Sivu 40 – Hidasta elämää

Vaikeiden aikojen keskellä: Löydä lohtua elämän kauneimmista muistoista

Jokainen meistä on kerännyt elämänsä aikana repun täyteen muistoja. Jotkut muistot ovat sellaisia, että haluaisimme unohtaa ne, toiset taas tahtoisimme muistaa ikuisesti. Jokaisella muistolla on silti erityinen merkitys elämässämme, vaikka emme sitä välttämättä heti ymmärrä.

Muistot saavat meidät hymyilemään

Elämässä ei aina tarvitse pyrkiä kohti suuria saavutuksia, että voisi elää onnellista elämää. Joskus pienet arkiset hetket ovat rakkaimpia muistojamme. Jos minun pitäisi kertoa kolme parasta muistoa elämäni varrelta, vastaisin tietysti lasten syntymät, sekä hääpäivän. Näiden lisäksi mieleen on jäänyt kuitenkin paljon muitakin kauniita hetkiä.

Vietin lapsuuteni maalla, asuimme vanhassa 1800-luvun maalaistalossa. Muistan vieläkin tunteen, kun makasin vanhempieni suuressa parisängyssä lapsena ja luin kirjaa. Auringon valo tulvi sisään ikkunoista verhojen läpi ja kesän kuumuus tuntui iholla. Lattialla oli juuri mäntysuovalla pestyt matot. Elämä oli huoletonta. Tätä tunnetta olen etsinyt koko elämäni, mutta ikinä en ole kokenut enää uudelleen samanlaista onnellisuuden ja vapauden tunnetta kuin silloin. Tämän hetken muistelu saa minut kuitenkin aina hymyilemään. Tämä muisto saa minut vieläkin luottamaan siihen, että kaiken kiireen keskellä maailmassa on vielä paljon kaikkea kaunista ja hyvää.

Mikä on sinun paras muistosi?

Voimavaroja vaikeista hetkistä

Kaikki kokemamme asiat eivät kuitenkaan ole hyviä muistoja. Mitä enemmän vuosia kertyy matkalle, sitä enemmän vastaan tulee myös vaikeita hetkiä. Joudumme luopumaan läheisistä ihmisistä. Elämässä voi olla epävarmuutta esimerkiksi taloudellisen tilanteen vuoksi. Sairaudet voivat viedä meiltä henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.

Minulle yksi elämäni vaikeimmista muistoista on ollut isäni kuolema. Muistan sen epäreiluuden tunteen, kun mietin, miksi juuri minä joudun luopumaan omasta isästäni niin nuorena. Isäni oli aina haaveillut saavansa joskus lapsenlapsia, mutta lopulta hän sai olla tyttäreni kanssa vain vähän yli kaksi vuotta, kunnes syöpä vei isäni mukanaan. Isäni kuolemaan liittyy paljon kipeitä muistoja. Pitkän aikaa muistot tuntuivat vain kipeiltä, enkä uskonut tuttuun sanontaan, että aika parantaisi haavat. Nyt isän kuolemasta tulee tänä vuonna kymmenen vuotta ja ymmärrän, että nämä kipeät muistot ovat myös auttaneet minua elämässäni. Vaikeiden hetkien kohdalla ajattelen nykyään helpommin, että kyllä tästäkin selvitään, kyllähän minä selvisin niistäkin kuukausista isän kuoleman jälkeen, kun ajattelin, etten selviäisi enää päivääkään.

Elämä on muistojen keräilyä, siksi meidän jokaisen matka on suuri seikkailu.

Oman elämän muistoihin pääset tutustumaan myös Maria Vakkurin tehtäväkirjan Elämäni sanoina – Muistojen kirja avulla!

Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen

Yksi asia muutti riippuvuuksista toipumiseni suunnan – Sen avulla tunne-elämäni otti käänteen terveempään suuntaan

Kohti muutosta

Muistan sen tunteen, kun makasin ultraäänitutkimuksessa pitäen ystävääni kädestä ja monitorilla näkyi tummia pisteitä. Ne olivat kasvaimia rintani sisällä. Muistan sen tunteen, kun olin sairaanhoitajan vastaanotolla ja hän kertoi minulle, kuinka rintani tultaisiin poistamaan ja minkälaiseen kuukausien kestävään hoitoputkeen minut laitettaisiin sen jälkeen.

Vahvimpana tunteena mieleeni ja kehoni vyöryi pelko, joka oli sävytetty epäuskolla ja häpeällä. Pidin itseäni raittiuden mallikappaleena. Olin ollut seitsemän vuotta raittiina. Minulla oli hyvä työpaikka, rahaa, hienoja vaatteita ja saliharrastus. Kävin vertaistukiryhmissä lähes päivittäin. Tämä ei voi tapahtua minulle.

Kohti toivoa

Kaiken sen synkkyyden sisälläni nousi toinen heikompi prosessi, joka osoittautuisi yhdeksi elämäni käänteentekevimmistä asioista. Olin lukenut ennen rintasyöpädiagnoosiani Dalai Laman kirjan Onnellisuuden taito. Siinä puhutaan siitä, kuinka ihmisen elämässä on kärsimystä. Se on välttämätöntä. Se, millä on merkitystä, on, kuinka suhtaudumme tähän kärsimykseen.

Prosessi, joka alkoi kasvaa sisälläni, oli toiveikkuus. Näin yhtäkkiä selkeästi, kuinka olin elänyt elämääni uhrin roolissa. Olin syytellyt muita ihmisiä vastoinkäymisistäni. ”Jos vain tietäisitte, kuinka raskasta minulla on, niin ymmärtäisitte, miksi olen alkoholisti.”

Olin varma, kuinka joku ulkopuolinen ihminen tai asia tulee pelastamaan minut kaikesta kokemastani kärsimyksestä. Sitä odotellessa pakenin hankaluutta aina vain uusiin ja uusiin riippuvuuksiin. Läheisriippuvuus, ostosriippuvuus, työriippuvuus ja muut niiden kaltaiset tavat selvitä tässä maailmassa, olivat minulle päivittäisiä kumppaneita. Tämä kaikki siis raittiina aikana.

Toiveikkuus sai minut ymmärtämään, että voin tehdä asioita toisin. Sen sijaan, että tuttuun tapaan pakenen ja välttelen vastuun ottamista elämästäni, voin olla itse ohjaimissa.

Kohti tiedostamista

Kuin ihmeen kaupalla asiat loksahtelivat siihen malliin, että löysin itseni meditaatiosalista. Ymmärsin, että tämä on se puuttuva palanen, joka elämässäni puuttuu. Tämä oli avain aitoon toipumiseen.

Tartuin meditaatioon ja mindfulnessiin kuin hukkuva oljenkorteen, koska minulla oli vahva intuitio siitä, että ne auttavat muuttamaan elämäni. Näin kävi. Elämäni ja riippuvuuksista toipuminen ottivat uuden suunnan.

Hengitys hengitykseltä ja hetki hetkeltä olen tajunnut sen, kuinka vahva tiedostamisen voima on. Ainoastaan sen kautta voin muuttua. Ainoastaan sen kautta, että mindfulness auttaa minua hyväksymään itseni täysin mukaan lukien varsinkin pimeän puoleni, voin elää täysipainoista elämää. Olen ystävystynyt haastavien tunteiden kanssa sen sijaan, että pakenisin niitä itselleni tuttuun tapaan riippuvuuksiin ja muihin haitallisiin tapoihin.

