Maadoittuminen on termi, johon tutustuin, kun käänsin kaikki kivet nurin etsiessäni tyttärelleni helpostusta hänen sairastelunsa aikana. Ymmärsin heti sen tärkeyden, sillä kehommehan on henkinen ja fyysinen kokonaisuus ja fyysinen ei voi parantua, jos henkinen on epätasapainossa.
Maadoittuminen on erityisen helppoa lapsille ja he tekevät sitä vielä luonnostaan. Jokainen kiukutteleva lapsi heittäytyy maahan, eikö? Lapset ovat hyvin energeettisiä. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän he ovat tunnepuolensa hallinnassa. He eivät järkeile, puno juonia, etsi vaihtoehtoja, suunnittele tulevaa tai murehdi mennyttä. He elävät hetkessä ja täysin tunteittensa vallassa, imien ympäristönsä energioita ja reagoiden rehellisesti niihin.
Vauva on täysin hoitajansa energioissa. Siksi vanhempien suurin haaste onkin löytää ne keinot, joilla pitää omat tunteensa hallinnassaan. Hermostuneella ja stressaantuneella äidillä on itkuisempi lapsi. Vauva ja äiti ovat yhtä, yhdeksän kuukauden odotussymbioosi jatkuu vielä yhdeksän kuukautta syntymän jälkeen, kunnes vieroitusvaiheessa vauva alkaa ymmärtää olevansa erillinen äidistään.
Pikkulapsille vanhemmat ovat kaikki kaikessa, koti, turva ja rakkaus. Kun vanhemmat ovat vihaisia, stressaantuneita tai huolestuneita, lapsi vaistoaa sen, ja reagoi sen mukaan. Kaikki varmasti tietävät, että jos yksi vanhemmista on pahalla tuulella, on koko perhe pahalla tuulella!
Tämän voi kokea epäoikeudenmukaisena. Onko vanhemman tehtävänä jatkuvasti olla onnensa kukkuloilla tai koko perhe kärsii? Ei suinkaan. Jokainen tapahtuma ja tunnereaktio on myös opetus lapsellemme. Lasta ei pidä suojella tunteilta. Hänen on hyvä nähdä ja kokea koko kirjo, oppia niistä ja tarkastella, miten tunteet kohdataan. Se, miten vanhempi hoitaa riidat, arkiset harmistukset, huolet ja konfliktit, ovat suora opetus lapselle. He tarkkailevat meitä jatkuvasti ja huomaavat kaiken!
Omien käyttäytymismalliemme suurennuslasilla tarkastelun voi nähdä suurimpana kasvutehtävänä, etuoikeutena. Kasvamme lapsemme rinnalla. Lapset painavat ärsytysnappejamme päivittäin, jotta tiedostaisimme omat heikkoutemme ja alkaisimme työstää niitä. Maadoittamalla itsemme, laittamalla jalat tukevasti maahan ja hengittämällä hetken rauhassa, voimme pysähtyä miettimään reaktioitamme rauhassa ja ehkäpä muuttamaan niitä lempeämmiksi.
Maadoittumisen ensimmäisinä hyötyinä usein mainitaan paremmat ja pidemmät yöunet. Kunnon yöunet auttavat mielenhallintaan, siitä tuskin kukaan on eri mieltä?
Maadoitus on rauhoittumiskeinoista helpoin, edullisin ja jokaiselle mahdollinen. En ala selittää maadoittumisen tieteellistä puolta, siitä kiinnostuneet voivat lukea lisää vaikkapa tästä Raikaswebin artikkelista tai Hidasta elämää -sivulla julkaistusta Clint Oberin haastattelusta. Ober on kirjoittanut tunnetuimman maadoitusta käsittelevän kirjan.
Me olemme luonnosta tulleita ja luonnosta vieraantuneita. Elämme sähköisessä maailmassa, pienissä kodeissamme, betoniviidakoissa. Tarvitsemme luontoa tasapainoitukseen.Maadoittuminen rauhoittaa heti. Luonnossa on taikaa.
Lapset aloittavat elämänsä maassa, ryömien ja kontaten, ennenkuin nousevat pystyyn. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän he haluavat olla mahdollisimman lähellä Äiti-maata. He muistavat vielä rauhoittavan tunteen. Vesi maadoittavana elementtinä vielä lisää houkutusta, siksi lätäkössä istuminen on erittäin riemastuttavaa! Lapset eivät ole vielä niin vieraantuneita luonnosta kuin me aikuiset, jotka huudamme: “Nouse heti ylös sieltä maasta!”
Miten siis maadoittaa? Mene luontoon, metsään, puistoon. Kävele paljain jaloin aina kuin mahdollista. Pyydä lapsia riisumaan kengät aina kun siihen on mahdollisuus. Rannalla hautaa itsesi ja lapsesi hiekkaan. Halaa puita. Tee lumienkeleitä. Keskity ja hiljenny ja tunne luonto. Kuvittele, että jalanpohjistasi kasvaa juuret syvälle maan sisälle. Yhdisty luonnon ihanan keveisiin energioihin. Ole kiitollinen luonnosta.
Kun huomaan lasteni levottomuuden, käytän aina maadoittumista. Kesälomalla valvoimme yhtenä iltana myöhempään ja seuraavana aamuna olivat kaikki huonolla tuulella. Uima-altaan sijasta menimme heti rannalle ja kaivauduimme hiekkaan. Lapset jahtasivat aaltoja tunteja. Sinne jäi paha mieli. Erään tutkimuksen mukaan luonnossa olo vähentää lapsen stressitasoa 28%. Luonto hoitaa meitä.
”Meidän pitäisi pienestä pitäen möyriä mullassa, juosta paljain jaloin ja silitellä koiria, kissoja ja lehmiä. Ruuan ja veden myötä tulevat maaperän hyvät mikrobit vahvistavat immuunijärjestelmää. On tärkeää säilyttää fyysinen kosketus luontoon. Kaikki mihin kosketamme, kaikki mitä syömme, juomme ja hengitämme vahvistaa immuunijärjestelmää”, sanoo professori Tari Haahtela artikkelissa ”Monimuotoinen luonto suojelee sairauksilta”.
Joten ulos, metsään, luontoon, maahan selälleen taivasta tuijottamaan! Huomaa miten upea ja mahtavan iso maailma on, miten voimakas, kaunis ja vahva luonto on. Miten huolesi muuttuvatkin pieniksi ja merkityksettömiksi sen rinnalla. Rauha valtaa sinut ja lapsesi.
Silmitön, näköalan sumentava raivo on mahdollista kenelle tahansa. Sekin on inhimillistä, eikä kovin kaukana kenestäkään meistä.
Kaikissa meissä asuu myös jonkinlainen peto. Se voi puskea esiin esimerkiksi silmittömänä häpeän tunteena, jolloin haluamme vajota maan alle, se voi tulla esiin niin järkyttävänä pelkona, ettemme näe ulospääsyä tai sellaisena vihana, joka mustaa kaiken muun.
Raivo on voimakas tunne, ja tunne on energiaa. Raivo (kuten muutkin tunteet) laittaa ihmisen toimimaan: hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, huutamaan, paiskomaan astioita, vahingoittamaan itseään tai muita… Kaikki eivät kuitenkaan tee raivon vallassa peruuttamattomia asioita. Jotkut osaavat käsitellä tunteita.
Kukaan ei ole yhtä kuin tunteensa ja tunteet ovat ohimeneviä. Mutta jos raivon selättämiseen ei ole työkaluja, ihminen voi kokea itse olevansa tunne, jota hän tuntee – ja on vain niin täynnä omaa raivoaan ettei näe mitään muuta.
Ennen toimimista on hetki, jolloin voimme vielä valita. Voimme tunnistaa tunteen ”vain” tunteeksi, keskittyä siihen ja päästää irti. Näin tasapainoinen aikuinen toimii.
Emme ole kaiken aikaa tasapainossa ja kohtaamme elämässä monenlaisia vaikeuksia. Huolestuttavia eivät kuitenkaan ole tunteet, vaan kykymme käsitellä niitä. Jos ei ole työkaluja raivosta irti päästämiseen, minkäs teet.
Sinun tuomiosi ja arvostelusi tulevat aikanaan tuomitsemaan myös sinut, sanoi Yogi Bhajan.
Arvostelun ja tuomitsemisen sijaan tarvitsemme ihan oikeasti myötätuntoa. Tarvitsemme rauhaa. Tarvitsemme hengähdyshetkiä. Tarvitsemme yhteyttä toisiimme, ihan valtavan kipeästi.
Uutiset traagisista ja epätoivoisista väkivallanteoista ovat kerta kaikkiaan pysäyttäviä ja kertovat tästä ajasta. Oma ja läheisten paha olo pitää ottaa vakavasti, jotta kollektiivisesti koskettavia hätähuutoja ei tarvittaisi lisää.
Me olemme se yhteiskunta, jossa toisia ei tueta tarpeeksi. Kukaan meistä ei voi sulkea itseään päätöksiä tekevän tai vastuuta ottavan piirin ulkopuolelle. Olemme siinä kaikki yhtä lailla mukana.
Kauhistelun sijaan kannattaisi miettiä, mitä voimme tehdä.
Jospa aloittaisin antamalla itselleni sen lepohetken, jota kaipaan, etten väsy lisää? Jospa miettisin, miten teen omasta ja ympärilläni olevien ihmisten elämästä onnellisempaa, kiitollisempaa ja tyytyväisempää?
Jospa opettelisin sellaisia työkaluja, jotka auttavat minua lähemmäs todellista itseäni, etten luule olevani yhtä kuin se mitä esitän muille olevani tai yhtä kuin ohimenevät tunteeni? Ja ennen kaikkea – jospa opettaisin lapsilleni, että on muitakin tapoja kuin uuvuttaa itsensä elämällä?
