Sivu 60 – Hidasta elämää

Kirje edesmenneelle – “Kun ikävä ottaa vallan, kehoani särkee”

Kirje sinne jonnekin:

Muistan viimeisen kohtaamisemme kuin eilisen. Tunnen kehossani, miltä tunnuit siinä edessäni. Nyt kun olet poissa, pääsen kehomuistoni kautta luoksesi mutta samalla huomaan, ettet enää olekaan siinä. Silti ikävän hetkellä minua lohduttaa se, että keho muistaa, miltä tunnuit ja millaiseksi tunsin itseni sinun seurassasi.

Kun ikävä ottaa vallan, kehoani särkee. Se huutaa kipua siitä, etten voi enää kohdata sinua sillä tavalla kuin joskus silloin. Kipu kestää aikansa ja puristaa sydämen kasaan. Ssilloin annan kyyneleiden tulla.

Sanotaan, että suru muuttaa muotoaan. Näinhän se tekee arjen keskellä, mutta sillä hetkellä kun muistot valtaavat kehon ja mielen yllättäen, suru palautuu juurilleen. Siihen menetyksen kokemukseen, kun ensimmäistä kertaa ymmärsin, kuinka lopullista ihmiskehosta lähteminen on.

Toisinaan tulet hymynä huulilleni, kun muistan jotain hauskaa yhteisen elämämme varrelta. Kuinka lohduttavaa on hetken heittäytyä siihen tunnelmaan – kuin se olisi taas hetken totta. Kuin saisin hetken viettää taas kanssasi. Silloin minusta tuntuu, että kävit luonani – erilaisessa muodossa.

Mietin usein toiveitasi. Sitä, mitä elämältä halusit, mistä pidit ja mitä olisit halunnut toteuttaa. Silloin minusta tuntuu, että jos vain toiveesi olisivat elossa, ehkä sinäkin koskettaisit maailmaa vielä sillä kauneudella, joka sinussa oli. Olisitko silloin enemmän olemassa vielä? Olen miettinyt, pitäisikö minun ylläpitää toiveitasi. Mutta samalla huomaan, että aika kuluu ja maailma muuttuu. Ehkä toiveesi ei enää olisi sama. Mutta minun mielessäni kaikki on pysähtynyt siihen hetkeen, kun sinä lähdit.

Minulle sinä olet iätön. Olet yhtä aikaa kaiken ikäinen. Tapaan sinua muistoissani eri vaiheissa yhteistä taivaltamme. Vaikka haikeus, kaipaus, ikävä ja suru vaihtelevat muistojen äärellä, kaiken kuorruttaa elämän kauneus niissä hetkissä, mitä saimme viettää yhdessä.

On paljon päiviä, joita emme vietä yhdessä, vaan jatkan ilman sinua. Mutta on paljon päiviä, jotka elimme yhdessä, ja jotka tekivät minut onnelliseksi. Ja nykyään nuo hetket tekevät minut kiitolliseksi siitä elämästä, jota sinä kannoit maallisen aikasi. Ne tekevät minut kiitolliseksi siitä, että olen saanut kokea jotain todella merkittävää sinun kanssasi. Elämäni jälki olisi tänäkin päivänä hyvin erilainen, jos en olisi tavannut sinua. Jos sinä et olisi koskettanut sieluani ja elämääni.

Mitä vielä tulee siihen, että pysyvätkö toiveesi elossa: olen ymmärtänyt, että voin pitää elossa toiveitasi toteuttamalla omiani. Ja sillä hetkellä, kun epäilen tai pelkään, muistan sinut: sinä olisit toivonut, että minä uskallan, koska minä olen vielä täällä. Minulla on vielä mahdollisuus. Sinä kannustat minua vieläkin elämään sieltä jostain.

Sinä sanoit lähtiessäsi, että ”tässä tämä elämä nyt oli”. Siksi minä koitan muistaa sanoa itselleni joka päivä: ”Tässä tämä elämä nyt on.”

Rakas, kiitos siitä, että olit ja elit. Tämä päivä olisi erilainen ilman sitä, että kävit koskettamassa maailmaamme. Terveisiä taivaaseen <3

Kun tuntuu pahalta -korteissa on mm. tämä surun hetkellä ystävällleni kirjoittama runo ja tunteen sietämiseen tehty mindfulness-harjoitus:

Kun tuntuu pahalta -korteissa on kaksi puolta: toisella puolella ajatus/runo ja toisella puolella olotilaa helpottava harjoitus.

Erityisherkkä on näistä syistä myös erityisen hyvä ystävä – Herkkä haluaa kuulla, mitä sinulle oikeasti kuuluu ja aidosti auttaa

Erityisherkkä ihminen on uskollinen ja luotettava ystävä. Hän kuuntelee murheitasi ja haluaa aidosti auttaa. Herkän kanssa voi jakaa syvimmät tuntonsa ja ajatuksensa. Hän nautti syvällisistä keskusteluista ja arvostaa luottamustasi. Erityisherkkä ystävä harvemmin aiheuttaa tieten tahtoen pahaa mieltä ja ristiriitaa, sillä hän haluaa ottaa muiden tunteet huomioon ja miettii omien tekojensa seuraamuksia usein hyvinkin perusteellisesti. Hänelle on tärkeää pitää kiinni lupauksistaan ja hän tarkoittaa mitä sanoo.

Herkän ihmisen ei aina kuitenkaan ole helppo ystävystyä. Moni herkkä on tuntenut ulkopuolisuuden tunnetta sen tähden, ettei esimerkiksi jaksa olla mukana sosiaalisissa tilanteissa samalla tavalla kuin vähemmän herkät ihmiset. Hän saattaa vaikuttaa varautuneelta ja ujolta, mutta se ei tarkoita etteikö hän kaipaisi toisten seuraan. Etenkin introvertit erityisherkät, joita on 70 % erityisherkistä, haluavat hetken aikaa tarkkailla tilannetta ennen kuin rohkaistuvat tutustumaan uusiin ihmisiin.

Erityisherkkä ei yleensä tunne oloaan mukavaksi isojen ihmisjoukkojen keskellä tai tilaisuuksissa, joissa pitää tutustua moneen uuteen ihmiseen yhtä aikaa. Hän kukoistaa kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa ja pienissä intiimeissä ryhmissä. Herkkä ihminen nauttii sellaisista ihmissuhteista, joissa hän kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään ja jossa voidaan kohdata arkipäiväistä jutustelua syvällisemmin. Herkällä ihmisellä voi olla laaja tuttavapiiri, mutta todelliset ystävyyssuhteet lasketaan yleensä yhden käden sormilla.

Jos sinulla on ystävänä erityisherkkä ihminen, on hyvä tietää muutama asia:

Herkkä ihminen välittää siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän pohtii tekemistensä vaikutusta muihin ihmisiin ja pyrkii välttämään virheitä ja ystäviensä mielen pahoittamista. Kovat sanat ja arvostelu menevät herkästi ihon alle ja järkytyksestä toipuminen voi viedä pitkän aikaa. Jos ristiriitatilanteita syntyy, pyri säilyttämään malttisi ja selvittämään tilanne mahdollisimman rauhallisesti.
Herkkä ei välttämättä heittäydy päätä pahkaa seikkailuihin kanssasi, vaan tarvitsee aikaa prosessoida asioita. Hän pohtii päätöksiä monelta kantilta ja puntaroi onko hänellä voimavaroja ryhtyä johonkin uuteen ja jännittävään asiaan. Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Herkälle on tärkeää tehdä hyvältä ja oikealta tuntuvia valintoja.
Herkkä haluaa kuulla mitä sinulle oikeasti kuuluu. Hän ei välttämättä jaksa kuunnella loputtomiin työpaikkasi meheviä juoruja, mutta hän jaksaa keskustella kanssasi tuntikausia siitä, mitä sydämelläsi on; mitä ajattelet tärkeistä asioista, mikä on sinulle merkityksellistä, mitä haaveita sinulla on, mitä tunteita käyt läpi tai miten koet elämänkokemustesi vaikuttaneen sinuun ihmisenä. Erityisherkästä saat mahtavan luotetun ystävän, jos uskallat raottaa sydäntäsi.
Jos et kuule herkästä ystävästäsi vähään aikaan älä turhaan mieti onko hän loukkaantunut jostain kun ei ole laittanut mitään viestiä. Vältä nopeita johtopäätöksiä. Kuormittuneina erityisherkillä on taipumuksena vetäytyä omiin oloihinsa, sillä he tarvitsevat muita enemmän rauhaa ja yksinoloa. Muiden tarpeet etusijalle asettavat herkät ihmiset eivät aina myöskään osaa pyytää tukea, vaikka kaipaisivat sitä. Joskus he uppoutuvat syvälle omiin mietteisiinsä eivätkä jaksa olla sosiaalisia. He kuitenkin arvostavat syvästi sitä, jos otat yhteyttä ja kysyt mitä heille kuuluu. Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta vetäytynyt erityisherkkä saattaa kaivata vähän vetoapua päästäkseen taas ihmisten pariin.

Ennen kaikkea; parhaimmillaan erityisherkkä on ystävä, jolle voit uskoutua, joka on tukenasi iloissa ja suruissa, joka välittää sinusta ja haluaa sinulle hyvää.❤️

Muista herkkää ihmistä esimerkiksi näillä:

Sinun ei tarvitse olla eheä, kypsä, henkinen tai voimautunut voidaksesi rakastaa – ja vastaanottaa rakkautta

Tarvitseeko itseään osata rakastaa, jotta voi rakastaa ja vastaanottaa rakkautta? Ei todellakaan. Ja tavallaan kyllä. Itseään ei todellakaan tarvitse oppia rakastamaan yksin. Haavojaan ei usein voikaan (eikä kuulukaan) eheyttää yksin. Ne syntyvät suhteessa toisiin ihmisiin, ja toisten ihmisten (auttajien, rakkaiden) kanssa voimme saada korjaavia kokemuksia.

Ei itsestään tarvitse suorittaa mitään versiota 8.0., jotta toisten kanssa voisi olla ihanaa

Yksinpärjäämisen selviytymiskeino tuottaa sitä kaameaa harhauskomusta, että itseään pitää rakastaa, jotta voi rakastaa muita. Ja että tämä kaikki pitäisi osata temppuroida jotenkin itsekseen ja sitten elämään voi tulla joku ihana – kunhan olen tarpeeksi eheä ja valmis. Ei hitossa.

Uskomukset omasta arvottomuudesta ovat yleisempiä kuin reiät sukissa. Juuri ne tuottavat luuloja siitä, että pitäisi olla jonkin tietynlainen; laihempi, mehevämpi, fiksumpi, menestyneempi, vähemmän epäonnistunut erinäisissä asioissa, henkisempi, rakkaudellisempi, tupakoida vähemmän, nauraa hiljempaa, puhua enemmän, puhua vähemmän ja mitä näitä nyt onkaan, jotta elämässä voisi rakkausnatsahtaa.

Ja samalla: vastuu siitä, että opimme vastaanottamaan rakkautta ihan tällaisenamme on meillä itsellämme. Vain me itse voimme alkaa tunnistaa ja vapauttaa kaikkia niitä uskomuksia ja tapoja, joilla yritämme olla rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen arvoisia. Yksi niistä on se luulo, että tässä pitäisi nyt tulla jotenkin valmiimmaksi ja paremmaksi ihmiseksi, jotta minua voisi rakastaa. Mutta silloin on kysymys siitä, että yritämme väistää inhimillisyyttämme, haavoittuvaisuuttamme ja tarvitsevuuttamme. Silloin suoritamme eheytymistämme enemmän kuin juhlistamme pörhelöä itseämme. Itseään voi juhlistaa ihan vain antamalla itsensä levähtää ja tehdä sitä, mikä ilahduttaa ja tuntuu hyvältä. Ainaisen sivuuttamisen, muiden hoivaamisen ja miellyttämisen sijaan.

Ei rakastettavuutemme ole siitä kiinni, röökaammeko enemmän tai vähemmän, tai siitä olemmeko enemmän tai vähemmän läeheisriippuvaisia, ja mikä meissä on eheytynyt vai eikö suinkaan mikään. Rakastettavuutemme ei ole mistään kiinni koska se on sisäsyntyistä, aina läsnä.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Joudutko tekemään itseäsi vastaan kuuluaksesi porukkaan vai saatko olla oma itsesi? – Pelko muiden seurassa voi olla merkki siitä, ettet ehkä ole omiesi luona

Ihminen on mestari adaptoitumaan. Haluamme kuulua ryhmään. Joskus jopa niin kovasti, että ryhmässä oleminen kasvaa omia arvojamme tärkeämmäksi. Konservatiivista tulee liberaali ja aktivistista kapitalisti sillä hetkellä, kun hän löytää paikkansa yhteisöstä, jossa ei pelkää tulevansa hylätyksi.

Mitä vahvemmin tunnemme kuuluvamme osaksi jotain itseämme suurempaa tarinaa, sitä sitoutuneemmin haluamme kirjoittaa sitä valinnoillamme eteenpäin.

Ihmisen varhaisessa historiassa ryhmästä irtaantuminen merkitsi lähes varmaa kuolemaa. Yhdessä leirinuotion valossa pystyimme suojautumaan viholliselta, mutta yksin pimeässä metsässä muutuimme hetkessä saaliiksi.

Kymmeniä tuhansia vuosia myöhemmin somen keskustelupalstoilla voi heilahtaa sosiaalinen äkkikuolema. Sen myötä jokainen kirjoitettu kommentti on kuin upottava askel suolla. Vastaavasti on houkuttelevaa myötäillä ja kompata karismaattista sanasaattajaa, joka osoittaa sanomansa “just sulle”.

Ei pelkästään tärkein pehmeä taito vaan myös väkevintä mahdollista strategiaa

On myös heitä, jotka tiedostaen kulkevat vastavirtaan. Kapinallisia, jotka korostavat olevansa immuuneja toisten mielipiteille. Tästä huolimatta myös nämä yksinäiset sankarit mieltävät itsensä osaksi jotain kokonaisuutta, joka antaa heille merkityksellisyyden tunteen.

Esimerkiksi erakkoelämää viettävillä ihmisillä on usein vahva kiintymyssuhde ympäristöön ja eläimiin. Heidän kokemansa ykseys ei sisällä merkittävissä määrin sosiaalisia suhteita ihmisiin, mutta sitäkin enemmän yhteyttä muuhun ympäristöön (sekä usein myös tulkintaa siitä).

Turvallisen koheesion rakentaminen ja sellaisen ylläpitäminen on tärkeää mille tahansa ihmisyhteisölle. Tilan vaaliminen, jossa identiteetti tai ihmisarvo ei rakennu sen varaan, onnistuuko vai epäonnistuuko. Jatkuva epävarmuus ja jännittäminen syövät kognitiivisia toimintoja, kuten muistia. Niinpä turvallisuuden vaaliminen ei ole pelkästään yksi tärkeimmistä pehmeistä taidoista vaan myös väkevintä mahdollista strategiaa.

Jos haluat luoda todellista menestystä, luo turvaa.

Yhteisöstä irrottautuminen on rohkea valinta

Maailma on täynnä yhteisöjä, joita ohjaa jokin aate tai uskomus. Yhteisön sisältä on toisinaan lähtenyt yksilöitä, jotka ovat vieraantuneet sen opeista. Ensin he ovat alkaneet epäillä, sitten toimineet ja lopulta tehneet tietoisen valinnan irtaantua yhteisöstä. Taustalla on joskus jopa vuosia kestänyt harkinta-aika.

Jos on mieltänyt itsensä osaksi jotain yhteisöä, on siitä irrottautuminen äärimmäisen rohkea valinta. Tällöin omat arvot nousevat yhteisöä tärkeämmäksi. Vertauspohja nuotiolla istuviin esi-isiin on validi. Tiiviistä ja totutusta heimosta lähteminen on kuin loittonisi leiritulelta kauemmas pimeään metsään. Se on pelottavaa, mutta joskus välttämätöntä.

Nykypäivän räikeimmät esimerkit lienevät uskonnollisista yhteisöistä irtaantuneet jäsenet. He ovat joutuneet usein ystäviensä ja perheenjäsentensä hylkäämiksi, jopa vainoamiksi.

Minkälainen olisi valinta, jonka sinä suostuisit tekemään, vaikka tietäisit joutuvasi sen myötä läheistesi hylkäämäksi?

Tällaisen kysymyksen äärellä hahmottaa ripauksen siitä, kuinka suurten valintojen edessä yhteisöstä lähtevä henkilö usein on.

Toki samanlaisia valintoja tehdään myös pienemmässä mittakaavassa, esimerkiksi työpaikan vaihtamisessa tai ihmissuhteen päättämisessä. Kaikissa niissä on kyse, tavalla tai toisella, tuntemattomaan astumisesta. Siitä, että luopuu jostain tutusta rakenteesta, joka on kenties turvallinen, mutta yhtä aikaa tukahduttava.

Minkälaisilla ihmisillä ja yhteisöillä vuoraat elämäsi?

Lukuisten ryhmistä irtaantuneiden esimerkkitapausten myötä on selvää, että sosiaaliseen hylkäämiseen liittyvä pelko kohdataan nimenomaan omien arvojen kautta. Kun hahmotat ja ymmärrät, mitkä asiat ovat juuri sinulle tärkeitä, on helpompaa hahmottaa, tukeeko ympäristö samoja arvoja.

Sillä on valtava merkitys, minkälaisilla ihmisillä ja ryhmillä vuoraamme elämämme. Mikäli oma arvomaailma ei ole kirkas, on vaarana ajautua heimoihin, joiden turvallisuuden tunne ei kumpua siitä mihin uskot, vaan siitä mitä pelkäät.

Uupunut ei ole huonompi kuin muut – Voimat voivat loppua välillä jokaiselta, eikä se tarkoita, etteivät ne palaisi enää takaisin

Kuinka moni meistä onkaan elämänsä aikana uupunut, palanut loppuun tai ollut totaalisen väsynyt. Itsekin tunnistan elämäni varrelta ajanjakson, jolloin olin niin väsynyt, että iltaisin nukkumaan käydessäni toivoin, etten enää heräisi. Olin niin lopussa, että pelkäsin auton ratissa ollessani ajavani rekan alle. Ja kun pääsin kotiin, nojasin vasten suljettua ulko-ovea ja itkin helpotuksesta; olinhan yhä hengissä.

Siitä huolimatta pakotin itseni tekemään kaikki päivän hommat. Ja niin tekee moni muukin uupunut. Ollaan jo niin väsyneitä, että ei enää osata irrottautua tekemisestä. Jatketaan automaattiohjauksella ja yritetään vielä jostain puristaa viimeisiä voimanrippeitä. Samalla luotetaan siihen, että vielä seuraavanakin päivänä kykenemme samaan. Mutta jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Kukaan meistä ei voi uuvuttaa itseään loputtomiin.

Kun vihdoin vapaapäivänä olisi mahdollista levätä, kehomme ei enää osaa tehdä sitä. Olemme ylivirittyneitä ja kireitä kuin viulun kieli. Uni ei tule tai se jää hyvin levottomaksi. Palauttavaa helpotusta ei tunnu löytyvän mistään, ei edes levosta.

Usein kehnoon fyysiseen jaksamiseen lisätään vielä häpeä, huonommuuden tunne ja syyllisyys siitä, että en kykene samaan kuin muut. Kyselemme itseltämme, miksi minulle kävi näin. Miksi voimani loppuivat ja miksi en kyennyt puristamaan niitä lisää?

Silloin on todella viisasta tehdä sellaisia muutoksia elämässä, joissa annamme itsellemme mahdollisuuden levätä ja aivoillemme mahdollisuuden rentoutua.

Se voi tarkoittaa ihan uutta tapaa asennoitua elämään ja itseensä. Se voi tarkoittaa sen ymmärtämistä, että itseään ja omia tarpeitaan on todellakin syytä kuunnella. Ja itsensä ja oman jaksamisensa pitää asettaa kaiken muun edelle. Kaikki tämä on rauhoittumista oman sisimpänsä äärelle.

Pelkäätkö uupuvasi uudelleen

Kerran uupuneet pelkäävät usein uupuvansa uudelleen. Samaistumme hyvin voimakkaasti uupuneeseen itseemme, vaikka nykytilanteessa jaksamisemme olisi jo täysin toisella tasolla. Uskomme, että juuri minä olen herkkä uupumaan ja minun on varjeltava itseäni uupumukselta. Jäämme uupumuksemme vangeiksi.

Pitkään minäkin uskoin, että minulla ei vaan nivelreumani takia ole yhtä paljon voimavaroja kuin terveillä. Käytin uskomustani usein selityksenä esimerkiksi pelolleni aloittaa jotain uutta. Samaistumalla voimavarojeni vähyyteen pienensin itseäni ja omaa elämääni.

Kokemuksemme tasolla uupuminen on täysin totta. Kehomme ja tunteittemme tasolla se on täysin totta. Mutta ego-mielemme tasolle on usein juurtunut uupumistamme lisäävä ajatteluvirhe.

Uskomme, että energisyyttä ja jaksamista on vain rajallinen määrä. Lisäksi kuvittelemme, että meidän pitää itse tuottaa voima elämäämme ikään kuin olisimme itse oman elämänvoimamme generaattoreita. Pyrimme lepäämään ja rauhoittumaan sen vuoksi, että meillä olisi kykyä tuottaa tuota energiaa aina uudestaan ja uudestaan.

Meidän ei tarvitse itse tehdä voimaamme

Minulle on ollut äärettömän tärkeä oivallus, ettei meidän tarvitse itse tehdä ja puristaa voimaamme.

Uskoessamme rajallisiin voimavaroihimme unohdamme, että meissä kaikissa – niin kuin kaikessa elävässä – virtaa suunnaton kosminen elämänvoima. Tuo elämänvoima on loputon ja päättymätön. Se on jotain niin suurta, ettei sillä ole edes rajoja. Ja tuo voima on aina meissä ja meidän käytettävissä. Se ei lopu ikinä.

Ainoa mikä voi kadota on yhteytemme tuohon elämänvoimaan. Egomme ei halua meidän muistavan tuota suurta voimaa, koska se haluaa ottaa kaiken kunnian meidän tekemisistämme itselleen. Egomme pelkää, koska jos antautuisimme elämänvoiman virtaan, egomme jäisi hyödyttömäksi ja haipuisi pois. Niinpä se katkaisee yhteyden elämänvoimaamme ja väittää, että meidän pitää itse olla voimamme lähde ja puristaa aina lisää jaksamista itsestämme.

Meidän uupumisemme on siis ego-tason uupumista, jossa egon piiskaama kehomme väsyy ja ylikuormitettu mielemme uupuu. Kehomme väsyy ja sitä on hyvä kuunnella, jotta osaa antaa kehollemme lepoa. Mielemme uupuu, koska uskomme, että meidän pitää itse tuottaa voimamme. Koska olemme kadottaneet yhteyden elämänvoimaamme.

Vaikka emme juuri nyt tunnistaisi ja tiedostaisi tuota elämänvoimaa, se on aina meissä virtaavana voimana.

Tästä huolimatta meidän on syytä päivittäin levätä ja rauhoittua. Ei sen takia, että meidän pitää niin kerätä voimia seuraavaa päivää varten, vaan rauhoittuessamme ja hiljentyessämme saamme yhteyden meidän todelliseen ytimeemme. Saamme yhteyden ytimessämme virtaavaan elämänvoimaamme.

Ymmärrämme, ettei meidän tarvitse koskaan itse tehdä energiaamme ja voimaamme, vaan se luonnostaan virtaa meissä. Oivallamme, että avautuessamme elämänvoimalle meidän ei tarvitse enää pelätä uupumista. Koska tuo voima ja energia ei koskaan lopu. Se virtaa meissä aina ja loputtomasti.

Lue lisää, miten voit rentouttaa mieltäsi ja mahdollistaa hyvän elämässäsi kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Mies puhuu ja pussaa, kun kokee olevansa turvassa

Olen työssäni kohdannut niin monta muistutusta siitä, että yhteiskunnassamme viljellään vahingollisia uskomuksia, jotka vaikuttavat miehiin sekä parisuhteisiin. Toivoisin, että ymmärtäisimme suomalaisen miehen olevan hyvin herkkä. Mies puhuu tunteistaan, kun hänellä on tila puheelle ja hän kokee tulevansa kuulluksi. Kun hän kokee turvaa, hän uskaltaa avata herkkyyttään, haavoittuvaisuutaan, itkeä, olla avuton, tarvita toista. Miehellä on myös halu sitoutua, liittyä ja hänkin kokee seksuaalista haluttomuutta.

Menneisyys vaikuttaa vahvasti meihin yhä

Miesten harteilla on vahvasti vain parin sukupolven päässä oleva sotatrauma. Ei ole ollut miehiä kotona vaan on ollut syvästi traumatisoituneita pieniä lapsia näennäisen miehen roolissa rintamalta palanneena. Sen sukupolven kasvattamat lapset ovat kasvattaneet tämän sukupolven aikuisia miehiä. Nämä miehet kasvattavat nyt yhteiskuntamme nuorisoamme ja pieniä lapsia. Ei ole yhtään ihme, kun moni kipuilee sen kanssa kelpaanko miehenä tähän suhteeseen, tähän yhteiskuntaan.

Olenko riittävä miehenä, minuna?

Herkkyys, haavoittuvuus ovat ihmisyyttä ja vahvuutta

Maskuliinisuus ei voi kehittyä jos feminiinisyys ei saa olla näkyvä. Kun miehellä ei ole tilaa olla tarvitseva, ei saa itkeä, koska miehet eivät itke tai pienistä kolhuista kehossa ei saa valittaa, silloin esiin astuu häpeän kyllästämä kovuus. Muurit, jotka tekevät sielun kovin yksinäiseksi. Kova maskuliinisuus voi ottaa vallan ja silloin uskomusta aletaan elää todeksi. En puhu. En pussaa. Panen vain. Tätä uskomusta tai toimintamallia emme halua vahvistaa.

Yhteiskunnassamme on pitkään ollut vallalla ajatus, että kovuus, suorittaminen, yksinpärjääminen, tunteettomuus, turhista valittamattomuus ja puhumattomuus ovat olleet hyveitä. Sodan jälkeen nämä ovat olleet ajan pakottamia, mutta nyt niiden on aika väistyä. Nyt niille on luotava tila väistyä.

Tunnemaailman koko laajuus

Mies tuntee voimakkaasti muitakin tunteita kuin vain ok olo ja vitutus. Koulumaailma, yritysmaailma ja ihmissuhdemaailma kaipaa miehen herkkyyden tunnistamista, luvan antoa, tilaa olla aito. Aitous tulee siitä, että on totta ja on yhteys itseen. Totuus ei ole rakennettuja muureja vaan yhteyttä.

Mies kaipaa vahvasti yhteyttä. Välillä puheessa vilahtelee mieheen liitetyt kummalliset ilmaisut: tunnevammainen-äijämäinen- puhumaton. Nämä ovat uskomuksia vahvistavia ja kun lähes kaikki miehet ovat jotain muuta, niin yritä siinä olla aito oma itsesi.

Mieskin itkee. Terapiavastaanotollani käy monia miehiä. He itkevät surusta, ilosta, rakkaudesta, vihasta, syyllisyydestä, myötätunnosta. heidän kehonsa on täynnä tunteita. Aina niille ei löydy oikeita sanoja, mutta miehet oppivat helposti sanoittamaan niitä. Heillä on usein paljon asiaa ja tuntevat syvästi.

Mies puhuu ja pussaa sekä kaipaa hellyyttä

Miehet kaipaavat yhteyttä aivan kuten me kaikki. Seksissäkin he kaipaavat yhteyttä. Miehen halu reagoi vahvasti yhteydettömyyteen. Ei kaikkia miehiä haluta koko ajan tai seksi pyöri kaiken aikaa mielessä. Miehellekin on tärkeää kosketus, kohtaaminen. Epävarmuus omasta kehosta, kyvykkyydestä ja taidoista koskettaa monia.

Miehet ovat hyviä vanhempia. He hoitavat lapsia usein mielellään. heidän vanhemmuutensa saa kukoistaa, kun he saavat toteuttaa sitä omannäköisesti, ilman sääntöjä ja kontrollia ulkopuolelta. He kokevat pelkoa, turvattomuutta. He pelkäävät tulevansa hylätyiksi, arvostelluiksi. He ovat haavoittuvaisia ja heihinkin sattuu.

Monen sielussa jäytää häpeä. Olen vääränlainen. Olen riittämätön. Olen syyllinen kaikkeen. En ole oikea mies. En ole sellainen mies, jollainen miehen kuuluu olla.

Voiko kysymykseen mikä on se mies jollainen kuuluu olla edes vastata, kun kysymys on syvimmiltään ihmisyydestä?

Miehen syvin olemus

Voisimmeko vahvistaa uskomuksia joiden kautta kaikki me olemme ihmisiä, jotka saavat tuntea, olla hukassa, avuttomia? Että mieskin saisi itkeä, olla vihainen, asettaa rajat, olla haluton tai haluava, pieni, iso, karvainen, karvaton. Kaiken keskiössä olisi yhteys toisiimme haavoittuvuutemme kautta. Voisimmeko vahvistaa uskomusta, että mieskin puhuu ja pussaa sekä tuntee kokiessaan turvaa?

Kaikki me olemme syvimmiltämme samaa tarvetta sukupuolista riippumatta. Kaipaamme tulla kohtaduiksi, olla turvassa, kuultuja ja nähtyjä itsenämme. Ihmisyys on siis syvin olemuksemme.

Rauhallisen paikan voi löytää myös kaupungin sydämestä – Hidasta elämää X Hotel Fabian

Mainosyhteistyö Hotel Fabianin kanssa

Hektisessä arjessa yhä useampi meistä hakeutuu hiljaisuuteen, rauhoittumaan ja rentoutumaan – palautumaan. Taistelemme ehkä työkuorman kanssa, haemme omaa suuntaa tai haluaisimme vahvistaa keskusteluyhteyttä kumppaniimme.

Rauhallisen paikan voi löytää myös kaupungin sydämestä. Helsinkiläisen Hotel Fabianin väki halusi tarjota vierailleen paikan pysähtyä ja ottaa aikaa tärkeiden kysymysten esittämiselle. Aikaa pohtia vastauksia rauhassa, omassa yksityisyydessä, poissa tutuista kuvioista, mutta silti luotettavassa ja viihtyisässä miljöössä.

Yhdessä Hidasta elämää -toimituksen kanssa syntyi kaksi majoituspakettia, joiden tarkoitus on antaa rentouttava lepohetki hotellissa ja samalla herättää lempeästi pohtimaan uutta.

Hidasta elämää X Hotel Fabian sisältää seuraavat majoituspaketit:

1. Hidasta elämää: soolomatkaajan paketti

Soolomatkaajan paketti on kaikille, jotka ovat esimerkiksi juuri käyneet läpi isoja muutoksia elämässään tai haluavat selvittää, mikä itselle tässä hetkessä on tärkeää ja mitä kohti jatkaa.

Majoituksen valitsemassasi huoneluokassa
Myöhäisen huoneenluovutuksen klo 13
Herkullisen buffetaamiaisen Hotel Fabianissa
Hidasta elämää -tuotepaketti kotiin vietäväksi:
- Voimauttavat kysymykset -korttipakka
- Kiitollisuuspäiväkirja
- -20 % etukuponki Hidasta elämää -verkkokauppaan

2. Hidasta elämää: pariskunnan paketti

Pariskunnille sopiva paketti, joka auttaa matalalla kynnyksellä esittämään tärkeitä kysymyksiä. Sopii niin tuoreille pariskunnille kuin pidempään yhdessä olleille.

Majoituksen valitsemassanne huoneluokassa
Myöhäisen huoneenluovutuksen klo 13
Herkullisen buffetaamiaisen Hotel Fabianissa
Hidasta elämää -tuotepaketti kotiin vietäväksi:
- Parisuhteen keskustelukortit
- Parisuhteen unelmakarttakirja yhdessä täytettäväksi
- -20 % etukuponki Hidasta elämää -verkkokauppaan

> Lue lisää ja varaa huone täältä <

Hotel Fabian on rento boutique-hotelli Helsingin ydinkeskustan vieressä. “Trip Advisor – traveller’s choice 2018” –voittaja Hotel Fabian on suunnattu omatoimiseen matkailuun tottuneelle nykypäivän matkailijalle. Hotelli sijaitsee rauhallisen kadun varrella kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta. Hotellista löytyy 58 huonetta kolmesta huoneluokasta; Comfort, Style ja Lux, sekä baari ja viihtyisä sisäpiha. Erikoisuutena hotellissa on yhdeksän tilavaa mini-keittiöllä varusteltua Lux-huonetta.

Yliymmärtävä ihminen ei aina tunnista rajojaan – Huomaatko, kun toinen kohtelee sinua epäreilusti?

Yliymmärtämään taipuvainen on usein kadottanut rajat sen suhteen miten itseä saa kohdella ja miten ei. Jatkuvaan epäkunnioittavaan kohteluun ei tarvitse tottua! Ja samalla moni on, sillä on kenties (surullista kyllä), joutunut tottumaan siihen.

Se on toki inhimillistä että läheisissä suhteissa joskus konflikteissa suusta pääsee rupisammakoita ja tulee sanoneeksi asioita, jota myöhemmin katuu. Terveissä ja kunnioittavissa suhteissa tällaiset taantumat käydään turvassa läpi, omistetaan oma osuus, otetaan vastuu ja pyydetään vilpittömästi anteeksi. On erittäin HOT osata pyytää anteeksi ja omistaa oma keskeneräisyys.

Jos taas epäkunnioittava kohtelu on toistuvaa ja jatkuvaa, eli se on normalisoitu osa vuorovaikutusta, sellaista ei tarvitse tottua hyväksymään. Samalla on tärkeä muistaa, että me emme voi lopettaa toisen käyttäytymistä, mutta me voimme asettaa sille tarvittaessa rajat.

Nuorempana minua hävetti jos tunsin loukkaantumisen tunnetta vaikkapa epäasiallisista kommenteista. Nyt se tuntuu järjettömältä, eihän se minun häpeäni ole! Silloin kuitenkin häpesin kertoa, että toisen sanat tai teot loukkasivat. Pelkäsin että minua pidetään liian pikkumaisena tai vakavana. Niimpä otin defenssiksi huumorin, aloin nauramaan silloin kuin sattui.

Ja varmasti olen myös itse elämäni varrella sanonut tyhmästi, lapsellisesti ja joskus kenties vielä itse sitä tiedostamatta loukannut toista vaikkapa asiaankuulumattomalla neuvomisella. (Auts, tää on niin kurjaa!)

Nykyisin onneksi sallin loukkaantumisen tunteen olla viesti itselleni siitä, että kysyn olenko tullut kohdatuksi kunnioittavasti? Ja ei, ei se minun maailmassa tarkoita että pitäisi puhua kuin pyhäkoululaiselle, ystävieni ja läheisimpieni kanssa nautin myös suuresti sydämellisestä kuittailusta kun tunnen sen taustalla olevan rakkauden ja välittämisen.

Epäkunnioittavaa kohtelua on mm.

Huumorin nimissä toiselle kuittailu ja toisen syyttäminen liian herkäksi, jos toinen ilmaisee, että ei ollut hauskaa

Toisen tunteiden ja kokemuksien mitätöinti

Defensiiviset syytökset ja mustamaalaus

Valehtelu, suhteen kannalta keskeisten asioiden piilottaminen ja tarkoituksellinen harhaanjohtaminen

Henkilökohtaisuuksiin meneminen

Tarkoituksellinen arkoihin kohtiisi sivaltaminen (eri asia kun se että ottaa esiin aiheen, joka voi olla arka mutta tärkeä käydä läpi)

Epäkunnioittavaa kohtelua taas ei ole se että…

Ottaa esiin jonkun aiheen joka voi herättää vaikeita tunteita

Erilaisten näkökulmien esiintuominen asiallisesti

Asettaa aiheenmukaiset rajat

Muistathan! Sinulla on aina vapaus tuntea tunteesi, vaikkei sitä kaikissa tilanteissa (monestikaan) ole turvallista kaikille näyttää. Toisen käytös ei ole koskaan sinun häpeäsi kantaa.

Kurkkaa Ymmärrä itseäsi -itsetuntemuskortit:

Oletko jäänyt jumiin uhritarinaan? – Menneisyyden kokemusten ei tarvitse määrittää tulevaa

Vaikka laulussa lauletaan, että päivääkään en vaihtaisi pois, minä vaihtaisin. Niin paljon olen elämänkaareni hetkiä terapiassa hoitanut, että voin sanoa, en minä nuorena tyttönä olisi sitä tuskaa ja kipua olisi tarvinnut.

Olisin tarvinnut hellyyttä ja hyvyyttä, mutta tapahtunut mikä tapahtunut, elämänaikaviivaa voi katsoa taakse päin ja todeta että parhaani tein, sillä elämäntiedolla ja ymmärryksellä.

Keho muistaa

Kannan kehossani olevia pahoinpitelyn arpia aina. Vaikka haluaisin, en voi muuttaa elämänkaaren tapahtumia en voi muuttaa, mutta kertojaääntä kokemukseeni liittyen voin.

Nyt hetkestä käsin elämäntarinan käänteisiin

Tämä hetki on hyvä, tässä hetkessä olen turvassa, muistutin itseäni kun muistikuvat voimistuivat ja kirjoittaminen takkusi.

Hengittelin ja palautin itseni kehoon. Aloitettu ei antanut rauhaa, tarinan piti tulla kirjoitetuksi. Minun itseni piti ymmärtää tarinan kirjoittamisen hoitavan minua.

Ymmärtäminen luo etäisyyttä

Sain elämänvoimani takaisin kirjoittamalla elämänikäännekohdista ja kohtaamalla kaikki ne tunteet ja muistot, jotka lukitsivat kehoni paniikkitilaan, nostattivat päänsäryn, punankaulalle, kuristivat kurkkua niin että pelkäsin tukehtuvani.

Tunnetyö luo rauhaa ja luottamus omiin voimiin kasvaa

Kun vuosia ja kärsivällisyyttä vaatineen prosessin päätteeksi pääsin eroon kehoa puristaneesta hädästä, pelosta, sain tilaa hengittää, sain rauhan nukkua syvää unta, sekä omanarvontunteen, mikä oli pysynyt loitolla niin kauan, kun kerroin tarinaa naisesta, jolle tehtiin pahaa, ja pääsin tekemään tuttavuutta siihen naiseen, joka oli piilotellut uhritarinan takana.

Olin tuhlannut vuosia masennukselle, itseni pienentämiseen.

Olin antanut hyvien tilaisuuksien lipua ohi peläten epäonnistumista, joten se hetki, jolloin ymmärsin todella syvällä tasolla, ettei kukaan olisi tulossa minua pelastamaan itseltäni, omalta päätökseltäni pitää kiinni koetuista kärsimyksistäni, ja että olin itse ollut se kaikista väkivaltaisin itseäni kohtaan, oli käänteentekevä.

Olin pitkään näkymätön itselleni, en tunnistanut tarpeitani enkä kuunnellut intuitioni ohjausta, mutta nyt olen tässä.

Mennen ymmärtämisen kautta käynnistyi matka itseen, tähän hetkeen, keski-ikäisen naisen iltapäivään.

Löysin viisautta, elämänjanon ja ilon, kyvyn nauttia kehostani. Lopulta löysin elämäntehtävän muiden tukemisesta ja matkallani muutuin itselleni näkyväksi. Vaikka rakastan esiintymistä, tiedän, olen oikeastaan ujo. Olin sitä jo lapsena, mutta arkuus piti suojata jo hyvin varhain.

Löysin voimani sanojen avulla, löysin uuden suunnan elämälleni kirjoittamalla kaikesta siitä mistä en voinut puhua.

Kirjoitin siitä mikä hävetti, kasvatti palomuurin maailman ja minun väliin.

Kirjoitin itselleni tilaa hengittää, kirjoitin itseni tähän hetkeen.

Kannustan jokaista kohtaamaani ihmistä kirjoittamaan oman elämäntarinansa käännekohdista ja niihin liittyvistä tunteista ja tunteisiin liittyvistä ihmisistä.

Kukaan ei voi ymmärtää sinua ellet sinä kerro tarinaasi itsellesi niin että todella tunnet sen olevan sinun kokemukseksi, sinun tarinasi, ja todella ymmärtää miltä sinusta tuntui, ja mitä sanottiin, mitä jäi sanomatta, ja mitkä ovat ne sanat, joita et koskaan kuullut.

Juuri nyt on hyvä hetki aloittaa!

Tehtävä

Laadi kymmenen aiheen lista kaikesta siitä mistä et tahdo missään tapauksessa puhua tai kirjoittaa. Kun aihelista on valmis, valitse yksi ja kirjoita siitä. Kirjoita heti perään toinen!

Anna itsellesi aikaa ja lempeyttä tarinasi auki kirjoittamisen vaiheisiin!

Lämmöllä

Laura

Rajat luovat turvaa – Ovatko rajasi löyhät, olemattomat vai liian tiukat?

Rajat ja niiden puute, niiden ehdottomuus tai niiden liiallinen jousto puhuttavat. Tiedämme kaikki, että rajat tuovat turvaa. Joskus meillä aikuisillakin on vaikeuksia hahmottaa ovatko asettamamme rajat liian joustavat, olemattomat tai liian tiukat vaiko sopivat. Joskus voi käydä niin, että kun opettelemme rajojen laittoa, menee niiden asettaminen överiksi. Myös liian tiukoilla rajoilla on haittapuolensa kuten sillä ettei rajoja juurikaan ole tai ne vaihtuvat lennosta.

Olemattomat tai liian löyhät rajat

Joillekin meistä olisi tärkeää opetella asettamaan tiukemmat rajat asioille, ihmisille, työlle, ajatuksille, tekemiselle. Rajojamme ei ehkä kunnioiteta tai emme itse kunnioita muiden rajoja. Usein myös ihminen, jolla ei ole rajoja, ei osaa nähdä myöskään muiden ihmisen rajoja. Rajattoman ihmisen kanssa on turvatonta, koska ei voi tietää mitä hän sanoo, kenelle sanoo ja ihmiset voivat tuntea, että heidän elämäänsä tunkeudutaan. Rajaton usein rikkoo myös muiden rajoja.

Rajattomuuden voi tuntea uupumuksesta ja väsymyksestä, että kokee joutuvansa olemaan kärjistetysti kaikkea kaikille. Kun meillä ei ole rajoja, saatamme alkaa vältellä ihmiskontakteja, koska koemme tulevamme “imetyiksi tyhjiin”. Oman rajattomuuden tiedostaminen ja sen harjoitteleminen voi johtaa aluksi liian tiukkojen rajojen vetämiseen. Rajat tarkentuvat ajan kanssa, kunhan pysymme tietoisena niiden kanssa.

Rajat vedetty tiukoille

Joillekin meistä olisi tärkeää löysentää rajoja. Joskus rajamme ovat niin tiukat, että emme pääse luomaan yhteyttä muiden ihmisten kanssa. Jäämme silloin etäisiksi, koska olemme rajojemme kanssa etäällä sekä ihmisistä että tapahtumista. Ajatuksemme, tunteemme, kokemuksemme eivät pääse näkyviksi, koska olemme luoneet itsellemme niin tiukat rajat, että ne enemmän estävät kuin mahdollistavat.

Muut ihmiset reagoivat toisen tiukkoihin rajoihin ottamalla etäisyyttä, koska ihminen ei ole tavoitettavissa vaan esteet, lukot tulevat havaittavaksi. Ihminen jätetään ”rauhaan”. Jokin tuo toiselle viestin, että tämä ihminen ei tahdo tulla kohdatuksi. Tulee tunne, ettei tämä ihminen jaa itsestään juuri mitään. Tiukat rajat voivat saada toiselle myös tunteen ettei ole toiselle tärkeä, koska hän ei jaa itsestään juuri mitään.

Liian tiukat rajat voi tuntea yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Tiedostaessaan liian tiukat rajat ja opetellessaan niiden löysäämistä, voi opettelu mennä ensin överiksi ja jakaa liikaakin. Asia korjaantuu opettelun edetessä.

Rajat joustavat liikaakin

Joskus rajamme ovat liian joustavat. Saatamme asettaa päättäväisesti rajan, mutta miellyttämisen tarpeemme, hyväksytyksi tulemisen tarpeemme aiheuttaa rajojen löystymisen. Saatamme sisäisesti huomata, että mitä nyt tapahtui vaikka en oikeasti tätä halunnut. Ympäristö oppii myös löyhiin, aina joustaviin rajoihimme. Muut oppivat venyttämään rajojamme. Kun ihmisellä on löyhät rajat, toiset saattavat vedota hyvin kummallisiinkin asioihin, jotta rajat lopulta paukkuvat.

Miten taas ajauduin tähän tilanteeseen vaikka aluksi olin aivan toista mieltä?

Tämä voi olla löyhien rajojen yksi havainto. Kun tiedostaminen on tapahtunut ja rajojen opettelu käynnistyy, voi rajojen asettaminen olla aluksi liian tiukkaa. Ajan kuluessa rajat muodostuvat sujuvammin.

Parhaimmillaan rajat ovat olemassa ja joustavat

Rajat luovat raamit itsellemme, elämäämme ja ihmissuhteisiimme. Tiedämme kenen kanssa on turvallista jakaa itsestämme pintaa syvemmin. Ihmiset ympärillämme ymmärtävät miten meidän kanssa kuuluu toimia. Rajat ovat liikkuvia, hyvällä tavalla joustavia sen mukaan kenen kanssa olemme tekemisissä. Läheisten kanssa jotkut rajat ovat eri kohdissa kuin etäämmällä olevin ihmisten.

Olemme vastuussa omista ja toistemme rajoista. Rajat luovat turvaa ja luottamusta. Ne helpottavat vuorovaikutusta ja ihmissuhteita. Ennen kaikkea selkeät rajat helpottavat omaa elämäämme.

Bazar ja Suomen suurin hyvinvointimedia Hidasta elämää aloittavat yhteistyön

Bazar Kustannus ja Hidasta elämää Suomi Oy ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka myötä Bazar alkaa kustantaa suositun Hidasta elämää -kirjaperheen kirjoja.

Yhteistyö käynnistyy kahdella toukokuussa ilmestyvällä tietokirjalla. Suomen suosituimpiin hyvinvointikirjailijoihin kuuluvan Katri Syvärisen Äitihaava – tyttären raskas perintö käsittelee sitä, miten suhde omaan äitiin voi ilmentyä tyttären elämässä erilaisina kipukohtina ja rajoittavina uskomuksina. Valmentaja, yrittäjä ja sanoittaja Eija Hinkkalan Muuta asenteesi, muuta elämäsi tarjoaa keinoja, miten parantaa omaa asennetta niin, että se tukee omaa kasvua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kaikkiaan vuonna 2023 ilmestyy yhdeksän uutta Hidasta elämää -kirjaa sekä kaksi kalenteria.

”Hyvinvointi on yksi tämän ajan megatrendejä. Bazar on julkaissut aiemminkin hyvinvointiin liittyviä kirjoja, mutta tämän sopimuksen myötä pääsemme tekemään niitä aivan eri mittakaavassa. Hidasta elämää -yhteisö tarjoaa kirjoille huikean kohderyhmän, johon pääsemme nyt yhdistämään Bazarin kustannusosaamisen myös digikirjojen osalta”, summaa Bazarin kustantaja Markus Lähdesniemi.

”Kirja-alan murroksessa ja äänisisältöjen kulutuksen lisääntyessä on yhä tärkeämpää tarjota lukijoille sisältöjä sellaisessa muodossa kuin niitä halutaan kuluttaa. Bazar suhtautuu kirjaan innovatiivisesti ja näkee tulevaisuuden mahdollisuudet hyvinvointisisältöjen kehittämisessä – perinteistä kirjaformaattia unohtamatta. Odotamme innolla, miten paljon hyvää saamme yhdessä aikaan!”, kertovat Hidasta elämää Suomi Oy:n omistajat Pekka ”Pequ” Nieminen ja Sanna Wikström.

Kaksi vahvaa brändiä

Bazar Kustannus on vuonna 2002 perustettu yleiskustantamo, joka julkaisee vuosittain noin 90 uutta kirjaa kotimaisesta ja käännetystä kauno- ja tietokirjallisuudesta. Digitaalisen kustantamisen edelläkävijänä tunnetun Bazarin kirjailijoita ovat mm. Lenita Airisto, Juha Vuorinen, Christian Rönnbacka, Mika ”Immu” Ilmén, Lucinda Riley, Yuval Noah Harari, Marie Kondo ja Paulo Coelho. Bazar on osa Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamoperhettä.

Pekka ”Pequ” Niemisen ja Sanna Wikströmin perustama Hidasta elämää on Suomen suurin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin media, jonka asiantuntijoiden ja bloggareiden tuottama sisältö verkkosivuilla, somekanavissa, verkkokursseilla ja kirjojen muodossa auttaa ihmisiä parantamaan kokemusta elämästä. Hidasta elämää -sivustolla oli vuonna 2022 kävijöitä 6,8 miljoona ja sivukatseluita 13,3 miljoonaa. Brändin eri somekanavilla on yli 500 000 seuraajaa. Hidasta elämää -kirjoja on ilmestynyt tähän asti yhteensä 61, ja myydyin niistä on Sanna Wikströmin kirjoittama Unelmakarttakirja (Otava 2017), josta on menossa 16. painos.

Onko sinulla jatkuva tarve pelastaa muita oman jaksamisen kustannuksella? – Tule tietoiseksi sisäisestä pelastaja-arkkityypistäsi

Koetko, että sinun tehtäväsi on jatkuvasti henkisesti pelastaa ja auttaa muita?
Onko sinulla tarve kannatella tilanteita tai muiden tunteita? Huomaatko väsyväsi vuorovaikutustilanteissa tai miellyttäväsi jatkuvasti liikaa? Tunnetko alitajuista tarvetta muuttaa toisia ihmisiä tai heidän kokemuksia ja todellisuutta? Jos vastasit näihin kyllä, sisälläsi saattaa asua pelastaja-arkkityyppi, jonka alitajuiset toimintamallit voivat lopulta henkisesti uuvuttaa sinut.

Älä käsitä väärin, muiden auttaminen ja palveleminen on todella tärkeää, sillä kukaan meistä ei pärjää täällä yksin. En tarkoita että sinun tulisi muuttua itsekkääksi tai itsekeskeiseksi. Se on täysin eri asia kuin tässä kirjoituksessa kuvailemani sisäisen pelastaja-arkkityypin (jatkossa vain sisäinen pelastaja) hillitseminen.

Sisäinen pelastaja on kullanarvoinen ihan oikeissa hätätilanteissa, jolloin on todella tarvetta tunnistaa oikea henkinen tai fyysinen hätä ja toimia lisäavun pyytämiseksi. On nimittäin henkistä väkivaltaa hätätilanteessa jättää auttamatta todellista avuntarvitsijaa. Liian paljon olen kuullut tarinoita ohikulkijoista, jotka sulkevat silmänsä toisten hädältä, eivät pysähdy kysymään avuntarvetta tai kiihdyttävät vain askelia pois loukkaantuneen tai hätääntyneen luota. Toivon, että jokaisella olisi sydäntä pysähtyä auttamaan silloin, kun tarve on todellinen tai auttaminen on inhimillisesti ja eettisesti oikein.

Sisäisellä pelastajalla tarkoitan tässä kirjoituksessa niitä alitajuisia toimintamalleja, jotka saavat sinut toistuvasti/pysyvästi unohtamaan ja hylkäämään itsesi tai tekemään toisesta henkisesti riippuvaisen omalle avullesi. Aito auttaminen tarkoittaa toisen vapaan tahdon kunnioittamista sekä hyväksymistä. Kaikki eivät nimittäin halua tulla autetuksi niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Sisäisen pelastajan taustalla ovat usein vahvat uskomukset siitä, että oma merkityksellisyys syntyy vain muiden kautta: “olen tärkeä ja merkityksellinen vain silloin, kun sinä tarvitset minua.” Varjopuolena tässä mallissa on toisten tekeminen riippuvaisiksi omasta avusta sekä ns. curling-ilmiö: tasoitat tehokkaasti muiden teitä, mutta et keskity ollenkaan omaan polkuusi. Tämä voi olla yksi sisäinen keino vahvistaa omaa heikkoa itsetuntoa sekä asemaa suhteessa muihin.

Sisäinen pelastaja tarvitsee toistuvaa vakuuttelua omasta arvosta hyvien tekojen kautta. Asetat toisten tarpeet aina omiesi edelle ja lopulta ihmettelet miksi olet jatkuvasti itse väsynyt ja uupunut, jopa katkeroitunut. Katkeroituneena pelastajana lopulta uhriudut eli muutut marttyyriksi ja pyrit joko syyllistämään muita tai podet musertavaa syyllisyyttä itse.

Sisäinen pelastaja hakee siis alitajuista huomiota, hyväksyntää ja merkitystä olemassaololleen itsensä ulkopuolelta. Pelastajaa kalvaa usein voimakas menettämisen pelko, riittämättömyyden tunne, häpeä sekä jo yllä mainittu alitajuinen syyllisyys. Nämä tunteet piilevät syvällä ajattelun ja toiminnan rakenteissa, eikä niitä ole helppo havaita.

Vahva hoivavietti ja auttamisen halu ovat tärkeitä ominaisuuksia, mutta ne muuttuvat epäterveiksi silloin, kun et muista huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, vaan ne saavat sinut ylittämään omat rajasi. Toisin sanoen ohittamaan itsesi ja todelliset tarpeesi. Kenenkään ei todellisuudessa tarvitse kantaa “koko maailman taakkaa” harteillaan.

Sisäisen pelastajan taustalla on usein traumaattinen lapsuus. Lapsena pyrit alitajuisesti kannattelemaan huonosti voivia vanhempia tai ristiriitaista kodin ilmapiiriä miellyttäen sekä hyläten jollain tasolla itsesi. Vähitellen sinulle syntyi myös alitajuinen uskomus, että omat tarpeesi eivät ole niin tärkeitä kuin muiden. Tästä kumpuaa mm. selittämätön syyllisyyden ja painava velvollisuuden tunne, sillä lapsella ei tietenkään ole kykyä kannatella muiden tunteita tai haasteita. Aikuisen tehtävä on kannatella lasta läpi haastavien tunteiden eikä toisinpäin. Sisäinen ja täysin kohtuuton vaatimus voi silti jäädä tulkinnaksi omasta kyvyttömyydestä, jota sisäinen pelastaja tasapainottaa. Sisäisen pelastajan taustalla on siis hyvin inhimillinen, joskin mahdoton tehtävä sekä ehdottomasti hyvä aikomus.

Lapsi on aina lojaali omille vanhemmilleen olivat he minkälaisia hyvänsä. Pelastamisen tarve voi siis juontaa juurensa syvältä turvattomasta kiintymyssuhteesta, jolloin on tärkeää tiedostaa mallin emotionaalinen juurisyy ja hoitaa taustalla piileksivät traumat. Aikuisten ongelmat eivät koskaan ole lapsen vastuulla.

Muiden ihmisten tunteet eivät myöskään koskaan ole sinun vastuulla, vaan jokainen käsittelee omansa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miten voit valjastaa pelastaja-arkkityypin voiman positiiviseen käyttöön?

Tiedosta ja hyväksy ensin, että ketään ihmistä ei voi auttaa väkisin. Apu valuu tällöin kuin vesi hanhen selkään ja auttajana väsyt itse. Suosittelen kysymään aina toiselta henkilöltä suoraan: “tarvitsetko apua?” tai “miten haluat tulla autetuksi?” Nämä kysymykset auttavat toista henkilöä säilyttämään autonomian, vapaan tahdon ja itsekunnioituksen.

Sama pätee sinuun itseesi: opettele pyytämään apua ja luottamaan toisten vilpittömään haluun auttaa. Suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia ja auttaa mielellään. Avun antamisesta on myös lupa kieltäytyä. Toisinaan se on tärkeää rajanvetoa ja happinaamarin laittamista ensin omille kasvoille. Siitä ei ole mitään syytä potea syyllisyyttä.

Kohtaa sisäinen lapsesi lempeydellä. Tuo sille turvaa, hoivaa ja rakkautta. Nosta aikuisten taakat pois sisäisen lapsesi harteilta. Anna kätkettyjen tunteiden ja kokemusten purkautua kehosta ja mielestä vähitellen. Tarvittaessa hanki aina itsellesi ammattiapua menneisyyden kokemusten vapauttamiseksi.

Sisäisen pelastajan voiman voi valjastaa positiiviseksi tiedostamalla ja katkaisemalla ensin sen haitalliset toimintamallit ja lopulta auttamalla muita puhtaasti sydämestä käsin. Mikään ei ole kauniimpaa kuin pyyteetön avun ja läsnäolon antaminen toiselle. Se on myötätuntoa puhtaimmillaan. Opit erottelemaan arkkityypin valot ja varjot luottamalla omiin tuntemuksiin, intuitioon ja sydämen ääneen. Todennäköisesti sinulla on pitkät tuntosarvet, roppakaupalla empatiaa ja intuitiivinen kyky tunnistaa toisten avuntarve mahdollisesti jo ennen kuin he tiedostavat sitä itse. Muista silti aina kunnioittaa muiden vapaata tahtoa ja kysyä auttamiseen toisen lupa. Näin jokainen osapuoli kokee voimaantuvansa uupumisen tai syyllistymisen sijaan.