Kohti tunne-elämän raittiutta

Tiedostamisen lisäksi saan nauttia tänä päivänä hyväksymisen jalosta taidosta. Kun suhtaudun ystävällisellä ja uteliaana asenteella omiin ajatuksiini, tunteisiini, kehoni merkkeihin ja omaan toimintaani, syyt tarttua riippuvuuksiin hellittävät.

Olen oivaltanut sen, kuinka kielteisyyteen taipuvainen mieleni vie minut paikkoihin, jotka johtavat poispäin toipumisesta. Mindfulnessin avulla olen pystynyt lähtemään vahvistamaan mielessäni ja aivoissani positiivisempaa tapaa suhtautua maailmaan: kiitollisuudella, hyvän huomaamisella ja itsemyötätunnolla.

Toki aina tulee vastaan päiviä, jolloin en ole niin hereillä. Ne ajat ovat kuitenkin lyhyempiä kuin aiemmin. Huomaan helpommin sen, milloin alan toimia omaa parastani vastaan ja milloin alan kuin unissakävellä samoihin ansoihin kuin aiemmin.

Tiedostaminen on radikaalia. Positiivisempi asenne on radikaalia. Ne kummatkin merkitsevät luontaisten taipumusten vastavirtaan kulkemista. Samalla ne ilmentävät matkaa kohti toipumisen uutta tasoa, joka on tunne-elämän raittius.

Hankala tunne ei aina johdu tilanteesta, vaan sen tulkinnasta

Ajatukset, tunteet, reaktiot ja toiminta kulkevat lähes poikkeuksetta kimpassa ja käsikkäin. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet ajatuksiin ja näiden yhteisvaikutuksesta seuraa reaktioita ja toimintaa.

Syyttelemme usein jotain tilannetta, tapahtumaa tai toista ihmistä ikävien tunteittemme aiheuttajaksi. Kun meillä lisäksi on taipumus uskoa omien ajatustemme olevan totisinta totta ja myös, ettei tunteilleen voi mitään, ei liene isokaan ihme, että antaudumme hanakasti hankalien tunteiden voimattomiksi uhreiksi. Emme ota vastuuta tunteistamme. Emmehän me voi millekään mitään.

Kyseinen kuvio on kotoisin jo lapsuudestamme ja kun se toistuu ja toistuu, siitä syntyy automaatiolla ohjautuva ajatus- ja toimintamalli kaikkiin vastaaviin tilanteisiin. Malli, jota emme itse tiedosta ja joka aiheuttaa meille pahaa mieltä, kurjia tunteita ja usein myös hankauksia ihmissuhteissamme.

Ajattelutaidoista yksi olennaisimmista on ymmärrys siitä, että ajatuksemme ovat vain harvoin totta. Ajatukset ovat vain ikiomia tulkintojamme asioista, tapahtumista, tilanteista, itsestämme ja toisista ihmisistä. Omien uskomustemme vahvasti värittämiä.

Tunteminen on tervettä ja tunteet ovat tärkeitä, niillä on meille aina jotain asiaa – useimmiten meistä itsestämme.

Jonkin tilanteen syyttämisen sijaan kurjan ja energiaa nakertavan tunteen äärelle on hyvä pysähtyä uteliaana ja myötätuntoisena tutkimaan ja ymmärtämään, mikä oma ajatus – ajatusmalli – kyseisen tunteen mahtaneekaan tuottaa.

Koska ajatukset ovat tulkintojamme, voimme myös tulkita toisin. Aina. Kun saa ikävän tunteen taustalla olevasta omasta ajatuksestaan kiinni, voi miettiä ja vaikka kirjottaa ylös viisi mahdollista erilaista tulkintaa samasta asiasta. Myönteisempää.

Tulkitsemista eri näkökulmista käsin voi harjoitella vaikka kumppanin, ystävän tai työkaverin ensin loukkaavalta tuntuneen ja näppylöitä nostattaneen lausahduksen tai mielipiteen osalta. Loukattuna möyrimisen sijaan voi miettiä, olisiko toinen tarkoittanut sittenkin jotain aivan muuta. Ehkäpä ihan jotain hyvää?

Mehän saatamme tulkita esimerkiksi toisen vilpittömän auttamishalun määräilyksi ja asioihin puuttumiseksi, innostuksen jyräämiseksi ja omista erilaiset mielipiteet ei-arvostukseksi ja voitontahtoiseksi sodankäynniksi.

Koska ajatukset vaikuttavat tunteisiin, saa kyseisen tilanteen tai toisen sanomisen myönteisempi tulkinta aikaan myös huomattavasti mukavamman tunteen. Ajatus- ja tunnetaitojen lisäksi oppii myös itseään.

Iloa ja hyötyä koko elämän ajan tuovien ajattelu- ja samalla myös tunnetaitojen harjoittelun voi aloittaa pelin ja leikin avulla jo lapsena. Siinä auttavat kirjoittajan kehittämät lasten ajatuskortit

KIVAT & KURJAT AJATUKSET

Voit tilata kortit täältä

Osaatko olla tekemättä mitään? – Jatkuva tekeminen ei tuo onnea

Tämän ajan luksusta ei ole menestys, jatkuva tekeminen, kehittyminen ja kaikki, mitä saamme haalittua itsellemme kaikella tapaa. Tämän ajan luksusta on aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, ei edes metatyötä, eikä kokea edes syyllisyyttä siitä, että on vain jouten. Nautinnollinen vastuuvapaa ja tekemätön aika ei saavu meille itsestään. Vaan merkityksellistä on se, kuinka paljon annamme itsellemme siihen lupaa.

En ehdi vain olla

Terapeuttina kuuntelen tämän päivän tapahtuma- ja kuormitusrikasta elämää kauhulla. Hengästyttää se, kuinka täynnä on ihmisten elämä ja se, kuinka kierroksilla hermostomme onkaan. Lukuisten asiakkaiden kanssa harjoittelemme hengittämään, pysähtymään läsnäoloon ja nauttimaan siitä, että voi antaa itselleen ilman syyllisyyttä luvan joutilaisuuteen. Lähes poikkeuksetta ihmiset kyllä tietävät, että se aika, kun ei vastaa mistään eikä tee mitään, olisi erityisen tärkeää. Elämänrytmimme on vain opettanut, ettei se mahdollistu kaiken keskellä.

Miten antaa luvan itselle vain olla, kun tietää, että olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tehdä?

Nautinnollinen pysähtyminen on parasta kapinaa

Kun hermostomme kiertyy korkkiruuville, stressaantunut kiire ohjaa olemista ja elämästä alkaa katoamaan värit ja tunteet, pitäisi tutkan huutaa jo voimakkaasti punaista. Usein meitä pysäyttävät keholliset tuntemukset, sairaudet ja kivut, jotka vihdoin tulevat viestimään, että nyt riittää. Tehokkuutta arvostava kulttuuri ei meinaa antaa nautinnolle lupaa, joten on oltava sitkeästi kapinallinen.

Mitä jos aina, kun kiristää, olisi seuraavana luvassa lököttelyä, oleilua ja ihmettelyä? Mitä jos aina, kun keho kertoo, etteivät asiat ole hyvin, putoaisivatkin hanskat saman tien kädestä ja kaatuisimme sijoillemme kuuntelemaan viestiä? Mitä jos nautinnollinen tekemättömyys olisikin elämän tärkein prioriteetti, ja soisimme sitä itsellemme?

Luopuminen auttaa vapauttamaan tilaa

Onko oikeasti ja aidosti pakko katsoa kaikki, mitä sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut tuuttaavat meille? Onko oikeasti pakko tehdä kaikessa 110 %, kun tutkitusti 80 % on jo riittävää? Onko oikeasti kaikessa kohtaa elämää kehityttävä jokaisella saralla elämässään? Onko oikeasti tärkeintä se, mitä saa tekemällä aikaan, ja kuka sitä tulee arvostamaan, kun kuukahdat kuorman alle?

Jos kirjaisit kaiken, mitä teet elämässäsi eteesi paperille, mihin kaikkeen voisit vetää raksin yli sen vaikuttamatta lopulta mihinkään?

Vastuuvapaus on nautinnollista luvan antamista itselle

Kukaan toinen ei anna sinulle lupaa vain olla. Sinä itse tarjoilet tuon luksuksen itsellesi ja kapinoit sillä loputonta hässäkkää vastaan. Kun olet tekemättä mitään, teet tärkeintä tekemistä ja olemista, ja hermostosi kiittää rauhoittumalla. Kun keskityt siihen, mikä tapahtuu vain luonnostaan, kuten hengittämiseen ja kehosi viestien kuunteluun, olet itsessäsi ja rauhoitut. Kun sinulla on mahdollisuus rauhoittua, aukeavat portit nautinnollisuudelle.

Kun olo on kurja, vaikka kaikki on ihan hyvin – Psykologin mielestä syynä voivat olla ”pienet traumat”

Miksi tuntuu niin pahalta, vaikka kaikki on periaatteessa ihan hyvin? Miksi joku kestää vastoinkäymisen paremmin, mutta joku toinen sairastuu samasta kokemuksesta?

Psykologi Meg Arrollin mielestä ongelmien takana voivat olla ”pienet traumat”. Ne ovat haavoittavia kokemuksia, jotka ovat näennäisen pieniä, mutta nakertavat salaa hyvinvointiamme. Uutuuskirjassaan Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) Arroll kuvaa pieniä traumoja näin:

”Kuvittele, että elämä on purjevene ja seilaat sillä vuodesta toiseen. Ajan myötä veneesi kolhiutuu vasten kiviä, myrsky iskee ja kalat järsivät veneen pohjaa. Kaikki ne kuluttavat venettä mutteivat aiheuta mitään ongelmaa, kunhan vain pysyt perillä vaurioista ja sinulla on työkaluja niiden korjaamiseen. Purjehtiminen on kuitenkin kiireistä hommaa, ja joskus vuoto jää huomaamatta, varsinkin kun vene vaappuu tuulessa ja sateessa. Yleensä vasta sitten, kun ongelmia alkaa ilmaantua – esimerkiksi kun vauhti hidastuu muttet tiedä miksi – huomaat olevasi pulassa. Juuri tällainen on pikkutrauma pähkinänkuoressa.”

Pienet traumat syntyvät pikemminkin hienovaraisista kohtaamisista kuin vakavasta hyväksikäytöstä. Arrollin kuvailemia pieniä traumoja voivat aiheuttaa esimerkiksi varhaisissa kiintymyssuhteissa esiintyneet ongelmat, yksin pärjäämisen vaatimukset lapsuudessa tai lapsen kokemus siitä, ettei hän tule hyväksytyksi tai ymmärretyksi omana itsenään.

Krooniset sairaudet herättivät kiinnostuksen elämän pieniin kolhuihin

Arroll oli uransa alkuvaiheessa mukana tutkimusryhmässä, joka tutki erilaisia kroonisia sairauksia ja niiden vaikutuksia potilaisiin. Hänelle valkeni, että varsinaiset traumat ja tietynlaiset elämäntapahtumat eivät selittäneet monia niistä sairauksista, joita he tutkivat.

”Törmäsin ”pieneen traumaan” psykologi Francine Shapiron teksteissä. Nykyään hänet tunnetaan parhaiten ”silmänliiketerapian” (EMDR) kehittäjänä. Shapiro laajensi trauman käsitettä viittaamaan toistuviin kokemuksiin, joita suurimmalla osalla ihmisistä on ja jotka liittyivät esimerkiksi tunteiden sivuuttamiseen tai välinpitämättömyyteen, nöyryytykseen sosiaalisissa tilanteissa ja perheongelmiin, mutta jotka eivät olleet kyllin vakavia ollakseen suuria traumoja tai tärkeitä elämäntapahtumia.”

Eräässä artikkelissa tutkittiin sekä suuria että pieniä traumoja ihmisillä, jotka kärsivät ärtyvän suolen oireyhtymästä. Arroll odotti näkevänsä tutuksi tulleet johtopäätökset siitä, että suuremmat traumat aiheuttavat enemmän oireita, ja niillä on suurempi vaikutus potilaiden elämään.

Mutta Arroll kertoo, että yllättäen tässä tutkimuksessa juuri pienemmät traumat ennustivatkin ärtyvän suolen oireyhtymän oireita, eivät niinkään suuret traumat tai elämäntapahtumat, vaikka kaikille psykologeille oli opetettu, että juuri ne johtavat huonoon terveyteen. Ne ihmiset, joiden vanhemmat olivat olleet kylmiä tai etäisiä, kärsivät todennäköisemmin vatsavaivoista kuin varsinaista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä kokeneet. Tämä sai Arrollin kiinnostumaan toden teolla pienistä traumoista ja niiden merkityksestä hyvinvoinnillemme.

Apua saa tarvita ja pyytää

”Harvalla asiakkaistani on jonkin diagnoosin kaikki piirteet, mutta tarkoittaako se, että he eivät tarvitse tai ansaitse apua?”, Arroll kirjoittaa.

”Kaikki tarvitsevat joskus apua, mutta nykyinen keskustelu mielenterveydestä vasta raaputtaa pintaa, ja kuten kaikissa oppialoissa, keskustelu alkaa aina ilmeisimmistä ja vakavimmista esimerkeistä.

Sen jälkeen tieteellisessä tutkimuksessa edetään vähemmän hätkähdyttäviin mutta aivan yhtä paljon huomiota ansaitseviin tapauksiin, olipa aihe mikä tahansa – tässä tapauksessa siis tunne-elämän kipuilu ja tasapainottomuus.”

Psykologi Meg Arrollin uutuuskirja Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset kuvailee, millaisia yleisimmät ”pienet traumat” ovat, miten ne vaikuttavat elämään ja mitä niille voi itse tehdä.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Kun viha ryöpsähtää sisälläsi, älä pelästy vaan tee näin – Kohtaamalla vihasi voit oppia nämä asiat itsestäsi

Syvässä on edelleen luulo, ettei vihaa tai vihastumista voi näyttää. Mikäli et uskalla vihastua tai näyttää vihan tunnettasi, niin kertooko se kenties pelosta sisälläsi? Jos vihan tunteen vaientaa, tilalle luikertelevat katkeruus ja kauna – tunnistatko? Kun viha sisälläsi ryöpsähtää, tartu ja tutustu siihen.

Omien tunteiden säätely on olennainen osa henkistä hyvinvointia. Ihminen luo itse omat tunteensa ajatustensa, kokemuksensa, olettamustensa ja tulkintojensa avulla. Tunteet toimivat myös yllykkeenä toimintaan, myös odottamattomaan ja yllätykselliseen.

Viha on keholle ja mielelle raskas koettelemus, syke nousee, lihakset jännittyvät, hengitys tihenee ja möykky rinnan alla kasvaa. Kaikki tiedämme, että pitkään jatkunut patoutunut viha altistaa sairauksille. Jatkuessaan viha käy yhä vaarallisemmaksi ja arvaamattomammaksi.

Vihan tunne kertoo sinulle, että jokin on väärin. Kun oman vihan kohtaa myötätuntoisesti voi alta nousta syviäkin kipuja. Vihan taustalla on tyypillisesti haavoittuvampia tunteita kuten pettymystä, pelkoa, epävarmuutta ja häpeää. Viha kertoo, että rajat on ylitetty tai että minua on kohdeltu huonosti. Silloin on lupa reagoida. Ilman vihan tunnetta ihminen on hukassa, toisten alistettavissa ja ylikäveltävänä.

Mikäli olet varastoinut vihaa sisälläsi pitkään, sen käsittelyyn kannattaa ryhtyä mahdollisimman pian palanen kerrallaan. Kun sisälläsi muhiva vihan tunne ei ole enää hävettävä ja piilotettava mörkö, sinun on helpompi hallita tunnettasi eikä viha enää hallitse sinua.

Omiin tunteisiin tutustuminen tarkoittaa aktiivista mielen prosessointia, jossa tunteisiin liittyviä ajatuksia ja uskomuksia havainnoidaan tietoisesti.

Vihan tunteen tietoinen itsehavainnointi voi edetä esimerkiksi seuraavasti:
– Mieti tilannetta, joka aiheuttaa sinulle vihan tunnetta, mitä tapahtui, kuka oli paikalla?
– Mikä tuossa tilanteessa aiheutti sinulle vihan tunnetta?
– Miten reagoit tapahtuneeseen sisäisesti tai toiminnan tasolla?
– Kuinka pahalta tilanne sinusta tuntui asteikolla 1-10?
– Mitä ajatuksia tilanne sinussa herättää?
– Kuinka todenmukaisia ajatuksesi, tulkintasi ja uskomuksesi tilanteesta ovat? Onko muita mahdollisia tulkintatapoja tai näkökulmia?
– Miten toivot voivasi toimia tilanteessa? Oletko joskus aiemmin vastaavassa tilanteessa toiminut toivomallasi tavalla? Miten onnistuit siinä?
– Tarvitsetko keskusteluapua, voisiko siitä olla hyötyä?

On vaarallista jättää viha kohtaamatta. Ei kuitenkaan unohdeta, että viha on myös positiivista käyttövoimaa: parhaimmillaan se on rohkeutta, itseensä uskomista, omien rajojen, mielipiteiden ja tunteiden huomioimista ja kunnioittamista. Vihan voimalla kasvu täyteen potentiaaliin, oma voima, määrätietoisuus, sinnikkyys, uskallus, periksiantamattomuus ja suoraselkäisyys voivat tapahtua myös turvallisesti, tulla näkyviksi toiminnan tasolla ja oikein kohdatuiksi.

Valjasta viha itsellesi hyväksi palvelijaksi. Jos haluat päästä eroon kärsimystä tuottavasta vihasta sisälläsi, tartu siihen, tunnista se ja opettele ilmaisemaan itseäsi selkeästi omat tarpeesi ja toiveesi tunnistaen.

Artikkelikuva Andrea Placquadio on Pexels

Moni ADHD-nainen uupuu piirteidensä peittelyyn – Näin maskaaminen vaikuttaa monen elämään

ADHD-naisen kommentti: ”Olen todennäköisesti ollut väsynyt koko elämäni ajan. Nyt vasta tajuan miksi, ja itse asiassa jo se on helpottanut oloani.” Ote kirjasta Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar 2023)

Olen kohdannut työssäni paljon naisia, jotka ovat kärsineet koko elämänsä ajan toistuvista uupumusvaiheista. Jokainen uupumus jättää vähintään pienen jäljen hermostoon, joten paluu entiseen työ- tai toimintakykyyn voi olla joillekin toistuvasti uupuneille epätodennäköinen.

Toisaalta monilla on kyse siitä, että taustalla on neuroerityisyyttä – esimerkiksi ADHD:n tai autismikirjon piirteitä. Nämä erityispiirteet pitävät tyypillisesti sisällään taipumusta maskata eli pyrkimystä yrittää muokata itseään ja omaa toimintaansa samanlaiseksi kuin neurotyypillisillä.

Maskaamisen syvimpänä tarpeena on kuulua kulloiseenkin yhteisöön, jonka osana itse on (kouluyhteisö, perhe, ystävät, työyhteisö jne.). Yhteisöön kuuluminen on meille kaikille ihmisille voimakas perustarve. Uskon, että jokainen muista poikkeavaksi itsensä kokeva joutuu ainakin ajoittain muokkaamaan omaa toimintaansa: esimerkiksi verbaalista ilmaisuaan tai kehonkieltään samanlaiseksi kuin muilla.

Kun on kyse neuroerityisyydestä, jollain tavalla vääränlaiseksi itsensä kokeminen jo pienestä asti on hyvin yleistä. Sinua on saatettu kritisoida jatkuvasti siitä, ettet ole samanlainen kuin muut tai et pysty samoihin asioihin kuin muut samanikäiset. Tai sinua on jatkuvasti vähätelty, jopa nolattu ja vain sen vuoksi, että olet ollut erilainen kuin muut. Olet aina ollut jotain liikaa tai liian vähän. Jatkuvasta vähättelystä ja arvostelusta seuraa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja valppautta; osaanko varmasti olla oikeanlainen?

Miellyttämisen tarve maskaamisen rinnalla

Maskaamisen rinnalla on tyypillisesti mukana vahva tarve miellyttää, ja nämä yhdessä tuovat mukanaan jatkuvan pyrkimyksen näyttää itsestä ulospäin kaikkea sellaista, jota sinulta odotetaan. Jos olisit aito oma itsesi, et kuuluisi joukkoon ja voit siten kokea myös todellista hylkäämistä, joukosta erottamista. Kun tätä on jatkunut riittävän kauan, alat pitää maskaamista ja miellyttämistä normaalina osana itseäsi – varsinkin jos tämä on alkanut jo lapsuusiässä.

Sellaiset ihmiset, joille tämä ei ole omakohtaisesti tuttua, eivät todennäköisesti voi lainkaan ymmärtää, miltä tämä tuntuu. Vasta aikuisena omat erityispiirteensä tunnistanut alkaa vähitellen oivaltaa, että se joka olen vuosikymmeniä yrittänyt olla, ei olekaan minä, vaan olen muodostanut itsestäni sellaisen minän, jolla koen parhaiten kelpaavani muille ihmisille. Miten paljon tällainen kuluttaakin voimavaroja – yrittää olla jotain muuta mitä on.

Kun maskaava nainen siirtyy työelämään ja mahdollisesti perustaa perheen, tämä malli ei tietenkään katoa minnekään. Nainen pyrkii täydellisyyteen ja tekee ihan kaikkensa jokaisessa roolissaan: naisena, äitinä, vaimona, työntekijänä, tyttärenä jne. Tämän taakan alla hän ennen pitkää uupuu – ja todennäköisesti etsii syytä ja syyllistä vain itsestään.

Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en saa itsestäni isompia vaihteita päälle? Miksi en saa aloittamiani tehtäviä helposti valmiiksi? Miksi väsyn niin pienestä? Olenko vain laiska ja saamaton, kuten niin monet ovat minulle elämäni aikana sanoneet? Miksi en osaa olla ”oikein” muiden ihmisten kanssa? Miksi taas sanoin asiat liian suoraan ja hölötin?

Muutos voi alkaa itsensä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä – päivä ja askel kerrallaan

Usein tämän kaiken tiedostaminen ja vähittäinen ymmärtäminen on ADHD-naiselle aluksi iso kriisi. Ei ole helppoa alkaa kuoria aitoa itseään monen maski- ja miellyttämiskerroksen alta. Joskus on tarpeen hakeutua pidempään terapeuttiseen prosessiin, joskus voi riittää vertais- tai läheisten ystävien tuki. Joskus on myös hyvä oppia olemaan vain itsensä kanssa – ehkäpä oma sisäinen lapsi seuranaan. Mikäli muistat maskanneesi jo lapsesta asti, sisäinen lapsesi on juuri se osa sinua, joka kaipaa eniten turvaa, huomiota ja myötätuntoa. Lue sisäisen lapsen kohtaamisesta aiemmin kirjoittamastani artikkelista – siitä voi olla sinulle apua, jotta saavutat yhä enemmän sisäistä turvaa ja rauhaa olla sinä <3

Voisitko alkaa olla sisäiselle lapsellesi sellainen aikuinen, joka hyväksyy ehdoitta hänet sellaisena erityisen ihanana, millainen hän on?

Artikkelikuva: Depositphotos

Lisää naisten ADHD-aiheesta uutuuskirjastani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar Kustannus 2024)

Epätervettä suhdetta ei ole aina helppo tunnistaa – 3 selkeää merkkiä, joita ei koskaan pidä ohittaa

Voisi ehkä kuvitella jokaisen meistä osaavan tiedostaa ja tunnistaa, jos on epäterveessä ja satuttavassa suhteessa, joka imee kaiken elämänergian sekä kuluttaa loppuun hitaasti, mutta takuuvarmasti.

Voisi varmaan myös kuvitella, että kyllä jokaisen nyt täytyy tiedostaa ja ymmärtää mikä on huonoa kohtelua ja mikä ei, sekä kyetä vetämään selkeät rajat, pysäyttää tilanne ja lopulta ehkä myös erota.

Jos se todella olisi niin, ei hyvinvointia ja terveyttä kuluttavia (tai murskaavia) suhteita ehkä juurikaan edes olisi.

Hyvin epäterveiden ja satuttavien suhteiden tunnistamisen tekee usein ongelmalliseksi monet eri tekijät.

On erittäin tärkeä tiedostaa ja ymmärtää, etteivät ongelmat ja mahdollinen kaltoinkohtelu tai väkivalta ole jatkuvaa, vaan loistavat poissaolollaan välillä niin kirkkaasti, ettei mieli välttämättä pysty pysymään enää edes mukana siinä mikä on suhteen todellinen tila ja mikä ei. Onko suhde todellisuudessa ihan ok, normaaleja ongelmia sisältävä vai sittenkin jotain ihan muuta?

Kymmenistä, sadoista tai jopa tuhansista eri syistä valitsin alle kolme selkeää merkkiä epäterveestä ja satuttavasta suhteesta, joita ei koskaan pidä tai tarvitse ohittaa missään ihmissuhteessa.

Toivon näistä olevan apua sinulle, jos olet joutunut pohtimaan suhteesi tilaa ja suhteessa mahdollisesti olevaa sinun huonoa kohtelua.

1. MANIPULOINTI

Epäterveet ja satuttavat suhteet voivat hyvin usein jo suhteiden alusta asti perustua monenlaiselle manipuloinnille, sekä asioiden värittämiselle tai vääristelylle.

Työssäni terapeuttina olen valitettavan usein kohdannut tilanteita, joissa toinen on esimerkiksi voinut suhteen alussa kertoa tai näyttää itsestään räikeästi valheellisen version (esim. ymmärtäväisen, toista huomioon ottavan, empaattisen), jota todellisuudessa ei ole olemassakaan (manipulointia!). Kun suhde on edennyt on toisesta yhtäkkiä kuoritunutkin esiin persoona, joka voi saada jopa nautintoa kärsimyksen tuottamisesta omalle ”rakkaalle” kumppanilleen.

Tämän ymmärtäminen ja sisäistäminen voi olla hyvin haastavaa, koska suhteen alku on näyttänyt myös sen todellisuuden, jossa toinen osaa olla ihana ja rakastettava.

Tätä puolta jäämme tavallisesti kaipaamaan ja odottamaan usein liiankin pitkään ja saatamme olla valmiita tekemään melkeinpä mitä tahansa, jotta suhteen hyvä alku palaisi.

Tiedäthän, että jos toinen syyttää sinua jatkuvasti omista teoistaan, sekä moittii reaktioistasi hänen kaltoinkohteluunsa, eikä ole millään tapaa valmis ottamaan vastuuta teoistaan tai muuttamaan omaa haitallista toimintaansa on se manipulointia.

2. EMPATIAN PUUTE

Toiselle osoitettujen myötätuntoisten tekojen taustalla vaikuttaa hyvin vahvasti empatia.

Empaattinen ihminen tuntee mm. pahaa mieltä tai surua, jos toinen on kohdannut vaikeita asioita tai kärsii ja hän voi hyvin luonnollisesti pyrkiä tukemaan toista, lohduttamaan ja auttamaan.

On äärimmäisen tärkeä tiedostaa, etteivät kaikki ihmiset yksinkertaisesti kykene tuntemaan empatiaa tai välitä koko tunteesta.

Ilman empatiakykyä ymmärrys ja välittäminen toisen ihmisen pahasta olosta voi ohittua ilman sen kummempia tunnekokemuksia tai kääntyä jopa vihaksi tai ärtymykseksi.

Jos olet toistuvasti huomannut kumppanisi tai jonkun muun läheisesi olevan hyvin kylmä ja tunteeton jopa niissä tilanteissa joissa olet sairastunut tai menettänyt itselle jotain hyvin tärkeää on tässä kohtaa ehdottoman tärkeä pysähtyä.

Ja jos empatia puuttuu läheisestä ihmissuhteestasi, puuttuu sieltä valitettavasti äärimmäisen arvokas ja oleellinen asia, joka automaattisesti vaikuttaa hyvin negatiivisella tavalla kaikkeen siihen miten hän sinua kohtelee, ottaa huomioon, kuuntelee, katsoo tai koskee.

Silloin, kun itse kykenee empatiaan ja on valmis uhraamaan muiden puolesta suuria osia itsestä on ehdottoman tärkeää pyytää ja vaatia yhtä empaattista ja hyvää kohtelua myös itselleen.

3. LUOTTAMUKSEN PUUTE

Pystytkö luottamaan hänessä seuraaviin asioihin?

hän kuuntelee sinua ja huomioi tarpeesi ja toiveesi
hän välittää siitä miltä sinusta tuntuu
hän haluaa sinulle pelkästään hyvää
hän ei halua satuttaa sinua millään tapaa
hän puhuu totta asioista ja itsestään
jos hän on tehnyt väärin hän pyytää anteeksi ja pyrkii muuttamaan toimintaansa

Edellisten kohtien voisi sanoa olevan kuin ehdoton vaatimus parisuhteen toimimiselle, sekä sille, että suhteessa olevat ihmiset voivat voida hyvin.

Yhtään vähempään sinun ei pidä tai tarvitse edes tyytyä.

Jos taas olet suhteessa ja jouduit vastaamaan suurimpaan osaan kysymyksistä ”ei”, suosittelen ehdottomasti jälleen pysähtymään ja katsomaan silmiin faktoja, sekä käsittelemään niitä yhdessä luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa vaikka kuinka vaikealta se tuntuisikin.

Ilman luottamusta mikään parisuhde ei yksinkertaisesti voi voida hyvin.

Luottamus on yksi suhteen vahvoista tukipilareista, jonka poissaolo voi romuttaa kaiken.

Muista olla terveesti itsekäs ja vaalia hyvää, tasavertaista, sekä luottamuksellista ilmapiiriä ja kohtelua. Olet todella sen arvoinen, ihan takuulla olet!

Lisää tietoa epäterveistä suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Hidasta elämää -festivaali Ruovedellä

Vinhan kirjakauppa ja Hidasta elämää järjestävät yhteistyössä ensimmäisen Hidasta elämää -festivaalin Ruovedellä 120-vuotiaan Vinhan ja sen puutarhan ihastuttavassa miljöössä 14.–15.6.2024

Syvällistä kesän kepeydellä – teemalla järjestettävä festivaali pitää sisällään hyvinvointiluentoja, Hidasta elämää -kirjailijoita, musiikkia ja rentoa, yhteisöllistä kesätunnelmaa.

Festivaali antaa mahdollisuuden hengähtää kesän sylissä, idyllisen Vinhan kirjakaupan ja Ruoveden leppoisan tunnelman keskellä. Se sisältää pysähtymistä itsensä ja kesän kauneuden äärelle. Tapahtumassa kuullaan mieltä ravitsevia luentoja sekä musiikkia, ja viikonlopun aikana on mahdollisuus osallistua työpajoihin ja vaikkapa retrodiscoon. Osa ohjelmasta sijoittuu kauniiseen Sofia Magdalenan kirkkoon. Vastaanvanlaista tapahtumaa ei ole aiemmin järjestetty. Festivaalilla kohtaavat kirjallisuus, taide ja henkinen hyvinvointi.

Kesäloman katveessa on hetki, kun saattaa tuntua, että koko maailma pitäisi saada valmiiksi. Jos kiristää tahtia kesäloman kalkkiviivoille, saattaa käydä perinteiset: ensimmäiset lomaviikon kuluvat toipuessa. Kiire ei lopu kiirehtimällä vaan hidastamalla – tapahtuma tarjoaa tähän oivalliset puitteet.

Festivaalin esiintyjät ovat oman alansa huippuammattilaisia ja tuttuja Hidasta elämää -yhteisöstä. Tapahtumassa esiintyy monia vahvoja osaajia, kuten mm. Katri Syvärinen, Karita Palomäki, Eevi Vuoristo, Teemu Syrjälä ja Sanna Wikström.

”Meidän ja uudestisyntyneen Vinhan välillä on ollut alusta saakka vahva ja lämmin yhteys. Siksi oli helppo vastata myöntävästi, kun Vinhan porukka ehdotti Hidasta elämää -festivaalin järjestämistä Vinhan tunnelmallisessa miljöössä Ruovedellä”, kertoo Hidasta elämää -median toinen perustaja Pequ Nieminen.

Festivaalin ohjelma aikatauluineen julkaistaan kevään mittaan. Liput ovat nyt myynnissä Tiketissä. Festivaalialueelle rakennetaan kävijöitä palvelemaan sekä food corner että basaarialue.

Vinhan toiminnan sydämenä on perinteinen kivijalkakauppa, jonka ympärille on kehitetty idyllinen kulttuurikeskus ja matkailukohde. Vinha on kirjakauppa, antikvariaatti, majoitus, galleria, kahvila kesäterasseineen ja paljon tapahtumia.

Hidasta elämää on Suomen suurin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin media, jonka sisällön tuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hidasta elämää on omalta osaltaan mahdollistamassa sitä, että kokonaisvaltainen – ja etenkin henkinen – hyvinvointi lisääntyy Suomessa.

Tervetuloa nauttimaan huolettomista kesäpäivistä hitaasti Vinhaan!

OSTA LIPUT TÄSTÄ

Hidasta elämää -festivaali Ruovedellä 14.-15.6.2024

Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi tärkeimmistä tunnetaidoista – 5 apuvälinettä vaikeiden tunteiden kohtaamiseen

Ei mennyt niin kuin Strömsössä! Harvemmin menee. Jopa huolellisin valmistelu kohtaa usein muuttuvia tekijöitä. Ne pakottavat takaisin sorvin ääreen, muuttamaan kurssia ja pohtimaan uusia mahdollisuuksia.

Samaan aikaan pintaan nousee väistämättä ärsytystä, joka huutaa reagoimaan.

Täysi kahvikuppi kaatuu, oma suosikkijoukkue häviää jääkiekossa, linja-auto on auttamattomasti myöhässä, ruokakaupan maksupääte ei toimi, nilkka nyrjähtää liukkaalla kelillä, asiakas peruu jo sovitut kaupat, työyhteisössä alkavat yt-neuvottelut, puoliso kertoo harkitsevansa eroa, läheisen ihmisen vakava sairastuminen.

Raskaita rasteja riittää.

Vaikka kaikki listalla olevat hetket eivät tunnu keskenään vertailukelpoisilta, niiden taustalla vaikuttaa sama mekanismi. Se työntää meidät epämiellyttävien tunteiden ulapalle. Siellä horisontti on usein sankan sumun peitossa.

Ärsykkeen ja reaktion väliin jäävä tila

Logoterapian perustaja Viktor Frankl teljettiin toisen maailmansodan aikana keskitysleirille, jossa hän joutui todistamaan ihmisen pimeintä ilmentymää. Sittemmin julkaistuissa kirjoissaan Frankl on todennut, että yksi tärkein selviytymiskeino Auschwitzissa oli kyky löytää toivoa toivottomuudesta.

Frankl kuvaa samassa asiayhteydessä ärsykkeen ja reaktion väliin jäävää tyhjää tilaa, josta käsin voimme tehdä valinnan. Tuo tila toimii lihaksen tavoin. Sitä voi venyttää ja kehittää, mutta ensin siellä on suostuttava viettämään aikaa.

Filosofi Esa Saarinen muistuttaa vuosien takaisessa Helsingin Sanomien artikkelissa, kuinka kestävä rakkaus edellyttää vaikeiden tunnetilojen sietämistä. Laajentaisin ajatuksen koskemaan koko henkilökohtaista elämää.

Sillä on valtava merkitys, kuinka reagoimme eteen tuleviin muuttuviin tilanteisiin ja niistä kumpuaviin epämiellyttäviin tunteisiin.

Asiat tapahtuvat sinua varten

Kirjailija ja mediapersoona Saku Tuominen kertoo tuoreessa kirjassaan Ettekö tiedä kuka minä olen kohtaamisestaan Byron Katien kanssa. Tuomisen uteli tältä maailmankuululta self-help -gurulta olennaisinta hyvästä elämästä. Tämä vastasi kryptisesti: ”Things don’t happen to you, they happen for you.”

Asiat eivät tapahdu sinulle, vaan sinua varten.

Emme voi useinkaan päättää asioita, joita eteemme tulee. Sen sijaan, voimme päättää millaisena ne otamme vastaan.

Siunauksena, kirouksena vai jonain muuna.

Lopeta uskomasta kaikkia ajatuksiasi

Muuttuvien tilanteiden synnyttämiä epämiellyttäviä tunteita voi oppia sietämään. Alkuun pääsee sillä, että lopettaa uskomasta kaikkia omia ajatuksiaan.

Mikäli suhtaudumme ajatuksiin ja tunteisiin siten, että identifioimme itsemme niihin, muodostuu sietäminenkin perin vaikeaksi. Tällöin epämiellyttävältä tuntuva tunne voi vaikuttaa ylitsepääsemättömältä ja koemme pakottavaa tarvetta reagoida siihen.

Heti, tässä ja nyt.

Eli juosta tukka putkella sen tilan läpi, josta Frankl kirjoitti, ja jossa meidän tulisi oppia viettämään enemmän aikaa.

Tunteen ja reaktion välisessä tilassa vietetty aika määrittää elämämme laatua enemmän kuin kenties mikään muu yksittäinen tekijä. Sen myötä syntyvät valinnat lisäävät, oman sisäisen harmonian lisäksi, myös vakautta ja mielenrauhaa lähipiiriin.

Seuraavan kerran kun tunne laukaisee sinut tuhatta ja sataa kohti reaktiota, vietä tovi tuossa tilassa. Havainnoi asiat ja valitse vasta sitten, kuinka reagoit. Vai reagoitko lainkaan.

5 apuvälinettä epämiellyttävien tunteiden sietämiseen

Opettele katsomaan itseäsi ulkoapäin: Vaikeiden tunteiden keskellä asiat saavat lähes poikkeuksetta kohtuuttomat mittasuhteet. Sen sijaan, että identifioit itsesi vallalla olevaan tunteeseen, siirry lintuperspektiiviin. Kaikki on hyvin. Näet, ettei tunne ole kaatamassa sinua tai elämäsi pilareita.
Keskitä huomiosi olemassa olevaan hetkeen: Epämiellyttävät tunteet matkaavat usein menneeseen tai tulevaan. Ne tykkäävät märehtiä. Tuo huomiosi tähän hetkeen, jossa harvemmin on suurempaa hätää. Kun opettelet säilyttämään tyyneyden vallitsevassa hetkessä, myös ikävät tunteet on helpompi vastaanottaa.
Pidä huolta hermostosi hyvinvoinnista: Mikäli nukut vähän, selaat alati älypuhelinta tai laiminlyöt hyvinvointisi, eteen tulevat tunteet saattavat hermostuttaa suuresti. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää meille kaikille. Pidä huolta siitä, että voit arjessasi hyvin. Sinulla on kaikki olemassa oleva tieto siihen (tai vähintään mahdollisuus hankkia se tieto). Kyse on positiivisesta itsekurista, joka toistuessa muuttuu ajan myötä palkinnoksi.
Maksimoi hyvän olon hormonit: Sillä on merkitystä, minkälaisilla asioilla ruokimme dopamiinia. Palkitse itsesi hyvinvointiasi rakentavilla asioilla, älä sitä kuluttavilla. Lisää serotoniinia liikkumalla ja huolehtimalla suolistosi hyvinvoinnista. Eritä oksitosiinia koskettamalla ja tulemalla kosketetuksi. Nämä kaikki vakauttavat oloasi ja lisäävät turvallisuuden tunnetta, jonka myötä epämiellyttävät tunteet eivät näyttäydy väkivahvoina.
Päästä irti, kulje kohti ja huomaa, ettei mitään pahaa tapahdu: Epämiellyttäviin tunteisiin liittyy usein lamaantuminen. Siedättämisessä oleellista on uskaltaa kulkea tunnetta kohti. Kun toistuvasti kuljet kohti sitä, mikä pelottaa tai tuntuu epämiellyttävältä, sen teho heikkenee. Alta paljastuu todelliset mittasuhteet, jotka ovat lähes poikkeuksetta tuntemaamme tunnetta pienemmät.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Herkkä ja empaattinen on taitava auttamaan muita, mutta unohtaa helposti itsensä

Herkkyys ja empaattisuus ovat ihmisyyden syvää ydintä, elintärkeitä ominaisuuksia, jotka auttavat meitä näkemään toisemme ja pitämään huolta ihmisistä ja elollisista ympärillämme. Jokainen meistä on omalla tavallaan herkkä ja jokaisesta ihmisestä löytyy kyky myötätuntoon. Toisilla meistä nämä ominaisuudet ovat vain enemmän pinnassa.

Usein puhutaan erityisherkistä ja empaatikoista. Vaikka kyseessä ei ole yhtenäinen ryhmä, joukko ihmisiä, jotka olisivat juuri samalla tavoin herkkiä tai empaattisia, käytän tätä sanaparia kuvaamaan ihmistä, jolla on tavanomaista voimakkaampi herkkyys aistia ympäriltä tulevia ärsykkeitä ja erityisesti tunnetiloja.

Mitä herkemmin aistii toisen, kaukaisenkin kanssaihmisen surun, hädän, kivun tai avun tarpeen, sitä todennäköisemmin haluaa kurottaa kohti toista avun merkiksi. Siksi moni herkkä ja empaattinen päätyy elämässään auttamaan muita tavalla tai toisella, lähisuhteissaan, työssään ja vapaa-ajallaan. Auttaminen on paitsi monelle herkälle ja empaattiselle ihmiselle luontaista, myös asia, joka tuo elämään merkityksellisyyden tunteen. Ja mikäli olisikaan sen kauniimpaa.

Paradoksaalista kyllä, liiaksi ammennettuna herkkyyteen ja empaattisuuteen liittyy myös kääntöpuoli, jossa herkkyys muuntuu turtuneisuudeksi ja myötätunto marttyyriudeksi tai vihaksi itseään kohtaan. Se, että on herkkä aistimaan toisen ihmisen tunnetiloja, tarjoamaan olkapäätään, kuuntelemaan ja olemaan läsnä, ei tarkoita, että ihminen osaisi aina soveltaa näitä jaloja taitoja itseensä. Silti jokainen meistä ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa myös itseltään.

Se, minkä herkkä ja empaattinen taitaa luonnostaan muita kohtaan, on asia, jota moni meistä joutuu opettelemaan suhteessa itseensä. Usein havahtuminen tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun omat voimavarat ovat ylittyneet ja myötätunnon kaivosta on jäljellä enää pohja.

Myös itse olen kokenut hetken, jolloin tunsin olevani veden jakajalla, vain askeleen päässä kyynisyyden sillasta. Muistan miettineeni silloin: Jos jatkan tästä eteenpäin, menetänkö jotain itselleni arvokasta, kadotanko herkkyyteeni lopullisesti? Näin ei onneksi tapahtunut ja päätin hypätä sivupolulle, kunnes myötätuntovarastoni olisivat jälleen täyttyneet.

Vaikka tuollaista lopullista vedenjakajaa ei olisikaan olemassa, ajattelen nykyään, että sisäisten voimavarojen ehtymiseen on parempi reagoida ennemmin kuin myöhemmin. Erityisen tärkeää se on herkälle ja empaattiselle ihmiselle, jolle ihan tavallinen arki maailmantapahtumineen voi helposti keikauttaa mielen hyvinvoinnin pakkaselle.

Miten sitten oppia herkkyyttä ja myötätuntoa itseään kohtaan? Minulle on ollut apua seuraavien taitojen harjoittelusta – ehkä näistä joku voi resonoida myös sinussa.

Nämä asiat auttoivat minua löytämään tasapainon auttamisen ja oman hyvinvoinnin välille:

1. Kehoyhteyden vaaliminen. Keho puhuu meistä jokaiselle, mutta useimmiten olemme oppineet sivuuttamaan, turruttamaan tai ylianalysoimaan keholliset viestimme. Tämä on myös se malli, johon pääkeskeinen, suoritusorientoitunut kulttuurimme kannustaa. Yhteyden löytäminen omaan kehoon vaatiikin usein uudelleen opettelua.

Kuuntelemalla kehoni hiljaisia ja toisinaan äänekkäitäkin viestejä, olen oppinut tunnistamaan paremmin omat rajani enkä enää ylitä niitä yhtä helposti. Luottamus omaan kehoon on opettanut minua myös suojaamaan rajojani tarvittaessa. Pystyn helpommin päättämään, mihin ja kuinka paljon suuntaan myötätuntoani ja tiedän, miten pääsen takaisin rantaan, jos empatian aallot uhkaavat hukuttaa.

2. Menneisyyden painolastien purkaminen. Elämä haastaa meistä jokaista, ja joskus auttajakin on avun tarpeessa. Luontaisen herkkyyden ja empaattisuuden lisäksi mukanamme saattaa kulkea eletyn elämän edestä tunnetaakkoja. Kun ottaa aikaa niiden purkamiseen ja antaa itselleen luvan surra, oppii katsomaan myös itseään myötätunnolla.

Omien tunnetaakkojen äärelle pysähtyminen on tehnyt näkyväksi hädän itsessäni (ei pelkästään muissa) ja muistuttanut, että sisäisen kivun kohtaaminen on yhtä lailla arvokasta. Myös minä olen yhtä arvokas.

3. Oman herkkyyden ja empaattisuuden arvostaminen. Herkistä tunto- ja tunnesarvista tulee helposti omistajalleen taakka, jolloin näitä ominaisuuksia alkaa pitää heikkoutena vahvuuden sijaan. Silloin omaa ydintään saattaa sättiä ja vähätellä, sen sijaan, että todella arvostaisi kykyä olla herkkävaistoinen ja myötätuntoinen.

Vasta kun olen oppinut aidosti arvostamaan tuntosarviani, olen alkanut pitää niistä huolta. Tämä tarkoittaa muun muassa jatkuvaa tasapainon hakemista antamisen ja vastaanottamisen välillä.

4. Itsetuntemuksen tietoinen vahvistaminen. Mitä syvemmin tunnet oman itsesi, sitä helpompi sinun on linjautua ydinarvoistasi käsin ja välttää ns. ”repeäminen joka paikkaan”. Itselleni on ollut tärkeää myös oppia hahmottamaan omaa paikkaani maailmassa ja pohtia, mitkä ovat juuri minun tapojani auttaa, missä juuri minä voin olla avuksi parhaalla mahdollisella tavalla, ja mitkä asiat taas kuormittavat minua liikaa.

Itsetuntemuksen syventämiseen on monia keinoja, kuten lukeminen, kirjoittaminen tai syvälliset keskustelut ihmisten kanssa, jotka tarjoavat sinulle peilauspintaa omaan sisimpään. Myös kaikki mikä auttaa sinua pysähtymään tähän hetkeen ovat portteja itsesi äärelle.

5. Oman henkisen ”avustuspaketin” koostaminen. Herkkyys ja myötätunto ovat ominaisuuksia, jotka tuovat elämään paitsi valtavasti hyvyyttä, myös iloa ja syvyyttä. Niistä on lupa nauttia! Mieti, minkälaisten asioiden äärellä tunnet olevasi eniten elossa ja kutsu niitä lisää arkeesi.

Kaikki, mitä tuo elämääsi lisää läsnäoloa, nautintoa, iloa ja leikkiä toimii henkisenä voimavarana ja auttaa sinua vaalimaan näitä kallisarvoisia ominaisuuksia.

Elämäsi tärkein ja kannattelevin suhde on suhde omaan itseesi – mieleesi ja kehoosi

Kun haluat vahvistaa tätä tärkeää suhdetta ja oppia kuuntelemaan ja tulkitsemaan kehosi viestejä, kurkkaa nämä:

💎 Kotona kehossa – Matka kehon ja sielun sopukoihin on kirja sinulle, joka haluat oppia uusia puolia itsestäsi sekä katsoa syömistä, liikkumista, kiirettä ja suorittamista oman kehon silmin.

💎 Lempeyttä keholle -kortit ovat loistava apuväline itsemyötätunnon harjoittamiseen ja positiivisempaan suhtautumiseen omaa kehoa kohtaan.

Onko sinulla varaa elää elämää, joka ei ole joka tasolla ihan sinun näköisesi? – 15 herättelevää kysymystä

Tänään siivotessani kaikessa rauhassa alkoi yhtäkkiä päähäni tulvia kysymyksiä. Tiesin saman tien, että nämä ovat kysymyksiä, jotka haluan jakaa kanssasi. Hitaan elämän kysymyksiä. (Tai sitten check point-pysähdyksen kysymyksiä, mistä jatkaa taas paahtamaan pitkin omaa ihanaa polkua!)

Siispä kysyn sinulta:

Onko sinulla varaa pitää kiinni ihmisistä, jotka eivät todellisuudessa ole sydämesi ihmisiä?

Onko sinulla varaa sanoa itsellesi ei?

Unelmillesi?

Onko sinulla varaa priorisoida pelkojasi, elää varman päälle?

Onko sinulla varaa näyttää erilaiselta kuin miltä juuri Sinä näytät?

Ilmentää ja ilmaista itseäsi pliisummin kuin miten juuri Sinä tekisit?

Onko sinulla varaa olla näkemättä vaivaa hyvinvointisi eteen?

Onko sinulla varaa elää elämää, jossa kykysi, lahjasi, omat upeat värisi eivät saa loistaa?

Toisin sanottuna jonkun toisen, paljon vakavamielisemmän ja suoriutuvamman ihmisen elämää?

Onko sinulla varaa kokea itsesi pienemmäksi tai vähäpätöisemmäksi kuin joku muu?

Onko sinulla varaa jättää traumojesi käsittely seuraavaan elämään?

Onko sinulla varaa ajatella, että koskettaminen, puhuminen, laulaminen, tanssiminen, itkeminen tai nauraminen eivät olisi oikeuksiasi tai tehtäviäsi?

Onko sinulla varaa jättää seksuaalisuus taka-alalle?

Onko sinulla varaa sujahtaa automaatiolla vanhoihin muotteihin, säilytellä jotakin, mikä todellisuudessa luo kärsimyksen?

Onko sinulla varaa olla rakastamatta itseäsi yhä enemmän – ja olla tekemättä siitä elämäsi ykköstavoitetta, tavallaan koko homman punaista lankaa?

Vastaus kuuluu:

Ei. Ei sinulla ole varaa niin köyhään elämään. Olet niin niin paljon rikkaampi. Olet hyvin merkityksellinen ja arvokas, suoranainen avautuva aarre!

Ei sinulla, eikä minulla, ei meistä kellään, ole varaa sitä unohtaa.

Rakkaudella,

Riikka

Minusta ja palveluistani voit lukea alta tai tästä.