Vaalit ovat ohi. Jokainen voi ihailla tai kauhistella tulosta. Valitsemme demokraattisesti päättäjät käyttämään valtaa ja ainakin nimelliseen vastuuseen. Oman elämäni päättäjiä ei kuitenkaan valita demokraattisesti.
Tehtäväänsä nimetyt
Minut on nimetty päättäjäksi, vallankäyttäjäksi ja vastuulliseksi omaan elämääni, kuten sinut omaasi. En tiedä, miten päätös on tehty, mutta silti sitä on viisasta kunnioittaa. Voidakseni kunnioittaa päätöstä, minun on tunnistettava ja hyväksyttävä tilanne.
Vastuu omasta elämästä voi kuulostaa hirvittävältä, epäreilulta, pelottavalta ja joillekin upealta. Jos taistelen vastuutani vastaan, löydän vaikutukset kolhuina, mustelmina, jopa murtumina itsestäni ja elämästäni. Voin olla vastuustani mitä mieltä tahansa, se ei asetelmaa toiseksi muuta.
Päätän
Valtani käyttö alkaa päätöksenteosta. Se on osin rinnastettavissa poliitikkojen tilanteeseen. Hekään eivät pääse valitsemaan, tuleeko vastaan helppoja vai hankalia tilanteita. Kun tilanne on käsissä, on tunnistettava millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä ja valittava niistä jokin. Vaihtoehdoista yksikään ei välttämättä ole häikäisevä. Joskus pääsee valitsemaan surkean ja kurjan väliltä. Jos en edes tiedä tekeväni valintaa, elämäni ajautuu – jonnekkin.
Vastuun osalta minun ja poliitikkojen tilanteet eroavat. Minulle tulee kannettavaksi kaikki päätösteni seuraukset. Vastuuni ei riipu vaaleista eikä siitä, pidänkö seurauksista vai en. Usein mieleeni tulee sanoa, että joku muu on päättänyt puolestani, jolloin purnaaminen tuntuu helpommalta. Joskus taas päädyn sanomaan, ettei ollut vaihtoehtoja, oli pakko.
Voin aina valita
Yritykseni väistellä vastuuta perustuu ensisijaisesti puutteelliseen ajatteluuni. Vaihtoehtoja on aina olemassa, on sitten eri asia näenkö niitä. Jos en näe vaihtoehtoja, kannattaa esimerkiksi keskustella toisten ihmisten kanssa. Kuitenkin ainoa tietämäni ”pakollinen” asia on fyysisen elämän loppuminen. Kaikki muu on valittavissa.
Miksi välttelen vastuutani?
Meistä jokainen haluaa valtaa. Omassa elämässäni valtaa ja vastuuta ei voi erottaa toisistaan. Kuitenkin harva on valmis kantamaan päätöstensä seuraukset. Voi olla, että olen nostanut silmilleni raskaat lasit. Voin nähdä, esimerkiksi sairaudet ja onnettomuudet omina aikaansaannoksinani. Olenko silloin rehellinen itselleni? Vastaan toki omasta toiminnastani, mutta päätöksistäni riippumatta tulivuoret purkautuvat, tulvat tuhoavat, ihmisiä sairastuu ja kuolee. Ne ovat osa elämän eteeni tuomia mahdollisuuksia tehdä valintoja. Jos olenkin tietämättäni esimerkiksi sairastuttanut itseni, mahdollisuuteni tietoisiin valintoihin alkavat tapahtuneeseen suhtautumisesta.
Päätöksenteon haaste kiteytyy usein kahteen asiaan. Ensiksi sen näkemiseen, että olen valitsemassa jotain. Toiseksi kykyyni nähdä vaihtoehtoja. Molemmat onnistuvat paremmin, kun olen hyväksynyt vastuuni. Ne ovat myös asioita, jotka sinä, minä ja jokainen meistä hallitsee. Niihin ei tarvitse opetella mitään uutta. Tärkeintä on asenne. Meistä jokainen onnistuu niissä, kun arvostaa itseään.
Ilolla vastuulliseksi
Vastuu elämästä voi tuntua rankalta. Kuitenkin, joka kerta, kun tunnistan tekeväni päätöstä, tulos on todennäköisesti parempi, kuin tilannetta tunnistamatta. Koska en voi olla olematta vastuussa,vastuuni hyväksymisellä voin vain voittaa.
Tiedänkö sitten, mikä on ”paras” päätös? Ei, sitä en voi tietää edes periaatteessa, koska minulla ei ole mahdollisuutta kokeilla kaikkia olemassa olevia vaihtoehtoja. Koska ”parasta” ei ole, on tärkeää, että olen ”sinut” päätösteni kanssa. Parhaiten olen onnistunut valitsemalla vaihtoehdon, joka tuntuu sydämessä hyvältä. Tuollainen valinta on osoittautunut ravitsevaksi, vaikka joku toinen vaihtoehto olisi tuntunut tuottavan enemmän hyötyä. Hyvältä tuntuvien päätösten kanssa on mukava mennä nukkumaan ja herätä seuraavina aamuina kokemaan niiden seurauksia.
Ihmiset etsivät onnea suurimman osan elämästään. Tuntuu siltä, kuin onni olisi melkein ulottuvilla, muttei kuitenkaan – ihan kuin sitä voisi hipaista, mutta siitä ei saisi otetta.
Esimerkiksi ylioppilaskesänä voi ajatella onnen saapuvan, kun postiluukusta kolahtaa paksu kirje ohuen sijaan, opiskeluaikana ajattelee siunauksen saapuvan valmistumisen jälkeen hyvän työpaikan muodossa.
Unelmiensa työpaikassa ihminen odottaa palkankorotusta ja ylennystä. Tämä onnen odottelu ei siis lopu koskaan. Jokainen virstanpylväs on se, missä luulee onnen luuhaavan, mutta kun se saapuu, huomaa että se onkin vasta seuraavassa.
Sama pätee myös henkilökohtaiseen elämään. Kun löydän sen oikean, olen onnellinen. Ei, kun vasta sitten kun olemme naimisissa. Hetkinen, olisi kiva saada vauva. Kunhan vauva kasvaa, siitä on enemmän seuraa… Ja niin edelleen.
Meidän pitäisikin ymmärtää, että tavoitteet ovat tärkeitä, mutta niillä ei sinänsä ole tekemistä onnen kanssa. Ne ovat enemmänkin juuri virstanpylväitä elämän matkalla. Onnea ei tarvitse siis jahdata. Se on jo sisällämme. Kun siivoamme sieluamme hieman, löydämme sen. Päästä irti asioista, jotka ovat onnesi löytämisen tiellä.
Tässä 16 kohtaa, joista voit aloittaa.
1. Päästä irti hallinnasta
Ainoa asia, jota voimme hallita, on oma asenteemme. Jos hyväksymme tämän tosiasian, voimme löytää onnen vastoinkäymisistä huolimatta.
2. Päästä irti kaikkien miellyttämisestä
Aina kun yritämme esittää muuta kuin olemme, vie se meidät kauemmas itsestämme ja siitä, keitä todella olemme. Muiden miellyttämistä voi olla vaikea lopettaa, mutta siinä onnistuttuaan voi tuntea itsensä todella vapaaksi.
3. Päästä irti oikeuksiesi vaatimisesta
Loputtomat miksi-kysymykset kannattaa vaihtaa miksei-kysymyksiin. Kaikkien ihmisten osaksi tulee sekä surua että iloa.
4. Päästä irti vanhoista kaunoista
Jollemme kykene asettumaan toisen asemaan, emme koskaan ymmärrä syytä hänen käytökselleen. Kaunan kantaminen ei paranna kenenkään oloa ja voi pitkittää traumoista toipumista. Päästä siis irti anteeksiantamattomuudesta ja vihasta – sellaisestakin, jota et tiennyt itselläsi edes olevan.
5. Päästä irti syyllisyydestä
Jos itse olemme syypäitä johonkin virheeseen, täytyy meidän antaa itsellemme anteeksi. Anteeksipyytäminen ja toisesta välittäminen aloittavat paranemisprosessin.
6. Päästä irti ylpeydestä
Jos jompikumpi riidan osapuolista on ylpeä, anteeksi saaminen ja antaminen muuttuvat mahdottomiksi. Ylpeydellä ei myöskään rakenneta kestävää yhteyttä ihmisten välille. Siitä kannattaa siis luopua kokonaan.
7. Päästä irti täydellisyyden tavoittelusta
Jos ihmiset saisivat kymmenen senttiä aina, kun törmäävät täydellisyyden tavoitteluun itsessä tai muissa, olisi Suomi täynnä miljonäärejä. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja sen yrittäminen väsyttää ja turhauttaa. Olemme ihmisiä ja arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.
8. Päästä irti negatiivisesta asenteesta
Jokaisessa tilanteessa voi valita. Joko näkee hyvät puolet kiitollisuuden vallassa, ja keskittyy niihin, tai huonot puolet ja kommunikoi ne ulospäin valittamalla. Kiitollisuuden asenne ja tietoinen pyrkiminen siihen voi muuttaa koko ihmisen elämän.
9. Päästä irti kielteisistä ihmisistä
Seura tekee kaltaisekseen. Jos vietämme aikaa negatiivisten ihmisten kanssa, edellä mainittu kiitollisuuteen pyrkiminen voi olla vaikeampaa. Läheisistä ihmisistä voi olla vaikea irtaantua, mutta heidän asenteensa elämään voi olla oman onnen tiellä.
10. Päästä irti kiireestä
Nykymaailmassa ihaillaan paljon tekeviä ja saavuttavia ihmisiä. Kiire ei kuitenkaan ole yhtä kuin onni.
11. Päästä irti rahasta
Rahaa on hyvä olla perustarpeiden täyttämiseen ja satunnaiseen hemmotteluun ja lomailuun, mutta sen jälkeen olisi hyvä päästää irti ajatuksesta, että rahaa tulisi olla rahan vuoksi. Tässä onnistuessaan ihminen voi saavuttaa tietyn huolettomuuden.
12. Päästä irti epäonnistumisten pelosta
Kun yrittää jotain uutta, epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Se ei kuitenkaan saa estää yrittämästä – virheet eivät suinkaan tarkoita sitä, että olisimme huonoja ihmisiä, vaan sitä, että olemme tarpeeksi rohkeita yrittääksemme.
13. Päästä irti hylkäämisen pelosta
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin. Kaipaamme yhteyttä ja läheisyyttä. Mutta irrationaalinen hylkäämisen pelko saa meidät tekemään huonoja ja järjettömiä päätöksiä. Onkin hyvä luottaa siihen, että se mikä on tarkoitettu, tapahtuu ja se on meille aina parhaaksi.
14. Päästä irti vertailusta
Facebookin aikakautena olemme tottuneet näkemään tuttujemme elämästä vain parhaat puolet ja kohokohdat. Oman kokonaisvaltaisen elämän vertaaminen siihen tekee onnettomaksi. Nyt on muutoksen aika.
15. Päästä irti odotuksista
Odotukset voivat liittyä opiskeluun, työhön, perhe-elämään, matkaan tai jopa itse onnen luonteeseen. Odotusten heivaaminen romukoppaan avaa silmämme uudelle ja osaamme ottaa asiat vastaan niin kuin ne tulevat.
16. Päästä irti eilisestä ja huomisesta
Kuinka voisikaan löytää onnen, jos menneisyys ja tulevaisuus painavat? On hyvä keskittyä tähän päivään ja hetkeen. Nykyhetkessä elävät ihmiset löytävät musiikin ja kauneuden jokapäiväisistä arjen asioista.
Nämä ohjeet ovat suuntaa-antavia, eikä niitä ole tarkoitus noudattaa kaikkia yhtä aikaa. Jostakin voi onnistua päästämään irti hetkeksi, mutta se voi tulla takaisin. Anna siis itsellesi aikaa ja lue juttu uudestaan lempeällä asenteella, valitse yksi tai kaksi kohtaa, ja päästä niistä irti tänään.
Keltainen talo on 1800-luvun hirsitalo, joka on tällä hetkellä meidän nelihenkisen perheen koti. Lapset tosin ovat täysi-ikäisiä ja asuvat toisella paikkakunnalla työn ja opiskelun vuoksi. Usein viikonloppusin onneksi Keltaiseen taloon tulee nuorten myötä elämää.
Keltaista taloa on aina asunut isäni puoleinen suku. Vuonna 2004 oli meillä mahdollisuus asettua Keltaiseen taloon ja jatkaa sen elämää. Olemme käytännössä remontoineet koko talon, mutta tehden sen hyvin armollisesti, vanhaa kunnioittaen ja säästäen mahdollisimman paljon. Joistakin mukavuuksista olemme tinkineet esim. sisäsauna, joka ei vanhaan taloon kuulu, mutta samalla olemme saaneet tilalle tunnelmaa, jota uuteen taloon ei saa.
Projekteja vanhassa talossa riittää ja niitä on mielessä aina. Useimpia projekteja mietitään ja suunnitellaan pitkään ja välillä jo iskee epätoivokin. Yksi pitkänlinjan projekti on ulkosaunan korjaus. Sitä on suunniteltu ja mietitty jo useampi vuosi, mutta ihan selkeää ajatusta siihen ei ole saatu. Purkutyöt saunan sisällä on kyllä tehty, mutta nyt olisi uuden tekeminen edessä. Nyt kuitenkin luulen, että aloitus on lähempänä kuin koskaan!
Asuminen vanhassa talossa on meille elämäntapa. On armollista asua kodissa, jossa ei tarvitse välittää, vaikka lattialaudat narisevat jalkojen alla, listat ovat vähän vinossa ja ikkunanpesu on oma lukunsa, vanhojen ikkunoiden takia. Se, minkä menetämme käytännöllisyydessä verrattuna edelliseen ”uuteen” kotiimme, olemme saaneet monin kerroin takaisin tunnelmana. Keltaisessa talossa on helppo elää ja hengittää.
Lievät tuloerot suitsivat yhteiskuntaa myönteiseen kehitykseen, mutta suuret tuloerot mitätöivät ihmisten lahjakkuutta ja työtä. Yhteiskunnan yhtenäisyys kärsii ja ihmisten välinen luottamus murenee. Tuloerojen kasvu on maailman talousfoorumin mukaan lähitulevaisuuden (2013–2023) todennäköisin uhka. Tätä nykyä 85 maailman vauraimmalla ihmisellä on varallisuutta yhtä paljon kuin 3,7 miljardilla maailman materiaalisesti köyhimmällä. Polarisoituminen lisää jännitteitä.
Talous on ihmisen väline hallita mahdollisimman viisaasti rajallisia resursseja. Markkinoiden ensijainen tehtävä on turvata perustarpeiden tyydyttyminen kaikille ihmisille? On siirryttävä kilpailullisesta ahneudesta ja kapea-alaisesta oman edun tavoittelusta yhteistyöhön. Pitäisikö edistyksen mitaksi ottaa huono-osaisuuden vähäisyys, ettemme rakentaisi vastakohtien kulttuuria, joka syö yhteiskuntien eheyttä. Latteus leviää ja voimattomuus voimistuu.
Onko totta, että vakaa talous parempi ihanne kuin jatkuvasti kasvava talous, sillä talouden perustan muodostavat rajalliset luonnonvarat? Niin kauan kun emme määrittele rajaa sille, minkä verran materiaalista hyvää on riittävästi, hyväksymme hiljaisesti kehityksen suunnan, jonka mukaan sopivasti on vähän enemmän. Onko hiljaa oleminen kannanotto? Olenko hiljaisesti mukana vaalimassa ajattelu- ja toimintatapaa, jonka mukaan esimerkiksi metsäteollisuuden tuotannon lisääminen tarkoittaa sellaisen systeemin luomista, joka korjaa kaikki Suomen metsät itseohjautuvasti yhden yön aikana ja siirtää puumassan puunjalostusteollisuuden käyttöön seuraavan päivän aikana?
Planeettamme luonnonvarat ovat yhteistä omaisuuttamme. Politiikka on sivuraiteilla siinä, että raaka-aineita ei juuri veroteta vaan verotuksen painopiste on ihmisen työssä. Veroja maksaa eniten se työnantaja, joka tarjoaa työpaikkoja. Seurauksena on tuotantoprosessien optimointi siten, että ihmistyövoiman osuus on mahdollisimman pieni, vaikka se tarkoittaisi käytännössä energian ja raaka-aineiden kulutuksen lisääntymistä. Eikö tällaisessa yhteiskunnan rakenteessa ole liian monta häviäjää?
Kestävässä ja iskunsietokykyisessä yhteiskunnassa verotuksen kohteena ovat hyvän elämän saavuttamisen kannalta huonot asiat, eivätkä hyvät asiat kuten elämälle merkitystä antava työ. Eikö ole kansantaloudellista tuhlausta, että esimerkiksi meidät sairastuttava roskaruoka on halvempaa kuin terveellinen ruoka?
Integroitunutta näkemystä tarvitaan, sillä siiloutunut sektoriajattelu vie meitä sivuraiteille. Mikään inhimillisen elämän osa-alue ei pohjimmiltaan ole erotettavissa toisista ihmisistä tai luonnosta. Ei ole mahdollista, että keuhkot voivat hyvin sydämen kärsiessä eikä yritys voi menestyä mikäli työntekijät voivat huonosti. Jos Afrikka luhistuu myös Euroopalle tulee ongelmia.
Eikö globalisoituneessa ja integroituneessa maailmassa ole yhä useammin niin, että kaikki voittavat tai kaikki häviävät, sillä systeemin diversiteetin pienentyessä sen iskunsietokyky heikkenee? Jos näin on, eikö tämä haasta vallalla olevaa darwinilaista ajattelua siitä, että evoluution edetessä vahvat kukoistavat ja heikot luhistuvat?
Kun kaiken tämän tiedämme kovin hyvin, keskeistä on se, mitä tekoja tekee planeettamme älykkäin olento tiedossa oleviin tosiasioihin, historialliseen kehitykseen ja vallitseviin trendeihin reagoidessaan? Yhteiskunta muodostuu yksittäisistä ihmisistä. Jos haluan, voin asettua valinnoillani osaksi ratkaisuja ongelmien vahvistamisen sijasta. Tämä on mahdollista monta kertaa joka päivä. Margareth Mead totesi, että ”älä koskaan epäile pienen ajattelevan ja sitoutuneen ihmisryhmän mahdollisuuksia muuttaa maailma – se on ainoa tekijä, joka siihen pystyy”.
”Toimit sitten ihan itseäsi kuunnellen”, neuvotaan ainakin joogatunnilla, äitiysneuvolassa, työpaikkalääkärillä ja naistenlehdissä.
Itsensä kuuntelu on nosteessa, mikä on erinomaista. Mutta itsensä kuunteleminen ja kuuleminen eivät ole itsestään selviä asioita.
Moni kuulee päässään jatkuvasti myllertävän ajatusten virran, joka ei ole millään tavalla selkeää tai yksiselitteistä. Ajatus hyppää hetkessä asiasta toiseen niin ettei perässä meinaa pysyä. Mieli metelöi, eikä selkeää omaa ääntä kuulu.
Mieli ja sielu ovat kaksi eri asiaa. Oma ääni ja todellinen itsetuntemus kumpuavat sielusta. Yhteys sieluun avaa intuition, joka opastaa oikealle polulle.
Jotta voi kuulla itsensä, tarvitaan sisäistä hiljaisuutta. Kaikki alkaa hiljaisuudesta: sanat, kuuntelu, värähtely, oma ääni, luovuus ja koko elämä.
Hiljaisuus on tauko sanojen tai tekemisen välissä, ja tauot ovat olennainen osa puhetta ja musiikkia. Puhe, joka on sopiva sekoitus hiljaisuutta ja ääntä, osuu sydämeen kuin runous. Hiljaisuus on kommunikoinnin sydän.
Kun jotakin päättyy, ennen kuin jotakin muuta alkaa, vallitsee hiljaisuus.
Kundaliinijoogan oppien mukaan hiljaisuus on sitä, kun ”mikään ei ole sinun”. Se on olemuksen lepotila.
Heti kun ihmismieli erottaa jonkin olevan ”minun” tai ”sinun”, astuu ego kuvaan. Elämä muuttuu haluamiseksi, saamiseksi, puolien pitämiseksi ja puolustamiseksi. Tämä egon luonnollinen ääni on hiljennettävä, jotta hiljaisuus voi olla todellista ja syvää.
Hiljentymisen taito on olennaista paitsi intuition ja oman äänen kuulemisen, myös jaksamisen, stressinsiedon ja elinvoiman kannalta. Joogassa ja meditaatiossa hiljentyminen on keskeinen harjoittelun kohde.
Meditaatiosta puhutaan joskus mielen pysäyttämisenä. Kyse on kuitenkin mielen hiljentämisen harjoittelusta. Eikä hiljaisuus ole pysähtynyttä, vaan syvää, turvallista ja kaunista väreilyä.
Hiljaisuuden sanotaan olevan Jumalan ääni, kun kuiskaus on rakastavaisten ja puhe ihmisten. Kun on hiljaa ja pysähtynyt, voi kaiken antaa tapahtua omistamatta sitä.
Luottamus on hiljaisuudelle hieno kumppani.
Ulkoinen ja sisäinen hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa. Sen tuntee helposti, jos pitää pienen äänipaaston; laittaa puhelimen pois päältä ja on puhumatta edes hetken.
Hiljaisuuden voi kuulla kaikkien elämän äänien takana. Se on ulkoinen hiljaisuus.
Kun havaitsee ulkoisen hiljaisuuden, huomaa usein, miten villeinä mieli ja ajatukset sisällä laukkaavatkaan. Ulkoiseen hiljaisuuteen keskittyminen synkronoi kuitenkin vähitellen sisäisenkin maailman. Mutta ulkoinen hiljaisuus ei ole edellytys sisäiselle hiljaisuudelle.
Sisäinen hiljaisuus löytyy hiljentymällä. Hiljaisuudelle on annettava lupa tulla sisään. Hiljaisuuden kokeminen on taito, jota on jatkuvasti harjoiteltava, jotta se pysyy elinvoimaisena.
Yhteys omaan sieluun ja omaan ääneen on siis sisäistä hiljaisuutta, kun mielen hälinä vaimenee. Se on neutraali tila, joka mahdollistaa yhteyden myös muihin. Kun yhteys omaan sisimpään on olemassa, voi kiukkuiseen tai provosoivaankin puheeseen suhtautua neutraalisti, kuunnella mitä toisella on sanottavana ilman että reagoi saman tien.
Oma tietoisuus vaikuttaa siis myös keskustelukumppaniin: tarvitaan vähemmän sanoja, äkäinen puhe saattaa päättyä ihan vain läsnäolon voimasta. Äksyilijä on tullut kuulluksi, mitä sitä enää tiuskimaan.
Muiden kuunteleminen hiljaisuudesta käsin, ilman omaa sisäistä, jatkuvasti arvostelevaa tai arvioivaa kaikua ja tutkaa on mahdottoman palkitsevaa. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ego ja mielen vilkas liike ovat ihmisissä sisäänrakennettuina. Samalla tavalla kuin meditaatiossa on mahdollista saavuttaa tietynlaisen tyhjyyden kokemus ensin sekunnin osiksi ja sitten hieman pidemmäksi aikaa, oppii kuuntelemaankin harjoittelemalla.
Kuuntelemme itse asiassa vain häviävän pienen osan meille osoitetusta puheesta. Aidosti kuunteleminen on mahdollista vain omasta hiljaisuudesta käsin. Kun kuuntelee ilman omia ajatuksia, kuulee oikeasti.
Jos ei ole hiljaa, on vaikea kuunnella. Jos ei ole hiljaista, on vaikea kuulla.
Hiljaisuutta on mahdollista ymmärtää vain kokemuksen kautta. Paras tapa tutustua hiljaisuuteen ja kasvattaa omaa sisäistä hiljaisuuttaan on yksinkertaisesti kokea sitä ja antaa sen kommunikoida, hiljentyä kuuntelemaan omaa ääntään.
Kirjoitus pohjautuu joogalehti Anandan toukokuun numerossa (2/2014) julkaistuun artikkeliin ”Hiljaisuus on jumalten kieli” sekä Hiljaisuus sisälläsi -meditaatiotyöpajan sisältöön.
Aivot kiehtovat meitä kaikkia. Ainakin jollain tasolla, ne vaikuttavat jokaisen ajatusmaailmaan. Annamme sille ylimääräistä ajatusta tai emme, aivoista löytyy kiinnostavia elementtejä ja asioita tarkasteltavaksi. On paljon asioita, joilla voimme vaikuttaa jopa ajatusmalleihimme, uuden oppimiseen, sekä mielialaan, puhumattakaan toimintakyvyn säilyttämisestä. Tarkastelussa aivot, mieliala, välittäjäaineet, sekä omien valintojen vaikutus pääkoppaamme laajalla kattauksella. Toivottavasti annat muutaman minuutin aikaa tälle tekstille, joka voi antaa oivalluksia siihen, miten sinäkin pidät aivoistasi ja ajatuksistasi hyvää huolta vielä pitkän aikaa.
Kuinka mielesi toimii tällä hetkellä, kuinka tasaisena koet olotilasi, kuinka hyvin muistat tärkeitä asioita ja millä fiiliksellä heräsit tänään. Tai yksinkertaisesti mitä päässäsi liikkuu? Yllättävän paljon on tehty uusia löytöjä, uusia herättelyjä ja vanhoja oivalluksia liittyen ihmisen olemiseemme aikojen kuluessa. Monet pitävät aivojen kasvua ja kehittymistä yhtenä osatekijänä, joka on mahdollistanut meidän tähän pisteeseen pääsemisen. Kehomme ja mielemme on muokkautunut miljoonien vuosien kasvun seurauksena. Olemme oppineet mukautumaan ympäristöömme, vaihtelevaan ruokavalioon, sekä muuttuvaan maailmaan. Mutta kaikella mitä muutamme ihmiskehon tarpeissamme, kestää aikaa tottumiseen. Mukautumien on prosessi, välillä kivulias sellainen. Fyysinen ympäristömme muuttuu valtavalla vauhdilla ja se asettaa aivomme suuren koetuksen eteen, jotta pää pysyisi perässä kaikkien myllerrysten keskellä. Nämä uudet haasteet tekevät monet väsyneiksi, hermostuneiksi ja pahimmillaan koko systeemin täysin sekaisin. Mentaaliset haasteet, keskittymiskyky, sekä rappeutumissairaudet ovat yleisiä kaikkialla maailmassa, jossa eletään ”kehittyneissä oloissa”.
Mutta mitäpä jos pystyisimme perusymmärtämisellä vaikuttamaan meidän aivojemme toimintaan. Ilman, että uppoudumme täysin monimutkaisiin aivokiemuroihin, voisimmeko maalaisjärjellä tehdä jotain järjellemme? Näyttäisi siltä, että pystymme, mikäli näin päätämme valita. Ennenkaikkea, jotta valitsisimme aivoillemme tärkeät elementit elämäämme.
Vaikka en ole lääkäri tai aivojen toimintoihin uppoutunut tutkija, näkisin, että jokaisella meistä olisi hyvä ymmärtää perustoimintoja omasta kehostamme. Vaikkakin monia pelottaa se ajatus, että ottaisimme omiin käsiimme terveyttämme (ja myös aivojamme), ajatusmallin rikkoessa monia vahvoja auktoriteettisia rakenteita, rohkaisen silti niin tekemään. Omilla aivoillasi.
Peruspohja hyvällä aivotoiminnalle
Syö riittävästi laadukkaita rasvoja, jotka toimivat fysiologisen tarpeesi tyydyttämiseen.
Panosta aminohappoihin, jotka ovat aivosi viestinviejiä
Tunnista raskasmetallit ja pyri puhdistamaan aivosi
Tiedosta ympäristösi vaikutus pään sisääsi
Opettele havainnoimaan omia käyttäytymismallejasi, jotka tukevat/eivät tue aivojasi
Liikkeen merkitys
Ulkoilman merkitys
Stressin vaikutus aivotoimintaasi
Tunnista perusvälittäjäaineet ja niiden merkitys kehossasi.
Välittäjäaineet
Ihmisen aivot ovat äärimmäisen monimutkainen järjestelmä, jossa on arviolta 100 biljoonaa aivosolua, joista jokaisesta solusta lähtee n.1000 yhteyttä eteenpäin. Jokainen ajatus, tunne ja teko vaatii kommunikaatiota aivojen sisällä, jonka laukaisee aivojen välittäjäaineita (neurotransmittors). Nämä välittäjäaineet määrittävät hyvin pitkälti sen, miten aivot kokevat ympäröivää maailmaa. On perusymmärrystä, että esim. useimmissa mentaalisissa oireissa on jonkinlaisia epätasapainoa välittäjäaineiden kesken. Esimerkiksi alhaiset serotoniinitasot löydetään usein masennuspotilailta. Hyvä mentaalinen ja aivojen hyvinvointi vaatii kunnollisen välittäjäaineiden toiminnan.
On helppo aliarvioida ravinnon merkitys aivojen ja erityisesti mentaalisten oireiden edessä. Kuitenkin välittäjäaineet koostuvat ravinnosta, jota syömme. Aminohapot, vitamiinit, mineraalit ja muut ravinteet vaikuttavat siihen mitä välittäjäaineita aivomme muodostavat. Näistä taas koostuvat ne tekijät, jotka vaikuttavat oppimiseemme, keskittymiskykyymme, sosiaalisuuteeme, motivaatioon, rauhallisuuteemme ja yleensäkin kaikkiin tunteisiin ja ajatuksiin joita koemme. Tämä suunta on toki myös toiseen suuntaan, eli se mitä ajattelemme, koemme ja teemme vaikuttavat välittäjäaineiden muodostumiseen.
Esimerkkeinä voitaisiin mainita serotoniini, jota muodostetaan aminohaposta nimeltä tryptofaani, jonka viimeinen vaihe vaatii b-6 vitamiinin läsnäoloa. Dopamiini, jota muodostuu omega-3 ja aminohapoista, vaatii rautaa ja folaattia muodostumiseen. Kun taas sinkkiä ja b-6 vitamiinia tarvitaan GABAN muodostumiseen.
Välittäjäaineita on valtava määrä ja niitä löydetään kaiken aikaa lisää. Tässä yleistettynä 4 aivojen välittäjäainetta:
Näistä kaikista välittäjäaineista myöhemmissä kirjoituksissa lisää.
Mitkä tekijät vaikuttavat aivoihimme?
Ympäristön vaikutus
Mitä pistämme sisäämme ravinteiden ja myrkkyjen muodossa. Puutokset elintärkeistä ravinteista tai yliannostukset haitallisista aineista, vaikuttavat ei pelkästään jaksamiseemme, mutta myös aivojen toimimiseen ja sitä kautta käyttäytymiseemme. Ilmasto, ympäristömyrkyt, kemikaalit ja monet muut tekijät mitä saamme ulkoisesta maailmasta vaikuttavat omalta osaltaan.
Geenistö
Vaikuttaa osittain, muttei täysin. Kuitenkin tietyt tilat saadaan jo syntyessämme, mutta kaikkiin voimme vaikuttaa omilla valinnoilla. Emme välttämättä pysyvällä muutokselle, vaan tilan helpottamisella.
Sensorikuorma
Kuinka paljon olemme stressin ja paineen alla vaikuttaa suuresti meidän koko keholliseen ilmaisuun. Mikäli kuormitusta on enemmän, kuin pystymme käsittelemään. Miten näemme maailman vaikuttaa, siihen kuinka koemme sen. Monet terapiamuodot perustuvat yksinkertaisimmillaan siihen, kuinka henkilö on tietoinen/tiedostamaton haitallisista toimintatavoista ja kuinka saadaan hänet tarkkailemaan omaa tilaansa selkeämmin. Kehittämällä suurempaa ymmärrystä omaan itseensä ja positiiviseen mielentilaan tukee suuresti ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Ravinto
Vaikuttaa myös, joissakin tapauksissa suuremmin, joissakin vähemmin. Kuvitellaan hetki. Henkilö, sanotaan vaikka Jussi, on b-vitamiinien jatkuvassa puutostilassa. Mikäli hänen ruokavalionsa ei tue b-vitamiinien ja dopamiinin (motivoiva välittäjäaine, jota muodostetaan proteiineista) tuotantoa, hän tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi ja motivaatio on kadoksissa. Kuten moni, myös Jussi turvautuu stimulantteihin, aineisiin jotka lisäävät aktiivisuutta kehossa. Näitä on mm. kahvi, sokeri, alkoholi ja tupakka. Nämä kyllä hetkellisesti piristävät, mutta pitkässä juoksussa vievät kehon voimavaroja ja ravinteita entisestään. Näin kierre on valmis ja se jatkuu entistä suurempana tarpeena saada piristeitä, jotka lisäävät motivaation puutosta ja vähentävät energisyyttä mikäli näitä aineita ei saada. Pahimmillaan tämä jatkuva kierre voi johtaa mm. masennukseen.
Uni
Keinoja aivoja hellivään uneen:
Pimeä huone
Viileä huone
Selvitä mikä pitää sinut hereillä, mikä stressaa sinua
Opettele stressin hallintaa
Tasapainota ravinteiden saanti, varmista ainakin d-vitamiini, magnesium, kalaöljy ja probiootit, joko ruasta tai lisäravinteista.
Tasapainota aivojen välittäjäaineet, erityisesti serotoniini, melatoniini ja gaba
Tasapainota hormonisi
Usein vähärasvainen ruokavalio lisää kuormitusta kehoomme ja aivoillemme. Tämä sen takia, koska kolesterolista muodostuu moni meidän hormoneistamme, mm. meidän sukupuolihormonimme. Elintärkeä osa aivoistamme on kolesterolia, jotta aivomme voisivat toimia täydellisesti. Rasvat ruokkivat muistiasi toimimaan paremmin. Kurkkaa rasvoista kertova kirjoitus alhaalta.
Aivot ja raskasmetallit
Mikäli aivot eivät toimi optimaalisella tavalla, on syytä kurkata mitä aivoissa tapahtuu. Helposti tämä onnistuu mm. hiusmineraalitestillä (monet asiantuntijat suosittelevat myös verestä otettua testiä, jolloin saat monipuolisemman kuvan tilanteesta), jolloin saat käsitystä siitä mitä aivoissasi on meneillään. Kun tiedät mistä on puutosta ja mitä raskasmetalleja siellä on liikaa, voit ruveta korjaamaan tilannetta.
Lyijy
Jos aivoihin pääsee lyijyä on se kohtuullisen vaikeaa saada sieltä pois. Monet lääkkeistä eivät pääse veriaivonesteen läpi puhdistamaan tilannetta, mutta ei huolta, c-vitamiini pystyy tuon nesteen läpi kulkemaan. Parasta c-vitamiinissa on, että se puhdistaa raskasmetalleja, kuten lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia kehosta pois. Jos haluat että aivosi toimivat kunnolla, niin lisää c-vitamiinia ruokavalioosi, joko ravinnosta tai lisäravinteena. Mitä enemmän sinulla on raskasmetelleja, sitä enemmän tarvitaan c-vitamiinia.
