Kuoleman kauneus ja lohdullisuus

eija_blogi

Mieli menisi, mutta jalat eivät. Lonkkia kolottaa, vaivat valvottavat. Haastetta yli yhdeksänkymppiselle teräsmimmille, joka on ikänsä marjastanut, sienestänyt, hakannut halkonsa ja häärännyt hulluna puutarhassaan. Aikaisin leskeksi ja yksinhuoltajaksi jääneenä tarttunut toimeen kuin toimeen. Tätini.

Silmät ovat uteliaat ja ajatus juoksee kirkkaana aina kauniisti kiharrettujen valkoisten hiusten kehystämässä päässä. Mielipiteitä ja kommentteja riittää päivän politiikasta urheilutapahtumien ja automerkkien kautta huulipunien sävyihin (itselläni kuulemma liian tummaa) ja julkkisten edesottamuksiin. Pitkän iän salaisuuksiako?

Lopulta tädin sydänkin kuitenkin haurastuu ja heittäytyy perin hankalaksi. Ambulanssin punaiset vilkkuvalot välähtelevät viimeisen kesän mittaan öisellä hiekkatiellä. Sairaalaan, kotiin, sairaalaan.

Syksyllä istumme yhdessä sairaalasängyn reunalla. Täti laittaa kätensä polvelleni ja toteaa haluavansa jo pois. Ihmettelee miksi pitää näin kärsiä. Laitan oman käteni hänen polvelleen ja kuulen sanovani: ”Eevi-täti, jos kerran haluat kuolla, niin sitten vain kuolet.” Tädin syvään painuneet silmät laajenevat kapeiksi kuihtuneilla kasvoilla teevadin kokoisiksi ja hän sanoo ikään kuin ihmetellen, ettei se niin mene. Jatkan hänen olevan varsin itsepäistä ja vahvatahtoista sukuamme, joten ”se menee kyllä niin”, jos hän vain todella haluaa. Täti käy hiljaisena sänkyynsä pitkälleen.

Tyynyn laitan paremmin, hauras hymy pilkahtaa kaiken taa.

Pari yötä myöhemmin täti lähtee kauniisti ja rauhallisesti. Kaiken taa. Sanon niin, kun en vielä tiedä, minne. Niin kirjoitin lauluunkin, joka oli julkaistu jo hieman aiemmin ja jonka esitin muistotilaisuudessa häntä saattamaan ja tänne vielä jääviä läheisiä lohduttamaan.

Olin saanut viettää vuotta aikaisemmin unohtumattoman retriitin Katri Helenan ja muutamien lauluntekijöiden kanssa Villa Mandalassa. En sentään muuten vaan, vaan uusien laulujen synnyttämisen merkeissä.

Mikä suurenmoinen lahja sanoittajalle tutustua artistiin ja hänen ajatuksiinsa, kuulla, kuunnella ja keskustella. Välttämätönkin silloin, kun haasteena on maalata kuulijoille artistin omia mielenmaisemia. Kun artistille halutaan hyvin henkilökohtaisia lauluja, kuten Katri Helenalle tulevalle Taivaan tie -albumille.

Katri Helena kertoi omasta, liki satavuotiaasta äidistään. Äiti ja tytär olivat yhdessäkin keskustelleet kuolemasta. Äitihän oli jo useasti ilmoittanut varmasti kuolevansa sillä aikaa, kun tytär on keikkamatkoillansa. Katri sanoi toivovansa, että voisi olla lähdön hetkellä toivottamassa äidilleen hyvää matkaa. Myös että tietyn väriset kukat peittäisivät maan. Se olisi lohdullista.

En kuitenkaan ajatellut tekeväni aiheeseen liittyvää sanoitusta. Koin sen kovin haasteelliseksi. Ehkä sitten joskus. Joskus myöhemmin.

Tietyn väriset kukat, tietoisuus tädin lähdön läheisyydestä ja kuoleman pohtiminen valvottivat ja laulu alkoi mielessäni kirjoittaa itse itseään. Vaivihkaa ja väkisin. Laulu, johon sitten ikuistui palanen Katri Helenaa ja hänen äitiään, palanen tätiäni ja monia vanhuksia, jotka haluavat jo pois. Palanen elämän kauneutta ja kivun kirpeyttä. Elämästä luopumista. Kun on nähnyt jo lähes kaiken. Kun elämänvoima on ehtynyt.

Olin retriitissä kysynyt Jarkko Meretniemeltä, voisinko lähettää hänelle jonkun sanoitukseni sävellettäväksi. Ajattelin, että voisimme yhdessä aikaansaada merkityksellisen laulun. Saimmekin. Yhden lohdullisimmista ja rakkaimmistani.

Kaiken taa

Hän on nähnyt lähes kaiken,
kajon horisonttien,
nähnyt ikävän ja ilon,
ihmeet vuodenaikojen,
kyynelvirrat hän on nähnyt,
ja kivun kirpeyden,
sen, miksei mikään ollut helpompaa.

Hän on nähnyt lähes kaiken,
nähnyt läpi ihmisten,
nähnyt kateuden ja kaunan,
alle pinnan koreuden,
ystävyyden hän on nähnyt,
hehkun morsiuskimppujen,
sen, ettei mitään voisi omistaa.

Hän on valmis lähtemään
kaiken taa, kaiken taa,
kun valkovuokot peittää maan,
kaiken taa, kaiken taa,
kun kevät leikkii valollaan,
mä tyynyn laitan paremmin,
hauras hymy pilkahtaa
unessaan, kaiken taa.

Hän on nähnyt lähes kaiken
yli oman pienuuden,
suorittanut tehtävänsä
joskus vastaan rimpuillen
mielen voiman hän on nähnyt,
valon rakkauden,
ja toivon jokaisena aamunaan.

 


Lue lisää Katri Helenan Taivaan tie -levyn tekemisestä täältä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: