Ella Kannisen ja Jasmiini Lappalaisen vinkit raikastavaan pintaremonttiin – Yhdellä muutoksella suuri vaikutus!

Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.

Jos aiot tänä kesänä remppa- tai maalaushommiin tai haaveilet vanhan talon tai mökin kunnostamisesta itse, nappaa tästä Ella Kannisen ja Jasmiini Lappalaisen vinkit maalaamiseen, tapetointiin ja kuivan tilan laatoittamiseen. Vinkit on poimittu kirjasta Jokanaisen mökkiremontti (Otava, 2022).

1. Ulkoseinien maalaus pitää mökin paremmassa kunnossa pitkään – ja on mukavaa kesäpuuhaa

VINKKI 1: Huoltomaalaus pitäisi aina tehdä samalla maalilla kuin pohja on maalattu, näin varmistat parhaan lopputuloksen. Vesiohenteisen maalin päälle käy vain vesiohenteinen, mutta öljypohjaisen maalin päälle voi maalata myös vesiohenteisella maalilla. Jos et tiedä, mikä maali pinnassa on, nappaa huomaamattomasta kohdasta pala maalia ja kysy maalikaupan ammattilaisilta.

VINKKI 2: Alkukesästä ilma on kuivempaa ja sateet vähäisempiä, syksyä kohti ilmankosteus nousee. Kosteassa maalin kuivuminen pitkittyy ja se voi kiinnittyä huonosti, joten paras aika maalata ulkoseiniä on usein kesän alussa. Myöhään syksyllä sateisuus ja ilmankosteus ovat jo niin suuria, että maalaus on parempi jättää seuraavaan kesään.

Paras maalaussää on pilvipoutainen ja kuiva. Suorassa auringonvalossa ei pidä maalata, sillä lämpimässä kosteus haihtuu ja maali pääsee kuivumaan liian nopeasti eikä se silloin ehdi imeytyä pintaan.

2. Valitse sisämaalin sävy valon mukaan

Maalisävyn valintaan vaikuttaa ensisijaisesti huoneen valoisuus. Hämärään tai pieneen tilaan kannattaa valita vaalea sävy, sillä vaaleat värit lisäävät valoisuutta ja tilan tuntua, tummat puolestaan pienentävät.

Kiiltoaste kannattaa valita huoneen käytön mukaan. Kiiltävä maalipinta on helpompi pitää puhtaana esimerkiksi keittiössä ja eteisessä. Kiiltävä pinta on parempi myös lattiassa, koska mökkiolosuhteissa kuljetaan usein kengät jalassa sisällä. Himmeä maali puolestaan sopii kattoon sekä oleskelu- ja makuutilojen seiniin.

HUOM! Pese uudet telat ja siveltimet ennen käyttöä, niin saat ylimääräiset nukat ja liat pois. Maali tarttuu ja levittyy parhaiten, kun työkalu on pyyhekuiva.

3. Vaalea katto raikastaa koko huoneen

Katon maalaaminen valkoiseksi voi olla iso kasvojenkohotus koko huoneelle. Vaalean värin myötä huone tuntuu korkeammalta, avarammalta ja valoisammalta.

4. Tapetilla saa omannäköisen tilan – Eikä se ole lainkaan vaikeaa!

VINKKI 1: Jos tapettikerroksia on useita ja vain päällimmäinen kerros lähtee nätisti, vettä tarvitaan enemmän. Ota silloin avuksi suihkepullo ja ruiskuta seinän pintaan reilusti vettä. Anna vaikuttaa 5–10 minuuttia ja irrota.

On erittäin tärkeää, että suojaat lattian hyvin, ettei valuva vesi vaurioita lattiapintaa tai pahimmillaan pääse pintamateriaalin alle. Kun tapetti on kostunut, käytä lastaa irrottamiseen. Varo, ettet vahingoita seinäpintaa.

VINKKI 2: Aiemmin tapetoimattomat, maalaamattomat seinäpinnat on hyvä pohjamaalata, jotta tapetointi ja varsinkin tapetin irrotus tulevaisuudessa on helpompaa. Käytä tapetin väristä maalia, jottei väri kuulla tapetin läpi tai puskusaumaan vahingossa jäävästä raosta.

VINKKI 3: Tapetin alle voi jäädä ilmakupla, jonka huomaat vasta tapetin kuivuttua. Leikkaa silloin terävällä katkoteräveitsellä viilto kuplan kohdalle kuivaan tapettiin ja tupsuta liisteriä tapetin alapintaan pienellä paikkauspensselillä. Paina tapetti huolellisesti kiinni seinään, jotta viiltokohta jää siistiksi ja huomaamattomaksi.

5. Laatoita rohkeasti uutta tunnelmaa

VINKKI 1: Laatoitettavan pinnan on oltava tukeva ja kova, esimerkiksi kiveä tai kipsilevyä. Pese maalattu pinta maalipesulla ja karhenna tarvittaessa hiomalla kevyesti. Jos pinnassa on kohoumia, tasoita ne. Voit myös halutessasi maalata pinnan tartuntapohjamaalilla varmistaaksesi laastin kiinnittyvyyden.

Puualustoille laatoittamista ei suositella lainkaan puun kosteuselämisen vuoksi. Riskeinä ovat kiinnityslaastin pettäminen tai saumalaastin halkeilu.

VINKKI 2: Jos vanha laatoitus on kunnolla kiinni seinässä, voit asentaa niiden päälle uudet laatat. Tarkista laattojen kiinnitys koputtamalla. Ontto ääni kertoo irtonaisesta laatasta, joka pitää poistaa ja kiinnittää uudelleen. Voit myös täyttää kolon laastilla ja tasoittaa sen huolellisesti muiden laattojen tasalle.

Puhdista vanha laattapinta kunnolla, hio karheaksi ja levitä päälle ohut kerros saneerauslaastia ”tartuntakynsiksi”. Käytä myös kiinnitykseen saneerauslaastia. Jos laatoitat lattiaa, jossa on lattialämmitys, muista sulkea se vähintään kaksi päivää ennen laatoitusta.

 

Jokanaisen mökkiremontti -kirjan ja lisää remppavinkkejä löydät Suomalainen.comista TÄÄLTÄ. HUOM! Sisältää tärkeää tietoa ja hyviä vinkkejä erityisesti vanhan mökin tai talon remontoijalle.

Kun tein tämän asian toisin, jaksoin illalla olla läsnä, keskustella ja rakastella – Kokeile tätä pientä muutosta arkeen

Omaa aikaa – jotain suurta vai osa arkea?

Kun minulla oli ihan pieniä lapsia, opin miten helppoa on ottaa omaa aikaa. Arvostin sitä myös todella paljon. Aikaisemmin olin mieltänyt, että oma aika on jotain valtavan isoa: aikaa maalata taidetta, päivän reissu toiseen kaupunkiin, koko ilta ystävien kanssa. Ja sitähän se myös voi olla.

Opin kuitenkin myös toisenlaisen tavan viettää omaa aikaa: 20 minuutin kävelylenkki ulkona. Oma hetki saunassa. Päivälepo makuuhuoneessa ovi kiinni. Makoilua riippumatossa takapihan terassilla. Oma aikani keskittyi silloin siis aika pitkälti makoiluun 🙂

Purin päivän rasitusta näiden pienten, silti niin suurten taukojen avulla. Iltaisin minun ei tarvinnut paeta puhelimen taakse tai viltin alle. Koska olin nollannut rasitustani, jaksoin illalla kohdata, meditoida, keskustella ja rakastella.

Niinkin voi käydä, että haluaisi tehdä kaikkia yllä mainituista, muttei yksinkertaisesti jaksa. Kun arki tuntuu liian kuormittavalta, illalla haluaa vain olla hiljaa ja yksin – vaikka oikeasti kaipaisikin läheisyyttä ja mukavaa aikaa oman rakkaan kanssa.

Kun omaa aikaa viettää säännöllisesti ja tarpeeksi, olo pysyy positiivisempana myös arjen suhteen. On helpompaa kokea kiitollisuutta, kun elämän rytmi on itselle sopiva, eikä elämä tunnu suoritukselta.

Tekninen juttu

Omaa aikaa ei aina ilmesty kalenteriin, vaan se pitää laittaa sinne. Joskus voi toki ottaa taukoja arkeen lennosta, vuorotellen. Mutta jos tätä ei tunnu tapahtuvan, kannattaa ottaa kalenteri esiin. Yllättävän moni – varsinkin pienten lasten vanhempi – kertoo kaipaavansa yksinkertaisia taukoja arkeen, jotta voisi mennä vaikka kävelylle ja soittaa rauhassa ystävälle, mutta arki tuntuu vievän mukanaan. Sopivaa hetkeä ei yksinkertaisesti tunnu ilmaantuvan koskaan.

Tämän takia asia kannattaa ratkaista teknisesti, esim. näin: Joka keskiviikko toinen menee minne haluaa. Sopikaa yhdessä, kuinka pitkäksi aikaa. Puoli tuntia, tunti, kaksi tuntia? Miten kauan toinen kokee pärjäävänsä ilman, että hän rasittuu? Ja joka torstai/maanantai toinen taas menee minne hän haluaa.

Kun oma aika on kalenterissa, se on yhtäkkiä aivan tavallinen osa arkea, samanlainen rutiini kuin kaikki muukin. Kokeilkaa heti! Mitä sinä haluat tehdä omalla ajallasi?


Tästä löydät Mitran mahtavan kirjan Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi!

Putoaako ystävyydeltä pohja, jos ei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on?


Joskus rakkaan läheisen kanssa voi juuttua syvälle satuttaviin ristiriitatilanteisiin. Vaikka molemmat tietävät, ettei toinen tarkoita sanoillaan pahaa eikä hänellä ole tarkoitusta loukata, huomiomme toisistamme saattavat viiltää kipeästi.

Minulle sattui tällainen tilanne jokin aika sitten. Tahattomasta huomautuksesta lähtenyt tilanne eskaloitui molemminpuoliseen mielipahaan, jolloin ystäväni sanoi minun vetävän kaiken aina itseeni. Kun myöhemmin tilannetta selvittäessämme kysyin, mitä hän oli lauseella tarkoittanut tai millä tavoin vedän kaiken aina itseeni, hän ei oikein osannut tarkentaa lauseen tarkoitusta.

Ehkä hänelle tuo lause ei ollut siinä tilanteessa kovin merkityksellinen, mutta minun sisälleni se jäi kummittelemaan. Oletin ystäväni lauseellaan tarkoittaneen tapaani kertoa tunteistani ja analysoida niitä erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa.

Muutama vuosi aiemmin olin nimittäin oivaltanut, miten vaikeaa minun oli ilmaista rehellisesti kipeitä tunteitani. Niinpä olin päättänyt ryhtyä harjoittelemaan tunteitteni ilmaisemista. Ja kenenpä muunkaan kanssa sitä harjoittelisin kuin läheisen ihmisen, jonka rakkauteen luotin vahvasti.

Riidan keskellä koin kuitenkin saaneeni näpeilleni. Minun ei ollutkaan hyvä paljastaa kipeimpiä tunteitani hänelle. Koin, ettei kokemuksiani haluttu kuulla eikä tunteillani ollut lupaa olla olemassa. Tulkitsin, että hän ei sittenkään hyväksynyt ja rakastanut minua sellaisena kuin olin, vaan toivoi minun olevan jollakin tavalla erilainen.

Ystävyydessähän hienointa on, että kelpaa omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Niinpä uskoin, että ystävyydeltämme oli pudonnut pohja. Aito ja syvä ystävyys välillämme oli rikkoontunut, mitä surin suunnattomasti. Kaipasin valtavasti avointa ja vaivatonta kohtaamistamme samalla, kun itse sulkeuduin kuin simpukka varoen paljastamasta mitään henkilökohtaista itsestäni.

Eräänä päivänä rypiessäni hyväksymättömyyden alhossa ja syyttäessäni mielessäni ystävääni siitä, ettei hän hyväksy minua sellaisena kuin olen, kuulin pienen kysymyksen sisältäni:

No entä sinä? Hyväksytkö sinä hänet juuri sellaisena kuin hän on? – No niinpä !!!

Olin niin täysin uhriutunut, etten ollut kyennyt näkemään mitään muuta kuin oman kelpaamattomuuden kipuni. Uhrina en osannut kuin pitää lujasti kiinni oletuksistani, uskomuksistani ja tulkinnoistani. Ja listata mieleni perukoilla vaatimuksia, millä tavoin ystäväni tulisi muuttua ja miten hänen tulisi osoittaa hyväksyntää ja rakkautta minua kohtaan.

Samalla todistin oikeaksi hänen lauseensa. Hieman huvittuneenakin totesin, että mitä muuta tein, kuin vedin asian itseeni ja syvälle vedinkin.

Tuo pieni kysymys sisälläni kuitenkin vapautti minut surusta ja hylätyksi tulemisen tunteesta. Sen sijaan tunsin lempeyttä ja myötätuntoa häntä ja itseäni kohtaan – tämän parempaan meistä kumpikaan ei kyennyt. Se sai minut näkemään tapahtuneen uudella tavalla, uudesta näkökulmasta.

  • Entä jos minä hyväksyisinkin hänet? Ja hänen hetkittäisen väsymyksensä ottaa vastaan minun kokemusteni painolastia?
  • Entä jos hyväksyisin, että hänelläkin voi olla huonoja hetkiä? Että hänkään ei osaa joka tilanteessa löytää kaikista rakentavimpia lauseita?
  • Entä jos hyväksyisin hänet inhimillisenä ihmisenä – epätäydellisenä meidän muiden tavoin – ja juuri siksi niin rakkaana?

Entä jos hyväksyisin, että hän kaikesta huolimatta rakastaa minua?

Meistä jokainen kaipaa elämässään hyväksyntää – ja erityisesti lähimpien ja tärkeimpien ihmistemme hyväksyntää. Voisinko minä olla se, joka hyväksyy läheiseni ehdoitta? Juuri sellaisena kuin hän on.

Lue kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, miten hyvälle voi antaa mahdollisuuden.


Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Vaikka moni vannoo järkiperäisyyden nimeen, tunteilla ja intuitiolla on meille paljon arvokasta kerrottavaa

Oletko järki- vai tunneihminen? Sinulta on varmasti joskus kysytty tämä kysymys. Näin pystymme kätevästi jakamaan ihmiset tunteidensa aalloilla purjehtiviin ja toisaalta kylmän harkittujen ja punnittujen päätösten avulla navigoiviin. Itse olen kokenut kuuluvani vahvasti tunne-eläjien heimoon. Mutta hetkinen. Enkö voi olla molempia? Entä onko tässä jaottelussa lopulta mitään järkeä?

Minulle nimittäin tunteideni kuunteleminen ja seuraaminen on välttämätöntä järkevien päätösten tekemiseksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tekisin isoja ratkaisuja tunnekuohujen vallassa, vaan yksinkertaisesti sitä, että uskon, että tunteilla ja intuitiolla on meille paljon arvokasta kerrottavaa. Järkiperäisyyden nimeen vannovassa maailmassa nämä hiljaiset signaalit vain uhkaavat peittyä analyyttisen ajattelun ylivallan alle. 

Meidän on totutettu arvostamaan raakoja faktoja, numeroita ja aukottomia päättelyketjuja. Elämä ei kuitenkaan taivu laskukaavoiksi, emme ole koneita, emmekä edes välttämättä niin loogisia kokonaisuuksia kuin joskus toivoisimme. Olemme syvästi inhimillisiä olentoja, joihin vaikuttavat monet erilaiset voimat. Meidät on tehty iloista ja suruista sekä valoista ja varjoista. Juuri tunteet tekevät meistä erityisiä.

Jos yritämme liikaa järkeillä ja rationalisoida elämää, meiltä saattaa mennä ohi moni asia. Saatamme päätyä elämään elämää, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti jossain vatsan pohjassa tai takaraivossa lymyilee epämääräinen tunne. Tunne, joka on sivuutettu järkisyihin vedoten.

Minusta olisikin jo aika unohtaa muinainen ja mustavalkoinen jaottelu ja asioiden arvottaminen järki- ja tunnelokeroihin ja arvostaa ja kuulla yhtä lailla molempia. Usein järki ja tunne nimittäin menevät myös suloisesti sekaisin, koska sellaista elämä nyt vain on. Esimerkiksi minulle lopulta rakkaus on ainut asia, mikä käy järkeen. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen on myös pitkällisen analyyttisen pohdinnan jälkeen tärkein tavoite elämässäni.

Siis järki vai tunne? Kiitos molemmat!

Aito läheisyys ja yhteyden säilyttäminen eivät vaadi itsesi sivuuttamista

Jos on oppinut varhaisissa vaiheissaan lukemaan ja aistimaan toisia tarkkaan tai jopa kannattelemaan ensimmäisiä hoivaajiaan saadakseen mitä tarvitsee eli nähdyksi tulemista / huomiota / turvaa / hoivaa / yhteenkuulumisen fiilistä / läheisyyttä, tätä herkästi jatkaa myöhemminkin elämässään. On oppinut jättämään tai sivuuttamaan itsensä ja keskittymään ja eläytymään enemmän toisiin. Saattaa alistua ja kadottaa rajansa, ja pinnistellä valtavasti yhteyden eteen. Työstää itseään ja tuntee hoitavansa pari- tai ystävyyssuhdetta toisenkin edestä.

Tämä liittyy myös eläytyväisten ja empaattiseen mielettömään kykyyn asettua toisen asemaan tai fiilata toisten juttuja, eikä sitä tarvitse pitää huonona juttuna. Mutta tiensä voi löytää turvallisempaan ja tasapainoisempaan läheisyyteen, jossa on myös tervettä erillisyyttä.


On eheyttävää oppia huomaamaan, milloin alkaa jättää itseään, tehdä liikaa kompromisseja / toimia rajattomasti. Milloin pitää toisten juttuja tärkeämpiä kuin omiaan tai millä eri tavoin sivuuttaa tarpeensa. Näistä tendensseistä johtuen saattaakin sitten kokea närää ja katkeruutta, että mitä hittoa, eikö toi toinen maindaa mua yhtään, eikö mun jutut ja tarpeet ole tärkeitä. Varmasti ovat, mutta jos toinen ei tiedä niistä, voi tulla sivuutetuksi tulemisen tunne.⁠

Kuvio on erityisesti turvattomasti kiintyneille tuttu: omat tarpeensa pitää tavalla tai toisella niellä. Joko yrittää kannatella toista hulluna tai sitten vetäytyy, kun tulee olo ettei mikään riitä.

⁠Toisen maailmaan sulautuminen ja omansa sivuuttaminen on tapa yrittää saada tarpeitaan täytettyä, mutta aikuisuudessa on voimauttavaa oppia läheisriippuvaisista mekaniikoistaan itseä huomioivampaan, itselle vastuullisempaan tapaan olla. Sisäisen turvan löytäminen on avainjuttu. Tarvitsee siis opetella ITSE tunnistamaan rajojaan, ilmineeraamaan niitä ja arvostamaan omaa maailmaansa toimin ja sanoin.

Olen kirjoittanut sisäisestä turvasta monta juttua, täältä löydät yhden


Lähelle-ihmissuhdeverkkokurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Narsisti ei aina ole kovaääninen ilkeilijä – Näillä yllättävillä tavoilla narsisti voi käyttää henkistä väkivaltaa

Mielikuva narsistisesta henkilöstä on usein se, että nämä ovat ilkeitä ja arvostelevia ja kovia suustaan. Aina ei suinkaan ole näin. On nimittäin muitakin tapoja käyttää henkistä väkivaltaa. Narsistin kanssa eläminen on jatkuvaa hylkäämisen, torjumisen, kaikenlaisen kaltoinkohtelun, pettymysten ja pahan mielen monenlainen näyttämö.

