”If we want to act wisely in the world, the first step is to learn to quiet the mind.” – Jack Kornfield
Elämä on haasteellista, täynnä yllättäviä tilanteita, nopeita muutoksia ja kiireessä tehtäviä päätöksiä. Älä odota maailman ulkopuolellasi rauhoittuvan, rauhoitu sen sijaan itse. Voit löytää oman rauhasi nyt, ei tarvitse odotella muiden tekevän ensin jotain.
Ego on takertuvaa identifioitumista ajatuksiin ja tunteisiin, siis tarinoihin tai uskomusrakennelmiin. Egolla on sekä henkilökohtainen että kollektiivinen puoli, esimerkiksi sinulla on oma tarinasi itsestäsi ja samalla olet osa useankin kollektiivin tarinaa, esim. suomalaisuus, työyhteisösi kulttuuri, polittinen suuntautuminen, uskonto jne.
Oli kyse henkilökohtaisesta tai kollektiivisesta egosta, se haluaa korostaa erottautumista ja paremmuutta suhteessa muihin – ”minä olen parempi/tärkeämpi/kiinnostavampi kuin sinä” tai ”me olemme oikeassa ja te olette väärässä”.
Mitä tästä seuraa? Katso illan uutiset, tee some-kierros, vilkaise omaa almanakkaasi.
Haluatko elämääsi draamaa vai rauhaa?
Ego saa voimansa draamasta, egojen kamppailusta ja voiton tunteesta. Älä heitä lisää bensaa draaman liekkeihin. Näe draaman yli kaikkia ihmisiä – ja eläviä olentoja – yhdistävä tietoisuus, ja toimi arjessa tästä tietoisuudesta käsin.
Löydä oma sisäinen tilasi, rakenna sinne oma väljyytesi. Tämä tilava ydin, oma henkinen olohuoneesi, ei ole pakopaikka vaan voimasi lähde, keino kytkeytyä voimakkaasti ja tehokkaasti ympäröivään maailmaan. Et ole vetäytymässä pois, vaan rauhasi avulla avautumassa uudella tavalla toiminnan maailmalle.
Väljyys on irtiottoa egosta ja pakonomaisesta ajattelusta.
Irtioton luoma tila mahdollistaa itsen tiedostamisen: olen tila, jossa ajatteluni tapahtuu.
Väljyys avaa vapauden portit – olemiseen ja toimintaan.
Saattelin hiljattain läheisen ihmisen viimeiselle matkalleen. Paikalla paljon tuttuja tuttuja vuosikymmenten varrelta.
Tilaisuus oli kaunis, kerrottiin muistoja ja katseltiin kuvia hänen lapsuudestaan aina näihin päiviin asti. Jutustelua kanssasaattajien kanssa ja herkistynyttä tunnelmaa. Juuri niinkuin muistojuhlissa usein on tapana. Silti jokin tuntuu tällä kertaa erilaiselta.
Muistelen, miten usein aiemmin tutun ihmisen poismeno on vahvistanut omaa elossa olon tunnetta. Tällä kertaa ajan rajallisuuden hyväksyntä on kasvanut mielessäni, eikä tarvetta kontrastin luomiseen tunnu olevan, toisin kuin nuorempana, jolloin kuolemattomuus oli tiedostamaton oletus.
Tunnistan tuon tunteen kuuluvan omaan vanhenemiseeni. Poismenneen elämänkaaren muistelu nostaa pintaan kysymyksen. Mikä onkaan tämän kaiken merkitys? Kun rajallisuus on totta ja väistämätöntä, mikä on kaiken tämän merkitys?
Ulkona sitten poismenneen veli tulee luokseni, halaa ja tervehtii. ”Suoraan sanottuna, Jukka, en tuntenut sinua. Mitä kuuluu?”
Hän katsoo silmiin, on läsnä ja kytkeytynyt elämän virtaan. Tulee vahva tunne, että hän tarkoittaa mitä sanoo, sillä sanoista läikehtii lämpö. Hän on ihminen ihmiselle.
Oivallus nousee mieleeni; läheisyys on läheisyyttä elämän virrassa. Siellä kohtaamme aidosti.
Ymmärrän, että elämän syksyssä värit voimistuvat ja lämmön huomaa herkemmin, kun se ei ole itsestäänselvyys. Syksyn tunnelma on vahva, elämän virtakin on jo tutumpi. Merkitys on kohtaamisissa, muuta ei tarvita.
Kiitän mielessäni ystävää ja veljeään tästä hetkestä ja oivalluksesta. Veljekset kuin ilvekset, tulevat lähelle ja jäävät mieleen.
Tuntuuko rakkaus raastavalta? Siinä tapauksessa se ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta rakkaudesta. Se, millaisiin kumppaniehdokkaisiin sinkku aina päätyy, paljastaa hänen alitajuiset kaavansa.
Unelmiensa kumppania etsivällä sinkulla saattaa olla pitkä ja tarkka vaatimuslista. Usein kumppanin tulisi olla ainakin hyvännäköinen, menestynyt, hauska ja urheilullinen – siis mahdollisimman täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla. Alitajuinen vaatimuslista voi kuitenkin olla aivan toisenlainen. Alitajuisesti sinkku voi toivoa, että kumppani toisi elämään tarkoituksen, turvallisuudentunteen ja rakastaisi ehjäksi. Siten ulkoiset kriteerit eivät loppujen lopuksi määrää sitä, millaisiin suhteisiin päädymme.
Deittaileepa sinkku peräjälkeen hippiä, juppia ja bodaria, kaikki suhteet saattavat edetä ja päättyä samalla tavalla. Alitajunta – ei järki, eikä edes sydän – valitsee miehet, jotka vastaavat siihen tarpeeseen, joka on syvällä sisimmässä täyttämättä. Toistamme tiedostamattamme tiettyä kaavaa, jonka tarkoituksena on korjata jokin rikkinäinen kohtamme. Sinkun käsitys siis siitä, että rakkaus on vaikeaa ja monimutkaista ja se aina sattuu, on usein väärinkäsitys. Rakkaus ei ole sotkuista. Se on ihan helppoa. Riippuvuussuhteet taas vievät järjen.
Piinaavaa narkkaamista
Sekoitamme usein rakkauden ja riippuvuuden toisiinsa, sillä romanttiset leffat ja media on aivopessyt meidät siihen, että rakkauden kuuluu tuntua huumaavalta. Sinkun elämää -kirjassani kuvailen dilemmaa näin:
”Rakkaus. Tuo loppumattoman inspiraation lähde. Tuo kirjallisuuden, musiikin, elokuvien ja taiteen pohjaton kaivo, joka maalaa rakkaudesta milloin hurmoksellisen, milloin tuskallisen kuvan. Kuuntelemme biisejä, joissa lauletaan: ”Älä mee, tai viet multa kaiken”, ja katsomme leffoja, joissa huokaillaan romanttisesti: ”You complete me” (sinä täydennät minut). Ahmimme myös rakkaussitaatteja, joissa sanotaan, että rakkaus voittaa kaiken, ja ettei ole mitään väliä, missä asuu ja mitä tekee, kunhan saa rakastaa juuri Häntä. Ei, ei, ei, älkää uskoko ihan kaikkea!”
Suurin osa biiseistä ei nimittäin ole rakkauslauluja. Ne ovat riippuvuuslauluja. Jos et pysty elämään ilman kyseistä ihmistä, olet koukussa häneen. Suhteessakaan sellainen ”rakkaus” ei tunnu hyvältä, sillä sitä joutuu narkkaamaan koko ajan lisää tunteakseen olonsa rakastetuksi, jopa euforiseksi. Samalla päätyy pelkäämään, että kohta tuo rakkaushuume loppuu ja jää yksin sietämättömien vieroitusoireiden kanssa. Tosiasiassa nuo vieroitusoireet ovat niitä samoja hylkäämisen ja riittämättömyyden kokemuksia, jotka ovat seuranneet jo lapsuudesta asti, vaikka nyt voikin luulla, että kaikki johtuu juuri kyseistä miehestä tai naisesta. Silloin, kun rakkauteen suhtautuu terveesti, ei ehkä halua elää ilman toista, mutta pystyy.
Kauniit ja mahtipontiset rakkaussitaatit puolestaan toimivat, mutta vain terveissä suhteissa. Epäterveissä suhteissa rakkaus ei aina voita kaikkea, eikä rakkaus aina riitä. Rakastamalla ei esimerkiksi saa addiktia luopumaan addiktiivisesta käytöksestä. Tyypilliseen riippuvuussuhteeseen kuuluukin tanssi, jossa toinen haluaa ripustautua ja toinen vältellä kaikkein aidointa läheisyyttä. Kun Välttelijä ottaa etäisyyttä, Takertuja seuraa perässä. Kun Takertuja hellittää, Välttelijä uskaltaa taas ottaa pari askelta Takertujaa kohti. Sama tanssi jatkuu edestakaisin. Näin Takertujan täytyy lunastaa Välttelijältä rakkaus aina uudestaan erilaisin teoin, vain todetakseen, ettei koskaan riitä Välttelijälle. Takertuja on kuitenkin valmis kärsimään, jopa pelastamaan toisen tämän ongelmilta, koska niinhän lauluissakin lauletaan, että kärsimys kuuluu rakkauteen.
Kivuliaat tunteet rakkaussuhteissa eivät johdu itse rakkaudesta, vaan omistamisenhaluun liittyvistä tunteista, kuten pelosta ja mustasukkaisuudesta. Mitä enemmän ajattelemme, että onnemme on toisesta ihmisestä riippuvainen, sitä suurempaa kärsimystä se aiheuttaa. Rakkaus ei satu – se tuntuu todella hyvälle. Silloin tunteista ei käydä kauppaa, eikä niistä tarvitse kilpailla. Rakkauden eteen ei tarvitse taistella, jotta siitä saisi palkinnon. Kun pystyy rakastamaan ensin itseään terveesti, ymmärtää, ettei tarvitse tehdä mitään ollakseen rakastettu, koska on jo rakastettava. Sinussa on jo kaikki!
Terveitä rakkausviboja
Jos ei ole koskaan ollut hyvässä suhteessa, eikä ole saanut sellaista mallia kotoakaan, terveen suhteen tunnistamiseen ja opetteluun voi mennä aikaa. Ihminen voi tottua mitä omituisimpiin asioihin, jos on kasvanut uskomaan, että se on normaalia.
Aidon rakkauden tunnistaa siitä, että se perustuu luottamukseen. Jos se on rakkautta, silloin ei tarvitse arvuutella, milloin näette seuraavan kerran tai onko toinen ihminen sitoutunut sinuun. Sinun ei tarvitse pienentää itseäsi toisen vuoksi tai omistautua toiselle kokonaan. Joillekin suhteen intensiteetti voi toimia ikään kuin ”todisteena” rakkaudesta. Oikea rakkaus ei ole millään tavalla pakkomielteistä, vaan siinä on tilaa myös omalle ajalle, ystäville ja kasvulle. Seksikään ei ole valtapeliä, vaan avoimuutta ja parhaimmillaan kahden sielun kohtaamista. Oikea rakkaus on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä vain vaadi itselle hyvää.
Terve rakkaus on mahdollista silloin, kun molemmat ovat epätäydellisiä omalla tavallaan, mutta eivät rikkinäisiä. Rakkaus on suuri parantava voima, mutta vain, jos molemmat ovat halukkaita ottamaan sen vastaan. Ketään ei voi väkisin rakastaa ehjäksi. Rakkaus voi olla hyvin pelottavaa, koska se tuo päivänvaloon kaiken sen, mikä on valheellista ja teennäistä, sekä epätäydellistä. Siksi ensin oman epätäydellisyytensä hyväksyminen takaa sen, että itsekin pystyy sekä antamaan että vastaanottamaan rakkautta. Rakkaus on virtaa, jonka kuuluu liikkua molempiin suuntiin, muuten se tyrehtyy.
Ei ole väärin haluta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Aidon yhteyden tunteminen, läheisyys ja arjen asioiden jakaminen on parasta mitä voi olla. Käytin siis sanaa jakaminen. Jotta sinulla olisi rakkautta jota jakaa, elämässäsi tulisi jo olla rakkautta. Sinkun on hyvä muistaa, että vaikka vierellä ei olisi tällä hetkellä romanttista rakkautta, se ei tarkoita sitä, etteikö elämä voisi olla rakkaudellista. Rakkaus perheenjäseniä tai ystäviä kohtaan on toki erilaista – ei niin intohimoista ja intiimiä kuin kumppanin kanssa, mutta yhtä tärkeää. Voit rakastaa myös ystäviesi lapsia, lemmikkieläimiä, universumia tai ihan mitä tai ketä tahansa. Voit tehdä vapaaehtoistyötä tai olla työpaikallasi se, joka suhtautuu hyväksyvästi muihin ja luo hyvää ilmapiiriä. Rakkaudelle ei ole lokeroita. Kaikki rajoitukset ovat vain meidän ihmisten omassa päässä. Ei ole väliä, ketä rakastaa, kunhan laittaa rakkausviboja liikkeelle. Rakkaus lisääntyy rakastamalla.
Rakkautta ei siis kannata pihdata vain yhtä ihmistä varten. Jos keskittyy vain romanttisen rakkauden puutteeseen, tuntee itsensä pieneksi ja yksinäiseksi. Silloin syntyy niin suuri rakkauden tarve, että tulee siitä epätoivoiseksi. Omasta elämästä kannattaa tehdä niin nautinnollista ja täyttä, ettei tarvitse pelastajaa. Vaikka joskus silti tuntisi itsensä yksinäiseksi, löytyy keinoja päästä sen yli, kuten ystävät, harrastukset, henkisyys, tai mikä tahansa, minkä kokee itselleen merkitykselliseksi. Kun elämä on mahdollisimman eheää, ei myöskään itse halua toimia kenenkään pelastajana. Sitä paitsi, kun parantaa ensin oman sydämensä, saattaa päätyä aivan erilaiseen kumppaniin kuin mitä vaatimuslistassa luki – vielä parempaan kuin osasi kuvitella.
Selästä ja selkäkivusta kulkee useampia uskomuksia, niin selkäkipuisten kuin meidän hoitoa antavien joukossa. Valitettavasti osa näistä uskomuksista (joiden viljelyyn olen itsekin syyllistynyt) saattavat altistaa lisää kivulle. Alta löydät neljä uskomusta selkäkipuun liittyen.
1. SINULLA ON HEIKKO SELKÄ
Moni uskoo, että selkä olisi jotenkin erityisen heikko tai herkkä ja, että sitä pitäisi varoa koko ajan. Tätä uskomusta on edistänyt se, että me terveydenhuollon ammattilaiset olemme viljelleet pitkään käsitystä heikosta ja suojeltavasta alaselästä. Tähän pelotteluun liittyy usein kommenteja kuten: ”Jos nostat väärin, alaselkä ei kestä.” Toisinaan taas meidän ammattilaisten liiaksi käyttämät termistöt kuten epästabiili (yliliikkuva) tai kuluma, voivat saada erittäin negatiivisia mielikuvia aikaiseksi etenkin selkäkipuisella. Vaikka nämä kommentit ovat tahattomia, voivat ne pahentaa asiakkaan kipuilua ja pelkoa käyttää selkää normaalisti. Me terveydenhuollon ammattilaiset saatamme siis olla itse syypäitä potilaan kipukatastrofointiin ja huolestuneisuuden lisäämiseen. Näenkin usein ihmisiä, jotka selän ”rikkoutumisen” pelossa eivät uskalla käyttää selkäänsä ja liikkuvat tiedostamattaan kuin puu-ukot.
Selkämme on tehty kestämään rasitusta aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin kehon osat. On toki selvää, että jos et ole tottunut nostamaan kesämökin laituria, vaihtamaan autonrenkaita tai kyykkimään kukkapenkissä tuntikausia, voi selkäsi mennä jumiin tai tulla kipeäksi näistä tehtävistä. Kuten muutkin vartalon osat, tarvitsee myös selkä asteittaista harjoitusta uusiin liikkeisiin ja suorituksiin. Yleisesti ottaen selkä on kuitenkin erittäin vahva ja kestävä rakenne.
KESKIVARTALOLIHASTEN HARJOITTELUN MERKITYSTÄ SELKÄKIVUSSA ON EHKÄ JOPA LIIOITELTU
2. SINULLA ON VAIN LIIAN HEIKOT KESKIVARTALOLIHAKSET
Tästä puhuvat niin PT:t, lääkärit, fysiot kuin kiropraktikotkin. Meidän kaikkien pitää tehdä core-harjotteita eli vahvistaa keskivartalolihaksia, koska ne ovat liian heikkoja tai eivät aktivoidu tarpeeksi johtaen selän kipuiluun. Vaikka keskivartalon harjoittamiselle löytyy tutkimuksistakin tukea, ei se vielä tarkoita sitä, että kipuilu johtuisi kaikilla lihasten heikkoudesta. Näyttääkin sille, että spesifi core-harjoittelu ei ehkä olekaan sen parempi selkäkivussa kuin mikään muukaan fyysinen harjoitusmuoto 1,2,3,4,5,6,7. Keskivartalolihasten harjoittelun merkitystä selkäkivussa ehkä jopa liioiteltu 1,2. Professori Peter O’Sullivanin (kipuun erikoistunut fysioterapeutti) mukaan moni selkäkipuinen itseasiassa pahentaa kipuja työstämällä core-lihaksia liian paljon. Sen sijaan, että selkää tukevat lihakset eivät aktivoituisi useilla selkäkipuisilla, näyttääkin sille, että ne olisivat yliaktiivisia ja kireitä 1,2,3,4. Mitä jos kireyden päälle vielä harjoittelet niitä lisää? Ne todennäköisesti kiristyvät entuudestaan – aivan samalla tavalla kuin käsivarrellesi kävisi puristettaessa kättä nyrkkiin päivästä, viikosta, kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen.
Miksi toisilla sitten tilanne paranee kun tehdään core-harjotteita? Ehkä toiset oikeasti tarvitsevat lisää kestävyyttä, voimaa ja kontrollia keskivartaloon. Itse uskon kuitenkin, että harjoitteet mm. vähentävät liikkeisiin liittyvää pelkoa ja antavat toisille meistä luottamusta oman kehon hallittavuuteen sekä mahdollisesti lisäävät aivojen kykyä hahmottaa vartaloa. Harjoitteiden teho ei siis välttämättä liity fyysisiin muutoksiin keskivartalon lihaksistossa 1,2,3,4. Luotto (tiedostettu ja tiedostamaton) omaan kehoon ja sen kestävyyteen sekä kehon hahmottaminen voivat vähentää kipukokemuksen todennäköisyyttä 1,2,3.
Näyttääkin sille, että pitkäaikaisilla selkäkipupotilailla pelkän keskivartalon kontrollin lisääminen ja sen lihasten voimistaminen neuroottisuuteen saakka ei ehkä olisikaan paras tie eteenpäin. Tutkimukset viittaavatkin siihen suuntaan, että potilaan päivittäistä toimintaa tukevat ja perusarkeen siirrettävät toiminnalliset liikuntaharjoitteet toimisivat mahdollisesti parhaiten. Yleisesti selkäkivunhallinnassa olemme mielestäni liian pitkään keskittyneet vain kehon fyysisiin aspekteihin (lihasvoima, liikerata jne.) ilman hyvää tulosta selkäkiputilanteen parantamisessa. Koska kipuiluumme vaikuttavat myös psykososiaaliset tekijät, niin ehkä fyysisen harjoittelun lisäksi olisi järkevää etsiä tapoja stressin, pelkojen, katastrofoinnin, masennuksen, ahdistuksen ja liikkeiden välttämisen vähentämiseksi sekä opetella rentouttamaan lihaksia, kehon käyttöä ja nostaa luottamusta omaan selkään – unohtamatta säännöllistä ja nautinnollista liikuntaa sekä elintapoja. Vältetään siis pelkästään keskivartaloharjoitteluun tuijottamista.
SUURELLA OSALLA IHMISISTÄ ON SELÄN RAPPEUMAMUUTOKSIA ILMAN KIPUJA.
3. SELKÄSI ON KULUNUT JA HUONOSSA KUNNOSSA
Kuinka useasti selkäkipuiset ihmiset ovat kuulleet meiltä ammattilaisilta selän kuluman, välilevyrappeuman tai pullistuman olevan maailmanloppu ja rajoittavan heidän harrastuksiaan koko loppuelämän. Onko asia oikeasti näin? Ei. Siitä hyvänä esimerkkinä on alla oleva lista. Siinä on esitetty prosentteina kuinka suurella osalla ihmisistä on välilevymuutoksia ilman kipuja. Samansuuntaisia löydöksiä on tehty myös polvien kulumamuutosten ja olkapään kiertäjäkalvorepeämien suhteen. Myös joka toisella kolmekymppisellä on välilevyrappeumaa, eikä meillä siitä huolimatta esiinny erityistä kolmekymppisten selkäkipuruuhkaa. Kulumamuutokset eivät siis ole verrannollisia kivun määrään tai määrittele sitä kuinka hyvin pystyt tulevaisuudessa liikkumaan ja nauttimaan elämästä ilman kipua. Kuvantamisen yhteydessä pitää aina ottaa koko potilashistoria huomioon eikä pelkästään sitä, mitä kuvissa näkyy.
MUUTOKSIA VÄLILEVYISSÄ ILMAN KIPUA:
VÄLILEVYKULUMA – 91% EI KIPUA
VÄLILEVYMADALTUMA – 56% EI KIPUA
VÄLILEVYPULLISTUMA – 64% EI KIPUA
VÄLILEVYREPEÄMÄ – 32% EI KIPUA
4. TARVITSET MAGNEETTI- JA RÖNGTENKUVAT
Moni meistä luulee, että tarvitsemme magneetti- tai röngtenkuvia selkäkivun selvittämiseksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat toiseen suuntaan. On nimittäin huomattu, että kuvantaminen aikaisessa vaiheessa selkäkipua voi itseasiassa pahentaa tilannetta (mm. hidastaa palautumista, lisätä leikkauksen todennäköisyyttä sekä nostaa hoitomaksuja) 1,2,3. Kuvantaminen tapauksissa, joissa ei epäillä patologiaa, ei siis ainakaan paranna lopputulosta. Asiaa ei helpota myöskään se, että selkäkipupotilaina päädymme helposti hakemaan ”suomennosta” kuvantamislausunnolle googlesta. Näin käy etenkin, jos kuvia ei selosteta potilaalle kunnolla ja kerrota, että hätää ei ole. Hoitosuositusten mukaan lääkärin on aina selitettävä potilaalle kuvantamistutkimusten löydösten kliininen merkitys. Suurimmassa osassa kuvista, etenkin tarkoista magneettikuvista löytyy aina ns. kulumamuutoksia. Nämä löydökset ovat kuitenkin heikosti yhdistettävissä alaselkäkipuun. Esimerkiksi masennus näyttäisi ennustavan alaselkäkipua paremmin kuin magneettikuvalöydökset. Mielenkiintoisesti myös esimerkiksi ylipaino, miessukupuoli tai tupakointi (vaikkakin vain pienellä erolla) näyttäisivät ennustavan selkäkipua paremmin kuin välilevyn pullistuma.
MASENNUS NÄYTTÄISI ENNUSTAVAN ALASELKÄKIPUA PAREMMIN KUIN MAGNEETTIKUVALÖYDÖKSET
Tarpeelliseksi kuvantaminen tulee silloin kun halutaan potilashistorian pohjalta sulkea pois patologiaa kuten syöpä, murtuma tai infektio. Onneksemme näitä on vain alle 5% tapauksista. Eli periaatteessa ainakin noin 95 prosenttia selkäkipupotilaista ei tarvitse kuvantamista selkäkivun hoitamisessa. Professori Richad Deyon laskelmien mukaan kuvantaminen on vain 1 tapauksessa 2500:sta merkityksellinen löydösten suhteen. Vaikka kuinka lisäisimme selkäkuvantamista, ei se vähennä selkäkipua maailmassa.
MITÄ ME TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISET KERROMME SINULLE SELKÄKIVUSTA
Me selkäkivun kanssa työskentelevät kerromme asiakkaalle aina löydöksistä, mutta emme aina muista kertoa useimmissa tapauksissa niitä kaikkein tärkeimpiä uutisia: A) Sinulla ei ole mitään hätää. B) Nyt tutkimuksissa ja kuvantamisessa löytämämme muutokset ovat normaaleja löydöksiä ja aivan vaarattomia siitäkin huolimatta, että selkäsi voi juuri nyt olla erittäin kivulias. Älä siis huolestu näistä löydöksistä. C) Kipusi kovuus ei määrittele kudoksen tilaa. Usein pienikin venähdys voi aiheuttaa kovaa kipua selässä, aivan kuten nilkassakin. On tärkeä kannustaa mahdollisimman normaaliin toimintaan ja liikuntaan sekä ottamaan rohkeasti yhteyttä, jos huolia tai kysymyksiä asian suhteen ilmenee. Näin pystymme välttämään turhaa huolestumista.
Mitä pitäisi tehdä?
Koska kaikki olemme yksilöitä ja meillä on erilainen historia, on kipukokemuksen selättäminen myös yksilöllistä. Siksi pystyn tässä blogimuodossa antamaan vain yleisiä ohjeita selkäkipuun.
Älä jää paikallesi, jos ei ole pakko. Ajattele akuuttia selkäkipua kuten nilkan venähdystä. Ensin on vaikea liikkua, mutta sitten voit jo ottaa muutamia askeleita. Kun aikaa kuluu, pystyt jo kävelemään pidemmälle, mutta et ottamaan juoksuaskeleita. Seuraavaksi pystyt ottamaan juoksuaskeleita, mutta et juoksemaan lenkkiä jne.
Käytä vartaloa rennosti. Sitä mukaa kun pystyt, käytä vartaloa mahdollisimman rennosti. Mikäli liikut tarpeettoman pitkään jäykästi ja suojelevasti, voi se itsessään lisätä kipuilua. Jos jännität, ovat lihaksesi myös jännittyneet.
Ole aktiivinen. Pyri pitämään elämässäsi mukana liikunta josta pidät, ystävät ja asiat joita rakastat (myös nämä aspektit vaikuttavat paljon kipuiluun) siitäkin huolimatta, että sinulla on kipua. Mikäli olet luopunut kivun takia jostain rakkaasta asiasta, tarkasta tilanne voisiko sitä tuoda jotenkin pikkuhiljaa elämääsi takaisin.
Nuku. Mikäli onnistuu, nuku riittävästi. Unella on suuri merkitys kivun säätelyssä.
Kivun tarkoitus on suojella. Koska yksi kivun tarkoitus on suojella sinua vauriolta, tulee kipu usein jo ennen kudosvauriota. Kipu toimii hiukan samalla tavalla kuin palovaroitin. Se ilmoittaa ja reagoi jo mahdollisuuteen kudosvauriosta. Aivan kuten hyvä palovaroitin hälyttää savusta, eikä vasta tulesta. Olisi todella tyhmää, jos varoitusjärjestelmämme reagoisi aina vasta kudosvaurioon – tai palovaroitin vasta tulipaloon. Toivottavasti voisimme kaikki valaa hiukan enemmän uskoa selän vahvuuteen ja siihen, että se ei mene rikki tai hajoa helposti – satunnaisesta kivusta huolimatta.
Olen rikkimenevää ja haavoittuvaista lajia – olen ihminen.
Isäni sanoi että joulupukki on olemassa ja menin rikki kun hän myönsi valehdelleensa minulle.
Poikaystäväni lupasi olla uskollinen ja rikkoi pettäessään sydämeni.
Lääkäri tuomitsi valintani ja rikkoi minussa heränneen toivon.
Ystäväni puhui minusta pahaa ja rikkoi välillämme olleen luottamuksen.
Haavan syntyyn liittyy usein toinen ihminen, mutta haavoittuneena kokemani turvattomuuden tunne on ihan omaani. Tunnen olevani hyväuskoisuudessani ja viattomuudessani alasti ja koko maailman tuomittavana. Olen voimaton, herkkä ja epävarma. Häpeä ottaa minusta vallan ja minun tekee mieli piiloutua ja rakentaa muuri sydämeni ympärille. Ego huutaa minun olevan muiden sätkynukke ja roskapussi, arvoton ja viallinen, joten toki kaikki tapahtunut on myös minun vikaani. Jos valitsen uskoa egoani, jumiudun häpeään ja kun en enää kestä häpeää itsessäni, alan ulkoistaa egon mielipiteitä muihin. Minusta tulee kova ja tuomitseva ja pelko ottaa vallan.
Keneen voin enää luottaa, kun kaikki voivat minua haavoittaa?
Voin luottaa aina itseeni.
Voin luottaa kykyyni oppia kokemuksistani ja palauttaa voimani.
En voi alkaa pelätä ihmisiä ja ihmissuhteita. En voi luottaa auktoriteettien tai sääntöjen tuoman turvan harhaan. En voi luottaa läheisteni pysyvän aina vierelläni, rehellisinä ja rakastavina. Kaikki ihmiset ympärilläni voivat rikkoa minussa jotain uskomusta, joka ei enää palvele minua. Vanhempi, poikaystävä, lääkäri tai ystävä. Kaikki yhtä erehtyväisiä ja inhimillisen keskeneräisiä elämän opiskelijoita kuin minäkin.
Ei kukaan meistä selviä ilman pettymyksiä ja haavoja. Ne kuuluvat elämään. Voin katkeroitua tai voin oppia. Jos olen uskonut valheeseen, niin onpa hienoa, että joku johdattaa minua kohti totuutta. Jos en ole osannut laittaa rajoja, niin onpa hienoa, että joku tulee ja auttaa minua asettamaan ne. Jos en ole ollut varma sisäisen ääneni johdatuksesta, niin onpa hienoa, että joku tulee vahvistamaan sitä. Jos tiukka uskomus on pitänyt minua paikoillani, niin onpa hienoa, että joku tulee ja liikuttaa minua.
Minun pitää luottaa elämän antavan minulle juuri niitä kokemuksia joita tarvitsen.
Minut on rikottu kymmeniä kertoja. Maa jalkojeni alta on vedetty pois ja minut on jätetty turvattomana häpeään, rakentamaan perustaani uudestaan. Juuri siksi seison nyt jalat maassa, horjumattomana voimassani, tietäen rajani ja totuuteni.
Yhden asian olen oppinut.
Haavoittuneessa tilassani minun ei kannata äänekkäästi julistaa tarinaani totena.
Uhriutuneena egon vallassa en näe vielä selvästi tapahtuman laajempaa kuvaa. Haavoistani pelästyneenä olen altis syyttämään muita ja levittämään pelkoa ympärilleni.
Jos en tukahduta turvattomuudessani tunnettua häpeää, se auttaa minua jälleen kasvattamaan voimaani – rohkeasti, rauhassa ja harkiten. Häpeä maadoittaa minut paikoilleen ja pakottaa minut keskittymään itseeni ja henkisiin rajoihini. Kun opin olemaan empaattinen ja herkkä tarpeelleni alati kasvaa ja voimistua, osaan olla empaattinen myös haavan aiheuttajaa kohtaan. Häpeä väistyy kun tunnen olevani jälleen turvassa ja uskallan tulla näkyväksi.
Kun häpeä on tehnyt tehtävänsä ja haava on parantumaan päin, alan nähdä itseäni kauemmas, tunnistan syitä ja seurauksia. Alan hyväksyä ja ymmärtää tapahtuman opetukset, karvaat ja kipeätkin. Tarinakin muuttuu lempeämmäksi ja silloin voin sitä turvallisesti jakaa. Haavan päälle hitaasti muodostuva arpi muistuttaa, että parantuminen vie aikaa.
Luulin menneeni rikki, mutta olenkin voimakkaampi kuin koskaan ennen!
Kun haava on kokonaan parantunut, en tunne mielenkiintoa puhua siitä. Olen parantunut. Jos puhun, on tarina täynnä kiitollisuutta. Menneelle voi jopa nauraa. On tämä elämä ihmeellistä!
Kun annan itselleni aikaa, saan muistoihini paremman tarinan.
Tarinan joka voimauttaa ja nopeuttaa seuraavienkin haavojen paranemista.
Tara Langen Ilman sinua ei olisi minua -kirja tarjoaa arkea helpottavia, testattuja ja toimivia tapoja ylläpitää yhteyttä parisuhteessa sekä luo tilaa rakkaudelle, ilolle ja tasapainolle. Katso kirja täältä.
Voimaantuminen on tiedostavaa, myötätuntoista yhteyttä omaan elämänenergiaan. Voimaantuminen on sen kuulostelua, millainen suhde minulla on itseeni ja maailmaan. Voimaantuminen on sydämen valinta, päätöstä tutkia, kuinka voisi voida mahdollisimman hyvin. Se on tunnetaitojen opettelua, oman sisäisyyden kohtaamista ja uusien valintojen tekemistä. Se on myötämielistä suhdetta itseen, elämänenergiansa ohjaamista itselle rakentavalla tavalla.
Kaikilla on haavoja. Niitä ei synny siksi, että meissä olisi jotain vikaa. Haavat kuuluvat elämisen prosessiin ja osoittavat kenties syvimmin, missä tarvitsemme rakkautta ja armollisuutta itseämme kohtaan. Haavat opettavat meitä rakastamaan itseämme kenties syvimmin, jos niin valitsemme. Tuo valinta on voimaantumista. Voimautuminen ei tarkoita menneiden kokemusten poispyyhkiytymistä vaan sitä, että niiden viisauden saa käyttöönsä. Ei jää tarinan uhriksi vaan kulkee elämää eteenpäin, valoa päin.
Uhrius on uskomusta omaan arvottomuuteen. Usein alitajuista ja syvää, juuri haavojen synnyttämää. Voimaantuminen kysyy kaiken oman uhriutensa tapittamista silmästä silmään. Missä kohden olen antanut vallan hyvinvoinnistani itseni ulkopuolelle? Missä asioissa ajattelen, että koska minulle silloin kävi noin, nyt on näin? Olenko olemassa vain toisia varten? Uskallanko tehdä riippumattomia valintoja itseni hyväksi?
Voimaantuneisuus on sitä, että valitsen olla itseni kanssa rakkaudellisesti vaikka mikä olisi.
Voimautuminen on sitä, että päätän tutkia itseäni ja kokea arvoani. En suostu siihen, että minulla on aina kurja olla itseni kanssa. Kuuntelen sydäntäni: mikä auttaisi minua voimaan paremmin tässäkin tilanteessa? Mikä auttaisi minua kohtaamaan haavojani ja arvottomuuttani? Mikä auttaisi minua löytämään arvoni, vaikka en vielä edes tietäisi mitä se on?
Voimaantuminen on valinta olla omalla puolellaan. ”Saan voida hyvin. Saan olla minä. Saan eheytyä. Saan vastaanottaa ja antaa rakkautta. Saan nauttia. Saan kokea kaikkia tunteitani, koko ihmisyyttäni. Saan olla keskeneräinen. Saan löytää valoa, selkeyttä, levollisuutta. Saan elää omassa voimassani.”
Rakkauden löytämiseksi ja voimaantumisen tueksi kirjani Sydänjuttu on nyt kaupoissa. Valoisia lukuhetkiä!
”Luulen, että ois parempi jos oltais vaan ystäviä.”
Tuo lause voi tuoda suuren pettymyksen. Pettymys, jonka puuttuva vastarakkaus synnyttää. Kun toisesta häviää elämänkumppani, voi homma #mennätunteisiin. Ihastuminen ja suhteen alkuhuuma sokaisevat helposti. Kun parisuhde alkaa intohimoisesti, on luontevaa ihastua ihastumisen tunteeseen ja mennä sen mukana. Silloin on vaikea pysähtyä ja toiseen tutustuminen voi jäädä pinnalliselle tasolle.
Entäpä jos tarina alkaakin ystävyydestä.
Juha: Päätöksen parisuhteen aloittamisesta ei pitäisi perustua hetken huumaan, sillä tunteet elävät ja muuttuvat. Silläkin uhalla, ettei vertauksesta löydy romantiikkaa, on parisuhde kuin hyvin suunniteltu eräretki. Jos into retkelle lähtöön on liian suuri ja valmistautuminen jää puolitiehen, saattaa olla että kaikki polttopuut on käytetty ensimmäisen iltanuotion aikana. Hyvin suunniteltuun reissuun sisältyy ajatus siitä, että selvitään loppuun saakka. On parempi pysyä lämpimänä koko matkan ajan, kuin nauttia kauniista roihusta alkumatkan ja jatkaa loppuun värjötellen ja kamat märkinä. Onko parisuhde sitten yhtäkuin suunnitelma. Ehdottomasti. Elämässä tulee joka tapauksessa yllätyksiä. Mutta parisuhde, joka elää tunteiden mukana vailla suuntaa ja sitoutumista ei voi päättyä hyvin.
Jutta: Kun aloitamme uuden suhteen perinteisellä tavalla, rakastuneen hullaantunut olotila valtaa meidät. Toinen tuntuu täydelliseltä! Tämä epärealistuus toisesta on tarpeellista, sillä se auttaa meitä liittymään toiseen ihmiseen ja näin syntyy uusia parisuhteita. Jos näkisimme heti alkumetreillä kumppanimme realistisemmin, suhteiden muodostaminen olisi paljon vaikeampaa. Suhteen alkuvaiheen fantasiat alkavat usein hiljalleen karista, kun arki astuu elämään mukaan. Rakastuminen onkin muuttumassa rakkaudeksi. Vai päättyykö suhde, kun alkuhuuma katoaa?
Juha: Usein sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta samaa sanotaan harvoin ystävyyssuhteista. Onko siis niin, että ystävyys vain on ja parisuhde on jotain mitä pitää yrittää pitää kasassa. Useat meistä toivovat parisuhteelle pitkää ikää, mutta useamman kokemus on, että ystävyydellä on pidempi hyllyikä kuin parisuhteilla. Mutta voiko hyvää parisuhdetta olla ilman ystävyyttä? Ystävyys on suhteen perusta. Ystävyydessä molemmat uskaltavat antaa itsestään enemmän, kun menettämisen pelko ei ole läsnä. Ystävyydessä on helpompi oppia tuntemaan toinen syvemmin. Eikä ystävyyden tarvitse johtaa mihinkään, hyvä ystävyyssuhde on itsessään jo suuri lahja.
Jutta: Jos rakastutkin hyvään ystävääsi, tilanne voikin olla toisenlainen. Tällöin välillänne oleva side on jo voimakas ja luottamus vankkaa. Ystävinä olette voineet olla omana itsenänne ilman tarvetta esittää itsestä parempi versio. Sellainen kaunisteltu versio, mitä oletamme toisen meistä haluavan parisuhteessa. Olette siis hyväksyneet toisenne juuri sellaisina ihmisinä kuin olette, ja arvostatte toisianne kaikkine vajavuuksinenne.
1. Teillä on syvä yhteys
Suhteen alkuun kuuluvaa epävarmuuden tunnetta ei ole. Tunnette toisenne niin hyvin, että voit aistia pienestäkin eleestä ja katseesta merkityksellisiä asioita. Suhteen alussa usein analysoimme uutta kumppaniamme, mutta nyt se ei ole tarpeellista, sillä tiedät kyllä millaiseen ihmiseen olet rakastunut.
2. Tiedätte toistenne mokailut
Olette ehtineet jakaa elämän varrella tapahtuneet virheet ja niistä tulleet oppiläksyt. Nekin, joista et voi olla kovin ylpeä. Luurangot on siis rohkeasti jo kaivettu kaapeista esiin. Tästä huolimatta ette ole kadonneet toistenne elämästä. Vaikeistakin asioista puhuminen on siksi helppoa ja voit luottaa siihen, että mitä ikinä kerrotkin, rakkaasi seisoo vierelläsi.
3. Teillä ei ole kiusallisia hiljaisia hetkiä
Suhteen alussa hiljaiset hetket saattavat tuntua kiusallisilta. Näitä hetkiä saatetaan välttää myös turhalla pälpättämisellä, jotta vältyttäisiin epämielyttävältä hiljaisuudelta. Teillä näin ei ole. Olette itkeneet yhdessä ja yhtälailla nauraneet vedet silmissä. Kaikenlaiset tunnereaktiot ovat teille tuttuja ja hiljaisuuskin tuntuu hyvin luonnolliselta. Siksi teidän on helppoa olla yhdessä teitte mitä tahansa.
4. Arki sujuu helposti
Tiedätte toistenne aikataulut ja haasteet. Toiselle ei tarvitse selitellä omia kiireitä ja menoja, sillä ne ovat kyllä jo tiedossa. Ja kun vierailette toistenne luona, olette siellä kuin kotonanne. Olet keittänyt usein kahvit rakkaasi luona ja voi luontevasti kaivaa myös kahvikupit oikeasta kaapista.
5. Suhteessanne on jotain ainutlaatuista
Koska olette valinneet aikaisemmin olla toistenne ystäviä se kertoo siitä, että viihdytte toistenne seurassa erinomaisesti. Harvoin pelkäämme, että ystävyys loppuisi. Parisuhteessa tämä pelko on usein läsnä. Nyt voit luottaa siihen, että rakkaasi on edelleen hyvä ystäväsi ja ystävyys syvenee, kun romanttinen rakkaus astuu siihen mukaan. Suhteenne on niin ainutlaatuinen, että se tuskin päättyy koskaan.
6. Suhteessanne ei ole takertumista
Ystävyssuhteessa hyväksymme vapaammin yhteydenpidon muihin ihmisiin ilman, että kokisimme niistä mustasukkaisuutta. Siksi teidän ei tarvitse potea nykyisessä suhteessanne syyllisyyttä siitä, ettettekö voisi pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinne, olivat he kumpaa sukupuolta tahansa. Vältytte siis turhanpäiväiseltä kinastelulta siitä, voiko mukavan työkaverin kanssa käydä juomassa kupin kahvia. Voi, koska näin on toimittu ennenkin ja parisuhde ei muuta tätä tilannetta. Ystävyyssuhteen pohjalta alkaneessa parisuhteessa omistuksenhalu ja takertuminen eivät ole uhkaamassa suhteenne tulevaisuutta. Olette valinneet toisenne ja teillä on hyvä olla juuri näin.
Kesän grilliherkkujen jälkeen on hyvä keventää hetkeksi ruokavalioita. Keventämisen ei suinkaan tarvitse olla salaattidieetille ryhtymistä, vaan voit keventää ruokiasi kasvisten monipuolisella käytöllä hyvin eri tavoin.
Pehmeällä tikka masalalla herkuttelet kevyesti. Lihan sijaan proteiinit saadaan lautaselle runsaasti proteiinia sisältävillä linsseillä.
Proteiinien lisäksi, linssit sisältävät muun muassa kivennäisaineita, vitamiineja sekä hyvän määrän kuituja. Ruoan keventäjää saattaa ilahduttaa myös se, että linsseissä ei ole juurikaan kaloreita mutta ne pitävät kylläisenä pitkään.
Ohje on gluteeniton, maidoton sekä vegaaninen.
TIKKA MASALA LINSSEILLÄ
(ohjeesta tulee noin 3 annosta)
NÄITÄ RAAKA-AINEITA TARVITSET:
Pieni kukkakaali (n. 350g)
3 kpl tomaatteja
korianteria ruukku
1 kpl paprikaa
noin 5 cm pala tuoretta inkivääriä (25g)
1 – 2 kpl chilipalkoa
4 kpl valkosipulinkynttä
1 kpl sipulia
1-2 pakettia käyttövalmiita punaisia linssejä
200 g kookosmaitoa
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
¼ tl kurkumaa
½-1 tl kanelia
½ tl suolaa
VAIHE 1) Pilko tomaatit, paprika, kukkakaali sekä chili(t). Kuori ja silppua sipulit, valkosipulit ja inkivääri.
VAIHE 2) Kuumenna kattila hellalla ja lisää tilkka öljyä kattilan pohjalle. Kuullotta sipulit, valkosipuli, inkivääri sekä chili kevyesti käännellen siten, että ne saavat pintaan hiukan väriä mutta eivät ruskistu.
VAIHE 3) Soseuta tehosekoittimessa tomaatit, paprika, puoli nippua korianteria sekä kookosmaito. Lisää joukkoon kuullotetut sipulit, inkivääri sekä chili ja pyöräytä vielä sekaisin.
VAIHE 4) Kaada tehosekoittimessa oleva pehmeä sose takaisin kattilaan ja lisää joukkoon huuhdellut linssit, kukkakaalilohkot sekä loput mausteet. Anna kuplia kevyesti hellalla noin 15 minuuttia, välillä sekoittaen. Maista ja lisäile mausteita tarvittaessa, kunnes saat muhennoksesta juuri mieleisesi makuisen.
ENERGIASISÄLTÖ KESKIMÄÄRIN/ ANNOS
260 kcal
11 g proteiinia
22 g hiilihydraatteja
11 g rasvaa
(fyysisesti kuormittavina päivinä saat lisättyä energiaa annokseesi riisillä, pastalla tai muulla lisäkkeellä)
Kyllä, uskon että on hyvä ja viisasta työstää itselle kipeitä asioita
Ja kyllä, uskon että halu muuttaa itselle tuhoisia käytösmalleja on sekä tervettä että tarpeellista.
MUTTA, siitäkin että yrittää muuttua, voi tulla uusi vankila. Tällöin muutosta yritetään tehdä sen alitajuisen ajatuksen ohjaamana, että kun muutun, kelpaan viimein.
”Hyväksyn itseni vasta kun olen päässyt eroon tästä vihasta”
”Kunhan lopetan tämän kontrolloinnin, olen ok”.
Tästä seuraa uusi kehä, jossa yritämme kyllä hyvin aikein muuttua, mutta yritämme sitä tuomitsemisesta ja riittämättömyydestä käsin.
Jokaisella meistä on haasteita, varjoja ja ei niin kauniita tapoja toimia. JOKAISELLA. Ja tiedätkö mitä. Kaikista ei välttämättä pääse koskaan eroon.
Kyse ei olekaan siitä, että jostain osista itseään on päästävä eroon, vaan siitä, että hyväksyy ne myös osaksi itseään ja elämää. Se on kokonaisuutta. Se ei ole sitä, että jos minussa on varjoa, minussa ei voisi olla valoa.
Aloin löytää rohkeutta irroittaa addiktiostani vasta kun koin, että tulin hyväksytyksi myös sen kanssa. Kukaan ei koettanutkaan viedä sitä minulta.
Olla siellä missä todella on ja hyväksyä se. Siellä asuu inhimillisyys. Ja siellä missä asuu inhimillisyys on tilaa.
Mitä se olisi, jos lähtisi siitä että on hyväksyttävä ja arvokas, kaikkineen. Kaikkine raadollisuuksineenkin?
Se voi tuntua järjenvastaiselta, tiedän. Jos itsesi tuomitseminen olisi auttanut sinua muuttumaan, se olisi jo tapahtunut.
Tommi Kalenius on suomalainen lauluntekijä, laulaja ja muusikko. Oman soolotuotantonsa lisäksi hän on säveltänyt kappaleita useille suomalaisille artisteille. Hän on tähän mennessä julkaissut kolme soololevyä. Tommin tunnetuimpia lauluja ovat Vieläkö rakkaus kantaa, Liikuta mua ja Me ollaan.
Kävelen Porvoon vanhasta kaupungista joen vartta ja ihastelen purjeveneiden rivistöä. Olen tullut kaupunkiin tapaamaan Kasvotusten -kiertueen merkeissä uutta ystävääni, Tommy Hellsteniä. Aloitimme kiertueen suunnittelun hyvissä ajoin, alkuvuodesta. Vastasimme kutsuun myöntävästi hetken ksumpikin mietittyämme, vaikka emme oikeastaan tienneet mihin olisimme ryhtymässä. Ei konserttia, ei luentoa. Mitä sitten? Emme tiedä. Mutta sitä olemme nyt selvittämässä.
Astun ovesta ja tervehdin Tommya. Pöydällä on Caritan kuva ja kynttilä palamassa. Lasken kitaran ja kysyn ”Mitä kuuluu?”, johon saan arvatenkin vastauksen: ”Tuo on ihan liian laaja kysymys”.
Ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan. Elämä on laittanut kasvotusten rajallisuutensa kanssa. Ja se on saanut minut miettimään ylipäänsä suunnittelemisiamme. Ja nyt me istumme pöytään suunnittelemaan. Tiedostaen, että emme oikeastaan voi paljonkaan suunnitella. Anna meille meidän jokapäiväiset suunnitelmamme – ja kykyä luopua niistä. Siinä voisi olla rukous läsnäolosta tässä hetkessä.
Purjeveneiden rivistö näkyy ikkunasta. Siitä tulee hyvä fiilis. Rakastan veneilyä ja vesi on minulle tärkeä elementti. Kävelen usein satamissa ja minussa asuu jonkinlainen lähtemisen kaipaus. Merille. Onko se jonkin pakenemisen tarvetta? Tarvetta irrottaa köydet laiturista? Ehkä löytää oma väylä ja tuntea ajaton lipuminen – kauemmaksi kaikesta?
Puhumme Tommyn kanssa jotakin ihmisyydestä. Että olemme kaikki erilaisia – ja samanlaisia. Kaivan kitaran laukusta ja laulan siinä keittiön pöydän ääressä yhden lauluistani ”Sinä olet sinä, olet sinä – etkä kukaan toinen. Silmät säihkyvinä juuri tuollaisena suurenmoinen. Vaikket tuntis niin näillä main tien kiemuroita, täällä on vain yksi Sinä”.
Olen tehnyt tällaisen havainnon: Lähtemisten ja saapumisten todellisuudessa on ratkaisevaa osata olla paikalla. Läsnäolossa syntyy kohtaaminen. Kohtaamisessa vuorovaikutus. Vuorovaikuksessa inspiraatio ja intohimo. Rakkaus.
Kasvotusten-kiertueella olemme tämän äärellä. Ja emme oikein itsekään tiedä tai osaa sanoa, että mistä tässä on kyse. Ja päätimme yhdessä, ettei meidän tarvitsekaan osata sanoa. Tähän olemme tulleet.
”En ole vahva, en liioin heikkokaan en kipua pelkää, enkä kuolemaa Vaan sitä, että elämättä jää ainoa elämäni
Jäisin vain ruosteeksi raiteeseen kolhuksi parkkihallin kaiteeseen kun katsot minua kerro mulle mitä sinä näät
Liikuta mua Liikuta vähän olen mies vailla historiaa Liikuta mua Liikuta vähän olen mies vailla tulevaa Puoliväliin luettu nahkakansiin puettu mies vailla tarinaa
En ole hyvä, mut tuskin pahakaan en sinua pelkää, enkä rakkautta Vaan sitä, että kyltymättä jää ainoa sydämeni
Jonka kahden lyönnin välissä ois valtameren verran tyhjyyttä kun katsot minua kerro mulle mitä sinä näät ”
Kirjailija-terapeutti Tommy Hellsten ja laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius toteuttavat yhteisen Kasvotusten-kiertueen 14.4.–18.5.2018. Ilta ei ole puhetilaisuus tai konsertti, vaan vuorovaikutuksellinen hetki elämäntarinoille, kohtaamiselle ja lauluille.
Kasvotusten ovat kaksi omalla sarallaan tunnettua ihmisyyden ja elämän ihmettelijää ja etsijää. Kasvotusten toistensa kanssa, ikiaikaisessa ympäristössä, kirkossa. Illan aikana musiikki ja puhe vuorottelevat ja rakentavat yleisölle mahdollisuuden viivähtää hetken kasvotusten elämän käännekohtien, kipujen ja kauneuden äärellä.
Kirjoittaja Nona Maaria on hevoskuuntelija ja voimaantumisopas, joka asuu kolmen hevosen, kahden koiran ja miehensä kanssa Espoossa. Hän työskenteli 14 vuotta mainostoimistossa copywriterina, kunnes Universumi ystävällisesti ”pakotti” hänet elämässä täysin toisenlaiselle reitille.
Me kaikki kaipaamme todellista yhteyttä toisiimme. Yhteyttä, jossa voimme olla vapaasti oma itsemme.
Mitä aito yhteys sitten oikein tarkoittaa?
1. Yhteyttä itseen
Jos emme ole kosketuksissa omaan sisimpäämme, meidän on vaikeaa olla aidosti yhteydessä muihin. Itsensä rakastaminen on yksi vaikeimmista asioista, mutta sitäkin voi harjoitella. Vaikkapa päivittäin katsomalla itseä peilistä syvälle silmiin ja lausumalla jotakin kaunista, kuten: ”Sinä riität. Minä rakastan Sinua.” Tämä voi tuntua nololta, vaikealtakin, mutta sitä suuremmalla syyllä kannustan meitä jokaista kokeilemaan. Sallitaan itsemme vastaanottaa rakkautta itseltämme.
2. Rehellistä vuorovaikutusta
Aitouteen pohjautuvissa ihmissuhteissa voimme ilmaista rehellisesti tunteemme ja tarpeemme. Rehellisyys ei toki tarkoita sitä, että suollamme mitä sylki suuhun tuo ja puramme oman pahan olomme toiseen, vaan sitä, että kannamme vastuun sanoistamme. Tavoitteena on aina rakentaa, ei tuhota. Rehellinen vuorovaikutus ei myöskään ole ainaisesta zen-tilasta tapahtuvaa kommunikaatiota, vaan välillä voimme tarvita enemmän voimaa sanojemme taakse, jos tilanne niin vaatii.
3. Armollisuutta
Kun teemme parhaamme kussakin hetkessä, se riittää. Meillä on taipumus soimata ja ruoskia loputtomasti itseämme – kantaa syyllisyyttä. Kuitenkin ihmisyytemme on juuri se, joka tekee meistä kauniita ja vahvistaa aitoa yhteyttä muihin.
4. Ihmisyyden hyväksymistä
Meidän ei ole tarkoituskaan olla pyhimyksiä, jotka ovat jatkuvasti täydellisessä harmoniassa kaiken olevan kanssa. Tällä reissulla kuuluukin vähän rähjääntyä ja missiomme on hyväksyä ne tunteet ja osat itsestämme, joita olemme tottuneet välttelemään tai häpeämään. ”Valaistuminen” on ennen kaikkea kaikkien puoliemme arvostamista ja hyväksymistä. Kun uskallamme näyttää ihmisyytemme, myös ihmissuhteemme syvenevät.
5. Avoimuutta
Tunnistamme herkästi, kun sanat ja tunteet eivät ole linjassa keskenään. Kun emme uskalla ilmaista omaa totuuttamme, toinen tuntee sen, vaikka koettaisimme selittää muuta. Energialla ja kätketyllä viestinnällä on sanoja suurempi voima. Avoimuus on aina parempi vaihtoehto kuin pelkoon pohjautuva näennäinen kohteliaisuus.
6. Rajoja
Kun sanomme ”ei”, se nostaa meissä helposti syyllisyyttä ja huonommuuden tunteita. ”Voi ei, loukkasinkohan nyt häntä, olenpa huono ihminen!” Joojoo-suhde ei kuitenkaan ole oikeasti hyvä ihmissuhde. Jos alistumme manipuloinnille tai lähdemme miellyttämisen tielle, emme voi puhua aidosta yhteydestä. Aitouteen pohjautuva suhde kunnioittaa molempien rajoja sekä tarpeita ja siinä on reilusti tilaa ”ei”-sanalle.
7. Draamasta irtautumista
Kun puhumme enemmän toisillemme kuin toisistamme valitsemme tietoisesti irrottaa draamasta. Monesti muiden mielipiteet jostakin henkilöstä voivat vaikuttaa omiin mielipiteisiimme. On hyvä muistaa, että kyseessä on aina yksi näkemys, yksi tarina. Ja usein meidän ihmisten väliset vaikeat tilanteet on järjestetty juuri siksi, että pääsisimme kokemaan tiettyjä tärkeitä elämän oppitunteja kasvaaksemme ja voimaantuaksemme.
Mitä enemmän keskitymme omaan hyvinvointiimme sitä paremmin myös ihmissuhteemme voivat.
8. Rohkeutta
Oman haavoittuvuuden paljastaminen on portti läheisyyteen. Sydän auki oleminen silloin, kun tekisi mieli pukea haarniska päälle, vahvistaa keskinäistä luottamusta. Konfliktinpelko voi ajaa meitä herkästi välttelyn tielle ja sen alla asuu monesti hylätyksitulemisenpelko. Valitettava totuus on, että monesti suhde loppuu juuri siksi, ettemme uskaltaneet puhua omaa totuuttamme tai näyttää herkkyyttämme. Aito yhteys on riskin arvoinen.
9. Ymmärrykseen pyrkimistä
Kun tavoitteena on ymmärtää ilman tarvetta olla oikeassa, suhde pääsee syventymään. Tällöin myös turhat egon pelit väistyvät taka-alalle. Ego on toki tärkeä osa ihmisyyttämme, mutta sen tehtävä ei ole ottaa johtajan asemaa elämässämme. Meillä kaikilla on omat kokemuksemme, jotka vaikuttavat siihen keitä olemme nyt – halusimmepa tai emme. Kun vilpittömästi tahdomme ymmärtää toista, elämme tällöin aitoa yhteyttä todeksi joka hetki.
10. Kuuntelemista
Jos ystävämme kertoo meille vaikeuksistaan, lähdemmekö heti ratkomaan asioita hänen puolestaan vai avaudummeko todella kuuntelemaan? Aina ei tarvita sanoja. Aito yhteys on kuuntelevaa vuorovaikutusta sydämestä sydämeen. Erityisesti tässä hevoseni ovat olleet suurimpia opettajiani.
11. Luopumista
Meidän ei aina ole tarkoitus kulkea samaan suuntaan samojen ihmisten kanssa koko elämäämme. Polkumme koostuu erilaisista vaiheista ja näissä eri vaiheissa seikkailemme yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. Meille voi olla vaikeaa päästää irti niistä, jotka kenties ovat pitkään olleet mukana matkassamme. Luopuminen on kuitenkin luonnollinen osa elämää. Kun uskallamme irrottaa siitä minkä ei enää kuulu jatkua, voi tilalle luontevasti ilmestyä jotakin vieläkin parempaa ja sopivampaa – ihan kaikille.
Kuvat: toimittaja Tanja Lupari (ylempi kuva) sekä Mikael Salo (alempi kuva)
Ihmisen astuessa terapeutin vastaanotolle on mielessä yleensä ensimmäisenä toive, kuinka hänen vaivansa voisi korjata. Monet ovat myös kiinnostuneita ongelmiensa alkuperästä ja merkityksestä; he haluavat tietää, mistä vaiva on tullut tai miten ongelmaa voisi ymmärtää paremmin. Samat kysymykset kohtaamme myös yhdessä elämämme haastavimmista asioista, parisuhteessa.
Kiinalaisessa lääketieteessä vanha filosofinen viiden elementin teoria antaa moniulotteisen ja ymmärrettävän mallin itsetuntemuksen edistämiseen. Sitä voi soveltaa niin terveyden hoitamiseen kuin vaikka ihmissuhteen olemisen alueilla. Viisi elementtityyppiä ovat arkkityyppejä, jotka ilmentävät ihmisen ominaisuuksia ja tapaa olla maailmassa. Ne ovat välineitä, jotka antavat meidän tarkastella sellaista, joka on muuten piilevää tai epäselvää.
Elementtityypit auttavat näkemään sitä, mistä sisäiset rajoitukset ja mahdollisesti myös fyysiset vaivamme kumpuavat. Tällainen rakennelma toimii linssinä, jonka kautta voi saada perspektiiviä oman hyvinvointinsa ylläpitämiseksi. Parhaimmillaan se tukee myös erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä.
Elementtityypit ovat tuli, maa, metalli, vesi ja puu. Niihin kuhunkin kuuluvat tietyt henkiset ja fyysiset vahvuudet sekä heikkoudet, jotka kumpuavat samasta juuresta. Jokaisella tyypillä on stressaantuneena ennakoitavia käyttäytymismalleja, ja myöskin tiettyjä tyypillisiä stressin aiheita, joihin reagointi on erityisen herkkää.
Esimerkkinä voidaan tarkastella, miten nämä ilmenevät parisuhteessa:
TULI – Tämän tyypin voimavarana on intohimoinen elämästä nauttiminen ja kyky jakaa iloa ympärilleen. Hän on viihdyttävää seuraa ja saa kumppanin tuntemaan itsensä rakastetuksi. Hän kaipaa suhteessa jatkuvasti uusia tunne-elämyksiä, ja hänen tunteensa vaihtuvatkin nopeasti. Tulityypille tärkeä intensiivinen sosiaalinen läsnäolo voi kääntyä loukkaantumisherkkyydeksi ja yksinäisyyden kokemiseksi. Haasteena on, kuinka rauhoittua ja nauttia arkisista, pienistä asioista.
MAA – Maatyyppi on se, joka pitää huolta läheisistään ja tekee heille turvallisen olon. Hän osaa selittää auki kaikkein vaikeimmatkin asiat, niin että kumppanilla on helppo olla hänen kanssaan. Suhteen ongelmissa maatyyppi kaipaa yhteenkuuluvuuteen liittyvää vakauden tunnetta ja tarpeen vaatiessa lohtua. Hän haluaa olla tarvittu, muttei kuitenkaan liian yksipuolinen tukija. Silloin hän kokee pikkuhiljaa menettävänsä itsensä.
METALLI – Metallityyppi ymmärtää, mikä on olennaista ja mikä on turhaa, irtipäästettävissä. Häneen on helppo luottaa, kun hän toteuttaa kurinalaisesti oman osuutensa parisuhteessa. Hän haluaa yhteyden kumppaniinsa, mutta ongelmien ilmaannuttua hän tarvitsee etäisyyttä ja muodostaa rajoja niin, ettei näytä tunteitaan. Metallityyppi kaipaa kunnioitusta ja syvemmän merkityksen kokemista.
VESI – Vesityyppi elää tahdonvoimallaan. Motivoituneena hän jaksaa ja tekee mitä vaan, yleisistä normeista piittaamatta. Hän on parisuhteessa hyvä kuuntelija ja havaitsee kaiken mahdollisen ympärillään. Vesityypin voi olla vaikea luottaa kumppaniinsa ja saattaa kaivata jatkuvaa asioiden varmistelua. Epäsovinnaisen elämäntapansa vuoksi hän kuormittuu helposti, jolloin hän vetäytyy omaan rauhaan tai sitten ajautuu oudoille vesille. Ikuisena haasteena on luottamus elämän virtaa kohtaan.
PUU – Puutyyppi elää toiminnan kautta. Hän johtaa mielellään, visioi uusia tapoja kehittää suhdetta, eikä osaa olla tarttumatta mielenkiintoisiin haasteisiin. Hänen kanssaan ei tylsisty, eikä tarvitse istua kotona. Jos hänen vapauttaan rajoitetaan jotenkin, saa se aikaiseksi riidan, kovaäänisenkin. Puutyyppi usein kontrolloi parisuhdettaan, luo uusia sääntöjä ja sitten itse rikkoo niitä. Joustavuus on hänen hyvinvointinsa kulmakivi.
Syvemmin ja laajemmin näistä aiheista voi lukea kirjasta Tuli, maa, vesi.
.