Olen matkustanut paljon yksin. Silloin joutuu välillä valitsemattaankin viettämään aikaa pelkästään itsekseen. Viihtymään itsensä kanssa ja olemaan itselleen hyvää seuraa.
Välillä omat tavat ärsyttävät, omat maneerit käyvät rasittaviksi, oma naama alkaa kyllästyttää. Omien ajatusten sekamelska tympii ja oman hiljaisuuden ääni herättää levottomuutta. Hyviä puolia on välillä vaikea nähdä. Ne ovat liian lähellä.
Omaan seuraan ja itseensä suhtautuu usein vähintään kriittisesti. Vieraille antaa helpommin anteeksi, hyväksyy stiplut luonteessa ja oudot tavat käytöksessä. Jopa kielen epäselvyyden antaa kanssamatkustajille reissuillaan epäröimättä anteeksi. Itseään sitä vastoin moittii. En osaa tarpeeksi hyvin. Sönkötän.
Eräs viisas nainen, jonka tapasin Balilla, kehotti minua katsomaan päivittäin peiliin ja sanomaan itselleni jotain positiivista, kehumaan. Vaikka vain ihailemaan peilissä näkyvää violettia silkkimekkoa, muistuttamaan omaperäisestä kauneuspilkusta tai ohikulkijan nauramaan saaneesta keskustelunavauksesta.
Hän kehotti miettimään päivittäin yhden asian, jota itsessäni arvostan. Hymyilemään aamuisin peilikuvalleni. Heittämään itseni kanssa yläfemmat. Se tuntuu suoraan sanoen edelleen aika vaikealta.
Tänään päätin kuitenkin pysähtyä pienen haalistuneen peilin eteen. Toistin sen balilaisen viisaan naisen sanat, kun en muutakaan keksinyt. Ne sanat se balilainen nainen voisi sanoa kenelle tahansa.
”Olet aika hyvä tyyppi, oikeastaan ainutlaatuinen. Ei tuollaista (oma lisäys: tumpeloa) ole toista. Ja ehkä olet syystäkin moinen, puutteinesi ja outouksinesi tuollainen. Jos sinusta olisi pitänyt tulla toisenlainen, kenties sinusta olisi sellainen taiottu.”
Se samainen viisas balilainen nainen muistutti, että se, mitä ajattelen itsestäni ja millainen päätän olla, sellaisia ihmisiä saan elämääni. Sillä aina saan itseni heijastumaa, omaa peilikuvaa.
”Valo heijastaa valoa, mutta synkkyys nielaisee sen.”
Millaisena itseni näen ja millaiseksi itseni ulospäin heijastan, sellaisia ihmisiä vierelleni jää.
Välillä en pääse pakoon ujouttani, toisinaan olen varsinainen synkistelijä, turhan usein hiillyn sekunnissa nollasta sataan asiasta, joka seuraavana päivänä hävettää.
Mutta yritän hyväksyä nekin piirteet, antaa anteeksi helpommin. Näkemään selkeämmin myös hyvän, hyväksymään koko paketin. Ajattelemaan, että olen ihan hyvä tyyppi näinkin. Teen vähintään parhaani.
Ja ehkä ne säröt kuuluvatkin kuvioon. Ehkä täydellisyys syntyykin epätäydellisyyden vivahteista ja epätäydellisistä elementeistä.
Se viisas balilainen nainen nimittäin kysyi tumpelolta:
”Haluatko olla se suorassa rivissä seisova symmetrinen havupuu. Vai haluatko olla se käppyräpuu, se jonka eteen itsekin matkoillasi seisahdut ottamaan valokuvaa. Mietit, että onpa tuo hauska, outo, epätäydellinen, tavaton, mutta juuri siksi ainutlaatuinen, pysäyttävä. Uniikki.”
Ikuistamisen ja muistamisen arvoinen.
PS. Tänään uskalsin pysähtyä peilin eteen, katsoa itseäni silmiin ja sanoa, että olet loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi. Juuri tuollaisena.
Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos, 2016)
Sumuinen kuilu. Sen välillä mitä olet ja mitä voisit olla. Syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne, kun et ole vielä uskaltanut hypätä kuilun yli ja tulla siksi, miksi sinun on tarkoitettu tulevan. Maa toisella puolella vaikuttaa maagiselta, suorastaan pyhältä.
Sanot itsellesi: ”tänään kasvatan voimiani ja hyppään huomenna”. Yön aikana voimasi ovat hieman kasvaneet, mutta myös eroosio on tehnyt työtään – kuilukin on kasvanut. Kun et voi olla varma onnistumisestasi, päätät jälleen kerran jäädä keräämään rohkeuttasi suureen hyppyyn…
Koska aivosi pyrkivät säästämään energiaa, suorin tie kuilun yli vaikuttaa houkuttelevimmalta. Se, jossa saavutat tavoitteesi yhdellä tarkkaan harkitulla ja harjoitellulla suorituksella.
Et näe missä kuilu loppuu, sen kiertämiseen patikoimalla voisi mennä päiviä, jopa viikkoja… Harmi vain, että kuilu levenee joka yö, vaikeuttaen hyppäämistä. Lopulta käy niin, että kävellen olisit jo perillä.
Muutos henkilöksi, joka voisit olla
Haluat muuttua, koska osaat kuvitella paremman version itsestäsi. Helpoin keino lykätä muutosta on suunnitella se kerrasta täydelliseksi, kasvattaa kuilua. Mitä suuremmaksi kuvittelet muutoksesi, sitä enemmän mielesi ja egosi sitä vastustaa.
Olisi tietysti kiva ajatella, että teet jonkin ison muutoksen ja sitten olet ihminen, joka haluaisit olla.
Tiedätkö mitä? Sisälläsi on jo se henkilö, joka voisit olla. Sinun tulee ainoastaan oppia ilmentämään sitä paremmin.
Koska nykyhetki on ainoa mitä voit muuttaa ja elämäsi tapahtuu nykyhetkessä, muutos on aina mahdollinen. Sinä voit vaikuttaa ajatuksiisi ja tekoihisi nykyhetkessä.
Egosi saattaa kertoa sinulle, että olet tietynlainen etkä muuksi muutu. Olethan toiminut ennenkin tietyllä tavalla. Kuitenkin kun tietoisesti teet jonkun asian eri tavalla kuin tavallisesti, astut hetkeksi ikään kuin rinnakkaiseen todellisuuteen, missä olet eri henkilö. Tämä kokemus puolestaan muovaa sinua eri henkilöksi.
Elämämme muovautuu päivittäisistä tavoistamme. Siitä tulee tapa, mitä jatkuvasti toistat. Muutos on kasvuprosessi. Välillä mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, eikä varsinkaan yhdellä täydelliseksi suunnitellulla hypyllä.
Paras hetki muutokselle on nyt, nykyhetki, sillä vain nykyhetkessä voit tehdä asioita tulevaisuutesi muuttamiseksi.
Kiinalainen sananlasku sanoo: ”Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askelella”. Aloita matka, ota ensimmäinen askel nyt.
Jos haluat ottaa selkeitä askeleita kohti parempaa versiota itsestäsi, tule nyt mukaan Täydellinen haaste -verkkovalmennukseen. Sisäisellä tutkimusmatkalla tiedostat ja kyseenalaistat vanhoja tapojasi, jotta uusille, paremmille tavoille voisi tulla elämässäsi tilaa.
Olkaamme kiitollisia, että elämme yltäkylläisessä maailmassa, missä ihan hukumme eri vaihtoehtoihin. Jokainen löytää varmasti itselleen mieluisan keinon hoitaa itseään fyysisesti ja henkisesti.
Olin aina luullut, että hyvinvoinnin eteen pitää tehdä paljon töitä, että se ei olisi meille lahjaksi annettu. Pitäisi käydä salilla ja syödä superfoodeja ja olla monimutkaisella ruokavaliolla terveenäkin. Minulle tällaiset tavoitteet ja rajoitteet saivat aikaan vain stressiä ja syyllisyyden tunnetta, ja se vaikutti negatiivisesti hyvinvointiini. En vain ole urheilun ystävä, vaikka lähes kaikkia lajeja olen kokeillut. Olen liian suuripiirteinen ja laiska noudattamaan ruokavalioita, en ole kokkausta harrastava enkä tunteja hellan äärellä viihtyvää tyyppiä. Miten ihmeessä sitten pysyisin terveenä ja hyvinvoivana?
Minä uskon, että keho pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä, jos sille vain annetaan tarvittavat rakennusaineet siihen.
Olen juonut vihermehuja pian viisi vuotta enkä ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa, fyysisesti tai henkisesti. Juon mehuja silloin kun niitä tekee mieli, välillä joka aamu, välillä menee viikkojakin etten juo. Vihermehut ovat minun keinoni päästä luonnollisen tasapainoiseen oloon. Lasillinen mehua aamulla virkistää kehoni ja mieleni.
Nykyään syön ihan mitä haluan ja liikun koiran kanssa ja pyöräillen. Näytän silti 43-vuotiaana paremmalta bikineissä kuin kaksikymppisenä. Laajoissa verikokeissa kaikki arvoni olivat erittäin hyvät. Tuloksistani kiinnostuneena työterveyslääkäri halusi kuulla kaiken mehustamisesta.
Olin Kehon ikä -mittauksessa, ja tulokseni oli 26 vuotta. Mittaaja tenttaili urheiluharrastuksistani ja ruokavaliostani. Ei sellaisia ole. Minulta aina kysytään, mistä saan kaiken energian. Olen viisilapsisen uusperheen äiti ja yksityisyrittäjä, jolla on tuhat rautaa tulessa. Nukun kuin tukki, ideoita virtaa niin etten ehdi kaikkea toteuttamaan, ja vaikka tahti on nopea, pysyn rauhallisena ja hymyilen. Tämä on vihermehujen ansiota.
En pidä fanaattisuudesta missään muodossa ja kerron luennoillanikin, että aamulla juon vihermehun ja illalla nautin oluen. Elämän ei kuuluisi olla monimutkaista, siitä pitäisi voida nauttia.
Ruokavalinnoista ei pitäisi stressata, pitäisi vain tiedostaa faktat ja pyrkiä tasapainoon.
Kiireessä tai laiskana käytettyjen ravintoköyhien valmisruokien vastapainoksi voi juoda lasillisen vihermehua. Syömisestä katoaa nautinto, jos joka ruokapala aiheuttaa pelkoa tai syyllisyyttä. Pyrin valmistamaan perheelleni luomuruokaa, mutta en piiskaa itseäni hengiltä, jos joskus sorrun valmisruokaan. Vihermehujen avulla tiedän saavuttavani tasapainon. Lapsenikin osaavat tämän: “Syödään äiti leffassa herkkuja ja aamulla juodaan vihermehu!”
Brittien mehu-guru Jason Vale sanoo osuvasti, että terveys on kuin pankkitili. Sinä päätät paljonko tililläsi on rahaa ja kuinka paljon rahaa tuhlaat tekemällä huonoja valintoja terveytesi suhteen. Elämässä pitää välillä tuhlata ja herkutella. Nopein keino saada tilille lisää rahaa on juoda vihermehuja!
Rakastan mehustamisessa sitä, että se on yksinkertaista ja helppoa. Se on jokaiselle mahdollista, sillä mehut tehdään kotona, kaupan ja luonnon aineksista. Se on turvallinen, edullinen ja helppo tapa pitää yllä terveyttä ja jopa tulla terveeksi, luonnollisella tavalla. Se on varma ja joskus ainoa tapa saada lapsille vihreää kurkusta alas. Se on kiireisen äidin ja yrittäjän arjen pelastus. Tulisin hulluksi, jos minun pitäisi joka päivä miettiä, että ovatko kaikki lapset syöneet edes JOTAIN terveellistä. Teen heille vihermehuja enkä huolehdi. Vihermehujen myötä herkut eivät edes liiemmin kiinnosta, vaan heilläkin on tahto syödä ruokaa, josta saa samalla tavalla elinvoimaa kuin mehuista.
Vihermehujen myötä positiivisuus ja energiataso nousevat aivan uusille tasoille, sillä keho saa kaikki ne rakennusaineet, joita se päivittäin tarvitsee. Lasi silloin tällöin ei ehkä riitä tekemään kaikkea tätä, ja siksi onkin hyvä opetella niksit ja saada tietoa mehustamisesta, että siitä saisi parhaimmat hyödyt irti.
80–95% kasvisten ravinteista sijaitsee juuri siinä mehussa!
Tänään on paljon tekemistä. Tarvitsen luonnollisen piristyksen. Haluan sen energisen tunteen, mitä kuppi vahvintakaan kahvia ei aikaan saa. Edessäni on iso lautanen täynnä erivärisiä tuoreita kasviksia. Pihalta kävin hakemassa nipun sileälaitaisia voikukan lehtiä, ne eivät ole niin karvaita kuin sahalaitaiset. Rakastan selleriä, se rauhoittaa hermostoa. Sitruuna puhdistaa. Kiivistä saan hurjasti C-vitamiinia ja luomuna voin käyttää sen kuorineen. Parsakaalin tanko, pala inkivääriä ja muutama punaposkinen omena. Siinä aamupalani.
Tiedän näiden ainesten sisältävän, varsinkin raakana, suurenmoisen määrän vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, flavonoideja ja entsyymejä. Kestäisi kauan pureskella ne raakana (inkiväärin ja sitruunan kanssa voisi tulla ongelmia), ja olisin aivan täynnä. Kaikki energiani menisi suolistoon, raakojen kuitujen sulattamiseen. Mehustin erottelee kuidut ja mehuun jää suolistoa hellivä vesiliukoinen kuitu.
Kuluu vain muutama minuutti, kun olen hurauttanut kaikki yllämainitut ainekset mehustimessa herkulliseksi mehuksi. Nautin mehun rauhassa, olen täydellisen ravittu ja oloni on kevyt. Energia virtaa aivan eri tavalla kuin aterian jälkeen. Liidän tässä olotilassa, olen luova ja tehokas ja nälkä minulla on vasta iltapäivällä. Silloin syön mitä haluan, mutta vihermehujen ansiosta makupalettikin on muuttunut. Kehoni janoaa lisää terveellistä ja luonnolliselta maistuvaa, monipuolista ja värikästä ravintoa. Kuuntelen kehoani. Kuuntelen itseäni.
Kaksi vakavasti sairasta miestä jakoi yhteisen sairaalahuoneen.
Toinen heistä, keuhkovaivoista kärsinyt mies, nostettiin joka iltapäivä tunnin ajaksi istumaan sängyssään, jotta hänen keuhkoihinsa kertynyt neste poistuisi helpommin. Tämän miehen sänky oli huoneen ainoan ikkunan vieressä.
Toinen miehistä joutui vakavien selkäkipujen vuoksi viettämään kaiken ajan selällään maaten. Kuluttaakseen aikaa he keskustelivat tuntikausia. He puhuivat vaimoistaan ja perheistään, kodeistaan, työstään, armeija-ajoistaan, ja vertailivat, missä olivat olleet lomalla.
Joka iltapäivä, kun ikkunanviereisessä sängyssä oleva mies sai hetkeksi nousta istuma-asentoon, hän kulutti aikaa kuvailemalla huonetoverilleen kaikkia ikkunasta näkemiään asioita.
Toisessa sängyssä selinmakuulla oleva mies alkoi odottaa noita iltapäivän tunteja, jolloin hänen sairaalasängyn rajaamaa maailmaansa laajensivat ja elävöittivät kaikki ulkopuolisen maailman tapahtumat ja värit.
Huoneen ikkunasta näkyi puistoon, jossa oli ihana lampi. Ankat ja joutsenet pulikoivat vedessä, jossa lapset uittivat leluveneitään. Nuoret rakastavaiset kulkivat käsi kädessä kukkien väriloiston keskellä, ja kauempana horisontissa erottuivat kaupungin ääriviivat.
Ikkunan vieressä istuva mies kuvaili tätä kaikkea äärimmäisen yksityiskohtaisesti, jolloin huoneen toisella puolella makaava mies sulki silmänsä ja näki sielunsa silmiin nämä kauniit maisemat.
Eräänä lämpimänä iltapäivänä ikkunan vieressä ollut mies kuvaili ohikulkevaa paraatia. Vaikka toinen mies ei pystynyt kuulemaan soittokuntaa, hän saattoi nähdä sen sielunsa silmin huonetoverinsa kuvaillessa sitä hänelle elävin sanoin.
Päivät ja viikot kuluivat tällä tavoin. Eräänä aamuna hoitaja tuli huoneeseen tuomaan miehille vettä ja huomasi ikkunan vieressä olevan miehen kuolleen rauhallisesti nukkuessaan. Surullisena hän kutsui sairaalan avustajat viemään edesmenneen pois.
Huonetoverinsa menetyksestä surullisena toinen mies pohti, oliko hän mahtanut kertaakaan edes kiittää miestä ja kertoa, miten hänen kuvailunsa maailmasta ikkunan ulkopuolella olivat tuoneet hänelle lohtua.
Sopivan hetken tullessa mies kysyi sairaanhoitajalta, voisiko hänen sänkynsä siirtää ikkunan viereen. Hoitaja suostui pyyntöön ilomielin ja varmistuttuaan, että miehellä oli sängyssään kaikki hyvin, hän poistui huoneesta.
Hyvin hitaasti, selkäkipunsa jarruttamana, mies vääntäytyi vähitellen ylös yhden kyynärpäänsä varaan päästäkseen vihdoin näkemään maailman ikkunan ulkopuolella. Hitaasti hän kääntyi katsomaan ulos sänkynsä viereisestä ikkunasta.
Ikkunasta näkyi paljas betoniseinä.
Hoitajan palatessa mies kysyi tältä, mikä ihme oli mahtanut saada hänen edesmenneen huonetoverinsa, joka oli kuvaillut ikkunasta näkemiään upeita asioita, toimimaan tällä tavalla. Hoitaja kertoi, että mies oli ollut sokea, eikä voinut nähdä edes ikkunasta näkyvää seinää.
Hoitaja sanoi: ”Ehkä hän halusi vain rohkaista sinua.”
Riippumatta siitä, millaisessa tilanteessa itse olemme, voimme aina koittaa tehdä toiset onnelliseksi – ja tässä on valtava onnellisuuden lähde. Jaettu suru on puolitettu suru, mutta ilo ja onni tuplaantuvat jaettaessa.
Pelko on loistava frendi, kunhan pysyy sen kanssa hyvissä välilöissä.
Milloin viimeksi koit tilanteen, missä pelko auttoi sinua? Entä milloin pelko on rajoittanut sinua liikaa? Mitä näissä tilanteissa tapahtui? Mitä ajattelit, tunsit, koit? Miten toimit?
Jos sinusta tuntuu, että ystävyyssuhteesi pelon kanssa kaipaa päivitystä, lähde mukaan innosteeseen!
Mindfulness-innosteena on tällä kertaa pelon kohtaaminen ja sen kanssa oleminen päivittäin kuukauden ajan! Videon katsomalla ja innostetta noudattamalla opit tuomaan lisää rohkeutta arkeesi ja alat huomata miten aikaisemmin sinua jännittäneet tilanteet tuntuvat helpommilta. Ja vaikka innoste pelottaisikin, lähde mukaan silti!!!
Olen oppinut, että elämässä on asioita, joita kohti voi kulkea, kuten omat unelmat tai asiat, jotka tuntuvat tärkeiltä omassa elämässä. Sitten on asioita, joita haluaa vähentää elämässään: vaikka työn määrä, kuluttaminen, tavaran määrä, huonot ihmissuhteet tai itselle vääriin asioihin ajan kuluttaminen. Voin valita kuljenko kohti tai kuljenko poispäin.
Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa tavoitteet ja päämäärät ovat niin tärkeitä, että niiden eteen ollaan monesti valmiita uhraamaan oma terveys, ihmissuhteet ja aika. Olemme ehkä oppineet, että kun riittävästi paiskii, yrittää, pinnistelee ja tekee, pääsee kohti (lähemmäksi ja joskus perillekin) päämääräänsä. Miltei minkä tahansa asian uskotaan saavutettavan riittävällä suoriutumisella, suorittamisella ja oikeita valintoja tekemällä.
Parhaan ystäväni kuoleman aiheuttama suru on opettanut minulle jotain tärkeää: Suruun ei päde sama suoritusmetodi kuin moniin muihin asioihin. Kun ihminen kohtaa syvän surun, hän kohtaa jonkin uuden puolen itsessään. Surun mukana tulee näkyväksi paljon pelkoja, haikeutta, rakkautta, rajallisuuden kokemusta, eletyn elämän mittaamista ja tulevaisuuden katsomista uudella tavalla. Kun ystäväni kuoli, sanoin: kaikki on eri tavalla nyt. Muutama kuukausi myöhemmin kaikki on edelleen eri tavalla. Vaikka en ole hennonut poistaa ystäväni numeroa puhelimestani vielä, tiedän, että numeroon ei enää vastata. Tiedän, ettei tule yhteisiä hetkiä.
Samalla minusta tuntuu hyvin erilaiselta, kun olen tuntenut niin syvän kaipuun sydämessäni, niin ison tunteen, ettei se meinaa mahtua sisälleni. Vaikka en itke enää joka päivä, teen ihan tavallisia asioita ja elän ihan tavallista elämääni, asiat ovat toisin. Ja ymmärrän, että minun pitää oppia elämään elämää sellaisena kuin se nyt on. Kun olen kerran kohdannut syvän surun, se on tullut elämääni jäädääkseen. Ei niin, ettenkö uskoisi, että suru helpottaa, vaan niin, että joka päivä kysyn surultani: miten sinulla tänään menee?
Suru ei ole suoritus, joka oikein hoitamalla lakaistaan maton alle tai hoidetaan päiväjärjestyksestä. Se ei tule valmiiksi, siitä ei saada todistusta eikä siinä päästä perille. Vaikka suru tuntuu ikävältä, välillä ylitsepääsemättömältäkin, se on asia, josta pois pyrkiminen ei auta. Ei ole tekemistä, taikasauvaa, tahoa tai Googlen hakusanaa, jota käyttämällä ongelma olisi ratkaistu.
Eikä suru ole ongelma, josta oikeilla suoritteilla pääsisi – tai tarvitsisi päästä – eroon. Se toimii eri tavoin. Se synnyttää elämän valtatielle oman sivupolkunsa, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Sen varrelle alkaa ehkä myöhemmin kasvaa tulppaaneita, kirsikkapuita ja koivunversoja, mutta kerran syntyessään surupolku on yksi haara elämänmittaisella polullamme. Välillä kuljemme valtatietä vauhdilla, välillä astelemme surupolkua. Surupolku on samalla polku itseemme, siihen, mitä rakastamme, siihen, mikä on meille tärkeää ja mikä on sydämessämme.
Onpa sitten kokenut syvää surua läheisen kuoleman, eron tai muun menetyksen myötä ja niin kipeältä kuin suru tuntuukin, surua ei voi suorittaa pois. Sen on annettava tulla osaksi elämäämme, annettava avata sydäntämme, annettava tehdä oma tuntematon polkunsa, jota voimme ihmetellen kulkea joka ikinen päivä ja kysyä siltä: suru, mitä haluat opettaa minulle tänään?
Hidasta elämää -kirjoittajat muistelivat omia lapsuuden kesätouhujaan. Nämä kesätouhut olivat niin hauskoja, että mielestämme ne ansaitsevat elinkaaren myös pädisukupolven tietoisuuteen.
1. Kukkaseppeleen tekeminen
Kaupunkilaislapset joutuvat kysymään kukista: ”Saako tän ottaa?” Vie lapsi niitylle ja sano: ”Kaikkea saa ottaa!” Tehkää yhdessä kukkaseppele. Taito kantaa iloa pitkälle elämässä. (Tästä löytyy kuvalliset teko-ohjeet.)
2. Kupla-aines tiskiaineesta ja itsetehdyt ”kuplattimet”
Nykyään voi marssia lelukauppaan ja hankkia kupla-ainesta ja välineitä. Mutta entä jos sekoittaisitte oman kupla-aineksen tiskiaineesta ja jännittäisitte, tuleeko siitä riittävän kestävä. Mielikuvitusta voi käyttää myös ”kuplattimen” tekoon: nippuside? henkarin putki? rautalanka?
3. Ruoholla viheltäminen
Ruoho on mitä hupaisinta ajanvietettä: kuka saa vihellyksen kuulumaan ruohonkorresta?
4. Marjaheinä
Mikä onkaan makeampaa kuin itse poiminut metsämarjat heinänkorressa? Ne ovat kuin helminauhoja <3
5. Leipäkivien etsiminen ja viskominen
Muistatteko kuinka suuri ilo oli löytää leipäkivi? Oikea littanainen täydellisyys, joka oikeassa kulmassa ja hyvällä kierteellä veteen viskattuna tekee enkat? Ehkä jopa 7?
6. Oma kauppa
Oman kaupan voi perustaa milloin tahansa, mihin tahansa. Kaupassa voi olla myytävänä käpyjä, kiviä, lehtiä, kukkia, kuravelliä – samat käyvät maksuvälineenä.
7. Ongella
Odottaminen. Kokonainen päivä saattaa kulua tuijotellen veden pintaa, jos ei syö. Kuha ny vaa istuu.
8. Kukko vai kana?
Nappase heinästä kiinni ja vetäise: jos jää pitkä ”häntä”, se on kukko, jos jää lyhyt ”häntä”, se on kana. Muista ensin kysyä: kukko vai kana?
9. Maja
Majoja voi rakentaa metsään, pihalle tai sadepäivänä vaikka patja- tai tyynykasan alle. Vain mielikuvitus on rajana majan rakennuksessa!
10. Tarzan
Tarzan, metsien kuningas: ennen luonnossa villisti liikkumista kutsuttiin Tarzan-leikiksi, nykyään sitä kutsutaan parkouriksi. Yhtä kaikki: liikkuminen luonnossa, luonnon kunnioittaminen ja oma, vapaa liike on vapauttavaa – myös aikuiselle!
11. Hyppiminen
Twistit, hyppynarut, ruutuhyppelyt eli rintat. Kuka tekee taplin, stiplun tai tiplun? Löytyykö sarjat selkärangasta vielä, jos menet itse mukaan hyppimään? Hidasta elämää -puodin Sanni muistelee twist-sokkeloa. Jos sokkelo on unohtunut, katso tarkemmat ohjeet tästä.
12. Pallopelit
Hidasta elämää -kirjoittajien yksi iso suosikki on pallonheitto seinää vasten. Parasta tässä pelissä on se, että sarjoja voi tehdä sekä yksin että kavereiden kanssa. Kun lapsi sanoo ”tylsää, saanko pelata”, vastaa: ”kyllä saat, tuus kattoo”. Koita muistella sarjoja tai keksi omia. Tällaisen sarja alun muisti bloggarimme Noora: yksi heitto suoraan seinään (1), kaksi heittoa siten, että pomppaa seinän jälkeen kerran maahan (2), kolme heittoa niin, että pomppaa maan kautta seinään (3). Bloggarimme taas Susanna muistelee, että jossain pyörähdettiin, jossain heitettiin jalan alta.
Mitä muita pallopelejä muistat?
13. Pilvihahmojen etsiminen
Viltti maahan, ehkä heinänkorsi suuhun ja tutkimaan, mitä hahmoja taivaalta löytyy: kissoja, hevosia, sydämiä, StarWars-hahmoja?
Millaisia leikkejä ja touhuja sinä muistat ja haluat opettaa eteenpäin?
Erilaisten vatsaoireiden kanssa kamppailee moni. Turvotus, ilmavaivat, vatsakipu ja jatkuva väsymys voivat olla merkki ärtyvän suolen oireyhtymästä, IBS:stä. Sen yleisyys länsimaissa vaihtelee, mutta arvion mukaan se koskettaa noin 10–20:tä prosenttia väestöstä. Erilaisiin vatsa- ja suolistovaivoihin erikoistunut ravitsemusterapeutti Leena Putkonen neuvoo uudessa kirjassaan, miten räätälöidyllä FODMAP-ruokavaliolla voidaan parantaa oloa ja helpottaa ikäviä vaivoja.
Superhyvää suolistolle – Herkkävatsaisen elämä kuntoon(Otava 2016) on tuhti tietopaketti suolistosta, sen hoidosta, toimintaan vaikuttavista elämäntavoista sekä ruokavaliosta ja hyvän olon resepteistä. Ylivirittynyt suolisto on herkkä erilaisille ärsykkeille ja elämäntapamuutoksen lisäksi isoa osaa sen hoidossa näyttelee ruokavalio. Tutkimuksien mukaan kolme neljästä hyötyy oireyhtymän hoitoon kehitellystä FODMAP-ruokavaliosta (Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides, and Polyols) ja sen tarkoituksena on pyrkiä rajoittamaan huonosti imeytyviä hiilihydraattiyhdisteitä, jotka alkavat fermentoitumaan paksusuolessa. Putkonen kuitenkin muistuttaa, että myös unella, stressinhallinnalla, liikunnalla ja muilla elämäntavoilla on merkittävä rooli oireiden hallinnassa. Erityisen hyvän muistutuksen kirja tarjoaa oikeanlaisen hengityksen vaikutuksesta vatsan toimintaan – keskittymällä hengitykseen ja olemalla läsnä hetkessä on mahdollista tyynnyttää ja helpottaa stressin myötä elimistöön muodostuvaa paniikkitilaa.
Vaikka kirjasta löytyykin kattavat ”Mitä suositaan” ja ”Mitä rajoitetaan” – ruokalistat, olisi FODMAP-ruokavalion noudattamisessa hyvä ensin kääntyä aiheeseen perehtyneen ravitsemusterapeutin puoleen. Muuten saattaa turhaan rajoittaa liikaa ruokavaliota. 4-6 viikkoa kestävän alkukokeilun ja ruokien karsimisen jälkeen aloitettavat siedätykset on myös hyvä tehdä ohjatusti. Hyvin harvalle aivan kaikki FODMAP-yhdisteet aiheuttavat oireita, joten pelkästään listan mukaisia ruokia välttämällä ruokavalio voi jäädä liian yksipuoliseksi. Lisäksi ihmiset sietävät ruokia eri tavalla, joten tämänkin ruokavalion kohdalla pitää ottaa huomioon yksilöllisyys. Ravitsemusterapeutti pystyy myös neuvomaan, miten hyvää hoitotasapainoa voi jatkossa pitää yllä.
Kirjan viimeiseen osioon on koottu liuta vatsaystävällisiä reseptejä, joista kokeiluun pääsi nopea Tuoretomaatti-fetapasta yhdelle:
3 kypsää tomaattia tai 4 säilyketomaattia tölkistä
1 dl fenkolia silputtuna
valkosipuliöljyä (huom. sipuli ja valkosipuli ovat ongelmallisia ruoka-aineita FODMAP-ruokavalion kannalta, joten kannattaa niiden sijasta kokeilla valkosipuliöljyä)
korianterin siemeniä hienonnettuna tai valmiina jauheena
1 cm pala tuoretta chiliä silputtuna
1 ½ rkl kurpitsansiemeniä
1 rkl appelsiinimehua tai ½ tl sokeria
½ rkl valkoviinietikkaa
suolaa
LISÄKSI
1 rkl fetaa murusteltuna
täysjyväriisi- tai kaurapastaa keitettynä pakkauksen ohjeen mukaan
Kuutioi tomaatti pieneksi ja leikkaa fenkoli silpuksi. Kuumenna valkosipuliöljy ja lisää joukkoon korianterinsiemenet ja chili sekä kurpitsansiemenet. Lisää tomaattikuutiot ja fenkolisilppu pannulle. Anna nesteen haihtua muutaman minuutin ajan. Mausta appelsiinimehulla/sokerilla sekä etikalla. Kuumenna kastike. Annostele lautaselle ensin keitetty pasta, sen päälle tomaattikastike ja lopuksi feta.
Intuitio on jotain, mitä meillä jokaisella on. Kyky tietää asioita ilman analyyttista ajatteluprosessia. Viisas ääni sisällä, joka ohjaa oikeaan suuntaan.
Usein yhteys intuitioomme on kuitenkin enemmän tai vähemmän heikentynyt. Mielen ääni on niin voimakas, että sen alta on vaikea kuulla mitä sisäinen viisaus kuiskii.
Onneksi intuitiota voi kehittää ja yhteyttä siihen voimistaa. Seuraavien kahden harjoituksen avulla voit lähteä vahvistamaan yhteyttä omaan intuitioosi samantien.
Hiljenny ja pyydä ohjausta
Olen huomannut, että joka kerta kun annan elämänrytmini kiihtyä liian kiireiseksi, tunnen menettäväni tuon arvokkaan yhteyden intuitiooni. Selkeys häviää eikä ideoita enää pulppuile samalla tavalla. Silmien säihke ja elämän taika alkavat hiipua. Pää tuntuu silloin olevan aivan täynnä ajatuksia eikä tilaa itsensä kuulemiselle ole. Silloin ainoa keino yhteyden palauttamiseen on tahdin hiljentäminen. Pään hiljentäminen.
Ota aikaa joka päivä hiljentyä pieneksi hetkeksi. Voit istua alas, ottaa hyvän asennon ja keskittyä omaan hengitykseen. Jokaisen uloshengityksen myötä anna itsesi rentoutua vähän enemmän. Kun ajatuksesi lähtevät harhailemaan, palauta ne lempeästi takaisin hengityksen seuraamiseen.
Tunne miten jokainen uloshengitys kuljettaa sinua yhä rauhallisempaan ja tyhjempään olotilaan. Tuosta rauhan tilasta käsin kysy sisäiseltä viisaudeltasi jokin sinua askarruttava kysymys ja jää odottamaan vastausta. Vastaus saattaa saapua esimerkiksi mielikuvana, tuntemuksena, tietämyksenä tai äänenä. Anna vastauksen vain pulpahtaa pintaan, lainkaan pakottamatta ja yrittämättä. Opettele tämän harjoituksen myötä sitä, miten sinun intuitiosi sinulle viestii.
Kuuntele uniesi viestejä
Unet voivat tarjota meille arvokasta tietoa omasta sisäisestä maailmastamme ja elämästämme. Tämä symbolinen kieli on intuitiollekin täydellinen tapa viestiä meille ja siksi uniemme kuuntelu on intuition kehittämisessä tärkeää.
Seuraavana iltana kun menet nukkumaan ota viereesi muistivihko ja kynä. Esitä intuitiollesi jokin sinua askarruttava kysymys ja pyydä mielessäsi saavasi unen kautta kysymykseen vastauksen. Pyydä myös, että muistat unesi herättyäsi.
Käy nukkumaan ja aamulla ennen kuin nouset sängystä, kirjoita unesi muistivihkoon. Toista tämä sama prosessi vähintään viikon ajan, kunnes olet saanut vastauksen kysymykseesi. Voit huomata, että harjoituksen myötä unien muistaminen helpottuu. Tarkkaille unen tapahtumien lisäksi erityisesti tunnetilaa, joka uneen liittyy.
Sanat on sanottu. Hiljaisuus. Molemmat tietävät, ovat tienneet jo hetken aikaa. Silti se porautuu syvälle sydämen kuorien läpi. Meidän tiemme on päättynyt, ja hetken aikaa ei ole mitään. Vain tyhjyyden mukanaan tuoma kuolema, irtipäästäminen, rakenteista luopuminen, josta seuraa hetken loputtomuuden tunne. Erossa on monenlaista tunnetilaa, ja tuskin kenellekään se aivan helppo matka on.Myös miehiin sattuu, kuten vasta kirjoitin. Myös erossa.
Miehen rooli
Mies on kasvamassa tällä hetkellä. Kasvamassa kohti uudempaa versiota, jossa mahdollisuudet lisääntyvät entisestään. Se kasvuprosessi ei ole kuitenkaan helppo, sillä olemmehan luomassa jotain, mitä ei ole tällä planeetalla koskaan ollut. Miestä, joka osaa hoitaa asioiden molempia ääripäitä, pitäen oman vahvan olemuksensa koko matkalla.
Jos kuitenkin mennään stereotypioihin hetkeksi. Mies on pääasiassa koko historian ajan halunnut paeta luolaan. Luolaan, jossa voi jälleen eheytyä, vahvistua ja palata oman ”heimonsa” pariin. Lähempänä tätä aikaa se on ehkä tarkoittanut viinapulloa navetan takana tai sekoilua yöelämässä. Mitä milloinkin.
Miehen rooli heimoissa ja alkuperäiskansoissa on ollut luoda turvaa. Luoda turvaa omalle lapselle, omalle (omille) kumppan(e)ille, sekä koko heimolle. Turvan takaaminen on yksi pääperuspiirteistä miehelle, joka siihen rooliin haluaa astua. Silloin kun leijona tai vihamieliset uhkaavat leiriä, mies on se, joka on pyrkinyt tuomaan rauhan ja tasapainon, joskus erittäin väkivaltaisestikin. Meissä on edelleen tämä piirre, haluamme luoda vakaan, rauhallisen sekä turvallisen pohjan läheisillemme.
Eron hetkellä tämä kaikki katoaa. Olemme niin kaukana juuristamme, että elämme yhteiskunnassa, joka on erkaannuttanut heimon yksilöiksi. Talouksiin, jotka ovat irrallaan suuremmasta heimosta. Näin ollen koko turva on poissa, kun ero tapahtuu. Varsinkin, jos ero tapahtuu miehen toimesta, luottamus on katkaistu. Alkuperäiskansojen parissa tätä ilmiötä ei välttämättä tapahtuisi, sillä heimo turvaisi kuitenkin yksilöt, jotka siihen kuuluvat. Naiset huolehtisivat naisista, miehet miehistä. Kukin omalla tavallaan.
Vaikka erossa on kaikilla paljon tuskaa, surua ja vaikka mitä tunteita, joita en tajua, on myös miehellä valtava syyllisyys. Vaikka isommassa mittakaavassa ero olisikin kaikkien parhaaksi, biologiaa ja elämää ei voi paeta. Petturi on petturi mielen tasolla aina. Sydän ei tietenkään tätä allekirjoita, mutta helposti saatamme hukkua tunnemaailmaan aika ajoin liian syvälle. Tämä kuuluu tietenkin inhimillisyyteen täysin.
Mietit ehkä puhunko omasta kokemuksesta vai olenko tämän asian asiantuntija. En todellakaan ole jälkimmäistä – kuten edellisessä kirjoituksessa sanoin, me miehet olemme aika lailla lastentarhatasolla näissä tunneasioissa. Olen vasta pikkuhiljaa tajuamassa, mitä se ihmeen ”sydän” tarkoittaa. Varsinkin, kun olen pitänyt sydäntäni kiinni, kuinka ihmeessä olisinkaan pystynyt ymmärtämään sen kaikkea loputonta viisautta.
Elämä kuitenkin tarjoilee oppikokemuksia, tällä kertaa erittäin vahvan sellaisen. Eron ja suruprosessin jälkeen on ollut kohdattava vahvoja rakenteita ja uskomuksia itsestäni. Rakenteita, jotka sanovat minun olevan luottamuksen hajoittaja, perheen rikkoja, paskiainen ja kaikkea muuta mukavaa, mitä milloinkin. Nämä rakenteet muodostuvat kaikista elämänkokemuksistani, erityisesti nuoruuden tapahtumista.
Vaikka polkumme tuli päätökseen ilman toisia osapuolia, turvaajan asemasta luopuminen ei ole miehelle paras mahdollisin juttu. Kaikki nämä ovat kuitenkin vain mielen pelkoja, joita joudumme kohtaamaan. Elämä jatkuu, niin kuin se on jatkunut miljoonia vuosia. Meidän täytyy avautua uudenlaiselle luottamukselle, sekä polulle omassa voimassamme. Irti ajatuksista, jotka eivät enää meitä tue.
Tunteeton lähestyminenkään ei auta, sillä se on puutetta voimasta kohdata asioita. Alkoholi ja päihteetkään eivät auta. Kieltämisen, tukahduttamisen ja syyttelyn sijaan tarvitsemme voimaa, todellista voimaa kohdata jokainen varjopuolemme.
Ainoastaan vapauttamalla varjopuolemme voimme nousta surusta, kohti virtaavaa kuninkuuttamme. Tästä tilasta voimme hallinnan sijaan palvella vieläkin paremmin heimoamme.
Nämä asiat ovat selkeyttäneet minun matkaani käytännössä ja helpottaneet tulemista tietoisemmaksi omasta keskeneräisyydestäni.
1. Oma heimo
Kaikessa työssäni käytän nykyisin heimoa alustanani, viitekehyksenäni. Olisi tosi erikoista, ellen luottaisi siihen tässäkin asiassa. Sen sijaan, että vetäytyisin omaan luolaani, omaan pelkooni, kipuuni ja suruuni, olen jakanut sitä kaiken aikaa heimon miesten kanssa. Nämä ovat olleet prosessille äärimmäisen tärkeitä ja kaikki patoumat ovat päässeet tulemaan ulos, vahvojen miesten ”piirissä”.
Tämä on tärkeää, jos haluamme nousta seuraavalle evoluutiotasolle miehisyydessä. Ilman toisia miehiä se on huomattavasti vaikeampaa. Toki nainenkin voisi auttaa, mutta pidän tässä asiassa miehille miehiä parhaana vaihtoehtoina. Aivan kuten naisille naisia, joiden seura tekee meistä enemmän oman itsen näköisiä. Me tarvitsemme heimoa, ja nyt voimme sille avautua. Kiitos miehet, tiedätte keitä te olette.
2. Rehellisyys
Asioita, joita teemme, ei arvioida teon perusteella. Vaan sen pohjalta, millä motiivilla teemme tekoja.
Olemalla itselle rehellinen voimme päästä käsiksi siihen, keitä todella olemme, mitä haluamme ja mitä pystymme antamaan. Ilman rehellisyyttä me elämme elämäämme valheessa ja miellyttämisen kautta. Miellyttäminen voi olla pintatasolla mukavaa, mutta se ei tue koskaan sitä antautumista elämälle, jonka voimme antaa ja kokea. Ainoastaan rehellisyys ja oman sydämen seuraaminen voi antaa tämän kokemuksen.
Minä en ole ollut omassa elämässäni rehellinen, vaan olen elänyt miellyttämisen rakenteen (persoonan) kautta lähes koko elämäni. Samaan aikaan peläten sitä, kuinka ihmiset reagoisivat ja ehkä hylkäisivät minut, mikäli olisin rehellinen. Niinpä en ole ollut rehellinen ja olen miellyttänyt. Toisin sanoen, en ole antanut kaikkeani tälle planeetalle ja läheisille ihmisille. En edes rakkauttani. Jäätävän kova pala myöntää se, mutta rehellisyyden ja mieheksi kasvamisen polku vaatii sitä.
3. Luottamus elämään
Erossa ja kaikissa elämän haasteissa meidän luottamusta koetellaan. Löydämme asioita, jotka muistuttavat meitä siitä, kuinka huteraa elämä oikeastaan onkaan. Näinä hetkinä helposti menetämme luottamuksen elämään ja itseemme. Onneksi tätäkin voi harjoitella ja tulla luottavaisemmaksi.
Kaikki on hyvin, kaiken aikaa, myös silloin kun sattuu. Luottaminen elämään noina hetkinä voi olla parasta, mitä koemme. Ymmärrämme elämän jatkuvan ja antavan ihmeellisyyttään jälleen erilaisissa muodoissa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Kliseisen klassista mutta niin toimivaa.
Luota elämään, luota heimoosi, luota omaan rehellisyyteesi ja omaan keskeneräisyyteen. Me olemme kasvamassa, kehittymässä, eivät isotkaan asiat ole loppupeleissä niin vakavia. Hetken siltä näyttää, mutta palaamalla luottamukseen huomaamme, että kaikki on hyvin. Just hyvin.
Luottamus tuo mukanaan myös sen, että huolehdimme itsestämme fyysisellä tasolla parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi tämä puoli on jo sen verran hyvin ohjelmoitu systeemiini, että siitä ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut huolehtia. Tärkeää se silti on, huolehtia itsestään. Kurkkaa tähän lisäksi myös ammattilaisen vinkit: tässä Marikan jäätävän hyvä teksti aiheesta ”kuinka erosta selviää”.
Toivottavasti tämä teksti muistuttaa sinua, ystäväni, että me koemme näitä asioita yhdessä. Mikään haasteistamme on tuskin sellainen, mitä ei olisi joku muu jo kokenut. Yhdessä olemme vahvempia ja pääsemme eheytymään sitä valoa kohti, joka todella olemme. Minä olen edelleen lastentarhassa, mutta erittäin innokkaana menossa eteenpäin kohti ala-astetta. Tiedän, luotan sekä ymmärrän, että elämä on ja antaa. Lainaan ystäväni Pequn tekstistä löytämääni osaa, jonka myötä toivotan rakkautta ja rohkeutta jokaiselle, joka omalla elämän polulla tallustaa.
”Rakkaudessa kukaan ei voi vahingoittaa toista; me olemme jokainen itse vastuussa omista tunteistamme, emmekä voi syyttää toisia siitä, mitä tunnemme. Se sattui, kun menetin jokaisen niistä hienoista naisista, joita rakastin. Nyt olen tosin vakuuttunut siitä, että kukaan ei menetä ketään, koska kukaan ei omista ketään. Se on todellista vapautta: saada maailman tärkein asia pyrkimättä omistamaan sitä.”
– vapaasti mukaillen Paulo Coelhon kirjasta Yksitoista minuuttia (Bazar 2011)
Arkielämä tuntuu usein tulevan uusien tapojen luomisen tielle. Jos todella haluaa muuttaa tapojaan tulee prosessi aloittaa itsetutkiskelusta. Aluksi on opittava tunnistamaan ja korjaamaan ne menetelmät, joilla tekee itselleen hallaa. Tämä on ainoa tie todelliseen kasvuun. Koska omien rajoittavien uskomusten ja haittaa tekevien tapojen muuttaminen on olennaista tavoitellessamme onnellisuutta, on tärkeää ensin tunnistaa yleisimmät tavat seistä oman onnensa tiellä.
1. Tyydymme vähempään, koska uskomme, että se on parasta mitä voimme saada
Usein ihmiset tietämättään tyytyvät vähempään peläten epäonnistumista. On sitten kyseessä haasteeton työ tai rakkaudeton parisuhde, tyytymisestä voi tulla alitajuinen strategia odotusten alentamiseksi ja sitä kautta kivun vähentämiseksi. Kuitenkin me ihmiset janoamme uusia kokemuksia ja intohimoa elämäämme, mutta pelkomme tuntematonta kohtaan usein ylittää halumme saavuttaa onnellisuus.
Korjaus: Uudelleenarvioi elämääsi. Kuvittele millaista elämäsi olisi, jos sinulla olisi kaikki, josta unelmoit. Koska mikään ei ole pysyvää, on sinulla elämäsi jokaisella hetkellä mahdollisuus muuttaa suuntaa kohti onnellisuutta. Elämän suunnan muuttaminen on oikeastaan omien odotusten nostamista.
2. Kuuntelemme päätämme sydämen sijasta
Yksi yleisimmistä onnellisuuden kompastuskivistä on yliajatella itsensä halvauksen partaalle. Tämä näkyy liikana analysointina, äärettömänä kriittisyytenä tai omiin tunteisiin kohdistuvan luottamuksen puutteena. Kun luotamme ajatuksiin tunteiden sijaan, saatamme jäädä jumiin epävarmuuden verkkoon. Usein ajatusten takana oleva pelko johtaa toimimaan pelosta tai toimimattomuuteen, eikä kaivatulle itsetuntemukselle ja hyväksynnälle jää tilaa.
Korjaus: Opeta itsellesi – toiston, meditaation tai minkä tahansa sinulle sopivan menetelmän kautta – että se, mitä itsestäsi uskot on se, mitä sinä olet. Jos haluat muuttaa jotakin, usko että sinä olet näiden tavoitteiden arvoinen.
3. Jätämme inspiraation huomiotta
Meillä kaikilla on inspiraation hetkiä. Se voi olla tunne, että tulee olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tai puhua mieltä kalvava totuus julki. Oli tuo inspiraatio millainen vain, on sen mukaan toimiminen oleellinen osa onnen polulla kulkemista. Monikaan meistä ei toimi tunteittensa varassa, sillä epävarmuudesta nouseva ahdistus lamaannuttaa meidät. Tunne siitä, että elämä seisoo paikallaan tai on jumissa, voi kertoa tunteiden laiminlyömisestä.
Korjaus: Ruoki intuitiota. Ota joka päivä yksi askel mukavuusalueesi ulkopuolella, mutta aloita pienistä askelista. Jos haluat kirjoittaa kirjan, unohda aika ja tartu kynään. Jos haluat matkustaa, etsi lentoja netistä. Jos haluat ostaa talon, hanki säästöpossu. Riittää, että kuuntelet itseäsi ja vastaat pyyntöihin myötätunnolla, kiitollisuudella ja ilolla.
4. Annamme pelon hallita itseämme
Usein tyytymättömyyden syynä on pelko. Kivun pelko voi ajaa masennukseen, riippuvuuteen tai lukkotilaan, jossa elämä tuntuu valuvan hukkaan. Tuttuus tuntuu turvalliselta ja tuntemattoman kurottelu on äärimmäisen hermostuttavaa ja pelottavaa.
Korjaus: Muutoksen aikaansaaminen vaatii epävarmuuden hyväksymistä. Pyri ottamaan uusi tuntematon avosylin vastaan. Epävarmuuden hetkellä voit lisätä onnen ja varmuuden tuntemuksia kuuntelemalla sydäntäsi. Anna sydämesi johdattaa sinua, sillä inspiraatio nousee sydämestä. Sisäiseen viisauteensa luottavat ihmiset ovat onnellisia, menestyviä ja terveitä. Uskalla siis luottaa itseesi.
5. Huolehdimme liikaa siitä, mitä muut ajattelevat
Moni meistä hakee hyväksyntää muilta ja antaa muiden mielipiteiden jarruttaa onnen etsintää. Mikäli haluamme vaihtaa työpaikkaa tai kokeilla jotakin ennenkuulumatonta, voi pelkomme muiden tuomitsevuudesta tai paheksunnasta seistä muutoksen tiellä.
Korjaus: Ole oma tukipilarisi ja usko tavoitteiden saavuttamiseen. Pyri myös ympäröimään itsesi ihmisillä, jotka uskovat sinuun ja kannustavat sinua muutoksen tiellä. Tärkeintä kuitenkin on, että sinä uskot itseesi. Jos huomaat huolehtivasi muiden ajatuksista, pidä tätä merkkinä jatkaa tarmolla kohti tavoitettasi ja rakenna entistä tiiviimmin luottamusta itseesi ja omaan tunteeseesi. Kaikki ongelmamme heijastuvat meistä. Kun haluamme muiden luottavan meihin, tulee meidän ensin itse luottaa itseemme.
Hortoilija seuraa haikeudella mitä kuuma kevätsää on tehnyt luonnolle. Kaikkialla vihertää ja puissa on jopa Keski-Suomea myöten lehdet, vaikka ollaan vasta toukokuun puolivälissä. Monet kasvit kukkivat, mikä hortoilijalle tarkoittaa kesää, ei enää suloista ja auvoista kevättä.
Koivujen silmuvaihe on auttamattomasti ohi, mutta vielä ehtii mukaan edes kuusenkerkkien ihanuuteen, tosin nekin kasvavat ennätysnopeasti.
Kuusenkerkät, kuusien uudet vuosikasvaimet, pehmeät vihreät ihanuudet ovat makuelämys, jota ei kannata jättää väliin. Kerkissä on eroja, joten kannattaa maistella eri kuusien kerkkiä. Joissakin kerkissä on voimakas, pihkainen jopa lääkkeenomainen maku. Joissakin taas lempeämpi ja sitruunainen aromi.
Kuusenkerkkiä on helppo kerätä suodatinpusseihin.
Kerkkiä voi nauttia monipuolisesti
Monet tuntevat kuusenkerkkäsiirapin yskänlääkkeenä, mutta kerkkiä voi käyttää myös monipuolisesti ruuanvalmistuksessa. Ne sopivat salaattiin, muhennoksiin, keittoihin, jälkiruokiin ja erilaisiin laatikkoruokiin.
Kerkistä voi valmistaa myös teetä, smoothieita, juomia ja lisukkeita. Meidän perheen suosikki on mieheni oivallus käyttää kuusenkerkkiä ja puolukoita yhdessä upeanmakuisena lisukkeena, jota makeutetaan joko sokerilla tai hunajalla. Lisuke sopii käytettäväksi vaikka aamujogurtin päällä, raakapuurossa, sieniruokien tai grillatun kalan kumppanina.
Kuusenkerkistä saa virtaa ja hyvää oloa, kun niitä ei syö liiallisesti. Kerkät sisältävät muun muassa mukavasti C- ja A-vitamiinia, kivennäisaineita ja haihtuvaa öljyä ja flavonoideja. Ne ovat antioksidanttipommeja.
Moni flunssainen ja köhäinen hyötyy kerkkien käyttämisestä. Kerkät irrottavat limaa ja hillitsevät myös yskää. Mutta jos kärsii astmasta, kerkkien käyttö ei ole suositeltavaa.
Jos et ole vielä käyttänyt kuusenkerkkiä juomissa, kokeile seuraavia ihania ohjeita.
Raijan kanelinen kerkkäjuoma
1 litra kuusenkerkkiä
2 tl viinihappoa
2 litraa kiehuvan kuumaa vettä
1-2 dl sokeria liuotettuna kuumaan veteen
4 Ceylonin kanelitankoa
1-2 tl aitovaniljajauhetta
Valmistus:
Kaada kiehuvan kuuma vesi, johon on lisätty viinihappo, kanelitangot ja vaniljajauhe kuusenkerkkien päälle isoon kulhoon ja anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Poista kerkät ja liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää juomaan. Sekoita ja siivilöi ja maistele. Valmis juoma on kuin tiivistettä, josta saa noin 4-5 litraa ihanaa juhla- tai janojuomaa, kun siihen lisää kylmää vettä.
Raijan kuusenkerkkäsmoothie
2 rkl kuusenkerkkiä silputtuna
puolikas luomukurkku kuutioituna
1 luomuomena paloiteltuna
2-3 rkl luomusitruunan mehua
ripaus ceylonin kanelia
2-3 dl vettä
Valmistus
Sekoita kaikki ainekset blenderissä. Nauti kirpeästä ja virkistävästä mausta. Jos maku tuntuu mielestäsi liian kirpeältä, lisää hiukan hunajaa tai agavesiirappia.
Muistathan!
Kuusenkerkkien ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kysy vaikka kuusiaidan omistajalta, saatko kerätä heidän kerkkäsatoaan ennen aidan leikkaamista. Tai kerää kuusenkerkkiä omasta pihapiiristä tai mökkitontilta.
(Otava 2016) on tuhti tietopaketti suolistosta, sen hoidosta, toimintaan vaikuttavista elämäntavoista sekä ruokavaliosta ja hyvän olon resepteistä. Ylivirittynyt suolisto on herkkä erilaisille ärsykkeille ja elämäntapamuutoksen lisäksi isoa osaa sen hoidossa näyttelee ruokavalio. Tutkimuksien mukaan kolme neljästä hyötyy oireyhtymän hoitoon kehitellystä FODMAP-ruokavaliosta (Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides, and Polyols) ja sen tarkoituksena on pyrkiä rajoittamaan huonosti imeytyviä hiilihydraattiyhdisteitä, jotka alkavat fermentoitumaan paksusuolessa. Putkonen kuitenkin muistuttaa, että myös unella, stressinhallinnalla, liikunnalla ja muilla elämäntavoilla on merkittävä rooli oireiden hallinnassa. Erityisen hyvän muistutuksen kirja tarjoaa oikeanlaisen hengityksen vaikutuksesta vatsan toimintaan – keskittymällä hengitykseen ja olemalla läsnä hetkessä on mahdollista tyynnyttää ja helpottaa stressin myötä elimistöön muodostuvaa paniikkitilaa.
