On hyvin tavallista, että varoitusmerkkejä kuullaan, nähdään ja tunnetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa narsistisen/epäterveen ihmissuhteen alussa ja yhtä yleistä on myös se, että näitä varoitusmerkkejä ohitetaan tai selitellään (itselle tai muille) parhain päin.
Jos ihmiskunta olisi koko sen olemassaolon ajan asettanut rajan heti ensimmäisten varomerkkien ilmestyessä olisi meitä täällä maailmassa paljon paljon vähemmän.
On siis ollut hyvin tarpeellista koko ihmislajille sen säilyvyyden ja jatkuvuuden kannalta, ettemme ole aina nähneet, varsinkaan niitä kaikkia huonoimpia puolia heti aluksi.
Toivon tämän tiedon antavan helpotuksen tunnetta kaikille niille, jotka syyllistävät ja moittivat itseä siitä, että: “Miksi olin niin tyhmä, etten tajunnut mitä tapahtuu, tai kuunnellut itseäni?”
Tulevaisuutesi varalle toivon, että näiden alla olevien “punaisten lippujen” äärelle pysähtyminen auttaa karsimaan lähisuhteista pois ne ihmiset, jotka eivät halua muuta kuin hyötyä itselleen muiden ihmisten kustannuksella ja kaltoinkohtelulla.
1. Salamarakastuminen ja “liian nopea” eteneminen suhteessa.
Narsistinen rajattomuus ja pyrkimys kontrolloida ja omistaa toinen voivat näkyä suhteen alussa hyvin nopealla ja intensiivisellä halulla sitoutua, ylenpalttisilla huomionosoituksilla, lahjonnalla, sekä toisen yksityisyyden ja toisen oman ajan ohittamisella.
2. Kun intuitiosi kertoo, että “jokin ei tunnu olevan kohdillaan” – pysähdy!
Keho on viisas ja jatkuvassa yhteydessä mieleesi. Keho tuntee ja kertoo yleensä ensimmäisenä, jos jokin ei tunnu olevan kohdallaan.
Keho voi viestiä aavistamastaan vaarasta esimerkiksi ylenpalttisella jännityksellä (jonka saatamme sekoittaa suureen ihastumiseen) tai painon tunteena esimerkiksi vatsassa, rintakehän alueella tai kurkussa tai jonain muina erilaisina kiputuntemuksina.
3. Hän loukkaantuu ja suuttuu asioista, joita ei ole tarkoitettu loukkauksiksi tai suututtamaan.
Impulsiivinen ja arvaamaton käyttäytyminen, sekä toisen ihmisen sanojen, eleiden, ilmeiden, sekä tekojen tahaton ja/tai tahallinen väärintulkinta on osa narsistista problematiikkaa. Tämä tuo väistämättä vaikeita ongelmia ihmissuhteisiin.
4. Patologinen valehtelu ja vastuun välttely.
Narsistisen ihmisen/narsistin sanotaan kykenevän puhumaan vaikka mustan valkoiseksi välittämättä siitä onko asia totta vai ei, kunhan vale palvelee häntä itseään.
Narsismiin liittyvän korostuneen itsekeskeisyyden, sekä oikeutuksenkin tunteen vuoksi omatunto ei soimaa valehtelijaa, eikä hän siksi koe itse tehneensä mitään väärää.
5. Hänellä on vähän ystäviä ja paljon rikkoutuneita ja omituisen kuuloisia ihmissuhteita taustalla ja hän väittää entisten kumppaneiden olevan “hulluja”.
Narsistinen problematiikka tulee aina jossain vaiheessa esiin ja tämän vuoksi narsistisilla ihmisillä/narsisteilla on takana yleensä paljon rikkoutuneita ihmissuhteita niin ystävien, perheen, sukulaisten, kuin työpaikkojenkin parissa.
Entisen kumppanin haukkuminen täysin “hulluksi” on usein manipuloivaa pyrkimystä saada uusi kumppani pois entisen kumppanin läheltä, jotta uusi kumppani ei tulisi tietoiseksi narsistisesta käyttäytymisestä.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Miten alhainen ferritiini vaikuttaa ihmiseen? Millaisia oireita alhaisesta ferritiinistä voi tulla? Miten alhaista ferritiiniä voi hoitaa?
Raudanpuutos ja siihen liittyvän alhaisen ferritiinin oireet aiheuttavat monille epämiellyttäviä ja usein myös moninaisia oireita. Samalla kun oireet saattavat lamaannuttaa elämää, raudanpuutoksen hoitaminen aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta.
Hidasta elämää -lukijat saivat jättää toukokuussa 2022 dosentti Esa Sopille mieltään askarruttavia kysymyksiä raudanpuutteesta ja sen hoidosta. Kysymyksiä tuli miltei 500. Tässä artikkelissa Esa Soppi vastaa yleisimpiin kysymyksiin.
Lähtötilanteessa
Miksi lääkärit eivät tunnista/tunnusta alhaisen ferritiinin merkitystä ihmiselle?
”Ferritiinin merkitys raudanpuutteen diagnostiikassa on ollut tunnettu jo 50 vuotta. Se on kirjattu kaikkiin alan englanninkielisiin käsikirjoihin, joten on täysin käsittämätöntä, ettei parasta raudanpuutteen osoituksen mittaria käytetä.
On kuitenkin muistettava, että ferritiini on monimutkainen molekyyli, jonka määrittäminen ja tulosten tulkinta ei ole välttämättä helppoa. Suomessa on käytössä useiden valmistajien menetelmiä ferritiinin määrittämiseksi, eivätkä kaikki menetelmät anna samoja tuloksia.
Ferritiiniarvo voi myös nousta infektioiden ja ja kudosvaurioiden yhteydessä. Yleisin virheellisesti korkean ferritiininarvon syy on rasvamaksa.”
Miksi ferritiinin viitearvo-raja on kovin alhainen?
“Toisin kuin esim. natriumin ja kaliumin määritysten kohdalla, jossa viitearvot ja normaaliuden rajat ovat identtiset, ferritiinin viitearvoilla on varsin vähän tekemistä ”normaaliuden” kanssa. Esimerkiksi vuodenvaihteen 2021-22 tienoilla ferritiinin määritysmenetelmä vaihtui monissa laboratorioissa, ja sen myötä mittausten tulostasot nousivat 25-35 prosenttia aikaisemmasta, mutta laboratorioiden ilmoittamat viitearvot pysyivät entisellään.
Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos oireisella potilaalla on ferritiiniarvo pienempi kuin 30 μg/L, hänellä on raudanpuute – hemoglobiiniarvosta riippumatta.
Potilas voi kuitenkin olla raudanpuutteinen paljon korkeammillakin ferritiiniarvoilla.”
Mistä johtuu matala ferritiini, vaikka hemoglobiini olisi hyvä?
”Verta (rautaa) menetettäessä rauta häviää varastoista aina ensin (eli ferritiiniarvo pienenee) ja vasta sen jälkeen laskee hemoglobiini, mutta usein huomattavassakin raudanpuutteessa hemoglobiini laskee vain vähän eikä välttämättä saavuta lainkaan anemiarajaa (anemian raja-arvot aikuisella, WHO:n määritelmä: miehet alle 130 g/L ja naiset alle120 g/L).”
Rautavalmisteiden käyttö ja annostus
Miksi rautaa ei saa ottaa ominpäin ilman lääkärissä käyntiä? Mitä haittoja siitä on?
”Raudanpuutteeseen on aina jokin syy, ja se on selvitettävä lääkärin toimesta. Tästä syystä omatoimista raudankäyttöä ilman lääkärin valvontaa ei voi suositella. Omatoiminen raudankäyttö voi peittää vakavankin sairauden sekä viivästyttää ja vaikeuttaa diagnoosia ja raudanpuutteen hoitoa.”
Paljonko rautaa saa ottaa päivässä enimmillään?
”Suun kautta rautaa otettaessa suolistohaittavaikutukset lisääntyvät rauta-annoksen noustessa. Maksimiannos rautaa on 4-5 mg/kg, eli aikuisella käytännössä 400 mg jaettuna useaan annokseen.
Kuitenkin vain 10-20 prosenttia potilasta sietää tällaista annosta. Aina kuitenkaan tällainenkaan annos ei korjaa raudanpuutetta.
Kun annos on alle 200 mg päivässä, vähenee hoidon teho oleellisesti.”
Onko liiallisesta raudan syönnistä haittaa?
”Raudan käyttämien ei nosta hemoglobiiniarvoa sen tason yläpuolelle, mikä on kunkin yksilön perimän määräämä.
Lisäravinteita ei ilman lääkärin määrästä voi suositella, koska ne sisältävät raudan lisäksi muita potentiaalisesti haitallisia aineita, jos niitä nautitaan suurina annoksina.””
Kuinka ylös ferritiiniarvo kannattaa lisäravinteilla nostaa? Mikä olisi keholle ferritiinin optimiarvo?
”Sama ferritiiniarvo eri henkilöillä ei välttämättä tarkoita samaa rautatasapainoa. Raudanpuutetta korjattaessa tavoitteena on oireettomuus, ja sitten havainnoidaan, millä ferritiiniarvolla tämä saavutetaan.
Kun raudanpuute on korjattu ja raudanpuutteen kehittymisen syy on eliminoitu, voidaan potilasta seurata muutaman kerran kahden vuoden ajan rautahoidon lopettamisen jälkeen.”
Imeytyminen
Mikä rautatuote imeytyy parhaiten?
”Raudanpuute heikentää raudan imeytymistä, ja lisäksi raudan imeytyminen on yksilöllistä. Jos potilas saa rautavalmisteista suolistosoireita, ei useinkaan päästä hoidossa tavoiteannokseen eikä näin hoitotavoitteeseen. Rautavalmisteet voivat erota siedettävyydeltään tosistaan ja usein kannattaa vaihtaa valmistetta hoitotavoitteeseen pääsemiseksi.”
Estääkö jokin raudan imeytymistä? Mikä auttaa parhaiten raudan imeytymistä?
”Rauta imeytyy parhaiten, kun se otetaan tyhjään mahaan. Kalkkivalmisteet ja maitotuotteet estävät tehokkaasti rautavalmisteiden imeytymistä, ja niiden välin olisi hyvä olla vähintään kaksi tuntia – mieluummin kauemmin. Myös kahvi ja tee sekä fytaatteja ja tanniineja sisältävät ravintoaineet estävät raudan imeytymistä.
C-vitamiini parantaa imeytymistä.”
Kuinka paljon suolistosairaudet vaikuttavat raudan imeytymiseen ja rauta-arvoihin?
”Koska rauta imeytyy ohutsuolen alkuosasta (ei esim. suun limakalvolta),
hapoton maha ja pitkä happosalpaajien käyttö vähentävät raudan imeytymistä.
Myös aktiivinen keliakia vähentää raudan imeytymistä, ja diagnoosivaiheessa huomattava osa keliaakikoista on raudanpuutteisia.
Lisäksi haavaiseen paksusuolentulehdukseen liittyy usein krooninen veren menetys, ja siksi potilaat – samoin kuin Crohnin tautia sairastavat – ovat usein raudanpuutteisia.”
Kuinka nopeasti ferritiiniarvo lähtee kohoamaan rautavalmisteiden aloituksen jälkeen? Kuinka pitkään rautaa tulee käyttää ferritiinin nostamiseksi ennen verikoekontrollia?
“Kun rautahoito aloitetaan, korjautuu ensin hemoglobiini, ja vasta sitten rautaa alkaa kertyä varastoon – eli ferritiiniarvo nousee. Ensimmäinen verenkuva ja ferritiinimääritys on tilanteesta riippuen 1-3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.
Lähtötilanteesta riippuen kun rauta-annos on riittävä, hoitovaste saavutetaan tavanomaisissa tapauksissa (raudanpuutteen kesto alle 5-10 vuotta) yleensä vuoteen mennessä hoidon aloittamisesta, jos raudanpuutteen syy (yleisin runsaat kuukautiset) on saatu eliminoitua.
Ongelmatapauksissa kuukautisvuodon määrä kannata mitata käyttämällä kuppia tai punnitsemalla siteet: 1g = n. 1 ml = n. 0.5 mg rautaa. Runsaiden kuukautisen rajana käytetään 80 ml vuotoa mikä vastaa n. 40 mg rautaa.”
Vaikutus terveyteen ja kehon hyvinvointiin
Mitkä ovat ferritiinin alhaisuudesta kärsivän yleisimmät oireet?
”Rautaa tarvitaan hemoglobiinin ja myoglobiinin rakennusaineen lisäksi n. 100-200 entsyymivalkuaisen toiminnassa, jotka vaikuttavat lihasten ja sydämen toimintaan sekä mm.energia-aineenvaihduntaan, aivojen ja hermoimpulssien toimintaan. Tästä syystä raudanpuutteen oireet voivat olla ja ovat hyvin monimuotoisia. Yleisimpiä raudanpuutteen oireita ovat mm.:
väsymys
aivosumu
muistin heikkous
hengenahdistus
päänsärky
aloitekyvyttömyys
suorituskyvyn aleneminen
alavireys ja masennus
lihas- ja nivelkivut
lihasjumit (hartia, selkä, alaraajat)
sydämen tykytys*
rytmihäiriöt
kuiva iho ja hiusten lähteminen
IBS-tyyppiset suolisto-oireet
Esimerkki oirelistasta: Hyvin yleinen oire, *sydämen nopealyöntisyys, on useimmiten raudanpuutteesta johtuva (kun kilpirauhasen liikatoiminta on poissuljettu) eikä koskaan ”betasalpaajan puutostauti”.”
Onko vaihdevuosilla vaikutusta ferritiiniin?
”Kun kuukautiset loppuvat, ferritiiniarvo nousee hitaasti vuosien kuluessa ja yksilökohtaisesti.”
Voiko raudanpuute vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan?
Tyreoideaperoksidaasientsyymi (TPO) on raudasta riippuvainen entsyymi, ja tästä syystä raudanpuutteessa voi kilpirauhashormonien tuotanto häiriintyä ja TSH voi nousta jopa viitealueen ylärajan yläpuolelle ja johtaa usein virheellisesti kilpirauhashormonin (tai T3-lääkkeen) aloitukseen.
Usein kilpirauhaslääkitys parantaa potilaan oireita, mutta sen vaikutus häviää vähitellen. Lääkityksen vaikutus saattaa palautua taas uudelleen kilpirauhaslääkkeen annosta nostettaessa. Oikean hoidon aloittaminen voi viivästyä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja olla silloin erittäin haasteellista.”
Lapset ja raudanpuute
Voiko lapsillani olla raudanpuute ”perittynä”, jos olin tietämättäni raudanpuutteinen raskaus- ja imetysaikana?
”Jos äiti on ollut raskauden loppuvaiheessa riittävän raudanpuutteinen, on mahdollista, että lapsi on syntyessään raudanpuutteinen. Joskus ääritapauksessa tämä tulee ilmi aikaisin siten, että lapselle kehittyy muutaman kuukauden ikäisenä anemia.
Raudanpuute syntymästä asti on yleinen raudanpuutteen syy. Mitä pitempään raudanpuute on kestänyt, sitä vaikeampaa sen korjaaminen ja oireettomuuden saavuttaminen on.”
Minkä ikäisenä lapselta voi ottaa ferritiinin, kun ymmärtääkseni lapsilla luvut ovat eri kuin aikuisilla – esimerkiksi kun mitataan verenpaine, se ei ole samanlainen kuin aikuisilla? Mikä on lapselle hyvä ferritiiniarvo?
”Normaalisti syntyvän lapsen ferritiini ja hemoglobiini ovat korkeat, jotka luonto on tarkoittanut varmistamaan raudan riittävyyden nopean kasvun tarpeisiin parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Lapsilla ferritiiniarvo on tavallisesti 2-3 vuoden iässä keskimäärin n. 20 μg/L, joten pikkulapsilla ferritiinin käyttö raudanpuutteen havaitsemisessa on haasteellista. Tällöin raudanpuutetta voi epäillä ferritiinin ollessa alle 15 μg/L ja jos potilaalla on siihen sopivia oireita. Tällaisia voivat olla mm. jaksamattomuus, kömpelyys, rauhattomuus, iho-oireet, päänsärky, käytös- ja unihäiriöt.
Myöhemmällä iällä jos ferritiiniarvo on alle 30 μg/L ja potilaalla on oireita, merkitsee se raudanpuutetta. Oireina voi olla esimerkiksi ADHD-tyyppisiä oireita sekä koulunkäynti- ja oppimisvaikeuksia. Oireet alkavat muistuttaa aikuisiän oireita.
Usein oireet alkavat murrosiässä, kun kasvupyrähdyksen, ja tytöillä kuukautisten alkamisen, myötä raudan tarve voimakkaasti lisääntyy. On kuitenkin mahdollista, että raudanpuutteinen henkilö säilyy vähäoireisena vuosia tai jopa vuosikymmeniä.”
Lisätietoja raudanpuutteesta kirjasta Soppi, Esa: Rauta on kova aine (M.I.T. Consulting Oy 2020). Kirjan löydät TÄÄLTÄ.
Erityisherkkä ja seksi – syvällisiä mahdollisuuksia
Kaikki ihmiset voivat kokea seksin uskomattoman syvällisellä tavalla. Seksi on upea nautinto ja mahdollisuus rentoutua, olla läsnä, vapautua mielen kahleista ja avautua rakkaudelle. Erityisherkkä ihminen kokee tyypillisesti asiat hyvin hienopiirteisesti, mikä vaikuttaa myös hänen kokemukseensa seksistä.
Jokaisen ihmisen kokemus on erilainen, ja jokaisen erityisherkän kokemus on keskenään erilainen. Olen kirjannut tähän joitakin asioita, jotka saattavat näkyä erityisherkän seksielämässä. Ne saattavat tietysti näkyä myös kenen tahansa muun seksielämässä.
Tuntoherkkyys
Erityisherkkä tuntee kosketuksen vivahteet sekä fyysisesti että emotionaalisesti. Vääränlainen kosketus tuntuu kenestä tahansa pahalta, mutta erityisherkkä on sille erityisen sensitiivinen.
Miten sitten koskettaa “oikein”? Se on oikeastaan erittäin helppoa: kun ihminen on läsnä, hän koskettaa aina “oikein”. Tämä johtuu siitä, että silloin hän ei toteuta mitään mielikuvia eikä kosketa esimerkiksi tavan vuoksi, vaan hän antaa asioiden tapahtua luontevasti ja sydäntään kuunnellen.
Silloin kosketus tuntuu mahtavalta ja oikealta kummastakin, ja se on rentoa. Ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta, vaan välittää aitoja tunteitaan. Se riittää, se puhuttelee, ja se kiihottaa.
Yksityiskohdat ja vivahteet
Erityisherkkä tuntee, näkee, haistaa, maistaa ja kuulee asiat vivahteikkaasti ja tarkasti. Pienetkin aistimukset puhuttelevat häntä syvästi. Älä pelästy – kaiken ei silti tarvitse olla täydellistä! Erityisherkän aistimuksia ja tuntemuksia voi voimistaa hyvin pienilläkin eleillä. Kaunis katse voi herättää hänessä voimakkaita tuntemuksia. Pienet, helpot asiat ovat mahtavia mahdollisuuksia tuoda esiin tunteita, viestiä rakkautta sekä tietysti lisätä nautintoa.
Vapaus vain olla
Suorittaminen on suoja, jonka erityisherkkä joskus vetää päälleen, jotta hän pystyisi toimimaan arjessaan eikä jäisi tunnelmoimaan liikaa. Se voi olla joissain tilanteissa oikein hyvä taktiikka. Suorittamisen suojan saa kuitenkin riisua ja levätä, ja niin pitääkin tehdä, jottei jää roolinsa vangiksi ja taakse piiloon. Tämä onnistuu parhaiten tilanteessa, jossa vallitsee lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri.
Seksi on mahdollisuus rentoutua ja olla vain oma itsensä. Moni mieltää seksin tekemiseksi, jossa pitää olla skarppina ja miettiä seuraavaa siirtoaan. Nämä ajatukset voi unohtaa täysin ja uppoutua nauttimaan aistimuksista vailla suunnitelmaa.
Erityisherkälle on luontevaa pysähtyä nauttimaan ja tunnustelemaan, mikä on loistava vahvuus ja lääke suorittamista vastaan. Seksissä suorittamisesta luopuminen on erityisen ihanaa, sillä nautinto saa vain viedä mukanaan, ja kaikki ajatukset tippuvat pois.
Tunteiden syvyys
Kaunis tunne kolahtaa erityisherkälle todella syvälle. Hän pysähtyy niiden äärelle ja paneutuu niihin kunnolla. Toki herkkiin tunteisiin uppoutuminen ei aina ole helppoa, varsinkaan jos ne aiheuttavat tunnekuohuja. Esimerkiksi itkemistä pyydellään yhä helposti anteeksi, vaikka se onkin kaunis tapa purkaa syviä tunteita. Syvät ja herkät tunteet pelottavat monia ihmisiä, joten on valtava voimavara uskaltaa sukeltaa niihin ja todella kokea ne.
Kahvinvalmistusta voidaan pitää jo pyhänä osana päivittäistä aamurutiinia miljoonien ihmisten keskuudessa ympäri maailmaa. Kahvinjuojia ja kahvinjuontiin liittyviä perinteitä on lukuisia, kuten myös valmistustapoja. Ei ole mikään salaisuus, että meille suomalaisille tiputettu tai suodatinkahvi on suosituin valinta. Jotkut ovat vakiinnuttaneet oman tapansa valmistaa täydellinen kupillinen kahvia, kun taas toiset saattavat vielä haluta tutkia eri vaihtoehtoja tai etsiä käteviä vinkkejä tehostamaan jo hyväksi todettua menetelmää. Tässä artikkelissa kerromme lisää tärkeimmistä suodatinkahviin liittyvistä aiheista – valmistusmenetelmistä, suodattimista ja pavuista.
Haudutusmenetelmän valinta: Manuaalinen vai Automaattinen?
Suodatinkahvia voi valmistaa yleisesti ottaen kahdella eri tavalla – manuaalisesti, esimerkiksi V60- tai Chemex-työkaluilla tai automaattisesti, esimerkiksi klassikon maineen saavuttaneella Moccamaster-keittimellä, mikä onkin paljon kätevämpi vaihtoehto, jos haluat valmistaa suuria määriä kahvia. Miten valita itselle sopiva vaihtoehto? Pidä mielessä tekijät, kuten aika ja vaiva, jonka olet valmis käyttämään kahvisi valmistukseen sekä se, kuinka monelle kahvia on tarkoitus keittää. Ota lisäksi huomioon haluatko juoda kahvisi heti tai vai siemailla sitä hiljalleen päivän mittaan? Kun olet löytänyt vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin, löydät myös itsellesi parhaiten sopivan menetelmän. Manuaalisesti tapahtuva kahvinvalmistus vaatii seisoskelua keittimen ääressä ja aktiivista osallistumista prosessiin, erityisesti kaatovaiheessa. Kuvittele tämä tilanne – kaadat vettä varovasti keittimestä paperisuodattimen läpi samalla varmistaen, että vesi on juuri tietyssä lämpötilassa. Käytät lisäksi hyväksi todettuja kaatoliikkeitä ja menetelmiä kaataessasi kuumaa vettä, jotta varmistut uuttoprosessin moitteettomasta lopputuloksesta. Jos tämä kuulostaa liian suurelta vaivalta, voit jättää suurimman osan työstä kahvinkeittimen huolehdittavaksi, joka tekee kaikkein puuduttavammat työvaiheet puolestasi. Voit toimia haudutusprosessin päällikkönä ja napsauttaa muutamaa painiketta määrittääksesi, keitetäänkö kahvia kahdelle hengelle vai koko perheelle ja vieraille tai voit jopa päättää asettaa keittimen pitämään kahvia valmiiksi lämpimänä.
Kiinnitä huomiota paperisuodattimiin
Suodattimen käyttö on ehdoton osa kahvinkeittoprosessia. Se saattaa vaikuttaa vain turhalta ohuelta paperisuikaleelta, mutta on itse asiassa keskeinen osa onnistuneen kahvikupillisen valmistusta. Ennen saksalaisen kotiäidin Melitta Bentzin suurta saavutusta, eli paperisuodattimen keksimistä, ihmiset käyttivät muita suodattimia, kuten esimerkiksi pellavakankaita estääkseen jauhon sekoittumista kahvin sekaan. Bentz keksi idean paperisuodattimen käytöstä, kun hän sai tarpeekseen kitkerästä mausta, joka syntyi kahvin ollessa pidempään kosketuksissa kuuman veden kanssa pellavakankaiden käyttämisestä johtuen. Tosiasia on, että paperisuodattimen ansiosta pystymme nyt pitämään kahvin poissa suodattimesta liiallisia aikoja ja valutamme sitä jauhojen läpi vain niin kauan, kun on tarpeellista hyvän maun saavuttamiseksi. On tärkeää käyttää laadukkaita paperisuodattimia, sillä ne ovat juuri oikeanlaisia tiheydeltään ja vahvuudeltaan, jotta ne eivät hajoa heti kostuttuaan ja pitävät jauhon kunnolla pesässään. Kiinnitä myös huomiota paperisuodattimen kokoon, koska kahvinkeittimestä riippuen voidaan tarvita erikokoisia suodattimia. Liian suuri tai pieni suodatin voi olla hankaloittava tekijä, tai vielä pahempaa – pilata koko haudutuksen. Useimmat kahvinkeitinvalmistajat valmistavat omia merkkisuodattimiaan, jotka sopivat täydellisesti erityyppisiin malleihin. Saatat myös juuttua pähkäilemään tehdessäsi valintaa valkaistun tai valkaisemattoman suodattimen välillä, mutta tosiasia on, että sillä ei ole juurikaan vaikutusta maun kannalta. On suositeltavaa valuttaa vettä suodattimen läpi ennen keittämistä, kumpaa tahansa mallia käytätkään, jotta kahviin ei tule paperista makua. Muista kuitenkin, että jos käytät valkaistua suodatinta ja se vahingossa repeää, siitä voi irrota palasia kahvin sekaan, jolloin kahviin saataa erittyä epämiellyttävää valkaisuaineiden ja kemikaalien makua. Valkaistut suodattimet eivät tämän lisäksi ole kovin ympäristöystävällisiä.
Miten valita paras kahvi suodatinvalmistukseen?
Kahvi voi maistua valmistustavasta riippuen hieman erilaiselta – kokeile suodatinmenetelmää samoilla pavuilla mitä käytät espressokeittimessäsi ja huomaat nopeasti, että kahvit ovat kuin eri maailmoista. Tämän vuoksi monet kahvilat ja kahvimyymälät merkitsevät kahvinsa valmistustavan mukaan, varsinkin jos ostat ne jo valmiiksi jauhettuina. Jauhaminen onkin avainasemassa, sillä kahvijauhon on oltava karkeudeltaan tietyntyyppistä, jotta käytettävä valmistusmenetelmä tuo kahvin parhaat maut esille. Valitse suodatinkahvillesi keskijauhatus- tai karkea jauhatusaste. Pienempikokoiset purut mahdollistavat veden valumisen kahvin läpi hitaasti pidentäen uuttoprosessia, jolloin saat kahvipavuistasi uutettua enemmän makua. Koska suodatinkahvin valmistuksessa ei käytetä painetta, on aika ratkaisevassa roolissa. Olethan kuitenkin varovainen, sillä liian karkeaksi jätetty kahvi maistuu herkästi liian laimealta, koska kuuma vesi valuu jauhon läpi yksinkertaisesti liian nopeasti. Liian hienoksi jauhettu kahvi voi puolestaan luoda hieman kitkerämmän lopputuloksen, koska kahvi seisoo liian pitkään suodattimessa (ollen myös vahvempaa!). Karvasta makua esiintyy enemmän tummemmilla paahtoasteilla, sillä suodatinkahvin valmistus kestää yleensä kauemmin kuin espresson (4-6 minuuttia vs. 20-30 sekuntia). Tämän vuoksi tummemmat kahvit, joissa voi olla jo valmiiksi karvaita vivahteita, voivat maistua erityisen vahvoilta . Kultainen keskitie on nimensä mukaisesti kahvi, joka on keskijauhettu ja jonka paahtoaste on kevyt- tai keskipaahto. On myös hyvä tietää, että kahvin ja veden suhteen tulisi olla; noin 60 grammaa kahvia litrassa makeaa vettä. Määrää voi säätää omien tottumusten mukaisesti.
Lopuksi voidaan todeta, että kannattaa miettiä tarkasti ennen seuraavaa keittohetkeä, mikä valmistusmenetelmä on juuri sinulle oikea. Muista valita oikeantyyppinen paperisuodatin, hankkia pussillinen tuoreita papuja ja jauhaa ne käyttötarkoituksen mukaan, niin saat aina palkinnoksi kupillisen täydellistä kuumaa suodatinkahvia.
Kirjoittaja Mariella Hakola, Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva herkkäsieluinen ja syvällinen elämän pohdiskelija sekä @pilvenhattaraa runotilin takana kirjoitteleva nainen. Teksteilläni tahdon jakaa valoa sekä rohkaista muita kohtaamaan oman itsensä sellaisenaan, heikkona ja heiveröisenä. Kun opettelee tuntemaan itsensä, siitä alkaa elämän mittainen matka kohti eheämpää ja aidompaa minuutta.
Tiesithän että sinun ei tarvitse muovautua toisten odotusten mukaisesti, vaan saat käyttää kaiken rohkeutesi ollaksesi aivan oma itsesi. Sillä sinulla, minulla ja meillä kaikilla on oikeus ottaa oma tilamme, ei meidän tarkoituksena ole pienentää itseämme vain sopeutuaksemme toisten muotteihin.
Muistathan, että kenelläkään tässä maailmassa ei ole oikeutta määritellä sitä miten tulisi elää. Ei se ole itsekkyyttä kun opettelee suojaamaan omaa tilaansa. Vaan se on tärkeimpiä taitoja mitä elämässä meidän jokaisen tulisikin oppia pärjätäksemme ihmissuhteissa.
Emme ole syntyneet tänne miellyttämään tai täyttämään muiden tarpeita vaan löytämään nimenomaan oman sisäisen äänemme sekä aidon minuutemme, sellaisen minuuden joka ei ole riippuvainen muista.
Tässä maailmassa meillä jokaisella on oma tapansa kasvaa mittaansa. Sekä mahdollisuus loistaa kirkkaana ja yhtä arvokkaana kuin kuka tahansa muukin.
7 muistutusta sinulle, joka opettelet rajojasi ja ymmärtämään arvoasi
Se ei ole itsekkyyttä tai ylpeyttä suojella rajojaan. Rajojen vetäminen on itsensä suojelemista ja arvostamista.
Sinä et ole vastuussa muiden tavoista toimia vaan kannat vastuun vain omista toimistasi, siihen päättyy rajasi.
Sinun ei tarvitse ottaa taakkaa omille harteillesi toisten harteilta
Sinun ei tarvitse selitellä tapojasi toimia tietyissä tilanteissa
Sinun ei tarvitse hyväksyä sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä ja arvottomuuden tunnetta
Olet yhtä arvokas kuin muutkin ja sinulla on merkitys tässä maailmassa
Arvosta itseäsi tarpeeksi paljon että uskallat nousta pimennosta, vetää rajasi ja tunnistaa oman arvosi
Rajojen vetämisessä on kyse siitä mistä minä itse alan ja mihin minä päätyn, mitä minä voin vastaanottaa ja mikä on jo minulle liikaa. Kun vetää oman rajansa, opettaa samalla myös muille että niiden yli ei enää kävellä. Ilman rajojen vetämistä saattaa tällöin ajautua ihmissuhteissa väärinkäytön ja kaltoinkohdellun uhriksi.
Ne jotka ovat tottuneet siihen, että sinulla ei ole rajoja, saattavat alkuun kavahtaa rajojesi asettamista. Älä säikähdä, vaan rohkeasti jatka eteenpäin määrätietoisena omaa tilaasi suojellen. Muista, että sinä et ole vastuussa heistä.
On tärkeää uskaltaa olla lujasti lempeä, kun kyse on sinusta ja rajoistasi.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Nina Kauppinen on perhepsykoterapeutti, tunnekeskeinen paripsykoterapeutti ja perheneuvoja
Ahdistus voi katkaista parisuhteessa yhteyden, kun ahdistunut sulkeutuu eikä halua puhua. Mistä tunnistaa, että puoliso voi olla ahdistunut? Ja mitä sille voi tehdä? Voiko yhteyden palauttaa, vaikka toinen ei näytä sitä haluavan?
Ahdistuneen ihmisen olotila vaikuttaa luonnollisesti parisuhteeseen ja myös koko perhe-elämään. Ahdistusta ei harjoittamassani tunnekeskeisessä pariterapiassa määritellä varsinaiseksi tunteeksi. Ahdistus on ikään kuin hätätila siitä, että ei saa yhteyttä toiseen. Se on usein selittämätön olotila, signaali jostain tärkeästä, jonka vallatessa ei tiedä, mikä tarkalleen ahdistaa, eikä saa kiinni siihen liittyvästä pinnan alla olevasta tunteesta.
Näin tunnistat ahdistusta puolisossasi:
1. Kaikki tuntuu koko ajan olevan huonosti
Ahdistuneen maailma kuulostaa ulospäin negatiiviselta ja toivottomalta. Ikään kuin kaikki olisi koko ajan huonosti eikä tulevaisuudessa olisi paljonkaan toivoa. Puolison ahdistus voi näkyä esimerkiksi jatkuvina katastrofiajatuksiana, levottomuutena, toivottomuutena, paniikkina muutoksesta tai jatkuvana huolien märehtimisenä.
Lohdun sanoja puolisolle: Ahdistunut puoliso ei ole muuttunut negatiiviseksi ihmiseksi, vaan ahdistuksen kokemus värittää hänen tapaansa katsoa asioita. Kun ahdistus helpottaa, myös toiveikkuus palautuu.
2. Ahdistunut saattaa jähmettyä eikä pysty edes puhumaan
Pariterapiassa käydään usein läpi ristiriitatilanteita, joissa ahdistus ilmenee akuutisti. Ahdistuneesta saattaa tuntua, että tilanteesta on yksinkertaisesti pakko päästä pois. Vaikeasta asiasta keskusteltaessa puoliso voi lamaantua, jähmettyä, Ihminen ikään kuin poistuu itsestään. Hän ei pysty tekemään mitään, pää on ihan tyhjä tai ei saa sanottua mitä haluaa.
Lohdun sanoja puolisolle: Ahdistunut puoliso ei halua pois tilanteesta, koska rakkaus olisi loppunut. Ahtauden kokemus voi olla niin akuuttia, että siinä ei välttämättä ole tilaa sanoille, tunteille tai muille ihmisille.
3. Voimakkaat keholliset reaktiot
Ahdistuneelle on tavallista on kiihtyä joko sisäisesti (joka ei aina näy toiselle) tai ulkoisesti. Ahdistus voi aiheuttaa voimakkaita kehollisia reaktioita,esimerkiksi hengitys kiihtyy, sydän tuntuu pamppailevan rinnasta ulos, kivi purista rintaa tai kurkkua ja jopa oksettaa. Hidasta elämää -lukijat ovat kuvailleet ahdistusta näin:
Norsu istuu rinnan päällä.
Henki loppuu -tunne.
Kivi sydämellä, joka estää hengittämästä.
Maailma pienenee, kaikki pyörii itsessä, ei millään näe askelta kauemmaksi, happi loppuu ja kaikki kaatuu päälle.
Ahdistus tuntuu siltä kuin kuolisi.
Lohdun sanoja puolisolle: Keholliset reaktiot ovat normaaleja. Vaikka ne kuulostavat ylitsepääsemättömiltä, ne menevät ajallaan ohi. (ks. jutun lopusta vinkkejä ahdistuksen lievittämiseen.)
4. Ahdistunut haluaa kipua karkuun
Monesti ahdistunut poistuu paikalta suojatakseen itseään ja muita vaikealta tunteelta ja sen aiheuttamilta reaktioilta. Pinnan alla voi olla pelkoa, turvattomuutta ja yksin jäämisen tunteita, joita ei välttämättä edes itse halua kohdata, saati sitten paljastaa toiselle. Se, mikä näkyy pintatasolla puolisolle, on usein suojatunnetta syvemmille tunteille.
Usein paikalta poistuminen ja hiljaisuus on kuitenkin pahinta ahditsuneen puolisolle, ja hän saattaa seurata perässä. Mitä enemmän toinen pyytää vastauksia, sitä enemmän ahdistunut saattaa yrittää paeta. Parisuhde saattaa tuntua paikoin hyvin raskaalta.
Lohdun sanoja puolisolle: On tavallista, että tällaisissa tilanteissa ahdistuneen puoliso on usein neuvoton: Hän ei tiedä, kuinka auttaa puolisoaan. Hän kokee usein tehneensä jo kaikkensa eikä mikään tunnu auttavan. Kun puolisot tunnistavat ja sanoittavat oman tunteensa siitä, että he ovat molemmat esimerkiksi hädissään tai kokevat riittämättömyyttä, tilanne saattaa alkaa rauhoittua ja keskustelu saa aivan uuden tason.
5. Ahdistunut haluaa piilottaa heikkoutensa ja vetäytyy yksinäisyyteen
Joskus ahdistunut osapuoli ei pysty vastaanottamaan kosketuksen kautta tapahtuvaa lohdutusta eikä kestä kysymyksiä. Yksin pärjäämään tottuneen ihmisen on usein vaikea näyttäytyä heikkona jopa puolison eli läheisimmän ihmisensä nähden. Silloin on luonnollista haluta olla yksin, vaikka juuri yhteydessä toiseen ihmiseen on parantava voima.
Lohdun sanoja puolisolle: Puolisolle ahdistus tuntuu usein pelottavana poissaolona tunneyhteydestä, mikä saattaa näkyä monella tavalla: huolena rakkaan ja rakkauden kadottamisesta tai turhautumisesta johtuvana kiukkuna tai närkästymisenä. Kaikkien tunnereaktioiden taustalla on toive yhteydestä toiseen ihmiseen.
Tärkeää:
Puolison ahdistus kannattaa ajatella hätänä. Mitä tekisit hätääntyneelle lapselle? Tilanteessa voi tehdä samoja asioita itsellesi ja puolisollesi.
On hyvä muistaa, että ahdistunut ihminen on aina hädissään. Hän ei ole hiljainen, lamaantunut tai kiihtynyt tahallaan. Hän reagoi näin, koska ei juuri sillä hetkellä muuhun pysty. Erityisen tärkeää ajatus hätätilasta on muistaa silloin, kun puolison puhumattomuus ja synkeä hiljaisuus alkaa ahdistaa itseäkin ja alat reagoida itse voimakkaasti.
Näin ahdistusta voi helpottaa parisuhteessa:
Yksin ollessa…
…kuuntele hengitystäsi: ei tarvitse yrittää hengittää syvään, kunhan kuuntelet.
…istu alas tuolille, laita jalat maahan ja kädet käsinojalle ja hengittele.
…ota jotain painavaa päälle, esim. jokin painavampi tyyny tai kaksi (hernepussityynyn voi askarrella tätä varten) tai painopeitto.
…huomioi, missä ahdistus tuntuu: vatsassa, rinnassa, kurkussa, päässä?
…puhu itsellesi lohduttavasti:
Näitä oloja ja tunteita tulee ja menee.
Minulla ei ole mitään hätää, olen tässä turvassa.
Tämä on pian ohi, minä selviän tästä kuten aiemminkin.
… tee turvapaikka-mielikuvaharjoitus: Mieti jotain ihanaa, rakasta paikkaa, jossa viihdyt ja olet turvassa: Mitä näet ympärillä? Haistatko joitain tuoksuja? Entä ääniä?
Kahden:
Huom! Jos on poistuttava paikalta, on hyvä sopia, koska palaa takaisin ja milloin selvitellään tilannetta rauhassa.
Vinkkejä ahdistuneelle:
Hakeudu puolison kainaloon tai muuten lähelle.
Jos vain pystyt, anna puolison koskettaa: halata, silittää, hieroa.
Kuuntele puolison lohduttavia sanoja: ”Ei ole mitään hätää, minä olen tässä.”
Jos pystyt, lähde liikkeelle esim. kävelemään puolison kanssa tai tekemään pieniä arkiaskareita.
Vinkkejä ahdistuneen puolisolle:
Koeta olla läsnä, vierellä, jos puoliso selkeästi haluaa olla vain yksin. Ole paikalla sinnikkäästi, vaikka se olisi sinulle vaikeaa. Joskus jo läsnäolo riittää. Aina ei tarvitse ratkaista mitään, ei edes puhua mitään.
Rauhoita sanoilla: ”Ei ole hätää, olen tässä.” Ja kysy: ”Voinko jotenkin auttaa sinua?”
Rauhoita kosketuksella, halaa, silitä, hiero hartioita, jos puoliso kestää kosketuksesi.
Matkustakaa yhdessä mielikuvissanne turvapaikkaan: puhu ääneen esim. kesämökin riippukeinusta ja laineiden liplatuksesta.
Kun puoliso pystyy puhumaan, kuuntele, koeta ymmärtää, asettua hänen asemaansa. Kerro, kuinka kurjalta hänen paha olonsa tuntuu sinustakin. Taaskaan ei tarvitse ratkaista mitään, ei ole kiirettä mihinkään.
Kokeilemalla saa selville, mikä toimii juuri sinulle, hänelle – ja teille yhdessä!
Ihmiskuntaa on koeteltu kovin monin tavoin viimeisten vuosien aikana. Itse olen pitkään pohtinut sitä, miksi ulkoisten, oman hallinnan ulkopuolella olevien asioiden lisäksi myös oman henkilökohtaisen elämän tapahtumat ovat olleet viime vuosina poikkeuksellisen kuormittavia.
Jokainen toki kokee asiat ja tapahtumat omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta ehkä silti rohkenen väittää, että esimerkiksi turvattomuuden kokemus on lisääntynyt merkittävästi. Turvattomuus voi syntyä omassa elämässä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Nämä tapahtumat ovat voineet olla yllättäviä, hallitsemattomia elämänmuutoksia, kriisejä tai esimerkiksi jatkuvaa epävarmuutta, kun mihinkään ei voi luottaa tai tukeutua. Toisaalta reagoimme maailman moniin viimeaikaisiin tapahtumiin, kuten sotiin, epävarmoihin talous- ja työllisyysnäkymiin tai epätasa-arvoiseen maailmaan.
Mihin voimme siis luottaa ja tukeutua? Turvattomuudessa on aina kyse myös jonkin tason tuettomuudesta. Voinko luottaa itseeni, oman kehoni sisäiseen kannatteluun? Voinko luottaa siihen, että kehoni on kannateltu, minä olen kannateltu? Voinko luottaa siihen, että äitimaa kannattelee kulkuani täällä maan päällä?
Ehkä sinä et ole tietoisesti kysynyt itseltäsi tämänkaltaisia kysymyksiä, mutta jos turvattomuus on sinulle tuttu tunne, nämä lauseet kysymyksineen saattavat olla kehomielesi kokemus juuri nyt. Vaikka kehosi ei osaa vastata sanoilla, se kertoo turvattomuudesta monin eri tavoin: valmiustilassa olemisena, ollen jatkuvasti jännittynyt, hengityksen pinnallisuutena, jähmettyneisyytenä. Jatkuvina huoliajatuksina ja ajatuskehinä, joiden vuoksi ei saa unta. Erilaisina tunnereaktioina: ahdistuksena, pelkona, suruna, jopa vihana. Moninaisina selviytymiskeinoina: vaativuutena itseä ja muita kohtaan, jatkuvana suorittamisen tarpeena, riippuvuuksina, lamaantumisena, voimattomuutena, toivottomuuden tai keinottomuuden kokemuksina.
Miltä tuntuisi antaa itselle lupa istahtaa pieneksi hetkeksi kuuntelemaan sitä, mitkä asiat itsessä kertovat viime aikojen turvattomuudesta? Mitä on tapahtunut kehosi tasolla, entä tunteiden ja ajatusten? Miten olet näiden seurauksena toiminut ja reagoinut?
Mitä huomaatkin, voit kokeilla seuraavia keinoja, olisiko joistakin näistä apua turvattomuuden tunteen kanssa elämiseen. Korostankin nimenomaan tätä: on täysin luonnollista kokea turvattomuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Silti keholle ja mielelle on mahdollista antaa ajoittaista lepoa, jotta jatkuvasta pelosta ja jännityksestä ei tulisi meille uusi normaali.
Elämä ei siis ole joko-tai; täynnä turvattomuutta tai täynnä ruusunpunaista luottamusta. Elämä toki on joskus tätä, mutta kaikki ääripäiden välissä olevakin on elämää ja tähän koko olemisen kirjoon meidän on hyvä tutustua. Kun koemme elämisen kaikki olot ja tasot sellaisina kuin ne ovat ja opimme vähitellen säätelemään voimakkaimpia tilojamme eli helpottamaan oloamme ainakin hetkellisesti, luottamuksemme lisääntyy jo tämän seurauksena. Pelkäänkö pelkoakin, vai voisinko löytää vaihtoehtoja jatkuvaan turvattomuuden tunteeseen?
Tutustu pienin askelin kehosi tuntemuksiin ja löydä turva kehostasi
Tietoinen jännittäminen. Vaikka tämä voi tuntua oudolta, tietoinen jännittäminen voi helpottaa turvattomuuden kokemusta. On nimittäin eri asia jännittää tiettyjä lihaksia tietoisesti ja tuoda tällä tavoin hallintaa haastavaan tilanteeseen kuin ajautua hallitsemattomasti jännitystiloihin, jota ei välttämättä edes huomaa tapahtuvan.
Stressaavassa tilantessa kokeile esimerkiksi käden pitämistä nyrkissä tai pakaroiden tietoista jännittämistä JA huomioi se, että säilytät hengityksesi rytmin. Hengitystavalla ei muutoin ole tässä kohtaa isoa merkitystä, tärkeää on ensisijaisesti tunnistaa se, ettei pidätä hengitystä, mikä on hyvin tyypillinen reaktio jos jännitämme lihaksia.
Pidä tämä tila hetken ja päästä tietoisen hitaasti jännitys vapaaksi, muistaen edelleen pitää hengityksen rytmistä kiinni.
Valitse sinulle sopiva sana jännityksen ja jähmettymisen vastakohdalle. Perinteisesti ajattelemme, että jännityksen vastakohta on rentous. Ajatus rentoutumisesta voi kuitenkin olla turvattomuutta kokevalle “punainen vaate” eli aiheuttaa entistä enemmän stressiä ja jopa suorituspaineita.
Mikäli huomaat näin tapahtuvan, mieti, mikä muu sana voisi sinulle toimia paremmin? Tässä muutama esimerkki: rauha, luottamus, kannattelu, vapaus… joskus sana voi olla myös rauhoittava väri, esimerkiksi vihreä.
“Makustele” sinulle sopivaa sanaa. Kun löydät sen, luo sanasta ankkuri uloshengitykseesi. Voit minuutin parin ajan, jokaisella uloshengityksellä toistaa mielessäsi tätä sana-ankkuria.
Seuraa, muuttuuko olosi verrattuna alkuperäiseen olotilaan.
Tuo kehoosi kokemus rytmistä. Ratkaisu jännityksen ja jähmettymisen helpottumiselle ei niinkään ole täydellinen rentous vaan rytmisyyden palauttaminen kehoon, ja se voi tapahtua monella tavalla. Kehosi ja hermostosi rakastavat rytmiä! Kaikki täällä maailmankaikkeudessa on rytmistä, niin me ihmisetkin. Meissä on hengityksen rytmi, sykkeen rytmi, erilaisia kehon sisäisiä virtauksia. Elämme osana vuorokausi- ja vuodenaikarytmejä. Voimme kuunnella erilaisia rytmejä, nähdä rytmejä sekä kokea aktiivisen liikkeen kehossamme rytmeinä.
Mieti, millainen rytmi voisi sinua auttaa, tuleeko se luonnollisesti kehostasi (kävely, hengitys, keinuttelu, laulu/hyräily, tanssi tms.) vai voisitko virittäytyä ulkopuoleltasi tuleviin rytmeihin (musiikki, luonnon äänet, meren aaltojen havainnointi tms.).
Löytyiskö jokin harrastus, jonka avulla voisit vahvistaa rytmisyyttä elämässäsi; taiji, asahi, jooga, mikä tahansa kuntoliikunta, luova taide jne.
Mitä olisit kiinnostunut kokeilemaan tietoisesti?
Mieti, mitä voisit oppia luonnolta? Kaupungistumiskehityksen seurauksena moni ihminen on erkaantunut luontoyhteydestä. Tutkitustikin luonnossa oleilu on terveydelle tärkeää. Sen lisäksi moni ihminen, minä mukaan lukien, on kokenut luontoyhteyden olevan toimiva stressitilaa rauhoittava ja vakauttava asia. Millä tavoin luonto voisi opettaa meitä? Kun koemme turvattomuutta, mielemme voi täyttyä erilaisista katastrofiajatuksista, jotka eivät ainakaan lisää uskoa omaan selviytymiseemme. Tältä osin itse olen oppinut luonnolta mm. seuraavia viisaita asioita:
Luonto muuntautuu syklisesti, vuodenajat vaihtuvat. Niin vaihtuvat myös tunteeni, reaktioni ja kokemukseni, hetkestä ja päivästä toiseen. Mikään ei ole maailmassa pysyvää, eikä tämän tarvitse olla synonyymi turvattomuudelle. Miten syklisyys voisi olla sinun tukenasi?
Kasvien kyky selviytyä haastavistakin olosuhteista kuvastaa minulle toivoa. Vanha, vahva ja viisas tammi on voimapuuni. Peruskallio on aina meidän allamme kannattelemassa. Mikä on sinun turva- tai voimasymbolisi? Mikä auttaa sinua tuntemaan kannattelua ja turvaa?
Ihailen metsän eläimiä, joilla on kyky elää hetkessä, rennon valppaina. Kun metsäkauris havahtuu johonkin poikkeavaan aistimukseen, se jännittyy, siirtyy valmiustilaan, kunnes huomaa, että tilanne ei ole uhkaava eikä siihen tarvitse reagoida. Eläin värisee hetken purkaen jännityksen lihaksistaan ja jatkaa elämäänsä rennon valppaana. Voisinko minäkin oppia eläimiltä samaa?
Mikä on tällä hetkellä pienin asia, johon voisit suhtautua uteliaalla, avoimella mielellä? Aina kun kohtaan pienen taaperon, ihailen hänen kykyään keskittyä ihmettelemään ympärillään olevia pieniä asioita, vaikkapa maassa kulkevaa muurahaista. Lapsi on luonnostaan utelias ja avoin maailmalle. Turvattomuus ja epävarmuus sulkevat meistä tämän kyvyn nähdä pieniä ihmeitä ympärillämme. Kun näin tapahtuu, hermostollinen sietoalueemme kaventuu ja reagoimme yhä pienempiin asioihin joko jännittyen tai lamaantuen. Koemme, että on turvallisempaa olla siellä omalla pienellä suoja-alueellamme, vaikka tunnistaisimmekin valintamme seuraukset elämälle.
Pienikin määrä uteliaisuutta, rohkeutta tai vaikkapa leikkisyyttä auttaa meitä laajentamaan hermostollista sietokykyämme. Minulle on elämässäni ollut tärkeää kyky antaa sisäisen lapseni tulla esiin, luovana ja leikkimielisenä hassuttelijana. Kun tämä joskus tapahtuu, tiedostan sisäisen lapseni olevan riittävän turvassa sillä hetkellä sallimaan tämän tapahtua. Kun sisäinen lapseni kokee turvaa, minä koen turvaa.
Millä tavoin sinä voisit laajentaa omaa sietoikkunaasi, lisäämällä uteliaisuutta, sallimalla luovuuden ja leikkisyydenkin elämääsi? Voisiko se olla jokin arjen pieni asia, kuten koiraa ulkoiluttaessa ihmetellä yhdessä koiran kanssa eteen tulevia asioita? Kokeilla pienesti omia rajojaan, tekemällä jotakin, joka on jäänyt uskalluksen puutteen vuoksi aina tekemättä.
Kuka tai ketkä voisivat olla niitä ihmisiä, joiden kanssa uskallat enemmän, ja joihin voit luottaa?
Voit myös asettua hetkeksi ns. voima-asentoon: seiso jalat hieman harallaan, polvet vahvoina, kädet lanteilla ja työnnä hieman rintaa rottingille, ojenna tässä asennossa ryhti ja hengittele pari minuuttia. Mitä voimaa tai vahvistavaa energiaa huomaat itsessäsi? Mihin uuteen voit sen jälkeen suuntautua? Mikä on sinulle voimaa, uskallusta ja uteliaisuutta symboloiva väri?
Tässä oli siis joitakin asioita kokeiltavaksi. Toivon sinun löytävän näistä tai muista vinkeistä itsellesi sopivia keinoja sekä helpottaa omaa turvattomuuttasi että suhtautua siihen eri tavalla. Voit tarvita muutoksen käynnistymiseen aikaa, tilaa, muiden tukea ja ripausta uteliaisuutta, rohkeutta sekä ymmärrystä ja myötätuntoa. Lähtisitkö tutkimusmatkalle?
Artikkelikuva: Anne Toivonen; Annen Instagram-tili: anne_toivonen
Ihan ensin huomio: KUKAAN ei voi ennalta tietää, millaiseksi suhde jonkun kanssa voi muotoutua. Tutustuminen / ihastuminen / rakastuminen on aina sydämen riski, ja se on ihan okei. Varsinkin, kun sisäinen turva alkaa vahvistua – silloin tunnistaa paremmin turvattomuuden / epäterveyden merkit ja sellaisen, mikä itselle tekee hyvää.
Toisen oppii tuntemaan vasta tutustuessa ja elämän myötä. Tässä käydään läpi työkaluja tutustumiseen ja suhteen / omien tunteidesi ja tarpeidesi kuulosteluun.
Yleisiä hommeleita kuulosteltavaksi kumppaniehdokkaan kanssa, kun haluat rakkaudellisen suhteen (näitä kannattaa kuulostella myös itsesi suhteen!):
1. Mitä haluatte ja toivotte suhteeltanne ja elämältä?
Jos toinen kertoo haluavansa asua maalla eläinkatraan ja lapsilauman kanssa, mutta elää nyt villiä sinkkuelämää joka sinua kiehtoo, usko häntä maaseutu-unelmissaan. Jos toinen sanoo epäilevänsä haluavansa lapsia, usko häntä. Jos toinen kertoo työn olevan megatärkeää hänen elämässään, usko häntä. Jos toinen kertoo haluavansa muuttaa kommuuniin ensi kuussa, usko häntä. Jos toinen kertoo haluavansa avoimen suhteen, usko häntä.
Pointti on tutustua toisen todellisuuteen ja puntaroida, voisiko se kiinnostella sinua sen sijaan, että projisoit omat fantasiasi sokkona toiseen ja alat ajatella, että kyllä se tästä muuttuu. JA: on myös niin, että joskus suojaamme itseämme aluksi ja lähestymme suhdetta tiukoin speksein, jotka voivat höllentyä tutustumisen edetessä. Se EI tarkoita kompromissin tekemistä omista toiveista ja tarpeista vaan sitä, että ne voivat laajentua.
Mikä hänelle / sinulle on tärkeää? Millaisen asiat sinulle ovat tärkeitä elämässä, ihmissuhteissa ja suhteessa itsesi kanssa? Entä parisuhteessa? Kohtaavatko ne sen kanssa, mitä toinen haluaa?
2. Mitä hän kertoo suhdetarpeistaan juuri nyt?
Onko hän halukas / valmis sitoutumaan? Oletko sinä? Haluaako hän viettää kanssasi ihanaa aikaa ilman sen kummempia sitoumuksia? Entä sinä? Suostutko järjestelyyn, koska hän on ihana ja toivot salaisesti enemmän vai siksi, että hommeli oikeasti sopii sinullekin? Haluaako hän perustaa pian perheen, mutta sinä et? Tarvitseeko hän paljon aikaa? Mitä sinä toivot?
3. Onko hän sanojensa mittainen, eli kohtaavatko sanat ja toimet?
Tämän tutkailuun tarvitaan yleensä aikaa. Jokainen meistä osaa olla aluksi tosi viehättävä ja ladella hyvän kuuloisia juttuja. On toinen asia, onko toinen oikeasti integroinut eli sisäistänyt puhumansa? Onko hän ottanut elämästään oikeasti vastuun? Elääkä hän niin kuin puhuu? Kuinka hän kohtelee läheisiään, ystäviään, perheenjäseniään, kaupan kassoja, muita tiellä liikkujia? Kuinka hän reflektoi omaa toimintaansa?
4. Onko hän kiinnostunut SINUSTA, vai siitä mitä sinulta voi saada?
Kysyykö hän kysymyksiä? Kysyykö hän jatkokysymyksiä? Onko hän kiinnostunut siitä, mistä ajatuksesi ja tunteesi kumpuavat? Onko hän kiinnostunut siitä, mikä sinua kiinnostaa (hänen ei tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista vaan pointti on, supporttaako hän sinua)? Puhuuko hän itsestään enemmän kuin haluaa kuulla sinusta?
Jos toinen ei kysy, avaa ja keskustele, on erittäin mahdollista, että toinen etsii sinusta kuulijaa ja lääkettä kuulluksi tulemattmuuden haavaansa (ja ties mihin muihin haavoihinsa).
5. Kuinka hän puhuu eksistään?
Jos toinen dissaa muita ihmisiä, ei hän sinustakaan puhu kauniisti sen jälkeen ellei saa haluamaansa. Ja sinun tehtäväsi ei ole antaa kellekään sitä mitä nämä haluavat. Suhteissa on aina vähintään se kaksi ihmistä. Dynamiikka syntyy siitä, mitä KUMPIKIN tuo suhteeseen. Tämä EI tarkoita, että henkinen tai fyysinen väkivalta olisi ok, mutta se tarkoittaa, että kummallakin on oma vastuu valinnoistaan ja olemisestaan suhteessa tai siitä lähtemisessä.
Jos deittikumppanisi puhuu eksistään syyttävään tai dissaavan tai alentuvaan sävyyn, se on #redflag.
Ottaako hän siis vastuuta itsestään, kasvustaan, valinnoistaan, mokistaan ja haavoistaan?
6. Haluaako hän kasvaa ja oppia läheisyyttä?
Kun olet tällä kurssilla, haluat kasvaa ja oppia ihmissuhteissasi.
Entä kumppaniehdokkaasi? Mitä hän haluaa omalta kasvultaan? Onko hän ajatellut asiaa? Puhuuko hän kasvusta sinua miellyttääkseen vai siksi, että on aidosti kiinnostunut kasvusta ja sydämen avautumisesta ITSENSÄ vuoksi? Onko hänellä kykyä itsreflektioon – omien haasteidensa ja kipukohtiensa tutkailuun ja avaamiseen (vai syyttääkö hän toisia tai puhuuko hän hienosti ulkoaopittuja selfhelpjuttuja)?
7. Onko hänellä kiire / rakkauspommittaako hän?
Siinä kohtaa kun toiselta alkaa tulla voimakkaita tunteen osoituksia kun ette oikeasti vielä TUNNE, voi olla että kumppaniehdokkaalla on vahvasti eheytymisfantasia päällänsä. Se tarkoittaa, että sinut on nostettu jalustalle ja kumppanisi on enemmän kiinnostunut toiveista ja tarpeista joita hänessä herää kuin siitä kuka sinä olet ja mitä suhteestanne ehkä voisi kehkeytyä. Jos toinen lähettää kaksi kertaa kukkia ensimmäisen viikon aikana, voi olla että hän tekee sen (alitajuisesti) itsensä takia kuin sinun vuoksesi. Toisaalta: olemme tunnerytmeissämme erilaisia ja siinä missä toinen tarvitsee enemmän kuulosteluaikaa, toinen saattaa jo intuitiivisesti tietää, että tämä on hyvä juttu ja tuntuu juuri oikealta. Rakkauspommittamisen tunnistaa kuitenkin kiireestä ja hätäisyydestä, diili pitäisi saada vikkelästi sinetöityä sen sijaan, että tässä voidaan nyt ihan rauhassa katsastella ja kuulostella.
8. Traumadumppaako hän?
Traumadumppaaminen on sitä, että toinen alkaa nopeasti puhua elämänsä jäätävän vaikeista / kipeistä / keskeneräisistä asioista / toimii tai reagoi arvaamattomasti tai tilanteeseen nähden voimakkaasti, tai että hän ensimmäisillä tai toisilla treffeillään purkaa sydäntään voimakkaasti.
On todella jees puhua haavoistaan ja kipukohdistaan, mutta on tosi kiteyttävää, missä vaiheessa tutustumista se tapahtuu. Avaudutaanko sitten kun luottamusta on jo syntynyt vai aika lailla kättelyssä kun ei vielä tunneta?
Traumadumppaamisen taustalla on myös tarve täyttää vaille jääneitä tarpeitaan eli saada toinen ryhtymään vanhemmaksi itselleen.
9. Mille hän antaa aikansa ja energiansa?
Onko hänen laiffinsa tasapainossa? (Okei, kenenkään elämä ei aina ole tasapainossa eli suhteuta tätä tilanteeseen). Minkä hän KERTOO olevan tärkeää? Kuinka se näkyy hänen valinnoissaan – tai näkyykö?
10. Kunnioittaako hän rajojasi?
Kuinka hän reagoi sinun tarpeisiisi ja rajoihisi? Valitsetteko treffipuuhat yhdessä? Vai onko hänellä tarve “viedä” sinua tai olla sinun vietävissäsi? Kuinka hän reagoi, kun kerrot rajoistasi, esimerkiksi siitä että nyt et ehdi / jaksa puhua muutamaan päivään mutta odotat ilolla seuraavaa kertaa? Kuinka hän suhtautuu siihen, että elämässäsi on muita tärkeitä ihmisiä ja asioita? Kuinka hän suhtautuu fyysisiin rajoihisi?
11. Puhuuko hän tunteistaan, tarpeistaan, toiveistaan ja sisäisyydestään?
Jos ja kun toivot kumppanisi kanssa puhetta, kannattaa aluksi kuulostella ilman että itse ottaa kovasti koppia asiasta, puhuuko toinen oma-aloitteisesti? Mitä ja mistä hän puhuu? Uskaltautuuko hän avaamaan tunteitaan, toiveitaan, tarpeitaan ja inhimillisyyttään?
12. Miltä kehossasi / olossasi tuntuu hänen seurassaan ja silloin, kun ette ole yhdessä?
Onko olosi turvallinen ja levollinen? Vai hätäinen ja ahdistunut? Jännittynyt ja iloinen? Vai pelokas ja uumoileva? Ihastuneena olo voi joka tapauksessa olla lievästi sanottuna epäorientoitunut. Ei se mitään – se on ihan hormonaalista ja luonnollista siis! Mutta / ja: suhde saa silti tuottaa turvaa ja levollisuutta oloosi.
Ristiriitaisesti kiintyneen olo voi joka tapauksessa olla vähän trampoliinimainen. Olennainen hommeli on huomata,
tuleeko kiireen vai rauhan tuntu? Turvan vai hätäisyyden?
Tässä on tosi tärkeää luoda itselleen turvan ja hoivan puuhin yhteyttä itseen, jotta voit kuulla selkeämmin, johtuvatko olosi siitä mitä toisen kanssa herää vai omasta taustastasi.
15. Muistuttaako kumppani jollain lailla vanhoista, kurjista suhteista? Millä tavalla?
Kuulostele tätä hommelia, kun tutustuilet toiseen. Voi olla, että sinussa vain triggeröityy vanhoja pelkoja esiin ja teet herkästi tulkintaa toisesta. Anna asialle aikaa. Tämä kirkastuu, kun tunnistat herättääkö toinen ihminen sinussa kokonaisuudessaan turvaa ja rauhaa. Usein haavat ja pelot nousevat esiin, kun tulee turvaa ja se on luonnollista. MUTTA: uuden ihmisen kanssa olon olisi kenties hyvä olla pääasiassa levollinen ja turvallinen. Lisäksi pelkojesi olisi hyvä HELPOTTAA kun jaat niitä toiselle. Jos ne pahenevat / olosi yhä pysyy solmuisena, voi olla, että olet menossa kohti traumabondia.
16. Onko suhdesityseissönissä tasoin verroin ystävyyttä ja vetovoimaa, vai enemmän jompaa kumpaa?
Jos sukkelot perin pyörivät jaloissa ja aika nopeasti olisi tarve päästä seksitilanteisiin toisen kanssa, tai tilanteeseen tulee nopeasti vihjaileva puhe mukaan, voi olla että olet tekemisissä sellaisen kanssa jota kiinnostaa enemmän seksi kuin koko päkitsi. (Ei sekään mitään – nämä siis voivat vain olla huomionarvoisia asioita silloin kun kuulostelet, kohtaavatko halunne ja tarpeenne nyt).
Se EI ole huono homma, jos et ole välittömästi superkuumana toiseen. Superkuumuus voi hyvin olla traumakiintymyksen merkki: jollain tapaa alitajuntamme tunnistaa heti, että tämä henkilö mätsää haavoihimme ja voisi tarjota meille haavojemme uudelleenaktivoitumista. Traumakiintymysten hieno ja transformoiva puoli on se, että niiden myötä voi erittäin syvästi kohdata haavansa ja löytää sisäisen vanhemmuutensa. Mutta aika usein se tarkoittaa, että itse suhde ei jatku.
Riittävä vetovoima on ihana juttu: seksuaalisuudessa voidaan kasvaa ja avautua yhdessä matkan varrella. (Ja jokaisella on tässä omat mittapuunsa – seksuaaliset tarpeemme ovat aivan vaihtelevaisia ja erilaisia – on hyvä tunnistaa omiaan.)
Silloin, kun toisen kanssa tuntuu ihanalta, mutta fyysillis-eroottista vetovoimaa ei ole kovin paljon tai ollenkaan, voi olla kyse siitä, että sisäistä turvattomuutta ja menettämisen pelkoa on niin paljon että kumppani on tähän kohtaan riittävän turvallinen. Joskus se on psyykellemme tärkeämpää kuin seksuaalinen vetovoima.
Jos heiluu kuumien mutta vaarallisten ja turvallisten mutta ei eroottisia viboja herättävien kumppaniehdokkaiden välimaastossa, oma sisäinen turva ja hoiva luultavasti kaipaavat paljon vahvistusta. Turva + ystävyys + vetovoima ovat ihan mahdollisia samassa paketissa.
JA huomio vielä uudestaan: Emme voi oikeasti tuntea ketään muutoin kuin tutustumisen ja ajan kautta. Se, että sinulla herää pelkoja tai epäilystä, ei vielä tarkoita että kumppaniehdokkaassa on mitään pielessä. Joskus turvallisesti kiintynyt, lähelle uskaltautuva ihminen saattaa pelottaa meitä, jos olemme tottuneet jahtaamaan rakkautta. Ja ylipäänsä uudelle avautuminen, oman arkisen rytmin sheikkautuminen ja kasvun kutsut saattavat järisytellä sisäisyyttä. Ei se haittaa.
Vaistoihinsa kannattaa luottaa, mutta hommalle kannattaa myös antaa aikaa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Sinkun elämään liittyy toisaalta paljon avoimia mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia, jotka ovat sulkeutuneet ja johtaneet pettymykseen. Yksilökeskeisessä tapailukulttuurissa moni osaa määritellä omat tarpeensa hyvinkin tarkkaan, mutta mitä silloin tehdään, kun se oma tarve onkin jakaa arkea yhdessä, sitoutua toiseen ja rakentaa yhteistä elämää? Tällöin tarvittaisiin kahta ihmistä yhteisen asian ääreen, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää.
Tarvittaisiin myös mielentila sellaisesta vapaudesta, jossa voidaan kulkea elämää pitkin rinta rinnan. Ajatusta siitä, että toisen ihmisen äärellä maailma ja sydän voi laajentua, ei vain rajoittua. Suurin vankilani on tämä yksin kuljettu päämäärätön tie, jossa päivästä toiseen kuljen sumussa tietämättä, pääsenkö koskaan minnekään perille. Ohitinko matkalla jokaisen, vai kohtasinko oikeasti toisen ihmisen?
Jos toivot rinnallesi elämänkumppania ja uskot myös rakkauteen, sinulla on lupa etsiä näitä asioita koko sydämelläsi. Siinä ei ole mitään typerää, eikä sinun tarvitse perustella sitä sen enempää kuin muidenkaan omia mieltymyksiään. Jos sinun juttusi on rakkaus, niin anna mennä ja kulje sitä kohti.
Mutta vaikka oma suunta olisikin selvillä, päämäärä itsessään ei aina kevennä rakkautta etsivän sinkun matkaa. Kun se, mikä on tärkeää, kirkastuu, tarkentuu myös täsmällisemmin se kipu ja suru, jota asian puuttuminen aiheuttaa. Toisen kohtaamiseen liittyy myös aina haavoittuvuus ja haavoittuvaisena niitä haavoja saattaa sitten tullakin.
Jos keskitytään sinkkurealityohjelmien maalaamaan viihteelliseen maailmaan, unohtuu tavissinkun kokemus. Kaurapuuroarki ei välttämättä olekaan vain yhtä bilettämistä, vaan oikeasti hauraita toiveita ennen uuden ihmisen tapaamista ja myös raadollisia pettymyksiä, jotka on vain elettävä ja tunnettava läpi. Ehkä koet yksinäisyyttä tai toivot jonain päivänä vielä omaa perhettä. Silloin ikävät kohtaamiset osuvatkin paljon kipeämpiin paikkoihin, jotka eivät olkia kohauttamalla enää sulakaan noin vain pois.
Jos epämiellyttäviä tunteita yrittää ohittaa, ne saattavat alkaa kasvaa möykyiksi sisälle. Olosta alkaa tulla raskas, vaikka ei oikein osaa sanoa miksi. Siksi kannustan aktiivisesti kohtaamaan oman surun, jos omalla sinkun polulla on surullisia asioita tullut vastaan. Sillä kun surun antaa virrata, se on kuin aaltoileva vesi, jonka alta paljastuu se, mikä on kaikkein tärkeintä ja merkityksellisintä.
Pinnan alla voi kyteä toive rakkaudesta, kohtaamisesta toisen ihmisen kanssa, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, ja toisaalta siitä, että saisi olla myös toiselle se tärkeä henkilö, joka näkee ja kuulee hänet. Että voisi rakastaa tasavertaisesti ja turvallisesti. Että rakkaudella ei ole epäreilua hintaa, vaan se palvelee molempia ja valaisee kaiken tämän yksin kuljetun hämärän, johon olet jo melkein kadottanut oman hehkusi.
Suru voi kietoutua myös epämääräiseen pelkoon siitä, että toiveet eivät ehkä koskaan toteudukaan. Joskus voi tuntua jopa vaikealta surra jotain sellaista, mitä ei ole vielä tähän mennessä edes tapahtunut. Ei ole konkreettista kohdetta, ei konkreettisia ihmisiä tai tapahtumia, joita surra, vaan vain jotain sellaista, mitä ei koskaan ollut. Tämä ei silti tarkoita, ettei oma toive voisi jonain päivänä vielä jollain tapaa toteutua.
Tässä omat vinkkini, miten sinkkusurun kanssa voi päästä sopuun:
Tunnista surun tunne. Minä olen surullinen. Tämä tuntuu surulta. Minussa on surua.
Suru asuu kehossa, joten siellä se on hyvä myös kohdata. Yksi tapa on itku. Anna itkun virrata lävitsesi ja puhdistaa mennessään. Liiku itsellesi sopivalla tavalla. Yksi itselleni toimiva tapa on tanssin kautta ravistella suru pois tai antaa esimerkiksi käsien kautta surun laskeutua pois. Myös kirjoittaminen on itselleni kehollista. Ajattelullakin voi vaikuttaa omaan oloon ja tunteeseen kehossa.
Tuo rinnalle myötätunto. Kosketa itseäsi hellästi ja sano itsellesi, että olen tässä näin. Olen kokenut kovia ja haluan olla itselleni nyt oikein hyvä. Jos sinun on mahdollista puhua luotettavan ihmisen kanssa, kerro hänelle, mitä olet kokenut ja ota hänen myötätuntonsa vastaan.
Hyväksy, että sinussa on nyt surua. Suru saa kulkea mukana. Joskus se tuntuu vaimeammalta etäällä ja joskus se on käsinkosketeltavan läsnä, ikään kuin kaiken edessä. Anna tunteelle lupa olla, mutta myös mennä. Surulle voi tehdä myös pienen rituaalin, järjestää vaikka omat surujuhlat. Tänään ostan kukkia suruni kunniaksi ja keitän vaikka kahvit.
Näe surun taakse. Mitä niin arvokasta siellä on, että se saa sinut suremaan. Surun paljastamista asioista koen usein myös kiitollisuutta. Rakkaus, yhteen tuleminen, jakaminen, perhe – nämä kaikki ovat minulle äärimmäisen tärkeitä asioita, arvoja, joita ilman elämä tuntuisi merkityksettömältä. Ne ovat oikeita, aitoja, todellisia ja täysiä asioita, jotka vievät minua elämässä eteenpäin ja jotka vievät elämää myös näitä asioita kohti. Se on ihmeellistä ja toiveikasta.
Sydämellä, Maaria
Kuva: Pexels.com
Ps. Voit seurata Maariaa Instagramissa. Kerro samalla, mitä ajatuksia kirjoitus herätti! <3
Narsistisella kaltoinkohtelulla tarkoitetaan muun muassa: henkistä väkivaltaa ja muita väkivallan muotoja, alistamista nöyryytystä, halventamista, uhkailua, kiristämistä, pelottelua, sairaalloista kontrollointia, henkisen ja fyysisen vapauden rajoittamista, psykologista manipulointia, normaalien tarpeiden ja toiveiden ohittamista, kylmä-kuuma -kohtelua, uhrin syyttämistä teoista joita kaltoinkohtelija itse tekee, sekä uhrin reagoinnin vähättelyä kaltoinkohteluun.
On tärkeä tiedostaa, ettei narsistisen kaltoinkohtelun tapahtumiseen tarvita kaltoinkohtelijalle diagnosoitua narsistista persoonallisuushäiriötä.
Mitä tietoisempia olemme narsistisen kaltoinkohtelun piirteistä ja mitä enemmän itse itseämme arvostamme, sitä paremmin olemme suojassa tältä hyvin vakavia haittoja aiheuttavalta kaltoinkohtelun muodolta.
Seuraavat asiat ovat hyvä suoja ja vahva voimavara narsistisen kaltoinkohtelun uhriksi joutumista vastaan.
1. Muista aina, että sinua pitää kohdella hyvin. Se kuuluu perus- ja ihmisoikeuksiisi.
Hyvä kohtelu tarkoittaa muun muassa sitä, että sinua kunnioitetaan ja arvostetaan omana itsenäsi. Mielipiteitäsi, tarpeitasi ja toiveitasi kuunnellaan ja sinulla on henkisesti ja fyysisesti turvallinen olo toisen ihmisen lähellä.
2. Ole tietoinen siitä kuka olet ja mitä tarvitset ja haluat.
Hyvä itsetuntemus, itsetunto ja itseluottamus suojaavat narsistiselta kaltoinkohtelulta, koska hyvin itsensä tuntevaa ihmistä joka luottaa itseensä ja luottaa siihen, että on riittävä sellaisena kuin on, on vaikea manipuloida.
3. Nimeä tärkeät elämänarvosi ja pidä huolta siitä, että ne toteutuvat.
Narsistisessa ihmissuhteessa on vaarana päätyä elämään vain narsistisen ihmisen/narsistin elämänarvojen mukaan.
Ollessasi tietoinen elämänarvoistasi, asioista, joita ehdottomasti tarvitset voidaksesi hyvin ja pysyäksesi onnellisena ja terveenä (esim. luottamus, rehellisyys ja turvallisuus) on itse helpompi toimia jämäkästi missä tahansa ihmissuhteessa ja sanoa myös se kuuluisa ja niin tärkeä “ei”.
4. Nimeä rajasi ja pidä huolta siitä, että itse kunnioitat ja noudatat rajojasi.
Narsismiin kuuluu olennaisena osana/piirteenä rajattomuus.
“Se mikä on sinun on myös minun, mutta se mikä on minun ei koskaan ole, eikä tule olemaankaan sinun”-sanonta pitää näissä suhteissa hyvin paikkansa.
Narsistisessa suhteessa täytyy pitää kiinni leijonan lailla rajoistaan, eikä sekää kuitenkaan tuo pysyvää toivottua lopputulosta.
On ensisijaisen tärkeää pitää itse kiinni omista rajoistaan sen sijaan, että vaatisi tai pyytäisi sitä jatkuvasti muilta.
5. Älä suostu sulkemaan asioita sisällesi, vaan puhu avoimesti ihmissuhteissasi tapahtuvista asioista.
Avoimuus auttaa käsittelemään esiin tulleita erikoisia tai outoja tapahtumia. Luotettavilta ystäviltä on hyvä kysyä miltä ihmissuhteessasi tapahtuvat asiat heidän mielestä kuulostavat ja vaikuttavat.
Joskus ulkopuoliset näkevät paremmin ja selkeämmin mitä on tapahtunut tai tapahtumassa, koska he voivat katsoa asiaa neutraalimmin.
Erityisesti ihastuminen ja rakastuminen voivat aiheuttaa sen, että vaikka intuitiivisesti näkisimme, kuulisimme ja tuntisimmekin jopa hyvin vakaviakin varomerkkejä, saatamme kuitenkin ohittaa ne varsinkin silloin, jos palkinnoksi on nimetty rakkaus.
TOIMITUKSEN VINKKI: Pidä rajasi, vahvista itseäsi ja huolehdi tarpeistasi
Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.
Kiltin voimakortit ovat Sinulle, joka…
…laitat usein muiden tarpeet itsesi edelle
…kiertelet ja kaartelet, vaikka haluaisit sanoa “ei”
…koet usein tulevasi muiden ihmisten tallomaksi
…opettelet tervettä rajanvetoa
…haluat oppia pitämään myös itsestäsi hyvää huolta.
Metsä on polku rauhaan, lepoon ja voimaan. Etenkin me suomalaiset ymmärrämme metsien ikiaikaista voimaa. Voimme aina elpyä metsässä omalla hyvällä tavallamme. Luontoyhteysharjoitukset voivat kuitenkin lisätä ravituksi tulemisen kokemusta.
Haluan nyt esitellä yhden pidetyimmistä harjoituksista, jota olen ohjannut metsään uppoutumisen retkillä. Se on myös kuvattu Metsässä-kirjassani.
Kalliolle sulaminen
Kalliolle sulaminen on yksi voimallisimpia harjoituksia, jonka tiedän juurtumiseen ja maayhteyden luomiseen. Se syventää yhteyttä luontoon ympärillä ja antaa usein kokemuksen, että aivan kuin olisi aina elänyt metsissä ja tulisi aina elämään metsissä. Se palauttaa vahvasti läsnäoloon tähän ja nyt.
Monet ihmiset kokevat erityistä elpymistä ja puhdistautumista, kun he sukeltavat metsälampeen tai järveen. Kalliolle sulamisen voi tuntua hieman myös sukellukselta, mutta nyt vaivutaan kallion syleilyyn. Kirjaani kirjoittaessani haastattelin muinaissuomalaisten tapojen asiantuntijaa Helsingin yliopistolta. Hän kertoi, että shamaanit lähettivät yhden sieluistaan joko pohjoiseen tai maan uumeniin. Naurahdin mielessäni. Olin kehittänyt shamanistisen tekniikan sitä edes suunnittelematta.
Vaikka kokemukset voivat ollakin erityisiä, niin kannattaa tehdä oma tutkimusmatkansa.
Kuinka tehdään kalliolle sulaminen?
1 Turvallinen paikka
Etsi ensin turvallinen ja sopivan tasainen kallio, jolla voit levätä selkä ja koko keho rentona. Paljas kallio on siitä hyvä, että kun käyt sille, niin saat selkeän painalluksen takaisin. Huomaa myös, että sinun tulee voida olla turvallisesti silmät kiinni useampikin minuutti. Jos haluat olla varjossa, niin on hyvä huomata, että aurinko voi tulla esiin puun takaan, jos olet pidempäänkin paikallasi.
Joskus voi olla myös mukavampaa, että ystäväsi istuu vieressäsi silmät auki ja varmistaa turvallisuuden. Samoin hän voi olla se, joka myös ohjaa kalliolle sulamisesi.
2 Päästä koko keho rennoksi ja anna painosi maalle
Ohjaa itsellesi rentoutus: päästän leuan lihakset rennoksi, annan poskien rentoutua, päästän kaikki pienet lihakset silmieni ympäriltä rennoksi… jne. Jatka näin huomiosi kanssa koko kehon läpi. Tässä on oikeasti hyvä sanoa mielessä tai ääneen kehon osat, jotka päästää rennoiksi.
Anna sitten koko painosi kalliolle. Koe kuinka pää, käsivarret, jalat ja vartalosi painaa maata vasten ja samalla maa painaa sinua vasten. Anna kehosi painon lisäksi myös koko psyykkinen painosi maalle. Anna kaikki taakat pois. Rentoudu syvästi ja hellitä kokonaisvaltaisesti. Kuinka ihanaa onkaan, että joku kannattelee, joku suuri, vakaa ja voimallinen – kallio. Kuin vanhempi pitelee lastaan niin maa pitelee sinua.
3 Sula kalliolle
Anna sitten huomiosi matkata maan sisään. Anna ajan ja paikan ja kaiken kadota hetkeksi. Vaivu syvään tilaan valveen ja unen rajamailla.
TAI
Voit myös vaipua uneen.
4 Palaa takaisin ja lisää kehotietoisuuttasi
Venyttele kehoasi. Taputtele kehoasi. Ihmettele metsää ympärilläsi, taivasta ylläsi ja sinua kannattelevaa maata allasi.
*Tässä on todella tärkeää huomata turvallisuus ja, jos teet kalliolle sulamisen yksin, niin kannattaa laittaa herätyskelloon vaikka 20 minuuttia ajaksi. Kalliolle sulaessa saattaa oikeasti nukahtaa, vaikka ei olisikaan niin suunnitellut. Jos taas ystäväsi istuu kanssasi / ohjaa kalliolle sulamisen, niin voit pyytää häntä herättämään ja palauttamaan sinut takaisin sovitun ajan kuluttua.
Muita hyviä luontoyhteyden syventämisen harjoituksia löytyy myös Metsä ja meditaatio -korteista. Tutustu tästä kortteihin ja osta ne ystävällesi tai itsellesi kaveriksi metsäretkille tai meditaatiohetkiä varten.
Unsplash kuvat: Julia Caesar / Luis Müller
Seuraava inspiroiva metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukseni löytyy täältä.
”Pitäisi mennä lenkille!” ”Ei jaksaisi ja kyllä välipäivätkin on tärkeitä.”
“Minun pitäisi työskennellä enemmän ja olla ahkerampi!” “En koskaan pysty saavuttamaan niin paljon kuin haluaisin elämäni aikana.”
Kuulostaako tutulta? Kaksi kinastelevaa ajatusta, jotka loputtomasti vääntävät tai ”haukkuvat” asiasta, sen sijaan, että jotain tapahtuisi. Hahmoterapian mukaan kyseessä saattaa olla topdog/underdog-polariteetti, joka löytyy meiltä jokaiselta. Polariteeteista kirjoitin aikaisemmin täällä.
Hahmoterapian kehittäjän Fritz Perlsin mukaan topdog koostuu ”pitäisi”-käskyistä, maailman säännöistä, kun taas altavastaaja, underdog, heijastaa yksilön haluja: primitiivisempää, itsekeskeisempää ja tunnepitoisempaa puolta. Ja tämä sisäinen dialogi on tapa välttää aiheeseen liittyvän ahdistuksen kokemista.
Topdogin ääni on usein vanhempien ja kasvattajien. Mitä saa tai ei saa tehdä. Se on täynnä uskomuksia ja ehdottomuuksia, ”pitäisi” ja ”täytyy” puhetta. Se usein tuomitsee ja kontrolloi. Kun taas underdog on kuin teini-ikäinen, joka selittelee miksei asiat voi mennä kuten topdog käskee. Se on passiivis-aggressiivinen ja sanoo ”kyllä”, vaikka oikeasti tarkoittaa ”ei”.
Itse tunnistan ajatusvirrastani tuon dialogin usein. Omalla kohdallani se liittyy esimerkiksi liikuntaan tai ravintoon. Mikä olisi hyväksi minulle ja mikä on vireystilani. Tiedän, että säännöllinen liikunta ja terveellinen ravinto on hyväksi, mutta aina ei jaksaisi tai yksinkertaisesti huvittaisi. Tällöin ”koirat” mielessäni haukkuvat toisilleen, kunnes havahdun, että jälleen kerran välttelen tällä jotain. Tämä tietoisuus usein jo muuttaa jotain.
Topdog/underdog-dynamiikka löytyy mielemme ulkopuoleltakin: ihmissuhteista ja työpaikoilta. Tunnistatko sinä tätä dynamiikkaa elämästäsi? Voit pohtia mikä on sinun roolisi tietyissä tilanteissa? Oletko sinä parisuhteessa topdog ja työpaikalla underdog? Kerrotko käskyjä vai näytätkö salaa keskisormea komentelijalle? Mitä sinä vältät tai et halua kohdata? Mitä ”haukun” alla on? Tunnistaessasi, että toimit tästä polariteetista käsin, voit pysähtyä kuuntelemaan kehoasi: mitä tunnet juuri nyt?
Tärkeää topdog/underdog-polariteetissa on nähdä, että sekin on pyrkimys aitoon kohtaamiseen, itsensä ja/tai toisen kanssa. Molemmat pohjimmiltaan haluavat tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin ovat, mutta jokin estää näyttämästä tai kokemasta haavoittuvuuttamme. Olkaamme siis myötätuntoisia koirillemme, sillä pohjimmiltaan hekin haluavat hyvää!
