Entä jos elämän tarkoitus onkin tuottaa meille uusia haasteita – jotta löytäisimme elämällemme tarkoituksen ?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin uskomuksia ja miten ne syntyvät. Tässä artikkelissa tuon tähän samaan teemaan myös toisen, vielä varhaisemman tason. Mitä jos uskomukset syntyvät jo ennen syntymäämme?

Ihmiselämän ensi hetki on hedelmöittymisen hetki, ja siitä alkaa ihmeellinen soluprosessi, josta noin yhdeksän kuukauden päästä syntyy uusi ainutlaatuinen ihminen kokemaan erilaisia asioita tähän maailmaan. Mutta voisimmeko olla tietoisia kaikesta kokemastamme jo elämämme ensi hetkistä asti? Ja että nämä kokemukset vaikuttaisivat vielä myöhempään elämäämmekin?

Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt useaan tieteelliseen tutkimukseen, jotka tukevat tätä väittämää. On mm. havaittu, että jos ihminen on kohtuaikana joutunut äidin kokeman voimakkaan stressin vaikutuksen alaiseksi, hän altistuu keski-iässä enemmän erilaisille kroonisille sairauksille. Toisen maailmansodan aikana miehitetyssä Hollannissa yksi talvi oli erityisen vaikea, kaikki kärsivät pelkojen ja muun stressin lisäksi ruuan puutteesta. Ne äidit, jotka olivat aliravittuja alkuraskaudessa, heidän lapsensa sairastuivat aikuisena muita tyypillisemmin metaboliseen oireyhtymään. Tässä on vain muutama esimerkki.

Voisiko olla mahdollista, että pieni sikiökin tiedostaa, tuntee tunteita ja kokee myös äidin kokemat traumat, sekä isot että pienet. Äidin tunteet ja verenkierrossa liikkuvat stressihormonit siirtyvät lapseen istukan kautta. On arvioitu, että äidistä lapseen siirtyvä voimakas stressi vaikuttaa jopa vauvan aivojen kehittymiseen. Mutta muista että aivot ovat plastiset eli muovautuvat, eli tähän voidaan vaikuttaa myöhemmin lapsen elämässä!

Hyvä kysymys on sekin, voivatko kulttuuriset ja yhteiskunnalliset uskomukset ja mallit periytyä jo sikiöaikana. Mikä merkitys on ollut esim. sodan jälkeisellä tunnekylmällä ilmapiirillä, kun piti vain selviytyä päivästä ja viikosta toiseen – tunteet oli pakko laittaa syrjään. Sekin jo tiedetään, että sotatraumat (ja niihin liittyvät uskomukset ja mallit) periytyvät tuleville sukupolville.

Traumaattinen syntymäkokemus vaikuttaa myös jollakin tavalla ihmiselämään. Pitkittynyt synnytys, yllättävät komplikaatiot, vahvat lääkitykset, tai jos äidin ja vauvan välisen ensikontaktin ja yhteyden syntyminen on estynyt esimerkiksi vauvan keskosuuden ja tehohoidon vuoksi.

On tutkittu, että syntymän jälkeiset 45 minuuttia ovat tärkein vaihe äidin ja lapsen välisen yhteyden syntymiseen. Tämä yhteys tapahtuu kaikkien aistien kautta: ihokosketus (lämpö, ”sydänkontakti”), katsekontakti, kuuloaistimukset sekä haju- ja makuaistimukset (rinnan imeminen). Tämän vuoksi olisi todella tärkeää huolehtia siitä, että äidin ja lapsen välinen yhteysprosessi (bonding) on mahdollista toteuttaa, ellei kummankaan terveys ole siinä tilanteessa uhattuna.

P1010398

Tiedämme sen, että traumat haastavat aina tavalla tai toisella ihmisen uskomusjärjestelmää. Tunteet ja uskomukset liittyvät toisiinsa. Tunteet luovat uskomuksia ja uskomukset luovat tunteita. Jos pieni sikiö kykenee kokemaan tunteita ja stressejä, voiko hänelle muodostua uskomuksia, ilman kieltä? Mielestäni voi, mutta uskomukset näyttäytyvät enemmän tunne-, keho- ja symbolisella tasolla. Juuri tämän vuoksi emme ole useinkaan tietoisia omista uskomuksistamme, koska aikuisena käsittelemme asioita pääasiassa kielellisellä tasolla.

Tässä on joitakin esimerkkejä, miten itse ymmärrän sikiön tai syntyvän lapsen pystyvän luomaan tiloja, joita kutsumme uskomuksiksi ja niistä seuraaviksi tunne- ja toimintamalleiksi:

• Lapsi ei ole odotettu tai toivottu – ”minua ei hyväksytä/minut hylätään”, ”olen arvoton”. Hän saattaa olla lapsena ja vielä aikuisenakin masentunut ja kokea, ettei hänellä ole lupaa olla olemassa.

• Äiti pelkää synnytystä tai hänellä on muita pelkoja tai ahdistusta – lapsikin jähmettyy kohdussa, usein lapsi ottaa vahvasti äidin tunteita kantaakseen, ikään kuin helpottaakseen äidin kokemaa taakkaa. Tällaisesta lapsesta voi kehittyä uhrautuja ja taakankantaja, jolla on herkät tuntosarvet aistia toisten tunteita ja kannatella muita.

• Keisarinleikkaus, imukuppi- tai pihtisynnytys – lapsi saattaa kokea, että hänet otetaan yllättäen ja liian nopeasti tai väkivaltaisesti pois äidin lämpimästä kohdusta kylmään maailmaan. Uskomuksena: ”elämässä tapahtuu koko ajan asioita joihin en voi itse vaikuttaa”, voimattomuus, oman hallinnan menetys.

• Pitkittynyt synnytys, vauva jää jumiin synnytyskanavaan – lapsi saattaa kokea elämässään jäävänsä jatkuvasti jumiin asioihin, ei saa tehtyä asioita loppuun jne.

Mahdollisimman tasapainoinen raskausaika ja luonnollinen synnytystapahtuma ovat tietenkin aina tavoitteena, mutta aina raskaus ja synnytys eivät etene toivotulla tavalla. Ehkä elämän tarkoituksena on tuottaa meille erilaisia haasteita elämämme ensi metreiltä asti. Matrix Reimprinting -menetelmän kehittäjä Karl Dawson sanoi eräässä koulutuksessaan: ”Trauma is the window to our soul – trauma on ikkuna sieluumme”. Ehkäpä tämä juuri on traumojen tarkoitus, löytää tapahtumien syvempi merkitys itselle ja vapautua toteuttamaan omaa elämäntehtäväänsä.

Oma syntymäkokemus on mahdollista käydä uudelleen läpi Matrix Birth Reimprinting -prosessin avulla. Tässä asiakkaani kokemus prosessista: ”Koin kokemuksessani valtavan oivalluksen siitä, miten koko elämääni on leimannut symbioottinen suhde äitiini. Olemme kuin parhaat ystävät. Mutta epätasapainoisesti. Jo sikiöaikana aloin huolehtia hänestä. Oli upea kokemus päättää syntyä tähän elämään, juuri sellaisena kuin se on ja juuri sellaisena kuin minä olen. Visualisoin syntymäni jälkeen äitini katkaisemaan napanuorani. Olen ollut vapaampi kokemukseni jälkeen. Näen suhteemme uusin silmin, rakkaudella, mutta asettaen omat rajani yhä selkeämmin.”

Kirjavinkki: Karl Dawsonin uunituore teos: Transform Your Beliefs, Transform Your Life: EFT Tapping Using Matrix Reimprinting (Hay House). Saatavana Amazonilta.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: