isommat hauikset. Litteämpi vatsa. Jep, sitten olen täydellinen.
Mutta tiedämme, miten siinä käy: kun olemme pudottaneet ne viisi kiloa, keskitymme korjaamaan jotakin muuta. Kun uskomme voivamme saavuttaa täydellisen ulkomuodon, se saa meidät kritisoimaan ja häpeämään nykyistä ulkonäköämme.
Ja sitten tajuamme, että ulkomuotomme on jatkuvassa muutoksessa: kun yksi osa-alue on saatu täydelliseksi, löydämme pian uuden kohteen muokattavaksi.
Epätäydellisyyksiemme hyväksyminen ei tarkoita ettemmekö voisi pudottaa painoa tai muuten muokata ulkonäköämme. Meidän tulisi kuitenkin tehdä se ymmärtäen, että täydellisyys on mahdotonta, ja muistaa rakastaa ja kunnioittaa itseämme.
3. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut tympääntymään työhösi
Meillä kaikilla on työssämme tehtäviä, joista emme pidä. Sen takia täydelliseen työhön (ilman arkipäiväisiä ja pitkäveteisiä tehtäviä) uskominen saattaa estää sinua nauttimasta päivittäisestä työstäsi.
Tietenkään tämä ei tarkoita, ettetkö voisi harkita uranvaihtoa tai silmäillä vapaita työpaikkoja. Mutta jatkuva mystisen unelmatyön, joka ei ikinä tylsistytä tai ärsytä, jahtaaminen voi aiheuttaa turhaa kärsimystä elämääsi.
4. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi vanhemmaksi Oletko kuullut niistä vanhemmista, jotka kuljettavat lapsensa harrastuksiin, joiden koti on tahraton, jotka valmistavat herkkuillallisen joka päivä, ja jotenkin onnistuvat vielä pysymään itse hyvässä kunnossa ja virkeänä?
Tai vanhemmista, jotka eivät koskaan korota ääntään lapsille, ja joiden enkelimäiset lapset eivät koskaan joudu koulussa hankaluuksiin, tekevät läksynsä ja menevät ajoisssa nukkumaan?
Arvaa mitä! Se on satua. Kuitenkin se saattaa saada sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi vanhemmaksi. Tietenkään väkivalta ja laiminlyönti ei ole koskaan ok. Mitä entä jos pyrkisitkin olemaan ”tarpeeksi hyvä” vanhempi? Silloin olet ainakin onnellisempi.
5. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut hermostumaan arjen vastoinkäymisistä
Tiedätkö niitä päiviä, kun kaikki menee pielee? Pienet vastoinkäymiset saavat sinut ärsyyntymään, koska kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelit.
Todellisuudessa olet vain mielikuvan uhri. Mielikuvan, jossa päivittäinen elämä on pirteää ja vastoinkäymisiä ei tapahdu. Mutta niitä tapahtuu. Ja kun ymmärrämme ja hyväksymme tämän, olemme rennompia. Jokapäiväiset tyytymättömyydet ovat osa elämää. Sen sijaan, että kiukustut niistä, yritä kohdata ne huumorilla ja viisaudella.
Kannattaa miettiä, missä elämäsi osa-alueilla täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa sinulle turhautumista, suuttumusta ja onnettomuutta. Tulet olemaan paljon onnellisempi, kun päätät, että ”ihan hyvä” on oikeastaan ”täydellinen”.
Kuuntelin eräänä iltana podcastia, jossa puhuttiin siitä, miten jokainen hetki päätämme itse minkälaisille asioille olemme valmita sanomaan kyllä. Minkälaisille asioille elämässämme olemme käytettävissä.
Podcast resonoi, sillä tiedostin, että olin kevään aikana sanonut kyllä myös sellaisille asioille, joille kaiken rehellisyyden nimissä olisi pitänyt sanoa ei. Jäin kyselemään itseltäni minkälaisille asioille minä olin ollut käytettävissä.
Ihanille projekteille, upeille ihmisille, isoillekin unelmille, mutta sitten. Tässä se tulee. Kun katselen kalenteriani viime kevään ajalta, niin huomaan, että olen sanonut kyllä aivan liian monille deadlineille ja ollut käytettävissä yltiömäiselle kiireelle.
Huomaan, että minun toimintaani aikatauluttamisen suhteen on ohjannut se pieni Laura, joka vastuuntuntoisena ja ahkerana ei osaa sanoa ei, kun olisi sen aika. Se pieni Laura, joka kokee olevansa arvokas ihminen suorittamisen ja tekemisen kautta.
Kuullostaako tutulta?
Tiedän, että jos aion elää jatkossakin omaa unelmaani, on minun otettava vastuu siitä, että olen käytettävissä kaikessa vain sellaiseen, joka on linjassa oman totuuteni ja unelmieni kanssa. Ei kompromisseja. Ei siis tässäkään asiassa.
Elämäni aikatauluttamista ja tehtävien delegoimista on aika johtaa viisas nainen, joka ymmärtää oman arvonsa ja tunnistaa omat rajansa. Se nainen olen minä.
Minkälaisille asioille sinä olet ollut käytettävissä viime aikoina? Ovatko ne asiat vieneet sinua siihen suuntaan elämässäsi, johon haluat olla menossa? Ovatko ne asiat, joille olet sanonut kyllä, saaneet sinut tuntemaan innostusta? Kuka sinussa on tehnyt päätökset siitä mille sanot kyllä – pieni sinä haavoinesi ja pelkoinesi vai aikuinen sinä sisäisellä viisaudella ja rohkeudella? Jos nyt sanoisit kyllä unelmillesi, niin minkälaisille asioille silloin olisit käytettävissä?
Näin syksyn kynnyksellä on hyvä palauttaa mieleen minkälaista elämää sitä haluaakaan elää ja ottaa täysi vastuu omista valinnoista, koska nuo valinnat luovat tulevaisuuden todellisuutesi. Yksi pieni päätös. Yksi pieni valinta kerrallaan.
Jokaisessa hetkessä voit päättää toisin. Päättää seurata sydäntäsi velvollisuuden tunteen ja suorittamisen sijaan. Valita unelmasi. Uudestaan ja uudestaan.
Omat oivallukseni ovat saaneet minut tutkimaan tarkemmin sitä, miten me ihmiset usein estämmekään omien unelmiemme toteutumista ja mitä voisimme tehdä toisin.
Minulla on herkkä iho ja saan monista aurinkovoiteista ihottumaa, mistähän tämä johtuu? Olisiko jotain luonnollisempaa keinoa suojautua, vai pitääkö minun vain välttää aurinkoa ja suojautua vaatteilla?
Tavallisessa kosmetiikassa auringolta suojautumiseen käytettävien, kemiallisten UV-suojien toiminta perustuu reaktioihin iholla ja ihon kanssa. Niistä seuraavat kemialliset prosessit voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia ihmisille. Herkillä myös ihottuma on mahdollista, kun iho reagoi jonkin voiteen ainesosaan. Synteettisinä ainesosina ne myös rasittavat ympäristöä. Lisäksi niiden on todettu vaikuttavan kehon estrogeenihormoniin ja mahdollisesti myös kilpirauhashormoneihin eli ne voivat toimia ns. hormonihäiritsijöinä. Hormonaalisia haitta-aineita on kosmetiikan lisäksi muun muassa ruokapakkauksissa ja huonekaluissa. Niiden haitallisia vaikutuksia on jo todettu, mutta yhteisvaikutuksia vasta tutkitaan.
Luonnonkosmetiikan sisältämät fysikaaliset aurinkosuojat ovat turvallinen ja ympäristöystävällinen valinta. Luonnonkosmetiikkapuolelta löytyy hyviä aurinkosuojia kuten Laveralta. Itse käytän BioAroman Aurinkoöljyä. Kannattaa kokeilla mikä omalle iholle sopii parhaiten. Itse olen päätynyt BioAromaan, koska se on itselleni ollut paras ja luonnollisin. Luonnollisesta aurinkosuojasta huolimatta auringossa kannattaa olla oma ihotyyppi huomioonottaen ja keskipäivän aurinkoa välttäen, jotta iho ei pääse palamaan. D-vitamiinin saannin kannalta aurinkoa ei kannata kokonaan välttää, vaan suojautua itselle sopivalla tavalla.
Aurinko tekee myös mielelle hyvää, on ihanaa nauttia auringon lämmöstä, muistetaanhan nauttia! 🙂
Uskotko olevasi sitä mitä tunnet? Tällöin oma elämäsi todellakin on lähtöisin ajatuksistasi ja tunteistasi. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta positiivisten fraasien ja sanojen toistaminen saa ne vähitellen muuttumaan todeksi.
Tällaiset sanat liittyvät tutkitusti itsensä kehittämiseen, sillä ne ikään kuin uudelleen ohjelmoivat aivojamme ja siten omaavat kyvyn muuttaa elämää. Tavoitteiden saavuttamiseksi ne tulee pukea sanoiksi, jotta ne rekisteröityvät aivoihimme aikomuksina. Tässä muutamia hyväksi havaittuja fraaseja.
1. Voin saavuttaa suuruutta
Yksi vaikuttavimmista tavoista on kertoa itsellesi joka päivä, että voit saavuttaa mitä tahansa elämässä. Keskity visioosi ja unelmiisi ja liitä sitten tunne niihin. Kun kerrot tätä itsellesi säännöllisesti ja uskot mahdollisuuksiisi, niistä tulee lopulta todellisuutta.
2. Tänään olen täynnä energiaa ja pirskahtelen ilosta
On turhaa etsiä iloa ulkopuolelta, kun se on lähtöisin itsestäsi. Voit myös päättää olla iloinen joka aamu, kun heräät uuteen päivään. Ota silloin aamurutiiniksesi toistaa tätä itsellesi heti herättyäsi.
3. Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen
Rakastamisen muodoista puhtainta on itsensä rakastaminen. Kun rakastat itseäsi, alat automaattisesti arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi. Itsensä näkeminen uudessa valossa on mahdollista silloin, kun sinulla on luottamusta ja ylpeyttä sitä kohtaan, mitä teet. Tästä seuraava vaikutus on, että rohkaistut ja inspiroidut tekemään yhä suurempia ja parempia asioita.
4. Kehoni on terve; mieleni on säteilevä; sieluni on tyyni
Terveyteen vaikuttavat kolme osaa: terve keho, mieli ja sielu, joista terve keho on lähtöisin terveestä mielestä ja sielusta. Johonkin näistä kolmesta vaikuttava negatiivisuus koskettaa myös muita. Muista, että terveyteen tai sairauteen suurin vaikuttaja olet sinä itse.
5. Uskon, että voin tehdä mitä vain
Kerro tätä itsellesi joka päivä ja pysy rohkeana! Vakuuttamalla itsesi tällä sanonnalla olet pystyvä mihin vain ja kaikkeen siihen, mikä juolahtaakaan mieleesi.
6. Kaikki, mitä tapahtuu nyt, tapahtuu minun parhaakseni
Ei ole uhreja, onnettomuuksia ja sattumia. Ne eivät yksinkertaisesti ole olemassa tässä todellisuudessa, vaan sinä ja muut ihmiset vaikuttavat vain siihen, missä sinulla ja muilla on osansa. Tiedä siis sydämesi syövereissä, että kaikki tapahtuu syystä ja synkronisesti. Voit olla rauhassa kaiken sen kanssa, mikä on tapahtunut, tapahtumassa ja tulee tapahtumaan. Älä turhaan pelkää huomista.
7. Olen oman elämäni arkkitehti; rakennan sen perustan ja valitsen sisällön
Jokaista uutta päivää voidaan pitää uutena alkuna. Voit tehdä tänä päivänä ihan mitä haluat, sillä olet oman elämäsi arkkitehti. Jos aloitat päiväsi positiivisilla ajatuksilla ja tunteilla, päivästäsi tulee positiivinen.
8. Annan anteeksi heille, jotka ovat satuttaneet minua menneisyydessä, ja irrottaudun heistä rauhaisasti
Tämä ei tarkoita, että unohtaisit heidän tekonsa. Sen sijaan olet rauhassa asian kanssa, ja ymmärrät ehkä sen tarjoaman opetuksen. Anteeksiantamisen voimasi on se, joka mahdollistaa siirtymisesi eteenpäin. Voit antaa tuhannelle ihmiselle anteeksi, ja vaikka kukaan heistä ei antaisi anteeksi sinulle, sinulla tulee aina olemaan rauhan ja vapauden tunne, jota heillä ei tule olemaan ennen anteeksiantoa. Voimasi antaa anteeksi koskettaa heti myös muita ja vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.
9. Kykyni valloittaa haasteeni on rajaton, potentiaalini onnistua on ääretön
Yksinkertaisesti, sinulla ei ole rajoja. Paitsi ne, jotka itse asetat itsellesi. Millaisen elämän haluat? Mikä sinua estää? Millaisia muureja kuvittelet itsesi ympärille? Tämä pohdinta auttaa sinua löytämään ehkä tiedostamattasi muodostetut rajasi.
10. Tänään hylkään vanhat tapani ja korvaan ne uusilla, positiivisemmilla tavoilla
Loppujen lopuksi vaikeat ajat ovat vain (usein lyhyitä) ajanjaksoja elämässä. Myös vaikea aika väistyy, kun hylkäät vanhat tapasi ja omaksut uusia. Onnemme on olla täysin sopeutuva olento, ja lävitsemme kulkee luovaa energiaa, joka johdattaa meitä uusien innostavien ideoiden luo.
1. Oman elämän haltuun ottaminen Totuusonse, ettäkukaaneivoikontrolloidaelämääsi, silläkukaaneivoikontrolloidaajatuksiasi. Tiettyäajatustavoijokouskoataiollauskomatta. Kunymmärrätettäsinävoittehdätämänvalinnan, ymmärrätmyös, ettävoitvalitaerilaisetajatukset. Voitlakataelämästäsenmukaanmitenasiatovatjaalkaaelääsenmukaanmitenhaluatasioidenolevan. Hyväelämäalkaasiisuhrinroolinjättämiselläjaomanelämän haltuun ottamisella.
3. Anteeksiantamisenopettelu Anteeksiantaminentarkoittaarauhantekemistämenneisyytesikanssajasevapauttaasinuttuntemaanolosionnelliseksi. Kunannatjollenkinanteeksi, päästätikään kuinvanginulosvaintodetaksesiettävankiolitsinäitse. Anteeksiantoonvapautumista, sillä kielteinen tunne häviää ja tilalle tulee rauhan tunne.
Yhteiskunta arvostaa materiaa usein paljon enemmän kuin kokemuksia. Mainoksia satelee joka suunnasta, ja niiden viesti on: ”Osta! Osta!” Materialismi ei kuitenkaan ole vastaus hyvään elämään. Kokemukset sen sijaan voivat tehdä sinusta uskomattoman viisaan, ja niiden ansiosta sinulla on aina hyviä tarinoita kerrottavaksi. Miksi siis kannattaa hylätä materialismi?
1. Tavara ei kestä ikuisuuksiin.
Minkä tahansa hienon uuden jutun juuri ostitkin, se ei tule kestämään koko elämäsi ajan. Investoi mieluummin matkusteluun tai edes telttailuun lähialueellasi, ja tulet huomaamaan sen loppujen lopuksi paljon palkitsevammaksi. Kokemusten avulla seikkailet elämässäsi eteenpäin, ja villien ja hauskojen tarinoittesi myötä ystäväsi ovat pian jonossa lähdössä mukaasi.
2. Tavara ei määrittele intohimoa.
Ostamista ei voi tietenkään kokonaan välttää. Osta kuitenkin uusien vaatteiden tai puhelimen sijasta mieluummin asioita, jotka liittyvät intohimoosi. Itse löysin kesälomalla taulujen maalaamisen maailman, ja ostin hyvillä mielin siihen liittyviä tarvikkeita. Tarkoituksena on siis käyttää rahaa asioihin, joiden avulla pystyt muuttumaan paremmaksi itseksesi ja jopa herättämään uutta inspiraatiota sellaista kohtaan, josta et ole ennen niin välittänyt.
3. Tavaralla on kapea perspektiivi.
Ostamalla satunnaisia tavaroita mielesi toimii yhdensuuntaisesti, sillä se ei saa tavaroista mitään vastinetta. Sinä vain uskottelet tavaroiden tekevän sinut onnelliseksi. Panostaessasi matkailuun tulet kuitenkin huomaamaan, että koko maailma on täynnä erilaisia ajattelutapoja, ja sinä voit olla osana tätä kaikkea. Matkailu voi olla yksi palkitsevimmista kokemuksista, joita voit saada, paljastaen usein myös uusia puolia itsestäsi. Maapallon monimuotoisuuden luulisi olevan tarpeeksi motivoiva tekijä, kun teet valintaa ulkomaanmatkan ja uuden auton välillä.
4. Tavara ei pysty opettamaan sinua.
Muistatko kuulleesi tarinan, jossa joku oppi jonkin erittäin tärkeän asian elämästään ostamiensa uusien kenkien avulla? Jep, sitä minäkin. Matkusta mieluummin maailman eri kolkissa ja kerro sitten tarinoita sieltä oppimistasi asioista. Kuten sanottu, matkustamalla opit sekä itsestäsi että ympäröivästä maailmasta.
5. Tavara ei lisää kiitollisuutta.
Ihmiset vastaanottavat tai ostavat tavaroita koko ajan ja joka päivä. Tuntuuko tämä siltä, että he ovat kiitollisia asioista, joita heillä jo on? Ympäri maailmaa ihmiset harjoittavat erilaisia tapoja ilmaista kiitollisuuttaan maata kohtaan sen annettua elämän, joka heillä on. Osoita kiitollisuutta elämälle ja sen ihmeille, eikä niinkään materialle.
6. Tavara ei ole kehuskelun aihe.
Kokemuksiin panostavilla ihmisillä on merkitseviä muistoja ja tarinoita, joita he vaalivat tänäkin päivänä. Jokainen varmasti puhuu mieluummin edellisen seikkailunsa hauskuudesta ja tekemisistä kuin juuri ostamastaan puhelimesta. Ilon juuret ovat monissa hyvissä muistoissa. Mikä siis voisi estää sinua luomasta omat parhaat hetkesi ja muistosi?
7. Tavara ei haasta sinua.
Tavarat tulevat ja menevät, eivätkä ne koskaan haasta sinua tulemaan paremmaksi ihmiseksi. Esimerkiksi vuorikiipeilyyn hurahtaneet venyttävät kiipeillessä rajojaan ja samalla käsitystään itsestään päästäkseen yli jokaisesta esteestä, joka heidän eteensä tulee. Nämä ihmiset inspiroituvat joka päivä, sillä heillä on halu muuttaa rajojaan ja haastaa itseään pystymään vielä enempään kuin ennen.
8. Loppujen lopuksi tavaralla ei ole arvoa.
Materia ei takaa sinulle elämänmittaista onnellisuutta, vaan onnellisuus löytyy pakottamatta jostakin matkan varrelta. Sen sijaan materia sumentaa mielesi ja saa sinut ajattelemaan, että ahneus on hyväksyttävää. Se ei kuitenkaan vie sinua minnekään elämässäsi. Tee kaikille palvelus, ja käytä käytettävissäsi oleva raha järkevästi. Monilla ihmisillä ei edes ole tätä valintaa tehtävänään. On aika inspiroitua miettimään omia pyrkimyksiään ja siten luomaan omaa onnellisuuttaan.
Vinkki turhan ostamisen hillintään: 30 päivän ostoslista
Kun haluaisit ostaa jotakin, laita se listalle päivämäärän kera. Odota sitten 30 päivää ennen kuin ostat kyseisen asian. Se voi olla vaikeaa, mutta pystyt siihen kyllä. Kun 30 päivää on kulunut, ja haluat tavaran edelleen, voit ostaa sen. Kokeile olla ostamatta mitään ylimääräistä ilman, että se on ollut listallasi vaaditun ajan. Usein ostohalumme katoavat odottamisen aikana. (zenhabits.net)
En ole oikein syvällisesti ymmärtänyt omantahtisuutta. Nyt kun ymmärsin, haluan jakaa oivallukseni myös sinun kanssasi. Ja kuinkas muutenkaan kuin kantapään kautta tuli tämäkin oppi. Kantapää tässä tarkoittaa uupumusta ja kovaa stressiä.
Olen ollut sellaisissa hommissa, joihin on kuulunut paljon pakkoa; pakko vastata sähköposteihin, pakko tuottaa, pakko suorittaa ja pakko sietää kritiikkiä. Ja muistaa sata pientä asiaa. Ja työpäivän jälkeen sama jatkuu. Tämä taitaa olla tuttua melkein meille kaikille. Osa tykkää tuosta ja osa ei. Siitä että joutuu olemaan omassa elämässä koko ajan jonkinlainen sihteeri. Eikä siinä mitään, tuo sopi minulle kyllä joskus ja pitkän aikaa sopikin. Valinta oli omani.
Itselleni kävi alkuvuodesta niin, että en enää pystynyt tekemään asioita, venytin viimeiseen asti työhön ryhtymistä, kaikki tuntui vastenmieliseltä ja väkinäiseltä. Olo alkoi olla hyvin tukala, hoidettavia asioita tuntui olevan ihan liikaa yhdelle ihmiselle ja tekemättömiä hommia kerääntyi. Elin melkein paniikkitunnelmassa. Minua ei auttanut se, että yritin kääntää sisäistä puhettani pakolla tekemisestä ilon kautta tekemiseen tai pyrkimällä olemaan läsnä kaikessa tekemisessä yksi asia kerrallaan. Pakotin itseni suhtautumaan asioihin aloittelijan mielellä uteliaasti ja innostuneesti. Yritin tykätä, todella yritin ihan älyttömän kovasti. Miten paljon pakkoa ja minun täytyytä. Yritin suorittaa samassa tahdissa muiden kanssa.
Miksi sitten yritin niin kovasti? Jäin itselleni kiinni sellaisista asioita kuin että olin töissä niin arvostetussa paikassa. Voisinko heittää hukkaan nuo tärkeät työvuodet ja sen, mihin olin jo niin pitkään haaveillut pääseväni? Olin haaveammatissani ja voin siinä huonosti. Olin hyvin pettynyt itseeni siinä, etten pärjännytkään, vaikka niin kovasti halusin pärjätä. Painava asia oli kuitenkin myös pelko. Miten pärjäisin lasteni kanssa yksin ilman säännöllistä palkkaa.
Sydämeni huusi keväällä, että päästä irti. Kävin valtavan sisäisen kamppailun itseni kanssa ja tajusin, että minun valintani on sisäinen vapaus. Olen niin monta kertaa aiemmin valinnut toisin ja saanut ankaria oppiläksyjä, joista toipuminen on kestänyt pitkään. Päätöksen tehtyäni vedin syvään henkeä ensimmäistä kertaa moniin kuukausiin. Ja aloin tehdä eroprosessia työstäni surun ja vihan kautta. Ja hiljenin, ihan oikeasti. Menin niin hiljaiseksi, etten tahtonut saada sanaa suustani. Miten ihminen voikin mennä sellaisiin syvyyksiin? Tästä kirjoitan joskus lisää, kokemus oli niin mykistävä.
Syvyydessä käymisessä oli jokin tarkoitus, jonka ymmärsin vasta, kun tulin ”takaisin”. Kyse oli lopulta siitä, että olin itse muuttunut. Arvoni olivat muuttuneet, minusta itsestäni oli tullut eri ihminen. Ihan kuin vanha vaate olisi jäänyt pieneksi. Ihan kuin olisin joutunut pienentämään itseni sopiakseni siihen, mitä tein. Tajusin pohdiskelun aikaan myös sen, miten paljon erityisherkkyyteni vaikuttaa jaksamiseeni. En enää voisi elää niin, etten kuuntelisi herkkyyteni ääntä.
Ja mikä oivallus syntyikään. Minä olen vapaa luomaan mitä tahansa. Luon siinä tahdissa uutta ja säilytän vanhaa kuin oma sisimpäni sallii. Olen hidas siksi, että otan vauhtia syvyyden kautta. Seuraan tarkasti jokaista askeltani niin, että pysyn omassa voimassani. Käytän paljon aikaa ollakseni hiljaisuudessa, jotta kuulen intuitioni ja sydämeni sanoman. En koe, että joutuisin luopumaan jostakin, päinvastoin; näin taidan saada osan itsestäni takaisin.
Tuomas Kytömäki on luontoa rakastava media-alan monitoimimies, joka luennoi ja juontaa hyvinvointitapahtumissa. Yhdessä Jaakko Halmetojan kanssa Tuomas juontas Inspiradio-podcast sarjaa, jossa kaverukset haastattelivat mielenkiintoisia suomalaisia Esko Valtaojasta Arman Alizadiin. Seuraava suurprojekti on Lappiin sijoittuva ensimmäinen suomalainen slow-tv -tuotanto, joka on nähtävissä Hidasta elämää -sivustolla.
Metsä. Niin pieni sana niin suurelle asialle. Tunnen vahvaa vetovoimaa luontoa kohtaan, sen puhtautta, vehreyttä ja rauhaa. Aurinko kimaltelee veden pinnassa puitten välissä. Tunnen männynneulaset ja puunjuuret paljaitten jalkojeni alla. Välillä heittelen käpyjä varpaillani ja pysähdyn halaamaan suurta mäntyä, jota valon puuksikin on kutsuttu. Suljen silmäni ja aistin koko olemuksellani luonnon kutsun.
Koen syvää kiitollisuutta että saan olla täällä.
Nyt loppukesästä ovat marjat ja sienet kypsyneet. Kun korini täyttyy mustista torvisienistä, tateista ja suppilovahveroista, mietin, miksi en useammin samoile täällä luonnon kirkon kaarevien oksistojen alla. Kiipeän suuren kiven päälle, suljen silmäni ja kuuntelen puiden huminaa ja monenlaisia ääniä, joita metsä pitää sisällään.
Palaan mökille, laitan savusaunan rannassa lämpiämään ja kastaudun järven vilvoittavaan veteen; hengitän syvään sisään ja pyydän, että veden puhdistavat voimat ottavat kaiken vanhan minusta pois – kaiken sen, mitä en enää tarvitse. Siristän silmiäni ja istahdan kalliolle katselemaan tiiran leikittelyä ilmassa. Tunnen olevani kotona ja oloni on rauhaisa ja kiitollinen. Jokainen suomalainen tietää, että jos arki meinaa ahdistaa, on metsässä tai veden äärellä helpompi hengittää. Jotkut näkevät metsänhenkiä, itse pyrin aina uimaan elävässä vedessä vuodenajasta riippumatta.
Metsäterapiaa
Monet tutkimukset osoittavat, kuinka luonnossa liikkuminen vähentää stressitasoja ja eheyttää ihmistä. Jo pelkästään luontokuvien katselu toimii monelle lääkkeenä tässä hektisessä maailmassa. Suomessa on myös saatu loistavia tuloksia ongelmanuorien kanssa, kun heitä on viety ulkoilemaan luonnon helmaan. Norjassa on hoidettu huumekierteessä olevia nuoria hyvin tuloksin erilaisilla eräilyaktiviteeteilla. Lasten ja nuorten silmät loistavat aivan eritavalla luonnossa vietetyn ajan jälkeen. Myös Japanissa on otettu metsäterapia käyttöön hyvin tuloksin.
Meillä suomalaisilla luontoyhteys on ollut selviö vielä vuosisadan vaihteessa, mutta teollistumisen ja kiireisen työelämän johdosta olemme pikkuhiljaa unohtaneet sen. Uskon, että tästä johtuen moni kokee elonsa niin irralliseksi. Emme muista olevamme osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki eläväinen on yhteydessä toisiinsa.
Metsän puut, sienirihmastot ja loistavat vedet muodostavat kokonaisuuden, joka vaihtaa jatkuvasti informaatiota monella eri tasolla. On hämmentävää miten sekä luonnon että eläinkunnan kohtelu on riistäytynyt käsistä. Itsekkäästä oman edun ja voitontavoittelusta on tullut arkipäivää myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Onneksi yhä useampi on alkanut kiinnittää huomiotaan tiedostavampiin ja eettisempiin valintoihin esimerkiksi ostoskäyttäytymisessään.
Anastasian harmoninen luontoyhteys
Luontoyhteydestä kertoo kauniisti myös kirjasarja Venäjän soivat seetripuut. Sarja on vaikuttanut vahvasti miljoonien ihmisten elämään, varsinkin Venäjällä, missä tuhannet ovat alkaneet viljellä itselleen lähiruokaa maata kunnioittaen.
Sarjan ensimmäisessä kirjassa, jota lueskelin taannoin tunturissa, tapaa venäläinen liikemies Anastasia nimisen neitokaisen, joka kantaa viisautta muinaisesta kulttuurista. Anastasia kertoo liikemies Vladimir Megrelle (kirjasarjan kirjoittaja) ihmisten, luonnon ja eläinten vahvasta yhteydestä, jonka muistamiseen alamme olemaan valmiita. Anastasia elelee yksin Siperian metsässä täysin harmoniassa luonnon kanssa. Hän kehottaakin meitä muistamaan, että olemme yhtä luonnon kanssa. Anastasia puhuu paljon luontoyhteydestä, ja sen tärkeydestä. Metsän rauhoittava humina voi antaa meille suunnattoman paljon, kun pysähdymme kuuntelemaan sitä.
Monet Anastasian vinkit resonoivat vahvasti, hän muun muassa kertoo, että meidän jokaisen kannattaisi laittaa edes pieni maapalsta tai vaikka kukkapenkki kasvamaan luonnonantimia. Omien istutusten kanssa puuhailu, ja käsien multaan upottaminen tuo meidät lähemmäksi luontoa ja tätä hetkeä, hoitaa ja rauhoittaa. Kun istutusvaiheessa vielä pitää kasvin siementä suussaan kymmenisen minuutin ajan, osaa kyseinen kasvi auttaa sinua valmistamalla juuri sinua hoivaavia yhdisteitä.
Anastasia kertoo paljon esimerkiksi lasten kasvatuksesta, ja siitä miten jokaisesta lapsesta tulisi oman kiinnostuksenalueensa Nobel-voittaja, mikäli kasvatus tapahtuisi lapsen omia intressejä kunnioittaen. Lisäksi Venäjän vuoristossa sijaitsee koulu, jonka pienet Anastasia-oppilaat ovat omin pikku kätösineen rakentaneet, ja oppilaat ovat nuoresta iästä huolimattaan äärimmäisen kehittyneitä ja oppineita.
Slow-tv:n kuvaukset käynnistyvät
Elämme historiallisia aikoja ja suurten muutosten keskellä. Uskon, että tänä syksynä tulee tapahtumaan paljon merkittäviä asioita. On tärkeää pitää itsensä positiivisena ja rauhallisena. Kun suuntaamme huomiomme positiiviseen muutokseen, sallimme sen tulla elämäämme helpommin. Tähän auttaa myös maadoitus (earthing, grounding), josta löytyy netistä paljon tietoa.
Nostan katseeni vasten vastarannan siluettia, jonka muodot tuovat mieleeni Lapin jylhät tunturit. Lapin, joka tuntuu kuin toiselta kodilta.
Sydämeni värisee innosta, sillä muutaman päivän päästä koittaa lähtö juuri pohjoisen upeisiin maisemiin. Lähdemme sinne kuvaamaan slow-tv -sarjaa, joka saa ensi-iltansa täällä Hidasta Elämää -sivuilla loppuvuodesta. Siitä tulee kaikkien aikojen seikkailu. On mahtavaa elää juuri nyt, tässä upeassa maassa, jossa luonto on aivan kulman takana. Kiitos.
– Tie henkiseen heräämiseen
