Täydentävät hoitomuodot ja integratiivinen lääketiede

Tunteen ja älyn liitto –kirjassani kerron mielen ja kehon yhteyksistä, miten tunteet vaikuttavat terveyteen ja miten kokonaisvaltaista hyvinvointiaan voi yksinkertaisilla keinoilla parantaa. Kirjassani myös esittelen erilaisia täydentäviä hoitomenetelmiä. Tässä tekstissä olen hyödyntänyt tohtori Pauliina Aarvan Parantavat energiat -tietokirjaa. Aarva on tutkinut täydentävien hoitomuotojen historiaa ja nykypäivää.

Monet terveysalan ammattijärjestöt Suomessa suosivat termiä vaihtoehtohoidot kuvaamaan muita kuin virallisen terveydenhuollon hoitomuotoja. Maailman terveysjärjestö WHO käyttää termiä perinteiset ja täydentävät hoitomuodot. Se on parempi termi, joka ei luo vaikutelmaa vastakkainasettelusta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset käyttävät täydentäviä hoitoja yleensä terveyttä edistämään ja tavanomaisten hoitojen täydennyksenä.

Täydentäville hoitomuodoille yhteinen lähtökohta on, että mielen- ja tunnetilamme vaikuttavat fysiologisiin toimintoihimme. Elämäntapamme, esim. stressaantuneisuus, voi estää elämänenergian virtaamista, joka voi aiheuttaa fysiologisia oireita ja elämänilon katoamista. Tähän voidaan pyrkiä vaikuttamaan tunnetilojen kautta tai suoraan kehoon, esim. ravinnon tai kehoterapian avulla. Yleensä huomiota kiinnitetään kokonaisvaltaisesti molempiin. Täydentävissä hoitomenetelmissä puhutaan usein kehomielestä, tietoisuudesta, hormonitoiminnasta, solumuistista ja epigenetiikasta.

Täydentäviä hoitomuotoja ovat esimerkiksi kiinalainen lääketiede (akupunktio), ayurveda, osteopatia, kiropraktiikka, Alexander-tekniikka, mindfulness ja meditaatio, perinnehoidot kuten kalevalainen jäsenkorjaus, EFT ja energeettiset hoidot ja hieronnat. Täydentävät hoidot muuttuvat ja kehittyvät, kuten koululääketiede ja muutkin asiat yhteiskunnassamme.

Maailmalla puhutaan hitaasta lääketieteestä ja kokonaisvaltaisesta (holistisesta) sekä funktionaalisesta lääketieteestä. Ne tarkoittavat huomion kiinnittämistä pikaisen oireen hoitamisen sijaan ihmisen koko elämäntapaan ja sen tasapainoisuuteen. Integratiivisessa lääketieteessä pyritään yhdistämään länsimaista lääketiedettä ja muita hoitomenetelmiä. Siinä tarjotaan pidempiä konsultaatioaikoja, selvitetään onko lääkkeitä ja leikkauksia mahdollista välttää elämäntapamuutoksilla, kehomielilähestymistavalla ja ravitsemuksen korjaamisella. Tällöin voidaan koululääketieteen hoitojen lisäksi suositella joogaa, akupunktiota ja ravintolisiä. Yhdysvalloissa integratiivinen lääketiede alkaa jo olla osa tavanomaista terveydenhuoltoa.

21 RFNDXzE5MzguanBn

Enkeli- ja energiahoidoissa käymisestään kertovat julkisesti ja kahvipöydissä jo aivan normaalit ihmiset, eivät vain hipit ja hörhöt. Täydentävät hoitomuodot tarjoavat virallista koululääketiedettä useammin inhimillistä vuorovaikutusta, lämpöä ja rakkaudellista asennoitumista. Vaaratilanteet ja väärinkäytökset ovat mahdollisia ihmisten välillä aina, niin perinteisessä lääketieteessä kuin täydentävissä hoidoissa, ja maalaisjärkeä tarvitaan. Täydentäviin hoitoihin keskimäärin liittyy pienempiä riskejä kuin leikkauksiin ja lääkkeisiin. Haasteena on tutkimuksellisen tiedon puuttuminen, jotta kaikkia täydentäviä hoitoja ei leimattaisi humpuukiksi.

Olisi hyvä nähdä tiede tutkimuksineen, lääketiede mukaan lukien, nykyisinä parhaina näkemyksinä mutta ei lukkiutuneina tai lopullisina totuuksina. Tieteen, henkisyyden, ihmisen, evoluution ja universumin kehitys menee jatkuvasti eteenpäin, eikä ole koskaan pysähtynyt, vaikka ihminen on jokaisella vuosituhannella kuvitellut saavuttaneensa viimeisen käsityksen maailmasta. Varmaa on, että kaikkea totuutta maailmasta emme vieläkään tiedä ja uudenlaisille kokemuksille kannattaa olla avoin.

Suomen yliopistoissa ei ole vielä perinteisten ja täydentävien hoitojen professuuria eikä täydentävien hoitojen tutkimusohjelmaa, vaikka WHO ja EU näyttävätkin jo asialle vihreää valoa. Rahoituksen järjestäminen hoitomuodoille, joita ei voi patentoida, voi olla vaikeaa. Täydentävät ja perinteiset hoitoperinteet ovat kaikkien käytettävissä, eikä niitä voi patentoida kuten lääkkeitä, joiden tutkimukseen lääketeollisuus käyttää valtavia summia. Maailmalla perinteisten ja täydentävien hoitomuotojen tutkimus on vilkastumassa.

Täydentävien hoitojen käyttäjät ovat usein päättäneet kokeilla ja testata erilaisia hoitoja. He eivät usko sokeasti hoitoihin tai tee jyrkkää eroa eri hoitomuotojen välille. He yhdistelevät ja päätyvät kokemustensa kautta johonkin, joka toimii heidän kohdallaan.

Keinotekoista vastakkainasettelua ei kannata ylläpitää, kaikessa hoitamisessa pyritään auttamaan ihmistä ja löytämään juuri hänen tilanteeseensa sopivimmat menetelmät ja terveyttä edistävät hoidot. Onnettomuuksissa kirurgia on parhaimmillaan ja pelastaa henkiä, kun taas kroonisissa ja selittämättömissä vaivoissa elämäntapamuutokset niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla voivat olla paras keino tervehtyä pysyvästi. Tiede ja henkisyys tai lääketiede ja vaihtoehtohoidot eivät ole toistensa vastakohtia.

Aikanaan nykyisille hoitomuodoillemme tullaan nauramaan kuten nykyään nauramme muinaisille menetelmille. Tai kuten vuosikymmen sitten nauroimme akupunktiolle. Lääkäreiden ylimmän arvonimen omaavan arkkiatri Risto Pelkosen sanoin: ”Kaikki me olemme oman aikamme lapsia – ja aina vähän likinäköisiä.” (Aarva, 44)

Terveys 2050 –tutkimusraportin mukaan tulevaisuudessa: ”Terveyspalveluissa ihmisten tehtävänä on tarjota empaattista, vahvistavaa hoitoa, kun teknologia huolehtii rutiineista. Lääkärit ovat mentoreita, jotka käyvät asiakkaan kanssa läpi haitallisia elämäntapoja ja miettivät, minkälaisia muutoksia tai mahdollisia hoitokeinoja tulisi käyttää.” (Aarva, 331)

Lue lisää:
Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista; kehomielen tuntemuksen lisäämisen vaikutuksista terveyteemme, ihmissuhteisiimme ja työhömme: Sari Laine, Tunteen ja älyn liitto
Täydentävistä hoidoista: Pauliina Aarva, Parantavat energiat