2 tärkeää asiaa miehelle – ja miksi naistenkin on ne hyvä tietää

Jokainen mies etsii elämässään asioita, joita ei aina osata sanallistaa. Tietyt asiat ovat meihin koodattuna syvälle sisimpään. Osan huomaamme, osa jää huomaamatta. Miehellä on monta tärkeää asiaa, joihin kannattaa elämässään panostaa. Tämä on vain pieni raapaisu siihen mahdollisuuksien kenttään, mikä on olemassa. Syvempi tarkastelu löytyy kirjassani Elinvoimaisen miehen kirja. Nyt listan pariin.

Rehellisyys

”Mutta kun minä olen rehellinen, todella rehellinen. Minä tiskaan, minä siivoan ja kuuntelen kumppaniani äärimmäisen tarkasti, jotta tiedän miten toimia. Minä kerron tunteistanikin välillä, jopa kerron rakastavani häntä. Ja olen rehellinen näin tehdessäni.” Jep, hieno homma. Kerrotko myös sen, kuinka jäit katsomaan työtoveriasi hetken liian pitkään? Tai kerroitko sen, kuinka kassan nuoren neidon hymy sai sinut elävöitymään raskaan päivän jälkeen?

Tai kerrotko sen, kuinka haluaisit lähteä työstäsi toteuttamaan niitä unelmia, jotka on jäänyt nuorempana toteuttamatta? Kerrotko sen, kuinka haluaisit, että kumppanisi antautuisi täysin sinulle ja luottaisi näkemykseesi? Kerrotko todella sen, miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi neuvoo sinun ajaessa?

Me voimme olla mukavia tai me voimme olla rehellisiä. Hyvin todennäköistä on, että täysi rehellisyys saattaa näennäisesti satuttaa hetkellisesti meidän läheisiä, niinpä jätämme sen option käyttämättä. Rehellisyys ei tarkoita sitä, että lähtisit työporukan pikkujouluissa työtoverisi mukaan. Se ei myöskään tarkoita, että kassan nuoren neidon hymy veisi teidät yhteiseen seksikokemukseen. Eikä se välttämättä tarkoita myöskään sitä, että lopettaisit työsi toteuttaaksesi lapsenomaiselta tuntuvaa unelmaasi.

Ei, rehellisyys tarkoittaa sitä, että sanoitamme tuntemuksiamme, kuuntelemme niitä, kun kerromme niistä, ja sen jälkeen jätämme ne. Tai valitsemme ne tekemällä tietoisia uusia valintoja. Rehellisyys ei tukahduta, se ei hautaa eikä kasaa kuormaa liian kauan, kunnes se joskus räjähtää käsiin.

Rehellisyys poistaa tarpeen toimia, mikäli se tehdään tietoisten valintojen ja ymmärryksen kautta.

Miksi naisten on tämä hyvä ymmärtää

Koska jokainen mies kokee vetovoimaa vastakkaista energiaa kohtaan. Maskuliininen kokee vetoa feminiinisyyteen. On se sitten miestä tai naista kohtaan, riippuen omasta energiasta. Maailma toimii niin, vaikka yritämme sen monesti kieltää ja haudata. Me myös koemme tuntemuksia, joita emme kuitenkaan lähde toteuttamaan. Me koemme haluja, joita emme seuraa, vaikka niitä tunnemmekin. Emme voi paeta maailman kirjoittamia totuuksia, emme vaikka kuinka yrittäisimme elää mielen avulla elämäämme. Me olemme olentoja, joiden kokonaisuus on paljon muutakin kuin päämme sisällä oleva palanen.

Mikäli mies ei pysty olemaan kaikista (tarkoitan kaikista) asioista rehellinen, hän ei koe täydellistä rehellisyyttä sisällään. Tiedän sen, koska olen suurimman osan elämästäni piilotellut rehellisyyttäni, ja työni sekä elettyjen keskustelujen kautta huomaan, etten ole miehenä yksin. Me usein pelkäämme, että rehellisyytemme satuttaa, vieraannuttaa ja jopa poistaa ihmiset elämästämme. Niinpä teemme kompromisseja. Shit. Ei hyvä, mikäli haluamme elää elämää täysillä. Mikäli haluamme miellyttää vain muita, niin tämä koko kirjoitus on sinulle merkityksetön. En tuomitse sitäkään, jokainen tekee oman elämänsä.

Naisten on mielestäni hyvä ymmärtää miehen yritys olla rehellinen, myös niissä haastavissa asioissa. Vaikka en ole nainen niin uskallan väittää, että aika harva haluaa miehekseen mielistelijää, joka ei pysty elämään omaa elämäänsä rehellisesti. Ei edes silloin, kun rehellisyys hetken satuttaa tai aiheuttaa tunteita.

Ja selkeytyksen vuoksi, rehellisyys ei tarkoita tylyä, omahyväistä, alistavaa ja toisia halventavaa ilmaisua. Se on vanhan maailman jäänteitä miesten voimasta, joka perustuu pelkoon. Tämä on mielestäni harhakäsitys, joka tuo kuitenkin oman haasteensa olla rehellinen, koska se liitetään helposti mainittuihin piirteisiin.

Me voimme olla rehellisiä myös rakkaudellisesti, sydämestä käsin. Me voimme tuoda ilmi rehellisen ajatuksemme ilman miellyttämistä, ilman halveksimista, ainoastaan sen hetken totuutenamme. Tämän jälkeen voimme pitää tilaa ja rehellisyyttä, joka mahdollistaa keskustelun ilman tarvetta olla oikeassa. Ikuinen umpikuja, joka ei ole koskaan toiminut.

Mikäli nainen ymmärtää ja pystyy jopa tukemaan miehen yritystä olla rehellinen, ollaan menossa kohti evoluutiohyppyä, joka palvelee kumpaakin. Mikäli sinulla on kumppani, joka on rehellinen rakkaudellisesti, mahtavaa. Pidä tuosta ihmeestä hyvää huolta ja anna hänen olla rehellinen myös omalla rehellisyydelläsi. Mikäli ei vielä ole, toivottavasti pystyt antamaan tilan tuolle kasvulle ja kumppanille.

vuoret

Oma polku ja voima

Itsessään rehellisyys ei vielä vie juuri mihinkään. Se voi antaa suunnan ja mahdollisuuden, mutta tarvitaan jotain todella tärkeää. Mies tarvitsee oman polun, jota hän toteuttaa omalla voimallaan ja energiallaan. Meistä on tullut karjaeläimiä. Me olemme tulleet mahtavasta metsästäjä-keräilijä -linjastosta, jossa olemme olleet omavaraisia heimonjäseniä. Olemme tehneet asioita omalla voimallamme tuodaksemme jotain hyvää heimolle.

Koska me olemme jalostettuja ja pehmennettyjä metsästäjä-keräilijöitä, me olemme antaneet oman voimamme jollekin toiselle. Milloin olemme edelleen kiinni äidissämme tai isässämme tunteellisesti heidän tehdessään isot päätökset. Tai olemme siirtyneet suurempiin äitiin ja isiin, eli laitoksiin, instituutioihin ja muihin isompiin rakennelmiin, jotka huolehtivat meistä, jotta meidän ei itse tarvitse.

Rehellisyys mahdollistaa sen, että voimme tarkastella sitä, teemmekö elämässä niitä asioita, joita todella haluamme. Elämmekö todella omaa elämää, vai toteutammeko elämää, jonka joku toinen määrittää? Elänkö oman totuuden mukaan vai sen mukaan mitä minulle on sanottu. Jonkun rehellinen polku on palvella jonkun toisen visiota. Jonkun toisen rehellinen polku on olla täysin riippumaton työn puolesta. Jonkun toisen rehellisyys on jonkinlainen välimalli. Polku voi olla koti-isä, rokkitähti, kirjailija tai vaikka siivooja. Sillä ei ole mitään väliä, koska jokainen polku on täydellinen ja samanarvoinen. Se, teetkö miljoonia, ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä, kuin se ihminen, joka tienaa murto-osan miljoonasta.

Polun muoto ei ole merkityksellinen, mutta se on, oletko todella omalla polullasi. Rehellisyyden jälkeen on toiminnan aika. On aika tehdä ne muutokset tai korjaukset elämään. On aika pistää parisuhde palasiksi tai tehdä siitä entistä ehompi. Oman keskeneräisyyden rehellisen tarkastelun jälkeen emme jää voivottelemaan sitä kuinka paskoja tyyppejä me ollaan. Silloin toimitaan, ruvetaan kasaamaan ja rakentamaan. Yksikään talo ei ole rakentunut sillä, että ihmiset kerääntyvät valittamaan sitä, kuinka surkeita rakennustarpeet ovat. Jokainen talo, niin kuin jokainen muukin asia, rakentuu tasan yhdellä asialla. Toimilla. Kun tiedät oman rehellisen polkusi, on aika toimia ja ottaa oman elämän lapio käteen. Voi olla että tuskastelua ja suruakin on olemassa, mutta niiden jälkeen kääritään hihat ja ruvetaan hommiin. Perkule.

rennosti

Miksi naisten on tämä hyvä ymmärtää

Vanhan maailman malli on se, että nainen pyrkii hallitsemaan miestä. Mies on tossun alla, helposti kontrolloitava otus, jolla ei ole juuri omaa tahtoa. Tällöin nainen on hallitseva, tilannetta kontrolloiva olento. Tämä murtuu kun mies seuraa omaa totuuttaan. Tämä kuulostaa teoriassa loistavalta, mutta se myös tarkoittaa sitä, että nainen ei ole enää yksin ohjaksissa, mikä voi jopa pelottaa joitakin naisia.

Miehestä tuleekin itseään säätelevä soturi, joka pystyy hoitamaan oman osuutensa varsin hyvin. Koska monilla naisilla ei ole tämmöisestä kokemusta, sen tukeminen ei ole itsestäänselvyys. Se voi pelottaa ja ahdistaa, koska hallinta on ”menetetty”. Pelko on turhaa, sillä kyseessä ei ole kontrollin siirtyminen, vaan oman voiman valjastaminen, joka on täysin eri asia. Tullaan pisteeseen, jossa kumpaakaan ei tarvitse hallita, väheksyä tai pidätellä.

Tullaan paikkaan, jossa mies on vahva ja vahvan naisen tuella vielä vahvempi. Mikäli nainen pystyy luottamaan, päästämään irti ja tukemaan, hallitsemisen sijaan, hypätään koviin sfääreihin, jossa kaikki on mahdollista. Mikäli asioita ymmärretään, ei tarvitse mennä automaatiolla, jossa usein ohjaksissa on pelko. Pelko pyrkii hallitsemaan, pelko pyrkii pienentämään. Sen aika on ohi, on aika siirtyä tukemaan ja laajentumaan. Yhdessä se onnistuu kaikista parhaiten.

Lopulta tullaan siihen pisteeseen, missä kumpikaan ei tarvitse toista, vaan haluaa toisen valinnan kautta. Silloin tullaan jännään tilaan, jossa edelleen on haasteita ja tunteita, mutta täysin uudenlainen kyky mennä eri reittiä uusiin päämääriin. Kun mies ymmärtää oman voimansa, hän ymmärtää, että hän ei tarvitse naisensa rakkautta, koska hän itsessään on jo rakkaus. Silloin hän voi antaa oman lahjansa, rakkautensa ja intohimonsa tavalla, joka ylittää kaikki opitut kaavat. Rehellisyys, vahvuus, kyky kannatella sekä ohjata omaa elämää muuttuvat jokapäiväisiksi asioiksi, joista myös nainen pääsee nauttimaan kaikessa väriloistossaan.

Kuinka itse tulemme ihmissuhteisiin, kuinka itse teemme omaa työskentelyä ja kehittymistä, vaikuttavat siihen mitä energiaa annamme myös toiselle (toisille) osapuolille. Nyt on aika valita millaista elämää haluamme lähteä luomaan. Nyt on aika valita ihminen rinnalle, joka tukee matkaamme ja jolle haluamme lahjoittaa suurimman lahjamme, vahvan kaiken lävistävän rakkauden, joka tulee täyttämään jokaisen solun vastaanottajan kehosta. Ole vahva, hengitä ja anna kaikkesi. Ei siksi että sinun pitää, vaan siksi koska voit.

7 syytä ryhtyä puhumaan itsellesi kauniimmin – Sisäinen äänesi saa sinut uskomaan, että kaikki on hyvin tai huonosti

1. Sinä kuuntelet

Mieli saattaa juputtaa epäonnistumisista, peilikuvasta, tekemättömistä asioista, kiireestä ja arjen ankeudesta. Sisäinen puheesi saattaa olla sitä negatiivisempaa, mitä väsyneeempi, kiireisempi ja stressaantuneempi olet. Tila muuttuu koko ajan pahemmaksi, sillä sinä kuuntelet!

2. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin

Se, mitä ajattelet, tai mitä sisäinen äänesi pauhaa, siltä sinusta tuntuu. Jos et pysty pysäyttämään negakelaa, saatat tuntea epämääräistä yleistä huolestuneisuutta. Kaikki on hyvin, mutta kaikki tuntuu olevan huonosti.

3. Tunteet vaikuttavat kokemukseesi elämästä

Se, mitä yleisesti tunnet, vaikuttaa vahvasti siihen, millaisena elämäsi ja arkesi koet. Varsinkin jos koet yleistä huolestuneisuutta, joka ei varsinaisesti johdu mistään asiasta, saattaa tuntua, ettei asialle voi tehdä mitään. Koko arki alkaa näyttää harmaalta, mutta muista, että se on vain kokemus – ei totuus!

4. Et arvostele muitakaan joka hetki

Jos puhuisit ystävillesi ja työkavereillesi kuin itsellesi, kuinka monta ystävää sinulla olisi? Miksi arvostelisit itseäsi koko ajan, kun et arvostele muitakaan jokaisesta pienestä asiasta?

5. Heijastat sisäistä maailmaasi ulospäin

Usein muiden sanallista arvostelua edeltää se, että on ensin puhunut itselleen rumasti. Sanat ovat ikään kuin vain oman sisäisen maailman sanoittamista. Kun sanat tulevat ilmoille, syntyy kitkaa ja konflikteja, jotka lisäävät negatiivista kokemustasi elämästä.

6. Elät itsesi kanssa koko tämän elämän

Elämässämme tulee ja menee ihmisiä, mutta sinä olet ainoa, jonka kanssa vietät aivan koko elämäsi. Itsensä kanssa kannattaa paitsi oppia tulemaan toimeen mutta myös tehdä ystävällistä tuttavuutta: kysellä mitä kuuluu, kysellä tarpeista, olotiloista, unelmista, sydämenäänestä… Lakkaa kiusaamasta itseäsi, ja anna itsellesi huomiota riittävästi!

7. Sinä olet täydellinen

Miksi puhuisit itsellesi rumasti, sillä yrität kuitenkin koko ajan parhaasi? Ja vaikka ei olisi hyödyksi kenellekään, olet silti täydellinen koko ajan, juuri siinä kohtaa elämänmatkaa, missä oletkin. Tässä maailmassa ei ole yhtään parempaa sinää kuin sinä, siksi juuri sinä olet arvokas <3

TOIMITUKSEN VINKKI: Mitä ajatuksesi kertovat sinusta?

Kaikilla meillä on omat valomme ja varjomme, ja ne kertovat esimerkiksi siitä, millaisia olemme, mitä arvostamme ja vaikkapa siitä, miten kasvatuksemme tai muut elämämme ihmiset ja yhteiskunta ovat vaikuttaneet elämäämme. Kun haluat ymmärtää itseäsi ja omia, kenties voimakkaitakin reaktioitasi, Valot ja varjot minussa -korttipakka johdattelee ottamaan itsestäsi selvää.

Kortit sopivat sinulle, joka

…koet olevasi jotenkin vääränlainen ja haluat piilottaa piirteitä, joita pidät heikkouksina tai “huonoina puolina”

…haluat pohtia omien tai toisen ”huonojen puolien” positiivisia merkityksiä siten, että se lisää ymmärrystä ja hyväksyntää eikä tuomitsemista

…haluat ymmärtää tuomitsevaa sisäistä puhettasi ja/tai yllättäviä tunnereaktioita joitain ihmisiä kohtaan

…haluat ymmärtää niitäkin puolia itsessäsi, joita sinun on vaikea paljastaa itsellesi ja muille

…haluat oppia näkemään elämäsi roolien piirteitä, jotka ehkä ovat käyneet sinulle taakaksi.

Tutustu korttipakkaan TÄÄLLÄ.

Sinussa asuu menestys

arto_artikkeli

Ihmisenä oleminen asettuu mitättömyyden ja arvokkuuden asteikolle.

Mitättömyyden kokemus vie voimat, mutta tunnustuksen saaminen omasta arvokkuudesta ylläpitää elämän paloa. Se ankkuroi elämää arvokkaaseen tarkoitukseen.

Menestys on merkityksen tavoittamista ihmisenä olemiselle. Se on oman elämän tekijäksi tulemista. Jokaisessa meissä olevien erinomaisuuksien hyödyntämistä.

Merkitys tähän hetkeen syntyy kytköksessä johonkin itsen ulkopuolella olevaan hyvään. Silloin oma elämä palvelee arvokasta tarkoitusta. Passiivinen ajelehtiminen loppuu. Elämälle löytyy syy.

Merkityksen tavoittaminen tälle hetkelle sysää menestyksen voimat liikkeelle. Se ilmenee ihmisenä olemisen arvokkuutena. Siitä seuraa elämästä haltioitumista ja humaltumista.

Menestys asuu jo sinussa. Mutta annetaan sille siivet. Se voimistuu osaksi jokapäiväistä elämääsi seuraavien askelien päättäväisellä ottamisella:

  1. Tunnista, mikä sinua polttelee, ilahduttaa ja vie mukanaan.
  2. Pistä tunnistamasi asia palvelemaan jotakin itseäsi suurempaa ja hyvää tarkoitusta.
  3. Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka auttavat edellisten kohtien entistä voimallisemmassa toteuttamisessa.

Kuva: Timo Pajunen

Näin vahvistat omaa hyvää tilaasi keskellä arkea

vieraskyna

reetta”Hei lukijani! Olen Vanhasen Reetta. Senior NLP -kouluttaja ja läsnäolon lähettiläs. Tehtäväni on saada ihmiset tuntemaan, että he tulevat nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Olen myös kahden pienen pojan äiti (26v ja 23v) ja yrittäjä viimeiset 15 vuotta. Mitäs muuta, olen myös rakkaan ”kalastusseuran” jäsen, innokas uimari talvella ja kesällä, sekä esimies. Ja me kaikki ollaan NIIN, NIIN PALJON enemmän kuin meidän roolit ja kiinnostuksen kohteet. Meissä on kaikki. Kiitos, kun valitsit luettavaksesi minun tekstini.”

Tällä kertaa haluan kirjoittaa läsnäolosta ja transsista.

Transsi on yhtä kuin oma hyvä tila

Tapanani on ollut rohkeasti nostaa uusia aiheita ja ideoita omalla tavallani esille ja niin teen myös nyt. Oli myös aika jolloin en uskaltanut olla rohkea. Nyt uskallan… uskallan olla minä. Tänään tässä ja nyt näen itseni ja sinut, ja puhun transsista ja läsnäolosta. Kuulostaako sana transsi pelottavalta? – Ei huolta, et ole pelkosi kanssa yksin. Minulta on kysytty koulutuksissa ja kohtaamisissa, että mitä se transsi oikein on? Minulle on myös kerrottu, että transsi koetaan jotenkin pelottavana ja sellaisena, ettei sitä voisi itse hallita. Transsi liitetään myös helposti pellolla tapahtuvaan hihhulointiin, jossa tanssitaan ringissä ja hoilataan. Itse asiassa. Transsi ei ole pelottavaa, eikä se ole hihhulointia. Oikeastaan ihan päinvastoin. Ja pellolla ringissä hihhuloinnissa ei ole mitään vikaa, se voi joskus olla oikein virkistävääkin. Kokeilkaa!

Transsi on niin yksinkertainen asia kuin oma hyvä tila. Tila, jota me voimme hallita ja ohjata. Sinä päätät omasta tilastasi! Ja mikä parasta, omaa hyvää tilaa voi vahvistaa. Se onnistuu missä ja milloin vain, vaikka keskellä palaveria, keskellä riitaa puolison kanssa tai siellä missä teet asiakastyötä. Sen kautta jokainen meistä voi olla paras versio itsestään. Olla yhteydessä omaan ytimeensä ja maksimipotentiaaliin ja sen kautta olla myös entistä paremmin yhteydessä muihin ihmisiin. Syntyy entistä merkityksellisempiä kohtaamisia ja mahdollisuus löytää enemmän vaihtoehtoja ja merkityksiä elämässä. Transsissa luot itse oman hyväksyvän, tietoisen läsnäolon tilasi.

Miten?

Kun tietää miten ja harjoittelee sen luihin ja ytimiin, sieluun ja sydämeen, niin omaan hyvään tilaan on entistä helpompi palata ja pysyä siinä. Kerron sinulle nyt viisi kohtaa miten voit aloittaa matkasi. Oikeastaan sinun ei tarvitse tehdä mitään. Kutsun Sinut vain kokeilemaan. Tämä matkan alku kestää 2–5 min. Sinä päätät.

  1. Etsi rauhallinen paikka jossa voit keskittyä siihen, miltä alusta, jolla olet, tuntuu kehollasi. Kenties huomaat rajapinnan missä keho ja alusta kohtaavat, ja jos haluat, voit ikään kuin skannata itsesi päästä varpaisiin. Keskity vain siihen miltä tuntuu.
  2. Huomaa rauhassa mitä näet ympärilläsi. Katseltuasi hetken, jossain kohtaa huomaat laittavasi silmät kiinni, tai vain lempeästi otat haluamasi kiintopisteen seinästä. Lempeästi, silmäluomet lempeän painavina.
  3. Ja nyt pyydän, että viet huomiosi ääniin, joita kuulet ulkopuoltasi ja kehostasi.
  4. Ja nyt, älä tee mitään, ihan vaan huomaa oma hengityksesi ja ilmavirta nenän sieraimissa. Huomaa kuinka rintakehä nousee ja kyljet supistuvat ja laajenevat hengityksen tahtiin. Vatsan kumpu laskee ja nousee. Ajatusten tullessa palauta aina huomiosi hengitykseen, nenän sieraimiin ja ilmavirtaan jonka tunnet nenässäsi.
  5. Hengittele näin rauhassa ja älä tee mitään, vain huomaa miten rauhallinen, oma hyvä olo sinussa lisääntyy.
    Ja voit milloin tahansa palata tähän omaan hyvään tilaan viemällä huomiosi hengitykseen.

Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina. Niin yksinkertainen ja olemiseen olennainen asia menee luihin ja ytimiin harjoittelemalla, toistojen kautta, ja joskus yksikin kerta voi riittää. Sillä me olemme paljon enemmän kuin yksikään tekniikka.

Kiitos, kun luit. Ja ihan vaan hengitellään tietoisesti! Läsnäoloa päivääsi! Paras lahja jonka voit antaa itsellesi ja muille on läsnäolon lahja, jossa tulemme nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi aitoina itsenämme.

Pienet, herkät pojat – tuo uusi, kumouksellinen miessukupolvi

Kun olen saanut seurata läheltä tämän ajan pikkupoikia, olen saanut huomata, että heissä on poikkeuksellista herkkyyttä. Jotain sellaista, mikä ei ole aiemmin ollut niin näkyvää.

Kun katsotaan Suomen historiaa taaksepäin, ei tarvitse mennä pitkälle sukupolvia, kun sieltä löytyy suuri kansallinen trauma, sota. Miehet, jotka näkivät rintamalla ystäviensä kaatumisen ja tappamisen raadollisuuden, palasivat rintamalta kotiinsa. Toisenlaisina miehinä.

Jokainen jäi traumansa kanssa yksin. Joskus siitä puhuttiin kavereiden kesken suljettujen ovien takana, pullo miestä väkevämpää kyytipoikana. Toiset kieltäytyivät puhumasta kokonaan. Sota jätti (myös) miehissä jälkeensä padottujen tunteiden kaivon, jonka kansi pidettiin visusti kiinni.

Jokainen ihminen, jokaiset vanhemmat ja ihmiset yhteiskuntana muodostavat niin sanotun tunneilmapiirin. Jos kuvitellaan, että tuo tunneilmapiiri olisi todella piiri, niin tuon piirin reunat muodostuvat vanhempien tai koko ihmisjoukon tuntemisen reunoista. Tuossa tunneilmapiirissä, padottujen tunteiden piirissä, kasvoi seuraava sukupolvi.

Ja nuo reunat olivat lasten tuntemisen reunat. Niiden sisässä jokainen lapsi opetteli elämään: tiedostamattaan pyrki elämään niin, ettei ylittänyt omien vanhempien tai muiden aikuisten tunnereunaa. Aikuisen kyky ja laajuus tuntea, oli lapsen kyky ja laajuus tuntea. Sama pätee nykylapsiin ja heidän vanhempiinsa.

Jokainen sukupolvi kuitenkin parantaa trauman haavaa, vähän suurentaa tunneilmapiiriä ja tunteiden laajuutta. Päiväkodeissa ja kouluissa nyt temmeltävät lapset ovat noin kolmas sukupolvi sodasta. Heillä on jo valtavasti enemmän tilaa tuntea kuin aiemmilla sodan jälkeisillä sukupolvilla, jotka ovat pyrkineet turruttamaan tunteitaan erilaisin tavoin (alkoholi, työ, tavaran haaliminen, ronski huumori…).

Katson noita pieniä poikia, jotka itkevät spontaanisti, kieltäytyvät leikkimästä sotaleikkejä, koska niissä on liikaa ääntä ja kontaktia, eivät halua katsoa telkkarista räiskettä ja jotka tuntevat vallatonta empatiaa toista elävää kohtaan. Katson heitä ylpeydellä ja toivon, että heidän herkkyydelleen ja tunteilleen olisi tilaa meidän aikuisten tunneilmapiirissä.

Toivon, että jokainen pienen lapsen lähellä oleva aikuinen tutkailisi hetken ajan omia tunnerajojaan: edellisen sukupolven perimää, omia tunnerajojaan tai tapoja kompensoida tunteita, joita ei uskalla päästää vapaaksi. Sen sijaan että keskitytään hankkimaan lapselle parhaat mahdolliset vermeet tai hienot harrastukset rakkauden osoituksena, mitä jos tarjoaisimme lapselle tilaa mahdollisimman laajaan tunneilmapiiriin keskittymällä tutkimaan omia tai perittyjä tunnetraumojamme. Sillä sinun tunteesi rajat, ovat lapsesi tunteiden rajat.

Annetaan näiden pienten poikien itkeä ja tuntea ulos perimämme taakka, ja annetaan heille vapaus elää kokonaisina, sellaisina kuin he ovat. Yhdessä herkkien, ihanien tyttäriemme kanssa, he ovat se sukupolvi, jolle kaikki on mahdollista.

Pojasta polvi paranee <3

Näet sitä, mitä etsit – ja etsit sitä, mitä osaat ajatella

sannankynästä

Olimme perheen kanssa sienimetsässä, rupattelimme toisen sienimetsäläisen kanssa ja vertailimme saalistamme: meillä oli suppilovahveroita ja hänellä lampaankääpää. Kohtaamamme herrasmies ihmetteli, kuinka olemme saattaneet löytää suppilovahveroita. Samalla tutkimme mielenkiinnolla hänen kääpiään, jotka olivat meille tuntemattomia.

Mies kertoi, että hän oli tullut nimenomaan etsimään lampaankääpiä, koska oli kuullut tuttavaltaan, että niitä löytyisi paljon. Me taas olimme suppilovahveroiden perässä, koska ne ovat meille tuttuja sieniä.

Hän oli myös löytänyt lampaankääpiä, ja me olimme löytäneet suppilovahveroita – ei suinkaan toisinpäin. Sillä eihän saaliimme ollut mitenkään sattumaa, vaan tietoisen valinnan tulos, joka samalla auttaa meitä näkemään sitä, mitä etsimme. Mies totesi toistemme sieniä ihmetellessämme: ”Pitää osata etsiä erilaisella silmällä, jos haluaa löytää suppilovahvereoita.”

metsa

Elämämme ja ihan tavallinen arkemmekin on yhtä sienimetsää: suuntaamme energiamme ja huomiomme johonkin, ja se valtaa koko havaintokenttämme. Ja vaikka kuinka olisimme hyviä multitaskaajia, eli monisuorittajia, emme pysty pitämään havaintokentässämme montaa asiaa kerrallaan.

Jos esimerkiksi kiire ja stressi ovat tuttuja kavereita arjessa, näemme luultavasti paljon esteitä ja uhkia. Kokemuksemme arkielämästä on siis esteiden karsintaa etukäteen (eli murehtimista) tai uhkien skannailua (eli yleistä huolestuneisuutta). Niin aivot toimivat: ne rajaavat kokemukseemme sen, mille annamme huomiota. Kyse ei suinkaan ole siitä, että arki olisi täynnä aiheita murehtimiselle tai huolestumiselle, vaan siitä, että koemme asian niin. Ei metsäkään ole täynnä pelkästään suppilovahvereoita, vaikka meidän kokemuksemme sellainen olikin.

Kun ymmärtää sen, että mielen liikkeisiin voi vaikuttaa ja opetella suuntaamaan mielen valokeilaa siihen, mikä palvelee omaa olotilaa parhaiten, voi lakata poukkoilemasta epämääräisessä huolestuneisuudessa ja murehtimisessa ja antaa elämän tarjoilla myös hyvän elämän saaliita.

Tapasimme lampaankääpä-herrasmiehen uudelleen parkkipaikalla lähtiessämme. Hän näytti koriaan ja sanoi, että ”löytyihän niitä suppiksiakin, kun osasi oikein katsoa”. Me taas esittelimme hänelle hienot lampaankäävät, joita emme osanneet aiemmin edes etsiä.

Jos emme tiedä, että jotakin on olemassa, emme osaa katsoa asioita ”sillä silmällä” – ja moni asioista vaan liukuu havaintokenttämme ohi kuin sitä ei olisi olemassakaan. Jos taas emme osaa valita sitä, miten katsomme, elämän kokemuskenttä jää kapeaksi – ja jos ”eloonjäämisaivojemme” antaa valita, se jää hyvin negatiiviseksi.

Opettele katsomaan samaa asiaa eri tavoin, niin ihan tavallisesta arjesta tulee ihana seikkailu!

6 tapaa luoda kotiin ihana tunnelma – Pidä esillä hyvää mieltä tuottavat muistot

elina_blogi

”Minä olen tila, jossa olen” – Noël Arnaudi
”Talomme on nurkkamme maailmasta” – Gaston Bachelard
”Kodit ovat ihmisen minän monumentteja” – Anne-Mari Forss

Mikä saa minut palaamaan lapsuuden paikkaani tai karttamaan sitä? Onko kotini omannäköiseni, lapsuudenkotini näköinen vai puolisoni näköinen?

Itse tajusin vuoden jälkeen asuvani kodissa/talossa, joka muistutti hyvin paljon mummolaani. Keltainen puutalo vanhalla puutaloalueella, jossa ennen on ollut tehtaan työntekijöiden asuntoja. Samankaltaisessa paikassa vietin lähes kaikki lapsuuteni kesät. Tosin paikkakunta oli eri, lapsuudessa Forssa ja Finlaysonin työläisten asunnot, keltainen puutalo – ja nytkin keltainen puutalo, Arabian tehtaiden työläisten asunnot Toukolassa.

Pohdin, mikä kaikki vaikuttaa siihen, miten valitsemme paikkamme maailmassa, tilan, kodin, ja millä perustein luomme sinne tunnelman. Sitä voi kutsua myös sisustamiseksi, visuaalisen tilan ja tunnelman luomiseksi. Itselleni tuo keltainen puutalomummola oli aina turvallinen ja lämmin paikka. Sisävessaa ei ollut, ja rahaa oli niukasti, mutta lämpöä piisasi. Mummolla oli aina tuoreet leikkokukat pöydällä. Ostimme ne Forssan torilta vaarilta salaa niukan rahatilanteen tähden. Itse pyrin pitämään aina tuoreita kukkia maljakossa.

Tunne ja tila ovat kodin ilmapiirin rakentajat

Rakennus, jossa asumme joko ”pysyvästi” tai tilapäisesti, kutsummepa sitä taloksi, asunnoksi tai kodiksi, on se paikka, josta lähdemme ja jonne palaamme asioiltamme. Se on ikäänkuin oma nurkkamme maailmasta. Se on myös paikka, joka muodostaa merkittävän osan henkilökohtaista maailmaamme ja muokkaa meitä ihmisinä.

Tunne ja tila ovat kodin ilmapiirin rakentajat. Hyvinvoinnillemme on suuri merkitys, millaisessa tilassa vietämme suurimman osan elinajastamme. Tunteet taas vaikuttavat siihen, kokeeko ihminen kuuluvansa johonkin tilaan vai ei. Tunne paikkaan kuulumisesta nopeuttaa siihen sitoutumista. Voikin ajatella, että minuus ja rakennettu ympäristö ovat suhteessa toisiinsa, vuorovaikutuksessa.

Tunnelmaan voi vaikuttaa muun muassa mittakaava, rytmi, väritys, materiaalit, muototeema, tuoksut, aika ja paikka. Kun uudesta tilasta ruvetaan tekemään itselle kotia, se vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Usein ihminen kokee, että oma kädenjälki on jotenkin nähtävä kodissa. Monille meistä oma historia tulee näkyä kodissa. Omat esineet ja tavarat tekevät kodin tunnun.

kukat
Omat tavarat ja muistot tekevät tilasta kodin. Minulla on aina kulkenut matkassa virkattu tyyny mummolastani sekä tapa pitää tuoreita leikkokukkia pöydällä. Kuva: Anssi Kienanen

Maantieteilijä Yi-Tuannin mukaan tuoksut vaikuttavat tunteisiimme enemmän kuin visuaalisesti havaitut ominaisuudet ja äänet. Täten tuoksut ovat todellinen muistojemme koti. Minulle esimerkiksi tietty aurinkorasva tuo aina mieleen tietyn paikan. Ihmisen identiteetin ja tilan välillä on edelleen kiinteä suhde: koti mielletään itseilmaisuksi, merkiksi elämäntyylistä. Siinä missä me jätämme jäljen kotipaikkaamme, myös kotipaikka jättää jälkensä meihin.

Kun olemme kerran arvioineet tilan kutsuvaksi ja miellyttäväksi tai torjuvaksi ja masentavaksi, on ensivaikutelmaa vaikea muuttaa. Kiinnymme ja kiinnitymme tiettyihin miljöihin toisten jäädessä vieraiksi, ja näitä intuitiivisia valintoja on vaikea analysoida sanallisesti. Jollekin vanha puutalo tuo ensiksi mieleen homeen, ikävän tunkkaisen hajun ja tunteen jostakin romahtamaisillaan olevasta rähjästä. Toiselle taas fiiliksen omenapuista ja puutarhoita, unelmista ja rakkaudesta. Itselleni tuo puutalo edustaa juuri tuota turvallista mummolaa.

Miljöiden, ympäristöllisten tilanteiden tai tapahtumien kokeminen, muistaminen ja kuvitteleminen aktivoi mielikuvitustamme. Emme arvioi ympäristöjä vain aisteillamme, vaan teemme niistä päätelmiä ja testaamme niitä myös mielikuvituksellamme. Anne-Mari Forssin mukaan lohduttavat ja kutsuvat miljööt antavat innoitusta alitajuisille mielikuville, uneksinnalle ja fantasioille.

Kodin tunnelmaa voidaan muokata ja luoda halutun kaltaiseksi

Lapsuuden kotimme jättää meihin joukon erilaisia tapoja, emmekä itse välttämättä huomaa, miten kävelemme portaissa, avaamme ikkunoita, suljemme roskapussin, siivoamme, silitämme, asettelemme kirjat hyllyyn, astiat ja vaatteet kaappiin tai pidämme ovenkahvasta kiinni. Kaikki kodit, asunnot, huoneistot voidaan nähdä ihmisen identiteetin tukirankana, kuten kaupungin monumentit ovat kaupungin tukiranka. Kodit ovat ihmisen minän monumentteja, sanoo Anne-Mari Forss kirjassaan. Juhani Pallasmaa toteaa, miten vaikeaa on analysoida sanallisesti intuitiivisia valintojaan. Hän myös korostaa emotionaalisten reaktioiden osuutta valinnoissaan. Forss taas painottaa lapsuuden maisemia ja tuntemuksia tilan ja paikan valinnassa. Itse uskon, että paikan/kodin valinnassa vaikuttavat nämä molemmat seikat.

Tunnelmaa voidaan siis muokata, luoda ja päämäärähakuisesti tuottaa halutun kaltaiseksi. Tilassa on aina tiettyjä tunnelmaan liittyviä elementtejä. Näitä ovat värit, tuoksut, maut, äänet, valo ja varjot. Ulkona taas liikenteen melu, askeleet kadulla, linnun laulu, vihreä ruoho jne. Nämä kaikki luovat tunnelmaa niin sisä- kuin ulkotilaan. Tietty tuoksu saattaa tuoda mieleen lapsuuden kodin, mökkitien tai kuinka maattiin rannalla. Jokin tietty väri vie ajatukset lapsuuden kodin huoneisiin tai mummolan vintille. Tietynlainen valo tai ääni tuo mieleen hammaslääkärin tuolin tai isoisän verstaan. Moni seikka ja aistimus vie ajatukset tiettyyn tunnelmaan ja yhtälailla paikkaan.

Olennaiseksi tunnelmalliseksi ominaisuudeksi paikassa nousee valo, sillä se mahdollistaa muiden visuaalisten ominaisuuksien havaitsemisen ja kokemisen ylipäätänsä. Valaistus ja värit yhditettynä rakenteisiin tai pintoihin ovat voimakkaita osatekijöitä tunnelman aistimisessa. Muodot puhuttelevat jo sellaisenaan, mutta niiden tehoa voidaan kuitenkin säädellä valojen ja värien avulla.

Pintojen rakenteilla ja kuvioinneilla voidaan synnyttää positiivisia ja negatiivisia tunnevaikutuksia. Pintarakenteiden vaikutus on olennaisesti yhteydessä valaistuksen suuntaukseen ja sen synnyttämään varjovaikutelmaan. Itselleni erityisen tärkeää on luonnonvalo.  Kun astun tilaan sisään, haluan heti nähdä jostain luonnonvalon tulevan sisään. Erityisesti pienessä tilassa luonnonvalon merkitys kasvaa entisestään.  Kotini tulee olla valoisa.

keitti0
Anna valon tulla sisään ja karsi turha tavara pois, jotta pienikin tila hengittää. Kirkkaat ja vaaleat pinnat heijastavat valoa. Pienessä tilassa kannattaa hyödyntää säilytystila katonrajaan asti. Kuva: Anssi Kienanen

Olennaista on muistaa, miltä etäisyydeltä kohdetta tullaan pääsosin tarkkailemaan. Kuvioinnin ja värityksen tulisi olla psykologiselta vaikutukseltaan samansuuntaisia, jotta ne eivät saisi ristisiitaisia tunneaistimuksia, toteaa Seppo Rihlama kirjassaan.

6 tapaa luoda hyvä tunnelma kotiisi

1. Vähemmän on enemmän. Karsi kaikki tarpeeton pois. Anna tilan hengittää.
2. Anna luonnonvalon tulla kotiisi. Älä peitä ikkunoitasi raskailla verhoilla. Huolehdi kuitenkin, että saat öisin nukuttua (pimennysverhot tms.).
3. Pidä ne muistot esillä, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Jos jokin huonekalu, taulu valokuva tuo mieleen jotain ikävää, hävitä se. Sama periaate tuoksuissa. Käytä niitä pesuaineita, shampoita, rasvoja, yms. jotka tuottavat sinulle hyviä tunnemuistoja.
4. Huolehdi kotisi ilmanvaihdosta. Enkä tarkoita välttämättä koneellista ilmanvaihtoa, vaan tuuleta ja raikasta. Anna ilman kulkeutua sisältä ulos ja päinvastoin.
5. Aseta tärkeä esine, huonekalu, valokuva, kirje tai mikä muu tahansa tärkeä ja hyvää tuottava muisto siten, että näet sitä mahdollisimman paljon kotonasi. Jos tällaista ei ole, tee se itse tai hanki sellainen. Se voi olla vaikkapa kaunis kortti, joka juuri sillä hetkellä tuo hyvää mieltä.
6. Tuoreet kukat tuovat (ainakin minulle) aina hyvän mielen ja tunnelman. Kukka voi olla vaikka kotikadun varrelta kerätty kaunis oksa, mustikanvarpu tai voikukka.

Lähteet:
Forss, Anne-Mari: Paikan estetiikka, eletyn ja koetun ympristön fenomenologiaa. Helsinki: Yliopistopaino. 2007, 94–95
Rihlama, Seppo: Valaistus ja värit sisustussuunnitelussa, Helsinki, Rakennustieto Oy./Karisto Oy Hämeenlinna Rihlama 1999, 66
Pallasmaa, Juhani: Kohtaamisia, Kirjoituksia arkkitehtuurista ja taiteesta 2014, 48, 51, 52

Testaa herkullisen rapsakat omenarieskat – gluteeniton ja maidoton resepti

Saanko esitellä herkullisen rapsakat omenarieskat.

Terveelliset omenaherkut saavat jatkoa näillä ihastuttavilla omenarieskoilla. Ohje on äärettömän helppo ja herkullinen. Sekoitat vain kaikki aineet yhteen, ja tadaa, uunituoreiden rieskojen tuoksu tupruaa pian uunistasi. Riisijauhojen ansiosta ohje on myös gluteeniton. Huomaathan, että käyttämäsi omenasose/ hillo vaikuttaa lopputuloksen makeuteen. Maistele siis taikinaa, jotta siitä ei tule liian makea välipalaasi ajatellen. Minusta näihin rieskoihin riittää makeahko pilkahdus.

DSC_0774

OMENARIESKAT

Ohjeesta tulee noin 12 pientä rieskaa

 

Noin 3,5 dl makeuttamatonta omenahilloa/sosetta

(Omenasoseen ohjeen löydät halutessasi täältä)

3,5 dl tummia riisijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl luomu kookosöljyä

1 rkl psylliumia

1/5 tl Himalajan kristallisuolaa

DSC_0778

 

VAIHE 1) Sulata kookosöljy juoksevaksi esimerkiksi vesihauteessa.

VAIHE 2) Sekoita kaikki aineet yhteen ja tarkista maku.

VAIHE 3) Lusikoi taikinasta pieniä kokkareita leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Ripottele kullekin taikinakokkareelle hieman tummaa riisijauhoa ja taputtele tämän jälkeen sormenpäillä kokkareet tasaisisiksi pyöreiksi rieskoiksi. Pistele rieskojen pintaan muutama reikä haarukankärjellä.

VAIHE 4) Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes omenarieskojen pinnat ovat kevyesti ruskistuneet.

 

Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia lisää itsestään

vieraskyna

Kirjoittaja Jenni Parkkinen on kolmen kouluikäisen ja eläväisen pojan äiti, erityislapsen vanhempi, työnohjaaja, coach, sosionomi, liikunta- ja hyvinvointialan ammattilainen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Jenni bloggaa Elämäni suurin opettaja -blogissaan tutkimusmatkastaan omaan itseensä, erityislasten vanhemmuuteen ja omiin opinpaikkoihinsa tunteiden vuoristoradassa. Hän haluaa auttaa muita erityistä tukea tarvitsevia löytämään tasapainoa elämäänsä, kääntämään vastoinkäymiset voimavaraksi ja myös hyväksymään keskeneräisyytensä. – Opettaja tulee, kun oppilas on valmis.

Arjen vastapainoksi Jennin löytää ”puolen hehtaarin metsästä” juoksemasta kultaisennoutajansa kanssa – joskus eksyneenäkin, koska välillä pitää eksyä, löytääkseen perille.

Onko ympärilläsi joukko ihmisiä jotka toistuvasti loukkaavat sinua käytöksellään?

Kuuletko jatkuvasti solvauksia itsestäsi tai läheisistäsi?

Koetko olosi epävarmaksi muiden ihmisten seurassa?

Mitä jos seuraavan kerran kohdatessasi ihmisen, joka sanoillaan, katseillaan tai teoillaan loukkaa sinua, kiitätkin tätä ihmistä? Tai ainakin hiljaa mielessäsi osoitat itsellesi kiitosta siitä kyvystä kyseenalaistaa oma reaktio ja kasvaa ihmisenä tämän tilanteen myötä. Olisiko tämä henkilö juuri se henkilö joka auttaa sinua kasvamaan sinun keskeneräisyydessäsi? Olisiko tämä ihminen yksi sinun opettajistasi?

Joka kerta kun kohtaat ihmisen, voit oppia itsestäsi jotain uutta. Jokainen kohtaaminen, vuorovaikutustilanne ja tilanne, jossa kaksi ihmistä vaikka vain jakaa saman tilan, on mahdollisuus kuunnella mitä se oma mieli meille kertoo. Me tulkitsemme tilannetta omasta näkökulmastamme, tiedämme toisen puolesta, vertaamme vanhoihin kokemuksiin ja yksinkertaisesti luomme olettamuksia tilanteista ja toimimme tiedostamattamme näiden arvioiden mukaan.

Aikuinen ihminen harvoin tiedostaen haluaa loukata toista ihmistä. Meidän persoonallinen temperamenttimme, luontaiset taipumuksemme ajatella ja kokonaisvaltainen tasapainotilamme, vaikuttaa käytökseemme toisia ihmisiä kohtaan ja siihen, miten vastaanotamme toisten ihmisten viestintää. Mitä enemmän opimme pysähtymään itsemme äärelle, kuulemaan kehomme viestejä ja tunnistamaan tunnetilojamme, sitä paremmat edellytykset meillä on kasvaa ihmisenä. Jokainen negatiivinen tunnetila on mahdollisuus kasvaa ja eheyttää itsessä jotakin. Mutta jos et kuuntele itseäsi etkä kohtaa negatiivisia tunteitasi, et kuule mielesi viestejä etkä saa mahdollisuutta kääntää vastoinkäymisiä voimavaroiksi. Olet negatiivisten tunteiden ympäröimänä etkä osaa hyödyntää niitä oikein.

Elämä erityislapsen äitinä opettaa jatkuvasti. Viimeisien vuosien aikana olen oppinut kehittämään itseäni tämän oivalluksen myötä lähes päivittäin. Erityislapsen äitinä saan kohdata toistuvasti tilanteita, joissa koen tunteita lapseni puolesta, otan vastaan muiden ihmisten reaktioita poikkeavaan käytökseen ja tunnen häpeää omasta riittämättömyydestäni. Nopeasti olen oppinut, että

  • Jos saman päivän aikana useampi ihminen ärsyttää tai aiheuttaa minussa negatiivisen reaktion, on syytä katsoa peiliin. Olenko liian väsynyt kohtaamaan nämä ihmiset?
  • Jos toisen ihmisen tapa kertoa itselle merkityksellisestä asiasta laukaisee tarpeen asettua puolustuskannalle, mistä se kertoo? Omistanko tämän tavan suhtautua tähän asiaan vai saanko sittenkin mahdollisuuden nähdä tämän asian eri perspektiivistä?
  • Jos toisen ihmisen antama kohtelias palaute muuttuukin oman epävarmuuden myötä loukkaukseksi, mitä voin tehdä? Miten muuttaa omaa ajatusta itsestäni ja kehittää itsetuntoani niin, että pystyn ottamaan vastaan rakkautta?

Mielemme toistaa vanhoja kaavoja ja ajatusmallimme siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. Pysähtymällä kuuntelemaan omia ajatuksiamme ja sitä, mitä tunteemme meille kertovat meistä itsestämme, saamme mahdollisuuden kehittyä ihmisenä valitsemaamme suuntaan. Kun opit tuntemaan itsesi ja omat vahvuutesi ja heikkoutesi, olet lähempänä tasapainoisempaa oloa. Kun hyväksyt itse erilaisuutta ja arvostat itseäsi sellaisena kuin olet, kestät paremmin myös toisten tapaa reagoida. Erotu erilaisuudellasi ja nauti ainutlaatuisuudesta! Juuri tämän olen oppinut omalta elämäni suuimmalta opettajalta – hän jos kuka nauttii toisten ihmisten erilaisuudesta, nauraa muiden ihmisten vihaisille reaktioille ja ottaa jokaisen tilanteen ja tunnetilan vastaan niin aidosti kuin ihminen voi aidosti tuntea tai reagoida.

”Be Yourself. Everyone else is already taken” ( Oscar Wilde)

Oletko valmis kohtaamaan itsesi? Mene rohkeasti ihmisten luo ja ota muiden viestit vastaan juuri sellaisena kuin ne siinä hetkessä koet. Kuuntele mitä tunteita ihmisten tarinat sinussa aiheuttavat, anna itsellesi mahdollisuus kasvaa ja kiitä itseäsi tästä ominaisuudesta! Omaa itseään on helpompi muuttaa kuin ketään muuta. Aloita matka itseesi ja nauti matkasta!

Pieni muistutus kuolemasta

denis_artikkeli

Tietoisuus omasta kuolemasta auttaa muuntamaan pelkojamme elämän arvostukseksi. Hyväksymällä elämän väliaikaisuuden teemme jokaisen päivämme merkitykselliseksi. Elämme ajassa, jossa tukahdutetaan kuolemaan liittyviä tuntoja. Tämä vahvistaa syvimpiä pelkojamme. Vanha buddhalainen sanonta kuuluukin: henkinen matka on pohjimmiltaan kuolemanpelon voittamista.

Idässä ja kaikkialla muuallakin vanhoissa henkisissä perinteissä on elämän ja kuoleman ajateltu olevan yksi kokonaisuus; kuolema aloittaa uuden luvun elämässä. Tähän liittyy usein ajattelu jonkinlaisesta jälleensyntymästä. Keskiajan Euroopassa kuolema oli näkyvästi läsnä ja oppaat kuoleman taitoon, Ars Moriendi, olivat suosittua luettavaa. Ajatus oli, että kuolema tuli hyväksyä stoalaisesti, ilman pelkoa, itsesääliä tai toivoa muusta kuin jumalan anteeksiannosta. Kuoleman hetki oli rituaalisesti ja symbolisesti merkittävä, aivan kuten se on esimerkiksi buddhalaisuudessakin. Nykyisin kuolemme pääosin laitoksissa, emme enää kotona niin kuin aikaisemmin. Kuolema on monella tavoin piilotettu, niin elämästämme kuin tietoisuudestammekin.

Laitoksissa parantumattomia sairauksia hoidetaan usein radikaalein keinoin ja loppuelämän hyvinvointi saatetaan uhrata muutaman viikon tai kuukauden eliniän pidennyksen vuoksi. Jos puuttuu selkeä näkemys siitä, kuinka elää viimeiset aikansa antoisasti, annetaan kontrolli omasta elämästä helposti muiden käsiin. Tästä amerikkalainen kirurgi Atul Gawande on juuri kirjoittanut erinomaisen kirjan Being Mortal. Tekninen kehittyminen on muuntanut ikääntymisen ja kuolemisen lääketieteelliseksi prosessiksi, joskus jopa taisteluksi geenejämme ja biologiaamme vastaan.

Kuolema on varma, ajoitus ei. Kuvittelemme usein meillä olevan enemmän aikaa kuin onkaan. Opimme kolmesta kahdeksaan ikävuoteen mennessä olevamme kuolevaisia ja alamme siitä asti työntämään siihen liittyviä tunteita sivuun. Aikuisena jatkamme usein tätä välttelyä, mikä saattaa lisätä pelkoamme muiden pelkojen takana. Tiedämme, että on yleensä parempi vapauttaa kohtuullisesti syviä kipeitä tuntojaan, kuin tukahduttaa ja tiedostamatta heijastaa niitä ympärilleen.

Kuolema muistuttaa kaiken arvokkaaksi koetun menettämisestä, mutta tietoisuus siitä voi samanaikaisesti tehdä olemisesta todellista, eläväistä ja rikasta. Oman kuoleman ajoittainen ja monipuolinen tutkailu niillä, joilla kuolema ei ole konkreettisesti lähellä, vahvistaa tätä tietoisuutta. Tuntemukset, jotka liittyvät kuoleman kohtaamiseen, ovat yleensä kivuliaita ja surullisia. Näitä tunteita voi vähän kerrallaan tarkkailla, miten ne nousevat, tunnustella niitä ja katsella, kunnes ne muuntuvat lopulta aivan toisenlaisiksi.

Tietoisuus kuolemasta motivoi saamaan elämästä irti sen mitä haluamme ja kirkastamaan ajatuksemme siitä, mitä oikeastaan arvostamme. Se auttaa saamaan asioihin riittävän perspektiivin; pienet negatiiviset pelot ja ahdistukset eivät saa niin paljon painoarvoa. Ajan rajallisuuden tiedostaminen tuo meidät lähemmäksi rakkaitamme, vahvistaa myötätuntoamme sekä lisää kiitollisuuttamme. Kuoleman tunnusteleminen tuo rohkeutta tutkia kaikkein syvimpiä tuntojamme. Rohkeutta olla haavoittuvainen ja voimaa kohdata tiedostaen sen, mitä pelkää tai toivoo. Muistamalla asioiden pysymättömän luonteen on helpompi toimia jatkuvan muutoksen ja ikuisen epävarmuuden keskellä.

Väki, valta ja väkivalta

teppo_kolumni

Osuin reilu viikko sitten pahoinpitelyn silminnäkijäksi. Tapaus jäi sitkeästi pyörimään mieleeni.

Vielä useita päiviä tapahtuneen jälkeen huomasin miettiväni: Eivätkö kaikki jengitunnuksia kantavat pullistelijat ole pieninä olleet samanlaisia jokeltelevia ja vaippoihinsa sinappia pursottavia söpöläisiä? Mikä ajaa syrjimään itsestä erottuvia ihmisiä ja tarttumaan väkivaltaan? Mitä siinä matkalla on tapahtunut?

Vauvan käsi

Tiettyyn kehitysvaiheeseen kuuluu vahvasti oman identiteetin etsintä. Perhetaustasta otetaan etäisyyttä, jotta itsenäistyminen voi alkaa. Samanaikaisesti haetaan hyväksyntää itsensäkaltaisten parista. Puhetapa ja pukeutuminen, idolit, harrastukset ja musiikkigenret toimivat helposti tunnistettavina koodeina, joilla voi sekä erottua muista että liittyä uuteen yhteisöön.

Toisille on luontevaa kuulua eri yhteyksissä useaankin eri viiteryhmään ja sukkuloida niiden välillä tilanteen mukaan. Jotkut taas kokevat yhden rajatun porukan ainoaksi oikeaksi.

Kaikki tämä on luonnollista ja harmitonta, paitsi jos ”ne muut” alkavat tuntua uhkalta, vääräoppisilta tai vähempiarvoisilta. Tällaisesta ajattelusta on seurannut kiusaamista, väkivaltaa, vainoa, sotia ja kansanmurhia kautta historian.

Muistan kyllä kouluajoilta itsekin kokeilleeni ”erilaisten” tuuppimista. Muistan sen hetkellisen vallantunteen, kun adrenaliinilla kyllästetty veri kohisi ohimoissa. ”Näittekste?” ”Mulle ei kukkoilla!”  Vaan ei se tunne kestänyt, eikä tuntunut syvältä hyvältä.

Avarakatseinen yhteisen hyvän ajattelu voi toimia monella tasolla. Urheilukilpailuissa voi kannustaa ja iloita kaikkien itsensä likoon laittaneiden kanssa. Menestys koulussa tai työelämässä voi olla inspiraationa koko lähipiirille. Toisen onnistuminen ei lähtökohtaisesti ole minulta pois, vaikka kilpailua korostetaankin nykyään joka käänteessä.

Kokonaisuuksien hahmottaminen ja empaattinen myötäeläminen ovat sivistyneen kansakunnan peruspilareita. Tähän tarvitaan myös riippumatonta tutkivaa journalismia ja humaaneja arvoja arvostavaa mediaa. Tällä hetkellä tarkkanäköisimmät yhteiskunnallisten ilmiöiden havainnoijat tuntuvat löytyvän kirjailijoista, teatterintekijöistä sekä muun kulttuurin parista.

Juha Hurme kirjoitti hienossa kolumnissaan pari vuotta sitten mm. näin:

”Vaarallisimpia Suomessa, Euroopassa ja pallonmuotoisen maanviljelyksemme kaikilla pinnoilla ovat ne ääliöt, jotka luulevat olevansa oikeassa.” ”Arvioita on tarkistettava joka hetki. On opittava havaitsemaan virheet, ja mikä vielä vaikeampaa, myöntämään ne. Elämä on korjausliike. Ihmisen tietoisuus on biologinen, elävä systeemi, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä.”

Vallantunteen huumasta kertoo myös Mikko Perkoilan hieno laulu: Outo huume

Vanhan sanonnan mukaan eniten ihmisiä yhdistää yhteinen vihollinen. Voisimmeko yhdessä tarttua globaaleihin (itse aiheutettuihin) ongelmiin myös ilman yhteistä vihollista?

Kuva: Arek Malang
Kuva: Arek Malang

Väkivaltaisen käytöksen taustalta löytyy usein varhaista turvattomuutta, itsetunto-ongelmia, häväistyksi tulemista, nujertamista, hyväksikäyttöä, epäoikeudenmukaisuutta, kostonhimoa, tukahdutettua vihaa ja päihteiden väärinkäyttöä.

Onneksi ympärillämme on samanaikaisesti lukemattomia esimerkkejä pyyteettömästä auttamisesta, samanarvoisena kohtaamisesta, välittämisestä, heikompien puolustamisesta, yhdessä tekemisestä ja mukaan ottamisesta.

Kun seuraavan kerran joku ehdottaa leikkauksia vähävaraisten-, päivähoidon-, varhaiskasvatuksen-, koulutuksen-, lasten iltapäivätoiminnan-, mielenterveysongelmaisten-, tai syrjäytyneiden resursseihin, muistakaamme että seuraukset näkyvät kaduilla pian.

Ja ennen kaikkea: he jotka ovat nyt vaarassa syrjäytyä, voisivat verraten pienellä tuella ohjautua tärkeiksi asiantuntijoiksi rakentamaan yhteiskunnastamme meille kaikille parempaa paikkaa.

Jos takerrumme väkisin menneeseen, emme anna itsellemme mahdollisuutta kokea ehkä jotain vielä hienompaa kuin se, joka oli ja meni

Jotkut asiat piirtyvät mieleen elävämpinä kuin toiset. Jäävät elämän filminauhalle kirkkaina ja tuntuvina.

Kuten se hetki, kun makaan olohuoneen lattialla ja itken. Villamatto tuntuu karkealta. Hiukset liimautuvat märille poskille. On keskitalven harmaa hämärä. Kylmä. En hahmota muuta. En jaksa liikkua. Joku lähettää tekstiviestin. Itken päivästä toiseen.

Nyt vuosia myöhemmin mietin, mitä on tapahtunut siitä hetkestä tähän päivään. Mitä on täytynyt tapahtua, että koen olevani onnellinen ja jollakin tapaa ajattelen, että tapahtumat olivat jopa siunaus.

Mitä siunauksellista siinä kaikessa oli? Vietin mustassa kuopassa pari vuotta. Se oli kaikkea muuta kuin hauskaa. Ei se miltään siunaukselta tuntunut. Päinvastoin. Koin menettäväni kaiken, mikä minulle oli tärkeää.

Sanotaan, että ainut pysyvä asia elämässä on muutos. Ihminen on alituisessa muutoksessa, koko elämänsä ajan. Ensin kasvaa, sitten vanhenee. Solut uudistuvat ja kuolevat. Käytännössä olet muutamassa vuodessa uudistunut jokaista solua myöten niin, ettei sinussa ole enää mitään samaa.

Ja silti me kuvittelemme rakentavamme jotain pysyvää. Jotain täysin varmaa ja muuttumatonta. Jotain ikuista. Kuin taistelisimme muutosta vastaan. Kuin kieltäytyisimme hyväksymästä elämään kuuluvaa alituista liikettä. Luopumisen ja vastaanottamisen vuorottelua.

Ja juuri siitä oli kyse vuosia sitten olohuoneen matolla. Kieltäydyin hyväksymästä tosiasioita. Kieltäydyin hyväksymästä asioita, jotka olivat liikkuneet paikoiltaan. Asioita, jotka olisin halunnut jäädyttää ikuisiksi, tehdä niistä elämäni rakenteet. Sellaiset, jotka eivät tahtomattani muuttuisi.

Kieltäydyin hyväksymästä muutosta. Harasin vastaan jokaikisellä solullani.

Mutta asiat muuttuivat. Enkä minä voinut niille mitään.

Kun lopulta annoin periksi ja lopetin vastustamasta muutosta, alkoi syntyä jotain uutta.

Jokainen särkevä tapahtuma, jokainen eteemme tullut vastentahtoinenkin muutos on myös mahdollisuus. Muutos tuo eteemme pakon päästää irti ja mahdollisuuden ottaa vastaan. Emme voi tietää, mitä muutos tuo mukanaan. Meidän täytyy vain antaa sille mahdollisuus. Sokeasti luottaa siihen. Sillä vanhaa ei enää ole.

Tekemällä kirkon menneeseen ja menetettyyn jäämme katsomaan taaksepäin. Menetämme mahdollisuuden nähdä, kokea ja tuntea jotain uutta. Emme anna itsellemme mahdollisuutta kokea ehkä jotain vielä hienompaa kuin se, joka oli ja meni.

Ja juuri niin kävi minulle. Kun lopulta päästin irti, alkoi syntyä kokonainen uusi elämä, uudenlaisia ajatuksia, asenteita. Uusia ihmisiä, ystäviä, uusia rakkauksia. Uudenlaista onnea, joka tuli luokseni, koska annoin sille mahdollisuuden.

Päästin irti uloshengityksellä, otin vastaan sisäänhengityksellä. Hengenveto kerrallaan. Aluksi vasten tahtoani, sitten tahtoni myötävaikutuksella.

Hetki kerrallaan. Kunnes olin hengittänyt itseni aivan uuteen todellisuuteen.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image