Kirjoittaja Eveliina Salonen on varatuomari ja teologi, jonka sydän palaa työelämän ja johtamisen kehittämiselle. Hän on tutkinut intuitiota kognitiivisen psykologian näkökulmasta ja valmentaa organisaatioita intuitiivisen ajattelun hyödyntämisessä. Avarra tarjoaa intuitiovalmennuksia pidemmistä prosesseista yksittäisiin herätepuheenvuoroihin.
Monet tunnistavat intuition voiman elämässään. Se kertoo mihin mennä, mitä tehdä, mikä on minulle ja muille ihmisille hyväksi. Yhä useammat kertovat luottavansa tuohon mahtavaa sisäiseen ääneensä, joka kaiken hälinän keskellä tunnistaa se oikean.
Mutta kuinka monella työpaikalla hyödynnetään tietoisesti intuitiivisen ajattelun voimaa ja mahdollisuuksia? Veikkaan, että aika harvalla. Rationaalisuutta, erilaisia analyysejä ja loogisia perusteluita pidetään työelämän ja busineksen käyttövoimana.
Kuitenkin ihmisen ajattelusta ylivoimaisesti suurin osa on intuitiivista, tiedostamatonta. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että intuition osuus on yli 90 % kaikesta ajattelutoiminnastamme. Joidenkin tutkijoiden mukaan luku on jopa 98 %. Rationaalisuus on siis vain hitunen kaikesta ajattelustamme. Luulemme olevamme rationaalisia ja perustavamme suunnitelmat, päätökset, visiot ja ratkaisut loogisten perusteluiden varaan, mutta tosiasiassa toimimme pitkälti intuitiomme ohjaamina. Siis myös työelämässä.
Intuitio ei kuitenkaan ole mikään epämääräinen hetteikkö, joka viskelee meitä haluamallaan tavalla sinne tänne. Intuitiollakin on logiikkansa ja sitä voi oppia hyödyntämään.
Tutkimusten mukaan intuitio auttaa erityisesti päätöksenteossa silloin, kun tietoa on liikaa tai liian vähän, tai päätös pitää tehdä nopeasti. Pystymme intuitiivisesti hahmottamaan suuriakin kokonaisuuksia suhteellisen vähällä vaivalla. Intuition avulla näemme kauemmas, laveammalle ja syvemmälle, asioiden taakse ja yli. Intuition avulla pääsemme käsiksi asioiden merkityksiin. Se auttaa muodostamaan kokonaisvaltaisen ymmärryksen asioista, tapahtumista, ilmiöistä. Sen avulla pystymme myös hahmottamaan ja visioimaan tulevaisuutta. Intuitio on keskeisellä sijalla myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen intuitio auttaa meitä ymmärtämään toinen toisiamme ja rakentaa vastavuoroista kommunikointia ja yhteisyyttä.
Nämä kaikki ovat haluttuja kykyjä tämän päivän työelämässä ja monet liike-elämän johtajat ja Nobel-palkitut tutkijat kertovat organisaatioidensa menestystarinoiden ja tutkimuslöytöjensä syntyneen intuitiivisesti.
Intuitiolla on monet kasvot. Usein intuitio tuottaa oivalluksia, ahaa-elämyksiä, jolloin asiat tuntuvat saavan muotonsa kuin itsestään – yhtäkkiä vain tiedän, kuinka tämä pitää tehdä tai mistä on kyse. Mutta yhtä hyvin se voi ilmetä fyysisinä tuntemuksina, mielikuvina, unina, tunteina jne. Esimerkiksi intuition suuren ystävän Einsteinin kerrotaan kokeneen intuitionsa lihasten väristyksinä.
Intuitiivista ajattelua voi kehittää tietoisesti. Ensimmäinen askel tällä polulla on intuitiivisen prosessin lainalaisuuksien tunnistaminen – jotta intuitiota voi kehittää, täytyy tunnistaa mitä se on, mitä se ei ole ja miten tämä prosessi toimii. Käytännössä intuition kehittäminen edellyttää usein, etenkin aluksi, myös henkisen tilan raivaamista. Koska intuitio ilmenee jokaisella ihmisellä eri tavoin, on ensimmäinen askel opetella tunnistamaan kuinka juuri minä tunnistan intuitiivisen ajatteluni viestit. Tämä voi olla vaikeaa, jos ympäristö ja mieli ovat kovin kuormittuneita ja hälyisiä. Siksi hiljaisuus ja pysähtyminen ovat usein tarpeen.
Myös positiivinen uteliaisuus, leikkisyys ja rentous ovat hyvää ravintoa tietoisen intuitiivisen ajattelun kehittämiselle. Avoin havainnoiminen ja avoimuus omille reaktioille tukevat intuitiivisen prosessoinnin kehittymistä.
Intuitiivinen ajattelu on valitettavasti kuitenkin kovin altis myös vinoumille. Näitä erilaisia intuitiivisen ajattelun virheitä on tunnistettu jo kymmeniä. Intuitiivisen ajattelun kehittämiseen kuuluukin olennaisesti myös näihin vinoumiin ja niiden vaikutuksiin tutustuminen.
Työelämämme on murroksessa. Nyt jos koskaan tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja raikkaita visioita. Pelkkien menneiden vuosien numeroiden tutkimisella tai olemassa olevien prosessien viilaamisella emme pysty keksimään uusia liiketoimintaideoita tai löytämään uutta toimintalogiikkaa. Tarvitsemme ajattelun avartamista. Yhtenä vastauksena tähän on intuitiivisen ajattelun tietoinen hyödyntäminen.
Parikymmentä vuotta sitten olin työssä, jossa päivät venyivät paikoin kuudentoista tunnin mittaisiksi. Muistan sen riittämättömyyden tunteen, kun asioita jäi tekemättä ja sain selitellä asiakkaille sovittujen töiden tekemättä jäämistä. Stressi kääntyi joskus ahdistuksen puolelle.
Raastavinta tilanteessa oli, että koin hukkaavani elämää, jota olisin halunnut jakaa pienen esikoiseni kanssa ja surin jättäväni liikaa töitä äidin hoidettavaksi.
Viisaan esimieheni toimesta tilanne aikanaan laukesi ja sain työpäivät normalisoitua. Ehdin kuitenkin pyhästi luvata itselleni jotain. En aio menettää isän elämää työn vuoksi. Päätökseni piti pitkään ja uskon onnistuneeni kohtuullisesti työn ja perheen välisen ajankäytön kanssa tasapainoilussa.
Nyt lapset ovat jo muuttaneet kotoa ja huomaan tasapainoilevani jälleen ajankäytön paineiden alaisena, vaikka ruuhkavuodet ovatkin vaihtuneet keski-ikäisen helppoon elämään.
Kaikissa ihmiselon vaiheissa on kuitenkin omat ruuhkansa. Keski-iän tasanne vaihtuu myöhemmin kaikilla meistä varsin toisenlaisiin haasteisiin. Suhde omien vanhempien vanhenemiseen ja uusperheiden monimuotoinen elämä elävöittää isosti varsin monen 45+ ihmisen arkea.
Arkeen nousee uusia muuttujia, jotka muuttavat peruuttamattomasti elämää sen kaaren kääntyessä loppukesän kukoistukseen. Monet väistämättömät muutokset opettavat meille luopumista ja sellaisten asioiden hyväksymistä, joille itse ei voi kerrassaan mitään.
Huomaan olevani nyt samojen kysymysten äärellä, kuin kaksikymmentä vuotta sittenkin. Miten paljon jaan aikaani ja huomiotani millekin asialle? Mikä on oikea ajankäytön suhde työlle, perheelle ja ystäville tai omalle hiljentymiselle ja harrastuksille?
Ajattelemme tietävämme, mikä on oikea vastaus tälle kysymykselle. Tärkeintä on, tietenkin, perheestä ja omasta terveydestään huolehtiminen. Joskus vain näillä kaikilla on keskinäisiä riippuvuuksia, eivätkä oikeatkaan vastaukset ole absoluuttisia. Monimutkaisiin asioihin löytyy joskus yksinkertaisia vastauksia, ei kuitenkaan aina. On tilanteita, joihin oikeita vastauksia ei ole ja epävarman valinnan kanssa on opittava elämään.
Olen viimein ymmärtänyt, miten olennaisen tärkeää on olla armelias itseään kohtaan. Tarkentaa omaa fokusta ja samaan aikaan hyväksyä se, että intressit ovat joskus ristiriidassa keskenään, eikä ehdottomia totuuksia ole. Jokainen valinta on merkityksellisempi, kun ymmärtää valintoja olevan jäljellä rajallisen määrän.
Maratoonarin askel voi hidastua, mutta matkasta voi silti nauttia, kun hyväksyy hiertymät ja väsymisen osaksi kisaa ja ymmärtää asettaa aikatavoitteensa omista lähtökohdista käsin.
Syksyisen aamun sumuinen maisema on kaunis ja herkkä ehkä juuri siksi, että sen tietää kestävän vain lyhyen hetken. Enää en aina malta edes kaivaa kameraa esiin ikuistaakseeni maiseman, sillä kauniin näyn tallentaminen omiin muistoihin tuntuu arvokkaammalta, kuin sen ikuistaminen älypuhelimeen.
Olemme remontoineet loppukesästä joogasalia vanhaan tehtaaseen Strömforsin ruukissa. Moneen kertaan projektin aikana olen havahtunut paikan eriskummalliseen tunnelmaan. Strömforsissa on vallalla sama ilmiö kuin vaikka Fiskarsissa: jo matkalla maisema alkaa pikku hiljaa näyttää erilaisilta, ihan kuin värit muuttuisivat syvemmiksi, kasvillisuus rehevämmäksi ja ilma helpommaksi hengittää.
Mietin etukäteen, miten Strömforsin teollisuushistoria ja raskasta ruumiillista työtä tehneiden ihmisten ronski energia vaikuttavat joogatilaan. Voiko tehtaaseen rakentaa joogasalin?
~ ~ ~ ~
Henkisen polun matkaaja on kasvun tiellä. Kurkotamme kohti valoa kuin aurinkoa tavoittelevat kasvit. Valoa kohti on miellyttävä kääntää kasvot, kohti positiivisuutta ja iloa. Varmaan jokainen meistä haluaisi joskus olla parempi jollakin elämän osa-alueella, ihmisenä, äitinä, puolisona, joogina… Se on luonnollista, mutta samalla se saattaa estää hyväksymästä tätä hetkeä ja juurtumista.
Päämäärissä ei ole mitään pahaa, mutta päämäärä ei ole sama kuin jatkuva pois pyristely tästä hetkestä. Elääkseen tässä hetkessä on juurruttava siihen. On juurruttava omaan elämäänsä.
Lootuksenkukka on monessa traditiossa henkisen kasvun symboli. Se kasvaa vedessä, pinnalla näkyy toinen toistaan kauniimpia, värikkäitä, moniterälehtisiä kukkia. Mutta kasvin juuret ovat syvällä pimeässä mudassa. Sieltä se saa voimansa.
Henkistä kasvua korostaessamme kurkotamme mielellämme taivaaseen, haluamme henkisiä kokemuksia ja nousemme leijumaan ilmaan. Mutta jos ei ole kiinni maassa, leijuu pois ihmisyydestä, eikä edes kasvua voi tapahtua.
Joogaopettaja Kuldip Singh Khalsa pukee tämän sanoiksi kehon energiakeskusten eli chakrojen kautta. Kaavio toimii kuin spiraali, jossa energia kulkee ylös ja alas, päätyen lopulta sydämeen, ihmisyyden täyteen potentiaaliin. Kaikki lähtee kuitenkin yhteydestä maahan.
Kun on yhteys maahan, painovoimaan, maan tiiviyteen ja raskauteen, voi tuntea luojansa. Äiti maan kautta aukeaa yhteys myös painovoiman vastavoimaan, joka vetää meitä kohti aurinkoa.
Kun tuntee luojansa, voi luovuus avautua. Luovuus on jatkuvaa elämän virtausta, kiinnikkeistä irti päästämistä, heittäytymistä.
Kun luovuus avautuu, avaa se myös intuition voiman. Päätöksenteko helpottuu ja luottamus elämään kasvaa.
Vahva intuitio auttaa luottamaan omaan henkilökohtaiseen voimaansa. Tahto kulkea valitsemaansa suuntaan kasvaa ja voima toteuttaa itseään lisääntyy.
Kun luottaa voimaansa, voi puhua totta. Silloin ääni kantaa, eikä totuutta tarvitse peitellä.
Kun puhuu totta, voi elää sydämestään. Ja sydän on ihmisyyden ydin.
Olen viehättynyt raskaan teollisuuden historian omaavan paikan maadoittuneesta ilmapiiristä ja luonnonläheisyydestä. Tunnen vahvasti, kuinka energia virtaa juurista latvaan, miten painovoima vetää minua puoleensa ja sen vastavoima venyttää rankaa suoremmaksi. Siinä välissä on hyvä hengittää.
Kustannusosakeyhtiö Otava ja Hidasta elämää -sivusto aloittavat yhteistyön, jossa Otava kustantaa Hidasta elämää -sivuston kirjoittajien tekemiä kirjoja. Yhteistyö käynnistyy keväällä 2017 neljällä hyvinvoinnin eri osa-aluetta käsittelevällä kirjalla.
