Yritysblogi on toteutettu mainosyhteistyössä PUR Hyvinvointikaupan kanssa
Nykypäivänä stressi on varmasti lähes kaikille tuttu vitsaus, jonka läsnäololta vain onnekkaimmat onnistuvat välttymään. Sen lisäksi, että se onnistuu harmistuttamaan mieltä ja viemään yöunet mukanaan, sen tiedetään olevan lähes 90% vakavien sairauksien taustalla heikentäen terveydentilaa yleiselläkin tasolla. Yhä enemmän tavoitellaankin stressittömämpää arkea ja elämäntyyliä sen huomattavien, mieltä kohentavien, vaikutusten vuoksi.
Stressin haitat terveydelle huomasi jo aikoinaan lääkäri, bakteriologi ja homeopaatti Edward Bach, joka tunnetaan yhä tänäkin päivänä kukkaterapian luojana. Bachin mielestä ihmisten kielteiset tunteet heijastuvat stressinä sekä kiputiloina ja sairauksina, jolloin henkisen epätasapainon järkkyessä myös fyysinen terveys oireilee. 1930-luvulla syntyneen terapiamuodon pohjalla onkin ajatus ihmisen henkisestä hyvinvoinnista fyysisten sairauksien taustalla, huomioiden kaikki ihmisen kolme eri olemuspuolta: henkisen, fyysisen kehon ja tunne-elämän.
Tähän ajatukseen pohjautuen Bach loi 38 erilaiseen kukkauutteeseen perustuvan kukkaterapian, joka hoitomuotona pohjautuu fyysisen terveyden sijaan nimenomaan henkiseen hyvinvointiin ja sen tasapainotilan saavuttamiseen. Jokainen uute tehoaa muuttaen negatiivisia tunteita positiivisiksi, jolloin stressin vähentyessä siitä vapautuva energia muuttuu positiiviseksi ja auttaen kehoa toimimaan luonnollisesti fyysisiä sairauksia vastaan. Kukkatippoja nautitaan yksilöllisesti useampia kertoja päivässä joko yksittäin tai useampaa yhdistellen.
Kukkatippoja saa myös valmiina yhdistelminä, kuten Ainsworthsin kahdeksaa eri kukkauutetta sisältävää täysin alkoholitonta ”Emergency Spraytä”. Suihke kulkee kätevästi mukana niin takin taskussa kuin käsilaukussakin ja aina ahdistuksen, jännityksen tai muun kielteisen tunteen nostaessa päätään sprayta suihkautetaan kielen alle kahdesta kolmeen kertaan. Jos iltasella ei saa rauhaa päässä pyöriviltä ajatuksilta, toimii suihke myös loistavana rauhoittajana. Sprayn suhteen, kuten muidenkaan kukkatippojen kanssa, ei ole vaaraa yliannostuksesta.
Kukkatippojen monipuolisuus näkyy myös hoitavissa voiteissa, joissa niiden tehon huomaa selkeästi. Muun muassa Ainsworthin Emergency Cream sisältää hoitavan kookosöljyn lisäksi ihoa rauhoittavaa ja haavoja parantavaa kehäkukkaa ja mäkikuismaa sekä valtavan liudan eri kukkauutteita. Voide toimiikin loistavasti hankalissa iho-oireissa, jotka mahdollisesti pahenevat juurikin stressaavissa tilanteissa!
Kaikessa monipuolisuudessaan kukkaterapia on kokonaisvaltainen hoitomuoto, joka sairauksien hoitamisen sijaan keskittyy terveyden vahvistamiseen. Eri kukkauutteet auttavat lempeästi kehoa parantamaan itse itsensä niiden tehon vaikuttaen erityisesti kärjistyneisiin luonteenpiirteisiin ja asenteisiin sekä kielteisiin tunnetiloihin. Terapian tavoitteena onkin tasapainottaa ihmisen henkistä tilaa ja löytää sopisointu näiden tekijöiden välille. Onhan terveys monimuotoinen kokonaisuus ja henkisen puolen ollessa tasapainossa myös fyysinen terveydentila kohenee takaisin luonnolliseen tasapainoonsa.
Huhtikuun ajan Bach kukkauutteista valmistettu Ainsworthin Emergency Spray tarjoushintaan 13,50€ (norm. 16,09€). Tarjous saatavilla sekä verkkokaupassamme www.terveyskauppa.fi ja molemmissa myymälöissämme, joissa myös asiantuntijamme neuvovat teitä mielellään!
Kirjoitin vuosia sitten Kotiliesi-lehden kolumnissani menetyksen ja menestyksen erosta. Pohdinnoissani tulin seuraaviin määritelmiin:
Menetys on uuden sanakirjani mukaan sitä, että peilaa itseään ensisijaisesti ulkomaailmaan, yrittää toimia sen toiveiden, mallien, määritelmien ja tavoitteiden mukaan. Kuuntelemalla ensin ulkopuolelta tulevia vaatimuksia menettää yhteyden itseensä ja siihen, mikä tekee itselle hyvää.
Menestys merkitsee sitä, että uskaltaa peilata sisäänpäin, katsoa, millainen kuva ja rytmi sieltä näkyy. Kun omakuva on kirkas ja selvä, voi peilata tuota kuvaa ulospäin: erottuuko ulkopuolelta heijastus, joka vastaa omaa maailmaa, rytmiä? Jokainen omaan elämään takaisin palannut sielu on menestystarina.
Asia palasi taas mieleeni PING-tapahtumassa, joka keräsi samaan laivaan yrityksiä, sisällöntuottajia ja lukijoita. Saimme päivän aikana kuulla hienoja meneStystarinoita blogeista, Instagram-suosioista ja tubettajista. Tarinat vaihtelivat norjalaisesta ”ruokataiteilijasta” ja tarinallisesta löytöretkeilijästähäröihin sketsipoikiin. Jokaisella netti-ilmiöllä on oma, uniikki tarinansa. Kuunnellessani näitä menestyneistä ihmisiä tein esitysten aikana muistiinpanot, jotka pätevät ihan jokaiseen:
1. Tee sitä, mitä rakastat.
Ihan vain tee ja tee. Ei siksi, että olisi pakko tai että siitä tulisi jotain, vaan siksi, että se tuntuu oikealta ja hyvältä. Se innostaa ja motivoi. Se vaan on niin siistii!
2. Jatka sen tekemistä, mitä rakastat.
Aikaa saattaa kulua paljonkin. Jossain kohtaa saatat huomata, että se, mitä teet, palvelee muita. Sitä halutaan lisää, yhä useampi pitää siitä, mitä teet. Huomaat, että suurin osa ajastasi menee rakastamasi asian tekemiseen.
3. Tuntematon ja epävarmuus on mahdollisuus uuteen
Jossain vaiheessa aika ei enää riitä turvallisen ja varman palkan ansaitsemiseen. On luovuttava vanhasta, jotta uutta voi tulla tilalle. Tämä on usein se kohta, jossa tulee pupu pöksyyn. En voi. En uskalla. Ei ole mahdollista. Ei. Ei. Ei. Väitän, että jokaisessa menestystarinassa on se kohta, kun tulot ovat naurettavan pienet. Niin pienet, että niillä ei pitäisi edes pärjätä Suomessa. Kysymys vain kuuluu: miten selättää tuo vaihe? Sillä tuokin vaihe tarvitaan – vaikka siitä harvoin halutaan puhua.
4. Omien arvojen säilyttäminen on kaiken perusta
Kun ryhtyy luomaan jotain uutta, mihin ei ole valmista kaavaa tai liiketoimintamallia, oman osaamisen muuttaminen toimeentuloksi ei ole kaikkein helpointa. Esimerkiksi netissä toimiminen on monelta osin niin uutta, että on pyrittävä koko ajan luomaan uusia tapoja saada tekemisestään toimeentuloa. Jos ei ole sydämestään sitoutunut omaan tekemiseen, vaan sitä ohjaa enemmän raha, omat arvot saattavat vaihdella tarjottavan rahasumman mukaan. Kuunnellessani menestystarinoita kuulin yhtenäisen linjan: omien arvojen säilyttäminen palkitsee suoraan tekemisen mielekkyydellä ja pidemmällä aikavälillä myös taloudellisesti. Arvot ovat kuin talon perusta, jolle kaikki muu rakentuu.
5. 10 ensimmäistä ei:tä ei ole este
Kun kuulee riittävän monta ei-vastausta, mitataan se, lähteekö tekeminen omasta intohimosta vai onko se ”vain” bisnesidea, jota on lähtenyt toteuttamaan pelkät euron kuvat silmissä. Jos on riittävän sitoutunut ja riittävän motivoitunut, 10 ensimmäistä ei-vastausta eivät tarkoita yhtään mitään. Jos motivoituu ulkoisista asioista, jo pari ensimmäistä ei:tä saattaa hyydyttää koko projektin.
6. Menestys mitataan laadussa – ei määrässä
Menestystä ei mitata lopulta rahan, lukijoiden tai seuraajien määrässä, se mitataan elämänlaadussa. Siinä, miten päätät elämäsi hetket käyttää. Koetko päivän aikana hetkien menetystä vai hetkien menestystä?
Kiitos PING-järjestäjille ja kaikille mukana olleille inspiraatiosta <3
Ennen kuin luovutat tai teet hätiköityjä päätöksiä, kokeilepa näitä yksinkertaisia vinkkejä. Niinkin pieni asia kuin vesilasillisen juominen voi oikeassa tilanteessa saada palaset loksahtamaan oikeille paikoilleen.
Oletko saanut tarpeeksi nestettä? Jos et, juo lasillinen vettä.
Oletko syönyt viimeisen kolmen tunnin aikana? Jos et, syö jotakin ravitsevaa ja monipuolista.
Oletko käynyt suihkussa kuluvan päivän aikana? Jos et, mene. Heti.
Päiväsaikaan: Oletko pukeutunut? Pue päällesi jotakin muuta kuin pyjamat. Jotakin, missä tunnet olosi hyväksi.
Yöaikaan: Oletko väsynyt, mutta vastustelet nukkumaan menoa? Vaihda pyjamat päälle, käperry peiton alle ja tee olosi mukavaksi. Sulje silmäsi 15 minuutiksi ja irrottaudu puhelimestasi, tietokoneestasi jne. Jos uni ei tule, nouse ylös. Älä ota paineita.
Oletko käyttänyt jalkojasi viime päivinä? Jos et, mene kävelylle, jouksulenkille tai salille.
Oletko sanonut toiselle jotakin mukavaa lähiaikoina? Jos et, sano. Mutta sano aidosta syystä. Joko kasvotusten tai viestillä.
Oletko liikkunut viime aikoina musiikin tahtiin? Jos et, tee se. Kuuntele musiikkia lenkkeilessäsi tai jammaile vain lempibiisisi tahdissa.
Oletko halaillut kenenkään kanssa viimeiseen pariin päivään? Jos et, halaile. Älä häpeile pyytää halausta ystäviltäsi tai sukulaisiltasi. He varmasti mielellään halaavat takaisin. Jos ketään toista ei juuri nyt ole lähettyvillä, halaa itseäsi.
Tunnetko olosi tehottomaksi? Pidä tauko välittömästi ja tee jokin pieni asia loppuun: vastaa sähköpostiin, täytä tiskikone tai pakkaa salireppusi valmiiksi. Hyvä!
Tunnetko olosi epäviehättäväksi? Ota paras mahdollinen selfie.
Tunnetko olosi lamaantuneeksi päätöksenteon vuoksi? Anna itsellesi hetki aikaa suunnitella päivän pelisuunnitelma. Jos ratkaisua ei vain löydy, siirrä kyseinen ongelma hetkeksi sivuun ja suuntaa energiasi johonkin vähäpätöisempään ongelmaan. Tärkeintä on päästä eroon lamaantumisen tunteesta, vaikka se vaatisi jonninjoutavia tekoja.
Oletko vaatinut itseltäsi liikoja viime aikoina? Se saattaa viedä veronsa vielä monta päivää. Salli itsellesi lepoa. Vietä vaikka aikaa yksinäsi tai katso tyhmää viihdeohjelmaa televisiosta.
Oletko odottanut viikon? Joskus näkemyksemme asioista voivat olla pahasti vinossa ilman mitään tiettyä syytä, emmekä itse havaitse ajattelumme olevan täysin nurinkurin. Anna itsellesi viikko aikaa pohtia päätöstä ja mieti, oliko järjenjuoksusi aikaisemmin normaalilla tasollaan.
KILPAILU PÄÄTTYNYT! Instagramissa järjestämämme #hetkiitselle-valokuvakilpailu on nyt ohi ja palkintona olleet BioAroma-luonnonkosmetiikan hemmottelupaketit (2 kpl) on arvottu. Palkinnot lähtevät Instagram-käyttäjille @sannamaija.a ja @eevuskainen. Onnea! Voittajien kilpailukuvat näkyvät alla.
@sannamaija.a@eevuskainen
Kuvia oli kilpailun kestäessä esillä Hidasta elämää -etusivulla, mutta tähän alle on poimittu vielä erikseen 12 kiinnostavinta kuvaa, joista käy hyvin ilmi, miten monin eri tavoin sitä voikaan tarjota itselleen pienen hetken itselle arjen keskellä. Kuvia klikkaamalla pääset näkemään ne täysikokoisena. Kiitos kaikille osallistuneille!
@sini.nen
@viljapellonlaidalla
@telluu
@soisuva
@eijakarnaattu
@mariviivaanne
@nebbebbe
@jennyinen
@maija.hannonen
@sussoi
@kalervomanni
@sannakuukso
***
Arjen kuvioiden ja menojen keskellä on hyvä välillä ottaa hetki itselle. Siksi haluamme pienellä #hetkiitselle-nimisellä Instagram-kilpailulla inspiroida sinua kääntämään huomion hetkisen ajaksi sisäänpäin ja suomaan itsellesi pienen tauon velvollisuuksista.
Unohda toviksi huomisen tai eilisen työpäivän pohtiminen, kauppalistan suunnittelu, auton renkaiden vaihtaminen, lasten pyykkien peseminen, tai mikä juuri nyt päällimmäisenä mielessäsi onkaan. Hengähdä syvään ja kysy itseltäsi, mitä sinulle kuuluu?
Mitä voisit tehdä ihan vain itsesi ja oman hyvinvointisi ja hyvän – tai paremman – olosi eteen juuri nyt? Kun löydät vastauksen, mitä sisimmässäsi halajat juuri nyt, tee se, joko saman tien tai myöhemmin. Hetki itselle -kilpailuun osallistuaksesi tallenna tästä omasta hetkestäsi myös kuvamuisto.
#hetkiitselle voi olla vaikka rauhallinen teehetki. Kuva: Katri Mäkinen
Kaikkien kuvakilpailuun osallistujien kesken arvottiin kaksi kappaletta BioAroma-luonnonkosmetiikkamerkin hemmottelupaketteja. Merkin yrttipohjaiset ihonhoitotuotteet valmistetaan Kreetalla käsin ja ilman säilöntäaineita. Näissä kasviperäisissä, 100% luonnollisissa tuotteissa yhdistyy nykyteknologia ja vuosisatoja vanha, sukupolvelta toiselle välitetty viisaus, miten luontoa ja sen antimia voidaan hyödyntää ihon- ja kauneudenhoidossa.
BioAroma-tuotteiden kehittelyssä on sovellettu Kreetan muinaisen minolaisen kulttuurin (n. 3000–1450 eaa) tietämystä: jo antiikin aikoina tunnetuista hoitavista luonnon aineista käytössä ovat mm. dittany- eli kreetanmeiramiöljy sekä hartsi, jota saadaan labdanum-kasvista (Cistus ladaniferus). Tuotteiden raaka-aineet, kuten mehiläisvaha, kasvi- ja eteeriset öljyt sekä kasvi- ja yrttiuutteet, saadaan suoraan Kreetalta. Koska tuotteet sisältävät pelkästään luonnon omia ainesosia, niitä voisi jopa syödä!
Seison aamulla kotimme ulko-ovella. Toisella olallani on viulukotelo, toisella painava olkalaukku sisällään n. kilo nuotteja, sekalainen valikoima tehtävälistoja, muistilappuja, läppäri, purkkapussi, suklaalevyn puolikas ym. tuiki tarpeellista. Kiire. Normiaamu.
Survon jalkani metrin mittaisen kenkälusikan avulla kenkiin, joiden nauhat ovat löysälle solmittuna siten, ettei niitä tarvitsisi joka välissä avata ja sitoa. Hapuilen taskuni läpi: avaimet, puhelin, bussikortti, lompakko. Nappaan käteeni puoliksi syödyn sämpylän ja hölkkään hölskyvillä kengilläni sohjossa pysäkille. Ohitan naapurin pojan, joka rahnustaa hiljakseen kohti ala-astetta otsalamppu päässä. Hetken ajan hymyilen näkemälleni. Sitten alan miettiä, kummalla meistä onkaan ajankäyttö hallussa?
Tympäännyttyäni tällaisiin talviaamuihin, kehittelin itselleni mielikuvaharjoituksen. Juuri ennen lähtöäni hidastan vauhtia. Asettelen tarvitsemani esineet toimivaan järjestykseen ovelle siten, että näen ne kerralla. Polvistun kenkieni ääreen ja löysään niiden nauhat. Samalla kun laitan kengät jalkaan, mietin mihin olen menossa, mitä reittiä, keitä tulen tapaamaan, kenet haluaisin tavata, kenen tapaamiseen minun olisi hyvä valmistautua ja miten? Kun solmin nauhoja, mietin mikä olisi parasta mitä voi tänään tapahtua ja miltä tuntuu, kun se on tapahtunut? Toivon tekeväni oikeita valintoja ja avaan itselleni mahdollisuuden pyytää apua ja neuvoja, jos niitä tarvitsen. Hengitän syvään ja lähden liikkeelle tehden samalla havaintoja, mitkä ennakoimistani ajatelmista toteutuvat ja missä kohdissa tapahtuu jotain kiinnostavaa tai erilaista?
Viime aikoina olen leikitellyt myös sellaisilla mielikuvilla, joissa yhdistelen pienten ja suurten kokonaisuuksien positiivisia ominaisuuksia toisiinsa. Jos tavoitteeni olisi vaikkapa kiinnostavan luennon pitäminen suurelle asiantuntijaryhmälle, mitä kvaliteetteja esitykseni tarvitsee onnistuakseen? Jos yksi sellainen kvaliteetti olisi esimerkiksi huolellinen jäsentely, missä kaikissa arkisissa tekemisissäni voin treenata sitä? Mielessäni on kuva upeasta maisemasta ja valtavasta määrästä pieniä saippuakuplia. Jokaisen kuplan pinnasta heijastuu miniatyyrikuva maisemasta. Vaikka ne olisivat näkyvissä vain hetken, niiden heijastus on tarkka kopio suuresta todellisuudesta. Tuomalla suuren ja ehkä etäisenkin tavoitteen osasia omiin arkirutiineihini, liikahdan askel askeleelta lähemmäksi tavoitettani.
kuva: Steve Jurvetson (flickr)
Helposti kuvittelemme, että vasta saavutettuamme tavoitteemme kokonaan, voimme kiinnittyä niihin. Entä jos pilkommekin tavoitteemme jo alkumatkassa osiin ja poimimme osien ominaisuuksista pieniä viipaleita, joita voimme soveltaa erilaisiin arjen askareisiin? Harjoitushan tekee mestarin.
