Jos on oppinut varhaisissa vaiheissaan lukemaan ja aistimaan toisia tarkkaan tai jopa kannattelemaan ensimmäisiä hoivaajiaan saadakseen mitä tarvitsee eli nähdyksi tulemista / huomiota / turvaa / hoivaa / yhteenkuulumisen fiilistä / läheisyyttä, tätä herkästi jatkaa myöhemminkin elämässään. On oppinut jättämään tai sivuuttamaan itsensä ja keskittymään ja eläytymään enemmän toisiin. Saattaa alistua ja kadottaa rajansa, ja pinnistellä valtavasti yhteyden eteen. Työstää itseään ja tuntee hoitavansa pari- tai ystävyyssuhdetta toisenkin edestä.
Tämä liittyy myös eläytyväisten ja empaattiseen mielettömään kykyyn asettua toisen asemaan tai fiilata toisten juttuja, eikä sitä tarvitse pitää huonona juttuna. Mutta tiensä voi löytää turvallisempaan ja tasapainoisempaan läheisyyteen, jossa on myös tervettä erillisyyttä.
On eheyttävää oppia huomaamaan, milloin alkaa jättää itseään, tehdä liikaa kompromisseja / toimia rajattomasti. Milloin pitää toisten juttuja tärkeämpiä kuin omiaan tai millä eri tavoin sivuuttaa tarpeensa. Näistä tendensseistä johtuen saattaakin sitten kokea närää ja katkeruutta, että mitä hittoa, eikö toi toinen maindaa mua yhtään, eikö mun jutut ja tarpeet ole tärkeitä. Varmasti ovat, mutta jos toinen ei tiedä niistä, voi tulla sivuutetuksi tulemisen tunne.
Kuvio on erityisesti turvattomasti kiintyneille tuttu: omat tarpeensa pitää tavalla tai toisella niellä. Joko yrittää kannatella toista hulluna tai sitten vetäytyy, kun tulee olo ettei mikään riitä.
Toisen maailmaan sulautuminen ja omansa sivuuttaminen on tapa yrittää saada tarpeitaan täytettyä, mutta aikuisuudessa on voimauttavaa oppia läheisriippuvaisista mekaniikoistaan itseä huomioivampaan, itselle vastuullisempaan tapaan olla. Sisäisen turvan löytäminen on avainjuttu. Tarvitsee siis opetella ITSE tunnistamaan rajojaan, ilmineeraamaan niitä ja arvostamaan omaa maailmaansa toimin ja sanoin.
Mielikuva narsistisesta henkilöstä on usein se, että nämä ovat ilkeitä ja arvostelevia ja kovia suustaan. Aina ei suinkaan ole näin. On nimittäin muitakin tapoja käyttää henkistä väkivaltaa. Narsistin kanssa eläminen on jatkuvaa hylkäämisen, torjumisen, kaikenlaisen kaltoinkohtelun, pettymysten ja pahan mielen monenlainen näyttämö.
Marttyyri-vaikenijanarsistin näyttämö on ihan omaa luokkaansa. Tällaisen henkilön tyypillinen käyttäytymismalli on pidättäytyä puhumasta ja reagoimasta millään lailla. Narsisti voi kerta kaikkiaan olla vastaamatta toisen ihmisen puheeseen. Tällainen narsistityyppi ei vaivaudu osoittamaan millään tavalla, että olisi kuullut, mitä hänelle puhuttiin. Kysymyksiin vastaaminen kysymyksillä ja puheenaiheen vaihtaminen ovat näppäriä keinoja mitätöidä ja väheksyä toinen ihminen. Ihan kuin toinen olisi ilmaa ja niin arvoton, ettei häneen tarvitse reagoida.
Moni narsisti pitää mykkäkouluja. He painuvat omaan luolaansa eikä heitä saa sieltä houkuteltua ulos, jos heitä ei kiinnosta. Ja usein heitä ei kiinnosta yhtään. Heillä on oikeus vetäytyä perhe-elämästä, olla ottamatta osaa muun perheen juttuihin, heillä on oikeus osoittaa perheenjäsenille heidän paikkansa olemalla hiljaa ja poistumalla paikalta. Ei heidän tarvitse miettiä sitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu tai kuka vastaa perheen asioista silloin, kun hän on omassa mykkäkoululuolassaan.
Näitä marttyyrityyppejä on usein vaikea tunnistaa narsisteiksi, koska he ”pitävät sydämensä kielensä päällä” eli esittävät hyvää ihmistä sillä, että pitäytyvät puhumasta. Näin heitä ei päästä syyttämään ilkeilystä ja he saavat säilyttää itse rakentamansa hyvän ihmisen valeminän. Toki valeminä rakoilee kyllä usein, mutta kiukun tai suoranaisen raivon saa päälleen se, jolle narsisti uhkaa paljastua.
Välttelevän kiintymyssuhteen omaava empatiakyvytön narsisti pystyy täysin vailla omaatuntoa olemaan reagoimatta toiseen ihmiseen. Hän pystyy hylkäämään toisen ihmisen fyysisesti ja henkisesti täysin kylmästi. Hän pystyy mitätöimään toisen ihmisen pelkästään sillä, että vaikenee.
Moni narsistin läheinen on ollut tosi huolissaan tyypistä, joka on kadonnut, jättänyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin. Toki kun narsistin temput tajuaa, loppuu huolestuminen ja jäljelle jää vain kaltoinkohtelun jälkimaku.
Moni narsisti on pitkästynyt, kyllästynyt perhe- tai parisuhde-elämään. Hän haluaa elää kuin teini (anteeksi kaikki teinit!): pelata tietokonepelejä, juoda ja syödä mitä huvittaa, harrastaa yhden yön juttuja parisuhteessa ollessaan, selailla Tinderiä uutta uhria etsiskellen, jättää ”huoneensa” siivoamatta, käyttää rahansa samaan tapaan kuin teini viikkorahojaan ja mitä näitä nyt on. Rajoja hänellä ei ole eikä niitä saa asettaa – niistä vasta kiukku tulee.
Narsisti ei kykene elämään vastuullisen aikuisen elämää eikä häntä sellainen edes kiinnosta. Narsisti elää mielihyväperiaatteen mukaan nautinnosta nautintoon, esimerkiksi vessanpesu ei kuulu tämänkaltaiseen elämäntyyliin.
Vastuu on narsistille jotain sellaista, mille he eivät osaa tehdä mitään. Ja kun elämässä tulee paikka, ettei häntä enää päästetä pälkähästä ja esimerkiksi hänen valheensa (uskottomuus, taloudellinen hyväksikäyttö, alistaminen jne.) ovat uhkaamassa paljastua, kääntyy narsisti kannoilleen ja häipyy sanaakaan sanomatta – sinne missä kukaan ei ”vaadi” häneltä tai ”syyllistä” häntä. Koska narsisti ei pysty ottamaan vastuuta mistään, ei itsestään, asioistaan eikä läheisistään, sysää hän syyllistämällä (senkin voi muuten tehdä sanomatta sanaakaan!) ja uhriksi heittäytymällä vastuun muiden ihmisten, jopa lastensa, niskaan. Syy on aina jossain muualla kuin hänessä.
Narsisti on taitava selittämään asiat itselleen edullisiksi ja keräämään empatiapisteitä niiltä, jotka eivät tajua, mistä todella on kysymys. Usein narsistit kertovat tarinoitaan siitä, miten heitä on kiusattu ja kohdeltu väärin, vaikka totuus on jotain ihan muuta.
Uskomatonta on se, että nämä lapsiaikuiset saavat jatkaa toimintaansa, toisten ihmisten satuttamista, uudelleen ja uudelleen eikä kukaan puutu. Eikä tämä koske vain aikuisia vaan nämä tyypit tekevät samaa myös lapsilleen. Se jos mikä on julmaa ja hyvin haavoittavaa.
Narsistien jättämiä traumajälkiä on tosi paljon. Meihin on syvään istutettuna ajatus siitä, ettei toisten asioihin voi puuttua. Ei vaikka näkisimme henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Narsistiset ihmiset saavat jatkaa toimintaansa usein ilman, että siihen puututaan millään tavalla – jokainen joka ei puutu, on narsismin mahdollistaja. Totuus vapauttaa, ainakin uhri saa vapautuksen – narsisti ei valitettavasti totuuteen kykene vaan jatkaa valheellista tyyliään ja pitää päänsä vastuuttomuuden pensaassa.
Sisustuslehtien valkoiset unelmat luovat usein valheellisen kuvan siitä, miltä ihmisten kodeissa näyttää. Sosiaalisessa mediassa lapsiperheiden asunnot ovat usein siistejä. Hyllyille on aseteltu muutama lelu näytille, mutta missään ei näy leikkimisen jälkiä. Näitä kuvia katsellessaan voi helposti tuntea olonsa kurjaksi omassa kodissaan, jossa mattoja koristavat legot ja olohuoneen nurkassa on supersankarin maja.
Kodin ei koskaan tulisi olla paikka, jossa pitäisi suorittaa. Koti saa olla juuri sellainen kuin sinä haluat. Se voi olla siisti, moderni ja valoisa huoneisto. Se voi olla vanha maalaistalo, jossa räsymatot etsivät paikkaansa lattialla. Ei sillä ole väliä, millainen koti sinulla on. Tärkeintä on, että sinä tunnet kodissa olosi onnelliseksi.
Mieti hetki omaa lapsuuttasi. Mitkä asiat saivat paikan tuntumaan kodilta?
Minä muistan omasta lapsuudestani olohuoneen kulmikkaan hyllykön, se oli hyvä piilopaikka, kun leikittiin piilosta. Muistan mäntysuovalla pestyjen mattojen tuoksun. Muistan sen, että kodissa sai leikkiä, nauraa ja nauttia elämästä. Leikkien jälkeen sotkut siivottiin, mutta kukaan ei suuttunut, jos pullataikinaa tippui vahingossa matolle.
Koti syntyy muistoista. Älä siis murehdi sitä, onko olohuoneen sohva laadukasta designia. Jos sen nurkassa on mukava lukea kirjaa ja uppoutua omiin ajatuksiinsa, se on täydellinen paikka juuri sinun kotiisi.
Miksi sitten jotkut stressaavat sitä, millainen koti heillä on?
Koti on jokaiselle pyhä paikka. Se kuvastaa sitä, millainen ihminen kodin omistaja on. Vieraat jotka kommentoivat ikäviä asioita toisen kodista, loukkaavat myös kodin omistajaa. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että oman kodin ovet avautuvat vain ystäville.
Kenenkään ei koskaan pitäisi kutsua kylään toista ihmistä vain velvollisuudentunteesta. Koti on jokaisen turvasatama, eikä sinne kuulu päästää ihmisiä, jotka loukkaavat sanoillaan tai katsovat sinua halveksuvasti. Mikään sukulaissuhde ei velvoita sinua avaamaan oveasi henkilölle, jonka seurassa tunnet olosi epämukavaksi.
Kutsu kotiisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voit parantaa maailmaa ja olla oma itsesi.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy.
Japanilaiset tunnetaan pitkäikäisenä kansana ja erityisesti Okinawan saari on kuuluisa siitä, että saarella asuu suhteellisesti maailman eniten yli 100-vuotiaita. Pitkän ja terveen elämän syitä on etsitty paikallisesta ruokavaliosta, esimerkiksi saarelaisten perinteisestä aamiaisesta, joka tunnetaan nimellä natto.
Perinteinen natto-aamiainen sisältää nattokinaasi-entsyymiä, jolla on runsaasti terveyteen liittyviä vaikutuksia. Natto valmistetaan fermentoimalla keitettyjä soijapapuja Bacillus subtilis natto -bakteerin avulla. Papuja käytetään eli fermentoidaan noin vuorokausi, kunnes niihin muodostuu tahmea ja venyvä pinnoite.
Tahmea lima sisältää erityisen paljon nattokinaasia ja K2 -vitamiinia. Nattokinaasi parantaa verenkiertoelimistön toimintaa useilla eri tavoilla ja sitä voi suositella erityisesti kaikille yli 50-vuotiaille.
Japanissa nattoa valmistetaan noin miljardi kiloa vuodessa. Natto ruokana sisältää luonnostaan nattokinaasientsyymiä, mutta koska sen maku ei hivele kovinkaan monen siihen tottumattoman makuhermoja, siitä on tehty myös ravintolisiä.
Nattokinaasi – tutkittu ja turvallinen entsyymi vihdoin Suomessa
Biomedin uusi Nattokinaasi NSK-SD® entsyymi sisältää runsaasti japanilaisesta natto-aamiaisruoasta uutettua nattokinaasi-entsyymiä, jonka vaikutuksia sydämen ja verisuonten terveyden tueksi on tutkittu jo kymmeniä vuosia.
Ravintolisinä nattoa on käytetty kymmeniä vuosia eri puolilla maailmaa, mutta Euroopassa se sai vasta vuonna 2017 Euroopan Unionilta uuselintarvikehyväksynnän, jonka mukaan se on turvallinen tuote. Näissä turvallisuustutkimuksissa käytettiin Japanilaista NSK-SD entsyymiä.
Maailmalla myydään myös Kiinalaisia versioita mutta nimenomaan japanilainen NSK-SD on tutkittu ja hyväksytty eri maissa. Nattokinaasista on tehty lisäksi solumallitutkimuksia, eläintutkimuksia sekä ihmistutkimuksia. Tällä hetkellä niitä on yhteensä 62 kappaletta ja niistä 20 ovat kliinisiä tutkimuksia ihmisillä.
Miten Nattokinaasi NSK-SD vaikuttaa ja kenelle se erityisesti sopii?
Nattokinaasi imeytyy hitaasti, ja sen pitoisuus verenkierrossa nousee hallitun tasaisesti. Se on havaittavissa verenkierrossa heti nauttimisen jälkeen, mutta suurimmillaan pitoisuus on noin 13 tuntia annoksen syömisen jälkeen. Tästä syystä yksi annos päivässä riittää.
Nattokinaasi parantaa verenkiertoelimistön toimintaa useilla eri tavoilla ja sitä voikin suositella kaikille yli 50-vuotiaille. Erityisen suositeltava se on tupakoiville tai huonosta ääreisverenkierrosta kärsiville.
Nattokinaasi on turvallinen ruokaperäinen entsyymi joka ei toimi liian tehokkaasti, vaan elimistö säätelee sen käyttöä tarpeen mukaan. Myös K2-vitamiini on poistettu NSK-SD nattokinaasista. Ainetta voisi verrata suosittuun serrapeptasiin mutta vaikutuksiltaan se on tehokkaampi nimenomaan verenkiertoelimistössä.
Kuinka paljon nattokinaasia tulisi ottaa?
Entsyymien kohdalla puhutaan aktiivisuusyksiköistä ja nattokinaasin pitoisuutta kuvataan lyhenteellä FU (fibrinolytic unit). Suositeltu päivä-annos on 2000 FU, joka vastaa sitä määrää mitä japanilaiset saavat yhdestä ruoka-annoksesta.
NATTOKINAASIN 4 TÄRKEINTÄ VAIKUTUSTA SYDÄMELLESI JA VERISUONILLESI
1. LIUOTTAA VERIHYYTYMIÄ
Hajottaa fibriiniä (veren hyytymiseen osallistuvaa proteiinia), mutta ei häiritse kehon luonnollisia parantumisprosesseja, kuten haavojen parantumista.
2. ALENTAA VERENPAINETTA TURVALLISESTI
Tutkimuksissa nattokinaasi alensi korkeaa ylä-, ja alapainetta. Verenpaine ei alentunut normaalitason saavuttamisen jälkeen.
3. VÄHENTÄÄ PUNASOLUJEN KASAUTUMISTA
Punasolujen takertuminen vähenee ja haitallisia verihyytymiä ei synny niin helposti.
4. TEHOSTAA VERENVIRTAUSTA
Tutkimuksessa havaittiin, että verenkierto sormenpäissä lisääntyi merkittävästi pian nattokinaasin käytön jälkeen.
Ne vain joskus tulevat, sen kummempia kyselemättä. Ne tulevat kuin tuntureilla pöllyävä jäätihkusade ja siinä me seisomme tumput suorina silmät ja suu auki, vastaanottamassa kaikki mitä niillä on antaa. Ai hitto kun taas sattuu!
Surulle ja murheille on tehtävä tilaa ja kun ne ovat tulossa, niitä on turha yrittää lakaista maton alle tai piilottaa, koska se itse asiassa usein vain pahentaa ongelmaa.
Siksi suosittelenkin varautumaan etukäteen elämäsi erilaisiin vastoinkäymisiin. Jossain vaiheessa niitä kuitenkin tulee eteen, mietona tai vahvana, mutta tulee kuitenkin, se on selvää ja se meidän on parempi hyväksyä.
Minkälainen voisikaan olla itsensä lohduttamisen ensiapupakkaus?
Suklaata ja rakkausleffoja? Maailman pehmein viltti ja oman sohvan turvallinen nurkkaus? Ne ovat kyllä ihana pari, mutta mitä sitten, kun leffa ja suklaa loppuvat ja kun paleltaa ihan jokaista solua myöten? Vatsa täynnä sokerirasvamössöä ja paha mieli koko kehoa kalvaamassa.
Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Yvonne Dolan suositteli kirjassaan Pieni askel (2012) kokoamaan sadepäivien lohtulaatikon. Laatikon, jonka sisälle on koottuna sinua itseäsi varten valmiiksi paljon muutakin, kuin suklaata ja lista lohtuleffoistasi.
Kokoa kauniiseen sadepäivien lohtulaatikkoon, jonka olemassaolon tärkein ja ainoa tehtävä on olla olemassa sinun lohdutustasi varten tavaroita, joista varmasti tiedät nauttivasi ja saavasi hyvää oloa.
Dolan suositteli valitsemaan sadepäivien lohtulaatikkoon esimerkiksi suosikki tuoksukynttiläsi, suosikki suihkusaippuasi, suosikki teesi, suosikkivalokuvasi, listan lempibiiseistäsi ja kaikkea muuta, joiden tiedät auttavan sinua rentoutumaan, virkistymään ja lopulta saamaan unta.
Valitse laatikoksi kaunein laatikko minkä olet nähnyt ja hanki se.
Sisällytä laatikkoosi myös lohtukirje itsellesi. Yvonne Dolan kehoitti tekemään sadepäivän lohtukirjeen seuraavalla tavalla:
Kirjoita kirje siten, että puhuttelet kirjeessä kauniisti itseäsi, kerrot mitä nyt kannattaisi tehdä ja lohdutat itseäsi.
Kirjoita kirjeeseen toimintoja ja sellaista tekemistä, jotka ilahduttavat sinua.
Kirjoita ylös niiden ystävien nimet ja yhteystiedot, joille voit soittaa silloin, kun tarvitset kuuntelijaa, juttuseuraa tai tukea ja lohtua.
Kirjoita muistutus itsellesi omista vahvuuksistasi ja kaikista hyvistä puolistasi.
Kirjoita ylös ne asiat, joissa olet erityisen lahjakas ja mitä upeita kykyjä sinulla on (älä aliarvioi itseäsi!).
Kirjoita kirjeeseen kiinnostuksen kohteitasi, asioita, jotka kiinnostavat juuri sinua.
Kirjoita ylös toiveitasi, unelmiasi ja haaveitasi.
