Sivu 292 – Hidasta elämää

Ihminen voi olla aidosti vapaa vain yhteydessä toisiin

Vapaa ja omaehtoisesti itseään toteuttava ihminen säteilee sisäistä hehkua, joka valaisee ja lämmittää sydämiä. Ihminen voi kuitenkin olla aidosti vapaa vain yhteydessä toisiin. Olemisemme ja elämisemme tapa on yhteisöllinen. Olemme hengissä, koska olemme oppineet tekemään yhteistyötä ja oppineet myötäelämään toistemme tunteita.

Itsellisyys ja yhteisöllisyys eivät ole toistensa vastavoimia, kuten äkkiseltään luulisi. Ne ruokkivat toinen toistaan, ovat toistensa elintärkeää ravintoa. Oma ainutlaatuisuutemme syntyy ainoastaan toisten kautta peilautumalla. Se, mitä sanomme MINÄKSI on yhtä paljon myös ME.

Jokainen, joka heijastaa valoaan ja voimaansa kanssakulkijoihinsa, tekee itsestään valoisan ja voimakkaan.

MINÄN ja MEIDÄN suhde on jatkuvassa aaltoliikkeessä. Väliin tyynessä, väliin myrskyävässä. Koko elämämme ajan. Meillä kaikilla on syvä oman itsen toteutumisen tarve. Oman Mun Jutun löytämisen ja todeksi elämisen tarve. Mutta aivan yhtä syvästi meillä on tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tarve olla ME.

Jokainen ihmissuhde on mahdollisuus muuttaa ja työstää omia mielipiteitään ja uskomuksiaan. Mahdollisuus kasvaa korkeutta, leveyttä ja syvyyttä. Mahdollisuus oppia. Mahdollisuus aistia, mitä toinen aistii. Esa Saarinen puhuu ihmisten välisyydestä, jota on vaikea kuvailla, mutta joka on paljon enemmän, kuin pelkkä vuorovaikutus.

Itse pitää, mutta ei yksin.

Lämmin ja arvostava yhteys toisiin lisää turvallisuuden tunnettamme sekä hyvinvointiamme ja on tärkeä onnellisuutemme lähde. Myös yksi unelmatyönkin tärkeä osatekijä. Jospa heittäisimme jo romukoppaan edelleenkin turhan yleisen uskomuksen siitä, että vahva ja itsenäinen ihmisen pärjää omillaan.

Kohtaan etenkin lauluntekijöiden valmentajana vielä paljon kyseistä ajattelua: ”Minä ihan itte kaiken, ei tartte tulla kenenkään sanomaan ja sähläämään, eikä parane auttaa.”

Siinäpä se. Vahvistaako kahta ja kolmea heikohkoa osaamisaluettaan vuosia ja vuosia, jotta saisi sanoa tehneensä kaiken ihan itse? Vai vahvistaako yhtä ja kahta vahvuuttaan huippuunsa? Etsiäkö osaavat yhteistyökumppanit puuttuviin palasiin, jotta homma etenisi nopeammin, kivuttomammin ja hauskemmin. Lopputuloskin olisi todennäköisesti enemmän, kuin osiensa summa.

On sanottava, että musiikkialalla on kyllä ihailtavasti siirrytty yhdessä tekemiseen. Biisejä syntyy cowrite -sessioissa, joissa jokainen antaa peliin pihtailematta oman näkemyksensä, innostuksensa ja oman vahvuutensa. Innostuneet osaajat saavat usein yhdessä aikaan superihmeitä.

Älä jätä itseäsi yksin eläessäsi todeksi omaa Sun Juttuasi. Omaa unelmatyötäsi. Tarvitset rinnalla kulkijoita. Jokaisen suurhenkilönkin takana on monta tukijaa.

Olet oman elämäsi suurhenkilö!

1. Tee kartta ihmisistä

– jotka voisivat rohkaista sydäntäsi
– jotka voisivat olla ajatuskumppaneitasi
– joiden kanssa voisit toimia yhdessä
– jotka haastavat sinua ja joilta voisit oppia
– joiden kanssa sinulla voisi olla yhteiset arvot
– joiden kanssa voisit jakaa vastuuta
– joiden kanssa voisit kokea luottamusta, myötätuntoa, kunnioitusta ja kiitollisuutta
– joiden kanssa voisit pitää hauskaa, iloita ja nauraa

2. Kun karttasi on valmis, ota rohkeasti yhteyttä näihin ihmisiin ja kysy mille aletaan.

3. Etsi tueksesi innostava valmentaja ja valmennusporukka.
Hyvässä porukassa hyvän energian, innostuksen ilon ja rohkeuden tartuntavaara on suuri. Ihminenhän on ikuinen mysteeri – myös itselleen. Kun porukassa monta mysteeriä sekoittuu toisiinsa, voi lopputulos olla mitä tahansa uskomatonta.

Ihmisten välisestä kitkasta syntyy energiaa. Energiaa, joka voi johtaa ihmeisiin.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Tapa, jolla kuvailet itseäsi, voi viedä voimasi tai antaa energiaa – Kumpaa tapaa käytät?

Kaikki me kerromme tarinoita, tulkintoja itsestämme, elämästämme ja ympäröivästä maailmasta, oman näkemyksemme ja tunnetilamme mukaan. Kudomme uskomusten verkkoa, tiivistä tai kevyempää rihmastoa jossa elää ja hengittää.

Jos tarinasi saa olosi tuntumaan raskaalta, voisiko olla, että tarinasi ei ole totta?

Kokeile vaihtaa tarina sen vastakohtaan.

Olen taakka perheelleni – Minua rakastetaan ja tuetaan

En osaa tehdä mitään oikein, pilaan kaiken – Olen rohkea ja yritän aina uudelleen, epäonnistumisista huolimatta

Puolisoni ei ymmärrä minua ollenkaan – Puolisoni pysyy vierelläni ja tekee parhaansa

Lapseni on ärsyttävä riiviö – Lapseni kaipaa rakkautta ja huomiota ja sitä osaan antaa

Miltä nyt tuntuu?

Ovatko läheistesi akut lopussa ja energiat jumissa? Mitä tarinoita he kertovat? Ovatko ne totta?

Sinä voit tarjota heille vaihtoehtoisen ja tuoreen näkemyksen, uuden tarinan, johon uskoa.

Elämä on jatkuvaa valintaa ja valintamme joko vievät energiaa tai antavat energiaa.

Valitse tarina joka tuntuu kevyeltä, ja vahvista sitä sanoin sekä teoin.

Totuus tuntuu kevyeltä.

Myötätunto on aktiivinen valinta

Miksi maailmassa on pahuutta?

Etiikka ja moraali ovat tuhansia vuosia vanhoja käsitteitä. Miksemme opi menneiden sukupolvien virheistä ja tee tästä maailmasta parempaa paikkaa, sillä meistähän se on kiinni, eikö?

Eräs ystäväni totesi hiljattain, että elämä olisi helpompaa, jos sivistyksemme olisi jo sillä tasolla, että kehitys tapahtuisi maltillisemmin eikä väkivallan kautta.

Vielä se ei ole mahdollista. Kaikkea tätä pahuutta tarvitaan, jotta osaisimme nähdä ja erottaa hyvyyden. On kenties käytävä ääripäässä, että voi tulla sieltä takaisin.

– Niin niin, mutta en haluaisi sinne ääripäähän, koska emme oikeasti tiedä, mitä se tarkoittaa, ystäväni vastasi. Jos kaksi eri ääripäätä provosoituu niin rankasti, että rauhaa ryhdytään ajamaan väkivaltaisesti, olemme sodassa.

Suvaitsemattomuuden ääripää ei kuitenkaan ole suvaitsemattomuus. ”Aseilla rauhan puolesta”, tuomitseminen ja vihaaminen ovat sitä samaa suvaitsemattomuutta. Toinen ääripää olisi sen tunnistaminen, että toinen ihminen on sinä (the other person is you).

Inhimillisyys on tuntemista ja yhteyden tunnustamista muun elävän kanssa.

Joku viisas on sanonut, että todellinen roolimalli on sellainen, joka vetää roolinsa niin hyvin, ettei muiden tarvitse tehdä sitä. Tällaisia roolimalleja löytyy läheltä ja kaukaa, presidentti Trumpista lähtien. Jonkun on kannettava rankatkin roolit. Maailma ei muutu vain positiivisuudella. Se kuuluisa kasvu tapahtuu epämukavuusalueella.

Ja myötätunnon todeksi elämiseen tarvitaan joskus soturin voimaa.

Kirsi Salo kirjoittaa mahdottoman hienossa blogitekstissä kollektiivisesta surusta ja pahasta olosta. Kuinka hän pelkää ihmiskunnan puolesta, mutta antautuu tuntemaan ”vaikka kylkiluut räjähtäisivät”, sillä jonkun täällä on vielä tunnettava.

Tunteiden vastaanottaminen ei ole helppoa tai kivutonta. Mutta tunteiden läpi kulkemalla on mahdollista päästä käsiksi myötätuntoon ja pyhyyteen, sellaiseen perimmäiseen ihmisyyteen, joka on meissä kaikissa: teoista huolimatta, ei tekojen vuoksi, kuten toinen viisas ystäväni sanoi.

”Rakkaus ja Myötätunto ovat. Niitä ei saavuteta. Eikä niitä voi mikään viedä pois.”

Suuri valo löytyy suuresta pimeydestä. Meillä kaikilla on lupa olla elossa, villisti ja vapaasti. Aito hyvyys sallii myös pahuuden olemassaolon.

Ensimmäinen askel myötätuntoon on pimeyden voimien myöntäminen myös omassa itsessä. Jos kuvittelet, että sinun pitäisi olla toisenlainen hyväksyäksesi ja rakastaaksesi itseäsi, olet väärässä.

Sinussa ei ole mitään väärää. Jos annat kaikkien tunteiden, tuntemusten ja ajatusten virrata vapaasti lävitsesi, ilman että yrität kieltää tai muokata itseäsi toisenlaiseksi, olet vapaa. Jos yrität kontrolloida tunteitasi, tuntemuksiasi tai ajatuksiasi, kontrolloivat ne todellisuudessa sinua.

Jeff Fosterin sanoin: muista, että olet valkokangas etkä yhtä siinä näkyvien kuvien kanssa.

Kun suot itsesi vapauden, löydät myötätunnon. Se on jatkuva, aktiivinen valinta. Silloin elät ihmisen koko potentiaalia todeksi. Olet sinä. Ja kasvatat ihmiskunnan kollektiivista tietoisuutta. Kohti hyvyyttä.

5 vinkkiä siihen, kuinka lomailot eivät muutu lomakiloiksi

Ajatteletko, että lomalla ei voi syödä terveellisesti? Tai, että matkoilla tietynlaisen ruokavalion noudattaminen on hankalaa? Ei hätää, et ole ainoa. Tässä viisi vinkkiä siihen, kuinka pysyt energisenä ja lomaruokailu onnistuu siten, että farkkujen vyötärönauha ei ala alkaa kiristää loman jälkeenkään.

Tärkeintä ruokailuissa on tiedostaminen. Tiedosta milloin syöt ja mitä syöt. Oletko tunnesyöjä vai syötkö nälkääsi? Ole läsnä jokaisella ruokailukerralla. Nauti ruoasta, syö huoletta ravintoloissa ja testaa uusia makuja ja mausteita. Huolehdi myös, että ruokailukerta antaa elintärkeitä ravintoaineita keholle.

Muista säännöllinen ateriarytmi, sillä se ylläpitää tasaista verensokeritasoa. Näin sinulle ei pääse syntymään äkillisiä mielitekoja yhtä helposti. Jos et lomareissuillasi löydä ravintolan ruokalistalta juuri sinulle sopivia vaihtoehtoja, niin pyydä tarjoilijalta vinkki korvaaviin ruoka-aineisiin.

Syö lounaan ja päivällisen välissä välipala. Reissatessa voit hakea vaikkapa kaupasta terveellisen välipalan, kuten tuoreita marjoja, hedelmiä, leikkeleitä, pähkinöitä, maustamattomia jogurtteja ja niin edelleen. Näin sinun ei tarvitse lähteä ravintolaan joka kerta nälän tultua.

Muista salliminen. Jos haluat nauttia jäätelön niin nauti ja fiilistele jokaista lusikallista. Mikään yksittäinen herkku ei kaada hyvin suunniteltua kokonaisuutta.

Liiku. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua lomakohteeseen kuin kävellä tai pyöräillä paikasta toiseen. Hyötyliikunta on erinomainen tapa kuluttaa energiaa aivan huomaamatta. Näin ollen, samalla kun näet kauniita paikkoja, lähtevät kehosi nesteet liikkeelle ja saat terveellistä liikettä nivelillesi.

Nauti siis tulevista lomista kaikilla aisteilla. Syö herkullista ruokaa, huolehdi säännöllisestä ateriarytmistä, napostele välipaloja, salli herkuttelu järkevissä määrin ja hyötyliiku.

Vuohenputkipiirakka hurmaa vannoutuneenkin rikkaruohojen vihaajan

Villivihanneskausi on nyt ihanimmillaan. Luonto pursuilee hyvää ja hoitavaa ruokaa, kunhan tietää mitä kerää. Juuri nyt vuohenputki rehottaa kaikkialla ja saa hortoilijan hullaantumaan. Vuohenputken maku on helppo; siinä on persiljan, sellerin ja porkkanan aromeja. Se maistuu ihanalta sekä tuoreena että kypsennettynä.

Kehittelen paljon reseptejä ja maistelen makuja mielessäni. Kuusi vuotta sitten keväällä 2011, kuljin pihallamme ja aistin vuohenputkien ihanan tuoksun. Kuuntelin intuitiotani ja niin syntyi vuohenputki-basilika-juustopiiras, josta on tullut kautta aikojen suosituin reseptini. Se on levinnyt tuhansiin kotikeittiöihin, hääjuhliin, ylioppilasjuhliin, hautajaisiin ja kastetilaisuuksiinkin. Piirakkaa on maistatettu myös hortakursseillamme jo tuhansille wannabe-hortoilijoille.

Vuohenputkeen on helppo rakastua. Jos sinä et ole vielä hurahtanut villivihanneksiin, tee tämä piirakka ja voit olla varma, että näet kotipihan rikkaruohot aivan uusin silmin.

Raijan vuohenputki-basilika-juustopiiras

Pohja:

2 dl kaurahiutaleita (puhdasta kauraa keliaakikolle)
1 dl karkeaa gluteenitonta jauhoseosta/mantelijauhoja tai luomuvehnäjauhoja
1 dl luomukermaa tai kauramaitoa
1 dl sulatettua voita tai kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 tl leivinjauhetta
puoli tl suolaa

Täyte:

2 dl luomukermaa/kaurakermaa
1 luomu muna
2 dl mozzarella- tai emmentaljuustoraastetta
1 dl lampaan- tai vuohenmaitofetajuustoa murennettuna
4 dl hienoksi hakattua tuoretta vuohenputkea
noin 8-10 tuoretta basilikanlehteä hienoksi hakattuna
hieman limepippuria
hieman suolaa

Valmistus:

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja taputtele taikina jauhoitetuin käsin voideltuun pyöreään uunivuokaan (halkaisija noin 27 cm) ja pistele taikinaa haarukalla. Esikypsennä 170-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, niin että pohja ruskettuu hiukan.

Pohjan esikypsyessä sekoita keskenään täytteen ainekset. Ensin kerma/kaurakerma ja muna, lisää sitten juustoraaste, murennettu fetajuusto sekä vuohenputki- ja basilikasilppu. Sekoita hyvin. Levitä sitten täytteen ainekset esikypsytetyn pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ennen uuniin laittamista jauha myllystä pinnalle hieman limepippuria.

Kypsennä 170-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman rusketustakin.

Tässä vielä vuohenputken bonusvaikutukset:

– sisältää runsaasti magnesiumia, betakaroteenia ja C-vitamiinia

– helpottaa iskias- ja nivelvaivoja

– tunnetaan kihtilääkkeenä ja miehen eturauhasen kaverina

En ole tehokas hitaasta elämästä huolimatta – vaan sen ansiosta

Luin Löydä elämän taika -kirjastani arvostelun, jossa kirjoittajaa vaivasi tarinassani yksi ajatus. (Ehkä useampikin, mutta tämän hän mainitsi ääneen.) Hieman tiivistetysti se oli tämä:

”Miten valmentaja, joka kirjoittaa niin paljon, pitää luentoja ja ylläpitää vielä blogiakin ja verkkokursseja, oikeasti voi pysähtyä noin ja antaa vain ajatusten virrata päiväkausia?”

Hyvä kysymys – ja kymmenen vuotta sitten olisin ihmetellyt samaa. Silloin mottoni oli ”Enemmän on enemmän”.

Kysymykseen tiivistyy uskomus, joka meillä on tuottavuudesta. Kuvittelemme yhä, että täytyy olla kiireinen voidakseen olla tehokas.

Kuvittelemme yhä, että täytyy olla kiireinen ollakseen tehokas.

Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2017 ymmärtäisimme jo paremmin. Tehokkuuden salaisuus ei oikeasti ole enää salaisuus.

Kyse EI ole siitä, että mystisillä kikkakolmosilla onnistuisin olemaan tehokas ja tuottava siitä huolimatta, että minulla on tapana ottaa säännöllisesti aikaa palauttavalle olemiselle ja ajatusten vapaalle virtaamiselle.

Päinvastoin, olen tehokas ja tuottava juuri sen ansiosta, että olen hidastanut elämääni. Saan paljon enemmän aikaan, kun en enää yritä olla tehokas yhdeksästä viiteen joka päivä. Kirjoitukset ja kurssit syntyvät hetkessä, kun tiedostamaton mieleni saa tilaa.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luovan kierron vaiheita. Kun jokin projekti on tullut valmiiksi, on irtipäästämisen vuoro. Jos tehtävä on ollut pieni, palautuminen voi tarkoittaa viittä syvää hengitystä tai viiden minuutin venyttelyä. Jos tehtävä on ollut suuri, palautuminen voi viedä päiviä. Joka tapauksessa silloin, kun mieleni vielä toipuu edellisestä ponnistuksesta, en yritä aloittaa mitään uutta.

Olen tehokas, koska olen oppinut kunnioittamaan luonnollista rytmiäni. Joku voi olla tehokkaimmillaan aamun varhaisina tunteina – minua ei silloin kannata pyytää kertomaan edes omaa nimeäni. Sen sijaan aloitan päiväni itseni hoitamisella, vaikkapa kävelyllä, joogalla tai meditaatiolla. Työt aloitan juoksevista asioista, vasta sitten ryhdyn luovempiin tehtäviin.

Aamupäiväni näyttää ehkä tehottomalta, mutta loppupäivästä ja alkuillasta (jolloin on minun luovin aikani) saan muutamassa tunnissa valtavasti aikaan. En yritä jatkaa tekemistä loputtomiin: puolentoista, korkeintaan kahden tunnin pätkissä syntyy parhaiten valmista. Sitten tarvitaan jo taukoa. Tämä on minun yksilöllinen rytmini, sinun rytmisi voi olla toisenlainen.

Tässä kohtaa minulta kysytään usein, että miten näitä ohjeita voi muka toteuttaa normaaleissa töissä (mitä ne ikinä ovatkaan). Vastaus: sillä tavalla ja siinä mittakaavassa kun kyseisessä työssä on mahdollista.

Joka ammatissa ei tietenkään ole mahdollista pysähtyä pitkiksi ajoiksi oleilemaan ja kuunnella pelkästään itseään. Mutta samat periaatteet toimivat kaikkialla. Tauottaminen ja palautuminen työpäivän sisällä sekä pitkällä aikavälillä ovat kirkkaan mielen, luovuuden ja tehokkuuden salaisuus, eivät este.

Aina en voi valita, millaisille päiville luennot ja deadlinet asettuvat – mutta voin valita sen, millaista virettä itseltäni vaadin. Voin kirjoittaa erinomaisen luvun kirjaan tai pitää onnistuneen koulutuksen väsyneenäkin, kunhan en väkisin piiskaa itseäni samanlaiseen suoritukseen kuin hyvässä vireessä. Väsyneenä en kaipaa sisäisen kriitikon ylimitoitettuja vaatimuksia vaan ymmärrystä ja hoivaa. Vaalin mielessäni sitä tunnetilaa, jossa olen, hyväksyn epätäydellisyyteni, ja kas, yhtäkkiä jaksan paremmin. Oman olotilansa ymmärtäminen vapauttaa energiaa.

Lepohetkien tuominen työpäivän lomaan edes pieninä annoksina lisää sekä työtehoa että hyvinvointia. Ylikuormituksen riski poistuu, uupumuksen haitat vähenevät. Lomat eivät enää kulu palautumiseen, vaan ne voi käyttää elämästä nauttimiseen.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät sulje toisiaan pois, ne kulkevat käsi kädessä.

Hyvinvointi ja tuottavuus eivät sulje toisiaan pois, ne nimenomaan kulkevat käsi kädessä. Älä keskity siihen, mikä sinun työpäivässäsi ei ole mahdollista, vaan mieti mieluummin, mikä on mahdollista. Sen jälkeen sinäkin voit ihmetellä, miten aikaansaava voit olla – et hidastamisesta huolimatta, vaan sen ansiosta.

Kuvat: depositphotos.com

Ihana kamala pinkki ei jätä ketään kylmäksi – vaaleanpunainen viestii rakkautta ja naisellisuutta

Onko silkkaa sattumaa, että rintasyöpäkampanjan väriksi on otettu vaaleanpunainen? Ei tietenkään. Kyseinen värihän edustaa meille rakkautta, feminiinisyyttä, iloa, hehkeyttä, söpöyttä, heleyttä, naisellisuutta, rauhaa jne… Mikä olisikaan osuvampi väri tuolle sairaudelle, missä osa feminiinisyydestä joudutaan toisinaan leikkaamaan pois ja mikä vielä pari vuosikymmentä sitten vei ihmisen usein hautaan. Nykyäänhän toki niin ei ole.

Tuo suloisuuden ja rakkauden väri on haluttu liittää kampanjaan, joka edustaa juuri tuota feminiinisyyttä ja parantumista.

Roosa nauha -kampanja on mitä mainioin esimerkki värin voimasta.

Vaaleanpunainen

feminiinisyys
rakkaus
herkkyys
söpöys
rauha

Kuulin tarinan naisesta, joka sanoi, että jos hän selviytyy aggressiivisesta rintasyövästään ja rankoista hoidoista, hän tulee lopun elämäänsä käyttämään pinkkiä ja niin hän myös teki.

Pinkki

voima
seksuaalisuus
ilo
kepeys
intensiivisyys

Vaaleanpunainen ja erityisesti pinkki herättävät eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan. Toisten mielestä ei ole mitään ihanampaa kuin tuo suloinen väri tuhansine eri sävyineen. Toisissa se taas herättää inhotusta, ällötystä, liikaa söpöilyä. Joskus kauan sitten värin koettiin jopa alistavan naista ja sen väitettiin edustavan vanhaa alistettua naiskuvaa.

Itse koin pitkään olevani jotenkin bimbo ja blondi, kun käytin kyseistä väriä. Kunnes valmistuttuani maisteriksi Aalto yliopistosta, ystäväni risti minut ”pinkkimaisteriksi”. Mutta meni siis pitkään, ennen kuin tajusin, että voin kulkea kokopinkissä ja vaaleanpunaisissa vaatteissa, huulet pinkiksi punattuna selkä suorassa, rinta rottingilla, olematta tyhmä tai jotenkin ei-vakavasti otettava NAINEN.

Värivalinnat usein kertovatkin tarinaa ihmisestä ja hänen senhetkisestä tunnetilastaan. Jos nainen inhoaa pinkkiä, mitä hän kertoo silloin itsestään? Mitä osaa hän inhoaa itsessään niin kovin paljon? Onko jokin osa naiseudesta, rakkaudesta, suloisuudesta tai söpydestä piilossa?

Entäpä mitä se taas kertoo naisesta, joka aina käyttää pinkkiä tai vaaleanpunaisesta. Ehkä sen, että on kova kaipuu juuri tuohon rakkauden tilaan. Toisaalta se myös kertoo siitä, että on kovin sujut, häpeilemättä, oman naiseutensa ja söpöytensä kanssa.

Harald Arnkil kirjoittaa kirjassaan Värit havaintojen maailmassa, kuinka eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että punaisiin peliasuihin sonnustauteuneet urheilijat voittivat ottelunsa useammin kuin muihin väreihin sonnustautuneet pelaajat. Toisen tutkimuksen mukaan taas pelaaja mustassa peliasussa koettiin agressiiviseksi. Molemmilla väreillä on myös vahvoja kognitiivisia symbolimerkityksiä, jotka voivat vaikuttaa pelaajien asenteisiin. On siis kyse myös pukeutumisen vaikutuksesta minäkuvaan.

Mitä mustiin pukeutuva haluaa viestittää itsestään? Entäpä mitä valeanpunaiseen pukeutuva ihminen haluaa viestittää itsestään? Mitä taas aina beigeen pukeutuva tai beigeksi kotinsa sisustava kertoo omasta senhetkisestä tunnetilastaan?

Värillä on siis väliä ja vaikutus emootioihin, mutta voidaanko niillä suoraan tuottaa sellaisia tuntemuksia kuin ilo, suru, rauhoittuminen, agressiivisuus jne.? Voisiko väreillä jopa manipuloida ihmisiä?

Arnkil kirjoittaa, kuinka yhdysvaltalaiset tutkijat Patricia Valdez ja Albert Mehrabian suorittivat perusteellisen tutkimuksen selvittääkseen värien väitettyjä ja todellisia vaikutuksia tunnereaktioihin. Tulokset puhuivat sen puolesta, että väreillä on kyky herättää ihmisissä emotionaalisia reaktioita. Tutkijat huomasivat, että vastaukset tukivat ainakin käsitystä univormujen ja pukujen hyökkäävyydestä ja dominoivuudesta.

Toisessa tutkimuksessa oli haastateltu työhön tulijoita. Mustiin pukuihin ja bleisereihin pukeutuneet ihmiset arvioitiin pätevämmiksi kuin vaaleisiin pukeutuneet. Täten siis ihminen voi manipuloida tilannetta esim. juuri työhaastattelussa, ottelutilanteessa tms. Ottakaa minut vakavasti, olen ihan älykäs, haluan päättää ja voittaa tämä ottelun, työhaastattelun, väittelyn, perheriidan etc.

Vaaleanpunaista väriä käytettiin jo 1970- ja 80-luvuilla Yhdysvalloissa eräiden vankiloiden eristysselleissä. Sen on väitetty rauhoittavan agressiivisia vankeja.

Tutkimuksista selvisi, että vaaleanpunaista väriä lähinnä olevat vaaleat ja vähän kylläiset eli haaleammat, pehmeämmät, ei niin intsensiiviset värit arvioitiin vähiten hyökkääviksi, ja magentansävy sai kaikista sävyistä vähiten hyökkäävyyspisteitä.

Väreillä siis on väliä ja kiistaton vaikutus emootioihin ja jopa käyttäytymiseen. Värien psykologiset vaikutukset johtuvat enemmän niiden tummuudesta, vaaleudesta ja kylläisyydestä kuin itse sävystä, kirjoittaa Arnkil.

Näin ollen perinteiset jaot punainen, sininen, vihreä jne. ja niiden suorat psykologiset vaikutukset eivät pidäkään paikkaansa, enemmänkin on kyse sävyn tummuusasteesta. Esimerkiksi ihmisen aktiivisuus ja toiminta lisääntyvät värin kylläisyyden lisääntyessä, eli mitä voimakkaampi tai intensiivisempi esimerkiksi pinkin sävy on, sen aktiivisemmaksi ihminen muuttuu. Ei ole siis sattumaa, että esimerkiksi sairaaloiden seinät ovat haaleita ja vaaleita. Potilaille yritetään saada aikaiseksi rauhallinen olotila.

Tummat värit koettiin dominoiviksi ja vaaleat miellyttäviksi. Värien miellyttävyyteen vaikutti enemmän siis vaaleus ja tummuus kuin itse sävy. On siis vissi ero vaaleanpunaisella ja intensiivisellä pinkillä, minkä viestin itsestämme annamme, tai yhtälailla mitä väriä elämäämme milläkin hetkellä kaipaamme tai tarvitsemme niin pukeutumisen kuin sisustamisen osalta.

VINKKI:

Jos kaipaat rakkautta ja feminiinisyys on piilossa, pukeudu vaaleanpunaiseen tai sisusta jokin nurkkaus asunnostasi suloiseksi roosaksi. Jos kaipaat hieman voimaa, kietaise voimakkaampi pinkki vaate päällesi tai maalaa yksi seinä asunnostasi kirkkaan pinkiksi.

Seuraavassa kirjoituksessani perehdyn juuri värien tilallisiin vaikutuksiin ja ominaisuuksiin. Tulossa pinkki pläjäys sisustusta. Pysy siis kuulolla 🙂 Tämä värikylläinen talo löytyi Chilestä. Katsele ympärillesi, näetkö värejä vai harmautta. Mitä se kertoo tämän hetkisestä tunteestasi, entä mitä mahdollisesti kaipasit lisää elämääsi?

Lähde: Harald Arnkil, Värit havaintojen maailmassa 2011

Pihan salamatkustaja ja muita luonnon ihmeitä

”Aamun harmaasta nuttusi neulo, auingonkukkien siemenet seulo, kylvä ja varro.” (tuntematon)

Luonto on pukeutunut energiseen, heleään vihreään. Kevät on edennyt hitaasti mutta vääjäämättä alkukesään. Sini- ja valkovuokkojen kukinta on jo ohi. Vuorossa ovat upean siniset kevätkaihonkukat (mikä ihana nimi!), kullerot ja kielot availevat nuppujaan. Luonto valmistautuu juhlakuntoon juhannukseksi, joka lähestyy pikavauhtia viileän kevään jälkeen.

Muutama vuosi sitten ihmettelin pihapuun juurelle ilmestynyttä pientä, yksinäistä keltaista kukkaa. Tutkimisen tuloksena se osoittautui keltavuokoksi, mitä en ollut ennen nähnyt näillä leveyksillä. Mistä se kotimäelle oli tullut, mietin? Lopulta hoksasin, että varmaankin salamatkustajana aikoinaan Kangasalalta tuodun tammen taimen juuristossa.

Vuosi vuodelta se on lisännyt kukintaansa. Tänä omituisen viileänä alkukesänä siinä on kukkia ennätysmäärä. Käyn päivittäin tervehtimässä sen auringonkeltaista energiaa pursuavaa kukintoa. Kitken ympäriltä vuohenputken alkuja, ne kun valtaavat alaa ja tukahduttavat herkät kasvit alleen. En millään ehdi hävittää tuota kiusallista kasvia syömällä, en vaikka käyttäisin ruoakseni pelkästään niitä ja kestitsisin niillä vieraatkin. Sitäpaitsi pihalla kasvaa monta muutakin syötävää villikasvia.

Pihamaalla keltaisenaan kukkiva voikukka tuo mieleen kesäisen muiston. ”Tunnetko sinä voikukan”, kysyi ystäväni kerran. Voikukan? Tottahan minä nyt voikukan tunnen. Keltaisen ja pyöreän kukinnon, pihallahan niitä on valtoimenaan, vastasin ihmeissäni. Menimmepä sitten ulos katselemaan tuota kukkaa lähemmin, kun ystäväni totesi tutkimisen olevan paikallaan. Istahdimme pihanurmikolle keltaisen voikukkameren keskelle ja oppitunti alkoi. Varovasti ja hellin sormin ystäväni ”selasi” kukan terälehtiä ja näytti kädestä pitäen, miten kukinto on muodostunut kahdenlaisista terälehdistä. Oppitunti oli tosiaan paikallaan, totesin nolona. Sitä luulee tuntevansa jonkin asian, mutta tarkempi perehtyminen auttaa huomaamaan, miten sokea voi olla varsinkin ns. tavallisina pitämilleen asioille.

Tällä ystävälläni oli tapana tutkia luonnon kukkia lenkkeillessään pitkin polkuja ja metsäteitä. Läheltä ja kärsivällisen pikkutarkasti katsellen hän perehtyi kukkien olemukseen. Ei hän suinkaan välttämättä edes tiennyt jonkin kukan nimeä, mutta hän osasi kuvailla sen rakenteen. Hän pani merkille pieniä yksityiskohtia ja rakasti vaatimattomimmankin näköisiä kedon kukkia, itse asiassa varsinkin niitä. Erityinen kärsivällisyyden osoitus oli se, kun hän istui seuraamassa, miten kurkkuyrtti kasvimaalla pikkuhiljaa avasi sinisen kukkansa. Siinä vieressä istuen koko ajan! En voinut käsittää, miten hän jaksoi, kärsivällisyys kun ei kuulu omiin hyveisiini.

Ystäväni on jo kauan sitten muuttanut tutkimaan taivaallisia kukkatarhoja. Minä katselen luontoa ympärilläni, sen vihreyttä ja uusiutumisen voimaa. Elän vahvasti tässä päivässä ja opettelen edelleen tuota kärsivällisyyttä.

Vaihdevuodet kruunaavat naiseuden

Kirjoittaja Elina Harjula vietti lapsuutensa Tanzaniassa, kasvaen eri rotuisten ja -kielisten lasten kanssa sisäoppilaitoksessa. Myöhemmin hän etsi paikkaansa maailmasta opiskellen ja tehden töitä kymmenessä eri maassa. Elina kirjoittaa omalla blogisivullaan savannisisko.fi ajatuksia juurettomuudesta, tarinoita reissuista maailmalla, sekä mietteitä ikääntymisestä naisena.

Vaihdevuosihäpeä

Naisen hormonimuutos on edelleenkin vaiettu tapahtuma joissain kulttuureissa. Asiasta puhuminen saattaa hävettää vielä Suomessakin ja vaihdevuosia pidetään yleisesti ikävänä tapahtumana, joka mukamas johtaa naiseuden ja seksuaalisuuden menettämiseen.

Vaihdevuodet voi kokea myös tervetulleena muutoksena elämässä, ja lopulta kuukautisten poisjäämisen helpotuksena. Hormonimuutokset eivät välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita, ja samoille vuosille tupsahtanut huonovointisuus saattaakin johtua huonoista elintavoista, sairaudesta tai käsittelemättömästä tunnestressistä.

Mahdollisuus muutoksille

Vaihdevuodet ovat myös mielellinen muutosmatka ja siten hieno mahdollisuus henkiseen kasvuun. Anteeksiannon, kiitollisuuden ja rakkaudellisuuden löytyminen luo onnellisuutta, ja niiden kautta avautuu mahdollisuudet mihin vain. Muutos alkaa sen haluamisesta, ja ajatustensa tiedollisesta muokkaamisesta kohti uutta valittua olotilaa. Tähän auttavat meditointi ja visualisoiminen, tai rukous.

Monella naisella vaihdevuosien aikana herää luovuus, uudenlainen päämääräisyys, sekä halu tehdä jotain itselle merkityksellisempää. Elinvoima ja intuitio vahvistuvat, ja valinnat pulppuavat enemmän sielusta, kuin ympäristön odotuksista.

Itsehoito on tärkeintä

On monta tapaa helpottaa hormonimuutosten aiheuttamia epämukavuuksia ja jopa hävittää oireet. On itsestään selvää miten tärkeää on syödä terveellisesti, liikkua päivittäin, nukkua tarpeeksi, ja ylläpitää myönteinen suhtautuminen yleensäkin elämään. Näiden lisäksi kannattaisi testauttaa hormonitasonsa selvittääkseen mahdollisen lisähormonitarpeen. Monet saavat apua estrogeenista. Estrogeenia tarjoavat gynekologit saattavat kuitenkin tuputtaa aikapommin sellaiselle, jolla on estrogeenidominanssi. Olen itse käyttänyt USAsta tilaamaani luontaista progesteronivoidetta jo useamman vuoden ajan pitämään estrogeenin kurissa. Suomesta voiteita ei vielä ole saatavilla.

Elimistön olemassaolevaa hormonituotantoa kannattaa ylläpitää lopettamalla tupakointi ja minimoimalla alkoholin käyttö. Tupakka haurastuttaa luita, vähentää estrogeenituotantoa ja jäykistää verisuonia. Nämä kaikki nopeuttavat hormonimuutoksia, vanhentavat ja haittaavat verenkiertoa, mikä vaikuttaa suoraan mm.seksuaaliseen kyvykkyyteen. Myös miehillä.

Genitaalialueen huoltaminen

Huollamme automme teknisiä osia ja siivoamme kotimme kaappeja. Vaihdevuosien aikana olisi tärkeää huoltaa myös genitaalialuettamme, vaikka ajatus tuntuisikin vieraalta.

Lantionpohjalihasten huono kunto voi johtua esim.estrogeenin vähentymisestä, ja aiheuttaa virtsan karkailua ja kykenemättömyyttä saada orgasmi. Lihakset voi onneksi kuntouttaa jumppaamalla ja harjoitus-kuulilla. Seksi on myös erinomainen hoitokeino lihasten ja hermoston toimivuuden parantamiseksi.

Emättimen kuivuus ja limakalvon ohuus saattavat aiheuttaa toistuvia tulehduksia alueella, tai kipua. Näitä voi hoitaa limakalvoille laitettavilla estrogeenivoiteilla, tai hormonittomilla voiteilla, kuten kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Limakalvoja voi vahvistaa varovaisella, paikallisella hieronnalla, mikä vilkastuttaa niiden verenkiertoa. Hieronnan voi tehdä yksin tai kaksin, apuvälineellä tai ilman, seksin ollessa jälleen hyvä hoitokeino limakalvojen kunnon kohentuessa.

Naiseksi herääminen

Rakastu itseesi muutoksen keskellä. Rakastu rintoihisi. Rakastu jokaiseen kurviisi, joka hehkuttaa naiseuttasi. Voimaannu rypyistä, jotka kehystävät viisaita silmiäsi. Kunnioita peilikuvaasi, joka pursuaa elämän kokemuksia ja aistikkuutta.

Koskettele ja halaa. Rakastele niin usein kuin mahdollista. Koe olevasi hyväksytty ja rakastettu kehon muutoksista huolimatta. Oksitosiini ja muut hyvänolon hormonit pitävät nuorekkaana ja viriilinä, ja kasvattavat naisena olemisen nautinnollisuutta.

Rohkene paljastaa herkkyytesi. Jos elämässäsi on mies, anna hänelle valta ottaa vastuuta. Anna hänen avata sinulle ovet, kantaa ostoksesi ja olla vahvana kumppanina rinnallasi. Anna miehen rakastua sinuun uudestaan ja nauttia omasta miehisyydestään.

Miehen kanssa tai ilman, vaihdevuodet antavat naiselle mahdollisuuden heittäytyä täysillä uudenlaiseen ultra-feminiinisyyteen. On aika lähteä lumoavalle seikkailulle elämän toiseen vaiheeseen naisena.

Entä jos oireet ovatkin paranemisen alku – ei sairastumisen merkki

”Vatsaani kouraisi aina kun kuulin hänen äänensä.” ”Minulla on vatsassa perhosia joka kerta, kun joudun avaamaan suuni yleisön edessä.” ”Se on sellainen vatsanpohjan tunne – se kertoo minulle, että kaikki ei ole tilanteessa hyvin jo paljon ennen kuin saan mitään muita todisteita siitä.” ”Minulla on ollut lapsesta asti tällainen stressivatsa.”

Viime viikkoina olemme voineet lukea sekä ulkomaalaisilta että suomalaisilta sivustoilta uutisia lapsuuden traumojen, aivojen rakenteellisten muutosten ja ärtyvän suolen yhteyksistä. On todella hienoa, että näitä yhteyksiä on alettua tutkia. Tutkimus lähti liikkeelle isommassa mittakaavassa 90-luvulla amerikkalaisen Kaiser Permanente –laitoksen laajasta tutkimuksesta, jossa osoitettiin lapsuuden stressikokemusten ja monien aikuisina ilmenevien kroonisten sairauksien yhteys.

Aivotutkimuksen avulla on saatu todisteita siitä, että lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu muuttaa aivojen rakennetta ja kykyä stressinsäätelyyn. Ylisukupolviset traumat ja esimerkiksi pelot siirtyvät epigeneettisesti muuttaen DNA:n ilmentymistä.

Toisaalta meillä on jo tietoa siitä, miten joustavat ja muovautuvat aivot ovat: jos kaltoinkohdeltu pieni lapsi pääsee turvaan ja saa osakseen rakkautta ja läheisyyttä, aivomuutokset voivat korjaantua hyvinkin nopeasti. Tai jos esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on kunnostauduttu traumoja huomioivaan ja turvallisuuden tunnetta lisääviin tapoihin kasvattaa ja opettaa, nämä keinot vähentävät huomattavasti lasten ja nuorten oireilua ja parantavat koulumenestystä.

Suolisto-ongelmat ovat vain yksi esimerkki siitä, miten keho joutuu stressille alttiiksi, kun koemme yllättäviä ja ylivoimaisia traumoja elämässämme. Onhan myös niin, että kaikki traumoja kokeneet eivät oireile vatsallaan, vaan enemmän psyykkisin oirein tai vaikkapa kroonisin kivuin. Vaikka näitä yhteyksiä on löydetty valtavasti, jokainen ihminen on yksilö, jolla on oma tarinansa. Se mikä on yhteistä kaikille, on kehomielen jatkuva pyrkimys tasapainoon.

Oireet ovat minulle aina merkki kehon ja mielen pyrkimyksestä tasapainoon. Ajattelen myös, että trauma on paranemisen alku. Kun olen kääntänyt ajatukseni tällä tavoin voimauttaviksi, olen vapautunut uhriutumisesta ja siitä ajatuksesta, ettei toivoa voi enää olla paranemisen suhteen.

Tulevaisuudessa näen paljon mahdollisuuksia sellaisten uusien hoito- ja terapiamenetelmien esille tulossa, jotka huomioivat ihmisen kokonaisena. Perinteisesti olemme jakaneet hoitomenetelmät joko kehon hoitoihin tai psyykkisten oireiden hoitoon ja terapiaan. Tämä keinotekoinen kahtiajako ei vielä näe ihmistä kokonaisena. Valitettavasti tämän seurauksena monet ihmiset ovat myös jääneet vaille tarvitsemaansa hoitoa, koska erillään pidetyt hoitomuodot eivät ole olleet riittävän integratiivisia.

Täydentävien hoitojen puolella on jo monia hoito- ja terapiamenetelmiä, joihin on sisäänrakennettu oletus kokonaisen kehomielen kohtaamisesta ja hoitamisesta. Ihmisellä on myös erityislaatuinen kyky kokea vertauskuvallisesti kehomielen yhteyttä tarinan ja käyttämiemme sanojen kautta, kuten kirjoituksen alussa mainitut kommentit sen todistavat.

Eräs tuttuni kirjoitti hiljattain seuraavasti: ”Traumainformoidussa hoitamisessa siirrytään yhä enemmän kysymyksestä ’mikä sinua vaivaa?’ kysymykseen ’mitä sinulle on tapahtunut?’ ja pohditaan miten tämä tapahtuma edelleen vaikuttaa elämääsi.” Minä uskallan kysyä tätä yhä uudelleen itseltäni ja asiakkailtani. Kysymys on mahdollista nähdä myös lahjana. Niin monen ihmisen olen kuullut kommentoivan minulle: ”Sinä olet ensimmäinen ihminen, joka minulta tätä kysyi.”

Kun koettujen elämäntapahtumien yhteys oireisiin avautuu, avautuu samalla uusi polku kohti paranemista <3

En minä, eikä kukaan muukaan

voi tehdä sitä matkaa puolestasi.

Sinun on tehtävä se aivan itse.

– Walt Whitman –

Artikkelikuva: Anne Toivonen

Erityisherkkä ihminen, tulkitsetko liikaa? Aina ei kannattaisi

Erityisherkkyys on ominaisuus, johon liittyy amerikkalaisen tutkijan Elaine Aronin mukaan neljä ominaisuutta. Nämä ovat kiteytetty Eväs-muistisääntöön, näiden piirteiden pitäisi olla jollain tavoin tunnistettavissa kaikissa erityisherkissä. Se, kuinka voimakkaasti kukin ominaisuus kenessäkin näkyy, vaihtelee.

EVÄS
E: Empaattisuus ja emotionaalisuus (kyky liittyä toisen henkilön tai olennon tunnemaisemaan)
V: Vivahteiden vaistoaminen (kyky reagoida ympäristön ja tunnemaailman yksityiskohtiin)
Ä: Ärsykkeiden väsyttävä vaikutus (aistiärsykkeistä helposti ylivirittyminen eli väsyminen ja kaipuu omaan rauhaan)
S: Syvällinen ja pohtiva (Asioiden yhdisteleminen toisiinsa ja intuitiivisuus)

Herkkä ihminen voi aiheuttaa tarkoilla tuntosarvillaan itselleen ongelmia. Koska hän helposti ja mielellään tarkkailee muita ihmisiä, voi hän helposti ylitulkita muiden ihmisten käytöstä ja siksi helposti syyllistää itseään tilanteissa, joissa hänen itsetuntonsa on muutenkin koetuksella.

Jos on altis priorisoimaan muiden ihmisten tunteet yleensä omiensa edelle ja sopeuttamaan käytöstään sen mukaan, mitä tuntee toisten odottavan itseltään, on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ei tee näin. Suora johtapäätös on usein se, että hänessä itsessään täytyy olla jotain vikaa. Joillekin herkille ihmisille riittää mielen pahoittamiseen jo hyvin pienetkin asiat. Ikävää on, että tällaisen tilanteen jälkeen herkkä ihminen voi pitkäänkin soimata itseään ja omaa epätäydellisyyttään.

Tosiasia on, että herkät ihmiset myös vaistoavat hyvin nopeasti, jos heistä ei pidetä tai heitä vieroksutaan. He kuuntelevat tarkasti ja näkevät ihmisten välillä olevia jännitteitä. He antavat helposti tilaa huomionhakuisille ja poistuvat paikalta, kun tuntevat olonsa epämukavaksi. On sanottu, että herkkä ihminen vaistoaa hylätyksi tulemisen uhkan samalla tarkkuudella kuin norsu sateen saapumisen kilometrien päästä.

Jos olet herkkä, sinun olisi tärkeätä tiedostaa, että ihmisillä on hyvin moninaiset syyt käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Kaikki ei ole palautetta tai reagointia sinusta johtuvista syistä. Kaikille ihmisille ei ole luontaista reflektoida jatkuvasti ympäristöään ja ottaa muita huomion. Se ei tarkoita, että he eivät pitäisi sinusta tai että he osoittaisivat sinulle mieltään. Toisaalta ilkeiden ihmisten seurassa on hyvä muistaa, että mulkku on mulkku todennäköisesti useimmille ihmisille, ei vain sinulle. Se, että joku kohtelee sinua huonosti ylentäen itseään on osoitus vain hänen oman sielunmaisemansa heijastumasta ulospäin, ei sinun arvostasi.

Jos sinä kuulut erityisherkkiin ihmisiin, olisi hyvä, että pyrkisit pehmeästi karaisemaan itseäsi. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa on mahdollista tulla toimeen edes sen hetken mitä todellisuus minäkin hetkenä vaatii. Kun rohkeasti menee tilanteisiin ja kuuntelee toista ihmistä hänen maailmankuvastaan käsin, oppii myös itsestään lisää. Herkkä ihminen olettaa siis helposti toisen ihmisen ilkeyden itsestään ja omasta huonoudestaan johtuvaksi, vaikka se yleensä johtuu vain siitä, että toinen on mitä on ja ilmentää sitä omalla huonolla käytöksellään. Hän ei siis anna palautetta sinusta vaan itsestään.

Riippuvuuksien takana on pohjimmiltaan kaipuu yhteyteen

Viimeisimpien tutkimusten mukaan addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen.

Taustalla on syvä kipu. Haava ja kokemus hylätyksi tulosta. Uskomus, että ei ole itsenään arvokas. Tämä kipu ja uskomus voi olla haudattuna niin syvälle, ettei siihen ole yhteydessä.

Addiktiot ovat keino yrittää lääkitä tuota kipua. Sitä musertavaa yksinäisyyden tunnetta, joka on jäänyt syvälle sisälle.

Tämä tekee addiktioista ymmärrettäviä. Ne ovat kaikkea muuta kuin järjen asioita.

Addiktiot eivät ole läheskään aina ns. klassisia alkoholiongelmia. Yhtälailla voi olla addiktoitunut huomioon, työhön, terveyden metsästämiseen, ihmissuhteeseen, jonkun ihmisen muuttamiseen.

Oleellista ei ole se MITÄ tekee, vaan se miten siihen suhtautuu. Jokainen addiktoitunut tietää kyllä sen tunteen. Sen, että kokee että on pakko. Että ei kestä ilman.

Ihmisen käyttäytymiselle on aina olemassa syy.

Vaikka käyttäytyminen näyttäisi ulospäin täysin järjettömältä, on sille olemassa jokin hyvinkin looginen syy. Ihminen hakee joko helpotusta tai välttää jotakin.

Jos emme pääse eheyttämään alkuperäistä haavaa, löytää addiktio lähes aina jonkun uuden muodon. Nimimerkillä, kokeiltu on. Pelaamista. Syömisen kontrollointia. Rakkausaddiktiota. Läheisriippuvuutta. Self-help addiktiota.

Lopulta on täytynyt uskaltaa alkaa kohtaamaan sitä kipua, joka on addiktion takana. Se tie on kaikkea muuta kuin selkeä ja seesteinen. Se tie ei ole sellainen, että itkenpäs kerran ja sitten se on siinä. Eheytyminen kysyy aikaa.

Se kysyy lämpöä, turvaa ja yhteyttä. Aitoa välittämistä ja vilpittömyyttä. Toistoja. Vanhan tunnekuorman purkamista. Lepäämistä.

Se tie on haavoittuvainen ja herkkä. Välillä tuntee olonsa aivan keskeneräiseksi. Ja se on ihan ok.

Kyllä, tarvitaan käytännön muutoksia. Mutta ennenkaikkea ihminen kaipaa hyväksyntää. Yhteyttä. Lämpöä. Myötätuntoa.

Haluan kirjoittaa tästä siksi, että tiedän että en ole ainoa. Tiedän miten moni kokee olevansa näiden asioiden kanssa yksin. Tiedän miten kipeältä tuntuu, kun luulee että itsessä on jotain vikaa. Se ei ole totta.

Addiktio voi sanana tuntua jyrkältä ja toivonkin että sen ympärillä olevia tabuja voidaan purkaa. Sillä pohjimmillaan, addiktioissa on kyse kaipuusta yhteyteen ja rakkauteen. Jotka ovat erittäin inhimillisiä tarpeita jotka koskettavat meistä ihan jokaista.

Aloita siitä, että voit sallia itsesi olla juuri siellä missä olet.