Nämä asiat olisin halunnut kuulla erityisherkkänä äitinä jo vuosia sitten – 6 lempeää ajatusta äitiydestä

 

Herkkyys ja erityisherkkyys ovat ehdottomasti suuria vahvuuksia ja rikkauksia. Käytän jatkossa termiä herkkä, jolla tarkoitan molempia. Herkkyys on silti tuonut äitiyteen ja vanhemmuuteen extrahaasteita sekä käytännön arkeen että tunnetasolla sisäiseen maailmaan. Avaan nyt omia ajatuksiani, kokemuksiani sekä lempeitä vinkkejä, joita olisin itsekin kaivannut vuosia sitten.

 

Herkän ihmisen hermostolla on taipumus ylivirittyä raketin lailla. Raskausaika ja vauvavuoden hormonicocktail yhdistettynä valvomisiin sekä tiuhoihin yöheräämisiin voi syöstä herkän äidin kanssasisariaan nopeammin kierteeseen, jolla voi olla myös vakavia seurauksia. Näitä ovat mm. pitkäkestoiset uni- ja nukahtamisvaikeudet, uupumus, masennus, ahdistus jne. Lisäksi tunnemaailma voi heittää kunnolla volttia ja oman lapsuuden muistot, mallit ja jopa traumat saattavat nousta pintaan. Kokemukseni mukaan näistä ei vieläkään puhuta eikä niitä ymmärretä tarpeeksi, edes neuvolassa. Äidit myös itse vaikenevat suotta häpeän pelossa.

Herkistyminen kuuluu äitiyteen luonnostaan valmistaakseen äitiä huomioimaan vauvan tarpeet, mutta entä kun herkkä äiti HERKISTYY entisestään? Sisäinen maailma voi ajatutua totaaliseen myllerrykseen, jopa kaaokseen. Jos äidillä on itsellään käsittelemättömiä traumoja ja voimakkaita pelkotiloja, saattavat ne saada äidin “hulluuden partaalle”. Huoli ja pelko muuttuvat jatkuvaksi katastrofiajatteluksi. Kierre on tuskallinen ja heittää synkän huolikerroksen koko vanhemmuuteen.

 

Kovat äänet, tiuha yöheräily, vauvan itku, taaperon kiljuminen, lapsen täysi riippuvuus vanhemmasta voivat tuntua jopa fyysisenä kipuna kehossa. Samaan aikaa ei-herkkä vanhempi vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa puuhastelua.
Herkkä väsyy aistiärsykkeistä nopeammin. Kun siihen lisätään vielä äitiyden nostattamat suuret tunteet, voi tavallinen pikkulapsiarki olla jatkuvaa sinnittelyä jaksamisen ja sietokyvyn äärirajoilla. Mikäli tukiverkostoa ei ole riittävästi, äidistä voi tuntua siltä kuin olisi loukossa, jopa vankina omassa elämässään, vailla minkäänlaista helpotusta tai pakoreittiä.
Pahinta mitä voit silloin tehdä, on etsiä VIKOJA itsestäsi! Huonommuuden ja voimattomuuden tunne nostaa helposti päätänsä, mutta muista että SINÄ RIITÄT, aina!

 

Toivon niin hartaasti, että joku olisi sanoittanut tätä asiaa minulle jo vuonna 2005, kun odotin esikoistani. Kolmen lapsen äitinä ja itsekin herkkänä haluan nyt antaa vinkkini ja tukeni muille erityisen ihanille ja herkille äideille, jotta sinä saisit äitiyteen toisenlaista näkökulmaa kuin laihdutusvinkkejä ja suorituspaineita. Se mitä oikeasti tarvitset on tukea, turvaa, rajoja, rakkautta ja tunnetaitoja.

 

 

Tässä 6 vinkkiäni sinulle:

  1. Harjoittele itsemyötätuntoa hyväksymällä herkkyytesi kaikkine puolineen sekä tunnistamalla sen vahvuudeksi.
  2. Lopeta vertailu! Äitiys ei ole kilpailu kenellä on siistein koti, puhtainta kotiruokaa, oikein synnytystapa ja nopeiten hoikistunut keho. Keskustelupalstat ja -ryhmät ovat täynnä besserwissereitä, anna olla ja suojaa itseäsi poistumalla paikalta. Hyvätkin neuvot voivat vain sekoittaa ja saada sinut epäilemään kykyjäsi.
  3. Rajaa omaa toimintaa jotta jaksat. Rajattomana rikot lopulta itseäsi sisäisesti venyen, joustaen ja paukkuen. Opettele arjen asioiden priorisointia ja keskity olennaiseen: omaan ja lapsen hyvinvointiin. Tuossa järjestyksessä.
  4. Huomioi omat tarpeesi, tunteesi ja halusi. Äitiyden myötä omia tarpeita joutuu välillä sivuuttamaan, mutta siitä ei pitäisi tulla pysyvä toimintamalli ja tapa. Kunnioita kehosi ja mielesi viestejä, tunteet toimivat tulkkeina sisäisen maailman ja tarpeidesi välillä. Jatkuva ärtymys, ahdistus, viha ja alakulo ovat hälytysmerkkejä.
  5. Panosta uneen ja palautumiseen, herkkä hermostosi kaipaa sitä extrapaljon. Uni on myös omaa aikaa.
  6. Muista sallia itsellesi rentoutumista, läsnäoloa, nautintoa ja hyvää oloa. Pienikin oma aika auttaa sinua löytämään yhteyden omaan itseesi. Kehosi on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen ottaa aikaa. Ajattelu “entisistä mitoista” ja niiden tavoittelusta vie huomiosi pois olennaisesta ja saa olosi kurjaksi. Palautuminen on pitkä prosessi. Laihduttelu ja laihdutusajatukset lisäävät stressiä. Suo itsellesi kehorauha. Kehosi ja mielesi voi olla venynyt äärimmilleen, eikä sen tarvitse olla samanlainen kuin ennen. Äidiksi tuleminen auttaa sinua löytämään naiseuden henkisen ja syvemmän voiman sekä ulottuvuuden.

 

Olet aina paras äiti lapsellesi. Luota siis rohkeasti vaistoihisi ja intuitioosi. Opettele myös erottelukykyä mikä kumpuaa pelosta ja mikä taas rakkaudesta. Äitiys tarjoaa sinulle arvokkaan mahdollisuuden hoitaa ja kohdata oma sisäinen lapsesi.

Pyydä apua! En voi korostaa tätä liikaa. Itse kompastuin uskomuksiini, että olisi pakko pärjätä yksin. Se johti minut totaaliseen uupumiseen äitinä toisen lapsen kanssa, johon edes neuvolassa ei osattu puuttua vaikka pyysin sieltä apua. Jälkikäteen asian käsittely ja korjaaminen on todennäköisesti vienyt paljon enemmän aikaa kuin jos olisin saanut apua heti. Uupuminen tai masentuminen vanhemmuudessa voi nimittäin aiheuttaa syvän haavan ja estää siitä iloitsemista. Lapset ovat oikeasti suuri lahja ja rikkaus.

 

Osaatko pyytää ja ottaa apua vastaan? Uhrautuminen ja tyytyminen on pitkässä juoksussa haitallista sinulle itsellesi. Ei kannata leikkiä superäitiä ja tehopakkausta. Täydellisyys on tylsää ja epäaitoa. Inhimillisyys on koskettavaa ja kaunista. On turvallista tunnustaa heikkoutensa ja näyttää haavoittuvuutensa. Näytä ja sanoita tunteesi turvallisessa seurassa.

 

Oletko miettinyt minkälaisia neuvoja olisit halunnut kuulla äidiksi tultuasi ja minkälaista tukea ja kannustusta olisit kaivannut? Voisitko antaa sitä itsellesi nyt?

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image