Mitä paraneminen on? 5 tasoa ymmärtää paranemista laajemmin

Mitä paraneminen oikein on? Paraneminen on moniulotteinen ilmiö. Suomenkielinen sana paraneminen ei ole yhtä laaja ilmaisu kuin esimerkiksi englanninkielinen sana ”healing”, joka tarkoittaa pohjimmiltaan ”kokonaiseksi tulemista”. Wikipediassa on määritelty myös seuraavasti (vapaa suomennos): Healing tarkoittaa epätasapainossa olleen, sairastuneen tai vahingoittuneen organismin palautumista takaisin terveyteen. Eheytyminen ja toipuminen ovat myös suomenkielessä käytettyjä vastineita paranemiselle. Lue myös aiempi kirjoitukseni META-näkökulmia paranemiseen!

Paraneminen tapahtuu monilla tasoilla samanaikaisesti. Perinteisesti olemme tottuneet kutsumaan paranemiseksi sitä, että tunnemme olevamme fyysisesti toipuneita jostakin vaivasta, oireesta tai sairaudesta. Usein myös saamme lääketieteellisiä mittaustuloksia todisteeksi siitä, että olemme parantuneet. Veriarvot ovat taas kunnossa tai röntgenkuva näyttää luunmurtuman olevan täysin parantunut. Ja sitten toisaalta monien fyysisten ja psyykkisten sairauksien kohdalla uskotaan nykyään niin, ettei niistä voi koskaan parantua.

Meissä on olemassa kuitenkin myös muita tasoja, joiden kautta paranemista voidaan havaita ja osoittaa.

Kehon taso

Kehon tasolla voimme sekä tuntea itse että mitata erilaisin objektiivisin mittarein sitä, millainen terveydentila kehossamme on. Silti voimme tuntea itsemme kehon tasolla sairaaksi, vaikka mikään mittari ei sitä meille todistaisi. Kuulen työssäni hyvin usein sellaisia tarinoita, joissa esimerkiksi asiakkaan kaikki mitattavat arvot kertovat siitä, että kehon kudokset ja toiminta ovat täysin normaalit. Mistä sitten voisi olla kyse, jos tämä ihminen ei tunne olevansa terve eikä parantunut? Ja vaikka tuntisimme itsemme kehon tasolla tällä hetkellä täysin terveeksi, kehossamme tapahtuu koko ajan erilaisia toiminnallisia prosesseja, joista osa on epätasapainossa ja stressissä, ja osa on palautumassa epätasapainosta takaisin tasapainotilaan. Emme vaan juuri siinä vaiheessa prosessia koe tuntuvia oireita. Itse asiassa jokainen meistä käy tietämättään läpi elämänsä aikana useita kasvainprosesseja. Kehomme osaa hoitaa ne kuntoon ja tasapainoon aivan itse, viisaalla tavalla.

Mielen taso

Mieli voidaan jakaa erilaisiin toimintoihin, jotka kuitenkin kaikki liittyvät toisiinsa. Yksinkertaistaen jaan mielen tunnetasoon, tarinalliseen tasoon ja uskomusten tasoon. Näistä kolmesta yksikään ei ole olemassa ilman kahta muuta; ne toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Mielen tason paraneminen voi sisältää tunnetasolla esimerkiksi pelosta vapautumista, uskomustasolla jonkin itseä rajoittaneen ”totuuden” muuntumista itselle toimivammaksi ja tarinan tasolla – myös näiden seurauksena – sen tarinan uudelleen rakentumista, joka aiemmin piti itseä vahvasti uhrina tai kärsijänä.

Energian taso

Energialla tarkoitan tässä sellaista kehossamme alati virtaavaa elinvoimaa, elämänenergiaa, jota emme ilmeisesti vielä voi täysin luotettavasti mitata. Energian tunnistaminen on siis pitkälti subjektiivinen kokemus. Lue enemmän energiasta Denis Vinokurin artikkelista! Silloin kun sairastumme, myös energiatasolla tapahtuu muutoksia niin, ettei ”elämänenergia” kykene kunnolla virtaamaan kehomielessämme – olemme tältäkin osin epätasapainossa. Kun jossakin vaiheessa saamme lisää tasapainoa, energia alkaa taas virrata, ja tämän virtaavan olon voimme todella tuntea konkreettisesti itsessämme kokonaisvaltaisena hyvänä olona, vapautena ja sopivana rentouden ja vireyden tasapainona.

