Sivu 211 – Hidasta elämää

7 tapaa tuntea voimakkaammin olevansa elossa – Elämä on tässä ja nyt, uskallatko elää hetkessä?

Tämä on kutsu elävyyteen!

Meditaatio, läsnäolon oivallukset ja erilaiset meditatiiviset harjoitukset voivat auttaa löytämään elämään rauhaa ja tyyneyttä. Myötätunnon harjoitukset ja epäitsekkäät toiminnat (karmayoga) voivat auttaa löytämään sydämellisyyttä.

Kuitenkin joskus huomion suuntaaminen vahvasti meditaatioharjoituksiin, mindfulnessiin ja olemiseen voi saada unohtamaan elävyyden kokemuksen ja kehollisuuden. Erilaisia vahvoja meditaatio- ja tietoisuusharjoituksia eräässä tantraperinteessä kutsutaan maskuliinisiksi harjoituksiksi. Joskus naiset ja miehet tällaisten harjoitusten äärellä muuttuvat symbolisesti ja hieman konkreettisestikin harmaiksi, jäykiksi ja elottomiksi elämässään.

Moni tarvitsee feminiinisiä harjoituksia, antautumista ja elävyyttä tasapainottamaan “kovaa” läsnäoloa ja havainnointia. Välillä sydämellisyyskään läsnäolon parina ei riitä tasapainottajaksi, vaan tarvitaan jotakin vielä alkuvoimaisempaa, elävämpää ja kehollisempaa.

Kaikki hienot oivallukset ja heräämiset tulisi lopulta integroida kehoon (embodiment) ja päästää ilmaisuun. On eri asia kokea itsensä vaikka tietoisuutena, kuin antaa sen myös todella laskeutua tunteisiin, kehoon ja tulla täydellisesti ilmaisuun. On eri asia tietää, mikä itselle on totta kuin oikeasti elää ja ilmaista se. Vasta ilmaisun kautta oivallus ja energia virtaavat maailmaan ja todella elävöittävät olemusta.

Mielessä ollessa ja tuttuja elämän reittejä kulkiessa ja tämän ajan yleisiä malleja seuraamalla voi kokea turvallisuutta. Kun tulee läsnä omaan totuuteensa, ja sen ilmaisemisen äärelle, voi pelottaa. Voi pelottaa paljon! Mutta itse asiassa tämä pelon kokemus on juuri elävyyden kokemus silloin, kun siinä on rennosti läsnä. Se on korkean energian tila, kuin olisi ison rotkon äärellä pienellä kielekkeellä. Kuitenkin kaikki ovat elämässään symbolisesti tällaisen pudotuksen ja tuntemattoman äärellä joka hetki. Ei-tietämisen tila on suuren elävyyden tila. Ainakin yhtä suuri elävyyden tila on myöntää rehellisesti itselleen oma totuutensa ja ilmaista se.

Pelon kokemus rentoudessa on elävyyden kokemus.

Alla on seitsemän näkökulmaa elävyyden lisäämiseksi elämässä. Näiden voisi ajatella olevan myös feminiinisiä harjoituksia.

7 RESEPTIÄ ELÄVYYDEN KOKEMUKSEN SYVENTÄMISEEN

1 Hengitys

*Hengitä syvempää hetki
*Hengitä nopeasti hetki
*Hengitä syvään sisään ja ulos hengityksellä / huokauksella päästä jännitykset suun kautta pois
*Hengitä ulos ja anna samalla syntyä spontaania ääntä

Hengitys on yksi selkeä elossa olemisen konkreettinen ilmaisu. Jotakin joka tapahtuu tahtomatta – itsestään. Syvempään hengittämällä ja hengitystä vapauttamalla voi lisätä elävyyden kokemusta. Samoin voi tehdä hengittämällä hetken intensiivisemmin ja nopeammassa rytmissä. Jotkut menetelmät suorastaan keskittyvätkin tällaiseen nopeampaan hengittämiseen, mutta sen kanssa kannattaa olla kohtuullinen.

2 Kehollisuus ja mielihyvä

*Urheile
*Taputtele kehoasi
*Ravistele kehoasi
*Löydä mielihyvän aistimuksia kehostasi
*Löydä nautintoa siitä, että kehosi hengittää
*Rakastele / harjoita seksuaalista tantraa

Elävyyden kokemus on lihallisuuden kokemus. Kun on keskittynyt ajatuksiinsa ja uppoutunut mielessään tulevaan ja menneeseen, niin ei voi juuri tuntea olevansa elossa kehossa tässä ja nyt. Taputtelut ja ravistelut ovat hyviä keinoja palata kehollisuuteen. Samoin on urheilu ja lähes mikä tahansa intensiivinen ja/tai miellyttävä kehollinen toiminta.

Mielihyvän aistiminen on loistava kehollisuuteen ja elävyyteen ankkuroitumisen menetelmä. Jos kuitenkin lähestyy mielihyvää haluamisen ja ahneuden kulmasta, niin jotakin hyvin elävöittävää voi jäädä kokematta. Voiko olla tavoittelematta lisää ja lähestyä herkistymisen kautta aistimuksia ja hyväksyen nykyisyydessä tuntuvan mielihyvän riittävänä? Voiko löytää kehollisista hienovaraisista aistimuksista ja liikkeistä, esimerkiksi hengityksestä, mielihyvää? Hengitysaistimuksiin uppoutuminen palauttaa läsnäoloon ja mielihyvän aistimus rentouttaa, saa avautumaan ja lisää elävyyden kokemusta.

3 Tunteiden tunteminen

*Tunne tunne
*Tunne erityisesti pelko – elävyys

Voiko tuntea sen, mitä tuntee? Kun tuntee jotakin, niin tarkoitus on olla pakenematta tunnetta ja elävyyden kokemusta ajatuksiin. Mieleen pakenemiseen liittyy usein myös kehon selvempi tai hienovaraisempi jännitys. Samoin voiko olla pakenematta aggressiiviseen tai hienovaraisempaan pyrkimykseen muuttaa tilannetta? Voiko antaa itsensä levätä tunteessa, olla tunne ja antaa kehon toimia rennosti ja sulavalla nopeudelle? Toimimalla hyvin nopeasti, pysähtymällä tai vitkastelemalla voi joskus todella vältellä tuntemista, nykyhetken aistimuksia ja vahvempaa elävyyden kokemista.

4 Mysteerin äärellä oleminen

*Ole kuppi tyhjänä – aloittelijan mielellä
*Ole nöyränä ja avoimena elämän mysteerin äärellä

Voisi sanoa, että mieli on kuin ullakko kaikkine vanhoine tavaroineen. Näistä vanhoista menneisyyden muistoista, malleista ja tulkinnoista usein ihmiset projisoivat eteenpäin ja rakentavat vanhahtavaa tulevaisuutta. Kaikkeen todella uuteen pääsee käsiksi elämässä ja vuorovaikutuksessa, kun on silmät auki tässä ja nyt sekä poissa ajatuksistaan. Voiko välttää kuorruttamasta jokaisena hetkenä tuoreesti nykyisyydessä ilmentyviä tilanteita ja ihmisiä menneisyyden käsityksillä ja uskomuksilla?

Voiko olla mysteerin äärellä – ei-tietämisen tilassa – ja kokea jännitteen siitä, että ei todella tiedä? Onko nöyryyttä olla kuppi tyhjänä? Voiko välttää omaa erinomaisuutta kivasti korostavaa tapaa puristaa todellisuus käsityksien sisään ja laatikoida se turvallisesti mielen hyllyköihin? Elävyys löytyy mysteerin äärellä olemisesta ja mysteerin elämisestä.

5 Avautuminen – ravituksi tuleminen

*Anna kehosi ja olemuksesi avautua
*Anna itsesi tulla täysin ravituksi
*Anna ravituksi tulemisen kokemuksesta spontaanisti nousta elävyyden kokemus

Sen lisäksi, että tyhjentää mielen kupin ja tekee tilaa sillä tasolla, niin voiko saman antaa tapahtua tunteiden ja kehollisuuden tasolla? Voiko antaa jokin syvän eksistentiaalisen puristuksen ja takertumisen hellittää ja antaa elämän virrata sisäänsä aistimuksina, tunteina ja elävyytenä – energiana? Voiko antaa itsensä tulla elämän ravitsemaksi ja kokea runsautta ympärillään ja elämässään? Näin voi kokea spontaanisti olemuksestaan nousevaa kiitollisuutta siitä, että elämä ravitsee.

Jos tuntuu siltä, että elämä ei ravitse. Niin voi leikitellä pienellä harjoituksella ja kokemuksella. Voi sulkea suunsa ja sormillaan voi sulkea sieraimensa. Eli siis käytännössä ei siis anna itselleen ilmaa hetkeen. Tovin kuluttua syntyy kokemus hapen puutteesta – kokemus suuresta puutteesta. Sitten vain avaa suunsa, vapauttaa sormet ja henkäisee sisään. Aaahhh. Siinä hetkessä ilma tuntuu niin ravitsevalta ja samalla tajuaa, että elämä sittenkin todella ravitsee juuri nyt monilla tavoilla. Mikä ihana ilman runsaus onkaan ympärillä. Elämä on myös ravinnut lukemattomilla tavoilla meitä tähän mennessäkin – kehon elossa oleminen on elävä todiste siitä.

Chi kungin (kiinalaisen voimistelun) mestari Robert Peng on kertonut harjoituksesta nimeltä: nuorishing chi kung, jota voi tehdä milloin ja missä vain. Ideana on eläytyä ja aistia, että ympärillä on rajaton elämänenergian, chi:n, valtameri. Sitten todella avaa itsensä sille. Antaa kaikenlaisten sisäisten puristusten hellittää ja antaa chi:n virrata sisään sekä ravita runsaudella koko olemusta. Kun todella avautuu ja kokee itsenä ravituksi, syntyy spontaanisti elävyyden kokemus.

Elävyyden kokemus on elämän runsauden kokemus kehossa ja olemuksessa. Jos chi:n valtameri ympärillä sekä sisällä kuulostaa ja tuntuu enemmänkin kiinalaiselta ja taolaiselta uskomusrakenteelta, niin voi toki leikitellä edellisen harjoituksen ja ilman kanssa. Toki länsimaisen tieteellisenkin näkökulman mukaisesti on vain olemassa energiaa. Jos se tuntuu yhtään hyvältä, niin miksipä ei leikkisi, että tämä kaikki oleva energia on elävää energiaa.

6 Rehellisyys

*totea rehellisesti oma todellisuutesi ja kokemuksesi
*totea rehellisesti omat tunteesi
*totea rehellisesti mitä haluat

Mysteerin äärellä oleminen ja sen totuudellisesti myöntäminen, että ei tiedä, on ihmeellistä. Kuitenkin usein myös tiedetään. Tiedetään todella todella tarkkaan mitä tunnetaan, koetaan ja halutaan vaikka työn, ihmissuhteiden ja elämän suhteen yleisesti.

Onko siis rohkeutta päivittää itsensä nykyisyyteen? Se, mikä oli totta työn, ihmissuhteiden tai elämän suhteen kaksi vuotta sitten, ei ole välttämättä enää totta. Se mikä oli totta kaksi kuukautta sitten ei ole välttämättä enää oikeasti totta. Se, mikä oli totta kaksi minuuttia tai sekuntia sitten, ei sekään välttämättä ole enää totta. Onko uskallusta elää elämää nykyisyydessä kokonaisvaltaisesti?

Se, että sanoo, että en tiedä vaikka tietääkin, on itselleen valehtelua. Se on päänsä kääntämistä pois omasta elämästään. Se on elämänsä vain puoliksi elämistä. Rehellisyys avaa potentiaalin muutokselle ja epävarmuudelle. Se synnyttää pelkoa eli elävyyden kokemusta.

Uskaltaisiko itselleen ääneen todeta, että mikä on totta juuri nyt elämässäsi ja mitä haluaa? Täysin rehellisesti. Tai uskaltaisiko edes silloin todeta rehellisesti asioista itselleen, jos tietäisi, että ei kuitenkaan nyt tarvitse tehdä mitään asioiden suhteen? Tämäkin antaa tilaa sisimpään ja totuuden happea olemukseen.

Ihmisen olemus on usein kuin eduskunta, että jos toteaa jonkin todeksi mielessään, niin voi huomata, että myös vastakkaiset tai melkein vastakkaiset asiat nousevat tajuntaan. Tietyllä tavalla jokaisessa on monia puolia, joista tulee pitää huolta esimerkiksi: kaipuu muutokseen ja seikkailuun ja toisaalta kaipuu pysyvyyteen ja turvallisuuteen. Ihmisen tehtävänä on pitää huolta kokonaisuudesta ja myös tunnistaa se, mikä syvemmin totta tämän mielen toisaalta ja toisaalta -tason takana.

7 Oman totuuden ilmaiseminen

*astu askel kohti ilmaisua – aluksi vaikka pieni askel – leikittele
*astu sitten juuri oikean kokoisin askelin eteenpäin – hidastelematta tai puskematta
*välillä on myös hypättävä tietämättä, mitä itsensä ilmaisusta seuraa

Nyt päästään suurimman elävyyden lähteen äärelle! Pääseekö kaikki se oivallus, rakkaus, totuus ja hurmio todella ilmaisuun? Pääseekö se kaikki tosi liikuttamaan kehoa ja virtaamaan maailmaan? Uskaltaako ottaa riskin ja seurata omaa syvää totuuttaan, joka nousee syvemmältä kuin mielen ja eri olemuspuolten halut suuntaan tai toiseen? Uskaltaako toimia toisin kuin kukaan muu tai toimia vaikka täysin samoin kuin kaikki muut – mikä ikinä itselle onkaan totta. Elämän hetket ovat kuitenkin rajatut. Elääkö elämäänsä aidosti?

Elämä on nyt

Suurin elävyys on nykyhetkessä. Itse asiassa ihmiset saattavat välttää tätä nykyhetken elävyyttä, jopa viimeiseen saakka. Tämä voi käydä ilmeiseksi esimerkiksi seksuaalisessa yhtymisessä. Jännittääkö kehoa, pakeneeko mieleen tai sfääreihin vai yrittääkö rynnistää eteenpäin ja purkaa nopeasti jännitteen? Vai voisiko tantrisen rakastelun lailla levätä erilaisissa jännitteen vaihteluiden aallokossa tunteja? Samaan näkökulmaan viittasi aikaisemmin kuvattu tarve paeta tai aggressiivisesti hyökätä eteenpäin sen sijaan, että olisi vain tunteissa ja aistimuksissa läsnä. Tätä voi tutkia monissa elämän tilanteissa.

Jos aikoo hypätä pelottavan korkealta hyppytelineeltä veteen, niin jossakin vaiheessa on vain liikautettava kehoa eteenpäin tietämättä, mitä seuraa. Oman totuuden ilmaisu ja sydämensä seuraaminen on juuri tätä. Rohkeimmat eivät hyppää vain kerran kuussa tai päivässä vaan ovat valmiita hyppäämään uudestaan ja uudestaan, kun elämä vie heidät hyppytelineelle ja tuntemattoman äärelle. He uskaltavat olla mysteerin äärellä tietämättä. He uskaltavat kokea pelkoa (elävyyttä) ja myös tietää, kun he tietävät. He uskaltavat ilmaista oman totuutensa. Oletko sinä valmis hyppäämään nyt ja uudestaan ja uudestaan elämän virtaan?

Tämä on elämään uppoutumista…

Teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.

Jarkon uusi kirja Metsässä.

Unsplash kuvat: Rodolfo Sanches / Mark Basarab / Rosie Kerr / Darius Bashar

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Pystyisitkö tutustumaan ihmiseen kysymättä, mitä hän tekee työkseen? – Työmme ei enää määrittele, keitä olemme

Kirjoittaja Maria Vakkuri on vajaa kolmekymppinen kahden lapsen äiti, valokuvauksesta innostunut runoilija ja kirjailija.

1990-luvulla syntyneenä milleniaalina olen kasvanut siihen, että työ on elämässä yksi tärkeimmistä asioista. Lama, työttömyys ja taloudellisesti tiukat ajat ovat vaikuttaneet siihen, millaisen lapsuuden vietin.

Koulussa opettajat painottivat matematiikan ja luonnontieteiden paremmuutta ja kertoivat kuinka tulevaisuuden työnäkymät ovat täydelliset it-alalla. Työttömyydestä ei puhuttu, kun lamasta oli selvitty. Opettajat kuuluivat siihen ikäluokkaan, jotka saivat kulkea sisään työpaikkojen ovista ja kysyä olisiko töitä. Useimmiten vastaus oli myöntävä. Tämä sukupolvi opetti meille, kuinka työtä aina tekevälle löytyy.

Sitten alkoi uusi lama.

Opiskelujen jälkeen töitä ei löytynytkään. Opintolaina oli maksettava, mutta rahaa ei tullut mistään. Vanhemman sukupolven silmissä tämä leimattiin nuorten laiskuudeksi ja saamattomuudeksi, ainahan työtä oli ollut tarjolla. Työvoimatoimistot neuvoivat työhakemusten kirjoittamisessa, mutta se ei auttanut saamaan töitä. Samaan aikaan uutisoitiin, kuinka Y-sukupolven nuoret aikuiset kärsivät masennuksesta ja yhä useampi oli päihteiden väärinkäyttäjä. Syrjäytymisestä tuli päivän polttava puheenaihe.

Yhä useampi nuori ja aikuinen tunsi häpeää siitä, että ei ollut töissä. Eikä ihme, kun miettii millainen ilmapiiri ja arvomaailma maassamme on.

Pohdin eräänä iltana ystäväni kanssa sosiaalisia tilanteita. Kuinka usein kysymme uusilta tuttavuuksilta, missä he ovat töissä? Kahvipöydässä vieraat juttelevat työasioista. Itsekin myönnän, että se on ollut helppo aihe keskustella. Mikä on reaktiomme siihen, jos toinen osapuoli vastaakin olevansa työtön tai tekevänsä vain vähän töitä? Tunnelma muuttuu vaivaantuneeksi. Ehkä säälimme tätä työtöntä henkilöä, tai emme tiedä miten suhtautua asiaan.

Hyvästä elintasosta ja vakituisesta työstä on tullut monelle pakkomielle. Se on ehkä osittain sen syytä, millainen arvomaailma meille opetettiin lapsena. Osittain sen syytä, ettei työttömyydestä tai edes sen uhasta puhuttu koulussa. Osittain sen syystä, että yhteiskunnassamme korostetaan menestystä ja rahaa. Tästä hyvä esimerkki on se, kuinka päättäjät ovat huolissaan siitä, saadaanko kotiäidit tarpeeksi nopeasti takaisin työelämään.

Jokin aika sitten silmiini osui hyvä artikkeli Y-sukupolven asioista. Juttuun oli kerätty hyvin tilastotietoa ikäryhmän pärjäämisestä elämän eri sektoreilla. Katselin lukuja työttömyydestä ja sen lieveilmiöistä. Mielenkiintoisin asia löytyi kuitenkin jutun loppupuolelta.

”Y-sukupolven aikuiset ovat onnellisempia kuin monet muut.”

Miten voi olla mahdollista, että tässä syrjäytyneiden työttömien joukossa, onnellisuus olisi suurempaa kuin hyvin menestyneiden ikäryhmien joukossa?

Onnellisuus on subjektiivinen käsite. Toiselle onnellisuus voi olla rikkautta, työtä ja valtaa. Toiselle taas onnellisuus on vapautta toteuttaa itseään. Kuinka määrittelemme onnellisuuden?

Itse päätin vaihtaa alaa melkein 30-vuotiaana. Lähdin vakituisesta työstä tehdäkseni sitä, mitä oikeasti haluan. Olin ymmärtänyt sen, että omalla kohdallani vakituinen työ ja säännölliset tulot eivät tehneet minua onnelliseksi. Pärjäisin hyvin pienemmillä tuloilla keikkatyötä tehden. Monet pitivät minua hulluna. Miksi lähdin vakituisesta työstä, kun se on kaikkien tavoittelema asema? Enkö ymmärtänyt ettei luovalla alalla ole välttämättä tarjolla kokopäivätyötä? Kerroin, että juuri tämä asia teki minut onnelliseksi. En kaivannut vakituista työtä tai säännöllistä työaikaa. Kaipasin aikaa olla perheeni kanssa ja mahdollisuuden tehdä luovaa työtä. Muistelin, kuinka vielä muutama vuosi sitten lapseni kysyi minulta, miksi en ikinä ole kotona tekemässä mitään hänen kanssaan vaan aina töissä? Vastasin silloin, että äidin on pakko olla töissä, että tullaan toimeen. Kuinka hölmö olinkaan! Kyllä sitä pienemmälläkin rahalla tulee toimeen ja aikaa jää elämän tärkeille asioille.

Ehkä tässä olisi syy Y-sukupolven onnellisuuteen? Ehkä olemme vihdoin ymmärtäneet sen, että työ ei määrittele meitä ihmisinä.

Kun seuraavaksi kohtaat uuden ihmisen, kysy häneltä, mitä hän tykkää puuhailla vapaa-ajalla. Kysy, mistä asioista hän tykkää. Kysy, mikä tekee hänet onnelliseksi.

Olen varma, että keskustelusta tulee syvällinen, vaikka ette missään vaiheessa puhuisi töistä.

5 helppoa tapaa ylläpitää yhteyttä parisuhteessa – Näin estät suhdetta muuttumasta itsestäänselvyydeksi

Parisuhteessa toisen erilaiset tavat ja uskomukset aiheuttavat joskus suurtakin kitkaa. Mitä jos tämä olisikin hyvä asia? Puolisolta on mahdollista oppia niitä asioita, jotka ovat itselle vaikeita. Kun opitte ymmärtämään toistenne vahvuuksia ja pelkoja, osaatte tasapainottaa toistenne tunteita ja täyttää toistenne tarpeet. Suositun Tikapuut rakkauteen -kirjan kirjoittajan Tara Langen uutuuskirja Ilman sinua ei olisi minua – parisuhteen vetovoima lähestyy parisuhdetta mahdollisuutena yhteiseen kasvuun.

Tara jakaa kirjassa tarpeet feminiinisiin sekä maskuliinisiin tarpeisiin. Nämä viisi feminiinistä tarvetta eivät ole pelkästään naisten tarpeita, vaan ne koskevat meitä kaikkia. Meissä kaikissa on feminiinisyyttä, ja mitä enemmän olemme kosketuksissa feminiinisyytemme kanssa, sitä enemmän feminiinisiä tarpeita meillä herää. Feminiinisille tarpeille on ominaista se, että ne vaativat aikaa, rauhaa, tilaa ja tyhjyyttä täyttyäkseen. Ne vaativat ymmärtämään jotain laajempaa ja syvällisempää viestiä, kuin sanoilla tai teoilla voi ikinä osoittaa. Kaikki nämä tarpeet ovat suhteessa itseesi sekä toiseen.

1. NÄE MINUT – sydämen yhteys on sanoja ja tulkintoja voimakkaampi

Tärkein feminiininen tarve on tulla nähdyksi. Se liittyy häpeän tunteeseen, sillä häpeilevä kääntää katseensa pois yhteydestä muihin ja jättäytyy yksin, jolloin tuntee itsensä turvattomaksi ja hylätyksi. Jos et tunne turvaa sisälläsi etkä luota itseesi, on sinun vaikea luottaa myös puolisoosi, etkä uskalla tuntea hänen kanssaan kaikkia tunteitasi. Uskalla olla haavoittuva ja näytä itsestäsi kaikki puolet, herkkyys ja vahvuus, lempeys ja raivokkuus. Hyväksy itsesi kaikkine tunteinesi, niin et voi koskaan tuntea itseäsi yksinäiseksi ja hylätyksi.

Kun pelko hylätyksi tulemisesta ottaa vallan, näkemistä käytetään lyömäaseena.

“Häivy silmistäni!”

“En pysty edes katsomaan sinua!”

Moni riita sulaisi siihen, että istuisitte vastakkain ja katsoisitte toisianne silmiin ainakin kolmen minuutin ajan. Molempiin silmiin on vaikea katsoa, joten katsokaa vasempaan silmään – se on feminiininen puoli, joka on jääräpäistä maskuliinista puolta valmiimpi antamaan anteeksi ja joustamaan. Kun näette toisenne kaiken pinnallisen draaman alla, muistatte sen yhteyden, joka teitä pitää yhdessä. Se jolla on eniten vaikeuksia katsoa toista silmiin, tuntee enemmän turvattomuutta ja kaipaa enemmän huomiota.

2. KOSKETA MINUA – ihokontakti vahvistaa luottamusta

Kosketus on yksi voimakkaimmista sanattoman viestinnän muodoista ja se valaa luottamuksen perustaa seuraavalle tarpeelle, kuulluksi tulemisen tarpeelle. Mitä herkempi puoliso tai mitä nuorempi parisuhde, sen enemmän tarvitaan ensin rauhallista ja viipyilevää, rakkautta huokuvaa kosketusta, äkillisen ja vaativan kosketuksen sijaan. Ota selvää miten, mihin ja kuinka puolisosi toivoo itseään kosketettavan ja kunnioita hänen toiveitaan ja rajojaan.

Kun pelko luottamuksen pulasta ottaa vallan, kosketusta käytetään lyömäaseena.

“Älä koske minua!”

“Ensi yön nukut kyllä sohvalla!”

Moni riita sulaisi siihen, että ottaisitte vaatteet pois ja olisitte alastomina ja haavoittuvaisina toistenne kanssa hiljaa ja puhumatta peiton alla, ilman mitään odotuksia. Ottaisitte toisen käden ja laittaisitte sen siihen, mihin sattuu. Antaisitte rakastavan kosketuksen parantaa luottamuksen pulaanne. Se jolla on eniten vaikeuksia antaa koskettaa itseään, tuntee enemmän luottamuspulaa ja kaipaa enemmän hellyyttä.

3. KUUNTELE MINUA – älä hae ratkaisua, anna tunteiden tuulettua

Suhteen perustana pitää olla turva ja luottamus, että toiselle uskaltaa avautua myös suullisesti. Maskuliininen kuuntelee järjellään, kun feminiininen puhuu tunteistaan. Feminiininen kuuntelee sydämellään, kun maskuliininen puhuu järjellään. Yhteyttä ei synny, ennen kuin opitaan olemaan rehellisiä siitä, mitä nyt tarvitaan – tunteiden tuuletusta tai ratkaisua.

Kuuntele, mitä puolisosi toistuvasti hokee, äläkä ohita tärkeitä vinkkejä siitä, mitä hän todella kaipaa. Älä myöskään kuvittele tietäväsi jo kaikkea hänestä, sillä muutos on jatkuvaa ja toisesta voi aina löytyä uusia mielenkiintoisia puolia.

Kun pelko itsestäänselvänä olosta ottaa vallan, hiljaisuutta käytetään lyömäaseena.

“Ole hiljaa, ei kiinnosta!”

“Mä en puhu sulle enää yhtään mitään!”

Moni riita sulaisi siihen, että pysähtyisitte ja jättäisitte kaiken muun. Katsoisitte toisianne silmiin, ottaisitte käsistä kiinni ja lupaisitte kuunnella toisianne siihen asti, kunnes toinen sanoo: Olen puhunut. Vasta sitten asiasta puhuttaisiin yhdessä. Se jolla on eniten vaikeuksia puhua, tuntee enemmän epävarmuutta ja kaipaa enemmän aikaa avautuakseen.

4. TUNNE MINUT – uskalla olla myös yksin, niin yhteys itseesi ja toiseen vahvistuu

Tunnet itsesi vasta kun tunnet kaiken itsessäsi, ja mitä syvemmin tunnet, sen paremmin itsesi tunnet ja sen syvempiä ovat myös ihmissuhteesi. Älä laita vastuuta onnellisuudestasi puolisosi harteille. Kun elämä haastaa, on helppoa syyttää toista, vaikeampaa on pohtia tapahtumien merkityksellisyyttä ja opetusta itselleen. Löydät itsestäsi jatkuvasti uusia puolia, kun haastat itseäsi etkä oleta toisen pelastavan sinua pulasta. Itsestään hukkaan menneiden puolien löytäminen johtaa tasapainoon, joka johtaa terveeseen itsensä rakastumiseen. Jos rakastat itseäsi, myös sinua on helpompi rakastaa.

Kun pelko suhteen pinnallisuudesta ottaa vallan, tunteettomuutta käytetään lyömäaseena.

“En mä jaksa edes selittää, et sä kuitenkaan ymmärrä.”

“Sua ei kiinnosta mun asiat, joten miksi mun pitäis kiinnostua sun asioista?”

Moni riita sulaisi siihen, että ottaisitte vastuun selvittää omia ajatuksianne, yksin tai toisen kanssa. Läsnäolo riittää silloin, kun toinen puhuu ja sen jälkeen voi kaivaa ja kysellä lisää – mitä kaikkea uutta puolisosta voikaan löytyä? Huolehtikaa, että teillä on tukiverkko, joka mahdollistaa molemmille yhteisen ajan lisäksi myös omaa aikaa. Se jolla on eniten vaikeuksia itsetuntemuksen kanssa, tarvitsee enemmän omaa aikaa ja kaipaa enemmän tukea sen ottamiseen.

5. KUNNIOITA TUNTEITANI – älä pelkää tunteita, pyydä apua purkamaan niitä

Useimmat meistä kantavat raskasta reppua täynnä pettymyksiä, uskomuksia ja tukahdutettuja tunteita. Kun löydät turvallisen parisuhteen, voit alkaa keventämään reppuasi. Tunteillensa herääminen voi olla rankkaa, sillä tunteiden on tarkoitus vapautua. Alku voi huumavaiheen jälkeen olla räjähtelevää, kun molemmat testaavat suhteen turvallisuutta ja luottamusta. Kerro toiselle historiastasi ja opi olemaan rehellinen tunteistasi. Kerro mistä tunteenpurkauksesi johtuvat ja pyydä nöyrästi puolisoltasi apua haavojesi ja pelkojesi tunnistamisessa.

Kun pelko tunteiden vähättelystä ottaa vallan, yhteyden halua käytetään lyömäaseena.

“Mene pois, anna mun olla rauhassa!”

“Mä en tarvitse sua mihinkään, mä pärjään kyllä!”

Moni riita sulaisi siihen, että surisitte yhdessä kaikkea sitä mikä tekee kipeää. Älkää vähätelkö surua tai syviä tunteita, olkaa myötätuntoisia toistenne tunteille ja myöntäkää haavoittuvaisuutenne ja tarvitsevuutenne. Miksi pitäisi enää pärjätä yksin, kun toinen on vierellä? Se joka on herkempi ja haavoittuneempi, tarvitsee enemmän aikaa ja kaipaa puolisoa rinnalleen olemaan se syli, johon murheineen ja huolineen voi sulaa.

Kurkkaa kirja:

Sinä, joka haluat tehdä hyvää muille – ethän unohda elämäsi tärkeintä henkilöä eli itseäsi!

Syksy on uusien alkujen aikaa. Kesän nautintojen jälkeen kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät meistä parempaa versiota itsestään ulos piiskaavista kansalaisista. Kun kesä on kerran nautiskeltu, niin nyt on sitten sovittavan kärsimyksen vuoro.

Kuulostaako tutulta? Entä jos tänä syksynä katsoisitkin liikuntaa vähän pintaa syvemmälle, hyväntekeväisyytenä oman elämäsi kaikkein tärkeimmälle henkilölle eli itsellesi?

Liikkuessasi kaupunkien keskustoissa olet varmasti törmännyt feissareihin. Nuo urheat soturit tarjoavat sinulle, milloin mahdollisuutta tukea ihmisoikeuksien tai luonnonsuojelun hyväksi tehtävää työtä, milloin vähintäänkin parempaa sähkösopimusta.

Oman elämäsi feissarina voisit kysyä itseltäsi esimerkiksi: ”Hei, kiinnostaako oma hyvinvointisi?” ja sen sijaan, että sortuisit valkeaan valheeseen tai vaihtaisit yllättäen kulkureittiä, vastaisitkin myöntävästi. Samalla voisit aloittaa parhaimmillaan elämänmittaisen hyväntekeväisyyssuhteen.

Jos tuijotamme pelkästään ulkoisia tekijöitä, voi kestävän liikuntasuhteen rakentaminen olla kuoppainen tie. Näyttävien lihasten perässä juokseminen on ikävä kyllä maratonlaji. Pettymys saattaa olla kova, kun kahden viikon tiukan kuntosalikuurin jälkeen ei vieläkään näytä fitnesstähdeltä. Jos kuitenkin omaksi tavoitteeksi ottaa (hieman vähemmän seksikkään) oman kehon terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisen, on tuloksen tekeminen huomattavasti helpompaa.

Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, voit ottaa avuksesi mielikuvaharjoittelun. Pistä Netflix pauselle ja pysähdy hetkeksi ajattelemaan kehoasi.

Mieti miten kehosi on tehty liikkumaan ja miten lihaksesi janoavat päästä käytettäviksi. Mieti miten suuri osa kehostasi on jäänyt paitsioon ja vaille huomiota. Vähintä, mitä voit tehdä, on tarjota keholle ja lihaksillesi liikettä ja tekemistä ja ottaa ne mukaan ihmettelemään maailmaa kanssasi.

Voit myös olla varma, että tässä hyväntekeväisyysmuodossa kaikki lahjoitukset menevät suoraan ja lyhentämättöminä itse avustuskohteeseen. Avustustyön tulokset ilmenevät mm. parempana jaksamisena, kohonneena mielialana ja vähentyneenä stressinä.

Lopulta kun hyväntekeväisyyttä itseään kohtaan on harjoittanut tarpeeksi kauan, saattaa hyvinvoinnin lisääntymisen sivutuotteena esiintyä myös kiinteytymistä ja lihasten kasvua.

Kerryttikö kesä kiloja? – Entä jos et tänä vuonna aloittaisikaan laihdutuskuuria?

”Näin pääset kuntoon kesän jälkeen”

”Nämä ruoat laihduttavat eniten”

”Näin pääset eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta”

Me saamme jatkuvasti infoa siitä, miten ja miksi jokaisen juhlapyhän tai loman jälkeen tulisi laihduttaa. Ohjeita siitä, miten kilojen kertymisen voi välttää. Ja jos ei onnistunut välttämään – löytää takuulla vinkkejä siihen, miten tuon syntisen teon saisi mahdollisimman nopeasti pikanikseillä korjattua. Ikään kuin jokaisesta nautinnosta tulisi jollain tapaa sakottaa tai tuntea syyllisyyttä.

Minäkin olen tuntenut syyllisyyttä. Kun kesällä olen syönyt jäätelön, olen miettinyt sitä syödessäni, monenko kilometrin lenkkiä sen kuluttaminen vaatisi. Olen ahdistunut, kun viikon lomareissulla on tullut syötyä epämääräisesti ja enemmän kuin normaalissa arjessa. Lomamatkalta kotiin palatessani olen tehnyt tiukan suunnitelman siitä, mitä nyt saisin syödä ja kuinka pitkään ”detox”-dieettini kestäisi. Minulle se, että painoni oli noussut, oli katastrofi. Olen lukenut todennäköisesti jokaikisen laihdutusniksin ja -jutun, jossa listataan nestettä poistavia ruokia.

Vielä syömishäiriöstä toipumisen jälkeen olen ollut hyvin kriittinen kehoani kohtaan ja tuominnut, tuntenut syyllisyyttä herkkujen syömisestä, epäsäännöllisistä ruoka-ajoista tai ylipäätään elämän erilaisista nautinnoista.

Enää ei onneksi ole niin.

Kun nykyisin törmään laihdutusvinkkeihin, pikanikseihin, ja herkutteluista syyllistämiseen, en osaa kuin ihmetellä.

Miten rentoutumisesta, syömisestä ja nautinnosta on tullut asia, josta jälkikäteen tulisi itseään rangaista?

Olen tehnyt vuosien mittaan paljon työtä sen eteen, että olen päässyt irti omista kohtuuttomista vaatimuksista kehoani kohtaan. Yhtä paljon olen tehnyt työtä sen eteen, että olen alkanut luottaa kehooni. Minun ei tarvitse enää kontrolloida tai rangaista kehoani – voin elää, ja antaa kehoni tasapainottaa itseään omalla tavallaan.

Meidän ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että nautimme elämästä.

Jos lomailun aikana keho kerää nestettä muutamia kiloja, sen ei pitäisi olla elämää suurempi asia. Kenenkään ei pitäisi kokea ahdistusta siitä, jos paino nousee. Tai laskee. Muutos on luonnollista.

Sen sijaan, että aloittaisit ankaran laihdutuskuurin, luo itsellesi arkirutiini, jossa voit hyvin.

Millaista ravintoa kehosi kaipaa? Millaista liikettä? Minkä verran lepoa? Mikä tekee sinulle hyvää? Jos – ja kun – oppii kuuntelemaan kehoaan, luo hiljalleen vankan perustan, josta poikkeaminen lomilla, juhlissa ja kaikissa kissanristiäisissä, ei muuta eikä kaada mitään. Kun pohjalla on vankka perusta, oma hyvinvoinnin hellivä arkirutiini, ei tuon rutiinin rikkomisen jälkeen tarvitse erityisiä toimenpiteitä. Ei tarvitse säätää, laskea, analysoida, tutkia kaupassa tuotteiden ravintosisältöjä tai jättää syömättä illallista. Kun alkaa kuulla sitä, mitä keho todellisuudessa kaipaa, oppii luottamaan.

Kun luottaa kehoonsa, voi vain antaa sen olla.

Ja tiedäthän, kehosi kiittää sinua siitä. Sillä se osaa itse, jokainen hetki, hakeutua kohti tasapainoa.

Näin voit löytää oivalluksia ja vastauksia elämäsi kysymyksiin – Kysy itseltäsi, mitä vanha ja viisas sinä tekisi nyt

Minkä myötätuntoisen ja viisaan neuvon antaisit itsellesi nykyiseen elämänvaiheeseen?

On monia tapoja ammentaa sisältään oivalluksia.

Biohakkeri Tim Ferrisin Tools Of Titans -kirjan eräässä luvussa puhuttiin klassikkoneuvosta. Minkä neuvon antaisit 25-vuotiaalle itsellesi? Tämä kysymys on toki ennen kaikkea sitä varten, että haastateltavan yleisö saisi hyviä neuvoja elämäänsä.

Seuraavaksi kirjassa pohdittiin, että minkä neuvon nyt itse saisit 10 vuotta vanhemmalta itseltäsi? Tämä on hyvä kysymys, koska 10 vuoden päästä on hyvinkin nähnyt läpi ja kokenut nykyisen elämänvaiheen käänteet ja haasteet.

Toki tämä on kuvittelutehtävä, koska ei voi todella tietää ja kokea itseään tässä hetkessä saman viisauden, kokemuksen ja myötätunnon kanssa, jonka omaa 10 vuoden päästä. Kuitenkin kysymys voi auttaa saamaan uusia oivalluksia tämän hetken tilanteisiin. Jotkut toki ajattelevat, että tavallaan tässä ja nyt -hetkessä ovat kaikki menneisyyden ja tulevaisuuden hetket läsnä. Nekin tapahtuvat lopulta aina tässä ja nyt -hetkessä.

Nyt kysymys sinulle:” Minkä neuvon 10 vuotta vanhempi itsesi antaisi sinulle tähän elämänvaiheeseen?”

Syntyi radikaalimpi kysymys

Kun luin tuota kirjan kohtaa, niin edellisten pohdintojen lisäksi tajunnassani välähti muitakin ajatusketjuja. Miksi en samalla meditoisi hetkeä juuri ennen kuolemaani? Miksi menisin vain 10 vuotta eteenpäin? Toki kukaan ei tiedä elämänsä pituutta tai tapaa, jolla kuolee.

*Jos seuraava eläytyminen tuntuu radikaalilta tai ei soveliaalta juuri nyt, niin jätä se väliin ja hyppää lukemaan minkälaiset oivalluksia minä sain.

Voit lähteä tutkimaan seuraavaa. Kuvittele, että olet vanha jo (ehkä haluat päättää kuinka vanhat olet) ja on 1 minuutti aikaa jäljellä siihen hetkeen, kun kehosi kuolee. Makaat sängyssä. Kaikki on rauhallista. Sitten tuo tulevaisuuden sinä katsoo ja kertaa elämäänsä vielä kerran. Nopeasti kaikki välähtää kuvina tajunnassa. Aikaa ei ole paljon. On lähdön hetki. Tuon tulevaisuuden sinän huomio kiinnittyy muutamiksi sekunneiksi nykyiseen ikävuoteesi ja läheisiin ikävuosiin. Minkälaisen muutaman lyhyen neuvon saatkaan tuolta itseltäsi, joka on elänyt jo kaiken läpi? Nähnyt kaiken. Tuntenut kaiken. Kokenut kaiken. Tämä ei ole mikään pitkä coaching-sessio, vaan nopea huomion pyyhkäisy ja yksi, kaksi tai kolme ajatusta ja oivallusta.

Minkä neuvon sinä sait?

Minkä neuvon minä sain – kaksi syvää ajatusta

Tuntui, että nuo kaksi ajatusta, jotka sain eivät olleet vain kaksi ajatusta vaan kuin kiteytetty oivalluspaketti. Aivan kuin tietokoneella ladataan pakattuja tiedostoja ja ne ovat paljon suurempia sitten, kun ne avaa purkuohjelmalla. Nämä kaksi ohjetta tuntuivat tuossa hetkessä todella syvällisiltä ja aivan erilaisilta kuin, jos olen joskus ajatellut vastaavia ajatuksia. Ne olivat nyt vahvoja inspiroituneita oivalluspaketteja. Niiden merkitys on vasta avautumassa ja luulen, että palaan niihin monta kertaa.

Ehkä nämä voivat inspiroida sinuakin. Ne ovat aika universaalit elämänohjeet. Voi olla, että sinun saamasi neuvot ovat erilaiset, mutta tutki hyödytkö myös näistä?

Rakasta itseäsi ja paljasta itsesi

Nämä olivat saamani ajatukset.

Jotenkin siinä oli tunnelma, että todella todella rakasta itseäsi. Turhaan olet niin kova itsellesi. Kaikki ne syyt olla rakastamatta itseäsi ovat kovin merkityksettömiä loppujen lopuksi. Olet vain yksi elävä pieni olento täällä hetken aikaa. Rakasta itseäsi niin kuin kukaan ei olisi sinua ennen samalla tavalla rakastanut.

Lopulta sinä olet ainoa, joka on itsesi kanssa koko ajan. Ystävä, kumppani, vanhempi tai lapsi, kukaan heistä ei ole yhtä paljon kanssani eikä jaa kaikkia elämän hetkiä kanssani. Vaikka heidän rakkautensa on ihanaa, niin sinä voit antaa rakastavan huomioin olla itsessäni niin paljon enemmän kuin he. Näiden muiden ihmisten rakastava huomio, ja huomio ylipäätään, väistämättä jakautuu myös muille ja muualle, koska he elävät omaa elämäänsä, vaikka sinä siinä osana olisitkin.

Tuntui myös, että juuri tässä järjestyksessä nämä ohjeet kuuluivat olla. Kun todella rakastaa itseään ja on täynnä rakastavaa huomiota ja on todella sitoutunut rakastamaan itseään aivan loppuun saakka, niin silloin ei etsi muilta samalla lailla hyväksyntää, jos ollenkaan. Silloin on valmis paljastamaan itsensä ja näyttämään kuka oikeasti on ilman sisäisiä filttereitä ja kätkemisiä.

Jos ei syvästi rakasta itseään, niin helposti itsensä paljastamiseen liittyy pieniä ideoita siitä, että haluaisin joltakin huomiota, rakkautta ja arvostusta. Tällöin saattaa jäädä erilaisiin hyväksynnän tavoittelun peleihin kiinni ja oikeastaan itseään ei voi tehdä tällöin todella näkyväksi.

Aidon itsen paljastaminen on lahja itsellesi ja elämälle

Ajattelen, että kun tulee paljaaksi muille, niin tulee myös samalla paljaaksi itselleen uusilla tavoilla ja näkee kuka oikeasti on kaikessa ihmeellisyydessään ja inhimillisessä vajavuudessaan. Tuo paljas itse on lahjasi sinulle itsellesi ja elämälle.

Tunsin tuossa meditatiivisessa hetkessä, että tämän itsen olen aina halunnut päästää esiin. Kuolevan minän viesti minulle oli, että anna sen tulla näkyviin älä kätke itseäsi – kuolet kuitenkin – oli aitoudella sitten mitä seurauksia vain.

Tässä itseni sisäisesti paljaaksi tekemisessä oli jotakin erityistä jännittävää seikkailun tuntua. Kun kätkee itsensä voi ehkä olla jotenkin varma, että mitä tulee tehneeksi seuraavaksi näitä mielen rooleja seuratessa, mutta jos paljastaa itsensä, ei voi tietää. Sinä, minä ja me kaikki olemme mysteerejä. Tässä itsensä paljastamisessa oli jotakin samaa jännittävyyttä kuin, jos hyppäisi johonkin pitkään liukumäkeen tai vesiliukumäkeen. En voi tietää liukumäen, elämän, käänteitä en voi tietää, mitä käänteitä itsestäni tulee ulos.

Tämä on juuri syvää elämään uppoutumista, joka on myös tämän blogin nimi.

Mysteeriä, ja sille altistumista tutkitaan myös uudessa kirjassani: Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään, joka löytyy Hidasta Elämää -puodista.

Unsplash kuvat: Kent Pilcher / chuttersnap / Lachlan Gowen

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Jotta voisimme ymmärtää toisiamme, meidän on kommunikoitava – Itseohjautuvuus työssä tarkoittaa sitä, että jokainen tuo näkemyksensä esiin

Itseohjautuvuus tarjoaa parhaimmillaan tunteen vapaudesta ja mahdollisuuden vaikuttaa. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan ole päämäärätöntä vapautta ja sitä, että jokainen miettii omaa etuaan ja tekee mitä parhaaksi katsoo. Sen sijaan se on systemaattista kommunikointia ja yhteistyötä organisaatiokohtaisten yksilöllisten ratkaisujen löytämiseksi.

Itseohjautuvuus on paremmin sanottuna yhdessäohjautuvuutta, joka sovittaa yhteen erilaiset tarpeet niin että kokonaisuuden etu toteutuu.

Tällainen yhdessä ohjautuminen edellyttää jatkuvaa, systemaattista vuorovaikutusta koko työyhteisön kesken.

Itseohjautuvuuden toteuttamiseksi ei ole olemassa yksinkertaisia kikkoja tai valmiita malleja.

Itseohjautuvassa työssä aikaa ja energiaa on kohdistettava eri asioihin kuin perinteisesti johdetussa organisaatiossa.

Itseohjautuvuus edellyttää resursseja yhteiseen pohdiskeluun, tiedon jakamiseen, avoimuuteen, kokeilemiseen ja reflektointiin. Yhteisön on aidosti yhdessä mietittävä mikä sille on tärkeää ja miten se aikoo tavoitteensa saavuttaa. Toisaalta tällainen toimintatapa tehostaa toimintaa, sillä se tuottaa vastuunottoa, sitoutuneisuutta, motivaatiota, jouhevampaa päätöksentekoa ja parempaa asiakaspalvelua.

Jotta voimme ymmärtää toisiamme, meidän on kommunikoitava. Rakentavaa vuorovaikutusta muodostuu vain, jos kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat yhteisen todellisuuden rakentamiseen. Itseohjautuvuudessa johtajuus – valta ja vastuu – jakautuu organisaatioon: jokainen tuo näkemyksensä esiin ja ottaa kantaa asioihin sekä sitä että jokainen on aidosti kiinnostunut tekemään parhaansa organisaation ja sen asiakkaiden hyväksi. Toisaalta jokaisen on kyettävä vastaanottamaan toisten näkemyksiä ja jokaisella on oltava todellisia vaikutusmahdollisuuksia asioihin. Lisäksi työntekijöille on annettava aito valtuutus ja tarvittava tuki tehdä päätöksiä ja toimia organisaation ja asiakkaan parhaaksi.

Luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden tunteen luominen ovat avainasemassa itseohjautuvassa yhteisössä.

Kyky ymmärtää toisten näkökulmia, tunteita ja tarpeita sekä kyky olla henkisesti läsnä ja asettua vuorovaikutukseen toisten kanssa ovat itseohjautuvuuden edellyttämiä taitoja. Samoin kyky ajatella systeemisesti, ennakoida ja toimia vastuullisesti. Näiden taitojen kehittäminen ei onnistu puristamalla. Sen sijaan sisäisen levollisuuden, tunnetaitojen kehittämisen ja itsereflektion avulla näissä päästään pitkälle.

Tutustu johtamisen ja työyhteisöjen valmennuksiini tästä tai ota yhteyttä eveliina.salonen@avarra.fi

Elämäsi tärkein muutos alkaa siitä, että et sitoudu ruokavalioon, treeniohjelmaan tai terapiaan – vaan itseesi ja omaan hyvinvointiisi

Havahtuminen omaan pahoinvointiin tapahtuu joskus vasta äärimmäisissä olosuhteissa. Silloin kun kehon rajat on jo moneen kertaan ylitetty, kun uupumus on pysäyttänyt sinut tai vakava sairastuminen saa viimeinkin silmäsi avautumaan.

Minä havahduin noin vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut oksentamaan. Istuin vessan kylmällä kaakelilattialla ja mietin, miten voin tehdä tällaista väkivaltaa itselleni. Inhon sijaan tunsin ensimmäistä kertaa surua. Surua itseäni ja omaa kehoani kohtaan. Miten kaltoin olinkaan itseäni kohdellut. Miten pahalta se kaikki tuntui. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin, kun ajattelin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä: ”Minä ansaitsen parempaa. Minun kehoni ansaitsee parempaa.”

Myötätunnon herääminen itseä kohtaan on kaunista, mutta samaan aikaan se voi olla myös kivuliasta. Jotta voisit tuntea lempeää myötätuntoa, sinun täytyy hyväksyä myös se suru ja tuska, jonka olet osittain itsellesi aiheuttanut. Vaikka sinä et ole syypää sairastumiseesi, toimintasi kehoasi kohtaan on voinut olla tuhoisaa.

Tämän myöntäminen oli minulle itselleni kaikkein vaikeinta, mutta samalla se oli isoin askel kohti muutosta. Olin viimeinkin saanut tarpeekseni siitä, miten huonosti olin kehoani kohdellut. Olin viimeinkin tarpeeksi motivoitunut toimimaan toisin – ja ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani.

Syömishäiriö on kenties ääriesimerkki muutoksen tarpeesta, ja aina prosessin ei onneksi tarvitse olla näin dramaattinen. Ehkä olet jojo-laihduttaja, kärsit huonosta kunnosta tai tunnet muuten tyytymättömyyttä kehoasi kohtaan. Pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi uskon, että tarinassa on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: jotta voit saada pysyvästi parempaa, sinun on ensin haluttava itsellesi hyvää.

Kaikki alkaa sitoutumisesta itseesi. Ei ruokavalioon, harjoitusohjelmaan tai terapiaan, vaan itseesi ja omaan kehoosi. Vasta sen jälkeen, kun olet aidosti sitoutunut omaan hyvinvointiisi, voi muista välineistä olla sinulle apua.

Kun olet uskaltanut kohdata sen, mikä sisälläsi on kipeää, olet valmis todelliseen muutokseen. Tässä vaiheessa yleensä jo tiedostat, ettei se tule tapahtumaan hetkessä. Kun kyseessä on ensisijaisesti sisäinen muutos, tiedät, ettei pikakuureista ole sinulle hyötyä. Se olisi vain itsesi huijaamista.

Mitä pidempään kehosi on ollut unohduksissa, sitä lempeämmin askelin kannattaa lähteä liikkeelle. Jos tiedät, että olet itseäsi kohtaan yleensä vaativa ja ankara, pysähdy hetkeksi ja palaa takaisin myötätuntoon. Et voi korjata asioita samalla tyylillä, jolla ne ovat menneet solmuun. Jos haluat oikeasti itsellesi hyvää, laske henkinen piiskasi maahan ja päätä, että tämä matka tehdään toisin. Tämä matka tehdään lempeydellä.

Omasta havahtumisestani on kohta kaksikymmentä vuotta aikaa. Vaikka kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon uusia oppeja oman kehoni kanssa, en ole koskaan unohtanut noita sanoja: ”Minä ansaitsen parempaa”. Sinä päivänä vessan lattialla tein itselleni lupauksen enkä ole sen jälkeen hylännyt kehoani.

Lääkäri: Näin aivot reagoivat eroon – Huomioithan myös kehosi toipumisvaiheessa!

Kirjoittaja Emilia Vuorisalmi on lääkäri, Sekaisin Lovesta-kirjan kirjoittaja ja DocEmilia.com-sivuston perustaja.

Sydänsurun kourissa sydäntä fyysisesti särkee ja tuntuu kuin rintakehän paikalle olisi rysähtänyt käristävä nuotio. Välillä tuli polttaa, välillä kytee ja välillä vain hiljaisesti savuttaa menneen elämän savumerkkejä suunnaksi itselle siitä, minkälaisia virheitä kannattaa tulevaisuudessa välttää. Henkisen kivun tarkoitus on sama kuin fyysisen: se haluaa varoittaa meitä satuttamasta itseämme uudelleen. Moni ei paina kättään kuumalle hellalle kahta kertaa, mutta rakkaudessa näpit ovat saattaneet palaa useampaankin otteeseen – Miksi ihmeessä me otamme sydämeen osumaa kerta toisensa perään?

Jotta pääsemme sydänsurujen perimmäisten syiden äärelle, meidän pitää pureutua tarkemmin aivokemiaan, evoluutiopsykologiaan sekä tietenkin itse rakkauteen, sillä luonnollisesti ilman rakkautta ei ole sydänsurujakaan.

Aivotutkijoiden mukaan rakkaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:

ihastumiseen,
rakkauden huumavaiheeseen sekä
rakkauden kiintymysvaiheeseen.

Nämä vaiheet ovat fysiologisesti erilaisia, ne näkyvät aivoissa erilaisina ja niissä on mukana eri välittäjäaineet. Evoluutiobiologisesta näkökulmasta ihastumishuuman tarkoituksena on lisääntyminen ja kiintymisvaiheen hormonitasapaino on puolestaan luotu jälkeläisistä huolta pitämiseen.

Dopamiini tekee sammakosta prinssin tai prinsessan

Rakkauden huumavaiheessa sinulle ehkä sopimatonkin henkilö näyttäytyy prinssiltä tai prinsessalta, ja elo yhdessä on kuumaa, kosteaa ja hikistä. Huumakuplassa aivojen etulohkon kuorikerroksen toiminta on hämärtynyt ja ihastumishormonit dopamiini, noradrenaliini sekä endorfiinit ryöppyävät vapaana virtana valellen aivojen hermosolujen reseptoreita. Rakastuneen ei tarvitse nukkua, ei syödä, ja dopamiinitulvan vuoksi hän saattaa ottaa omituisia riskejä ja tehdä asioita, joita ei muutoin todellakaan tekisi.

Jos tulee jätetyksi tässä rakkauden vaiheessa, ero on muita vaiheita repivämpi, sillä rakastetun virheet, joita meissä jokaisessa kuitenkin on, eivät ole nähneet vielä päivänvaloa. Huumavaiheen erossa aivot jäävät yhtäkkiä ilman vaatimaansa dopamiiniannosta ja saavat aikaan krapulan tai vieroitusoireiden kaltaisen tilan. Tuskaisimmassa vaiheessa omaa oloa voi silti helpottaa monin eri tavoin. Itselleen kannattaa olla hellä ja etsiä keinoja, joilla aikaansaa korvaavia ja kestäviä dopamiinin lähteitä. Tämä on hetki, jolloin itseltä tulisi kysyä: Mikä minulle on merkityksellistä ja mistä minä unelmoin? Kun aika kuluu, elimistö alkaa vähentää pikkuhiljaa dopamiinin tuotantoaan ja korjata reseptorien määrää: Ihminen alkaa toipua.

Eron syiden mietiskely auttaa erosta selviämiseen

Jokaista rakkauden vaihetta dominoivat eri hormonit ja eron myötä niiden tasapaino järkkyy. Ihminen potee sydänsurua ja tyypillisesti haluaa pohtia syitä, miksi ero tapahtui. Evoluutiopsykologien mukaan ruminaatio eli asioiden läpi käyminen on luonnonvalinnan sopeuma ja se auttaa ihmistä toipumaan ja oppimaan erosta. Jos tämä vatvominen jää päälle saattaa se hidastaa toipumisprosessia.

Erosta yli pääsemiseen vaikuttaa myös elimistön fysiologinen tila. Evoluutiobiologit ovat huomanneet että esi-isämme toipuivat eroista meitä nopeammin, koska heidän nauttima ravinto sekä elinympäristö tukivat toipumista. Oman sukupolvemme jatkuva vireketulva ja siitä aiheutuva kuormitus sekä pitkittyneestä stressistä johtuva elimistön alhainen tulehdustila hidastavat erosta toipumista.

Elimistön stressitilaa ja alhaista tulehdusta voi lievittää hengittämällä tietoisesti syvään, meditoimalla, kävelemällä metsässä ja harrastamalla liikuntaa. Evoluutiopsykologian oppien mukaan sydänsurua hoitaa parhaiten endorfiineja vapauttava liikunta tanssi tai pallopeli. Näiden harrastusten parissa ero unohtuu hetkeksi tuoden tilalle hyvän olon tunteita. Myös hyvän laatuiset öljyt sekä värikäs ravinnerikas ja monipuolinen ravinto tukee toipumista.

Myös sydämen krapulaan auttaa parhaiten aika. Kipujen ja tuskan keskellä, kun aivot krapuloivat dopamiini- ja endorfiinivajetoreissaan, älä anna niille uutta ryyppyä näkemällä exää. Älä ota edes korvaushoitoa stalkkaamalla somessa. Tämä vaan pitkittää toipumista. Saat rakennettua itsellesi hyvää oloa ja pitävää pohjaa tulevaisuuteen vetämällä keuhkot täyteen happea, liikkumalla, antamalla ajan kulua ja tutustumalla itseesi. Hiljalleen aivojen reseptoreiden määrä palautuu ja hormonitasapaino normalisoituu. Muistathan, että mikään darra ei ole ikuista.

Vapauta sisäinen rocktähtesi – 5 askelta omaan hehkuun

Kädet kurkottavat kohti esiintyjää ja heimo tanssii yhdessä musiikin tahtiin, pääsemme taas primitiivisille lähteillemme, olemaan osa yhteisöä ja laumaa. Meitä tuntuu myös ikuisesti kiehtovan rocktähtien mystinen maailma. Oli intohimosi kohde sitten rap, pop tai heavy siellä takana kummittelee vapauden symbolina pyhä kolminaisuus : ”sex and drugs and rock ’ roll”.

Kaikki me tiedämme että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta ketä se kiinnostaa. Meitä kiehtoo se jännitys ja glamour. Ehkä se mitä itse haluaisimme kokea tai olla, mutta emme syystä tai toisesta uskalla. Olla suuri, olla säkenöivä, olla omassa voimassamme. Toki ihailemme heidän ilmiömäistä kykyään luoda uskomatonta musiikkia, joka vie meidät pois arjesta ja koskettaa syvältä, mutta ennen kaikkea ihailemme sitä että he ovat seksikkäitä, he ovat villejä ja he ovat vapaita.

Omista oma voimasi

Entäpä jos ottaisimme takaisin kaiken sen seksikkyyden, villeyden ja luovuuden jota heihin heijastamme tai projisoimme ja alkaisimme elämään sitä omassa elämässämme?

Me emme tarvitse huumeita tai alkoholia ollaksemme villejä ja seksikkäitä. Meidän aivoissamme ja rauhasissamme on järjetön apteekki kaikkia mahdollisia huumaavia hormoneja, jos vaan osaamme vapauttaa ne ja ottaa nämä voimavarat käyttöön. Parasta tässä on se että nämä ekstaasin, nautinnon tilat ovat täysin meidän kontrollissamme. Ei tarvitse pelätä sekoamista, ei tule krapulaa, et joudu katkaisuhoitoon.

Todellinen voimamme ja hehkumme löytyy oman luonnollisen villin seksuaalisuutemme ja nautintomme kautta. Minä ajattelen että seksuaalisuutemme on samanaikaisesti pyhää, villiä ja luonnollista. Me saamme ilmaista sitä häpeämättömästi koska se on osa luontoa, sitä lahjaa jonka maailmankaikkeus on meille antanut. Seksuaalienergian vapaa virtaaminen on myös avain luovuuteen. Seksuaalienergian voimalla meidät kaikki on luotu.

Viisi todellista rocktähti asennetta

Ota haltuun oma voimasi, hehkusi ja vapauta sisäinen rocktähtesi ja popin kuningattaresi.

1. Tutustu häpeääsi, ystävysty sen kanssa. Sen alla piileskelee voimasi ja vapautesi.

2. Rakasta itseäsi estoitta. Olet pyhä. Olet arvokas. Olet tarpeeksi. Pysähdy ja mieti, miten voisit rakastaa itseäsi vielä enemmän juuri nyt.

3. Vapauta energiasi ja ilmaise itseäsi. Tanssi , huuda, naura, pura tunteitasi suosikki rockkappaleesi tahdissa. Päästä villinainen ja villimies irti.

4. Nauti seksuaalisuudestasi. Anna itsellesi seksuaalista nautintoa. Olet seksikäs ja seksuaalinen olento. Täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. Olet syntynyt kokemaan nautintoa.

5. Ja viimeiseksi: Flirttaile kaikkien kanssa! Kaikkien. Aloita vaikka lähikauppasi kassalta.

You are born to be wild, babe!

Kuva: Dreamstime/ Anna Om

Lämpimästi tervetuloa kursseilleni ja voimauttavaviin valmennukseen. Lisätiedot löydät nettisivuiltani täältä

Oletko huomaamattasi kehollesi liian ankara? – 5 huomiota, jotka auttavat sinua kohtelemaan kehoasi kuin ystävää

Sinä ja kehosi olette yhtä. Silti toisinaan suhtaudumme kehoomme niin kuin sitä ei olisi tai niin kuin keho olisi jonkinlainen meille annettu maallinen kulkuväline. Laiminlyömme kehomme tarpeita, sivuutamme sen viestejä, ylitämme jatkuvasti sen rajoja tai kohdistamme siihen arvostelevia katseita.

Asiaa ei helpota yhtään vallitseva suorituskulttuuri, joka kannustaa jatkuvaan tekemiseen ja itsensä haastamiseen. Tuossa pelissä keho on pahimmillaan kuin ulosmitattava kone, jonka suorituskykyä arvioidaan erilaisilla mittareilla ja älylaitteilla. Hyvinvoinnin korvaa ajatus siitä, kuinka paljon omasta kehosta on mahdollista saada irti.

Omien fyysisten rajojen haastamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta pelkkään suorituskykyyn keskittyessä saattaa kaikista olennaisin sumentua – yhteys itseesi ja omaan kehoosi. Lopulta hyvinvointi ei ole kiinni siitä, kuinka paljon tai kuinka tarkkaa dataa on saatavilla, vaan siitä miten suhtaudut itseesi ja omaan kehoosi.

Onko kehosi sinulle väline vai ystävä? Haluatko saada kehostasi kaiken irti vai haluatko pitää siitä hyvää huolta?

Tässä 5 näkökulmaa, jotka auttavat sinua vahvistamaan yhteyttä omaan ainutlaatuiseen kehoosi:

1. Kehosi puhuu sinulle, kun pysähdyt kuuntelemaan. Kehomme välittää meille jatkuvasti viestejä, kun vain maltamme pysähtyä ja kääntää aistimme sisäänpäin. Se kertoo meille, milloin on nälkä, milloin väsyttää ja milloin se kaipaa liikettä. Harjoittelemalla oman kehon kuuntelua voi oppia tunnistamaan, millaista ravintoa tai liikettä kehosi kaipaa missäkin hetkessä. Jos taas sivuutamme kehomme hiljaiset viestit, saattaa seuraava varoitus tulla huutaen.

2. Tunteet ovat avain syvällisempään yhteyteen kehosi kanssa. Tunteet asuvat kehossasi ja ilmenevät kehollisesti. Siksi tunteiden kohtaaminen on keskeinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos välttelee voimakkaiden tunteiden kohtaamista esimerkiksi jatkuvalla touhuamiselle tai kovalla treenillä, alkavat tunteet varastoitua kehoon ja saattavat ilmentyä ennen pitkää kipuna tai sairastumisena.

3. Kehosi on tarkoitettu liikkumaan – mutta liikkumisen ei tarvitse olla raskasta ollakseen hoitavaa. Liikkuminen on itsemme ja oman kehomme arvostamista. Se on omasta hyvinvoinnistasi huolehtimista – ei itsensä rääkkäämistä. Liian kova treeni voi olla kehon kannalta jopa haitallista. Sen sijaan, että polttaisi kynttilää molemmista päistä, voi liikkumista lähestyä treenaamiseen sijaan tapana hoitaa itseä. Liikkumisen tapoja on niin monia, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva tapa. Aloittaa voi vaikka rauhallisesta kävelystä metsässä ja muutamasta avaavasta venytyksestä puunrunkoa vasten. Kun liikkuu itseään ja kehoaan kuunnellen, luottamus ja ystävällinen suhde omaan kehoon vahvistuu.

4. Kun keholla on hyvä olla, sinulla on hyvä olla. Fyysisen, psyykkinen ja emotionaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun pidät huolta siitä, että kehosi voi hyvin, myös mielesi voi paremmin. Liikunnan on todettu muun muassa ehkäisevän masennusta ja ruokavalio vaikuttaa suoraan esimerkiksi aivojen toimintaan. Hyvään oloon ei tarvitse erillisiä mittareita, sen vain tuntee.

5. Arvokkain palvelus, jonka itsellesi ja kehollesi voit tehdä, on opetella katsomaan itseäsi hyväksyvämmin. Ihminen, joka pyrkii aina vain parempaan suoritukseen niin töissä kuin vapaa-ajalla, ei koskaan tule saavuttamaan mielenrauhaa. Aina löytyy korjattavaa, tehostettavaa tai parannettavaa. Jos haluat aidosti oppia olemaan onnellinen ja nauttimaan elämästäsi, on opeteltava laskemaan rimaa ja katsomaan itseään myötätuntoisemmin ja hyväksyvämmin. Myös kehosi toivoo tätä – enemmän kuin mitään muuta.

Toisten outouksia on helppo ihmetellä ja tuomita – mutta entä, jos niistä voisikin ottaa oppia?

Syksyn ja arjen alkaminen tuntuu kihelmöivänä odotuksena. Odotuksen herättämät tunteet ovat kaikille erilaisia. Lapsesi hyppii innosta kun koulu alkaa, ja hän haluaa alkaa harrastaa jotain uutta. Teinisi huokaisee syvään, kun ei voi enää nukkua puoleen päivään ja pyytää uusia satasen lenkkareita, kun kaikilla muillakin sellaiset on. Puolisosi silittää kauluspaitaa ja muistuttelee kalenterin äärellä työmatkoistaan. Entä sinä, odotatko arkea vai loppuiko loma ihan liian lyhyeen?

Kesällä sait rauhassa keskittyä omaan napaasi, mutta siirtymävaiheessa voit tuntea epävarmuutta yhteydestäsi muihin. Paine olla samanlainen muiden kanssa tiivistyy, kun palaat loman ja vapaamman elämän jälkeen taas yhteiskunnan asettamiin raameihin.

Riitänkö ja repeänkö taas joka paikkaan?

Millainen minun pitikään olla, mitä sain tehdä ja mihin sainkaan uskoa?

Mistä asioista oli turvallista keskustella, mitä tunteita sai näyttää ja mitä ei?

Huoli arvostasi omassa yhteisössäsi ajaa helposti ja inhimillisesti ihmettelemään ja myös vertailemaan. Ihmettely on luonnollista uteliaisuutta ja oppimisen halua, joka lisää itsevarmuuttasi ja itsetuntemustasi. Ihmettely voimauttaa sinua rikkomaan raameja ja muotoilemaan niistä juuri sen muotoiset kuin itse haluat. Liiallinen vertailu taas aiheuttaa pelkoa siitä, ettet ole riittävä ja oikeanlainen. Voimattomuus venyttää omia raameja voi aiheuttaa ihmettelyn sijaan laiskaa tuomitsemista.

Yksineläjä ei aina voi ymmärtää kolmen lapsen yksinhuoltajan valintoja. Makaroniako se niille syöttää, taas!

Tieteeseen nojaava ei vain käsitä enkeleiltä lohtua saavaa. Hyväuskoisten höynäytystä!

Erityisherkkä introvertti ei yhdy festavaalikansan intoon. Todella ahdistava kännikalojen ihmismassa!

Spinning-tunnilla hikisenä polkeva ei innostu meditaatiosta. Tylsää ja typerää hienostelua!

Palkkatyössä oleva ei ymmärrä yksityisyrittäjän haasteita. Mitä se taas stressaa, itsehän valitsi ammattinsa!

Kaikkiruokainen voi puistella päätään allergioidensa kanssa kamppailevalle. Huomiota kerää vaan!

Teini ei vaan tajuu vanhempiensa laatimia sääntöjä. Aina se ragee ja stressaa!

Jos herää halu tuhahtaa, tunnista pelkosi ja hengitä syvään. Tuomitsemisen sijaan kysy toiselta: Miksi pidät siitä? Miksi teet tuolla tavalla? Millaista tuo on? Miltä tuo tuntuu? Mitä pelkäät? Ole kiinnostunut toisen elämästä ja hänen syistään valita elää kuten elää.

Jos joku ei hyväksy sinun tapaasi elää, ja hän alkaa ihmettelyn varjolla neuvoa ja tuomita, kerro hänelle elämästäsi ja auta häntä ymmärtämään – ehkä myös jotain uutta hänestä itsestään. Olemme kaikki ihmeellisiä!

Kaikki me välillä syyllistymme silmien pyörittelyyn ja tuhahteluun, sillä emme ymmärrä sellaista, jota emme ole itse vielä kokeneet. Emme ymmärrä elämää, jota emme ole itse eläneet. Kun olemme jotain jo kokeilleet, olemme varmoja itsestämme ja asia on silloin meille neutraali, olematon, helppo. Ei jää tarvetta tuomita tai neuvoa, kyseenalaistaa tai ihmetellä.

Siksi katseemme kohdistuukin heihin, jotka elävät eri tavalla kuin me itse olemme eläneet. Haluamme ymmärtää kanssakulkijoitamme, ja aivan kuten lapset, haluamme uuden vaiheen edessä laajentaa omaa kokemustamme elämästä ja kokeilla uusia asioita. Meitä on joka junaan, ja meillä kaikilla on oikeus omiin valintoihimme, jopa omiin virheisiimme. Saamme elää kuten parhaaksi näemme. Saamme hakea helpotusta, innostusta, rauhaa, uskoa ja toivoa juuri sieltä mistä haluamme, kunhan emme vahingoita muita. Toivottavasti uskaltaudumme kokeilemaan myös uutta, sitä ihmeellistä ja outoa.

Mitä siis ihmettelet ympärilläsi eniten ja voisiko siinä olla sinulle viestiä jostain uudesta, joka voisi tänä syksynä rikastuttaa tai helpottaa elämääsi?

Kokeilisitko uusia ruokia?

Lukisitko kirjan tai kuuntelisitko podcastin, jonka aihe saa sinut tuhahtamaan?

Menisitkö tapahtumaan, jonka aihe on sinulle aivan vieras?

Kokeilisitko uutta harrastusta, hidasta jos olet tottunut nopeaan, nopeata, jos olet tottunut hitaaseen?

Kuuntelisitko ihmetellen tarinoita muiden elämästä?

”Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely.” – Platon