Vege! Tuoreita makuja kotikeittiöstä

RIIKKA_BLOGI

Asenne kasvisruokailuun on hyvin erilainen tänä päivänä kuin kymmenen vuotta sitten. Erilaiset teemapäivät, kuten ”Meatless Monday” tai Suomessa ”lihaton lokakuu” inspiroivat ihmisiä yhä enemmän kokeilemaan ruoanlaittoa kokonaan ilman lihaa. Ystävykset Riikka Sukula ja Alex Nieminen ovat julkaisseet kasvisruokakirjan, jonka reseptiikka on saanut vaikutteita pääasiassa Välimeren alueelta.

vege

Vege! – Tuoreita makuja kotikeittiöstä (Readme.fi 2015) esittelee monipuolisesti erilaisia kasvisruokareseptejä. Sukulan perheen Italia-vaikutteet ovat vahvasti läsnä, ja tämä näkyy myös ruokien nimissä sekä teemoissa. Vaikka reseptejä löytyy muun muassa erilaisista leivistä, pizzoista ja pastoista, on kirjasta paljon iloa myös vehnää välttelevälle tai muuten erikoisruokavalioiselle. Positiivinen huomio kohdistuu myös siihen, että resepteissä ei ole käytetty tofua, seitania tai soijaproteiinivalmisteita. Välimeren keittiössä näitä raaka-aineita tuskin edes tunnetaan ja muutenkin on mielestäni hienoa, että kasvisruokaan ei aina liitetä näitä edellä mainittuja, usein hyvin prosessoituja valmisteita.

Monet resepteistä ovat lyhyitä ja nojaavat muutamaan laadukkaaseen raaka-aineeseen. Ainoastaan pääruoka-osiossa on joitain enemmän vaivaa vaativia ruokia. Myös kausi-ajattelu on vahvasti läsnä ja kuten Alex ja Riikka yhdessä toteavat, tämä saattaa välillä olla haastavaa Suomessa, jossa pitkä syksy ja talvi aiheuttavat haasteita tuoreiden raaka-aineiden saatavuuden suhteen. Kirjan värikkäitä kuvia (jotka on ottanut Suomessa asuva Brittiläinen Andrew Taylor) katsoessa näin maaliskuussa ensimmäinen ajatus onkin pienehkö harmitus siitä, että satokausi Suomessa on niin lyhyt. Toisaalta taas kirjassa olevat Lähi-idän herkut pitävät sisällään raaka-aineita, joita saa Suomestakin helposti ympäri vuoden.

Yllätyin iloisesti, kun löysin kirjasta jo pitkään omassa reseptivihkossa olleen kikherneleivän, eli farinatan (tai Soccan, kuten leipää Ranskassa kutsutaan). Leipä on äärimmäisen helppo tehdä, se maistuu rosmariinilla maustettuna suorastaan taivaalliselta, on gluteeniton ja käyttömahdollisuudet ovat laajat. Leipää voi syödä voin kanssa sellaisenaan, käyttää piirakka- tai pizzapohjana tai ylijäämästä voi leikata lohkoja ja paistaa kuumassa öljyssä ranskalaisiksi. Tälläisiin kikherneranskalaisiin olen törmännyt muun muassa monessa New Yorkin kasvisravintolassa.

Farinata eli kikherneleipä

500 g kikhernejauhoja
2 dl oliiviöljyä
1 ½ l vettä
1 tl suolaa
½ tl kuivattua rosmariinia tai timjamia
5 salvian lehteä
pippuria

Sekoita jauhot ja öljy veteen ja anna levätä 4-5 tuntia. Poista pinnalle tullut vaahto. Mausta suolalla ja kuivamausteilla. Levitä taikinaa enintään 1 ½ cm:n paksuinen kerros öljytylle, reunalliselle uunipellille ja asettele pinnalle salvian lehdet. Paista esikuumennetussa uunissa 200–220 asteessa noin 15 minuuttia. Mausta pyöräytyksellä pippuria heti kun otat farinatan uunista. Leikkaa tarjoilupaloiksi.

Huom. Itse olen silloin tällöin käyttänyt oliiviöljyn tilalla neitsytkookosöljyä ja määrällisesti olen laittanut sitä vähän vähemmän. Lisäksi en ole alkuvaiheessa sekoittanut öljyä suoraan taikinaan, vaan laittanut öljyn itsekseen ensin vuokaan, esikuumentanut sitä muutaman minuutin ajan uunissa ja vasta sen jälkeen kaatanut taikinan vuokaan. Tässä tapauksessa paistoaika on ollut kirjan reseptiin verrattuna ainakin tuplasti pidempi. Myös taikinan ”lepo-aika” on joskus jäänyt vähän ehdotettua lyhyemmäksi, mutta leivästä on joka kerta tullut yhtä hyvää. Nesteen ja jauhojen suhteen määrää vaihtelemalla saat leivästä halutessasi joko pehmeämpää tai tiiviimpää.

Lisätietoja kirjasta ja sen resepteistä löytyy osoitteesta vegeblogi.com