Olemme kaikki osallisia yhteiskunnan kehityksessä. Auttaminen ei kuulu jollekin ”viranomaistaholle” vaan ihmisille. Passiivisella hyväksynnällä annamme tämän jatkua. Ottamalla vastuun itsestämme ja omista teoistamme muutamme maailmaa.
Kukaan ei voi ottaa vastuuta muuta kuin itsestään (ja tiettyyn pisteeseen saakka lapsistaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että individualismi ja itsensä eristäminen olisivat ratkaisuja. Vastuuta voi ottaa puhdistamalla omaa alitajuntaansa, päästämällä irti kuonasta jota kantaa mukanaan, keskittymällä läsnäoloon ja totuuteen sekä antautumalla myötätunnolle, yhteydelle ja kontaktille muiden ihmisten kanssa.
Yksi pieni askel voi olla sekin, että kysyy toiselta, onko kaikki hyvin. Jos intuitio kertoo tilanteessa olevan jotain kummallista, ei sitä kannata ohittaa.
Eräs tärkeimmistä asioita on itseensä tutustuminen ja omaan kasvuunsa sitoutuminen. Sitoudu tekemään elämästä onnellisempaa. Tänään. Nyt.
Jos kysyt minulta ”miten elämä on kohdellut”, vastaan: ”lämpimällä upeudella”. Se on ravinnut, rohkaissut ja tarjonnut miltei päivittäin mieliinpainuvia kokemuksia. Elämässäni soi ilo, myötätunto ja lämpimät yhteydet toisiin ihmisiin. Minulla on kaikkea, mitä olen keksinyt matkaltani odottaa. Fyysisesti ja materiaalisesti joku varmaan keksisi mittavan luettelon puutteita, -minulle niillä ei kuitenkaan ole erityistä merkitystä, koska voin nauttia elämän tärkeiden asioiden suurisylisestä olemassaolosta. Riittävästä terveydestä, perheestä, sydäntä lämmittävistä ystävistä, kohtaamisista sekä merkityksellisestä ja vapaasta työstä.
Millaisia siis olivat odotukseni elämälle? Suoraan sanoen, minulla ei ollut erityisiä odotuksia. Sain jo nyt, jatkuvasti ja kahmaloittain kokemuksia, jotka tekivät jokaisesta päivästä ilon. Olin jo ennestään hämmentynyt siitä, millaisia lahjoja elämä eteeni kantoi. Lähes päivittäin jotain sellaista, jonka kykenen vielä jälkeenpäin nimeämään. Oli siis jo olemassa suuri määrä asioita, joista olin kiitollinen.
Miksi kirjoitan näitä asioita tähän kolumniin? Siksi, että haluan kertoa sinulle lähimenneisyyden kokemuksista, joista kaiken edellisen jatkoksi itseni löysin. Tapahtumista, jotka lämpimän rakkaudellisesti asettelivat elämäni sellaiseen uuteen asentoon, jota nyt yritän hahmottaa ja josta tähyilen polkuani eteenpäin.
Maailmankaikkeuden suunnittelutoimisto oli tilannut minulle lisää lahjoja. Niitä ryöppysi ovista ja ikkunoista. Lahjoja, täynnä sellaisia kokemuksia, joita silmät ja korvat eivät tahtoneet tajuta. Kokemuksia, jotka upeudellaan miltei pysäyttivät sydämen ja halvaannuttivat hengityksen. Niin — kyllä sinä arvaat, mistä ne tulivat. Toiselta ihmiseltä.
Ihmiseltä, jolla oli rohkeutta ja tahtoa olla ihminen tavalla, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Ihmiseltä, joka eli maailmaan ilonsa, pelkonsa, rakkautensa ja tuskansa sellaisella totuudellisuudella ja avoimuudella, johon en edes kuvitellut kenenkään kykenevän. Häneltä, joka uskalsi paljastaa oman ihmisyytensä toiselle ihmiselle. Ilman maskeja, rooleja ja teeskentelyä. Ihmisen, joka uskalsi olla alaston ja haavoittuva.
Näin itsensä etsintää ilman puolustelua, selittelyä ja syytöksiä. Koin kärsivällisyyden antaa hiljaisuuden laskeutua ja tehdä tilaa totuudellisuuden ja luottamuksen aroille lintuparville niin, että ne voivat tulla kutsujansa luokse. Ihmiseltä, jolla oli halu ja kyky nähdä oma tuskansa lahjana ja sen kasvokkain kohtaaminen kasvun avaimena.
Minulle tuo kaikki on jotain elämää suurempaa. Niin kuin syntymä tai kuolema. Ilman niitä ei ole elämää. Ja kun elämä on, se on kuin vastasyntynyt lapsi, joka lepää täydellisellä luottamuksella äitinsä rinnoilla ja tietää olevansa turvassa. Ne ovat minun rajapintani johonkin, jota en ymmärrä. Johonkin suurempaan ja pyhään. Sellaiseen, jonka edessä vain polvistutaan ja hiljennytään.
En osaa edes kuvata sitä kiitollisuutta, jota tunnen saatuani olla mukana tuossa kaikessa. Kiitollisuutta siitä, että sain häneltä sellaisen luottamuksen ja arvostuksen, joka teki kaikki nuo asiat mahdollisiksi. Kiitollisena siitä, että hänelle riitti, että olin sitä, mitä olin.
Hyvä ystäväni kuvasi rakkauden kaiken olemassa olevan kunnioittamisena. Siinä minä olin. Kylvetettävänä rakkaudessa. Hyväksyttynä juuri sellaisena kuin olin — ja se antoi tilan kaikelle sille, mikä halusi tulla tapahtuneeksi. Se, mitä koin tapahtuvan, ei ollut yksittäisiä tapahtumia, vaan elämän ydin. Jotain sellaista, josta elämä syntyy ja joka ravitsee sen kasvun.
Missä olin? En tiedä vastausta, mutta sen tiedän, että näkemäni ja kokemani syntyy rakkaudesta, joka ei sylje syytöksiä toisten silmille vaan kohtaa tuskan omana ravintonaan. Rakkaudessa, jonka todeksi elämiseen tarvitaan leijonan rohkeutta ja enkelin totuudellisuutta. Rakkaudessa, jolla on tahto elää itsensä todeksi ja oman haavoitettavuutensa vahvuudeksi.
Niin, tällaisia lahjoja minulla on ollut ilo avata. Kokea suurta hämmennystä näiden kokemusten edessä, katsoa niiden kauneutta ja omaa pyrkimystäni saada ne kaikki mahtumaan sydämeeni. Minut on yllätetty jollain sellaisella, jota en ymmärtänyt edes olemassa olevan.
Nyt kysyn, miten vahvasti ja totuudellisesti minä uskallan elää itseni todeksi. Missä määrin minulla on rohkeutta olla avoin ja haavoittuva? Miten elän oman rakkauteni todeksi ilman maskeja ja rooleja kaikissa niissä tilanteissa, joita elämä tarjoilee? Kokemusteni jälkeen kysymyksiä on jälleen enemmän kuin vastauksia. En löydä riittäviä sanoja kuvaamaan kiitollisuuttani. Siksi olen hiljaa ja kumarran syvään edessäsi tietäen, että Sinä luet hiljaisuuteni.
Yksi itsetutkiskelun hauskimpia puolia on se, että toisinaan todellisuus tuntuu kiepahtavan kokonaiset 180 astetta takavasempaan. Se mikä vielä eilen oli totta, saattaa tänään osoittautua hassuksi ajatukseksi.
Asia johon törmäämme tutkiskelun ja kehittymisen lomassa, yhtälailla kun arjen haasteita selättäessämme, ovat defenssit, eli psyykkiset puolustusmekanismimme.
Defenssit ovat mekanismi jolla piilotamme itseämme ja elämää itseltämme. Defenssien järjestelmää kutsutaan henkisessä yleiskielessä egoksi (eri kuin psykologian käsite egosta), mutta vältän sanan käyttöä tässä johtuen sen sisältämästä negatiivisesta latauksesta. Kyse on asioista joiden tarkoitus on suojella meitä. Mutta mikä on tämän suojelun hinta?
Mitä ovat defenssit?
Defenssien avulla ihminen säätelee mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Pääasiassa defenssit ovat tiedostamattomia.
Defenssejä on olemassa lukuisia mutta tunnetuimpien joukossa ovat:
projektio/sijoittaminen, eli itsessä tapahtuvien prosessien heijastaminen itsen ulkopuolelle. Emme esimerkiksi suostu tiedostamaan meissä olevaa vihaa ja sijoitamme vihan ulkopuolelle –> koemme muiden vihaavan meitä.
introjektio/sisällytys, eli ulkopuolella tai toisessa tapahtuvien prosessien siirtäminen itseen. Emme vaikkapa suostu näkemään toisen tekemää pahaa –> syy pahaan on minussa.
reppressio/torjunta, eli sisäisten tapahtumien painaminen tiedostamattomaan. Painamme esimerkiksi kivuliaita muistoja pois tietoisuudestamme.
kieltäminen, ilmenee esimerkiksi silloin kun tupakoitsija kieltää tietoisuuteen nousevat merkit tupakoinnin haitallisuudesta.
dissosiaatio, eli asioiden tai kokemusten irroittaminen toisistaan. On assosiaation vastakohta ja ilmenee muunmuassa siten, että jokin meille tapahtuva kokemus tuntuu siltä kuin se tapahtuisi jollekin toiselle –> se irroitetaan meistä itsestämme.
regressio/taantuminen, on stressitilanteessa tapahtuva aiemmalle kehitysasteelle taantuminen. Aikuinen voi esimerkiksi stressitilanteessa irtaantua vastuusta ja taantua teini-ikäiselle kuuluvaan toimintaan.
kohteensiirto, siirrämme reaktiomme alkuperäisestä kohteesta toiseen. Esimerkiksi työpaikalla syntyneet tunteet voidaan purkaa kotona puolisoon.
rationalisaatio, eli sisäistä jännitettä, esimerkiksi pelkoa aiheuttavien tapahtumien järkeily ja selittely. Saatamme esimerkiksi selitellä omaa käytöstämme sen sijaan, että tuntisimme ja kokisimme sen mitä tapahtuu.
reaktionmuodostus/vastareaktio, tilanteeseen reagoidaan täysin vastakkaisella tunteella jolloin jännitys kanavoituu ulos ilman sen suoraa kokemista. Esimerkiksi kipua aiheuttavaan tilanteeseen reagoidaan nauramalla.
sublimaatio, sisäinen impulssi täytetään toisella, sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Väkivaltaiset impulssit voidaan sublimoida pelaamalla väkivaltaisia pelejä tai kolmannen osapuolen herättämä seksuaalinen halu kohdistaa puolisoon.
Käsite defensseistä on alunperin Freudin synnyttämä, mutta työtä ovat jatkaneet hänen jälkeensä monet. Defenssit jaetaan usein erilaisiin ryhmiin ja yksi tunnetuimmista jaoitteluista on George Vaillant:n jako jonka näet alla.
Psykoottiset ja patologiset puolusmekanismit. Kertovat voimakkaasta tarpeesta vääristää todellisuutta sellaiseksi, että sen aiheuttama ahdistus/jännite helpottaa. Mahdollistavat sen, että käyttäjä voi muokata ulkoista todellisuutta vastaamaan omaa ahdistuksen vähenemisen tarvetta. Mm. kieltäminen ja harhat voidaan lukea tähän ryhmään.
Neuroottiset. Tilanteet havaitaan realistisemmin mutta niiden merkitystä muutetaan voimakkaasti. Voivat tarjota lyhytaikaisia hyötyjä mutta jatkuessaan vaikeuttavat henkilön elämää vahvasti. Mm. repressio kuuluu tähän ryhmään.
Kypsymättömät. Auttavat ihmistä säätelemään ympäristön ja ihmisten aiheuttamaa ahdistusta. Vaikeuttavat jatkuessaan mm. ihmissuhteita. Mm. projektio ja kohteensiirto kuuluvat tähän ryhmään.
Kehittyneet. Auttavat ihmistä selviytymään ja kanavoimaan sisäisten konfliktien aiheuttamia tunteita. Kehittyneisiin luetaan mm. huumori ja sublimaatio
Neljännen ryhmän defenssejä pidetään usein hyvinä. Jopa kehittyneiden defenssien tehtävä on silti siirtää todellisuuden kohtaamista ja konfliktien ratkaisua.
Miellämme puolustuskeinot helposti asioksi jotka koskevat psyykkisesti haastavassa tilanteessa olevia. Ensimmäistä ryhmää lukuunottamatta defenssit ovat kuitenkin osa jokaisen ihmisen arkea. Näkökulmasta riippuen, todellisuutemme värittyy hieman tai täysin erilaisten puolustusmekanismien tuloksena.
Olemisen ja psykologian rajapinnassa toimivien henkilöiden toimesta on jo pitkään esitetty näkemyksiä sen puolesta, että minäkuvammekin olisi meitä todellisuudelta suojaava ja samalla meidät siitä irroittava defenssi.
Defenssit porttina itsemme luokse
Haluan huomauttaa, että aihe on äärimmäisen moniulotteinen ja olen pyrkinyt tuomaan sitä esille syvyydellä jolla se palvelisi ajatusten herättäjänä.
Työssäni erilaisilla kursseilla ja ihmisiä mentoroidessa defenssit ovat keskeinen asia. Hyvästä tarkoitusperästään huolimatta ne estävät meitä löytämästä syvästi merkityksellisten kokemusten, tunteiden ja osiemme äärelle. Juuri niiden osien jotka kaipaavat rakkauttamme. Niitä joissa olemme herkimmillämme.
Väliaikaisesti käytettyinä defenssit voivat palvella meitä. Pitkäaikaisessa käytössä ne aiheuttavat häiriöitä elämäämme.
Positiivista on se, että olemalla oikealla tavalla jännitteille joita välttelemme, pystymme löytämään niiden alkuperäisten kokemusten äärelle joita välttelemme. Tämän seurauksena näiden lapsenomaisten rakenteidemme on mahdollista ”kasvaa aikuisiksi”.
Oma kokemukseni on, että tämä työskentely ei ole helppoa, mutta mahdollista ja palkitsevaa.
Harjoitus
Jännitteet pystytään tietoisesti läsnäolemalla paikantamaan kehollisina aistimuksina ja/tai tunteina. Tällaisten psykofyysisten ilmiöiden kanssa on joskus helpompaa työskennellä keskittyen niiden keholliseen vastineeseen, silloin ne ovat paremmin ”kosketeltavissa”.
Voit tehdä alla olevan harjoituksen joko tuntiessasi voimakasta jännitystä (mikä tahansa negatiivinen tunnetila aiheuttaa voimakasta jännittymistä) tai sillon kun on sinulle sopiva hetki. Kyseessä on varsin tavallinen tietoisen läsnäolon harjoite jossa lisäksi keskitytään antamaan keskittynyttä huomiota sillä mitä havaitaan.
Rauhoitu istumaan mukavaan ja suoraan asentoon. Anna hengityksesi tasaantua ja päästä irti sen hallitsemisesta. Vie huomiosi hengitykseen ja seuraa sitä viidentoista sisään sekä uloshengityksen verran. Aisti miten ilma kulkee sieraimistasi sisään ja ulos. Kun sinulla on rauhallinen olo, anna huomiosi laajentua kattamaan koko kehosi.
Tiedosta kehossasi oleva jännitys. Kun jokin jännitys nousee esille muita selkeämmin, anna sille kaikki huomiosi. Hengitä jännitykseen, antaen sille tilaa ja huomiota. Anna sen kasvaa ja anna tämän kehollisen tuntemuksen voimistua.
Tarkkaile hyväksyen kehosi ja mielesi tapahtumia. Jos jokin tuntemuksissasi muuttuu, anna myös näille kokemuksille huomiosi. Jatka tätä huomion antamista siihen saakka kunnes jokin tuntemus lopulta sulaa ja sen tilalle laskeutuu tuntemus täyteydestä, lämmöstä tai pehmeydestä.
Lyhyesti: rentoudu, käännä huomio omaan kehoosi, paikanna siellä oleva jännite ja anna kaikki huomiosi tälle jännitteelle.
Huomio: mikäli tällainen työskentely ei ole sinulle tuttua, suosittelen ammattilaisen tukea, etenkin voimakkaita sisäisiä konflikteja kohdatessasi.
Kysymyksiä
voisitko vaikuttaa elämääsi tutkimalla näitä defenssejä itsessä tai muissa?
mitkä defenssit ovat liittyneet elämässäsi viime aikana olleisiin konflikteihin?
haluaisitko antaa todellisuudelle lisää tilaa sinun elämässäsi?
kuulisitko mielelläsi lisää näistä defensseistä? Mikäli vastaat kyllä, kerro mistä haluaisit kuulla lisää Hidasta Elämää facebook- sivulla tai lähettämällä postia aarolof@me.com osoitteeseen.
Summa summarum
Defenssien tarkoitus on luoda miellyttävämpi kokemus elämästä ja ne ovat tärkeä osa elämäämme. Hyvää tarkoittavan mekanismin hintana voi kuitenkin olla se, että menetämme yhteyden itseemme, todellisuuteen ja toisiin ihmisiin.
Samalla ne toimivat porttina takaisin itsemme, todellisuuden ja toisten ihmisten luokse.
Suurin osa meistä haluaisi olla onnellisia; elää onnellista elämää, pitkään ja terveenä. Yllättävän harva on kuitenkin valmis näkemään vaivaa sen eteen, tai on edes pohtinut, mitä onnellisuus on. Millainen elämä olisi sinulle onnellista?
Minun mielestäni onnellisuus on tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siihen, mitä olen ja minne olen menossa. Onnellisuus on kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja nähdä laajemmalle horisonttiin, päästää irti, oppia ja nauttia, uida elämän virrassa. Onnellisuus on rauhaa ja itseluottamusta jopa myrskynsilmässä.
Kundaliinijooga opettaa, että on jokaisen syntymäoikeus olla onnellinen. Meidän ei olisi pakko velloa pahassa olossa, epämääräisyydessä, neuvottomuudessa ja kaikenlaisessa mielen myllerryksessä.
Kundaliinijoogassa on myös yksinkertainen resepti onnellisuuteen: seitsemän onnen askelta. Yksi askel johtaa vääjäämättä toiseen eli oikeastaan onnellisuus on vain yhden pienen askeleen päässä.
Ensimmäinen onnen askel on sitoutuminen (1). Minulle tämä tieto toi melkoisen oivalluksen: niinpä, onnellisuus tulee tosiaan siitä, etten joudu arpomaan valintojani jatkuvasti. Teen päätöksiä sydämeeni ja elämään luottaen, ja sitten elän niiden mukaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mielipide tai elämäntilanne voisi muuttua. Sitoutuminen ei ole pysähtynyttä, vaan tarkoittaa omaan elämäänsä, valintoihinsa, muutokseensa ja omaan itseensä sitoutumista, siis vastuun ottamista omasta elämästä. On hyvin tärkeä ymmärtää mitä on, jotta voi sitoutua siihen.
Näinä aikoina kaikki on mahdollista ja ruoho aina vihreämpää sillä toisella puolella. On aika helpottavaa huomata, että voin jättää valintojeni jatkuvan arvioinnin ja keskittyä eteenpäin kulkemiseen. Tämä pätee niin isoihin kuin pieniin asioihin. Ajatellaan nyt vaikka parisuhdetta: jos jokaisen riidan kohdalla uhkaa erolla, ei yhdessäolo voi olla kovin onnellista. Jos joka ilta arpoo erikseen, meneekö lenkille vai ei, tuhlaa energiaansa.
Sitoutuminen tuo luonnetta (2). Kun on sitoutunut ja seisoo päätöstensä takana, osaa sanoa kyllä tai ei. Jos muut eivät näe tai vaistoa sitoumustasi (joka heijastaa omia arvojasi), he eivät ymmärrä luonnettasi. Ihminen, jolla on luonne, on luotettava. Arvoihin pohjautuva luonne tuo arvostusta ja arvokkuutta (3), jolloin muut ihmiset kunnioittavat sinua automaattisesti ja sinua kuunnellaan.
Arvostus tuo jumalaisuutta (4), johon ihmiset luottavat ensisilmäyksellä. Se on säteilyä ja karismaa. Luottamus luo luottamusta, mikä poistaa pelon ja epäilyn: tiedän itse missä seison, enkä tarvitse välttämättä muiden hyväksyntää sille, en myöskään tarvitse muiden olevan samanlaisia kuin itse olen. Voin olla suvaitsevainen ja armollinen, sillä en koe muita uhkana.
Jumalaisuus tuokin juuri armoa (5). Kommunikoinnissani ei enää ole piiloagendaa ja samalla kuilu minun ja muiden väliltä poistuu. Armo tuo voimaa uhrautua (6) ilman että ego taistelee vastaan. Voi antaa itsestään ilman että menettää mitään, ei tarvitse aina vain lisää (mitään), eikä ego jatkuvasti esitä vaatimuksia. Tämä johtaa vääjäämättä onneen (7). Kun antaa pyyteettömästi, saa moninkertaisesti takaisin ja elämä virtaa makeana.
Tärkein askeleista on ensimmäinen, sillä ilman sitä ei pääse seuraaviin. Sitoutuminen on itsensä tuntemista ja sen selvittämistä, mikä omassa elämässä on pysyvää: millaiselle kivijalalle oman elämän päätökset pohjaavat? Arvoja meistä jokaisella nimittäin on ja elämme niiden mukaan, usein arvot vain kumpuavat alitajunnasta ja saavat välillä melkoista hämmennystä aikaan, koska eivät ole tietoisia. Itseensä kannattaa siis tutustua, kävi se sitten minkä tahansa tekniikan avulla. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka: jooga, meditaatio, mindfulness, erilaiset terapiat, enneagrammi…
Oman tasapainonsa voi löytää, kun tuntee itsensä ja tietää minne on menossa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Mahdollisuuksiin kannattaa tarttua juuri sillä hetkellä, pitäen arvonsa ja sitoutumisensa mielessä. Onnellisuus ei ole sellaista missä voitetaan väliaikaisesti, mutta hävitään pitkällä tähtäimellä.
Henkinen polku, elämä, on matka. Sitoutuminen on kuin alus, joka kuljettaa elämän laineilla eteenpäin. Yogi Bhajanin sanoin: sitoutuminen ei ole minkään alku, vaan se on itse loppu. Siitä aukeaa maailma.
Moni meistä haluaa välittää eteenpäin hyvää, auttaa muita ja jollakin tapaa olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Parhaimmillaan haluamasi muutos alkaa sinusta ja siitä tavasta, jolla pyrit muutosta edistämään.
Jos haluat ohjata maailmaa ja sen ihmisiä parempaan suuntaan…
…puhu haluamasi asian puolesta, älä keskity ensisijaisesti vastustamaan toista äärilaitaa. Joskus toki on hyvä nostaa epäkohtia esiin, mutta jatkuva kovaääninen vastustus synnyttää usein vain lisää vastustusta. Jos haluat tehdä maailmasta paremman paikan, käytä positiivisia, innostavia, oivaltavia keinoja. Hyvien tapojen tai lain rajalla keikkuvat, pelkästään pelotteluun perustuvat keinot vain lisäävät negatiivisen energian määrää. Kun haluat tehdä hyvää, tee se niin, että hyvä lisääntyy heti siitä alkaen, kun ryhdyt töihin. Anna omasi ja muiden huomion virrata haluttuun suuntaan.
…annostele viestisi oikein, älä kaada sitä rekkakuormalla jokaisen vastaantulijan niskaan. Tarjoile tietoa pieni palanen kerrallaan, tai sen mukaan, mitä ihminen on halukas ottamaan vastaan. Kun olet läsnä ja seuraat toista ihmistä, huomaat kyllä, riittääkö hänen kiinnostuksensa yhteen lauseeseen vai kokonaiseen luentoon. Anna toisen innostua itse ja kysellä, tällöin oppiminen on paljon tehokkaampaa.
…hyväksy se, ettet voi muuttaa muita väkisin. Anna muiden inspiroitua sinusta, koska he itse haluavat, ei siksi, että pakotat tai vaadit. Vapaus on paljon hedelmällisempi lähtökohta muutokselle. Ihminen on niin sanotusti avoinna vain asioille, joista hän on sillä hetkellä kiinnostunut ja jotka mielellään sopivat hänen uskomusjärjestelmäänsä. Aivot pitävät luontaisesti oikeassa olemisesta, ja siksi ihminen ei tyypillisesti halua ottaa vastaan uutta, jos se ei tue hänen olemassa olevia uskomuksiaan. Tieto ei silloin välttämättä mene perille loputtomienkaan toistojen kautta. Muita ohjaavan, neuvovan ja auttavan henkilön (ja maailmanparantajan) onkin olennaista osata joustaa viestinnässään ja tarpeen tullen kääriä sanomaansa erilaisiin paketteihin, jotta erilaisten ihmisten on helpompi se ottaa vastaan.
…ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä, kuten Gandhin väitetään sanoneen. Suutarin lapsella ei välttämättä tarvitse olla täydellistä kenkäkokoelmaa, mutta yksi pari olisi syytä olla ainakin tekeillä. Noudata siis omia oppejasi ja anna muiden huomata muutos sinussa – he huomaavat sen kyllä, jos ja kun he ovat siihen valmiita. Valittamisen, mouhoamisen ja saarnaamisen sijaan ole innostava ja rohkaiseva esimerkki, jolta on mielekästä omaksua uusia asioita.
Päivät olivat jo monta viikkoa täyttyneet kaikesta. Mielekkäästä, merkityksellisestä ja aikataulutetusta. Odotin vapaapäivää: herään hitaasti ja hissuttelen koko päivän villasukissa. En tee mitään järkevää. Jo aamupäivällä olin levoton. Sata tekemätöntä asiaa kiersi kehää päässä ja hengitys puristi. Vasta silloin tajusin, miten ylikierroksilla kävin.
Sielun soppa ryhmässä oli muutama viikko sitten kotitehtävänä olla jokainen päivä itselleen jollain tavalla kiltti. Naiset kertoivat vuorotellen, miten yllättäen kilteintä olikin ollut pysähtyminen, hellittäminen, tekemättä jättäminen tai levolle luvan antaminen. Kilteintä ja joskus vaikeinta.
Laiskottelu ei meille aikataulutettuun maailmaan tottuneille ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Kun täytyy sovittaa yhteen kotityöt ja muut työt, kuljettaa, säätää, ehtiä ja hoitaa, kiireen tunne jää helposti päälle. Viikonloppu ja lomakin on helposti vain kallisarvoista aikaa, joka pitää käyttää hyvin. Harhaudumme joskus uskomaan, että pystymme hallitsemaan elämää aikatauluillamme. Tai pelkäämme menettävämme kaiken, ellemme alituiseen ponnistele ja varmista. Ahkeruus on Suomessa niin voimakkaasti painotettu hyve, että siitä sivupolulle astuminen saa helposti syyllisen olon.
Kiire kaventaa. Kun häsään, lopulta teen vähän kaikkea, mutta en oikein saa aikaiseksi mitään. Kun poukkoilen lukemattomien eri päämäärien välillä, kadotan kyvyn arvioida mitkä noista päämääristä ovat oikeasti arvokkaita ja miksi.
Maailma kaipaa hellittämistä. Myös aikuinen tarvitsee leikkiä. Jonninjoutavaa. Aikaa, olemista ja tekemistä, jolla ei ole mitään tavoitteita. Sisäinen levollisuus tuo tilaa tekemiselle, jota luonnehtii keskittyminen, luomisen helppous. Parhaimmillaan elämä on yksinkertaisesti rauhassa oloa itsensä kanssa. Se tuntuu helppoutena ja keveytenä.
Kun hellitämme tietoisen, analysoivan mielen pärpätystä, alitajunta saa tilaa tuottaa uudenlaisia ratkaisuja. Ehkä löydät aivan uudenlaisia, yksinkertaisempia ja tehokkaampia tapoja tehdä töitä. Huomaat turhan silpun päivissä. Tai yksinkertaisesti heräät syksyn väreihin, hämärään ja pehmeään sulkeutuvaan luontoon ja sytytät kynttilän.
Laiskottelu on lähtökohtaisesti helpompaa toisille riippuen niin persoonallisuuden rakenteesta, kodin ja työpaikan hengestä kuin sisäisistä uskomuksistakin. Jos lapsuudenkodissasi arvostettiin lepoa ja elämästä nauttimista, osaat todennäköisesti pysähtyä hyvällä omallatunnolla myös aikuisena.
Lähtökohdista riippumatta, jokainen voi kuitenkin löytää tasapainon. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa laiskotella ja leikkiä. Olemme luontaisesti erilaisia energiatasoltamme ja mieltymyksiltämme. Laiskottelua voivat olla yhtä lailla olla muutaman minuutin hellittämisen hetki työpaikalla, samoilu lähimetsässä, kirjaan uppoutuminen lempisohvalla, viipyilevä kahvilalauantai, sunnuntain komediasarjamaratoni tai makoilu ikkunasta ulos katsellen. Ehkä sinulle jotain aivan muuta.
Laiskan hetken ottaminen vaatii lupaa levätä. Lupaa pysähtyä. Syvemmällä tasolla se voi tarkoittaa myös lupaa helppouteen, lupaa vastaanottaa elämän virta. Pyrkimättä, ponnistelematta.
Laiskottelureseptini syksylle :
Pysähdy usein. Joka päivä.
Raivaa kalenteriisi tilaa laiskottelulle ja leikille. Pidä siitä kiinni.
Mene luontoon. Istu, pysähdy katselemaan ja kuuntelemaan sitä.
Anna itsellesi lupa haluta ja nauttia. Tee asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Vaali leikkiä ja naurua.
Tee myös asioita, jotka eivät ole hyödyllisiä.
Myönnä laiskottelusi kysyjille ja arvostelijoille kevein mielin.
Viisaat ystäväni -kirja on yhdistelmä syvällisiä kysymyksiä ystäville, musteella käsin piirrettyjä värityskuvia sekä voimaannuttavia sanoja hienoilta, viisailta ajattelijoita.
Idea Viisaat ystäväni -kirjaan lähti kirjan tekijältä, Hidasta elämää -nettisivuston perustajalta Sanna Wikströmiltä jo vuosia sitten.
”Kun toistuvasti kuuntelin omien viisaiden ystävieni kokemuksia ja ajatuksia elämästä, ajattelin, että hitsi vie, kun nämä kaikki voisi saada samoihin kansiin. Ystävillä on niin paljon elämänkokemusta, josta voi ammentaa viisautta omaan elämään.”
Värityskuva-ajatus tuli mukaan, kun Sanna seurasi oman lapsen ensimmäisiä värityspuuhia:
”Mummolassa aikuiset kävivät vuorotellen tyttäreni kanssa värittämässä, ja jokainen oli haltioissaan puuhasta. He pitivät värittämistä terapeuttisena mutta täysin unohtuneena ilona”, Sanna kertoo ja jatkaa:
”Koen, että luovuus on sielun värien ilmentämistä. Nyt myös ystävien sielun värit pääsevät kirjaan!
Kirjan kauniit mandala-henkiset kuvat on piirtänyt käsin intuitiivisena mustemaalauksena kuvittaja–joogaopettaja, myös Hidasta elämää -sivuston ilmeen tehnyt, Meri Mort. Merin kädenjälki ja kirjan syvälliset kysymykset tuovat lapsuudesta tuttuun ystäväkirjaformaattiin käytännöllisen aikuisuuslisän:
”Omat ystävät tekevät kirjan omistajalle ikään kuin elämäntapaoppaan, johon voi jälkeenpäin omissa pohdinnoissaan palata. Kirja on siis yhdistelmä lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja puuhia sekä uniikkia elämäntapaopasta. Kirjaan voi kerätä ystävien tekemiä tärkeimpiä oivalluksia vaikkapa vuosittain. Näin ystävien jaetut ajatukset muodostavat viisauden aarre-aittoja, joiden pariin voi aina palata”, Sanna kertoo.
Kirja sopii lahjaksi, vieraskirjaksi, polttarimuistoksi, hääkirjaksi. Se on kirja, joka kerää tärkeiden ihmisten ajatukset, tunteet ja sielun värit samoihin kansiin.
Toiminnalliset Stressinhallintakortit tuovat stressinhallintaan leikkisyyttä ja rutiinia. 50 erilaista stressinhallintaharjoitusta on suunniteltu arjen keskelle – tehtäväksi kauppajonossa, työpisteellä tai vaikka vessassa.
Sekoita korttipakka, valitse fiiliksellä kortti, ja tee stressinhallintaharjoitus.
”Yllätyksellisyydessä on samaa leikkisyyttä ja hauskuutta kuin lapsena lorupussiin kurkistamisessa”, korttien tekijä, FM, NLP Master Practitioner ja Hidasta elämää® -nettisivuston omistaja Sanna Wikström kertoo.
Stressinhallintakortit on suunniteltu osaksi arkea, niitä voi tehdä kassajonossa, työpisteellä, kahvihuoneessa tai vaikka vessassa. Kortit sisältävät erilaisia hengitys-, mielikuva- ja toiminnallisia harjoituksia, jotka ovat lyhyitä, noin 5–10 minuuttia.
”Arjen haaste on se, että lomalla ja retriiteissä opitut relaustavat unohtuvat, kun aikataulutettu – ja usein kiireinen – elämä pyörähtää käyntiin”, Sanna kuvailee ja jatkaa: ”Stressinhallinta on kuitenkin kuin hampaidenpesu: useamman kerran päivässä, pienissä erissä ja rutiinina. Kortit auttavat löytämään omat sopivat harjoitukset, ja toiston avulla ne muuttuvat rutiiniksi.”
Stressinhallintakorttien tavoite on tuoda kevyemmän mielen ja laskevan sykkeen lisäksi iloa ja leikkisyyttä arkeen. Harjoituksillakin on hauskoja nimiä: TEE AVARUUSMATKA, ANNA ITSELLE MIELEN HERKKU, LAAJENNA AIKAA, KÄY LOMAMATKALLA, ISTU MÄTTÄÄLLE.
”Kuka sanoi, että stressinhallinnan pitää olla työlästä ja tylsää?” Sanna nauraa.
Stressinhallintakortteja saa tilattua suoraan Hidasta elämää -sivuston pop up -verkkokaupasta, johon pääset TÄSTÄ.
Peppi Pitkätossu -kirjassa sanotaan, että jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti. Hieno lause, josta minulle tulee aina mieleen: jos on tavattoman nopea, täytyy olla myös tavattoman hidas.
Olen ollut aina kova innostumaan ja nopea tekemään. Säpäkkä. Dynaaminen. Ahkera. Juuri sellainen työpaikkahakemusten unelma tekijä. Suitsait vaan. Tavallaan…
Me ihmiset olemme kovin erirytmisiä. Toiset tekevät hitaasti ja tasaisesti, tasaisilla sykkeillä ja vähitellen valmistuvalla tuloksella. Toiset innostuvat ja kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, ja pulputtavat energistä tekemistä räiskyvästi. Jälkimmäisiin liittyy haasteensa, sillä energinen ja nopea tekeminen kiihdyttää työnormia: ”Tyyppihän saa parissa tunnissa aikaan vaikka mitä! Jos yksi pystyy, niin se on muillekin mahdollista!”
Lasse Virén on sanonut, että ei harjoitusmäärä ratkaise kultamitaleja vaan rasituksen ja levon suhde. Saman minä olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Entisenä pikajuoksijana voin jatkaa juoksumaailmaan viittaamista: on syynsä, miksi pikajuoksijat juoksevat vain 100m, ja miksi 10 000 metrin juoksijat eivät juokse yhtä kovaa kuin Usain Bolt.
Nopea on vain ”tavallaan” nopea, sillä ei voi olla yhtä nopea 10 000 metrillä kuin on 100 metrillä. Ja jokainen sprintteri tietää, että 100 metrin jälkeen tarvitsee pitää tosi pitkä tauko, jos aikoo juosta 100 metriä taas yhtä nopeasti.
Fyysiset puitteet tulevat aivan jokaisella vastaan myös työnteossa. Jos on tavattoman nopea, täytyy olla myös tavattoman hidas. Mitä säpäkämpi, sitä useammin tai pidempiä taukoja. Niin paitsi jos tutkailee elämää vain kvartaaleina.
Yksi Stressinhallintakorttien 50:stä harjoituksesta.
Jotenkin välillä tuntuu, että hirvittävän monessa tilanteessa vaaditaan yhtä aikaa nopeutta, paineensietokykyä, kestävyyttä ja luovuutta. Esimerkiksi työ pitää tehdä hyvin, virheettömästi, nopeasti, luovasti ja sitä pitää tehdä paljon. Vaaditaan Boltin nopeus ja Virénin kestävyys.
Peppi Pitkätossu -sadussa Peppi heittää rosvot kaapin päälle, ja kun rosvoja alkaa itkettää, Peppi antaa molemmille kultakolikon. Toivoisin, että nopeuden keskellä – ennen kuin on heittänyt itsensä kaapin taakse itkemään – jokainen ottaisi päivän mittaan pieniä hitaita hetkiä. Hitaina hetkinä haistaa, maistaa, kuulee, tuntee ja aistii selvästi – kokee elämän syvemmin.
Jos illalla rakkaiden ihmisten kanssa ollessa on päivästä niin väsynyt, että ei jaksa mitään, on työpäivän aikana ollut liian vähän hitaita hetkiä.
Vai haluammeko todella antaa koko energiamme ja olemuksemme työhön ja jättää vain rippeet rakkaille – noille maailman tärkeimmille olennoille?
P.S. Tekemieni Stressinhallintakorttien avulla voi hidastaa päivän aikana tahtia ja sykettä, jos tuntuu, että muuten ei meinaa löytyä rahoittumiskeinoja nopeuden keskellä.
Syyskuun META-Health –konferenssin yksi mielenkiintoisista luennoitsijoista oli Jon Robson, englantilaissyntyinen, mutta USA:ssa vaikuttava META-kouluttaja ja coach. Jonin aiheena oli ”Understanding Soulutions. A Path To Powerful Health Transformation”.
META-Healthissa käsite Soulution – sielun tason ratkaisu – tarkoittaa sitä, että kun paranen lopullisesti, olen ymmärtänyt ja oivaltanut paranemisprosessin syvemmätkin tasot. Olen oppinut monia asioita sairaudestani tai oireestani, sekä pinta- että syvätasolla.
Sairastaa voi monella tavalla. Voin olla sairas niin, että vähitellen omavoimaisuuteni hiipuu. Tunnen itseni uhriksi, joka ei enää voi vaikuttaa omaan tilaansa millään tavalla. Yritän kaikin keinoin saada apua ja helpotusta itseni ulkopuolelta, joskus onnistuen paremmin, joskus huonommin. Joskus saamani lääkitys tai liikunta- ja ravinto-ohjeet auttavat, joskus eivät.
Mikäli alan tunnistaa tätä edellä kuvattua tilannetta omalla kohdallani, voin päättää pysähtyä ja tehdä uudelleenarvion. Voin ottaa ensimmäisen askeleen kysymällä itseltäni: MITÄ – MINÄ – VOIN – TEHDÄ? Voin selvittää itselleni mitkä asiat, tapahtumat ja tekijät ovat vaikuttaneet oireisiini, ja mitä stressejä olen edeltävästi kokenut elämässäni. Mitkä ovat ne osa-alueet, mihin voin itse vaikuttaa, ja millä osa-alueilla tarvitsen toisen ihmisen apua tai tukea oman paranemisprosessini edistämiseksi. META-Healthista saatava syvätieto on tässä vaiheessa korvaamatonta, muun tiedon ja ymmärryksen ohella.
Parantuakin voi monella tavalla. Kontakti omaan kehoon ja siihen kuka minä olen, sekä omien ajatusten ja ”ohjelmien” tiedostaminen auttaa minua ymmärtämään oireiden ja sairauksien syvempiä merkityksiä. Oire viestittää aina jotakin, yleensä muutostarpeesta omassa elämässä sekä myös suhteessa itseen ja omiin uskomuksiin. Mikäli tätä syvempää kontaktia ei ole syntynyt, voin helpommin ”ulkoistaa” paranemisen, jolloin oppiminen ja oivallukset jäävät paranemisprosessin ulkopuolelle. Tällöin sairaus voi merkitä itselle esimerkiksi jotakin sellaista, mistä pitää päästä hinnalla millä hyvänsä eroon. Mutta koska sairaus tai oire on osa minua, on tärkeää että kuuntelen sitä ja haluan sitoutua oppimaan tästä kaikesta sen, mikä kuuluu oppia. Kehoni ei tee virheitä.
Jon Robsonin mukaan parantuaksemme syvemmällä tasolla meidän tulee tiedostaa kaikki jumit ja toistuvat mallit, jotka estävät meitä paranemasta lopullisesti. Tähän tiedostamis- ja vapautumisprosessiin liittyy myös se, että näemme näiden jumien hyvän tarkoituksen; miksi ne ovat olleet olemassa ja mitä ne jo itsessään ovat tulleet meille opettamaan, itsestämme.
Soulution eli sielun tason ratkaisu on tietoisuuden evoluutiota ja sisäisen viisauden integroitumista kehon, mielen, henkisyyden ja ympäristön tasoilla. Tämä prosessi etenee toki koko elämämme ajan; kaaoksesta järjestykseen ja taas kaaokseen – ja sitä voimakkaampana, mitä vähemmän me tiedostamme omia triggereitämme.
Sielun tasolta lähtevä paranemisprosessi käynnistyy sillä, että löydämme oireemme alla olevat tunteet ja stressinlaukaisijat. META-Healthin syvätieto auttaa tässä tiedostamaan tunteiden ja uskomusten yhteydet kehon ja mielen oireisiin. Löydettyämme oiretta ylläpitävät tunteet sekä ajatus- ja uskomusmallit, vapautamme nämä jumit sopivilla keinoilla, jotka vaikuttavat sekä kehon että mielen tasoilla. Samalla olemme yhteydessä siihen syvempään piilossa olleeseen ymmärrykseen, miksi alun perin sairastuin ja mikä tämän kaiken kokemani tarkoitus oikein on ollut. Mitä opin nyt ja tulevaisuudessa – miten muutun nyt ja tulen myöhemmin muuttumaan elämässäni. Kohti sitä ihmistä, joka syvimmiltäni olen.
”Spirit, state of unconditional Love. If we don’t live in Love, we live in illusion.”
”Sisin olemuksemme, henki on ehdottoman rakkauden tila. Jos emme elä rakkaudessa, elämme illuusiossa.”
Kysymyksiä Sinulle:
Silloin kun olet sairas, ovatko oireesi merkki siitä, että kehosi on toiminut jollakin tavalla virheellisesti? Vai ajatteletko, että jokainen oireesi on osa sinua, ja sen vuoksi on tärkeää ymmärtää syvemmälläkin tasolla sitä, miksi sairastuit?
Mistä tiedät, että olet paranemassa – mitä silloin tapahtuu kehon, mielen, tunteiden ja toiminnan tasoilla? Milloin ja minkä seurauksena paranemisesi käynnistyi? Voisiko olla jopa niin, että paranemisesi käynnistyi jo ennen kuin tiesit olevasi sairas, ennen kuin oireesi edes alkoivat? Voisiko tämä paranemisprosessi olla merkkinä siitä, että olet kasvamassa omaksi itseksesi?
* * * * * * * * * *
Jos haluat lisätietoa META-Health -koulutuksistani tai META-Health Coachingista/terapiasta, ota yhteyttä: mieliliike(at)gmail.com
Jokainen on enemmän ja vähemmän liukuvalla laudalla, kun tarkastelussa on mielemme hyvinvointi. Määritelmiä mielen oireisiin on enemmän, kuin koskaan tässä ajassa. Jos hieman pohdimme asiaa, niin jokainen voi perusymmärryksellä todeta, että mieli ei koskaan ole liikkumattomassa tasapainossa, sen muuttuen kaiken aikaa, suuntaan tai toiseen. Mentaaliongelmat, kuinka ne siis voidaan määritellä ja ennenkaikkea mitä niille voidaan tehdä?
Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa toivoa ja voimaa oman mielen kunnossa pitoon, oli tilanteesi mikä tahansa. Toivon, että pystyt lukemaan sanat avoimin mielin. Tarkoituksenani ei ole vähätellä tiettyjä tiloja ja oireita, vaan ennenkaikkea antaa ajattelemisen aihetta. Tekstin lukemiseen menee noin kolmen kissavideon verran tai 11 tykkäyksen verran sosiaalisessa mediassa eli n. 7-10 minuuttia. Sukelletaan siis mieleemme.
Haasteet ”In practice the decision as to whether a person is mentally ill is a clinical one and the expression invariably has to be defined by reference to what doctor says it means in a particular case rather than any precise legal criteria”
– U.K Mental Health act-
Yllä oleva lausahdus lyhyesti kertoo sen, mitä tämäkin kirjoitus tarkastelee. Määrittämisen haasteellisuutta. Koska ei ole olemassa selkeää määritelmää mentaalisesta terveydestä, on kyseessä aina ammattilaisen, kuten lääkärin tekemä päätelmä, onko ihminen mentaalisesti terve vai ei. Vaikkakin on hienoa, että meillä on tiettyjä tukevia rakenteita ja instituutioita, on siinä myös vaarana oman oikeuden ja terveytemme luovuttaminen toisen ihmisen käsiin.
Samaistuminen
Yksi haaste minkä erilaiset diagnoosit, määritelmät ja oireiden nimeäminen tuovat on niiden raskas kantolasti mentaaliseen puoleen. Ja jos ihmisellä on mahdollisesti jo alkavia mentaali oireita, niin tämä voi olla tuplaten raskaampaa, jos sinut vielä ”leimataan” sairaaksi. Kuinka moni meistä tällä hetkellä kantaa jonkin sairauden viittaa päällämme, samaistuen siihen täysin koko olemuksellaan. ”Olen sairas, olen diabeetikko, olen syöpäpotilas, olen mentaalisesti sairas..” Vaikkakin monet oireet ovat todellisia, enkä niitä väheksy, todellisia ovat myös mielellämme luomat ajatukset, joita toteutamme fyysisellä tasolla. Nämä asiat eivät aina tue terveyttämme ja voimaantumistamme.
Monet ovat törmänneet jo placebon vaikutuksiin. Tämä ilmiö tunnustetaan, jopa lääketieteessä. Kyseessä on lopulta yksinkertainen ilmiö, monimutkaisine taustatekijöineen. Ihminen saa lääkettä ja hän tervehtyy, saadessaan tietää jälkeenpäin syöneensä sokeripilleriä. Mieli vaikuttaa suuresti tervehtymiseen ja tätä ilmiötä kutsutaan placebo ilmiöksi. Tämä ilmiö ohitetaan monesti nopeasti, koska se ei ole ”todellinen”. Tässä vaiheessa pysähtyisin miettimään, mikä on todellista, jos saamme kehoon muutoksia aikaiseksi pelkällä mielellämme. Muotoilisin lauseen uudelleen: Se ei ole todellista hoitoa, koska sillä ei voi tienata rahaa, vaikkakin ihmiskehoon sillä on suoria vaikutuksia.
Eikä vaikutus jää pelkästään pieniin oireisiin, vaan joskus jopa suoriin fyysisiin vaivoihin. Yksi kiehtovimmista tutkimuksista tehtiin polvileikkaukseen menijöille, jotka jaettiin tietämättään eri ryhmiin. Osalle ryhmää tehtiin oikeasti leikkaus, osalle vain näyteltiin leikkaus kaikkine alku ja lopputoimineen. Jokainen luuli saaneensa polvileikkauksen. Ei varmaan ihmetytä, että ne, jotka saivat leikkauksen tervehtyivät hyvin. Ihmeellisintä oli, että ne, jotka eivät saaneet leikkausta, paranivat myös yhtä hyvin! (Moseley, et al 2002)
Nosebo
Mieti hetki mikä vaikutus mielellä on. Polvileikkauksista, masennuksiin ja paljon pienempiin oireisiin. Vaikkakin positiivinen placebo vaikutus on todellinen, samoin on nosebon – eli oireiden lisääntyminen, kun usko on kova. Kun saamme riittävästi negatiivista uskoa, joko itseltämme tai auktoriteeteiltä, joilta saamme leimoja tilaamme, voimme tehdä omalla terveydellemme paljon hallaa. Sekä fyysistä, että mentaalista. Kuinkahan moni miettii vaikutteiden saamista itselleen, tiedostaen niiden arvoa, päästen valitsemaan parhaan mahdollisen tuen. Ennenkaikkea hoidon, joka keskittyy tervehtymiseen, ei oireen tukemiseen.
”Sinulla on vuosi elinaikaa” – mieti miten vahva sanoma. Kuinka moni elää tämän lauseen todeksi ja kuinka moni taas ei hyväksy sitä ja elää useita vuosia, jopa vuosikymmeniä? Kuinka moni kuolee itse sairauteen, kuinka moni taas itse diagnoosiin? Kuinka moni elää mentaalisissa oireissa, ilman toivoa paranemisesta? Kuinka moni elää toisen ihmisen tekemää diagnoosia todeksi, ilman että pyrkisimme voimaannuttamaan yksilöä ja löytämään tapoja elvyttä kehoa ja mieltä? Kuinka moni leima meitä auttaa ihmisenä, kuinka monesta leimasta saamme apua tilanteeseemme ja ennenkaikkea, kuinka moni leima määrittää meidät ihmisenä?
Mikä on meidän inhimillisyyden ja mentaalisen hyvinvoinnin tärkein kulmakivi? Leima vai oma kokemus elämästä?
Jos mentaalinen hyvinvointi on iloa, naurua, tasapainoisuutta ja elämän haasteiden ylittämistä, tulee väkisin mieleen kysymys; eikö tämä olisi meidän jokaisen etuoikeus elämässä?
Keho & mieli
Näkisin, että keho ja mieli on yksi toimiva kokonaisuus. Vaikkakin puhekielessä ja eri kulttuureissa erittelemme näitä asioita eri tavoilla, ne kuitenkin ovat olemassa yhdessä. Kumpikaan ei voi toimia ilman toista. Lännessä keskitymme joko täysin kehoon, aivan kuin se olisi kone, jota nappia painamalla voimme korjata koneessa vallitsevan ”vian”. Toisaalta näemme myös meidän itsemme olevan mielessä, erillisyyden illuusio on valmis. Mentaalisia haasteita pidetään pelkästään ”pään sisäisinä” ongelmina, joissa fyysisten rakenteiden merkittävyys poistetaan täysin. Molemmat ovat ääripäitä, niin kone ajattelu, kuin ”pään sisällä” oleminen. Erillisyyden sijaan voisimme katsoa ihmistä monimutkaisena mukautuvana olentona, jossa kaikki vaikutteet muokkaavat ihmistä jatkuvasti.
Tällä hetkellä pyrimme muuttamaan luonnon harmoonisuutta monin tavoin. Leikimme luojaa, joka ”korjaa” teknologiallaan, mieltämme pyrimme tuhoamaan lääkkeillä, leikkauksilla ja erilaisilla äärimenetelmillä, jotka voivat itsessään aiheuttaa harmia, juuri sinne mitä yritämme korjata. Esim. mielen haasteissa, lääkitys voi aiheuttaa mieleen suuria ongelmia.Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme ihmistä kokonaisuutena, joka pyrkii terveyteen ja tasapainoon, mikäli olosuhteet ja rakennusaineet ovat sille otolliset? Ympäristömme, geenimme, ärsykkeet, mielentila, ravinto, vesi, ihmissuhteet, traumat, ulkoilma, liikkuminen ja moni muu vaikuttaa meidän olemiseemme. Jotenkin se tuppaa silloin tällöin unohtumaan.
Vaikuttavat tekijät
Mentaalisiin haasteisiin johtavia tekijöitä voi olla useita, mutta tässä muutama fyysinen, jotka voi yllättää:
Stimulanttien ja huumeiden (myös laillisten lääkkeiden) liikakäyttö
Verensokeriongelmat – Liiallinen sokereiden (myös huonolaatuisten hiilihydraattien) käyttö
Allergiat – Esim. gluteiinista tai maidon proteiinista johtuvia
Raskasmetallikuormitukset – Vaikuttaa aina käyttäytymiseen asti
Kehon liiallinen kuonamäärän kasautuminen
Välttämättömien rasvahappojen ja aminohappojen (joista muodostuu proteiineja) vähäinen saanti
B-, C-, D- ja E- vitamiinien vähäinen saanti. Myös muiden vitamiinien ja mineraalien vähyys voi vaikuttaa
Puhumattakaan tunne / ihmissuhteiden / elämänmuutosten aiheuttamista kuormituksista. Kuten huomaat, moni pienikin asia voi vaikuttaa suuresti.
Lääkkeet
Mielialalääkkeet, piristeet ja muut lääkitykset, joita mentaalihaasteissa käytetään voivat olla haasteellisia. Monilla on useita haitta vaikutuksia ja osa voi olla jopa erittäin riippuvaisuutta aiheuttavia. Vaikkakin on varmasti tiloja, joihin lääkitys on paikallaan, jotenkin maalaisjärki sanoo, että eikö näitä erilaisia oireita kannattaisi ensin hoitaa perus elämäntapa valinnoilla, ravinnosta lähtien liikenteeseen? Ravinnon kun tiedetään vaikuttavan aina aivokemiaan asti. Jos kyseessä on epätasapaino, tai häiriintynyt toiminta, niin ensimmäinen kysymys pitäisi olla MIKSI.
Tällä hetkellä se taitaa olla, MITEN SAAMME SEN POIS? Mikäli 10 miljoonaa lasta on Ritalinin vaikutuksen alaisena maailmalla ja suomessakin n. miljoona ihimistä syö Kelan korvaamia psyykelääkkeitä, jostain täytyy lähteä katsomaan muitakin ratkaisuja, kuin pelkästään lääkevaihtoehtoja.
Seuraavat vinkit eivät ole tarkoitettu korvaamaan lääkehoitojasi, vaan antamaan ajatusta siitä, miten yhdelle elementillä voi vaikuttaa. Vaikkakin se ei ole autuaaksi tekevä, on se joissain tilanteissa hyvä paikka lähteä liikenteeseen elämäntapamuutoksessa. Askel askeleelta kohti jokseenkin eheää mieltä, yksilön mahdollisuuksien mukaan. Lähes jokaisesta lääkityksestä on mahdollista päästä eroon, oikean opastuksen ja ymmärryksen kera, ammattilaisen kanssa yhteistyötä tehdessä.
Masennus
Mäkikuisma
Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kasvi. Suomessa jostain syystä valikoimat ovat huvenneet kaiken aikaa. Saatavilla on kuitenkin apteekista rohdosvalmiste ilman reseptiä (Hyperiforce Nova). Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin kirjoittama masennuslääke ohi lääketehdasvalmisteisten tuotteiden. Mäkikuisma toimii yhtä hyvin, kuin monet lääkkeet (esim. imipramiini), joilla on kuitenkin epähaluttuja sivuvaikutuksia. Näitä ei Mäkikuismalle ole.
Kromi
Vaikkakin saadaan yleensä riittävästi ravinnosta, joissakin tapauksissa sen puute voi aiheuttaa mm. hiilihydraattihimoa, painonnousua, väsymystä, uneliaisuutta,masennusta alle 30v. Masennustapauksissa, näillä oireilla kannattaa kurkata omat kromi tasot kohilleen. Esim. 600 mcg (chromium picolinate)
Magnesium
Magnesiumin vaikutuksen rentoutuneeseen mieleen on tiedetty jo pitkään. Masennuksen hoidossa se on tullut vastaan jo 1920 luvun alkupuolella. Jostain syystä tieto ei aina vielä riitä. Sinkin jälkeen suurin puutos meillä on magnesiumista.
Ruusujuuri
Ruusujuurta on käytetty aikojen saatossa jo pitkään. Kiehtovaksi sen tekee erityisesti mielialaan vaikuttavissa tekijöissä, kuten masennuksen hoidossa, olevat tekijät. Toisin kuin monet muut adaptogeenit (tasapainottavat kasvit), ruusujuuri vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja endorfiinien tuotantoon. Ruusujuurella on saatu erittäin positiivisia vaikutuksia laimeissa ja keskivaikeissa masennuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17990195) ilman sivuvaikutuksia.
Kasvi auttaa myös serotoniinin muodostumisessa, mikä on yksi tärkeistä (muttei ainut) välittäjäaineista. Jonkin verran on myös tutkimuksia, ettei serotoniini (mihin lääkkeet pyrkii vaikuttamaan) olisikaan tärkein tekijä masennuksen hoidossa, mutta silti se on tärkeä välittäjäaine, joka on syytä saada tasapainoon. Miksemme käyttäisi luonnon apuja hyväksemme, nyt kun länsimainenkin näkemys niiden käyttöä tukee?
B-vitamiinit
B-vitamiinit näyttelevät suurta roolia, siinä miten aivot muodostavat elintärkeitä rasvoja. Vaikkakin tarvitsemme tärkeitä rasvoja ravinnosta, tarvitsemme myös b-vitamiineja niiden muodostumiseen, muuttamiseen, entsyymien toimintaan, rasvojen muokkaantumista hormeneiksi. Tämän takia b-vitamiinit ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa aivojen välittäjäaineiden muodostumisessa, yksi osa isoa perhekompleksia, joka tapahtuu kehomme sisällä.
Rasvat
Muodostavat paljon meidän ”fiilksiä”, niinpä ne ovat äärimmäisen tärkeitä myös masennuksen ravitsemuksellisessa hoidossa. Omega- 3 rasvoista ollaan puhutta paljon viime vuosina, nykyään jopa niitä vastaan riippuen lähteistä. Vaikkakin omega – 3 bisnes on lähtenyt jokseenkin käsistä, enkä suosittelisi kenellekään halvinta omega- 3 valmistetta. On kuitenkin hyvä huomata, kuinka aivomme koostuvat tietyistä elementeistä, joista rasvat on yksi tärkeimmistä. Mielestäni paras lähestymistapa on nauttia villikalaa, tai erittäin hyvälaatuista kalavalmistetta, kuten esimerkiksi kylmäpuristettua, fermentoitua kalanmaksaöljyä (lähempänä sitä muotoa, jota olemme perinteisesti käyttäneet). Omega 3 rasvat ovat välttämättömiä rasvahappoja, jotka auttavat muodostamaan hermoyhteyksiä, sekä reseptoreita aivojen välittäjäaineille. Mitä enemmän sinulla on kyseisiä rasvoja kehossa, sitä todennäköisemmin teet serotoniinia kehossasi, jonka vaikutuksen tunnet myös selkeämmin lisääntyneen tuotannon takia.
Kilpirauhanen
Vaikuttaa myös masennukseen. Useilla, joilla on ongelmia kilpirauhasen kanssa, voivat kehittää myös masennukseen viittaavia oireita. Kilpirauhasen tarkoitus on tuottaa monia hormonaalisia toimintoja ympäri kehoa, näin ollen sen häiriö toiminnassa on syytä selvittää. Kurkkaa Antioksidanttiklinikka tai Lootuskauppa, josta pääset alkuun.
Elämäntapa
”Teemu, etkö jätä nyt paljon asioita pois mitkä vaikuttavat mielentilaamme, mielenterveyteemme, sekä masennukseen?” Kyllä, ravinto on yksi pala, muttei todellakaan ainoa. Se on vain tässä ajassa, niin äärimmäisen hyvä aloitusaskel, jolla pääsee liikenteeseen. Monet tekijät voivat aiheuttaa ja antaa masennukselle lähtölaukauksen, joilla ei ole mitään tekemistä ravitsemuksen kanssa. Kuitenkaan en jättäisi sitä missään tilanteessa poissa. Olipa lähestymistapasi lääkkeellinen, psykologinen tai henkinen, näen ravinnon tukevan noita elementtejä loistavasti. Itsessään liike auttaa meitä muodastamaan hyvän olon lisäksi, hyvää mielialaa. Yhdistettynä ulkoilmaan, jossa kilpirauhasemme saa paremmat mahdollisuudet toimia, on siinä loistava ase mitä tahansa mentaalista haastetta vastaan.
Yhteiskunta, kasvatus, traumat, sekä fyysiset, että mentaaliset, tunteet, ihmissuhteet, seksuaalisuus, erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, sekä monet muut asiat tuovat meille oman osansa soppaansa. En niitä väheksy, itse asiassa monesti ne ovat suurimpia vaikuttajia, joihin on syytä panostaa omana oppimatkanaan. Kirjoituksen nyt jo venähdettyä, jätän ne pois tästä artikkelista.
Mielialavaihtelut
Vältä sokeria, liikaa stimulanttien käyttöä, alkoholia, tupakkaa, sekä turhaa stressiä (helpommin sanottu kuin tehty?)
Kurkkaa oletko allerginen, erityisesti prosessoiduille maito ja viljatuotteille. Kokeile vähintään 30 päivää olla ilman.
Panosta magnesiumiin, syö runsaasti lehtivihreää, pähkinöitä ja siemeniä.
Panosta omega 3 rasvoihin
Ota hyvälaatuinen monivitamiini (esim. nokkonen) yhdistettynä c-vitamiiniin 1000mg
Pidä verensokeri tasaisena
Mielen tasapaino
1. Liiku päivittäin ulkona
2. Pidä ystävät lähellä.
Yli 300 000 ihmistä käsittänyt, lähes 150 tutkimuksen yhteenveto huomasi, että paremmat ystäväsuhteet, takasivat paremman terveyden. Jokainen meistä on yksilö, joten jokainen tapa viettää omaa elämäänsä on täydellinen juuri sellaisenaan. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, jotka tarvitsevat sosiaalista yhteyttä, myös pitääkseen itsensä mentaalisesti toimivana otuksena. Ystävät ovat tärkeitä, rakkaat ystävät kultaisia.
3. Unta riittävästi.
Unen ja pitkäikäisyyden yhteys on tiedetty jo pitkään. Unen vaikutus laajenee kaiken aikaa, mitä enemmän sitä tutkitaan tieteellisesti. Meillä ei tarvitse odottaa tieteellistä lausuntoja siitä, kuinka hyvältä tuntuu hyvin nukutun yön jälkeen ja kuinka huonolta nukkumattoman yön jälkeen. Aivomme, mentaalinen hyvinvointi riippuu suurelta osin riittävältä levolta, joka suojaa, eheyttää ja uudistaa koko kehoamme.
4. Jätä gluteiini.
Mikäli olet herkkä gluteiinille, kehosi on kirjaimellisesti tulessa, tulehdustekijöiden takia. Silloin on hyvin haasteellista tehdä mitään psykologisella tasolla, jos keho tappaa aivosoluja (glutamaatti, gluteiinin ainesosa, kiihdyttää aivosoluja rappioon tai tuhoaa niitä kokonaan. Ylistimulaatio voi olla yhteydessä moneen mentaaliseen oireeseen) kaiken aikaa. Gluteiini on yhdistetty autismiin, masennukseen, aivojen rappeutumiseen, kilpirauhasen heikentymiseen ja moneen muuhun tulehdustilaan.
5. Ota lisäravinteet viisaasti käyttöön.
Panosta D-vitamiiniin, B-vitamiineihin, sinkkiin, magnesiumiin, sinkkiin, omega-3 rasvoihin. Aivoille kehitettyjä lisäravinteita on myös olemassa, mistä voi olla monessa tilanteessa hyötyä. Koliinia voit napata esim. GMO-vapaasta soijalesitiinistä, tai biologisesti lähempänä ihmisen aivokoostumusta oleva Neuroway, joka voi suojata aivoja ikääntymiseltä, sekä hapetusstressin rappeuttavalta vaikutukselta. Fosfolipidit ovat äärimmäisen tärkeitä tukemaan muistia, keskittymiskykyä, mielialaa ja oppimista.
Kurkkaa esim. biomedin kyseinen tuote, joka on mielestäni yksi markkinoiden parhaista.
6. Syö värejä
Syö tumman vihreitä salaatteja, tumman sävyisiä marjoja, sieniä, juureksia, villivihanneksia, oliiviöljyä, raakakaakaota, vihreää teetä, merilevää (loistavia jodin lähteitä!) puhdasta kahvia, pähkinöitä, siemeniä, pienkaloja, riistaa, ulkoilevien kanojen kananmunia, sekä yleensäkin ruokaa, joka on saanut kasvaa mineraalirikkaassa maassa.
7. Tutustu seuraaviin;
Homeopatiaan, funktionaalinen lääketiede, kiropraktiikka, kasvilääkintään, auerveda, kiinalainen lääketiede, meditaatio, EFT (emotional freedom technique), TRE (trauma release exercises). Monet näistä ovat olleet satoja / tuhansia vuosia olemassa. Vaikka päättäisitkin turvautua länsimaalaiseen lääketieteeseen, niin nämä voivat olla rinnalla kulkemassa.
Toivottavasti näistä oli hyötyä. Jokainen tila on vakavasti otettava ja aina vaatii tietenkin yksilöllisen tarkastelun. Yhtään väheksymättä haasteita, joita tässä ajassa kohtaamme, yhtään myöskään väheksymättä ravinnon ja elämäntapojen vaikutusta meidän olemiseemme, oli lähtötilanteemme mikä tahansa. Tarkastele, haastattele, ole utelias, löydä tapoja, jotka voimaannuttavat sinua, eivätkä vie sinulta omanarvontuntoa, sekä oman elämän hallintaasi toisten käsiin. Kiitos, että jaoit tämän pienen matkan kanssani. Hyviä vointeja ja selkeää päivää sinulle ystävä hyvä.
Holt-Lunstad, J., Smith, T., et al. Social Relationships and Mortality Risk: A Meta-Analytic Review. Plos Medicine. July 2010.
Simpopoulos, A.P. The Importance of the Ratio of Omega-6/Omega-3 Essential Fatty Acids. Biomedicine and Pharmacotherapy. 2002. 56, 365-379.
Venkatram, S., Vhilimuri, S., et al. Vitamin D Deficiency is Associated with Mortality in the Medical Intensive Care Unit. Critical Care. December 2011. 15(6), R292.
Zittermann, A., Iodice, S., et al. Vitamin D Deficiency and Mortality Risk in the Clinical Nutrition. January 2012. 95(1), 91-100.
Kripke, D., Garfinkel, L., et al. Mortality Associated with Sleep Duration and Insomnia. Archives of General Psychiatry. 2002. 59(2), 131-136.
Taira, K., Tanaka, Hl., et al. Sleep Health and Lifestyle of Elderly People in Ogimi, A Village of Longevity. Psychiatry and Clinical Neurosciences. 2002. 56, 243-244.
