Kirjoittaja Leena Putkonen on laillistettu ravitsemusterapeutti (TtM), joka julkaisi vuodenvaihteessa esikoiskirjansa Superhyvää suolistolle! Herkkävatsaisen elämä kuntoon. Hän on erikoistunut vatsa- ja suolistovaivojen hoitoon käytettävään FODMAP-ruokavalioon. Kipinän perehtymiseen ja myöhemmin kirjaan hän sai omista kokemuksistaan ärtyvän suolen kanssa elämisestä.
Olen ammatiltani laillistettu ravitsemusterapeutti ja kiinnostunut suoliston hyvinvoinnista. Nyt kaikki todennäköisesti olettavat, että alan kertomaan tässä, miten syödä superravintoaineita, jotta suolisto voi superhyvin ja vatsavaivat ovat muisto vain.
Mutta ei. Minä haluan puhua siitä kaikesta muusta, joka vaikuttaa suoliston toimintaan ja siten terveyteen.
Sillä suolistovaivoja on todella vaikea ohittaa: ne vaikuttavat ihan kaikkeen olemiseen, elämiseen ja tekemiseen. Kovissa vatsakivuissa on mahdotonta harrastaa urheilua. Jatkuva vessassa ramppaaminen tekee sosiaaliset tilanteet noloiksi, mikä voi johtaa siihen, että niitä alkaa pelkäämään ja sulkeutuu kotiin. Ilmavaivat ne vasta ikäviä ovatkin. Hermot ovat riekaleina vessarumban ja suoliston määräämän marssitahdin takia.
Mutta voisiko olla niin, että tässä kuviossa on jotain hyvääkin?
Vatsa- ja suolisto-oireiden taustalla on esimerkiksi perimä, sairastetut mahataudit, syödyt antibiootit, syntymässä saatu suoliston mikrobisto ja lisäksi ylivirittynyt hermosto, joka aistii kipua liian herkästi ja epätarkoituksenmukaisesti. Vaikka iso osa, noin kolme neljästä, hyötyy ärtyvän suolen hoitoon käytettävästä FODMAP-ruokavaliosta, moni tarvitsee sen rinnalle tai jopa sen sijaan jotain muuta hoitomuotoa tyynnyttääkseen suolistoa riivaavan myrskyn.
Päästelen vastaanotollani nykyään suustani ihmeellisiä lauseita: ”Voisit kokeilla jotain rauhoittavaa, kuten meditaatiota tai joogaa.” ”Uniongelmat pitää hoitaa, se on ehdottoman tärkeää nyt.” ”Voisit hyötyä keskusteluavusta.” ”Suolistokin tarvitsee liikuntaa. Ilmaa kertyy väkisin, kun istuu koko päivän.”
Olen itse hyötynyt merkittävästi FODMAP-ruokavaliosta, mutta olen vuosien myötä oppinut jotain ”syvällisempää” suolistostani.
Silloin kun vatsa ja suolisto oikkuilee, olisi syytä pysähtyä miettimään, mitä on tekemässä ja mihin on matkalla. Onko elämäni liian kiireistä? Ehdinkö levätä? Jätänkö arkeen aikaa liikunnalle? Mikä minua stressaa? Yritänkö tehdä liikaa asioita kerralla? Elänkö itseni näköistä elämää? Ennen kaikkea: suoritanko elämää?
Sanotaan, että suolisto on toiset aivot, mikä pitää omalla kohdallani hyvin paikkansa. Mitä ilmeisemmin alitajuntani on keksinyt hyväksi kommunikaatioväyläksi suolistoni, sillä lähes aina suolistoni on askeleen edellä tietoista mieltäni.
Silloin kun olin väärässä parisuhteessa, suolistoni ei ollut asettua. Silloin kun olin väärässä työssä, mahani pulputti ja turposi, oli kipeä. Silloin kun asuin väärällä paikkakunnalla ja elin elämää, joka ei tuntunut omalta, makasin apeissa mielin mahavaivoissa kämpälläni.
Suoliston hermoston rooli on vähätelty, mutta onneksi sitäkin puolta on alettu tutkia. Itse yllätyin Superhyvää suolistolle! -kirjaani kirjoittaessa esimerkiksi siitä, miten tehokas hypnoterapia hoitomuotona on. Eräässä tutkimuksessa se on ollut yhtä hyödyllinen kuin FODMAP-ruokavalio! Myös kognitiivinen käyttäytymisterapia hyödyttää monia.
Siksi vierastan ajatusta, että vatsa- ja suolistovaivojen taustalla olisi jokin ravintoaineen puutos tai saannin epätasapaino, imeytymishäiriö tai jonkin ravintolisäcocktailin puuttuminen aamurutiinista. Tiedän kyllä teoriat ja näkemykset, mutta en vaan ole vakuuttunut niistä, koska monesti ne eivät huomioi mielen voimaa. On helpompi testailla ravintolisien vaikutuksia, kuin tehdä rohkeitakin valintoja elämässä.
Ennen minua ärsytti kuulla, kuinka ärtyvä suoli on stressivaiva ja vähän sellainen korvienväli-sairaus. Nykyään ymmärrän, että se on sitäkin, ja sen myöntäminen ei ole heikkous, vaan yksi avain siinä avainnipussa, joka avaa lukot, joilla saadaan niin suoliston kuin mielen murinatkin laantumaan.
Tässä kuviossa on siten paljon hyvää. Suolistomme ja alitajuntamme voivat ohjata meitä kohti viisaampia valintoja elämässä ja pitämään itsestämme parempaa huolta.
”Kiitollisuus on avain täyteen elämään. Sen myötä kaikki, mitä meillä nyt on, on tarpeeksi – ja jopa enemmän.” – Melody Beattie
Jokaisen meidän elämässä on aikajaksoja, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Ehkä ei ole mahdollista olla jatkuvasti onnellinen, mutta entä jos edes suurimman osan ajasta? Tässä kuusi ajatusta, jotka sisäistämällä voit lisätä jokaiseen päivääsi kiitollisuutta – ja siten myös hitusen onnellisuutta:
1. Jokainen ihminen ja haaste on arvokas opettaja
Kun liikenneruuhkassa joku kiilaa sinut, ymmärrä hänen kiireensä ja ota ärtymyksesi mahdollisuutena opetella kärsivällisyyttä. Tai kun sydämesi särjetään, anna anteeksi, päästä irti ja kiitä, kuinka paljon kokemus opettaa itsestäsi ja parisuhteesta.
Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi peitellä järkytystäsi, suruasi tai pettymystäsi vaikeuksien edessä. On sallittua tuntea ja toivoa, että asiat olisivat toisin – että olisit terveempi, onnellisempi tai vähemmän eksyksissä tässä maailmassa. Ei ole syytä sivuuttaa todellisuutta ja tukahduttaa tunteita, mutta siinä on eroa, hyväksytkö tunteesi vai jäätkö niihin vellomaan.
Joskus on vaikeaa pysähtyä, vetää henkeä ja tunteiden virrattua löytää aihetta kiitollisuuteen, mutta jokainen (huonokin) kokemus opettaa, kasvattaa ja kehittää sinua. Vähitellen huomaat yhä helpommin löytäväsi syitä, miksi tämäkin koettelemus tuli juuri sinun kohdallesi. Menetyksen toisella puolella on mahdollisuus löytää uutta, kunhan olet halukas etsimään tai luomaan sitä.
2. Vaikkei sinulla ole sitä, mitä haluat, olet onnekas omistaessasi sen, mitä tarvitset
Hyvin harvoilla ihmisillä on kaikkea sitä, mitä he haluavat. Suurimmalla osalla meistä on yhä täyttymättömiä toiveita, unelmia ja tavoitteita. Haluamme lisää asioita, kokemuksia, mahdollisuuksia. Jotenkin kummasti näitä haluja kertyy kertymistään, ja tavoittelemasi onnellisuuden määränpää ajautuu aina kauemmas.
Monilla meistä on kuitenkin jo kaikkea sitä, mitä tarvitsemme. Ole kiitollinen niistä perusasioista, jotka sinulla jo on – niiden pohjalta sinun on helpompi ponnistaa kohti suurempia unelmiasi.
3. Elämä ei ole kilpailua
Samalla kun tavoittelemme aina lisää, katsomme helposti ympärillemme vertaillen harmissamme, kuka on meitä edellä. Kiitolliset ihmiset ajattelevat, ettei elämä ole kilpailua, eikä kukaan ole sen enempää meitä edellä kuin jäljessäkään.
Olemme kaikki erilaisia ja kuljemme omia polkujamme. Arvostamme erilaisia asioita ja kohtaamme erilaisia kokemuksia. Olemme kaikki onnekkaita omalla tavallamme ja eri syistä. Tärkeää on vain se, että huomaamme mitä meillä on, keskitymme siihen ja arvostamme sitä.
4. Pienet asiat ovatkin isoja
Et saa joka päivä uutta työpaikkaa, mene naimisiin tai saa vuosien mittaista projektia päätökseen, mutta pieniä kiitollisuutesi arvoisia asioita tapahtuu kyllä päivittäin. Listaamalla ylös nämä pienetkin koskettavat, onnekkaat tai hauskat asiat, alat löytämään jokaisesta päivästä syitä kiitollisuuteen yhä helpommin.
5. Elämä voi muuttua – ja tulee muuttumaan
On surullista ajatella, ettei kukaan tai mikään ole täällä ikuisesti, mutta sen ymmärtäminen auttaa keskittymään hyviin asioihin ja arvostamaan sitä, mitä meillä on. Vaikka kovasti yritämme varmistaa sopimuksin, käytännöin ja sitoumuksin, että asiat pysyisivät ennallaan, elämäsi tulee väistämättä joskus muuttumaan. Kiitollinen hyväksyy tämän, arvostaa jokaista hetkeä eikä pelkää muutosta, vaan näkee sen taas uutena mahdollisuutena.
6. Asiat voisivat olla myös huonommin
Tätä et halua kuulla kriisissä ollessasi, mutta ajatus auttaa tuomaan perspektiiviä tilanteeseen ja selviytymään kohti helpotusta. Ethän kuitenkaan kiellä tunteitasi:
”Jos sanotaan, ettei saa olla surullinen, koska jollain toisella asiat voivat olla vielä huonommin, on kuin sanoisi ettei saa olla iloinen, koska jollain toisella asiat voivat olla vielä paremmin.” – Tuntematon
Mitä paraneminen oikein on? Paraneminen on moniulotteinen ilmiö. Suomenkielinen sana paraneminen ei ole yhtä laaja ilmaisu kuin esimerkiksi englanninkielinen sana ”healing”, joka tarkoittaa pohjimmiltaan ”kokonaiseksi tulemista”.
Wikipediassa on määritelty myös seuraavasti (vapaa suomennos): Healing tarkoittaa epätasapainossa olleen, sairastuneen tai vahingoittuneen organismin palautumista takaisin terveyteen. Eheytyminen ja toipuminen ovat myös suomenkielessä käytettyjä vastineita paranemiselle. Lue myös aiempi kirjoitukseni META-näkökulmia paranemiseen!
Paraneminen tapahtuu monilla tasoilla samanaikaisesti. Perinteisesti olemme tottuneet kutsumaan paranemiseksi sitä, että tunnemme olevamme fyysisesti toipuneita jostakin vaivasta, oireesta tai sairaudesta. Usein myös saamme lääketieteellisiä mittaustuloksia todisteeksi siitä, että olemme parantuneet. Veriarvot ovat taas kunnossa tai röntgenkuva näyttää luunmurtuman olevan täysin parantunut. Ja sitten toisaalta monien fyysisten ja psyykkisten sairauksien kohdalla uskotaan nykyään niin, ettei niistä voi koskaan parantua.
Meissä on olemassa kuitenkin myös muita tasoja, joiden kautta paranemista voidaan havaita ja osoittaa.
Kehon taso
Kehon tasolla voimme sekä tuntea itse että mitata erilaisin objektiivisin mittarein sitä, millainen terveydentila kehossamme on. Silti voimme tuntea itsemme kehon tasolla sairaaksi, vaikka mikään mittari ei sitä meille todistaisi. Kuulen työssäni hyvin usein sellaisia tarinoita, joissa esimerkiksi asiakkaan kaikki mitattavat arvot kertovat siitä, että kehon kudokset ja toiminta ovat täysin normaalit. Mistä sitten voisi olla kyse, jos tämä ihminen ei tunne olevansa terve eikä parantunut? Ja vaikka tuntisimme itsemme kehon tasolla tällä hetkellä täysin terveeksi, kehossamme tapahtuu koko ajan erilaisia toiminnallisia prosesseja, joista osa on epätasapainossa ja stressissä, ja osa on palautumassa epätasapainosta takaisin tasapainotilaan. Emme vaan juuri siinä vaiheessa prosessia koe tuntuvia oireita. Itse asiassa jokainen meistä käy tietämättään läpi elämänsä aikana useita kasvainprosesseja. Kehomme osaa hoitaa ne kuntoon ja tasapainoon aivan itse, viisaalla tavalla.
Mielen taso
Mieli voidaan jakaa erilaisiin toimintoihin, jotka kuitenkin kaikki liittyvät toisiinsa. Yksinkertaistaen jaan mielen tunnetasoon, tarinalliseen tasoon ja uskomusten tasoon. Näistä kolmesta yksikään ei ole olemassa ilman kahta muuta; ne toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Mielen tason paraneminen voi sisältää tunnetasolla esimerkiksi pelosta vapautumista, uskomustasolla jonkin itseä rajoittaneen ”totuuden” muuntumista itselle toimivammaksi ja tarinan tasolla – myös näiden seurauksena – sen tarinan uudelleen rakentumista, joka aiemmin piti itseä vahvasti uhrina tai kärsijänä.
Energian taso
Energialla tarkoitan tässä sellaista kehossamme alati virtaavaa elinvoimaa, elämänenergiaa, jota emme ilmeisesti vielä voi täysin luotettavasti mitata. Energian tunnistaminen on siis pitkälti subjektiivinen kokemus. Lue enemmän energiasta Denis Vinokurinartikkelista! Silloin kun sairastumme, myös energiatasolla tapahtuu muutoksia niin, ettei ”elämänenergia” kykene kunnolla virtaamaan kehomielessämme – olemme tältäkin osin epätasapainossa. Kun jossakin vaiheessa saamme lisää tasapainoa, energia alkaa taas virrata, ja tämän virtaavan olon voimme todella tuntea konkreettisesti itsessämme kokonaisvaltaisena hyvänä olona, vapautena ja sopivana rentouden ja vireyden tasapainona.
Sosiaalinen taso
Koska olemme ihmisiä, meihin vaikuttavat joka hetki ympärillämme olevat suhteet muihin ihmisiin ja eläviin olentoihin, sekä myös fyysiseen ympäristöön. Joskus oireilu voi olla vahvasti sosiaalista; se voi näyttäytyä vaikkapa yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteena. Tämäkin tila vaikuttaa muihin tasoihin luoden epätasapainoa kehoon, mieleen, energiaan ja spirituaaliselle tasolle. Yksinäisyyden tunteen on todettu myös tieteellisin mittarein vaikuttavan voimakkaasti fyysiseen ja psyykkiseen sairastavuuteen. Kun alamme vähitellen toipua ja parantua sosiaalisella tasolla, voimme löytää voimaa ja tasapainoa itsellemme tärkeistä suhteista ja kasvaa ihmisinä sitäkin kautta.
Spirituaalinen taso
Olemme henkisiä ja sielullisia olentoja, jokainen meistä. Silti jokaisella on oma yksilöllinen ajattelu ja maailmankuva suhteessa henkisyyteen, ja niin kuuluu ollakin. Toiset ihmiset eivät ole halukkaita tai valmiita kohtaamaan itsessään olevaa henkisyyttä, kun taas toiset elävät elämäänsä henkisyyden kautta vahvasti joka hetki. Sairaus on monille matka henkisyyden avautumiseen, omien elämänarvojen päivittämiseen ja ihmisenä kasvuun. Näin ollen, esimerkiksi vakavasti sairastunut ihminen, joka on sairautensa myötä löytänyt entistä syvemmän yhteyden itseensä ja oman elämän tarkoitukseensa, saattaa kokea olevansa parantunut ja eheytynyt, vaikkei välttämättä tule koskaan paranemaan fyysisellä tasolla sairaudestaan.
Kuitenkin kannattaa muistaa se, ettei spirituaalisen tason paranemisen tarvitse tapahtua sairastumalla vakavaan sairauteen. Jokainen meistä voi eheytyä tällä tasolla kuuntelemalla kehonsa ja syvimpien tunteittensa viestiä, kyseenalaistamalla vanhoja aikansa eläneitä totuuksia itsestään ja elämästään, ja luomalla uuden yhteyden itseensä, eheänä ihmisenä. Täydellisenä juuri sellaisena kuin on. Ihmisenä, joka on löytänyt oman elämäntehtävänsä ja joka kunnioittaa omia syvimpiä elämänarvojaan.
Mitä jos näkisimme terveyden, sairauden ja paranemisen näin laaja-alaisena ja monitasoisena ilmiönä? Miten yhteiskunnalliset järjestelmämme ja toimintamallimme muuttuisivat? Kuka itse asiassa parantumisen ja paranemisen lopulta määrittää? Minä itse vai joku taho itsen ulkopuolelta? Ja mitä seurauksia sillä on, kuka tämän määrittelee? Voiko parantunut olla sellainen ihminen, jolle terveydenhuollon ammattilainen on kertonut, ettet tule koskaan paranemaan tuosta sairaudesta? Kumpi on enemmän oikeassa, parantuneeksi itsensä tunteva ihminen vai ammattilainen?
Haastan sinut, lukijani, pohtimaan asiaa syvemmin seuraavien kysymysten kautta:
Kun tunnet (tai tunsit joskus) olevasi terve, mistä tiedät sen itse, jos peilaat terveenä olemisen tunnetta näihin viiteen tasoon?
Jos sinulla on jokin oire tai sairaus, miten se näyttäytyy itsessäsi ja elämässäsi näillä tasoilla?
Mieti kohdallasi jotakin oiretta tai sairautta, josta olet parantunut. Miten paraneminen tapahtui? Mitä tunsit kun parannuit? Kuka määritteli tilanteessasi sen, että olit parantunut?
Kun ajattelet paranemista näin laaja-alaisesti, mikä toimisi sinun kohdallasi sellaisena tunteena, joka auttaisi sinua parhaiten parantumaan näillä jokaisella viidellä tasolla?
Lopuksi haluan vielä tuoda muutaman tärkeän ja ajankohtaisenkin kysymyksen.
Onko todella olemassa tilanteita, joissa ihminen olisi väärin parantunut? Tai voiko olla mahdollista, että joku on parantunut jopa sellaisesta sairaudesta, josta ei nykytiedon mukaan ole mahdollista parantua? Onko todella olemassa parantumattomia sairauksia, jos paranemista peilaa näihin viiteen tasoon?
Mitä paraneminen sinulle merkitsee – se voi joskus olla sinun elämäsi tärkein kysymys <3
Viime vuosina kalaöljystä on ollut paljon puhetta monessa mediassa. Monet ylistävät sen vaikutuksia ihmiskeholle ja mielelle. Muutamia asioita on kuitenkin hyvä huomioida kalaöljyistä, mikäli haluaa saada niistä suurimman hyödyn. Liikkeellä on myös erittäin halpoja kalaöljyvalmisteita, joiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Laatu on erittäin tärkeä, sillä omega 3 -rasvahapot, joita kalaöljyistä saadaan, voivat härskiintyä, mikäli ne käsitellään tai säilytetään huonosti.
Uusissa löydöksissä on myös huomattu, että kalaöljyillä ei olisikaan niin suurta suojaavaa vaikutusta kuin ennen luultiin. Varsinkin sydänterveyteen sillä ei välttämättä olekaan niin suurta vaikutusta. Samaan aikaan on paljon näyttöä, joka tukee kalaöljyjen käyttöä. Yksi syy, miksi liikkeellä on paljon ristiriitaista tietoa, on se, että kalaöljyissä on suuria laatueroja. Voi olla, että toinen kalaöljy on härskiintynyt (huono käsittely) ja toinen voi olla täydellistä tavaraa kehollesi (oikea käsittely ja säilytys).
On myös hyvä muistaa, että nykyisin ihmisillä on käytössään monenlaisia lääkityksiä, jotka voivat vaikuttaa kalaöljyn toimintaan. Statiinit, verenohennuslääkkeet ja monet muut voivat vaikuttaa siihen, miten kalaöljy toimii tai on toimimatta. Omalta osaltaan vaikuttaa myös se, minkälainen ihmisen ruokavalio on. Tulevaisuus näyttää, onko kalaöljy kaiken kohun arvoinen. Sitä ennen tässä muutamia mahdollisia hyötyjä ja vinkkejä sen käyttöön.
1. Käytä ne oikeassa suhteessa muiden rasvojen kanssa.
Yksi yhteiskuntamme piirteistä on se, kun löydämme jotain hyvää ja ajattelemme alitajuisesti, että enemmän on parempi. Se kuitenkaan harvoin on, sillä jos saamme yksittäistä ainetta liikaa, jokin toinen aine voi mennä epätasapainoon. Sen takia kannattaa käyttää kalaöljyjä oikeassa suhteessa muihin rasvahappoihin nähden. Parhaiten se onnistuu nauttimalla laadukkaita pähkinöitä, siemeniä, kylmäpuristettua oliiviöljyä, kookosöljyä, avokadoja, kirnuvoita sekä eläinrasvoja viikoittain yhdessä kalaöljyn kanssa. Samaan aikaan on hyvä vähentää rasvoja, jotka aiheuttavat lisää tulehdusta kehossamme, kuten pitkälle käsitellyt kasvirasvat (margariinit, kuumennetut kasvirasvat). Näin vähennät keholle tulevaa ylimääräistä omega 6 -rasvahappojen määrää ruokavaliossasi.
2. Käytä yksilöllinen määrä
Meillä kaikilla on samat perustarpeet myös rasvahappojen kohdalla, ja tarvittavat määrät ovat yksilöllisiä elämäntilanteesta ja kehon tarpeista riippuen.
Tässä muutamia esimerkkejä:
– Mikäli sinulla on jokin sairaus tai muu vakava epätasapainotila (kuten aivojen rappeutuminen), voit tarvita enemmän kalaöljyjä
– Mikäli ruokavalio perustuu pääosin omega 6 -pitoisiin ruokiin
– Riippuen tavoitteistasi, voit määrittää sopivan määrän itsellesi (ylipainoinen voi hyötyä kalaöljystä tavoitellessaan kiinteämpää kehonkoostumusta)
– Mikäli elät fyysisesti haastavaa elämää, määrä voi olla myös suurempi (esim. urheilijat)
– Mikäli syöt terveellisesti, erityisesti kalaa muutaman kerran viikossa, ja vähemmän omega 6 -pitoisia ruokia, tarpeesi on vähäinen tai olematon. Harva syö kuitenkaan niin paljon omega 3 -pitoisia ruokia, jotta tasapaino omega 3 ja 6 -rasvahappojen välillä pysyisi. Se kuitenkin on mahdollista.
3. Vähentää stressiä
Kalaöljy vähentää kortisolin määrää kehossa, joten se on stressaantuneessa elämäntavassa hyvä tuki. Kalaöljy voi auttaa mentaalisen tasapainon saavuttamisessa myös siinä mielessä, että se tukee serotoniinin tuotantoa, pitäen mielen iloisena. Se voi olla tärkeä lisä monille, jotka kokevat arjen stressaavana, sillä kalaöljy tukee sympaattisen hermoston reagointia stressiin. Tämä on hyvä asia, mikäli kuormitusta on liikaa. (Myöhemmissä kirjoituksissa kerron hermostosta lisää.)
4. Voi auttaa hormonitasapainossa
Kalaöljy saattaa auttaa testosteronin muodostumisessa. Vaikka moni kaipaa tästä lisää näyttöä, tässä voi olla lupaava ravinne edistämään tervettä hormonitoimintaa. Näin maalaisjärjellä ajateltuna se on selvää, mutta tiede ei vielä sitä täysin tue. Kalaöljy voi myös tukea palautumisessa, vähentää lihaskipuja sekä tukea lihasmassan kasvussa – kaikki nämä ovat tekijöitä, jotka tulevat myös testosteronin toimiessa moitteettomasti.
5. Iho, kudokset, hiukset, suolisto sekä luusto kiittävät
Kalaöljyllä on monia hyvä ominaisuuksia, yllä olevat ovat vain muutamia niistä. Osalle kuitenkin tietty alue on tärkeämpi kuin toiset. Niinpä on hyvä listata muutamia kalaöljyn vaikutuksia, jotta pääsisimme loppupeleissä siihen ajatukseen, miksi nämä rasvat ovat tärkeitä, eli tuomaan tasapainoa kehoon. Rasvatasapaino on tärkeää kaikille kehon toiminnoille.
Kalaöljy voi auttaa:
– vähentämään tulehdusta
– nopeuttamaan palautumista rasituksesta
– parempaan kehon koostumukseen
– ylläpitämään lihasmassaa
– ihon hyvinvointiin
– kohottamaan mielialaan
– tehostamaan aivotoimintaa
Tarkasta, että nauttimasi kalaöljy:
– Ei sisällä raskasmetalleja
– On kylmäkäsitelty
– On tummassa lasipullossa (mikäli nestemäisenä)
– On hankittu vastuullisella kalastuksella
Loppupäätelmät
Kalaöljy ei ole pakollinen, mutta se on kuitenkin äärimmäisen hyvä työkalu. Mikäli ruokavaliosi on äärimmäisen puhdas, vietät stressin suhteen tasapainoista elämää, syöt paljon kalaa ja vähän omega 6 -pitoisia kasviöljyjä ja kasviksia, niin et tarvitse kalaöljyjä välttämättä lisää. Jos taas sinulla on terveyshaasteita, rasitat itseäsi paljon tavalla tai toisella, sinulla on ylipainoa tai mentaalisia haasteita, niin saatat hyötyä kalaöljystä mukavasti. Kannattaa panostaa laatuun, sillä markkinoilla on kaikenlaista yrittäjää. Kannattaa varmistua siitä, ettei tuote sisällä raskasmetalleja ja että ne oikeasti ovat sitä, mitä lupaavat.
Kalanmaksaöljyyn panostaminen voi olla järkevää, sillä maistat tuotteen ja sen tehon. Jos käytät kalaöljykapseleita, niin suosittelen puremaan kapselit palasiksi ja maistelemaan, onko se edelleen tuoretta. Mikäli se maistuu härskiintyneelle, jätä tuote käyttämättä, sillä se ei tue enää terveyttä. Kalaöljy, kuten mikään muukaan lisäravinne, ei ole vastaus kaikkiin ongelmiimme. Pääpaino kannattaa pitää ruokavaliossa, elämän laadussa ja stressin tasapainottamisessa. Vasta sen jälkeen lisäravinteet tulevat kuvioihin. Perusta kannattaa muistaa, vaikka lisäravinteista olisi hyötyä sellaisenaankin. Järkevästi edeten. Henkilökohtaisesti käytän kalaöljyä tukemaan terveyttäni. Voit lukea tuloksistani lisää TÄÄLTÄ.
Minulla ei ole ollut vuosiin rutiinia ”oikean” hiihtoloman viettämiseen. Sukseni ovat auttamattomasti liian löysät ja monotkin sou laast siison. Parasta siis ottaa kynä kauniiseen käteen ja keksiä jotain ihan muuta tekemistä omaksi ja vähän toistenkin iloksi.
Mistä siis on erilainen hiihtoloma tehty? Miten voisi saada aikansa kulumaan ilman että sortuu kulutusjuhlaan? Voisi kokeilla vaikka tällaista.
Maleksi kirkoissa ja kuppiloissa, hiljenny ja inspiroidu ihmisistä tai yhteydestä itseäsi isompaan.
Myönnetään. Saman efektin voi saada aikaan metsän siimeksessä tai peltojen täyteen kansoitetuilla laduilla. On kuitenkin sanomattomasti sään kannalta varmempaa ottaa alle jokin joukkoliikenneväline isolle kirkolle ja tehdä kierros paikoissa, joissa ihmisillä on tapana olla yhteydessä toisiinsa tai johonkin isompaan, joka heitä yhdistää.
Ole onnellisesti pihalla, äläkä yritäkään ymmärtää kaikkea sitä, mitä juuri nyt kuohuu mediasa ja ystäviesi epäilyttävän aktiivisten somepäivitysten takana.
Tuntuuko elämä joskus siltä, kuin yrittäisi katsoa ranskalaista kollaasielokuvaa, jossa trailerin mukaan kymmenen ihmisen elämänkohtalot kietoutuvat toisiinsa ennalta arvaamattomalla tavalla? Samaan aikaan olet kuitenkin tajunnut, että filkka on jo puolivälissä ja juonesta kiinni saaminen saa pään kivistämään, vaikka etäisesti ymmärrätkin, että tämä on jo nähty?
Tai tuntuuko siltä että talousuutiset, politiikasta puhumattakaan, on kirjoitettu Putouksen käsikirjoittajien toimesta, eikä yksikään tolkun ihminen voi niitä oikeasti ymmärtää?
Ei hätää. Ei sinun tarvitsekaan näitä ymmärtää. Olethan lomalla, joten voit keskittyä katselemaan miten räystäät tippuvat tai miten naapuri se vaan aina jaksaa kasata lunta noihin kummallisiin kekoihin, vaikka lääniä ympärillä olisi riittämiin.
Sinulla on myös lupa hymyillä tälle kaikelle.
Mitä tahansa maailma yrittääkään sinulle juuri nyt sanoa, ota kuurisi loppuun ettei lääkkeiden annostus vahvistuisi. Universumi on kova koutsi, joka loppupeleissä saa aina tahtonsa lävitse.
Jos tuntuu siltä, että tämä on jo nähty ja jotain uutta pitäisi nyt saada käsille ettei elämä mene vanhan toistoksi, niin istu alas ja ota toinenkin kuppi kahvia. Tai lähde kävelylle, mikäli hapot jo polttelevat ylävatsassa.
Se on nimittäin niin, että joskus itsensä voi löytää itseään toistamasta siksi, että jotain on jäänyt oivaltamatta edellisellä kierroksella. Jotkut puhuvat karmasta ja toiset sakkokierroksesta, mutta yhtä kaikki; on hyvä ymmärtää, miksi tätä lääkettä on taas määrätty vaikka vanhatkin ovat vielä syömättä.
Keskustele aidosti sydämesi kanssa. Älä tyydy kuulijan rooliin, vaan haasta ja hajoita, sillä iänikuinen rakentava keskustelu voi joskus olla tavattoman väsynyttä jargonia.
On muotia sanoa, että ihmisen pitää kuunnella sydäntään. Onhan se niinkin, mutta ei siitä vielä dialogia synny. Pahimmillaan sisäiset äänet voivat olla vain myöhäisen murrosiän minäsi huutoa, jotka kantautuu korviisi vasta nyt, kun ruuhkavuosien melu alkaa hiljalleen hellittää.
On ihan asiallista aloittaa dialogi sydämensä kanssa. Kuunnella rauhassa, että se saa purettua itsensä. Ja vasta sitten, sopivassa kohdassa kun pahin purskahdus alkaa hellittää, kohteliaasti tiedustella, jotta ”mitäköhän sinä ihan oikeasti toivoisit?” Joskus vastaus voi yllättää.
Pidä itsesi aidosti elossa, joka solulla. Hengitä helposti ja raskaasti, intensiivisesti varioiden.
Kun olet päässyt tähän kohtaan asti, voikin olla jo hyvä hetki kaivaa ne sukset kaapista ja antaa itselleen kyytiä. Hien muodostukseen ei kuitenkaan tarvita niitä täydellisesti istuvia varusteita tai -5 asteen hohtavia hankia. Siinä hikoilun lomassa on hyvä tehdä yhteenvetoa neljän ensimmäisen ohjeen aikana saaduista oivalluksista ja ehkä saada muutama uusikin.
Liikunta on hyvä tapa elämänilon tavoittamiseen. Elämän parhaimpiin puoliin saa suuremman nautintaoikeuden, jos pystyy tuntemaan intohimoa useampaan asiaan. Elämäntehtävä tai elämää suurempi rakkaus ovat sinällään uskomattoman upeita asioita, mutta intohimoa voisi tuntea myös elämään itseensä, jolloin sen säteilyvaikutus voisi olla uudella tasolla.
Työssäni intuitiivisena parantajana ja ohjaajana pääsen sukeltamaan syvälle asiakkaitteni sielunmaisemaan. Se on aina yhtä kiitolliseksi tekevä hetki, kun edessäni istuva ihminen päästää minut lähelleen ja antaa katsoa sisimpäänsä. Riippumatta siitä, mitä kukin on elämässään kokenut, jokaisen ydinolemus on aina huikaisevan kaunis. Tuon ydinolemuksen päälle on meille jokaiselle kuitenkin kertynyt enemmän tai vähemmän kaikenlaista kuormaa: vanhoja traumoja, kuormittavia tunteita ja elämää rajoittavia uskomuksia.
Tätä kuormaa me puramme yhdessä, jotta asiakkaani saisivat käyttöönsä kaiken sen potentiaalin, joka heidän sisällään loistaa. Teemme yhdessä matkaa kohti sellaista elämää, jossa valintoja ei enää ohjaa pelko, elämän ahtaaksi tekevät uskomukset tai syyllisyydestä kumpuava velvollisuuden tunne, vaan rakkaus, itsearvostus ja merkityksellisyyden tunne. Suhtaudun työhöni intohimolla, sillä olen nähnyt läheltä mitä siitä voi seurata, kun ihminen hylkää itsensä pelkojensa tähden.
Omassa elämässäni pelon sanelemien ratkaisujen aika tuli päätökseen varsin dramaattisella tavalla. Olin vuosikausia etsinyt itseäni pyristellen kuitenkin muutosta vastaan ja pyrkinyt kontrolloimaan kaikkea. Sitten elämä päätti siivota pöytää oikein urakalla: kolmenkympin hujakoilla menetin äitini, ja pian oli mennä isä perässä. Seuraavaksi oli vuorossa vakituisen työpaikan menetys ja sen jälkeen avioliiton päättyminen ja oman perheen hajoaminen.
Olin yhtäkkiä rahaton ja koditon ja ystävieni hyväntahtoisuuden varassa, sillä tuoreena yrittäjänä olin pudonnut myös yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle.
Kun minulta otettiin pois ne ihmiset ja rakenteet, joiden varaan olin rakentanut turvallisuuden tunteeni, tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista ja jokseenkin ristiriitaista: Olin pohjattoman surullinen ja samalla aivan euforisen onnellinen. Olin peloissani ja innoissani.
Muistan kuinka totesin tuttavalleni, että minulla ei ole mitään syytä olla onnellinen ja silti olen. Minulla ei ollut näennäisesti minkäänlaisia resursseja ja samalla tunsin, että olen vapaa tekemään ihan mitä tahansa. Elämä kantoi kuin kantoikin ja tuo kokemus muutti minua pysyvästi. Ryhdyin todella kuuntelemaan itseäni ja rakentamaan uutta minuutta ja uutta tarinaa; tutkimaan sitä kuka minä oikeasti olen kaikkien niiden ehdollistumien alla, jotka olin ottanut elämän varrella kantaakseni.
Silloin kun rehellinen sisäinen työ on vielä täysin tekemättä, saatamme kertoa itsellemme tarinaa siitä, kuinka olemme uhreja ja voimattomia vaikuttamaan omaan elämäämme. Saatamme purkaa kiukkumme ja pettymyksemme toisiin ihmisiin tai itseemme. Etsimme syyllisiä ja syytämme itseämme. Annamme pelon sanella valintojamme sen sijaan, että valitsisimme sen mikä saa silmämme syttymään ja herättää meidät eloon.
Joskus pelko naamioi itsensä velvollisuuden tunteeksi ja keksii lukemattomia syitä sille, miksi emme voi valita sitä mitä sydämemme meille kuiskii. Pelko osaa naamioida itsensä myös kiltteydeksi ja pukea päälleen hyvän ihmisen viitan. Itsensä uhraamisesta tulee kunniallinen tehtävä, josta odotamme saavamme palkkion. Petymme, kun tuota palkkiota ei tulekaan, vaan kiltteyttämme ja uhrautuvaisuuttamme käytetään hyväksi. Unelmat tuntuvat lipuvan sormiemme välistä.
Silloin on aika katsoa rohkeasti peiliin ja tutustua omassa sisimmässä uinuvaan voimaan. Kuka minä olen, mitä minä haluan ja miten voisin saada haluamani? Meillä on aina mahdollisuus valita uudestaan. Olen kokenut sen lukemattomia kertoja omassa elämässäni ja nähnyt asiakkaitteni elämässä: kun valitsemme rohkeasti itseämme kuunnellen, ovet alkavat avautua.
Minua on kannateltu uskomattomin tavoin läpi monien vaikeuksien, kun olen uskaltanut valita sen, minkä olen tuntenut itselleni oikeaksi, vaikka se olisi ollut pelottavaakin. Ei meidän tarvitse aina hypätä tyhjän päälle, vaan voimme pikku hiljaa opetella kuuntelemaan sisäistä viisauttamme ja ryhtyä tekemään enemmän sellaisia asioita, jotka ovat harmoniassa tuon viisauden kanssa.
Kun olemme linjassa itsemme kanssa ja teemme valintoja rakkaudesta ja itsearvostuksesta käsin, saamme palkkioksi sisäistä rauhaa, merkityksellisyyden tunnetta, itsevarmuutta, parempia ihmissuhteita ja tilaisuuksia, jotka kuljettavat meitä kohti unelmiamme. Matkanteko ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja voit odottaa että sitoutuneisuutesi testataan moneen otteeseen. Tuo matka kannattaa kuitenkin tehdä, sillä autenttisen itsensä löytäminen on maailman kaunein rakkaustarina.
Olemme oppineet pyrkimään täydellisiksi kotiäideiksi, liikemiehiksi ja hieman ”perfektionisteiksi” kaikessa, mitä teemme. Olen itse aina tavoitellut hyvää menestystä ja hyvää elämää. Moni meistä voi sanoa vaativansa itseltään paljon opiskeluissa, työssä ja kotona. Olemme oppineet, että mitä enemmän saavutat, sen parempi elämä on.
Mielenhallinnantaitoja ja tyytyväistä olotilaa ei voi kuitenkaan saavuttaa vain suorittamalla ja itseltään sitä vaatimalla.
Minäkin löin päätäni seinään vuosia ja olo oli kamala, vaikka suoriuduinkin ulkoisesti hyvin.
Yritämme saavuttaa tyyntä mieltäkin, vaikka mieli tyyntyy suorittamisesta ja vaatimisesta irti päästämällä, pientä tyttöä tai poikaa itsessään rakastamalla ja sille anteeksiantamalla.
Aina kun tavoittelemme jotakin, syntyy mahdollisuus epäonnistumiselle. Jokaisen saavutuksen taustalla odotetun euforian tunteen vastaparina on pelko, huoli ja jopa ahdistus tavoitteen toteutumisesta. Olemme huolissamme pärjäämisestämme ja siitä, miltä näytämme toisten silmissä.
Usein kuitenkin käy niin, että painamme huolen tunteemme alas ja sisäisestä levottomuudesta tulee alitajuista. On monesti parasta aloittaa myöntämällä itselleen, että ei tarvitse yrittää olla vahva. Vahvuus kasvaa, kun kohtaa kaiken, ja sitä muodostuu, kun päihitämme haasteita. On paradoksaalista yrittää aina selvitä ja olla vahva, koska se lisää alitajuista pelkoa heikkoudesta. Myönnä huolesi itsellesi ja ilmaise läheisillesi jotakin, mistä olet tuntenut aiemmin epämukavuutta puhua.
Kehomme tuntemukset eivät valehtele, kuten ei mielemmekään, mutta se kyllä peittää tietoiselta mieleltämme asioita. Usein itseään kuuntelemalla alkaa kohdata juuri kielteisiä tunteita ja pelkoja, koska monesti olemme alitajuisesti painaneet ne pois tietoisuudestamme. Kehomme ja mielemme alkaa paljastaa meille itseään, kun olemme, emmekä pyri tekemään mitään.
Kun vain olet, kehosi alkaa kertoa sinulle asioita, joita kutsutaan intuitiiviseksi tiedoksi, ja mielesi nostaa alitajuisia oivalluksia tietoisuuteesi.
Olen itseltäni huomaamatta peitellyt koko elämäni harmituksiani, ja ajatellut, että on parempi kääntää asiat aina nopeasti myönteisiksi. Elämäntapahtumillamme on kyllä taipumus kääntyä myönteisiksi tai tarpeellisiksi oppiläksyiksi myöhemmin, mutta kielteisestä tunteesta ei pitäisi heti kääntää huomiota pois, koska sille on aina jokin syy, joka tulisi oivaltaa. Muuten sama tunne toistuu vastaavanlaisissa tilanteissa ja vastaavanlaisten ihmisten seurassa. Kun oivaltaa, mistä kielteinen tunne kumpuaa, voi jatkossa päästä reaktiosta eroon.
Tulemme vahvemmiksi sisäisen tietoisuuden laajenemisen ja oivallusten, ei tunteen kieltämisen, kautta.
Jos on tottunut kieltämään tunteitaan, joko kielteisiä tai rakkauden ilmaisuaan, kielteisyys alkaa ottaa valtaa. Se voi ilmaantua yksittäisenä katkerana ajatuksena tai tunteiden purkauksena muille ihmisille.
Tällöin alkaa pelätä katsoa sisälleen, tai tuijottaa itseään tai toisia ihmisiä pitkään silmiin, vaistoten, että on jotakin tukahdutettua. Tällöin kadottaa yhteyden syvempiin kerroksiinsa ja alkaa ohjautua ulkoisten saavutusten kautta, pelosta. Alamme etsiä ulkoisesta maailmasta onnea, tyyneyttä ja yhteyttä itseemme, joka meillä oli, mutta jonka hukkasimme.
Nämä patoutuneet asiat vaikuttavat nykyhetken olotilaamme, terveyteemme ja kaikkiin seuraaviin ihmissuhteisiimme, kunnes alamme ilmaista sisäistä totuuttamme. Kun alamme avautua, patoutuneet tunteet pääsevät vapautumaan, ja mitä sen jälkeen jää jäljelle, on enemmän kirkkautta, rakkautta ja myötätuntoa elämäämme kohtaan.
Kun tuntee näitä tunteita itseään kohtaan, tuntee niitä samalla kaikkia muita ihmisiä kohtaan, koska olemme syvemmistä tietoisuuden tiloistamme yhteydessä kaikkiin.
Yhteyden löydät luonnosta ja hiljaisuudessa, koska se on energiaa ja tunnetta, ei sanoja.
Ajatuksellisesti et voi sitä koskaan tavoittaa. Kun tavoitat yhteyden, alkaa se ohjata elämääsi intuitiivisen oppaan tavoin. <3
Katselen luontoa päivittäin. Olen aina tuntenut olevani kotonani metsässä. Muistan lapsena ajatelleeni, kun kaveri kysyi, eikö metsään meneminen ole pelottavaa, että ei se ole. Illalla hiljaisella tiellä kulkeminen tuntui pelottavammalta, koska siinä oli jotenkin esillä ja suojaton, kun metsässä puiden suojassa oli suojassa muiden katseilta. Rakastin taivasta jo pienenä. Joku viisas onkin sanonut, että taivas on läsnä vaikka kaupunkin keskellä, ja luontoon saa aina yhteyden, kun nostaa katseensa ylös.
Ympäristöhaittojen ymmärtäminen ja puhtaan ravinnon saamisen turvaaminen tulevillekin sukupolville on noussut arvoissani korkeimmalle. Tiede tuottaa ratkaisuja, kunhan rahavirrat suunnataan kestävästä näkökulmasta oikeanlaisen teknologian kehittämiseen.
Maailma tarvitsee nyt viisaiden ja tulevia sukupolvia ajatellen kestävien elämäntapojen opettamista lapsille. Moni onkin heräämässä kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä planeetallamme tapahtuu. Mielestäni seuraavat intiaanipäällikkö Luther Standing Bearin elämänviisaudet huokuvat inhimillisyyttä ja humaaniutta.
Imartelu ja mielistely eivät kuulu heimojen kohteliaisuussääntöihin. Niitä pidetään epärehellisinä ja jatkuvana soljuvaa puhetta pidetään epäkohteliaana ja ajattelemattomana. Keskustelua ei koskaan aloiteta kiireessä. Kukaan ei kiirehdi esittämään kysymyksiä, eikä kukaan ole painostettu vastaamaan. Taukoja ajattelulle pidetään arvokkaina.
Ihmiset arvostavat ystävällistä ja veljellistä asennetta kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Heimon jäsenet oppivat lukemaan ja tulkitsemaan eläinten eleitä ja kieltä, mistä on hyötyä ihmiselle.
Heimoissa ajatellaan, että kaukana luonnosta ihmisen sydämestä tulee kova ja arvostus maaäitiä kohtaan vähenee.
Kun arvostus luontokuntaa kohtaan heikkenee, huononee samalla arvostus muita ihmisiä kohtaan.
Ihminen eristäytyy yhteydestään kaikkeen elolliseen. Lapset pidetään yhteydessä pehmentävään luontoon.
Monelle nykyihmiselle luonto on villi, eläimet ja toiset kansat usein uhkia. Heimolle luonto on antelias ja siunattu. Se lahjoittaa elämän edellytykset suuressa viisaudessaan. Vasta, kun ihmiset alkoivat taistelemaan ja sotimaan keskenään ja kohtelemaan kaltoin myös eläimiä, tuli ympäristöstä heimolle villi. Luonto on pohjimmiltaan hyväntahtoinen.
Hiljaisuutta arvostetaan. Puhujan annetaan pitää hiljainen hetki, koska ajatellaan, että ajatus syntyy ennen puhetta. Hiljaisuus on myös arvostuksen osoitus surun, sairauden, kuoleman tai epäonnen keskellä. Heimolle hiljaisuus on voimakkaampi kuin sanat.
Lapsille opetetaan, että todellinen kohteliaisuus määräytyy teoilla enemmän kuin sanoilla.
Elämän jatkuvuuden vaaliminen tuottaa heimolle humaanin ajattelutavan, rakkaudellisen suhtautumistavan ja ilon sydämeen. Se asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tuo tarkoituksellisuuden elämälle.
Lapselle opetetaan, että hän seisoo äitimaan päällä, josta hän ja kaikki elävät olennot tulevat, ja joka jatkaa olemistaan senkin jälkeen, kun me kuolemme. Lapset oppivat rauhoittumaan ja tulemaan tietoiseksi elämästä ympärillään seuraamalla muurahaisten nerokkuutta, lintujen laulua ja tähtitaivaan tummumista.
Ihmiset eivät hyljeksi yhtään olentoa, koska kaikki ovat samasta maasta ja jokaisen täyttää sama pyhä henki.
Heimon henkinen elämä on vapaa uskonnollisista riitelyistä ja sodista. Eurooppalaisen uskonnon myötä on alettu ajatella, että elämä on taivaista ja ylistettyä vasta kuoleman jälkeen. Uskonnon myötä syntyi ajatus helvetistä. Siihen asti vaalittiin maanpäällistä elämää ja ylistettiin maan ja luonnon viisautta.
Ihmiset uskovat, että iholle on hyväksi koskettaa maata ja terveydelle on eduksi kävellä maan päällä ilman kenkiä.
Maailma on kirjasto, jonka kirjoja ovat kivet, kasvit, vedet ja eläimet.
Stressi, huono uni, suolisto-ongelmat ja jumissa oleva aineenvaihdunta vaikuttavat merkittävästi hormonitasapainoon. Mutta millä lailla hormonit vaikuttavat esimerkiksi laihtumiseen, miten korjaat ruokavaliosi niin, että se tukee optimaalista hormonitoimintaasi ja miten opit ymmärtämään esimerkiksi rasvanpolttoon vaikuttavia hormoneja kuten insuliini ja kortisoli? Hyvän olon hormonidieetti (Tammi 2016) antaa vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin, sekä kannustaa omaksumaan pysyvän hyvän olon filosofian jatkuvan diettaamisen sijaan.
Hyvän olon hormonidieetti. Kuva: Elise Kulmala
Tietokirjailija, hyvinvointialan yrittäjä ja pienen pojan äiti Kaisa Jaakkola sai itse käytännössä oppia, mitä tarkoittaa, kun hormonitasapaino sekoitetaan: fitness-kisaamisen myötä keho vietiin äärirajoille, rankasta dieetistä palautuminen epäonnistui ja alkoi vuosia kestänyt kierre, jossa etsittiin syitä kehon ja mielen epämääräisille ongelmille. Lopulta Kaisalla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja hän alkoi vihdoin ymmärtää, miten yhdenkin hormonin liian pieni tai suuri määrä saattoi suistaa koko järjestelmän epätasapainoon. Ensimmäisen hormoneita käsittelevän kirjansa Kaisa julkaisi vuonna 2011 ja lähes 50 000 myytyä kirjaa myöhemmin hän toimii perustamansa Optimal Performance-nimisen yrityksen kautta ravinto- ja hyvinvointivalmennuksien parissa.
Uusimmassa kirjassa käydään läpi perusteellisesti hormonien toimintaa niin tieteellisellä tasolla kuin käytännön esimerkkien kautta. Vaikka kirjassa käydään paljon läpi hormonien vaikutusta painonhallintaan, on yksi sen tärkeimmistä viesteistä mielestäni seuraava: mitkään muutokset eivät saa tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella. Ja koska hormonit vaikuttavat kehon jokaiseen kudokseen ja kontrolloivat monia elimistön jatkuvasti tapahtuvista elintärkeistä toiminnoista, on hyvä ymmärtää, että hormonijärjestelmä ei toimi vain yksi osa kerrallaan, vaan se on vuorovaikutuksessa myös immuunipuolustuksen, suoliston ja hermoston toiminnan kanssa.
Ilo ravitsee sydäntä ja saa hyvän olon hormonit hyrräämään
Kirjassa syvennytään myös mielen ja ympärillä olevien ihmisten rooliin elämäntapamuutoksessa. Tässä tärkeässä osiossa Kaisa muistuttaa, että keho ei ole erillinen mielestä: Myös ilo ravitsee sydäntä ja saa hyvän olon hormonit hyrräämään. Hän kehottaakin kuuntelemaan sydäntään ja suuntamaan oman toiminnan iloa tuottavien asioiden tekemiseen. Näin ihmisen on helpompi nähdä itsensä kokonaisuutena ja pyrkiä tasapainottamaan ja hoitamaan itseään niin kehon, mielen kuin sydämen tasolla. Tällä tavoin myös kurjia tunnetiloja ja niiden ajamia pakonomaisia syömistapoja on mahdollista hallita.
Kirjan neljännessä osiossa pureudutaan kokonaisvaltaisen terveyden ja hormonitoiminnan tärkeimpiin tukipilareihin: stressinhallintaan, uneen, suolistoon ja ruokavalioon, maksan toimintaan sekä liikuntaan. Erityisesti suoliston hyvinvoinnilla on valtava merkitys hormonitasapainolle ja myös aivojen ja suoliston mikrobien yhteydestä on saatu mielenkiintoista tutkimustietoa vasta ihan viime vuosina.
Olen lukenut useamman Kaisan kirjan, käynyt hänen luennoillaan, sekä osallistunut myös Optimal Performance-yrityksen järjestämille kursseille. On ollut ilo huomata, että kaikesta Kaisan ja hänen tiiminsä tekemisistä huokuu tervehenkisyys, tasapaino ja elämänilo. Tämänkin kirjan loppusanoihin Kaisa kiteyttää hienosti samansuuntaista filosofiaa:
”Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikäsi. Pidä siitä hyvää huolta”.
Kun seuraa mediaa tai sosiaalista mediaa, ei voi olla huomaamatta tämänhetkistä vastakkainasettelun ilmapiiriä. Maahanmuuton tai yhteiskunnallisten muutosten vastustajat ja kannattajat, minun kuplani samanmielisyys ja ”niiden toisten” väärät mielipiteet, tuomitsemista, vihapuhetta ja virheistä naulitsemista…
Evoluution näkökulmasta ”me vastaan muut” -vastakkainasettelu on auttanut meitä pysymään hengissä. Savannilla asuneiden esi-isiemme aivoissa ryhmän sisäinen yhteistyö ja rakkaus kehittyivät käsi kädessä uhkien välttämisen ja aggressiivisuuden kanssa. Lajimme pysyi parhaiten hengissä noin 150 hengen yhteistyötä tekevissä laumoissa.
Aivomme kantavat edelleen tuota perintöä. Kun koemme uhkaa itseämme kohtaan ja pelkoa selviytymisestä, kyyristymme oman ”heimomme” kanssa poteroon ja alamme pälyillä epäluuloisesti muita.
Olisiko jo aika ottaa evoluutiossa askel eteenpäin?
Vastakkainasettelun vastakohta on myötätunto ja sen tuoma ymmärrys: kyky asettua toisen asemaan ja erityisesti herkkyys toisen kärsimykselle. Myötätuntoinen ihminen pystyy laajentamaan ajattelua ”minun heimostani” niin, että se lopulta ulottuu kaikkiin ihmisiin tai eläviin olentoihin.
Myötätunto nähdään usein pehmeänä ja ”lällynä” arvona, jopa heikkoutena. Todellisuudessa myötätunto on ihmisaivojen evoluution näkökulmasta paljon edistyneempää ja rohkeampaa toimintaa kuin tuomitseminen ja vastakkainasettelu. Tässä syyt:
1) Myötätunto vaatii näkökulman laajentamista
Kuinka usein olet tullut ajatelleeksi, että me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltaan samanlaisia? Jokaisen pyrkimyksenä on maksimoida oma ja lähipiirinsä onnellisuus. Me kaikki haluamme olla hyväksyttyjä, rakastettuja ja turvassa.
Kaikki tämän ytimen päällä on vain erilaisia tapoja toteuttaa näitä tavoitteita. Joskus olosuhteet ovat ajaneet meidät tilanteeseen, jossa tätä toteutetaan muita ihmisiä vahingoittavilla tavoilla. Tällainen ihminen voi yleensä hyvin huonosti – miten häntä voisi auttaa? Miten voisimme lähteä muokkaamaan ajatuksiamme niin, että myötätunnon piirissä ei ole vain lähipiirimme tai samanlaiset ihmiset kuin me, vaan yhä isompi osa ihmisiä?
2) Myötätunto vaatii vastuunottoa
Myötätunnon toisessa, epäterveellisessä ääripäässä on yliempaattisuus ja uhriutuminen ja sen takia myötätunnon paras ystävä on jämäkkyys.
Jämäkkyys ei tarkoita toisen osapuolen tallomista tai aggressiivisuutta, vaan asiallista omien rajojen pitämistä. Tämä taas vaatii vastuunottoa omasta elämästään. Jäätkö sinä tilanteisiin, jossa sinua kohdellaan huonosti tai jossa et ole onnellinen? Kunnioitatko itseäsi tarpeeksi?
Vastuunottoa tarvitaan myös tilanteissa, jossa enemmistö on eri mieltä kuin sinä itse. Uskallatko sinä olla se, joka asettuu koulukiusaajaa vastaan?
3) Myötätunto muita kohtaan vaatii myötätuntoa itseä kohtaan
Tuomitseminen, vastakkainasettelu ja aggressiivisuus ovat pohjimmiltaan pelkoa. Kun sisäinen lapsemme pelkää, meidän tulisi antaa sille ekstrapaljon hellyyttä ja rakkautta eli kohdistaa myötätuntoa itseämme kohtaan.
Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella, mutta se vaatii tietoista päätöstä ja toimintaa: harjoittelua omien sisäisten tunnetilojen ja automaatiolla toimivien ajatusten tiedostamisessa ja aktiivista aivojen myönteisten yhteyksien vahvistamista.
Aina, kun mieleen livahtaa muita tuomitseva tai syyttävä ajatus ja saa siitä itsensä kiinni, kannattaa lähettää erityislämmin halaus sille osalle itsestä, joka pelkää.
On liian helppoa jämähtää omaan poteroonsa tuomitsemaan ja valittamaan – voisimmeko ottaa haasteen vastaan ja lähteä kehittämään myötätuntoa itsessämme ja yhteisössämme? Ymmärtää, että me itse olemme vastuussa sekä omasta että yhteisömme hyvinvoinnista ja onnellisuudesta ja jokainen meistä voi olla tekemässä muutosta?
Loppujen lopuksi, rakkaus on se määräävämpi voima, jonka ansiosta lajimme on selvinnyt hengissä.
Kirjoituksen inspiraationa on toiminut Rick Hansonin ja Richard Mendiuksen kirja Buddhan aivot – käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen sekä Simon Sinekin Leaders Eat Last.
Elän tällä hetkellä unelmaani todeksi. Toki monella tapaa asiat voisivat olla paremminkin mutta varsinaisia oikeita ongelmia joutuu hakemalla hakemaan.
Kun elämässä saavuttaa tilan missä tällainen vaatimattomaan tyytyväinen ihminen kylpee mahdollisuuksien, itsensä toteuttamisen sekä hengellisen että maallisen mammonan yltäkylläisyydessä, sitä alkaa pohtimaan, että miten tätä voisi antaa myös muille?
Itseäni inspiroi ryysyistä rikkauksiin ja vaikeuksista voittoon -tarinat mutta väkisinkin mietin, että miten unelmien saavuttamisesta saisi tehtyä koko kansan huvia? Siis siten, että se ei olisi vain sattuman kauppaa, hyväosaisten etuoikeus tai yksi miljoonasta -tarina?
Eräänä päivänä istuessani Jari Sarasvuon valmennuksessa koin herätyksen. Jotta unelmien saavuttamisesta tulee kaikkien arkea, tarvitaan perustavan laatuinen ajattelutavan muutos. Ihan ensimmäisenä pitää ymmärtää miten unelmien saavuttaminen oikeasti tapahtuu ja miten se mahdollistuu mahdollisimman monelle.
Katsos, meidän ihmisten ajatusmaailmassa on valuvika. Kun asiat menevät hyvin, on se meidän omaa ansiotamme. Mutta kun asiat menevät huonosti, on se jonkun muun vika. “Minä tämän yrityksen rakensin mutta sitten tuli lama ja vei kaiken!” “Kyllähän minäkin a, b ja c mutta kun x, y ja z!”
Kun ensimmäistä kertaa pääsin toteuttamaan itseäni kaikessa patoutuneessa elämänvimmassani, olin valmis repimään puut maasta juurineen saavuttaakseni ne unelmat, jotka olin asettanut tavoitteeksi.
Omassa pienessä päässäni selitin itselleni tarinaa, jossa minä olen lyönyt kortit pöytään ja kantanut vastuun. Minä olen ottanut riskit ja lähtenyt yrittäjäksi. Minä olen ottanut loikan tuntemattomaan, joka mahdollistaa itsensä toteuttamisen. Minä olen kasannut ympärilleni tiimin ja minä olen ne pitkät päivät paiskinut hikipalkalla. Minä olen antanut omistani yhteisen hyvän eteen, jotta vaikealla hetkellä muut saavat ensin ja minä pärjään sillä mitä jää jäljelle. Minä olen juossut verkostoitumassa, neuvottelemassa, vääntämässä rahoitusta, paiskinut tunteja sisään, purkanut ruuhkat ja venynyt epäterveellä tavalla, jotta muiden ei tarvitsisi. Minä olen rakkaan vaimoni löytänyt ja minä olen tehnyt kaikkeni, jotta rakkaalla pojallani olisi kaikki hyvin. Oli asia ikä hyvänsä, se olen minä, joka on tinkinyt yhdestä, jotta voisi saavuttaa toisen.
Tämä on minun unelmani ja minä olen sen omalla tekemiselläni rakentanut.
Mutta. Miten väärässä voi ihminen ollakaan.
No, tietysti omalla tekemisellä ja ajattelulla on merkitystä. Mutta se ei riitä. Se ei riitä vaikka unelmasi olisi miten pieni ja vaatimaton eikä se varsinkaan riitä jos unelmasi on jotain suurta.
Otsikon ajatus siitä, että eikö unelmien saavuttaminen ole sittenkään vain itsestä kiinni, saattaa tuntua ahdistavalta. Varsinkin jos olet juuri päättänyt ottaa itseäsi niskasta kiinni ja itse lähteä sykkimään kohti unelmiasi.
Kun oikein pohdin, näyttää yhä enenevissä määrin siltä, että oikeastaan kaikki mitä minä olen ja teen, miten ajattelen, selviydyn ja inspiroidun ja mitä saan aikaan on hyvin hyvin hyvin paljon jonkun muun ansiota kuin minun. Se, että mitä minä olen ja miten olen tähän yltäkylläisyyden pisteeseen päätynyt on yllättävän vähän kiinni vain minun omista valinnoistani ja tekemisistäni.
Ai että miten niin? No, minäpä kerron.
Se, että olen terve ja millaista fysiologista elämänvirtaa minussa virtaa riippuu esimerkiksi geeneistäni ja niistä rakennuspalikoista, jotka syntymähetkellä sain vanhemmiltani. Tähän en voinut itse vaikuttaa mitenkään. Voin vain olla kiitollinen, että aivokuoriarpajaisissa olen onnistunut voittamaan tällä tavoin kun nyt näyttää tapahtuneen.
Se, että minulle on itsestään selvää, että maailma on mahdollisuuksien huvipuisto johtuu siitä, että vanhempani ovat aina mahdollistaneet uusien asioiden kokeilun. Se, että taloudellisesti tiukkoina aikoina he ostivat itselleen vaatteita kirpputorilta, jotta minä voisin pelata jalkapalloa, ajaa polkupyörällä ja osallistua taloudellista vipua vaativiin rientoihin on asia, johon minä en voinut vaikuttaa. Voin vain olla kiitollinen, että he näin tekivät.
Se, että yrityksemme on maan kärkipäätä ja kasvaa ei ole minun ansiotani. Tämä kaikki mahdollistuu vain siksi, että meillä on tiimissä joukko ihmisiä, jotka allekirjoittavat arvomaailmamme ja ovat sitoutuneet päämääriimme. He ovat aina joustaneet tarpeen mukaan, jakavat osaamistaan tiimimme kesken, ovat kiinnostuneet ammattitaitonsa kehittämisestä ja haluavat tulla koko ajan paremmaksi siinä mitä tekevät. Tätä tekemisen paloa minä en voi kenenkään puolesta päättää enkä voi siihen ketään määrätä tai käskeä. Voin vain olla kiitollinen, että olen tänäänkin tällaisten ihmisten ympäröimä.
Se, että Yhdysvalloissa vietättämäni vaihtovuoden, työuran ja matkustelun suomin kokemuksin olen ymmärtänyt ihmiselämän monimuotoisuuden, hyvyyden ja haurauden on auttanut minua tulemaan toimeen eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Se, että kaikki ne tuttavani esimerkiksi Palestiinasta, Meksikosta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Saksasta, Belizestä, Ghanasta, Venäjältä, Italiasta ja Suomesta ovat ottaneet minut aina avosylin vastaan, kohdelleet kuin parasta ystäväänsä, kertoneet oman tarinansa ja tutustuttaneet omaan kulttuuriinsa ei ole koskaan ollut minun päätösvaltani alla. Voin vain olla kiitollinen, että kaikki he ovat näin aina tehneet.
Se, että minulla on terve ja elämäniloa täynnä oleva poika ei ole yksin minun ansiotani. Valtavan kiitoksen voin antaa rakkaalle vaimolleni, joka väsyneenäkin jaksaa tehdä oikeita valintoja, jotka tukevat pienen ihmisen terveyttä henkisesti kuin fyysisesti. Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa on synnytysosastolla joukko ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet omasta osaamisestansa niin paljon, että huomasivat kesken synnytyksen hapenpuutteen ja tiukan paikan tullen osasivat tehdä päätöksen ja suorittaa hätäsektion muutamassa minuutissa, jotta poikani syntyisi terveenä. Nämä ovat asioita, jotka ovat minun osaamiseni ja päätösvaltani ulkopuolella ja voin vain olla kiitollinen, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
Se, että minä voin toteuttaa itseäni jokaisella keksimälläni tavalla aina alkaen hifistelykahvinkeitosta jatkuen yrityksen kasvattamisen kautta vaimoni kanssa yli 11 vuotisen yhdessäolon parantamiseen ei onnistu minulta yksin. Kaikki tämä on mahdollista siksi, että olen ympäröity ihmisillä, jotka ovat partiopojan ja -tytön lailla aina valmiina auttamaan. Jos avioliitossa sakkaa, löytyy juttukaveria niin lähipiiristä kuin ammattiauttajaakin. Jos yrityksemme kehittää uusia liiketoimintoja, alkuidea on tullut usein joltain muulta. Jos tätä alkuideaa lähdetään toteuttamaan on vapaaehtoisia auttajia, sparraajia, rahoittajia ja yhteistyökumppaneita yhden puhelinsoiton päässä bussilastillinen.
Olen näitä eri skenaarioita pyöritellyt tuntikausia. Kaikkia yhdistävä tekijä on se, että yhteenkään en olisi pystynyt yksin. En yhteenkään menneeseen enkä yhteenkään tulevaan.
Ehkä nyt ymmärrät miksi unelmien saavuttaminen ei ole vain itsestä kiinni? Siihen tarvitaan AINA muita ihmisiä.
Mutta kuten lupasin alussa, nyt kerron miten unelmien saavuttamisesta voidaan tehdä koko kansan huvia. Tiivistän sen yhteen kuvaan
Kun sinä lähdet kohti unelmiasi, matkaan mahtuu väkisinkin sekä ylä- että alamäkiä. Oikea suunta löytyy, hyvänolon tunne hiipii puseroon ja tullaan vähän takapakkia. Suunta korjautuu jälleen kunnes tovin jälkeen turnausväsymys iskee, katse irtoaa kompassista ja mennään hetken verran metsään. Kunnes jälleen kurssi oikaistaan kohti tavoitteita. Tätä sykliä sitkeästi toistamalla päädytään lopulta tavoitteeseen. Takapakit ovat oleellinen osa tekemistä mutta kaiken ratkaisee se, että kulmakerroin on pitkässä juoksussa koilliseen.
Mutta kuten kuvasta huomaat, käyrää viistävät kaksi suoraa, joiden välissä unelmien saavuttaminen on mahdollista.
Alempi suora on ikään kuin turvaverkko, jonka olemassaolon pystyy tiukan paikan tullen tuntemaan ja hyvinä aikoina aistimaan. Minä uskallan rohkeasti kokeilla uutta koska tiedän, että aina on olemassa joku joka ottaa kopin jos asiat menevät pahasti pieleen. Tätä on esimerkiksi vanhempien rakkaus ja lähipiirin ja yhteiskunnan armollisuus.
Rakkaudella tarkoitan esimerkiksi sitä, että lapsesta asti minulle on tehty selväksi, että tuli tehtyä mitä tahansa tai menivät asiat miten huonosti tahansa, kotiin voin aina tulla takaisin.
Armollisuudesta opin kolme keskeistä teemaa. Ensinnäkin, armollisessa ympäristössä ihminen saa vähän enemmän kun tekemisellään ansaitsisi. Toiseksi, armollisessa ympäristössä ihminen saa vähän vähemmän rangaistusta kuin tekemisellään ansaitsisi. Kolmanneksi ja tärkeimpänä: armollisessa ympäristössä ihminen saa aina aloittaa alusta.
Ylempi suora on innostuksen, inspiraation ja tekemisen tarmon lähde. Siellä esikuvat inspiroivat, antavat ideoita tekemiseen ja auttavat jaksamaan vaikeina aikoina. Siellä ovat mentorit auttamassa ja jakamassa kokemustaan. Siellä ovat sinun ystäväsi, vanhempasi, yhteistyökumppanisi, terapeuttisi, valmentajasi ja kaikki ne, jotka omalla panoksellansa auttavat sinua kohti unelmiasi.
Minun unelmieni saavuttaminen onnistuu vain siksi, että muut ihmiset ovat omalla tekemisellään rakentaneet nämä suorat. Alla on turvaverkko, jonka tiedän pelastavan minut huonona päivänä. Yllä on kuin tarjottimella eteeni tuotu mahdollisuuksien seitsemän ruokalajin päivällinen.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tällaisessa asetelmassa unelmien tavoittelu ja saavuttaminen on yllättävän helppoa.
Lopulta kaikkein tärkeimpään pointtiin: jotta unelmien saavuttamisesta saadaan koko kansan huvia, pysähdy miettimään miten sinä voisit rakentaa tällaisen asetelman itsellesi ja muille?
Ensi kerralla kun sinä et uskalla, mieti olisiko jotain tehtävissä paremman turvaverkon rakentamiseksi? Ensi kerralla kun sinä et tiedä mihin mennä, mieti onko olemassa ihmisiä, joiden kanssa samaa ilmaa hengittäessäsi tekemisen liekki lähtisi roihuamaan?
Ensi kerralla kun näet köyhän mutta idearikkaan opiskelijan, yhteiskunnasta syrjäytyneen valmiina tulemaan osaksi yhteiskuntaa tai kenet tahansa vailla sekä turvaverkkoa että suuntaa, mieti voisitko tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi? Onko sinulla mahdollisesti jotain fyysistä tai henkistä pääomaa jota voisit jakaa yhteisen hyvän eteen?
Sillä unelmien saavuttaminen on mahdollista vain yhdessä. Ei yksin.
Kirjoittaja on lääkäri, dosentti Helena Miranda, joka on tutkinut, hoitanut ja itsekin kokenut kipua. Tammikuussa 2016 ilmestyi hänen kirjoittamansa tietokirja Ota kipu haltuun(Otava). Kirjassa on tutkimustietoon perustuvaa, uusinta uutta tietoa kivusta ja 18 käytännönläheistä työkalua kivunhallintaan.
’Kipu on väistämätöntä, mutta kärsimys on vapaaehtoista’, sanoi Dalai Lama aikoinaan. Tätä ajatusta ensimmäistä kertaa lukiessani tuli mieleen, että hän ei tainnut itse olla kipukroonikko. Eihän kukaan kärsi vapaaehtoisesti. Ja onko kipu todella väistämätön kokemus elämässä?
Hiljalleen olen alkanut ymmärtää hänen ajatuksensa ydintä. Elämän ei tarvitse olla täynnä kärsimystä, vaikka elämässä olisi kipua. Ja sitähän on.
Me kaikki koemme kipua elämämme aikana. Joillain kipu viipyy kehossa vain hetken, joillain se on vakituinen vieras. Pitkäaikainen kipu on läsnä miljoonan suomalaisen elämässä – jos ei ihan päivittäin, niin ainakin toistuvasti.
Kipu on kummallinen ilmiö. Yksittäinen kipukokemus on monisyinen tapahtuma, johon osallistuu monimutkainen hermoverkosto. Siihen sekoittuvat fysiologiset reaktiot, tunnekokemukset, odotukset, mennyt, nykyhetki, tulevaisuus. Kipu on paljon muutakin kuin vain kudosvaurion aiheuttama reaktio elimistössä. Kipu on 100 %:sesti aivojen tuottamaa.
Ymmärrän asian itse näin. Kuvittelen, että aivojeni kovalevyllä on kansio nimeltään kipu. Siinä kansiossa on jo syntyessäni ollut oletusasetukset valmiina (perimä). Kansioon olen kerännyt koko elämäni varrelta tietoa ja kokemuksia kivusta – omia ja läheisteni. Olen säilönyt sinne kuulemiani tarinoita, lukemiani juttuja, minulle tärkeää informaatiota. Päivitän kansiota aina kun kohtaan mielestäni merkityksellistä tietoa. Annan itselleni papukaijamerkin, kun omat ajatukseni kivusta saavat vahvistusta. Toimin ja käyttäydyn kansioni sisällön ohjaamana. Teen kaiken tämän tiedostamattani.
Kansiossa on mieleni luoma malli kivusta. Tuon kansion kautta aivoni suodattavat kehostani tulevia signaaleja – silloin kun ne ylipäätään ovat keskittyneet havainnoimaan kehosta tulevia viestejä. Aivoni tulkitsevat signaalit kivuksi ja antavat niille merkityksen: Vaarallinen, Pelottava, Harmiton, Tuttu… Annettu merkitys vaikuttaa siihen, miten voimakkaalta ja epämiellyttävältä kipu tuntuu. Merkitys ei ole sama kuin totuus.
Ihmisaivot, jotka ovat osoittautuneet epäluotettavaksi, voivat nimittäin tarjota kivulle merkityksen, joka ei perustu tosiseikkoihin. Mitä pelottavampi merkitys, sitä epämiellyttävämpi kipukokemus. Mitä tiukemmin huomio on kiinni kehosta tulevissa signaaleissa, sitä voimakkaampana kipu tuntuu. Mitä pidempään kipu kestää, sitä enemmän tunteita tulee mukaan – väistämättä.
Minulle itselleni on ollut tärkeää ymmärtää, että kipu itsessään ei tee elämääni sietämättömäksi, vaan sen tekee kärsimys, joka johtuu kipuun liittyvistä ajatuksista ja tunteista, siitä merkityksestä, jonka annan kivulle. Kipua enemmän minua satuttavat ne menetykset, jotka liittyvät kipuun ja sen aiheuttamiin rajoituksiin. Niin kauan, kun olen kiinni siinä toiveessa saada takaisin se minä, joka olin ennen kipujen ilmaantumista elämääni, niin kauan olen kiinni kivuissani ja niin kauan kärsin.
Kärsimyksen määrään voin itse vaikuttaa. Opettelen kohtaamaan tunteeni ja muuttamaan ajattelutapaani. Opettelen antamaan kehoni viesteille todenmukaisen merkityksen. Muutan ajattelullani ja teoillani elämäni suunnan kohti parempaa. Kohti tunnetta siitä, että pystyn. Kohti laadukkaampaa elämää.
Siihen tarvitaan aikaa, oikeaa tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä minulle on hyväksi, mikä pahentaa tilannettani, mitä itse voin tehdä. Tärkeää on se, että olen hyväksynyt itse olevani pitkäaikaista kipua poteva ihminen. Kivusta huolimatta voin kuitenkin elää hyvää ja mielekästä elämää – ilman jatkuvaa kärsimystä.
(Tammi 2016) antaa vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin, sekä kannustaa omaksumaan pysyvän hyvän olon filosofian jatkuvan diettaamisen sijaan.