Lyijy / Kadmium
Vaikkakin c-vitamiini toimii näihin, myös sinkki on syytä ottaa huomioon. Sinkki on lyijyn vastavaikuttaja, poistaen ylimääräisiä jäämiä kehosta ja aivoista.
Raskasmetallit
Yksi erittäin kyseenalainen aine ihmiselle on glyphosate, jota käytetään tuholaismyrkyissä, kuten roundupissa. Sen epäillään olevan osatekijä monissa aivojen toimintoihin liittyvissä tilanteissa.
Yksi Erityinen lisä on riittävän kalsiumin (mieluiten ravinnosta) saanti, joka on kadmiumia ja alumiinia vastaan hyvä ase. Elohopeaa taasen poistaa seleeni. On hauska huomata miten useissa meriravinnossa on runsaasti seleeniä, samalla kun kaloissa on usein elohopeaa. Luonto osaa tasapainottaa, mutta välillä tarvitaan myös lisäystä. Myös ravinnosta löytyy täsmäaseita. Panosta erityisesti rikkipitoisiin aminohappoihin, joita löytyy esim. valkosipulista, munista ja sipuleista. Myös Rikki (msm) lisä on hyvä lisä arsenaaliin. Erityistä huomiota on kurkata myös aminohappoihin metioniini ja kysteiini, joiden loistava lähde on kuumentamaton heraproteiini ja laadukkaat eläintuotteet. Mentaalissa haasteissa tasapainota ravinnolliset puutostilasi, jotka vaikuttavat suoraan siihen kuinka voit
Aivojen muistisääntö:
Syö riittävästi hyvälaatuisia pähkinöitä, siemeniä, joita ei olla kuumennettu tai lisätty ylimääräisiä aineita
Nauti hyvälaatuisia kananmunia, kookosöljyä, kaloja, riistaa, kylmäpuristettuja öljyjä, joilla on pitkä käyttöhistoria (esim. oliiviöljy)
Nauti lisäravinteena omega-3 kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä tai muuta vastaavaa, josta saat tärkeitä aivoravinteita
Jätä prosessoitu ruoka, pikaruoka, kuumennetut kasvirasvat, jotka eivät tue aivojen kehittymistä
Syö riittävästi välttämättömiä aminohappoja, mieluiten joka aterialla väh. 10 grammaa
Syö vihreetä, panosta tummanvihreisiin kasviksiin, joko kaupasta tai kotipihalta. Muista myös marjat, avokadot, juurekset ja muut värikkäät kasvikset, jotka antavat aivoillesi suojaa.
Suosi lisäravinteena multivitamiinia, jossa on kaikki b-vitamiinit, sinkki, magnesium, d-vitamiini, kalsium (mieluiten ruasta), c-vitamiini, seleeni ja mangaani.
Jos sinulla on mentaalisia oireita, kurkkaa vapaamuotoisiin aminohappoihin, jotka voivat tasapainottaa tilannetta. Työskentele ammattilaisen kanssa, joka ymmärtää aivokemiaa.
Lisää lesitiiniä, esim. kananmunista tai GMO-vapaasta soijalesitiinistä. (eläinperäiset toimivat biologisesti paremmin aivoillemme)
Vältä valkoista (vehnä, jauhot, pasta, sokeri, riisi yms) ja panosta väreihin mieluummin.
Panosta mausteisiin, jotka suojelevat aivoja. Parhaimpina suojamausteena voidaan mainita kurkuma
Liiku, mieluiten raittiissa ulkoilmassa
Opettele uutta, mieluiten joka viikko. Lue, tanssi, aloita uusi harrastus, opiskele kieliä
Harjoittele stressin hallintaa ja stressiin suhtautumista. Tarkkaile omia ajatuksiasi. Luo positiviisia rakenteita itsellesi.
Nuku riittävästi.
Luo sosiaalisia yhteyksiä, toisinsanoen hengaa ystävien ja rakkaiden kanssa
Oleile luonnossa, aivot latautuu
Kyseenalaista omia uskomuksiasi ja kunnioita toisten eriäviä mielipiteitä tasa-arvoisena
Voisiko herkkyys olla suurin voimavaramme? Olisiko mahdollista, että juuri sillä hetkellä, kun päätämme antaa luvan itsellemme särkyä, me annamme paradoksaalisesti itsellemme luvan tulla vahvaksi?
Meillä on sisäänrakennettu tarve olla vahvoja, pärjätä. Herkkyys, suru ja kipu sekä niiden äärelle pysähtyminen luetaan monesti heikkoudeksi. Voisiko olla, että olemme tehneet itsestämme kovia ja tavoitehakuisia, koska pelkäämme, ettemme olekaan rakkauden ja hyvän arvoisia juuri sellaisina kuin olemme? Meidän täytyy saavuttaa ja suorittaa, jotta joku antaa meille hyväksyvän katseensa tai kehuu suoritustamme. Näin koemme jälleen tehneemme jotain oikein ja tunnemme olemassaolomme oikeutetuksi.
Onko sen pienen, rakastavien ja ihailevien katseiden alle syntyneen lapsen puhtaus ja viattomuus kadonnut meistä jonnekin matkalla? Laskeeko meidän arvomme elämän ja rakkauden silmissä kun vuosia, valintoja ja tekoja tulee mittariin? Ehkä olemme vain tulleet epävarmoiksi ottaessamme muiden vaatimukset uhkina omalle perimmälle arvollemme, sille jonka saimme syntymässä. Sen arvon nimi on rakkaus, ja määrä, mittaamaton.
Rakkautta ei voi sanoin selittää. Miljoonat runoilijat, lauluntekijät, maalarit ja muut taiteilijat tekevät siitä jatkuvasti tulkintojaan, silittävät sen pintaa, mutta jos joku olisi onnistunut sen kaikessa hämmästyttävyydessään laittamaan purkkiin, olisi hän kenties aikamme tunnetuin ihminen. Voiko todella, tieto koskaan yltää sinne minne suudelma, itku tai nauru kantaa? Voisiko kokeminen itsessään, olla elämän tarkoitus?
Itku ja nauru, yhtä tärkeitä, yhtä isosti meitä itseämme.
Olivat näiden pelkojen juuret sitten syntyvää edeltävässä ajassa, varhaislapsuudessa, kulttuurissa tai jossain muualla, meillä on täysi voima sisällämme muuttaa uskomuksiamme ja uskaltaa toimia sydämestämme käsin joka ikinen päivä, joka ikinen hetki joka ikisellä valinnallamme.
Ajatukset suuntautuvat aina tulevaan tai menneseen, eivätkä koskaan pysty tavoittamaan juuri tätä hetkeä. Kun ajatus syntyy, se havainnoi jo jotain hetki sitten tapahtunutta. Ajatus on reaktiivinen tapa hahmottaa elämää. Antautumalla tuntemaan tässä hetkessä syntyvä tunne, avaamme jotain tässä hetkessä olevaa. Jotain mikä on sanojen tuolla puolen. Tiedät varmaan tunteen, kun et löydä sanoja kuvaamaan jotain hetkeä. Sellaiset hetket koskettavat meissä jotain aluetta, jossa menemme tunnetasolla entistä syvemmälle lähemmäksi Olemista ja sen kauneutta. Itku ja nauru, yhtä tärkeitä, yhtä isosti meitä itseämme. Yhtä ihmeellisiä polkuja, pieniä siltoja, meihin itseemme.
Vaati suurta rohkeutta kohdata suurta herkkyyttä, mutta jokainen hetki on uusi alku elämän silmissä ja ainoa joka lopulta voi meidät tuomita, tai vapauttaa, katsoo meitä peilistä.
Mistä lie suomalaiseen elämisen tapaan on tarrautunut takiaisen lailla suo, kuokka ja Jussi -tyyppinen elämänasenne. Ehkä sotakorvausten maksamisesta. Ehkä niiltä ajoilta, kun elämä – todella – pyöri perustarpeiden hankkimisen ympärillä. Ehkä niiltä ajoilta, kun mummuni lähti kolmen pienen pojan kanssa polkupyörällä ostamaan (ruosteisia) nauloja, joita sitten suoristettiin ennen käyttöön ottoa.
Aika oli ennen kovin erilaista kuin nykyään. Nyky-Suomessa, vaikka usein muuta sanotaankin, perustarpeiden osalta asiat ovat kohtalaisesti kaikilla, jotka osaavat etsiä ja pyytää apua. Vuosisadan takaiseen tilanteeseen nähden asiat ovat hyvin, elleivät loistavasti.
Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perustarpeet on tyydytetty, mutta yhä moni meistä etsii jotain parempaa. Sanotaan, että meillä on tässä ajassa omat haasteemme. Niin kuin jokaisessa ajassa. Myös tulevassa.
Kun mietii omaa suhdettaan elämään, saattaa tunnistaa vielä suo, kuokka ja Jussi –mentaliteettia. Elämä on suoriutumista. Puurtamista. Viikonloppuhengähdystä, lomien odottelua. Loputonta työntekoa. Toivetta paremmasta elämästä.
Jos ennen käytettiin aika siihen, että perheelle saatiin hankittua ruokaa, nykyään pelkkä ruoka ja lämmin koti eivät riitä. Tulee tarve autolle, koska eihän kolmen pienen lapsen kanssa pyöräillä ostoksille. Kun opiskeluaikojen Rainbow-kahvi on juotu, halutaan jotain hienostuneempaa. Tarvitaan, halutaan ja hankitaan. Yhtä sun toista. Isoa tai pientä, se ei ole merkityksellistä.
Elämästä nauttiminen on usein jossain paremmassa, jossain enemmässä. Kun on joskus laskenut maitorahojaan tarkkaan, kuvittelee, että tonni tilillä helpottaa. Kun katsoo miljonäärejä, voi huomata, että yksi miltsi ei ole mitään, jos voi saada toisenkin. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon ihmisellä on, vaan siitä, että hän aina pyrkii jonnekin. Hän suorittaa elämäänsä paremman toivossa ja jättää huomiotta kaiken sen ihanan, mitä elämä on jo tuonut eteen.
Minä uskon siihen, että elämässä on kyse siitä, että osaa nauttia veden kantamisesta, kalapuikkojen paistamisesta tai sateen ropinasta. Kyse ei ole siitä, mitä elämästä puuttuu (ellei se ole vajetta perustarpeissa). Näen, kuinka edeltävien sukupolvien elämänasenne on iskostunut niin syvälle, että elämä tuntuu suoritukselta, suoriutumiselta.
Jos pomo kysyy töissä, onko sinulla kiire, onko soveliasta vastata, että ”kiitos kysymästä, tahti on juuri sopiva, nautin työn tekemisestä”. Voi olla, että ei olisi kovin soveliasta, koska vain kiireiseltä tuntuva työmäärä olisi riittävästi – ja nauttiminenhan tarkoittaisi sitä, että pakosti työajassa on liikaa väljyyttä. Kun kaveri tulee vastaan kadulla ja kysyy, mitä kuuluu, miltä tuntuisi vastata: ”Eipä tässä ihmeempiä, kunhan nautiskelen elämästä ja kiireettömyydestä.” Laiskimus – sellaisenko mielikuvan saisit aikaan?
Tuntuuko teistä muista usein siltä, että elämästä ei saisi nauttia, koska pitää osallistua milloin yhteiskunnan rakentamiseen, milloin velkojen maksamiseen, milloin osinkojen kasvattamiseen, milloin verovarojen kartuttamiseen, milloin täydellisten puitteiden rakentamisesta tuleville sukupolville? Jos Jumala – tai jokin jumalan kaltainen elämän alku – olisi tarkoittanut meidät vain suoriutumaan elämästä, olisimme syntyneet työhanskat ja verokortti kädessä ja paremmalla stressinsietokapasiteetilla varustettuna – ehkä ulkoinen kovalevy napanuorassamme kiinni. Sen sijaan meille on luotu silmät ja suu hymyilemistä varten, tunteet tuntemista varten, kaunis luonto kokemista varten ja ihmisiä ympärille kohtaamisia varten.
Riippumatta siitä, millaiseksi edelliset sukupolvet ovat määritelleet suhteemme elämään, meillä on lupa nauttia elämästä. Ehkä suuri tehtävämme tässä ajassa onkin opetella taas nauttimaan elämästä. Juuri sellaisena kuin se nyt on – mitään vähentämättä tai mitään lisäämättä.
Mindbodygreen-hyvinvointisivusto haastaa inspiroitumaan joka päivä, sillä inspiraatio on asia, joka valtaa meidät silloin tällöin. Mutta toivoisitko, että se valtaisi sinut useammin, esimerkiksi päivittäin? Viime aikoina tutkijat ovat osoittaneet, että tunteet kuten ilo, kiitollisuus ja merkityksellisyys ovat enemmän kuin tunteita. Niillä on valta saada meidät tekemään asioita, jopa sellaisia asioita, joita emme uskoneet pystyvämme tekemään. Miten tämä on mahdollista?
1. Kysy itseltäsi: Mikä saa sydämeni laulamaan?
Onko työssäsi, henkilökohtaisessa elämässäsi tai ihmissuhteissasi jotakin, joka ei enää tunnu merkitykselliseltä vaan päinvastoin junnaa paikallaan tai tuntuu turhalta?
Näiden asioiden kysyminen itseltä voi luoda uuden henkisen tason, jolle ominaisia ovat energisyys, elinvoima ja merkityksellisyyden tunne.
2. Ole avoin uusille asioille
Jos ihminen on avoin elämän tuomille haasteille, hänessä näkyvät uteliaisuus, nöyryys, joustavuus ja vastaanottavaisuus. Elämä näyttää meille tien, joka voi olla joskus aivan erilainen kuin kuvittelimme.
3. Ole leikkisä – oikeasti
Emme saa työ- ja perhe-elämän ristipaineessakaan unohtaa leikkisyyttä. Sen avulla voimme päästä flow-tilaan ja olla kokonaisvaltaisesti joustavampia vastustuksen tai perääntymisen sijaan. Leikkisyys on kineettistä energiaa, joka houkuttelee luovuutemme esiin. Se, että osaa nauraa itselleen, on kätevää silloin, kun elämässämme on draamaa. Siinä siis taito, jota kannattaa vaalia.
4. ”Ole oma itsesi – kaikki muut ovat varattuja” –Oscar Wilde
Itseluottamus ja kyky olla oma itsensä ovat tärkeimpiä taitoja , jos mielii elää onnellisesti ja inspiroituneesti. Aitous auttaa meitä kriisitilanteissa luomaan itsemme uudelleen. Se auttaa meitä myös tekemään ja sanomaan ne asiat, jotka ovat tarpeen. Aitous voi olla virkistävä tuulenhenkäys myös ihmissuhteissamme ja asenteissamme. Olemalla aitoja saamme lisää voimaa olla todellinen itsemme.
5. Tee jotain inspiroivaa joka ikinen päivä
Laulatko tarpeeksi? Tanssitko tarpeeksi? Oleskeletko luonnossa tarpeeksi? Näetkö ystäviäsi riittävän usein? Jos vastauksesi on ei, muista, että voit muuttaa sitä, miten paljon hoidat näitä sielulle tärkeitä asioita.
6. Ole kiitollinen
Maailma on kaunis paikka. Miksemme siis metsästäisi asioita, joista olemme onnellisia? Ota kynä käteen tai läppäri syliin ja kirjoita lista kaikista niistä asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Rakkaat ihmiset ja paikat, lempimusiikki, lempiharrastukset… vähemmästäkin alkaa hymyilyttää! Kiitollisuuslistassa on oma tunnelmansa, ja sen tekemiseen voi jäädä koukkuun.
Tärkeintä on herättää inspiraatiota elämässä joka päivä. Kokeile viikon ajan, ja katso, mitä tapahtuu: kohtaat uusia ihmisiä, uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Kokeile kääntää ongelmat luoviksi haasteiksi, ja muista, että sinä rokkaat!
Aasialainen ruoka on ihanaa, mutta niiden tekeminen on ollut minulle aina iso haaste. Olen aiemmin käyttänyt niissä valmista currytahnaa, joiden avulla olen saanut maun lähestulkoon ”oikeaksi”, mutta se jokin siitä aina puuttuu. Lisäksi kun käyttää samoja valmistahnoja, ruoka tuppaa maistumaan aina samalta ja sen vuoksi niiden tekeminen usein jää väliin. Nyt kuitenkin päätin ottaa henkilökohtaisen haasteeni vastaan ja opetella curryn tekemisen ihan itse alusta alkaen. Surffailin aihetta hetken, yhdistelin muutamaa eri reseptiä, kävelin ”aasiakauppaan” ja hain tarvittavat tarvikkeet. Valikoimat kaupassa oli loistavat. Olivat parantuneet huomattavasti siinä neljässä vuodessa jolloin olen viimeksi vastaavanlaisissa marketeissa asioinut. Ihania mausteita, kalakastikkeita, pakastekaloja ja äyriäisiä, sekä tuoreita yrttejä ja versoja. Suosittelen.
Kotona aloin väsäämään ensimmäistä omaa curryversiotani ja tekeminen oli kuin olikin yllättävän simppeliä. Maku oli todella lähellä sitä mitä ajatuksissani lähdin hakemaan, joten en voi muuta kun olla tyytyväinen neitsytversiooni. Parantamisen varaa toki on, mutta täytyykin aina olla. Tässä resepti minkä mukaan curryn valmistin. Oma curryni oli nyt hyvin kaukana punaisesta, vaikka sen olisi sellaista olisi pitänyt olla. Laiskana käytin ohjeen mukaisesti ketsuppia kypsennetyn tomaattipyreen tilalla, joten uskon sen vaikuttaneen väriin oleellisesti. Kyseisen ohjeen mukaan ruokaan olisi tullut myös vielä 2 rkl chilijauhetta, mutta minulla tuoreet chilit oli jo niin tulisia, kuten myös chilijauheeni, että jätin chilijauheen määrän todella minimiin.
Lisäsin kasvisten määrää myös monipuolisemmaksi. Monissa ohjeissa oli nimittäin kanan lisäksi vain munakoisoa ja paprikaa, mutta itse halusin monipuolisuutta kasvisten määrään. Käytin omassa curryssani näiden lisäksi salottisipulia, papuja ja kesäkurpitsaa. Kasvisten määrää en ohjeeseen merkannut, sillä niitä voi kukin säädellä omien mieltymysten mukaan.
Kookoscurry
Currytahna
2 rkl kalakastiketta
1 rkl limen mehua
2 sitruunaruohon vartta silputtuna
1 salottisipuli ((tai ½ punasipuli)
4 – 5 valkosipulin kynttä
pala inkivääriä (noin peukalon kokoninen pala)
1 – 2 tuoretta chiliä
2 rkl ketsuppia tai paistettua tomaattipyreetä
chilijauhetta (riippuen kuinka tulista haluat)
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 rkl intiaani- tai palmusokeria
1 tl raputahnaa
Kastike:
1 – 2 prk/tlk kookosmaitoa tai kermaa
1/2 tl ceylonin kanelia
4 limen lehteä
munakoisoa
paprikaa
suikaloitua kanaa
kesäkurpitsaa
salottisipulia
vihreitä papuja
Laita currytahnan ainekset blenderiin ja sekoita niistä tasainen tahna. Paista currytahnaa pannulla hetki ja lisää joukkoon kookosmaito, limen lehdet ja kaneli (voit käyttää myös kanelitankoa). Lisää joukkoon kuutioitu munakoiso, sekä paprika ja hauduta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää sitten suikaloitu kana, tomaatti, kesäkurpitsa ja sipuli. Lisää tarvittaessa lisää kookosmaitoa tai vettä, jos liemen määrä on liian vähäinen. Hauduta currya miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia, lisää sitten vihreät pavut ja hauduta niin kauan kunnes kana on kypsynyt. Tarkista maku ja tarjoa riisin ja tuoreen korianterin tai vaikkapa raikkaan kaali-porkkanasalaatin kera.
Vinkki! Vegaanisen version tästä saa jättämällä kanan ja raputahnan pois ja korvaamalla ne vaikka laadukkaalla tofulla, jonka voi paistaa esim. chiliöljyssä ja sienisoijassa. Kokeiltu ja hyväksi koettu!
Aika kuluu ja elämä heittää maailman laidalle ja takaisin ja edestakaisin ja ympäri. Niin paljon on tapahtunut, että en edes tiedä mistä alkaisin tämän blogin.
Aivan ensin haluaisin sanoa muutaman sanan hyvästä ystävästäni Mikaelista. Mikael ei enää ole kanssamme. Valitettavasti hän oli liian nuori vasta vähän päälle viiteen kymppiin yltänyt. Päivääkään ei kulu ettenkö ajattelisi häntä ja hänen perhettään, jotka kaikki kaipaavat tätä uskomatonta miestä suunnattomasti. Mikael oli ihmeellinen mies ja hyvä ystävä, joka lopulta joutui antamaan periksi sairaudelleen, joka sammutti kaikki lihakset ja oli vienyt kyvyn liikkua. Tämä naapurin mies, hyvä ystävä, johon minulla oli suuri kunnia tutustua noin vuosi sitten, opetti minulle elämästä enemmän kuin hän varmasti itsekään ymmärsi. Kiitos rakas ystävä, sinä opetit minulle miten tärkeää on elämässä katsoa asioita oikealla asenteella, kuinka tärkeää on hurtti huumori ja intohimo elämää kohtaan. Sinua ei rajoittanut mikään, vaikka et pystynyt liikkumaan kuten me muut. Sinun seurassasi en hetkeäkään ajatellut, että olisit jollakin tavalla erilainen. Minä olen niin kiitollinen, että sain tutustua sinuun ja perheeseesi. Voisin kirjoittaa koko blogin kaikesta mitä opin Mikaelilta, mutta hän tietää mitä ajattelen, siksi sanonkin vain kiitos rakas ystävä, kiitos että sain tuntea sinut. Osaan sinun ansiostasi katsoa elämää on arvokkaana ja ihmeellisenä, se voi loppua silmänräpäyksessä, odottamatta. Elämästä saa ja pitää nauttia juuri nyt ja tässä, muuta ei ole kuin tämä hetki!
Kun elämä nappaa otteeseensa, ei auta muuta kuin heittäytyä ja antaa virran viedä. Näinhän me usein ajattelemme, mutta kuinka usein oikeastaan toimimme sen mukaan, siinäpä se suuri kysymys onkin. Jokin aika sitten tein päätöksen seurata sydäntäni ja antaa sen viedä mihin se ikinä minut viekään. Ainoa asia, joka on ollut minulle selvää, on se mitä haluan elämässäni tehdä. Suurin lahja mitä ihminen voi mielestäni saada, on löytää oman elämänsä tarkoitus, intohimo. Sen uskonkin kuljettavan minua kaikkialle, juuri sinne mihin minun pitää mennä. Minun intohimonihan on siis eläinkommunikointi ja sen opettaminen ja eläinten hyvinvoinnista ja ajatuksista puhuminen.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet kuin vuoristorata. Olen saanut tehdä työtäni, sellaisella tahdilla ja suurella sydämellä, että olen ollut onnesta mykkyrällä. Olen saanut kursseillani tavata upeita oppilaita, jotka ovat opettaneet minulle varmasti enemmän kuin minä heille. Jokainen kurssi, jokainen oppilas ja asiakas ovat valtava lahja ja olen heistä kaikista hyvin kiitollinen.
Ja niin on matka jatkunut uudelleen tänne maailman laidalle rapakon taakse ja opetustyö jatkuu kun palaamme Suomeen kesän alussa. Elämässä ei mikään ole sattumaa ja siihen on vain uskominen. Tämä virran vietävänä oleminen on hyvin jännittävää tosiaan, ei aina niin helppoa, mutta ei todellakaan tylsää. Palattuamme tänne Chicagoon, jossa tätä blogia nyt kirjoitan, muutama viikko sitten, en todella tiennyt mikä minua odotti. Seikkailu, joka sekin taitaa olla vasta alussa. Tässä muutama sana reissusta, jonka teimme rakkaan ystäväni kanssa, mielessä vain että saisimme hiukan aurinkoa ja lämpöä pitkän talven päätteeksi. Käänsimme auton nokan kohti Floridaa ja matka alkoi. Tarinaa on pakko hiukan lyhentää, kun kaikkea ei tähän saa mahdutettua millään kuitenkaan. Reittimme kulki halki osavaltioiden Illinois – Indiana – Kentucky – Tennessee – Georgia – Florida – Georgia – South Carolina – North Carolina – Tennessee – Kentucky – Indiana – Illinois ja matkaa mittariin kertyi lopulta n. 4000 km.
Saavuimme Ft Lauderdaleen Floridaan myöhään yöllä ja seuraavana aamuna päätimme katsoa mitä kaupungilla on meille tarjottavana. Huomasin, että Hay House kustantamo järjesti kirjailijoiden seminaarin läheisessä konferenssikeskuksessa ja kuinka ollakaan, toinen seminaarin puhujista oli Dr. Wayne Dyer ja toinen Hay Housen toimitusjohtaja Reid Tracy. Sinne siis ja pian huomasimme istuvamme seminaarissa täydet kaksi päivää oppien kirjoittamisen ihmeistä ja kirjan julkaisemisesta jne. Tapasimme vanhoja tuttuja Hay Houselta ja tutustuimme myös uusiin ihmisiin, joiden uskonkin olevan yksi suurimmista syistä miksi ylipäätään seminaariin päädyimme. Elämässä ei ole sattumia ja synkronismi on upea asia kun siihen luottaa. Olemme aina siellä missä meidän kuuluukin olla, kaikkialla, kaiken aikaa, juuri nyt.
Kesken seminaarin silmään pisti lyhyehkö nainen, joka oli pukeutunut kuin eräopas tai vastaava, päässään stetsonin mallinen hattu. Jossain vaiheessa kun saimme esittää kysymyksiä opettajille, nainen sai mikrofonin ja esitteli itsensä. Hän kertoi nimekseen Jaye Perrett, entinen poliisipäällikkö, joka kirjoittaa kirjaa eläimiin kohdistuvista väärinkäytöksistä. Kerrassaan sykähdyttävä puheenvuoro ja ystäväni sanoi, että meidän kuuluu jutella hänen kanssaan. Tauolla huomasinkin jo juttelevani hänen kanssaan erilaisista eläimiin liittyvistä asioita. Jaye kertoi olevansa eläkkeellä poliisin virasta, jossa on eläinten rääkkäys yms. muissa väärinkäytöstapauksissa tehnyt Yhdysvalloissa enemmän pidätyksiä kuin kukaan muu poliisi. Hän oli pelastamassa koiraa, joka oli kuristumaisillaan naruunsa ja tämän tapahtuman tuoksinassa hän menetti toisen jalkansa ja lopulta joutui jäämään eläkkeelle (tämäkin koira pelastui).
Vuonna 2001 Jaye ja ystävänsä Gail Bowen perustivat EARS inc:n ( www.earsinc.net ). He ovat pelastaneet vuosien saatossa kymmeniä erikoisia eläimiä, enimmäkseen leijonia ja tiikereitä, joita ihmiset ovat ottaneet lemmikikseen ja tajunneet eläinten kasvettua, että niitä on mahdotonta pitää. EARS sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Orlandosta ja suosittelenkin jokaiselle, joka tekee matkaa lomalle Floridaan, käykää ihmeessä tutustumassa tähän paikkaan.
Juteltuamme Jayen kanssa, tajusimme heti, että tässä on todellinen enkeli, joka on matkallemme laitettu. Saimmekin kutsun tulla tutustumaan EARS:iin. Ja niin matka jatkui kohti näiden upeiden isojen kissojen kotia. Vietimme uskomattoman päivän vapaaehtoisena näiden isojen kissojen, apinoiden ja karhujen keskellä ja sain tehdä myös työtäni kommunikoijana. Suurin osa näistä kissoista on kasvatettu olemaan turistien valokuvissa, kun ne ovat olleet pentuja. Kun tiikeri sitten kasvaa, ei sillä ole enää käyttöä ja suurinta osaa uhkaa lopettaminen. Tätä kannattaakin miettiä, jos kohtaat tilanteen jossa voit päästä valokuvaan tiikerin tai leijonan kanssa. Floridassa kuka tahansa voi omistaa tiikerin, mikä jo sinänsä on kummallista ja huolestuttavaa.
Jaye työskentelee eläinten hyvinvoinnin puolesta 24/7 väsymättä ja saamme varmasti myös mahdollisuuden saada hänet puhumaan Suomeen suuremmalle yleisölle. Tämä nainen on todella tarinoillaan vangitseva ja uskomaton persoona ja meillä jokaisella voi olla häneltä paljon oppimista. Vuonna 2004 Jaye pelasti satoja eläimiä hurrikaani Katarinan keskeltä ja perusti Katarina Animal Rescue Sanctuaryn. Kaikesta voi lukea lisää EARS inc:n nettisivulta www.earsinc.net .
Seikkailu kuljetti meitä takaisin kohti Chicagoa halki Smokey Mountainsin ja pysähdyimme mm. Cherokee intiaanireservaatissa. Tätä kirjoittaessa on mielessä miljoona asiaa joista haluaisin teille kertoa, mutta lopuksi kerron uudesta seikkailusta johon on jokainen halukas tervetullut mukaan.
Päivi Kaskimäki ja Maiccu Kostiainen – ylpeänä esittävät:
”Tiedossa ennen kokematon matka menneeseen ja tulevaan. Maat ja taivaat yhdistyvät matkallamme Maorien maailmaan, tähdistöjen, eläinten, luonnon viisaus kaikki linjautuneena itseen. Matkaa suunnitellessa on moni palanen loksahtanut kohdalleen ja olen ymmärtänyt selkeämmin matkan tarkoitusta. Tähti yhteydet, oman kehon tähtiviisaus, muinaisten mannerten Mu:n ja Lemurian energiat ja keveämpi olemus, aistiemme avautuminen, 26.7.14 kulminaation saavuttaminen, kaikki merkit viittaavat siihen, että olemme valmiita käytännössä uuteen aikaan ja uudenajan todelliseen tietoisuuteen.
Tämä on matka, jollaisia tehdään sielun ohjauksen mukaan. Mikäli tunnistat sydämessäsi kutsun, niin lämpimästi tervetuloa mukaan. Luokaamme valoverkkoa matkalla olijoiden ja hengessä mukana tulevien välillä. Maailman mieli, 144 000 kristalliverkko on tuolloin jo hyvin vahva, ja telepaattiset yhteydet luonnollinen tapa kommunikoida.
Matkamme alussa maya-kalenterissa on 10 porttipäivän jakso, jolloin yhteydet ovat aivan auki, korkeimpaan tietoisuuteen ja tähdistöihin! Näissä energioissa on tiedossa mitä huikein noste, koko matkalle. Kun palaamme alkaa keskuskanavan jakso, käynnissä lienee todellinen tietoisuuden evoluutio harppaus, matkalaisille ja kaikille ihmisille ympäri maailman.”
Matkalla tulemme opiskelemaan eläinkommunikointia ja harjoittelemme sitä mm. käytännössä uidessamme villien delfiinien kanssa. Henkilökohtaisesti tämä matka tulee olemaan varmasti uskomaton hyppäys uuteen tietoisuuteen ja kokemus jota en tule unohtamaan koskaan. Omasta puolestani, sydämellisesti tervetuloa mukaan!
Elämä on todellakin arvokas seikkailu, kun teet päätöksen hypätä sen kuljetettavaksi, se todella nappaa sinut otteeseensa ja jokaisen nurkan takana odottaa uusi upea lahja avattavaksi. Annetaan siis mennä, tervetuloa kyytiin! Kuten alussa totesin, kaikki voi olla silmänräpäyksessä ohi, ei ole muuta kuin tämä hetki!
Kuinka olla läsnä? Miten pysyä läsnäolon tilassa esiintyessä? Halusin selvittää, kuinka läsnäolon tila saavutetaan, ja mallitin* loistavaa läsnäolon tilassa esiintyjää, Keskiviikkokolumnistiamme Miia Leinosta. Miia on myös pappi, sielunhoidon tutkija ja opettaja Helsingin yliopistossa sekä Mindfulness-ohjaaja.
Videolta näet Miian yhden esiintymisistä:
1. Hengitä
– Hengitys tuo huomion omaan kehoon, omaan tilaan. Hengitys auttaa keskittymään ja rauhoittaa.
2. Valmistaudu hyvin
– Opettele puhumasi asiat hyvin. Kun osaat asiat hyvin, ei tarvitse pinnistellä muistaakseen asiat oikein. Voit luottaa siihen, että osaat aiheen niin hyvin, että pystyt varioimaan tilanteen mukaan. Se tuo itseluottamusta ja varmuutta, eli poistaa pelkoa.
3. Ankkuroi sydän auki
– Kun puhut, puhu sydän auki. Läsnäolon tila ja tapa käsitellä aiheita tulevat sydämentasolta – eivät päästä. Voit tehdä oman ”sydänankkurin” tai mielikuvaharjoituksen etukäteen. Esimerkiksi kynä kädessä saattaa toimia kanavan avaimena, sillä kädet ovat yhteydessä suoraan sydänkanavaan.
4. Puhu oma totuutesi
– Kun sydänkanava on auki, kuuntele sitä ja anna sen johdattaa. Puhu oma totuutesi riippumatta aiheesta, yleisöstä tai ilmapiiristä. Vaikka aiheesi olisi teoreettinen, tuo oma kokemuksesi mukaan esimerkkien tai tarinoiden avulla.
5. Ajattele olevasi ”ei kukaan”
– Kun ajattelet, koet ja tunnet olevasi ”ei kukaan”, et voi epäonnistua tai onnistua, tehdä tai olla oikein tai väärin. Toimit ikään kuin kanavana sydämesi sanomalle, omalle totuudellesi. Näin ego ei pääse pelottelemaan. Kun ego on hiljaa, sydän/sielu puhuu.
6. Havainnoi ja tunnustele
– Havainnoi ja tunnustele tunnelmaa ja yleisöä. Mutta älä tulkitse, vain tunnustele. Isossakin yleisössä eri taustoista ja tarpeista käsin kuuntelevat voivat saada henkilökohtaisen kontaktin puhujaan, kun puhuja ”antaa tilaa” kaikille ja kaikelle. Syntyy kaikille yhteinen tila.
Samat läsnäolon peruspilarit on sovellettavissa mihin tahansa läsnäoloa vaativaan tilanteeseen.
* Mallittamisen avulla selvitetään, mitä malli tekee silloin, kun hän onnistuu tehtävässään. Esimerkiksi tätä lopputulosta edelsi kolme tuntia nauhoitettua mallitushaastattelua ja 10 sivua muistiinpanoja.
