Sivu 39 – Hidasta elämää

Testaa onko sinua helppo manipuloida – Kysy itseltäsi nämä 5 kysymystä

Ajatuksemme johtavat meitä helposti harhaan, emmekä edes itse huomaa sitä. Jos nappaat välipalaksi lähikaupan kassalle taktisesti sijoitetun suklaapatukan, siitä ei koidu suurta harmia. Isojen päätösten edessä omaa ajattelua ja valintoja kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään.

Äänikirjassaan Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) psykologi Joni Martikainen avaa ajattelun kiehtovaa psykologiaa ja sitä, miten huteralla pohjalla arkiajattelumme oikeastaan onkaan. Jokaisen kannattaisi silloin tällöin kurkistaa omien päätöstensä taakse.

– Jos kyseenalaistamme säännöllisesti ajatteluamme, teemme parempia päätöksiä. Jos taas emme koskaan kyseenalaista ajatteluamme, teemme huonompia päätöksiä. Eilen tehtyjen päätösten laatu puolestaan määrittää pitkälti tämän päivän elämämme laadun, hän toteaa.

Voit testata omaa ajatteluasi näiden psykologi Joni Martikaisen laatiman viiden kohdan avulla.

1. Miten tarjolla olevat vaihtoehdot esitetään?

Emme tee ostopäätöksiämme tyhjiössä, vaan joku on suunnitellut lähes jokaisen ostopäätöksemme viitekehyksen. Ajattele pohtivasi sanomalehden tilaamista netissä. Valittavanasi on kuukauden, kolmen kuukauden tai vuoden mittainen tilaus. Kuukauden tilaus on kallis, kolmen kuukauden vähän halvempi, mutta vuoden mittaisen tilauksen saat kuuden kuukauden hinnalla.

Myyjä haluaa sinun ostavan vuoden tilauksen ja on määritellyt sille etukäteen hinnan, jonka perusteella kauppa on kannattavaa. Sen jälkeen hän on keksinyt kaksi muuta vaihtoehtoa, joiden rinnalla vuositilaus tuntuu edukkaammalta, maksathan vain ”kuuden kuukauden” hinnan.

2. Onko ostos edullinen vai kallis, jos suhteutat sen tuntipalkkaasi?

1800-luvulla Leipzigin yliopiston tutkija Ernst Weber oivalsi, että ihminen erottaa painon muutoksen suhteessa alkuperäiseen painoon, johon muutos kohdistuu. Ihminen huomaa, jos 40 gramman painoiseen punnukseen lisätään 10 grammaa painoa. Sen sijaan tarvitaan 100 grammaa lisäpainoa, jotta ihminen huomaa eron 400 gramman punnuksessa. 400 gramman punnuksessa emme huomaa 10 gramman muutosta. Tämä havaintojärjestelmäämme koskeva lainalaisuus on nähtävissä myös ajattelussamme ja näkyy esimerkiksi raha-asioissa:

Kuvittele, että olet autoliikkeessä ja pohdit tuhannen euron äänentoistolaitteiden ostamista. 1 000 euroa ei tunnu miltään verrattuna 20 000 euroon, jonka aiot käyttää uuteen autoosi. Tällaisessa tilanteessa on hyvä yrittää ajatella rahoja suhteessa johonkin kiinteään kehykseen auton hinnan luoman kehyksen sijasta.

Voit yrittää esimerkiksi ajatella, kuinka monen viikon ruokarahat tai kuinka monen työtunnin palkka 1 000 euroa on. Kun ajattelet rahasummaa jonkin kiinteänä pysyvän kehyksen kautta, eivät muuttuvat kehykset pääse niin helposti vaikuttamaan arvioihisi. Jos sen sijaan ajattelet rahojasi suhteessa kulloiseenkin ostokseen, saatat päätyä ostamaaan kalliiden ostosten lisänä kalliita asioita, joita et lopulta todennäköisesti tarvitse.

3. Mihin vertaat uutta tietoa?

Jos luet uutisen, että Suomeen saapuva influenssa on tappanut Yhdysvalloissa jo yli 1 000 ihmistä, pysähdy miettimään tietoa suhteuttamalla se johonkin vastaavaan lukuun. Kuinka monta ihmistä Yhdysvalloissa kuolee vuosittain tavalliseen kausi-influenssaan? Vastaus: noin 5 000–50 000 ihmistä.

Sopivaa vertailukohtaa käyttämällä paljastuvat myös todelliset vaarat. Esimerkiksi Covid-19 aiheutti Yhdysvalloissa kahdessa vuodessa (03/2020-02/2022) yli miljoonan ihmisen kuoleman, eli vähintään kymmenkertaisesti vuodessa sen minkä kausi-influenssa.

Kun vertaat tarkasteltavaa asiaa järkeviin vertailukohtiin, uutisoitu vaara saa sopivat mittasuhteet, eikä aiheuta tarpeetonta painetta tunne-elämässä. Toisaalta se myös auttaa meitä ymmärtämään, milloin kyseessä on todellinen vaara. Medioissa, julkisessa keskustelussa ja eri asiantuntijoiden lausunnoissa voi usein törmätä tietoihin, joita ei aseteta järkeviin mittasuhteisiin.

On hyvä muistaa, että lähes jokainen tiedonjyvänen on merkityksetön, jos se on irrotettu asiayhteydestään. Kun törmää tällaiseen tiedonjyvään, on hyvä etsiä sille vertailukohta, jonka valossa voi arvioida sen mielekkyyttä.

4. Panostatko päätösten laatuun vai lopputulokseen?

Asioita tapahtuu sattumalta, joten mikä tahansa päätös voi johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Lisäksi meillä on päätöstä tehdessämme rajallinen määrä tietoa käytössämme, eikä lopputuloksiin voi aina vaikuttaa.

Jos lähdet lenkille, ja auto ajaa ohitsesi roiskauttaen vesilammikosta vettä päällesi, ei lenkkeilypäätös ollut huono. Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Päätös lähteä liikkumaan oli siis hyvin perusteltu, sattuman aiheuttama huono lopputulos puolestaan ei ollut ennakoitavissa.

Jos hyväksyt sen, ettet voi aina vaikuttaa kaikkien päätösten lopputuloksiin ja keskityt laatuun lopputulosten sijaan, hyvät tulokset syntyvät hyvien päätösten sivutuotteena. Jokainen pokeriammattilainen tietää, että rahojen panostaminen todennäköisimpään tapahtumaan on hyvä päätös – huolimatta yksittäisistä lopputuloksista. Pitkässä juoksussa todennäköisimpään panostaminen tuottaa enemmän voittoa kuin tappiota.

5. Etsitkö tietoa, joka haastaa ajatuksiasi?

Pitkään luultiin, että maailmassa on ainoastaan valkoisia joutsenia, kunnes viimein Australiasta löydettiin musta joutsen. Vaikka olisit nähnyt 1 000 valkoista joutsenta, se ei todista, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Paras tapa tarkistaa teoria valkoisista joutsenista on tietoisesti etsiä muun värisiä joutsenia, jotka voivat todistaa teorian vääräksi. Paras tapa tutkia teorian pitävyyttä on yrittää tietoisesti kumota se.

Jos haluat vaikkapa selvittää jonkin laihdutuskuurin toimivuutta, ei riitä, että tapaat informaatiotilaisuudessa satoja ihmisiä, jotka ovat laihtuneet laihdutuskuurin avulla. Sinun kannattaa tietoisesti etsiä ihmisiä, jotka kokeilivat samaa kuuria, mutta eivät laihtuneet. Jos tällaisia ihmisiä on vain vähän ja suurin osa laihdutuskuuria kokeilleista ihmisistä laihtui, kuurin tehokkuus saa lisätukea. Sen sijaan jos löydät jokaista sataa laihtunutta ihmisistä kohden tuhat ihmistä, jotka eivät laihtuneet, on syytä epäillä laihdutuskuurin tehokkuutta.

Et siis voi vetää johtopäätöksiä asioista pelkästään asiaa tukevien todisteiden perusteella. Jos haluat johtopäätöksesi perustuvan tosiasioille, sinun täytyy tutkia myös niiden kanssa ristiriidassa oleva todistusaineisto.

Älä usko kaikkea mitä ajattelet – Tutustu ajattelun kiehtovaan psykologiaan

Psykologi Joni Martikaisen äänikirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet (Bazar 2024) pohjautuu moniin eri tieteenaloihin, kuten psykologiaan, lääketieteeseen, aivotutkimukseen ja taloustieteeseen. Tämän kirjan jälkeen katsot monia ihan tavallisiakin valintoja uudella tavalla – ja opit tekemään parempia päätöksiä.

Kirja on kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa kaikille ihmisestä ja ihmisyydestä kiinnostuneille. Se kertoo esimerkiksi:

💡 Mistä ajatuksesi tulevat?
💡 Mihin monet tekemäsi valinnat salaa perustuvat ja miten selität niitä itsellesi?
💡 Miten mainokset ja mielikuvat eri brändeistä vaikuttavat sinuun?
💡 Miten huijaat itse itseäsi joka päivä?
💡 Miten sinua voidaan manipuloida ja miten mielipiteisiisi vaikutetaan?
💡 Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun joudut tekemään tärkeitä päätöksiä epävarmuuden keskellä?

Joni Martikainen on psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija. Akateemisessa tutkimustyössään hän on perehtynyt erityisesti ihmisen persoonallisuuden ja mielenterveyden väliseen yhteyteen. Kliinisessä työssään hänen erikoisosaamisenaan on persoonallisuuden, tunne-elämän ja ajattelumallien yksilötutkimus.

🎧 Kuuntele kirja BookBeatissa TÄÄLLÄ.

Jos sinulla ei vielä ole BookBeat-tiliä, saat käyttöösi 45 päivän maksuttoman edun TÄSTÄ.

Miksi on joskus niin vaikeaa ja pelottavaa puhua toiselle tunteistaan ja ajatuksistaan? – Näin voit oppia läheisyyttä vahvistavaa kommunikaatiota

Mikä paradoksi: kun pelkää tulevansa torjutuksi tai jäävänsä yksin, pitää usein mölyt mahassaan, ei uskalla rajata tai kertoa toiveistaan – ja silloin juurikin jää sisäisyydessään yksin.

Kun ymmärtää, mistä avautumisen pelko johtuu ja mitä saa kun oppiikin raottamaan sanaista arkkuaan, on helpompi alkaa harjoitella läheisyyttä luovaa kommunikaatiota. Se on mielettömän voimauttavaa eikä edes niin hirmu vaikeaa, kun siihen saa työkaluja. Sen sijaan että odottelee, möksöttää, reagoi, menee defenssiin tai passiivis-aggressiivisuuteen – eli kommunikoi reaktiivisesti.

Kun oppii puhumaan itsestään ja omasta kokemuksestaan toista syyttämättä, oppii tuntemaan ja arvostamaan itseään ja toista. Kun oppii pyytämään, oppii kunnioittamaan omia tarpeitaan – itsearvostus vahvistuu ja rakastetuksi tulemisen tunne syvenee. Ja kun oppii rajamaan, tuo ihmissuhteisiinsa valtavasti turvaa. Silloin alkaa eheytyä läheisriippuvuudesta kohti rakkaudellisuutta.

Videolla lisää turvaa ja läheisyyttä luovasta kommunikaatiosta ja mistä lähteä liikkeelle.

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Älä ota stressiä massiivisesta elämäntapamuutoksesta – jo näiden pienten tekojen avulla voit voida paremmin

Elämäntapamuutos. Jo koko sana on valtava, kuulostaa pelottavalta ja on kuulijasta riippuen ladattu täyteen erilaisia merkityksiä. Pelkkä muutoskin aiheuttaa jo meistä monelle epävarmuutta ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Saati sitten kun pitäisi muuttaa kokonainen elämäntapa. Kuulostaa mahdottomalta, kuulostaa kohtuuttomalta. Ei pysty, eikä kykene.

Entä jos olisi mahdollista selvitä hieman vähemmällä, mutta kuitenkin saada aikaan positiivia muutoksia jaksamisessa ja terveydessä?

Ihminen pystyy harvoin muuttamaan kovin montaa asiaa yhdellä kertaa. Tai pystyy kyllä, mutta tällöin muutokset eivät yleensä jää pysyviksi. Tämä harmillinen tekijä koituu useimpien elämäntapamuutosprosessien kohtaloksi. Kun talo räjäytetään perustuksiaan myöten maan tasalle, viihtyy teltassa helposti hetken, mutta harvemmin koko loppuelämää.

Kannustankin lähtemään liikkeelle maltilla ja pienillä teoilla. Jos et ole viime vuosina juurikaan liikkunut, jo esimerkiksi portaiden valinta hissin sijaan aina kuin mahdollista on hyvinvoinnin kannalta pieni iso asia. Seuraavaksi voit vaikkapa työmatkalla jäädä bussista pari pysäkkiä aiemmin pois ja kävellä loppumatkan tai jättää auton kotiin kerran viikossa. Jos et ole aiemmin liikkunut yhtään, on jokainen pienikin lisäys liikettä 100 % enemmän verrattuna aiempaan ja luo hyvän pohjan liikunnalliselle elämäntavalle.

Kuntosalin puolellekaan ei välttämättä kannata suunnata sillä ajatuksella, että oli mikä oli, nyt täällä vietetään hammasta purren se kolme tai neljä iltaa viikossa. Aloittelijalle voisi olla parempi luoda rutiini ensin esimerkiksi yhdelle käynnille viikossa (ei vaadi mahdottomia) ja jos intoa riittää pyrkiä seuraavaksi esimerkiksi suositeltuun kahteen lihaskuntoharjoitukseen viikossa.

Samat lainalaisuudet pätevät myös ruokavaliomuutoksiin. Totaalikiellot johtavat harvoin pysyviin muutoksiin, vaan jossain vaiheessa vanhat tavat hiipivät takaisin korkojen kera. Jo pelkästään sillä, että pyrkii syömään lautasmallin mukaan, eikä päästä ruokailuvälejä liian pitkiksi, pääsee pitkälle.

Syömistä ei kannata pelätä, sillä usein makeanhimo ja epäterveelliset valinnat kumpuavat nälästä ja ravintovajeesta. Kokeile vaikka. Täysipainoisen aterian jälkeen karkkipussi ei houkuttele läheskään samaan tapaan, kuin jos olet kalorien pelossa jättänyt aterioita syömättä tai kiireestä johtuen suorittanut päivän sämpylälinjalla.

Homma on siis lopulta kiinni pienistä asioista, eikä kerralla tarvitse, eikä kannata muuttaa kaikkea. Myös ajoittainen lipsuminen omista tavoitteista on inhimillistä, sallittua ja jopa väistämätöntä, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä palata vanhaan. Jos viime viikon lenkki jäi tekemättä, sitä suuremmalla syyllä tee se tällä viikolla.

Tärkeintä on, että teet muutoksia maltillisesti ja vähän kerrallaan, jotta niistä muutaman kuukauden jälkeen on kuin huomaamatta syntynyt uusia rutiineja. Muutoksia tehtäessä avainsana onkin juuri rutiini. Et varmaan jättäisi hampaitakaan pesemättä?

Ero on aina myös mahdollisuus uuteen – Ensin on kuitenkin käytävä kriisin vaiheet läpi

Kun oma parisuhteeni päättyi, se järisytti rajusti elämäni tasapainoa ja aiheutti omanlaisensa kriisitilanteen, jota olen viimeisen kuukauden aikana käsitellyt.

Ihmiset selviävät eri tavoin rajuista elämänmuutoksista. Selviäminen riippuu monista eri tekijöistä, kuten aiemmista elämänkokemuksista ja -kolhuista, luonteestamme sekä sosiaalisesta tukiverkosta ja saadusta tuesta kriisin jälkeen.

Ero on elämänmuutoksena on niin suuri, että sen hyväksyminen vaatii aikaa. Monenlaisia tunteita on noussut pintaan ja on täytynyt antaa näille kaikille tunteille tilaa.

On ollut suurta surua, pettymystä ja huolta tulevasta. Lopulta mukaan on mahtunut myös pieniä helpotuksen hippusia ja toivon kipinöitä. Tunteet menevät kuitenkin vuoristorataa ja hetkellinen hyvä voi silmänräpäyksessä muuttua kyyneliin.

Tällaisen kriisin keskellä on erityisen tärkeää olla myös itsensä puolella ja puhua itselleen erityisellä lämmölle sekä suoda itselleen rutkasti itsemyötätuntoisia tekoja ja ajatuksia.

Kriisin 4 vaihetta

Ensimmäiset päivät eropäätöksen jälkeen menivät shokissa – muistikuvat niiltä päiviltä ovat hatarat. Shokki suojasi mieltäni, kun tarvitsin aikaa tilanteen kohtaamiseen ja hyväksymiseen. Mieli halusi vielä kieltää tapahtuneen.

Tätä seurasi reaktiovaihe, jolloin oli aika kohdata tuleva muutos ja sen seuraukset. Yritin muodostaa käsitystä tapahtuneesta ja siitä, miten eron jälkeen selviäisin. Reaktiovaiheessa oleva tarvitsee kuuntelijaa, konkreettisia ohjeita ja mahdollisuutta tulla kuulluksi.

Kriisin käsittelyvaiheessa tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Aloin olla valmis hyväksymään tapahtuneen. En kuitenkaan kokenut olevani valmis pohtimaan tulevaisuutta, vaan elin hetki kerrallaan.

Kriisin uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa muuttua osaksi elämää. Tapahtuneen kanssa pystyy joten kuten elämään – ja tässä olen nyt. Aina välillä tuska nousee pintaan, mutta luottamus elämään on alkanut palautua pikkuhiljaa.

Kriisin kulku ei kuitenkaan ole suoraviivaista. Tiedän, että tulee vielä monta hetkeä, kun ero ja sen herättämät tunteet nousevat taas pintaan ja etenkin erilleen muuton hetki, tulee varmasti olemaan raskas. Alan kuitenkin varovasti näkemään myös surun keskellä uuden mahdollisuuden – pilkahduksen valosta, joka edessäni odottaa, kun olen siihen valmis.

Lopuksi vielä tämä lempeä muistutus: ero on aina myös mahdollisuus uuteen – ensin on kuitenkin käytävä kriisin vaiheet läpi.

Tunnistatko kriisin eri portaat?

Shokki – Lamaantuminen
Kieltäminen – On tapahtunut väärinkäsitys
Vetäytyminen – En halua tavata ketään
Viha – Miksi minä?
Passiivinen hyväksyntä – Tapaan kohtalotovereita
Uusi elämä – Voiko elämä jatkua vielä?
Toivon palaaminen – Tartun hetkeen

Miten olla itsesi puolella myös eron keskellä? Tutustu Annukan kirjaan Matka itsesi puolelle. Kirja opastaa lempeästi, miten luottaa itseensä silloinkin, kun on oman jaksamisensa rajoilla tai vaikeuksien keskellä.

Kiva keskusteluharjoitus parille – Vastatkaa rehellisesti näihin kysymyksiin

Kiva keskusteluharjoitus

Keskusteleminen soljuu toisinaan kuin itsestään. Joskus taas on hankalaa päästä kiinni siihen, mitä oikeastaan haluaisi sanoa, mistä keskustella ja mitä haluaisi tietää kumppanin ajatuksista ja tuntemuksista. Silloin keskusteluharjoitus on paikallaan!

Käykää seuraavat kysymykset läpi yksi kerrallaan. Antakaa kummallekin vapaata tilaa vastata niin, ettette keskeytä toisianne. Voitte ottaa avuksenne ”puhekepin” eli minkä tahansa esineen. Se, kenellä esine on, saa puhua keskeytyksettä. Tai voitte sopia tietyn ajan, jonka verran puheenvuoro saa kestää. Tiedätte itse parhaiten, ovatko tällaiset apurit teille tarpeellisia vai turhia.

Ja nyt asiaan! Vastatkaa seuraaviin kysymyksiin vuorotellen ja rehellisesti:

Minkälaisia sanoja haluaisit kuulla minulta useammin?
Entä harvemmin?
Mitä toivoisit minulta riitatilanteessa?
Minkälaiset negatiiviset sanat satuttavat sinua kaikkein eniten?
Minkälaiset positiiviset sanat ovat sinulle erityisen tärkeitä?

Keskusteluharjoitus on sekä sanoittamista että kuuntelemista

Onko sinun helpompaa puhua vai kuunnella, vai tuntuvatko kumpikin niistä helpoilta – tai haastavilta?

On hyödyllistä havainnoida, miltä keskustelu ja kuunteleminen tuntuvat. Voi olla myös erittäin arvokasta jakaa kumppanilleen tieto siitä, miltä ne sinusta tuntuvat. Muuten kumppanisi saattaa tulkita sinua väärin – jos olet levoton kuuntelija, kumppanisi saattaa luulla että hänen jakamansa tuntemukset herättävät sinussa epämukavuutta, vaikkei näin olisikaan. Ja toki voit myös kysyä kumppaniltasi neutraalisti asioista, joita pohdit keskustelun lomassa – keskeyttämättä toisen puheenvuoroa.

”Onko tästä puhuminen sinulle epämukavaa, rakas? Onko sinun hankalaa kuulla positiivista/negatiivista palautetta minulta? Mitä tuntemuksia koet nyt, kun keskustelemme?”

Voit myös jakaa omia tuntemuksiasi ja ottaa tarpeen mukaan myös taukoja: ”Huomaan, että minun on vaikea ottaa vastaan positiivista/negatiivista palautetta tästä asiasta. Koen oloni riittämättömäksi ja minua nolottaa. Istun hetken tuon tunteen kanssa, jatketaan keskustelua sen jälkeen.”

Parisuhde on monen tason asia. Käytännön tasolla sitä voi parantaa, kun siihen panostaa aikaa ja energiaa. Klisee siitä, että parisuhde on tahdon asia, pitää osittain paikkansa. Monia asioita tai tunteita ei voi muuttaa tahtomalla, mutta kommunikaation määrää, laatua ja syvyyttä voitte muuttaa omalla toiminnallanne – yhdessä. ❤️

Mitran upea & kehuttu parisuhdekirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy TÄSTÄ!

Vaikeatkin tunteet kaipaavat tulla kohdatuiksi – käsittelemättömänä ne voivat jäädä kuormittamaan kehoa ja alkaa oireilla

Jokaisella meistä on varmasti ollut elämän varrella myös kuormittavia, pelottavia ja vaikeita kokemuksia. Näihin hetkiin liittyvät, usein voimakkaat emootiot ovat syystä tai toisesta saattaneet jäädä meiltä kokematta.