”Hidasta elämää -sivuston missiona on parantaa ihmisten kokemusta elämästä. Olemme tehneet tätä työtä pitkään netissä ja sosiaalisessa mediassa. Yhteistyö Otavan kanssa tuo sivuston arvomaailman muotoon, jota ihminen voi pitää kädessään. Hidasta elämää -kirjaperhe on myös ollut meidän perustajien unelma, joka nyt toteutuu parhaan mahdollisen yhteistyökumppanin kanssa”, iloitsee Hidasta elämää Suomi Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja Pequ Nieminen.
”Teimme vuosi sitten profiilitutkimuksen lukijoistamme. Heistä 93% kertoi hakevansa meiltä henkiseen hyvinvointiin liittyvää tietoa ja 74% ilmoitti harrastavansa kirjojen lukemista”, kertoo Hidasta elämää Suomi Oy:n toinen omistaja Sanna Wikström.
”Olemme Otavalla todella iloisia ja ylpeitä päästessämme tekemään yhteistyötä Hidasta elämää -yhteisön kanssa. Pequn ja Sannan luotsaama Hidasta elämää on unelmatiimi, jonka lahjakkaat kirjoittajat saavat nyt mahdollisuuden kirjan julkaisuun”, iloitsee Kustannusosakeyhtiö Otavan myynti- ja markkinointijohtaja Maija Kuusi.
Ensimmäinen Hidasta elämää -kirja Hyvän elämän reseptit julkaistiin keväällä 2016 Readme-kustannuksen kautta. Kirja on ollut vuoden suuria menestyksiä ja sitä on myyty yli 6000 kpl. Tästä eteenpäin Hidasta elämää -kirjaperheen julkaisut tulevat Kustannusosakeyhtiö Otavan kautta.
Hidastaelamaa.fi on vuonna 2010 perustettu hyvinvointimedia, jonka sisällöntuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hyvinvointikanavan ydintoimintaa ovat toimitetun sisällön lisäksi hyvinvointia lisäävät verkkokurssit sekä Hidasta elämää -verkkopuoti. Hidasta elämää on ollut pitkään Suomen vahvin lifestyle-media somessa (Someindex.com). Sillä on 133 000 tykkääjää Facebookissa ja 37 000 seuraajaa Instagramissa. Nettisivustolla käy viikottain 150 000 eri kävijää. Hidasta elämää Suomi Oy:n omistavat Pekka Nieminen ja Sanna Wikström.
Otava-konserni on kirjankustannusalan suurin toimija Suomessa. Kirjat liiketoiminta-alueen pääyhtiö on Kustannusosakeyhtiö Otava. Yhtiön toimialana on suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen sekä oppimateriaalien kustantaminen. Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää tänä vuonna 125 vuotta.
Juttelimme ystäväni kanssa muutama viikko ennen hänen kuolemaansa kaikenlaisista asioista. Ihan tavallisista arkiasioista ja sitten elämästä, sen rajallisuudesta ja kuolemastakin. ”Tässä tämä elämä nyt oli” -keskustelu oli hämmentävä, surullinen ja lopullinen.
Olen itse paljon ollut noiden tunteiden ja kokemusten äärellä ystävän kuolemasta lähtien: hämmennys, suru ja kuoleman lopullisuus. Yhtenä päivänä, kuin salamaniskusta, maailma avautui minulle uudella tavalla: ”Tässä tämä elämä nyt on.” On. Nyt. Tässä. Minusta tuntui kuin kaikki aistini olisivat avautuneet elämälle – sellaisena kuin se on, puristamatta, pelkäämättä, taakatta.
Kuoleman läheisyys saa elämän tuntumaan entistä arvokkaammalta. Aloin tuoda tuota lausetta erilaisiin arkisiin tilanteisiin, myös niihin, jotka eivät aiemmin ole tuntuneet niiltä hohdokkaimmilta.
Tässä tämä elämä nyt on.
Se palauttaa minut niin tehokkasti läsnäolon tilaan, tämän hetken arvoon ja kiitollisuuteen pelkästä elämästä.
Tämä kehoa hellivä vanukas sopii täydellisesti niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Ohje on gluteeniton ja maidoton eikä se sisällä lainkaan valkoista sokeria.
Omenasesongin viimeisenä reseptinä herkutellaan vanukkaalla. Tämä kehoa hellivä herkku sopii täydellisesti niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Ohje on gluteeniton ja maidoton eikä se sisällä lainkaan valkoista sokeria. Vanukas on hirmu helppo valmistaa. Turvotat vain chian-siemenet mantelimaidossa mausteiden kera ja lopulta lusikoit valmiin vaniljavanukkaan tarjoiluastiaan vuorotellen omenasoseen kanssa. Omenasoseen ohjeen löydät halutessasi täältä.
Vinkiksi kiireiselle kokille: hyvin varustelluista kaupoista löytyy myös valmista lisäaineetonta ja sokeroimatonta omenasosetta.
Chia-siemenet ovat pienestä koostaan huolimatta täynnä terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita kuten omega-3-rasvahappoja, kuitua, proteiinia, antioksidantteja ja kalsiumia. Muista, että Chia-siemet tulee aina turvottaa nesteeseen ennen niiden nauttimista. Nämä pienet siemenet voivat nimittäin imeä itseensä jopa 27 kertaa omanpainonsa verran nestettä. Voit vain kuvitella miten kuiville siemenille kävisi vatsalaukussa.
OMENA-VANILJAVANUKAS OHJE
ENSIMMÄINEN KERROS: VANILJAVANUKAS
2 rkl chia-siemeniä
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
0,5 tl vaniljajauhetta
makeudeksi luomu hunajaa oman maun mukaan
TOINEN KERROS: MAKEUTTAMATONTA OMENASOSETTA
VAIHE 1)VANILJAVANUKAS: Lisää kaikki aineet astiaan ja sekoita. Tarkista maku. Anna vanukkaalle tekeytymisaikaa 30 minuutista vaikka seuraavaan päivään. Chia-siementen ansiosta seos turpoaa vanukasmaiseksi viileässä levättyään.
VAIHE 2) Valmista omenasose/ tai valitse kaupan valmis lisäaineeton ja sokeroimaton omenasose.
VAIHE 3) Lusikoi valmista vaniljavanukasta ja omenasosetta vuorotellen haluamaasi astiaan. Koristele omenapaloilla ja kuivatuilla hedelmillä.
Ja nyt, kaappaa kerrosvanukas kainaloosi ja istahda nauttimaan kiireettömästä hetkestä.
Ai että, kuinka ihanaa onkaan seurailla tänä syyskesänä entistä monipuolisempaa ja monilukuisempaa perhosmaailmaa puutarhassani, jahka olen lempeästi panostanut perhosten suosimiin kasveihin käytännön luonnonsuojelutyönä, ihmetykseksein ja puutarhani monimuotoisuuden tukemiseksi. Perhosten tanssi puutarhassain saa sieluni värähtelemään heidän hempeiden siiveniskujen tahdissa ja pysäyttää minut puutarhani hetkeen, syvempään hiljaiseen tarkkailuun.
Vaikka otan paljon kuvia puutarhassain, perhostenkaan avaamia hetkiä en voi tallettaa, voin vain elää ne tässä ja nyt. Samettisen pehmeät, vahvat siipien iskut ovat elämä itse. Syyskuun puutarhani hohkaa keltaista väriä ja hempeä syreenileimun tuoksu leviää ajoittain pihatuulen tuiverruksen tanssissa nenääni. Tässä syksyn hiljaisuudessa olen osa tätä kaikkea, kaikkea mitä perhonenkin on. Minun kaunis kehoni on muodostunut samoista voimista kuin perhosten, heidän siipensä ovat minun siipiäin.
Herkkien ja samalla voimakkaiden perhostemme rakastamia loppukesän ja suuren syksyn kukkivia perennoja ovat mm. kaikki nauhukset, syysleimu, syreenileimu, koreanhohdekukka, syysasteri, punahatut, punatähkä ja purppurapunalatva. Meillä on paljon kaunista valinnanvaraa näiden kasvien suhteen, mikä tietysti ruokkii elämänvoinmaista luovuuttamme!
Monet perhoslajit ovat vähentyneet perinnemaisemien (niityt, kedot, ahot, pellot ja pientareet) harvinaistuessa, koska yleensä juuri ketojen ja niittyjen kukkaset houkuttelevat perhosia. Myös laitumet ja kedot ovat pitkälti kadonneet tai muttuneet lajistoltaan hyvinkin yksipuolisiksi ja näin tehostunut maatalouskin vaikuttaa osaltaan perhosten elinympäristöjen vähenemiseen. Myös vieraslajit tienpientareilla, tehostunut metsätalous ja siitä seuranneiden purppuraisten kallioniittyjen sekä metsäaukeiden vähentyminen supistaapi näiden taianomaisten siivekkäiden otusten suosimia ympäristöjä entisestään. Suomessa on laskettu lentelevän n. 2500 perhoslajia, joista päiväperhosia on n. 120 ja näistä runsaat 20 on taajamien pihoissa ja puutarhoissa tavattavia kauneuksia.
Perhoset eivät ole pelkkiä kauniita siipiotuksia lepattelemassa näissä kesiemme ja syyskesiemme päivissä sekä öissä, vaan niillä on oma tärkeä roolinsa luonnon monimuotoisuudessa toimiessaan pölyttäjinä ja myös useiden lintujen ravintona. Perhoset ovat hyvin herkkiä elinympäristönsä muutoksille ja heidän kautta voimme tarkkailla monimuotoisuuden muutoksia ympärillämme suuntaan ja toiseen. Perhoset liikkuvat läpi täydellisen, uskomattoman muodonmuutoksen ja maassamme niistä jopa joka kuudes on uhanalainen tai silmälläpidettävä laji, joten perhosystävällisten kasvien viljely pihoilla ja parvekkeilla on sydämestäni äärettömän tärkeää luonnonsuojelutoimintaa fyysisellä tasolla. Taianomaiset pihapuutarhamme voivat ehdottomasti olla osaltaan korvaamassa näitä vähentyneitä, suotuisia perhosten elinympäristöjä.
Päiväsaikaan lepattelevien perhosten värinäkö on sangen erinomainen. Kasvien värikkäät kukinnot mesiviittoineen auttavat perhosia suunnistamaan ravinnon luo. Perhoset havaitsevat mieluisat ruokailupaikat myös hajuaistinsa avulla. Puutarhassasi toivottavasti lepattelevista perhosista tunnetuimpia lienee nokkosperhonen, neitoperhonen, sitruunaperhonen, ritariperhonen ja suruvaippa.
Perhosystävällinen puutarha ei silti ole pelkästään loistokkaita, tuoksuvia, hempeitä kukkasia. Toukat syövät kasvien lehtiä ja jotkut niistä ovat erikoistuneet syömään vain tiettyjä kasveja, kuten neitoperhosen toukka, ken ravitsee itseään nokkosella. Nokkonen on muutoinkin tärkeä monille muillekin perhosen toukille, joten niitä kannattaa jättää kasvamaan varsinkin pihan aurinkoisille seunustoille ja puutarhan reunoille. Monet toukat pitävät myös pietaryrtistä ja kaurhunputkesta. Jos ympäristön muutoksen seurauksena alueelta katoaa perhostoukan ravintokasvi, katoaa luonnollisesti myös perhonen itsekin, joten perhosystävällinen puutarhuri panostaa myös toukkien ravintoon.
Millainen puutarha suosii perhosia?
Kasvustoltaan monipuolinen puutarha tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eri perhoslajeille. Perhoset suosivat myös tiheitä kasvustoja, joissa voi siirtyä helposti kukasta toiseen. Luonnonvaraisia perhoskasveja kuten voikukkia, nokkosia, pajua, suolaheiniä, hernevirnaa, metsäkurjenpolvia, ohdakkeita, puna-apilaa, mataraa, kultapiiskua, siankärsämöä, pietaryrttiä, karhunputkea kannattaa suosia omilla pihoillaan.
Kun kukkaryhmässä on lisäksi eri aikaan kukkivia mesikasveja, niin puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Niittykasvit houkuttelevat puutarhaan lajeja, joille keto on luonnollinen elinympäristö. Perhospuutarhalle tai niitä houkutteleville kasvilajeille olisi tärkeää valita aurinkoinen ja tuulensuojaisa paikka.
Useimmat perhoskasvit kukkivat loppukesällä ja syksyllä. On kuitenkin tärkeää, että puutarhassa kasvaa myös aikaisin kukkivia lajeja kevään ensiperhosille. Tällaisia aikaisin kukkivia lajeja on esimerkiksi herukat, voikukat, raita, pitkäpalot, ruusujuuri ja kevätvuohenjuuri.
Uskon, että perhosten suosimien kasvien joukossa on resonaatio jokaisen puutarhurin sydämelle. Elämän vapauden valinnanvaraa kun löytyy niin luonnonkasveista kuin yksi – ja monivuotisista puutarhakasveista, yrteistä, koristekasveista sekä vihanneksista. Useat puutarhan perhoskasveista ovat ruohovartisia, mutta kirjavaan joukkoon mahtunee myös pensaita ja puita.
Olkikukat ovat yksi helpoimpia kasveja luoda perhosystävällistä vehreyttä. Päiväperhoset rakastavat upeita, värikkäitä olkikukkia. Sama neitoperhos- tai amiraaliyksilö saattaa viihtyä kukkalaatikon olkikukkaistutuksessa jopa useita tunteja. Vihanneksista mm. hauska retikka ja retiisi sopivat hienosti perhospuutarhaan, vaikka ihmiselle näiden kukat saattavatkin olla mitättömiä, niin päiväperhosia ne viehättävät.
Tänään keskityn nykyhetken asioihin ja katson puutarhan perhosia kanssaluoden elinmahdollisuuksia heille kanssasi.
Moni ihminen on velvollisuuksien uuvuttama. Suorituskeskeinen elämä voi olla iso taakka ja vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä. Koin jonkinlaisen oivalluksen aiheen äärellä ja haluan jakaa sen sinun kanssasi.
Puhdas rakkaus
Minua puhuttelee ajatus puhtaasta rakkaudesta. Kun omaan sydämeen on esteetön pääsy, energia virtaa ja on pääsääntöisesti hyvä olla. Harvoin sydämeen on tie täysin auki. Ja siihen on yleensä ihan hyvät syyt; kivut, haavat, surut ja murheet. Eikä siitä saa syyllistyä vaan oikeastikin on niin, että harvoin on ihan puhtaan rakkaudellinen olotila. Omaan elämänkatsomukseeni liittyy vahvasti ajatus siitä, että taivallamme täällä siksi, että oppisimme löytämään tien puhtaan rakkauden äärelle. Syvälle itseemme – sinne missä on rauha ja hiljaisuus.
Velvollisuusrakkaus
Velvollisuusrakkaus on mielenkiintoinen juttu. ”Hän on niin velvollisuudentuntoinen” tai ”Se on niin hienoa, miten hän hoitaa velvollisuutensa” tai joku sanoo rinta rottingilla: ”Minä tein sen vain velvollisuudesta”. Moni meistä suorittaa rakkauden nimissä ja uupuu. Minusta se ei ole rakkautta ollenkaan vaan ihan jotain muuta.
Miksi teemme asioita velvollisuudesta?
Velvollisuusrakkauden motiivina on monesti syyllisyys, häpeä ja keino hakea hyväksyntää. Siksi se uuvuttaa ja vähän kuin tyhjentää velvollisuuden taakkojen alla painivaa. Monella velvollisuuksiin sidotulla ihmisellä on tunne siitä, että heiltä vaaditaan paljon eikä mikään riitä. Puheesta kuuluu usein: ”Kun on vaan pakko jaksaa”, ”Kukaan muu ei kuitenkaan tee asialle mitään” ja ”No kun vaan ei yksinkertaisesta oo vaihtoehtoa, jonkunhan nää asiat pitää hoitaa”. Kaikki pitäis ja täytyis ja mun on pakko -puhe viittaa sisäiseen pakkoon eikä rakkauteen.
Puhtaan rakkauden tilasta tehty hyvä teko ja auttamistyö ei koskaan väsytä vaan päinvastoin – se energisoi ja ilahduttaa myös antajaa itseään.
Mikä avuksi?
Minun yksinoikoinen vastaukseni on: tietoisuus siitä, mitä itsessä on. Itseltään voi kysyä, mikä motiivi itseä kuljettaa. Mikä ääni sisällä hiljenee sillä, että autan ja suoritan? Kysyä voi myös mitkä ovat omat tarpeet ja toiveet – eivät itsen ulkopuolelta tulevat todelliset tai kuvitellut odotukset. Itsetuntemusta lisää ehkä myös kysymys siitä, kuka alun perin käänsi hyväksyvän katseensa minuun, kun autoin ja yritin miellyttää. Rajanvetotyö vaatii rohkeutta, vastuunottoa ja pelottavaa vanhojen mallien purkamista sekä omien haavojen työstämistä.
Mieli menisi, mutta jalat eivät. Lonkkia kolottaa, vaivat valvottavat. Haastetta yli yhdeksänkymppiselle teräsmimmille, joka on ikänsä marjastanut, sienestänyt, hakannut halkonsa ja häärännyt hulluna puutarhassaan. Aikaisin leskeksi ja yksinhuoltajaksi jääneenä tarttunut toimeen kuin toimeen. Tätini.
Silmät ovat uteliaat ja ajatus juoksee kirkkaana aina kauniisti kiharrettujen valkoisten hiusten kehystämässä päässä. Mielipiteitä ja kommentteja riittää päivän politiikasta urheilutapahtumien ja automerkkien kautta huulipunien sävyihin (itselläni kuulemma liian tummaa) ja julkkisten edesottamuksiin. Pitkän iän salaisuuksiako?
Lopulta tädin sydänkin kuitenkin haurastuu ja heittäytyy perin hankalaksi. Ambulanssin punaiset vilkkuvalot välähtelevät viimeisen kesän mittaan öisellä hiekkatiellä. Sairaalaan, kotiin, sairaalaan.
Syksyllä istumme yhdessä sairaalasängyn reunalla. Täti laittaa kätensä polvelleni ja toteaa haluavansa jo pois. Ihmettelee miksi pitää näin kärsiä. Laitan oman käteni hänen polvelleen ja kuulen sanovani: ”Eevi-täti, jos kerran haluat kuolla, niin sitten vain kuolet.” Tädin syvään painuneet silmät laajenevat kapeiksi kuihtuneilla kasvoilla teevadin kokoisiksi ja hän sanoo ikään kuin ihmetellen, ettei se niin mene. Jatkan hänen olevan varsin itsepäistä ja vahvatahtoista sukuamme, joten ”se menee kyllä niin”, jos hän vain todella haluaa. Täti käy hiljaisena sänkyynsä pitkälleen.
Tyynyn laitan paremmin, hauras hymy pilkahtaa kaiken taa.
Pari yötä myöhemmin täti lähtee kauniisti ja rauhallisesti. Kaiken taa. Sanon niin, kun en vielä tiedä, minne. Niin kirjoitin lauluunkin, joka oli julkaistu jo hieman aiemmin ja jonka esitin muistotilaisuudessa häntä saattamaan ja tänne vielä jääviä läheisiä lohduttamaan.
Olin saanut viettää vuotta aikaisemmin unohtumattoman retriitin Katri Helenan ja muutamien lauluntekijöiden kanssa Villa Mandalassa. En sentään muuten vaan, vaan uusien laulujen synnyttämisen merkeissä.
Mikä suurenmoinen lahja sanoittajalle tutustua artistiin ja hänen ajatuksiinsa, kuulla, kuunnella ja keskustella. Välttämätönkin silloin, kun haasteena on maalata kuulijoille artistin omia mielenmaisemia. Kun artistille halutaan hyvin henkilökohtaisia lauluja, kuten Katri Helenalle tulevalle Taivaan tie -albumille.
Katri Helena kertoi omasta, liki satavuotiaasta äidistään. Äiti ja tytär olivat yhdessäkin keskustelleet kuolemasta. Äitihän oli jo useasti ilmoittanut varmasti kuolevansa sillä aikaa, kun tytär on keikkamatkoillansa. Katri sanoi toivovansa, että voisi olla lähdön hetkellä toivottamassa äidilleen hyvää matkaa. Myös että tietyn väriset kukat peittäisivät maan. Se olisi lohdullista.
En kuitenkaan ajatellut tekeväni aiheeseen liittyvää sanoitusta. Koin sen kovin haasteelliseksi. Ehkä sitten joskus. Joskus myöhemmin.
Tietyn väriset kukat, tietoisuus tädin lähdön läheisyydestä ja kuoleman pohtiminen valvottivat ja laulu alkoi mielessäni kirjoittaa itse itseään. Vaivihkaa ja väkisin. Laulu, johon sitten ikuistui palanen Katri Helenaa ja hänen äitiään, palanen tätiäni ja monia vanhuksia, jotka haluavat jo pois. Palanen elämän kauneutta ja kivun kirpeyttä. Elämästä luopumista. Kun on nähnyt jo lähes kaiken. Kun elämänvoima on ehtynyt.
Olin retriitissä kysynyt Jarkko Meretniemeltä, voisinko lähettää hänelle jonkun sanoitukseni sävellettäväksi. Ajattelin, että voisimme yhdessä aikaansaada merkityksellisen laulun. Saimmekin. Yhden lohdullisimmista ja rakkaimmistani.
Kaiken taa
Hän on nähnyt lähes kaiken, kajon horisonttien, nähnyt ikävän ja ilon, ihmeet vuodenaikojen, kyynelvirrat hän on nähnyt, ja kivun kirpeyden, sen, miksei mikään ollut helpompaa.
Hän on nähnyt lähes kaiken, nähnyt läpi ihmisten, nähnyt kateuden ja kaunan, alle pinnan koreuden, ystävyyden hän on nähnyt, hehkun morsiuskimppujen, sen, ettei mitään voisi omistaa.
Hän on valmis lähtemään kaiken taa, kaiken taa, kun valkovuokot peittää maan, kaiken taa, kaiken taa, kun kevät leikkii valollaan, mä tyynyn laitan paremmin, hauras hymy pilkahtaa unessaan, kaiken taa.
Hän on nähnyt lähes kaiken yli oman pienuuden, suorittanut tehtävänsä joskus vastaan rimpuillen mielen voiman hän on nähnyt, valon rakkauden, ja toivon jokaisena aamunaan.
Lue lisää Katri Helenan Taivaan tie -levyn tekemisestä täältä.
Jokainen mies etsii elämässään asioita, joita ei aina osata sanallistaa. Tietyt asiat ovat meihin koodattuna syvälle sisimpään. Osan huomaamme, osa jää huomaamatta. Miehellä on monta tärkeää asiaa, joihin kannattaa elämässään panostaa. Tämä on vain pieni raapaisu siihen mahdollisuuksien kenttään, mikä on olemassa. Syvempi tarkastelu löytyy kirjassani Elinvoimaisen miehen kirja. Nyt listan pariin.
Rehellisyys
”Mutta kun minä olen rehellinen, todella rehellinen. Minä tiskaan, minä siivoan ja kuuntelen kumppaniani äärimmäisen tarkasti, jotta tiedän miten toimia. Minä kerron tunteistanikin välillä, jopa kerron rakastavani häntä. Ja olen rehellinen näin tehdessäni.” Jep, hieno homma. Kerrotko myös sen, kuinka jäit katsomaan työtoveriasi hetken liian pitkään? Tai kerroitko sen, kuinka kassan nuoren neidon hymy sai sinut elävöitymään raskaan päivän jälkeen?
Tai kerrotko sen, kuinka haluaisit lähteä työstäsi toteuttamaan niitä unelmia, jotka on jäänyt nuorempana toteuttamatta? Kerrotko sen, kuinka haluaisit, että kumppanisi antautuisi täysin sinulle ja luottaisi näkemykseesi? Kerrotko todella sen, miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi neuvoo sinun ajaessa?
Me voimme olla mukavia tai me voimme olla rehellisiä. Hyvin todennäköistä on, että täysi rehellisyys saattaa näennäisesti satuttaa hetkellisesti meidän läheisiä, niinpä jätämme sen option käyttämättä. Rehellisyys ei tarkoita sitä, että lähtisit työporukan pikkujouluissa työtoverisi mukaan. Se ei myöskään tarkoita, että kassan nuoren neidon hymy veisi teidät yhteiseen seksikokemukseen. Eikä se välttämättä tarkoita myöskään sitä, että lopettaisit työsi toteuttaaksesi lapsenomaiselta tuntuvaa unelmaasi.
Ei, rehellisyys tarkoittaa sitä, että sanoitamme tuntemuksiamme, kuuntelemme niitä, kun kerromme niistä, ja sen jälkeen jätämme ne. Tai valitsemme ne tekemällä tietoisia uusia valintoja. Rehellisyys ei tukahduta, se ei hautaa eikä kasaa kuormaa liian kauan, kunnes se joskus räjähtää käsiin.
Rehellisyys poistaa tarpeen toimia, mikäli se tehdään tietoisten valintojen ja ymmärryksen kautta.
Miksi naisten on tämä hyvä ymmärtää
Koska jokainen mies kokee vetovoimaa vastakkaista energiaa kohtaan. Maskuliininen kokee vetoa feminiinisyyteen. On se sitten miestä tai naista kohtaan, riippuen omasta energiasta. Maailma toimii niin, vaikka yritämme sen monesti kieltää ja haudata. Me myös koemme tuntemuksia, joita emme kuitenkaan lähde toteuttamaan. Me koemme haluja, joita emme seuraa, vaikka niitä tunnemmekin. Emme voi paeta maailman kirjoittamia totuuksia, emme vaikka kuinka yrittäisimme elää mielen avulla elämäämme. Me olemme olentoja, joiden kokonaisuus on paljon muutakin kuin päämme sisällä oleva palanen.
Mikäli mies ei pysty olemaan kaikista (tarkoitan kaikista) asioista rehellinen, hän ei koe täydellistä rehellisyyttä sisällään. Tiedän sen, koska olen suurimman osan elämästäni piilotellut rehellisyyttäni, ja työni sekä elettyjen keskustelujen kautta huomaan, etten ole miehenä yksin. Me usein pelkäämme, että rehellisyytemme satuttaa, vieraannuttaa ja jopa poistaa ihmiset elämästämme. Niinpä teemme kompromisseja. Shit. Ei hyvä, mikäli haluamme elää elämää täysillä. Mikäli haluamme miellyttää vain muita, niin tämä koko kirjoitus on sinulle merkityksetön. En tuomitse sitäkään, jokainen tekee oman elämänsä.
Naisten on mielestäni hyvä ymmärtää miehen yritys olla rehellinen, myös niissä haastavissa asioissa. Vaikka en ole nainen niin uskallan väittää, että aika harva haluaa miehekseen mielistelijää, joka ei pysty elämään omaa elämäänsä rehellisesti. Ei edes silloin, kun rehellisyys hetken satuttaa tai aiheuttaa tunteita.
Ja selkeytyksen vuoksi, rehellisyys ei tarkoita tylyä, omahyväistä, alistavaa ja toisia halventavaa ilmaisua. Se on vanhan maailman jäänteitä miesten voimasta, joka perustuu pelkoon. Tämä on mielestäni harhakäsitys, joka tuo kuitenkin oman haasteensa olla rehellinen, koska se liitetään helposti mainittuihin piirteisiin.
Me voimme olla rehellisiä myös rakkaudellisesti, sydämestä käsin. Me voimme tuoda ilmi rehellisen ajatuksemme ilman miellyttämistä, ilman halveksimista, ainoastaan sen hetken totuutenamme. Tämän jälkeen voimme pitää tilaa ja rehellisyyttä, joka mahdollistaa keskustelun ilman tarvetta olla oikeassa. Ikuinen umpikuja, joka ei ole koskaan toiminut.
Mikäli nainen ymmärtää ja pystyy jopa tukemaan miehen yritystä olla rehellinen, ollaan menossa kohti evoluutiohyppyä, joka palvelee kumpaakin. Mikäli sinulla on kumppani, joka on rehellinen rakkaudellisesti, mahtavaa. Pidä tuosta ihmeestä hyvää huolta ja anna hänen olla rehellinen myös omalla rehellisyydelläsi. Mikäli ei vielä ole, toivottavasti pystyt antamaan tilan tuolle kasvulle ja kumppanille.
Oma polku ja voima
Itsessään rehellisyys ei vielä vie juuri mihinkään. Se voi antaa suunnan ja mahdollisuuden, mutta tarvitaan jotain todella tärkeää. Mies tarvitsee oman polun, jota hän toteuttaa omalla voimallaan ja energiallaan. Meistä on tullut karjaeläimiä. Me olemme tulleet mahtavasta metsästäjä-keräilijä -linjastosta, jossa olemme olleet omavaraisia heimonjäseniä. Olemme tehneet asioita omalla voimallamme tuodaksemme jotain hyvää heimolle.
Koska me olemme jalostettuja ja pehmennettyjä metsästäjä-keräilijöitä, me olemme antaneet oman voimamme jollekin toiselle. Milloin olemme edelleen kiinni äidissämme tai isässämme tunteellisesti heidän tehdessään isot päätökset. Tai olemme siirtyneet suurempiin äitiin ja isiin, eli laitoksiin, instituutioihin ja muihin isompiin rakennelmiin, jotka huolehtivat meistä, jotta meidän ei itse tarvitse.
Rehellisyys mahdollistaa sen, että voimme tarkastella sitä, teemmekö elämässä niitä asioita, joita todella haluamme. Elämmekö todella omaa elämää, vai toteutammeko elämää, jonka joku toinen määrittää? Elänkö oman totuuden mukaan vai sen mukaan mitä minulle on sanottu. Jonkun rehellinen polku on palvella jonkun toisen visiota. Jonkun toisen rehellinen polku on olla täysin riippumaton työn puolesta. Jonkun toisen rehellisyys on jonkinlainen välimalli. Polku voi olla koti-isä, rokkitähti, kirjailija tai vaikka siivooja. Sillä ei ole mitään väliä, koska jokainen polku on täydellinen ja samanarvoinen. Se, teetkö miljoonia, ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä, kuin se ihminen, joka tienaa murto-osan miljoonasta.
Polun muoto ei ole merkityksellinen, mutta se on, oletko todella omalla polullasi. Rehellisyyden jälkeen on toiminnan aika. On aika tehdä ne muutokset tai korjaukset elämään. On aika pistää parisuhde palasiksi tai tehdä siitä entistä ehompi. Oman keskeneräisyyden rehellisen tarkastelun jälkeen emme jää voivottelemaan sitä kuinka paskoja tyyppejä me ollaan. Silloin toimitaan, ruvetaan kasaamaan ja rakentamaan. Yksikään talo ei ole rakentunut sillä, että ihmiset kerääntyvät valittamaan sitä, kuinka surkeita rakennustarpeet ovat. Jokainen talo, niin kuin jokainen muukin asia, rakentuu tasan yhdellä asialla.Toimilla. Kun tiedät oman rehellisen polkusi, on aika toimia ja ottaa oman elämän lapio käteen. Voi olla että tuskastelua ja suruakin on olemassa, mutta niiden jälkeen kääritään hihat ja ruvetaan hommiin. Perkule.
Miksi naisten on tämä hyvä ymmärtää
Vanhan maailman malli on se, että nainen pyrkii hallitsemaan miestä. Mies on tossun alla, helposti kontrolloitava otus, jolla ei ole juuri omaa tahtoa. Tällöin nainen on hallitseva, tilannetta kontrolloiva olento. Tämä murtuu kun mies seuraa omaa totuuttaan. Tämä kuulostaa teoriassa loistavalta, mutta se myös tarkoittaa sitä, että nainen ei ole enää yksin ohjaksissa, mikä voi jopa pelottaa joitakin naisia.
Miehestä tuleekin itseään säätelevä soturi, joka pystyy hoitamaan oman osuutensa varsin hyvin. Koska monilla naisilla ei ole tämmöisestä kokemusta, sen tukeminen ei ole itsestäänselvyys. Se voi pelottaa ja ahdistaa, koska hallinta on ”menetetty”. Pelko on turhaa, sillä kyseessä ei ole kontrollin siirtyminen, vaan oman voiman valjastaminen, joka on täysin eri asia. Tullaan pisteeseen, jossa kumpaakaan ei tarvitse hallita, väheksyä tai pidätellä.
Tullaan paikkaan, jossa mies on vahva ja vahvan naisen tuella vielä vahvempi. Mikäli nainen pystyy luottamaan, päästämään irti ja tukemaan, hallitsemisen sijaan, hypätään koviin sfääreihin, jossa kaikki on mahdollista. Mikäli asioita ymmärretään, ei tarvitse mennä automaatiolla, jossa usein ohjaksissa on pelko. Pelko pyrkii hallitsemaan, pelko pyrkii pienentämään. Sen aika on ohi, on aika siirtyä tukemaan ja laajentumaan. Yhdessä se onnistuu kaikista parhaiten.
Lopulta tullaan siihen pisteeseen, missä kumpikaan ei tarvitse toista, vaan haluaa toisen valinnan kautta. Silloin tullaan jännään tilaan, jossa edelleen on haasteita ja tunteita, mutta täysin uudenlainen kyky mennä eri reittiä uusiin päämääriin. Kun mies ymmärtää oman voimansa, hän ymmärtää, että hän ei tarvitse naisensa rakkautta, koska hän itsessään on jo rakkaus. Silloin hän voi antaa oman lahjansa, rakkautensa ja intohimonsa tavalla, joka ylittää kaikki opitut kaavat. Rehellisyys, vahvuus, kyky kannatella sekä ohjata omaa elämää muuttuvat jokapäiväisiksi asioiksi, joista myös nainen pääsee nauttimaan kaikessa väriloistossaan.
Kuinka itse tulemme ihmissuhteisiin, kuinka itse teemme omaa työskentelyä ja kehittymistä, vaikuttavat siihen mitä energiaa annamme myös toiselle (toisille) osapuolille. Nyt on aika valita millaista elämää haluamme lähteä luomaan. Nyt on aika valita ihminen rinnalle, joka tukee matkaamme ja jolle haluamme lahjoittaa suurimman lahjamme, vahvan kaiken lävistävän rakkauden, joka tulee täyttämään jokaisen solun vastaanottajan kehosta. Ole vahva, hengitä ja anna kaikkesi. Ei siksi että sinun pitää, vaan siksi koska voit.
Mieli saattaa juputtaa epäonnistumisista, peilikuvasta, tekemättömistä asioista, kiireestä ja arjen ankeudesta. Sisäinen puheesi saattaa olla sitä negatiivisempaa, mitä väsyneeempi, kiireisempi ja stressaantuneempi olet. Tila muuttuu koko ajan pahemmaksi, sillä sinä kuuntelet!
2. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin
Se, mitä ajattelet, tai mitä sisäinen äänesi pauhaa, siltä sinusta tuntuu. Jos et pysty pysäyttämään negakelaa, saatat tuntea epämääräistä yleistä huolestuneisuutta. Kaikki on hyvin, mutta kaikki tuntuu olevan huonosti.
3. Tunteet vaikuttavat kokemukseesi elämästä
Se, mitä yleisesti tunnet, vaikuttaa vahvasti siihen, millaisena elämäsi ja arkesi koet. Varsinkin jos koet yleistä huolestuneisuutta, joka ei varsinaisesti johdu mistään asiasta, saattaa tuntua, ettei asialle voi tehdä mitään. Koko arki alkaa näyttää harmaalta, mutta muista, että se on vain kokemus – ei totuus!
4. Et arvostele muitakaan joka hetki
Jos puhuisit ystävillesi ja työkavereillesi kuin itsellesi, kuinka monta ystävää sinulla olisi? Miksi arvostelisit itseäsi koko ajan, kun et arvostele muitakaan jokaisesta pienestä asiasta?
5. Heijastat sisäistä maailmaasi ulospäin
Usein muiden sanallista arvostelua edeltää se, että on ensin puhunut itselleen rumasti. Sanat ovat ikään kuin vain oman sisäisen maailman sanoittamista. Kun sanat tulevat ilmoille, syntyy kitkaa ja konflikteja, jotka lisäävät negatiivista kokemustasi elämästä.
6. Elät itsesi kanssa koko tämän elämän
Elämässämme tulee ja menee ihmisiä, mutta sinä olet ainoa, jonka kanssa vietät aivan koko elämäsi. Itsensä kanssa kannattaa paitsi oppia tulemaan toimeen mutta myös tehdä ystävällistä tuttavuutta: kysellä mitä kuuluu, kysellä tarpeista, olotiloista, unelmista, sydämenäänestä… Lakkaa kiusaamasta itseäsi, ja anna itsellesi huomiota riittävästi!
7. Sinä olet täydellinen
Miksi puhuisit itsellesi rumasti, sillä yrität kuitenkin koko ajan parhaasi? Ja vaikka ei olisi hyödyksi kenellekään, olet silti täydellinen koko ajan, juuri siinä kohtaa elämänmatkaa, missä oletkin. Tässä maailmassa ei ole yhtään parempaa sinää kuin sinä, siksi juuri sinä olet arvokas <3
TOIMITUKSEN VINKKI: Mitä ajatuksesi kertovat sinusta?
Kaikilla meillä on omat valomme ja varjomme, ja ne kertovat esimerkiksi siitä, millaisia olemme, mitä arvostamme ja vaikkapa siitä, miten kasvatuksemme tai muut elämämme ihmiset ja yhteiskunta ovat vaikuttaneet elämäämme. Kun haluat ymmärtää itseäsi ja omia, kenties voimakkaitakin reaktioitasi, Valot ja varjot minussa -korttipakka johdattelee ottamaan itsestäsi selvää.
Kortit sopivat sinulle, joka
…koet olevasi jotenkin vääränlainen ja haluat piilottaa piirteitä, joita pidät heikkouksina tai “huonoina puolina”
…haluat pohtia omien tai toisen ”huonojen puolien” positiivisia merkityksiä siten, että se lisää ymmärrystä ja hyväksyntää eikä tuomitsemista
…haluat ymmärtää tuomitsevaa sisäistä puhettasi ja/tai yllättäviä tunnereaktioita joitain ihmisiä kohtaan
…haluat ymmärtää niitäkin puolia itsessäsi, joita sinun on vaikea paljastaa itsellesi ja muille
…haluat oppia näkemään elämäsi roolien piirteitä, jotka ehkä ovat käyneet sinulle taakaksi.
Ihmisenä oleminen asettuu mitättömyyden ja arvokkuuden asteikolle.
Mitättömyyden kokemus vie voimat, mutta tunnustuksen saaminen omasta arvokkuudesta ylläpitää elämän paloa. Se ankkuroi elämää arvokkaaseen tarkoitukseen.
Menestys on merkityksen tavoittamista ihmisenä olemiselle. Se on oman elämän tekijäksi tulemista. Jokaisessa meissä olevien erinomaisuuksien hyödyntämistä.
Merkitys tähän hetkeen syntyy kytköksessä johonkin itsen ulkopuolella olevaan hyvään. Silloin oma elämä palvelee arvokasta tarkoitusta. Passiivinen ajelehtiminen loppuu. Elämälle löytyy syy.
Merkityksen tavoittaminen tälle hetkelle sysää menestyksen voimat liikkeelle. Se ilmenee ihmisenä olemisen arvokkuutena. Siitä seuraa elämästä haltioitumista ja humaltumista.
Menestys asuu jo sinussa. Mutta annetaan sille siivet. Se voimistuu osaksi jokapäiväistä elämääsi seuraavien askelien päättäväisellä ottamisella:
Tunnista, mikä sinua polttelee, ilahduttaa ja vie mukanaan.
Pistä tunnistamasi asia palvelemaan jotakin itseäsi suurempaa ja hyvää tarkoitusta.
Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka auttavat edellisten kohtien entistä voimallisemmassa toteuttamisessa.
Kirjoittaja Eveliina Salonen on varatuomari ja teologi, jonka sydän palaa työelämän ja johtamisen kehittämiselle. Hän on tutkinut intuitiota kognitiivisen psykologian näkökulmasta ja valmentaa organisaatioita intuitiivisen ajattelun hyödyntämisessä. Avarra tarjoaa intuitiovalmennuksia pidemmistä prosesseista yksittäisiin herätepuheenvuoroihin.
