Sivu 381 – Hidasta elämää

Älä usko ajatuksiasi ja tunteitasi väsyneenä – Elämä ei oikeasti ole sitä, miltä se silloin tuntuu

Ystäväni kertoi pari viikkoa sitten väsymyksestään pienen vauvan kanssa: se tuttu tarina, kun lapsi valvottaa öisin ja vanhemmat vaeltavat pimeydessä päivisin.

Keskustelun aikana saatoin tuntea luissa ja ytimissä saakka oman viiden vuoden takaisen tilanteeni. Lapsella todettiin muutaman viikon ikäisenä refluksitauti, jota ei osattu yrityksistä huolimatta hoitaa. Hän itki täyttä huutoa elämänsä ensimmäiset kaksi vuotta joka yö noin klo 01–07. Kaksi vanhempaa vuorotteli ja nukkui joka toinen yö. Kunnes lapsen isällä todettiin syöpä.

Noihin aikoihin naapuri, joka oli kuunnellut itkua öisin, sanoi, että ei kyllä itse jaksaisi. ”Miten sinä oikein jaksat tuota yöstä toiseen?” No sillä, että on vaan selviydyttävä päivästä kerrallaan. On selviydyttävä yöstä, on rämmittävä päivän läpi ja on toivottava joka ikinen ilta, että seuraava yö olisi se käänteentekevä.

Ja kaikkien selviytymiskeinojen keskellä olo on jotain sanoin kuvaamattoman kamalaa. Ja tuo olo opetti minulle jotain todella tärkeää.

Kun ystäväni vuodatti väsymystään, sanoin hänelle: ”Mitä ikinä ajatteletkaan ja sen myötä tunnetkaan väsyneenä, älä tee johtopäätöksiä tai ratkaisuja niiden pohjalta.” Väsymys on piinaava ja ahdistava olotila.

Se määrittelee koko elämän kokemusta ja tapaa nähdä ja tuntea asioita. Väsymys myös varmistaa, että ilman palauttavia unia tunnet hyvin vähän hyviä tunteita tai ajattelet hyviä ajatuksia, koet elämää hyvänä.

Väsyneenä valkoinen on harmaata ja harmaa on mustaa, ja musta on… tyhjä aukko, johon voi humahtaa. Pieni pyykkikasa saattaa tuntua Mount Everestiltä ja kaupassa käynti maratonilta. Jokainen elämän tapahtuma saa päälleen usvaisen kankaan, jonka läpi värit eivät oikein näy selvästi. Ikävintä on, että tällaiseen olotilaan voi tottua, jos väsymys jatkuu liian pitkään. Väsymystä ei enää tunnista, vaikka katselee harmaan kangasharson läpi.

Tämän kokemuksen tietää varmasti moni – riippumatta valvomisen syystä. Oli se vauva, murehtiminen, stressailu, kipu tai mikä tahansa, väsymyksen kokemus on meillä ihmisillä hyvin samanlainen. Jokainen ajatuksemme ja tunteemme on väsymyksen värittämää. Ympäröivä maailma ja kokemus itsestä muuttuu koko ajan usvaisemmaksi ja mustemmaksi.

Yön pimeinä tunteina oivalsin: Vaikka tämä tuntuu sanoinkuvaamattoman kamalalta, minun ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä.

Tunne ei ole kertomus minusta tai ulkopuolellani tapahtuvista asioista, kamala tunne on vain merkki väsymyksestä. Ajatus ei ole totta, se on univajeen aiheuttama ajatusoksennus. Ja ennen kaikkea: kokemukseni tuntuu todelta, mutta se on vain seurausta synkistä ajatuksista ja tunteista (, jotka ovat seurausta väsymyksestä.)

Tavallaan on kovin ristiriitaista kokea yhtä aikaa jotain kamalaa ja mennä tuon kokemuksen ulkopuolelle katsomaan, että hittolainen, tämähän ei olekaan totta – kun se on sillä hetkellä NIIN TOTTA. Ymmärrän yhtä aikaa, että kokemus tuntuu mielessä ja kehossa, mutta se ei ole minkään päätöksen teon tai johtopäätösten pohja. Se on vain univajetta.

Väsyneenä on kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen vaihtoehto on, että annat harmaiden ja mustien tunteiden, ajatuksen ja kokemusten ohjata koko elämääsi – jolloin ne vahvistavat toisiaan entisestään.

Pitkittyessään ne sulautuvat tapaasi olla ja kokea koko elämää. Niistä tulee uskomuksesi itsestäsi ja siitä, millaista elämä on. Toinen vaihtoehto on, että tunnistat väsymyksestäsi johtuvat tunteet, ajatukset ja kokemukset, ja annat niiden olla rauhassa, et puutu niihin, et perustele niiden avulla mitään.

Mutta tämä ei ole ratkaisu väsymykseen – tämä on ratkaisu niihin väsymyksen hetkiin, joita jokainen meistä varmasti joskus kokee. Ainoa ratkaisu väsymykseen on nukkuminen. Ja silloin kun univelkaa on kertynyt liikaa, mikään, ei mikään, ole sillä hetkellä niin tärkeää kuin löytää mahdollisuudet nukkua riittävästi.

Omat kokemukseni olivat sen verran hurjia, että päätin, että järjestän elämäni niin, että saan nukkua riittävästi. Menen ajoissa nukkumaan – ja myöhemmin töihin (toimiston ovet avaan klo 10). Haluan nimittäin kokea elämässäni värejä, iloa ja keveyttä, ja ne syntyvät ihan tavallisessa arjessa, kun ei väsytä.

Tämä maailma olisi parempi paikka monella tapaa, jos unta arvostettaisiin yhtä tärkeänä kuin suorittamista, menestystä tai rahaa. Hyvät ihmiset, priorisoikaa nukkuminen ykköseksi ja katselkaa elämän värejä!

Tämän ja muita lohduttavia, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia löydät Sannan suosikkikirjasta Hyvän elämän reseptit.

Mitä jos tulisit ulos laatikostasi?

Tein äskettäin jotain sellaista, mitä en olisi ihan heti uskonut tekeväni. Otin tatuoinnin. Sellainen ei mitenkään mahtunut aiempaan käsitykseeni itsestäni. Nyt yhtäkkiä ihollani on kuva, joka on paitsi minulle tärkeä symboli, myös merkki siitä, että olen ainakin jossain määrin jotain muuta kuin olen ajatellut olevani. Olen rikkonut rajojani, tullut ulos laatikosta, johon olin itseni mielessäni huomaamatta laittanut.

Hämmentävintä on se, että sama on tapahtunut minulle viime vuosina lukuisia kertoja, ja silti se aina yllättää. Kuinka monta kertaa minun pitää rikkoa rajani ymmärtääkseeni, että voin olla niin paljon muutakin kuin nyt luulen olevani?

Mielessäni on edelleen hurjasti rajoituksia, vaikka kuinka niitä olen sieltä purkanut. Niin on todennäköisesti sinullakin.

Kun näet kadulla rastatukkaisen tytön joogamatto kainalossa, mitä uskot hänen ulkonäkönsä perusteella tietäväsi hänestä? Tai kun vastaan tulee järeä moottoripyöräkuski nahkakamppeissaan, millaisia ominaisuuksia liität häneen?

Luultavasti mieleesi tulee ainakin jotain. Ehkä tunnistat, että kyse on mielesi luomuksesta, joka ei ole millään tapaa automaattisesti totta, mutta silti katsot ihmistä tietynlaisten linssien läpi. Rastatukkainen tyttö on varmaan kasvissyöjä ja matkalla joogatunnilta eläinsuojeluyhdistyksen kokoukseen. Motoristi lienee pelottava moottoripyöräjengiläinen. Vai onko sittenkään?

Yleistäminen on ihmisen tapa jäsentää valtavaa ärsykkeiden ja informaation määrää, joka ympärillämme on. Aiemmin elämässä opitun ja koetun perusteella teemme – tiedostaen ja tiedostamatta – päätelmiä siitä, miten asiat ovat. Niputamme ominaisuuksia ja tapahtumia yhteen sekä uskomme, että asiasta A seuraa väistämättä B (koska niin on pari kertaa aiemminkin tapahtunut).

Yleistäminen säästää aivokapasitettiamme. Mutta samalla tulemme luoneeksi voimakkaitakin kategorioita eri asioille, kuten sille, mitä ja millaisia ihmiset ovat, miten he elävät, mihin he elämässään pystyvät ja miten heidän elämänpolkunsa kulkevat. Saatamme jopa uskoa, että ajatuksemme ovat tosia. Voivat ne ollakin. Mutta läheskään aina eivät.

Mitä kaikkea näkisitkään, jos yrittäisitkin katsoa ympärillesi avoimesti? Uteliaana, ilman mitään odotuksia. Riisuisit kerros kerrokselta linssejä silmiesi edestä ja kohtaisit ihmiset ja tapahtumat sellaisena kuin ne ovat, etkä sellaisena kuin ajattelet niiden olevan. Saatat yllättyä.

Entä mitä ajattelet itsestäsi ja omasta elämäntarinastasi? Mihin pystyt elämässäsi nyt? Mihin uskot, että sinun lähtökohdistasi voi ponnistaa? Millaisia askelia sinun elämänpolkuusi voi ja ei voi kuulua? Määrääkö menneisyys tai nykytilanne sitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua? Haluatko antaa sen määrätä?

Suosittelen kokeilemaan joskus yksinkertaista ajatusleikkiä. Sen nimi on ”Mitä jos?”. Voit leikkiä joko itseksesi miettien tai kirjoittaen tai vaikkapa kaverin kanssa ääneen jutustellen. Aloitat lauseen sanoilla ”Mitä jos” ja jatkat millä tahansa mieleesi juolahtaa.

”Mitä jos menisin iltakävelylle uuteen kaupunginosaan?”
”Mitä jos pukeutuisin huomenna hameeseen?” (Tai juuri siihen vaatteeseen, jossa et osaa itseäsi kuvitella!)
”Mitä jos hakisin hierojakouluun?”
”Mitä jos kokeilisin seinäkiipeilyä?”
”Mitä jos lähtisin aupairiksi Englantiin?”
”Mitä jos hankkisin kesämökin Saimaalta?”

Heittäydy, käytä mielikuvitusta, äläkä sano mielessäsi ei, vaikka ajatus tuntuisi kuinka omituiselta. Sinun ei tarvitse toteuttaa mitään oikeasti, mutta leikittele ajatuksilla. Huomaa, millaisia reaktioita ne nostavat esiin sinussa. Mikä herättää vastustusta, ja mikä puolestaan kutkuttaa houkuttelevasti? Mikä nostaa esiin uskomuksen, että et voi tai et pysty? Missä kulkevat sinun laatikkosi rajat? Ovatko esteet todellisia vaiko vain mielessäsi – ja mitä pitäisi tapahtua, että uskaltaisit ylittää ne?

Jatka leikkiä niin kauan kuin haluat. Varoitus: sillä voi olla elämää muuttavia vaikutuksia!

Kuvat: 123rf.com

9 asiaa, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi

Kiire syntyy siitä, että aikaa on vähemmän kuin tehtäviä asioita. Kiire on myös yksi eniten stressiä aiheuttavista tekijöistä. Se, miksi meillä on aina kiire, on usein syvemmällä kuin ensi näkemältä näyttää. Usein kaadamme kiireen syyn muiden vastuulle. Näiden yhdeksän todellisen kiireen aiheuttajan avulla voit tutkailla, toistuuko jokin tai useampi näistä elämässäsi, ja voisiko siinä piillä kiireesi todellinen syy.

1. Et tunnista omia rajojasi
Olet toistuvasti tilanteessa, jossa olet innokkaana ottanut itsellesi kaikenlaista tekemistä. Töissä kaadut lopulta työtaakan alle, ja vapaa-aikasi on usein aikataulutettua ja täynnä ”kaikkea kivaa”. Suhtaudut kalenteriisi hieman liian optimistisesti. Et myöskään osaa arvioida, miten vaihtelevat elämäntilanteet vaikuttavat voimavaroihisi.

2. Häpeät omaa rajallisuuttasi
Saatat tunnistaa omat rajasi, mutta häpeät omaa rajallisuuttasi. Olet rakentanut itsellesi sellaisen uskomuksen, että EI:n sanominen on heikkoutta. Vertaat usein omia heikkouksiasi muiden vahvuuksiin, ja koet häpeää siitä. Koska häpeät niin paljon, haluat osoittaa olevasi yhtä mahtava ja pystyvä kuin muut. Lopulta teet niin paljon, että aina on kiire, ja stressi jyskyttää ohimolla.

3. Et kommunikoi omia rajojasi riittävän selvästi
Olet ehkä tunnistanut omat rajasi, ja yrität viestittää niitä omalla tavallasi – ja haluat että viestejäsi pystytään tulkitsemaan oikein. Turhaudut, kun muut eivät NÄE, ettet ehdi enempää. Juputat iltaisin puolisolle, kuinka hommiasi ei kevennetä tai mulkoilet kahvihuoneessa tiettyjä ihmisiä merkitsevästi. Et pyydä myöskään selvästi apua. Olet saattanut joskus sanoa, että ”nyt on liikaa”, mutta kun asiat ovat jatkaneet samalla radallaan, et ole lähettänyt punaisin ISOIN KIRJAIMIN kirjoitettua viestiä pomolle: ”JUMALAUTA, NYT EI ENEMPÄÄ. EN PYSTY HOITAMAAN EDELLISIÄKÄÄN.” (Ystäväni lähetti tällaisen viestin pomolleen, joka ei ollut ottanut todesta ensimmäistä viestiä.)

4. Pidät itseäsi muita arvottomampana
Koska pidät itseäsi arvottomampana kuin muut, yrität koko ajan osoittaa olevasi arvokkaampi (kuin oma kokemuksesi itsestäsi). Haet muiden hyväksyntää tekemällä ja antamalla muille paljon. Koet usein olevasi tilanteen uhri, sillä olet aina se, jonka pitää uhrautua yrityksen, puolison, lasten tai ystävien puolesta. Samalla koet olevasi muiden alapuolella – sinulla ei ole riittävästi omanarvontuntoa laittaa rajoja tai esittää omia toiveita omaksi hyväksesi. Tämä pitää sinut muiden määrittämässä oravanpyörässä.

5. Haluat tehdä kaiken täydellisesti
Sisäinen pomosi ruoskii sinua koko ajan parempiin suorituksiin. Se kritisoi sinua ja vaatii sinulta yhä parempaa suoritusta. Saattaa olla, että sisäinen puheesi on niin vahvaa, että oletat oikeasti muidenkin ajattelevan yhtä vaativasti. Välttääksesi häpeän kokemusta, joka syntyy esimerkiksi ajatuksesta ”entä jos paljastuukin, että en olekaan niin hyvä”, teet koko ajan paremmin ja yksityiskohtaisemmin asioita. Näin et ”paljastu”, mutta teet koko ajan, olet kiireinen ja stressaantunut.

6. Et luota siihen, että asiat järjestyvät
Et luota siihen, että asiat järjestyvät. Et ehkä usko, että asiat onnistuvat tai että voisit itse onnistua. Koska luottamuksesi rakoilee, poukkoilet asiasta toiseen. Teet vähän sitä ja vähän tuota. Koitat jotain polkua, mutta ennen kuin ehdit onnistua, vaihdat suuntaa, koska et luota, että tuo polku vie sinut perille. Jossain vaiheessa huomaat, että teet montaa asiaa yhtä aikaa – mutta mikään niistä ei edisty. Olet kiireinen, mutta luottamuksesi ei riitä viemään asioita loppuun asti. Epäonnistumisen pelko toteuttaa itse itseään. Sinulla on monta palloa ilmassa, joiden putoaminen stressaa sinua. Yötä päivää.

7. Haluat paljon asioita – nopeasti
Mieleesi juolahtaa koko ajan uusia asioita, joita sinulla ei vielä ole ja joita tarvitset. Ehkä ajattelet, että tuo jokin parantaa elämääsi – kuten mainokset usein toitottavat. Pyrit hankkimaan rahaa saadaksesi kaiken, mitä haluat. Saatat usein myös kokea, että sinun pitää saada haluamasi HETI. Aikasi menee rahojen hankkimiseen ja aina uusien mielihalujen tyydyttämiseen. ”Heti” vaatii myös järjestelyä, jotta se on mahdollista.

8. Haluat kontrolloida kaikkea
Sinulla on kova tarve kontrolloida kaikkia tapahtumia elämässäsi. Haluat tietää, missä perheenjäsenesi liikkuvat tai missä tavaroita säilytetään kotona. Työssä haluat olla perillä jokaisesta projektista, ja jos luovutat jollekin toiselle työtehtäviäsi, haluat pitää langat käsissäsi. Kontrollin taustalla on pelko, suojattomuuden kokemus, että jos et ole kartalla kaikesta, voi tapahtua jotain odottamatonta. Koska et voi kontrolloida koko maailmaa, yrität pitää kuviot mahdollisimman pienenä, jotta kontrolli säilyy. Kotona kontrolli voi ilmetä esimerkiksi tiptop-siisteytenä. Jatkuva kontrolli pitää sinut kiireisenä ja stressaantuneena.

9. Olet syyllinen kaikkeen – tehtyyn ja tekemättömään
Olipa tilanne mikä hyvänsä, koet syyllisyyttä: milloin tekemättömistä ja milloin tehdyistä asioista (myös muiden). Jos et vastaa odotuksiin, koet syyllisyyttä. Jos jokin ei onnistu, löydät syyn itsestäsi. Oikeastaan kannattelet koko maailman taakkaa omilla harteillasi – jos jokin menee jossain pieleen, katsot aina ensin itseäsi peiliin. Välttääksesi syyllisyyden kokemusta, pyrit tekemään kaiken ja kantamaan myös vastuun muiden tekemisistä. Olet miltei koko ajan syyllisyyspuristuksessa.

Yli-ihmisyyden tavoittelusta armollisuuteen – matkakertomus henkisestä kasvusta

Usein kun puhutaan kasvusta, viitataan fyysiseen kasvuun. Halusimme selvittää, miten henkisen kasvun prosessi etenee ja mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Asiasta kertoo oman kokemuksensa kautta ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen ja teoreettiseen viitekehykseen peilaten psykologi Heli Heiskanen.

”On helppoa mennä valaistumaan vuorille ja kökkiä siellä yksinään hiljaa, mutta kun on tässä meidän yhteiskunnassa mukana, niin tässä tapahtuu ja sua koetellaan!”

Rannekorut kilisten eloisasti elehtivä ja mukaansatempaavaan tyyliin puhuva radio Loopin ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen laukoo lukuisia vastaavia kommentteja, kun tapaamme aurinkoisena maanantaiaamuna. Kohtaamisemme ei ole kaikkein tyypillisin kahvipöytäkeskustelu: puhumme henkisestä kasvusta – aiheesta, josta yleensä ei ole tapana avautua välttämättä edes lähimmille ystävilleen…

Tutkimusmatka omaan itseen

TV- ja radiojuontaja Kristiina Komulainen, millainen ihminen edessäni olisi istunut, jos olisimme kohdanneet 10 vuotta sitten? Kristiina, joka on ollut ennen tapaamistamme kipeä ja valittelee sen jäljiltä hieman sumuisaa ajatuksenkulkua, toteaa, että nuorempana hän olisi luultavasti ahdistunut siitä, ettei ole tässä haastattelutilanteessa parhaimmillaan. Nykyään hän osaa olla itseään kohtaan armollisempi ja hyväksyä erilaiset päivät ja itsensä sellaisena kuin on.

”Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että on olemassa joku prototyyppi-ihminen tai jokin tietty valaistumisen tila, mihin kuuluu pyrkiä. En tarkoita mitään uskonnollista, vaan sellaista omaa rauhaa. Enää en hae sellaista yli-ihmistilaa. Nykyään aamumeditaatiooni kuuluu myös sen läpikäyminen, että tunnen kaikkia tunteita – myös häpeää, vihaa, kateutta – ja sen hyväksyminen, että ne tunteet on minussa. On paljon helpompi elää niiden kanssa kuin ajatella, että ’ommm, olen valaistumisen tilassa enkä tunne näitä ollenkaan’.”

Lue koko juttu uudesta Hetki itselle -verkkolehdestä! Jätä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään ja liity tilaajaksi.

[sc:mc-subscribe-uutiskirje ]

Terveyden myytit ja olettamukset

Tämä kirjoitus tarkastelee muutamia myyttejä ja ajatuksia, joita ravintoon sekä liikkumiseen liittyy. Sarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Proteiini lihottaa

Kurkataan ensin mitä proteiini oikeastaan on. Proteiinit ovat aminohappoja, joita ruokamme sisältää. Proteiini muodostaa ihmisen luut, ihon, hiukset, solutoiminnan ja ovat mukana entsyymien toiminnoissa, jotka vaikuttavat koko kehoon. Proteiineista kasataan myös lihaksemme. Riittävä aminohappojen saanti vaikuttaa mielialaan positiivisesti ja näläntunnetta vähentävästi. Proteiinin turvaaminen auttaa monin tavoin terveyttä mm. verenpaineen, sydänterveyden, immuniteetin parantuessa. Tämä tarkoittaa tervettä ikääntymistä. Koska proteiini pitää loistavasti näläntunteen loitolla se tukee painonhallintaa loistavasti. Mitä kylläisemmäksi tunnemme itsemme, sitä todennäköisemmin teemme hyviä ruokavalintoja terveydellemme.

Yksi asia jonka ihmiset usein kokevat proteiinipitoisella ruokavaliolla on kuitenkin nälkä, mikä voi aiheuttaa ylisyömisen ja sitä kautta lihomiseen. Tämä korjaantuu helposti silloin kun ymmärretään rasvojen rooli. Rasvaa täytyy olla tasapainottamassa proteiineja. Rasvaa tarvitaan mm. proteiinien imeytymiseen. Teoriassa liika proteiini voi muuntua glukoosiksi, mutta todellisuudessa se on epätodennäköistä, mikäli ruokavalio on kokonaisuudessaan tasapainossa.

Proteiini:

Ei aiheuta suuria verensokeriheilahteluja ja parantaa insuliiniherkkyyttä.
Auttaa aineenvaihdunnassa (keho joutuu käsittelemään proteiineja enemmän kuin rasvaa tai hiilihydraatteja).
Auttaa leptiinin ja greliinin pysymään tasapainossa ja näin ollen pitää ruokahalun aisoissa.
Proteiinia on vaikeaa saada liikaa kokonaisista ruoka-aineista. On eri asia jos lisäravinteita käytetään liiallisesti.

Yksi teema mitä usein ei tarkastella on proteiinien laatu. Voi olla, että ihminen voi lihoa huonolaatuisilla proteiineilla enemmän kuin laadukkailla. Tähän yksi syy on eläinten ruokinta. Jos eläimet ruokitaan muuten kuin lajityypillisesti, ne usein lihovat nopeammin kuin lajityypillisesti ruokitut yksilöt. Tämä johtaa liialliseen omega-6 pitoisuuksiin eläimessä. Länsimaissa saamme huomattavasti enemmän omega-6:sta kuin omega-3:sta. Yksi omega-6 liikasaannin haasteista on se, että ne lihottavat. Molempia rasvahappoja tarvitaan, mutta epätasapaino omega-6 suuntaan tuo tulehdusta kehoon ja heikentää terveyttämme.

Oman kokemusteni perusteella hyvälaatuinen proteiini ei lihota, vaan pitää ihmisen hyvässä, elinvoimaisessa kunnossa, kun ruokavalion kokonaisuus ymmärretään. Moni hyötyisi laadukkaasta proteiinilisästä. Esimerkiksi iäkkäämpien ihmisten lisääntynyttä kataboliaa (solujen hajottava aineenvaihdunta) voitaisiin pitää kurissa hyvälaatuisilla rasva- ja proteiinilähteillä.

Omega-3 rasvoja kasveista

Useita kasveja mainostetaan hyvinä omega-3 lähteinä. Ja vaikkakin tämä on ihan totta usein jää sellainen mielikuva, että nämä rasvahapot riittäisivät takaamaan omega-3 saannin. Haaste on siinä kuinka elimistö käsittelee näitä rasvahappoja. Kasveissa oleva omega on ALA- tyyppistä, kun taas esim. aivoissamme esiintyvä omega-3 on EPA & DHA tyyppistä. Koska omega-3 muoto kasveista ei ole sama kuin kehossamme, joutuu elimistömme muuttamaan nämä rasvahapot sopiviksi. Tämä muutosprosessi ei ole helppo ja usein vain pieni prosentti (n.5-10%) muuttuu tarvitsemaksemme rasvaksi. Osalla ihmisistä tämä muutosprosessi heikentyy ikääntyessä, sekä osalla väestöä tämä muutosprosessi on jo valmiiksi heikkoa. Näin ollen kasvit ovat loistavia moneen asiaan, mutta rasvahapoiksi ne eivät riitä. Joten on hyvä suojata omega-3 saanti joko ruuasta tai lisäravinteesta.

Aerobinen liikunta on parasta painonpudotukselle

80-luku oli aerobikin kulta-aikaa. Tuosta ajasta on varmasti monia ajatuksia jäänyt elämään tähän päivään. Painonpudotukselle parhaimmat menetelmät on hoksattu jo vuosia sitten. Tässä ei sinällään ole mitään uutta. Aerobisella liikunnalla (pitkäkestoinen liikunta hapellisessa ympäristössä, usein haetaan hyötyjä keuhkoille ja sydämelle) moni tavoittelee painonpudotusta. Vaikkakin aerobinen liikunta tukee monia kehon prosesseja, painonpudotukseen se ei ole tehokkain mahdollinen menetelmä. Pitkän aikaa samalla tahdilla tehtävä liikkuminen tarkoittaa sitä, että keho ehtii mukautua fyysiseen rasitukseen. Näin ollen sama treeni ei tarjoa enää hyötyä. Jos tällaisia harjoituksia tehdään pitkään, keho pääsee helpommalla työllä samasta matkasta ja pahimmillaan menettää lihasmassaa, joka tekee painonhallinnan entistä haasteellisemmaksi. Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Tee enemmän intervallityyppisiä harjoituksia yhdistettynä voimaharjoitteluun. Aerobista liikuntaa ei ole mitään tarvetta lopettaa, vaan enemmänkin yhdistää useampien maailmojen parhaimpia puolia.

Rankka työ vaatii rankat huvit

Mitä ikinä huvilla tarkoitetaan yleisesti, niin tässä tapauksessa ajattelen sen tekemisenä. Hupi = tekeminen jotain mukavaa. Muissa yhteyksissä sillä toki on monta muutakin merkitystä, mutta tässä kirjoituksessa mennään tällä. Mitä rankemmin teemme työtä, sitä enemmän kuormitamme kehoa. Mitä enemmän kuormitamme kehoa työn ulkopuolella sitä isompi kokonaiskuormitus on. Jos työ on meillä voimavaroja vievää usein tässä yhteiskunnassa sitä yritetään tasapainottaa rankalla liikkumisella, joka toki itsessään on hyvää hupia. Yhtälö on kuitenkin pitkässä juoksussa hyvin haasteellinen ja voi aiheuttaa ylikuntoa. Eli liiallista kuormitusta liian pitkän aikaa, josta keho ei ehdi palautua. Tämä mentaliteetti on siirtynyt monella useaan elämän osa-alueeseen. Täytyy tehdä fyysisiä / henkisiä harjoituksia aina vaan enemmän. Keho ei välttämättä toimi niin, vaan tarvitsee latautumista, lepoa, peilaamista, kuuntelemista sekä luonnossa olemista. Rankat työt vaatii rankat palauttavat toimet.

Näillä ja monilla muillakin myyteillä on paikkansa ja ne ajavat hyviäkin asioita eteenpäin. Tämä kirjoitus ei ole mikään ehdoton totuus vaan enemmänkin kirjoittajan oman matkan aikana ilmenneitä seikkoja, joihin olen pyrkinyt ottamaan myös kolikon toisen puolen tarkasteluun. Kuulostele mitä kirjoitus herättää sinussa ja peilaa sitä arvomaailmaasi. Toivottavasti sait jonkinlaisia oivalluksia tai ainakin muistutuksia elämästä itsestään.
Hyviä vointeja ja arvokasta olemista sinulle.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / PSKT / www.teemusyrjala.com

Terveellinen ja trendikäs matcha-tee on myös läsnäoloharjoitus

Artikkeli on tuotettu mainosyhteistyössä Pur-hyvinvointikaupan kanssa, ja se sisältää linkkejä Purin verkkokauppaan.

Kirkkaanvihreää jauhetta solahtaa kuppiin. Kuuma vesi saa aikaan pulppuavan lähteen kupin pohjalle, mikä nousee hitaasti kurottaen reunaa. Sekoitan juomaa pienellä bambuvispilällä. Käden liike on ripeä, mutta siinä on kuitenkin ripaus eleganttia siroutta. Kupista nousee höyryn mukana vihreän teen ruohomainen tuoksu. Asetan vispilän huolellisesti alustalle ja nostan kupin hitaasti molempien käsien varaan. Katson ystävääni silmiin ojentaessani kupin hänelle ja hymyilen hieman. Hän hymyilee takaisin, nauttii hetken tuoksusta ja vie hitaasti kupin huulilleen. ”Millainen päivä sinulla on ollut?”, kysyn.

Jotenkin näin voisi mennä länsimaisen nykyihmisen versio japanilaisesta teeseremoniasta. Tämä japanilainen yli tuhatvuotinen perinne on oikeastaan taidemuoto, mutta sisältää myös henkisen kasvun ajatuksen ja korostaa läsnäolon merkitystä. Tärkeätä on vaalia hetkeä, joka ei tule toistumaan samanlaisena koskaan, ottaa ystävä vastaan puhtain sydämin, ja osoittaa hänelle kunnioitusta ja vieraanvaraisuutta.

Halusin kysyä lisää matcha-teekulttuurista Yuko Onolta (kuvassa), jolla on pitkä tausta teeasiantuntijana – ja oma teemerkki Yame Matcha. Yuko Onon isän puoleinen suku on teenviljelijöitä, joten japanilainen tee on ollut osa hänen jokapäiväistä elämäänsä pienestä pitäen. Kun Ono muutti Ruotsiin, huomasi hän kunnollisen teekulttuurin puuttuvan. Hänestä tuli jonkinlainen teen suurlähettiläs, joka teen maahantuonnin ohella haluaa myös lisätä laatutietoutta ja ymmärrystä japanilaista elämäntapaa kohtaan:

”Kerron mielelläni miksi löytyy eri lajeja, kuinka niitä viljellään ja kuinka vihreää teetä yhdistetään eri ruokiin. Tee on vaikea ammatti, mikä vaatii paljon kokemusta ja osaamista, mutta työn vaatima intohimo ja rakkaus siirtyvät teehen. Siitä olen hyvin iloinen.”

Matchassa Onoa kiehtovat käsityö, laatu ja ihmiset matchan historian takana. Ono arvelee, että ihmiset ovat avoimempia Japania, perinteitä ja uusien makujen kokeilua kohtaan, mikä voisi selittää nopeasti kasvaneen kiinnostuksen matchaa kohtaan. ”Emme myy enää pelkästään teeseremonia-matchaa, vaan ihmiset ovat nyt kiinnostuneempia ruoanlaitto-matchasta, kiitos kaikkien ammattimaisten ruokakokeilijoiden.”

Mutta mitä on matcha?

Matcha on raikasta ja luonnonmukaista ja sisältää enemmän antioksidantteja ja vitamiineja kuin tavallinen vihreä tee. Tämä johtuu viljelytavasta: Teepensaat suojataan auringonvalolta 2-8 viikkoa ennen sadonkorjuuta, jolloin lehtiin muodostuu enemmän vaikuttavia aineita. Lehdet kuivataan avonaisina, jolloin niistä saadaan tenchaa. Siitä otetaan pois varret ja lehtisuonet sekä jauhetaan hienoksi jauhoksi, jolloin siitä tulee matchaa. Teetä ei hauduteta eikä suodateta.

Yuko Onon oma matcha-teemerkki Yame Matcha nyt PURin verkkokaupasta -10%.

Pur-kaupan ohje matchan valmistukseen:

Pieni määrä matchaa (1/3 tl) laitetaan teeastian pohjalle ja sekoitetaan tasaiseksi pieneen määrään kuumaa vettä (80 astetta).
Lisätään noin 75 ml kuumaa vettä (voimakkaampaan teehen laitetaan 40 ml vettä) ja vispilöidään voimakkaasti, niin että pinnalle muodostuu vaahtoa. Bambuvispilää käytettäessä voi veden kaataa kerralla astiaan.
Nautitaan.

Yuko Onon matchatee Yame Matcha nyt PURin verkkokaupassa -10%. Tilaa TÄSTÄ.

5 syytä, miksi sinä olet niin mahtava – Siltä varalta, että unohdit

Ihmiset ovat unohtelevia olentoja. Unohtaminen ei ole rajoitettu vain menneeseen, eiliseen ja tulevaan. Meillä on myös taipumus unohtaa juuri tämä tässä nyt. Unohdamme voimamme, kykymme ja vapautemme. Unohdamme positiiviset, ihanat ja kauniit asiat.

Epäilyksen ja epätoivon keskellä, meidän tulisi muistaa nämä tärkeät ihanat asiat. Tässä lista sinussa, meissä kaikissa, piilevistä voimista, jotka tulisi palauttaa mieleen säännöllisesti!

1. Voima parantaa ja parantua

Kun fyysinen, emotionaalinen tai henkinen tasapainomme järkkyy, koemme monia oireita, kuten stressiä, ahdistusta, masennusta, motivaation puutetta sekä erilaisia fyysisiä oireita. Kaikki nämä tilat ovat yhteydessä toisiinsa. Emotionaaliset ongelmat ilmenevät fyysisinä oireina ja toisin päin. Joka tapauksessa, meillä on voima saavuttaa jälleen tasapaino – aina. Meillä on voima parantaa toisemme, ja mikä tärkeintä – voima parantaa itsemme. Kun kunnioitamme sitä, kuinka kaikki on kehossamme yhteydessä, voimme vaikuttaa fyysiseen kehoomme mielen voimalla (esim. meditaatio, rentoutus menetelmät) ja mieleemme fyysisen kehon voimalla (esim. liikunta, ravitsemus).

2. Valta valita ympäristömme

Ympäristömme on fyysinen ympäristömme, kuten koti, työpaikka, ja elinympäristö, mutta se on myös sosiaalinen ympäristömme, kuten ystävät, perhe, kollegat ja yhteisöt, joihin kuulumme. Ympäristömme terveys on siis yhteydessä myös omaan terveyteemme. Tällä tavalla emme koskaan ole täysin itsenäisiä olentoja.

Jos sallimme itsemme olla niin sanotusti ”myrkyllisessä” ympäristössä, se myrkyttää myös meidät, olimme siitä tietoisia tai emme. Tämä myrkyllinen ympäristö voi olla niin huonosti ilmastoitu toimisto, kuin myös negatiiviset ja tuomitsevat ihmiset ympärilläsi. Mikä tahansa tilanne onkaan, sinulla on valta valita ympäristösi tai muuttaa se sinulle edullisemmaksi. Sinun vain tulee olla tietoinen ympäristöstäsi eikä jäädä ympäristöön, joka haittaa terveyttäsi fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla.

3. Voima oppia ja inspiroitua

Sinulla on voima oppia uusia asioita, taitoja ja kykyjä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia lukuisilla erilaisilla tavoilla. Oppiminen on voimakas väline irrottautua, jatkaa eteenpäin ja laajentaa mahdollisuuksia. Uuden oppimisella on myös muita tärkeitä puolia, jotka usein sivuutetaan: se edistää terveyttä ja lisää elinvoimaa, sekä mahdollistaa täyden potentiaalin saavuttamisen. Miksi? Sen lisäksi, että se luo uusia hermoyhteyksiä aivoissa, oppiminen luo jännitystä ja mahdollistaa inspiroitumisen – kaksi erittäin tärkeää asiaa, jotka edistävät onnellisuutta ja itsensä toteuttamista. Uuden oppiminen avaa mielen uusille mahdollisuuksille ja muuttaa näkökulmia. Uuden oppiminen saattaa vapauttaa vanhoista kaavoista, jotka ovat aikaisemmin pidätelleet ja rajoittaneet.

4. Rakkauden tunteminen

Kuinka katkera, petetty tai uupunut olosi onkaan elämästä, on yksi ihmeiden tekijä, joka on saatavillasi – rakkaus. Ei vain romantillisessa mielessä, vaan rakkaus sen kaikissa muodoissa: se energia ja innostus, jotka saavuttaa olemalla avoin elämälle ja muille ihmisille, hyväksymällä heidät ja olemalla sopusoinnussa elämän asioiden ja tapahtumien kanssa. Rakkaus parantaa ja voimaannuttaa sekä sen jakamisella, että sen vastaanottamisella. Biokemiasi on ilmeisen erilainen, kun päästät irti kaunoista ja teet tilaa rakkaudelle.

5. Voima unelmoida ja luoda

Meidän luova luontomme on todella uniikki ja vaikuttava! Kuulemme usein tuhoisasta luonnostamme mediassa, mutta juhlimme harvoin ihmisen älykkyyttä ja luovuutta. Meillä KAIKILLA on taipumus luovaan neurouteen, jota voimme käyttää hyödyksi. Ei välttämättä taiteen ja tieteen saralla, mutta esimerkiksi jokapäiväisiä ongelmia ratkaistaessa. Samalla se mahdollistaa uusia ideoita, jotka saavat meidät innostumaan elämästä ja tavoittelemaan unelmiamme. Ei mikään pikku juttu siis!

Lähde: http://themindunleashed.org

Idästä länteen, terveydeksi

Aasiasta saapuva perinteinen terveysajattelu on kiehtonut mieliämme jo vuosikymmeniä. Kiinan ja Intian taloudellisten ja kulttuurillisen vaikutusten ohella myös vanhat lääketieteen haarat ovat löytäneet täältä oman paikkansa. Ihastelemme helposti niiden ykseydestä kumpuavaa ihmiskuvaa, jossa terveys käsitetään kokonaisvaltaisesti ja sitä vaalitaan elämäntaitona. Täällä olemme usein tottuneet ajattelemaan terveyttä jokseenkin mekaanisesti: silloin kun jokin osa on rikki, tulisi se poistaa tai vaihtaa uuteen. Kehomme toimintaa katsotaan monesti selkeästi rajattujen ja konkreettisesti määriteltävien osien kautta. Jokaista elinjärjestelmää ymmärretään tarkasti, mutta erillisenä muusta ympäristöstään.

Idästä tulevassa terveysajattelussa, niin kiinalaisessa kuin ayurvedisessä lääketieteessä elämää ja ihmisen kehon toimintaa katsotaan dynaamisena, jatkuvasti muuttuvien vuorovaikutussuhteiden verkostona, joka on aina suhteessa laajempaan kontekstiin. Puuttuminen yhteen elinjärjestelmään aiheuttaa laajan kirjon vaikutuksia muualla kehossa. Mikään psyyken tai kehon aspekti ei ole tällöin riippumaton muusta. Kaiken taustalla on filosofinen ajattelu, jossa sairautta ymmärretään terveyden kautta ja paraneminen tapahtuu terveyttä edistämällä. Lääketiede toimii osaltaan myös ennaltaehkäisevässä mielessä.

Nämä ikiaikaiset lääketieteen haarat näyttäytyvät meille myös ajan ilmiöiden mukaisesti. Kova kaupallisuus ja yksiulotteisempi tapa soveltaa niitä on nähtävissä niin länsimaissa kuin Aasiassakin. Lontoon Sohossa voi törmätä kiinalaisen lääketieteen liikkeiden ikkunoissa ihmeparantaviin rohtoihin, jotka tarjoavat helpotuksen vaivaan kuin vaivaan ja joita myydään kelle vain välittämättä siitä, kelle ne oikeasti sopivat. Intian Keralassa, ayurvedan syntysijoilla, hoitolaitoksissa vannotaan alkuperäisyyden nimiin ja samalla kuitenkin ihmisiä hoidetaan monesti kuin tehtaan liukuhihnalla, kiinnittämättä erityisesti huomiota heidän todellisiin tarpeisiinsa.

Suomeenkin on ilmaantunut monenlaista terveydenharjoittajaa ja terapeuttia. Toiset pyrkivät tekemään nopeasti tulosta ja toiset ovat omaksuneet suuntauksensa filosofisia ajatuksia. Parhaimmillaan he osaavat soveltaa vanhaa viisautta myös tässä paikassa ja ajassa. Ihmisten kosketuspinta erilaisiin hoitoihin on yleistynyt, eikä valinnanvarasta ole enää puutetta. Perinteiset itämaiset opit elävät omaa elämäänsä täällä. Ne soveltuvat yksilökeskeisempään kulttuuriimme luontevasti, vaikka ovatkin saaneetkin ripauksen lisää älyllistä kääntelyä ja analyyttista tulkintaa ympärilleen. Niiden rikkaus onkin osin juuri siinä, miten kokonaisvaltaisuus auttaa palvelemaan ihmistä nimenomaan yksilöllisellä tasolla ja siinä, miten harmonia monessa suhteessa nähdään terveyden juurena. Opit muistuttavat meitä katselemaan terveyttä ja elämää samasta suunnasta, ykseytenä.

Menneiden murehtiminen estää elämästä nauttimisen nyt – Näin voit keventää tunnekuormaasi

Monet meistä kantavat – tietoisesti tai tiedostamattaan – mukanaan monenlaisia menneisyyden taakkoja täysin turhaan: vanhoja kaunoja, ikäviä muistoja, erehdyksiä, epäonnistumisia tai lapsuudessa lausuttuja loukkaavia lauseita. Vaikka vanha sanonta toteaakin ”joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään”, on epämiellyttävistä muistoista irrottautuminen helpommin sanottu kuin tehty. Deepak Chopra kirjoittaa, miten seitsemän askeleen kautta voi vapautua menneisyyden painolasteista.

♥ ♥ ♥

Me kaikki olemme kokeneet menetyksiä, sydänsuruja ja murhetta. Kukaan ei halua kokea emotionaalista kipua, mutta ihmiselämässä se on väistämätöntä. Kuten Buddha on opettanut, meille jokaiselle annetaan kymmenentuhatta iloa ja kymmenentuhatta surua. Haasteenamme on, ettei jää jumiin iloon tai kipuun, vaan pitää sydämensä avoinna ja pehmeänä suljetun ja rajatun sijasta. Jos pidämme kiinni menneisyyden kivusta ja haavoista, alamme kerryttää tunnekuormaa – vanhojen kokemusten painolastia.

Itsensä vapauttaminen tästä tunnekuormasta on elintärkeää, koska menneisyyden märehtiminen estää sinua osallistumasta nykyhetkeen, joka on ainoa paikka, jossa voit kokea rakkautta, onnellisuutta, täyttymystä ja ihmeitä.

Monet empivät sisäisen kipunsa lähestymistä ja pelkäävät vanhojen haavojen avaamista. Sinun ei kuitenkaan tarvitse marssia miinakentälle, eikä myöskään valmistautua kokemaan uutta kierrosta kipua. Kun seuraat näitä seitsemää askelta kohti emotionaalista vapautta, paranemisprosessi voi tapahtua luonnollisesti, ja kun näin käy, koet helpotuksen ja hyvinvoinnin hyökyvän ylitsesi.

Ota kunkin askeleen kanssa niin paljon aikaa kuin tarvitset, äläkä jatka eteenpäin ennen kuin olet varma, että olet sisäistänyt kyseisen askelman opetuksen. Harjoituksen tekeminen yhdessä jonkun toisen kanssa on useimmille ihmisille avuksi. Toisen ihmisen läsnäolo tarjoaa rauhoittavan tuntemuksen siitä, ettet ole yksin tai vailla tukea. Jos sinulla on terapeutti, voit myös kysyä häntä tukemaan sinua tässä prosessissa.

Askel 1: Palauta tunne mieleesi

Silmät suljettuna palauta mieleesi jokin tunnekokemus, joka aiheuttaa sinulle epämukavaa oloa. Näe tapahtuman olosuhteet kirkkaana ja elävänä mielessäsi. Kyseessä voi olla jokin nolo kokemus tai henkilökohtainen torjunta, tai tunne voi liittyä johonkin menetykseen tai epäonnistumiseen. Älä yleistä, vaan määrittele tilanne tarkkaan. Yrität muistella emotionaalista triggeriä. Jos muistikuvasi on liian epämukava, avaa silmäsi ja hengitä muutaman kerran syvään. Kun sinusta ei enää tunnu siltä, että epämukavuus hyökyy ylitsesi, sulje silmäsi uudelleen ja jatka eteenpäin.

Askel 2: Tunne kehosi

Kiinnitä huomiota, mihin kohtaan kehoasi tämä tunnemuisto on majoittunut. Häiritsevää tunnetta muistellessaan useimmat ihmiset kokevat fyysistä tiukkuutta, jäykkyyttä, epämukavuutta tai jopa kipua vatsassa tai sydämen ympärillä. Osa ihmisistä kokee näitä tuntemuksia kurkussa tai pään alueella. Paikanna se kohta, missä sinun tuntemuksesi heräävät.

Jos et heti tunne mitään, rentoudu, hengitä syvään, ja anna itsesi virittäytyä kehosi taajuudelle. On harvinaista, mutta mahdollista, että tunnet olosi turraksi, mikä on merkki syvästä pelkoon sidotusta tunteesta. Ennemmin tai myöhemmin tätä harjoitusta tehdessään jokainen tuntee jotain kehossaan. Muista, että tunne on ajatus, joka on linkittynyt aistimukseen.

Askel 3: Nimeä tunteesi

Anna nyt tunteellesi nimi. Onko se pelkoa, surua vai paheksuntaa? Useimmat ihmiset yllättyvät huomatessaan, etteivät he ole aiemmin oikeastaan nimenneet tunteitaan. Lähimmäks tunteiden nimeämistäi he pääsevät ilmaisuilla kuten “Minulla on paha olo” tai “Minulla ei ole hyvä päivä”. Kun määrittelet tunteesi tarkemmin, voit paremmin keskittyä siihen tunnekuormaan, josta haluat päästää irti. Käytä siis aikaa voidaksesi kertoa itsellesi tarkalleen mitä tunnet.

Tässä on avuksesi lista yleisimmistä kivuliaista tunteista, joita ihmiset kantavat mukanaan:

Viha, vihamielisyys, raivo
Suru, apeus, murhe
Kateus, mustasukkaisuus
Ahdistus, pelko, huoli, murehtiminen
Paheksunta
Nöyryytys
Torjunta
Häpeä

Askel 4: Ilmaise kokemuksesi

Ota kynä ja paperia ja kirjoita muistiin, mitä kivuliaan tunnekokemuksesi aikana tapahtui. Kerro yksityiskohtaisesti miltä sinusta tuntui, mitä muut ihmiset tekivät, ja miten reagoit jälkikäteen.

Kun olet mielestäsi ilmaissut kaiken sen, mistä tilanteessa oli kyse, ota toinen paperi ja kerro sama tapahtuma siihen osallistuneen toisen henkilön näkökulmasta. Kuvittele, että olet tuo henkilö. Kirjoita, mitä hän tunsi, miksi hän toimi niin kuin toimi, ja miten hän reagoi jälkikäteen. Tämä osuus on vaikeampi kuin tapahtuman kuvaileminen omasta näkökulmastasi, mutta jatka sinnikkäästi – olet ottamassa suurta harppausta vapauttaaksesi itsesi menneisyyden kivusta.

Kun olet tyytyväinen kirjoittamaasi, ota kolmas paperi ja kuvaile tapahtumaa niin kuin sanomalehden toimittaja kertoisi siitä, kolmannessa persoonassa. Miten puolueeton tarkkailija kuvaisi kyseistä tilannetta? Kerro yksityiskohdista niin puolueettomasti ja tasapuolisesti kuin osaat.

Tämä askel vaatii enemmän aikaa kuin aiemmat, mutta yleensä ihmiset nauttivat tästä valtavasti. Harjoitusta tehdessään monet huomaavat, etteivät he enää ole oman näkökulmansa vankeja. Yhtäkkiä pystyt löytämään toisia näkökulmia, uuden silmäparin, vahvemman tunteen irrallisuudesta. Tämä kaikki on hyvin vapauttavaa.

Askel 5: Jaa kokemuksesi

Nyt on aika jakaa kokemuksesi lukemalla nämä kolme kertomusta jollekulle muulle. Jos tätä harjoitusta tekee ryhmässä, osallistujat ovat yleensä innokkaita kertomaan kokemuksistaan, ja huoneen koko ilmapiiri muuttuu kevyemmäksi ja täyttyy innostuksesta ja naurusta. Mahdollisuus saavuttaa emotionaalinen vapaus omasta menneisyydestään on innostava. Jos teet harjoitusta itsenäisesti kotona, pienryhmä tai pari tehostaa tätä harjoitusta.

Harjoitus toimii myös yksin tehtynä, jos sinulla on hyvä ystävä tai perheenjäsen, jolle voit soittaa. Lue puhelimessa hänelle kolme versiotasi ja varmista, että hän ymmärtää, miksi olet tekemässä tätä harjoitusta. On tärkeää, ettet jaa kokemustasi sellaisen henkilön kanssa, jonka toiminta aiheutti sen tunnekivun, josta tarinassasi kerrot. He eivät ymmärrä eivätkä yleensä suostu yhteistyöhön. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he eivät ole samaa mieltä kuin sinun versiosi tapahtumasta; itse asiassa he saattavat jopa kieltää tilanteen koskaan tapahtuneen. Tästä syystä sinun kannattaa valita henkilö, jolta löytyy sympatiaa ja jolle sinun hyvinvointisi on tärkeää.

Askel 6: Vapauttamisen rituaali

Nyt on aika päästää muodollisesti irti kivuliaasta kokemuksestasi. Ota kirjoittamasi tarinat ja irrota otteesi niistä – kirjaimellisesti. Tämä tapahtuu rituaalissa, jossa luovutat menneisyytesi maailmankaikkeuden, jumalan, tai minkä tahansa sinulle sopivalta tuntuvan korkeamman voiman haltuun. Voit vapaasti luoda oman rituaalisi. Sytytä paperisi tuleen ja heitä tuhkat tuulen tai veden vietäväksi. Jotkut polttavat paperit alttarilla, jotkut heittävät ne kompostiin. Voit vaikka repiä paperit silpuksi ja haudata ne takapihallesi.

Rituaali on tärkeä, sillä se piirtää rajaviivan, jonka toisella puolella on menneisyytesi ja toisella puolella tämänhetkinen sinä. Jos olet ilmaissut vanhan tunteesi täysin, irtipäästäminen tuntuu hyvin tyydyttävältä. Älä kuitenkaan yritä pakottaa vapautumista tapahtumaan, ole itsellesi armelias. Päästä irti siitä, mistä tänään voit irrottautua. On normaalia ja luonnollista, jos palaat myöhemmin tekemään irtipäästämisharjoituksia saman kivun parissa uudelleen.

Askel 7: Juhli vapautumistasi

Kun olet luovuttanut vanhan tarinasi maailmankaikkeudelle, juhlista vapautumisesi hetkeä. Voit tehdä tämän yksin tai muiden seurassa, pääasia on, että kunnioitat ottamaasi askelta. Usein ihmiset jättävät tämän vaiheen välistä, ellei heitä muistuteta siitä. He eivät halua tehdä tunteistaan numeroa, vaikka todellisuudessa ne ovat iso juttu. Tunteet voivat vangita ja sitoa sinut – ja ne voivat myös päästää sinut vapaaksi ja muuttaa tulevaisuutesi.

Jos hyödynnät tätä prosessia johdonmukaisesti, pystyt ajan myötä päästämään irti kaikista vanhoista emotionaalisista kipukohdistasi. Näin vapautat itsesi palaamaan sisäsyntyiseen rakkauden, ilon ja eheyden tilaan.

Lähde: Chopra Centered Lifestyle

Entä jos kaikki onkin ihan hyvin nyt? – Näin mieltäni kaihertava tyytymättömyys hellitti ja oloni rauhoittui

Vähän ahdistaa, vaikka asioiden pitäisi olla hyvin. Olen järjestänyt elämää sillä tavalla, että nyt pitäisi olla onnellinen. Työt on paiskittu, kesäloma on palkinto. Saa vain olla, nauttia ja tehdä tai olla tekemättä. Silti jostain kaihertaa. En oikein löydä mitään syytä. Kun kävelen ulkona ja aurinko paistaa, eikä pitäisi olla murheen häivää, silti on pelokas olo. Olen ehkä unohtanut jotain, jättänyt tekemättä, syyllistynyt johonkin laiminlyöntiin… APUAA… Nyt keksin – en ole edes käynyt lenkillä – mitä minä täällä muka nautiskelen elämästä.

Istun työpisteelläni päätoimittajan pallilla. Lehti on juuri mennyt painoon. On se ”sitku”-hetki. Ahdistaa, kun ei ole kevyt olo. Missä se autuus on, jota odotin. Muistan, mitkä kaikki asiat on tekemättä, kun olen keskittynyt vain lehden painoon saattamiseen. APUAAA… Ahdistaa lisää. Eiku hommiin. Se siitä sitku-hetkestä.

Pyörittelen varpaitani rantahietikossa. Tämä on se hetki. Tätä olen odottanut. Ei huolen häivää, ei velvollisuuksia, ei tekemistä. Vain minä, aurinko, loppumaton biitsi ja varpaat Thaimaan rantahietikossa. Tuijottelen varpaitani ja mieli vaeltaa kotiin, se vaeltaa iltaan, huomiseen. Sitku. Miksi hitossa en saa tästä hetkestä kiinni? En pysty kokemaan hiekanmurujen karheaa pehmeyttä varpaissani. Ahdistaa. Kaikki pakenee koko ajan. Sitkusitkusitku. Tämä hetki on pelkkä jätekasa – vaikka kaiken pitäisi olla hyvin.

Tässä muutama kohtaus elämäni varrelta. Olen kokenut enemmän tai vähemmän ensimmäiset 30 vuotta elämästästäni tällaista epämääräistä, pääosin lievää mutta kaihertavaa, tyytymättömyyttä nykyhetkeä kohtaan. Olen etsinyt onnea järjestelemällä asioita oikein, sitku. Etsinyt onnellisuutta – kuten varmasti meistä jokainen. Se onni on aina kulman takana, sitku, koska tässä hetkessä ahdistaa – riippumatta siitä, miten asiat ovat.

Minulle tämä sitku-elämä ja sen aiheuttama pettymys, ahdistus, aiheutti yleistä stressitilaa tiedostamattani vuosikymmeniä. Myöhemmin minulle on selvinnyt, että ei ole ollutkaan kyse omasta heikkoudesta vaan aivojen ja kehon toiminnasta. Kun on tietoinen tästä, voi alkaa muuttaa suhtautumista asioihin pienillä asioilla ja harjoituksilla. Sitkuttelija on nimittäin dopamiinikoukussa.

Ihmisen kehityshistoriassa dopamiini on tärkeä välittäjäaine, joka on lisäännyt lähestymiskäyttäytymistä. Yleisesti dopamiinia tuottavat hermosolut aktivoituvat, kun ihminen kohtaa asioita, jotka ovat aiemmin tuottaneet palkinnon eli hyvän olon. Aivokuoren pihtipoimu arvioi koko ajan erilaisia asioita, jonka mukaan muodostuu kokemus, saako palkkion vai ei. Mikäli saa, dopamiinitasot säilyvät, mutta jos ihminen kokee pettymyksen, dopamiinitasot laskevat, ja syntyy ”himo” palauttaa keinolla millä hyvänsä dopamiinitasot ennalleen.

Tähän mekanismiin perustuu esimerkiksi se, että tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttamisen ajatteleminen tuntuvat sitkuttelijasta hyvältä – ne tuottavat mielihyvää. Ihminen saatta luoda mielikuvan siitä, miten asiat menevät; joskus etukäteen mielikuva omista voimavaroista ja asioiden toteuttamisesta voivat olla turhan suoraviivaisia – se ei huomioi elämän monia käänteitä. Jos lopputulos tai oma olotila on vain osittain toteutunut verrattuna mielikuvaan, dopamiinin tuotanto laskee; ja koska ihminen on tyytymätön ja dopamiinitasot ovat alhaalla, hän pyrkii tekemään jotain, mikä saa ne nostettua. Sitkuttelijalle uusi sitkuttelu usein auttaa (ainakin seuraavaan tilinpäätökseen saakka). Porkkana asetetaan usein uudelleen tulevaisuuteen, kun palkintoa ei tullutkaan ja mielihyvän tunne pitäisi saada pidettyä yllä. Sitkuttelu-pyörä on valmis.

Ahdistus on siis tulosta siitä, että dopamiinihöyryn loputon tavoitteleminen on mahdotonta, ja dopamiinitason täytyy jossain vaiheessa laskea. Laskun hetkellä ahdistaa. Ja silloin voi joko lopettaa porkkanoiden perässä juoksemisen tai jatkaa dopamiinivuoristorataa sitkuttelemalla lisää, mutta dopamiinin heilahtelut eivät ole vankka pohja onnellisuudelle.

Mielihyvän kokemuksen tavoittelun, ikuisen sitkuttelun, sijaan aloin itse opetella ottamaan yhteyttä tähän hetkeen. Kamalan ihanan dopamiiniriippuvuuden jälkeen tämä hetki oli valtavan tylsä. Ei ollut nousuja eikä laskuja, oli vain. Ällön yliarvostettua läsnäolohömpötystä – eihän tämä tunnu miltään, tästä puuttuu kaikki hauskuus ja vatsanpohjasta riipaisut. Näin koin aluksi. Mutta läsnäolon kokemuksesta puuttui myös vääntö, etukeno ja ahdistus. Yhtäkkiä tilalle tuli kokemus, että kaikkihan on ihan hyvin näin. Juuri näin. Tässä.

Olo alkoi rauhoittua kokonaisuudessaan. Ja silti omista unelmista ei ole tarvinut luopua, kokemus vain on muuttunut: en ankkuroidu siihen, mitä joskus, vaan ankkuroidun siihen, mitä nyt – joka on kuitenkin myös tulevaisuuden perusta.

Välillä vieläkin väsyneenä haluaisin ankkuroitua tulevaisuuteen ja lähteä mielihyvän vuoristoradalle ja sitkuttelun poluille. Silloin kaivan mieleni takataskusta jonkin monista matkalipuista onnellisuuteen – eli harjoituksen, joka kiinnittää minut taas läsnäolevaan hetkeen, ja tuo rauhan, joka on nykyään synonyymini onnellisuudelle.

Uskallatko haaveilla insinöörin johdolla?

Olen hiljattain ymmärtänyt olevani aito 1970 –luvun lapsi. Se oli sitä aikaa, jolloin Kekkonen oli synonyymi presidentille ja Tuomioja esitti itseään Itsevaltiaiden sijasta Esplanadille mellakantorjuntaan kutsutun mustamaijan takapenkillä.

Silloin oli trendikästä vastustaa rahaa ja niitä, joilla sitä oli.

Itse rakensin maailmankuvaani vaatimattomissa oloissa maaseudulla. Tein välttämättömyydestä hyveen ja loin henkilökohtaisen selviytymisstrategian, joka rakentui vaatimattoman ja hyveellisen elämän varaan. ”En ehkä ole varakas, mutta olen jotain parempaa. Olen hyvä ihminen, rehellisyydelle rakentava kunniallinen kansalainen, jota tekee mitä kuuluu tehdä ja saa siitä palkkionsa.”

Palkkioista tärkein oli kunnia, raha oli paha ja sen vallalle altistumista kannatti välttää. Omistaminen oli riskinottoa, mutta ei taloudellisessa, vaan moraalisessa mielessä.

Rahan ylenkatsominen oli tuolloin yhtä trendikästä, kuin sokerin ja teollisten elintarvikkeiden demonisointi tänään. Argumentit ja vasta-argumentitkin ovat yllättävän yhteneviä.

Aika aikaansa kutakin. Lapsuuden ja nuoruuden maailmanjäsennys ja selviytymisstrategiat ovat olennainen osa ihmisenä kasvamista. Samoin niiden kyseenalaistaminen. Olen viimein oivaltanut, ettei raha ole paha eikä raha ole hyvä. Se on resurssi, joka auttaa tekemään asioita. Resurssi, joka luo tilaisuuksia ja antaa mahdollisuuksia. Vapautta valita.

Raha on resurssi muiden joukossa. Muita tärkeitä voimia ovat aika, terveydestä kasvava toimintakyky, yhteys ihmisiin, verkostoituminen ja yhteistyö. Ne ovat voimavaroja, joiden itseisarvo ohittaa välinearvonkin.

Seuratessani kotimaan uutisia saan äkisti oivalluksen. Asioita ollaan arvottamassa uudelleen myös päivänpolitiikassa. Hyvinvointiyhteiskunta oli sisäsyntyinen tapa puolustautua hallitsematonta ja pelottavaa ulkomaailmaa vastaan. Sinipunamulta rakensi konsensusta ja nosti turvaverkkoa samalla kun markkinatalouden airuet tasapainoilivat idänsuhteiden nuoralla ja oppivat toimimaan kahden maailman rajapinnalla. Molempia myötäillen.

Kunnes Neuvostoliitto romahti ja Nokia nousi, eikä mikään ollut enää ennallaan. Olimme tehneet kvanttihypyn jonka tuloksen Suomi oli voittamaton ja verotulot rajattomat. Vuosikymmen lensi huumassa ja hyvinvointiyhteiskunnan menot vakiintuivat uudelle tasolle. Kunnes rahoituskupla romahti ja Omena nousi, eikä mikään ollut enää ennallaan. Eivät edes ison naapurimme öljytulot.

Olemme pitkän kasvukauden jälkeen tilanteessa, jossa resursseja ja niiden käyttöä on arvioitava uudelleen. Rahakin on uudessa asemassa. Sen saatavuus on ennennäkemättömän helppoa ja hinta poikkeuksellisen halpa. Samalla sen virta on kuitenkin muuttumassa. Hyvinvointiyhteiskunnan rattaita pitkään öljynneet rahavirrat ohjautuvat nyt muualle saaden koneiston hidastumaan ja ääntelemään oudolla tavalla.

Arvaan, että muutos on hintakilpailukykyä syvällisempi. Joudumme katsomaan rakennelmaamme uudestaan ja miettimään pitäisikö sitä voidella enemmän vai kerrassaan uusia? Tarvitaanko joku aiemmasta poikkeava tapa järjestää resursseja ja tuottaa hyvinvointia?

Rahaa on syytä arvostaa tärkeänä ja välttämättömänä resurssina. Sen riittävyydestä on syytä huolehtia siten, että ne tärkeät asiat joihin se on välttämätöntä saadaan hoidettua. Samalla olisi hyvä etsiä sille vaihtoehtoja. Jos raha resurssina ei riitä, onko meillä kykyä luoda sille korvikkeita? Tai ehkä raha on alunperinkin ollut korvike jollekin sellaiselle, joka voisi olla ensisijainen energian lähde ihmisten toiminnalle?

Palaan ajatuksissani päivän uutisiin. Hallitus on muodostettu ja sitä ollaan valjastamassa yhteisen asian ääreen. ”Pannaan Suomi kuntoon.” Lähipäivinä tulemme kuulemaan strategiset tavoitteet ja painopistealueet. Sekä Suomen visio.

Mietin mielessäni, onko tässä kiireessä ehditty miettiä oikeasti suuntaa? Tai vieläkin tarkemmin, onko oikeasti ymmärretty miettiä, mikä on se tila ja olemisen malli, johon vallinneen ajattelun suunta on meitä viemässä?

On itsestäänselvän tärkeää huolehtia yhteiskunnan talouden kantokyvystä ja resurssien riittävyydestä. Samalla olisi kuitenkin kyettävä katsomaan myös strategisen suunnittelun yläpuolelle. Mikä on se ihmisen ja yhteiskunnan olemisen tapa ja tarkoitus, jota strategiallamme tavoittelemme. Onko se jotain erityistä Suomessa?

Onko meillä, kansana, ymmärrys siitä mitä olemme ja visio siitä mitä haluamme olla? Vai onko tavoitetila asetettu siihen, missä on jo oltu, ja johon halutaan takaisin? Nousukausiin laskukausien välissä. Enemmän sitä samaa jota on jo totuttu nauttimaan? Vai jotain ihan muuta?

Erityisesti toivon, että nykyisellä valtakunnaninsinöörillämme olisi näkijän lahjoja. Tai vielä parempaa, että hänellä ja lähipiirillään olisi eväät nähdä paremmin se, missä olemme ja kykyä rakentaa yhdessä kansan kanssa samaan aikaan sekä resursseja että haavekuvaa.

Parasta olisi, jos voisimme jakaa vision joka herättäisi aidosti intohimoja, sillä rajattomatkaan resurssit ilman unelmaa eivät kanna ihmistä iloon.

Voisiko kansalla olla kutsumus?

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

”Sä olet muuttunut” – Uskallatko olla rohkeasti oma itsesi?

”Sä olet muuttunut.” ”Olet aivan kuin eri ihminen.”

Ehkäpä. Tai sitten olen vain alkanut tulla omaksi itsekseni.

En enää kysy lupaa muilta, silloin kun asia ei heitä koske, ainakaan läheskään niin usein kuin ennen.

En tee enää sitä, mitä minulta odotetaan, jos se ei tunnu oikealta. Harvoja asioita on oikeasti pakko tehdä. Minun ei enää tarvitse. Osaan sanoa ei, kauniisti mutta varmasti.

En jaksa osallistua iänikuisiin keskusteluihin, jossa jokainen kilvan moittii itseään, elämäänsä, saamattomuuttaan. Jos joku haluaa tuoda esiin ominaisuuksiaan ja tekemisiään negatiivisessa valossa, tarkoituksenaan vain märehtiä, hänellä on toki siihen oikeus. Minulla on oikeus olla tekemättä samaa itselleni. Olemme oikeastaan molemmat ansainneet itseltämme jotain paljon hyväksyvämpää ja rakastavampaa.

Uskallan tehdä yhä enemmän niitä asioita, joita olen aina halunnut. Tai ainakin olen halunnut siitä asti kun olen hoksannut, että minähän voin.

Se, että alan olla yhä enemmän aito minä, voi olla pelottavaakin. Ymmärrän sen. Ihminen tykkää tutusta ja turvallisesta. Mutta jos minun kasvuni kolhaisee jotain toista, se ei ole minun huoleni. Se on hänen paikkansa kasvaa, jos hän niin haluaa. On myös lupa olla haluamatta.

Jos muutos vie jonkun ihmisen ympäriltäni, silloin hän ei halua olla tekemisissä aidon minun kanssa. Silloin minulla on oikeus toisenlaisiin ihmissuhteisiin. Niihin, joissa saan olla Minä. Itsensä ohittaminen ja ihmissuhteen laittaminen etusijalle ei palvele pitkällä tähtäimellä kumpaakaan. Haluan, että sinäkin voit olla olla Sinä.

Parhaimmillaan ihmisten välisissä suhteissa molemmat auttavat toista kehittymään parhaaksi mahdolliseksi itsekseen. Mielipiteiden ja arvostelun sijaan jaetaan tukea ja apua. Toisen kasvusta ja saavutuksista inspiroidutaan ja innostutaan. On omat rajat, tilaa kasvaa ja kehittyä – ja se yhteinen polku, joka nostaa molempia vähitellen yhä korkeammalle. Ja se se vasta on mielettömän hienoa!

Kirjoitus löytyy myös Katri Syvärisen menestyskirjasta Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon. Kirja on nyt saatavilla äänikirjana useimmista äänikirjapalveluista, mm. Storytelistä täältä.