Sosiaalinen taso

Koska olemme ihmisiä, meihin vaikuttavat joka hetki ympärillämme olevat suhteet muihin ihmisiin ja eläviin olentoihin, sekä myös fyysiseen ympäristöön. Joskus oireilu voi olla vahvasti sosiaalista; se voi näyttäytyä vaikkapa yksinäisyyden ja syrjäytymisen tunteena. Tämäkin tila vaikuttaa muihin tasoihin luoden epätasapainoa kehoon, mieleen, energiaan ja spirituaaliselle tasolle. Yksinäisyyden tunteen on todettu myös tieteellisin mittarein vaikuttavan voimakkaasti fyysiseen ja psyykkiseen sairastavuuteen. Kun alamme vähitellen toipua ja parantua sosiaalisella tasolla, voimme löytää voimaa ja tasapainoa itsellemme tärkeistä suhteista ja kasvaa ihmisinä sitäkin kautta.

Spirituaalinen taso

Olemme henkisiä ja sielullisia olentoja, jokainen meistä. Silti jokaisella on oma yksilöllinen ajattelu ja maailmankuva suhteessa henkisyyteen, ja niin kuuluu ollakin. Toiset ihmiset eivät ole halukkaita tai valmiita kohtaamaan itsessään olevaa henkisyyttä, kun taas toiset elävät elämäänsä henkisyyden kautta vahvasti joka hetki. Sairaus on monille matka henkisyyden avautumiseen, omien elämänarvojen päivittämiseen ja ihmisenä kasvuun. Näin ollen, esimerkiksi vakavasti sairastunut ihminen, joka on sairautensa myötä löytänyt entistä syvemmän yhteyden itseensä ja oman elämän tarkoitukseensa, saattaa kokea olevansa parantunut ja eheytynyt, vaikkei välttämättä tule koskaan paranemaan fyysisellä tasolla sairaudestaan.

Kuitenkin kannattaa muistaa se, ettei spirituaalisen tason paranemisen tarvitse tapahtua sairastumalla vakavaan sairauteen. Jokainen meistä voi eheytyä tällä tasolla kuuntelemalla kehonsa ja syvimpien tunteittensa viestiä, kyseenalaistamalla vanhoja aikansa eläneitä totuuksia itsestään ja elämästään, ja luomalla uuden yhteyden itseensä, eheänä ihmisenä. Täydellisenä juuri sellaisena kuin on. Ihmisenä, joka on löytänyt oman elämäntehtävänsä ja joka kunnioittaa omia syvimpiä elämänarvojaan.

Mitä jos näkisimme terveyden, sairauden ja paranemisen näin laaja-alaisena ja monitasoisena ilmiönä? Miten yhteiskunnalliset järjestelmämme ja toimintamallimme muuttuisivat? Kuka itse asiassa parantumisen ja paranemisen lopulta määrittää? Minä itse vai joku taho itsen ulkopuolelta? Ja mitä seurauksia sillä on, kuka tämän määrittelee? Voiko parantunut olla sellainen ihminen, jolle terveydenhuollon ammattilainen on kertonut, ettet tule koskaan paranemaan tuosta sairaudesta? Kumpi on enemmän oikeassa, parantuneeksi itsensä tunteva ihminen vai ammattilainen?

Haastan sinut, lukijani, pohtimaan asiaa syvemmin seuraavien kysymysten kautta:

  • Kun tunnet (tai tunsit joskus) olevasi terve, mistä tiedät sen itse, jos peilaat terveenä olemisen tunnetta näihin viiteen tasoon?
  • Jos sinulla on jokin oire tai sairaus, miten se näyttäytyy itsessäsi ja elämässäsi näillä tasoilla?
  • Mieti kohdallasi jotakin oiretta tai sairautta, josta olet parantunut. Miten paraneminen tapahtui? Mitä tunsit kun parannuit?  Kuka määritteli tilanteessasi sen, että olit parantunut?
  • Kun ajattelet paranemista näin laaja-alaisesti, mikä toimisi sinun kohdallasi sellaisena tunteena, joka auttaisi sinua parhaiten parantumaan näillä jokaisella viidellä tasolla?

Lopuksi haluan vielä tuoda muutaman tärkeän ja ajankohtaisenkin kysymyksen.

Onko todella olemassa tilanteita, joissa ihminen olisi väärin parantunut? Tai voiko olla mahdollista, että joku on parantunut jopa sellaisesta sairaudesta, josta ei nykytiedon mukaan ole mahdollista parantua? Onko todella olemassa parantumattomia sairauksia, jos paranemista peilaa näihin viiteen tasoon?

Mitä paraneminen sinulle merkitsee – se voi joskus olla sinun elämäsi tärkein kysymys <3

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Elämää voi aina parantaa -kirja

    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Mies, metsä ja meditaatio -paketti

    52,80  37,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Lasten oppeja äideille -kirja

    22,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin