Moni meistä on alituisella pakomatkalla tunteistaan. Emme halua kohdata häpeää, pettymystä, surua, vihaa emmekä muitakaan ikävältä tuntuvia tunteita vaan juoksemme niitä karkuun tai yritämme kaivaa ne syvälle mielen syvyyksiin ja haudata sinne.
Alituinen karkumatka tekee kuitenkin sen, ettei ole koskaan täysin vapaa. Tunteiden pelko sulkee ovia elämässä. Se saa välttelemään tilanteita, joissa voisi olla vaarana kokea tiettyä tunnetta. Epäonnistumisen pelko voi salvata meiltä tilaisuudet, joissa pitäisi puhua vaikka vieraita kieliä tai esiintyä. Pettymyksen pelko voi estää menemästä sokkotreffeille. Jokaisella meillä on aivan omanlaiset tunteiden pelot ja lukot. Avain vapauteen on kuitenkin meillä kaikilla. Voimme avautua kaikille tunteille ja lakata pakenemasta tai torjumasta. Meissä kaikissa on tilaa kaikille tunteille. Ne kaikki mahtuvat meihin. Ja kun ei tarvitse paeta on vapaa.
Ikävä tunne tuntuu ikävältä. Joskus se voi tuntua aivan kertakaikkisen kauhealta. Tunteeseen on takertunut kasa ahdistavia ajatuksia ja siihen liittyy aina myös kehollisia tuntemuksia. Ne tuntuvat pahalta, mutteivat ole vaarallisia.
Tunteille voi tehdä tilaa ja tutustua niihin. Kun tunne on tuonut viestinsä, se on valmis lähtemään. Yksi tapa tehdä tilaa tunteelle on vain olla ja hengitellä sen kanssa. Katsoa sitä silmiin. Silloin se menettää voimaansa. Pelko kasvaa kun juoksemme sitä karkuun. Kun pysähtyy ja kohtaa pelon se kutistuu.
Omiin tunteisiin voi suhtautua lempeästi. Niillä kaikilla on kuitenkin hyvä tarkoitus; ne ovat viestintuojia. Kertovat jotakin meille tärkeää. Viha nousee, kun rajojamme on ylitetty. Pettymys saapuu, kun asiat menevät toisin kuin toivoimme. Joskus tunteet tuovat vääriä viestejä. Pelko tulee, mutta oikeasti se ei liitykään mitenkään käsillä olevaan tilanteeseen vaan on viesti menneisyydestä. Pelkoparka heräsi, kun nykytilanne muistutti menneestä hieman samankaltaisesta kokemuksesta. Väärä paikka ja ajoitus – joku vain painoi vanhaa tunnenappulaa.
Jos on läsnä itselleen ja tunteilleen saattaa tunnistaa menneisyydestä tähän hetkeen vahingossa tupsahtaneet tunteet. Kaiut menneisyydestä.
Tunteet ovat aina läsnä ja avaamalla niille tilaa itsessä tulee rohkeammaksi. Enää ei tarvitse epäonnistumisen pelon takia vältellä jotain paikkoja, ihmisiä tai tilanteita. Tietää, että jos pelko tulee se tulee ja mitäs siinä. Se on vain tunne. Voi toimia toisin kuin tunne ehdottaa.
Tunteissakin tutut ovat vähemmän pelottavia kuin vieraat. Kun tunteelle antaa nimen, sen ikävältä tuntuva voima vähenee. Aivokuvauksissa on huomattu, että kun tunnistamme tunteen sen volyymi pienenee. Nimetessään mielessään, että ”tämä on häpeää”, häpeän tunne hellittää otettaan. Vaikkemme vielä tunnistaisi tunnetta nimeltä, jo ainoastaan se, että tunnistamme tunteen tuntuvan ikävältä siirtää tunteen käsittelyn aivoissamme kohdasta toiseen ja olo rauhoittuu.
Tunteet tuntuvat aina myös kehossa ja kun huomaa sen, sille voi antaa huomiota. Lähettää lämpöä kireälle pallealle tai palalle kurkussa. Antaa lihasten pehmentyä vaatimatta niitä pehmenemään.
Ikävältä tuntuvien tunteiden kohtaaminen heikentää niiden voimaa, mutta mukavalta tuntuvien tunteiden volyymiä tunnistaminen vahvistaa. Ilo, kiitollisuus ja rakkaus vain kasvavat saamastaan huomiosta.
Tunteitaan ei voi valita. Ne tulevat, kun tulevat. Emme voi keskittyä vain hyvältä tuntuviin. Jos haluamme tuntea, on otettava vastaan koko paletti. Se kaikki on osa elämää.
Rehellisyyden hyvistä vaikutuksista omia tunteita, itseä ja muita kohtaan voit lukea Reijan kirjasta Rohkeasti rehellinen.
Kysyimme Hidasta elämää -lukijoilta Facebookissa ja Instagramissa, mitä koirat ovat teille opettaneet ja mikä on koirissa ihaninta. Tässä 9 vastauksista poimittua ihanaa ja arvokasta asiaa.
Lisää koskettavia tarinoita ihmisen ja koiran suhteesta voit lukea Heli MäenpäänEtsii omaa ihmistä -kirjasta (Johnny Kniga, 2022), joka kertoo 25 rescuekoiran koskettavat tarinat.
1. Luottamusta elämään
”Ihaninta on että espanjan rescuekoirani on niin luottavainen ja avoin elämälle vaikka olikin joutunut hylätyksi ❤️ Olen oppinut koiraltani että vaikeuksien kautta voi päästä voittoon ❤️”
2. Kykyä olla läsnä tässä hetkessä
”Parasta on läheisyys ja läsnäolo, ja hän niin tarkasti aina kuuntelee. Aina iloinen ja energinen, joka paikassa mukana. Täydellinen koira, minun elämäni eläin. Opettanut minulle hetkeen pysähtymistä. 🥰 🥰 🥳”
3. Kokemuksen siitä, että olen rakastettu
”Koirassani on parasta aivan kaikki, se valtava määrä pyyteetöntä rakkautta mikä pitää elämän mieluisana ❤ ❤ ❤ rescue Espanjasta. Minä en pelastanut häntä, hän pelasti minut 🤍”
4. Optimistista elämänasennetta
”Optimismi, itseluottamus ja peräänantamattomuus. Momo-koirani on ollut melkein koko ikänsä sokea, mutta siitä huolimatta reippaasti liikkuu kotona ja ulkona, ja luottaa siihen, että pärjää.”
5. Ystävyyttä
”Mun koirassa parasta on sen ehdoton ystävyys. Se on aina mukana kaikkialla, mun paras ystävä ❤️ Se on opettanut mulle paljon kärsivällisyyttä ja jollain tapaa myös armollisuutta itseä kohtaan. Me ei mahduta muiden muotteihin, mutta se on täysin ok! ❤️”
6. Rauhoittumista ja pysähtymistä
”Koirassani ihaninta on sen ehdoton rakkaus ja luottamus ❤️ Olen oppinut koiraltani rauhoittumisen ja pysähtymisen jaloa taitoa. Että aina ei ole kiire jonnekin. Voi vaan samoilla pitkin metsiä yhdessä, ihailla luonnon kauneutta, kuunnella linnunlaulua ja tuntea tuulen iholla. Koirani ❤️”
7. Kokemuksen siitä, että olen ihana omana itsenäni
”Koirassani on parasta juuri se ihana itse koira ❤ 🐾 🐾 Opettanut minulle, että olet juuri se ihana itsesi 🥰 ❤ 👍”
8. Aitoa iloa, joka tarttuu
”Iloisuus, joka tempaa mukaan vaikka olisi kuinka alakuloinen tai väsynyt. Kutsunkin koiriani tassuterapeuteiksini. Ja niitä tarvitsen ❤️”
9. Kodin tuntua
”Koirissa parasta on kaikki ❣ Ne on enkeleitä maanpäällä. Ne opettaa rakkautta, luottamusta, lojaaliutta, hetkessä elämistä, anteeksi antamista, huumoria, hauskuutta ja suunnattoman määrän kiintymystä. Voimmeko ikinä olla heille tarpeeksi hyviä? Asunnosta tulee koti koirien kanssa, kiitos koirat! ❤ 🐶”
Koskettavia tarinoita koiran ja ihmisen kohtaamisista voit lukea Heli Mäenpään kirjasta Etsii omaa ihmistä. Kirja kertoo 25 rescuekoiran ja heidän oman ihmisensä tarinan. Jos harkitset uuden elämän tarjoamista pelastetulle koiralle, tästä kirjasta saat tärkeää tietoa rescuekoiran hankinnasta.
Aamulla lapsi katselee sukkalaatikkoa mietteliäänä. Maailmassa ei ole kiire mihinkään, ei ainakaan niin kiire, etteikö ehtisi miettimään rauhassa, millaiset sukat pukisi tänään jalkaan. Värien pitää olla aamun mielentilaan sopivat, mutta tärkeää on myös se, että sukat tuntuvat jalassa mukavilta. Liian pitkät langanpätkät tai kiristävät resorit voivat saada kiukun murisemaan mahassa.
Kuulostaako tämä kuvaus tutulta?
Itselleni erityisherkän pojan äitinä tämä kuvaus on arkipäivää. Olen oppinut ymmärtämään lapseni ajatusmaailmaa, koska olen pysähtynyt kuuntelemaan häntä. Monelle aikuiselle voi olla vaikea ymmärtää, että lapsi tekee ison numeron esimerkiksi sukkien pukemisesta. Lapsen käytös tulkitaan helposti uhmakkuudeksi, jos hän ei pue niitä sukkia jalkaan, mitä aikuinen on valinnut.
Käännetään hetkeksi tilanne päälaelleen. Mieti itsellesi tilanne, jossa olet lähdössä vaikka juhliin. Katselet vaatekaapissa olevia mekkoja ja mietit, mikä sopisi parhaiten kesäiltana vietettäviin juhliin. Hypistelet kukkamekkoa kädessäsi ja näet jo mielessäsi, kuinka tanssit mekko päällä meren rannalla ja juot samalla viiniä ystäviesi kanssa. Sitten joku tulee paikalle ja ojentaa sinulle tiukan mustan kotelomekon. Olet kuluttanut hänen mielestään liikaa aikaa mekon valitsemiseen, ja hän tekee päätöksen puolestasi.
Pystyisitkö sinä lähtemään juhliin musta kotelomekko päälläsi niin, että tuntisit olosi onnelliseksi?
Erityisherkkä lapsi kokee näissä tilanteissa helposti olonsa surulliseksi. Lapsi voi ajatella, ettei hänen mielipiteillään ole mitään väliä, tai häntä ei haluta kuunnella. Lapsi ei ymmärrä, miksi hän ei saisi käyttää aikaa siihen, että hänellä olisi hyvä olla.
Pienet lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa tunteitaan. Silloin meidän aikuisten tehtäväksi jää se, että osaamme katsoa maailmaa erityisherkän lapsen silmin.
Vasta kun pysähdymme kuuntelemaan ja haluamme ymmärtää, voimme luoda paremman maailman näille lapsille.
Nautinto muuttaa koko elämäsi. Olen tavannut lukemattomia naisia , joilla on ”kaikkea”: Hyvä työ ja ura, kaunis koti, vaatteita, ystäviä, personal trainer, auto, terveet ruokailutottumukset, lomamatkoja, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan.
Valmennuksissa naiset kertovat minulle: ” Tuntuu, että minussa on jotain sisäisiä lukkoja, jotka estävät antautumasta täysillä elämän virtaan.”
”Ihan kuin tuli olisi sammunut. Luovuuteni tempoilee enkä osaa keskittyä mihinkään. Olen menettänyt jopa elämänhaluni.”
”Olen ottanut hoitaakseni ja kantaakseni liian paljon asioita ja samalla kadottanut feminiinisen puoleni, voimani ja paloni. Olen kyllä pärjäävä ja vahva, mutta en enää löydä sisäistä naistani roolien ja odotusten keskellä. ”
Arvaat varmasti, mitä minä sanon: ” Se puuttuva palanen on sinun Nautintosi.”
Minä tiedän, koska olin tuo nainen.
Tunsin valtavan kaipuun johonkin, jota en osannut edes sanoittaa. Tunsin tyhjyyden ja tunteen, että ”tässä ei ole vielä kaikki”.
Muutos
Se mikä on tuonut minulle kokonaisvaltaisen täyttymyksen tunteen, on syvä, nautinnollinen ja rakastava yhteys seksuaalisuuteeni.
Olen nähnyt saman muutoksen asiakkaissani. Olen nähnyt heidän elämänsä muuttuvan, kun he ovat vahvistaneet yhteyttä seksuaalisuuteensa ja alkaneet kunnioittamaan ja rakastamaan itseään seksuaalisina kuningattarina:
”Tunnen seksuaalisen, elinvoimaisen yhteyden itseeni ja muihin”
”Olen ylpeä ja riemuitsen seksuaalisuudestani”
”Koen erilaisia orgasmeja ja orgastista energiaa, jotka ravitsevat kehoani, mieltäni ja sieluani”
”Tunnen ja osaan asettaa rajani. Tiedän, koska ja mihin sanon ” ei ” ja koska sanon ” kyllä”
”Tunnen itseni ja rakastan itseäni aivan uudella tasolla. ”
”Pystyn aitoon intiimiin yhteyteen tunteiden ja mielen tasoilla sekä seksuaalisuudessa kumppanini kanssa.”
Tämä on nautinnon voima. Nainen syttyy ja muuttuu itsevarmaksi, säteileväksi ja luovaksi, kun hän antautuu nautintoonsa.
On normaalia, että muutosten tekeminen pelottaa meitä. Ihminen hakee turvaa tutuista ja vahoista tavoista. Haluan kuitenkin kannustaa sinua lähtemään rohkeasti tutkimusmatkalle nautintoosi. Olet sen arvoinen.
Kuva: Cottonbro/ Pexels
Kuningatar O- antaudu intohimollesi verkkokurssini alkaa 23.5. Myös muut kurssit ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ
Kysyimme teiltä lukujoilta parhaita tapoja pitää mielen hyvinvoinnista huolta. Tässä 100 vinkkiä, jotka annoitte ja joista voi poimia omaan arkeen parhaat mielen tasapainottajat:
1. Metsälenkit oman koiran kanssa. / Juokseminen koiran kanssa. Nollaa pään tehokkaasti.
2. Yöunen pidentäminen auttaa aina.
3. Oman ajan etsiminen ja sen käyttäminen äänikirjoihin tai lukemiseen on minulle parasta palautumista.
4. Hengitys esim. neljään laskien nenän kautta sisään ja hitaasti suun kautta ulos neljään laskien auttaa.
5. Puiden ja lintujen katsominen ikkunasta tai kuistilta.
6. Sanat: ”Asiat voisivat olla pahemminkin ja asioilla on tapana selvitä, sotkuisimmillakin.”
7. Sanat: ”Elä ja anna elää.”
8. Sen hyväksyminen ettei aina ”pidä”. Väsytin itseni siihen ajatukseen et ”mun pitää vielä noi pyykit, sit vielä noi ja tuoki pitää vielä ehtiä..”. Teen asiat sillä painolla ku ne tuntuu luonnolliselta ja jaksan paljon paremmin.
9. Jalkojen rasvaus ja hieronta ennen nukkumaanmenoa.
10. Musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen.
11. Rehellisenä peiliin katsominen.
12. Mindfullness. / Päivittäinen meditaatiohetki. / Meditointi painopeiton alla.
13. Omien tunteiden sanoittaminen (tai ainakin yritys sanoittaa).
14. Talvi-/kylmäuinti ja sen tuomat endorfiini- ja dopamiinibuustit.
15. Säännöllinen ulkoilu säästä riippumatta.
16. Käsi sydämelle, kun tarvin itsemyötötuntoa ”kaikki hyvin”. Nukkuessa mietin neutraalia sanaa ”että….että…että”, kun ajatukset pyörii päässä ja uni ei tule.
17. Luonnossa kiitoskävely ja luonnon ihmeiden ihmettely.
18. Lempeä syvä hengitys/huokaisu ja kasvojen rentoutus: kuvitettelen lyhyen hetken, että otsa ja leuka sulavat kuin jäätelö maata kohden.
19. Maalaaminen ja piirtäminen; saa käyttää luovuuttaan, rauhoittaa mielen.
20. Tietoinen läsnäolo eläinten kanssa. / Kissojen silittely.
21. Somen käytön vähentäminen.
22. Varaamalla kalenteriin omaa aikaa itselle – ja arvostamalla sitä yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin menoa: sitä ei peruta eikä mielellään siirretä. Hyvin nopeasti tämän myötä konkretisoituu, kuinka tärkeää on nostaa omat tarpeet tärkeysjärjestyksessä listan yläpäähän.
23. Käytän paljon erilaisia kortteja: lemppareina Voimauttavat kysymykset ja Sielun sopukoita -kortit.
24. Tähtitaivaan katsominen on suosikki asia rauhoittumiseen.
25. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa mietin vähintään pari asiaa, mitkä oli hyvää siinä päivässä. Auttaa konkreettisesti näkemään myös kaiken kaaoksen keskellä jotain hyvää, ja tuo levollisen olon just ennen yöunia: ”Kaikki päivät ei ole hyviä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää.”
26. Kun olen todenteolla pahoittanut mieleni ja suruissani, menen jonkin pihapuuni juureen, painan käteni sitä vasten ja sanon hiljaa: ”Ota tämä kipuni ja kasvata siitä uusi ja vahva oksa.” Sen jälkeen kiitä puuta taakkani kantamisesta ja tunnen oloni paljon kevyemmäksi ja paremmaksi.
27. Pienet tavoitteet ja iloitseminen niiden täyttämisestä.
28. Sanat: ”Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu!”
29. Ystävällinen teko tuntemattomalle.
30. Neulominen. Vuoden lopussa menetin tärkeän läheisen, se lamaannutti niin totaalisesti, että en pystynyt tekemään juuri silmukkaakaan. Kun suru hiukan helpotti, tein kolmessa viikossa 3 villapuseroa, sen jälkeen on tahti onneksi hidastunut, mutta on helpottanut surun ja muiden tunteiden käsittelyä.
31. Kasvohieronta guasha-kammalla ennen nukkumaanmenoa, parantanut unta.
32. Tärkein hyvinvointivinkkini on, että aina kun huomaan murehtivani tulevaisuutta tai mennyttä kysyn itseltäni: ”Onko sinulla jotain hätää juuri nyt?”
33. Saliharrastuksen aloittaminen on lisännyt työssä jaksamista ja auttaa pääsemään eroon kasaantuneesta negatiivisesta energiasta.
34. Istuminen terassilla/parvekkeella kaukaisuuteen/merelle katsellen. Antaa ajatusten tulla ja mennä/olla ajattelematta yhtään mitään. Kuunnella luonnon ääniä tai hiljaisuutta ympärillä.
35. Kävely meren rannalla on erittäin puhdistavaa ja virkistävää. Siellä parit syvät hengityksen ja venyttelyt tekevät hyvää niin mielelle kuin keholle.
36. Ilmajooga on muuten ihan älyttömän kivaa ja ihan parasta, kun saa olla läsnä itsensä kanssa.
37. Perheen ja ystävien kanssa ajanviettäminen ja kuulumisten/ajatustenvaihto tuottaa mielihyvää.
38. Kiitollisuuspäiväkirja yhteisesti koko perheen kesken. Kaikkien päivän kohokohta muistiin!
39. Ulkoilut säässä kuin säässä. Päämäärä ei ole tärkein, vaan ulos lähteminen, ja kävellä niin kauan kuin olo on parempi kuin lähtiessä.
40. Yritys avata tunnelukkoja. / Itsetutkiskelu on kaiken a ja o.
41. Kirjoittaminen: saa jäsenneltyä ajatuksia.
42. Sanat: ”Kaikki on hyvin, joskus vain tuntuu siltä, että ei olisi.”
43. Taipuisuus, eli sen ymmärrys, että kaikki muuttuu, muokkaantuu ja elää sykleissä.
44. Ruokapreppaus! Säännöllisyyttä ja terveellisyyttä ruokailuun ennakoinnin kautta.
45. Aamulenkit auringonnousun aikaan — on vain heräilevä luonto ja sen tuhannet äänet. / Aamujooga ja lenkkeily luonnossa. Hiljaisuus.
46. Mulla toimii rauhallinen venyttely, kun joutuu kuuntelemaan kehoa. Se toimii jopa meditaationa. Suosittelen lämpimästi muillekin.
47. Avoimesti puhuminen, omassa päässä asioiden läpi puinti ja itsensä lohduttaminen, tieto siitä että asiat on ennenkin järjestynyt tavalla tai toisella.
48. Sauna ja sen yhteydessä joko talviuinti tai jääkylmä suihku! Palauttaa todella hyvin kehoon ja tähän hetkeen ja nollaa ylikierroksilla käyvän mielen.
49. Minimalismi, hidastaminen ja se, että sen mitä teen, teen rauhassa!50. Aamuisin sanon: tästä tulee hyvä päivä. Illalla nukkumaan mennessä sanon: kiitos tästä päivästä.
