Sivu 81 – Hidasta elämää

Kolme yleisintä virhettä, joita narsistisessa suhteessa tehdään

Epäterveet/narsistiset suhteet sisältävät tavallisesti paljon manipulointia, sekä patologista valehtelua ja kyseiset suhteet voivat valitettavasti jopa perustua manipuloinnille, sekä suurille valheille.

Joskus suurimpien valheiden ja huijausten luojia olemme kuitenkin me itse. Sumutamme, lakaisemme maton alle ja pyyhimme pois päiväjärjestyksestä, sekä tietoisuudestamme asioita, jotka meidän olisi välttämätöntä nähdä, jotta hyvinvointimme olisi hyvällä tasolla.

Kolme yleisintä virhettä, joita narsistisessa suhteessa hyvin usein tehdään

1. Odotus ja kuvitelma siitä, että toinen muuttuu

Ripustautuminen toivon rippeisiin, kuin hukkuva oljenkorteen on kuin viimeinen keino pitää itselle yllä haavetta ja toivetta siitä, että suhteen alkuaikojen hyvä kohtelu palaisi.

Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, olen pahoillani. Jos ihmisellä on vahvasti narsistisia piirteitä voin vakuuttaa, että sen jälkeen kun suhteenne ihanan pehmeä tila on vaihtunut ihan johonkin päinvastaiseen niin paluuta entiseen ei ole.

Faktojen silmiin katsominen, sekä hyväksyminen ovat ensimmäinen askel kohti parempaa tilannetta ja muistathan:

Ainoa, jonka tekemisiin, ajatuksiin ja tunteisiin, sekä koko elämään voit vaikuttaa ja muuttaa on sinä itse.

2. Itsen syyllistäminen ja vähättely

Ehkä en vain ole tarpeeksi fiksu ja hyvä tai yksinkertaisesti riittävä hänelle. Ehkä en ole tarpeeksi kaunis ja hyvävartaloinen. Mitä jos en todella osaa ottaa muita huomioon ja ajattelen pelkästään itseäni, niin kuin hän aina väittää. Tai mitä jos todella olen liian herkkä tai hullu tai sairas ja tarvitsen lääkityksen, niin kuin hän aina hokee.

Minun pitäisi ymmärtää häntä enemmän, hänellä on ollut niin vaikea lapsuus ja niin paljon työstressiä viime aikoina. Olenhan minä itsekin häntä arvostellut, provosoinut ja ärsyttänyt, puhunut rumasti ja epäkunnioittavasti. Mikäpä minä olen mitään sanomaan.

Kaikesta vastuun ottaminen ja itsen vastuuttaminen, oman riittävyyden ja suhteeseen panostamisen kyseenalaistaminen on yleinen seuraus narsistisen ihmisen vaikutuspiirissä elävälle.

Itsestä syyllisen löytäminen voi olla ainoa jokseenkin järkeen käypä syy ja selitys kaikelle mahdottomuudelle, jota narsistisessa suhteessa tapahtuu. Koska narsistinen ihminen ei kykene (tai ole kiinnostunut) itsereflektioon ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen, voi narsistisen ihmisen läheinen tulla vastaan liiaksi ja ottaa huomaamattaankin vastuun melkeinpä kaikesta mitä suhteessa tapahtuu.

3. Omista elämänarvoista ja rajoista luopuminen

Hyvän ja toimivan ihmissuhteen pohjalle tarvitaan ainakin molemminpuolista kunnioitusta, joustamista ja omien, sekä toisen tarpeiden ja toiveiden kuulemista.

Narsistisessa suhteessa nämä toteutuvat suhteen asetuttua aloilleen hyvin epätasavertaisesti, eikä narsistisella ihmisellä ole tarvetta muuhun kuin oman edun ajamiseen.

Jotta suhde pysyisi jokseenkin tasapainoisena ja rauhallisena, on tyypillistä, että narsistisen ihmisen läheinen alkaa hiljalleen ja jopa huomaamattaan luopumaan kaikesta omastaan. Harrastuksista, ystävistä ja läheisistä, jopa työstään, sekä muista hänelle mielihyvää tuovista asioista.

Kaikki energia ja huomio valuu narsistisen ihmisen tarpeiden ja toiveiden täyttämiseen, eikä mikään kuitenkaan lopulta riitä. Riittämättömyyden tunne kalvaa molempia osapuolia ja tyytymättömyys kasvaa. Se joustaa, joka osaa joustaa, eikä joustava osapuoli koskaan ole narsisti.

Omista elämänarvoista (esim. terveys, turvallisuus, rakkaus) ja rajoista (mitä siedän ja mitä en? Miten minua saa kohdellaja miten ei?) ei koskaan tarvitse tai pidä luopua. Terve ihmissuhde antaa luvan ja pyrkii löytämään keinot toteuttaa molempien haaveita, tarpeita, toiveita, kaikkia niitä asioita, jotka muodostavat elämästä sellaisen, jossa itsellä on mahdollisuus voida ihan oikeasti hyvin.

Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, sekä terapeuttista apua ja tukea vaikeista kokemuksista selviytymisen tueksi kirjassani: Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä

Miksi ihanassakin suhteessa voi välillä ahdistaa?

Ihanassa, turvallisessa parisuhteessa voi ja saa ahdistaa – eikä se tarkoita, että sinussa, kumppanissasi tai suhteessasi on mikään pielessä. Ahdistus ja suhteesta pois haluaminen saattavat herättää ihan valtavasti häpeää, hämmennystä ja huolta, eikä ihme. Parisuhdeahdistuksesta puhutaan aika vähän; “kaikenhan pitäisi olla hyvin, mitä mä tässä oikein poukkeloin?!”

Suhdeahdistus on eri asia kuin se, ettei suhteessa ole enää hyvä olla tai että suhde on oikeasti turvaton tai toimimaton. Suhdeahdistuksen tunnistaa siitä että toisen kanssa on oikeasti hyvä olla ja ihanaa – mutta välillä ahdistaa ihan perhanasti. Se näkyy usein niin että etsii itsestään, kumppanistaan ja suhteestaan vikoja, haluaa suhteesta pois tai luulee, ettei “tunne tarpeeksi” ja tunteet vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Tiistaina haluaa naimisiin toisen kanssa ja keskiviikkona on ihan että “kuka sä oot ja mitä sä täällä teet?”

Suhdeahdistuksen taustalla on superymmärrettäviä pelkoja:

a) toisen menettämisestä
b) torjutuksi tulemisesta
c) riittämättömyydestä
d) sekä omasta että toisen tarvitsevuudesta
e) vapauden menettämisestä
f) yhteensulautumista (eng. enmeshment)

Nämä ovat yleisiä, usein turvattomaan kiintymystyyliin liittyviä pelkoja. Turvalliseen suhteeseen liittyvä helppous ja läheisyys pelottavat, koska jos on tottunut että läheisyys voi satuttaa, se voi olla epävakaata, sen voi menettää tai sen eteen pitää ponnistella, on iso totuttelun paikka oppia olemaan turvallisessa ihmissuhteessa ja alkaa hiljalleen luottaa, että suhde on hyvä ja vakaa. Jos elämäsi ensimmäisissä ihmissuhteissasi rajasi, yksityisyytesi ja vapautesi tallautuivat läheisyydessä, ei mikään ihme, että parisuhde jossa oikeasti tulee kuulluksi, nähdyksi ja tuetuksi, pelottaa.

Saatamme ajatella, että mullahan oli aivan hyvä lapsuus, mutta se ei poissulje kehitystraumaa eli että alitajuntaan on syntynyt uskomus siitä, ettei ihmissuhteissa / elämässä voi olla ihan turvassa. Tuo turvattomuus vaikuttaa elämään valtavan monin tavoin, ja ensimmäisenä sen tunnistaa pitkittyneinä yli- tai alaiviritystiloina. Turvattomasti kiintynyt on yleisesti ottaen turvaton, ei vain ihmissuhteissa. Hän voi silti olla mitä toimintakykyisin ja menestyä aivan hienosti hommeleissaan, mutta aito, syvä läheisyys ihmissuhteissa mahdollistuu vasta kun sisäinen turva lähtee syntymään ja vahvistumaan.

Usein turvattomasti kiintyneellä saattaa alkaa nousta suhdeahdistusta, mitä turvallisemmin kiintynyt kumppani on. Tällainen saatavilla oleminen ja emotionaalinen tuki on usein vierasta ja pelottaa.

Suhdeahdistusta eli uudenlaisen läheisyyden pelkoa koitetaan usein paeta tai peittää esimerkiksi näillä:

– Pitämällä suhde pinnallisella tasolla.

– Vastuuttamalla / syyttämällä toista omasta pelosta tulla lähemmäs, esimerkiksi: “sulle on tosi vaikea puhua mistään”.

– Aina kun suhteessa on enemmän emotionaalista / fyysistä läheisyyttä, sitä aletaan alitajuisesti
torppaamaan esimerkiksi riitelemällä, hepuloimalla, syyttämällä, nipottamalla, rajusti vetäytymällä.

– Toista kritisoimalla (joka on eri asia kuin antaa palautetta sen pohjalta, mitä ITSESSÄ herää).

– Selviytymiskeinoilla (voit palailla 2. osion listaukseen katsastelemaan, mitä ne olivatkaan).

– Ihastumalla toisiin / häsläämällä muiden kanssa (on ihan luonnollista ihastua toisiin – olennainen kyssäri on, ohjaako tuota energiaa suhdettaan kohti vai siitä poispäin).

– Salaamalla toiselta asioita.

– Kehittämällä jos jonkinlaisia vikoja kumppanistaan itsestään ja suhteestaan ja pälättämällä niitä mielessään ihan ahdistuneena.

– Myös eroottisfyysillisten fiilisten puute voi olla juuri läheisyyden pelkoa.

– Luuloja siitä, että omat tai toisen tunteet eivät ole “tarpeeksi”, oloja siitä että “ei tunne mitään” (vaikka monesti suhteessa tuntuukin tosi ihanalta).

– Häpeää, syyllisyyttä, surua ja yksinäisyyttä omasta suhdeahdistuksesta.

– Pelkoa kumppanin menettämisestä suhdeahdistuksen vuoksi.

– Fiilikset suhteestasi vaihetelvat nollasta sataan ja ovat mustavalkoisia: joko haluat ehdottomasti naimisiin kumppanisi kanssa ja asua bahamalla viidakkomajassa lapsikatraan kera TAI haluat välittömästi muuttaa Lappiin itseksesi viettämään villiä sinkkuelämää tai vetäytyä olemaan yksin.

– Muista suhteista tai sinkkuelämästä unelmoiminen jatkuvasti (jokainen voi joskus fiilailla näitä vaihtoetoisia skenaarioita eikä siinä mitään, pointti tässä kohdassa on se uskaltaako laskeutua ihan tavalliseen arkeen JA kehitellä ihanaa vipinää omaan nykyiseen suhteeseensa – eli olla lähellä).

Jos havaitset itsessäsi suhdeahdistusta se EI tarkoita, että nyt sinun on kärvisteltävä tässä suhteessa hamaan ja että sinussa on jotain vikaa. Sinun ei tarvitse elämässäsi yhtään mitään, eikä kukaan tiedä sinua paremmin, millainen sydämen matka sinun on elämässäsi kuljettava. Joskus helpottaa kun saa tietoa suhdeahdistuksesta ja ymmärtää, että se johtuu turvattomuudesta.

Suhdeahdistus alkaa ajan kanssa helpottaa, kun oppii luomaan itselleen turvaa ja saa korjaavia kokemuksia turvallisesta kiintymyksestä kumppaninsa ja esimerkiksi terapeutin kanssa. Paradoksi on, että kun vihdoin kokee hyvää, ihanaa ja turvallista oloa jonkun kanssa, on tilaa kohdata kohtaamattomaksi jääneitä haavoja, jotka suhdeahdistusta / läheisyyden pelkoa OIKEASTI synnyttävät. Tämä on prosessi, ja on olennaista tietää, että on ihan OKEI, jos luottamuksen ja turvallisen kiintymyksen rakentaminen toisen kanssa vie paljonkin aikaa. Ja samalla on tosi olennaista ymmärtää, että jos sinkoilet suhteessasi (sisäisesti) suuntaan ja toiseen vaikka se on aivan hyvä ja kumppanisi on ihana, kyse ei ole siitä, että sinussa tai kumppanissasi on vikaa vaan siitä, ettet ole vielä tottunut turvalliseen kiintymykseen.

Kurkkaa kirja:

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva:Unsplash

6 tapaa tukea nuoren henkistä kasvua – Nämä asiat aikuisen kannattaa sisäistää nuoren kanssa kommunikoinnista

Kun suunnittelin tehtäviä Lumoava tyttö -tehtäväkirjaan, kävin mielenkiintoisia keskustelua esiteini-ikäisen ja teini-ikäisen kanssa. Puhuimme nähdyksi tulemisesta, aikuisten puolelta tulevasta hyväksymisestä ja kannustuksen voimasta. Kokosin muutaman vinkin keskusteluihin ja nuoren kasvun tukemiseen.

1. Saa olla keskeneräinen

Ihmisyydessä ei ole hetkeä jolloin olisimme valmiita. Erityisesti nuori tarvitsee riittävästi aikaa itsetuntemuksen kartuttamiseen. Elämä ei ole valmennusta sitä varten, että joskus olisimme täydellisiä. Hyväksymällä keskeneräisyyden ja sen että asiat etenevät vaikka ei aina siltä tuntuisi, poistamme nuoren hartioilta tuloksellisuuden ja häämöttävän aikuisuuden taakkaa.

2. Ole kiinnostunut siitä, mikä nuorelle on tärkeää

Kysy ja kuuntele. Huomioi millainen tunne nuorella on kun hän puhuu asioistaan. Pidä tärkeänä pieniäkin asioita. Huomaa myös se, että nuoren kiinnostuksen kohteet voivat muuttua nopeasti. Muutoskohta voi ilmetä tylsistymisenä, ahdistuksena tai toisaalta ylitsepursuavana, äkillisenä innostuksena.

3. Sopikaa rajoista yhdessä

Puhukaa yhdessä sovitut rajat, esimerkiksi kotiintuloajoista. Nuori voi itse tunnustella mikä on hänelle sopiva aikataulutus ja kuormitusmäärä. Uusien rajojen venyttämistä voi myös kokeilla, ja sitten keskustella oliko se toimiva nuoren mielestä. Näin voit estää konfliktitilanteita esimerkiksi kotiintuloajoista. Itsenäistyminen on asteittaista ja koskettaa koko perhettä.

4. Pysy ajan tasalla siitä, millainen on nykynuoren maailma

Se mitä olet itse kokenut tietyn ikäisenä, ei välttämättä pidä paikkaansa enää nykypäivänä. Haasteet ovat toisenlaiset. Kokemusmaailma, haasteet ja ilon aiheet ovat muuttuneet.

5. Tee itse tunnetyöskentelyä, jotta voit olla turvallinen ja luotettava aikuinen

Suurin osa aikuisista ihmisistä ei tunne itseään, voimmeko siis odottaa sitä nuorilta? Ottamalla vastuun omista tunteistasi ja tulemalla tietoiseksi omista huonosti toimivista, vanhentuneista toimintatavoistasi voit olla nuoren kasvua ja terveellistä tunneilmaisua tukeva aikuinen.

6. Kerro että arvostat nuorta

Ota aikaa sille, että tuet nuorta henkisesti. Se onnistuu ujuttamalla arkeen kauniita sanoja, huomioita ja pysähtymällä kuuntelemaan mitä juuri nyt on meneillään. Arvosta nuoren ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita. Suunnitelkaa yhdessä asioita, jotka vievät nuorta kohti seuraavaa unelmaa.

<<<<<<<< >>>>>>>>

Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä.

Valokuva: Athena / Pexels

Vaikka unelma romahtaisi, vielä tulee päivä, jolloin värit palaavat – Unelmaa tavoitellessa kannattaa nauttia jo matkasta

Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Nemon kanssa.

Kirjoittaja on maalaiselämää rakastava taiteilija ja graafinen suunnittelija Mari Kurkiniitty. Kirjassaan Kamalan ihana elämä maalla (Nemo, 2022) hän kertoo ihanan lämpimän, huumorilla höystetyn tarinansa unelman toteuttamisesta, elämän romahtamisesta ja ilon löytämisestä uudelleen. Tekstin lainaukset ovat kirjasta.

Olen lapsesta lähtien unelmoinut elämästä maalla eläinten ympäröimänä. Piirsin hevostilan unelmakarttaan jo alle parikymppisenä, jolloin se oli vielä kaukainen haave. Kuinka ollakaan, tämä kaupunkilaistyttö löysi itsensä elämänkumppaninsa kanssa ränsistyneeltä maatilalta 20 vuotta myöhemmin.

Tila on kuin sadusta ja unelmieni täyttymys. Siinä on vuonna 1912 rakennettu hirsirunkoinen ja lautaverhoiltu sadankuudenkymmenen neliön päärakennus, joka on varustettu ihanalla lasikuistilla ja rakentamattomalla yläkerralla. Ulkona on uljas vanha kuusiaita, jonka oksien alle muodostuvaan juhlasaliin kutsuisin ystäväni juhlimaan; vanhan tuulimyllyn sammaloitunut kivijalka, jonka päälle näin rakentavani huvimajan. Lisäksi on tavallista koristeellisempi vuonna 1923 hiekkatiilistä rakennettu navetta. Sinne saisin saneerattua mitä ihanimman hevostallin ja tuotua oman hevoseni kotiin asumaan.

Alkoi useamman vuoden (jälkikäteen ajatellen mieletön) urakka. Laitoimme kaiken vapaa-aikamme, rahamme ja ajatuksemme tilan henkiin herättämiseen. Kommellus seurasi toistaan.

Saan toisen putkimiehen tekemään kolmetoista putkiliitosta, ja jätän hänet töiden pariin lähtien hoitamaan asioita. Kun tulen illalla kotiin, odottaa yllätys. Vettä suihkuaa iloisessa kaaressa kahdeksasta liitoksesta.

Eräänä päivänä, kun alakerran paneelikatot on juuri viimeistelty, tulen talolle ja näen kattopaneelien roikkuvan katosta kuin elokuvassa. Samainen putkimies oli sattunut kompastumaan yläkerrassa, ja hän oli tullut välikaton läpi. Onneksi hän oli kuitenkin saanut välikaton hirsirungosta otteen, eikä hän jäänyt pilaamaan talomme hyvää henkeä ja loppuiäksi kummittelemaan nurkkiimme.

Kun värit ja unelmat katosivat

Sitten tuli päivä, jolloin löysin itseni istumasta sohvalta kyynelten virratessa pitkin poskiani, katseen tuijottaessa tyhjyyteen. Kävin läpi avioeroani. Ympäröivä elämä ja ulkoiset asiat menettivät merkityksensä. Elin vain pääni sisällä.

Alan ymmärtää laulujen sanoja ihan eri ulottuvuudessa kuin aikaisemmin. Ne todella menevät ihon alle. Elämäni oli sujunut ehkä liiankin hyvin, koska laulujen sanat ovat aikaisemmin jääneet minulle etäisiksi. En ole ymmärtänyt, miten ne kuvaavat aitoja fyysisiä tunteita, joita voi kokea. Nyt olen oppinut ymmärtämään lyriikoiden kieltä.

En arvannut, että voisin vajota sellaiseen pimeyteen. Tunteet, kyky aistia, valo ja värit katosivat elämästäni.

En tiennyt, olisiko minun mahdollista jäädä asumaan tilalle. Menetin unelmoimisen taitoni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni en nähnyt tulevaisuuteen tai haaveillut mistään.

Pari vuotta meni mustassa. Vähitellen tunsin voivani hengittää vapaammin luonnossa.

Syksyn tullen kävelen ihanan kosteassa metsässä, uppoan askel askeleelta sammaleen turvalliseen syleilyyn. Eteeni avautuu näky, jossa hohtaa auringon kultaama kantarellimatto. Riemu alkaa kuplia sisälläni.

Minä tunnen iloa. Tajuan saaneeni tunteeni takaisin.

Olen oppinut, että vaikka elämältä putoaisi pohja ja kaikki pimenisi, tulee taas päivä, jolloin näen ensimmäisen toivoa tuovan valonpilkahduksen, kun ympäröivä maailma alkaa pikkuhiljaa muuttua mustasta harmaaksi. Pimeyttä seuraa päivä, johon valo antaa väriä, ja mustat hetket jäävät pelkiksi pilkahteleviksi pisteiksi.

Pienistä saavutuksista nauttimisen tärkeys

Nyt elämäni maalla on tehty onnen kyyneleistä, onnistumisen elämyksistä, jäänhuurteisista aamuista, mansikanmakuisista kriikunoista, pöllöistä, ilveksestä, pienistä keltaisista linnuista, koristeomenapuun vaaleanpunaisista kukista, hevoskastanjoista, raparpereista, vanhanajan kukista joita nousee yllättävistä paikoista, puron solinasta, pakkasen paukkeesta, omalta pihalta noudetusta joulukuusesta, jäälyhdyistä, vanhoista ikkunoista joista tuleva valo leikkii seinillä, piilopaikoista metsän siimeksessä, kuutamon heijastamista varjoista hangilla, tähtitaivaasta ja kodista joka rakentuu perheenjäsentensä näköiseksi, naurusta, ilosta ja lopulta rakkaudesta.

Kun lähdet toteuttamaan suurta unelmaasi, kannattaa nauttia pienistä saavutuksista. Jos osaat nauttia matkastasi, olet jo saanut elää unelmaasi, vaikka se karkaisi välillä kauemmaksi. Jos odotat elämässä ”sitten kuin kaikki on valmista” -hetkeä, saattavat mustikat jäävät keräämättä, ihana piirakka tekemättä ja ilo sen nauttimisesta ystävien kanssa kokematta.

Ihastuttava, lämmin ja hersyvä tarina unelman toteuttamisesta 1900-luvun alussa rakennetulla maatilalla, unelman romahtamisesta ja uudesta alusta on saatavilla Suomalainen.comissa.

Alat uskoa olevasi rakkauden arvoinen, kun opit tekemään pieniä, itsellesi ihania juttuja arjessasi

Vaikka saisit kaikki maailman vakuuttelut rakastettavuudestasi ulkopuoleltasi, se ei muuttaisi rakastettavuuden kokemustasi sisäpuoleltasi ENNEN KUIN olet itse alkanut kohdella itseäsi huomioivammin.

Sinun oma toimintasi itsesi kanssa vaikuttaa valtavasti siihen, kuinka itsesi koet. Parempi, hyväksyvämpi olo itsesi kanssa ei oikeasti ole mikään “tila”, joka sinuun saapuu, kun olet ymmärtänyt “oikeat” henkiset ja psykologiset asiat, eheytynyt riittävästi ja päässyt eroon vaikeista tunteistasi ja itsekritiikistä. Ehei – rakkaus on verbi. Olosi oikeasti alkaa lempeytyä, kun opit toimimaan itseäsi kohtaan lempeämmin ja itseäsi sivuuttamatta ihan pienissä, arkisissa asioissa.

Kun sitoudut siihen, että sinulla on aikaa välillä itsellesi ja niille puuhille, jotka sinua ilahduttavat ja hoivaavat. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että monesti ohitamme itsemme hoivaamisen koska luulemme että vaatisi niin paljon, että olo elossa voisi alkaa tuntua paremmalta. Mutta ei se monesti vaadi muuta kuin sen että alkaa käydä vähän useammin metsäkävelyllä tai antaa itsensä juoda aamukahvia rauhassa pihamaalla. Ja tittidii: sen myötä alkaa myös rajaaminen helpottua, yhteys itseen vahvistua ja rakkaudellisuus elämässä lisääntyä.

Hyvän salliminen itselle voi tarkoittaa, että muistat alkaa priorisoimaan itseesi; saat ottaa itsellesi omaa aikaa ENNEN kuin tiskikone on täytetty, pyykit viikattu, lelut kerätty lattioilta, kuitit lajilteltu ja kriisit ratkottu. Viisi minuuttia on enemmän kuin ei mitään. Itselle ajan ottaminen voi tarkoittaa pientä metsäkävelyä, pitkää lämmintä suihkua, aamu-uintia ja rauhallista kahvihetkeä, päiväunien ottamista tai tapaamisen siirtämistä, jos oikeasti kovasti kaipaa lepoa.

Monesti ajattelemme, että hyvä olo tulee vasta kun jotakin isoja sisäisiä liikahduksia tapahtuu ja kun elämässä ei ole haasteita. Se on tosi himmaava uskomus – kenen elämässä ei olisi haasteita? Itsearvostus on sitä, että opettelee hyvinvoimisen käytännön taitoja, joihin voi nojata silloinkin, kun ei voi hyvin.

Mitä pientä hyvää voisit itsellesi just nyt sallia? Jotain hoivaavaa, lempeästi pysäyttävää, rauhoittavaa?⁠ Kun sallit itseltäsi itsellesi hyvää, alat oppia vastaanottamaan sitä toisiltakin.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva:Unsplash

Käsittelemätön häpeä vaikuttaa meihin kaikkiin – Tunnistatko oman häpeäsi?

Yksi merkityksellisimmästä asioista, mikä ohjaa käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme on käsittelemätön häpeä. Oman haasteensa tähän asiaan tuo se seikka, että emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme. Lopulta jokaisella miestä olisi tehtävä tämän teeman ympärillä. Meillä on oma kollektiivinen häpeämme ja se koskettaa meitä ihan kaikkia.

Tässä piilee yksi tärkeimmistä asioista liittyen häpeän käsittelyyn. Pyrimme ratkaisemaan häpeää henkilökohtaisella tasolla, vaikka kyse on usein kollektiivisesta asiasta. Alun perin kyse on ollut siitä, että heimoon kuuluminen on ollut edellytys hengissä säilymiselle. Tästä kulmasta katsottuna häpeän tunne on ollut myös tärkeä väline, jotta ryhmä on voinut toimia.

Emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme.

Häpeää on sittemmin käytetty ryhmässä myös paljolti väärin ja eri yhteisöjä värittää eri sävyinen häpeän rakenne. Esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ihan oman värinen kollektiivinen häpeä, kuin muissa maantieteellisissä paikoissa. Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa. Ja toki tämänkin maan sisällä on erilaisia yhteisöjä, joita koskettaa omaleimaisuus tässä asiassa.

Hyvänä esimerkkinä vaikka Lähi-itä, mikä täältä suunnasta katsottuna kylpee häpeän kulttuurissa. Meille häpeälliset asiat eivät aiheuta siellä kulmilla samanlaisia tunteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että muualta katsottuna täällä pohjolassa on ihan yhtä väkevää kollektiivista häpeää, jonka suhteen meillä itsellämme saattaa olla ja onkin laput silmillä.

Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa.

Yhtenä esimerkkinä meillä ilmenevästä häpeästä on älykkyyden ja tunteiden ristiriita. Nämä asiat koetaan meillä vuorovaikutustilanteissa vastakohdiksi. Toinen toisensa pois sulkeviksi asioiksi. Karrikoiden: jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa. Miten tähän samaan asiaan taas suhtaudutaan vaikka Espanjassa. Tämä sama kollektiivinen häpeän leima ei kosketa taas Välimerellä.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kun reissaamme vieraaseen kulttuuriin, saatamme tuntea olomme erityisen vapautuneeksi. Tämä johtuu usein siitä, että vieraan maan kollektiivinen häpeä ei kosketa meitä, koska emme ole kasvaneet sen rakenteisiin.

Jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa.

Häpeässä sekä häpäisemisessä ja tähän liittyvissä kiusaamistilanteissa kyse on siitä, että häpäisijä pyrkii nostamaan itsensä toisen yläpuolelle. Tämän ylivallan kanssa olemme jälleen kollektiivisten asioiden äärellä. Tuo ylivalta perustuu siihen, että huonoon käytökseen ryhmässä ei puututa. Terveessä yhteisössä ei suvaita toisia häpäisevää käytöstä.

On muuten myös huomattu sukupuolten välisiä eroja siinä, että miten ihmiset reagoivat häpeään ja häpäistyksi tulemiseen. Yleisesti ottaen miehet helpommin reagoivat taistelemalla tai pakenemalla. Naiset taas usein jähmettyvät tällaisissa tilanteissa. Tätä taas seuraa usein vaivaantunut hymy tai hymähdys. Kuulostaako tutulta? Kun omassa vuorovaikutuksessa alkaa rikkomaan näitä opittuja kaavoja, niin se aiheuttaa helposti hämmennystä. Tämä vaatii taas itseltä tuon hämmennyksen sietämistä, mikäli mielii käsitellä häpeätraumaa.

Eron jälkeen ex-kumppani voi yhtäkkiä tuntua vieraalta – Mutta voiko toista ihmistä edes tuntea kokonaan?

Kaipaus päästä yhteyteen toisen ihmisen kanssa on inhimillinen perustarve, joka seuraa meitä läpi elämän. Halu perustaa parisuhde ja solmia ystävyyssuhteita perustuu siihen, mutta myös tarve liittyä yhteisöihin ja kokea olevansa osa ryhmää. Yleensä koemme vetovoimaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat kaltaisiamme. Jaamme kenties samat arvot tai elämäntarkoituksellisen näkemyksen. Sanotaankin, että tarkkailemalla läheisiä ihmisiämme voimme nähdä jotain myös siitä, mitä itse olemme. Joskus voi käydä myös niin, että koemme toisen vetovoimaiseksi koska hänellä on jotain, jota haluaisimme itsessämme olevan. Parhaimmillaan tällainen suhde voi auttaa meitä saamaan paremman yhteyden omaan sisimpään. Näin läheinen ihmissuhde voi parhaimmillaan saada sinut kukoistamaan. Jotta voimme päästää toisen lähellemme tarvitsemme mielenkiinnon lisäksi sisäisen turvan kokemuksen. Tunteen siitä, että toinen välittää meistä aidosti, eikä hylkää silloinkaan, vaikka mokaisimme. Uskallamme näin olla näkyviä ja jakaa asioita, jotka voivat olla vaikeitakin.

Menneisyytemme vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka helppo meidän on solmia ihmissuhteita ja olla niissä avoin. Käsittelemättömät traumat ja tunnelukot voivat saada aikaan sen, että alamme itse sabotoida omia suhteitamme ja niin menneisyys alkaa elää nykyhetkessä. Itseään toteuttavalla ennusteella tarkoitetaan juuri tätä. Kun pelkäät tulevasi jätetyksi, voit saada sen aikaan olemalla jatkuvasti epäluuloinen ja kontrolloiva tai lopettamalla varmuuden vuoksi ihmissuhteen ennen kuin sinut hylätään. Tällaisissa tilanteissa jätetty jää usein ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, varsinkin jos lähtijä ei suostu antamaan mitään selitystä käyttäytymiselleen. Toisen hylkääminen ilman selityksiä on julmaa vallankäyttöä, vaikka aina ihminen ei tiedostakaan itse toimivansa tällä tavoin. Tiedän asiakkaitteni kertomuksista ja omasta elämästäni, kuinka haavoittavaa on kun kumppani tai ystävä hylkää ja lähtee avaamatta asiaa sen enempää. Usein syynä on vain ”tunne”, jota ei osaa selittää.

Erojen yhteydessä myös menneisyys näyttää usein uudenlaiselta. Näemme historian eri valossa, kun nykyisyys näyttäytyy uusin silmin. Moni eronnut kertoo hämmennyksestään, jota tuntee kun entinen kumppani tai ystävä tuntuukin nyt vieraalta ja kaukaiselta. Ihmiseltä, jolta ei olisi koskaan osannut odottaa kohtelua jota eron loppumetreillä sai osakseen. Kun saa tilaa prosessoida asiaa rauhassa, voikin oivaltaa jotain tärkeää. Kuten sen, ettemme voi koskaan tuntea toista ihmistä kokonaan. Se on inhimillinen ja armollinen ajatus. Jos sinut on jätetty ilman selityksiä, on sinulla varmasti mieli täynnä erilaisia miksi-kysymyksiä. Se on ymmärrettävää, koska kaipaat asiaan selvyyttä. Ikävä kyllä voi olla niin, ettei entinen ystäväsi tai kumppanisi edes itse tiedä, mikä sai hänet lähtemään. Koska kuten emme voi tuntea toista ihmistä kokonaan, emme voi tuntea kokonaan myöskään itseämme. Voimme vain pyrkiä toimimaan oikein vaikeissakin tilanteissa.

Kun siis käyt läpi eroa, muista että tärkein tehtäväsi on olla itseäsi kohtaan lempeä ja myötätuntoinen. Itsemyötätunto on siitä ihmeellinen voima, että se auttaa myös asettamaan omat rajat paremmin ihmissuhteissasi. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen huonosta käyttäytymisestä milloinkaan. Jos sinut jättänyt henkilö on vain häipynyt, eikä halua käsitellä asiaa, et voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen. Pyri siis aloittamaan irroittautumisprosessi minimoimalla yhteydenpito ja some-seuraaminen. Uuden elämän rakentaminen on vaikeiden tunteiden käsittelemisen lisäksi huomion suuntaamista eteenpäin uusiin mahdollisuuksiin.

Hidasta elämää –puodista voit ostaa Marikan uudet Erohehku-kortit avuksi uuteen elämänvaiheeseen.

Yksi suurimmista voimista ihmisenä olemisessa on olla omalla puolella kaikissa tilanteissa – 3 keinoa kannatella itseään myös pahan olon keskellä

Yksi suurimmista voimista ihmisenä olemisessa on oppia kannattelemaan itseään kaikenlaisissa tunteissa, kokemuksissa, tilanteissa.

Niissä, missä se on helppoa ja yhtä lailla niissä, missä vaatii jokaisen tahdon rippeen pysyä myötätunnossa.

Niin laajentavimman ilon kuin syvimmän surunkin keskellä yhtä lailla asettaa käsi omaan sydäntilaan kuin sanoen: minä olen tässä eikä ole mitään mikä pitäisi muuttaa.

Ei mitään.

Ja silti kaikki muuttuu aikanaan.

Kokonaisena oleminen ei tarkoita, että olisi pystyttävä pitämään itsensä aina kasassa,
vaan sitä, että kykenee hoivaamaan itseään kaikenlaisissa elämän aalloissa.

Eikä onnellisuus ei tarkoita kaunista julkisivua tai pakkopositiivisuutta takintaskussa,
vaan sitä, että kaiken kontrastien keskelläkin voi kokea rauhaa:

Olen tässä eikä ole mitään mitä pitäisi muuttaa

Ja silti, kaikki muuttuu aikanaan.

Kolme konkreettista itsensä kannattelun keinoa:

Pysähtyminen keholliseen kokemukseen

Anna itsellesi lupa hidastaa tunteiden, ajatusten ja kokemuksen äärelle – sellaisena kuin ne ovat. Tunnustele, miltä omassa kehossa tuntuu olla. Missä kehon osassa tunnet rentoutta, missä kireyttä, ehkä jossain epämukavuutta? Anna itsesi olla sen äärellä, että oma sisäinen maailma voi olla monivivahteinen.
Kosketus

Kosketus rauhoittaa ja viestittää keholle ja hermostolle, että tähän voi rentoutua. Voit silittää omia käsivarsia, tai kevyesti painaa kädet rintakehälle ja/tai vatsalle. Voit viedä kädet perhoshalaukseen, ristikkäin rintakehän päälle, niin, että peukalot kietoutuvat yhteen. Ole hetki kosketuksen äärellä ja aisti elävä, hengittävä kehosi.
Kirjoittaminen, maalaaminen, liikuskelu tai muu luova tekeminen

Joskus sisäiseen maailmaan on hyvä saada liikettä. Voit kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi tajunnanvirtana, maalata intuitiivisesti kokemuksesi näkyväksi, tuoda kehoon pehmeää liikettä – tai muuta luovaa. Luova tekeminen voi auttaa sanoittamaan omaa kokemustaan.

“Yksi hetki kerrallaan” – Lohdun sanoja sinulle, jonka elämä on tällä hetkellä selviytymistä

Ei siitä kannata syyttää itseä, että toisinaan elämässä on vain
pakko selviytyä. On kasvatettava kovempi kuori, jotta saa pidettyä
palasensa kasassa. On vain jaksettava. Mentävä eteenpäin päivä ja
hetki kerrallaan, kunnes on turvassa. Ei silloin ole varaa miettiä
syntyjä syviä. Kuinka pahasti on rikki tai miten kaukana ehjästä,
on siinä hetkessä yhdentekevää. Vasta etäisyyden päästä
on mahdollista katsoa mennyttä uudelleen. Osoittaa sormella karttaa
ja todeta, tuossa kohtaa olisin voinut hellittää. Tuossa pyytää apua.
Todellisuudessa teit kaiken sen, mihin pystyit. Ja jos olet vielä
tässä, voit nyt pidellä sirpaleitasi hellästi kädessä. Ehkä huokaista
syvään jonkun toisen sylissä. Viimein pehmentyä.

Nämä ja 99 muuta lohturunoa löydät kirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:

Negatiiviset tunteet kuormittavat itseäsi ja muita – Opettele katsomaan maailmaa uudella tavalla

Jokainen meistä tuntee varmasti ainakin yhden ihmisen, joka etsii aina vikoja toisista. Nämä ihmiset nauttivat siitä, kun saavat puhua muiden virheistä, heikkouksista tai epäonnistumisista. Usein puheissa korostuu se, että he itse olisivat osanneet toimia huomattavasti muita paremmin. Nämä ihmiset ovat usein hyvin negatiivisia, varsinkin uusien asioiden ja ihmisten suhteen.

Jokainen meistä sortuu joskus negatiiviseen ajatteluun, siitä ei kannata lannistua. Se on osa ihmisyyttä.

Muiden kyttäämisestä ja negatiivisesta ajattelusta kannattaisi aina opetella eroon ja ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka katsovat maailmaa avoimin mielin.

Mieti viittä tai kymmentä ihmistä lähipiirissäsi. Ajattele, mitä positiivista sinulle tulee heistä mieleen?

Kun seuraavaksi kohtaat nämä ihmiset, lausu nämä ajatukset heille ääneen. Positiivisten asioiden sanomisella on suuri vaikutus. Ihminen joka kuulee kauniita sanoja, tuntee olonsa arvokkaaksi omana itsenään. Hän tietää kuinka onnellinen olo sanoista tulee ja haluaa itsekin jakaa kauniita sanoja ympärilleen. Kun hän sitten puhuu sinusta tuttavilleen, hän varmasti sanoo sinusta hyviä asioita, koska itsekin toimit samalla tavalla.

Ihminen voi kuluttaa elämänsä siihen, että etsii aina virheitä muista ja katsoo, mitä muut ihmiset tekevät väärin. Tai ihminen voi keskittyä miettimään, mitä voisi itse tehdä elämässään oikein.

Vain toinen näistä reiteistä auttaa voimaan paremmin.

4 työkalua tutustumiseen, kun haluat ihmissuhteelta rakkaudellisuutta ja turvaa

1. Anna asioille aikaa

Jotkut suhteet etenevät vauhdilla, ja joskus se on merkki siitä, että kummatkin ovat valmiita eikä esteitä ole. Homma on selvää alusta asti. Joskus vauhdilla eteneminen on traumakiintymyksen merkki. (Traumakiintymys tarkoittaa, että tarjolla on varhaisten olosuhteiden kiintymyshaavoja toistava suhde. Siinä kummankin osapuolen haavat natsaavat loistavasti toisiinsa; tuloksena on usein huimaava seksuaalinen vetovoima mutta todella repivä yhteys, josta puuttuu turva ja tasapaino. Traumabondit etenevät usein nopeasti).

Hyvä työkalu voi olla, että valitsee jo etukäteen tiettyjä reunaspeksejä, esimerkiksi ettei harrasta seksiä ennen kuin tietää, että oikeasti tykkää toisesta. (Tässä voi jeesata esimerkiksi muutamien treffien sääntö: tapaa toista vaikka x määrän kertaa ja kuulostelee rauhassa, mitä haluaa ja tuntuuko turvalliselta. Jos deittikumppani alkaa painostaa seksiin, #redflag)

Erityisesti ristiriitaisesti kiintyneet kiintyvät nopeasti, ja usein jo siinä vaiheessa, kun eivät edes vielä ole selvittänneet itselleen TYKKÄÄVÄTKÖ he toisesta. Olen monta kertaa itse luullut tykkääväni kumppanistani ja edennyt nopeasti ja vasta suhteen aikana tajunnut, etten oikeastaan arvosta kumppanini näkemyksiä tai en ehkä edes pidä hänestä kovin paljon.

Toinen juttu on ihan selkeästi “ottaa selvää” toisen sisäisestä maailmasta. Kohtaavatko arvonne? Mitä toivotte parisuhteelta? Seksiltä? Elämältä? Hyvä tutkailulista tähän asiaan on tämä tekstini.

2. Suhteeseen ei tarvitse / kannata heti sitoutua syvästi

Jos jommalla kummalla on kiire syvään sitoutumiseen ennen kunnolla tutustumista, jälleen #redflag – silloin suhteen kautta yrittää todennäköisesti täyttää omia täyttymättömiä tarpeitaan läheisriippuvaisesti.

Suhteessa saa ihan rauhassa luoda turvaa ja luottamusta ja tutkia, mikä meille sopisi. Elämäni eheyttävimmässä suhteessa etenimme superhiljalleen. Ihana eksäni vitsaili minulle suhteemme alkuvaiheissa pitkään kaikkea varovaisteltuani, että “ei nyt tehdä mitään äkkinäisiä ratkaisuja”. Hän tarkoitti sen kaikella lempeydellä ja supporttasi haluani mennä hissukseen. Hän siis kunnioitti rajojani. Muutimme yhteen, kun olimme seurustelleet 1,5 vuotta vaikka yhdessä asumistilanne oli molempien ajatus parisuhteelle jo suhteen alussa. Harjoittelimme yhdessä asumista pitkillä matkoilla ja harjoitusyhteisasumisella. Availimme eteen tulleita solmuja, ja muutimme varsinaisesti yhteen vasta kun se tuntui oikealta.

Joskus yritämme saada suhteita johonkin tiettyyn ulkoiseen muottiin täyttymättömien tarpeiden vuoksi. Silloin olemme herkkiä ulkoiselle ja sisäiselle paineelle, emmekä tee valintoja sydämen kautta. Siksi on ihan valtavan tärkeää selvittää kumppaninsa kanssa, mikä MEIDÄT tekee onnelliseksi, mikä MEILLE toimii.

Sitoutuminen saa edetä pikku hiljaa ja vaiheittain. Jos suhde edelleen on samassa paikassa vuoden päästä kuin alkaessaan, siinä saattaa olla välttelevästi kiintynyt osapuoli joka edelleen haluaa pitää toista etäällä. Silloin voisi olla hyvä uudelleen tarkastella kumminkin puolin, mihin tässä ollaan menossa vai ollaanko. Avuksi voi myös ottaa terapeutin.

3. Älä jätä itseäsi

Siitä huolimatta, että olet tavannut ihanan, potentiaalisen kumppanisi ja vastassasi asuu perhosparvi, älä jätä itseäsi. Olet edelleen oma rakastettusi, oma sisäinen isäsi ja äitisi. Näitä ei ole missään vaiheessa tarkoituskaan ulkoistaa kumppanillesi. Anna itsellesi aikaa, tee ihania omia juttujasi ja elä myös omaa elämääsi. On ihan okei kuulostella rajoja, sovitella aikatauluja, menoja, kiinnostuksia ja joustaa. Mutta se ei tarkoita oman maailmansa hylkäämistä.

4. Tehkää juttuja JA puhukaa hommeleista

Tavallaan ihan no brainer, mutta ei aina kuitenkaan. Tutustuminen on sitä, että näkee toista ihmistä arjen tilanteissa ja naturaalissa habitaatissaan eli kotielämässä JA pelaamassa pingistä, uimarannalla, ihanalla illallisella, lavatansseissa ja keilaamassa. Tutustuminen on sitä että jaetaan tunteita ja tunnelmia, arjen kuulumisia JA halutaan OPPIA TUNTEMAAN toista ihmistä – ja auttaa toista ihmistä tuntemaan omaa itseä. Jos suhde luiskahtaa tosi nopeasti johonkin arjen rutiiniin jossa ei kovin paljon keskustella, hmmmmmm. Silloin ei aina ehkä halutakaan tutustua toiseen vaan etsitään omille tarpeille täytettä, joku kiva tyyppi sopivasti solahtamaan oman laiffin palapeliin. Turvallinen parisuhde tarkoittaa, että MOLEMPIEN ELÄMÄ MUUTTUU ainakin jollain tapaa.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva:Unsplash

Menetin rakkaimpani, mutta kaikkea minulta ei viety – Tästä valinnasta aion pitää kiinni

”Suurin suru elämässä on oman lapsen menetys. Pahinta, mitä voi elämässä tapahtua, on menettää lapsensa.” Miten monesti olinkaan törmännyt noihin melko synkkiin lausahduksiin.

Sitten oma lapseni menehtyi. Vain muutamia viikkoja ennen kuin hänen piti syntyä. Ja kaiken piti olla hyvin.

Tyhjyys. Ehkä se sana kuvaa tunnetta parhaiten. Kuin suuri osa itseä olisi poissa, revitty irti. Ja tilalle jätetty vain tyhjyyttään ammottava aukko.

Sitä en saanut valita.

Ikävä, kipu ja tuska. Ne sain ei-toivotuiksi matkatovereikseni. En saa niitä karistettua kannoiltani, en eksytettyä tai harhautettua. Kuin varjot ne ovat kintereilläni ja seuraavat jokaista askelta.

Sitäkään en saanut valita.

Mutta kaikkia valintoja minulta ei viety.

En saanut valita, mitä lapselleni tapahtui. Mutta saan valita, mitä teen omalla elämälläni menetyksestä huolimatta. En saanut valita mukanani kulkevaa surua ja pohjatonta ikävää. Mutta saan valita, mitä muuta elämässäni on. En saanut valita pimeyttä, joka on ympärilläni. Mutta saan valita, näenkö myös valoa ja elämän kaikkia värejä.

Kyllä, oman lapsen menetys on suru, jota suurempaa tuskin on. Siitä huolimatta kieltäydyn vajoamasta synkkään pimeyteen. Taistelen vastaan, kun haluaisin vain unohtua varjoihin. Joka aamu muistutan itseäni siitä, että elämässä voi samanaikaisesti kärsiä ja kokea onnen hetkiä. Joka ilta surusta ja ikävästä huolimatta mietin, mistä asioista voin tuntea iloa ja kiitollisuutta.

Jopa suurimman surun ja päättymättömän kaipauksen äärellä elämässä on muutakin. Ja minä haluan valita elämän, jossa kaikkein pahimmankin keskellä voi nähdä hyvää ja kaunista.

Johannan kirja Pimeydessä kajastava valo – Trauman jälkeinen kasvu antaa toivoa ja käytännön keinoja sinulle, joka olet kohdannut elämässäsi menetyksiä, vastoinkäymisiä tai traumaattisia kokemuksia. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.