Marttyyri-vaikenijanarsistin näyttämö on ihan omaa luokkaansa. Tällaisen henkilön tyypillinen käyttäytymismalli on pidättäytyä puhumasta ja reagoimasta millään lailla. Narsisti voi kerta kaikkiaan olla vastaamatta toisen ihmisen puheeseen. Tällainen narsistityyppi ei vaivaudu osoittamaan millään tavalla, että olisi kuullut, mitä hänelle puhuttiin. Kysymyksiin vastaaminen kysymyksillä ja puheenaiheen vaihtaminen ovat näppäriä keinoja mitätöidä ja väheksyä toinen ihminen. Ihan kuin toinen olisi ilmaa ja niin arvoton, ettei häneen tarvitse reagoida.

Moni narsisti pitää mykkäkouluja. He painuvat omaan luolaansa eikä heitä saa sieltä houkuteltua ulos, jos heitä ei kiinnosta. Ja usein heitä ei kiinnosta yhtään. Heillä on oikeus vetäytyä perhe-elämästä, olla ottamatta osaa muun perheen juttuihin, heillä on oikeus osoittaa perheenjäsenille heidän paikkansa olemalla hiljaa ja poistumalla paikalta. Ei heidän tarvitse miettiä sitä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu tai kuka vastaa perheen asioista silloin, kun hän on omassa mykkäkoululuolassaan.

Näitä marttyyrityyppejä on usein vaikea tunnistaa narsisteiksi, koska he ”pitävät sydämensä kielensä päällä” eli esittävät hyvää ihmistä sillä, että pitäytyvät puhumasta. Näin heitä ei päästä syyttämään ilkeilystä ja he saavat säilyttää itse rakentamansa hyvän ihmisen valeminän. Toki valeminä rakoilee kyllä usein, mutta kiukun tai suoranaisen raivon saa päälleen se, jolle narsisti uhkaa paljastua.

Välttelevän kiintymyssuhteen omaava empatiakyvytön narsisti pystyy täysin vailla omaatuntoa olemaan reagoimatta toiseen ihmiseen. Hän pystyy hylkäämään toisen ihmisen fyysisesti ja henkisesti täysin kylmästi. Hän pystyy mitätöimään toisen ihmisen pelkästään sillä, että vaikenee.

Moni narsistin läheinen on ollut tosi huolissaan tyypistä, joka on kadonnut, jättänyt vastaamatta viesteihin ja puheluihin. Toki kun narsistin temput tajuaa, loppuu huolestuminen ja jäljelle jää vain kaltoinkohtelun jälkimaku.

Moni narsisti on pitkästynyt, kyllästynyt perhe- tai parisuhde-elämään. Hän haluaa elää kuin teini (anteeksi kaikki teinit!): pelata tietokonepelejä, juoda ja syödä mitä huvittaa, harrastaa yhden yön juttuja parisuhteessa ollessaan, selailla Tinderiä uutta uhria etsiskellen, jättää ”huoneensa” siivoamatta, käyttää rahansa samaan tapaan kuin teini viikkorahojaan ja mitä näitä nyt on. Rajoja hänellä ei ole eikä niitä saa asettaa – niistä vasta kiukku tulee.

Narsisti ei kykene elämään vastuullisen aikuisen elämää eikä häntä sellainen edes kiinnosta. Narsisti elää mielihyväperiaatteen mukaan nautinnosta nautintoon, esimerkiksi vessanpesu ei kuulu tämänkaltaiseen elämäntyyliin.

Vastuu on narsistille jotain sellaista, mille he eivät osaa tehdä mitään. Ja kun elämässä tulee paikka, ettei häntä enää päästetä pälkähästä ja esimerkiksi hänen valheensa (uskottomuus, taloudellinen hyväksikäyttö, alistaminen jne.) ovat uhkaamassa paljastua, kääntyy narsisti kannoilleen ja häipyy sanaakaan sanomatta – sinne missä kukaan ei ”vaadi” häneltä tai ”syyllistä” häntä. Koska narsisti ei pysty ottamaan vastuuta mistään, ei itsestään, asioistaan eikä läheisistään, sysää hän syyllistämällä (senkin voi muuten tehdä sanomatta sanaakaan!) ja uhriksi heittäytymällä vastuun muiden ihmisten, jopa lastensa, niskaan. Syy on aina jossain muualla kuin hänessä.

Narsisti on taitava selittämään asiat itselleen edullisiksi ja keräämään empatiapisteitä niiltä, jotka eivät tajua, mistä todella on kysymys. Usein narsistit kertovat tarinoitaan siitä, miten heitä on kiusattu ja kohdeltu väärin, vaikka totuus on jotain ihan muuta.

Uskomatonta on se, että nämä lapsiaikuiset saavat jatkaa toimintaansa, toisten ihmisten satuttamista, uudelleen ja uudelleen eikä kukaan puutu. Eikä tämä koske vain aikuisia vaan nämä tyypit tekevät samaa myös lapsilleen. Se jos mikä on julmaa ja hyvin haavoittavaa.

Narsistien jättämiä traumajälkiä on tosi paljon. Meihin on syvään istutettuna ajatus siitä, ettei toisten asioihin voi puuttua. Ei vaikka näkisimme henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Narsistiset ihmiset saavat jatkaa toimintaansa usein ilman, että siihen puututaan millään tavalla – jokainen joka ei puutu, on narsismin mahdollistaja. Totuus vapauttaa, ainakin uhri saa vapautuksen – narsisti ei valitettavasti totuuteen kykene vaan jatkaa valheellista tyyliään ja pitää päänsä vastuuttomuuden pensaassa.

 

KATSO MIIAN UUTUUSKIRJA TÄSTÄ. Kirjassa kuvataan minkäalaista on olla parisuhteessa narsistin kanssa. Kirjasta saa keinoja ja vertaistukea toipumiseen narsistisesta suhteesta:

 

Kodin ei tulisi olla paikka, jossa pitää suorittaa – Näistä asioista muodostuu oma turvasatama

 

Sisustuslehtien valkoiset unelmat luovat usein valheellisen kuvan siitä, miltä ihmisten kodeissa näyttää. Sosiaalisessa mediassa lapsiperheiden asunnot ovat usein siistejä. Hyllyille on aseteltu muutama lelu näytille, mutta missään ei näy leikkimisen jälkiä. Näitä kuvia katsellessaan voi helposti tuntea olonsa kurjaksi omassa kodissaan, jossa mattoja koristavat legot ja olohuoneen nurkassa on supersankarin maja.

Kodin ei koskaan tulisi olla paikka, jossa pitäisi suorittaa. Koti saa olla juuri sellainen kuin sinä haluat. Se voi olla siisti, moderni ja valoisa huoneisto. Se voi olla vanha maalaistalo, jossa räsymatot etsivät paikkaansa lattialla. Ei sillä ole väliä, millainen koti sinulla on. Tärkeintä on, että sinä tunnet kodissa olosi onnelliseksi.

Mieti hetki omaa lapsuuttasi. Mitkä asiat saivat paikan tuntumaan kodilta?

Minä muistan omasta lapsuudestani olohuoneen kulmikkaan hyllykön, se oli hyvä piilopaikka, kun leikittiin piilosta. Muistan mäntysuovalla pestyjen mattojen tuoksun. Muistan sen, että kodissa sai leikkiä, nauraa ja nauttia elämästä. Leikkien jälkeen sotkut siivottiin, mutta kukaan ei suuttunut, jos pullataikinaa tippui vahingossa matolle.

Koti syntyy muistoista. Älä siis murehdi sitä, onko olohuoneen sohva laadukasta designia. Jos sen nurkassa on mukava lukea kirjaa ja uppoutua omiin ajatuksiinsa, se on täydellinen paikka juuri sinun kotiisi.

Miksi sitten jotkut stressaavat sitä, millainen koti heillä on?

Koti on jokaiselle pyhä paikka. Se kuvastaa sitä, millainen ihminen kodin omistaja on. Vieraat jotka kommentoivat ikäviä asioita toisen kodista, loukkaavat myös kodin omistajaa. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että oman kodin ovet avautuvat vain ystäville.

Kenenkään ei koskaan pitäisi kutsua kylään toista ihmistä vain velvollisuudentunteesta. Koti on jokaisen turvasatama, eikä sinne kuulu päästää ihmisiä, jotka loukkaavat sanoillaan tai katsovat sinua halveksuvasti. Mikään sukulaissuhde ei velvoita sinua avaamaan oveasi henkilölle, jonka seurassa tunnet olosi epämukavaksi.

Kutsu kotiisi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voit parantaa maailmaa ja olla oma itsesi.

 

Onko tässä yksi japanilaisten pitkän iän salaisuuksista? – Mikä ihmeen nattokinaasi?

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy.

Japanilaiset tunnetaan pitkäikäisenä kansana ja erityisesti Okinawan saari on kuuluisa siitä, että saarella asuu suhteellisesti maailman eniten yli 100-vuotiaita. Pitkän ja terveen elämän syitä on etsitty paikallisesta ruokavaliosta, esimerkiksi saarelaisten perinteisestä aamiaisesta, joka tunnetaan nimellä natto.

Perinteinen natto-aamiainen sisältää nattokinaasi-entsyymiä, jolla on runsaasti terveyteen liittyviä vaikutuksia. Natto valmistetaan fermentoimalla keitettyjä soijapapuja Bacillus subtilis natto -bakteerin avulla. Papuja käytetään eli fermentoidaan noin vuorokausi, kunnes niihin muodostuu tahmea ja venyvä pinnoite.

Tahmea lima sisältää erityisen paljon nattokinaasia ja K2 -vitamiinia. Nattokinaasi parantaa verenkiertoelimistön toimintaa useilla eri tavoilla ja sitä voi suositella erityisesti kaikille yli 50-vuotiaille.

Japanissa nattoa valmistetaan noin miljardi kiloa vuodessa. Natto ruokana sisältää luonnostaan nattokinaasientsyymiä, mutta koska sen maku ei hivele kovinkaan monen siihen tottumattoman makuhermoja, siitä on tehty myös ravintolisiä.

Nattokinaasi – tutkittu ja turvallinen entsyymi vihdoin Suomessa

Biomedin uusi Nattokinaasi NSK-SD® entsyymi sisältää runsaasti japanilaisesta natto-aamiaisruoasta uutettua nattokinaasi-entsyymiä, jonka vaikutuksia sydämen ja verisuonten terveyden tueksi on tutkittu jo kymmeniä vuosia.

Ravintolisinä nattoa on käytetty kymmeniä vuosia eri puolilla maailmaa, mutta Euroopassa se sai vasta vuonna 2017 Euroopan Unionilta uuselintarvikehyväksynnän, jonka mukaan se on turvallinen tuote. Näissä turvallisuustutkimuksissa käytettiin Japanilaista NSK-SD entsyymiä.

Maailmalla myydään myös Kiinalaisia versioita mutta nimenomaan japanilainen NSK-SD on tutkittu ja hyväksytty eri maissa. Nattokinaasista on tehty lisäksi solumallitutkimuksia, eläintutkimuksia sekä ihmistutkimuksia. Tällä hetkellä niitä on yhteensä 62 kappaletta ja niistä 20 ovat kliinisiä tutkimuksia ihmisillä.

Miten Nattokinaasi NSK-SD vaikuttaa ja kenelle se erityisesti sopii?

Nattokinaasi imeytyy hitaasti, ja sen pitoisuus verenkierrossa nousee hallitun tasaisesti. Se on havaittavissa verenkierrossa heti nauttimisen jälkeen, mutta suurimmillaan pitoisuus on noin 13 tuntia annoksen syömisen jälkeen. Tästä syystä yksi annos päivässä riittää.

Nattokinaasi parantaa verenkiertoelimistön toimintaa useilla eri tavoilla ja sitä voikin suositella kaikille yli 50-vuotiaille. Erityisen suositeltava se on tupakoiville tai huonosta ääreisverenkierrosta kärsiville.

Nattokinaasi on turvallinen ruokaperäinen entsyymi joka ei toimi liian tehokkaasti, vaan elimistö säätelee sen käyttöä tarpeen mukaan. Myös K2-vitamiini on poistettu NSK-SD nattokinaasista. Ainetta voisi verrata suosittuun serrapeptasiin mutta vaikutuksiltaan se on tehokkaampi nimenomaan verenkiertoelimistössä.

Kuinka paljon nattokinaasia tulisi ottaa?

Entsyymien kohdalla puhutaan aktiivisuusyksiköistä ja nattokinaasin pitoisuutta kuvataan lyhenteellä FU (fibrinolytic unit). Suositeltu päivä-annos on 2000 FU, joka vastaa sitä määrää mitä japanilaiset saavat yhdestä ruoka-annoksesta.

 

NATTOKINAASIN 4 TÄRKEINTÄ VAIKUTUSTA SYDÄMELLESI JA VERISUONILLESI

1. LIUOTTAA VERIHYYTYMIÄ

Hajottaa fibriiniä (veren hyytymiseen osallistuvaa proteiinia), mutta ei häiritse kehon luonnollisia parantumisprosesseja, kuten haavojen parantumista.

2. ALENTAA VERENPAINETTA TURVALLISESTI

Tutkimuksissa nattokinaasi alensi korkeaa ylä-, ja alapainetta. Verenpaine ei alentunut normaalitason saavuttamisen jälkeen.

3. VÄHENTÄÄ PUNASOLUJEN KASAUTUMISTA

Punasolujen takertuminen vähenee ja haitallisia verihyytymiä ei synny niin helposti.

4. TEHOSTAA VERENVIRTAUSTA

Tutkimuksessa havaittiin, että verenkierto sormenpäissä lisääntyi merkittävästi pian nattokinaasin käytön jälkeen.

 

Biomedin odotetun Nattokinaasin löydät Biomedin verkkokaupasta.

 

Kun on paha päivä, käytä tätä ensiapupakkausta itsesi lohduttamiseen

Niihin päiviin, kun on paha olla, eikä maailmassa mikään tunnu haluavan ainakaan tanssia kanssasi, on fiksua varautua etukäteen.

Vastoinkäymisiin varautuminen oman mielen hyvinvoinnin kannalta ei ehkä ole tullut edes mieleesikään. Miten sellaiseen voisi siis varautua?

Suuri vastoinkäyminen. Paha olo. Ahdistus. Häpeä. Suru. Ikävä. Pettymys. Turhautuminen. Masennus. Alakulo. Väsy. Uupumus. Murehtiminen. Loputon vatvominen. Itku. Epävarmuus. Tiedottomuus. Pelko.

Ne vain joskus tulevat, sen kummempia kyselemättä. Ne tulevat kuin tuntureilla pöllyävä jäätihkusade ja siinä me seisomme tumput suorina silmät ja suu auki, vastaanottamassa kaikki mitä niillä on antaa. Ai hitto kun taas sattuu!

Surulle ja murheille on tehtävä tilaa ja kun ne ovat tulossa, niitä on turha yrittää lakaista maton alle tai piilottaa, koska se itse asiassa usein vain pahentaa ongelmaa.

Siksi suosittelenkin varautumaan etukäteen elämäsi erilaisiin vastoinkäymisiin. Jossain vaiheessa niitä kuitenkin tulee eteen, mietona tai vahvana, mutta tulee kuitenkin, se on selvää ja se meidän on parempi hyväksyä.

Minkälainen voisikaan olla itsensä lohduttamisen ensiapupakkaus?

Suklaata ja rakkausleffoja? Maailman pehmein viltti ja oman sohvan turvallinen nurkkaus? Ne ovat kyllä ihana pari, mutta mitä sitten, kun leffa ja suklaa loppuvat ja kun paleltaa ihan jokaista solua myöten? Vatsa täynnä sokerirasvamössöä ja paha mieli koko kehoa kalvaamassa.

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Yvonne Dolan suositteli kirjassaan Pieni askel (2012) kokoamaan sadepäivien lohtulaatikon. Laatikon, jonka sisälle on koottuna sinua itseäsi varten valmiiksi paljon muutakin, kuin suklaata ja lista lohtuleffoistasi.

Kokoa kauniiseen sadepäivien lohtulaatikkoon, jonka olemassaolon tärkein ja ainoa tehtävä on olla olemassa sinun lohdutustasi varten tavaroita, joista varmasti tiedät nauttivasi ja saavasi hyvää oloa.

Dolan suositteli valitsemaan sadepäivien lohtulaatikkoon esimerkiksi suosikki tuoksukynttiläsi, suosikki suihkusaippuasi, suosikki teesi, suosikkivalokuvasi, listan lempibiiseistäsi ja kaikkea muuta, joiden tiedät auttavan sinua rentoutumaan, virkistymään ja lopulta saamaan unta.

Valitse laatikoksi kaunein laatikko minkä olet nähnyt ja hanki se.

Sisällytä laatikkoosi myös lohtukirje itsellesi. Yvonne Dolan kehoitti tekemään sadepäivän lohtukirjeen seuraavalla tavalla:

  1. Kirjoita kirje siten, että puhuttelet kirjeessä kauniisti itseäsi, kerrot mitä nyt kannattaisi tehdä ja lohdutat itseäsi.
  2. Kirjoita kirjeeseen toimintoja ja sellaista tekemistä, jotka ilahduttavat sinua.
  3. Kirjoita ylös niiden ystävien nimet ja yhteystiedot, joille voit soittaa silloin, kun tarvitset kuuntelijaa, juttuseuraa tai tukea ja lohtua.
  4. Kirjoita muistutus itsellesi omista vahvuuksistasi ja kaikista hyvistä puolistasi.
  5. Kirjoita ylös ne asiat, joissa olet erityisen lahjakas ja mitä upeita kykyjä sinulla on (älä aliarvioi itseäsi!).
  6. Kirjoita kirjeeseen kiinnostuksen kohteitasi, asioita, jotka kiinnostavat juuri sinua.
  7. Kirjoita ylös toiveitasi, unelmiasi ja haaveitasi.
  8. Kirjoita kirjeeseen erityisiä neuvoja ja ohjeita ja muistutuksia asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä ja jotka ovat hyvin elämässäsi ja joista voit olla kiitollinen.

Kopioi kirjeen loppuun seuraava lause:

Tiedän, että nämä auttavat sinua, koska minä olen sinä! Sydämellä: Minä. ”

Lohdullista seuraava vastoinkäymisen päivää sinulle ja onneksi: Vastoinkäymisillä voi joskus olla hyviäkin tarkoitusperiä.

 

Valitsetko sinäkin häpeän? – Harmiton ihminen ei ole vaivaksi toisille, mutta pienentää usein itsensä

Pulahdimme taannoin hyvän ystäväni kanssa järvessä. Vesi oli vielä verrattain kylmää. Itse olin noussut jo ylös, mutta ystäväni kökötti itsepintaisesti yhä paikoillaan. Sanailimme leikkisästi.

– Onks kylmää?
– No vähän.
– Muista, et kylmäkin on vain tunne.
– Niin on, ja mä voin valita tunteeni. Sen tunnenko mä kylmää vai että tunnenko mä että mä olen onnellinen.
– Mä valitsen häpeän.
– Miksi ihmeessä sä valitset häpeän?
– Koska aina jos on mahdollista, kannattaa valita häpeä.

Tämä pintapuolinen ja sarkastinen lauseiden vaihto piirtyi mieleni sopukoihin. Tunnistin, kuinka rahtunen hurttia huumoria kätki sisäänsä aimo annoksen elettyä elämää ja tehtyjä valintoja.

Häpeän valitseminen houkuttelee

Muistatko sen palaverin, jossa puheenparsi sinkoili ympäriinsä juuri siitä aiheesta, josta myös sinulla olisi ollut sanasi sanottavana? Päätit olla hiljaa, koska epäilit ettet pystyisi sanomaan mitään mullistavaa. Mitä jos muut pitävät ihan pöhkönä?

En tiedä sinusta, mutta minä ainakin muistan myös sen hetken kun koin jonkun toisen taholta vähättelyä. Useimmiten siinä oli mukana reilu ripaus huumoria, jota ilman kyse olisi ollut alistamisesta. Pidinkö puoliani? En. Sen sijaan myhäilin, nyökkäilin ja pienensin itseni vähättelyn kokoiseksi. Ei pidä luulla itsestään liikoja.

Paradoksaalisesti myös kohteliaisuuksia sataessa on helppo valita häpeä. Kääntää katse syrjemmälle tai heittää homma lekkeriksi. Hävettää kun kehutaan, luulevat vielä ylpeäksi.

On mahdollista valita myös toisin

Kerta toisensa jälkeen valitsen häpeän, koska se on iskostunut (ainakin suomalaisittain) suositeltavaksi ja useimpien hyväksymäksi valinnaksi. Häpeä pienentää kantajansa, jolloin hän ei ole vaaraksi ympäristölleen. Eläinkunnassa ilmiö tunnetaan alistumisena, jossa esimerkiksi tietty apinalauman yksilö ei uskalla haastaa toisia vaan alistuu osaansa. Tutkitusti tässä piilee jotain hyvin oleellista niin apinan kuin ihmisen hyvinvointiin liittyen.

Valitsemme häpeän, koska harmittomina mahdollisuutemme pysyä hengissä ovat paremmat. Teemme tosin näin myös silloin kun vaaraa moiseen ei ole.

Tottumiskymys.

On silti mahdollista valita myös toisin.

Ensin kerran,
ehkä sitten toisenkin.

Tämä voi yllättää,
mutta toisin valitsemiseen harvemmin kuolee.

Tarkemmin sanottuna, ei koskaan.

Sen sijaan, se mitä valinnasta voi seurata saattaa tehdä elämästä kokemuksena paremman.

Ensin rahtusen.
Lopulta aimo annoksen.

Synkkinä aikoina tärkeintä on toivo – Näin voit helpottaa ilmastonmuutoksesta johtuvaa ahdistusta

Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.

Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, jonka uutuuskirja Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022) kertoo, miten ihminen on muokannut luontoa ja luonto ihmistä sekä avaa toiveikkaita näkymiä ilmaston ja ympäristön tulevaisuuteen.


Erityisesti silloin, kun uutiset pelottavat ja ahdistavat, on tärkeä tuoda esiin myös toivon näköaloja. Toivon, että kirjani Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022) tuo uusia näkökulmia ja inspiraatiota usein synkkänä ja lohduttomana vellovaan ympäristökeskusteluun.

Toivo ei perustu toiveajatteluun tai todellisuuden kieltämiseen. Toivon näköalat aukenevat näkökyvyn harjaannuttamisen kautta. Sitä voi opetella ja sen esteitä voi purkaa.

Tässä kuusi asiaa, jotka herättelevät toivoa ja helpottavat ahdistusta silloin, kun ilmasto ja ympäristö huolestuttavat. Niiden tiedostaminen mahdollistaa sen, ettemme halvaannu ahdistuksen seurauksena passiivisiksi sivusta seuraajiksi tai muutu kyynisiksi iskulauseiden toistelijoiksi ja vieressä huutelijoiksi. Otteet on poimittu kirjasta Tämä ihmisen luonto (Otava, 2022).

1. Maailmanloppua ei ole vielä julistettu

Asioiden eteen voidaan tehdä ja niiden eteen kannattaa toimia. Ilmastonmuutos on pysäytettävissä, jos koko torjuntakeinojen potpuri otetaan käyttöön. Suurimmat muutokset tehdään päättäjien toimesta ja muutamalla toimialalla, kuten energiahuolto, raskas teollisuus, liikenne ja maatalous. Silti pienillä teoillakin on merkitystä. Jos voisimme kaikki omaksua ajatuksen ”vähempi on enempi”, maailma olisi jo pian toisen näköinen.

Sen sijaan, että pohdimme, mitä lisää voisimme saada, voimme muuttaa ajatteluamme niin, että tunnemme yhä suurempaa kiitollisuutta siitä, mitä meillä jo on. Kiitollisuus on rajaton luonnonvara, joka ei ole pois keneltäkään.

2. Toivoa on – ja sitä kannattaa vaalia

Synkkinä aikoina toivo on ainoa järkevä strategia. Toivo ei ole ilmastonmuutoksen kohdalla vain kevytmielistä toiveajattelua, vaan meillä on käsillä olevan tutkimustiedon valossa edelleen kaikki mahdollisuudet ehkäistä ilmastokatastrofi.

3. Muutos on mahdollinen, vaikka kaikki eivät osallistuisi siihen

Meidän ei tule antaa jarruttelijoiden määrätä ilmastokeskustelun luonnetta ja sävyä niin, että suuri osa voimavaroistamme kuluu vastustajien käännyttämiseen ja heidän argumenttiensa kumoamiseen. Jokaista ei saada ongelmasta vakuuttuneeksi, vaikka ilmastonmuutoksesta maalaisi minkä sortin Godzillan.

4. Puhu niille, jotka kuuntelevat

Voimme kohdistaa viestimme sille suurelle joukolle, joka on jo aikaa sitten vakuuttunut ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja on myös valmis toimenpiteisiin katastrofin ehkäisemiseksi.

Olen huolissani siitä, että aikana, jolloin ihmiskunta tarvitsisi kipeimmin keskinäistä ymmärrystä, vastakkainasettelusta ja ilkeästä kielenkäytöstä on tullut arkipuhetta. Se tekee ilmastopolitiikan tekemisestä ankeaa ja rumaa.

5. Pelottelemalla ei saada aikaan hyvää

Ilmastoahdistuksen käsittelyä ja sen kanssa elämistä ei tule sysätä pelkästään tiedon vastaanottajien harteille. Vastuu on myös viestin tuojilla: medialla, koululaitoksella ja meillä tutkijoilla. Jatkuvassa uhkakuvien maalaamisessa kysymys ei ole vain väärän, tutkimustietoa tarpeettomasti kärjistävän informaation levittämisestä vaan suorastaan vastuuttomasta toiminnasta.

Pelottava tulevaisuus saa ihmisen ilmastotekojen sijasta tarrautumaan nykyhetkeen kuin se olisi hänen viimeinen elinpäivänsä. Sen lisäksi että se aiheuttaa toimintakyvyn vievää ahdistumista, se nakertaa ilmastotieteen uskottavuutta. Kun susi lopulta ilmestyy, voi olla, ettei kukaan enää reagoi siihen.

6. Kiitollisuus luonnosta tuottaa iloa

Meille on annettu mahtava maapallo asuttavaksi. Sen viiltävä kauneus ja ihmeellisyys voivat tulla perimmäiseksi motiiviksemme uudelle, luontoa säästävälle toiminnalle. Luonto, ympäristö ja elämä kaikkineen on meille lahja. Siksi sen eteen kannattaa toimia vapain ja iloisin mielin.

Jos kaipaat toiveikkaampaa suhtautumista elämään, kannattaa lukea Tämä ihmisen luonto -kirja.

Atte Korholan koskettavan, rohkaisevan ja toivoa antavan Tämä ihmisen luonto -kirjan löydät Suomalainen.comista.

Läheisriippuvuus on ihan pohjimmiltaan läheisyyden pelkoa – se houkuttaa ja karmistuttaa samaan aikaan (ja se on okei!)

Minulle oli valtava, elämää mullistava oivallus, kun tajusin, että läheisriippuvuus on pohjimmiltaan läheisyyden pelkoa. Että minä, joka niin kovasti olen halunnut läheisyyttä ja pyrkinyt siihen, itse asiassa pelkään sitä helvatusti. Että itse asiassa kaikki se turvattomaan, ristiriitaiseen kiintymystyyliin liittyvä lähelle pyrkiminen (ja välttelevällä kiintymystyylillä etäämmälle liippasteleminen) on juurikin läheisyyttä torppaavaa äksöniä. Pohjimmiltaan turvattomasti kiintyneet pyrkivät samaan, mutta eri keinoin. Olisi tarkoitus päästä turvaan ja saada tarpeensa täytettyä – ja siinä kahden erilaisen kiintymystyylin soppa onkin jo valmis.

Kaikkien läheisriippuvaisten toimintamallien tarkoitus on päästä turvaan. Mutta siinäpä se: turvan ei enää aikuisuudessa kuulu tulla toiselta. Eikä rakkaudellisuuden tai hyväksynnänkään.⁠ ⁠JA silti niitä todellakin saa ja tarvitsee saada toisilta! Paradoksaalisesti: tarvitsemme turvaa ja rakkaudellisuutta myös toistemme kanssa, mutta aikuisuudessa oman hyvinvoinnin ei ole ajankohtaista olla riippuvaista siitä, että turvaa, hoivaa ja validaatiota tulee aina toisilta.


Läheisyyden pelko on pohjimmiltaan menettämisen, hylätyksi ja torjutuksi tulemisen ja riittämättömyyden pelkoa, jotka kumpuavat turvattomuudesta. Ne ovat leimallisia turvattomasti kiintyneille. Turvallisesti kiintyneet pelkäävät läheisyyttä ja tarvitsevuutta vähemmän – heillä on varhaisista vaiheistaan asti hyviä kokemuksia tarpeiden täyttymisestä.

Läheisyyden pelon tunnistaminen ja siihen pelimerkkien löytäminen on ihan valtavan vapauttavaa. Mutta eihän se reissu toki siihen vielä lopu, vaan siitä läheisyyden taitojen opettelu vasta alkaakin.

Mitä läheisyyden taidot ovat:

    • Sisäisen turvan ja hoivan eli sisäisen vanhemmuuden opettelua – tähän tarvitsemme toisia (muita halukkaita kanssa-opettelijoita / turvallisia auttajia)
    • Turvan opettelua toisten kanssa – saan oppia luottamaan, saan tarvita, saan auttaa toisia täyttämään heidän tarpeitaan
    • Tunneyhteyttä itseen ja tunnetaitoja – sitä, että oppii tunnistamaan tunteitaan ja niistä kertovia tarpeita ja kohtaamaan, kannattelemaan, säätelemään ja purkamaan tunteita – tähänkin tarvitaan toisia!
    • Näkyväksi tulemisen harjoittelua: himmaavasta häpeästä läpi kulkemista sisäisyytensä jakamisen opetteluun: omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen suoraan kommunikoimisen opettelua
    • Tarvitsevuuden sallimista itselleen ja toisille – ja sen eheyttävää kokemista
    • Läheisyyttä torppaavan toiminnan eli omien selviytymis- ja puolustuskeinojen pikku hiljaa tunnistamista ja toisin toimimisen opettelua
    • Vastuullisuutta: sen tiedostamista ja käytännössä harjoittelemista, että olen vastuussa sisäisyydestäni ja hyvinvoinnistani, ja minun on tehtävä valintoja itseni hyväksi eikä odotettava toisten / maailman muuttuvan
    • Erillistymistä – olen oma, kokonainen, uniikki itseni – tarpeeni, toiveeni, haluni ja ei-haluni ovat tärkeitä, ja minä itse olen vastuussa niiden validoimisesta (ja saan luopua rakkauden jahtaamisesta sieltä, mistä sitä en toivomallani ja tarvitsemallani tavalla voi saada)
    • Oman ja toisten sisäisen maailman kunnioittamista⁠
    • Läheisyyden ja erillisyyden tasapainoista säätelyä ilman pelejä ja kontrollia
    • …ja huikean palkitsevaahan tämä kaikki alkaa olla, kun OIKEASTI alkaa kokea rakkaudellisuutta, turvaa ja sellaista läheisyyttä, jossa voi levätä. Superolennaista on olla armollinen itselleen (ja toisille): läheisyyden taidot todella kysyvät opettelua ja harjoittelua, eikä siinä tarvitse jotenkin hienosti ”onnistua”
    • Läheisyyttä on myös se, että saa tipahtaa haavoihinsa, taantua ja pöljeerata – ja opetella pyytämään anteeksi, korjaamaan yhteyttä ja palaamaan läheisyyteen

Vasta kun hiffasin, että minun tarvitsee alkaa syvästi opetella luomaan itselleni turvaa ja riippumatonta itseni hyväksymistä / tarpeideni tunnistamista ja tunnetaitoja, läheisyys – aito rakkaudellisuus – alkoi mahdollistua uudella tavalla. Tähän olen tarvinnut rakkaudellisten auttajien, hoivaavan parisuhteen ja ystävieni apua. Silti läheisyys pelottaa. Siis se, että olen tässä haavoittuvaisena, rehellisisenä ja avoimena opettelemassa läheisyyden taitoja. Tuon esiin tunteitani, tarpeitani ja rajojani. Ilmineeraan totuudellisesti itseäni. Otan täyden vastuun itsestäni.⁠ Olen erillinen. Enkä kannattele muiden tunteita tai tarpeita – lausuttuja tai lausumattomia. Ja muutoinkin opettelen tunnistamaan läheisriippuvaisia mekaniikkojani, ja toimimaan toisin.

Huuuuuuuh…. mitä konsepteja! ⁠Eikä niitä tarvitse osata nollasta sataan toteuttaa; avain on siinä, että oppii luomaan itselleen turvaa ja hoivaa (myös toisten kanssa), ja opettelee näitä läheisyyden taitoja itsensä kanssa ja ihmissuhteissaan. Suurimmalle osalle meistä se on uuteen tuntemattomaan tutustumista.

Ja jo valinta lähteä sille tutkimusmatkalle on rakkaudellisuutta.


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image