Yleinen ajatus anteeksiantamisesta ja sen väitetyistä hyödyistä voi tuntua hyvin ristiriitaiselta silloin, jos on kokenut äärimmäistä kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.
Narsististen suhteiden jälkeen moni pohtii ja painii sen ongelman kanssa, että pitääkö kaltoinkohtelijalle antaa anteeksi kaikki tapahtunut ja jos ei sitä tee, niin tarkoittaako se loppuelämäksi katkeroitumista tai esimerkiksi jonkin sortin henkistä kyvyttömyyttä?
Kuinka antaa anteeksi pitkään jatkunut ja tahallinen kaltoinkohtelu ja väkivalta, jonka on huomannut tuovan kaltoinkohtelijalle jopa sadistista nautintoa ja tyydytystä?
Miten saavuttaa se tila, jossa anteeksianto kaiken vääryyden jälkeen olisi ihan oikeasti mahdollista ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa, jos siihen ei tunnu kykenevän, ei sitten millään?
Narsististen suhteiden jälkeen pidän itselle anteeksi antamista paljon tärkeämpänä, kuin pyrkimystä antaa anteeksi sille, joka aiheutti kärsimystä ja tuskaa. Suosittelenkin usein antamaan ennen kaikkea ja ensimmäiseksi anteeksi itselle ainakin sen, että jäi ehkä pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa tuli huonosti kohdelluksi.
Kun pyrkii antamaan anteeksi itselle kaiken sen, josta niin kovin itseä soimaa, harjoittaa ja vahvistaa itsemyötätuntoa, sekä armollisuutta, joka taas auttaa vahvistamaan itsetuntoa ja koko toipumisprosessia.
Mahdollinen anteeksianto narsistiselle pahoinpitelijälle tulee mahdolliseksi ehkä joskus myöhemmin, jos tulee ja jos ei tule, on se täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Jos olet ollut narsistisessa suhteessa, anna itsellesi anteeksi seuraavat asiat:
Anna anteeksi se, että et ollut täydellinen.
Anna anteeksi se, että et koskaan tule olemaan täydellinen.
Anna anteeksi se, että et voinut tietää mitä tuleman piti.
Anna anteeksi se, että et osannut pitää paremmin puoliasi.
Anna anteeksi se, että kykysi ovat rajalliset.
Anna anteeksi se, että voimasi ovat rajalliset.
Anna anteeksi se, että teit itsekin virheitä.
Anna anteeksi se, että et voinut tehdä enempää.
Anna anteeksi se, että et voinut, etkä voi muuttaa häntä.
Anna anteeksi se, että et lähtenyt aikaisemmin.
Anna anteeksi se, ettei vieläkään ole ihan valmista.
Ja lopuksi:
Anna ensisijaisesti anteeksi sinulle, koska sinä olet tärkein.
On ihanaa ja tärkeää että vaalimme ystävällisyyttä ja kunnioittavaa kohtelua. Mutta ylimiellyttämisessä ei ole kyse siitä. Ylimiellyttämisessä sivuuttaa itseään ei tarkoituksenmukaisella tavalla. Ylimiellyttämisen takana on usein hallitseva (ja ymmärrettävä) hylätyksitulon pelko. Ylimiellyttämisestä luopuminen ei tarkoita itsekeskeiseksi muuttumista, vaikka monesti yli miellyttämiseen taipuvaiset niin pelkäävätkin.
Ylimiellyttäminen EI ole sitä että…
Otat MYÖS kumppanisi huomioon (näin kuuluukin olla <3)
Että et vaan halua loukata ketään. (Tuskin kukaan haluaa, mutta aikuisina ymmärrämme, että joku saattaa loukkaantua vaikka miten yrittäisimme sitä välttää)
Olet vaan nöyrä (Terve nöyryys ei paina itseä alas. Voit olla nöyrä ja arvostaa itseäsi)
Olet vain avulias (Ollakseen avulias, ei tarvitse yli miellyttää)
Ylimiellyttäminen on sitä että…
Ohitat toistuvasti ja kaavamaisesti omat tunteesi, tarpeesi ja rajasi
Pelkäät niin paljon konfliktia, että et uskalla ilmaista jos jokin suhteessa häiritsee
Pitääksesi rauhan/hyväksynnän/yhteyden pyrit ostamaan rakkautta (Nyt se varmaan rakastaa mua kun mä tein x, y ja z)
Yrität tehdä itsestäsi toiselle tarpeellisen, jotta et tulisi hylätyksi
Saatat myös mahdollistaa toisen vastuutonta käytöstä olemalla ”siivoamassa toisen sotkuja”
5 merkkiä ylimiellyttämisestä
Sinun on vaikea kertoa tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi
Pelkäät voimakkaasti, että sinuun petytään ja koitat viimeiseen asti välttää, ettei kukaan pettyisi sinuun
Olet toisten ihmisten kohtaamisissa usein jännittynyt ja kohtaamiset vievät energiaa sen sijaan että antaisivat
Olet itseäsi kohtaan hyvin vaativa: Jos käykin niin että joku pettyy/loukkaantuu – sinäkin petyt syvästi itseesi
Huomaat usein lupautuneesi asioihin (tai tarjoutuneesi itse) joihin et sitten kuitenkaan aidosti halua osallistua
Tänään, tässä kohtaa määrittelisin läheisyyden näin: saan olla kokonainen itseni tunteineni, tarpeineni, säröineni ja säkenöinteineni – ja tulla rakastetuksi turvassa. Syvää läheisyyttä voi olla sekä itsen että toisten kanssa. Suurin osa meistä joutuu opettelemaan läheisyyden taitoja eli rakkaudellisuuteen kasvamista / läheisriippuvuudesta eheytymistä aikuisina.
Monilla meistä on läheisyyden haavoja, jotka aiheuttavat syvää menettämisen ja riittämättömyyden ja hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelkoa. Se on turvattomalle kiintymystyylille tyypillistä: ei ole oppinut uskomaan, että jos olen ihan vain oma, autenttinen itseni, voin saada mitä tarvitsen ja toivon, ja kokea turvaa ja rakkautta hulluna ponnistelematta.
Onneksi kiintymystään voi oppia turvallistamaan, eli läheisyyden taitoja voi opetella aikuisena. Oman sisäisyytensä / arvonsa oppii löytämään, kun oppii hyvällä tavalla keskittymään itseensä ja vapautumaan himmaavasta syyllisyydestä. Toksinen syyllisyys aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja oloa siitä, että omissa tunteissa ja tarpeissa on jotakin väärää ja että ne ovat toisilta pois (tämä on alitajuinen uskomus joka syntyy, kun on tunteissaan ja tarpeissaan jäänyt yksin / peilaamatta / tukematta).
Toinen juttu on alkaa vapautua himmaavasta häpeästä, eli opetella tekemään sisäistä maailmaansa näkyväksi itselleen ja toisille. Vain sen myötä alkaa syntyä korjaavasti kokemus, että olen tärkeä ja saan olla tunteilleni tosi. Voin tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi – ja rakastaa itsekin – juuri tällaisena. Siihen tarvitaan toisia – mutta ensimmäinen askel on otettava itse.
Jos läheisriippuvuus tarkoittaa, että aikuisuudessaankin vielä uskoo alitajuisesti, että omat tarpeet voivat tulla täytetyksi ulkopuolelta ja erinäisin ponnistelu- ja piiloutumistoimenpiteiden tuloksena, siitä eheytyminen tarkoittaa, että opettelee ponnistelemattomuutta ja näkyväksi tulemista.
Videolla lisää syyllisyydestä ja häpeästä vapautumisesta <3
Lähelle-rakkausverkkokurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Juttu on tehty mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tässä jutussa juontaja-näyttelijä Susanna Laine kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
RAKKAUS – Rakkaus on elämää ylläpitävä voima, joka auttaa ihmistä tekemään suuriakin muutoksia ja on silti aina jotenkin jollakin tavalla selittämätön ja siksi niin ihanan taianomainen.
ROHKEUS– Rohkeus on elämässä tärkeä asia, jotta pystyy menemään kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Rohkeutta vaaditaan myös asioista luopumisessa tai suurien valintojen hetkellä. Rohkeutta voi kasvattaa itsetuntemuksen lisäämisellä.
HÄPEÄ– Häpeä on monesti yksi piilotetuimpia tunteitamme. Siksi välillä on vaikea saada kiinni omista häpeän tunteista, sillä olemme oppineet ne niin hyvin kätkemään. Häpeän tunne voi helpottaa, kun myöntää sen itselleen tai jollekin läheiselle ääneen.
JUURET– Juurien tunteminen auttaa myös itsetunnon ja itsetuntemisen kehittämisessä. Omasta suvusta tulevat ominaisuudet on tärkeä tietää tai tiedostaa.
LUONTO– Luonto on iän karttuessa muuttunut todella tärkeäksi osaksi elämää. On ihana mennä ihastelemaan luonnon monimuotoisuutta, sieltä saa jonkinlaista vastapainoa hektiseen kaupunkielämään. Luonto hoitaa.
MERKITYKSELLISYYS– Merkityksellisyyden tunne on tärkeä asia nykyään, mitä tahansa työtä teen tai miten aikaani vietän. On ollut tärkeä pohtia, mitkä asiat tuovat juuri minun elämääni merkityksellisyyttä ja keiden ihmisten seura antaa sitä.
KESKENERÄISYYS– Elämä on keskeneräisyyden sietämistä ja sen kanssa elämään opettelemista.
ITSETUNTO– Itsetunto muuttuu elämäntilanteiden myötä ja on myös vaihteleva. Jonkinlainen pohjaperusitsetunto on kaikilla ja sitä voi vahvistaa itsetuntemuksen avulla.
UNELMAT– Unelmat ovat tärkeitä ja kiireisessä elämässä pitää muistaa aina myös unelmoida.
VIHA– Viha on monesti häpeän ohella piilotettu tunne. Minun on ollut elämässäni helpompi surra kuin vihata, ja olenkin usein kääntänyt vihan tunteet suruksi ja käpertymiseksi, mutta vuosien myötä olen opetellut myös tuntemaan vihan tunnetta.
YSTÄVYYS– Ystävät ovat miltei elämän tärkeimpiä ja arvokkaimpia suhteita. On hienoa että on elämän pituisia ystävyyssuhteita. Ystävät ovat tukena myötä ja vastamäessä, mutta on myös tärkeää, etteivät ystävät ole vain likasankoja, joihin vaan puramme kaiken.
NAISEUS– Naiseus on välillä ollut piilossa, kun on robottimaisesti sinkoutunut paikasta toiseen. Silloin huomaan, että feminiinienergiaa pitää vähän lisätä elämään.
TYÖ– Työ on ollut koko elämäni ajan todella merkittävässä roolissa ja on sitä toki edelleen. Olen onnekas, kun saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.
PERHE– Lapsuuden perheeni oli ja on mitä parhain. Vaikka olen perheeni nuorin ja sisaruksiin on ikäeroa, he ovat silti todella läheisiä. Vanhempani ovat aina olleet tosi kannustavia ja mahtavia.
VAPAUS– On tärkeä kokea olevansa vapaa, niin suhteessa ihmissuhteisiin, työhön kuin kaikkeen elämässä. Velvollisuuksia on aina, mutta vapauden tunne on silti yksi tärkeimpiä fiiliksiä.
”Mä tiedän että mun pitäisi irroittaa mutta en pysty”
Tämä ajatus on tosi tuttu monelle toimimattomassa suhteessa olevalle ja tiedän tilanteen itsekin äärimmäisen hyvin.
Tuntuu ristiriitaiselta ymmärtää, että suhde on monintavoin toimimaton ja satuttava ja silti kaikin voimin koittaa saada mustasta valkoista, koittaa saada toista/tilannetta muuttumaan. Minussa tämä herätti valtavaa häpeää, tiedän että tämä ei ole hyväksi – mutta en pysty irtaantua!
Syitä siihen, että irtaantuminen on niin pelottavaa on monia, eikä niistä todella tarvitse tuntea häpeää.
Mutta, mitä ne tyypilliset syyt ovat?
1️⃣ Pelko
Pelko että jää yksin, pelko mitä suhteen jälkeen tapahtuisi, pelko siitä että joku toinen saisi sen mikä ”kuuluu” minulle, yms.
Mitä sinä pelkäät että tapahtuu? Mitä pelkäät että tunnet? Tee se itsellesi näkyväksi ja hae tukea jos tarvitset. Pelot kasvavat monesti päässämme epärealistisiin mittasuhteisiin, mutta yksin ei pidä jäädä koskaan.
2️⃣ Aktivoitunut kiintymyssuhdemalli
Erityisesti ristiriitaisesti kiintyneen on vaikeaa irroittaa toimimattomasta suhteesta. Mutta kiintymyssuhde on itsessään jo hyvin primitiivinen ja ohjaava voima, josta luopuminen voi nostaa esiin hyvin varhaisiakin hylätyksitulon tunteita pintaan.
Irtaantuminen suhteesta on eräänlainen kiintymyshaava, joka usein tuntuu intensiivisesti kehollisestikin. Miten pystyt turvaamaan ja hoivaamaan itseäsi ns. vieroitusoireiden läpi?
3️⃣Epätietoisuus tulevasta
Luopuminen on psyykkisesti vaativaa moninaisista syistä. Yksi syy miksi irroittaminen on vaikeaa, johtuu monesti myös tulevaisuuteen liittyvästä epätietoisuudesta. Toimimattoman kuvion me tiedämme, ja se on sillä tavoin ”tuttua ja turvallista”.