51. Työyhteisössäni olen joskus tehnyt jokaiselle työkaverilleni hyvän mielen purkin kahvihuoneen pöydälle. Purkit on varustettu nimillä ja jokainen työyhteisön jäsen kirjoittaa pikku lappuselle jotain hyvää purkin omistajalle. Lopputulos on iloinen mieli jokaisella. Kehuja ei koskaan tule sanottua liikaa.
52. Lopetin suorittamisen ja aloin nauttia siitä, mitä milloinkin teen.
53. Henkisesti välillä rankkaakin työtä tehdessä on tärkeää muistuttaa itseään ja työkavereitaan että ”teimme parhaamme, me riitämme”. Sekä olemaan armollinen itselleni ja muille.
54. Tiedosta olen saanut paljon omaa apua, koska olen saanut ymmärrystä omasta tilanteesta ja käytösmalleista. En enää anna ”vaiston” viedä, jos triggeröidyn. Kiintymyssuhdemalleista kertova kirjallisuus ollut ensiarvoisen tärkeää.
55. Oman hetken ottaminen. Välillä kuppi kahvia jossain mieleisessä paikassa ilman häiriötekijöitä, riittää mielen piristeeksi.
56. Lähiympäristön tutkiminen ”uusin silmin”.
57. Töissä: käyttämällä hetki aikaa työkamujen kanssa juttelemiseen muista kuin työasioista. Se on yhteisöllistä ”liimaa”. Asia ei saa olla muiden arvostelua eikä negatiivisuutta ruokkivaa.
58. Kohtaa ihmiset aidosti ja läsnäolevasti. Pyri tunnistamaan toisen tarve sillä hetkellä: joskus riittää pelkkä läsnäolo, joskus taas tarvitaan rohkaisun ja toiveikkuutta. Ihmisyyttä kohti, sinä riität sellaisena kuin olet.
59. Ymmärrä, että jokaisella on myös menneisyys, älä tuomaroi heti, kuuntele, ole läsnä.
60. Oppia hyväksymään huonotkin päivät, koska ne tekevät hyvistä päivistä vielä parempia.
61. Hengitysharjoituksia ennen nukahtamista, auttaa unen saantiin. / Juuri oppimani hengitysharjoitukset ovat auttaneet minua heräämään virkeämpänä.
62. Mietin usein asioita, joista voin olla kiitollinen. Ilahdun pienistä. Yritän kukan lailla kääntyä valoon päin. Katselen kauniita asioita ja pidän mielessä mummin voimalauseen ”kyllä kaikki järjestyy”.
63. Laitan silmät kiinni, kuuntelen ja hengitän syvään. Yhtäkkiä alan kuulemaan tarkkaan kaiken ympärilläni olevan, hengitys rauhoittuu, käsille tulee lämmin ja olen taas valmis uuteen hetkeen.
64. Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan! Yksi esimerkki on, miten puhun itselleni eli en ota enää itseäni niskasta kiinni vaan ojennan auttavan käden.
65. Laitan usein musiikin soimaan ja tanssin sen tahtiin!
66. Asioista puhuminen eikä niiden panttaaminen sisälleen.
67. Merivesi joko virkistävänä pulahduksena, avarana katselmuksena ja kuunneltavana… Löydät itsesi pienenä ja näet luonnon kauneuden.
68. Se, että saa olla oma itsensä töissä ja vapaalla.
69. Ihan sama, miten iso tunneryöppy onkaan, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin hengittää ja se riittää.
70. Terapeuttinen kirjoittaminen.
71. Tajuaminen, että myös itseä kannattaa helliä, hoivata, arvostaa ja rakastaa.72. Hitaat aamut hyvän teen kera ja illalla sängyssä kiitollisuushetki juuri ennen nukkumaanmenoa keskittyen kaikkeen, mistä olen kiitollinen.
73. Sanat: ”Rohkeus ei aina karju, joskus se on se pieni ääni päivän lopuksi joka sanoo että yritän huomenna uudestaan.”
74. Kun lähtee kävelylle luontoon ja löytää sopivan kannon tai kiven, istuu sille ja antaa ajatusten antaa virrata vapaana, saa mielen pikkuhiljaa rauhoittumaan. Täytyy vain rauhoittua ensin kuuntelemaan luontoa ja nähdä, kuinka se ja koko universumi kuuntelee sinua
75. Töissä ja kiireessä auttaa huumori. Ilman sitä ja hyvää työyhteisöä ei jaksaisi.
76. Kuusimetsän polut, haapojen havina, lintujen laulu, suot lampineen, maaseudun pellot, vaarojen ja tuntureiden huiput, purojen solina, meren aallot, järven rannat – se mistä tulemme, myös hoitaa, parantaa ja vahvistaa. Luonto <3
77. Rehellinen itsetutkiskelu esim.jonkun kirjan tehtävien kautta.
78. Äänimaljat ja reiki. / Energiahoito.
79. Hevosten hoitaminen, erityisesti harjaaminen ja halihetket suloisten jättiläisten kanssa.
80. Pieni pianoiluhetki töiden jälkeen tekee ihanasti tilaa ajatusten väliin. Yleensäkin VAIN musiikin kuuntelu hoitaa koko eukkoa, eli keskittyminen ainoastaan soivaan kappaleeseen.
81. Ihan parasta mielen terapiaa on lähteä metsään, ripustaa riippumatto, ja kömpiä lämpöiseen makuupussiin katselemaan taivasta ja puiden latvoja. Kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa. Siihen on hyvä nukahtaa pienille päiväunille, ja herättyä keittää lämpöistä kaakaota. Aina ei tarvi edes lähteä mihinkään, vaan riippumaton voi virittää kotipihallekkin. Ja nyt kun kesä koittaa, niin tarkoitus on yöpyä metsässä koko yö. Tai jonkin ihanan lammen rannalla.
82. Taide. Mielikuvitus,maalaaminen ja musiikki. Käytän vain värejä joista tulee hyvä mieli ja rauha. Maalaan itselleni ilman paineita ja suorittamista. Aiheet kumpuavat luonnosta ja eläimistä.
83. Tunteista kirjoittaminen. Negatiiviset tunteet eivät katoa yrittämällä tukahduttaa ne. Kirjoittamalla saa jäsenneltyä ajatuksia ja purettua tunnekokemukset. Kirjoita 15-20 minuuttia päivittäin ja tuhoa kirjoitukset heti kirjoitettuasi.
84. Hömppäsarjat TVstä. / Netflixin katselu iltaisin sohvalla.
85. Kiireisessä keski-iässä on auttanut asioiden asettaminen mittasuhteisiin. Joko niin, että ”Jupiterista katsoen tämä näyttäisi kovin pieneltä” tai sitten yhdeltä mentorilta opittu ajatus siitä, että on parempi keskittyä siihen, mitä omaan syliin mahtuu (kun ei koko maailmaa voi pelastaa).
86. Puran vaikeimmat tunteet ja asiat kirjoittamalla esim. lyriikoita, fiktiivisiä novelleja, joissa saatan käyttää pohjana omia haaveitani, joita en usko pystyväni oikeassa elämässä toteuttamaan. Olen myös läpikäynyt joitain syviä traumoja paperille, mutta kirjoituksessani ne kipeät asiat ja tilanteet tapahtuvat jollekin toiselle henkilölle, ja joskus myös muutan tarinan kulkua niin, että päähenkilö ei jääkään uhriksi lopuksi vaan selviytyy tilanteista voittajana ja/tai pystyy tekemään rohkeampia ratkaisuja kuin mitä itse olin tai olisin pystynyt tekemään.
87. Aamuiset kahvi hetket ja ajatusten kirjoittaminen vihkoon auttanut paljon. Kirjoitan vihkooni päivän motivaation, hyvät asiat, odotukset…
88. Kun murehdin tai olen huolissani, siirrän huomion jalkapohjiin – mahdollisimman kauaksi päästä.
89. Omien ajatusten ja oivallusten jakaminen instagramissa vertaistuellisesti.
90. Jos minulla on paha olla, sanon tai teen jotain hyvää toisille, jotta se ilo valaisee myös minun päiväni. Esim. kehun toisen pirteyttä tai asua, lähetän ”kiitos, kun olet olemassa” -viestin, annan vaikka tikkarin. Jotain pientä mutta silti suurta.
91. Hyvän puhuminen selän takana.
92. Hyvän äänikirjan kuunteleminen.
93. Ota etäisyyttä ihmisistä, jotka syö energiaasi.
94. Mietin, mitä tarvitsisin juuri nyt, erityisesti jos uuvuttaa tai väsyttää.
95. Retkien tai pikku matkojen suunnittelu jo tekee mielen mukavammaksi, kun tietää että jotain kivaa tekemistä luvassa. Se, että tietää, että tulevassa on luvassa jotain mielekästä, auttaa jo kummasti voimaan paremmin.
96. Pysyn poissa draamailusta, en yritäkään olla kaikkien kaveri. Pidän aika tiukasti kiinni omista rajoistani.
97. Mulla on apuna eteeriset öljyt ja tuoksupuikot. Auttaneet mua pahoissa paikoissa pitempään jo ja edelleen.
98. Opettelin huomaamaan hyvän olon, ei vain huonoa oloa.
99. Aloin merkitä tarralla ja päiväyksellä kalenteriin hyviä oloja: kolme kuukautta kesti ekan kymmenen tarran ”saavuttamisessa”. Mutta se merkitsikin ihan kaikkea: tämä kolme kuukautta ei ollut mennyt hukkaan niin kuin koin jo pitkään ajan menneen. En ollu ollut ”vain” masentunut, vaan myös (ainakin hetkittäin) ihan ok. Myöhemmin hienosäädin prokkistani huomaamalla, minkälaisia yhtäläisyyksiä hyvien ja huonojen olojen tilanteisiin liittyi, olinko syönyt mitä ja milloin, kuinka olin nukkunut ym.
100. Puhtaat ihanalta tuoksuvat ja tuntuvat lakanat.
Jos kaipaat parempaa oloa ja syvempää yhteyttä itseesi, tutustu Hetki itselle– Rauhoittavaan äänipalveluun, joka sisältää yli 100 meditaatiota. Äänitteet auttavat sinua löytämään levollisen suhteen itseesi ja lisäämään sisäisiä voimavarojasi välillä haastavissakin olosuhteissa. Tutustu palveluun TÄÄLLÄ.
Espanjassa asuessani, kaduilla iloista puheenpulputusta ja kovaäänistä naurua kuunnellessani mietin, että ihan kuin ilo olisi suomalaisille jonkinlaista luksusta, ylimääräinen bonus. Ensin pitää selvitä kiireestä, stressistä ja huolista, ennen kuin voi tuntea iloa – ”ei tässä nyt ole aikaa iloitsemiseen”. Ja silti olen satavarma, että juuri iloa moni kaipaa elämäänsä.
Aloin pohtia ilon anatomiaa. Onko se nauramista? Tai onnellisuutta? Täytyykö iloa etsiä vai tuleeko se luonnostaan? Mistä ilo löytyy?
Kysyin myös Instagram-seuraajiltani, mitä ilo heille tarkoittaa. Vastaukset olivat hyvin erilaisia: yhden mielestä ilo syntyy yhteydestä läheisten kanssa ja yhteisestä huumorista, johon riittää jopa katse.
Iloa saa siitä, että parisuhde tai muut ihmissuhteet voivat hyvin. Lapset ja eläimet tuovat iloa elämään.
Iloa voi tuntea myös yksin pienissä läsnäolon hetkissä, kun huomaa ympärillään kauneuden ja pysähtyy sen äärelle. Ilon hetkellä kaikki muu unohtuu.
Iloa tuovat tunnelmallinen musiikki, kynttilät, kukat ja tuoksut.
Minulle itselleni ilo on ollut elämää ylläpitävä voima ja selviytymiskeino, joka on tullut tosi syvältä silloinkin, kun olen tuntenut muuten olevani aivan pimeässä. Siksi olen vaalinut iloa kaikin keinoin ja etsinyt edes ilon läikähdyksiä valaisemaan pimeää. Jo ne läikähdykset ovat olleet terapeuttisia hetkiä.
Trampoliinista apua suruun
Ilo ei mielestäni tarkoita sitä, että pitäisi olla valmiiksi hyvällä tuulella tai aina iloinen. Tai että asioiden pitäisi olla ensin hyvin, ennen kuin voi tuntea iloa. Eivät asiat Espanjassakaan olleet ikinä täydellisesti – päinvastoin! – mutta se ei estänyt ihmisiä olemasta iloisia.
Itse en ole mitenkään erityisen riehakkaan iloinen ihminen. Olen toisinaan hauska ja hassu, sekä helposti innostuva, mutta myös helposti masentuva. Otan raskaasti monet sellaisetkin asiat, joita muut eivät ota. Jos en hakisi iloa etenkin pimeinä, harmaina ja synkkinä päivinä ja vuodenaikoina, vaan antaisin itseni vajota melankoliaan, vajoaisin todella syvälle. Ja olen käynyt todella syvällä. Juuri silloin alan tietoisesti hakea iloa elämääni.
Joskus tuntuukin, että itku ja nauru ovat lähellä toisiaan. Kun ensimmäinen koirani kuoli, mikä oli minulle todella musertavaa, ilmoittauduin sirkuskouluun. Tiesin, etten olisi saanut itseäni ulos pimeyteen ilman jotain todella innostavaa syytä. Pomppiessani trampoliinilla, roikkuessani trapetsilla ja heittäessäni puolivoltteja minä siis surin koiraani.
Saan myös väreistä aivan mielettömän paljon iloa. Kun suomalaiset normaalisti syksyn ja talven tullen alkavat pukeutua mustaan ja harmaaseen, minä pidän edelleen kiinni voimakkaista väreistäni. Olen ympäröinyt itseni etenkin punaisella, lilalla, fuksialla ja keltaisella, koska juuri silloin, kun ulkona on harmaata, värejä tarvitsee eniten.
Huumorilla hereille
Olin ensimmäisen kerran masentunut lukioiässä. Tuntui, etten ollut hymyillyt varmaan kahteen vuoteen, kun satuin katsomaan jonkin jakson I love Lucy -show’ta telkkarista. Muistan nauraneeni ääneen oikein antaumuksella ja tunteneeni, miten olin herännyt eloon. En ikinä unohda sitä fiilistä. Olen sen jälkeenkin ollut komedioiden ja komiikan suurkuluttaja. Viihteellä voi olla mullistava merkitys.
Viime talvena voimani olivat jälleen loppu. Kun voimat hieman palasivat, ilmoittauduin stand up -kurssille. Siellä käänsin näkökulmia ympäri ja katsoin itseäni humoristisesta vinkkelistä. Samoihin aikoihin aloin tehdä myös hauskoja Tiktokkeja. Minulla ei ollut mitään sen korkeampia tavoitteita, kuin saada sinä päivänä meikattua ja ehkä vähän hihitettyä itselleni. Se oli minun mielenterveysprojektini.
Siispä minun iloni tulee syvältä. Se tulee vastakohdista. Ilo tuo minulle innostusta ja naurua. Ilossa on myös jotain todella koskettavaa – siksi en yleensä itkekään surusta, vaan ilosta. Itken esimerkiksi, jos kuulen iloista musiikkia, kuten salsaa. Itken, jos joku sanoo jotain kaunista tai tekee jollekin toiselle jotain suoraan sydämestä, vilpittömästi. Mistä se kertoo? Ainakin ilon kaipauksesta.
Huomaatko usein suostuvasi toisten tahtoon ja sen jälkeen tunnet pahaa mieltä? Ajatteletko, että sanoessasi toiselle ei, teet väärin? Käytätkö usein sanaa me, puhuessasi parisuhteestasi? Kyseessä saattaa hahmoterapeuttisen näkemyksen mukaan olla konfluenssi, yksi mielen kontaktityyleistä, joka on myös usein läheisriippuvuuden taustalla.
Kun rakastumme, koemme ikään kuin sulautuvamme toiseen. Kaksi minää onkin nyt ME. Tätä ilmiötä sanotaan konfluenssiksi. Myös fuusio ja symbioosi kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Konfluenssi-termi kuvaa kahden veden samansuuntaista virtausta ja mielestäni hyvin kahden ihmisen samansuuntaisuutta. Ilman sitä emme voisi rakastua ja muodostaa suhteita tai ryhmiä.
Ongelmalliseksi konfluenssi voi muodostua silloin, kun tervettä erillisyyttä ei tapahdukaan. Parisuhteessa tämä voi näkyä epäterveenä me-ajatteluna eli toisen on tärkeää olla samaa mieltä toisen kanssa tai tehdä samoja asioita. Tämä dynamiikka voi myös ilmetä miellyttämisenä ja passiivisaggressiivisuutena: sanon kyllä, vaikka haluaisin sanoa ei. Konfluenssi voi olla tapa ilmaista läheisyyttä tai pelkoa hylkäyksestä. Jälkimmäinen selittää osittain läheisriippuvuuden dynamiikkaa.
Vaikka konfluenssi on yksi kontaktityyleistä, epäterveessä konfluenssissa ei ole todellista kontaktia, yhteyttä. Toisen erillisyys voi tuntua niin pelottavalta, että oman käytöksen sopeuttaminen toisen tahtoon on ainoa tapa tuntea olo turvalliseksi.
Omassa elämässäni konfluenssi on ollut yksi vahvimmista tavoista olla yhdessä. Olen pidättänyt omaa tahtoani, aistien mitä muut tarvitsevat, näin sivuuttaen usein omat tarpeeni kokonaan. Tämä johti usein turhautumiseen ja kiukutteluun, joka taas rapauttaa suhdetta. Kannoin pitkään uskomusta, että erimieltä oleminen on sama kuin olla hankala.
Surullinen totuus on kuitenkin, että jos aina sivuuttaa omat tarpeensa, ei koskaan näytä omaa itseään toiselle. Näin jopa intiimissäkin parisuhteessa toinen voi jäädä tuntemattomaksi ihmiseksi toiselle. Tämä voi osittain selittää joskus parisuhteessa tulevaa tunnetta, ettei enää tunne toista. Ihminen, joka yhtäkkiä kertookin oman mielipiteensä joka poikkeaa totutusta, voi nyt tuntuakin vieraalta. Tämä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus tutustua toiseen uudelleen.
Työelämässä konfluenssi voi ilmetä seuraavin tavoin: henkilö, joka aina odottaa, että muut puhuvat ennen kuin kertoo samansuuntaisen mielipiteensä. Konfluenssi on yleistä tiimeissä, joissa johtaja ympäröi itsensä ”hyvillä tyypeillä”. Tällöin terve haastaminenkin, asioiden kyseenalaistaminen voidaan nähdä ongelmana. Kuitenkin hyvä ja aikaansaava työyhteisö sallii eriävät mielipiteet.
Konfluenssia pitää yllä omien tarpeiden sivuuttaminen tai alaspainaminen. Näin ollen epäterveen konfluenssin purkaminen lähtee omien tarpeiden tiedostamisesta ja rajojen vahvistamisesta.
Voit omassa elämässäsi miettiä niitä ihmissuhteita, joissa oman tahtosi ilmaisu pelottaa. Mikä estää sinua sanomasta omaa mielipidettäsi? Mitä sinä todella haluaisit? Miten voisit kertoa sinun tarpeistasi toiselle?
Voit myös miettiä omia kehollisia tuntemuksia noissa suhteissa. Tunnetko itsesi vai huomaatko kenties katoavasi ”toiseen”? Jos huomaat näin tapahtuvan, niin miten voisit vahvistaa maadoittumistasi? Millä keinoilla tuntisit oman, terveen erillisyytesi toisten läsnäollessa kehollisesti? Usein jo omien jalkapohjien tunteminen maata vasten palauttaa tähän hetkeen ja takaisin itseesi.
Kaikki elämän eri sävyt voivat olla olemassa yhtä aikaa. Arki on harvoin pelkkää auringonpaistetta ja toisaalta myrskyn keskelläkin on mahdollista löytää edes pieni pilkahdus valoa. Toisinaan kaikki elämän ääripäät tunneskaaloineen sattuvat omalle kohdalle samaan aikaan.
Olet kenties valmistautumassa suureen juhlaan, kun yhtäkkiä läheisesi sairastuu vakavasti. Tai olet saanut viimein unelmaduunin, mutta samaan aikaan eroamassa. Voimakas ristiaallokko saa sydämen hämmennyksiin.
Voi tuntua väärältä sallia itselleen iloa silloin, kun arjen taivas täyttyy mustista pilvistä. Tai vastaavasti saatat haluta pitää ilosta niin kovasti kiinni, että blokkaat itseltäsi vaikeat tunteet. Sysäät varjot sivuun, vaikka tiedät, että ne on vielä joskus kohdattava. Kumpikin näistä reagointimalleista ovat itselleni tuttuja.
En ole aina pystynyt pitämään sisälläni elämän kaikkia sävyjä. Tunneaallot ovat yksinkertaisesti lyöneet ylitseni niin voimalla, että jotakin on pitänyt padota pitääkseni itseni kasassa. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut kannattelemaan yhä isompia virtauksia.
Vaikka se on välillä vaikeaa, ja joskus yksinkertaisesti liikaa, on mahdollista antaa kaikkien tunteiden olla osa kokemusmaailmaa samaan aikaan. Tuntea suurta kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja pitää hellästi sylissään surua, huolta ja pelkoa.
Heräätkö aamulla tehtävälista päässä ja suhisevatko suoritettavat asiat päässäsi suihkussakin? Oletko huolissasi siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen ja valmistaudut vimmatusti kaikkeen mahdolliseen. Mieli on tiheänään kaikkea sitä, mitä pitäisi ehtiä ja mihin varautua. ”Pitäisi, täytyisi, on pakko…” alkuiset ajatukset kiertävät päässä. Hengitys hypähtää palleasta rintakehään. Kehosi syö aamiaista, mutta mielesi ei sitä huomaa kun se kehrää huolihuntua ja loikkii kiireisenä asiasta toiseen. Huono omatunto painaa harteita kun ei ole ehtinyt kaikkea. Äidillekin pitäisi soittaa…
Tällaisilla hetkillä on hyvä ottaa miniloma. Pysähtyä hetkeksi. Se on juuri se, mitä mieli ei missään nimessä halua tehdä, mutta tee silti. Jo minuutin loma ajatuksistasi lataa ja selkeyttää. Ja voit sujauttaa tämän miniloman mihin kohtaa päivää tahansa. Hassulla tavalla tämä pikkuruinen ajatuspaussi tuo tilaa ja aikaa päivääsi – ja ihan erilaisen fiiliksen.
Aamu lähtee aivan uudella tavalla käyntiin, jos et pomppaa heti pystyyn vaan käytät minuutin siihen, että herättelet aistisi – tunnustelet miltä tyyny tuntuu pään alla, miltä peitto kehon päällä. Miltä makuuhuoneessa tuoksuu? Ja tuon tunnusteluminuutin jälkeen voit antaa ajatuksille taas vallan ja nousta päivän puuhiin.
Voit pitää minilomasi ajatuksista keskellä päivää tuomalla huomion kehoon ja aisteihin. Voit katsella tarkasti kukkivaa puuta, lintuja, kahvikuppia – mitä haluat. Ja katso sitä ihan uudella tavalla – kuin et olisi nähnyt moista ihmettä koskaan aikaisemmin.
Tai voit hupsauttaa huomion hetkeksi jalkapohjiin ja tunnustella miltä niissä tuntuu. Millainen on tuntuma tuossa kehon osassa, joka on mahdollisimman kaukana aivoista ja ajatuksista? Lämmin, kylmä, kihelmöivä, vai eikö ehkä tunnu mitään? Sekin on ok. Vain tunnustele.
Ja tämän pikalaturissa olon jälkeen voit taas jatkaa päivääsi ihan normaalisti, mutta jotenkin eri kohdasta. Selkeämmin ja levollisemmin.
Väitän, että suurin osa meistä on läheisriippuvaisia / toipumismatkalla. Kulttuuriamme leimaa rakenteellinen arvottomuus: riittämättömyyden, huonouden, arvottomuuden, häpeän ja rakkauden eteen ponnistelemisen kokemukset ovat aivan kollektiivisia. Meillä on yleistä turvattomuutta ja tunneyhteyden puutetta, eikä se ole kenenkään syytä. Yksi tekijä siinä on sotien myötä meitä kollektiivisesti traumatisoinut lähihistoriamme, jonka vaikutuksia elämme sisäisyyksissämme yhä.
Ytimekkyydessään: läheisriippuvuus tarkoittaa mm. aikuisuuteen asti jatkuvaa uskomusta siitä, että omat tunteet ja tarpeet ovat toissijaisia, ja että ne voivat täyttyä vain ulkoisen / toisen kautta. Läheisriippuvuus syntyy, kun normaali riippuvuus on jollakin tapaa uhattuna varhaisissa vaiheissamme ja elämämme kaarella: emme ole täysin voineet luottaa ehdottomaan turvaan, hoivaan ja rakkaudellisuuteen kehitysvaiheissamme.
Jotta voi erillistyä, tarvitaan turvallista kiintymystä. Sen syntymiseen tarvitaan sitä, että hoivaajilla / aikuisilla itsellään on riittävästi turvaa ja sydämen luottamusta siihen, että kaikki on ihan okei. Sukupolvelta toiselle periytyneiden sotatraumojen ja turvattomuuden myötä aika monella ei tätä tunnelmaa ole ollut, vaan turvattomuuden, arvottomuuden, häpeän ja riittämättömyyden alitajuisia kokemuksia. Jotenkin on pitänyt nitkutella, mutta erityisen sydänaukisesti ei silloin ole voitu pyyhältää.
Jos kiintymyksemme muotoutuu turvattomaksi, on vaikeaa uskoa olevansa tarpeidensa täyttymisen arvoinen. Alkaa alitajuisesti luulla, että pitää vääntyä mutkalle ja vedellä läpi temppuradoista saadakseen mitä tarvitsee: turvaa, hoivaa, nähdyksi ja kuulluksi tulemista, rakkaudellisuutta. Siten syntyvät erilaiset selviytymis- ja puolustuskeinot, esimerkiksi suorittaminen, yksinpärjääminen, ”tarvitsemattomuus”, miellyttäminen, kontrolloiminen, itsen sivuuttaminen, vetäytyminen, rajattomuus ja erilaiset tavat väistää omia tunteita.
Ja vaikka emme olisi nuoruudessamme erillistyneet ja oppineet sisäsyntyistä arvoamme, rakkaudellisuutta itsemme kanssa ja luottamusta siihen että olemme rakastettavia juuri näin, voimme oppia tätä aikuisenakin. Myös aikuisuudessa on mahdollista kokea turvallisen kiintymisen eheyttävää pöhinää läheisten / turvallisen auttajan / oman sisäisen turvan ja itsearvostuksen syvenemisen myötä.
Tarpeet pysyvät meissä aina. Voimme kasvaa ihanan terveen erillisiksi, iloisiksi ja hyvinvoiviksi – ja silti tarvitsemme toisiamme. Se on ihmisyyden perushommaa.
Läheisriippuvuuden vastakohta on aito läheisyys ja rakkaudellisuus. Se ei tarkoita, ettemme enää tarvitse mitään – päin vastoin, ihmisyyteen kuuluu tarvitsevuus, mutta se voi olla myös erillistä, vähemmän toisista riippuvaista ja enemmän tasapainoisella tavalla toisiin liittyvää. Silloin se perustuu syvenevään rakkaudellisuuteen ja pikku hiljaa sen oppimiseen, että olen rakastettava ja ihana ja saan olla kokonainen oma pörhelöni, eikä mun tarvitse jahdata rakkautta, turvaa, hoivaa ja nähdyksi tai kuulluksi tulemista. Siinä auttaa läheisyyden opettelu itsemme kanssa. Sisäisen turvan, hoivaavuuden, tunne- ja tarveyhteyden löytäminen – ja siinä tarvitaan toisia!
Itseään alkaakin löytää voimaantuneempana: enemmän totuudellisena, vähemmän rajattomana, rehellisempänä ja vastuullisempana omasta kommunikaatiostaan, uskalluksena tuoda omaa säröistä haavoittuvuuttaan ja vaikeitakin tunteitaan esiin ja ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan. Se ei tarkoita yksin pärjäämistä ja tarvitsemattomuutta, eikä varsinkaan mitään täydellistä eheyttä tai taas jotain suoritusta. Vaan kypsymistä, kasvureissua, sydämen avautumista.
Ja se on kenties koko elämän mittainen reissu, tutkimusmatka.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Onko olosi koko ajan uuvahtanut? Onko kepeän ja iloisen tekemisen energia kadoksissa? Onko elämä muuttunut arjen läpi kahlaamiseksi ja päivistä selviämiseksi?Jos olosi on koko ajan väsynyt, on korkea aika pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä mitä voisi tehdä toisin.
Usein silloin, kun energiatankkimme on tyhjenemässä yritämme silti vain kaasuttaa eteenpäin. Päälle juuttunut suorittamisvaihde pakottaa jatkamaan väsymyksestä huolimatta. Tahdon voimalla etenemme varatankilla. Emme huomaa tai halua huomata, että nyt joku varoitusvalo vilkkuu punaisella. Jatkuva väsymys on merkki siitä, että on aika muuttaa jotain toiminta- ja ajattelutavoissaan.
Elämä ei ole pelkkää suorittamista. Se, mitä saamme ulkomaailmassa aikaiseksi ei ole elämämme onnistumisen tai ihmisarvomme mittari. Olemme arvokkaita ja tärkeitä ihan vain koska olemme. Ja meillä on valta ja vastuu pitää huolta itsestämme. Huolehtia jaksamisestamme.
Kaikki elämä koostuu aktiivi- ja lepovaiheista. Ei voi ohittaa lepo- ja latausvaiheita tai ajelee voimansa loppuun. Pysähdy ja mieti miten voisit tankata itseään voimaannuttavilla asioilla ja levolla.
Keho on aina puolellamme. Se haluaa meille vain hyvää. Kun keho kertoo muutoksen tarpeesta sen viestiä ei todellakaan kannata ohittaa.
Jarruta hetkeksi. Anna keholle ja mielelle huomiotasi. Mitä ne tarvitsevat? Mikä saisi sinut energisoitumaan ja voimaan paremmin? Mitä keho ja mieli haluavat sinulle kertoa?
Selkeyttääksesi tilannetta voit tehdä seuraavan harjoituksen:
• Listaa ylös asioita, jotka lataavat sinua – tuovat energiaa ja iloa elämääsi. Minkä kaiken tekemisestä nautit? Mikä antaa sinulle voimaa?
• Tarkastele listaasi rehellisesti: montaako näistä asioista teet ja sallit elämääsi tällä hetkellä? Moniko sinua lataava juttu on nyt kiireen tai muun asian takia ”tauolla” ja palaat niihin sitten kun tilanne rauhoittuu?
• Kirjoita ylös asioita, jotka vievät sinulta voimaa. Minkä tekeminen ja minkälainen tekeminen uuvuttaa? Millaiset asiat stressaavat juuri nyt? Mikä tai ketkä väsyttävät sinua? Kuluttavat asiat tunnistaa usein siitä, että niitä pitää tehdä, on pakko tehdä tai velvollisuus hoitaa.
• Katso, onko kuluttavia ja lataavia asioita yhtä paljon vai onko kuluttavia enemmän kuin lataavia?
Usein kiireessä karsimme voimaa antavia asioita koska ne vievät aikaa pakollisilta tekemisiltä. Pienen kuormitushuipun kestää kyllä, mutta jos lataus ja kulutus ovat koko ajan epätasapainossa vauhti hyytyy ja muuttuu ilottomaksi puurtamiseksi. Elämän värit haalistuvat ja haaveiden tilalla näkyy kohta vain to-do -lista.
• Mitä sinun pitäisi lisätä elämääsi ja mitä vähentää, jotta voimaa vieviä ja tuovia asioita olisi tasapainoisesti?
Energia-akkuasi ei voi vaihtaa. Ole itsesi puolella ja huolehdi siitä, että energiaa virtaa myös sisään.
Muista, että elämä on seikkailu – ei suoritus.
Harjoitus kirjasta Katajainen, Lipponen, Litovaara: Voimavarat käyttöön
Uskon, että jokainen meistä kaipaa joskus omaa aikaa. Jotkut tarvitsevat oman rauhallisen hetken useamman kerran päivässä, toiset ehkä harvemmin. Ihmisten välillä on paljon eroja.
Huomaan itse melko extroverttinä nauttivani ihmisten seurasta, saan siitä itselleni uutta energiaa arkeen. Introvertti läheiseni taas kaipaa heti töiden jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, päivän sosiaalisuuden tarve on täyttynyt työpäivän aikana.
Siitä huolimatta, että olemme kaikki persoonallisuudeltamme erilaisia, jokaisella meistä on tarve välillä levätä ja antaa aikaa omille ajatuksilleen.
Itse opin asian vasta silloin, kun minusta tuli äiti. Ennen en osannut pysähtyä arjen keskellä ja ahdistuin helposti, jos vapaapäivälle ei oltu suunniteltu jo valmiiksi erilaista ohjelmaa. Nyt huomaan nauttivani melkein eniten siitä, että saan olla kotona yksin. Tätä lausahdusta en olisi uskonut kuulevani omasta suustani, jos asiaa olisi kysytty vaikka kymmenen vuotta sitten.
Toisille oman ajan saaminen on helpompaa kuin toisille. Erityisesti lapsiperheiden välillä on suuria eroja. Toisten lähipiiri täyttyy vapaaehtoisista lastenhoitajista, naapurit pyytävät lapsia pihalleen leikkimään ja sukulaiset kysyvät, kenen luokse lapsi menee ensimmäisenä yökyläilemään kesälomalla. Joidenkin sosiaalinen piiri on olematon, ei ole ketään kenelle soittaa, jos tarvitsisi hetken aikaa vain itselleen.
Meidän on helppo pyytää apua lastenhoitoon esimerkiksi silloin, kun tarvitsee päästä lääkäriin tai hoitamaan tärkeitä pankkiasioita. Mutta monelle on vaikeaa pyytää apua silloin, jos haluaisi hetken omaa rauhaa. Ehkä kyseessä on menneiltä sukupolvilta opittu tapa ja ajattelumalli, että yksin on pärjättävä ja turhasta ei valiteta. Ehkä olemme liian kilttejä, ettemme halua vaivata toisia pyytämällä apua.
Siksi tässä asiassa on hyvä heittää pallo läheisille, ja toisaalta katsoa itsekin peiliin, voisiko auttaa toista.
Älä jää odottamaan, että sinulta pyydetään apua, tarjoa sitä itse.
Moni ei kehtaa pyytää apua, mutta ottaisi avun ilolla vastaan, jos joku tarjoaisi.
Samalla avun tarjoaja kääntää asetelman päälaelleen. On suuri ero, kuinka apua tarjotaan tai saadaan.
Kumman sinä haluaisit mieluummin kuulla?
Minä haluaisin, että lapset tulevat viikonloppuna luokseni!
Minä suostun auttamaan ja ottamaan lapset luokseni kylään.