Käsittelemättömät tunteemme eivät kuitenkaan katoa itsestään ajan kanssa, vaan ne varastoituvat kehoomme odottamaan hetkeä, jolloin pystymme kohtaamaan ja purkamaan ne pois systeemistämme.

Jos tällaista tilaisuutta ei koskaan tule ja vapautumisen sijaan joudumme säilömään yhä lisää käsittelemättömiä tunteita, nämä jumiin jääneet emootiot voivat saada aikaan moninaisia oireita. Erilaiset kireydet ja jännitykset, hampaiden yöllinen narskuttelu tai krooniset kiputilat voivat olla seurausta näistä varastoituneista tunteista. Sisälle patoutuneet tunnekokemukset voivat saada aikaan myös ylimitoitettuja ja hallitsemattomia tunnekuohuja stressaavissa tilanteissa.

Kokonaisvaltaiset tunteet

Tunteet mielletään usein pelkästään psykologisiksi kokemuksiksi, mielen erilaisiksi tiloiksi. Ne ovat kuitenkin myös vahvasti kehollisia kokemuksia. Jokainen meistä tunnistaa varmasti sen, miten ilo kuplii rinnassa, suru istuu painavana sydämen päällä, tai jännitys tuntuu vatsaan eksyneeltä perhosparvelta.

Nämä tutut ilmaisut kuvastavat hyvin sitä, miten kokonaisvaltaisia me ihmiset olemme. Olemuksemme jakaminen erillisiin osa-alueisiin on keinotekoista, sillä olemme psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tärinä apuna tunteiden purkamisessa

Kehoon padotut tunteet on viime aikoina ollut tärkeä teema omassa elämässäni. Olen saanut käydä läpi useita kehollisia kokemuksia, joissa syrjään työnnetyt ja käsittelemättä jääneet tunteeni ovat vihdoin tulleet kohdattavakseni.

Kehon täriseminen ja hallitsematon nykiminen on ollut osa näitä kokemuksiani. Spontaani, kontrolloimaton liike on kerros kerrokselta purkanut koteloitunutta tilaa tunteen ympäriltä. Kun väylä on lopulta saatu auki, tunteen on ollut mahdollista nousta pintaan koettavaksi.

Täriseminen on viisas, sisäsyntyinen mekanismimme, jonka tarkoituksena on purkaa jännitystä ja stressiä kehosta.

Olemme pitkälti tukahduttaneet tämän luontaisen reaktion sosiaalisesti sopimattomana ja saatamme tarvita tukea sen uudelleen oppimiseen. Itselläni kehon täriseminen nousi vaistomaisesti esiin näissä tilanteissa.

Edellä kuvatut kokemukset ovat saaneet minut suhtautumaan kehooni paljon rakastavammin ja myötätuntoisemmin. Olen oivaltanut, miten ihmeellinen kokonaisuus olenkaan ja mitä taakkoja kehoni on tähän astisella elämäni matkalla joutunut kantamaan. Minulla on ollut kokemuksia myös siitä, että osa kehooni säilötystä kivusta ja surusta ei ole omaani, vaan koen ne kaikuina esiäitien kokemuksista ja tuntemuksista.

Kehomme tarvitsevat huomiotamme- suorittamisesta vapaata aikaa, turvallista tilaa sekä läsnäoloa. Kiinnostusta kuunnella, mitä keho haluaa kertoa ja rohkeutta ottaa esiin nousevat viestit vastaan. Milloin viimeksi olet antanut itsellesi tämän mahdollisuuden?

Miten toisen kanssa voi saada aikaan hyvän yhteyden? – 9 asiaa, joihin voit vaikuttaa

Toisten kanssa vain jotenkin tuntuu, että on samalla aaltopituudella tai jokin käsittämätön yhteys syntyy. Tässä on listattuna 9 yhteyden syntymisen piirrettä, jotka voivat selittää henkistä siltaa. Yhteyden muodostumiseen – tai palauttamiseen voi myös itse vaikuttaa.

1. Avoin kommunikaatio

Sanat auttavat rakentamaan siltoja ihmisten välillä. Vaikka emme aina kykene sanoittamaan asioita niin tarkasti kuin haluaisimme sanat ovat kuitenkin kurotusyritys kohti toista ihmistä.

Se, että meillä on tahto koettaa puhua toiselle mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti, auttaa rakentamaan yhteyttä toisen ihmisen kanssa.

2. Ymmärrys ja myötätunto

Ymmärrys auttaa luomaan yhteyden toiseen ihmiseen. Aina ei kuitenkaan ole helppo ymmärtää toista tai toisen toimintaa, vaikka kuinka yrittäisi. Silloin myötätunto auttaa: myötätunto on avoimuutta tukea toise ihmisen kokemusmaailmaa silloinkin, kun mieli ei pysty ymmärtämään.

Myötätunto on ihmisyyden kunnioittamista mielen vajavuuden yli. Näin yhteys ihmisyyden tasolla toteutuu.

3. Luottamus

Ilman luottamusta ei ole yhteyttä – eikä ilman yhteyttä ole luottamusta. Nämä kaksi siis kulkevat käsi kädessä.

Luottamus on paitsi sitä, että tietää toisen pitävän salaisuudet ja lupaukset, mutta myös sitä, että molemmat tuovat suhteeseen saman verran.

Psykologi Joni Martikainen sanoi jotenkin niin, että mikäli suhde ei syvene samantahtisesti, suhde ei tule luultavasti jatkumaan. Toisin sanoen jos toinen jakaa jotain henkilökohtaista, syvää, herkkää ja haavoittuvaista, toinen voi osoittaa luottamusta jakamalla itsestään jotain samalla tasolla. Näin yhteys syvenee.

4. Yhteiset arvot ja tavoitteet

Usein jos jakaa samankaltaiset arvot tai tavoitteet, syntyy yhteys samojen päämäärien tai toimintatapojen kautta. Usein puhutaan esimerkiksi tiimi- tai yhteishengestä.

5. Kunnioitus

Kunnioituksen kautta syntyy yhteys, jossa toista ihmistä arvostetaan uniikkina yksilönä.

Kunnioitus ikään kuin kurottaa kohti toista ihmistä arvostamalla hänen mielipiteitään, arvojaan, taustaansa, rajojaan tai vaikka henkilökohtaista tilaansa. Kunnioitus luo turvan tunteen toiselle ihmiselle.

6. Tunneturvallisuus

Tunneturvallinen ilmapiiri luo maaperän yhteydelle. Ei tarvitse olla samaa mieltä tai uskoa samoihin sanoihin, ja silti voi ilmaista itseään ilman, että tarvitsee pelätä toisen arvostelua, hyökkäämistä, vähättelyä tai muuta tunnelatautunutta reaktiota.

7. Tunneilmausten näyttäminen ja jakaminen

Hyvän yhteyden suhteessa uskalletaan näyttää tunteita.

Kahlil Gibran on sanonut: ”Voit unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt.”

Usein tunneyhteys, jossa koetaan samankaltaisia tunteita samanaikaisesti, saa aikaan tunnetta yhteydestä ja ymmärryksestä.

8. Keho- tai sydänyhteys

Ehkä tiedät tunteen, kun olet toisen kanssa samalla ”aallonpituudella” tai ”taajuudella”? Joku ihminen tuntuu valtavan tutulta alusta alkaen? Välillänne on luultavasti vahva sydänkoherenssi tai synkronia.

Intuitiotutkija Asta Raami kirjoittaa kirjassaan Älykäs intuitio, että un sydän on koherentissa tilassa, veren kierrättämä rauta muodostaa ihmisen ympärille kentän, joka voi olla aistittavissa jopa kolmen metrin päähän. Kenttä vaikuttaa myös toisiin ihmisiin ja eläimiin, vaikka muuta kontaktia ei olisi.

Psykologian maisteri Anu Karvonen on tutkinut väitöskirjassaan puolisoiden välistä synkroniaa, samantahtisuutta, terapiatilanteessa. Tutkimuksessa mitattiin sympaattisen hermoston toimintaa, joka on tahdosta riippumatonta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että terapiaan tulevilla pareilla synkronia oli alhainen. Monen parin synkronia lisääntyi terapian kuluessa. Joidenkin parien synkronia laski – näissä istunnoissa puhuttiin jopa eron mahdollisuudesta.

9. Aito kiinnostus

Kun kahdella ihmisellä on aito kiinnostus toisiaan ja toistensa asioita kohtaan, he rakentavat yhteyssillan toistensa luo.

Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita toistensa ajatuksista, tunteista ja kokemuksista, muodostavat vahvemman yhteyden.

Kiinnostusta voi osoittaa esimerkiksi kysymällä ja kuuntelemalla.

Vahvista yhteyttä toisen ihmisen kanssa Syvemmin-keskustelukorttien avulla.

Tutustu kortteihin:

Ajatuksemme ovat harvoin totta, mutta silti moni uskoo niihin – Näin tunnistat ne, joihin ei kannata uskoa

Ajatuksia voi sanoa mielemme kieleksi ja mieli puolestaan on se ihmeellinen ja näkymätön kapistus, jonka kautta me koemme lähes kaiken. Ajatukset ja mieli määrittelevät elämämme laadun – koemmeko sen hyväksi vai huonoksi. Ajatuksilla ja tunteilla on jatkuva kaksisuuntainen yhteys, mikä vahvistaa kyseistä kokemusta.

Vaikka omat ajatuksemme ovat vain harvoin totta, ollen tulkintojamme asioista, ihmisistä ja elämästä, niillä on kuitenkin vahva vaikutus. Mieli – etenkin tiedostamaton – uskoo ajatuksiamme niitä mitenkään kyseenalaistamatta.

Sekään, että ajatuksemme olisivat aivan puhtaasti vain omiamme, ei ole totta. Meihin ja ajatuksiimme vaikutetaan koko ajan. Vaikuttajia on paljon, vahvimmat niistä ego, pelko, häpeä sekä muut ihmiset, media ja ns. yleinen mielipide.

Ego, pelko ja häpeä muodostavat usein kolmen kimpan, joka tuottaa ne haitallisimmat, jumittavat, puutteesta ja rakkaudettomuudesta puhuvat ajatuksemme.

Oman sydämen puheen mukaiset ajatukset tunnistaa viisaudesta, runsaudesta, hyvyydestä ja rakkaudellisuudesta.

Vaikka meillä ei olisi mitään muuta valtaa, niin meillä on valta omiin ajatuksiimme. Vain me itse voimme päättää, mitä ajattelemme, muista vaikutteista huolimatta.

Voimme olla uskomatta haitallisia ajatuksia. Voimme valita ja vaihtaa, ravita ja olla ravitsematta. Voimme vaihtaa kielteisiä ja monin tavoin rajoittavia ajatuksia myönteisempiin, elämäämme ja unelmiamme eteenpäin vieviin. Sillä paremmat ajatukset, parempi elämä.

Miten sitten tunnistaa omia haitallisia ajatuksiaan – ajatusmalleiksi ja tiedostamattomaan mieleemme uskomuksiksikin juurtuneita?

Oikotietä tunnistamiseen ei oikein taida olla. Mutta teitä kuitenkin. Tunnistaminen edellyttää omien ajatusten, tunteiden ja reaktioiden tietoista havainnoimista ja pysähtymistä niiden äärelle. Tämä puolestaan edellyttää halua ja usein myös rohkeutta tutustua oman itsensä salaisimpiinkin nurkkauksiin. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin.

Tässä johtolankoja haitallisiin ajatusmalleihin. Voit lähteä tutkimaan niitä lempeästi ja uteliaasti.

1. Teet toistuvasti pieniä ja isoja valintoja omannäköistä ja itsestä hyvältä tuntuvaa elämää sekä omia unelmiasi vastaan. Vitkuttelet, sitkuttelet ja kehittelet moninaisia tekosyitä, miksi et juuri nyt voi ja kykene.

2. Sinun on vaikea tehdä valintoja. Pelkäät valitsevasi väärin. Pelkäät vastuuta, joka valintoihin kuuluu. Odotat päätöstä siltä kuuluisalta ”joltakin muulta”.

3. Näet uhkia ja riskejä sekä virheiden ja epäonnistumisen mahdollisuuksia huomattavasti onnistumisen mahdollisuuksia enemmän. Vatvot menneitä ja jäät jumittamaan niihin sen sijaan, että katsoisit ja menisit eteenpäin.

4. Lokeroit itsesi lahjattomaksi geeniperimäsi määräämänä. Uskot, että et ole saanut lahjakkuutta siihen tähän tai tuohon. Siksi ei kannata ryhtyä.

5. Huomaat käyttäväsi ajatuksissasi ja puheessasi toistuvasti ilmaisuja ”aina tai koko ajan minulle käy niin”, ”ikuinen häviäjä” ja ”kaikki, koko maailma on minua vastaan”.

6. Huomaat käyttäväsi usein ilmaisuja ”täytyy”, ”pitää” ja ”on pakko”.

7. Syyttelet usein olosuhteita, tilanteita, tapahtumia ja muita ihmisiä asioista, joihin olisit voinut vaikuttaa. Koet olevasi voimaton ja syytön. Kaikki kurja vain tapahtuu sinulle.

8. Sinun on vaikea vastaanottaa muiden omistasi erilaisia mielipiteitä sekä rakentavaa palautetta. Loukkaannut herkästi ja koet, ettei sinua arvosteta.

9. Sanot usein KYLLÄ, vaikka sydämesi sanoisi EI.

Kymmenes mahdollisuus tunnistaa haitallisia ajatuksiaan perustuu alussa mainitsemani ajatusten ja tunteiden yhteyteen. Voit pysähtyä jonkin toistuvan ja kurjalta tuntuvan tunteen äärelle kyselemään, mitä kerrottavaa sillä mahtaisi olla. Minkälainen ajatus tai ajatusrypäs kyseisen tunteen taustalla lymyää.

Iloa ja hyötyä koko elämän ajan tuovien ajattelu- ja samalla myös tunnetaitojen harjoittelun voi aloittaa pelin ja leikin avulla jo lapsena. Siinä auttavat kirjoittajan kehittämät lasten ajatuskortit

KIVAT & KURJAT AJATUKSET

Voit tilata kortit täältä

Läheisyys voi syventyä, kun olet valmis purkamaan toiseen heijastamasi pelot

Minulla on eräs rakas ystävä, jonka kanssa meillä on ihan huikea emotionaalinen läheisyys, luottamus ja turva. Emme odota toisen tuovan turvaa, lohtua, kannustusta, ymmärrystä ja rakkautta – ja koska otamme niistä koppia itse, saamme kokea niitä myös toistemme kanssa. Suhde ei ole läheisriippuvainen vaan läheinen – aikuinen. Meillä on myös lupa räpelöidä, kasvaa yhdessä ja erikseen. Se on mahdollista, kun kumpikin ottaa itsestään vastuun.

Jos jotakin rähmää ilmenee, olemme sille uteliaita – olemme kultivoineet kasvua yhdessä ja erikseen, ja siksi voimme puhumalla avata kaikkea. Sellainen ei synny suhteessa itsestään eikä odottelemalla. Se pitää ihan tietoisesti luoda – ja se kysyy molemmilta vastuullisuutta ja viitseliäisyyttä. Sellaisessa suhteessa ei siis ole sitä joka tekee aloitteen ja sitä joka reagoi, vaan molemmat laittavat itsensä likoon.

Viimeksi kun tapasimme, olin tietämättäni treffeiltämme yli tunnin myöhässä. Meillä oli ollut eri käsitys tapaamisajankohdasta, ja saavuin tapaamiseen päikkäreiltä tyytyväisenä heräänneenä ja lumiruuhkaliikenteen myöhästämänä. Väärinkäsitys ilmeni nopeasti ja selvitimme asian; ystäväni oli vähän huonona ja uskalsi ilmaista sen – kuitenkaan syyttämättä minua olostaan.

Toinen vaihtoehto olisi voinut olla että ystäväni olisi jäänyt luuloon, etten välitä ja jäänyt vähän loukkaantuneena murjottelemaan ja vetäytymään sisäisyydessään. Suhteessa turva vain lisääntyy, kun omat ajatukset tuodaan kunnioittavasti esiin, eikä luulemuksia jäädä hautomaan.

Tätä ei tarvitse heti osata, ja harva suhde on tällainen heti. Varsinkin konfliktit, kriisit tai rähmät ovat portteja tällaiseen yhteyteen, mutta sen eteen todella pitää nähdä vaivaa eikä jäädä vaikertamaan. Monesti se kysyy tunne- ja läheisyyden taitojen ja kommunikaation opettelua. Sitä, että puhuu vain itsestään. Sitä, että kuuntelee aktiivisesti eikä defensiivisesti. Sitä, ettei miellytä toista tai myöskään vaadi toiselta, vaan ammentaa sisäisestä turvastaan. Sitä, että ilmaisee tarpeitaan, toiveitaan ja ajatuksiaan suoraan proaktiivisesti eikä reaktiivisesti. Sitä että rajaa ja ottaa vastuun rajoistaan.

Turva suhteeseen syntyy, kun suhteen osapuolet ammentavat sisäisestä turvastaan

Kun puhun syvästä läheisyydestä, puhun tällaisesta emotionaalisesta avoimuudesta ja defenssittömyydestä, täydestä vastuusta oman itsen suhteen.

Kun toinen rajaa, toinen ei loukkaannu. Kun toinen sätkii, toinen saattaa lempeästi pysäyttää: hei mitähän sä sätkit? Tämä turva, luottamus ja jokainen rajaamisen ja yhteyden askel on otettu pikku hiljaa. Ei olla takerruttu mihinkään mukavuusalueisiin, ja juuri se tuo ihmissuhteeseen todellista turvaa.

Olen rajannut ystävälleni, kun on tuntunut että minuun tukeudutaan emotionaalisesti liikaa niin että hommeli alkaa muistuttaa työtäni silloin, kun ihminen ei myös vanhemmoi itse itseään. En projisoi ystävääni luuloa siitä, että hän haluaisi minusta terapuetin tai vanhemman itselleen. En myöskään ole sitä hänelle koska rajaamalla pidän huolta itsestäni. Olemme olleet peili kasvusta toisillemme, koska minulle tällainen rajaaminen on ollut haasteellista. Ystäväni puolestaan on peilannut minulle kontrolliani ja läheisyyden pelkojani. Ymmärtäväisesti hän on nähnyt sätkyilyjeni läpi. Sanomme toisillemme, että ”sun ei tarvitse muuttua, ole vain sellainen kuin olet”. Ja se tekee tilaa ja turvaa kasvulle.

Kerron pienen stoorin viime ajoilta ystävyydestämme. Ystäväni haluaa jeesata minua. En ole varsinaisesti edes älynnyt pyytää sitä, vaan hän on viisaassa sydämessään nähnyt, että sitä saatettaisiin nyt kenties tarvita. Niinpä olemme menneet asian kanssa eteenpäin yhdessä, keskustellen, avaten, ihmetellen. Sitten ystäväni innostui ihan toden teolla. Sain pienen hepulin. Koin, että tontilleni tullaan vähän liikaa ja rajasin voimakkaasti. Ystäväni ilmaisi minulle, että okei, kuulen sua todella, innostuin – ja rajasit kyllä aika voimakkaasti.

Pelkkä läheisyyden toivominen ei riitä – se syntyy riskin ottamisesta

Tutkin tunnetta siellä voimakkaan rajaamisen takana. Itse rajaaminen oli tietysti tosi okei, mutta havaitsin, että sisäisyyksissäni oli noussut pelko ja vanha tulkinta siitä, että taas minulta kuitenkin halutaan jotain. Lähetin ystävälleni ääniviestin jossa kerroin tulkinnastani, siitä mitä olin häneen projisoinut. Vaikka stoorini tuntui minulle ihan todelta, sydän tiesi, että oma bisnekseni on vain ottaa totaalinen vastuu tunteestani ja kokemuksestani. Avautui ihan huikea rakkauden ja kasvun yhteys – taas. Ystävälläni puolestaan on haava siitä, että hänen motiivejaan epäillään.

Projektio / tulkinta osuu usein molemmissa johonkin haavaan ja nousee ”yhteisessä kentässä” juuri molempien haavoista. Ihmissuhde voi kasvaa ja lähentyä, kun siinä on kaksi osapuolta joita kiinnostaa kasvaa suhteen kautta ja tehdä tällaista projektioiden purkamisen duunia itsensä ja toisen kanssa.

Ihana läheisyys, rakkaus ja vapaus vain lisääntyvät, kun asioita avataan näin. Ja samalla: läheisyyttä, ystävyyttä ja kumppanuutta on monenlaista ja suhteita on eri tarkoituksiin. Silti voimme olla yhteyksissämme sydämen totuudellisuuden kautta, aikuisina vastuussa itsestämme.

Läheisriippuvuus perustuu projektioihin. Alitajuiseen toiveeseen siitä, että toinen ihminen (kumppani, ystävä, esimies, kollega) antaisi meille sitä mitä vaille olemme jääneet. Projisoin toiseen sen ihanan, joka antaa minulle mitä tarvitsen – nostan hänet jalustalle. TAI syytän ja kiukkuan hänelle siitä, mitä hän minulta kieltää tai miten hän elämääni hankaloittaa. Läheisriippuvaisessa suhteessa on kaksi haavojaan pakenevaa lasta, läheisessä suhteessa on kaksi haavojaan kohtaavaa aikuiseksi kasvavaista.

Ja: omaa visiotaan läheisyydestä tai siitä mitä toivoisi ihmissuhteissa ei voi tuputtaa kellekään. Ajattelen, että pyhä rakkaus on (kenties harvinainen) lahja joka ilmaantuu, ja sen eteen tarvitsee nähdä vähän vaivaa, uskaltaa mennä epämukavuusalueelle, kasvaa. Yleensä siinä on kaksi osapuolta, jotka haluavat tehdä kasvun duunia itsensä ja toisen kanssa – mutta eivät sälytä kaikkea suhteen päälle.

Olen itse ainakin yrittänyt tuputtaa omia mallejani toisille – ja toisaalta änkeytyä sellaiseen mikä ei ole synkassa sydäntotuuteni kanssa. Vieläkin puran läheisriippuvaisia mallejani ihmissuhteissa, epätasapainoisia ja sydämelle ahtaita dynamiikkoja. Annan olla siellä, missä olen ehkä aiemmin yrittänyt punkea enemmän – ja suostun tutkimaan, miksi olen luonut tietynlaista dynamiikkaa ja mitä tapahtuu, jos päästelen omalta osaltani irti. Eheytyminen ei silti ole mikään suoritus – läheisyyden taitoja saa lempeästi opetella.

Eheytyminen ei ole mikään suoritus – läheisyyden taitoja saa lempeästi opetella

Läheisyys alkaa ensin itsen kanssa – siellä, missä uskaltaa hiivuttaa miellyttämistä, suorittamista, tarpeidensa sivuuttamista, kontrollia tai turruttamista. Siellä, missä uskaltaa alkaa valita itseään ensin, riippumatta toisen hyväksynnästä. Se kukkaniitty jolla kohtaamme, kun oma rakkautemme alkaa virrata.

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kolme asiaa, jotka on tärkeä muistaa satuttavan suhteen jälkeen

Satuttava suhde voi murskata hyvin monimuotoisesti kokemusta itsestä, muista ja jopa koko ympärillä olevasta maailmasta.

Luottamus ja turvallisuuden tunne voivat olla tipotiessään ja niiden palauttaminen vaatii tavallisesti sinnikästä työskentelyä yksin ja yhdessä hyvien ystävien, sekä mahdollisesti myös ammattilaisten kanssa.

Jos olet satuttavassa suhteessa tai toipumassa satuttavasta suhteesta toivon sinun tietävän ja muistavan erityisesti nämä kolme seuraavaa asiaa.

Vahvuus

Ihmissuhde, jossa tulee hyväksikäytetyksi ja kaltoinkohdelluksi ja jossa koetaan väkivaltaa sen monessa eri muodossa on ymmärrettävästi kenelle tahansa äärettömän raskas kokemus.

Esimerkiksi väsymys, uupumus ja itsetunnon lasku eivät kerro heikkoudestasi tai huonoudestasi, vaan ovat luonnollisia seurauksia satuttavasta suhteesta.

Tulet kyllä huomaamaan suuren vahvuutesi ja kykysi selviytyä, kun aika hieman kuluu ja pahin kokemus on takana päin.

Anteeksianto

Miksi moittisit itseä tapahtuneista, jotka eivät ole sinun syytäsi?

Miksi soimaisit itseä sellaisesta, joka ei ole sinun käsissäsi millään tavalla?

Anna anteeksi itsellesi ettet tiennyt ja osannut.

Kohtele itseäsi lempeästi ja arvostaen, siihen sinulla todella on nyt oikeus.

Luottamus

Satuttavat suhteet tuhoavat luottamusta itseen, toiseen ja koko maailmaan.

Luottamus erityisesti uudessa parisuhteessa uuteen kumppaniin ei synny hetkessä ja tarvitsee paljon aikaa, sekä myöskin konkreettista näyttöä.

Anna ajan siis kulua rauhassa eteenpäin ja muista:

Luottamuksen syntymistä ei voi pakottaa tai hoputtaa, vain kokemukset luottamuksesta kasvattavat sitä hiljalleen.

Lisää tietoa satuttavista suhteista, sekä ymmärrystä, lohtua ja keinoja toipumiseen uutuuskirjassani Toivu satuttavasta suhteesta!

Tunnistamatta jäänyt ADHD voi aiheuttaa trauman – Tunne vääränlaisuudesta saattaa haavoittaa loppuiäksi

Monen vasta aikuisena ADHD-diagnoosin saaneen elämä on saattanut näyttäytyä vaikeutena ymmärtää itseään. Viimeistään diagnoosin saaminen käynnistää useimmille syvän itsetuntemuksen prosessin:

Kuka minä syvimmiltäni olen ja mitä minä haluan elämässäni? Voinko koskaan päästä elämässäni tasapainoon ja pärjätä? Mikä minulle on tärkeää? Millä tavalla minun on hyvä huolehtia itsestäni? Miten voin pitää omista rajoistani kiinni? Miten olla minä osana yhteisöjä?

Diagnoosin saaminen on ADHD-aikuisen elämässä sekä kuormittava vaihe että uuden elämän alku. Kun vähitellen alkaa ymmärtää, minkälainen aidoimmillaan on ja nimenomaan saa olla, se on aikamoinen matka kohti loppuelämää. Haluan kuitenkin tässä kirjoituksessa palata lapsuuteen niihin tekijöihin, jotka ovat saattaneet olla vaikuttamassa siihen, miksi moni ADHD-lapsi hukkaa itsensä. Tunnettu lääkäri ja trauma-asiantuntija Gabor Maté sanookin: Trauma on yhteydettömyyttä itseen.

ADHD:n ja trauman tutkittu yhteys

Kehityksellistä neurologista erityispiirteisyyttä, kuten ADHD:ta, poteva on syntynyt enemmistöön verrattuna poikkeavan hermoston kanssa. Jokaiselle pienelle lapselle kehitys, kasvu ja vuorovaikutuksellisuus on herkästi haavoittuvaa – ADHD-piirteiselle erityisen herkkää. Jokaiseen lapseen on koodattu tarve kuulua ”heimoon”, koska se on ainoa tapa selviytyä ja kasvaa aikuiseksi. Mitä sitten tapahtuu, jos olet jollain tavalla erilainen ja poikkeava muihin heimosi jäseniin verrattuna?

ADHD kehityksellisenä tilana altistaa traumojen syntymiselle elämän aikana. Asiaa on tutkittu. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että niillä ADHD-diagnosoiduilla, joilla ei ollut traumaa, oli silti normaalista poikkeavalla tavalla toimiva aivojen pelkokeskus (amygdala), eli se reagoi samoin kuin traumaperäistä stressiä sairastavilla.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin ADHD-piirteisillä olevan neljä kertaa muita isompi riski saada traumaperäinen stressihäiriö, ja heillä oli myös selvästi vakavammat traumaoireet kuin neurotyypillisillä. On myös havaittu, että traumojen vuoksi oireilevilla on kaksi kertaa useammin ADHD kuin neurotyypillisillä. Vakavampia traumaoireita oli siis selvästi enemmän, jos ihmisellä on sekä ADHD että traumaperäinen stressihäiriö.

Jos ADHD-piirteisyyttä ole lapsuudessa tunnistettu, se voi olla itsessään trauma

ADHD:hen kuuluvia tyypillisiä piirteitä ja oireita ovat mm. eriasteiset aistien yli- tai aliherkkyydet, hankaluus säädellä vireystilaa, impulsiivisuutta ja tunteita sekä keskittymisen, tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, ajan hahmottamisen ja vuorovaikutuksen haasteet. Jos lapsen lähipiiri ei ymmärrä lapsen erityisyyttä, vaan kokee lapsen käyttäytymisen ja reagoivuuden pelkästään vääränä ja ongelmallisena käytöksenä, jo tämä luo lapselle tunteen, ettei hän ole samalla tavalla hyväksytty osana omaa heimoaan. Hän on outolintu ja vääränlainen, ja hän jää herkästi tunteidensa ja ajatustensa kanssa yksin.

Jos jo lapsena on kokenut jonkinlaista hylkäämistä oman ydinperheen tai huoltajien osalta, tämä saattaa jättää jäljen koko loppuelämään. Koska pieni lapsi ei itse voi ymmärtää aikuisen tavoin, miksi häntä ei ymmärretä ja hänelle saatetaan myös antaa erinäisiä rangaistuksia, lapsi alkaa itse pitää itseään huonona – hän saattaa jopa kokea ansaitsevansa kaiken huonon kohtelun, onhan hän jollain tavalla paha ihminen.

Monet mielenterveyden asiantuntijat ovat todenneet, että varsinkin varhaislapsuudessa – mutta myös myöhemmin elämässä – yhteisön jäsenenä itsensä yksinäiseksi kokeminen on hyvin haavoittavaa. Useat tuntevat yksinäisyyden jopa kehollisena kipuna. Tämän tunnistanevat kaikki ne, jotka ovat tällaista lapsuudessaan kokeneet.

Sekä emotionaalisesti että fyysisesti yksin jääminen on hyvin haavoittavaa ja se jättää jälkeensä aikuisuuteen asti. Ja koska tämä on valitettavan yleinen kokemus ADHD-ihmisten keskuudessa, koen että jokaisen, jolla on ADHD, kannattaa tutkia varhaislapsuuttaan tältä osin. On hyvä pyrkiä selvittämään sitä, mitä itselle on tapahtunut, jotta pystyy hakemaan riittävää apua ja tukea itselleen.

Mikä avuksi, jos huomaat ADHD:n lisäksi kantaneesi traumataakkaa lapsuudesta asti?

On hyvä muistaa että meillä jokaisella on ollut vain yksi lapsuus. Lapsi kokee luonnollisesti sen elämän mitä hän on elänyt normaalina, koska hänellä ei voi olla kokemusta muunlaisesta elämästä. Jos lapsi on oppinut samalla myös syyllistämään itseään lapsuuden tilanteista, tämä syyllisyyden taakka ei iän myötä häviä, vaan se voi jäädä osaksi omaa identiteettiä. Syyllisyys ja häpeä eivät ainakaan auta kasvussa tasapainoisempaan aikuisuuteen. Kun matkassa on ADHD:n mukanaan tuomat lukuisat erityispiirteet, voi olla, että sisään lukkiutuneen syyllisyyden ja häpeän vuoksi on mahdotonta löytää itsessään olevia vahvuuksia ja hyvää elämää kannattelevia piirteitä.

Voisiko näitä tapahtumia sekä omia opittuja selviytymiskaavoja alkaa turvallisesti käsitellä joko ammattilaisen tai luotettavien, vakaiden ystävien tuella? Jos oman hermoston piirteisiin liittyy myös tietynlainen halu työstää asioita omassa rauhassa ja omalla ajalla, tämäkin on hyvä tapa edetä, mutta usein jossain prosessin vaiheessa tarvitaan muita ihmisiä tueksi.

On myös tärkeää tutustua turvaa tuottavasti omaan kehoonsa, hermostoonsa ja omiin kehon viesteihin. Näin on mahdollista löytää itselleen sopivia hermostollisia säätelyn keinoja, joiden avulla pystyy ainakin jonkin verran vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Keho-orientoituneen ja hermoston toimintaa peilaavaan terapian tai ohjauksen avulla voi saada apua yksilöllisiin oireisiin, ovat ne sitten selkeästi ADHD-piirteiden mukanaan tuomia tai sitten selkeämmin traumaperäisiä oireita.

On lopuksi hyvä muistaa, että ADHD on synnynnäinen ominaisuus, mutta ne ”tunnejumeista” seuranneet elämän hankaluudet, jotka liittyvät kokemiimme traumoihin ja niistä jääneisiin hermostollisiin ”jälkiin” – niitä voimme minkä ikäisinä tahansa helpottaa, kun itselle sopivat keinot löytyvät.

Lue aiheesta lisää kirjastani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD.

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Mistä tietää, että tekee oikean ratkaisun? – Uupuneena on vaikea kuunnella omaa intuitiotaan

Olin tällä viikolla tilanteessa, jossa jouduin miettimään isoa päätöstä. Minun päätökseni asiasta tulee vaikuttamaan monen ihmisen elämään, ei pelkästään minun tai asianomaisen, vaan monen muunkin elämään. Päätökselläni on pitkäkestoisia seurauksia. Olin ja olen edelleen tosi epävarma.

Mistä sitä tietää, että tekee elämässään oikeita ratkaisuja? Elämä on loppujen lopuksi loputonta valintojen tekemistä ja toiset valinnat vain kantavat pitempikestoisia ja isompia seurauksia.

Kävin katsomassa Tiina Lymin ohjaaman Myrskyluodon Maija-elokuvan. Siinä Maija seuraa luonnon merkkejä, enteitä. Maahan pudonnut, rikkoutunut, linnunmuna jossa oli jo kehittymässä oleva linnunpoikanen tiesi pahaa, hän tiesi odottaa, että jotain tapahtuu ja niin tapahtui.

Nykyaikana, tässä maailman melskeessä, monikaan meistä ei seuraa luonnon enteitä, tai kuulle edes omaa intuitiotaan. Sitä vaan eletään, painetaan mennä eteenpäin ja toivotaan että elämä kohtelee meitä hyvin.

Minä olen joutunut tai voisin kai sanoa saanut, pakotetusti painaa jarrua. Elämä pysäytti minut, kun en itse tajunnut hiljentää. Uuvuin. Upposin oikein kunnolla. Sillä toipumisen matkalla tässä ollaan. Tämä matka on ollutkin varsin haastava, mutta hieno. Olen ollut, ennen kun eksyin itsestäni ja kiihdytin moottoritielle, hyvinkin intuitiivinen ja sinut itseni ja luonnon kanssa. Olen uskonut itseeni ja sisimmästäni kumpuaviin viesteihin. Sitten kun elämä lähti laukalle, ei sitä kuullut enää mitään. Ihan kun koko kuulo olisi kadonnut, kadotin itseni.

Nyt palaan juurilleni ja pohdin taas elämän suuria kysymyksiä.

Kuten sitä, mistä tietää, että tekee elämässään oikeita ratkaisuja?

Uskon että asiat tapahtuvat syystä. Meillä kaikilla on joku merkitty elämänpolku. Ettei oikeasti ole sattumia vaan kohtalo. Meillä ihmisillä on myös merkitys toistemme elämään, että joku ihminen tulee elämäämme juuri oikeaan aikaan, opettaa minulle juuri sen elämän läksyn, jonka minun piti oppia, tai kokea.

Mikä merkitys sitten on meidän päätöksillämme?

Teemmekö me niitä oikeasti vai onko nekin päätetty jossain tähtien tuolla puolella?

Voinko oikeasti vaikuttaa elämääni?

Vai rakentuuko elämänpolkuni, kohtaloni, sen mukaan mitä valintoja elämässäni teen?

Voi kun olisi joku viisastenkivi, kristallipallo, johon kurkkaamalla voisi nähdä seuraukset. Jos teen tämän valinnan saan tätä, jos taas teen tuon toisen, kohtaloni on tuo.

Paljon ihmiset turvautuvat tämän tyyppiin ohjauksiin. Hakevat vahvistusta, lohdutusta tai helpotusta päätöksen tekoon ennustuskorteilta, astrologisilta kartoilta tai joltain henkilöiltä. Mistä me kuitenkaan voimme tietää, että tulkitsija tai minä itse, tulkitsen niitä oikein?

Minä uskon, että paras tieto kaikesta, joka koskee minua itseäni, löytyy minun sisältä, minun sisimmästä, sydämestä.

Se, miten ja mitä sitä sitten kuulee, tämän kaiken härdellin ja vaatimusten keskellä, on sitten toinen asia?

Tai se, miten siihen uskaltaa luottaa, että minä itse pystyn tekemään oman elämän parhaat ratkaisut?

Tai että jalat kantavat, tai jos ei kanna, elämä järjestää, jos ei muuta niin ainakin kainalosauvat.

En haluaisi ajatella, että elämäni isoimmat päätökset tehdään kruunua tai klaavaa heittämällä, vaikka joskus siltä tuntuukin. Joidenkin asioiden valinta on vain niin vaikeaa.

Silloin ajattelen, että on se sitten kruunu tai klaava, se on minun kohtaloni.