Kirjoita kirjeeseen erityisiä neuvoja ja ohjeita ja muistutuksia asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä ja jotka ovat hyvin elämässäsi ja joista voit olla kiitollinen.
Kopioi kirjeen loppuun seuraava lause:
”Tiedän, että nämä auttavat sinua, koska minä olen sinä! Sydämellä: Minä. ”
Lohdullista seuraava vastoinkäymisen päivää sinulle ja onneksi: Vastoinkäymisillä voi joskus olla hyviäkin tarkoitusperiä.
Pulahdimme taannoin hyvän ystäväni kanssa järvessä. Vesi oli vielä verrattain kylmää. Itse olin noussut jo ylös, mutta ystäväni kökötti itsepintaisesti yhä paikoillaan. Sanailimme leikkisästi.
– Onks kylmää?
– No vähän.
– Muista, et kylmäkin on vain tunne.
– Niin on, ja mä voin valita tunteeni. Sen tunnenko mä kylmää vai että tunnenko mä että mä olen onnellinen.
– Mä valitsen häpeän.
– Miksi ihmeessä sä valitset häpeän?
– Koska aina jos on mahdollista, kannattaa valita häpeä.
Tämä pintapuolinen ja sarkastinen lauseiden vaihto piirtyi mieleni sopukoihin. Tunnistin, kuinka rahtunen hurttia huumoria kätki sisäänsä aimo annoksen elettyä elämää ja tehtyjä valintoja.
Häpeän valitseminen houkuttelee
Muistatko sen palaverin, jossa puheenparsi sinkoili ympäriinsä juuri siitä aiheesta, josta myös sinulla olisi ollut sanasi sanottavana? Päätit olla hiljaa, koska epäilit ettet pystyisi sanomaan mitään mullistavaa. Mitä jos muut pitävät ihan pöhkönä?
En tiedä sinusta, mutta minä ainakin muistan myös sen hetken kun koin jonkun toisen taholta vähättelyä. Useimmiten siinä oli mukana reilu ripaus huumoria, jota ilman kyse olisi ollut alistamisesta. Pidinkö puoliani? En. Sen sijaan myhäilin, nyökkäilin ja pienensin itseni vähättelyn kokoiseksi. Ei pidä luulla itsestään liikoja.
Paradoksaalisesti myös kohteliaisuuksia sataessa on helppo valita häpeä. Kääntää katse syrjemmälle tai heittää homma lekkeriksi. Hävettää kun kehutaan, luulevat vielä ylpeäksi.
On mahdollista valita myös toisin
Kerta toisensa jälkeen valitsen häpeän, koska se on iskostunut (ainakin suomalaisittain) suositeltavaksi ja useimpien hyväksymäksi valinnaksi. Häpeä pienentää kantajansa, jolloin hän ei ole vaaraksi ympäristölleen. Eläinkunnassa ilmiö tunnetaan alistumisena, jossa esimerkiksi tietty apinalauman yksilö ei uskalla haastaa toisia vaan alistuu osaansa. Tutkitusti tässä piilee jotain hyvin oleellista niin apinan kuin ihmisen hyvinvointiin liittyen.
Valitsemme häpeän, koska harmittomina mahdollisuutemme pysyä hengissä ovat paremmat. Teemme tosin näin myös silloin kun vaaraa moiseen ei ole.
Tottumiskymys.
On silti mahdollista valita myös toisin.
Ensin kerran,
ehkä sitten toisenkin.
Tämä voi yllättää,
mutta toisin valitsemiseen harvemmin kuolee.
Tarkemmin sanottuna, ei koskaan.
Sen sijaan, se mitä valinnasta voi seurata saattaa tehdä elämästä kokemuksena paremman.
Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka uutuuskirja Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022) kertoo, miten ihminen on muokannut luontoa ja luonto ihmistä sekä avaa toiveikkaita näkymiä ilmaston ja ympäristön tulevaisuuteen.
Erityisesti silloin, kun uutiset pelottavat ja ahdistavat, on tärkeä tuoda esiin myös toivon näköaloja. Toivon, että kirjani Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022) tuo uusia näkökulmia ja inspiraatiota usein synkkänä ja lohduttomana vellovaan ympäristökeskusteluun.
Toivo ei perustu toiveajatteluun tai todellisuuden kieltämiseen. Toivon näköalat aukenevat näkökyvyn harjaannuttamisen kautta. Sitä voi opetella ja sen esteitä voi purkaa.
Tässä kuusi asiaa, jotka herättelevät toivoa ja helpottavat ahdistusta silloin, kun ilmasto ja ympäristö huolestuttavat. Niiden tiedostaminen mahdollistaa sen, ettemme halvaannu ahdistuksen seurauksena passiivisiksi sivusta seuraajiksi tai muutu kyynisiksi iskulauseiden toistelijoiksi ja vieressä huutelijoiksi. Otteet on poimittu kirjasta Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022).
1. Maailmanloppua ei ole vielä julistettu
Asioiden eteen voidaan tehdä ja niiden eteen kannattaa toimia. Ilmastonmuutos on pysäytettävissä, jos koko torjuntakeinojen potpuri otetaan käyttöön. Suurimmat muutokset tehdään päättäjien toimesta ja muutamalla toimialalla, kuten energiahuolto, raskas teollisuus, liikenne ja maatalous. Silti pienillä teoillakin on merkitystä. Jos voisimme kaikki omaksua ajatuksen ”vähempi on enempi”, maailma olisi jo pian toisen näköinen.
Sen sijaan, että pohdimme, mitä lisää voisimme saada, voimme muuttaa ajatteluamme niin, että tunnemme yhä suurempaa kiitollisuutta siitä, mitä meillä jo on.Kiitollisuus on rajaton luonnonvara, joka ei ole pois keneltäkään.
2. Toivoa on – ja sitä kannattaa vaalia
Synkkinä aikoina toivo on ainoa järkevä strategia. Toivo ei ole ilmastonmuutoksen kohdalla vain kevytmielistä toiveajattelua, vaan meillä on käsillä olevan tutkimustiedon valossa edelleen kaikki mahdollisuudet ehkäistä ilmastokatastrofi.
3. Muutos on mahdollinen, vaikka kaikki eivät osallistuisi siihen
Meidän ei tule antaa jarruttelijoiden määrätä ilmastokeskustelun luonnetta ja sävyä niin, että suuri osa voimavaroistamme kuluu vastustajien käännyttämiseen ja heidän argumenttiensa kumoamiseen. Jokaista ei saada ongelmasta vakuuttuneeksi, vaikka ilmastonmuutoksesta maalaisi minkä sortin Godzillan.
4. Puhu niille, jotka kuuntelevat
Voimme kohdistaa viestimme sille suurelle joukolle, joka on jo aikaa sitten vakuuttunut ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja on myös valmis toimenpiteisiin katastrofin ehkäisemiseksi.
Olen huolissani siitä, että aikana, jolloin ihmiskunta tarvitsisi kipeimmin keskinäistä ymmärrystä, vastakkainasettelusta ja ilkeästä kielenkäytöstä on tullut arkipuhetta. Se tekee ilmastopolitiikan tekemisestä ankeaa ja rumaa.
5. Pelottelemalla ei saada aikaan hyvää
Ilmastoahdistuksen käsittelyä ja sen kanssa elämistä ei tule sysätä pelkästään tiedon vastaanottajien harteille. Vastuu on myös viestin tuojilla: medialla, koululaitoksella ja meillä tutkijoilla. Jatkuvassa uhkakuvien maalaamisessa kysymys ei ole vain väärän, tutkimustietoa tarpeettomasti kärjistävän informaation levittämisestä vaan suorastaan vastuuttomasta toiminnasta.
Pelottava tulevaisuus saa ihmisen ilmastotekojen sijasta tarrautumaan nykyhetkeen kuin se olisi hänen viimeinen elinpäivänsä.Sen lisäksi että se aiheuttaa toimintakyvyn vievää ahdistumista, se nakertaa ilmastotieteen uskottavuutta. Kun susi lopulta ilmestyy, voi olla, ettei kukaan enää reagoi siihen.
6. Kiitollisuus luonnosta tuottaa iloa
Meille on annettu mahtava maapallo asuttavaksi. Sen viiltävä kauneus ja ihmeellisyys voivat tulla perimmäiseksi motiiviksemme uudelle, luontoa säästävälle toiminnalle. Luonto, ympäristö ja elämä kaikkineen on meille lahja.Siksi sen eteen kannattaa toimia vapain ja iloisin mielin.
Minulle oli valtava, elämää mullistava oivallus, kun tajusin, että läheisriippuvuus on pohjimmiltaan läheisyyden pelkoa. Että minä, joka niin kovasti olen halunnut läheisyyttä ja pyrkinyt siihen, itse asiassa pelkään sitä helvatusti. Että itse asiassa kaikki se turvattomaan, ristiriitaiseen kiintymystyyliin liittyvä lähelle pyrkiminen (ja välttelevällä kiintymystyylillä etäämmälle liippasteleminen) on juurikin läheisyyttä torppaavaa äksöniä. Pohjimmiltaan turvattomasti kiintyneet pyrkivät samaan, mutta eri keinoin. Olisi tarkoitus päästä turvaan ja saada tarpeensa täytettyä – ja siinä kahden erilaisen kiintymystyylin soppa onkin jo valmis.
Kaikkien läheisriippuvaisten toimintamallien tarkoitus on päästä turvaan. Mutta siinäpä se: turvan ei enää aikuisuudessa kuulu tulla toiselta. Eikä rakkaudellisuuden tai hyväksynnänkään. JA silti niitä todellakin saa ja tarvitsee saada toisilta! Paradoksaalisesti: tarvitsemme turvaa ja rakkaudellisuutta myös toistemme kanssa, mutta aikuisuudessa oman hyvinvoinnin ei ole ajankohtaista olla riippuvaista siitä, että turvaa, hoivaa ja validaatiota tulee aina toisilta.
Läheisyyden pelko on pohjimmiltaan menettämisen, hylätyksi ja torjutuksi tulemisen ja riittämättömyyden pelkoa, jotka kumpuavat turvattomuudesta. Ne ovat leimallisia turvattomasti kiintyneille. Turvallisesti kiintyneet pelkäävät läheisyyttä ja tarvitsevuutta vähemmän – heillä on varhaisista vaiheistaan asti hyviä kokemuksia tarpeiden täyttymisestä.
Läheisyyden pelon tunnistaminen ja siihen pelimerkkien löytäminen on ihan valtavan vapauttavaa. Mutta eihän se reissu toki siihen vielä lopu, vaan siitä läheisyyden taitojen opettelu vasta alkaakin.
Mitä läheisyyden taidot ovat:
Sisäisen turvan ja hoivan eli sisäisen vanhemmuuden opettelua – tähän tarvitsemme toisia (muita halukkaita kanssa-opettelijoita / turvallisia auttajia)
Turvan opettelua toisten kanssa – saan oppia luottamaan, saan tarvita, saan auttaa toisia täyttämään heidän tarpeitaan
Tunneyhteyttä itseen ja tunnetaitoja – sitä, että oppii tunnistamaan tunteitaan ja niistä kertovia tarpeita ja kohtaamaan, kannattelemaan, säätelemään ja purkamaan tunteita – tähänkin tarvitaan toisia!
Näkyväksi tulemisen harjoittelua: himmaavasta häpeästä läpi kulkemista sisäisyytensä jakamisen opetteluun: omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen suoraan kommunikoimisen opettelua
Tarvitsevuuden sallimista itselleen ja toisille – ja sen eheyttävää kokemista
Läheisyyttä torppaavan toiminnan eli omien selviytymis- ja puolustuskeinojen pikku hiljaa tunnistamista ja toisin toimimisen opettelua
Vastuullisuutta: sen tiedostamista ja käytännössä harjoittelemista, että olen vastuussa sisäisyydestäni ja hyvinvoinnistani, ja minun on tehtävä valintoja itseni hyväksi eikä odotettava toisten / maailman muuttuvan
Erillistymistä – olen oma, kokonainen, uniikki itseni – tarpeeni, toiveeni, haluni ja ei-haluni ovat tärkeitä, ja minä itse olen vastuussa niiden validoimisesta (ja saan luopua rakkauden jahtaamisesta sieltä, mistä sitä en toivomallani ja tarvitsemallani tavalla voi saada)
Oman ja toisten sisäisen maailman kunnioittamista
Läheisyyden ja erillisyyden tasapainoista säätelyä ilman pelejä ja kontrollia
…ja huikean palkitsevaahan tämä kaikki alkaa olla, kun OIKEASTI alkaa kokea rakkaudellisuutta, turvaa ja sellaista läheisyyttä, jossa voi levätä. Superolennaista on olla armollinen itselleen (ja toisille): läheisyyden taidot todella kysyvät opettelua ja harjoittelua, eikä siinä tarvitse jotenkin hienosti ”onnistua”
Läheisyyttä on myös se, että saa tipahtaa haavoihinsa, taantua ja pöljeerata – ja opetella pyytämään anteeksi, korjaamaan yhteyttä ja palaamaan läheisyyteen
Vasta kun hiffasin, että minun tarvitsee alkaa syvästi opetella luomaan itselleni turvaa ja riippumatonta itseni hyväksymistä / tarpeideni tunnistamista ja tunnetaitoja, läheisyys – aito rakkaudellisuus – alkoi mahdollistua uudella tavalla. Tähän olen tarvinnut rakkaudellisten auttajien, hoivaavan parisuhteen ja ystävieni apua. Silti läheisyys pelottaa. Siis se, että olen tässä haavoittuvaisena, rehellisisenä ja avoimena opettelemassa läheisyyden taitoja. Tuon esiin tunteitani, tarpeitani ja rajojani. Ilmineeraan totuudellisesti itseäni. Otan täyden vastuun itsestäni. Olen erillinen. Enkä kannattele muiden tunteita tai tarpeita – lausuttuja tai lausumattomia. Ja muutoinkin opettelen tunnistamaan läheisriippuvaisia mekaniikkojani, ja toimimaan toisin.
Huuuuuuuh…. mitä konsepteja! Eikä niitä tarvitse osata nollasta sataan toteuttaa; avain on siinä, että oppii luomaan itselleen turvaa ja hoivaa (myös toisten kanssa), ja opettelee näitä läheisyyden taitoja itsensä kanssa ja ihmissuhteissaan. Suurimmalle osalle meistä se on uuteen tuntemattomaan tutustumista.
Ja jo valinta lähteä sille tutkimusmatkalle on rakkaudellisuutta.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Emotionaalinen estyneisyys ja etäisyys tuovat suhteeseen haasteita, joista yksi tyypillisin on turvattomuuden tunne. Suhteen tunnetason turvan kannalta tietynlainen tunneilmaston avoimuus, aitous ja läpinäkyvyys on tosi merkittävä juttu.
Ristiriitainen käytös: Toinen jalka kaasulla ja toinen jarrulla
Epäjohdonmukaisuus sanoissa ja teoissa
Ei tuo näkyviin haavoittuvaisia tunteita
Mitätöivä suhtautuminen jos tuot esiin toiveita, tunteita tai tarpeita
Eivät ole useinkaan saatavilla, mutta odottavat että sinä olet, kun he haluavat
Ei ole ollenkaan epätyypillistä, että läheisriippuvuuteen taipuvainen tuntee vetoa emotionaalisesti etäisiin ihmisiin. Tähän voi olla monia syitä, mutta näitä kannattaa ainakin omalla kohdalla tarkastella:
⭕️ Emotionaalisesti etäisen ihmisen kanssa itselle toistuu tuttu kuvio – “rakkaushan on sitä, kaipaan toista aina enemmän yhteyteen”
⭕️ Jos keskitän aikani emotionaalisesti etäisen ihmisen analysointiin, pelastamiseen tai muuttamiseen niin silloin minun ei tarvitse keskittyä omaan prosessiini (mega auts, itkee täällä kantapääni)
⭕️ Tällä tavoin alitajuisesti varmistan, että minä en tule aidosti kohdatuksi (koska vaikka sitä janoan, se myös pelottaa)
Tunnistatko jotain ylläolevista?
Vielä disclaimer: Tarkoituksena ei ole syyttää ketään, ei emotionaalisesti etäisyyteen taipuvaisia taikka läheisriippuvia taipumuksia omaavia <3
Tarkoitus on tehdä vaativaa ilmiötä näkyväksi, jotta sitä ei tarvitsisi enää toistaa.
Eroon päättyvissä suhteissa on ollut vaikeuksia usein jo suhteen alusta asti ja monet jo alkuun ilmenneistä on ongelmista nousevat uudelleen esiin suhteen loppumetreillä. Voi käydä myös niin, että seikka joka sai sinut tuntemaan vahvaa vetovoimaa kumppaniasi kohtaan suhteen alussa, muuttuukin luotaantyöntäväksi ominaisuudeksi.
Olet vaikkapa viehättynyt puolisosi ihastuttavaan välittömyyteen ja herkkyyteen, ja äkkiä näetkin hänet rasittavana muiden asioihin puuttuvana analysoijana. Tai puolisosi turvaa tuova jämäkkyys ja vakaus, joka veti sinua puoleensa vuosia sitten, rupeaakin ärsyttämään, koska et saa hänestä mitään irti ja tunnet teidän tämän vuoksi etääntyvän toisistanne. Onkin syytä ymmärtää, että pariterapiaan ei voi mennä liian aikaisin eikä ajan varaaminen terapeutilta ole merkki huonosta suhteesta.
Hyvän suhteen merkki ei ole siis se, ettei siinä olisi ongelmia, vaan se, että siinä halutaan pysyä niistä huolimatta. Se että kumppani alkaa ärsyttää sinua toden teolla ei tarkoita sitä, että mitään ei olisi tehtävissä, Peter Lang kirjoitti: “Behind every problem lies a frustrated dream”. Jos siis pystyt näkemään mihin olet turhautunut, sinulla on todennäköisesti yhteys myös siihen, minkä olisit halunnut toteutuvan.
Suuren osan elämästämme elämme automaattiohjauksella. Päivät täyttyvät rutiineista, tehtävät seuraavat toisiaan. Se on osalle ihmisistä hyvin tyydyttävää, koska kun asiat ovat tarpeeksi hyvällä tolalla, ei meidän tarvitse kiinnittää huomiota nykyhetken parantamiseen, vaan meillä on mahdollisuus antautua arjen syliin huolehtimatta huomisesta.
Mukavuudenhalu voi kuitenkin etäännyttää meidät elämän tärkeämmistä merkityksistä. Mukava sohva ja tv-sarjaputki on paikallaan silloin tällöin, mutta se voi myös jatkuessaan luoda oman turvakuplan, jonka sisään voi kadota ajattelematta oman elämän haasteita. Monet parit alkavat etääntyä toisistaan ajan kuluessa huomaamattaan. Suhteessa ei ole välttämättä riitoja tai erimielisyyksiä. Päivät seuraavat toisiaan ja täyttyvät työllä, lasten harrastuksiin kuskailuilla, arjen haasteilla ja omilla menoilla.
Perheen ulkopuolella vietetty aika voi alkaa merkitä enemmän ja ydintarpeiden tyydyttyminen siirtyy kodin ja parisuhteen ulkopuolelle. Näitä voivat olla esimerkiksi nähdyksi tuleminen, arvostuksen saaminen, yhdessä jakaminen, innostuminen, onnistumisen kokemukset, jopa kauniit sanat ja kokemus läsnäolosta. Ei ihme, että suuri osa sivusuhteista syntyy työmaailmassa. Jos seksuaalinen uskollisuus on sinulle luovuttamaton arvo, kannattaa pysähtyä, kun huomaat kulkevasi kohti sivusuhdetta. Ennen varsinaista pettämistä on yleensä otettu jo monta askelta. Tunne siis rajasi ja uskollinen omalle mielellesi, kun huomaat houkutuksen. Ystävänä olemisessa viehättävän kollegan kanssa ei ole mitään pahaa, jos luotat itseesi. Eikä seksissäkään ole mitään pahaa, jos parisuhteessasi on sellaiset säännöt.
Tahto pysyä yhdessä tulee kuitenkin olla aito valinta. Päätös pysyä kumppanin kanssa perustuu parhaimmillaan omaan haluun. Jos haluat aloittaa pariterapian kumppanisi kanssa, ole rehellinen siitä, mitä tavoittelet sen avulla. On molempia kohtaan väärin, jos teeskentelet haluavasi jatkaa, vaikka olet tehnyt jo päätöksen lähteä. Se on myös puhdasta rahojen ja ajan hukkaamista.
Pidä kuitenkin mielessä, että terapia on hyvä vaihtoehtoa myös silloin, kun tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman hyvä ero. Kaikki, joka vahvistaa ymmärrystä välillänne tuottaa todennäköisesti hyvää myös tulevaisuudessa suhteellenne. Päätätte sitten pysy yhdessä tai erota.
Miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?
Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista.
Parisuhteen keskustelukortit sopivat teille, jotka…
…haluatte vaalia suhdettanne
…haluatte tutustua toisiinne yhä uudelleen ja syvemmin
Haluan lempeästi muistuttaa, että sinulla ja minulla – meillä kaikilla on oikeus olla itsemme puolella ihan jokaisena vuoden päivänä. Tänäänkin. Itsensä puolella oleminen on tärkeä osa myös mielen hyvinvointitaitoja.
Meillä on lupa pitää itsestämme huolta ja laittaa itsemme etusijalle. Lupa hemmotella itseämme ilman ansaitsemista. Kenelläkään toisella ei myöskään ole lupaa arvostella kehoamme tai elämäämme. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Älä anna kenenkään…
Vaikka olen nainen, erityisherkkä ja jonkun silmissä vielä nuori – ei mikään näistä tarkoita, etten voisi seistä itseni puolella. Mikäli joku ajattelisi näin, kertoisi se enemmän hänen epävarmuudestaan.
Olen itse joutunut kantapään kautta oppimaan, miten pitää puoleni ja taistella myös oikeuksistani – etenkin, jos kyse on terveydestäni tai vapaudestani olla oma itseni. Olen oppinut vetämään rajoja ja sanomaan lempeästi ei.
Enää en anna kenenkään uhata hyvinvointiani ja pidän rajoistani sekä herkkyydestäni huolta. Olen rohkeasti itseni puolella. Haluaisitko tehdä samoin?
Muistathan etenkin nämä:
Älä anna kenenkään uskotella itsellesi, että olet heikko tai sinussa on jotain vikaa.
Älä anna kenellekään lupaa arvostella kehoasi.
Älä anna kenenkään väittää itsellesi, ettet ole tarpeeksi.
Älä anna kenenkään hallita tai kontrolloida sinun elämääsi.
Älä anna kenenkään koskea kehoasi ilman lupaa.
Älä anna kenenkään tehdä päätöksiä sinun puolestasi.
Älä anna kenenkään satuttaa sinua fyysisesti tai henkisesti.
Älä anna kenenkään uskotella, ettet ole rakkauden arvoinen.
Älä anna kenenkään pienentää sinua.
Älä anna kenenkään olla oman voimasi tiellä.
Valitse näistä se, mikä puhuttelee juuri nyt eniten ja kirjoita se itsellesi johonkin näkyville lempeänä muistutuksena. Ole rohkeasti sinä, usko itseesi ja anna valosi loistaa. Sinä riität!
Vaikka olen nainen, erityisherkkä ja jonkun silmissä vielä nuori – ei mikään näistä tarkoita, etten voisi seistä itseni puolella.
Mitä on olla itsensä puolella?
Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseään, mieltään ja kehoaan kohtaan. Lempeydestä on hyvä myös aloittaa, koska voimme harjoittaa sitä.
Harjoittelemalla itsemyötätuntoa minäpystyvyyden tunne lisääntyy ja se vahvistaa myös muita tunteita, kuten toivoa. Se on taito, jota voi kehittää. Itsensä puolella oleminen ei aina ole helppoa ja itsekin palaan lempeyden äärelle säännöllisesti.
Kun myötätunto itseä kohtaan unohtuu, se kostautuu nopeasti. Sen takia harjoittelen sitä päivittäin. Harjoitus voi olla oman ajan ottamista, itselle kauniisti puhumista tai peilistä hymyilyä. Levosta huolehtimista, kehon kuuntelua, herkuttelua hyvällä omalla tunnolla tai vaikka kävelyretki tai rauhallinen joogahetki. Mistä ikinä sinulle tulee hyvä olo, etkä vaadi itseltäsi liikoja.
Ronnie Grandell kiteyttää ja havainnollistaa lempeyden itseä kohtaan osuvasti Itseämyötätunto-kirjassaan: ”Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että suhtautuu yhtä ymmärtäväisesti ja lämminhenkisesti itseään kohtaan kuin suhtautuu ystäviinsä”.
Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseään kohtaan.
Näiden askeleiden avulla löydät itsesi puolelle:
Tee päätös siitä, että aiot jatkossa olla myötätuntoisempi itseäsi kohtaan.
Ota uteliaan tutkiva rooli itseäsi kohtaan; seuraa arjessa, missä hetkissä sinulla on hankala olla itsesi kanssa? Saatko kiinni, miten puhut itsellesi silloin?
Pohdi, miten pystyisit tuomaan lempeyttä näihin tilanteisiin? Mikä olisi se itsemyötätuntoinen teko tässä hetkessä?
Mieti, mikä on auttanut sinua aiemmin elämässäsi vaikeina hetkinä? Kirjoita itsellesi muistiin top 3-5 asiaa, jotka helpottavat oloasi. Tiukan paikan tulle, tarkista listasta ja tee sen mukaisesti.
Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi? Miten lohduttaisit tai rohkaisisit häntä? Tee samoin itsellesi.
Tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi. Älä yritä muuttaa tai pakottaa niitä. Sinä opettelet ja kehityt kokemus kerrallaan.
Hyväksy epätäydellisyytesi ja se, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.
Sano itsellesi joka päivä, että sinä riität sellaisena kuin olet.
Oletko jo tutustunut Annukan omaan Lempeämpi minä -blogiin? Kurkkaa tästä.
Narsistinen ihminen on erityisen taitava tarinankertoja. Hän kertoo esimerkiksi aikuisten satuja siitä, millainen hirviö hänen eksänsä oli. Hän kertoo makeita, ihmisten draaman nälkää ruokkivia yksityiskohtia eksään ja yhteiseen elettyyn elämään liittyen. Hän mustamaalaa ihmisiä, jotta välttyy jäämästä kiinni pahoista teoistaan. Jos ei ymmärrä, tiedosta, tajua olevansa narsistin tarinankerronnan uhri, saattaa kuulijalla herätä syvää myötätuntoa tuota reppanaa kohtaan, joka elämä on kohdellut niin kovin julmasti. Narsistinen totuus uppoaa niihin, joiden sydän sykkii syvää myötätuntoa. Narsisti esiintyy usein uhrina ja kerää mielellään empatiapisteitä – hän elää niillä.
Mutta. Narsistin tarinoissa on poikkeuksetta sama juonne ja juoni. He uloskirjaavat itsensä näistä tarinoista ulos. Kaiken runoilun tavoitteena on saada kuulija ja näkijä katsomaan muualle kuin häneen ja hänen pöyristyttävään toimintaansa.
Narsisti kertoo mielellään siitä, miten hänen eksänsä käyttäytyi. Kuulija ei ehkä tajua, että uhrin käytös, joka voi olla hyvinkin totta, on seurausta henkisestä väkivallasta ja julmuudesta, jota on sellaisen vaikea käsittää, joka ei ole kokenut, mitä on elää narsistisen persoonan kanssa. Näin hän kääntää kuulijan katseen ”sekopäiseen ja hulluun eksään” ja pesee itsensä puhtaaksi siitä, mitä todella tapahtui. Ikävää on se, että narsistinen persoona uskoo itsekin omiin tarinoihinsa.
On tärkeää oivaltaa, että narsistin uhri käyttäytyy aina tietystä syystä: häntä on kohdeltu kaltoin, on mitätöity, väheksytty, tehty näkymättömäksi, häneen, hänen lapsiinsa, usein myös lemmikkieläimiin, on kohdistettu henkistä ja joskus myös fyysistä väkivaltaa. Narsismi aiheuttaa traumajäljen, joka alkaa näkyä, jos parisuhteesta puhutaan, jo suhteen aikana ja oireilee vielä pitkään suhteen jälkeen. Näitä oireita ovat esimerkiksi univaikeudet, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, pelot ja niin edelleen.
Narsisti peittelee aina omia tekemisiään. Hän pyrkii kääntämään huomion pois jostain, missä on hänen toimestaan tapahtunut todellista vääryyttä. Katsojan huomio kiinnittyy luonnollisesti sinne, mihin suuntaan osoitetaan eikä siihen, joka asioita osoittaa. Tämä toiminta on narsistisille ihmisille hyvin tyypillistä ja aiheuttaa ihmisissä paljon hämmennystä, outoa oloa ja kysymystä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tästä niin kutsutussa sumuttamisessa on kyse.
Narsisti toimii ihan oikeasti näin: näytellessään hyvää ihmistä ja hyväntekijää, hän peittelee jotain omassa elämässään. Aina kun narsistinen persoona syyttää toista ihmistä jostain, puhuu hän oikeasti itsestään. Aina. Jokainen syytös pitää sisällään julman tosiasian hänestä itsestään. Narsistin maailmaan ei muuta mahdu kuin hän itse ja omien kasvojen suojeleminen.
Narsisti pesee itsensä puhtaaksi omissa tarinoissaan. Hän saattaa myös heittäytyä sellaiseksi, ettei puhu – puhuminen voi nimittäin sisältää paljastumisen ja ylpeyden menettämisen riskin. Tätä kaikkea on tosi vaikea ymmärtää, ei voi tietää ennen kuin tietää. Jos uhri-kumppania syytetään jostain, on syytä katsoa narsistiin itseensä. Hän teki jotain sellaista, josta seurasi se, mistä narsisti kumppania syyttää. Ja tämä on täysin totta. Tämä tyyppi EI OTA KOSKAAN VASTUUTA omista tekemisistään. Hän syyttelee ja osoittelee muita, mutta ei kykene katsomaan itseään peiliin eikä tätä asiaa voin hänessä muuttaa, vaikka kuinka hartiavoimin yrittäisi – tästä saa elämäntehtävän, jos niin valitsee. Mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei tyyppiä pysty muuttamaan, sen vähemmillä vaurioilla itse pääset.
Narsisti on julma ja empatiakyvytön ja voi tehdä mitä vaan pelastaakseen oman maineensa, voittaakseen ja säilyttääkseen ylpeytensä. Hän ei kaihda keinoja mestatakseen henkisesti sen, joka uhkaa paljastaa hänestä totuuden. Narsistia nimittäin joko uskotaan tai sitten se, joka uhkaa paljastaa narsistin, poistetaan elämästä – jokainen, jolle narsistin todelliset kasvot ovat paljastuneet, ovat hänelle todellinen uhka.
Hän ei voi sietää omaa todellista kuvajaistaan, siksi sitä joka näkee tai alkaa nähdä totuuden, täytyy vihata ja hänet pitää poistaa omasta elämästä. Jos uskallat epäillä kertomusten todenperäisyyttä, olet välittömästi siirtynyt entisten kumppaneiden tai ystävien kastiin ja niiden ihmisten joukkoon, joita ei enää tervehditä. Ihmiseksi jota ei hänelle enää ole.
Narsisti rakentaa elämänsä aina uusien valheiden päälle. Vanhoja valheita harva osaa nähdä tai tajuta. Hän rakentaa uuden suhteen vanhojen valheiden kaatopaikalle – nousee kuin Feeniks-lintu siivilleen, pudotakseen taas. Ja sama jatkuu.
Uhrin ja narsistin tarinoita kuuntelevan ihmisen on hyvä tiedostaa ja tunnistaa edellä esitetty narsismiin liittyvä kuvio. On tärkeää muistaa, ettei uhri ollut syyllinen siihen, mitä oli ja mitä tapahtui. On normaalia, inhimillistä ja oikein, lähtökohtaisesti, luottaa ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen, reagoida ja toivoa että muut ihmiset saisivat tietää ja näkisivät totuuden – narsistin uhri ei ole tyhmä tai hölmö vaan ihminen, joka on joutunut tekemisiin hyvin epäterveen ilmiön kanssa.