Toisaalta voimme myös miettiä, mitä jo osaamme? Mitkä jo tapahtuneet onnistumiset ovat sukua tavoitteillemme? Mitkä vahvuutemme ovat olennaisia tavoitteen lähestymisessä? Jos olet taitava kuuntelija, kunnioittavan ilmapiirin luoja ja sinulla on tavoitteena onnistuneen luennon pitäminen, saatat olla poikkeuksellisen taitava muokkaamaan suunnittelemasi esityksen sisältöä vastaamaan juuri sen hetkisen kuulijakunnan tarpeita. Osaat tunnistaa vuorovaikutustilanteessa tapahtuvat hienovaraiset muutokset.
Jos tavoitteemme on kohdata ihmisiä oikeasti, voimmeko harjoitella näitä kohtaamisia pienin askelin jo bussipysäkillä, junalaiturilla tai lähikaupan kassajonossa? Perustarpeisiimme kuuluu nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen. Kuinka paljon enemmän todellisia kohtaamisia mahtuu arkipäiviimme, jos uskallamme avata itseämme myös tuttavapiirimme ulkopuolella? Kuinka monta kertaa päivässä on mahdollista tulla nähdyksi ja olla näkijänä?
Askeleiden pituus ja nopeus vaihtuvat, kun juoksukilpailu muuttuu tanssiksi. Mihin sinä valmistelit itsesi tänään liikkeelle lähtiessäsi? Entä minkä musiikin valitsisit tänään oman elämäsi koreografiaan?
Ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi tyhjentänyt roskiksen toisen niskaan. Silti saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti itseään, mielipidettään tai pahaa oloaan.
Olisi näennäisesti helpompaa jatkaa samalla linjalla. Syyttää olosuhteita, kiukutella muille. Mutta negatiivisilla tunteilla voi olla paljon rakentavampiakin tehtäviä kuin aiheuttaa kränää ihmisten välille. Ne voivat olla kertomassa siitä, mitä sisimpäsi todella tarvitsee.
Miten harjoitella rakentavampaa tunteiden käsittelyä?
Ärsyttävää kyllä, se vaatii hieman sisäistä työtä. Työ kuitenkin kannattaa – kun käy läpi elämän lähettämät oppitunnit, myöhemmin törmää ratkaisevasti harvemmin samoihin läksyihin ja toistuviin ärsytyksen aiheisiin.
1. Kun jokin ihminen tai tapahtuma harmittaa tai suututtaa, älä ensimmäisenä sano tai tee mitään. Sen sijaan pysähdy ja tule tietoiseksi tilanteesta.
Anna tunteen nousta sinussa, mutta älä anna sen käynnistää opittua käyttäytymismallia, jota olet ehkä aiemmin käyttänyt. Tunteen ei ole pakko synnyttää sitä toimintaa, minkä se luontaisesti saisi aikaan: puolisolle huutamista, työkaverin dissaamista, ilkeää Facebook-kommenttia tai jopa fyysistä väkivaltaa. Opittujen reaktioiden tilalle voi oppia uusia, ensin vain täytyy tulla tietoiseksi niistä.
2. Käänny sisäänpäin kuulostelemaan reaktiotasi. Kysy itseltäsi, oletko nyt asian ytimessä.
Mistä tällainen tunne oikein nousee? Usein ensimmäinen reaktio ulkopuoliseen ärsytyksen aiheeseen on vain pintaa. Tunteen taustalta voi löytyä jotakin aivan muuta, kuten vanhoja haavoja, jotka eivät millään tavalla ole kytköksissä harmin aiheeseen.
Esimerkiksi ärsytyksen takaa voi löytyä kateutta toista kohtaan, joka voi puolestaan johtua omasta riittämättömyyden tunteesta, tyytymättömyydestä omaan elämään tai pelosta, selviydynkö elämässäni. Mustasukkaisuuden takana voi olla menettämisen tai hylätyksi tulemisen pelko. Kaivaudu rehellisesti ongelman juurille.
3. Pyri löytämään tunteen purkamiselle turvallinen tapa, joka ei vahingoita sinua tai ketään muuta.
Jos tunnet kiukkua, kiukuttele oikein huolella. Kokeile äänenkäyttöä, vaikkapa yksin metsässä huutamista. Itke, naura, oksenna tunteesi paperille piirtäen tai kirjoittaen. Liiku tunne ulos: juokse, treenaa, tanssi vapaasti.
Jos tunteen purkaminen yksin tuntuu vaikealta, etsi apua. Monenlaisia ammattilaisia ja menetelmiä löytyy tähän tarkoitukseen.
4. Etsi sopiva tapa työstää ongelman ydinsyytä.
Mitä sisimpäsi kaipaa, jotta syvimmät pelot ja haavat tulevat hoidetuiksi? Millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia voisit antaa itsellesi, jotta tuntisit olosi riittäväksi, rakastetuksi ja luottavaiseksi? Millaisia toiveita sinulla on elämäsi varalle, ja miten voisit lähteä toteuttamaan niitä?
Myös tässä kohdassa ulkopuolinen apu saattaa olla hyödyksi. Anna itsellesi ja paranemisprosessille aikaa.
5. Opettele ilmaisemaan syvimpiä tunteitasi läheisille ihmisille, joihin luotat.
Kerro haavoistasi, toiveistasi ja peloistasi, avoimesti, sopivina palasina kerrallaan. Tämä tarkoittaa konkreettisesti omien suojamuurien purkamista ja haavoittuvaiseksi heittäytymistä. Mutta se on myös aidointa ja rehellisintä itsensä ilmaisemista pinnallisen, turhista asioista marmattamisen sijaan. Uskalla olla sitä, mitä sisimmässäsi olet.
Kuva ja teksti ovat yhdeksäs osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
”Tarinani ei ole varsin tavallinen, riippuen tietysti mihin vertaa, meidän jokaisen tarinahan on omalaatuinen. Kasvoin ilman äitiä, isäni kanssa, joten hän on SE ihminen joka on elämääni ja myös suuresti elämän suuntaani vaikuttanut. Hän on taiteilija ja häneltä olen saanut taiteellisen kasvatuksen. Pienestä pitäen olen isän tunneilla ja keikoilla kulkenut mukana. Taiteilijathan elävät tunnetusti rakkaudesta ja intohimosta työhönsä, niin se on myös sirkustaiteilijalla. Mikäli jotain elämässäni voisin muuttaa, keskittyisin täysin yhteen ja ainoaan kutsumukseeni, sirkukseen. Mutta valitettavasti se ei ole mahdollista, ainakaan toistaiseksi. Mutta uskon ja luotan siihen että ahkeruus, sinnikkyys ja omistautuminen aikanaan palkitaan ja pääsen elämään unelmaani täysipäiväisesti. Roolini äitinä, vaimona, opettajana, taiteilijana ja hoitajana päivittäin on melkoinen haaste, mutta jokainen niistä on myös minulle tärkeä ja tekevät minusta ihmisenä juuri sen joka nyt olen. Äitiys on ehdottomasti elämäni huippusaavutuksia jota ei voi verrata mihinkään muuhun. En olisi sama ihminen ilman lapsiani, joten myös he ovat suuresti vaikuttaneet minuun.
Elämäni tällä hetkellä on hektistä mutta niin antoisaa ja vaikka se on raskasta, nautin siitä suunnattomasti! Fyysisesti kahden työn tekeminen ja lisäksi liikunnan parissa on melko rasitus keholle, mutta liikkuvalla keholla on terve mieli. Opetan monia lapsia ja myös heidän vanhempiaan ja nautin siitä yhteisestä riemusta ja onnistumisen tunteesta mitä he kokevat ja saan siitä voimaa itselleni tehdä sirkusta työnä. Samalla pääsen myös yhdessä lasteni kanssa kokemaan samaa onnistumisen ja yhdessäolon riemua sirkuksen kautta. Hoitajana taas pääsen auttamaan ihmisiä toisella tapaa ja samalla tavalla saan siitä välitöntä kiitosta ja näin olemaan tärkeä todella monen ihmisen elämässä. Itseasiassa elämäni on aika rikasta kun ajatellaan miten monen ihmisen elämään pääsen osalliseksi ja vaikuttamaan. Samalla tieto myös lisää tuskaa, näen työssäni myös kärsimystä ja kuolemaa ja se saa minut päivittäin ajattelemaan miten arvokasta elämä on ja miten nopeasti aika meidän elämän tiimalasissa juoksee. Yksikään tapaamani vanhus ei ole sanonut että olipa tämä elämä pitkä, vaan katsottuaan taaksepäin, ihmettelevät mihin se aika hävisi. Pääsen hoitajan työssäni kuulemaan paljon erilaisia elämäntarinoita ja se on ehdottomasti yksi työni rikkauksia. On ihan huippua päästä työskentelemään sekä lasten että vanhusten parissa, vaikka kyllä ne lapset ovat väistämättä vaan lähellä sydäntäni.
Elämäni kulkeutuminen tähän pisteeseen ei ole tapahtunut suinkaan täysin tietoisten valintojen kautta vaan oikeastaan elämä on vienyt minut tähän. Olen luonteeltani sellainen ihminen, joka ei hirmuisesti ajattele ja murehdi asioita vaan enemmänkin annan elämän virran viedä ja luotan tulevaan. Olen parhaimmillani pienen paineen ja kiireen keskellä jolloin myös luovuuteni pääsee valloilleen ja välillä häkellyn itsekin miten olen saanut aikaan niin pienessä ajassa jotain niin suurta. Olen myös äärettömän herkkä ihminen ja herkkyyteni on myös suuri osa persoonaani. En koe sitä enää heikkoudeksi kuten nuoruudessani, vaan päinvastoin, on ihana tuntea asioita niin vahvasti vaikkakin edelleen minun on vaikea näyttää tunteitani muille.
Kaiken kaikkiaan nautin elämästäni täysin koska siinä on niin paljon hyviä asioita ja ennen kaikkea ihania ihmisiä mukana. En voisi kuvitellakaan tekeväni muuta kuin ihmisläheistä työtä ja katson olevani onnekas että saan tehdä jopa kahta sellaista, vaikkakin välillä puhti meinaakin loppua ja asioita pyörii mielessä toistensa päällä. Elämä on itsessään rikkaus jota olen oppinut arvostamaan ja josta nautin, päivä kerrallaan.”
On todella helppoa piestä itseään henkisesti. Monet meistä käyttävät paljon aikaa miettien kaikkia niitä asioita, jotka olemme tehneet väärin, omia virheitämme tai sitä, miten emme ole vielä saavuttaneet kaikkea sitä, mitä haluamme saavuttaa.
Vaikka järjellä ymmärrämme, että emme koskaan ole ”täydellisiä”, me silti syyllistämme itseämme omista puutteistamme. Sinulla on kuitenkin todella monia syitä olla ylpeä itsestäsi juuri sellaisena kuin olet, huolimatta niistä muutamista pikkuvioista, joita meillä kaikilla väistämättä on.
Tämä ajatus kannattaa pistää korvan taakse. Jatkossa voit aina silloin, kun tunnet tarvetta kritisoida itseäsi, pysähtyä hetkeksi muistamaan kaikki ne syyt, miksi olet upea, rakkauden ja kunnioituksen arvoinen persoona. Vaikeina aikoina pieni itsevarmuuden lisäys saattaa olla juuri se, mitä tarvitset. Vaikka sinusta voikin olla helppoa moittia itseäsi, kun asiat eivät mene niin kuin haluat, itsekriittisyys ei tee elämästäsi yhtään helpompaa tai ratkaise mitään ongelmia. Omaan suuruuteesi uskominen innostaa sinua löytämään ratkaisuja ja muuttamaan asioita paremmaksi.
Tässä muutama syy olla ylpeä itsestäsi juuri nyt. Muista nämä seikat seuraavalla kerralla, kun olet alamaissa tai kun haluat inspiroida itseäsi!
Syitä olla ylpeä itsestäsi:
1. Olet selviytynyt kaikesta, mitä elämä on tuonut osaksesi, ja jotkut kokemukset ovat olleet todella, todella vaikeita.
2. Olet oppinut elämässäsi paljon ja kehittynyt monissa asioissa aina vain paremmaksi.
3. Olet auttanut muita ihmisiä.
4. Olet saanut toiset ihmiset hymyilemään.
5. Olet inspiroinut muita (tajusitpa sitä itse tai et!).
6. Sinulla on ainutlaatuinen yhdistelmä taitoja ja osaamista, ja osaat tehdä joitakin asioita paremmin kuin liki kukaan muu.
7. Olet tehnyt elämässäsi hienoja asioita ja saavuttanut sellaista, josta olet syystäkin ylpeä.
8. Sinulla on elämässäsi tiedossa vielä saavutuksia, joita voit odottaa.
9. Et koskaan lakannut unelmoimasta ja olet jatkuvasti tavoitellut lisää.
10. Maailma ei olisi sama ilman sinua, ja olet jättänyt merkittävän jäljen koko ihmiskuntaan. Joka ainoa teko, jonka olet tässä elämässäsi tehnyt, on vaikuttanut meihin muihin.
Seuraavan kerran, kun tunnet olevasi alamaissa, muista nämä syyt olla ylpeä itsestäsi. Voimista itseäsi. Sinä ansaitset sen, että kaikki – ja erityisesti sinä itse – kohtelevat sinua kunnioittavasti.
Sinä olet mahtava voima maailmankaikkeudessa. Usko omaan suuruuteesi ja ole ylpeä siitä, kuka olet!
Asenne kasvisruokailuun on hyvin erilainen tänä päivänä kuin kymmenen vuotta sitten. Erilaiset teemapäivät, kuten ”Meatless Monday” tai Suomessa ”lihaton lokakuu” inspiroivat ihmisiä yhä enemmän kokeilemaan ruoanlaittoa kokonaan ilman lihaa. Ystävykset Riikka Sukula ja Alex Nieminen ovat julkaisseet kasvisruokakirjan, jonka reseptiikka on saanut vaikutteita pääasiassa Välimeren alueelta.
Vege! – Tuoreita makuja kotikeittiöstä (Readme.fi 2015) esittelee monipuolisesti erilaisia kasvisruokareseptejä. Sukulan perheen Italia-vaikutteet ovat vahvasti läsnä, ja tämä näkyy myös ruokien nimissä sekä teemoissa. Vaikka reseptejä löytyy muun muassa erilaisista leivistä, pizzoista ja pastoista, on kirjasta paljon iloa myös vehnää välttelevälle tai muuten erikoisruokavalioiselle. Positiivinen huomio kohdistuu myös siihen, että resepteissä ei ole käytetty tofua, seitania tai soijaproteiinivalmisteita. Välimeren keittiössä näitä raaka-aineita tuskin edes tunnetaan ja muutenkin on mielestäni hienoa, että kasvisruokaan ei aina liitetä näitä edellä mainittuja, usein hyvin prosessoituja valmisteita.
Monet resepteistä ovat lyhyitä ja nojaavat muutamaan laadukkaaseen raaka-aineeseen. Ainoastaan pääruoka-osiossa on joitain enemmän vaivaa vaativia ruokia. Myös kausi-ajattelu on vahvasti läsnä ja kuten Alex ja Riikka yhdessä toteavat, tämä saattaa välillä olla haastavaa Suomessa, jossa pitkä syksy ja talvi aiheuttavat haasteita tuoreiden raaka-aineiden saatavuuden suhteen. Kirjan värikkäitä kuvia (jotka on ottanut Suomessa asuva Brittiläinen Andrew Taylor) katsoessa näin maaliskuussa ensimmäinen ajatus onkin pienehkö harmitus siitä, että satokausi Suomessa on niin lyhyt. Toisaalta taas kirjassa olevat Lähi-idän herkut pitävät sisällään raaka-aineita, joita saa Suomestakin helposti ympäri vuoden.
Yllätyin iloisesti, kun löysin kirjasta jo pitkään omassa reseptivihkossa olleen kikherneleivän, eli farinatan (tai Soccan, kuten leipää Ranskassa kutsutaan). Leipä on äärimmäisen helppo tehdä, se maistuu rosmariinilla maustettuna suorastaan taivaalliselta, on gluteeniton ja käyttömahdollisuudet ovat laajat. Leipää voi syödä voin kanssa sellaisenaan, käyttää piirakka- tai pizzapohjana tai ylijäämästä voi leikata lohkoja ja paistaa kuumassa öljyssä ranskalaisiksi. Tälläisiin kikherneranskalaisiin olen törmännyt muun muassa monessa New Yorkin kasvisravintolassa.
Farinata eli kikherneleipä
500 g kikhernejauhoja
2 dl oliiviöljyä
1 ½ l vettä
1 tl suolaa
½ tl kuivattua rosmariinia tai timjamia
5 salvian lehteä
pippuria
Sekoita jauhot ja öljy veteen ja anna levätä 4-5 tuntia. Poista pinnalle tullut vaahto. Mausta suolalla ja kuivamausteilla. Levitä taikinaa enintään 1 ½ cm:n paksuinen kerros öljytylle, reunalliselle uunipellille ja asettele pinnalle salvian lehdet. Paista esikuumennetussa uunissa 200–220 asteessa noin 15 minuuttia. Mausta pyöräytyksellä pippuria heti kun otat farinatan uunista. Leikkaa tarjoilupaloiksi.
Huom. Itse olen silloin tällöin käyttänyt oliiviöljyn tilalla neitsytkookosöljyä ja määrällisesti olen laittanut sitä vähän vähemmän. Lisäksi en ole alkuvaiheessa sekoittanut öljyä suoraan taikinaan, vaan laittanut öljyn itsekseen ensin vuokaan, esikuumentanut sitä muutaman minuutin ajan uunissa ja vasta sen jälkeen kaatanut taikinan vuokaan. Tässä tapauksessa paistoaika on ollut kirjan reseptiin verrattuna ainakin tuplasti pidempi. Myös taikinan ”lepo-aika” on joskus jäänyt vähän ehdotettua lyhyemmäksi, mutta leivästä on joka kerta tullut yhtä hyvää. Nesteen ja jauhojen suhteen määrää vaihtelemalla saat leivästä halutessasi joko pehmeämpää tai tiiviimpää.
Lisätietoja kirjasta ja sen resepteistä löytyy osoitteesta vegeblogi.com
Lapset kyselevät usein vaikeita kysymyksiä: Miksi on pahuutta? Miksi ihmiset tarvitsevat uskontoja? Mikä on sielu? Nämä kysymykset saattavat tulla kevyesti lapsen suusta, mutta todellisuudessa ne eivät jätä meitä koskaan rauhaan.
Kysymykset jäävät kummittelemaan vielä aikuisenakin, mutta niiden ei tarvitse tuntua ahdistavilta. Tärkeintä on kysyä nämä kysymykset itseltään, ei kiirehtiä etsimään oikeita vastauksia. Tarkoituksena on elää nämä kysymykset.
Kukaan tiedä näihin kysymyksiin oikeita vastauksia. Niitä voi haudutella, niistä voi puhua ja niihin voi rakentaa yksittäisistä paloista vastauksen, joka kelpaa sinulle hetkeksi.
Kymmenen vuoden kuluttua vastauksesi näihin samoihin kysymyksiin voivat olla täysin erilaiset. Uusien elämänkokemusten myötä olet saattanut kokea valaistumisen hetkiä, oppinut uutta ja kasvanut henkisesti.
Jopa vuoden jälkeen saatat yllättyä, kuinka vastauksesi seuraaviin yksinkertaisiin mutta kauaskantoisiin kysymyksiin ovat saattaneet muuttua. Pohdi niitä, keskustele niistä ja elä niiden kautta. Pian saatat huomata edistyväsi omalla henkisellä polullasi.
5 kysymystä kysyttäväksi itseltäsi joka vuosi
1. Kuka olet, kun olet yksin? 2. Mitä todellinen vapaus tarkoittaa sinulle? 3. Mikä on pahin pelkosi? 4. Mikä asia ei ole sinulle enää hyväksi, ja josta sinun tulisi luopua? 5. Mikä yksi teko vie sinut tänään lähemmäksi sitä, mitä haluat tulevaisuudessa olla?
Tiesitkö, että nokkonen on villivihannesten aatelinen ja terveyden ja hyvinvoinnin lähettiläs? Jos olet tähän asti yrminyt nokkosta, käännä ihmeessä kelkkasi ja anna vihulaiselle kunniapaikka keittiössäsi ja omassa ruokavaliossasi.
Nokkonen on niin hyvää ravintoa, että ilman sen polttavia karvoja ravintotietoiset eläimet olisivat syöneet sen jo sukupuuttoon. Tästä superkasvista saa myös keittiössä superruokaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin tukipilari nokkonen on vitamiini- ja mineraalipommi. Se sisältää runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, mangaania, piitä, foolihappoa, betakaroteenia, C-, D- ja K-vitamiinia.
Päästä varpaisiin
Kun alat syödä nokkosta päivittäin, aivot toimivat paremmin ja suolisto kiukuttelee vähemmän. Nokkonen hoitaa myös virtsateitäsi ja munuaisiasi sekä lisää vastustuskykyäsi.
Superkasvi poistaa elimistöstä virtsahappoa ja helpottaa näin reumaatikkojen ja nivelongelmista kärsivien oireita. Nokkosesta on apua myös iho-ongelmiin aknesta ihottumiin ja psoriasikseen. Ja jos kärsit hiustenähdöstä tai elottomista hiuksista, nauti nokkosta.
Munakkaista pestoon
Nokkonen rikastaa ja juhlistaa smoothiet, munakkaat, keitot, muhennokset, pastat, sämpylät, letut ja pannukakut. Siitä saa myös herkullista pestoa, lisukkeita ja marinadeja. Tuore tai kuivattu nokkonen antaa potkua raakasuklaaseen tai raakajäätelöönkin.
Herkuttelua vihulaissipseillä
Lehtikaalisipsit ovat suuressa huudossa maailmalla. Meillä Kivimetsässä herkutellaan kuitenkin nokkossipseillä eli vihulaissipseillä lehtikaalisipsien sijaan. Keväällä käytän nokkossipseihin pieniä vauvanokkosia kokonaisina. Myöhemmin kesän kuluessa valitsen kauniita isoja nokkosen lehtiä, joista jätän varretkin pois.
Näin teet vihulaissipsit
Huuhtele nokkoset hyvin, jotta saat pölyt ja pienet ötökät pois. Surauta nokkoset kuivaksi salaattilingolla ja asettele vauvanokkoset tai nokkosen lehdet leivinpaperin päälle pellille.
Voitele nokkoset oliiviöljyllä ja lisää päälle sormisuolaa. Kypsennä uunissa 200-asteessa noin 5-6 minuuttia. Vihulaissipsit ovat valmiita, kun ne ovat oliivinruskeita ja rapsakoita.
Nokkossipsit ovat herkullisia ja päihittävät mielestäni lehtikaalisipsit. Maussa on jopa sardellia ja kaprista. Nokkossipsit maistuvat sellaisenaan tai vaikka herkkuna näkkärin päällä. Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos kokeilet vihulaissipsejä, jäät niihin koukkuun!
Stressi on osa meidän kaikkien jokapäiväistä elämää, tavalla tai toisella. Valitettavasti kovin monet meistä ovat kokeneet elämässään aivan liian pitkiä stressijaksoja, ja tämä jättää väistämättä jäljet sekä kehoon että mieleen.
Eräässä koulutuksessa mainittiin tähän liittyen kolmen sääntö: ihminen kestää hyvin kolmen viikon yhtäjaksoista stressiä, mikäli hänellä on tämän jälkeen mahdollisuus antaa aikaa palautumiselle. Mutta viimeistään kolmen kuukauden jatkuvan stressin seurauksena kehomieli-systeemi alkaa reagoida voimakkaasti monilla tavoin. Toki yksilöllistäkin vaihtelua on olemassa.
Päiväsaikaan olemme luonnollisestikin enemmän sympaattisen hermoston aktiivisuudessa. Stressin hyvä tarkoitus kun on, että se saa meidät toimintakykyisiksi. Illalla noin klo 20 aikaan, mikäli elimistömme toimii tasapainoisesti, parasympaattisen hermoston tulisi alkaa aktivoitua.
Tarvitsemme parasympaattista aktivoitumista, jotta kehomme alkaa korjata stressin aikana aiheutunutta elimistön ja solutason epätasapainoa. Erityisesti yöaikaan tapahtuva korjaaminen ja tasapainottuminen on meille elintärkeää. Toisaalta joskus voimme jäädä liian pitkäksi aikaa parasympaattisen hermoston aktivoitumistilaan, jolloin tyypillisiä oireita ovat mm. voimakas väsymys, uupumus ja toimintakyvyttömyys. Erilaiset tulehdukset ovat myös tyypillisiä tässä tilassa.
Kehon spontaani värinäreaktio on luonnollinen ratkaisu stressin purkuun
Olen itse tutustunut TRE-menetelmään vuonna 2010. TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises, ja sen on kehittänyt amerikkalainen kriisin- ja traumanhoidon ekspertti David Berceli. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä.
Tämä lihasvärinä on samanlaista kuin eläimillä silloin, kun ne kokevat stressiä. Jos esimerkiksi koira yhtäkkiä säikähtää jotakin, se osaa luonnostaan hoitaa oman pelkostressinsä pois vapisemalla ja ravistelemalla itseään jonkin aikaa. Meiltä ihmisiltä tämä luonnollinen reaktio usein puuttuu sellaisissa tilanteissa, joissa sen olisi hyvä tulla.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi monenlaiset traumareaktion käynnistävät tilanteet, läheltä piti -tilanteet liikenteessä, synnytys, esiintymisjännitys tai tilanteet joissa ihminen todistaa jotakin vakavaa tapahtuvan muille. Myös sellaisissa ammateissa, joissa on riski sijaistraumatisoitumiseen ja stressin kasaantumiseen, olisi hyvä oppia purkamaan omaan kehoon jäävä stressijännite ”värisyttämällä” omia lihaksia. Esimerkiksi kaikki sosiaali-, terveydenhoito- ja kasvatusalalla työskentelevät sekä palomiehet, poliisit ja sotilaat tarvitsisivat luontaisen itsehoitokeinon purkaa stressiä haastavien työtilanteiden jälkeen.
TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla me voimme siis purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.
Psoas-lihas
On havaittu, että avainlihasryhmä on syvällä lantion alueella oleva psoas-lihaksisto. Kun esimerkiksi säikähdämme kovaa ääntä, psoas-lihasten välitön aktivoituminen auttaa kehoa suojaamaan arkoja sisäelimiä voimakkaalla vartalon eteen-alas -koukistusliikkeellä. Jos tätä lihasjännitettä ei pureta, psoas-alueelle jää krooninen jännitystila, joka voi aiheuttaa myös erilaisia fyysisiä kiputiloja tyypillisimmin alaselkään ja koko rangan alueelle. Ajatellaan myös, että stressireaktioissa psoas-lihasten ja suoliston reagointi stressiin kulkevat ”käsi kädessä”.
Kehon faskia- eli kalvojärjestelmä
Kehoon aktivoituva värinä/tärinä kulkee tyypillisesti lihaskalvolinjoja pitkin. Kun harjoittelun aloittaa, voi mennä jonkin aikaa, ennen kuin värinä alkaa levitä psoas-alueelta ja reisien alueelta ylemmäs. Jossakin vaiheessa on mahdollista, että värinä kulkee läpi koko kehon. Useimmat ihmiset kokevat värinän erittäin rentouttavana, mutta joskus myös aktivoivana ja energisoivana erityisesti jälkeenpäin.
”Kehomuisti” ja tunteet
Joillakin TRE:n harjoittajilla saattaa nousta erilaisia tunteita pintaan, ja tämä on hyvin luonnollista, kun ymmärrämme kehomielen olevan kokonaisuus. Jossakin elämäntilanteessa olemme joutuneet säilömään kehoomme sellaisia tunteita, joita siinä hetkessä ei ole ollut mahdollista kokea ja antaa niiden virrata vapaasti. Tunteet voivat olla surua, pelkoa, pettymystä tai vihaa, mutta se voi myös olla aitoa ilon ja rakkauden virtausta, minkä on aiemmin jostakin syystä joutunut estämään omassa elämässään.
Mikäli tunnereaktio olisi voimakasta traumaperäistä pelkoa tai ahdistusta, on tällöin parempi harjoitella stressinpurkua TRE-ammattilaisen kanssa, joka on koulutettu ottamaan vastaan erilaisia asiakkaan reaktioita ja toimimaan niin, että asiakkaan turvan tunne säilyy.
TRE siis tasapainottaa luonnollisella tavalla autonomisen hermoston epätasapainotilaa. Se joko rauhoittaa tai energisoi, riippuen siitä, onko sympaattinen vai parasympaattinen hermosto sillä hetkellä aktiivisempi. TRE:tä harjoittaessa on konkreettisestikin alkanut ymmärtää sanontaa: ”Keholla ja mielellä on kyky parantaa itse itsensä, kun sille antaa mahdollisuuden.” Kehotietoisuuden lisääntyessä harjoittelun myötä, voi alkaa havaitsemaan, miten kehon viisaus osaa ohjata värinää juuri sellaisiin kehon osiin ja lihaksiin, jotka ovat erityisen kireitä ja jännittyneitä.
TRE:tä harjoittaneet ihmiset raportoivat mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:
– Uniongelmien lieventyminen, unenlaadun parantuminen
– Lihasten jännittyneisyyden, niveloireiden ja kiputilojen helpottuminen, lihasten palautuminen helpommin fyysisestä rasituksesta
– Toiminnallisten vatsavaivojen helpottuminen
– Ahdistus- ja masennusoireiden lieventyminen
– Apu post-traumaattiseen stressiin (tarvitaan usein terapeuttista TRE-ohjausta)
– Yleisen (työ)hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantuminen
Itsehoidollinen TRE-harjoittelu ei sovi ihmisille joilla on mm. vakavia sydän- ja verenkiertoelinten, mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Näistä saa lisätietoa kirjoittajalta.
Olemme tyypillisesti tottuneet ajattelemaan, että vapiseva tai tärisevä ihminen on jollakin tavalla heikko, kun hän ei kykene pitämään tunnetilaansa piilossa. TRE:tä pian viisi vuotta harjoittaneena, ymmärrys on kuitenkin muuttunut täysin. TRE on tuonut omaan elämääni yhä syvenevää tietoisuutta itsestä ja omasta kehosta sekä kehossa säilötyistä tunteista ja stresseistä. Miten viisas kehomielemme onkaan – kaikilla asioilla ja reaktioilla on aina jokin tarkoitus, ja TRE auttaa tuomaan näitäkin asioita tietoisuuteemme.
Voin sydämestäni suositella TRE-menetelmää kaikille stressaantuneille! TRE:n voi oppia itsehoitokursseilla ja yksilöohjauksessa, ohjaajien tietoja löytyy sivulta www.trefinland.fi. Meitä alkaa olla jo ympäri Suomea!
