Sivu 97 – Hidasta elämää

9 tapaa selviytyä, kun ahdistus yllättää

Kirjoittaja Juho Multanen on kolmikymppinen KTM Aalto-yliopistosta. Häntä kiinnostaa henkinen kasvu ja koko elämänpituinen oppiminen.

Kuten niin moni muukin, olen kohdannut viime vuodet ahdistusta, ja syystä tai toisesta siitä on tullut pysyvä vierailija elämässäni. Kokeilemalla olen löytänyt yhdeksän keinoa, joilla kohtaan tämän haastavan tunteen (ja haastavat ajatukset), kun ne minusta milloinkin kumpuavat. Toivon vilpittömästi, että näistä keinoista on apua sinullekin – sinä arvokas, kaunis ja ainutlaatuinen ihminen.

1) ”Laskeutuminen rauhaan” sohvalla

Laske hartiasi, vapauta kehon jännitykset, rentouta selkäsi, uppoudu tyyneyteen ja seesteytä kaikki lihakset kehossasi, joka palvelee sinua kauniisti joka päivä

2) Kirjoita mitä mielessäsi liikkuu

Kirjoita inspiroiva tajunnanvirtateksti puhelimeen tai kynällä muistikirjaan. Itse kirjoitan rauhasta, rakkaudesta ja myötätunnosta ja elämän viisauksista, jotka ovat kaikkein lähimpänä sydäntäni sillä hetkellä.

3) Keskity jonkin sinulle tärkeän laulun sanoihin

Kirjoita sinua inspiroivan laulun sanat puhelimeen. Valitse sinua merkittävästi voimaannuttava kaunis biisi, jolla on juuri sinulle henkilökohtaista merkitystä ja jonka sanat saavat sinun kehosi kihelmöimään elinvoimaa, raikkautta, voimaantumista ja rauhaa.

4) Kokeile tätä mindfulness-työkalua

Koe ahdistuksen ”normalisointi”, sen kokeminen kehossa ja tuon tunteen vapauttaminen Tara Brachin todella toimivalla RAIN-mindfulness-työkalulla.

A) Tunnista tunne ja mainitse se kahdesti mielessäsi.

B) Anna tuon tunteen olla – sillä ei ole kiire poistua kehostasi.

C) Tunnustele missä kohtaa kehoa ahdistus tuntuu.

D) Halaa tunnetta lämmöllä, kohtaa se lempeydellä ja vapauta se universumiin avosydämin.

5) Pura tunnettasi tanssimalla

Tanssi sinua inspiroivan laulun tahtiin olohuoneessasi ja heittäydy kehosi ja vaikean energian vapauttamiseen ilman, että välität pätkän vertaa siitä, miltä se ulkopuolisen silmiin näyttää. Ole vain tässä ja nyt ja anna kauniin energian virrata lävitsesi kuin elinvoimaisen joen

6) Puhu ystävälle

Soita tai puhu kasvokkain rakkaan läheisesi kanssa. Yritä avata lämpimässä vuorovaikutuksessa sitä, mikä ahdistuksen on aiheuttanut. Rehellinen ja rohkea puhe on mieletön voimaannuttaja, ikuinen totuuden löytäjä, johon voi aina lämmöllä nojata.

7) Maadoitu meditaation avulla

Kokeile maadoittavaa meditaatiota ja kehoskannausta. Käy risti-istunnassa läpi kaikki ainutkertaisessa kehossasi sinua uskomattoman hienosti palvelevat osa-alueet ja koe elinvoimaisuutesi lämpimässä rakkauden ja rauhan tilassa.

8) Kokeile rukouksen voimaa

Missä ikinä oletkaan laita kädet ristiin ja puhu mielessäsi auki päällimmäisiä ajatuksia ja ahdistusvyyhtiä – älä anna mielesi keskeyttää vaan puhu avoimesti kaikesta – ylemmät voimat kuulevat sinut, mielesi kuulee sinut, ja tämä saa aikaan tulvahduksen rauhallista kehoenergiaa.

9) Käy lääkärissä

Tarvittaessa hanki itsellesi lääkitys, johon voit turvautua kovan ahdistuksen yllättäessä. Tämä toimii sateenvarjona, joka suojaa silloin, kun pelkäät ahdistusta ja sitä, että se yllättää juuri silloin kun ei pitäisi.

Toivottavasti tästä oli apua. Toivon rauhaa ja rakkautta elämääsi. Sinua tarvitaan. Ole siis oma itsesi, ole voimanlähde, joka vapauttaa empaattista energiaa maailmaan.

Tunteet tarttuvat erityisherkkään – 6 keinoa, jotka saattavat helpottaa tunnemagneetin taakkaa

Pelko on tunne, joka tarttuu. Olen huomannut sen viime aikoina selvästi. Pelko ei ole silti monistunut minuun peilikuvanaan, vaan se on naamioitunut erilaisiin valepukuihin.

Sitä vastoin, että olisin tuntenut varsinaista pelon konkretiaa, pelko on tarttunut minuun toisenlaisina tunteina: aaltoilevana ahdistuksena ja aika ajoin mieleen tarttuvana apeutena, murheverhona.

Ympärillä vilisevät uhkakuvat ovat painautuneet minuun epäselvien musteleimojen lailla. Ne eivät ole suoria kuvia puheenaiheista tai synkistä tulevaisuuden näkymistä. Ne ovat enemmänkin vierailta tuntuvia tunnetahroja, joita on hankala lokeroida.

Kaiken tunnemyrskyn keskellä olen oivaltanut, että pelon tunteet eivät ole osa minua Itseäni. Ne eivät kuulu omaan ytimeeni; olen ennen kaikkea imenyt itseeni ympäristössä vellovia toisten tunteita.

Erityisherkkänä ihmisenä aistin mielialat, asenteet ja tunteet äärimmäisen herkästi. Valitsen menoni ja seuranikin melko tarkkaan, sillä vajoan helposti tunnekuoppaan toisen mukana. Siitä huolimatta, että kuoppa olisi tila, jossa itse en olisi omimmillani.

Olen vuosien aikana koettanut pystyttää suojamuurejakin, joiden avulla osaisin helpommin kuunnella toista ilman, että päästäisin tunnetilaa tarttumaan. Mutta muuri on harvoin vedenpitävä.

Kotona koetan rohkaista impulsiivista puolisoa suhtautumaan asioihin lempeydellä, ystäviä näkemään tilanteissa uhkien sijaan mahdollisuuksia. Jos toinen kokee maailman pessimistin silmin, on itsekin hankalaa olla seesteinen ja luottavainen.

Toki erityisherkänkin kolikolla on valoisa kääntöpuoli; myös positiivinen energia ja into tarttuvat herkästi. Siksi lounashetki optimistisesti ajattelevan ystävän kanssa tai tapaaminen turvallisessa, rakentavia ajatuksia vilisevässä ryhmässä ovat itselleni parasta lääkettä.

Jos tunnistat olevasi minunlaillani tunnemagneetti, kenties alla olevat ajatukset auttavat sinuakin.

Jos yleisilmapiiri on epävarma, ja ympärillä vellovat pelko ja epävarmuus, älä ahdista itseäsi tapaamalla ihmisiä, joiden tiedät vellovan näissä tunteissa.
Älä koe velvollisuudeksesi ahdistua ainoastaan kollektiivisen ahdistuksen tähden.
Säännöstele ikävien uutisten lukemista ja uppoutumista liiaksi asioihin, joihin et voi murehtimalla vaikuttaa. Apeuden keskeltä on hankala auttaa.
Lue positiivisia hyvän mielen juttuja ja kirjallisuutta, josta saat voimaa ja vertaistukea.
Muista heikoimmallakin hetkellä, millainen käytös ja mielentila ovat ominaista juuri Sinulle ja kuka Sinä olet sisimmissäsi. Pidä tunnemyrskyjenkin keskellä Itsestäsi kiinni.
Ärsykepitoinen maailma on täynnä erilaisia tunteita, jotka tulevat ja menevät. Kaikki tunteet ovat lopulta ohikiitäviä, sekä omasi että sinuun tarttuneet.

PS. Älä anna tunteiden määritellä sinua. Tunteet ovat ainoastaan vierailijoita ohikulkumatkallaan.

Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanin Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit johtotähtenä toimii herkkä jättiläisperhonen, jonka avulla tarina pureutuu herkkyyden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit– lastenkirjalle.

Kontrollin tarve kertoo usein luottamuksen puutteesta – Kun hellität näissä asioissa, voit olla enemmän läsnä

Toimivassa vuorovaikutuksessa ja ihmisen kohtaamisissa parhaimmillaan kyse on siitä, että yksilöt uskaltavat luottaa siihen, ettei tiedä. Kyse on antautumisen ja kontrollin balanssin löytämisestä. Puhutaan ”ei-tietämisen tilasta”. Tämä tila mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteyden muodostumisen siirtymisen seuraavalle tasolle.

Kovalla kontrollilla on mahdollista päästä elämässään melko pitkälle, mitä tulee ihmisten välisiin kohtaamisiin. Tämän asian suhteen monella meistä seinä nousee kuitenkin jossakin kohtaa pystyyn ja oma polku ohjaa kasvamaan uudelle tasolle. On totuttu puristamaan kohtaamisissa liian kovaa suitsista ja tulee hetki, jolloin on aika päästää ohjia löysemmälle ja opittava luottamaan. Aletaan heilua kahden ääripään välillä, kyse on kontrollista ja antautumisesta. Samalla haetaan kultaista keskitietä, mutta matkalla saatetaan heittelehtiä laidasta laitaan.

Meillä ei usein tarvitse olla valmista ratkaisua tai vastausta asiaan.

Kova kontrolli voi ilmetä esimerkiksi kuuntelun virheinä, kuten oman vastauksen valmisteluna. Samalla emme luota siihen, että puhtaasti läsnä olemalla keskustelu soljuu lopulta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tarvita ennakoivaa käsikirjoitusta. Jos kuuntelija valmistelee omaa vastausta toisen puhuessa, informaatio menee helposti ohi. Tällöin myös puhuja keskeytetään liian helposti. Meillä ei usein tarvitse olla valmista ratkaisua tai vastausta toiselle.

Toinen liiallinen kontrollin merkki on tarve pohjustaa tai enemmänkin vääntää rautalangasta asioita toiselle. Emme luota siihen, että esimerkiksi lyhyt ja napakka ”miksi tai mitä” kysymys avautuu aivan riittävästi toiselle. Sen jälkeen ei tarvitse muuta, kuin olla läsnä ja kuunnella.

Kova kontrolli voi ilmetä esimerkiksi kuuntelun virheinä, kuten oman vastauksen valmisteluna.

Itseasiassa asioiden liian pitkälle auki selittäminen tappaa juuri tuota maagista ”ei-tietämisen tilaa”. Se rajaa ja sulkee niitä mahdollisuuksia vuorovaikutuksesta pois, mitkä ilman selittelyä olisi orgaanisesti lähteneet muotoutumaan. Samalla yhteys ja vuorovaikutus olisi voinut olla erityisen rikasta. Mutta kuten sanottua, kyse ei ole pelkästä antautumisesta. Myös kontrollia tarvitaan oikeassa suhteessa. Kumpaakin voi siis olla liikaa tai liian vähän.

Jos taas antautuminen alkaa muuttua lahnamaiseksi passiivisuudeksi toisen kohtaamisessa, niin yhteys katkeaa. Kiinnittyminen toiseen tapahtuu, kun onnistutaan kaksisuuntaisella tunnetason vaihdannalla. Näin päästään syvemmälle yhteyteen, pelkkä ihmisestä pitäminen ei riitä tähän. Tarvitaan siis myös dynaamisuutta. Ilman tätä voi tapahtua esimerkiksi toinen kuuntelun virhe: kylmä kuuntelija. Tämä tarkoittaa sitä, että ei reagoida toisen puheeseen, jolloin kylmä kuuntelija saa myös lopulta vähemmän tietoa asiasta. Samalla puhujalle tulee olo, että hänen sanoma ei ole tärkeää ja alkaa puhumaan lyhyemmin.

Parhaimmillaan toimiva vuorovaikutus pitää sisällään tilannetajua, intuitioon luottamista sekä luovuutta.

Eli kumpaakin tarvitaan, sekä kontrollia, että antautumista. Kumpikaan ei ole toista huonompi, toki se on sitten eri asia, että mitä itse kukin missäkin elämän vaiheessa saa harjoitella. Balanssin löytämisessä näiden kahden välillä on kyse siitä, että luotamme olevamme kannateltuja. Toisinaanhan se yhteys tuntuu olevan pelkää töksähtelyä. Parhaimmillaan kyse on virtaavuudesta kahden tai useamman ihmisen välillä ja aluksi tuo tila voi tuntua jopa pelottavalta. Se on niin puhdasta. Sen takia asiaa onkin hyvä lähestyä itselle sopivaan tahtiin.

Samalla ollaan myös oman haavoittuvuuden ja viattomuuden äärellä. Kyse on elämän mysteeristä, joka on läsnä tuossa ”ei-tietämisen tilassa”. Parhaimmillaan toimiva vuorovaikutus pitää sisällään tilannetajua, intuitioon luottamista sekä luovuutta. Ei ole valmiita vastauksia tai käsikirjoitusta ja tämä on yhteys luovuuteen. Kuten eräs päättötyötäni varten haastattelemani konkari poliisi tiivisti: ”mä en oo mikään puhelinmyyjä”. Ei tietäminen on alku tietämiseen.

Ylikuormittuneena tulee helposti sivuutettua oman kehon viestejä – 5 vinkkiä, jotka auttavat takaisin tasapainoon

Keho ja mieli toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ajatukset, tunteet ja keholliset reaktiot vaikuttavat toinen toisiinsa. Kun ajattelen itsestäni ilkeästi, se muuttuu tunteeksi kuten inhoksi tai häpeäksi, puristaa rintakehääni saa lihakseni jännittymään. Jos taas puhun itselleni lempeästi, kehoni rentoutuu ja jopa sykkeeni laskee. Kaikki on hyvin tässä hetkessä.

Vaikka ymmärrämme, miten kehomieliyhteys toimii, emme aina tiedosta ajatuksiamme, tunteitamme ja tarpeitamme. Esimerkiksi stressi saa monet meistä sivuuttamaan keholliset viestinsä ja toimimaan tavoilla, jotka ennen pitkää heikentävät yhteyttä itseemme ja omaan kehoomme.

Seuraavat 5 asiaa voivat kertoa siitä, että stressi on heikentänyt yhteyttä omaan kehoosi ja vinkkejä, miten päästä takaisin tasapainoon:

1. Syöt tavallista enemmän tai unohdat syödä. Stressi voi sekoittaa kehon nälkä- ja kylläisyyssignaalit. Kun keho on tasapainossa, se kertoo, milloin ja kuinka paljon on hyvä syödä. Jos emme ole kuulolla ja sivuutamme aterioita, voi keho reagoida äkkinälällä, mikä saa meidät himoitsemaan nopeaa energiaa kuten sokerisia herkkuja. Toisilla taas stressi saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Vaikka nälän tunteen huomaisi, ruokaa ei tee mieli tai syöminen tuntuu vaikealta.

Stressaantuneena on entistä tärkeämpää pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. Kehosi tarvitsee energiaa ja syömällä hyvin ja säännöllisesti pidät myös verensokerin tasaisena. Mikäli kärsit ruokahalun puutteesta, suosi ruokia, makuja ja mausteita, jotka edes vähän houkuttelevat. Nestemäinen ruoka kuten smoothiet ja keitot voivat olla helpompia syödä kuin kiinteä ateria.

2. Unirytmisi on sekaisin. Normaalisti iltaa kohti mennessä kehon kierrokset laskevat ja väsymys hiipii kuin itsestään. Stressaantuneena tulee helposti istuttua koneella tai räplättyä puhelinta vielä iltamyöhään, jolloin mieli on jatkuvasti aktiivinen eikä hermosto pääse rauhoittumaan. Ylivireä keho käy kierroksilla vielä sänkyyn mennessä. Unen päästä on vaikea saada kiinni tai heräät aamuyöllä täysin virkeänä.

Uni ja riittävä lepo on jaksamisen kannalta kaikkien tärkeintä. Vaikka pää olisi täynnä ”pitäisi vielä” -ajatuksia, pidä kehosi puolia ja rauhoita ilta tietoiselle kierrosten laskemiselle. Halutessasi voit kirjoittaa kaikki keskeneräiset asiat post it -lapulle ja palata niihin aamulla. Mikäli nukahtaminen on sinulle hankalaa, kannattaa myös television ja somen valo- ja kuvaärsykkeet pitää minimissä hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.

3. Kärsit lihaskireyksistä tai stressiperäisistä oireista kuten pää- tai selkäsärystä. Stressi ja siihen liittyvät tunteet ja ajatukset kuten kiire, jännitys ja pelko saavat lihakset jännittymään. Myös hengitys muuttuu usein pinnalliseksi. Kun mielessä on koko ajan seuraava asia, joka pitäisi hoitaa, keho ei pääse hellittämään riittävän usein. Pitkittynyt kireys lihaksissa ja sidekudoskalvoissa vaikuttaa kehon toimintaan ja asentoon, mikä voi saada aikaan erilaisia kipua ja särkyjä.

Anna kehollesi lempeää liikettä kuten venyttelyä, joogaa tai kävelyä. Suosi laajoja liikeratoja ja rangan taivuttelua eri suuntiin. Kiinnitä myös huomiota hengittämiseen. Riittää, kun tuot joitakin kertoja päivän aikana huomion siihen, miltä hengitys tuntuu ja päästät sen virtaamaan mahdollisimman vapaasti ja pehmeästi. Jos sinulla on mahdollista, kokeile kehollisia hoitoja kuten hierontaa tai osteopatiaa. Myös läheisen lempeä kosketus auttaa rentoutumaan. Tarvittaessa käänny fysioterapeutin puoleen.

4. Välttelet tietoisesti tai tiedostamattasi pysähtymistä ja tunteiden kohtaamista. Stressin keskellä monet tavallisetkin asiat – kuten epämiellyttävät tunteet – tuntuvat entistä kuormittavimmilta ja niitä mieluummin siirtää ja väistelee kuin pysähtyy kohtaamaan. Tämä on inhimillistä ja omaa jaksamista on myös hyviä oppia kuulostelemaan ja rajaamaan. Jos kuitenkin huomaat, että pysähtyminen pelottaa, on pinnan alle tullut kenties painettua turhan monta tunnetta.

Kiireen keskellä on hyvä muistaa, että tunteet kertovat tarpeistamme yhtä lailla kuin nälkä, väsymys tai kipukin. Jos sivuutamme pitkään omat tunteemme, myös ne alkavat näkyä kehossa ja saattavat ilmetä erilaisia psyykkisinä ja fyysisinä oireina. Onkin tärkeää oppia kunnioittamaan omaa sisäistä maailmansa ja raivata sille tilaa ulkoisen maailman paineilta.

5. Huomaat analysoivasi jatkuvasti asioita ja eläväsi enimmäkseen ”päässäsi”. Nykyaika älylaitteineen tarjoaa jatkuvia ärsykkeitä aivoillemme. Myös monet meistä työskentelevät nykyään ammateissa, jotka vaativat fyysisyyden sijaan jatkuvaa ajattelua, analysointia, tiedonkäsittelyä ja -hallintaa. Ei siis ole ihme, että keho jää helposti arjessa paitsioon. Kun mielessä on jatkuvasti meteliä, saattavat kehon hiljaiset signaalit hukkua tai jäädä huomiotta.

Yhteyttä omaan kehoon voi herätellä yksinkertaisin keinoin kuten tuomalla huomion hengitykseen ja muihin kehollisiin tuntemuksiin. Myös luonnossa liikkuminen ja ulkoisten aistien herättely auttavat laskeutumaan keholliseen kokemukseen. Vaikka mieli on usein muualla, keho on aina tässä. Virittäytymällä kehonsa taajuudelle voi kutsua itsensä takaisin tähän hetkeen.

Anna itsellesi anteeksi nämä asiat narsistisen suhteen jälkeen

Yleinen ajatus anteeksiantamisesta ja sen väitetyistä hyödyistä voi tuntua hyvin ristiriitaiselta silloin, jos on kokenut äärimmäistä kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä.

Narsististen suhteiden jälkeen moni pohtii ja painii sen ongelman kanssa, että pitääkö kaltoinkohtelijalle antaa anteeksi kaikki tapahtunut ja jos ei sitä tee, niin tarkoittaako se loppuelämäksi katkeroitumista tai esimerkiksi jonkin sortin henkistä kyvyttömyyttä?

Kuinka antaa anteeksi pitkään jatkunut ja tahallinen kaltoinkohtelu ja väkivalta, jonka on huomannut tuovan kaltoinkohtelijalle jopa sadistista nautintoa ja tyydytystä?

Miten saavuttaa se tila, jossa anteeksianto kaiken vääryyden jälkeen olisi ihan oikeasti mahdollista ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa, jos siihen ei tunnu kykenevän, ei sitten millään?

Narsististen suhteiden jälkeen pidän itselle anteeksi antamista paljon tärkeämpänä, kuin pyrkimystä antaa anteeksi sille, joka aiheutti kärsimystä ja tuskaa. Suosittelenkin usein antamaan ennen kaikkea ja ensimmäiseksi anteeksi itselle ainakin sen, että jäi ehkä pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa tuli huonosti kohdelluksi.

Kun pyrkii antamaan anteeksi itselle kaiken sen, josta niin kovin itseä soimaa, harjoittaa ja vahvistaa itsemyötätuntoa, sekä armollisuutta, joka taas auttaa vahvistamaan itsetuntoa ja koko toipumisprosessia.

Mahdollinen anteeksianto narsistiselle pahoinpitelijälle tulee mahdolliseksi ehkä joskus myöhemmin, jos tulee ja jos ei tule, on se täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Jos olet ollut narsistisessa suhteessa, anna itsellesi anteeksi seuraavat asiat:

Anna anteeksi se, että et ollut täydellinen.

Anna anteeksi se, että et koskaan tule olemaan täydellinen.

Anna anteeksi se, että et voinut tietää mitä tuleman piti.

Anna anteeksi se, että et osannut pitää paremmin puoliasi.

Anna anteeksi se, että kykysi ovat rajalliset.

Anna anteeksi se, että voimasi ovat rajalliset.

Anna anteeksi se, että teit itsekin virheitä.

Anna anteeksi se, että et voinut tehdä enempää.

Anna anteeksi se, että et voinut, etkä voi muuttaa häntä.

Anna anteeksi se, että et lähtenyt aikaisemmin.

Anna anteeksi se, ettei vieläkään ole ihan valmista.

Ja lopuksi:

Anna ensisijaisesti anteeksi sinulle, koska sinä olet tärkein.

Onko sinun vaikeaa kertoa kumppanillesi todellisista tunteistasi ja tarpeistasi? – Näillä tavoin ylimiellyttäminen näkyy suhteessa

On ihanaa ja tärkeää että vaalimme ystävällisyyttä ja kunnioittavaa kohtelua. Mutta ylimiellyttämisessä ei ole kyse siitä. Ylimiellyttämisessä sivuuttaa itseään ei tarkoituksenmukaisella tavalla. Ylimiellyttämisen takana on usein hallitseva (ja ymmärrettävä) hylätyksitulon pelko. Ylimiellyttämisestä luopuminen ei tarkoita itsekeskeiseksi muuttumista, vaikka monesti yli miellyttämiseen taipuvaiset niin pelkäävätkin.

Ylimiellyttäminen EI ole sitä että…

Otat MYÖS kumppanisi huomioon (näin kuuluukin olla <3)

Että et vaan halua loukata ketään. (Tuskin kukaan haluaa, mutta aikuisina ymmärrämme, että joku saattaa loukkaantua vaikka miten yrittäisimme sitä välttää)

Olet vaan nöyrä (Terve nöyryys ei paina itseä alas. Voit olla nöyrä ja arvostaa itseäsi)

Olet vain avulias (Ollakseen avulias, ei tarvitse yli miellyttää)

Ylimiellyttäminen on sitä että…

Ohitat toistuvasti ja kaavamaisesti omat tunteesi, tarpeesi ja rajasi

Pelkäät niin paljon konfliktia, että et uskalla ilmaista jos jokin suhteessa häiritsee

Pitääksesi rauhan/hyväksynnän/yhteyden pyrit ostamaan rakkautta (Nyt se varmaan rakastaa mua kun mä tein x, y ja z)

Yrität tehdä itsestäsi toiselle tarpeellisen, jotta et tulisi hylätyksi

Saatat myös mahdollistaa toisen vastuutonta käytöstä olemalla ”siivoamassa toisen sotkuja”

5 merkkiä ylimiellyttämisestä

Sinun on vaikea kertoa tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi
Pelkäät voimakkaasti, että sinuun petytään ja koitat viimeiseen asti välttää, ettei kukaan pettyisi sinuun
Olet toisten ihmisten kohtaamisissa usein jännittynyt ja kohtaamiset vievät energiaa sen sijaan että antaisivat
Olet itseäsi kohtaan hyvin vaativa: Jos käykin niin että joku pettyy/loukkaantuu – sinäkin petyt syvästi itseesi
Huomaat usein lupautuneesi asioihin (tai tarjoutuneesi itse) joihin et sitten kuitenkaan aidosti halua osallistua

Tunnistatko itsesi? Mistä voisit hellittää?

Syyllisyys ja häpeä, nuo läheisyyden sinnikkäimmät blokkaajat – Miten vapautua näiden voimasta ja uskaltaa lähemmäs itseään ja toista?

Tänään, tässä kohtaa määrittelisin läheisyyden näin: saan olla kokonainen itseni tunteineni, tarpeineni, säröineni ja säkenöinteineni – ja tulla rakastetuksi turvassa. Syvää läheisyyttä voi olla sekä itsen että toisten kanssa. Suurin osa meistä joutuu opettelemaan läheisyyden taitoja eli rakkaudellisuuteen kasvamista / läheisriippuvuudesta eheytymistä aikuisina.

Monilla meistä on läheisyyden haavoja, jotka aiheuttavat syvää menettämisen ja riittämättömyyden ja hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelkoa. Se on turvattomalle kiintymystyylille tyypillistä: ei ole oppinut uskomaan, että jos olen ihan vain oma, autenttinen itseni, voin saada mitä tarvitsen ja toivon, ja kokea turvaa ja rakkautta hulluna ponnistelematta.

Onneksi kiintymystään voi oppia turvallistamaan, eli läheisyyden taitoja voi opetella aikuisena. Oman sisäisyytensä / arvonsa oppii löytämään, kun oppii hyvällä tavalla keskittymään itseensä ja vapautumaan himmaavasta syyllisyydestä. Toksinen syyllisyys aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja oloa siitä, että omissa tunteissa ja tarpeissa on jotakin väärää ja että ne ovat toisilta pois (tämä on alitajuinen uskomus joka syntyy, kun on tunteissaan ja tarpeissaan jäänyt yksin / peilaamatta / tukematta).

Toinen juttu on alkaa vapautua himmaavasta häpeästä, eli opetella tekemään sisäistä maailmaansa näkyväksi itselleen ja toisille. Vain sen myötä alkaa syntyä korjaavasti kokemus, että olen tärkeä ja saan olla tunteilleni tosi. Voin tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi – ja rakastaa itsekin – juuri tällaisena. Siihen tarvitaan toisia – mutta ensimmäinen askel on otettava itse.

Jos läheisriippuvuus tarkoittaa, että aikuisuudessaankin vielä uskoo alitajuisesti, että omat tarpeet voivat tulla täytetyksi ulkopuolelta ja erinäisin ponnistelu- ja piiloutumistoimenpiteiden tuloksena, siitä eheytyminen tarkoittaa, että opettelee ponnistelemattomuutta ja näkyväksi tulemista.

Videolla lisää syyllisyydestä ja häpeästä vapautumisesta <3

Lähelle-rakkausverkkokurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Susanna Laine: ”Elämä on keskeneräisyyden sietämistä” – 15 ajatusta elämästä ja ihmisyydestä

Juttu on tehty mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tässä jutussa juontaja-näyttelijä Susanna Laine kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

RAKKAUS – Rakkaus on elämää ylläpitävä voima, joka auttaa ihmistä tekemään suuriakin muutoksia ja on silti aina jotenkin jollakin tavalla selittämätön ja siksi niin ihanan taianomainen.

ROHKEUS – Rohkeus on elämässä tärkeä asia, jotta pystyy menemään kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Rohkeutta vaaditaan myös asioista luopumisessa tai suurien valintojen hetkellä. Rohkeutta voi kasvattaa itsetuntemuksen lisäämisellä.

HÄPEÄ – Häpeä on monesti yksi piilotetuimpia tunteitamme. Siksi välillä on vaikea saada kiinni omista häpeän tunteista, sillä olemme oppineet ne niin hyvin kätkemään. Häpeän tunne voi helpottaa, kun myöntää sen itselleen tai jollekin läheiselle ääneen.

JUURET – Juurien tunteminen auttaa myös itsetunnon ja itsetuntemisen kehittämisessä. Omasta suvusta tulevat ominaisuudet on tärkeä tietää tai tiedostaa.

LUONTO – Luonto on iän karttuessa muuttunut todella tärkeäksi osaksi elämää. On ihana mennä ihastelemaan luonnon monimuotoisuutta, sieltä saa jonkinlaista vastapainoa hektiseen kaupunkielämään. Luonto hoitaa.

MERKITYKSELLISYYS – Merkityksellisyyden tunne on tärkeä asia nykyään, mitä tahansa työtä teen tai miten aikaani vietän. On ollut tärkeä pohtia, mitkä asiat tuovat juuri minun elämääni merkityksellisyyttä ja keiden ihmisten seura antaa sitä.

KESKENERÄISYYS – Elämä on keskeneräisyyden sietämistä ja sen kanssa elämään opettelemista.

ITSETUNTO – Itsetunto muuttuu elämäntilanteiden myötä ja on myös vaihteleva. Jonkinlainen pohjaperusitsetunto on kaikilla ja sitä voi vahvistaa itsetuntemuksen avulla.

UNELMAT – Unelmat ovat tärkeitä ja kiireisessä elämässä pitää muistaa aina myös unelmoida.

VIHA – Viha on monesti häpeän ohella piilotettu tunne. Minun on ollut elämässäni helpompi surra kuin vihata, ja olenkin usein kääntänyt vihan tunteet suruksi ja käpertymiseksi, mutta vuosien myötä olen opetellut myös tuntemaan vihan tunnetta.

YSTÄVYYS – Ystävät ovat miltei elämän tärkeimpiä ja arvokkaimpia suhteita. On hienoa että on elämän pituisia ystävyyssuhteita. Ystävät ovat tukena myötä ja vastamäessä, mutta on myös tärkeää, etteivät ystävät ole vain likasankoja, joihin vaan puramme kaiken.

NAISEUS – Naiseus on välillä ollut piilossa, kun on robottimaisesti sinkoutunut paikasta toiseen. Silloin huomaan, että feminiinienergiaa pitää vähän lisätä elämään.

TYÖ – Työ on ollut koko elämäni ajan todella merkittävässä roolissa ja on sitä toki edelleen. Olen onnekas, kun saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.

PERHE – Lapsuuden perheeni oli ja on mitä parhain. Vaikka olen perheeni nuorin ja sisaruksiin on ikäeroa, he ovat silti todella läheisiä. Vanhempani ovat aina olleet tosi kannustavia ja mahtavia.

VAPAUS – On tärkeä kokea olevansa vapaa, niin suhteessa ihmissuhteisiin, työhön kuin kaikkeen elämässä. Velvollisuuksia on aina, mutta vapauden tunne on silti yksi tärkeimpiä fiiliksiä.

Kurkkaa Susanna Laineen ja Terhi Ketola-Huttusen uusi kirja Epätäydellisen naisen itsetunto:

Moni tietää järjellä, että suhde ei ole hyväksi – 3 syytä, miksi toimimatonta suhdetta ei uskalleta päättää

”Mä tiedän että mun pitäisi irroittaa mutta en pysty”

Tämä ajatus on tosi tuttu monelle toimimattomassa suhteessa olevalle ja tiedän tilanteen itsekin äärimmäisen hyvin.

Tuntuu ristiriitaiselta ymmärtää, että suhde on monintavoin toimimaton ja satuttava ja silti kaikin voimin koittaa saada mustasta valkoista, koittaa saada toista/tilannetta muuttumaan. Minussa tämä herätti valtavaa häpeää, tiedän että tämä ei ole hyväksi – mutta en pysty irtaantua!

Syitä siihen, että irtaantuminen on niin pelottavaa on monia, eikä niistä todella tarvitse tuntea häpeää.

Mutta, mitä ne tyypilliset syyt ovat?

1️⃣ Pelko

Pelko että jää yksin, pelko mitä suhteen jälkeen tapahtuisi, pelko siitä että joku toinen saisi sen mikä ”kuuluu” minulle, yms.

Mitä sinä pelkäät että tapahtuu? Mitä pelkäät että tunnet? Tee se itsellesi näkyväksi ja hae tukea jos tarvitset. Pelot kasvavat monesti päässämme epärealistisiin mittasuhteisiin, mutta yksin ei pidä jäädä koskaan.

2️⃣ Aktivoitunut kiintymyssuhdemalli

Erityisesti ristiriitaisesti kiintyneen on vaikeaa irroittaa toimimattomasta suhteesta. Mutta kiintymyssuhde on itsessään jo hyvin primitiivinen ja ohjaava voima, josta luopuminen voi nostaa esiin hyvin varhaisiakin hylätyksitulon tunteita pintaan.

Irtaantuminen suhteesta on eräänlainen kiintymyshaava, joka usein tuntuu intensiivisesti kehollisestikin. Miten pystyt turvaamaan ja hoivaamaan itseäsi ns. vieroitusoireiden läpi?

3️⃣Epätietoisuus tulevasta

Luopuminen on psyykkisesti vaativaa moninaisista syistä. Yksi syy miksi irroittaminen on vaikeaa, johtuu monesti myös tulevaisuuteen liittyvästä epätietoisuudesta. Toimimattoman kuvion me tiedämme, ja se on sillä tavoin ”tuttua ja turvallista”.

Epätietoisuus on mielellemme hyvin epämukavaa ja ei ihme, että haluaisimme nopean helpotuksen. Mitä toimimattomasta suhteesta irtaantuminen taas mahdollistaa pitkällä aikavälillä, jos uskallat katsoa vaikkapa puolen vuoden, vuoden tai jopa viiden vuoden päähän?

Irtipäästäminen on monesti pitkä prosessi, usein jopa vuosien sellainen. En yritä hetkeäkään väittää, että se olisi helppoa, sillä sitä se ei ole. Mutta toimimattomasta tai traumakemia suhteesta on mahdollista irroittaa (vaikka sisällä olisi olo, että ei voi elää ilman tuota ihmistä) ja on äärimmäisen viisasta ymmärtää syyt miksi suhteessa on senkin jälkeen kun jo tietää että se ei vaan ole itselle hyväksi. Sillä irtaantuminen kysyy uskallusta elää läpi myös vaativien tunteiden – ja se on ihan ehdottomasti kaiken sen arvoista.

Kurkkaa kirja:

Läheisriippuvainen saattaa uuvuttaa itsensä suhteen vuoksi – Nämä merkit kertovat, että olet toipumassa läheisriippuvuuden kierteestä

Tässä kirjoituksessa halusin jakaa muutaman asian mitä olen oppinut läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä. En tarkoita, että olisikin näiden teemojen yläpuolella – moni asia on sellainen joista tarvitsee ajoittain muistutusta, ehkä ihan lopun elämää. Silloin kun läheisriippuvuus vei minua talutushihnassaan, en kokenut että minulla oli vaihtoehtoja. Oli pakottava tarve ylimiellyttää, ylisopeutua, mahdollistaa ja omien rajojen ilmaisu tuntui valtavan pelottavalta ajatukselta! Suhdehan olisi voinut päättyä siihen!

Nämä 4 asiaa opin (monen muun lisäksi) läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä.

Ei olekaan niin kamalaa, jos tulee torjutuksi. On kamalampaa, jos torjuu kokoajan itseään tai yrittää jahdata toiselta rakkautta
Ymmärrät, että et voi oikeasti kontrolloida toista (ylimiellyttämällä, rajattomuudella, tms.) Kun lakkaat yrittämästä muuttaa toistaa, suhteen todellinen tila tulee näkyville.
Konfliktit ovat toki epämukavia, mutta joskus vääjäämättömiä. Konflikti tuo parhaimmillan selkeyttä. Et voi vaikuttaa toisen viestintään, mutta omaasi voit. Voit pysyä kunnioittavana, vaikka toinen ei pysyisikään.
Aikuinen ihmissuhde kysyy kummaltakin vastavuoroisuutta, rehellisyyttä ja avoimuutta. Et voi saada suhdetta toimimaan, jos vain sinä yrität. (Ja kysymys: Miksi yrität jahdata sellaisen rakkautta, joka ei ole halukas tasavertaiseen suhteeseen?)

Oivalluksista käytäntöön

Minulle oivallukset ovat tulleet ensin älyllisesti ja sitten onkin alkanut se tärkein, eli todeksi eläminen. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ensin on uskallettava katsoa rehellisesti nykytilannetta. Missä kohdissa olin itselleni epärehellinen, mitä yritin kontrolloida, mitä pelkäsin ja missä mahdollistin.

Joskus odotin, että saan tarpeeksi rohkeutta toimia toisin. Monta kertaa huomasin, että itseasiassa oman toiminnan muuttaminen vahvisti rohkeutta ja itsekunnioitusta. Se mitä siis yritän sanoa, on se että toipuminen kysyy toimintaa ja valintoja. Se on se matka, jota kukaan muu ei voi puolestamme tehdä. Vierellä voi kulkea, voi kannustaa ja tarjota tukea.

Mutta ne valinnat ja askeleet on otettava itse.

Kurkkaa kirja:

Minulle lapseni olet aina täysi kymppi – Näistä asioista moni ansaitsisi kehuja, vaikka niitä ei mitata todistuksessa

On jälleen tullut se aika vuodesta, kun monessa koulussa jaetaan todistuksia. Lapset odottavat innolla, millaisia arvosanoja koko vuoden aherruksesta on annettu. Jotkut toivovat todistukseen kymppejä, toiset ovat tyytyväisiä kaseihin. Joillekin seiska on jo huikean hyvä arvosana ja helpotus, että pääsee siirtymään seuraavalle luokalle.

Samalla tavalla kuin me aikuiset usein vertailemme itseämme muihin, lapset tekevät samaa. Lauantaina juhlapäivänä moni katsoo kateellisena kaverin todistusta ja pohtii, miksi toinen pärjäsi paremmin. Lapsen maailmassa voi olla vielä vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset ovat hyvä eri asioissa. Kaveria huonommasta arvosanasta voi helposti tulla sellainen olo, ettei itse ole yrittänyt tarpeeksi.

Erityisesti lauantaina, mutta myös vuoden muina päivinä on tärkeä muistuttaa lapsia siitä, että todistus ei mittaa kenenkään arvoa ihmisenä.

Lähes jokainen oppii elämänsä aikana laskemaan ja lukemaan. Todistuksessa arvioitavat asiat oppii kyllä matkan varrella, vaikka kokeessa olisi unohtanut, milloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin.

Mitä jos koulussa arvioitaisiinkin todistuksessa myös ihan erilaisia asioita?

Muistettaisiin kertoa lapselle, että hän on hyvä kaveri, kun ei koskaan jätä ketään yksin. Kerrottaisiin lapselle, että hän on oppinut hienosti odottamaan omaa vuoroon. Kehuttaisiin, että lapsi on sanonut kauniita asioita kaverille ja lohduttanut, jos jollain on ollut paha mieli. Tässä todistuksessa sanottaisiin kuinka hienoa on, että lapsi on uskaltanut näyttää tunteensa.

Tässä todistuksessa muistutettaisiin siitä, että jokaisessa meissä on paljon hyvää.

Mitä asioita sinä kirjoittaisit lapsesi todistukseen?

Toiseen tukeutuminen voi tuntua pelottavalta, jos on tottunut aina pärjäämään yksin – Sinun ei tarvitse pysyä väkisin kasassa

Jokainen, joka on joutunut pitämään palasiansa kasassa liian pitkään, tietää, miten helpottavaa on, kun voi viimein turvallisesti hellittää ja antaa kaiken murtua. Tuo hetki on yleensä silloin, kun joku muu voi pidellä hellästi pirstaleita puolestasi, auttaa sinua keräämään kappaleesi kaikessa rauhassa ja rakkaudessa.

Särkyminen on helpompaa silloin, kun et ole yksin. Kun kaikki ei ole sinun hartioillasi, on mahdollista luottaa, että elämä kantaa silloinkin, kun et itse pysty.

Ihmiselle, joka on tottunut olemaan aina vahva, voi särkyminen olla myös pelottava asia. Kuka olen, jos annan itseni murtua? Vaikka olkapää olisi tarjolla, voi siihen olla vaikea nojata.

Tai ehkä sinä olet huomaamattasi kaikille se olkapää, jota itse niin kovasti kaipaisit.

Haluaisin ajatella, että apua on aina saatavilla. Haluaisin uskoa, että kenenkään ei tarvitsisi pärjätä yksin. Todellisuudessa apu ja tarve eivät aina kohtaa.

Joskus ainut ihminen, jonka seurassa uskallat olla pieni ja palasina olet sinä itse. Myös se voi olla paranemisen alku. Kun uskaltaa kohdata itsensä ja pitää kipua sylissään, jotakin lämmintä sisällä liikahtaa. Toivo, että tämän kaiken voi vielä jonakin päivänä jakaa.