Epätietoisuus on mielellemme hyvin epämukavaa ja ei ihme, että haluaisimme nopean helpotuksen. Mitä toimimattomasta suhteesta irtaantuminen taas mahdollistaa pitkällä aikavälillä, jos uskallat katsoa vaikkapa puolen vuoden, vuoden tai jopa viiden vuoden päähän?
Irtipäästäminen on monesti pitkä prosessi, usein jopa vuosien sellainen. En yritä hetkeäkään väittää, että se olisi helppoa, sillä sitä se ei ole. Mutta toimimattomasta tai traumakemia suhteesta on mahdollista irroittaa (vaikka sisällä olisi olo, että ei voi elää ilman tuota ihmistä) ja on äärimmäisen viisasta ymmärtää syyt miksi suhteessa on senkin jälkeen kun jo tietää että se ei vaan ole itselle hyväksi. Sillä irtaantuminen kysyy uskallusta elää läpi myös vaativien tunteiden – ja se on ihan ehdottomasti kaiken sen arvoista.
Tässä kirjoituksessa halusin jakaa muutaman asian mitä olen oppinut läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä. En tarkoita, että olisikin näiden teemojen yläpuolella – moni asia on sellainen joista tarvitsee ajoittain muistutusta, ehkä ihan lopun elämää. Silloin kun läheisriippuvuus vei minua talutushihnassaan, en kokenut että minulla oli vaihtoehtoja. Oli pakottava tarve ylimiellyttää, ylisopeutua, mahdollistaa ja omien rajojen ilmaisu tuntui valtavan pelottavalta ajatukselta! Suhdehan olisi voinut päättyä siihen!
Nämä 4 asiaa opin (monen muun lisäksi) läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä.
Ei olekaan niin kamalaa, jos tulee torjutuksi. On kamalampaa, jos torjuu kokoajan itseään tai yrittää jahdata toiselta rakkautta
Ymmärrät, että et voi oikeasti kontrolloida toista (ylimiellyttämällä, rajattomuudella, tms.) Kun lakkaat yrittämästä muuttaa toistaa, suhteen todellinen tila tulee näkyville.
Konfliktit ovat toki epämukavia, mutta joskus vääjäämättömiä. Konflikti tuo parhaimmillan selkeyttä. Et voi vaikuttaa toisen viestintään, mutta omaasi voit. Voit pysyä kunnioittavana, vaikka toinen ei pysyisikään.
Aikuinen ihmissuhde kysyy kummaltakin vastavuoroisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta. Et voi saada suhdetta toimimaan, jos vain sinä yrität. (Ja kysymys: Miksi yrität jahdata sellaisen rakkautta, joka ei ole halukas tasavertaiseen suhteeseen?)
Oivalluksista käytäntöön
Minulle oivallukset ovat tulleet ensin älyllisesti ja sitten onkin alkanut se tärkein, eli todeksi eläminen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ensin on uskallettava katsoa rehellisesti nykytilannetta. Missä kohdissa olin itselleni epärehellinen, mitä yritin kontrolloida, mitä pelkäsin ja missä mahdollistin.
Joskus odotin, että saan tarpeeksi rohkeutta toimia toisin. Monta kertaa huomasin, että itseasiassa oman toiminnan muuttaminen vahvisti rohkeutta ja itsekunnioitusta. Se mitä siis yritän sanoa, on se että toipuminen kysyy toimintaa ja valintoja. Se on se matka, jota kukaan muu ei voi puolestamme tehdä. Vierellä voi kulkea, voi kannustaa ja tarjota tukea.
On jälleen tullut se aika vuodesta, kun monessa koulussa jaetaan todistuksia. Lapset odottavat innolla, millaisia arvosanoja koko vuoden aherruksesta on annettu. Jotkut toivovat todistukseen kymppejä, toiset ovat tyytyväisiä kaseihin. Joillekin seiska on jo huikean hyvä arvosana ja helpotus, että pääsee siirtymään seuraavalle luokalle.
Samalla tavalla kuin me aikuiset usein vertailemme itseämme muihin, lapset tekevät samaa. Lauantaina juhlapäivänä moni katsoo kateellisena kaverin todistusta ja pohtii, miksi toinen pärjäsi paremmin. Lapsen maailmassa voi olla vielä vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset ovat hyvä eri asioissa. Kaveria huonommasta arvosanasta voi helposti tulla sellainen olo, ettei itse ole yrittänyt tarpeeksi.
Erityisesti lauantaina, mutta myös vuoden muina päivinä on tärkeä muistuttaa lapsia siitä, että todistus ei mittaa kenenkään arvoa ihmisenä.
Lähes jokainen oppii elämänsä aikana laskemaan ja lukemaan. Todistuksessa arvioitavat asiat oppii kyllä matkan varrella, vaikka kokeessa olisi unohtanut, milloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin.
Mitä jos koulussa arvioitaisiinkin todistuksessa myös ihan erilaisia asioita?
Muistettaisiin kertoa lapselle, että hän on hyvä kaveri, kun ei koskaan jätä ketään yksin. Kerrottaisiin lapselle, että hän on oppinut hienosti odottamaan omaa vuoroon. Kehuttaisiin, että lapsi on sanonut kauniita asioita kaverille ja lohduttanut, jos jollain on ollut paha mieli. Tässä todistuksessa sanottaisiin kuinka hienoa on, että lapsi on uskaltanut näyttää tunteensa.
Tässä todistuksessa muistutettaisiin siitä, että jokaisessa meissä on paljon hyvää.
Mitä asioita sinä kirjoittaisit lapsesi todistukseen?
Jokainen, joka on joutunut pitämään palasiansa kasassa liian pitkään, tietää, miten helpottavaa on, kun voi viimein turvallisesti hellittää ja antaa kaiken murtua. Tuo hetki on yleensä silloin, kun joku muu voi pidellä hellästi pirstaleita puolestasi, auttaa sinua keräämään kappaleesi kaikessa rauhassa ja rakkaudessa.
Särkyminen on helpompaa silloin, kun et ole yksin. Kun kaikki ei ole sinun hartioillasi, on mahdollista luottaa, että elämä kantaa silloinkin, kun et itse pysty.
Ihmiselle, joka on tottunut olemaan aina vahva, voi särkyminen olla myös pelottava asia. Kuka olen, jos annan itseni murtua? Vaikka olkapää olisi tarjolla, voi siihen olla vaikea nojata.
Tai ehkä sinä olet huomaamattasi kaikille se olkapää, jota itse niin kovasti kaipaisit.
Haluaisin ajatella, että apua on aina saatavilla. Haluaisin uskoa, että kenenkään ei tarvitsisi pärjätä yksin. Todellisuudessa apu ja tarve eivät aina kohtaa.
Joskus ainut ihminen, jonka seurassa uskallat olla pieni ja palasina olet sinä itse. Myös se voi olla paranemisen alku. Kun uskaltaa kohdata itsensä ja pitää kipua sylissään, jotakin lämmintä sisällä liikahtaa. Toivo, että tämän kaiken voi vielä jonakin päivänä jakaa.
Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Jos aiot tänä kesänä remppa- tai maalaushommiin tai haaveilet vanhan talon tai mökin kunnostamisesta itse, nappaa tästä Ella Kannisen ja Jasmiini Lappalaisen vinkit maalaamiseen, tapetointiin ja kuivan tilan laatoittamiseen. Vinkit on poimittu kirjasta Jokanaisen mökkiremontti (Otava, 2022).
1. Ulkoseinien maalaus pitää mökin paremmassa kunnossa pitkään – ja on mukavaa kesäpuuhaa
VINKKI 1: Huoltomaalaus pitäisi aina tehdä samalla maalilla kuin pohja on maalattu, näin varmistat parhaan lopputuloksen. Vesiohenteisen maalin päälle käy vain vesiohenteinen, mutta öljypohjaisen maalin päälle voi maalata myös vesiohenteisella maalilla. Jos et tiedä, mikä maali pinnassa on, nappaa huomaamattomasta kohdasta pala maalia ja kysy maalikaupan ammattilaisilta.
VINKKI 2: Alkukesästä ilma on kuivempaa ja sateet vähäisempiä, syksyä kohti ilmankosteus nousee. Kosteassa maalin kuivuminen pitkittyy ja se voi kiinnittyä huonosti, joten paras aika maalata ulkoseiniä on usein kesän alussa. Myöhään syksyllä sateisuus ja ilmankosteus ovat jo niin suuria, että maalaus on parempi jättää seuraavaan kesään.
Paras maalaussää on pilvipoutainen ja kuiva. Suorassa auringonvalossa ei pidä maalata, sillä lämpimässä kosteus haihtuu ja maali pääsee kuivumaan liian nopeasti eikä se silloin ehdi imeytyä pintaan.
2. Valitse sisämaalin sävy valon mukaan
Maalisävyn valintaan vaikuttaa ensisijaisesti huoneen valoisuus. Hämärään tai pieneen tilaan kannattaa valita vaalea sävy, sillä vaaleat värit lisäävät valoisuutta ja tilan tuntua, tummat puolestaan pienentävät.
Kiiltoaste kannattaa valita huoneen käytön mukaan. Kiiltävä maalipinta on helpompi pitää puhtaana esimerkiksi keittiössä ja eteisessä. Kiiltävä pinta on parempi myös lattiassa, koska mökkiolosuhteissa kuljetaan usein kengät jalassa sisällä. Himmeä maali puolestaan sopii kattoon sekä oleskelu- ja makuutilojen seiniin.
HUOM! Pese uudet telat ja siveltimet ennen käyttöä, niin saat ylimääräiset nukat ja liat pois. Maali tarttuu ja levittyy parhaiten, kun työkalu on pyyhekuiva.
3. Vaalea katto raikastaa koko huoneen
Katon maalaaminen valkoiseksi voi olla iso kasvojenkohotus koko huoneelle. Vaalean värin myötä huone tuntuu korkeammalta, avarammalta ja valoisammalta.
4. Tapetilla saa omannäköisen tilan – Eikä se ole lainkaan vaikeaa!
VINKKI 1: Jos tapettikerroksia on useita ja vain päällimmäinen kerros lähtee nätisti, vettä tarvitaan enemmän. Ota silloin avuksi suihkepullo ja ruiskuta seinän pintaan reilusti vettä. Anna vaikuttaa 5–10 minuuttia ja irrota.
On erittäin tärkeää, että suojaat lattian hyvin, ettei valuva vesi vaurioita lattiapintaa tai pahimmillaan pääse pintamateriaalin alle. Kun tapetti on kostunut, käytä lastaa irrottamiseen. Varo, ettet vahingoita seinäpintaa.
VINKKI 2: Aiemmin tapetoimattomat, maalaamattomat seinäpinnat on hyvä pohjamaalata, jotta tapetointi ja varsinkin tapetin irrotus tulevaisuudessa on helpompaa. Käytä tapetin väristä maalia, jottei väri kuulla tapetin läpi tai puskusaumaan vahingossa jäävästä raosta.
VINKKI 3: Tapetin alle voi jäädä ilmakupla, jonka huomaat vasta tapetin kuivuttua. Leikkaa silloin terävällä katkoteräveitsellä viilto kuplan kohdalle kuivaan tapettiin ja tupsuta liisteriä tapetin alapintaan pienellä paikkauspensselillä. Paina tapetti huolellisesti kiinni seinään, jotta viiltokohta jää siistiksi ja huomaamattomaksi.
5. Laatoita rohkeasti uutta tunnelmaa
VINKKI 1: Laatoitettavan pinnan on oltava tukeva ja kova, esimerkiksi kiveä tai kipsilevyä. Pese maalattu pinta maalipesulla ja karhenna tarvittaessa hiomalla kevyesti. Jos pinnassa on kohoumia, tasoita ne. Voit myös halutessasi maalata pinnan tartuntapohjamaalilla varmistaaksesi laastin kiinnittyvyyden.
Puualustoille laatoittamista ei suositella lainkaan puun kosteuselämisen vuoksi. Riskeinä ovat kiinnityslaastin pettäminen tai saumalaastin halkeilu.
VINKKI 2: Jos vanha laatoitus on kunnolla kiinni seinässä, voit asentaa niiden päälle uudet laatat. Tarkista laattojen kiinnitys koputtamalla. Ontto ääni kertoo irtonaisesta laatasta, joka pitää poistaa ja kiinnittää uudelleen. Voit myös täyttää kolon laastilla ja tasoittaa sen huolellisesti muiden laattojen tasalle.
Puhdista vanha laattapinta kunnolla, hio karheaksi ja levitä päälle ohut kerros saneerauslaastia ”tartuntakynsiksi”. Käytä myös kiinnitykseen saneerauslaastia. Jos laatoitat lattiaa, jossa on lattialämmitys, muista sulkea se vähintään kaksi päivää ennen laatoitusta.
Jokanaisen mökkiremontti -kirjan ja lisää remppavinkkejä löydät Suomalainen.comista TÄÄLTÄ. HUOM! Sisältää tärkeää tietoa ja hyviä vinkkejä erityisesti vanhan mökin tai talon remontoijalle.
Kun minulla oli ihan pieniä lapsia, opin miten helppoa on ottaa omaa aikaa. Arvostin sitä myös todella paljon. Aikaisemmin olin mieltänyt, että oma aika on jotain valtavan isoa: aikaa maalata taidetta, päivän reissu toiseen kaupunkiin, koko ilta ystävien kanssa. Ja sitähän se myös voi olla.
Opin kuitenkin myös toisenlaisen tavan viettää omaa aikaa: 20 minuutin kävelylenkki ulkona. Oma hetki saunassa. Päivälepo makuuhuoneessa ovi kiinni. Makoilua riippumatossa takapihan terassilla. Oma aikani keskittyi silloin siis aika pitkälti makoiluun 🙂
Purin päivän rasitusta näiden pienten, silti niin suurten taukojen avulla. Iltaisin minun ei tarvinnut paeta puhelimen taakse tai viltin alle. Koska olin nollannut rasitustani, jaksoin illalla kohdata, meditoida, keskustella ja rakastella.
Niinkin voi käydä, että haluaisi tehdä kaikkia yllä mainituista, muttei yksinkertaisesti jaksa. Kun arki tuntuu liian kuormittavalta, illalla haluaa vain olla hiljaa ja yksin – vaikka oikeasti kaipaisikin läheisyyttä ja mukavaa aikaa oman rakkaan kanssa.
Kun omaa aikaa viettää säännöllisesti ja tarpeeksi, olo pysyy positiivisempana myös arjen suhteen. On helpompaa kokea kiitollisuutta, kun elämän rytmi on itselle sopiva, eikä elämä tunnu suoritukselta.
Tekninen juttu
Omaa aikaa ei aina ilmesty kalenteriin, vaan se pitää laittaa sinne. Joskus voi toki ottaa taukoja arkeen lennosta, vuorotellen. Mutta jos tätä ei tunnu tapahtuvan, kannattaa ottaa kalenteri esiin. Yllättävän moni – varsinkin pienten lasten vanhempi – kertoo kaipaavansa yksinkertaisia taukoja arkeen, jotta voisi mennä vaikka kävelylle ja soittaa rauhassa ystävälle, mutta arki tuntuu vievän mukanaan. Sopivaa hetkeä ei yksinkertaisesti tunnu ilmaantuvan koskaan.
Tämän takia asia kannattaa ratkaista teknisesti, esim. näin: Joka keskiviikko toinen menee minne haluaa. Sopikaa yhdessä, kuinka pitkäksi aikaa. Puoli tuntia, tunti, kaksi tuntia? Miten kauan toinen kokee pärjäävänsä ilman, että hän rasittuu? Ja joka torstai/maanantai toinen taas menee minne hän haluaa.
Kun oma aika on kalenterissa, se on yhtäkkiä aivan tavallinen osa arkea, samanlainen rutiini kuin kaikki muukin. Kokeilkaa heti! Mitä sinä haluat tehdä omalla ajallasi?
Joskus rakkaan läheisen kanssa voi juuttua syvälle satuttaviin ristiriitatilanteisiin. Vaikka molemmat tietävät, ettei toinen tarkoita sanoillaan pahaa eikä hänellä ole tarkoitusta loukata, huomiomme toisistamme saattavat viiltää kipeästi.
Minulle sattui tällainen tilanne jokin aika sitten. Tahattomasta huomautuksesta lähtenyt tilanne eskaloitui molemminpuoliseen mielipahaan, jolloin ystäväni sanoi minun vetävän kaiken aina itseeni. Kun myöhemmin tilannetta selvittäessämme kysyin, mitä hän oli lauseella tarkoittanut tai millä tavoin vedän kaiken aina itseeni, hän ei oikein osannut tarkentaa lauseen tarkoitusta.
Ehkä hänelle tuo lause ei ollut siinä tilanteessa kovin merkityksellinen, mutta minun sisälleni se jäi kummittelemaan. Oletin ystäväni lauseellaan tarkoittaneen tapaani kertoa tunteistani ja analysoida niitä erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa.
Muutama vuosi aiemmin olin nimittäin oivaltanut, miten vaikeaa minun oli ilmaista rehellisesti kipeitä tunteitani. Niinpä olin päättänyt ryhtyä harjoittelemaan tunteitteni ilmaisemista. Ja kenenpä muunkaan kanssa sitä harjoittelisin kuin läheisen ihmisen, jonka rakkauteen luotin vahvasti.
Riidan keskellä koin kuitenkin saaneeni näpeilleni. Minun ei ollutkaan hyvä paljastaa kipeimpiä tunteitani hänelle. Koin, ettei kokemuksiani haluttu kuulla eikä tunteillani ollut lupaa olla olemassa. Tulkitsin, että hän ei sittenkään hyväksynyt ja rakastanut minua sellaisena kuin olin, vaan toivoi minun olevan jollakin tavalla erilainen.
Ystävyydessähän hienointa on, että kelpaa omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Niinpä uskoin, että ystävyydeltämme oli pudonnut pohja. Aito ja syvä ystävyys välillämme oli rikkoontunut, mitä surin suunnattomasti. Kaipasin valtavasti avointa ja vaivatonta kohtaamistamme samalla, kun itse sulkeuduin kuin simpukka varoen paljastamasta mitään henkilökohtaista itsestäni.
Eräänä päivänä rypiessäni hyväksymättömyyden alhossa ja syyttäessäni mielessäni ystävääni siitä, ettei hän hyväksy minua sellaisena kuin olen, kuulin pienen kysymyksen sisältäni:
No entä sinä? Hyväksytkö sinä hänet juuri sellaisena kuin hän on? – No niinpä !!!
Olin niin täysin uhriutunut, etten ollut kyennyt näkemään mitään muuta kuin oman kelpaamattomuuden kipuni. Uhrina en osannut kuin pitää lujasti kiinni oletuksistani, uskomuksistani ja tulkinnoistani. Ja listata mieleni perukoilla vaatimuksia, millä tavoin ystäväni tulisi muuttua ja miten hänen tulisi osoittaa hyväksyntää ja rakkautta minua kohtaan.
Samalla todistin oikeaksi hänen lauseensa. Hieman huvittuneenakin totesin, että mitä muuta tein, kuin vedin asian itseeni ja syvälle vedinkin.
Tuo pieni kysymys sisälläni kuitenkin vapautti minut surusta ja hylätyksi tulemisen tunteesta. Sen sijaan tunsin lempeyttä ja myötätuntoa häntä ja itseäni kohtaan – tämän parempaan meistä kumpikaan ei kyennyt. Se sai minut näkemään tapahtuneen uudella tavalla, uudesta näkökulmasta.
Entä jos minä hyväksyisinkin hänet? Ja hänen hetkittäisen väsymyksensä ottaa vastaan minun kokemusteni painolastia?
Entä jos hyväksyisin, että hänelläkin voi olla huonoja hetkiä? Että hänkään ei osaa joka tilanteessa löytää kaikista rakentavimpia lauseita?
Entä jos hyväksyisin hänet inhimillisenä ihmisenä – epätäydellisenä meidän muiden tavoin – ja juuri siksi niin rakkaana?
Entä jos hyväksyisin, että hän kaikesta huolimatta rakastaa minua?
Meistä jokainen kaipaa elämässään hyväksyntää – ja erityisesti lähimpien ja tärkeimpien ihmistemme hyväksyntää. Voisinko minä olla se, joka hyväksyy läheiseni ehdoitta? Juuri sellaisena kuin hän on.
Oletko järki- vai tunneihminen? Sinulta on varmasti joskus kysytty tämä kysymys. Näin pystymme kätevästi jakamaan ihmiset tunteidensa aalloilla purjehtiviin ja toisaalta kylmän harkittujen ja punnittujen päätösten avulla navigoiviin. Itse olen kokenut kuuluvani vahvasti tunne-eläjien heimoon. Mutta hetkinen. Enkö voi olla molempia? Entä onko tässä jaottelussa lopulta mitään järkeä?
Minulle nimittäin tunteideni kuunteleminen ja seuraaminen on välttämätöntä järkevien päätösten tekemiseksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tekisin isoja ratkaisuja tunnekuohujen vallassa, vaan yksinkertaisesti sitä, että uskon, että tunteilla ja intuitiolla on meille paljon arvokasta kerrottavaa. Järkiperäisyyden nimeen vannovassa maailmassa nämä hiljaiset signaalit vain uhkaavat peittyä analyyttisen ajattelun ylivallan alle.
Meidän on totutettu arvostamaan raakoja faktoja, numeroita ja aukottomia päättelyketjuja. Elämä ei kuitenkaan taivu laskukaavoiksi, emme ole koneita, emmekä edes välttämättä niin loogisia kokonaisuuksia kuin joskus toivoisimme. Olemme syvästi inhimillisiä olentoja, joihin vaikuttavat monet erilaiset voimat. Meidät on tehty iloista ja suruista sekä valoista ja varjoista. Juuri tunteet tekevät meistä erityisiä.
Jos yritämme liikaa järkeillä ja rationalisoida elämää, meiltä saattaa mennä ohi moni asia. Saatamme päätyä elämään elämää, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti jossain vatsan pohjassa tai takaraivossa lymyilee epämääräinen tunne. Tunne, joka on sivuutettu järkisyihin vedoten.
Minusta olisikin jo aika unohtaa muinainen ja mustavalkoinen jaottelu ja asioiden arvottaminen järki- ja tunnelokeroihin ja arvostaa ja kuulla yhtä lailla molempia. Usein järki ja tunne nimittäin menevät myös suloisesti sekaisin, koska sellaista elämä nyt vain on. Esimerkiksi minulle lopulta rakkaus on ainut asia, mikä käy järkeen. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen on myös pitkällisen analyyttisen pohdinnan jälkeen tärkein tavoite elämässäni.
